Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani | Jokiklaani | Tuuliklaani | Varjoklaani | Taivasklaani |  
Kuolonklaani​ | Kuohuvan Veden Heimo 
Erakot&kotikisut  | Tähtiklaani | Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Kuolonklaani elää omalla reviirillään, ei siis muiden klaanien kanssa. Tarkempia tietoja kyseisestä klaanista löydät Muuta-osion Tietoja klaaneista-osiosta. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kalmatassu

19.02.2017 18:10
"Heikkoa? Pientä pentua, joka ei osaa muuta kuin ryömiä maassa kuin kastemato?" sanoin lepertelevällä äänellä. "Vähän niin kuin sinä, eikö?"
Naurahdin ivallisesti. Pikitassu selvästi teeskenteli, ettei ollut kuullut.
"Miten edes kehtaat haukkua minua heikoksi? Ärsyttävä kyllä saatan olla, mutta heikko?" maukaisin viileästi parantajaoppilaalle. "Jos minä olen heikko, miksihän sinä itseäsi kuvailisit? Raukkamainen? Hyödytön?"
Pikitassu käännähti minuun päin. Hän näytti muuten tyyneltä, mutta hänen silmänsä leiskuivat vihaisesti. Nautin siitä, että olin saanut kollia ärsytettyä. Katsoin Pikitassuun. Kollin silmissä oli kyllä vihaa, mutta myös katkeruutta. Yhtäkkiä minusta tuntui oudolta. Säälin häntä, häpeällistä. Mutta mitä hän oli tehnyt saadakseen päällikön vihan niskoilleen? Hän teki parhaansa parantajaoppilaana, hän ei ansainnut ilkeitä sanojani.
"Anteeksi. Kiitos kun hoidit haavani", maukaisin kylmästi ja kuljin ulos jättäen äimistyneen Pikitassun jälkeeni. *Siinä kummastelee. Mutta ystäväkseni en häntä huoli.*

Nimi: Pikitassu

19.02.2017 17:38
Huokaisin syvään. *Onko kaikkien pakko piinata juuri nyt?* kysyin itseltäni.
"Niin, olen vain parantajaoppilas, joka on pelastanut muutamien kissojen henkiä, mutta saat kyllä toki hoitaa itse haavasi", murahdin Kalmatassulle, joka nauroi ivallisesti.
"Pisaratähti ei vain voi hyväksyä, että hän tulee tarvitsemaan minua", naurahdin kuivasti ja jatkoin naaraan haavojen hoitamista.
"Tuskin suuri päällikkö tarvitsee moista kollin rääpälettä, joka ei ole edes uskollinen", oppilas sähähti puolustaen Pisaratähteä. Kohotin kulmiani epäuskoisesti mutta viileästi.
"Ja tuskinpa "suuri päällikkö" tarvitsee tuollaista heikkoa ja ärsyttävää oppilasta, joka ei osaa pitää kuonoaan ummessa", murahdin hänelle ja asetin viimeiset hämähäkinseitit hänen haavalleen.
"Alahan painua nyt", ärähdin ja käänsin selkäni oppilaalle, joka ei kuitenkaan lähtenyt.

//Kalma?

Nimi: Kalmatassu

19.02.2017 12:46
Katselin ympärilleni parantajan pesässä. Kidesydän ja Pikitassu häärivät ympäriinsä hoitaen kissoja. Pisaratähden ja paranatajoppilaan välillä oli tapahtunut äskettäin jotain, mistä en tiennyt mitään. Mitä ikinä se olikin, olin Pisaratähden puolella, sillä Pikitassu oli epäilyttävä. Hän ei vaikuttanut käyttätymiseltään kuolonklaanilaiselta, ja epäilin hänen uskollisuuttaan. Tunsin taas kipua lavassani ja parkaisin hiljaa. Kidesydän katsahti minuun ja maukui jotain Pikitassulle. Pian kolli tuli luokseni.
"No niin, mikä sinulla on hätänä?" Pikitassu kysyi kireästi.
"Etkö näe?! Minulla on valtava haava! Tee jotain!" murisin parantajaoppilaalle. Sähähdin turhautuneena. Pikitassu haki hämähäkinseittiä ja jotain siemeniä, varmaan unikosta, minulle. Hän paineli hiljaa seitin haavaani.
"Noh, miksi päällikömme suuttui sinulle noin?" kysyin viileästi. Pikitassu vilkaisi minuun.
"Se ei kuulu sinulle."
"Ai, liittyykö se uskollisuuteesi? Kuolonklaanille?" kysyin ivallisesti.
"Syö nämä", parantajaoppilas sanoi, mutta hänen korvansa värähtivät ärtyneesti.
"No, et kumminkaan olisi mikään menetys, olethan vain parantajaoppilas!" sähisin ja nauroin ivallisesti. Odotin, sanoisiko kolli jotain.

//Piki?

Nimi: Usva

19.02.2017 11:56
Kohmesydän: 7kp

Pikitassu: 18kp

Pimeyslehti: 15kp

Pisaratähti: 19kp

Kalmatassu: 20kp!

Nimi: Pisaratähti

19.02.2017 11:50
Katsoin silmiäni siristäen Pikitassua ja syöksyin kollin kimppuun painaen kynteni vasten oppilaan kaulaa. Huomasin parantajaoppilaan katseessa pienoisen kauhistuksen, hän ilmeisesti yllättyi, että oikeasti hyökkäsin. Painoin kynsiäni vasten kissan kaulaa, mutta en antanut niiden tehdä mitään tuhoa. Pikitassun hengitys näytti vaikeutuvan.
"Tunnetko sen? Haluaisitko vain, että lopettaisin tuskasi ja viiltäisin kurkkusi auki, antaisin veren värjätä pikimustan turkkisi punertavaksi, ja jättäisin sinut rauhassa kuolemaan?" kysyin kollilta hiljaa virnistäen. Tuo ei sanonut mitään, vaan keskittyi hengittämiseen, joka vaikutti yhä vain vaikeammalta. Vielä hetken ajan pitelin kynsiäni kissan kaulalla, kunnes irrotin ne ja käänsin parantajaoppilaalle selkäni.
"En minä anna sinulle sitä tyydystä, että tapan sinut, kun sitä pyydät", murahdin kollille ja astelin ulos pesästä, koska taistelun äänet olivat muuttuneet kummallisiksi ääniksi, jotka vaikuttivat toisinaan jopa iloisilta. Päästessäni leirin aukiolle, huomasin heti susien olevan poissa. Piikkihernemuurit olivat kuitenkin sortuneet.
"Pisaratähti, me hääsimme sudet pois", Syöksyviilto kertoi ylpeänä. Nyökkäsin tyynesti.
"Järjestä kissat korjaamaan piikkihernemuuria, lähetä haavoittuneet heti parantajan pesään", käskin Syöksyviiltoa, joka nyökkäsi. Kolli vaikutti olevan täysin kunnossa, enkä nähnyt hänellä kuin pari haavaa siellä täällä. Palasin takaisin parantajan pesään. Pikitassu oli keskittynyt hoitamaan potilaita pesän reunalla, kun taas Kidesydän edelleen istui Pimeyslehden vierellä. Hän oli kuitenkin valmis, sillä hän poistui naaraan viereltä. Astelin parantajan entiselle paikalle. Pimeyslehti oli avannut silmänsä, ja hän katsoi minua suoraan silmiini. Väläytin naaraalle hymyn.
"Kuinka voit?" kysyin hiljaa, mutta suhteellisen lempeällä äänellä, joka vaikutti edelleenkin hyvin omituiselta, eikä lainkaan minulta.

//Pimeys? Pikiki voi jatkaa

Nimi: Kalmatassu

18.02.2017 14:05
Makoilin levottomana oppilaiden pesässä. Olisin halunnut taistelemaan, mutta minusta ei olisi mitään hyötyä kun en pysynyt kunnolla pystyssä. Katsoin suden tekemää viiltoa. Verta vuoti yhä, mutta ei niin vuolaasti kuin aiemmin. Yritin nousta ylös. Tunsin suurta kipua lavassani, mutta pääsin silti seisomaan. Käveleminen oli sitten asia erikseen. Suden tekemä haava ylettyi kaulastani aina kainaloon asti lavan yli. Voihkaisin ja lysähdin makoilemaan. Kuuntelin ulkoa tulevia ääniä. Ryskettä ja meteliä, sekä ulinaa, joka kuului kissoille tai susille. Olikohan taistelu päättymässä? Mahdollisesti, tai sitten ei. Tajusin, että minun kannattaisi puhdistaa haava, jotta se ei tulehtuisi. Aloin nuolla sitä, ja sävähdin kun tunsin kirvelyä lavassani. Jatkoin silti. Odottaminen pesässä oli kamalaa. Vain pimeyttä ja ulkoa kuuluvaa mekkalaa, eikä mitään tietoa siitä, mitä tapahtui. Nousin päättäväisesti ylös ja purin huulta tuntiessani kipua. Tunsin kipua kaikkialla, mutta jatkoin matkaa ulos kolmella jalalla. Katsahdin varovasti pesän suuaukolta. Taistelu oli yhä käynnissä. Näin Sirppitassun ja pari soturia, jotka taistelivat sutta vastaan. Olisin halunnut auttaa, mutta olisin kai vain tiellä tässä kunnossa. Kuulin ääniä parantajan pesältä. Nilkutin pesälle, jossa haavani ja muut vammat voitaisiin parantaa. Pesässä makoili haavoittuneita kissoja. Näin Pimeyslehden, jonka niskassa ja kyljessä oli syviä haavoja. Naaraan silmät olivat kiinni ja hän makasi pesän laidalla. Asetuin itsekin makoilemaan pesään nuollen haavaani.

//Joku?

Nimi: Pimeyslehti

18.02.2017 12:51
Tajusin hämärästi Pikitassun ja Pisaratähden keskustelevan jostain. Näkökenttäni oli sumea ja äänet kuuluivat korvissani epäselvinä. Suljin silmäni kipuaallon jyrätessä ylitseni. Tunsin veren noruvan kylkeäni pitkin maahan. Kidesydän paineli jotain haavaani vasten. En enää sinnitellyt vaan annoin pimeyden viedä minut mukanaan.

Leijuin pimeydessä. Hetkinen. Ei pimeydessä. Ympärilläni oli tummansinistä. Kuin... Kuin yötaivas. En tuntenut kipua. Haavani olivat kadonneet. Katselin ympärilleni. Yläpuolellani olevat tähdet tuntuivat olevan vain muutaman ketunmitan päässä. Edessäni oli pimeä metsä. Sen yläpuolella ei ollut tähtiä. Se oli Pimeyden metsä. Olinko kuollut? Ei tuntunut siltä. Olinko kuolemaisillani? Ehkä. Yhtäkkiä minua kannatteleva voima päästi irti. Lähdin putoamaan läpi mustuuden, alaspäin. Mahanpohjaani kouraisi. Äänetön huuto purkautui yötaivaalle.

Tunsin kipua kyljessäni ja niskassani. Makasin jollain. Sammalpedillä varmaankin. Silmäluomeni tuntuivat painavan liikaa. En saanut niitä auki. Hengitykseni rahisi. Kaikki voimani tuntuivat paenneen kehostani. Kuulin huutoja. Haistoin yrttien voimakkaan tuoksun. Olin parantajan pesässä. Minusta tuntui, että saattaisin menettää henkeni. Ensin olin kohdannut yksin suden ja joutunut parantajan pesään. Heti muutaman päivän kuluttua sain syvät haavat niskaani ja kylkeeni. Halusin nähdä Pisaratähden. Arvelin hänen olevan taistelussa. Tai sitten täällä vielä, en tiennyt. Ajatukset kieppuivat päässäni enkä tahtonut saada niistä enää mitään tolkkua.

//Pisara tai joku?

Nimi: Pikitassu

17.02.2017 21:26
"Siinäpähän parantaa itse kumppaninsa", mutisin ääneen, kun rymistelin ulos parantajan pesästä. Oli viimeinen pisara, kun hän alkoi verrata minua itseensä. *Piti itseään kunniallisena* sylkäisin maahan. Kiersin susien ja kissojen sekaisen taistelun karhunvatukkapensaassa olevasta reiästä. Kömmin leiristä ulos ja jäin sen vierelle istumaan. Huokaisin syvään. *Miksi en vain voinut syntyä toiseen klaaniin, jossa olisin hyödyksi* suljin vihreät silmäni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni, annoin poskelleni vierähtää pienen kyyneleen. Taistelin kahden ajatuksen välillä, joista toinen halusi pitää minut uskollisena, mutta toinen repi sydäntäni lähtemään jonnekin kauas. Sydäntäni kouraisi ja tahdoin vain huutaa minkä pystyin, mutta en saanut sanaakaan suustani. *Mitä teen väärin?* kysyin itseltäni ja aloin haukkoa henkeä. Katsoin leirin muurissa olevasta reiästä sisään ja näin, kuinka taistelun osapuolet repivät toisiaan kilpaa hengiltä. Katsoin haavoittuneita kissoja, jotka nuolivat hetken haavojaan, kunnes saivat taas uuden suden kimppuunsa. Lävitseni kulki värisyttävä tuulahdus. Loikkasin takaisin leiriin ja juoksin niin lujaa kuin pystyin, parantajan pesälle. Pisaratähti oli kumppaneineen yhä sisällä.
"Voit nyt tappaa minut, jos en sovi palvelemaan tätä klaania, tai sitten olla tappamatta. Haluan pelastaa nämä kissat. Kannatta kuitenkin muistaa, että en aio unohtaa tätä koskaan", sihahdin ja kuljin päällikön ohitse toisen haavoittuneen luokse. Kidesydän loi minuun katseen, jota en osannut tulkita.

//Pisara?

Nimi: Pisaratähti

17.02.2017 20:59
"Sitähän sinä et millään tavalla minulle voi todistaa. Minä olen kunniallisempi päällikkö kuin sinä tulet ikinä parantajana olemaan. Älä enää ikinä - siis ikinä - tule arvioimaan minua päällikkönä. Sinä kunnioitat minun sanaani enemmän kuin yhdenkään muun kissan sanaa, ja sinä tottelet minua. Jos olisit edes hieman järkevä, olisit lähtenyt paikalta ja auttanut niitä, jotka ottavat apuasi vastaan. Jos joku täällä pesässä olevista nyt kuolee, minä syytän siitä sinua, joten ala laputtaa!" sihahdin pikimustalle kollille silmät leiskuen, mutta ilme kylmänä ja tyynenä. Parantajaoppilas vaikutti empivän. Hän meinasi avata suunsa sanoakseen jotain, mutta tuhahti ja käänsi selkänsä. Hymähdin lähes äänettä tyytyväisenä ja katsoin, kuinka Kidesydän paransi Pimeyslehden haavoja. Parantaja oli sentään minulle uskollinen ja totteli kaikkea, mitä sanoin. Ja viisaskin vielä; hän ei edes väräyttänyt korvaansa, kun juttelin hänen oppilaansa kanssa, vaan jatkoi haavoittuneen hoitamista. Ainoa syy pitää Pikitassu elossa oli Kuolonklaani. Kidesydämen mukaan kolli pärjäsi hyvin parantajana, mutta yksikin väärä sana, liike, ele tai ilme, niin hän ei pääsisi siitä niin helpolla. Kun edes kuulin mainittavan nimen Pikitassu, se sai vihan sisälläni roihahtamaan.

//Piki?

Nimi: Pikitassu

17.02.2017 17:36
Sukelsin uudelleen taistelun sekaan ja yritin pysyä susilta näkymättömissä, samalla kun etsin pahasti haavoittuneita kissoja, joita ei juuri näkynyt. "Pikitassu!" kuului Kidesydämen huuto parantajan pesältä. Salamannopeasti, käännyin ympäri ja juoksin parantajan luokse.
"Mitä nyt?" kysyin hengästyneesti läähättäen, kun olin viimein päässyt pesän suuaukolle, jossa Kidesydän odotti.
"Tarvitsen apuasi pesässä. Haavoittuneita tulee kokoajan lisää ja lisää", hän murahti ja palasi pesään hoitamaan Kauhumurhan haavoja. Heti sisään päästyäni, parantajan pesään tuli heti uusi haavoittunut. Juoksin tulijaa vastaan, mutta epäonnekseni siellä olikin Pisaratähti, joka näytti heti hampaansa. Pyöräytin silmiäni *Tällaisinakin aikoina hän vain jaksaa*
Päällikön suusta roikkui kuitenkin veltto Pimeyslehti. Juoksin päällikön perässä Kidesydämen luokse, ja jäin odottamaan ohjeita.
Hain tarvittavat yrtit, mutta heti, kun olin mestarini ohjeiden mukaan kumartumassa naaraan ylle, päällikkö keskeytti minut.
"Älä koske häneen. En luota sinuun, Pikitassu, veljeilithän sentään varjoklaanilaisen kanssa. Saat pysyä kaukana Pimeyslehden haavoista", hän sihahti. Silloin silmissäni leimahti.
"Millainen päällikkö sinusta on tullut? Tällaisessa taistelussa sinä ajattelet vain itseäsi. Ja sitä paitsi, minähän vain kalastelin Hunajatassulta tietoja", ärjyin. Pisaratähti taisi itsekin olla raivoissaan.

//Pisara? cx

Nimi: Pisaratähti

17.02.2017 17:06
Susi oli viskannut Pimeyslehden noin vain vasten kylmää ja jäistä maata. Olin juuri häätänyt suden tiehensä ja ravasin nyt kohti tummaa soturikissaa. Naaras hengitti raskaasti ja hänen kylkensä kohoilivat hyvin epätasaiseen tahtiin. Kumarruin naaraan eteen kuiskaten hänen nimensä:
"Pimeyslehti." Naaras katsoi minua suoraan keltaisiin silmiini, muttei sanonut mitään. Sihahdin turhautuneena ja tartuin hampaillani naaraan niskaan lähtien raahaamaan häntä kohti parantajan pesää. Muutama susi pyrki kimppuumme, mutta kuolonklaanilaissoturit estivät niitä parhaansa mukaan vieden susien huomion pois meistä. Saavuin parantajan pesälle, jossa Pikitassu ravasi heti meitä vastaan. Siristin silmiäni ja paljastin hampaitani parantajaoppilaalle. Pikitassu pyöräytti silmiään ja ryntäsin hänen ohitseen pesään. Musta kolli ravasi kuitenkin pian perässäni pesään, jonka perällä Kidesydän paransi Kauhumurhaa, joka oli saanut lapaansa ikävän haavan, joka kuitenkin parantuisi arviolta muutamassa päivässä.
"Kidesydän", murahdin parantajan nimen. Hän käänsi heti katseensa minuun ja huomatessaan lähes tajuttoman Pimeyslehden, hän jätti Kauhumurhan paikoilleen ja ryntäsi mustan naaraskissan luokse.
"Pikitassu, hae yrttivarastosta kehäkukkaa, hämähäkin seittiä ja unikon siemeniä", parantajakissa käski nopeasti oppilastaan, joka ryntäsi heti yrttivarastoon. Pysyin pesässä niin kauan, että Pikitassu sai tuotua yrtit. Olin jo lähdössä, kunnes käännyin takaisin huomatessani, että Kidesydän ohjeisti oppilastaan, kuinka hän voisi kumppaniani parantaa.
"Älä koske häneen. En luota sinuun, Pikitassu, veljeilithän sentään varjoklaanilaisen kanssa. Saat pysyä kaukana Pimeyslehden haavoista", nau'uin sihahtaen parantajaoppilaalle, jonka silmissä leimahti hiukan ehkä raivostunut katse.

//Piki?xDD

Nimi: Kalmatassu

17.02.2017 15:55
Syötyäni pahanmakuiset yrtit, hyppäsin taas taisteluun. Etsin Sirppitassua katseellani, mutta en nähnyt kollia. Sudet - sekä kissat - olivat haavoittuneita, mutta taistelu jatkui raivoisana. Näin, miten Tuhokatse ja Pikkuvarjo taistelivat yhdessä yhtä sutta vastaan, ja syöksyin auttamaan heitä. Puraisin kiinni suden tuuheasta hännästä. Eläin vingahti hieman, ja kääntyi katsomaan taaksensa. Tuhokatse loikkasin kiinni suden selkään ja Pikkuvarjo kynsi raivokkaasti suden turkkia. *Tästä ei ole mitään hyötyä.*
Irrotin otteeni hännästä. Apuani saatettaisiin tarvita jossain muualla. Katsahdin oppilaiden pesän suuntaan, ja näin Sirppitassun ja Ruusutassun, jotka yhdessä taistelivat suurta sutta vastaan. Susi oli ehkä pienempi kooltaan kuin muut lajitoverinsa, mutta aivan yhtä vaarallinen. Juoksin oppilaiden luo ja puraisin sutta takajalasta. Otus ulvahti kivusta, ja luikahdin sen alle. Naarmutin suden vatsapuolta, ja kynsiini tarttui karvatuppoja. Tunsin suunnatonta mielihyvää, kun lämmin veri valui suden vatsasta. Ruusutassu puraisi sutta hännästä, ja Sirppitassu etujalasta. Susi käänähti yhtäkkiä kollin puoleen ja läpsäisi hänet kauemmas. Menin puolustamaan ystävääni hänen ja suden väliin. Sirppitassu nousi maasta hieman hoiperrellen, mutta kunnossa. Susi ei juuri näyttänyt välittävän hännästä yhä roikkuvasta Ruusutassusta, vaan harmikseni keskittyi nyt meihin. Taistelin yhdessä Sirppitassun kanssa, kynsimme ja purimme sutta mistä kerkesimme. Susi alkoi olla alakynnessä. Se perääntyi hitaasti ulisten leirin reunaa kohti. Katsahdin Sirppitassuun voitonriemuisesti, mutta juuri silloin susi hyökkäsi. Tunsi sen kynnen viiltävän nahkaani, ja tunsin kamalaa kipua lavassani. Verta pulppusi suden tekemästä syvästä viimlosta. Vasen jalkani ei enää kantanut ja lyyhistyin maahan huohottamaan. Pari soturia syöksyi suden kimppuun, ja Sirppitassu tuli luokseni.
"Oletko kunnossa?" kolli kysyi hätääntyneenä. Nousin huterasti ylös, mutta lysähdin heti takaisin maahan.
"Olen", ähkäisin ja nousin hitaasti ylös.
"Et ole", Sirppitassu maukui. "Tule, sinun pitää mennä suojaan. Et voi taistella tuossa kunnossa."
Nojasin kollin lapaan. Hän johdatti minut oppilaiden pesään.
"Pysy täällä, jos tulee ongelmia, huuda kovaa."
Sen sanottuaan Sirppitassu syöksyi ulos pesästä ja jäin yksin kipeän haavani kanssa.

//Joku?

Nimi: Pimeyslehti

17.02.2017 08:03
Olin hengästynyt. Olin jo valmiiksi haavoittunut. Mutta silti loikkasin äristen suden selkään. Muutama soturi ahdisteli sitä maasta käsin. Iskin hampaani nopeasti koiramaisen eläimen niskaan. Raastoin samalla takajaloillani sen selkää. Susi ulisi ja painui matalammalle. Loikkasin pois juuri kun susi kellahti selälleen litistääkseen minut alleen. Kävin kiinni suojattomaan vatsapuoleen. Raastoin ja kynsin minkä ehdin kunnes tunsin hampaat niskassani. Maassa kyhjöttänyt susi nousi ylös minä hampaissaan. Ulisin ja sähisin huitoen käpälilläni miten sattuu. Hampaat uppotuivat niskaani. Onneksi joku soturi onnistui upottamaan hampaansa suden kaulaan ja sen oli pakko päästä minut irti. Mätkähtäessäni maahan huomasin Pisaratähden, joka kynsi yhtä sutta naamaan. Toinen susi ryntäsi päälikköä kohti takaapäin muutama soturi kannoillaan. Katseli tyrmistyneenä kuinka välimatka Pisaratähden ja suden välissä pieneni. Nousin ylös. En voisi yrittää estä sutta. Mutta voisi otta iskun vastaan. Raivokaasti äristen lähdin juoksemaan kohti kumppaniani ja sutta, joka lähestyi aina vain. Enää pari ketunmittaa... Susi paljasti hampaansa ja kohotti päänsä iskiäkseen päälliköä. Kuin hidastetusti sen pää alkoi painua kohti Pisaratähteä. Ponnistin lihakseni äärimmilleen ja loikkasin suden eteen. Sen kuono tömähti kylkeeni. Lensin maahan lähelle Pisaratähden lähelle. Kolli näytti huomaavan minut. Henkeäni haukkoen ponnistelin ylös. Vatsaani kipristeli. Susi oli lyönyt minulta ilmat pihalle. Se samainen susi asteli eteeni muristen. En ehtinyt väistää. Susi iski hampaansa selkääni ja nosti minut ylös. Se ravisteli minua. Maailmaa viuhui, se sekoittui epämääräiseksi sumuksi. En ollut varma, mitä seuraavaksi tapahtui, mutta näin muutaman kissalta näyttävän hahmon hyppävän minua ravistelevan suden kimppuun. Yhtäkkiä lensin ilman halki ja paiskauduin maahan. Ensimmäinen asia, mitä tajusin oli, että selästäni pulputti verta tasaiseen tahtiin. Toinen asia oli, että ilmani olivat jälleen menneet pihalle paiskautuessani maahan. Näkökenttäni sumeni. Ponnistelin pyörtymistä vastaan. En pystynyt nousta ylös. En pystynyt huutaa. Kehoni ei totellut kun yritin liikkua. Näin sumean hahmon lähestyvän minua vauhdilla. Se ei ollut susi. Se oli kissa.

//Pisara?

Nimi: Pikitassu

16.02.2017 18:08
Puikkelehdin ketterästi taistelevien kissojen ja susien lomassa, etsien haavoittuneita. Kuulin tuskan huudon ja näin, kuinka valtava susi viskasi oppilaan ilmaan ja painoi heti toisen kissan maata vasten, kunnes muutama soturi kävi petoon käsiksi. Tarkistin tieni ja juoksin liikkumattoman oppilaan luokse - hän oli Kalmatassu. Tartuin naaraan niskanahasta kiinni hampaillani ja lähdin raahaamaan häntä takaisin parantajan pesälle, jossa Kidesydän paikkaili haavoittuneita.
"Kalmatassu hengittää, mutta ei ole tajuissaan. Vain muutamia haavoja!" ilmoitin mestarilleni, joka nyökkäsi vaimeasti keskittyessään toiseen soturiin. hain yrttien luota hämähäkinseittiä ja koitin tyrehdyttää Kalmatassun vuotavia haavoja. Laitoin muutamiin haavoihin myös takiaisen juurta estämään mahdollisia tulehduksia. Pian oppilas veti kunnolla henkeä jo pomppasi pystyyn, jääden tuijottamaan hämmentyneenä ympärilleen.
"Voit mennä takaisin taisteluun, mutta ota nämä", maukaisin ja työnsin hänen eteensä lehdellä olevan yrttiseoksen, jota Kalmatassu katsoi epäilevästi. Pyöräytin silmiäni.
"Otat yrtit ja lähdet taistelemaan, tai sitten voit jäädä tänne minun ja Kidesydämen apulaiseksi", tuhahdin ärtyneenä. Oppilas katsoi hetken sanaakaan sanomatta minuun ja nuoli sitten lehdellä olevan yrttimössön, kadoten sen jälkeen nopeasti ulos pesästä.
"Aivan uskomattomia nuo!" tiuskaisin Kidesydämelle, katsoen naaraan perään.
"Hän on vasta nuori ja kokematon, kuten sinäkin", hän vastasi kuivasti naurahtaen ja kääntyi sitten uuden kissan puoleen. Pesän suuaukolta kantautui jälleen kissan ääniä.

//Joku?

Nimi: Kohmesydän

16.02.2017 16:42
//JATKOA RAPAPOLTTEELLE//

Katsoin hetken tytärtäni, joka vilkaisi tassujaan. Heilautin häntääni ja mau'uin: "Se oli urheasti tehty. Pöllösyöksy varmasti rakasti sinua hyvin paljon - sinua ja pentujanne." Kun naaras vain katsoi minua, jatkoin. "Minä voin ottaa toisen pennun. Kanna sinä naaras leiriin."
Nappasin Rapapoltteen selässä kyyhöttävän pennun varovasti hampaisiini ja lähdin tyttäreni rinnalla kävelemään kohti Kuolonklaanin leiriä. Tiedostin vaikuttavani hiukan lempeältä ja myötätuntoiselta mutta kai sitä kuolonklaanilainenkin sai vähän pehmoilla? Joskus. Ja sitä paitsi, en koskaan ollut lempeä tai rakastava muille kuin kumppanilleni ja pennuilleni. Kuolonklaanissa rakkaus oli hyväksyttävää ja sen sai näyttää, mutta rajansa kaikella. Saatoin kuvitella muiden klaanien hempeilyt ja kehräilyt. Varmaan sukivat toistensa turkitkin, voi Pimeyden metsä sentään!
"Olemme kohta perillä", huomautti Rapapolte.
Minä tein samaisen havainnon. Leirin sisäänkäynti häämötti suunnilleen kuuden ketunmitan päässä. Saatoin sen lähellä haistaa oman klaanini jäsenten tuoksut. Pöllähdimme leiriin ja heti sillä hetkellä, kun kissat havaitsivat meidät, päitä kääntyi ja yllättyneet katseet kohdistuivat meihin ja Rapapoltteen pentuihin. Kuljin naaraan rinnalla kohti parantajan pesää. Näin Tulvasielun. Siniharmaa naarassoturi katseli meitä, mikä todella ärsytti minua. Mulkaisin häntä korvani luimistaen ja varoittava katse silmissäni.
*Lopeta tuijotus tai tunnet kynteni sisuksissasi!*
Kidesydämen ottaessa meidät vastaan, ajattelin ärtyneenä, että oliko sitä pakko ruveta heti tuijottamaan, kun minä tulin tyttäreni ja hänen kahden vastasyntyneen pentunsa kanssa leiriin! Olisi tehnyt mieli kynsiä joltakulta korvat päästä! Laskin punaruskean kollin tyhjälle sammalpedille sisarensa viereen.

//Rapa?

Nimi: Kalmatassu

16.02.2017 16:13
Istuskelin Sirppitassun kanssa oppilaiden pesässä, kun kuulin ulkoa kamalaa meteliä. Ulkoa kuului ulvontaa ja outoa ryskettä. Karvani nousivat pystyyn. Sirppitassu kuunteli vierelläni tarkasti.
"Mitä siellä tapahtuu?" kysyin peloissani.
"En tiedä."
Sirppitassu kulki hiljaa pesän suuaukolle ja kurkisti ulos. Salamana hän syöksähti takaisin sisään. Kollin silmät olivat pakokauhusta ammollaan ja karvat sojottivat.
"Mitä nyt?" kysyin.
Sirppitassu ei saanut sanaa suustaan. Hän hengiti tiheästi ja kauhuissaan, mutta kääntyi katsomaan minuun päin.
"Susia."
Tunsin oudon tunteen, kuin kylmä kivi olisi pudonnut vatsaani. Sudet. Sudet olivat hyökänneet leiriin. Kuulin yhtäkkiä ulkoa rapinaa ja haistoin suden kamalan löyhkän.
"Ulos! Äkkiä, emme voi taistella täällä jos se löytää meidät!" huudahdin. Hipsin ulos, ja katsoin ympärilleni. Piilouduin oppialiden pesän taakse, ja näin, kuinka Sirppitassu tuli perässäni. Näytin hänelle hännälläni merkin olla hiljaa. Katsoin suojassa leirin aukiota. Susia oli siellä täällä, ne olivat kuin valtavan suuria koiria. Kissat olivat susien kimpussa, mutta tilanne näytti pahalta. Tunsin Sirppitassun nopean hengityksen, ja käännyin kolmiin päin.
"Älä hönkää korvaani, se häiritsee!" Sirppitassu vain tuijotti johonkin ohitseni silmät kauhusta ammollaan. Käännähdin, ja näin suuren suden astelevan meitä päin. Näin kullankeltaisen viuhahduksen ja Sirppitassu hyppäsi suden niskaan. *Hiirenaivo.*
Susi karisteli Sirppitassun päältään helposti, ja iski seuraavaksi silmänsä minuun. Sähisin raivoisasti ja kynsin suden suurta kuonoa. Osuin sen silmään, ja susi ulvahti tuskissaan. Suden toisesta silmästä valui vuolaasti verta, mutta se näki silti minut, ja tarttui niskaani ennen kuin ehdin tehdä mitään. Eläin ravisteli minua ilmassa kuin saaliseläintä. Kynnet paljastaneet tassuni viuhtoivat mihin sattuu yrittäessäni osua eläimeen. Viimein sain raapaistua sutta kaulaan, mutta se ei juuri auttanut. Sitten näin Sirppitassun syöksähtävän kiinni suden takajalkaan. Susi ulvahti kivusta ja päästi minut hampaistaan. Se tarttui Sirppitassua niskasta ja viskasi ystäväni maahan. Sirppitassun ruumis ei liikkunut.
"Ei!"
Juoksin parhaan ystäväni luo. Helpotuin suuresti, kun tunsin hänen hengittävän.
"Ei tässä mitään", kolmi maukui ja nousi ylös. Siinä samassa tunsin, kuinka susi painoi minut maata vasten voimakkailla käpälillään. Tunsin pyörtyväni painon alla, ja kaikki pimeni.

//Joku? Aika sekava ja paljon kirjotusvirheitä mut menköön nyt cx

Nimi: Pisaratähti

16.02.2017 11:21
//nelipuille pitää mennä muuten Tuulen reviirin kautta, ei vaan ukkospolun ylittämällä xd//

Olimme yhdessä Pimeyslehden kanssa nelipuiden laaksossa, yhden suuren tammen alla. Pidin katseeni kaiken aikaa Myrskyklaanin reviirillä, jossa olin juuri nähnyt liikettä. Pimeyslehti oli painautunut vasten turkkiani, joten häneltä oli liikahdus jäänyt huomaamatta, enkä maininnut siitä mitään naaraalle. Huomasin kissan pään pujahtavan esiin Myrskyklaanin reviirillä aluskasvillisuuksien seassa, mutta se katosi näkyvistä saman tien. Kissa loikki kauemmas rajasta metsän siimekseen. Pimeyslehti nosti vihreän katseensa minuun.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyi.
"On. Myrskyklaanin reviirillä näkyi vain liikettä, ilmeisesti joku huomasi meidät ja lähti vain pois", murahdin tuoreelle kumppanilleni.

Ylitimme Tuuliklaanin rajan ja suuntasimme kohti Kuolonklaanin leiriä yhdessä Pimeyslehden kanssa. Susien tuoksu kantautui sieraimiini, ja karvani nousivat pystyyn. Kiristin tahtiani, ja niin teki myös varapäällikkö. Susien hajuja oli monia, ja ne kaikki johtivat kohti Kuolonklaanin leiriä! Kauhu valtasi minut sisältä, mutta en antanut sen näkyä naaraskissalle, joka ravasi vierelläni. Purin hampaitani yhteen ja juoksin lumihankien lävitse niin nopeasti kuin jaloistani saatoin. Taisteluhuudot kantautuivat korviini. Painajaiseni oli käynyt toteen: sudet olivat hyökänneet Kuolonklaanin leiriin. Leirin yksi muureista oli tuhottu ja siitä näki leiriin suoraan. Susia oli ainakin viisi, ja leirissä oli käynnissä taistelu. Syöksyin mukaan taisteluun päästessäni leiriin. Iskin hampaani lähimpään suteen, jonka kimpussa myös Sumumyrsky ja Raepisara olivat. Viilsin kynsilläni suden lapoja raivoissani roikkuessani sen selässä. Pimeyslehti loikkasi myös kyseisen suden kimppuun, kun se viskasi Raepisaran pois päältään.

//nonii ny ne sudet o si Kuolon leiris:D Kukaan kuololaine ei kirjota muusta ku tästä.

Nimi: Pimeyslehti

15.02.2017 20:29
Minua hymyilytti. Istuin Pisaratähden vierellä. Olisin jo halunnut lähteä, mutta pakottauduin pysymään aloillani.
Onneksi rukouksiini vastattiin ja partiot alkoivat palailla leiriin. Lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä. Vilkaisin taakseni. Pisaratähti oli noussut seisomaan.
"No meinaatko sinä tulla vai et?" naurahdin. Kumppanini hymähti väläyttäen hymyn ja saavutti minut parilla loikalla. Kävelimme ulos leiristä. Hengitin raikasta ilmaa tyytyväisenä. En enää edes huomannut haavojani. Ne olivat jo kutakuinkin kunnossa.
"Mennänkö nelipuille?" kysyin katsahtaen Pisaratähteä. Kolli nyökkäsi.
"Vaikkapa." Lähdimme kävelemään kohti ukkospolkua, jonka ylitettyämme pääsisimme nelipuille. Kävelimme turkit toisiamme hipoen. Kiedoin häntäni Pisaratähden häntään. Imin kollin täydellistä tuoksua itseeni. Halusin vain pysyä hänen vierellään, aina ja ikuisesti.

//Pisara?

Nimi: Pikitassu

15.02.2017 19:58
*Pisaratähti on näemmä iskenyt silmänsä Pimeyslehteen* totesin pääni sisällä, kun päällikkö kumppaneineen lähti viimeinkin ulos parantajan pesästä. Kuten tavallista, tummanharmaan kissan katse oli minua kohtaan yhä halveksuva ja kylmä. Tassuttelin pehmein askelin yrteiltä tuoksuvaan pesään, suunnaten valkean mestarini luokse.
"Enkö mitenkään pääsisi jo parantajaksi?" nau'uin ärsyttävästi maristen.
"Jos sinä olisit tämän klaanin parantaja, koko paikka olisi täynnä kuoleman kourissa kituvia kissoja. Sitä paitsi, en ole luopumassa tästä tehtävästä vielä moneen moneen kuuhun", Kidesydän äyskäisi ja tönäisi minut kauemmaksi. Irvistin ja hyppäsin hänen selkäänsä leikkisästi. Naaras ravisteli itseään ja kurottui hampaillaan niskaani, repäisten minut irti selästään. Sohin kynnet piilossa tassuillani avuttomasti ilmaa, kunnes pääsin eroon Kidesydämen otteesta. Hymyilin vinosti ja huomasin, kuinka parantajakin innostui leikistä. Hän loikkasi minua kohti, mutta väistin liukuen hänen vatsansa alitse. Nousin kahdelle jalalle, mutta jouduin kuitenkin taistelemaan kunnolla tasapainon löytämiseksi. Kidesydän löi rintaani ja kaaduin samalla sydämenlyönnillä maahan selälleni. Parantaja kumartui kuonollaan kurkkuani kohti, ja pysähtyi vain karvanmitan päähän.
"Voitin", hän kuiskasi villisti hymyillen ja kääntyi pois. Pesän suuaukolta kantautui vaimeasti naurahtavan kissan ääni.

//Joku? cx

Nimi: Kohmesydän

15.02.2017 18:03
Astelin Sumumyrskyä kohti viettelevä hymy kasvoillani. Kolli oli tullut partiosta. Nuolaisin tervehdykseksi hänen poskeaan ja painauduin häneen kiinni.
"Sumumyrsky rakas, komea, urhea kumppanini...", kuiskin hänen korvaansa. "Näen jo pentumme mielessäni. Rohkeita ja kauniita, kuten isänsä ja emonsa."
Kohotin vihreän katseeni Sumumyrskyn silmiin ja katsoin häntä viehkeästi. "Näetkö sinä heidät?" Ääneni oli silkkisen pehmeä. Sipaisin kollin leukaa hännälläni ja hymyilin tälle.
"Miten päiväsi on mennyt? Toivottavasti hyvin. Sillä minunkin päiväni on ollut hyvä. Nyt kyllä parempi, kun sinä olet siinä."
Pehmeän ääneni oli tarkoitus saada Sumumyrsky hämmentyneeksi mutta en tiennyt, toimiko se.

Nimi: Usva

15.02.2017 07:39
Kalmatassu: 13kp

Pisaratähti: 35kp!

Rapapolte: 7kp

Raepisara: 8kp

Pimeyslehti: 20kp!

Nimi: Pisaratähti

15.02.2017 07:34
Mietin parin silmänräpäyksen ajan Pimeyslehden ehdotusta kanin jakamisesta.
"Jaetaan vain", nau'uin hymyillen naaraalle lempeästi. Hymy kuitenkin kaikkosi kasvoiltani pian. En ollut tottunut hymyilemään, vaan olin lähes aina ilmeetön tai vihaisen näköinen. Kävelimme Pimeyslehden kanssa tuoresaaliskasalle. Minä tartuin kaniin, joka oli kasan päälimmäisenä, jonka jälkeen suuntasimme kohti pesäni edustaa. Aloimme syömään. Tunsin kuolonklaanilaisten katseet polttelevana turkissani, mutta yritin olla huomioimatta niitä. He saivat ajatella mitä halusivat, mutta minäkin sain olla onnellinen, onnellinen Pimeyslehden kanssa.
Kun olimme saaneet kanin syötyä, jäimme vain istumaan hieman kiusallisesti suurkiven eteen sanomatta sanaakaan tai edes vilkaisematta toisiamme. Katselin itse leirin kissoja silmiäni siristellen. Auringonlaskun aika oli käsillä, joten osa kissoista oli mennyt partioihin, mutta taisteluharjoituksiin lähteneet palaisivat kai pian. Mieleni teki poistua leiristä yhdessä Pimeyslehden kanssa, mutta se ei ollut mahdollista. Leirissä ei ollut kylliksi sotureita, jos sudet vaikka päättäisivät hyökätä.
"Haluaisitko tehdä jotain?" kysyin jälleen hieman tökerösti Pimeyslehdeltä. Naaras virnisti hymyillen.
"Voisimmeko mennä kävelylle, kun joku partio tai taisteluharjoituksissa olevat kissat saapuvat?" musta naaras ehdotti.
"Mennään vain. Odotetaan heitä ensin", nau'uin hieman murahtaen.

//Pimeys?

Nimi: Pimeyslehti

14.02.2017 20:52
Kasvoilleni nousi lempeä hymy Pisaratähden nuolaistessa korvaani.
"Mennään", naukaisin hiljaa. Päällikkö nyökkäsi katse kiinni minussa. Tassuttelimme turkit toisiamme hipoen ulos parantajan pesästä. Oli jo melkein aurinkohuippu ja kissat touhusivat leirissä tehden kuka mitäkin. Yli puolet leiri kissoista oli kääntynyt katsomaan meitä silmät ihmetyksestä pyöreinä. Astuin ihan kiinni Pisaratähden turkkiin. Se tuntui ihanalta. Olin vähällä alkaa kehräämään, mutta onnistuin estämään sen. Äkkäsin Sumumyrskyn, joka käveli luoksemme. Hänelle rakkaus ei ollut uusi asia, olihan hänellä kumppani ja pentujakin.
"Tuota..." Kolli selvitti kurkkuaan saapuessaa luoksemme.
"Minun oppilaani Piikkitassu on kadonnut."
"Ei kai vaan..." henkäys karkasi huuliltani. Pisaratähti siirsi katseensa Sumumyrskystä minuun.
"Entä jos hän on lähtenyt leiristä? Ja susi on tullut?" naukaisin. Kolit vilkaisivat toisiaan.
"Ehkä", Pisaeatähti naukui, "ilmoita minulle jos hän ei ole aamulla ilmestynyt takaisin." Sumumyrsky nyökkäsi ja ravasi kumppaninsa, Kohmesydämen luo. Katseeni harhali tuoresaaliskasaan. Näin siellä ruipelon kanin.
"Jaetaanko tuo kani?" kysyin osoittaen sitä hännälläni.

//Pisara? Täs on varmaan ihan sikana virheitä koska kirjotin nopeet.

Nimi: Kalmatassu

14.02.2017 07:46
Kun Pisaratähti ei pystynyt, syystä tai toisesta, viemään minua harjoituksiin, Raepisara otti minut mukaan Ruusutassun kanssa. Olin saapunut jo valmiiksi odottamaan kollia ja hänen oppilastaan. Raepisara saapui pian ja istuutui viereeni. Odottelimme hiljaa Ruusutassua. Pian Sähköviilto ja Yövarjokin tulivat paikalle. Leiristä ei olisi turvallista lähteä kahden oppilaan ja yhden soturin muodostamalla joukkiolla, sillä sudet voisivat helposti tappaa jokaisen. Ne olivat todella vaarallisia, Pimeyslehden onnettomuus oli avannut silmäni. Pian kuulimme rapinaa oppilaiden pesästä ja Ruusutassu astui ulos. Siristin silmiäni, tuo naaras vaikutti hyvin piittaamattomalta koulutuksensa suhteen.
"Vauhtia!" Raepisara hoputti. Nousimme ylös ja lähdimme matkaan. Näin, kuinka Raepisara tuijotti minua oudosti, ja tunsin punastuvani turkkini alla. Pian kolli kuitenkin käänsi katseensa. *Mitä hän minua tuijottaa?*
Raepisara pysähtyi aukealle paikalle, jossa harjoittelisimme.
"Näytän liikkeen, tehkää perässä", hän murahti. Raepisara hyppäsin eteenpäin ja syöksähti maahan, varmaan kuvitteellisen vastustajan alle, teki viillon mielikuvituskissan vatsaan. Sitten hän hyppäsi vastustajansa selkään ja putaisi niskan poikki.
"Kalmatassu ensin", soturi sanoi. Jähmetyin paikalleni. Miksi juuri minun? Miksei Ruusutassu voinut aloittaa? Liike näytti vaativalta. Keskitin katseeni yhteen pisteeseen, ja kuvittelin, että edessäni seisoskeli kissa. Jännitin lihakseni hyppyyn, ja loikkasin kissan vatsan alle. Tein jonkinlaisen viillon ilmaan kissan vatsan kohdalle, nousin ylös ja purin kissan niskan kohdalta. Raepisara nyökkäsi hyväksyvästi. Astelin kolmin viereen istumaan. Jos koittaisi taistelu, osaisin puolustautua.
"Sitten Ruusutassu", harmaa soturi murahti. Jäin odottamaan toisen oppilaan suoritusta.

//Ruusu tai Rae?

Nimi: Raepisara

13.02.2017 22:07
Menisin Kalmatassun ja Ruusutassun kanssa harjoittelemaan, taistelua. Pisaratähti ei tullut mukaan. Onkohan hänen ja Pimeyslehden... Ei kai. En ajattele nyt tuollaista. Sysäsin ajatuksen syrjään. Musta naaras, valkealla rinnalla, tassuilla, hännänpäällä ja vatsalla istui vieressäni. Tuo naaras oli nimeltään Kalmatassu. Pisaratähden oppilas. Ja todella hyvä sellainen. Nielaisin. Mitäköhän Hiutaleturkille kuuluu? Oikeasti, kaipaan siskoani paljon, todella paljon. Vaikka olenkin kuolonklaanilainen, haluaiskn siskoni takaisin. Huokaisin raskaasti. Ruusutassu oli myöhässä. Odotimme häntä sisäänkäynti tunnelin luona kahden muun soturin seurassa, Sähköviillon ja Yövarjon. Odotin kuitenkin kärsivällisesti omaa oppilastani. Sähköviilto tuhahti ja siirti käpäliään. Pian kuitenkin punaruskea naaras astui oppilaiden pesästä ja katsoi minua suoraan silmiin.
"Vauhtia!" naukaisin vakavasti ja nousin ylös. Muut seurasivat esimerkkiäni. Ruusutassu kipitti luoksemme.
"Ruusutassu, seuraavalla kerralla ei kannata olla myöhässä", naukaisin murhaavan möreällä äänellä. Katseeni jäi kuitenkin kiinni Pisaratähden oppilaaseen Kalmatassuun. Tuo musta naaras näytti hyvin kauniilta valkoista lumea vasten. Tuo katsoi minua kirkkaanvihreillä silmillään hämillään. Pudistin päätäni ja murahdin. Siristelin silmiäni kirkkaassa valossa. Astelin, oikeastaan harpoin, hyvälle paikalle missä voisimme aloittaa.
"Valmista?" murahdin. Yövarjo nyökkäsi, Sähköviilto vain tuhahti ja jäi tarkkailemaan ympärilleen. Yövarjo asettui kauemmas Sähköviillosta.
"Näytän liikkeen, tehkää perässä", naukaisin mitäänsanomaton ilme kasvoillani. Hyppäsin eteen päin. Syöksyin kuvitteellisen vastustajan alle. Tein viillon tuon vatsaan. Nousin ylös ja hyökkäsin kuvitteellisen vastustajan selkään. Puraisin tuon niskasta ja se oli siinä.
"Kalmatassu ensin", murahdin. Nyt oppilaat saisivat näyttää taitonsa!

//Kalma? Ruusu?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com