Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Kuolonklaani elää omalla reviirillään, eli Korkokivien läheisyydessä metsässä neljän muun klaanin kanssa. Lisätietoa Kuolonklaanin reviiristä löydät Liittyminen-osiosta löytyvästä Tietoja klaaneista-linkistä. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kielomyrkky

27.04.2017 15:18
"Entä jos pennut eivät vastaa odotuksiasi?" kysyin. Olin oikeastaan miettinyt sitä jo pitkään. Moni sai heikkoja pentuja joista ei olisi vahvistusta Kuolonklaanille. Heikoista pennuista olisi vain takkaa. Pisaratähti kuitenkin kohautti lapojaa. Ilmeisesti tarkkaa määräystä mahdollisten heikkojen pentujen varalle ei ollut lainkaan.
"Se on sinusta kiinni. Jos pennut eivät ole sellaisia kuin toivon, saat päättää, mitä niille teet. Voit joko pitää ne elossa itse, tarjota jonkun muun vaivaksi, tappaa tai hylätä yksinkertaisesti toisen klaanin reviirille", Pisaratähti kertoi. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Huokaisin ja katsoin hetken aikaa ulos päällikön pesästä.
"Yksin Pimeyden metsä tietää mitä aion niille pennuille tehdä, jotka eivät vastaa odotuksiani", maukaisin kepeästi ja käänsin katseeni hitaasti Pisaratähteen.
"Kiitos tästä mahdollisuudesta", maukaisin herttaisesti ja heilautin häntääni.
"Pidän henkilökohtaisesti huolta, että pennut eivät tule olemaan pettymys. Ja jos tulevat", maukaisin hymyilen, "kysyi Pimeyden metsältä mitä aion tehdä."

// Pisara? Sori tönkkö :c

Nimi: Vuoripentu

26.04.2017 19:16
//Jatkoa Vuonolle

Päätin harjoitella kävelyä, ja ilokseni Vuolaspentu halusi myös. Nojasin siskoni kylkeen, ja hän minuun. Otimme muutamia varovaisia askeleita, mutta jouduin huomaamaan, että Vuolaspentu todella oli minua kookkaampi. En ollut yhtä vahva, kuin sisko, ja voimani alkoivat huveta. Vuolaspentu taisi huomata sen, ja laski yhä enemmän painoaan kylkeni varaan. Kävelimme kuitenkin vielä eteenpäin, ja olimme juuri jonkun sammalvuoteen päällä, kun kaaduin. Kaatumiseni tuli Vuolaspennulle yllätyksenä, ja hän kaatui päälleni. Vinkaisin lujaan ääneen. Happi pakeni keuhkoistani, ja tunsin litistyväni.
"Voisitko nousta?" vikisin siskolleni saaden sammalhippuja suuhuni.
"En!" kikatti Vuolaspentu suunnattoman huvittuneena. En tiedä, kuinka pitkään Vuolaspentu oli maannut päälläni, kun sisko yhtäkkiä vinkaisi ja nousi päältäni. Vedin syvään henkeä, ja puhalsin kaiken ilman hitaasti ulos.
"Oletko kunnossa?" kysyi joku, ja käänsin katseeni ylöspäin. Näin Vuonopennun katselevan minua.
"Olen minä. Kiitos avusta", sanoin hiljaa. Nousin hitaasti istumaan, ja näin, miten Vuolaspentu oli loikannut Vuonopennun päälle.
"Siitäs sait!" hihkaisi Vuolaspentu. Sisarukseni alkoivat kinastella, mutta minä keskityin turkkini puhdistamiseen. En käsittänyt, miten turkkini olikin niin täynnä sammalhippuja! Viimein turkki oli puhdas, ja lähdin kiertämään pentutarhaa, hitaasti mutta varmasti. Halusin näyttää kaikille, että osasin minäkin kävellä! Vuonopentukin alkoi kävellä pentutarhaa ympäri. Kuulin jonkin ajan kuluttua veljeni puhuvan emon kanssa, mutta en kiinnittänyt heihin enempää huomiota. Kiinnitin kaiken huomioni kävelyyn. Etutassu, takatassu, etutassu, takatassu, kaikki vuorollaan eteenpäin. Helppoa! Kävely alkoi jo sujua, ja katselin ympärilleni. Pimeyslehti keskusteli edelleen Vuonopennun kanssa.
"Katso emo, minä osaan kävellä!" huudahdin. Pimeyslehti käänsi vihreän katseensa minuun, ja minä otin muutaman askeleen, pää korkealla. Onnistuin kuitenkin kompastumaan pitkään häntääni, ja lensin nenälleni. Nousin kuitenkin pian ylös. Pimeyslehti kehräsi kävely-yritykselleni.
"Pääsemmekö me pian ulos?" kysyin toivoa täynnä.
"No, kai se käy, jos ette ole tiellä", huokasi Pimeyslehti. Vuolaspentu juoksi ensimmäisenä ulos, ja minä säntäsin heti perässä.
"Vaau! Se on niin suuri!" kiljaisin innoissani. Jonkin aikaa tutustuimme itseksemme Vuonopennun ja Vuolaspennun kanssa leiriin, sillä Pimeyslehti lähti järjestämään partioita. Pian emo kuitenkin tuli takaisin, ja alkoi esitellä leiriä meille. Kävimme parantajan pesällä, ja tutustuimme Pikiviiltoon, ja parantajaoppilas Niittytassuun. Klaanivanhimpien pesässä tutustuimme Kidesydämeen, Punasirppiin ja Varpusensiipeen. Pimeyslehti esitteli meitä vielä monille sotureille, mutta minä en keskittynyt. Suunnittelin jo seuraavaa päivää leikkeineen. Halusin leikkiä klaania Vuonopennun ja Vuolaspennun kanssa!
"Noniin pikkuiseni, aika mennä nukkumaan!" Pimeyslehti komensi. Käännyin pentutarhaa kohti. Vaikka minua väsytti, odotin jo suunnattoman innoissani huomista. Klaanileikissä halusin olla päällikkö!

//Vuono?

Nimi: Risutassu

26.04.2017 16:25
Pikiviilto kääntyi nopeasti ja tuli luoksemme sammalpallo suussaan. Kolli katsoi minua tuimasti.
"Mitä sinä luulet oikein tekeväsi? Tuota menoa saat viheryskän ennätysajassa ja jos nyt vielä tartutat sen vielä Niittytassuunkin...", parantaja kolli ärähti ja pukkasi minut näemmä uuden petini viereen. Pyöräytin silmiäni. Tuskin tämä nyt nnoin vakavaa oli. Sitten tuo puristi sammaleesta kirkasta ainetta (Varmaankin hunajaa) lehdelle.
"Siinä on", Pikiviilto naukaisi ja istuin kiertäen häntänsä tassujensa ympärille. Söin lehden päällä olevaa hyvin makeaa hunajaa. Tunsin kuinka se alkoi auttaa hieman kurkku kipuani. Näin kuinka Niittytassu katseli vihaisesti suuntaani.
"Mitäs sitten? Vain täällä makoilua?" kysyin närkästyneenä, kun olin saanut syötyä tarpeeksi hunajaa.
"Miksi kysyit, jos kerta tiesit jo?" parantaja kysyi.
*Miksi en saa lähteä ulos? Ei tämä minua haittaa*, ajattelin. Pyöräytin silmiäni ja asetuin makuulleni uudelle yöpymis paikalleni. Silmäluomeni menivät väkisinkin kiinni, ja vajosin syvään uneen.

Kävelin metsässä. Haistoin sieraimissani myyrän. Hiivin vaanimisasennossa otusta kohti ja saavuin suuren puskan taakse. Näin pusikon toisella puolella myyrän. Valmistauduin loikkaan. Hyppäsin ja epäonnistuin. Loikka oli mennyt liian vasemmalle ja liian lyhyenä. En sitä paitsi muistanut edes ottaa kynsiäni esiin. Pian koko klaani saapui ympärilleni. He nauroivat ja pilkkasivat minua. Itkin. En ole ikinä ennen itkenyt. Maa alkoi vajota allani ja minä sen mukana, kunnes heräsin. Olin taas parantajan pesällä. Niittytassua en nähnyt, mutta Pikiviilto sekoitteli yrttejään. En tiennyt kauanko olin nukkunut, mutta luultavasti aika kauan.
*Mitä tuo oli olevinaan? En minä itke*

//Piki? Niitty? Joku?

Nimi: Pisaratähti

26.04.2017 15:41
//Pakko mainita muute mut kuulostaa kirjotetaa yhel l-kirjaimel cx

"Koska minä olen kouluttanut sinut, etkä sinä ole minulle sukua. Suonissasi virtaa Kuolonklaanin veren lisäksi myös Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin verta, jonka moni voisi katsoa heikkoudeksi, mutta niin ei ole, sillä mitä enemmän hyviä piirteitä kissalla on, sitä parempi. Pentujen on siis mahdollista olla kookkaita, mutta myös sulavaliikkeisiä, ketteriä ja nopeita. Ja kaiken lisäksi suuri osa kuolonklaanilaisista ovat surkeita saalistajia, mutta sinä et. Sinussa on sisua, jota jokainen kuolonklaanilainen tarvitsee", nau'uin naaraskissalle siristäen keltiaisa silmiäni häntä katsoessani. Kielomyrkky nyökkäsi hitaasti ja hieman epäröiden.
"Entä jos pennut eivät vastaa odotuksiasi?" naaras kysyi. Kohautin lapojani.
"Se on sinusta kiinni. Jos pennut eivät ole sellaisia kuin toivon, saat päättää, mitä niille teet. Voit joko pitää ne elossa itse, tarjota jonkun muun vaivaksi, tappaa tai hylätä yksinkertaisesti toisen klaanin reviirille", kerroin.

//Kielo?

Nimi: Vuonopentu

25.04.2017 20:35
Avatessani silmäni ihan unenpöpperössä näin ensimmäiseksi Vuolaspennun ja Vuoripennun, jotka toisiaan tukien ottivat haparoivia askeleita eteenpäin. Haukotellen painoin silmäni kiinni ja hautasin pääni sammaliin. Olin herännyt vain pentuetovereideni hälinään, ihan hyvin voisin nukkua vielä hetken. Kuului tömähdys ja vinkaisu. Pääni nousi salamana sammalien seasta ja osui Vuolaspentuun ja Vuoripentuun, jotka makasivat päällekkäin maassa. Siskoni oli kaatunut pienempikokoisen veljensä päälle. Ryömin heidän luokseen.
"Vuolaspentu, viitsistkö millään nousta?" kuului veljeni tukahtunut nauku sammalista.
"En", Vuolaspentu kikatti. Pyöräytin silmiäni. Siskoni sitten osasi olla joskus niin pentumainen... Kenenkään sitä odottamatta iskin hampaani Vuolaspennun hännänpäähän. Naaraspentu vinkaisi ja pomppasi pois Vuoripennun päältä. Päästin irti Vuolaspennun hännästä. En ollut purrut lujaa, joten häneen ei ollut voinut sattua kovin paljoa. Nousin ylös ja kävelin huojuen tummanharmaan veljeni vierelle.
"Oletko kunnossa?" kysyin kollipennulta. Vuoripentu nosti päänsä sammalista ja suuntasi lehdenvihreän katseensa minuun. Säpsähdin huomatessani kuinka paljon veljeni silmät näyttivät emoni silmiltä.
"Olen minä", kolli kähisi. Yhtäkkiä heikot jalkani pettivät jonkin painavan heittäytyessä päälleni. Makasin rähmälläni maassa jonkun painaessa minua maahan. Paino katosi ja kuulin siskoni tyytyväisen tuhahduksen.
"Siitäs sait." Mulkaisin Vuolaspentua.
"Katsotaanko, kumpi meistä on parempi taistelija?" naaras härnäsi. Pyöräytin silmiäni.
"Minulla on parempaakin tekemistä." Ponnistin itseni ylös. Enää käveleminen ei tuntunut niin raskaalta. Ehkä jaksaisin kävellä tällä kertaa jopa kaksi kertaa pentutarhan ympäri? Kävelin kerran pentutarhan ympäri, eivätkä jalkani tärisseet melkein ollenkaan. Totta puhuakseni pentutarhan ympäri tallusteleminen kuin hiirenaivoinen alkoi tympiä minua. Ennen kuin ehdin ehdottaa, että menisimme ensimmäistä kertaa ulos pentutarhasta Pimeyslehti astui sisään. Hänen katseensa pysähtyi ensin Vuoripennun kohdalle, sitten Vuolaspennun kohdalle, ja sitten se pysähtyi minuun. Seisoin tukevasti jaloillani. Halusin näyttää emolleni, että osaisin loikata. En kyllä ikinä ollut kokeillut loikata, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Jännitin pitkien jalkojeni lihakset ja loikkasin. Liisin ilmassa. Hetken tunsin valtavaa riemua. Minä onnistuisin! Ja sitten jalkani ottivat maahan ja pettivät. Muksahdin kuonolleni maahan emoni jalkojen juureen. Kasvojani poltti häpeästä, kun Pimeyslehti tarttui kiinni niskanahastani ja nosti minut ylös. Vuolaspennun kasvoilla oli huvittunut ilme. Vuoripentu taas näytti keskittyneeltä kävellessä vaikka kuinka monetta kierrosta pentutarhan ympäri.
"Kyllä sinä onnistut vielä", Pimeyslehti rohkaisi.
"Saammeko me mennä nyt leiriaukiolle?" Vuoripentu kysyi lehdenvihreät silmät toiveikkaasti tuikkien.
"Hyvä on, kunhan ette ole kenenkään jaloissa", emoni huokaisi hymähtäen.
Vuolaspentu kirmasi Pimeyslehden jalkojen välistä leirin hulinaan Vuoripentu perässään. Minäkin ryntäsin heidän perässään, mutta kiersin Pimeyslehden. Vihdoin näkisin maailmaa! Tupsahdimme pentutarhan rauhallisuudesta keskelle kissojen askareita. Keltaiset silmäni laajenivat suuriksi. Pysähdyin sisaruksieni vierelle ihmettelemään näkyä. Vaikka kuinka monen värisiä kissoja oli leiriaukiolla. Joku söi, joku katseli leirin touhua toimettomana, joku jutusteli toisen kissan kanssa, joku suki turkkiaan, joku mulkoili emoani kärsimättömän näköisenä. Aika monikin mulkoili emoani kärsimättömän näköisenä.
"Ai niin,ne partiot", Pimeyslehti mutisi ja loikki suurkiven juurelle.

Lysähdin sammalille Vuolaspennun ja Vuoripennun vierelle. Painauduin kiinni Pimeyslehden mustaan, lämpimään turkkiin. Olin viettänyt pitkän päivän ulkona. Emo oli esitellyt meille koko leirin ja varmaan tusinan klaanin kissoista, mutta yhdenkään nimeä en muistanut. En ollut eläessäni ollut niin väsynyt. Jalkani olivat joutuneet koville. Nyt niitä särki. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen. Silmäluomeni painuivat väsymyksestä kiinni. Hetkessä olin jo unessa.

//Joku?

Nimi: Pikiviilto

25.04.2017 18:58
"No, onko sitä hunajaa tulossa?" Risutassu kysyi närkästyneellä äänellä. Pyöräytin silmiäni turhautuneesti ja käännyin yrttieni puoleen.
"Sitä hunajaa tulee sitten, kun minä niin päätän", murahdin ja etsin katseellani sammalta, johon hunaja oli säilötty. *Toivottavasti se vain ei ollut taas lopussa*. Huomasin sivusilmälläni Niittytassun tulevan pesään ja olin juuri aikeissa pyytää häntä avukseni, mutta huomasin hänen aikovan syödä hiiren, joka roikkui hänen suustaan.
"Böö!" kuulin Risutassun huudahduksen ja käännähdin ympäri salaman nopeasti. Soturioppilas oli loikannut oman oppilaani selkään.
"Lankaan menit!" hän huusi ja loikkasi alas naaraan selästä. Kolli yskäisi pienesti ja hänen sieraimensa valuivat. Nappasin sammalpallon suuhuni ja syöksähdin kissojen luokse katsoen tuimasti Risutassua.
"Mitä sinä luulet oikein tekeväsi? Tuota menoa saat viheryskän ennätysajassa ja jos nyt vielä tartutat sen vielä Niittytassuunkin...", ärähdin ja pukkasin Risutassun hänelle tehdyn pedin vierelle ja puristin kirkasta hunajaa sammaleesta lehden päälle.
"Siinä on", naukaisin ja istuin maahan kiertäen hännän jalkoeni ympärille.

//Risu? Niitty?

Nimi: Kalmalilja

25.04.2017 17:52
Olin vastaamassa Raepisaralle, kun kuulin Kohmesydämen äänen takaani.
"Kalmalilja!" kumppanini emo huusi. "Havupentu... häntä ei näy missään."
Katsoin epäuskoisena punarusjeaa naarasta. Juoksin takaisin pentutarhaan Raepisara kannoillani.
"Havupentu? Oletko täällä? Olethan täällä?" kutsuin pentuani huolestuneena. Haistelin tarkasti sammalia ja yritin löytää nuoren kollin. *Hän ei ole täällä.* Juoksin paniikissa ulos ja kiersin leiriä katseellani. Sydämeni sykki nopeammin, mitä hänelle oli tapahtunut, mihin pentuni oli mennyt?
"Havupentu?! Havupentu!" huusin ja kissojen katseet kääntyivät suuntaani, mutten välittänyt. Kiersin juosten leiriä ympäri, yrittäen löytää tutun tuoksun. Kävin sotureiden pesällä, klaaninvanhimpien pesällä, oppilaiden ja parantajan pesässä, Pisaratähdenkin pesässä, mutta kollipennusta ei ollut jälkeäkään. Käännähdin ympäri ja olin törmätä Raepisaraan. Kyynel vierähti poskelleni, olin kauhuissani, missä Havupentu oli?
"Rauhoitu, Kalmalilja... hengitä syvään", harmaa soturi opasti ja kosketti hännällään kylkeäni. Yritin noudattaa hänen ohjeitaan, mutta en vain voinut.
"Hän ei ole leirissä, missä hän on? Joku peto voi tappaa hänet!" kiljuin suorastaan. Rynnistin ulos leiristä ja istuuduin hetkeksi huohottamaan maahan. Ajatukseni kulkivat villisti, ja kauhukuvat pojastani keskellä metsäö, aivan yksin, täyttivät mieleni.

//Rae? En tiä kyl ylireagoiko Kalma vähä ;-;

Nimi: Raepisara

25.04.2017 17:25
"Olen vannonut etten enään mene Tuuliklaanin, jos menisin en tiedä miten minulle kävisi. Ajatus on hyvä, mutta emme me voi lähteä nyt kun Havupentu on vielä pentu. Kohmesydämelle jäisi kauheasti hommaa kun sinä et olisi auttamassa", murahdin ja siirsin katseeni kaukaisuuteen.
"Älä nyt, emme viipyisi kauaakaan", Kalmalilja kehotti ja puski minua lempeästi. Nousin seisomaan ja astuin pari askelta eteen päin.
"Tehkäämme sitten niin, emme tänään, ehkä huomenna jos koskaan", lausahdin mietteliäänä kumppanilleni. Siskoni olivat minulle rakkaita, minua suretti kun en nähnyt heitä enään joka päivä. Nyt ymmärrän mitä kaikkea he minulle merkitsivät. Kaipaan niin paljon pentuaikojamme, jolloin ei ollut huolenaiheita ollenkaan. Nyt heitä ei ole enään lähellä, he ovat kaukana. Hiutaleturkkia en pysty näkemään, olenhan luvannut pysyä Tuuliklaanista poissa. Huokaisin hiljaa kun mieleeni tuli ajatus.
"Pitäisikö meidän kertoa koko suunnitelmasta Pisaratähdelle?" kysäisin ja käännyin Kalmaliljaa kohti, jotta näkisin tuon ilmeen.

//Kalma? Sori mini.

Nimi: Havupentu

25.04.2017 17:16
Juoksin kohti huumaavaa tuoksua. Oli noussut kiihkeä tuuli ja tummat pilvet hapuilivat taivaanrannassa. Tassuissani tuntui nouseva myrsky. Hyppäsin kepeästi kapean ojan ylitse ja jatkoin matkaani pienen suon laitamia pitkin.

Pysähdyin hetkeksi ja nuuhkin ilmaa. En tuntenut enää kissojen tuoksua, vain kirpeän, pehmoisen tuoksun. Valkoiset kasvit huojuivat tuulessa suon laitamilla. Olin nähnyt Pikiviillon kantavan niitä leiriin, ne olivat kuulemma jotain parantavia ominaisuuksia omaavia kasveja. Yhtäkkiä kuulin rasahtelua läheisestä pensaikosta. En huomannut heti kuka siellä liikkui, mutta kun ruskeat korvat vilahtivat läheisen kiven takana tajusin, ettei aikaa ollut hukattavaksi. Se oli jänis! Soturit olivat joskus kantaneet leiriin isoja, pulleita jäniksiä. Olisi varmaan hulppeaa kantaa omin käpälin metsästetty jänis leiriin! Hiivin vain muutaman hännänmitan päähän jäniksestä joka paraikaa nautti omaa ateriaansa. Sen tuoksu tuntui vahvana sieraimissani ja sai lihakseni jännittymään. Maa oli märkää ja hiukan upottavaa. Yritin pidellä tassujani kuivalla maalla, mutta se oli aika vaikeaa.

Syöksähdin jäniksen perään. Maa painui allani, ja jouduin räpiköimään saadakseni itseni märästä mönjästä ylös. Näin jäniksen vilahtavan piiloon, ja lähdin takaa-ajoon. Tassuni rummuttivat liejuista maaperää. Jänis oli nopea, mutta arvelin että se pian väsähtäisi hankalakulkuisessa maastossa. Jalkojani pakotti väsymys, mutta lämmin tuoresaalis toi veden kielelleni. Minun oli pakko saada pehmeä jänis syötäväkseni, nälkä oli nimittäin kamala. Yhtäkkiä haju katosi. Olin keskellä rämeikköä, mahakarvani olivat kastuneet inhottavasti ja kaikkialla leijui inhottava suon lemu. Sammal petti joka askeleella, ja missään ei löytynyt turvallista, kuivaa maata. Sitten kuulin taas oksien räsähdyksiä. Jänis! Hyppäsin lahonneen puunrungon ylitse.

Sammal puunrungon takana oli pettävämpää kuin luulin. Tunsin itseni vajoavan veden syvyyksiin, ja yritin epätoivoisesti räpiköidä itseäni ylös. Sitkeät juuret takertuivat jalkoihini, olin jo väsynyt. Viimeisillä voimillani yritin tarttua ympärillä oleviin sammalmättäisiin, mutta hetki hetkeltä vajosin syvemmäs. Sitten vain kaikkialla pimeni.

Nimi: Kalmalilja

25.04.2017 16:48
"Kyllä Havupennunkin aika vielä koittaa", naukaisin pehmeästi. Toivoin, että pian toisesta pennustani tulisi oppilas. Kielomyrkky oli jo soturi, oli ollut jo jonkin aikaa. Tiesin kuitenkin, että Pisaratähdellä oli jokin syy olla nimittämättä Havupentua oppilaaksi, mutta samalla hän piti minua pentutarhalla. Se minua eniten kismitti, Havupentu olisi osannut huolehtia itsestäänkin! Kuitenkin minun piti myös hoitaa Pimeyslehden ja Pisaratähden pentuja. Puuskahdin. Kohtuutonta.
Päätin hetkeksi unohtaa asian ja keskittyä Raepisaraan. Kolli katsoi mietteliäästi muualle.
"Hei, olen täällä", naurahdin ja kumppanini käänsi katseensa minuun virnistäen.
"Niinhän sinä olet."
Kosketin hellästi kuonollani kollin korvaa. Hän oli miettinyt paljon sisaruksiaan, Hiutaleturkkia Tuuliklaanissa ja Rapapoltetta, joka oli muuttanut klaanista, erakoksi kaiketi.
"Mietitkö siskojasi?" kysäisin tarkastellen Raepisaran ilmettä. Olin joskus ehdottanut hänelle, että lähtisimme etsimään Rapapoltetta, hän saisi nähdä siskonsa. Raepisara ei vastannut, katsoi vain tiiviisti minuun.
"Muistatko mitä ehdotin? Voisimme mennä etsimään heidät", naukaiain varovaisesti. "Tai no, Rapapoltteen. Hänhän asuu erakkona."

//Rae?

Nimi: Vuoripentu

25.04.2017 16:23
Näin unta, jossa leikin leirissä vaahteranlehdellä. Välillä tuuli oli napannut lehden ilmaan, ja välillä laskenut sen maahan. Lehden kanssa leikkiminen oli hauskaa, ja herätessäni tiesin, että haluaisin myös leikkiä. Oli kuitenkin vasta aamu, enkä uskonut, että vielä saisi leikkiä. Kalmalilja näytti nukkuvan vielä, mutta Pimeyslehteä ei näkynyt. Tämä oli varmaankin mennyt järjestelemään asioita ulos leiriin. Vuolaspentu ja Vuonopentu nukkuivat vielä, mutta minua ei väsyttänyt, ei sitten ollenkaan. Aloin kuvitella, millaista mahtaisi olla oppilas. Oppilaat saivat saalistaa ja käydä ulkona leiristä. Aloin suunnitella oppilasaikaani, ja kuvittelin mielessäni, miten nappaisin ensimmäisen saaliini. Huomasin kuitenkin, ettei minulla ollut hajuakaan, miten saalista napattiin, enkä osannut kuvitella sitä. Oli niin tylsää vain olla pentutarhassa. Eihän täällä ollut mitään tekemistä! Aika mateli eteenpäin, kunnes viimein kuulin äänen:
"Hei Vuoripentu!" Katsahdin sivulleni riemuissani. Vuonopentukin oli hereillä!

//Vuono?

Nimi: Risutassu

25.04.2017 16:18
"Noh? Onko sitä hunajaa tulossa?" kysyin närkästyneenä Pikiviillolta. Kolli pyöräytti silmiään ja lähti yrttiensä sekaan varmaankin hakemaan hunajaa. Pian näin Niittytassun kävelevän tähän pesään ruipelo hiiri leuoissaan. Tuo kävi makuulle maahan ja alkoi hotkia otustaan.
*Hän ei varmaan huomannut, että olen täällä, parantajan pesässä. Pitäisikö minun säikäyttää hänet? Joo. Se on hyvä idea*, suunnittelin. Kasvoilleni ilmestyi se viekas hymy, jota käytin usein, ja josta niin pidin. Menin vaanimis asentoon, joka oli muuten lähees virheetön. Lähestyin parantajaoppilasta äänettömästi. Kun olin tarpeeksi lähellä naarasta, valmistauduin hyppyyn.
*Loikkani eivät yleensä onnistu... Toivottavasti en pilaa tätä*, ajattelin ja otin kynteni esille. Niittytassu oli näköjään niin keskittynyt hiirensä jäystämiseen, ettei ollut vieläkään huomannut minua. Tein sen. Loikkasin naaraan selkään kynnet esillä ja tarrauduin tuon turkkiin, kumminkin niin ettei tullut kuin vain pari pintanaarmua.
"Böö!" huusin samalla, kun tarrauduin tulevan parantajan selkään. Niittytassu pomppasi pelästyneenä pystyyn ja hyppäsin alas tuon selästä.
"Lankaan menit!" huusin naaraalle ja vedin kynnet takaisin sisään. Yskäisin hieman. Nenästäni tuli vieläkin sitä kirkasta nestettä.
*Toivottavasti tämä tauti loppuisi kohta...*

//Piki? Niitty?

Nimi: Niittytassu

24.04.2017 20:43
Istuin paikallani parantajien pesän suulla katsellen leirin tapahtumia. Leiriin oli vähän aikaa sitten hyökännyt jokin erakkolauma, tosin en tiedä mistä syystä, sillä se ei oikein valjennut minulle. En tiedä, missä Pikiviilto on nyt.
*Varmaan hoitamassa jotain taistelussa loukkaantunutta*, ajattelin mielessäni katsoen tyhjyyteen edessäni vatsani kurniessa nälkäisenä. En ole syönyt varmaan koko päivään. Astelen tuoresaaliskasalle, joka on melko tyhjillään varmaan siksi, koska kukaan ei ole kerennyt taistelun takia käydä metsästämässä. Valikoin sieltä pienikokoisen hiiren, vaikka nälkäni olikin kova, mutta kyllä minä yhdellä hiirellä ainakin hetken hengissä selviän kuolematta nälkään. Astelen takaisin parantajien pesän suun luo ja käyn siinä makuulle. Huomaan Pikiviillon tutun mustan turkin vilahtavan jossain pesässä. Alan hotkimaan pientä ja laihaa hiirtäni.

Nimi: Kielomyrkky

24.04.2017 20:39
Kuuntelin tarkkaan entisen mestarini, Pisaratähden sanoja. Toki kunnia klaanin kesken kuullostaisi todella hyvältä, mutta en oikeastaan hakenut sitä takaa. Mutta kuitenkin kunnia siitä, että pennut olisivat Viiltotähden pennun pentuja, kuullosti uskomattomalta. Pennuista voisi kehittyä klaaniin mahtavia sotureita. Tai pitäisi siitä ainakin henkilökohtaisesti huolta. Pystyin yhtymään Pisaratähden sanoihin. En todellakaan pystyisi suosimaan pentuja, jotka tahtoivat vain hyvää ja katsoa aina toistensa perään. Ei lainkaan kunnianhimoa vaan pelkkää rehellisyyttä ja ystävyyttä.
"Olen aivan varma, että pennuista kasvaa mahtavia sotureita", maukaisin matalasti. Voisin taata sen. En uskoisi, että Pisaratähden suvun tuntien pennuista tulisi mitään pehmoja.
"Mutta miksi minä? Tässä klaanissa on varmasti monta muutakin, jotka tahtovat kanssasi pentuja", maukaisin hieman epäilevästi.

// Pisara?

Nimi: Raepisara

24.04.2017 19:25
Kuulin kuinka Sähköviilto tuhahti. Kalmalilja taisi olla oikeassa -kolli oli vain kateellinen. Sen kyllä oikeastaan huomasikin, kai joku muukin oli sen huomannut. Sähköviilto tuhahti uudestaan ja se sai minut hieman ärtymään.
"Voisitko olla tuijottamatta, vaikka oletkin kateellinen voisit keskittyä omaan elämääsi etkä muiden", sanoin ja nuolaisin kumppanini poskea. Kuulin askelien loittonevan meistä kahdesta ja se sai minut taas rauhalliseksi. Imin naaraskissan ihanaa tuoksua sisääni. Toivoin naaraan taas nukkuvan vierelläni sotureiden pesässä, voisimme olla kahdestaan partioissa ja käydä kävelyillä. Miksei Havupennusta voinut tulla jo soturi? Tuhahdin hiljaa ja tunsin kuinka Kalmalilja säpsähti.
"Onko sinulla kaikki hyvin?" naaraskissa kysyi kummissaan.
"On, mietin vain miksei Havupennusta voisi tulla jo oppilasta. Haluan sinut taas sotureiden pesälle", murahdin. Kuulin Kalmaliljan hymähtävän.
"Niin, hänen siskonsa on jo soturi ja hän on vasta pentuna pentutarhassa", mustan turkin omaava kissa tuhahti. Leirissä kävi pienoinen tuulen vire, joka humisi korvissa. Se sai viikseni väpättämään tuulen tahdissa. Oikeastaan ei leirissä kiinnitetty meihin juuri ollenkaan huomiota, tiesin kyllä Sähköviillon tarkkailevan meitä jossain. Ei hän meitä noin vähällä jättäisi. Joillain ei vain ole omaa elämää...! Aurinko paistoi turkilleni ja se sai naarmuni hieman kirvelemään. Oikeastaan en hätkähtänyt sitä kauheasti. Olin saanut vain naarmuja, olinkin taistellut vastustajan kanssa, joka ei ollut yhtä hyvä kuin minä. Huomasin kyllä sivusilmälläni Viiltotähteä muistuttavan kissan. Kaikille pennuille kerrottiin Kuolonklaanin perustajasta, Viiltotähdestä. Kaikki teisivät tarkalleen minkä näköinen kolli oli ollut. Viiltotähti oli kyllä Pimeyden metsässä, ei hän enään elossa ole. Ravistin hieman päätäni poistaakseni ajatuksen mielestäni.

//Kalma? Tönkköä ja sekavaa..

Nimi: Pisaratähti

23.04.2017 19:38
Nyökkäsin vastaukseksi entiselle oppilaalleni.
"Tietenkin saat siitä myös kunniaa, sillä pennuthan tulevat olemaan Viiltotähden pennunpentuja ja muutenkin minun pentujani", nau'uin Kielomyrkylle. Hän kohautti lapojaan.
"Aiotko sinä olla isä niille pennuille?" soturinaaras kysyi ja siristi hitaasti meripihkaisia silmiään. Kohautin lapojani.
"Se riippuu pennuista. Jos he ovat sellaisia kuin tahdon heidän olevan, niin kyllä. Pelkurimaisille, ällöttävän ystävällisille ja epärohkeille pennuille en ala isäksi", vastasin murahtaen. Tahdoin pentuja, jotka olisivat ylpeitä sukujuuristaan, Kuolonklaanista ja siitä, että saavat olla sen jäseniä. Pentujeni tulisi olla myös rohkeita ja pelottomia sekä taidoiltaan taitavia. En voinut sietää kissoja, jotka luovuttivat helposti tai pelkäsivät kaikkea, enkä todellakaan alkaisi sellaisten kissojen isäksi.

//Kielo?

Nimi: Kalmalilja

23.04.2017 14:46
Nuolin naarmuista turkkiani hyökköyksen loputtua. Oloni oli aika voitonriemuinen, olin taistellut erästä valtavaa, harmaata kollia vastaan ja olin onnistunut repäisemään häneltä palan korvasta irti. Kuitenkaan lyhyessä taistelussa ei mielestäni ollut voittajaa, ellei sitten se joukkio erakoita. Kuolonklaani oli päästänyt heidät lähtemään vapaasti.
Kolli, jonka kanssa olin taistellut, oli muistuttanut huomattavasti Viiltotähteä, Kuolonklaanin perustajaa. En ollut elänyt silloin, kun kyseinen kissa oli elänyt, mutta jokainen kuolonklaanilainen tiesi, miltä Viiltotähti näytti. Mutta he eivät mitenkään voisi olla sama kissa, Viiltotähti oli kuollut, hän oli nyt Pimeyden Metsässä.
Astelin kumppanini Raepisaran luo. Hän ei ollut juuri haavoittunut, joskin hiukan naarmuilla kolli olikin. Kehräsin kovaan ääneen kulkiessani hänen luokseen. Nyt juuri halusin niin kovasti olla Raepiaaran kanssa. Painoin pääni mitään sanomatta hänen valkoista rintaansa vasten ja imin kollin ihanaa tuoksua keuhkoihini. Kurkotin nuolaisemaan hänen korvaansa.
"Mitäs tämä nyt tarkoittaa?" kolli kysyi virnistäen. Hymyilin hänelle lämpimästi ja nuolaisin hänen poskeaan.
"Haluan vain olla lähelläsi. Taistelit urheasti", kuiskasin hiljaa nuolaisujen välissä. Tunsin Sähköviillon katseen niskassani, Raepisaran silmät olivat kiinnittyneet vihaamaamme soturiin.
"Mennäänkö jonnekin muualle?" harmaa soturi kysyi, mutta pudistin päättäväisesti päätäni.
"Ei välitetä hänestä, hän on vain kateellinen."
Painauduin tiiviimmin Raepisaraa vasten ja nuolaisin hänen kaulaansa muutaman pitkän vedon verran.

//Rae? Vähän outo xD

Nimi: Vuonopentu

23.04.2017 14:46
Leirissä oli juuri riehunut taistelu. Ihme kyllä Vuoripentu ja Vuolaspentu olivat nukkuneet sen kokoajan. Olin katsellut keltaiset silmät suurina kuinka emoni Pimeyslehti taisteli raivokkaasti pentutarhan sisäänkäynnillä päästämättä ketään sisään. Olin aavistuksen verran ylpeä tummasta emostani, olihan hän pistänyt monta erakkoa matalaksi ja pistänyt oman nahkansa likoon suojellakseen klaanitovereitaan. Lupasin mielessäni, että taistelisin aivan yhtä urheasti kuin hän. Isäni Pisaratähti oli menettänyt yhden hengen taistelussa, ja tiesin emoni olevan huolissaan. Varapäällikkö istui pentutarhan edustalla parantajaoppilas Niittytassun sivellessä yrttitahnaa hänen haavoihinsa. Seurasin hänen lehdenvihreää katsettaan päällikön pesän lähettyville. Kallistin päätäni kun huomasin Pisaratähden johdattavan Kielomyrkyn pesäänsä. Mikä salaliitto heillä oli? Pudistelin päätäni. Isällä oli varmasti vain jotain tärkeää asiaa koskien klaanin turvallisuutta ja sen sellaisia asioita. Niistähän täysi-ikäiset kissat aina puhuivat, tai niin ainakin olin kuullut. Niittytassu luikki pois emoni luota yrtit hampaissaan. Pimeyslehden lehdenvihreissä silmissä välkähti ja hänen ilmeensä näytti... Kateelliselta? Surulliselta? Vihaiselta? Vai sattuiko häntä vain niin kovasti pahan näköisiin kynnenjälkiin hänen lavassaan? Hetkessä hänen kasvonsa olivat jälleen tyynen rauhalliset, ilmeettömät. Emostani ei sitten ottanut selvää. Nousin hetkeksi huterille jaloilleni ja ponnistelin muutaman askeleen eteenpäin, kunnes jalkani pettivät ja muksahdin kuonolleni sammalpedille. Olin viime aikoina harjoitellut kovasti kävelemistä, mutta se ei vain meinannut onnistua.
Luovuin epätoivoisista yrityksistäni kävellä ja käperryin pieneksi valkoiseksi keräksi veljeni vierelle sulkien samalla silmäni. Kuulin askelia kun emoni lähti pentutarhan suuaukolta hoitamaan tehtäviään. Kuvittelin mielessäni hänen lempeän katseensa pyyhkäisevän ylitsemme ennen kuin hän lähti. Tunsin oloni turvalliseksi. Nukahdin sisaruksieni pehmeän, pentumaisen tuhinan tuudittamana.

Nimi: Kielomyrkky

22.04.2017 20:54
"Ehdotan, että minä tekisin sinun kanssasi pentuja, ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi. Ehdotukseni sopii Pimeyslehdelle, eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Pennuista tulisi erinomainen lisä Kuolonklaanille. Enää vain sinun tarvitsee suostua."
Pisaratähden sanat yllättivät minut suuresti. Minulla ei koskaan ollut käynyt mikään vastaava mielessä. Pitkä hiljaisuus vallitsi päällikön pesässä. Katsahdin hieman arvuuttelevasti Pisaratähden suuntaan.
*Mitä tuohon nyt vastaisi?* ajattelin itsekseni. Pisaratähtikin pysyi toistaiseksi vaiti. Jotakin minun kuitenkin olisi pakko tuolle sanoa.
"Hyvä on", maukaisin lopulta pitkän harkinnan ja hiljaisuuden jälkeen.
"Mutta vain Kuolonklaanin takia", lisäsin melko kireästi.
"Hyödynkö tästä vain lisäämällä klaanimme voimakkuutta?"

// Pisara?

Nimi: Pisaratähti

22.04.2017 19:17
Hyökkääjät olivat poistuneet leiristämme. Olin määrännyt parhaimmassa kunnossa olevat soturit ja oppilaat korjaamaan leirin seinämiä, jotka hyökkääjät olivat tuhonneet. Käänsin katseeni Kielomyrkkyyn, joka nuoli rinnassaan olevaa naarmua lähellä suurkiveä. Astelin leuka pystyssä kohti naarasta. Voisin nyt hänelle ehdottaa sitä, mitä olin ajatellut ennen hyökkäystä ehdottaa, mutta en vain ollut kerennyt. Entinen oppilaani nosti katseensa minuun huomatessaan minun lähestyvän.
"Hei, Pisaratähti", naaras tervehti kunnioittavalla äänellä. Nyökkäsin hänelle tervehtykseksi.
"Minulla on sinulle ehdotus", nau'uin murahtaen. Naaras kohotti kulmiaan hieman hämmästyneenä. Hän vilkaisi nopeasti takanani olevia kissoja, jonka jälkeen käänsi katseensa takaisin keltaisiin silmiini.
"Millainen ehdotus?" naaras uteli ja kallisti hitaasti päätään.
"Tule, niin kerron sen sinulle", sanoin ja lähdin kulkemaan hitaasti kohti oman pesäni sisäänkäyntiä. Lähellä sisäänkäyntiä pysähdyin ja vilkaisin Kielomyrkkyyn. Soturi nousi hitaasti ylös ja asteli hieman epäröiden perässäni sisään pesään.
"No?" naaras kysyi heti pesään päästessään. Asetuin kaikessa rauhassa sammalvuoteelleni hyvään asentoon.
"Tiedäthän, että Kuolonklaani kaipaa vahvistusta. Tänne hyökännyt kissaporukka oli onneksemme pieni, mutta he pärjäsivät siihen nähden erittäin hyvin. Minä olen vahva ja erinomainen taistelija ja sinä olet hyvä saalistaja, ja saalistusta ja taistelua hyvin hallitsevia kissoja kaipaamme erityisesti. Ymmärrätkö jo, mitä tarkoitan?" kysyin. Kielomyrkky pohti hetken aikaa.
"Kerro lisää", hän pyysi vastaamatta. En välittänyt, vaan päätin kertoa naaraalle ehdotukseni aivan suoraan:
"Ehdotan, että minä tekisin sinun kanssasi pentuja, ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi. Ehdotukseni sopi Pimeyslehdelle, eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Pennuista tulisi erinomainen lisä Kuolonklaanille. Enää vain sinun tarvitsee suostua."

//Kielo?

Nimi: Risutassu

21.04.2017 21:26
Kuulin kuinka Pikiviillon kurkusta nousi matala murina, mutta tuo piti silti ilmeensä viileänä. Tuo kohotti hieman kulmiaan.
"Tämä pelkuri jänis lähti sinne, missä taistelu oli kovinta etsimään haavoittuneita. Ja paina mieleesi hyvin tarkkaan, että ilman minua koko klaani kärsisi kivuista ja sairauksista. Olette riippuvaisia minusta", kolli maukaisi ja siristi silmiään. Pyöräytin silmiäni.
"Sitä paitsi kun Niittytassu on valmis parantajaksi, saatan hyvinkin liittyä riveihinne", tuo sanoi vielä loppuun. Yskäisin hieman. Tuntui, että kuumeeni olisi nousemassa, ja niin se varmaan myös oli.
"Joo ei sinun olisi tarvinnut mitään lööperi puhetta pitää, mutta asiasta toiseen - Saisinko jo sitä hunajaa? Kurkkuni on vieläkin kipeä", nau'uin väliinpitämättömästi. Tunsin, kuinka silmäluomeni meinasivat mennä väkisinkin kiinni. Valkoyskä aiheutti kovaa väsymystä, mutta en aikonut nukahtaa vielä!

Nimi: Pikiviilto

21.04.2017 20:17
"Tietenkin, mutta mestarini, Mutinakieli on varmaan jo hoidellut sen erakoiden kirppusäkin!" Risutassu vastasi. Pyöräytin vain silmiäni. Klaanin kissojen väkinäinen halu taistella meni todellakin yli ymmärrykseni.
"Mihin sinä muuten hävisit taistelun ajaksi? Loikitko pakoon, niin kuin joku pelkuri jänis?" kolli kysyi pilkaten.
"Se oli kyllä odotettavaa luonteeltasi, sillä valitsit parantajan paikan, jossa ei taistella ikinä!" hän jatkoi. Kurkustani pääsi matalaa murinaa, mutta pidin ilmeeni kylmänä ja tyydyin kohottamaan vain kulmiani.
"Tämä pelkuri jänis lähti sinne, missä taistelu oli kovita etsimään haavoittuneita. Ja paina mieleesi hyvin tarkkaan, että ilman minua koko klaani kärsisi kivuista ja sairauksista. Olette riippuvaisia minusta", maukaisin kylmällä äänellä silmiäni siristäen.
"Sitä paitsi, kun Niittytassu on valmis parantajaksi, saatan hyvinkin liittyä riveihinne"

//Risu?

Nimi: Risutassu

21.04.2017 19:24
Nousin äkkiä istumaan, kun huomasin Pikiviillon palanneen.
"Et tainnutkaan päästä ihan vähällä", kolli maukui pienesti ivaten.
"Pah, koita itse taistella sinua paljon isompaa ja kokeneempaa soturia vastaan valkoyskässä!" sähisin tuolle, mutta parantaja ehti jo mennä hakemaan jotain. Pian hän ilmestyi taas mukanaan hämähäkin seittiä, jota Pikiviilto alkoi kietoa kylkeeni jääneeseen haavan, jonka musta vastustajani oli minulle tehnyt. Sitten hän sitoi myös kaulassani, niskassani ja lavoissani olevat pienemmät haavat.
"Vieläkö haluat mennä taistelemaan?" tuo kysyi.
"Tietenkin, mutta mestarini, Mutinakieli on varmaan jo hoidellut sen erakoiden kirppusäkin!" vastasin tuolle. Kolli vain pyöräytti silmiään. Nuolaisin hieman tassuani, ja jatkoin, "Mihin sinä muuten hävisit taistelun ajaksi? Loikitko pakoon, niin kuin joku pelkuri jänis?" pilkkasin tuota ja yskäisin taas.
"Se oli kyllä odotettavaa luonteeltasi, sillä valitsit parantajan paikan, jossa ei taistella ikinä!" ärsytin parantajaa. Periaatteessa hän huolehtii siitä, että parannun, mutta jos hän ei auttaisi minua tämän takia, voisinhan aina valittaa Pisaratähdelle huonosta parantajasta! Yskäisin taas, ja tunsin inhottavaa kurkkukipua.
*Toivottavasti tuo antaa kohta sitä hunajaa*

//Piki tai joku? Tönkkö ja lyhyt mut inspi on hukas...

Nimi: Elandra

21.04.2017 16:53
Risutassu: 18kp

Pimeyslehti: 6kp

Pisaratähti: 47kp!

Pikiviilto: 8kp

Kalmalilja: 8kp

Irvitassu: 11kp

Nimi: Irvitassu

21.04.2017 15:26
"Äh!" älähdin, kun avasin silmäni sirrilleen.
"Tiedätkö mitään?" ääni murisi korvaani. Ponnahdin häntä viushkoen pystyyn, kun tunnistin äänen Sumumyrkyksi.
"Eikö saa nukkua?" nurisin hiljaisesti ja nuolin rintaani työkesti vitkutellen.
"Tule, nyt! Eikö sinua taisteluharjoitukset kiinnosta?" mestarini kysyi silmäkulmassa vikkelä pilke.
"Jos, niin kerran sanot", nau'uin dramaattisesti pää pystyssä.
"Niin, kyllä!" hihkaisin ja tungin ulos pesästä. Aamunauringon ensi säteet purjehtivat sinertävällä taivaalla luoden leirin nurkkiin synkkiä varjoja.
*Pimeys on väistymässä valon tieltä*, mietin ja jolkotin Sumumyrskyn perässä tuoresaaliskasalle.
"Miksi meidän täytyy syödä?" nurisin ja nappasin laihan hiiren kasasta. Nakersin sen nopeasti luita jättämättä. Katsoin läpitunkevasti Sumumyrskyä ja odotin että hän söisi loppuun oravansa.
"Tule, jo!" hoputin, rinkiä tehden maahan. Pyörin ympäri, kuin mehiläinen ja odotin mestarini syövän loppuun oravansa! Kihisin kärsimättömyydestä korvanpäihini saakka, kun vihdoin näin Sumumyrskyn nousevan seisomaan, huulia lipoen.
*Vihdoin!* mietin ja pinkaisin, kuin hepulin saanut kani ulos leiristä kohti taisteluharjoitus paikkaa. Sumumyrskyn haju jäi taakseni, kun kiisin nopeasti kohti paikkaa. Äkkiä kompastuin kumminkin pieneen kitukasvuiseen pensaaseen. Ärähdin vihaisesti ja riuhdoin turkkini irti pensaasta.
"Hiirenpapanat!" sihisin vihaisesti. Jolkotin loput matkaa kuopalle jonka pohjalla näin jo Sumumyrskyn. Nostin katseeni pois käpälistäni, mutta horjahdin ja kierin mäkeä alas.
*Olen kuin mäyrä!* mietin katkerasti ja nousin karvojani vähän pörhistellen seisomaan. Katsoin mestariani noloudesta kankeana. Äkkiä kolli hyökkäsi päälleni mutta olin jo valmiina. Kuin salaman nopeudella väistin hänet ja kamppasin häneltä jalat alta. Onneksi hän oli liian hidas joten ponkaisin kollin päälle ja painoin häntä maata vasten. Sumumyrsky oli kumminkin minua isompi ja voimakkaampi. Mestarini potkaisi minua vatsaan vahvasti. Tunsin kuinka keuhkoni tyhjenivät ja haukoin olematonta ilmaa silmän räpäyksen ajan. Täräytin pääni maahan ja menetin äkkiä ajantajuntani. Näin sumeasti Sumumyrskyn päälläni ja tunsin, kuinka hän puristi minua maahan. Äkkiä kumminkin näköni kirkastui ja liu'utin itseäni pois kollin otteesta. Hän kumminkin kovensi vielä entistä enemmän otettaan. Ärisin ja murisin ärtymyksestä, mutta valahdin äkkiä veltoksi. Sumumyrsky nousi päältäni.
"Oletko kunnossa Irvitassu?" mestarini kysyi huolestuneesti.
*Nyt!* mietin ja käännähdin vatsalleni. Nousin takajaloilleni ja aloin jakelemaan napakasti iskuja puolelta toiselle Sumumyrskylle. Kolli oli hätääntynyt ja aikoi vetää jalat altani hätäisesti, mutta tiesin sen metkun. Laskeuduin näppärästi mestarini päälle. Sumumyrsky ärähti, mutta ei enää pystynyt nousemaan ylös.
"Tämä taisi olla tässä", mestarini pihisi altani. Nousin voitonriemuisesti ylös ja katsoin ylpein silmin mestariani.
"Menemme nyt leiriin. Olet ansainnut tuoresaaliisi", kolli maukui.

Kun kävelimme leiriä kohti haistoin veren tuoreen tuoksun. Tunnistin erakkojen tuoksuja, mutta myös...
"Pisaratähti!" kiljaisin ja säntäsin hajua kohti. Näin päällikön hengittämättömänä maassa erakko vieressä silmissä hullunkiilto. Kollin kynsissä kiilsi veri ja hänen ympärillään nurmikko oli ilmi veressä. Haukoin näylle henkeä. Äkkiä kolli käänsi katseensa minuun.
"Olet surmannut Pisaratähde!" henkäisin.

//Viilto?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com