Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Kuolonklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pikiviilto

22.08.2017 11:50
Katsoin Kalmaliljaa äimistyneenä, suu hieman raollaan. En oiken uskonut - tai no halunnut uskoa, että naaras oli juuri ehdottanut Lintulumon kouluttavan minua. Lintulumo ei ollut viimeinen kissa, jonka haluaisin opettamaan taistelua, mutta emme varmasti tulisi toimeen kahdestaan. Kai minun pitäisi tutustua muihin Kalmaliljan puolella oleviin kissoihin, mutten halunnut sen tapahtuvan sellaisissa merkeissä. Ravistelin päätäni ja katsoin edelleen mustaa soturia hölmistyneenä.
"Toivon todella, ettet tosissasi ehdottanut Lintulumon voivan kouluttaa minua", naukaisin tylysti naurahtaen. Kalmaliljan katse oli kuitenkin tiukka, eikä hän selvästi pelleillyt.
"Kuten sanoin, en pakota sinua hänen oppiinsa, mutta sinun täytyy jossakin vaiheessa oppia taistelemaan. Lintulumo voi opettaa sinulle perusasioita ja minä taas myöhemmin jotakin edistyneempää. Sinä kuitenkin joudut varmasti taistelemaan, etkä tuskin halua kuolla uppiniskaisuutesi takia", naaras naukaisi viileästi, katsoen minua suoraan silmiin. Huokaisin vain piensti ja pyöräytin silmiäni, sillä en halunnut myöntää tuon olevan edes jossain määrin oikeassa.
"Olkoon sitten, menen puhumaan tälle Lintulumolle, mutta tämä oli sitten vain ja ainoastaan sinun ideasi, enkä minä olisi halunnut suostua, kuten en haluakaan. Teen tämän nyt vain ja ainoastaan sinun takiasi", tuhahdin ja astuin ulos pentutarhasta, etsien Lintulumoa leirin aukiolla. Valkea naaras istuikin sotureiden pesän edustalla sukimassa turkkiaan. Murahdin pienesti ja astelin soturin luokse, istuen tuon vierelle.
"Kalmalilja kertoi minulle ennustuksesta ja sinä olet kuulemma hänen puolellaan, vai? Hän kuitenkin ehdotti, että sinä opettaisit minua taistelemaan, vaikka en itse usko sen olevan millään tapaa hyödyllistä", naukaisin viileästi ja mulkaiskn naarasta.

//Lintu?

Nimi: Kuutihku

21.08.2017 20:43
Purin hammastani ja taistelin halua vastaan juosta Kostohengen perään. En tiennyt mitä ajatella ja sisälläni velloi vihan, katkeruuden ja tiedottomuuden lisäksi jokin muu tunne. Rutistin silmäni kiinni ja pyörähdin ympäri suuntaan, jonne musta kollikissa oli lähtenyt kulkemaan.
"Siinähän vain lähdet kulkemaan sitä omaa mystistä polkuasi! Minua ei kiinnosta tippaakaan sinun säälittävät kostosi, enkä ajatellut ottaa niistä selvää. Etkä sinä tiedä mitään minun 'tiestäni' tai minun elämästäni, enkä olisi halunnut olla mikään sinun käskyläinen!" Huusin tuon perään ja lysähdin istumaan viileään maahan. Hivutin kynsiäni vuorotellen näkyviin ja kynsin maahan pieniä viiltoja. Olin tavallaan vihainen itselleni, kun en ymmärtänyt Kostohenkeä, vaikka olisin tavallaaan halunnut. Kylmä viima puhalsi vasten mustaa turkkiani, saaden sen pörhistymään. Katsoin suuntaan, jonne Kostohengen tumma hahmo oli kadonnut ja nousin seisomaan. Otin aluksi pari epävarmaa askelta eteenpäin, kunnes lähdin juoksemaan Varjoklaanin viereistä rajaa kohti, saavuttaen soturin nopeasti. Sanaakaan sanomatta, jäin kävelemään tuon vierelle.

//Kosto? Joo Kuu on vähä sekasin xd

Nimi: Kostohenki

20.08.2017 19:33
Naurahdin pilkallisesti vasten Kuutihkun kasvoja. Naaras ei tajunnut sanojeni todellista merkitystä. Toisinaan sitä oli hyvinkin hauskaa pilailla kissojen kustannuksella ja sotkea heidän mieltään. Kuutihku ei kuitenkaan näyttänyt olevansa ihmeissänään naurahdukselleni. Siispä kylmä ivallinen hymy koostui kasvoilleni. En mahtanut itselleni siinä tilanteessa mitään. Nautin tästä hetkestä liikaa. Kaikki kolahtaa paikoilleen. Kuutihku tahtoo pois luotani, koska luulee minun käyttävän häntä hyväkseen. Jäljelle jää lopulta vain minä itseni ja suunnitelmani Kuolonklaanin päänmenoksi.
"Et ole kuunnellut minua yhtään", maukaisin synkästi, mutta silti jotenkin kollimaisen hunajaisesti. Päästin pienen epätoivoisen huokauksen.
"Sääli. Sinusta olisi voinut olla jotakin apua. Mutta ymmärrän kyllä valintasi. Kuljet omaa tietäsi ja se taitaa kulkea valoisan niityn lävitse. Mene vain, en aio jäädä katsomaan perääsi. Suuntaan sinne, jonne yksikään kissa ei ole ennen astunut", kuiskin hiljaa kiertäessäni kehää Kuutihkun ympärillä, kunnes pysähdyin hänen taakseen.
"Aion jättää tänne jälkeni. Tai oikeastaan kostoni jäljet, mutta ei hätää, tulet näkemään ne joskus itsekin", maukaisin kylmästi ja käännyin ympäri kävellessäni kohti Varjoklaanin ja Kuolonklaanin välistä rajaa kaikessa ylväässä yksinäisyydessäni.

// Kuu?

Nimi: Pikiviilto

19.08.2017 21:27
Kurtistin kulmiani hieman turhautuneesti, mutta pidin itseni muuten tyynenä. Kalmalilja saattoi luottaa minuun, mutta luonteeltaan hän tuskin koskaan muuttuisi. Ei ollut vaikeaa huomata, keneltä Kielomyrkky oli perinyt varman luonteensa. Olin tietenkin mustan naaraan puolella, mutta taisteleminen todella epäilytti minua. Osasin hieman puolustautua ja jotenkin hyökätä, jos tarve vaatii, mutta edes Kalmaliljan johdolla en ryhtyisi ainakaan mielelläni taisteluun.
"Minun tassuni ovat tehty parantamista varten, eikä niillä ole tarkoitus vuodattaa ylimääräistä verta. Voin käyttää yrttejäni vihollisten heikentämiseen ja olla parantamatta heitä kunnollisesti. Minusta ei ole hyötyä taisteluissa, enkä osaakaan yhtään mitään. Kidesydän opetti minulle aikoinaan joitain liikkeitä, joista muistan vain muutamia, sillä en ole voinut harjoitella enempää. Sinä olet synnynnäinen soturi, jolla on ollut kunnollinen mestari, mutta minä en osaa mitään. Ilman säännöllistä harjoittelua en myöskään tule oppimaan mitään, enkä ilman mestaria, joka opettaisi minua. Parantaja en voi olla liian pitkään poissa klaanista, vaikka Niittytassu onkin apunani. Olen pahoillani, mutta en voi taistella, jos en ihmeen kaupalla oppisi", naukaisin viileästi ja viilsin ilmaa mustalla hännälläni.

//Kalma?

Nimi: Pikiviilto

19.08.2017 16:53
Katsoin Kalmaliljaa ällistyneenä, enkä aluksi saanut sanaakaan suustani. Olin otettu soturin luottamuksesta, vaikka se tuntukin hieman omituiselta. En kuitenkaan uskonut Pimeyden metsään alkuunkaan ja Tähtiklaanilla oli aina ollut minulle suuri merkitys, mutta en tiennyt, kuinka voisin auttaa naarasta. Taistella en todellakaan haluaisi, paitsi tarpeeksi pahassa tilanteessa, eikä kukaan kissa oikeastaan luottanut minuun.
"Kiitos luottamuksesta, Kalmalilja. Haluaisin auttaa sinua, mutta en oikein tiedä miten. Voin tukea sinua ja tehdä sen minkä voin, mutta tehtäväsi on hyvin vaikea. Oletko ajatellut, jos saat saman kohtalon kuin Kielomyekky, tai että tämä klaani on täynnä Pimeyden metsälle uskollisia kissoja? Minä itse olen tavallaan aina uskonut Tähtiklaaniin ja tiedän siitä jopa melko paljon. En aio kieltäytyä, mutta olen ainakin alussa varovainen, niinkuin muidenkin pitäisi olla. Tarvitset lisää kissoja, jotta tämä edistyy", katsoin mustaa soturia päättäväisesti silmiin.
"Kerro vain minulle, mitä voin tehdä. Miten voin auttaa sinua?" Kysyin väräyttäen viiksiäni pienesti. Kiinnostukseni Tähtiklaaniin oli tuottanut minulle ennenkin vaikeuksia ja olin joutunut tekemään valintoja järjen ja sydämen väliltä.

//Kalam?

Nimi: Pikiviilto

16.08.2017 19:06
Taputtelin multakeon tasaiseksi ja laskin sen ylle valkeakukkaisen kielon. Huokaidin syvään ja astuin askeleen kauemmas paikasta, jonne olin hetki sitten haudannut kuolleen kumppanini. Vasta nyt aloin ymmärtää, etten näkisi rakastamaani kissaa enää eläessäni, vaan joutuisin odottamaan kuolemaani asti. Sekään ei kyllä takaisi, että pääsisin näkemään hänet, jos Tähtiklaani ei hyväksyisi minua luokseen. Painoin katseeni maahan ja hyvästelin Kielomyrkyn mielessäni. Seisoin vielä hetken paikoillani, kuin odottaen merkkiä naaraalta, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja jouduin palaamaan takaisin leiriin. Astuin sisälle pentutarhaan ja hymyilin pienesti nähdessäni tyttäreni, Valhepennun, joka nukkui Kalmaliljan vierellä. Katsoin mustaa soturia arvelevasti, sillä mieltäni oli vaivannut Kielomyrkyn sanat Tähtiklaanista.
"Mitä Kielomyrkky tarkoitti sanoessaan Jääliljan ja Kostohengen päässeen eroon Tähtiklaanin sanansaattajasta? Jos hän tarkoitti Jääliljan ja poikansa luulleen häntä Tähtiklaanin valitsemaksi, mutta hän ei kuitenkaan ollut, niin sehän tarkoittaa että sinä olet se", naukaisin yrittäen selvittää asioita pääni sisällä, mutten enää pysynyt mukana.
"Kielomyrkky ei ole puhunut minulle tästä mitään, mutta voisitko sinä kertoa, mistä on kyse? Olen vain niin sekaisin tästä kaikesta", huokaisin sisään ja lysähdin istumaan.

//Kalma?

Nimi: Hiilloslumo

16.08.2017 14:06
"Hei", murahdin hiljaa mittaillen edessäni seisovaa naarasta katseellani. Hän oli aika isokokoinen, minua reilusti suurempi. Naaraan likaisenvalkea turkki hohti hiukan auringossa, jäänsiniset silmät katsoivat minua. Tunnistin kissan Jääliljaksi, olin kuullut, että hän oli ennen ollut erakko. Hän ja tassullinen muita erakoita oli saapunut Kuolonklaaniin hiukan ennen minua. Siristin epäillen silmiäni. Mitähän soturin mielessä pyöri?
Siirsin katseeni Jääliljan veljen suuntaan. Hän oli suuri, punaruskea ja aika komea kolli. Entiset erakot olivat samanikäisiä, mutta toinen oli vain päässyt soturiksi aiemmin. Astelin viehkeästi Jääliljan ohi vanhemman oppilaan luo, kehräten hiljaa.
"Hei vain, Roihutassuhan oli nimesi? Outoa, että olet vielä oppilas", naukaisin hunajaisesti ja astahdin lähemmäs kollia hymyillen. Punaruskea soturioppilas nautti jopa nauttivan saamastaan huomiosta, hän hymyili, vaikkakin hiukan kylmästi. Istahdin hänen viereensä ja katselin Roihutassun siskoa. Aivan kuin hän odottaisi jotakuta... Olin nähnyt häntä paljon jonkun mustan kollin seurassa, ehkä naaras odotti häntä? Toisaalta, enhän minä kaikkien tekemisistä tiennyt, kaipa hän nyt muitakin kissoja tunsi.
"Jäälilja, odotatko kenties jotain kissaa?" kysyin viileä sävy äänessäni. Kiersin häntäni siististi mustien tassujeni ympärilleni ja katselin tarkasti naarassoturia.

//Jää? Anteeks tuli hiukan tönkkö :(

Nimi: Pikiviilto

15.08.2017 16:59
Laskin katseeni maahan räpytellen uudelleen kostuneita silmiäni.
"Ei niin, eikä pennun emonsa kuolemaa", naukaisin pienesti ja otin Valhepentua niskanahasta kiinni, pennun vingahtaessa pienesti ja raottaen unisia, vihreitä silmiään. Siirsin katseeni uudelleen Kalmaliljaan ja kävelin tuon luokse, laskien tyttäreni naaraan vierelle.
"Häntä ei tarvitse enää imettää, mutta emon hän tarvitsee. Voisitko mitenkään pitää tyttäresi pennusta huolta, kunnes hän on tarpeeksi vanha. Parantajana en nimittäin itse pysty, enkä varmasti muutenkaan osaisikaan. Voit tehdä soturin tehtäviä, mutta et niin paljoa kuin ennen, sillä sinun on oltava täällä myös", katsoin Kalmaliljaa anovasti. Haluaisin vain hänet hoitamaan Valhepentua. Naaraan katse oli ensin epäröivä, muttei hän varmasti voisi kieltäytyäkään.
"Eiköhän se sovi, mutta hän muistuttaa niin kovin Kielomyrkkyä", naaras nielaisi ja veti pennun lähemmäs itseään. Nyökkäsin kiitollisena ja käännyin Kielomyrkyn ruumiin puoleen.
"Haudataan hänet pian Totuuspennun viereen, ennen kuin kaikki alkavat kysellä", naukaisin ja tartuin kuolleen kumppanini niskanahkaan.

//Kalma?

Nimi: Kuutihku

15.08.2017 16:34
Pyöräytin silmiäni hieman turhautuneesti ja katsoin hetken toisaalle. En edelleenkään tiennyt, mikä niiden kahden välillä oikein hiersi, vaikka Kostohenki oli väittänyt vain käyttäneensä Jääliljaa hyväkseen jossain tehtävässään. Vaikutti vain siltä, ettei musta soturi osannut päästää hänestä irti ja oli vain katkera.
"Tarvitset siis oikein motiivin, jotta voisit piileskellä häneltä. Jos kerta olet niin voimakas ja itsevarma, mikset vain puhu hänelle, vaikka katkaisisit vain välinne. Tietenkin voi olla hankalaa, kun olette samassa klaanissa sotureina ja joudutte tekemään yhteistyötä. Olen joskus ennenkin ollut tällaisissa tapauksissa ja silloin riitelevien kissojen välillä oli vain rakkautta", naukaisin hieman tylysti. Aloin kuitenkin melkein heti katumaan sanojani, sillä en halunnut oikeastaan ärsyttää Kostohenkeä, joka vaikutti muutenkin hieman poissaolevalta. Saatoin olla toisinaan kiivas, mutta vain harvoin erityisemmin tyly. Väräytin viiksiäni varovaisesti ja katsoin mustaa soturia anteeksipyytävästi.

//Kosto?

Nimi: Roihutassu

14.08.2017 17:04
Nielaisin hermostuneena kuullessani Jääliljan sanat. Voisiko se mitenkään liittyä siihen, että tuin Kalmaliljan ja Tähtiklaanin tehtävää kertomatta siitä Jääliljalle? Sen verran olin tajunnut, että vanhempi naaras oli siskoni etsimä Tähtiklaanin valitsema kissa, Kuolonklaanissa siis petturi. Mutta Kalmaliljaa en kavaltaisi, en mistään hinnasta. Jäälilja ei enää merkinnyt minulle niin paljoa, kuin ennen, vaikka häntä syvästi rakastinkin. Kalmaliljallekaan en silti kertoisi Jääliljan tehtävästä tappaa hänet.
Suin hajamielisesti rintaani. Tuskinpa valkoinen naaras olisi minun luokseni tullut itkemään, jos olisin hänen mielestään petturi. Nostin hitaasti katseeni naarassoturin silmiin, huomasin kyyneleen hänen poskellaan.
"Ei hätää, Jäälilja", naukaisin lämpimästi ja pyyhkäisin hännänpäälläni kimaltelevan pisaran pois naaraan kasvoilta, "kuka sinut sitten petti? Ja miten?"
Minulla oli kyllä aavistus, mutta halusin saada Jääliljalta varmistuksen.

//Jää?

Nimi: Kostohenki

13.08.2017 22:51
Nostin kasvoilleni jokseenki flirttimäisen kylmän hymyn.
"Miksipä minä nyt niin tekisin sinulle?" maukaisin iroonisella äänensävyllä. Niin sanottu hymy ei kuitenkaan pysynyt kasvoillani pitkään. Se suli nopeasti pois ja jähmetty taas normaaliksi. Kasvoni olivat peruslukemilla ja silmäni välittivät taas vain yksinäisyyden jäljelle jättämä kylmyys. Pidin kylmästä olemuksestani. Se sai minut tuntemaan voimakkaammaksi kuin oikeasti olinkaan. Tunsin kuitenkin Kuutihkun katseen lämpönä turkissani, joten käännyin pois päin naaraasta. En tahtoisi minkään lämmön pilata jääkylmää muuriani. Se muuri oli rakentunut ympärilleni jo syntyessäni ja vahvistunut joka kuun aikana. En antaisi lämmön porata reikää, jolla olisi vielä joku päivä tuhoisa vaikutus minuun.
"Mutta jos nyt rehellisiä olleen", murahdin Kuutihkullle.
"Et ole hyväksikäytettävieni listalla. Sinulla ei ole tarjota minulle vastinerksi mitään mitä haluan, sillä kaikki on näin hyvin. Huomasin Jääliljan matkan varrella ja olen aika varma, että hän kuuli sanani. Karkoitan luotani nekin vähät joista välitin."
Käännyin katsomaan Kuutihkua hiukan halveksuen. Aivan kuin arvioisin naarasta jotakin tehtävää varten tai kuinka voisin manipuloida tai hyväksikäyttää häntä.
"Teoriassa... taidan käyttää sinua hyväkseni koko ajan. Olet motiivini pysyä poissa Jääliljan luota."

// Kuu? Kosto on nyt taas vähän oudosti tulkittava xD

Nimi: Kuutihku

13.08.2017 15:05
Kohotin kulmiani kiinnostuneena, kun Kostohenki päätti tarinoinninsa. En olisi uskonut häntä ihan sellaiseksi kissaksi, jollainen hän väitti olevansa.
"Tulihan se sieltä. Harmi vain, että Jäälilja taisi olla vähintäänkin ihastunut sinuun, mutta mitäs minä teidän väleistänne tiedän", naukaisin, uteliaisuuden palaessa silmissäni. He siis eivät olleet pari, tai sitten yrittivät peittää sitä parhaansa mukaan.
"Et selvästi mitään", Kostohengen murahdus kuului viereltäni. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan jatkoin matkaa hetken hiljaisuudessa.
"En oikeastaan edes halua tietää, mitä olet tehnyt emollesi, mutta tässä klaanissa asuessani olen saanut useampaankin otteeseen jonkin sorttista uhkailua, mutta kukaan ei ole vaivautunut tekemään oikeasti mitään. Tarkoitan, että jos tuo oli nyt jokin varoitus, niin en ole kamalan vakuuttunut", mulkaisin kollia, joka kurtisti kulmiaan ja pysähtyi.
"Voit ottaa sanani niin tosissasi kuin tahdot, mutta en suosittele ottamaan riskiä. Kuten sanoin, saan aina kostoni", tuo murahti. Huokaisin syvää pyöräyttäen silmiäni, katsoen kuitenkin muualle.
"Miten vain, mutta jos nyt jatketaan", vinkkasin ja lähdin jatkamaan kävelyä.
"Tuli vain mieleen, kun kerta käytit Jääliljaakin suunnitelmissasi, niin onko sinulla nytkin jokin taka-ajatus?"

//Kosto?

Nimi: Kostohenki

13.08.2017 14:38
Kuuntelin aivan hiljaa Kuutihkun puhetta. Naaras paljastui itseasiassa puheliaammaksi kuin olinkaan kuvitellut. Olin helpottunut siitä, että Kuutihku ei olisi koko ajan korvani juuressa sirkuttamassa hunajaiseen sävyyn ja katsomassa minua silmiin. En oikein pitänyt siitä kuinka joka ikinen Kuolonklaanin naaras yritti vietellä joka ikistä klaanin kollia. Olin itsekin päätynyt jo monesti siihen tilanteeseen, että olin naaraiden kohteena. Siksipä esitän alussa naaraiden saaneen huomioni, mutta jätän asian sikseen. Tunteet ja hempeily eivät olleet minun alaani lainkaan.
Kuulin Kuutihkun tahtovan kuulla minun elämänkertani, joten tuhahdin matalasti.
"Minussa ei ole paljoa kerrottavaa", maukaisin kylmästi ja jatkoin kävelyäni ukkospolkua kohden. Minua olisi kiinnostanut mitä Kuutihkun ilmeelle taoahtui tällä hetkellä, mutta minusta tuntuu että se ei muuttunut lainkaan. Korkeintaan naaras nauraisi minulle. Sekin oli koettu jo aikaisemmin.
"Taidat esittää hankalasti tavoiteltavaa", Kuutihku maukaisi, mutta en keskittynyt tarpeeksi saadakseeni selvää millä mieliallalla naaras sanoi sen. Se saattoi olla taas hunajaisen makeaa tai sitten kylmän halveksuvaa. Totta puhuen en juuri piitannut hänen mielipiteestään.
"Ehkä, ehkä en. Se on sinun päätöksesi", murahdin matalasti.
"Et sinä minua pelota. Mysteerillisuutesi ei tehoa lainkaan", Kuutihku naurahti hyvin ontosti. Käännyin katsomaan naarasta keltaisilla silmilläni.
"Hyvä on, jos kerran vaadit", maukaisin hiukan tylsistyneenä.
"Minä olen kissa, joka saa aina kostonsa. Jos kannan kaunaa ollekkin kissalle, suosittelisin häntä juoksemaan kauas pois oluttuviltani. Harmi vain, että emoni ei noudattanut neuvoani", sihahdin halveksuvasti. Käänsin katseeni pois Kuutihkusta ja katsoin ukkospolkua.
"Sekä olen uskollinen vain itselleni. Kukaan ei ansaitse minun luottamustani. Edes Jäälilja. Käytin häntä vain hyväkseni saadakseeni mitä halusin. Ja nyt kun sain sen, hänellä ei ole merkitystä."

// Kuu?

Nimi: Kuutihku

12.08.2017 23:02
Naurahdin pienesti tilanteelle ja juoksin Kostohengen kiinni, joka oli juuri astumassa leirin uloskäyntiin.
"No, nyt kun viimein olemme päässeet ystävästämme eroon, voin lopettaa sen typerän pelleilyn. Anteeksi, jos annoin turhaa toivoa, mutta en ole kuitenkaan ihan noin helppo", naukaisin virnistäen pienesti kollille, joka käveli vierelläni.
"Tiedetähän, kun edessäsi on täydellinen tilanne ja et vain voi hillitä itseäsi. Mutta en minä seuraasi tunkeutunut pelkästään ärsyttääkseni Jääliljaa, minun oli vain aika hankkia itselleni jotakin muuta seuraa, kuin Varistassu ja sinä satuit olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan", jatkoin hymyillen varovaisesti. Olin kyllä ihan tyytyväinen, että pääsin eroon Jääliljasta ja Kohmesydämestä, ennen kuin tilanne olisi mennyt liian naurettavaksi.
"Se mitä äsken tein, oli käytännössä kaikki, mitä Lintulumolta opin hänen ollessa mestarini. Silloin hänen nimensä oli kylläkin vielä Tara", muistelin ja hidastin tahtiani hieman.
"No, en tiedä sinusta oikeastaan mitään muuta kuin nimesi ja kun kerta pyysit minut tänne, niin saat kertoa vaikka koko elämänkertasi, ellei sinulla ole sitten mitään tärkeämpää asiaa".

//Kosto?

Nimi: Kostohenki

12.08.2017 22:33
Pyöräytin silmiäni Jääliljan lähdettyä. Jostakin syystä minusta alkoi tuntua, että välini hänen kanssaan olivat suuntaamassa kohti jotakin kylmää.
"Ei kannata edes yrittää ymmärtää Jääliljan taktiikoita. Hyvä, jos hän ymmärtää niitä itsekään", murahdin matalasti. Minua ei totta puhuen enää kiinnostanut yhtä paljoa Jääliljan ennustus. Siinä ei ollut enää mitään hienoa nyt kun Kielomyrkky oli kuollut. Kukaan ei enää kilpailisi hänen kanssaan Kuolonklaanista. Tähtiklaanin lähettämä kissa oli poissa pelistä. Oma osani ennustuksessa oli nyt tehty, joten voisin vain unohtaa sen. Sain jopa sen mitä halusin, kostoni emolleni. Kaikki oli nyt hyvin. Saisin aloittaa kaiken alusta niin kuin olisin tahtonutkin sen mennä. Käännyin oitis Kuutihkun puoleen.
"Lähtisitkö kävelylle? Tahtoisin mieluusti olla kanssasi kahden", maukaisin katsoen kylmästi Jääliljan suuntaan.
"Minun vai Jääliljan takia?" Kuutihku kysyi hiukan ovelana. Käännyin katsomaan naarasta kohden ja yritin hymyillä, mutta siitäkin hymystä tuli hyvin ivallinen.
"Sinun totta kai. Tuletko vai et?"

// Kuu?

Nimi: Kielomyrkky

12.08.2017 22:23
Olin avaamassa suuni vastatakseeni Pikiviillolle, mutta huomasin Tulikynnen ottavan muutaman askeleen lähemmäs minua. Aikani loppui nyt. Huomasin Totuuspennun hyppivän luokseni soturin takaa. Kuuulin pennun miukaisevan lämpimästi.
"Pikiviilto, kumppanini, rakastan sinua nyt ja aina", maukaisin kollille.
"Kalmalilja, tiedät mitä teet. Ei hätää. Lupaan palata uniisi."
Tunsin Totuuspennun pienen nenän koskettavan omaani. Suljin silmäni ja laskin pääni sammalille. Tunsin kuinka henkeni irrottautui kivuttomasti kehostani. Avasin uudestaan silmäni ja näin Totuuspennun sekä Tulikynnen edessäni. Olin aikaikeissa kääntää katseeni taakseni, nähdäkseeni itseni, Kalmaliljan ja Pikiviillon, mutta Tulikynnen katse oli varoittava.
"Voit katsoa heitä hopeahännän toiselta puollta, mutta nyt matkaamme muiden Tähtiklaanin kissojen luokse", soturi maukui minulle. Nyökkäsin hiukan vastahakoisesti ja lähdin kulkemaan soturin sekä Totuuspennun kanssa. Tunsin kuinka katosin jonnekkin tähtien tuikkeen sekaan pois entisen klaanini luota.

// R.I.P. Kielo

Nimi: Veri

10.08.2017 15:16
Hymyilin Koitassulle ystävällisesti.
"No mutta oikeasti, voisit löytää heistä seuraa halutessasi. Jos siis haluat lähteä minun seurastani", hymyilin ja kietaisin puolikkaan häntäni tassujeni ympärille.
"Miksei sinulla ole soturinimeä?" Koitassu naukui arasti. Väläytin leveän hymyn kohti taivasta.
"No, tuota. Kun olin erakko minulla oli lauma, ihan oma sellainen jota minä johdin ja kun päätin etsiä Rapapoltteen synnyinklaanin ja viedä kissani sinne Pisaratähti antoi minulle luvan pitää oman nimeni erikoisluvalla", selitin muistellen tuota punaruskeaa naarasta.
"Rapapolte oli minun kaikkeni, mutta olen jo päässyt yli. Juttelen hänelle joskus yksikseni ja toivon että tämä kuulee. Tiedän että se on hieman outoa, mutta.. minusta se ei ole", naukaisin ja katsahdin tassuihini. Käänsin katseeni takaisin nuoren naaras oppilaan silmiin.

//Koi? :3

Nimi: Kuutihku

10.08.2017 13:39
Hymyilin hieman huvittuneesti ja astuin lähemmäs Jääliljaa aivan tuon kasvojen eteen. Naaras oli tosiaan muuttunut suloisesta pennusta, melkein ärsyttävän itsevarmaksi soturiksi. Hän oli myös ärsyttävän omistushaluinen Kostohenkeä kohtaan.
"Ai, sinäkö muka 'eliminoisit' minut. Hädintuskin saat edes hiirtä hengiltä", naukaisin ärsyttääkseni Jääliljaa. Tuskin hän nyt oikeasti ketään kissaa olisi eliminoinut, vaikka niin sanoikin. Voisin kyllä taistella Jääliljan kanssa, jos hän itse aloittaisi, mutta muuten en aikoisi väräyttää viiksikarvaakaan. Mielessäni pyöri edelleen naaraan sanat ennustuksesta ja Tähtiklaanin soluttautujasta. Halusin toisaalta olla mukana, mutta minun ja Jääliljan nihkeät välit olisivat haittana. Tosin hän itse käyttäytyi törkeästi ensin ja minähän vain... puolustin itseäni.
"Haluaisin vain vähän jutella tämän ystäväsi kanssa ja tutustua häneen. Ei sinun tarvitse menettää hermojasi aina, kun joku lähestyy Kostohenkeä ja voit sinä tietenkin liittyä seuraamme, ettei mitään pahaa vain pääse tapahtumaan", naukaisin viileästi ja siristin silmiäni.
"Vai mitä sanot, Kostohenki?"

//Kosto? Jää?

Nimi: Pikiviilto

09.08.2017 12:41
Tunsin Kielomyrkyn kosketuksen nenänpäässäni ja kasvoilleni nousi haikea hymy, kuin ikävöisin häntä jo nyt. Siinä hetkessä halusin lähteä Tähtiklaaniin heti naaraan perässä, eikä tarvitsisi enää huolehtia klaanin asioista. Tänne kuitenkin jäisi Valhepentu ja Kalmalilja, joita en halunnut jättää vielä.
"Jos olisin ollut heidän isänsä, asiat voisivat olla ehkä toisin, mutta emme voi enää muuttaa mitään. Minulle tulee ikävä sinua, kun pääset täältä pois. Nyt todella kadun, etten minä puhunut tunteistani ja käyttäydyin niin hölmösti", naukaisin sulkien silmäni ja päästäen pienen, kirkkaan kyyneleen valumaan poskeani pitkin. Laskin katseeni Valhepentuun, joka makasi emonsa vatsan vierellä inisten pienesti, kuin olisi ymmärtänyt tilanteen. Naaraspentu olisi aina muistona Kielomyrkystä.
"Mutta mitä jos Kostohenki on tämän takana? Täytyykö minun kertoa Pimeystähdelle, vaikkei ole kunnon todisteita. Tiedän, että siitä saattaa seurata minulle ongelmia, jos poikasi saa kuulla, että aion paljastaa hänet. Kostohengen on kuitenkin kannettava vastuu tästä", naukaisin äänessäni vihaa. "Mutta aiotko antaa hänelle anteeksi?".

//Kielo? kalma?

Nimi: Kielomyrkky

09.08.2017 08:20
// Kuunnelkaa samaan aikaa Christina Perri - A Thousand Years

Katsoin lämpimin silmin Pikiviiltoa. Kollin sanat lämmittivät mieltäni, vaikkatiesin loppuni olevan tässä. En tiedä kuinka kauan Totuuspentu ja Tulikynsi antaisivat minulle luvan jutella kahdelle kissalle, jotka merkitsivät minulle elämässäni enemmän kuin kukaan muu. Kuulin oman sydämeni sykkeen kovemmin kuin aikaisemmin. Se kuullosti rauhoittavalta, vaikka tahti hidastui hetki hetkeltä enemmän.
"Pikiviilto", katsoin kollia suoraan silmiin. Kyynel valahti silmäkulmastani.
"Olet antanut minulle enemän kuin uskotkaan. Olen rakastanut sinua vaikka kuinka kauan, mutta en vain ole uskaltanut myöntää sitä. Niimpä aion rakastaa sinua tästä hetkestä eteenpäin, kåvi mitä kävi, tulen aina rakastamaan sinua", naukaisin lämpimästi katse yhä Pikiviillon silmissä.
"Olisi suorastaan kunnia olla kumppanisi, vaikka aikani maan päällä ovat vähissä. Uskon, että tapaamme vielä hopeahännän toisella puolella. Olemme kulkeneet samaa polku yhdessä pidempää kuin tiesimmekään, joten tämä ei tule muuttamaan mitään. Me olemme vielä yhdessä, eikä silloin mikään tai kukaan voi erottaa meitä", maukaisin niin, että ääneni melkein särkyi. Palasin muistoissani monia kuita taakse päin. Muistin kuinka koppavasti käyttäydyin onnistuessani viltää itseäni tassuun. Palasin myöhemmin haavan auettua yllättävän iloisin mielin Pikiviillon luokse. Hymähdin huvittuneena. Muistin oppilasajoiltani kuinka katsoin parantajan touhuja leirissä.
"Kumpa olisit ollut Kostohengen, Hiiritassun ja Liljatassun isä. Olisimme voineet ehkä pitää Kostohengen aisoissa. En kuitenkaan kadu mitään, mitä koin kanssasi. Aika näyttää milloin taas kohtaamme", maukaisin hiljaa ja kumarruin koskettamaan Pikiviillon nenää.

// Piki? Kalma?

Nimi: Pikiviilto

08.08.2017 20:37
Asetuin jalkojeni päälle makaamaan Kielomyrkyn vierelle ja suin kielelläni tuon päälakea. Silmäni olivat kosteat, mutta kyyneliä ei vielä tullut.
"Minun olisi pitänyt olla enemmän kanssasi, kun aikaa vielä oli. Anteeksi, etten voi tehdä vuoksesi enemäpää, etten voi pelastaa henkeäsi. Minä tuskin ansaitsen sinun rakkauttasi, mutta olen onnellinen siitä. Minäkin rakastan sinua ja lupaan pitää hyvää huolta Valhepennusta. Totuuspentu ja Tulikynsi saattavat sinut Tähtikaaniin, jonne sinä kuulutkin ja vielä joskus minä tulen sinne myös, mikäli minut huolitaan", naukaisin katsoen naaraan meripihkasilmiin. En ollut koskaan tuntenut näin paljon rakkautta ketään toista kissaa kohtaan, mutta valitettavasti se vietäisiin minulta pian pois. Ehkä tapaamme vielä jossakin, mutta siihen menee aikaa. Minun täytyisi pitää huolta Valhepennusta, Kalmaliljan avustuksella tietenkin, enkä pettäisi Kielomyrkyn luottamusta.
"Tätä on ehkä vähän myöhäistä kysyä tässä vaihessa, mutta nyt on pakko. Jos pyytäisin sinua kumppanikseni, niin suostuisitko?" kysyin hieman epäröiden, mutta halusin palavasti tietää vastauksen.

//Kielo? Kalma?

Nimi: Kuutihku

08.08.2017 20:11
Istuuduin melkein Kohmesydämen vierelle ja vilautin tuolle hivenen ylimielisen hymyn. Vähän matkan päässä Kostohenki puhui Jääliljalle, mutta heidän välinsä ei vaikuttaneet kovinkaan lämpimiltä. Viimein musta kollikissa kääntyi ja palasi luoksemme. Suoristin ryhtiäni ja nostin häntääni ylemmäs heiluttaen sen päätä puolelta toiselle.
"Kas, sankarimme palasi", virkoin ja kallistin päätäni pieni, huvittunut hymy kasvoillani.
"Me ehdimmekin tässä jo odotella, kun sinulla oli muuta tuon Jääliljan kanssa", jatkoin. En oikein tiennyt, miksi edes tein niin, mutta jokin tässä vain viehätti minua suuresti. Kostohenki näytti edelleen hieman hämmentyneenä, eikä heti tiennyt mitä sanoa. Aloin kuitenkin olla kiinnostunut, mitä kolli oikein touhusi Jääliljan kanssa. He eivät keskustelleet kovin pitkää, mutta olin nähnyt heidät usein yhdessä ja naaras vaikutti melko mustasukkaiselta nähdessään minut ja Kohmesydämen liehittelemässä Kostohengelle. Saattoihan heidän välillään ollakin jotakin, mutta mutta kyse saattoi olla vain ystävyydestä tai ehkä he vain suunnittelivat jotakin. Ehkä Jäälilja oli kertonut ennustuksesta hänellekin. Lopetin haaveilun ja katsoin mustaa soturia silmiin odottaen tuon reaktiota.

//Kohme? Kosto?

Nimi: Kostohenki

08.08.2017 17:33
Virnistin takaisin Jääliljalle, sillä en tahtonut jäädä ärsyttävän asenteen kilpailussa toiseksi. Kylmät keltaiset viirusilmäni ja valkeat terävät hampaani hoitivat sen uhkaavamman puolen, mutta toisinaan Jääliljan seurassa suostuin löysentämään asennettani. Tosin sitä ei kestänyt kauaa, sillä virnistykseni kaikkoontui kasvoiltani ja katsoin kylmästi kohti pentutarhaa.
"Kielomyrkky ei ole enää ongelmanamme", maukaisin ja nyökkäsin myyrän suuntaan, joka lojui noin hännänmitan päässä. Noukin myyrän suuhuni ja palasin Jääliljan luokse.
"Tämä on juuri nyt todistusaineistoa, sillä vaihdoin tämän hiireen, jonka sisällä oli kuolonmarjoja", murisin hyvin hiljaa myyrä suussani. Pudotin tuoresaaliin maahan ja haukkasin siitä palasen.
"Yritin tarjota tätä Kohmesydämelle jaettavaksi, jitta olisin päässyt siitä nopeammin eroon", murahdin samalla kun söin myyrää.
"Mutta jostakin syystä ympärilläni häärää kolme naarasta, joista kukaan ei tiedä mitä oikeasti on meneillää", sihahdin. Pudistelin päätäni ja jatkoin syömistä. Saatoin olla ehkä hiukan hermostunut siitä, että Pikiviilto saisi huomata minun olevan tämän hiiren kanssa. Katsahdin kylmästi Jääliljan suuntaan, sillä naaras vain istui ja katsoi minua.
"Älä toljota siinä kuin mikäkin hiirenaivo! Auta minua syömään tämä myyrä", murajdin kylmästi. Tuuppasin hiirtä kohti Jääliljaa, mutta naaras katsoi minua kylmästi.
"Älä aloita läksyttämään asenteestani. Tiedät kyllä, että tarkoitan hyvää, mutta kylmä ääni pettää."
Jäälilja haukkasi palasen myyrästå, jolloin kumarruin itse nappaamaan palasen. Söimme myyrän Jääliljan kanssa kahden ja hautasimme jäänteet. Jäälilja oli yhä vaiti. Katsoin naarasta suoraan silmiin.
"Äläkä unohda, että tein tämän s i n u n takiasi. Siskoni menettivät juuri emonsa. Enkä nyt tarkoita vain Hiiritassua. Tarkoitan myös Liljatassua ja uutta siskoani, Valhepentua", maukaisin ihan vain tehdäkseeni asiani selväksi. Halveksuin kyllä emoani, mutta vasta nyt tajusin että olin tehnyt asian oikeasti vain koska tahdoin. Jostakin syystä kuitenkin päädyin valehtelemaan Jääliljalle. Toivoin naaraan pitävän sanojani uskollisuuden merkkinä, mutta kasvoni eivät ole koskaan paljastaneet valheitani, sillä tein sitä kaiken aikaa. Käänsin katseeni pois Jääliljasta ja astelin Kuutihkun ja Kohmesydämen seuraan.

// Jää? Kuu? Kohme? Anteeks ihan tönkkö ja kökkö

Nimi: Kielomyrkky

08.08.2017 17:13
Jokainen hetki, jolloin jouduin odottamaan seuraavaa tapahtumaa, tuntui aivan kauhealta. Minulle iski hiukan heikko olo ja tuntui kuin olisin voinut pyörtyä. Mutta kaiken tämän tunsin vasta sen jälkeen, kun Kalmalilja oli sanonut minun syöneen kuolonmarjoja. Ennen sitä oloni ei ollut heikko. Olin uskotellut marjan olevan puolukka tai joku muu punertava marja. Totuuden kiistäminen ei kuitenkaan auttaisi minua yhtään. Joutuisin vain kestämään seuraukseni. Kuulin emoni huutavan Pikiviiltoa, joka saapui paikalle heti. Olin ylpeä parantajasta, sillä hän oli saanut minut onnelliseksi monia kertoja elämäni aikana. Tiesin, että se oli tulossa päätökseensä, sillä näin emoni takana säkenöivän pennun hahmon. Tunnistin tähtien täplittämän turkin värin ansiosta kuka kissa oli. Poikani Totuuspentu oli tullut luokseni.
"Pikiviilto", käännyin katsomaan pahoittelevasti parantajaa.
"Rakastan sinua ja kiitän sinua huolenpidostasi", maukaisin hiljaa. Seuraavat sanat, joita yritin tavoittaa olivat juuttuneena kurkkuuni. En olisi tahtonut myöntää asiaa ääneen. En edes itselleni. Nämä saattoivat kuitenkin olla viimeiset hetkeni, joten minun olisi pakko sanoa kaikki mitä tahdoin sanoa.
"Valitettavasti olet myöhässä Pikiviilto. Anteeksi, että en ole ollut arvoisesi kissa. Olisin kovasti tahtonut olla kumppanisi ja jatkaa elämää yhdessämme, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Pidä huolta Valhepennusta", maukaisin kollille, jota todella rakasti. Sen jälkeen katseeni siirtyi Kalmaliljaan. Kumarruin lähemmäs emoani.
"Kostohenki ja Jäälilja luulevat päässeensä eroon Tähtiklaanin sanansaattajasta. Tee kaikkesi, jotta voitat heidät. Tee se minun ja Tähtiklaanin vuoksi", maukaisin hiljaa, sillä en osannut sanoa millä puolella Pikiviilto oli.
"Mutta minne sinä päädyt?" Kalmalilja kysyi hiljaa. Katsahdin hymyilen Kalmaliljan taakse, sillä näin Totuuspennun. En ollut aivan varma oliko pentuni mennyt Tähtiklaaniin vai Pimeyden metsään. Tuosta lempeästä hymystä päätellen olisin arvellut Tähtiklaania. Seuraava kissa kuitenkin paljasti asian. Kerma värinen kolli asteli poikani vierelle ja tunnistin tuon kuulopuheiden perusteella Tulikynneksi. Katsoin emoani hymyilen. Kipu oli hellittänyt jonkun verran.
"Jos nyt tahdot tietää niin takanasi seisovat poikani Totuuspentu sekä entinen Kuolonklaanin soturi Tulikynsi. He ovat Tähtiklaanista."

// Kalma? Piki?

Nimi: Pikiviilto

08.08.2017 11:00
Juoksin nopein askelin pentutarhalle, josta olin hetki sitten kuullut Kalmaliljan huudon. Kannoin suussani lehteen käärittyä yrttitukkua, johon olin varannut erilaisia kasveja. Eniten pelkäsin, että Kielomyrkylle tai Valhepennulle olisi tapahtunut jotakin vakavaa. Kuningatar tuskin pystyisi helposti sulattamaan myös toisen pentunsa kuoleman, eikä pentu pärjäisi ilman emoaan. Astuin sisälle pentutarhaan, kohdaten Kalmaliljan huolestuneen katseen.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin siirtäen katseeni Kielomyrkkyyn. "Onko sinulla kipuja tai pahoinvointia?" jatkoin astuen lähemmäs naarasta.
"Tuomassasi hiiressä oli kokonaisia kuolonmarjoja, joita söin tietämättäni", punertava kuningatar vastasi epäröiden. Katsoin molempia naaraita vuorotellen kysyvästi, sillä en tuonut Kielomyrkylle hiirtä, vaan myyrän. Kalmalilja osoitti katseellaan kauempana lojuvaa hiirtä, jota oltiin jo hieman syöty. Kävelin hiiren luokse ja kieräytin sen tassullani ympäri, saaden sen sisältä pyörähtämään punertavan marjan. Ne todella olivat kuolonmarjoja, joita kasvoi oikeastaan vain lähellä Myrskyklaanin reviiriä, mutta sen taimia saattoi esiintyä myös Jokiklaanin rajoilla. Kuolonklaaninaiset eivät kuitenkaan saisi mennä sinne, eikä hiiret selviäisi hengissä syötyään marjoja, saati jättäisi niitä kokonaan sulattamatta. Ainoa järkevä selitys viittasi siihen, että marjat olivat tarkoituksella laitettu hiiren sisälle ja ne olivat peräisin parantajan pesästä. Otin yrttieni seasta nokkosensiemeniä ja ojensin ne Kielomyrkylle.
"Tuo hiiri ei ole minulta, mutta jollakin on ollut tassunsa tässä mukana. Ota nämä, ne saavat sinut oksentamaan, jotta saisimme marjat ulos", naukaisin vakavana.

//Kielo? Kalma?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com