Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Kuolonklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lintulumo

23.06.2017 18:05
Kavahdin hämmästyneenä taaksepäin ja päästin Vahvamielen tassujeni otteesta. En ollut oikein osannut odottaa tätä... Käännähdin ympäri ja katsoin metsään. Rakastin pentuja, joten miksen haluaisi omia? Ja Vahvamielen kanssa? Mutta jotenkin tuntui.. tuntui, etten ehkä olisi valmis. Etten olisi hyvä emo. Ja miten elämämme muuttuisikaan, jos saisimme pentuja? Jollain tapaa halusin sitä, olin pitkään halunnut, mutta jokin pennuissa ahdisti minua. Käännyin jälleen kumppanini suuntaan, hän katsoi minua hiukan hämmentyneesti.
"Minä... en ole varma", vastasin hiljaa ja katsahdin tassuihini. "Minä todella haluaisin pentuja kanssasi. Meidän pentumme olisivat upeita! Mutta... minusta tuntuu, etten olisi hyvä emo. Ja minusta tuntuu, että jos saamme pentuja, kaikki muuttuisi."
En tiennyt, mitä Vahvamieli vastauksestani ajatteli, mutta en halunnut loukata häntä. Astuin eteenpäin hänen eteensä ja hymyilin hiukan. Katsoin hetken suoraan hänen silmiinsä, kunnes kosketin kuonollani harmaan kollin lapaa.
"Haluatko sinä pentuja?" kysyin varovaisesti ja katsahdin jälleen kumppanini silmiin. Jos hän todella halusi sitä, suostuisin.

//Vahva? :3

Nimi: Vahvamieli

23.06.2017 14:34
//JATKOA LINTULUMOLLE//

"Et sinä minua voi satuttaa", mau'uin ja virnistin Lintulumolle, viitaten sanoillani naaraan melko pieneen kokoon verrattuna minun kehooni sekä kykyyni sietää kipua. "Älä siitä huoli."
Sipaisin hännälläni Lintulumon takajalkaa ja väläytin pienen hymyn jääden sitten tyynenä tuijottamaan häntä silmiin. Pieni, kevyt tuulenhenkäys puhalsi turkkeihimme. Sinisellä taivaalla aurinko paistoi yhtenä säkenöivänä valopallona saaden valkoturkkisen Lintulumon näyttämään kuin kopioltaan. Auringonvalo loisti hänen turkillaan, tummansiniset silmät katsoivat omiini. Hän oli kaunein koskaan näkemäni kissa..
"Lintulumo", sanoin ja naaras räpäytti silmiään, "tahtoisitko kanssani pentuja?"

//Lintu? :DD

Nimi: Pikiviilto

23.06.2017 13:36
Kasvoilleni kohosi pieni ilkikurinen hymy.
"Haluat siis, että tämä keskustelu jää täysin meidän väliseksi? Mutta entä, jos kaikkien erimielisyyksienkin jälkeen haluan olla uskollinen tälle klaanille? Heitä saattaa kiinnosta sinun touhusi", naukaisin irvistäen. En kuitenkaan ollut aikomassa kertoa klaanille mitään, sillä sehän oli Kielomyrkyn oma asia, mikäli tuon omatunto kestää. Enkä toivonut saavani enää kertaakaan Pisaratähden raivoa niskaani, vaikka en alkanutkaan hänen mielistelijäkseen. Palautin kasvoilleni neutraalin ilmeeni.
"Voisin kiristää sinua helposti tällä tiedolla, mutta yhtä helposti voit hankkiutua minusta eroon, joten älä huoli, pikku salaisuutesi on täysin turvassa", naukaisin nostaen kasvoilleni pienen, vinon hymyn. Kielomyrkky näytti olevan tuytyväinen vastaukseeni.
"Mutta miksi edes vaivauduit kertomaan tämän kaiken minulle, vaarantaen samalla oman maineesi?"

//Kielo?

Nimi: Jäätassu

23.06.2017 13:24
Nousin ylös ja lähdin tassuttamaan kohti leiriä. Kostotassu olikin jo kirmannut jonnekkin. Viitoin Roihutassun perääni hännän heilautuksella. Kolli kiri minun ribnalleni ja naukui:
"Onko tuo nyt varmasti hyvä idea?" Annoin Roihutassulle ensimmäistä kertaa häijyn katseen.
"Älä sitten anna minun edes yrittää!" murahdin tyrmistyneenä, että veljeni kääntyi minua vastaan. Pian katsoin tätä hieman lempeämmin.
"Anteeksi, minua ottaa vain tuo Varistassu päähän, kun hän utelee joka asiasta!" selitin tuohtuneena. Roihutassu nyökkäsi. Pujahdimme sisäänkäynnistä sisään ja astelimme aukiolle.
"Mihinhän Varistassu jäi?" Roihutassu naukui katsoen peräänsä.
"En tiedä, eikä minua kiinnosta", naukaisin ja puskin Roihutassun päätä.
"Sinä olet minulle tärkein kissa koko klaanista", kehräsin. *Ainakin nyt.* Olihan muutkin perheenjäseneni tärkeitä, mutta tuntui kuin minulla ja Roihutassulla olisi jokin side. Olihan Kostotassukin jotenkin viehättävä, mutta en tiennyt vielä mitä ajattelisin tästä. Nostin katseeni Roihutassun silmiin.
"Tuethan minua aina vaikka tekisin minkä päätöksen tahansa?" nau'uin veljelleni.

//Roihu?

Nimi: Kielomyrkky

23.06.2017 11:47
Laskin kuononi tassujeni päälle ja suljin silmäni. Huokasin syvään. Olin juuri tehnyt jotakin typerää, typerämpää kuin oman pentuni hylkäämisen. Olin vajonnut alemmas kuin koskaan ennen. Kuitenkin, sanottuani nämä asiat, valtava kivi vierähti pois selkäni päältä. Pikiviilto oli oikeassa. Pennulla olisi parempi tulevaisuus toisessa klaanissa. Ja toinen klaani sattuu onnekseni olemaan Varjoklaani. Olen melko varma, että tapaan tyttäreni vielä jossakin. Luultavasti kokouksissa. Kuitenkin, paljastin Pikiviillolle heikkouteni. Murahdin hiukan. Voisin nyt jättää rauhaisin mielin tämän asian taakseni.
"Pikiviilto", pyysin hieman pentumaista äänensävyä tavoitellen, "voisitko pitää kuitenkin tämän asian kahdenkeskeisenä?"
Nousin hitaasti istumaan ja katsoin parantajaa silmiin.
"Olisi sääli, jos Pisaratähti huomaisi viimeisinä hetkinään omistavansa pettureita klaanissaan. Enkä tahdo vaarantaa asemaani vielä Pisaratähden ollessa vallassa", maukaisin huvittuneena Pikiviillolle.
"Sitä paitsi, klaania ei haitannut yhden pennun katoaminen, mutta että soturin", heilauttelin häntääni, "se vasta olisikin epäilyttävää."

// Piki? Älä kysy mitä kävi, Kielo on Kielo

Nimi: Pikiviilto

23.06.2017 09:13
Katsoin tyrmistyneenä Kielomyrkkyä. En aluksikaan voinut uskoa, että hän päätti kertoa tämän kaiken minulle, ja nyt hän pyysi minua vielä tappamaan itsensä. Pennun hylkääminen oli tainnut sittenkin olla naaraalle jälkeenpäin vaikempaa, kuin olin ajatellut. Olin kai luullut Kielomyrkkyä kylmäksi ja tunteettomaksi, joka vain halusi ajaa vain omaa etuaan, mutta sellainen hän ei selvästi ollutkaan. Viimein katseeni heltyi hieman ja katseeseeni ilmestyi myötätuntoa.
"En aijo tappaa sinua. Kaikki tulemme kuolemaan joskus, mutta sinun elämäsi tässä klaanissa ei pääty minun tassujeni kautta", naukaisin tyynesti. Kielomyrkky kohotti katsettaan, muttei sanonut vielä mitään.
"Olen saanut kokea sen, mitä tähän klaaniin sopeutumaton kissa joutuu kohtaamaan. Tietenkin se on ollut pitkälti oma vikani, mutta minkä minä itselleni mahdan", tokaisin pienesti irvistäen.
"En jaksa laskea, kuinka monesti Pisaratähti on meinannut iskeä kiinni kurkkuuni, ja kerran hän sen tekikin - tosin vain viimeisenä varoituksena. Jos olet aivan varma, ettei hän olisi selvinnyt täällä, niin ehkä se on parempi näin", jatkoin tyynenä.

//Kielo?

Nimi: Pimeyslehti

23.06.2017 08:56
"Ansaitsivat kuolla", Pisraratähti naukui ja vilkaisi minua, "voitko käskeä partioiden pysyä tarkkana, jos he näkevät Ruskasilmän tai Ruusukatseen, käske tappaa heti empimättä."
"Voin", vastasin lyhyesti. Olisin kyllä aivan itse valmis tappamaan Ruskasilmän ja Ruusukatseen jos heidät jossain näkisin. Pesän suuaukolla käännyin vielä katsomaan Pisaratähteä.
"Minusta sinun pitäisi nyt ottaa rauhallisesti, mutta tee niin kuin itse näet parhaaksi." Astuin ulos pesästä. Istahdin päällikön pesän edustalle kääräisten häntäni tassujeni päälle ja rykäisin kuuluvasti. Muutama lähellä oleva kissa kääntyi katsomaan minua, mutta suurin osa vain jatkoi tekemisiään.
"Haluaisin vain ilmoittaa", aloitin ääntäni korottaen, "että jos näette jossain Ruusukatseen tai Ruskasilmän tappakaa empimättä." Kuolonklaanilaisten joukosta kuului myöntävää supinaa. Olin jo järjestänyt päivän partiot. Kuulin pari murahdusta ja sen jälkeen tömpsähdys kun jokin istahti vierelleni. En kääntynyt katsomaan kissaa, sillä tiesin hänen olevan Pisaratähti.
"Mitä luulet, miksiköhän he tekivät sen?" kysyin päällikköltäni kääntäen katseeni häneen. En tiennyt miksi, mutta minusta tuntui, että Pisaratähden henget loppuisivat ihan liian nopeasti.

//Pisara?

Nimi: Kielomyrkky

22.06.2017 23:30
Tuhahdin ja käänsin katseeni pois Pikiviillosta. Tehtyä ei saisi tekemättömäksi vaikka kuinka yrittäisikin. Pelkkä ajattelu ei korvaa menneisyydessä tehtyjä virheitä. Virheitä, joita itse on jäänyt katumaan melkein heti sen tehtyään. Silti Pikiviillon uutiset tassustani eivät auttaneet minua lainkaan. Ne toisinsanoen vain pahensivat tilannettani. Haava oli tullut, kun ajattelin omaa hylättyä pentuani ja raivostunut itselleni. Olin jättänyt haavani menneisyyteen ja Pikiviilto todisti juuri, ettei sitä voida korjata.
"Tietysti", maukaisin hiljaa. Kaikki tuntuivat tietävän minusta enemmän kuin minä itse. Toki Pisaratähti oli ollut pentujen isä, joten päätösvalta oli myös hänellä.
"Molemmat suostuimme tähän. Pisaratähti ei suoraansanottuna edes välittänyt naaraasta. Hänelle oli aivan sama olisinko jättänyt hänet klaaniin muiden kissojen tapettavaksi vai hukuttanut suohon taikka hylännyt", maukaisin hiljaa. En syyttänyt Pisaratähteä teostani. Olin itse päättänyt viedä hänet "kävelylle" ja hylätä loukkaantuneena ukkospolun taakse vanhaan ketunkoloon. Nostin katseeni ylös Pikiviiltoon ja yritin etsiä sääliä itseäni kohtaan, mutta immeisesti sitä ei ollut tulossa. Annoin katseeni taas laskea tassuuni.
*En minä sääliä ansaitse... En ansaitse mitään.*
Pikiviilto kuunteli hilaa, eikä paljoa kysynyt välissä mitään. Kuitenkin hiljaisuus laskeutui hetkeksi parantajan pesään, sanojen juututtua kurkkuuni. Jomman kumman olisi pakko rikkoa se ennen pitkään.
Tällä kertaa sen rikkoi Pikiviilto: "Miksi teit sen?"
Syyllisyys pisti jälleen sisintäni. En varmasti koskaan eläessäni ollut katunut näin paljon. Oma poikani halveksui minua, ja syystäkin. Halveksuin itseäni muutenkin.
"En tehnyt sitä siksi, että inhoaisin häntä. Hän vain oli erilainen. Hän ei sopinut tähän klaaniin. Ja ennen pitkää se olisi huomattu enkä olisi kestänyt katsoa virestä seuraamuksia", maukaisin surullisesti. Pieni nyyhkäisy lisäsi jutun dramaattisuutta. En tiennyt yritinkö esittää surullisempaa kuin olin, jotta saisin Pikiviillon huomion kokonaan itseeni vai tuntuiko minusta oikeasti tältä. Uskoin itse ensimmäiseen syyhyn. Jopa surullisena yritin pientä flirttiä... tai oikeastaan huomionhakuisuutta.
"Epäilin hänen uskovan Tähtiklaaniin. Pidin häntä heikkona sen takia, mutta ei usko tee kissasta heikkoa. Minusta tuntuu, että minua ei hyväksytä edes Pimeyden Metsään tämän välikohtauksen takia. Ehkä Tähtiklaani todella olisi minulle armeliaampi", maukaisin hiljaa. Lysähdin niille sijoilleni maahan makaamaan. En jaksanut enää. Olin vuodattanut kaikki murheeni nyt Pikiviillolle, olin paljastanut salaisuuteni. Pikiviilto inhoaisi minua nyt.
"Inhoat minua jo tarpeeksi. Tee se, tapa minut ja vie Kuolonklaanin häpeäpilkku pois."

// Piki?

Nimi: Pikiviilto

22.06.2017 22:53
Tunsin sisälläni pientä syyllisyyden kaiverrusta, kun Kielomyrkky oli kertonut, kuinka Kostopentu oli saanut tietoonsa, että hänen sisarensa oltiin hylätty. Olin joskus antanut pennulle vihiä siitä ettei tun nimeämätön sisko ollut vanhempiensa - varsinkaan Pisaratähden suosiossa. En ollut antanut suoria vastauksia mutta hän saattoi tehdä päätelmänsä itse.
"Siis terävä kivi, vai?" varmistin hajamielisesti hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen. Kielomyrkky nyökläsi vaisusti ja heilautti häntäänsä vaivaantuneesti.
"Ei tällä tassulla ainakaan tänään pääse partioon, eikä välttämättä huomennakaan", tokaisin, kun olin sitonut naaraan haavan loppuun.
"Mutta... sinäkö siis oikeasti hylkäsit pentusi? Miksi, ja kenen vaatimana?" utelin silmiä siristellen. Lisäsoturithan vain vahvistaisivat klaania, enkä siksi ymmärtänyt, miksi pentu piti hylätä.
"Sano jos olen väärässä, mutta Pisaratähti oli varmasti kanssasi samaa mieltä pennun hylkäämisestä", tokaisin viileästi.

//Kielo?

Nimi: Kielomyrkky

22.06.2017 21:37
Käänsin hiukan häpeissäni katseeni pois Pikiviillosta. En tahtoisi myöntää, että olin menettänyt malttini ja satuttanut vahingossa itseäni. Vaikuttaisin hiirenaivolta.
"Terävä kivi", vastasin välttelevästi ja palautin katseeni Pikiviiltoon. Jostakin syystä kollia katsellessa kuitenkin punastuin. Siirsin katseeni juuri putsattuun tassuuni epäilen.
"Minusta on alkanut tuntua, että Kostopentu - anteeksi Kostotassu ei kunnioita minua emonaan", myönsin hiljaa. "Hän kuuli joltakin, että hylkäsin hänen siskonsa."
"Hiiripennunko?" Pikiviilto kysyi ihmeissään.
"Ei, vaan hänen toisen siskonsa. En antanut hänelle edes nimeä", maukaisin ja katsoin parantajaa silmiin. Annoin sitten katseeni harhautua pois ja heilautin häntääni ärtyneenä.
"Hoida vain tassusi kuntoon niin voin lähteä metsästyspartioon...", mutisin parantajalle.

// Piki?

Nimi: Irvihuuli

22.06.2017 21:27
Kiristelin vähän vihaisesti hampaitani, kun Risuturkki lähti tuoresaaliskasalle. Irvistin kollin perään. Oikeasti olin vain näytellyt! Miten typerä se kolli oli! Tunteiden kanssa on helppo näytellä rakastavaa! Risuturkin höynäyttäminen on helppoa, kuin riistavarkaus! Joskus jopa mietin miten Risuturkki pärjää ilman aivojansa. Hymähdin hiljaa. Kipitin kollin perään tuoresaalikasalle ja loin kasvoilleni höntin ja rakastavan ilmeen. Aloin tietysti heti hössöttämään.
"Risuturkki! Sinun pitäisi syödä enemmän! Olet aivan riutumaisillasi", hätäilin muka huolestuneena. Risuturkki mulkaisi minua murhaavasti silmäkulmastansa. Hätkähdin pienesti. Kunnioitin tietysti soturia, vain taistelutaitojensa vuoksi. Muuten hän vain oli ärsyttävä lihaskimppu vailla älyn häiväystäkään.
*Pitää olla varovainen*, pohdin ja kävin istumaan Risuturkin viereen. Jossain kumminkin syvältä sisimmässäni tiesin, että rakastin kollia vähän.
*Keskity! Älä hempeille! Tunteet hiiteen!* karjaisin itselleni sisäisesti ja kävin aterialle. Olin valinnut itselleni kottaraisen.
"Voi Risuturkki!" henkäisin ruokaa suussani, kun kolli aikoi lähteä luotani.
"Älä lähde luotani!" kimitin ja painauduin kollin kylkeen kiinni. Klaanitoverini käänsivät meihin nyt enemmän katseita.
*Antaa heidän luulla, että olemme kumppaneita!*

//Risu saa jatkaa cx Vähän draamaa pitää olla kuules x3

Nimi: Pikiviilto

22.06.2017 21:25
Katsoin pesän hämärästä, kuinka Kielomyrkky käveli pesän suuaukosta sisälle, tuoden mukanaan tuoreen veren hajun. Kohotin kiinnostuneesti kulmiani, mutta pysyttelin vielä hetken seinämän vierellä, jonka koloissa säilytin yrttejä.
"Vilkaisisitko tassuani?" naaras murahti ja käveli peremmälle. Nousin seisomaan ja kävelin pienesti ontuvan soturin luokse. Katsoin hänen tassuaan, joka oli niin veren peitossa, ettei valkoista karvoitusta täkynyt juuri lainkaan.
"Tämä ei olekaan mikään ihan pieni haava, mutta se ei kuitenkaan yllä lihakseen ja se on vain sinun onnesi", murahdin ja käännyin hakemaan hämähäkinseittiä, sekä sammalta, johon oli säilötty vettä. Puhdistin haavan ja sidoin sen ympärille paksun tupon hämähäkinseittiä. Olin jo melkein valmis, kun keskeytin toimeni ja nostin katseeni Kielomyrkkyyn.
"Mistä oikein edes sait tämän haavan? Noin syvää haavaa on vaikea saada aikaan ihan vahingossa, ellei se sitten ole tullut oman kynnen kautta", naukaisin matalalla äänellä ja katsoin naarasta tyynesti, mutta uteliaasti.

//Kielo?

Nimi: Kostotassu

22.06.2017 20:51
Virnistin Hiiritassulle. Toisinaan minua turhautti se, että siskoani ei oikeasti kiinnostanut minne toinen siskomme oikein katosi. Minua asia jäi suuresti kiinnostamaan, enkä malttaisi jäädä odottamaan vastauksia.
"Sinulla ei siis tainut olla muuta?" Hiiritassu kysyi tyynesti ja näytti siltä, että aikoisi palata leiriin. Loihdin kasvoilleni huolettoman ilmeen ja katsoin siskoani tyynesti.
"Itse asiassa oli minulla yksi asia", maukaisin hitaasti ja painottaen sanaa yksi. Hiiritassu höristi korviaan kuunnellakseen sanojani, mutta ei sen kuummin jäänyt kyselemään mikä asiani oli. Hiiritassu jäi vain odottamaan, että puhuisin.
"Olethan varovainen sisko kulta",virnistin ja käännyin ympäri. Tassuttelin tyynesti kauemmas kaksikosta, enkä kuullut mitään mitä Hiiritassu sanoikaan minulle poistuttuani. Perheeseeni kuuluvat kissat olivat ainoita, joille en tahallani ollut tyly. Paitsi ehkä hiukan isälleni ja emolleni. Hehän kuitenkin antoivat siskoni jäädä oman onnensa nojaan jonnekkin kauas omasta perheestään!

// Lilja? Tuuks rajalle

Nimi: Hiiritassu

22.06.2017 19:19
"Hiiripentu?" sihahdus kantautui korviini takaani. Nopeasti käännyin ympäri samaa aikaa Veren kanssa. Huomasin Kostotassun kyykistelevän erään kiven takana, kollin keltaiset silmät olivat nauliintuneet minuun, eikä hän edes tuntunut huomaavan mestariani, joka otti askeleen lähemmäs veljeäni.
"Olisitko kiva ja käyttäisit minun oikeaa nimeäni? Jos et satu muistamaan, me olemme oppilaita ja minä olen Hiiritassu", nau'uin veljelleni hymyillen ystävällisesti. Oikeasti Hiiripennuksi minua kutsuminen suututti minua, sillä Kostotassu teki sen takuulla vain ärsyttääkseen minua.
"Anteeksi, mutta näytät niin pennulta, että en muistanut sinun olevan oppilas", kolli virnuili ja astui pois kiven takaa. Astelin hänen luokseen ja pyöräytin silmiäni.
"Voisitko kertoa oikean asiasi? Kukaan ei jaksa tuollaista pentumaista käytöstä", nau'uin veljelleni yrittäen yhä esittää mahdollisimman ystävällistä.
"Oletko nähnyt siskoamme? Minä uskon, että emo jätti hänet jonnekin reviirillemme", Kostotassu kysyi. Kohotin yllättyneenä kulmiani. Minä uskoin, että siskomme olisi kuollut jo ajat sitten.
"En ole nähnyt, enkä kyllä edes etsinyt. Oliko sinulla vielä jotain?" kysyin kollilta ja vilkaisin takanani seisovaa Verta, joka vaikutti tahtovan jatkaa kierrosta, tai sitten hän vain tahtoi palata leiriin, en oikein osannut lukea kollin ilmettä.

//Kosto?

Nimi: Kostotassu

22.06.2017 19:05
En jaksanut jäädä odottamaan mitään vastaustayhdeltäkään erakko-oppilaalta. En edes Jäätassun, vaikka naarassa olikin jotain erilaista kuin hänen veljissään Roihutassussa ja Varistassussa. Suuntasin tyynesti kohti leiriä, mutta ukkospolun kohdalla pysähdyin. Kolmikko oli jäänyt sopivan verran taemmas minusta, joten loikkasin lähimmän kiven taakse piloon. En todellakaan aikonut säikäyttää heitä kuin pentu, vaan aion livistää omille teilleni. Olin nähnyt aikaisemmin sisareni Hiiritassun ja hänen mestarinsa Veren poistuvan leiristä, joten ottaisin selvää missä he liikkuivat. Vihdoinkin Roihutassun hahmo näkyi selvemmin ukkospolun laidalla sisarustensa kanssa. He katsoivat varautuneena ympärilleen hirviöiden takia ja nelistivät sitten ylitse.
"Loistavaa", murahdin tyytyväisenä. Keltaiset silmäni olivat yhä nauliintuneena kolmikon perään.
*Luulkoot, että palasin jo leiriin*, tuhahdin pääni sisällä ja käännyin ympäri. Haistelin ilmaa sisareni tuoksun varalta. Sattumalta muutaman ketunmitan päässä haistoin sisareni tuoreen tuoksun ja lähdin seuraamaan sitä Varjoklaanin rajan suuntaan. Pian kaksi kissan hahmoa tulivat näkökenttääni. Heilautin tyytyväisenä häntääni ja tassuttelin lähemmäs. Jäin kuitenkin erään kiven taakse, silä en osannut sanoa mitä mieltä Hiiritassun mestari olisi, jos tupsahtaisin paikalle.
"Hiiripentu?" sihahdin hiljaa kiven takaa. Otin yhen askeleen sivummalle, jotta näkyisin kiven takaa. Toivoin vain, että sisareni huomaisi minut ilman, että minun tarvitsisi astella lähemmäs.

// Hiiri?

Nimi: Viiltokaaos

22.06.2017 18:53
Pyöräytin vihreitä silmiäni hieman turhautuneena kuullessani Norppakyyneleeksi esittäytyneen naaraan sanat. Vai että ei hän ole vielä tehnyt mitään, mistä hänet tunnettaisiin.
"Puhdasverisyys ei Kuolonklaanissa merkitse mitään. Mitä se edes tarkoittaa? Kuolonklaani on koottu erakoista ja muiden klaanien jäsenistä, joten jos järjen kera ajatellaan, ei ole olemassakaan puhdasveristä kuolonklaanilaista", nau'uin virnistäen naaraskissalle. Pakko kai se oli myöntää, että yritin saada naaraan suuttumaan tai jotain, sillä pidin sellaisesta. Tahdoin myös osoittaa, että vaikka en ollut syntynyt Kuolonklaanissa, se ei ollut mikään este vallan saamiselle.
"Ja jokainen uskottelee itselleen, että tulee vielä tulevaisuudessa tekemään jotain suurta. Sinun kannattaa kiirehtiä, sillä pian huomaat olevasi vanha kääkkä klaaninvanhimpien pesässä, eikä kukaan edelleenkään tiedä sinun nimeäsi, silloin minä taas olen klaanin päällikkö ja kaikki tuntevat minut. Kuolonklaani tulee olemaan parempi kuin se on koskaan ollut", nau'uin virnistäen Norppakyyneleella ja sivalsin toisen etukäpäläni knynsillä ilmaa läheltä naaraan viiksikarvoja.

//Norppa?

Nimi: Kielomyrkky

22.06.2017 18:50
Tassuttelin ukkospolun varrelle ja katsoin molemmin suunnin hiviöiden varalle. Tie oli auio, ketään ei ollut lähettyvillä. Pian minua kuitenkin sattui. Aivan kuin joku olisi lävistänyt kynsillään sydämeni. Mieleeni palasi toisen tyttäreni hylkääminen. Tapahtumasta oli toki jo yli kuusi kuuta, mutta se jäi vaivaamaan mieltäni todella vahvasti. Ravistelin kuitenkin päätäni ja katsahdin taivaalle. Hyväksyykö Pimeyden metsä minua joukkoonsa? Tietäen, että hylkäsin pentuni? Purin hammastani yhteen ja käännyin ympäri. Annoin kynteni valua tassuistani ja sivalsin itseäni vahingossa toiseen tassuuni. Murahdin ärtyneenä ja katsoin haavaa valkeassa tassussani. Kyseessä oli melko pieni haava, mutta kaipa sitä täytyisi näyttää Pikiviillolle. Haavasta tuli kuitenkin yllättävän syvä. Huomasin siihen sattuvan joka askeleella yhä enemmän. Lopulta en voinut edes jousta kohti leiriä. Tyydyin kävelemään lopun matkaa.
*Minun täytyy unohtaa tyttäreni. Pisaratähti ei halunnut häntä, enkä minä tai klaanikaan. Luultavasti Varjoklaani löysi hänet ja hän elää nyt hyvää elämää*, ajattelin, jotta saisin syyllisyydentunteen pois päästäni. Leiriin astellessani yritin peitellä loukkaantumistani parhaalla mahdollisella tavalla ja toivoin todella, että ulkokuoreni ei pettäisi. Asteln suorinta titä Pikiviillon pesään. Siihen mennessä vasen valkea etutassuni oli jo aivan punainen kuin se ei koskan olisi ollutkaan valkoinen.
"Vilkaisisitko tassuani?" murahdin matalasti pimeään pesään. En välittänyt katsoisiko tassua Pikiviilto vai Niittytassu, kunhan joku katsoisi sitä.

// Piki?

Nimi: Kielomyrkky

22.06.2017 18:09
Katsoin raivostuneena Tuuliklaanin reviirill päin. Totta kai oln pettynyt oman klaanini oppilaiden toimintaan ja siihen, kuinka he todella olivat ollettaneet pärjäävänsä Tuuliklaanin kahdelle soturille. Jokatapauksessa pidin Tuuliklaania heikkona klaanina, joka vahvisti omien rajojensa hajumerkkejä vain sen takia, että muutama oppilas oli jahdannut riistaa heidän puolelleen. Heilautin häntääni turhautuneena ja katsoin kissojen perään.
*He eivät viitsi vaivautua tulla rajalle rähinöimään yhden vaivaisen kissan takia*, ajattelin tympääntyneenä. Ojentelin kynsiäni raivostuneena. Pieni rajakahakka parantaisi mielialaani suuresti. Pystyin jo kuvitella kuinka syöksyisin päin taistoa Tuuliklaanin kissoja vastaan, mutta se taisi olla aikalailla turhaa. Jos Kuolonklaani tahtoisi sortaa Tuuliklaani, se olisi tehnyt sen jo kauan aikaa sitten. Sitä paitsi, Kuolonklaanin elo tässä metsässä todisti jo sen, että klaani ei todellakaan taistelussa antaisi armoa kellekkään.
"Saastaiset jäniksiä haikailevat kissat!" maukaisin halveksuen Tuuliklaanin partion suuntaan. Lähdin tassuttelemaan rajaa pitkin lähemmäs ukkospolkua. Ehkä pieni kävelyretki selventäisi mieltäni.

// Joku?

Nimi: Norppakyynel

22.06.2017 15:06
Irvistin pahasti. Ei se varsinaisesti minua yllättänyt, ettei Viiltokaaos ollut kuullutkaan minusta, olinhan vasta varsin tuore soturi, enkä ollut niittänyt itselleni minkäänlaista urotyölitaniaa - vielä. Silti loukkaannuin hivenen tummanharmaan kollin pilkallista muistuttavasta äänensävystä.
"Minun nimeni on Norppakyynel, olen puhdasverinen Kuolonklaanin soturi", mau'uin painottaen erittäin lujasti sanaa 'puhdasverinen'. Virnistin vinosti, ennen kuin jatkoin: ', "ja se, ettet ole kuullut minusta mitään, johtuu todennäköisesti siitä, etten ole vielä ehtinyt tehdä mitään, josta minut muistettaisiin suuremmin - mutta minulla on vielä aikaa, ja usko pois, se päivä koittaa vielä."
Räpäytin silmiäni tyynesti merkiksi siitä, että odotin Viiltokaaoksenkin kertovan kenties jotain itsestään.

//Viilto? Anteeks lyhhyydestä ja tönkköydestä xd

Nimi: Risuturkki

22.06.2017 15:00
"Sinä rakastat minua!" Irvihuuli koitti kiusoitella minua. En ymmärtänyt enää tuota naarasta. Hän se tässä oli huutanut minulle metsässä kesken taistelun rakastavansa minua! En minä!
"Ketunläjät narttu! En edes ymmärrä mistä sinä puhut! Sinähän se tässä pehmo olet, irvistelijä! Tapa vaikka itsesi, minä en välitä!" sähisin tuolle takaisin. Katsoin vihasta leimuavilla harmailla silmilläni suoraan naaraan ruskeisiin silmiin. Olisin varmaankin tappanut hänet, jos olisimme olleet metsässä. Nyt olisi liikaa todisteita murhasta.
"Minä vihaan sinua!" murisin tuolle vielä ennen kuin nousin ylös ja astelin varovasti ulos parantajan pesästä. Haavojani koski yhä, mutta en antanut sen häiritä. Menin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä itselleni hyvin pullean varpusen. Kävelin sotureiden pesälle ja aloin näykkimään sitä. Päässäni pyöri kauheasti ajatuksia, mutta en saanut niistä yhdestäkään kiinni.
*Irvistelijä... Mehän vihattiin... Se sanoi..?*

Nimi: Pisaratähti

22.06.2017 15:00
Katsoin pitkään Hiilloslumoa, joka katsoi myös minua. Naaras vaikutti rauhalliselta ja tyyneltä, kuten myös minä. Nyökkäsin pitkän hiljaisuuden jälkeen, naaras näytti hieman hämmästyneeltä.
"Hienoa", nau'uin ja käänsin katseeni Raepisaraan. "Raepisara, esittele leiri Hiilloslumolle." Soturi nyökkäsi ja vilkaisi klaanille uutta jäsentä, joka vilkaisi minua vielä kerran. Naaraskissa nyökkäsi minulle ilmeisesti kiitokseksi ja lähti sitten Raepisaran perään kiertämään leiriä. Itse astelin takaisin oman pesääni lepäämään ja miettimään kaikkea.

//Skippaan pari päivää //

Olin juuri hetki sitten nimittänyt Ruusutassun soturiksi: Ruusukatseeksi. Nuori naaras keskusteli parhaillaan Ruskasilmän kanssa. Ruskasilmä oli klaanin uusi tulokas, joka oli tullut Veren ja Viiltokaaoksen mukana. En pitänyt kollista, sillä hänkään ei vaikuttanut pitävän minusta. Ilmeisesti hän oli yhä katkera toverinsa kuolemasta, mutta eipä se minua haitannut. Jos hän vihoitteli minulle, niin siinähän vihoitteli. Pian myös Kirjotuli liittyi kaksikon seuraan. Vähän väliä he vilkuilivat minua, mitä he suunnittelivat? Astelin suurkiven edustalle, jossa Pimeyslehti istui.
"Oletko jo ilmoittanut partioihin lähtevät?" kysyin kumppaniltani. Hän pudisti päätään.
"Tahdotko osallistua partioon?" naaras kysyi hieman hämmästyneenä. Nyökkäsin hänelle ja vilkaisin Ruusukatsetta, Ruskasilmää ja Kirjotulta.
"Laita minut partioon yhdessä noiden kolmen soturin kanssa, minä en luota heihin", nau'uin naaraskissalle murahtaen.
"Selvä", Pimeyslehti vastasi kyselemättä sen enempää. Astelin omaan pesääni ja jäin odottamaan, että varapäällikkö ilmoittaisi partioihin lähtevät kissat, ja että partioni lähtisi leiristä.

Johdatin Kirjotulen, Ruskasilmän ja Ruusukatseen ulos leiristä. En edes vilkaissut heihin päin päästyäni leirin ulkopuolelle, vaan jatkoin matkaa kohti ukkospolkua. Kuulin kolmikon supattavan jotain takanani. Vaikka yritin kuulla heidän puheensa, en voinut kuulla heitä.
Ylitin ukkospolun muutamalla rivakalla juoksuaskeleella, mutta perässäni kulkevat soturit hidastelivat. Pysähdyin polun varteen ja käännyin kohti kolmikkoa. Ruoho kutitteli käpäliäni niiden alla.
"Älkää hidastelko!" ulvaisin kolmelle soturille. Kolmikko ravasi minut nopeasti kiinni, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti emonsuuta. Tarkistaisimme sen lähiympäristön mahdollisten tunkeilijoiden varalta. Tiuskaisuni sai kolmikon pysymään koko loppumatkan hiljaa, mutta edelleenkin he kulkivat muutaman ketunmitan päässä minusta. Vähän väliä vilkaisin heidän suuntaansa, kolmikko katsoi toisiaan jokaisella vilkaisulla, aivan kuin he olisivat puhuneet keskenään ilman sanoja.
Pysähdyin, kun vastaan tuli kuopan reuna. Kiertäisimme reunaa niin kauan, että pääsisimme polulle, joka johtaa emonsuulle. Vilkaisin perässäni tulevia kissoja, he olivat pysähtyneet parin ketunmitan päähän minusta. Yllättäen Ruskasilmä asteli vierelleni.
"Täällä on kauniit maisemat", kolli ilmoitti ja käänsi katseensa minusta emonsuun suuntaan. Katsoin kollia keltaisia silmiäni siristellen.
"Jokainen näkee asiat tavallaan", naukaisin vastaukseksi, sillä en ollut samaa mieltä kollin kanssa. Käänsin katseeni kollista emonsuulle. Juuri kun olin lähtemässä kulkemaan reunaa pitkin, joku syöksyi kimppuuni. Hyökkäys tuli niin yllättäen, että olin vähällä pudota reunan yli, mutta onnistuin pysymään maassa. Hyökkääjä oli Kirjotuli. Sekuntiakaan empimättä upotin hampaani soturin kaulaan, mutta samassa Ruskasilmä iskeytyi kylkeeni. Isku oli niin voimakas, että kehoni ylitti reunan ja lähdin putoamaan alas Kirjotuli yhä hampaissani. Tömähdin maahan, suoraan valtavan kiven päälle, jolta liu'uin alas kiviselle maalle. Jouduin irrottamaan otteeni Kirjotulesta, sillä tunsin kovaa kipua selässäni.
"Kirjotuli! Lopeta hänet!" kuulin Ruskasilmän ulvovan ylhäältä, samalla kuulin lähestyviä askelia. Silmissäni alkoi sumeta ja hengitykseni muuttui hetkessä raskaammaksi. En kyennyt liikkumaan, sillä kivi oli raapinut selkääni kivuliaita haavoja ja osuma pudotessa oli ollut kova. Kirjotuli puhisi kävellessään vaivalloisesti luokseni. Kolli upotti empimättä hampaat kaulaani, enkä voinut tehdä mitään. Yritin puhua, mutta sanat jumittuivat kurkkuuni. Askeleiden äänet loppuivat, ja sivusilmälläni erotin Ruusukatseen ja Ruskasilmän etäämmällä. Ennen kuin Kirjotuli ennätti purea kaulastani valtimoa poikki, viimeisillä voimillani pakotin kehoni toimimaan. Onnistuin potkaisemaan soturin pois päältäni. Hänen vatsaansa taisi tulla mukavan kokoinen haava, mutta en siitä sen enempää tiennyt. Viimeinen asia, jonka kuulin, oli Ruskasilmän naukaisu:
"Meidän täytyy lähteä täältä, ennen kuin hän herää tämän jälkeen." Annoin silmieni sulkeutua ja itseni vajota syvään uneen, tai no annoin itseni kuolla.

Näin edessäni lukuisten kissojen kasvoja. Kaikki nämä olivat minun tappamiani. Suuri osa kissoista oli erakoita tai kotikisuja. Yllätyin positiivisesti, kun näin viimeisinä kasvoina Kirjotulen kirjavat kasvot. Kolli oli siis kuollut tekemäni haavan vuoksi. Yllätyksekseni nämä kasvot välähtivät edessäni vielä toisen kerran, ennen kuin vajosin jälleen pimeyteen. En tiennyt, miksi Pimeyden Metsä tahtoi minun katsovan suoraan silmiin jokaista tappamaani kissaa, mutta en jaksanut välittää. Minun ei tehnyt pahaa katsella edesmenneitä kissoja, kuten esimerkiksi Palotähteä ja Pyrstötähteä, joka tosin oli yhä elossa, mutta olin riistänyt häneltä yhden hengen.

Räväytin silmäni auki. Yllätyksekseni olin leirissä, omassa pesässäni. Pimeyslehti makoili petini lähettyvillä silmät suljettuna. Vaivalloisesti käännyin naarasta kohti ja kosketin kuonollani hänen kuonoaan. Naaras säpsähti ja avasi vihreät silmänsä.
"Sinä heräsit", naaras henkäisi ja katsoi minua hieman hämmästyneenä.
"Onko se ihme? Minähän vain menetin henkiä", ilmoitin varapäällikölleni viileästi. Kun liikautin itseäni jälleen, tunsin kipua selässäni.
"Henkiä? Eli siis et ainoastaan yhtä. Montako sinä menetit?" naras uteli nopeasti ja katsoi minua huolestuneena.
"Kaksi. Ei hätää, niitä on vielä jäljellä kolme", nau'uin kumppanilleni ja nuolaisin tuon poskea, mutta hän vetäisi itsensä kauemmas minusta.
"Mitä siellä tapahtui? Kuinka Kirjotuli pystyi tappamaan sinut? Ja missä Ruskasilmä ja Ruusukatse ovat?" naaras kysyi huolestuneena. Samassa ymmärsin jotain, kaksikko oli lähtenyt pakoon. He olivat takuulla poistuneet jo Kuolonklaanin reviiriltä. Päästin ilmoille murhaavan murahduksen ja nousin vaivalloisesti ylös. Kipu säteili selästäni myös raajoihini, mutta en antanut sen häiritä.
"He tekivät tämän Kirjotulen kanssa. Työnsivät alas kalliolta ja tappoivat, jonka jälkeen he pakenivat. Jos lähdemme nyt, voimme saada heidät vielä kiinni", nau'uin kumppanilleni ja käännyin hänen suuntaansa. Naaras pudisti päätään.
"He ovat jo kaukana täältä. Pisaratähti, sinä olit menettämässä henkiäsi kaksi kokonaista päivää", kumppanini ilmoitti ja katsoi minua suoraan silmiini. Kaksi päivääkö?! Olin suoraan sanottuna hämmästynyt ja en yrittänyt peitellä sitä. Silmäni suurenivat ja katsoin epäuskoisena varapäällikköäni. Naaras katsoi minua pahoittelevasti. Henkienmenetys oli tuntunut vain pieneltä hetkeltä, miten ihmeessä se oli voinut kestää peräti kaksi päivää?! En ymmärtänyt.
"Ansaitsivat kuolla", nau'uin muristen ja vilkaisin kumppaniani, joka oli noussut istumaan, "voitko käskeä partioiden pysyä tarkkana, jos he näkevät Ruskasilmän tai Ruusukatseen, käske tappaa heti empimättä."

//Pimeys?

Nimi: Niittytassu

22.06.2017 14:57
"Epäreilua! Miksei me voida saada unia Pimeyden Metsältä, jos päällikötkin saavat", tuhahdin ja kuvittelin samalla mielessäni unia, mitä kaikki parantajat lukuunottamatta minua ja Pikiviiltoa saavat.
"Mutta se vaan kuuluu tämän klaanin tapoihin, että parantajat eivät näe unia", Pikiviiltoa totesi vain tyynesti minun nyökätessä. Vaikka olenkin täysin uskollinen Pimeyden Metsällä, niin haluaisin silti nähdä unia niinkuin muut, koska se olisi mielestäni jännittävää.
"Näkevätkö muissa klaaneissa parantajaoppilaatkin niitä merkkejä?" kysyin jälleen Pikiviillolta hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Näkee", kolli toteaa lyhyesti.

//Piki? Sori tosi tönkkö.

Nimi: Lintulumo

22.06.2017 14:01
"Kohta vaivaa", naukaisin ilkikurisesti ja kiemurtelin pois Vahvamielen suuren kehon alta läimäisten häntä kuonoon, kynnet piilossa. Käännähdin maassa vatsalleni ja nousin ylös. Katsahdin ympärilleni, ja kun huomasin matalaoksaisen puun, juoksin sen luo, ennen kuin kumppanini huomasi, ja kiipesin matalalle oksalle muutamalla nopealla loikalla. Lehdet olivat jo kasvaneet puihin kauan aikaa sitten. Vaanin niiden välissä kumppaniani häntä kevyesti puolelta toiselle viuhtoen. Vahvamieli taisi kuulla lehtien kahinan häntäni osuessa niihin, sillä kolli käänsi katseensa ylös. Samassa loikkasin puusta pehmeästi Vahvamielen niskaan ja painoin hänet kyljelleen maahan. Tartuin hellästi hänen niskanahastaan kehräten kuuluvasti.
"Halusit leikkiä, niinkö?" maukaisin nuolaistessani hänen kaulaansa. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi.
"En kai satuttanut sinua, kun hyppäsin päällesi?" kysäisin huolehtivaisesti ja höllensin otettani. Vaikka tiesin, ettei Vahvamieli juuri kipua tuntenut.

// Vahva?

Nimi: Kielomyrkky

22.06.2017 13:33
Huomasin kauempana isäni Raepisaran. Otin yhden askeleen isääni kohden, mutta päätin pysähtyä. Jokin oli pielessä. Leirissä ei ollut montaakaan oppilasta. Puhumattakaan entisistä erakoista. Varistassu, Jöätassu ja Roihutassu olivat kaikki tiessään ja heidän mestarinsa olivat kuitenkin leirissä. Viikseni värähtivät epäilevästi. Myös minun poikani puuttui. Mieleeni palasi muisto siitä, kun Jäätassu ja Roihutassu olivat hyökänneet - tai oikeastaan tapelleet, kahden Tuuliklaanin kissan kanssa rajalla. Paikalla oli ollut Tuuliklaanin varapäällikkö, eikä hän todellakaan antanut asian jäädä siihen. Naaliturkki oli suoraan kävellyt leiriimme ja ilmoittanut asiasta Pisaratähdelle. Tuhahdin ja yritin etsiä nelikkoa.
"Missä he ovat?" murahdin matalasti, kunnes päähäni pilkahti eräs ajatus. Nelistin nopeasti leiristä ulos Tuuliklaanin rajalle. Rajaa oli vahvistettu. Tuuliklaanin haju oli voimakkaampi kuin ennen. Nyrpistin nenääni. Kauempana huomasin Tuuliklaanin kissoja ja sihisin.
"Olette säälittäviä! Tiuhentaa nyrajapartiota kahden opptlaan takia!" sähisin ja huusin rajan toisella puolelle olevalle kissalle.
"Luiki vain pakoon senkin säikky jänis!"

// Joku Tuuliklaanin kissa?

Nimi: Vahvamieli

22.06.2017 13:18
"Näinkö on?" sanoin virnistäen. "Sepä on mukava kuulla."
Taivas oli sininen, muutama pilvenriekale purjehti taivaalla ja tuuli puhalsi ajoittain turkkeihimme. Kuljin eteenpäin Lintulumon vierellä, lihakset väreilivät turkkini alla. Kynteni syyhysivät päästä esiin, iskemään jonkun kurkkuun ja raatelemaan uhrin hengiltä. Mutta sillä jollakulla en kylläkään tarkoittanut Lintulumoa, sillä hän oli kumppanini, enkä koskaan satuttaisi häntä millään tavalla - päinvastoin, kohtelisin naarasta kuin lumihiutaletta polkuanturalla.
"Näytät mietteliäältä", kuulin Lintulumon naukuvan, hän katsoi minua tutkivasti. "Vaivaako sinua jokin?"
"Ei", vakuutin ja vilkaisin häntä. Samalla hetkellä, ilman mitään varoitusta, minä ponkaisin kohti häntä ja kaadoin hänet lempeästi maahan selälleen, vangiten hänet etukäpälieni väliin. "Mieltäni ei vaivaa mikään, rakkaani." Virnistin ja kosketin Lintulumon poskea nenälläni.

//Lintu? :D

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com