Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pääset chattiin tästä!

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Kuolonklaanin sivulle

Ilmoitukset

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

Tarinassa tulee olla sanoja yli 150 tai tarinasta ei tule lainkaan pisteitä. Voit tarkistaa sanamäärän vaikka täällä.
Kirjoita vuorosanat eri riveille, se tuo tarinaan selkeyttä.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, jolloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa.
Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 

 << <  116  117  118  119  120  121  122  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Viiltotähti

09.02.2016 17:15
Kylmän välinpitämättömästi vilkaisin liian pehmon pentuni, Pyökkihännän pentua, joka vaikutti olevan emonsa kaltainen.
"Olisi sinutkin pitänyt pentuna hukuttaa", sihahdin irvistäen murhaavasti nuorelle sturille.
Puhurijalka ei vastannut.
"Katoa silmistäni, ellet halua samaa kohtaloa", sihahdin ja paljastin hampaani.
Kostoviilto käveli takaani kohti meitä, huomasin sen hajusta ja askelista. Puhurijalka meinasi sanoa jotain, mutta huomatessaan Kostoviillon tyytyi huokaisemaan ja käveli pois.
"Ärsyttävä pentu", sihahdin ja vilkaisin tuoretta luottosoturiani.
"No, mitäs hän?" naaraskissa kysyi.
"Tuli haukkumaan Sadepennun kuolemasta. Tuollaisia ne neljän klaanin pehmokisut ovat, eivät ymmärrä, että klaanikissan tulee kuolla taistellen, tai kuolema on suorastaan häpeällinen", murahdin hiljaa ja nostin loukkaantuneen, mutta miltei parantuneen käpäläni maasta.

//Jokuh, vaik Puhuri?

Nimi: Puhurijalka

09.02.2016 17:10
Yötassu nyökkäsi ja loikki kuopan reunaa ylös ja katosi metsikköön.
"Sadepennun kuolema oli kauhea...miten Viiltotähti voi tappaa oman pentunsa?" mutisin hiljaa. Emoni kääntyi katsomaan minua hiljaa.
"En minäkään sitä ymmärrä", Pyökkihäntä huokasi. Nyökkäsin.
"Se oli väärin!" ulvahdin hiljaa. Emoni ei sanonut mitään.
"Palataan leiriin", Pyökkihäntä naukui. Nyökkäsin ja lähdin kiipeämään kuopan reunaa ylös.
Saavuimme leiriin ja emoni meni tuoresaaliskasalle. Vilkuilin leiriä ja huomasin Viiltotähden istuvan päällikön pesän suulla. Loikin kollin luo.
"Miten saatoit tappaa oman pentusi?" mutisin hiljaa ja kurkustani nousi vaitonainen murina.
//viilto?

Nimi: Pyökkihäntä

09.02.2016 16:35
Vilkaisin poikaani, joka seisoi lähellä harjoittelupaikkaa.
"Toki voit", kehräsin Puhurijalalle.
Kollikissa nyökkäsi ja käveli luoksemme.
"Yötassu, saat harjoitella Puhurijalkaa vastaan nyt. Näytä liike, jonka juuri opetin", pyysin oppilastani.
Puhurijalka ei sanonut sanaakaan. Oppilaani asettui hyvään asentoon ja ryntäsi kohti soturia. Puhurijalalla ei ilmeisesti ollut mitään aavistusta, mitä oppilaani yrittäisi tehdä, sillä yritti väistää liikkeen loikkaamalla eteenpäin, kun Yötassu oli kiertänyt kissan taakse. Soturioppilas sai siitä edun ja syöksyi soturia kohti tarttuan tuon takajalkaan kiinni. Puhurijalka lennähti lumeen kuonollee, ja Yötassu virnisti ja oli hyvillään ilmeisesti, kun liike oli onnistunut ja soturi oli maassa. Puhurijalka nousi ylös ravistellen suurimpia lumikiteitä turkistaan.
"Hieno liike", pentuni naukaisi Yötassulle.
"Lähdetäänkö jo leiriin?" kysyin oppilaaltani katsoen tuota kysyvästi, "tai sinä voisit saalistaa sitä ennen", lisäsin pikaisesti.

//Yö? Puhuri?

Nimi: Puhurijalka

09.02.2016 16:05
Huomasin emoni, Pyökkihännän lähteneen harjoitteluaukiolle oppilaansa Yötassun kanssa.
*Voisin käydä saalistamassa*, mietin ja jolkottelin lumiseen metsään.
Katselin metsää ja viritin jokaisen aistini tarkaksi. Kuulin variksen raakkuvan jossain kauempana, mutta se lopetti piakkoin. Maistelin ilmaa turhautuneena, sillä en erottanut yhtään riistan hajua. Irvistin itsekseni, kun aloin miettimääm Sadepennun kuolemaa.
"Miten Viiltotähti voi olla niin julma! Hän tappoi oman pentunsa ja rääkkää isääni käskemällä häntä hakemaan koko ajan riistaa, vaikka hänen tasapainonsa on huono!" puhisin kiukusta ja purin hampaitani yhteen.
"Vaikka Viiltotähti on isoisäni, välillä tuntuu, että haluaisin repiä hänet kappaleiksi...vaikka se onkin minulle mahdotonta", mutisin raivoissani ja säikytin kaiken riistan ympäriltäni.
Loikin kohti harjoituskuoppaa, sillä en ollut saanut mitään. Pyökkihäntä ja Yötassu olivat vielä harjoittelemassa. Liu'uin kuopan reunaa alas.
"Voinko minäkin tulla?" kysyin virnistäen emoltani.
//Pyökki?

Nimi: Yötassu

09.02.2016 15:00
Pyökkihäntä katseli Sadepentua, jonka ruumis painui veden alle ja näkyi lähtevän virran mukana kauemmas. Astelin kohti mestariani ja tökkäsin häntä hännälläni kylkeen.
"Voitaisiinko harjoitella?" kysyin kun siniharmaa naaras kääntyi minua kohti.
"Hyvä on", hän myöntyi.
Hän lähti kulkemaan edelläni ja lähdin automaattisesti seuraamaan naarasta. Menimme pitkin joen rantaa ja tulimme pian sisämaahan kaarrettuamme harjoitusaukiolle. Lumi oli tallattua, paikoittain liukkaaksikin hioutunutta. Pyökkihäntä käveli aukion toiseen reunaan, siellä ei ollut liukasta kohtaa.
"Harjoittelemme taistelua. Olen huomannut että osaat paljon, joten harjoittelemme nyt hiukan vaativampia liikkeitä. Ensimmäinen liike ei omaa erityistä nimeä, mutta se vaatii tarkkuutta ja nopeutta, voima ei ole tässä niin tärkeä paitsi lopussa tarvitaan sitäkin", naaras kertoi aluksi.
"Liikkeen alussa vihollisen täytyisi olla kohtisuoraan edessäsi. Liike on suunnattu kissoja vastaan, petoeläimiä vastaan se ei taida toimia", Pyökkihäntä jatkoi.
"Selvä", sanahdin.
"Pidä katseesi hiukan vasemmalla, näin näyttää siltä että olet hyökkäämässä sinne suuntaan. Tämä on vain harhautus, todellisuudessa liike suuntautuu oikealle puolelle hyökkääjän suunnasta katsottuna. Ensimmäisenä loikataan nopeasti kohti vihollista, suunnaten oikealle, näin", mestarini sanoi ja loikkasi minua kohti tullen minusta katsottuna vasemmalle puolelleni.
"Loikan jälkeen kumarrutaan, napataan vihollisen vasemmasta takajalasta kiinni hampailla ja vedetään voimalla taaksepäin liikkuessamme itse eteenpäin. Ymmärrät varmaan että liikkeen on oltava nopea, tai vihollinen kerkeää reagoida. Tämän on tarkoitus kaataa vihollinen, sen jälkeen toimitaan niin kuin parhaaksi nähdään. Ymmärrätkö?"
"Kyllä", naukaisin.
"Hyvä. Näytän sinulle tämän vielä", Pyökkihäntä sanoi.
Hän meni takaisin aloituspaikalleen, loikkasi nopeasti minua kohti ja tarttui löyhällä otteella takajalkaani ja repäisten minut lumelle vatsalleni.
"Muista nopeus, ja voima kiskaisuun. Hampaiden pitää osua takajalkaan heti hypystä jatkuneena, ei taukoja. Keho voi kääntyä kaarteena oikealle hypyn jälkeen niin että olet vähän kauempana vihollisen kynsistä", Pyökkihäntä jatkoi vielä.
"Saanko koettaa?"
"Kyllä", mestarini myöntyi.
Kyyristyin valmiuteen kun mestarini palasi paikalleen. Loikkasin heti eteenpäin pitäen katseeni hänen takajalassaan. Loikan aikana kaarsin takajalkojani oikealle kääntäen ruumistani väistöliikkeen omaisesti. En kuitenkaan vetänyt itseäni kauemmas vaan tarrasin hampaillani takajalkaan, syöksyin eteenpäin kiskaisten hänet mukaani. Naaras kellahti maahan.
"Loistavaa!" hän kehui päästäessäni irti.
Annoin ilmeettömän ilmeen pysyä kasvoillani mutta nyökkäsin pienesti kiitokseksi.
"Vielä uudelleen", hän käski.
Toistin liikkeen uudelleen, vaikka se ei mennytkään ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, sillä liukastuin alastulossa hiukan ja kiskaisuni jäi heikohkoksi.

Nimi: Sulkatähti

08.02.2016 13:23
*Hyvästi, Sadepentu. Toivottavasti sinut otetaan vastaan*, kuiskasin mielessäni.
Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni, ja sitten toisen.
"Sadepentu parka", kuiskasin.
"Valitsin hetki sitten itselleni uuden luottosoturin", Viiltotähti murahti vaihtaen aihetta.
"Kenet?" kysyin.
"Kostoviillon", kolli vastasi.
"Emo, missä Sadepentu on?" kuulin Pisarapennun kysyvän.
"Mekin haluamme mennä tutkimaan leiriä", Vesipentu naukui.
"Hän ei ole tutkimassa leiriä, eikä tule enää takaisin, kulta", kuiskasin.

//Viilto? Pisara?

Nimi: Viiltotähti

06.02.2016 22:16
Kostoviilto käveli luokseni. Naaraan leuka oli pystyssä ja hänen tulenoranssit silmänsä tuijottivat syvälle omiin, smaragdin vihreisiini. Naaras näytti kysyvältä.
"Haluan nimittää sinut luottosoturikseni", töksäytin.
Kostoviilto ei näyttänyt mitenkään hämmentyneeltä, ennemminkin hieman tyytyväiseltä, en ollut ihan varma. Pidin katseeni kylmänä ja ryhtini suorana.
Soturi nyökkäsi.
"Se olisi kunnia, Viiltotähti", soturi kumarsi hennosti.
Nyökkäsin.
"Hyvä homma", väläytin kylmän hymyn entiselle erakolle.
Valintani oli varma. Tuo naaraskissa oli uskollinen Kuolonklaanille, tai no ainakin minulle. Olihan hän suuren sodan syttyessä suorastaan pelastanut yhden hengistäni.
"Voit aloittaa ilmeisesti tehtäväsi heti. Käy saalistamassa minulle hiiri", pyysin soturia.
Joukko ympäriltäni alkoi hälvenemään. En odottanut Kostoviillon vastausta, vaan nilkutin kohti minun ja Sulkatähden pesää. Neljä pientä pentua makasivat emonsa vatsan vieressä.
"He ovat kasvaneet nopeaa", naukaisin ja kosketin hännänpäällä tummanharmaan, pennuista suurimman päälakea.
"Viiltotähti. Sadepennulla ei ole kaikki hyvin", kuiskasi Sulkatähti.
Vilkaisin nuorinta pentuamme.
"Pyydän Tulikynttä hakemaan Kitkerähengen", nau'uin ja työnsin pääni ulos kivikasasta.
Tulikynsi seisoi Pyökkihännän rinnalla lähellä pesäämme.
"Tulikynsi, hae Kitkerähenki, nyt", sihahdin kollille kylmästi.
Soturi nyökkäsi, hyvästeli nopeasti kumppaninsa näpäyttäen tuota kylkeen ja juoksi kiertämään kivikasaa.
Tyttäreni etsi leirin keskellä katseellaan jotain, en ollut ihan varma, mitä, luultavasti poikaansa, Puhurijalkaa. Pian valkea, tulenoranssia omaava luottosoturini saapui paikalle parantajakissa mukanaan.
"Mikä hätänä, Viiltotähti?" kysyi parantaja kumartaen syvään.
"Ylös siitä, hiirenaivo. Sadepennulla ei ole kaikki hvin", sihahdin kylmästi parantajalle.
Kitkerähenki ei vastannut, vaan käveli ahtaaseen pesään.
Hetken aikaa kolli haisteli pentua, ja sitten totesi:
"Hän ei selviä. Pentu on kuolemansairas, tämä sairaus oli Kyynelputouksen laumassa parilla, ja he vain kärsivät ja kuolivat. Raven, kouluttajani kertoi, että potilas on päästettävä tuskistaan."
"Luuletko, että uskon sinua ja tapan pentuni?" sihisin.
"No, voithan sinä antaa hänen kärsiäkin, ei kai se minun asiani ole", parantajakolli kohautti lapojaan.
Sihisin hampaat irvessä kissalle.
"Painu ulos täältä!" ulvaisin ja oli vähällä, etten läimäissyt valtavalla käpälälläni kissan kylkeä.
Kitkerähenki ryntäsi samantien ulos pesästä ja ilmeisesti törmäsi Tulikynteen, sillä kuulin luottosoturini sihahduksen.
Katsoessani Sulkatähteen, naaraan katse oli hieman synkkä.
"Pitäisikö meidän tehdä se?" kysyi päällikkö.
"Ja että tappaa Sadepentu?" kysyin.
Sulkatähti nyökkäsi.
"Ehkä hän on oikeassa, pentu näyttääkin kärsivän", naaras kuiskasi.
Murahdin.
"Hyvä on. Mutta minä teen sen itse", naukaisin.
En odottanut Sulkatähden vastausta, kai minulla oli oikeus saatella pentuni viimeiselle matkalleen, taistellen. Otin kiinni Sadepennun niskasta.
"Hyvästi, Sadepentu", Sulkatähti naukaisi, kun astuin pentu suussani ulos pesästä.
Huomasin muutaman hämmentyneen katseen, kun kävelin pentu sussani tallotulla hietikolla kohti joen rantaa. Laskin vikisevän pennun rantaveteen, ja tuo alkoi vikistä yhä enemmän. Kissoja kertyi ympärilleni.
"Mitä sinä yrität tehdä?!" sihisi Pyökkihäntä.
"Älä sekaannu tähän", naukaisin pitäen tiukasti katseen vedessä rimpuilevassa pennussa.
"Mitä sinä teet?! Se on pentusi, oletko seonnut lopullisest?!" sihisi tyttäreni.
"Kai se sama on kuolla taistellen kuin luovuttaen?" sihahdin ja potkaisin tyttäreni kauemmas.
Kuulin Pyökkihännän mutisevan jotain kauempana.
Sadepentu katsoi minua kauhistuneesti.
"Ota minut pois täältä! Minulla on kylmä!" pentu uikutti itkien.
"Soturit eivät itke, muista se Pimeyden metsässä", kuiskasin hiljaa.
"Isi! Mitä sinä meinaat?" pentu itki.
"Sinun on kuoltava taistellen. Yritä päästä rantaan, älä luovuta", kuiskasin pennun korvaan kylmästi ja työnsin tuon syvään veteen.
"Isi!" pennun ulvonta loppui, kun tuo vaipui pinnan alle.
Vähän väliä pentu nousi pintaan yskien ja räpiköiden. Pidin kylmän, vihreän katseeni pennussa. Pentu oli jo valmiiksi kuollut, tämä ei muuttaisi mitään. Käänsin selkäni pennun viimeisille ulvaisuille, ja nilkutin kohti pesäämme. Astuin sisään, Sulkatähti oli painanut päänsä kahden muun pennun turkkeihin.
"Onko se tehty? Onko Sadepentu Pimeyden metsässä?" naaras kysyi.
"Matkalla sinne", naukaisin.

//Kosto, Sulka? Sinne meni Sadetius T_T Viilto ei siis tunne mitään ikävää pentuaan kohtaan. Ja sori jos jonku luonne kusasee, en oo kirjotellu tääl pitkään aikaan, kuten ei muutkaan^^'

Nimi: Usva

31.01.2016 10:24
Tulikynsi: 19kp

Viiltotähti: 15kp

Punasielu: 43kp!

Sulkatähti: 13kp

Puhurijalka: 5kp

Pyökkihäntä: 4kp

Pisarapentu: 11kp

Vesipentu: 4kp

Murhatassu: 10kp

Lummeturkki: 5kp

Yötassu: 13kp

Kostoviilto: 33kp!

Pohjatassu: 4kp

Nimi: Yötassu

13.12.2015 11:01
Palasin leiriin suussani jänis ja hiiri. Loistava saalis näin lehtikadon aikaan. Olin ollut harjoittelemassa metsästystä mestarini Pyökkihännän kanssa. Pian olisi aika, jolloin minusta tulisi soturi. Vihdoin. Sen jälkeen saattaisin tehdä jotain erikoista. En halunnut vain madella tavallisena soturina muiden joukossa. Virnistin pienesti laskiessani saaliin tuoresaaliskasaan. Pyökkihännän käskystä vein jäniksen klaaninvanhimmille ja nappasin sen jälkeen suuhuni oravan. Astelin kylmän maan poikki oppilaiden pesälle ja asetuin sen viereen nauttimaan oravan. Vaikka se oli aika laiha, sain siitä mukavan ateria. En olisi vain jaksanut pysyä leirissä, mutta mitäpä tekemistä minulla muuallakaan oli. Koko reviiri oli tappavan tylsä, mutta riistaisa alue. Tai no, lehtikadon aikaa mikään alue ei ollut kovin riistaista mutta viherlehden aikaan paikka kukoisti ja eläimiä oli vaikka muille jakaa.
Hautasin oravan luunjämät maahan ja aloitin sukimisen hännästäni. Kun sen karvat olivat ojennuksessa, huolittelin takajalkani ja sen jälkeen siirryin kylkiin. Selkää en saanut kokonaan kunnolla mutta sai nyt olla niskan karvat hitusen pörrössä. Suin vatsani ja etutassuni. Korvat ja muu pää. Kaikki kunnossa. Huolellisen puhdistautumisen jälkeen päätin kuitenkin käväistä leirin ulkopuolella.
Hipsin leirin halki, ulos ja tarpeidentekopaikalle. Tarpeideni jättämisen jälkeen jatkoin matkaa pienelle purolle. Kumarruin juomaan. Kylmä vesi valui alas kurkustani ja tuntui vilvoittavan ja terävöittävän tylsyyden täyttämää mieltäni. Okei, sitten seuraavaan paikkaan.
Loikin puron vartta eteepäin ja pian tulin kohtaan, jossa se valui rinnettä alas yhtyen isompaan puroon. Pitkällä venyvällä loikalla ylitin isomman puron ja jolkutin eteenpäin. Tulin valtavan kokoiselle kivelle, jonka kyljessä kasvoi komea, suuri, tiheäoksainen koivu. Loistava paikka harjoitella kiipeilyä.

Nimi: Sulkatähti

09.12.2015 17:39
Katsoin nukkuvia pentujani. He nukkuivat vieretysten, jotta ei olisi niin kylmä.
"Odottakaa hetki, pikkuiseni", kuiskasin pennuille.
Nousin ylös ja lähdin ulos pesästäni. Katselin ympärilleni.
*Tulikynsi olisi ollut hyvä valinta varapäälliköksi, mutta hän ei enää toimi soturina*, ajattelin.
*Kaaosmieli taas olisi hyvä valinta, hän on tarpeeksi kokenutkin*, mietin.
*Pyökkihäntä on tarpeeksi kokenut, mutta on liian hellämielinen*
*Ja sitten.. Sitten päästään Kostoviiltoon. Hän on hyvä ja kokenut soturi, mutta en luota häneen. Hänen täytyy todistaa luotettavuutensa minulle*, mietin.
Kävelin pienen tuoresaaliskasan luo ja otin sieltä myyrän. Kun kävelin takaisin huomasin Viiltotähden. Ajattelin jo mennä kollin luokse, mutta sitten näin hänen kanssaan Kostoviillon. Minulla oli epämielyttävä tunne kun näin hänet. Se ei johtunut vain siitä että hänellä ei ollut melkein yhtään karvaa jäljellä vaan jostain muusta...
*Mitä minä ajattelen? Hän on vain tavallinen soturi siinä missä kaikki muutkin*, ajattelin ja pyyhin ajatuksen mielestäni. Kun kävelin pesälleni yritin hymyillä Kostoviillolle, mutta turhaan.

//Viilto, Kosto, joku?

Nimi: Tulikynsi

08.12.2015 16:11
Loikin ulos pesästä ja katseeni osui Viiltotähteen ja Kostoviiltoon, jotka puhuivat jostakin. Tuhahdin hiljaa itsekseni ja loikin alas kivikasalta Viiltotähden luo.
"Tuonko sinulle jotain?" kysyin Viiltotähdeltä vilkaisten samalla Kostoviiltoon, joka nuolaisi rintaansa välinpitämättömästi.
"Tuo vaikka pari hiirtä", Viiltotähti murahti. Nyökkäsin ja loikin pois kaksikon luota läheiseen metsikköön.
Maistelin ilmaa ja huomasin lievää myyrän hajua, jota lähdin jäljittämään. Katselin vähän väliä ympärilleni, sillä haju oli jo voimakas. Huomasinkin myyrän piakkoin parin hännänmitan päässä, joten pudottauduin vaanimisasentoon ja heilutin katkennutta häntääni puolelta toiselle malttamattomasti. Kun myyrä oli enään hännänmitän päässä, loikkasin sulavan, kaarevan hypyn myyrän niskaan. Tunsin, miten kynteni lävistivät saaliin nahan, ja miten veri roiskahti valkealle tassulleni. Myyrä sätki hetken, kunnes valahti veltoksi. Hautasin myyrän nopeasti ja lähdin etsimään lisää saalista.
Haistelin ja maistelin ilmaa yhä tarkkaavaisemmin, sillä olin kuluttanut jo paljon aikaa, enkä ollut löytänyt mitään. Sitten terävöitin pikaisesti kaikki aistini, sillä ohitseni leijaili voimakas hiiren haju.
*Sinut minä nappaan!* mietin ja lähdin etsimään hajun alkuperää. Ehdin ottaa vain muutaman askeleen, kunnes jo huomasin hiiren. Pudottauduin salaman nopeasti kyyryyn, ja lähestyin muutaman varovaisen askeleen. Syöksähdin aluskasvillisuudesta myyrän kimppuun ja upotin kynteni sen kaulaan, kunnes se lakkasi liikkumasta. Poimin hiiren suuhuni ja lähdin etsimään hautaamaani myyrää.
Loikin leiriin suussani myyrä sekä hiiri, jotka vein Viiltotähden eteen.
"Anteeksi, että toinen niistä on myyrä, vaikka pyysit hiiriä", naukaisin hiljaa luimistaen korviani.
"Olkoot", kolli murahti ja antoi merkin poistua.
//Joku?

Nimi: Kostoviilto

07.12.2015 20:18
//Hah! Nyt en kerrokaan kaikkia Koston suunnitelmia...
//Tää alku on kyl vähän runollinen, mut siin kuvataan Koston upean mahtavaa itsevarmaa tilaa

Lopulta, kun taivas alkoi hiljalleen vaaleta ja lehtikadon auringon kylmät säteet värjäsivät hennosti kaukaiset, pikkuruiset pilvenhahtuvat lempeän oransseiksi, tiesin mitä tehdä.
Auringon madellessa taivaanrannan takaa ja sen valaistessa metsän puiden lumiset huiput ja lehdistön raot säihkyvä vaaleanoranssinkirkkaankeltaisenhohtavanvalkoisiksi välinpitämättömän kylmä kuu lipui vähitellen haaleten pois näkyvistä.
Koko itätaivas oli nyt saman vaalean keltaoranssin sävyinen, vaikka lännessä oli vielä sysipimeää.
Aamu sarasti ylväästi muistuttaen hätkähdyttävän paljon minua, kun nousin makuusijaltani mahtavan saarnen muhkeiden juurten välistä.
Verkkaan tahtiin, arvokkaasti, nostaen leukani korkealle ojensin ensin vasemman ja sitten oikean etujalkani laittaen ne varovaisen upeasti maahan. Siirsin painoni niille ja nousin uljaasti ylös.
Katsoin uhmakkaan vakavana kaukaisuuteen, jossa puhkesi kukkaan esiin kelluva loistavan räväkkä aurinko.
Tämä aamunkoi oli symboli. Se oli kuin uusi elämä. Kuin minun aikeeni ja uusi taivoitteni, Sulkatähti.
Tavoite, jonka maailmastahäipymistä olin miettinyt koko yön. Se, joka kavalin keinoin sai maailman mahtavimman kissan, päällikön, soturin, Viiltotähden astumaan harhaan tarkasti merkatulta polultaan rakkaudenrotkoon.
Minä, Kuolonklaanin pelastaja, Kostoviilto aijoin kuitenkin vetää hänet sieltä hinnalla millä hyvänsä ja palauttaa hänet tajuihinsa Sulkatähden kieroilusta.
Vaaleanasuurinsiniseksi muuttunut taivas idässä ja horisontin yläpuolelle leijunut häikäisevä, vain aivan reunoista kellertävä aurinko ilmoitti, että oli aika toimia, toteuttaa suurenmoinen suunnitelmani Sulkatähden hävittämiseksi.
”Julistan Sulkatähden maanpäältäpyyhkimisoperaation alkaneeksi”, henkäisin äänettömästi höyrypilven hyytävään ilmaan, joka ei vielä ollut ehtinyt lämmetä.
Marssin punarinnan vihellyksen tahtiin pää ylhäällä kohti leiriä.
Minun täytyi matkalla löytää jotain saalista selittääkseeni poissaoloni, sillä Viiltotähti ei saisi ainakaan tänään epäillä mitään.
Jouduin kiertelemään paljon löytääkseni edes jotain riistaa, sillä punarinta, jota olin yrittänyt ensimmäisenä saalistaa oli pyrähtänyt lentoon räpytellen siipiään, enkä ollut tietenkään saanut sitä kiinni, kiitos surkeiden saalistustaitojeni ja rasittavan... kiduttajaisäni, joka ei arvostanut metsästystä tippaakaan, mutta olin päässyt eroon hänestä.
Minua alkoi hymyilyttämään. Hymyni oli kuitenkin viekas ja vahingononnellisen iloinen. Samalla tavalla saisin tuhottua Sulkatähdenkin. Sen saisi kärsiä vielä enemmän kuin kirottu Raato. Kehräsin kammottavasti ja jatkoin matkaa.
Yhtäkkiä jokin sai minut pysähtymään. Heikko oravan tuoksu kantautui kuonooni.
Pälyilin ympärilleni, kunnes huomasin harmaan turkin huomattavasti vaaleampaa lunta vasten.
Lähdin hiipimään kohti eläintä.
Toivoin vain, ettei hanki ratisisi tassujeni alla, siksi yritin pysytellä lumettomalla jäätyneellä, mutta pettämättömällä maaperällä.
Lopulta jäljellä oli enää loikka, ja laskeuduin hieman liian lähelle, mutta ehdin heilautaa teräväkyntistä käpälääni niin, että oravan kiljaisu jäi tämän kurkkuun.
Nappasin saaliin maasta ja lähdin kiiruhtaen kohti leiriä.
Onnekseni ehdin kivikasan edessä sijaitsevalle hiekka-aukiolle tismalleen silloin, kun Viiltotähti ilmoitti ensimmäisen partion jäsenet, jotka poistuivat heti leiristä.
Pudotin nappaamani riistan olemattomaan tuoresaaliskasaan ja hivuttauduin Viiltotähteä ympäröivän kissajoukon luo.
Jännitin ilosta polvitaipeideni lihaksia kuultuani, että menen metsästyspartioon vasta auringonhuipun jälkeen ja rajapartioonkin illalla. Se sopi suunnitelmiini täydellisesti.
Illalla olisi riittävän pimeää ja nyt, aamulla voisin valmistella muuta.
Into täytti joka jäseneni. En ollut pitkään aikaan, Nelipuiden taistelun jälkeen, kokenut näin selvästi eläväni.
Käännyin lähteäkseni punomaan juonen toteutusta, kun tunsin Viiltotähden katseen niskassani. Se poltti karvatonta ihoa kuin tuli.
Vilkaisin taakseni kysyvästi kääntäen vain pään.
”Asiaa”, kolli vain tokaisi viiltotähtimaisen töykeästi, mikä kuitenkin sopi hänelle, eihän hän voinut olla sotureitaan hemmotteleva lempeä klaanipäällikkö.

//Viilto?

Nimi: Kostoviilto

06.12.2015 14:26
//Kosto on sit naaras:)

Olimme hetken hiljaa ja sillä aikaa päässäni myllertävät ajatukset nousivat kapinaan.
En voinut jutella Punasielun kanssa. Miksi olin edes purkanut hänelle tunteeni ja ajatukseni?
*Hän olisi arvannut itsekin ja hän arvasikin*, sisäinen ääneni huomautti piikikkäästi ja sysäsin sen mieleni perälle agressiivisesti muristen mielessäni ja näköjään se pyúrkautui myös vahingossa kylmään yöilmaan, sillä Punasielu vilkaisi minuun kysyvästi kallistaen päätään.
"Minun pitää mennä", naukaisin hiljaa mutta nopeasti. "Haluan ajatella rauhassa tätä kaikkea."
Sitten vielä puristin itsestäni:
"Anteeksi, tahtoisin oikeasti olla jonkin aikaa yksin, ilman ketään vierelläni, tämä on vain minun asiani."
Sujahdin kahden piikkihernepensaan välissä olevaan rakoon huiskauttaen hännälläni hyvästelyeleen, sillä en halunnut olla töykeä kuolonklaanilaisille, sillä Viiltotähti ei todellakaan arvostaisi sitä ja ainakin siitä olin täysin varma.
Löysin nopeasti sen puun, jonka juurten välissä olevaa painaumaa olin lämmittänyt vasta hetki sitten.
Käperryin takaisin tiukalle kerälle ja jatkoin näiden vaikeiden asioiden pohtimista.
Tuijotin oransseilla silmilläni liikkumattomana synkkään pimeyteen ja päässäni säntäili tuhansia vaihtoehtoja.
Jos nyt joku ohikulkeva koira olisi nähnyt minut, se olisi varmasti juossut pakoon, sillä liikkumaton, tyhjyyteen tuijottava kissa näyttää aina kammottavalta, varsinkin, jos se on suunnittelemassa jotain pahaa ja kavalaa.
*Pelkkä murha ei nyt käy, sillä jos joku ja varsinkin Viiltotähti saisi tietää, että olen syyllinen, nopea kuolema tai häätö klaanista olisivat mitä lievimpiä rangaistuksia tällaisesta petoksesta. Sitä paitsi minä en kestäisi ajatella, että Viiltotähti on pettynyt minuun*, pohdin.
Tietenkin heti minut peitti alleen Sulkatähteä kohtaan tuntemani vihan aalto:
*Miksi juuri hän? Enkö minä ole melkein yhtä kokenut? Enkö ole todistanut olevani luotettava ja uskollinen? Miksi Viiltotähti luopui vallasta, kun ei hänen vammansa estänyt häntä olevan Sulkatähden avustajana. Ei päällikön tarvinnut olla huippukunnossa.*
En kestänyt enää, joten päätin jatkaa Sulkatähden hävittämisoperaation suunnittelua.
*Jos vaikka järjestäisin tilanteen jotenkin niin, että Sulkatähti luultaisiin pettäneen klaaninsa! Jos se olisi riittävän vakuuttava, Viiltotähtikin voisi alkaa vihaamaan häntä, varsinkin jos hän pettäisi myös hänet*, päässäni välähti mahtava idea. "Sen jälkeen voisin tappaa hänen, ja vaikka joku saisikin tietää minun murhanneen hänet, kukaan ei alkaisi sääliä Sulkatähteä - petturipäällikköä ja kaikki alkaisivat vain kunnioittamaan minua kuin hänestä eroon päästäjää!*

//Sekava taas, yhtä sekava kuin Koston tämänhetkinen tilanne.

Nimi: Usva

24.11.2015 12:21
TARINAKIELTO!!
JOs tarinoita tulee, ne poistetaan. Syy se, että pitää saada poistettua ne, jotka eivät ole kahteen viikkoon kirjoittaneet, eikä kukaan huijaisi kirjoittamalla sen jälkeen, kun oon jo poistanu hahmon:D Blogiin tulee tieto, kun saa kirjoittaa~

Nimi: Pohjatassu

23.11.2015 20:50
"Nyt harjoitellaan taistelua", mestarini Soraviilto sanoi takaani ja melkein säikäytti minut. En ollut kuullut tämän askelia.
"Ala tulla. Minulla on muutakin tekemistä tänään", kolli naukui hiukan ärtyneesti.
"Okei okei", sanoin ja nousin. Kolli viittoi hännällään seuraamaan. Kun olimme saapuneet paikkaan, jossa tämä halusi opettaa minua, hän pysähtyi ja kääntyi. Ja hylkäsi kimppuuni. Olin niin yllättynyt, että Soraviilto päihitti minut todella helposti. Em edes pannut vastaan, kun tämä oli painanut minut maata vasten.
"Mitä tuo nyt oli olevinaan", mestarini sähähti.
"Sinun täytyy olla valppaana joka ikinen hetki. Vihollinen voi loikkaa niskaasi milloin vain. Etkä sinä ole aito kuolonklaanilainen, jos et edes pistä vastaan", tämä sähähti.
"Anteeksi, yritän tästä lähin olla valppaampi", nau'uin ärtyneesti. Olin ollut huonolla tuulella koko päivän. Ja nyt tämä.
"No niin. Harjoitellaan siis", Soraviilto sanoi ja ohjeisti minulle yhden liikkeen.
"Nyt yritä sitä minuun", tämä naukui näytettyään liikkeen minulle.

//skip//

Pureskelin hiirtä haluttomana. Harjoitukset olivat menneet niin ja näin. Olin aika hyvin jo oppinut uuden liikkeen. Söin hiiren pikaisesti loppuun. Nuolaisin huuliani ja venyttelin.

Nimi: Tulikynsi

22.11.2015 17:19
"Voinko hakea teille jotain?" kysyin Viiltotähden ja Sulkatähden pesän suulla.
"Tuo pari myyrää", Viiltotähti murahti. Nyökkäsin ja poistuin pesästä.
Katselin ympärilleni ja maistelin tarkkaavaisesti ilmaa. Huomasin vähän väliä hiire hajua, mutta etsin myyriä. Yht'äkkiä huomasin laimeaa myyrän hajua, jota lähdin jäljittämään. Haju voimistui koko ajan, ja olin pian hyvin lähellä, joten katselin ympärilleni, ja huomasinkin piskuisen myyrän parin hännänmitan päässä. Jännitin lihakseni äärimmilleen ja syöksyin saalista kohti, joka jähmettyi, kun upotin kynteni sen niskaan. Myyrä vingahti ja valahti sitten veltoksi.
*Hautaan tämän ja etsin sitten lisää*, mietin, ja kaivoin nopeasti kuopan, jonne pudotin myyrän.
Aurinko oli jo laskemassa, kun palasin leiriin, ja vein myyrät Viiltotähdelle.
//Joku? Mini

Nimi: Sulkatähti

22.11.2015 13:54
Lähdin minun ja Viiltotähden pesästä. Katsoin kauempana olevia Kostoviiltoa ja Punasielua kohti ja murahsin tyytymättömästi. En ymmärtänyt sitä, miksi Viiltotähti oli hyväksynyt tuon erakon klaaniin? Toki hän oli auttanut meitä suuressa taistelussa, mutta silti.
*Niin, ja miksi Kuolonklaanin soturit tulevat kysymään haluaako Viiltotähti riistaa? Ketunläjät sentään minulla on pennut ruokittavana ja pian on lehtikato!* ääni päässäni sähähti.
*Niin, mutta Viiltotähti on minulle yhä tärkeinta elämässäni*, sanoin toiselle äänelle.
"He ovat kai enemmän uskollisia Viiltotähdelle, kuin minulle", huokaisin hiljaa.
Otin tuoresaaliskasasta kaksi oravaa ja vein ne takaisin päällikön pesään. Laskin toisen Viiltotähden eteen ja menin taas pentujeni luo.
Kaikki pikkuiseni nukkuivat rauhallista unta..

//Viilto?

Nimi: Punasielu

20.11.2015 22:24
Olin juuri herännyt ja sukelsin nytten ulos kylmyyteen. Taivas oli tumma ja kauniit tähdet tuikkivat siellä. Huokaisin ja katsoin taivaalle. Laskin katseeni kun näin Kostoviillon potkimassa heinikkoa ja maata. Tuhahdinja rassuttelin hiljaa kollin luokse. Kun olin tuon luona kolli säpsähti kuin koomasta. Vilkaisin ihmeissäni kollia kunnes tajusin.
"Miksi kiroilet täällä yksin?" kysyin.
"No kunhan vain!" kolli sihahti.
"Olet mustasukkainen", naurahdin hiljaa tuuleen joka kuljetti nauruni kauas.
"No enpäs ole!" kolli sihahti.
"Kyllä olet myönnä se", naukaisin.
"No hyvä on. Noitusin sitä kun Sulkatähdestä tuli varapäällikkö eikä minusta ja Viiltotähden piti langeta rakkaudelle", kolli sihahti.
"Kyllähän sinäkin vielä lankeat", naukaisin.
"En varmana!" kolli naukaisi.
"No en rupea haastamaan sitten riitaa mutta mennään kävelylle", naukaisin.
"Eksyisimme", kolli naukaisi.
"Olenko niin hiirenaivo että lähden viemään sinua tuonne kauas?" naukaisin jäätävästi.
Kolli huiskaisi hännällän ilmaa ja huokaisi.
"Hyvä on", kolli vastasi.
Nyökkäsin ja tassuttelin kohti leirin suuaukkoa.
"Punasielu?" Kostoviilto kysyi.
"Niin?" ksyin takaisin.
"Miltä tuntuu asua Kuolonklaanissa? Vaihtaisitko sitä mihinkään?" kolli kysyi.
"En! Oletko tullut hulluksi?" kysyin.
"No en nyt sentään",kolli naukaisi.

Kosto^^

Nimi: Kostoviilto

20.11.2015 14:53
Sysäsin sivuun lehtikasan kaarevilla kynsilläni. Tuuli nosti ne ilmaan ja lennätti suoraan naamaani.
Murisin turhautuneen raivostuneena ja ravistelin päätäni silmät säihkyen. Kuovin maata takakäpälilläni suutuksissani.
Minä kyllä ymmärsin, miksi Viiltotähti luopui asemastaan, mutta minua silti ärsytti Sulkatähti päällikön roolissaan.
Vaikka Viiltotähti olikin tämän apuna, en luottanut Sulkatähteen. En luottanut kehenkään tästä klaanista.
Paitsi Viiltotähteen. Hän oli paras. Aina ja ikuisesti.
Sulkatähti kuolee kuitenkin joskus. Viiltotähti kohoaa taas päälliköksi.
*Tai ei*, sihisi ärsyttävä ääni päässäni. *Hän voi kuolla aijemmin tai luovuttaa pestin seuraavalle.*
*Viiltotähti ei ole heikko!* ulvahdin toiselle minälle.
Murisin ravistellen päätä. Sulkataähti oli kyllä hyvä päällikkö, mutta häntä en voinut edes verrata Viiltotähteen.
Hänessä ei ollut läheskään yhtä paljon verenhimoa ja raivoa, joita Kuolonklaanin päällikkö tarvitsi.
Kaikki järjestyisi paljon paremmin, jos Sulkatähti vain katoaisi… mutta se on mahdotonta.
Hän voisi tietenkin kuolla, mutta Viiltohdelle jäisivät muistot. Muistot ovat voimakas asia.
Viiltotähti rakastaa häntä.
Rakkaus on yliarvostettua. Rakkaus on vain muistoja.
Ja ehkä vähän kiintymystä, mutta ei sen enempää.
Ajatukseni olivat erittäin sekavia, mutta sain niiden joukosta napattua kaikkein tärkeimmät.
Viiltotähden pitäisi olla päällikkö, koska hän on paras.
Sulkatähti on aivan ylimääräinen, koska vain on.
Minun pitäisi olla Sulkatähden paikalla.
Olen uskollisin Viiltotähden sotureista.
He kaikki pelkäävät häntä. Sulkatähti rakastaa ja se on vielä huonompi asia.
Miten Viiltotähti on voinut sortua sellaiseen asiaan kuin rakkaus ja kumppanuus.
Ehkä hän yrittää vain esittää. Muuten hän menettäisi Sulkatähden, joka on yksi parhaimmista sotureista täytyy myöntää.
Ehkä hän haluaa jälkikasvua, jotta klaani täyttyisi mahtavista kissoista, kuten hän.
Ulvoin vihasta.
Viiltotähden ei olisi pitänyt antaa edes varapäällikön asemaa Sulkatähdelle!
Niin hän ei olisi luovuttanut päällikön paikkaansa yhtä helposti. Kumppanillehan pitää aina antaa kaikki.
Sähisin turhautuneena repien maata.
Käperryin puun juurten väliin ja suljin silmäni.
Tänä yönä makuusijani sotureiden pesässä saisi olla tyhjillään.
Minun pitäisi ratkaista tämä ongelma.

//Älkää kysykö… Tällanen on Koston luonne. Se voi suuttuu suunnilleen vaan ja ainoastaan Viiltotähtee koskevist asioist... Tuli vähän pätkis...

Nimi: Punasielu

20.11.2015 14:51
Säpsähdin hereille kun tassu läimäisi minua selkään. Sihahdin ja huitaisin hännälläni nopeasti ilmaa.
"Ylös laiskuri!" entisen mestarini ääni naukaisi.
"Olen soturi!" sihahdin.
"Niin mutta klaani kaipaa ruokaa!" naasas sihahti takaisin.
"Joo joo! Nousen ihan juuri", naukaisin.
"Saat mennä Pohjatassun kanssa metsälle sillä Soraviillolla on paljon tehtävää!" Mustakoipi sihahti.
"Joo ymmärsin kyllä!" naukaisin.
"Hyvä! Pistä sitten tassua toisen eteen!" Mustakoipi naukaisi.
Tuhahdin ja kuulin samalla tassujen töminää. Mustakoipi oli lähtenyt pesästä. Huokaisin ja nousin ylös nopeasti. Haukottelin ja venytin selkäni kaarelle. Kun olin venytellyt iskin kynteni maahan ja päästin irti. Oli kaiketi varhainen aamu sillä kuulin lintujen laulavan. Tuhahdin ja vedin kynteni sisälle tassuihini. Tassuttelin ulos pesästä. Kun olin ulkona pieni tuulen puuhallus läimäisi itsensä turkkiini. Huokaisin ja lähdin kohti oppilaitten pesää. Aurinko oli nousemassa niittyjen takaa. Huokaisin jälleen kerran ja työnnyin sisälle oppilaitten pesälle. Pohjafassu nukkui sivulla. Tassuttelin tuon luokse ja läimäisin hieman kollin selkää. Pohjarassun pää nousi hitaasti ihmetellen.
"Ylös etana! Menemme Mustakoiven käskystä metsästämään!" sihahdin.
"Jaa selvä", kolli naukaisi.
"Pistä tassuun vauhtia",naukaisin ja tassutin ulos pesästä.
Huokaisin ja tassutin ulos leiriin. Nostin pääni ylväämmin pystyyn ja suoristin selkäni. Vilkaisin olkani yli ja näin Pohjatassun tulevan ulos pesästä. Huoitaisin hännälläni merkin ja pinkaisin ulos leiristä. Pohjatassun rytinä kuului takaani. Käänyin ja näin kollin juoksevan minua päin.
"Jarruta hiirenaivo!" sihahdin mutta turhaan.
Rupesin pyörimään kuin mikäkin mäkeä alaspäin. Iskin tilaisuutena kynteni maahan ja jäin siihen kun taas Pohjatassu viiletti alaspäin. Huokaisin ja nousin ylös. Juoksin oppilaan perään ja rarrasin tuon niskasta kiinni. Pohjatassu vingahti mutta lopetti pyörimisen. Päästin irti kun kolli oli seisaillaan.
"Olisin itsekkin selvinnyt", kolli tokaisi.
"Ei siltä näyttänyt", naukaisin ja käännyin.
Tassuttelin kohti korpea.
*Tuolla voisi olla saalistakin*, ajattelin ja rupesin tassuttelemaan Pohjatassu takanani kohti korpea.

Tassuttelin sisälle leiriin Pohjatassu takanani. Olimme saaneet vähän saalista mutta pienikin on hyvä. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja pudotin oravan ja vesimyyrän. Molemmat olivat todella laihoja. Pohjatassun saalis oli pieni hiiri. Huokaisin ja vilkaisin kolliin.
"Noin se on hoidettu voit nytten mennä", naukaisin ärtyneesti.
"Selvä", Pohjatassu naukaisi.
Kolli viipotti ystäviensä luokse rauhallisena.
"Punasielu partioon!" Viiltotähti karjahti.
Nostin pääni ylös ja juoksin nopeasti kollin luokse.
"Tässä olen", naukaisin.
"Hyvä. Mustakoipi johtaa ja Kukkatassu tulee mukaan sekä Kylmäkatse", kolli naukaisi.
"Selvä", mau'uin.
Kolli nyökkäsi ja lähti nilkuttaen pois.
*Miksi Oravatähden piti muljauttaa Viiltotähden jalka?!* ajattelin vihaisena.
"Lähdetään jo!" Kukkatassu naukaisi innoissaan.
"Ole hiljaa! Lähdemme sittenkun Kylmäkatse tulee", naukaisin.
Kukkatassu nyökkäsi nopeasti. Mulkaisin entistä mestariani Mustakoipea joka tuijotti minua vihaisesti.
"Mitä?" naukaisin.
"Ei mitään", naaras vastasi.
Tunsin lämpimän kehon vierelläni. Vilkaisin ja näin minua suuremman Kylmäkatseen vierelläni.
"Mennään", Mustakoipi naukaisi.
"Selvä", naukaisin.
Naaeas työntyi Kukkatassu takanaan ulos leiristä. Huokaisin ja pudistin päätäni kunnes työnnyin ulos leiristä. Kova tuulen puuska puhalti turkkiini mutta en välittänyt. Uusi leiri oli surkea asuin paikka. Minua ärsytti niin että teki mieli tappaa Oravatähti tai joku muu.
"Miksi olet noin vihainen Punasielu?" Kukkatassu kysyi.
"Siksi että menetimme reviirimme ja Viiltotähti menetti melkein jalkansa!" sihahdin.
"No jos sinua ärsyttää suosittelen että et pura sitä meihin", Mustakoipi naukaisi väliin.
"Jaa no menen sitten muualle", naukaisin.
"Ei tarvitse eksyt vielä", Kylmäkatse naukaisi.
"Selvä", naukaisin takaisin ja jatkoin matkaani.
Kylmä tuuli paiskoi minun turkkiani. Huokaisin ja jatkoin matkaa.

Saavimme leiriin. Työnnyin sisälle ja tassuttelin suoraan tuoresaaliskasalle. Otin kasasta hiiren ja istahdin syömään sitä. Söin hiiren parilla suurella haukkausulla ja menin sitten sotureiden pesälle. Työnnyin sisälle ja tassuttelin suoraan paikalleni. Istahdin ja lopulta laskeuduin pedilleni. Laskin pääni tassuilleni ja suljin silmäluomeni. Nukahdin nopeasti.

Nimi: Yötassu

20.11.2015 14:30
Painauduin pensaan taakse matalaksi. Yritin pysyä niin matalana kun taisin. Kuulin rapinaa edestäni, ja annoin sinisten silmieni pyyhkäistä pensaan oksien lävitse edessä tepastelevaa metsoa. Jos saisin sen kiinni, se olisi todellinen saalis. Luimistin korvani päätä vasten. Mikään ei saisi mennä pieleen.
Räpäytin silmiäni. Metso heilutteli pyrstöään ja asteli ohuessa lumikerroksessa ympyrää. Mitä lie lintu puuhasikaan, se olisi kohta saaliini. Heilauttelin häntääni maan pinnan yläpuolella ja siirsin itseäni aavistuksen oikealle. Metso heilutteli pyrstöään ja kohotti päätään katsoen päinvastaiseen suuntaan. Tilaisuuteni oli tullut. Siirsin pehmeästi ja nopeasti tassujani oikealle, jännitin takajalkani ja laskin painoni niille. Ponkaisin ilmaan ja liidin metson kimppuun. Tarkoitukseni oli tarrata hampaillani sen niskaan, mutta harmikseni osuin vähän ohi ja hampaani kalahtivat sen selkärankaan. Tarrasin sen siipeen kynsilläni. Lintu sohi siivillään ja räpiköi hirvittävästi. Olin lentää alas mutta pysyin sen kimpussa. Nappasin hampaillani otteen sen niskasta, mutta metso heitti minut alas ja oli jo lähdössä karkuun, kun jostakin syöksyi kissa joka pysäytti sen pakomatkan. Loikkasin hänen avukseen ja sain tarrattua nyt kunnon otteen metson niskasta. Se valahti veltoksi ja päästin irti. Kohotin katseeni kissaan, joka olimestarini Suoturkki.
"Hieno saalis", hän lausahti.
"Kiitos", mutisin.
Tiesin ettei kiitteleminen kuulunut klaanini tapohin, mutta Suoturkki oli kohteli minua kohteliaasti ja hän oli hyvä opettamaan, joten mikäpä minulla oli häntä vastaan.
"Viedään leiriin", Suoturkki sanoi.
Autoin metson hänen selkäänsä ja lähdin hakemaan muutamaa hiirtä, jotka olin saanut aikaisemmin saalistusretkellämme kiinni.
Kaivoin ne esiin ja ravasin mestarini kiinni. Palasimme leiriin. Jätin hiiret riistakasaan ja nappasin yhden tuoreen jäniksen niiden rinnalta. Kannoin sen klaaninvanhimmille ja palasin sitten valikoimaan itselleni saalista. Päädyin omaan hiireeni ja menin syömään sen oppilaiden pesälle.

//Joku?

Nimi: Puroputous

18.11.2015 06:30
Katselin Surmakyyneltä. Naaras oli uusi soturi.
"Hei rakas", Kauhumurha naukui.
Kehräsin vasten kollin turkkia.
"Hei".
Kauhumurha katsoi minua lempeästi.
"Haluaisitko joskus pentuja?" kolli kysyi.
Nyökkäsin hiukan epäröiden.
"Mikä ettei sitten joskus".
Kauhumurha asteli vierelläni Kylmäkatseen luokse.
"Hei", naukaisin.
Kylmäkatse nyökkäsi kohteliaasti.




©2018 Kuunpisara - suntuubi.com