Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Kuolonklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Rapatassu

11.01.2018 15:06
Huomasin Kostohengen alkavan kiihdyttämään vauhtiaan, mutta Jäälilja ei tuntunut reagoivan siihen mitenkään, vaan jatkoi normaalisti eteenpäin. Lopulta soturikolli juoksi jo kymmenen hännänmitan verran edellämme ja vasta silloin kirjavaturkkinen naaras sai idean lähteä tuon perään. Yritin pysyä heidän perässään minkä jaloiltani pääsin, mutta paksu lumikerros ei helpottanut asiaa yhtään, sillä aloin väsyä ja vauhtini vain hidastua.
Lopulta kun saavutin kaksikon he katsahtivat minuun hyvin nokkelan näköisinä. En tiennyt, mitä he oikein juonittelivat, mutta en minäkään ollut suunnitelmaa vailla, jos tilanne saisi äkillisen muutoksen kulkuunsa.
"Tähänkö me jäämme?" kysyin ja kurtistin kulmiani ihmeissäni. Jäälilja pudisti päätään häijy hymy kasvoillaan ja maukui:
"Jatkamme vielä hieman tuonne päin. Annan sinulle tehtävän, johdata meidät Kuolonklaanin rajalle, jonka toisella puolella on kulkukissojen vapaata maata." Hän osoitti hännällään rajan suuntaan. Nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi ja lähdin johdattamaan kaksikkoa rajalle päin, tosin pieni epäilyksen varjo kannoillani seuraten. En edelleenkään luottanut heihin, mutta ylpeyteni ei antanut periksi piiruakaan. Minun oli todistettava muille, että olin paras.
Viimein päästyäni rajalle käännähdin katsomaan Jääliljaan ja Kostohenkeen, jotka vilkaisivat toisiaan selvästikin tyytyväisinä.
"Tässä se on", murahdin, "mitä sitten?"
Jäälilja katsoi Kostohenkeen merkitsevästi, joka nyökkäsi ja sanoi sitten minulle:
"Me haluaisimme näyttää sinulle jotakin." Kohotin kulmiani epäileväisenä. Tunsin kylmien väreiden aallon kulkevan pitkin selkäpiitäni. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olisi seuraavaksi luvassa.
"Näetkö tuon pensaan parin ketunmitan päässä?" Jäälilja naukaisi. Katsahdin hänen osoittamaansa suuntaan ja nyökkäsin hieman ärtyneenä. Minua suututti soturikaksikon salamyhkäisyys, enkä pitänyt siitä, miten he katsoivat minuun. He väijyivät minua kuin pahaa-aavistamatonta hiirtä, joka
"Kävele sen luo", Kostohenki käski. Vilkaisin suurempaan kolliin varuillani, mutta tein kuitenkin työtä käskettyä ja lähdin kulkemaan vetkutellen pensaan suuntaan. Jokainen askel sai kasvavan epäilykseni puhkeamaisilleen. Saapuessani kolmen hännänmitan päähän pensaasta, vieno raadon haju leijaili sieraimiini.
*Onko se jokin riistaeläin?* ajattelin hieman hämilläni.
Päästyäni pensaan luo työnsin pääni sisään pienestä reiästä. Katsoin edessäni avautuvaa näkyä ensin järkyttyneenä, mutta järkytys vaihtui hiljalleen uteliaisuudeksi. Pensaan juuristossa makasi kuollut, harmaa kolli, jonka siniset, sumeat silmät katsoivat tyhjyyteen. En ollut koskaan ennen nähnyt kuollutta kissaa. Se oli samaan aikaan karmivaa ja hienoa. Käännähdin katsomaan takanani seisovaan kaksikkoon silmät loistaen.
"Tekö tuon tapoitte? Mistä klaanista se oli?" utelin innostuneena. Vaikka en sen erityisemmin Jääliljasta ja Kostohengestä välittänytkään, niin silti en voinut olla tuntematta pientä ihailusta heitä kohtaan.

//Jää? Kosto? Tuli aika sekava ja tönkkö, mutta menkööt.

Nimi: Kojoottitassu

11.01.2018 14:08
En voisi sanoa millään, että en olisi katkera juuri nyt. Pidin katseeni tiukasti likaisen valkoisessa Jääliljassa sekä mustassa kollissa Kostohengessä. Noissa kahdessa kissassa oli niin paljon samaa, että se oli karminut ketä tahansa. Tuo kaksikko oli totta puhuen vain erottamaton. Kuka tahansa Kuolonklaanin kissa olisi samaa mieltä kanssani. Jostakin syystä heistä vain oli muovautunut ikoninen kaksikko. Ulkopäin katsottuna olisin heti valmis väittämään heidät kumppaneiksi, mutta totuus oli pettymys. Kostohenki oli juuri nyt saamassa Kuutihkun kanssa pentuja. Ajatus oli mielestäni aivan liian ristiriitainen.
Sisimmässäni roihahti pieni vihan liekki huomatessaani kuinka nuo kaksi Kuolonklaanin soturia vain rehvakkaasti tassuttelivat siskoni Rapatassun luokse. Punertava naaras ei kuitenkaan minun onnkseeni aluksi näyttänyt suostuvan Jääliljan ja Kostohengen ehtoihin.
*Pistä kampoihin Rapatassu!* ajattelin pääni sisällä. Tahdoin nuo kaksi kissaa pois siskoni lähettyviltä. Jostakin syystä aistin, että nuo kolme yhdessä oli tuhoisa yhdistelmä. Saatoin olla myös hiukan katkera Rapatassulle siitä, että hänen mestarinsa ei ollut kieltämässä häntä poistumasta kahden soturin kanssa metsälle. Kohotin kulmiani huomatessa hämärästi ärtyneen ilmeen Rapatassun kasvoilla. Hän taisi keksiä Jääliljan ja Kostohengen juonen.
*Juuri noin...*, ajattelin pääni sisällä. Jäälilja ja Kostohenki olivat yhä kaukana omasta tavoitteestaan. Kukapa ei nyt siitä olisi tyytyväinen? Mieleni teki kehrätä, kunnes kaikki menikin pieleen. Kaksikko sai jollakin kumman tavalla Rapatassun matkaansa. Kolmikko poistui lopulta leiristä, jättäen minut katkerana mestarini Kohmesydämen seuraan.
*Jäälilja ja Kostohenki, valmistautukaa kuunhuipun hetkeen, sillä silloin saatte olla irroittamassa hampaitani lavastanne*, ajattelin ärtyneenä. Käännyin katsomaan Kohmesydäntä odottaen jotakin kommenttia. Mestarini oli selvästi itsekin tarkkaillut tilannetta.
"Kojoottitassu, asiat eivät välttämättä ole niin kuin luulet. He saattoivat kiristää Rapatassun mukaansa aivan vain sinua ärsyttääkseen", naaras maukui lopulta, pitäen katseensa yhä loittonevassa kolmikossa kunnes he katosivat näköpiiristämme. Nyökkäsin nopeasti Kohmesydämelle. Tiesin kyllä että heihin ei tulisi luottaa, mutta heidän vilppinsä oli yllättävän tehokasta. Kuka tahansa ärsyyntyisi kyllä tuollaisesta.
"Niistä harjoituksista", käännyin yllättäen mestarini puoleen. Tahdoin todella uskotella naaraalle, että en suunnitellut mitään. Varsinkaan menemästä tapaamaan noita kahta kissaa kuunhuipun aikaan. Eihän minä nyt sellaisia tekisi!
"Milloin meillä on seuraavat harjoitukset? Pikiviilto ei ole toistaiseksi komentanut minua takaisin pesällensä", maukaisin tyynesti häntääni heilauttaen.

// Kohme?

Nimi: Jäälilja

10.01.2018 20:26
Siristin silmiäni vaikuttuneena.
"Sinä se parhaimmat ideat keksit", naukaisin kierosti. Olimme muutenkin aika lähellä sitä Kuolonklaanin rajaa, johon olimme vieneet todisteet. Olivatkohan Tuuliklaanilaiset alkaneet jo huomata Jalavamielen kadonneen. Pysähdyin odottamaan Rapatassua. Naaras pyyhälsi rivakoin askelin luoksemme.
"Tähänkö me jäämme?" Rapatassu naukui ja tähyili ympärilleen. Pudistin päätäni häijyn näköisenä.
"Jatkamme vielä hieman tuonne päin. Annan sinulle tehtävän, johdata meidät Kuolonklaanin rajalle jonka toisella puolella on kulkukissojen vapaata maata", naukaisin terävästi ja osoitin rajan suunnalle. Rapatassu nyökkäsi ja lähti matkaan, jättäydyin hieman taakse Kostohengen kanssa, mutta pidimme Rapatassun näkyvillä.
"Toivottavasti häntä ei tarvitse kiristää pitämään suutansa kiinni", Kostohenki murahti. Taivalsimme kohti rajaa pienessä ravissa. Punaruskean oppilaan löydettyä rajan tämä nosti häntänsä innokkaana pystyyn.
"Tässä se on, mitä sitten?" oppilas naukui. Häntä selvästi epäilytti vieläkin aikeemme. Vilkaisin Kostohenkeen. Tämä nyökkäsi.
"Me haluaisimme näyttää sinulle jotain", Kostohenki naukaisi oppilaalle. Heikauttelin hännänpäätäni tyytyväisenä.

//Kosto? Rapa?

Nimi: Kostohenki

10.01.2018 20:11
Syy vaiteliaisuuteeni oli ollut Kojoottitassun sanat. Kieroutuneen sukulaiseni sanat olivat uponneet syvemmälle kuin kuvittelinkaan sen rääpäleen pystyvän. Tuntui kuin kynnet raapisivat juuri nyt keuhkojani tai vähintäänkin hermojani. Mikäli Kojoottitassu todella saapuisi kuunhuipun aikaan minun ja Jääliljan mainitsemaan paikkaan, silppuaisin muutakin kuin korvat.
"Hyvä on, minä tulen", kuulin etäisesti Rapatassun sanat. Kurtistin hiukan kulmiani. En uskonut naaraan todella lähtevän mukaamme. Minun oli silti pakko myöntää, että se saattai kaikesta huolimatta olla hyvä asia. Ainakin nyt Kojoottitassu huomaa meidän olevansa osissamme Rapatassun suuntaan. Mutta toinen myönnettävä asia oli, että en tahtnut opettaa kummallekkaan kissalle mitään. Oli ainoastaan yksi kissa, jota tahtoisin kouluttaa vielä vähemmän kuin Kalmaliljan pentuja; Valhetassu, siskopuoleni. Jaoimme saman emon, jonka minä loppujen lopuksi saattelin rajan tuolle puolelle. Välillä harkitsin Valhetassun lähettämistä emonsa ja veljänsä luokse, mutta en ollut varma kuinka onnistua siinä klaanin huomaamatta.
En edes tajunnut kuinka olimmekin jo kävelleet ulos leiristä. Rapatassu seurasi meitä takanamme selvästi vastahakoisena.
"Minne me olemme oikein menossa?" Rapatassu kysyi. Päähäntuli todella kiero ajatus. Otin muutaman nopeamman harppausaskeleen ja toivoin Jääliljan tekevän samoin. Jäälilja näytti silti jatkavan omaa kävelyään samaa vauhyia. Pyöräytin silmiäni ja otin nopean pyrähdyksen juosten.
"Hitaat siivoavat pentutarhan", heitin ilmoille. Annnoin Jääliljalle hetkeksi jonkin aiheen unohtaa Rapatassun. Keskityin vain saamaan naaraan nopeasti juoksemaan perääni. Loin kuitenkin juuri ennen pyrähdystäni Jääliljaan hyvin merkitsevän katseen. Vihdoinkin naaras ymmärsi minua. Minä ja Jäälilja olimme luontaisesti nopeampia kuin Rapatassu, joten pystyisin kertomaan nopeasti asiani Jääliljalle Rapatassun kuulematta. Aloin hiljattain hiljentää vauhtini hölkkäykseksi. Jäälilja saavutti minut nopeasti.
"Sinulla lienee jotakin asiaa?" tuo maukaisi viekkaasti hiukan hengästyneenä.
"Tunnet minut hyvin", tuhahdin kylmästi.
"Totta kai. Olen tuntenut sinua aivan liian pitkään", naaras virnisti jäisesti. Huokasin nopeasti.
"Viedään hänet katsomaan jalavamielen ruumista", maukaisin hiljaa, sillä Rapatassu alkoi saavuttaa meitä. Katsoin naarasta kysyvästi vielä katseellani, varmistaakseeni ideani.

// Jää?

Nimi: Rapatassu

10.01.2018 19:54
"Alunperin Kojoottitassun piti tulla mukaamme, mutta hänen suojeleva mestarinsa ei uskaltanut päästää häntä mukaamme, joten päätimme kääntyä sinun puoleesi", Jäälilja virnisti ilkeästi ja jatkoi sitten: "Mutta ellet sinäkään ole tarpeeksi rohkea saalistamaan kanssamme, niin voimmehan me jonkun muunkin ottaa. Jonkun joka ei ole pelkuri." Naaraan sanat pistivät kuin ampiainen. Hän oli osunut arkaan paikkaan - hän tiesi, etten voinut jäädä missään tilanteessa kakkoseksi, vaan minun oli oltava kaikista parhain.
Jäälilja katsahti Kostohenkeen ja maukui tuolle oikein kuuluvaan ääneen: "Lähdetäänkö etsimään uutta kissaa partioomme, kun Rapatassu ei selvästikään uskalla? Vai uskaltaako?" Heilautin häntääni turhautuneena. Minun ei tehnyt mieli alentua noin keljuille kissoille, mutta toinen puoli minusta halusi kiihkeästi tietää, mitä heillä oli tarjottavanaan.
"Hyvä on, minä tulen", sanoin lopulta. Kaksikko katsahti minuun tyytyväisen näköisenä. Jäälilja sipaisi lapaani hännällään ja hyrisi hyytävällä äänellä:
"Minä tiesin, että voin luottaa sinuun, serkku rakas."
Lähdin seuraamaan kaksikkoa jokseenkin vastahakoisesti. Alentuminen ei ollut ollut minulle kovin helppoa, sillä olin luonnostani tottunut johtamaan muita mieleni mukaan, mutta se, että joutui itse johdettavaksi oli minulle sietämätöntä.
Saavutuamme ulos leirin sisäänkäyntitunnellista kysyin Jääliljalta ja Kostohengeltä hieman ihmeissäni:
"Minne me olemme oikein menossa?"

//Jää? Kosto?

Nimi: Jäälilja

10.01.2018 15:20
Räpäytin silmiäni hitaasti. Hengitykseni höyrysi kylmässä pakkasilmassa. Nostelin tassujani varovasti jättäen tassunjälkiä lumeen. Väräytin viiksiäni huvittuneena.
"Alunperin Kojoottitassun piti tulla mukaamme, mutta hänen suojeleva mestarinsa ei uskalatanut päästää häntä mukaamme, joten päätimme kääntyä sinun puoleesi", naukaisin virnistäen.
"Mutta ellet sinäkään ole tarpeeksi rohkea saalistamaan kanssamme, niin voimmehan me jonkun muunkin ottaa. Jonkun joka ei ole pelkuri", naukaisin jäätävästi. Häntäni heilui tasiasesti puolelta toiselle laahaten puolilumista maata. Vilkaisin Kostohenkeen merkittävästi, mutta ennen sitä tarkistin ettei tuo nuori punaruskea turkkinen oppilas näkisi.
"Lehdetäänkö etsimään uutta kissaa oartioomme, kun Rapatassu ei uskalla, vai uskaltaako?" murahdin haastavasti. Näin pienen virneen Kostohengen naamalla vilkaistessani sivulle. Nousin seisomaan.

//Rapa? Kosto?

Nimi: Rapatassu

10.01.2018 15:09
Palattuamme takaisin leiriin olin joutunut siivoamaan klaaninvanhimpien vuoteet toistamiseen. Vanhukset olivat käyneet minulle jo vähän turhankin tutuiksi, ja olin lähes varma siitä, etten kuuna päivänä tulisi unohtamaan heidän kasvojaan - joka oli tietenkin huono juttu, sillä kuka muka jakseli muistella ikäloppujen kirppukasojen rumia naamoja vuodenajasta toiseen.
Olin ottanut pikku torkut urakan päälle oppilaiden pesässä, ja ne olivatkin tulleet tarpeen, sillä jaksoin nyt huomattavan paremmin. Ujuttauduin ulos oppilaiden pesän suuaukosta. Ulkona hämärsi jo, muttei vielä niin paljoa, etteikö siellä olisi nähnyt eteensä. Olin ajatellut suunnata tuoresaaliskasalle hakemaan hieman jotakin purtavaa, mutta suunnitelmiini tuli pian muutos, kun Jäälilja tassutti luokseni Kostohenki perässään seuraten.
"Hei, Rapatassu", naaras kehräsi häijysti. "Miten minun lempiserkkuni voi?" Katsoin soturiin kulmiani kurtistaen. Jäälilja ei ollut juuri koskaan puhunut minulle, joten hänen yhtäkkinen juttusille ilmestymisensä sai minut hämmentymään.
"Hyvin", vastasin tylysti. Katsoin häneen varuillani yrittäen tulkita jotakin naaraan ilmeestä, mutta turhaan. Nyökkäsin tuolle kuin kehottaen häntä jatkamaan, vaikka en ollutkaan varma, halusinko edes kuulla, mitä hänellä oli sanottavanaan.
"Pimeystähti käski meidät saalistamaan kanssasi", Jäälilja maukui hiljaa viitaten hännällään parin ketunmitan päässä seisovaan Kostohenkeen. Hämmästyin entisestään; juurihan minä olin ollut metsästyspartiossa Veren ja Roihumyrskyn kanssa.
"Mutta juurihan minä...", aloitin, mutta en kerennyt sanoa lausettakaan loppuun, kun Jäälilja jo keskeytti minut:
"Ei tuoresaaliskasa itsestään täyty." Soturinaaras oli istahtanut viereeni ja silitti hännällään selkääni.
Katsoin ensin Jääliljaan, ja sitten Kostohenkeen, joka odotteli jo kärsimättömän oloisena. En tiennyt voisinko luottaa tuohon keljuun kissaan, mutta jokin hänessä muistutti minua syvällä sisimmässäni jostakin sellaisesta, mistä minulla ei ollut aavistustakaan - vai oliko sittenkin?
"Kuules nyt, kieroilija, mitä peliä sinä oikein pelaat?" sihahdin äänessäni jäinen sävy. Tiesin, ettei edes Pimeystähti lähettäisi oppilasta samana päivänä kahteen partioon, vaikka Kuolonklaanin päällikkö olikin. Jokin tässä nyt haiskahti, ja pahasti.
"Mitä sinä oikein höpiset?" Jäälilja naukui katsoen minuun mukamas viattomana, mutta saatoin kuitenkin huomata ilkeän pilkkeen hänen silmissään. En menisi niin helposti lankaan kuin hän luuli.
"Älä esitä", murisin varoittavasti, "minä tiedän, että sinä - tai oikeastaan te - juonitte jotakin. En minä ole tyhmä."

//Jää? Kosto?

Nimi: Jäälilja

10.01.2018 14:35
Tassuttelin rivakasti kohti Kojoittitassua. Kurkotin kuonollani kollin korvajuurelle ja kuiskasin:
"Jos haluat näyttää meille "nimikkosi" niin tule kuunhuipun hetkellä harjoittelu paikalle". Siirsin pääni siten, että näin tämän kasvot ja iskin tälle ilkeästi silmää. Kävelin Kojoottitassun turkkia hipoen tämän ohi ja tein u-käännöksen Kohmesydämen ja Kojoottitassun takana. Lähdin kohti Kostohenkeä.
"Usko pois, Kojoottitassu. Olet vakuuttanut minut", naukaisin ilkeästi naurahtaen. Kiristin tahtiani ja saavuin Kostohengen luokse.
"Jos Kojoottitassu saapuu paikalle toivomaamme aikaan, kaikki on hyvin. Mutta nyt menemme etsimään Rapatassun, vain näön vuoksi", murahdin Kostohengelle. Huomasin naaraan punaruskean turkin vikahtavan ulos oppilaiden pesästä. Tämä oli varmasti jo palannut partiosta Veren ja Roihumyrskyn kanssa. Katsahdin Kostohenkeen, kolli nyökkäsi. Lähdin astelemaan Rapatassun luokse, Kostohenki kiiruhti mukaan. Rapatassu katsahti meihin kunmastuneesti. Meidän ei oikeasti tarvitsisi viedä häntä taistelemaan, saalistus riittäisi. Kunhan vain Kojoottitassu ei kuulisi.
"Hei Rapatassu. Miten lempi serkkuni voi?" kehräsin ilkeästi.
"Hyvin", oppilas naukaisi nyökäten. Häntä taisi edelleen ihmetyttää miksi saavuimme näin yllättäen hänen luokseen.
"Pimeystähti käski meidät saalistamaan sinun kanssasi", naukaisin hiljaa. *Pieni valkoinen valhe vain.*
"Mutta juurihan minä..", Rapatassu aloitti. Istahdin Rapatassu viereen ja silitin hänen selkäänsä.
"Ei tuoresaaliskasa itsestään täyty", naukaisin häijyllä äänensävyllä.

//Rapa? Kosto?

Nimi: Kohmesydän

10.01.2018 11:13
"Älä anna heidän sanojensa vaikuttaa sinuun", kuiskasin Kojoottitassun korvaan ja väläytin viileän, häijyn hymyn. "He suunnittelevat jotakin pääsi menoksi, mutta sinä voit olla heitä fiksumpi ja olla kuin heitä ei olisikaan." Katselin Kojoottitassua istuutuessani hänen eteensä viilein katsein ja nau'uin painokkaasti: "Sinä et jää kenenkään varjoon."
Oppilas vilkaisi minua ja murahti jotakin.
*Olen varma siitä*, ajattelin. *Sinusta tulee vielä jotain suurta, Kojoottitassu...*
Kostohenki ja Jäälilja olivat nuoria ja sitäkin typerämpiä. He yrittivät niin kovin saada Kojoottitassusta kissan, joka heidän kaksinaamaisuuttaan katselisi ilman, että kolli itse huomaisi mitään. Harvinaista kyllä, mutta toivoin koko sydämestäni, ettei Kojoottitassu koskaan lankeaisi heidän ansaansa.

//Kojo?

Nimi: Kojoottitassu

10.01.2018 10:54
Kohmesydämen sanoissa oli järkeä. Minun teki toden totta nyt mieli kieltäytyä lähtemästä kaksikon perään. Jääliljan sanat upposivat yhä arkaan paikkaan.
*Nimikkoase*, murahdin pääni sisällä. Voisin näyttää liikkeeni vaikka heti, mutta siitä saattaisi seurata ongelmia. Tavallaan minua ei kuitenkaan kiinnostanut. Mielini teki tehdä silppua tjosta naaraasta. Huomasin kuinka tuo vilkuili olkansa ylitse suuntaamme. Väläytin soturille siistiä valkeaa hammasrivistöäni. Jääliljaa ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan.
"Hyvä on, hankalan kautta sitten", murahdin matalasti. Otin muutaman askeleen kohti kahta soturia, mutta pystyin tuntemaan Kohmesydämen katseen selässäni.
"Sen kuin haette Rapatassun, mutta luultavasti vain suututatte hänen mestarinsa yrittäessä kouluttaa hänen oppilastaan. Missä teidän oppilaanne luuraavat?" kysyin ivallisesti. "Ai niin, toisella teistä ei edes ole sellaista."
Astelin tyynesti takaisin Kohmesydämen vierelle, pitäen kuitenkin hännänmitan välillämme. En tahtonut seistä liian lähellä mestariani näyttäen siltä, että yritin hakea itselleni turvaa. Jäälilja näytti kuitenkin ärtyneensä sanoistani.
"Mutta Jäälilja, voit olla ylpeä siitä että olet edes kouluttanut oppilaan. Tietääkseeni siskonpoikani ei ole kouluttanut vielä edes omaansa", käännyin katsomaan kylmästi Kostohengen suuntaan. "Välillä jopa mietin oletko sinä vai Viiltokaaos hänen mestarinsa."
Kostohenki siristi silmiänsä katsoessaan minua. Kolli ei siis tiennyt mistä puhuin.
"Auts... Sinulle ei siis ole kerrottu?" kysyin säälien. Näin kuinka mustan soturin häntä viilsi ilmaa puolelta toiselle. Oln päässyt hänen päänsä sisään.
"Viiltokaaos on kouluttanut oppilastasi selkäsi takana", maukaisin tyynesti. Huomasin kollin jännittyneen vielä enemmän.
"Ups... Eikö sitä saanutkaan kertoa? Minun mokani", virnistin häijysti.

// Jää? Kohme?

Nimi: Jäälilja

10.01.2018 10:16
Kuulin Kohmesydämen sanat. Pyöräytin silmiäni tuehautuneesti.
"Kohmesydän on liian kiintynyt oppilaaseensa", murahdin Kostohengen korvaan.
"Kojoottitassu olisi jo valmis lähtemään matkaamme, mutta Kohmesydän on ainoa este", nau'uin hiljaa, mutta jäätävästi. Ääneni olisi luultavasti jäädyttänyt herkimmän kissan.
"Meidän on oltava viekkaampia kuin Kohmesydän", naukaisin. Kostohenki nyökkäsi.
"Raparassusta tulee klaanin paras taistelija meidän avulla", naukaisin korottaen ääntäni siksi, että Kojoottitassu kuukisi varmasti sanomiseni.
"Kaikki kissat jäävät hänen varjoonsa, paitsi me, koska me koulutimme hänet", naukaisin jäätävästi. Toivoin tosiaan, että Kojoottitassu kuuli. Hän oli jo ollut äskön raivon partaalla, ehkä tämä lietsoisi hänen vihaansa?

//Kosto? Muut? Sori lyhyt

Nimi: Kohmesydän

10.01.2018 09:33
"Anna olla", vastasin viileästi ja hipaisin Kojoottitassun lapaa hännänpäälläni, "toistaiseksi."
Kollin silmissä näkyi ärtynyt välähdys. Tiesin, että hän olisi halunnut mennä Jääliljan ja Kostohengen perään antamaan heille ympäri korvia, mutta itse olin enemmän kuin varma siitä, että juuri sitä he tahtoivat.
"He vain yrittävät saada sinut ärsyyntymään, jotta juoksisit heidän luokseen. Ei tuollaisten hiirenaivojen sanoja kannata kuunnella. Kuuntele ennemmin minun sanojani." Huiskaisin ilmaa hännälläni ja katsahdin Kojoottitassua viilein silmin. "Sinä olet yhtä hyvä kuin sisaresi, ellet jopa parempi, ja vielä jonain päivänä voit näyttää noille kahdelle, ettei ylitsesi kävellä kuin minkäkin kuolleen hiiren yli."
Hymyilin oppilaalleni kylmän häijysti.
"Minä pidän henkilökohtaisesti huolen siitä, että sinusta tulee parempi kuin nuo kaksi, parempi kuin kukaan, joka yrittää leikkiä liikaa kanssasi."

//Kojo?

Nimi: Kostohenki

09.01.2018 20:39
Astelin Jääliljan vierellä kohti Kojoottitassua ja hänen mestariansa Kohmesydäntä. Arvelin, että naaraan suostutteleminen ei tulisi olemaan helppoa. Kohmesydän osasi olla välillä itsepäinen. Sitä paitsi kuulojeni mukaan hänhän oli käynyt vetäisemässä Kojoottitassun Jääliljan seurasta kokoontumiseen matkatessamme. Käännyin katsomaan silmisilmälä Jääliljaa, joka piti katseensa Kohmesydämessä. Päästin pienen huokauksen ja käännyin katsomaan Kojoottitassun mestaria. En koskaan uskonut käyttävän tätä korttia elämässäni.
"Kojoottitassuhan on kuitenkin minulle sukua. Tahtoisin näyttää hänelle vielä oppilaana joitakin liikkeitäni ennen kuin hän on soturi", maukaisin, yrittäen kuullostaa jotenkin huolestuneelta. Huomasin sivusilmällä Kojoottitassu ihmettelevän minua. Käänsin katseeni tarkemmin Kojoottitassuun. Kolli epäili jotakin enkä pitänyt siitä lainkaan. Huomasin oppilaan väläyttävän minulle hampaitansa varoittavana. Hymähdin huvittuneena. Aivan kuin tuo rääpäle voisi minua pelottaa. Nyt käännyin kuitenkin Kohmesydämen suuntaan idean saaneena.
"Esimerkiksi Kojoottitassu tarvitsee jonkun nimikkoaseen", maukaisin hiukan ylpeänä. Nyökkäsin päälläni kohti Jääliljaa, kuitenkaan katsomatta naaraaseen. "Pakko myöntää, mutta me olemme toistemme nimikkoaseita."
"Vihjailetko, että tarvitsette kolmannen kissat teidän tappelupiiriinne?" Kohmesydän tuhahti minulle. Päästin kylmän ja teennäisen naurun katsoessani punertavaa naarasta silmiin.
"Hän vain tarvitsee asian, josta hänen tyylinsä huomataa. Minä pystyn Jääliljan kanssa auttamaan siinä", maukaisin varmana. Tuuppasin nopeasti hännänpäälläni Jääliljaa odottaen tuolta imartelevia sanoja Kojoottitassun tai Kohmesydämen suuntaan. Minä kun en oikein osannut tuota ajattelematya kaksikkoa korvat revittyinä, omasta toimestani totta kai.

// Jää?

Nimi: Kojoottitassu

09.01.2018 20:18
Kaksikko sai totta puhuen niskakarvani pörhistymään muiden huomaamatta. Olinhan minä juuri kuitenkin yrittänyt saada kaksikon välit täysin sekaisin. Pystyin aistimaan jännityksen ilmassa, lähinnä minun ja Kohmesydämen suunnalta. Oli jännä huomata kuinka rentoja Jäälilja ja Kostohenki pystyivätkään olemaan tässä tilanteessa. He yrittivät joka tapauksessa jotakin kavalaa.
"Minulla on kyllä nimikkoni, kiitos vain kysymästä!" sihahdin uhmakkaasti Kostohengen puhuessa nimikkoaseesta Kohmesydämen kanssa. Katsoin osittain suojelevasti mestariani. Tuo kaksikko ei kyllä saisi lytättyä mestariani maahan edes kahdestaankaan. Kohmesydän oli paljon kokeneempi ja viisaampi kuin nuo kaksi pystyivät kuvitellakaan. Kostohenki kääntyi kuitenkin katsomaan minua keltaiset silmät viirulla.
"Siinä tapauksessa", kolli maukui pahaenteisesti. Pystyin jo nähdä silmissäni kuinka tuo hyökkäisi kimppuuni. Kostohenki kuitenkin perääntyi muutaman askeleen kauemmas minusta.
"Taidat olla oikeassa", kolli kääntyi Jääliljan puoleen.
*Mitä tarkoitat?* minun teki mieli kysyä ääneen, mutta pysyin vaiti.
"Niinhän minä aina olen", Jäälilja kohautti lapojansa. En ymmärtänyt, olivatko he lyöneet vetoa jostakin? Yhtäkiä m i n u n teki mieli loikata kaksikon kimppuun. He jättivät jotakin nyt sanomatta.
"Ehkä on parempi mennä, ei Kojoottitassusta ole leirin ulkopuolelle ilman mestariaan. Käydään katsomassa olisiko hänen siskonsa Rapatassu lähistöllä", Kostohenki maukaisin pettyneen, mutta ilkeän kuuloisena. Tässä välissä pinnani katkesi. Kaikki pitivät Rapatassua minua ja Sysitassua parempana. Miksikö? Koska hänellä oli jonkun kuolleen kissan nimi!
"Kyllä minä kestän liin ulkipuolella!" huusin raivoissani kaksikon perään. Jäälilja kääntyi katsomaan minua muka pahoittelevasti.
"Valitettavasti mestarisi lienee eri mieltä", naaras sirkutti. Käännyin nopeasti katsomaan Kohmesydäntä. En voisi antaa kaksikon juosta ylitseni.
"Kohmesydän? Voinko?" kysyin ruskeat silmäni kohti mestariani.

// Kohme? Jää?

Nimi: Kostohenki

09.01.2018 20:10
Astelin Jääliljan vierellä kohti Kojoottitassua ja hänen mestariansa Kohmesydäntä. Arvelin, että naaraan suostutteleminen ei tulisi olemaan helppoa. Kohmesydän osasi olla välillä itsepäinen. Sitä paitsi kuulojeni mukaan hänhän oli käynyt vetäisemässä Kojoottitassun Jääliljan seurasta kokoontumiseen matkatessamme. Käännyin katsomaan silmisilmälä Jääliljaa, joka piti katseensa Kohmesydämessä. Päästin pienen huokauksen ja käännyin katsomaan Kojoottitassun mestaria. En koskaan uskonut käyttävän tätä korttia elämässäni.
"Kojoottitassuhan on kuitenkin minulle sukua. Tahtoisin näyttää hänelle vielä oppilaana joitakin liikkeitäni ennen kuin hän on soturi", maukaisin, yrittäen kuullostaa jotenkin huolestuneelta. Huomasin sivusilmällä Kojoottitassu ihmettelevän minua. Käänsin katseeni tarkemmin Kojoottitassuun. Kolli epäili jotakin enkä pitänyt siitä lainkaan. Huomasin oppilaan väläyttävän minulle hampaitansa varoittavana. Hymähdin huvittuneena. Aivan kuin tuo rääpäle voisi minua pelottaa. Nyt käännyin kuitenkin Kohmesydämen suuntaan idean saaneena.
"Esimerkiksi Kojoottitassu tarvitsee jonkun nimikkoaseen", maukaisin hiukan ylpeänä. Nyökkäsin päälläni kohti Jääliljaa, kuitenkaan katsomatta naaraaseen. "Pakko myöntää, mutta me olemme toistemme nimikkoaseita."
"Vihjailetko, että tarvitsette kolmannen kissat teidän tappelupiiriinne?" Kohmesydän tuhahti minulle. Päästin kylmän ja teennäisen naurun katsoessani punertavaa naarasta silmiin.
"Hän vain tarvitsee asian, josta hänen tyylinsä huomataa. Minä pystyn Jääliljan kanssa auttamaan siinä", maukaisin varmana. Tuuppasin nopeasti hännänpäälläni Jääliljaa odottaen tuolta imartelevia sanoja Kojoottitassun tai Kohmesydämen suuntaan. Minä kun en oikein osannut tuota ajattelematya kaksikkoa korvat revittyinä, omasta toimestani totta kai.

// Jää?

Nimi: Jäälilja

09.01.2018 19:58
Silmäilin Kostohengen olemusta, hänellä oli selvästi mielessä jotain. Tarkkailin tuon eleitä kiinnostuneena.
"No, mitä sinulla on mielessä?" naukaisin. Minulla ei ollut tällä kertaa mitään hajua mitä Kostohenki mietti.

Suunitelman kuultuani, melkeinpä kehräsin tyytyväisyydestä.
"Kyllähän sen huomaa, että olet ollut samaan aikaan pentutarhalla kuin minä", nau'uin jäätävästi, mutta äänessäni saattoi kuulla pientä huumoria. Nousin seisomaan. Häntäni heilui rauhalliseen tahtiin puolelta toiselle pienen tuulenvireen aiheuttaen.
"Toteutammekko pienen näpäytyksemme heti?" maukaisin matalasti. Väräytin viiksiäni.
"On sinulla varmaankin vielä muutakin tekemistä tänään", Kostohenki murahti ja nousi seisaalle. Siristin silmiäni.
"Selvähän se. Näytetään Kojoottitassulle, ettei meitä kannata sotkea omaan sekasortoonsa", naukaisin päättäväisesti. Olin ehkä hieman vaikuttunut Kojoittitassun käytöksestä, ja tavalla tai toisella pidin hänestä, mutta hänen oli opittava rajat.
"Hän tulee muistamaan tämän loppuelämänsä ajan", naukaisin kylmän ilkeästi ja lähdin astelemaan Kojoottitassua ja Kohmesydäntä kohti. Punaruskea naaras käänsi katseensa meihin.
"Mikä teidät suo luoksemme?" naaras naukui silkkisesti. Siristin silmiäni ja hymähdin ilkeästi.
"Haluaisimme lainata Kojoottitassu hetkeksi. Voisimme viedä hänet harjoittelemaan, saisi välillä hieman vaihtelua taistelu liikkeisiiinsä", naukaisin vakuuttavasti. Toivoin tosiaan että puheemme vakuuttaisivat Kohmesydämen.

//Kosto? Kojo? Kohme?

Nimi: Lumepentu

09.01.2018 19:42
"Kahdestaan? Tarkoitatko että kukaan ei saisi tietää siitä?" kohautin epäilevästi toista kulmaani. Salassa harjoittelua? Totta kai minä haluaisin. Kunhan Lintulumo ei saisi tietää. Eikä mielellään Vahvamielikään. Jos Vahvamieli ei ollut alun perinkään ottanut minua mukaan koulutukseen, niin hän ei kai pitänyt minua koulutuksen arvoisena. Joten hän ei pitäisi siitä, että minä ja Teräpentu harjoittelimme.
"Kyllä, juuri sitä", Teräpentu vastasi.
"Entä Uljaspentu?" kysyin varovaisesti. Tulisiko hänkin harjoittelemaan kanssamme? Vai oliko se itsepäinen kiukutteleva karvapallo niin ilkeä, että kielisi Lintulumolle ja Vahvamielelle jos saisi tietää? Tekisikö hän sellaista? Minä tekisin. Jos näkisin veljieni harjoittelevan salaa metsässä, niin totta kai minä kielisin siitä vanhemmilleni. Se olisi minun tapaistani. Hymyilin ajatukselle itsestäni juoruomassa veljistäni.

//Terä?

Nimi: Kostohenki

09.01.2018 18:13
Katsoin Jääliljaa arvuutellen. Totta puhuen hänen salaliittoteoriansa tuntui olevan kauempaa haettua kuin Taivasklaani. Mutta jokuhan sen Taivasklaaninkin löysi kaukaa muiden klaanien luota, joten minulla ei ollut varaa sanoa Jääliljalle vastaan. Katsahdin merkitsevästi Kalmaliljan suuntaan. Mietin hetken aikaa olisiko hän saanut Tähtiklaanilta lisää unia.
"Tiedätkös", katsoin katkerana naaraan suuntaan, "joskus toivon että olisin tunkenut kuolonmarjat Kalmaliljan kurkkuun emoni sijasta."
Jääliljan vastausta ei kuulunut hetkeen. Ehkä naaras luuli nyt minun kaipaavani emoani Kielomyrkkyä. Vastauksena hänen luultavasti luuloihinsa oli ei. En todellakaan kaivannut Kielomyrkkyä.
"Korjaan: ensimmäiseksi Kalmaliljalle. Emoni olisi voinut seurata perässä."
"Noh... Et voi muuttaa mennyttä", Jäälilja maukaisi takaatani. Iskin vaistomaisesti kynteni maahan. Tuo oli se ainoa lause, jota olin lopettanut hokemasta päässäni. Nyt se palasi taas mieleeni ja syöpyi sinne. Pystyin tuntemaan kuinka viha roihahti sisälläni. Tahdoin päästä toimimaan. Jos en pian saisi teroituttaa kynsiäni, etsisin Kojoottitassun käpäliini ja iskisin tassuni oppilaaseen.
"Jäälilja, unohda niiden suunnitelmiesi raakuus"; sihahdin hiljaa kääntyen katsomaan naarasta. "En aio antaa sen pienen kirppukasan käyttää itseäni hyväksi. Hän tietää aivan varmasti taustani ja yrittää käännyttää minua läheisiäni vastaan."
*Joita on siis huikrat kaksi kissaa*, lisäsin nopeaasti ja katkerasti päässäni.
"Hän saa opetuksen, jota ei hevillä unohda."

// Jää?

Nimi: Jäälilja

09.01.2018 17:51
"Sanotaanko näin että, olen vain saanut mieleeni oivan suunnitelman. Kerron siitä sinulle joskus myöhemmin. Mutta nyt puhutaan Kojoottitassusta", naukaisin jäätävästi. En viitsinyt ilkkua Kostohenkeä Kuutihkulla, sillä tiesin olevani vain kateellinen. Kateellisuus ei auttaisi yhtään välejemme parantamisessa. Minusta tuntui, että olin jo melkein unohtanut sen mitä Kostohenki silloin kaukana menneisyydessä oli sanonut.
"Mielessäni on pyörinyt vaikka kuinka monta hienoa suunitelmaa Kojoottitassun varalle, mutta ne ovat liian julmia", naukaisin hämmästyneenä sanoistani. Tuo ei kuulostanut yhtään minulta.
"Sillä meidän tarkoituksemmehan on antaa hänelle opetus ei tappaa häntä", lisäsin jottei sanomani lause kuulostaisi tyhmälle. Koukistelin kynsiäni. Bongasin Kojoottitassun mestarinsa Kohmesydämen tykönä.
"Olisikohan mahdollista, että hän toimisi jollekkin klaanimme kissalle, meidän selkämme takana?" murahdin matalasti jotta vain Kostohenki kuulisi sen. Katseeni vaelsi leirissä olevissa kissoissa ja pysähtyi lopulta Kalmaliljaan. Tuo pimeä naaras oli Kojoottitassun, sekä Kielomyrkyn emo. Siinä saattoi olla tarvitsemamme avain.
"Ehkä Kalmaliljalla on jotain tekemistä tämän kanssa, hänhän värväsi kissoja minua vastaan kun sain ennustukseni? Tai saattaahan se olla, että Kojoottitassu toimii yksinään", naukaisin häijysti. Tämä oli vakavaa, mutta kylmä hymy hiipi huomaamattomasti huulilleni. Jos Kalmalilja olisi katkeroitunut voitostani, hänhän voisi halutessaan yrittää tuhota minut pois sukunsa tieltä.

//Kosto?

Nimi: Kostohenki

09.01.2018 17:10
Hetken ajan tahdoin purkaa kaikki ajatukseni Kuutihkulle, mutta päätin olla hiljaa. Olisin vain ryhtynyt solvaamaan naarasta, jos se olisi ollut minusta kiinni. Minulle oli tarpeeksi vaikeaa muutoinkin saada ajatukseni sanoiksi. Nyt Kuutihku tahtoi vielä varmistuksen tästä asiasta. Eikö hän vain olisi voinut hymyillä ja olla onnellinen sanomistani sanoista?
*Mietitäämpä...*, ajattelin pääni sisällä, *sait juuri pennun, vaikka emme olleet suunnitelleet tätä... Joudut kasvattamaan pennun yksin, jos päätän poistua luotasi... Olemme kauhea kaksikko yhdessä, mutta kauheampi erillämme...*
Olisin keksinyt vaikka mitä, joka olisi kuitenkin taittunut todella pisteliääksi naarasta kohtaan. Tuntui kuin äsköinen lemmentuulahdukseni olisi kadonnut yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Käännyin katsomaan valkeita tassujani. En tahtonut myöntää ajattelevani väärin tai itsekkäästi, mutta se pieni osa torui minua.
"Kostohenki?" Kuutihku kysyi ja heräsin horroksestani. Huomasin samalla katsoa naarasta silmiin. En tiennyt juuri nyt mitä tunnetta tuon silmät kuvastivat, mutta olin varma että olin nähnyt tuon ilmeen joskus aikaisemminkin. Käännyin siis vaistomaisesti katsomaan hiukan naaraasta ohitse.
"Sinun ei ole pakko tehdä tätä...", naaras aloitti, mutta ehdin kuitenkin kävellä tämän eteen. Kosketin hellästi nenälläni Kuutihkun omaa.
"Tietenkin on", maukaisin matalasti, yrittäen kuullostaa hellältä. "Nyt, jos et pahastu arvon kumppanini, minun täytyy käydä selvittämässä tilini emoni veljen kanssa."
Kuutihku katsoi minua hämillänsä kysyessään: "Kojoottitassunko? Mitä se pentu on mennyt tekemään?"
"Sanotaanko näin, että se kissa tykkää sohia muita kynsillänsä", murahdin kylmästi. "Nähdään."
Poistuin pesästä sanomatta enempää. Oli outoa ajatella Kuutihkua kumppaninani, mutta ehkä tämä oli lopulta tarkoitettu näin...
Astellessani Jääliljan luokse, yritin olla välittämästä virneestä tuon kasvoilla. Joko naaras oli keksinyt kostonsa Kojoottitassulle tai hän oli nähnyt minua ja Kuutihkun. Oli miten oli, en välittänyt.
"Toivottavasti sinulla on minulle jotakin sanottavaa eilisen jäljiltä", maukaisin kylmästi.

// Jää?

Nimi: Kuutihku

08.01.2018 22:27
Silmissäni oli hämmentynyt sekä epäuskoinen katse, enkä vain voinut käsittää, mitä juuri tapahtui. Väräytin pienesti viiksiäni, enkä saanut tapittavaa katsettani irti Kostohengestä, kunnes tunsin terävän potkaisun vatsassani. Pystyin viimein räpäyttämään silmiäni ja liikahtelin levottomasti, kun potku toistui. Katsahdin hieman pelästyneenä vatsaani, mutta palautin sen nopeasti takaisin Kostohenkeen.
"Minä... minäkin välitän sinusta", sain viimein kakistettua sanat ulos suustani.
"Olen tosin tainnut näyttää sen vain olemalla mustasukkainen ja omistushaluinen. En minä muuten, mutta kai pelkäsin sinun lähtevän omille teillesi ja minä joutuisin aina odottaessa pelkäämään, ettet palaa. Saat mennä menojasi kunhan lupaat, että tulet takaisin", huokaisin ja painauduin uupuneena makuupaikalleni.
"Minä haluan ja tarvitsen tukesi. En minä ketään muuta toivoisi kumppanikseni, jos sinä olet aivan varma tästä", naukaisin äänellä, joka hädin tuskin enää kantoi ja laskin pääni tassujeni väliin, pitäen katseeni vielä Kostohengen silmissä.

//Kosto? Sori, jouduit vähä oottaa tätä

Nimi: Teräpentu

08.01.2018 21:06
Vilkaisin siskoani. Hän olisi selvästi halunnut olla isämme koulutettavana, mutta Vahvamieli ei ollut kai edes maininnut tätä koulutusta.
"No, ei hän ole ainakaan minua vielä paljoa kouluttanut... Aiemmin tänään hän vei minut ulos leiristä. Hän teki aina välillä jonkin yllättävän liikkeen ja minun piti yrittää ennakoida se ja väistää. Sitten harjoittelimme taistelua hetken, kunnes Lintulumo ja Uljaspentu keskeyttivät meidät. Joten, jos tämä yhtään lohduttaa niin et ole vielä jäänyt paljosta paitsi", nau'uin ja heilautin häntääni hiukan hymyillen. Lumepentu oli siskoni, ja halusin, että hänen oli hyvä olla. Ja voisinhan minä ehdottaa isälle, että hän kouluttaisi myös häntä.
"Me voimme sitä paitsi harjoitella kahdestaan, jos isä ei aio kouluttaa sinua", ehdotin kulmiani kohottaen.

//Lume?

Nimi: Lumepentu

08.01.2018 19:34
"Onko isä kouluttanut sinua? Tai edes puhunut siitä sinulle?" Teräpentu kysyi.
"Ei. Ei ole kouluttanut eikä puhunut mitään! Se minua tässä raivostuttaa eniten! Millä tavalla te olette parempia kuin minä!? Kyllä minäkin haluan tulla mahtavaksi soturiksi! Mutta en toisaalta halua suututtaa emoamme", raivosin hiljaiseen yöhön.
"Minua ärsyttää aivan valtavasti...", murisin veljelleni.
"Mutta ethän sinä ole mitään pahaa tehnyt", huokaisin syvään. Äkkinäinen tunnekuohu ei ollut sitten yhtään minun tapaistani. Mutta minua ärsytti. Ihantoden teolla ärsytti. Hetken aikaa hiljaisuus vallitsi välillämme.
"Ei ole sinun tapaistasi huutaa toisille", Teräpentu tokaisi.
"Ei olekaan. Anteeksi", nauin hiljaa. En ollut katuvainen siitä että olin huutanut, mutta anteeksipyyntö tuntui oikealta.

//Terä?

Nimi: Lumepentu

08.01.2018 19:30
"Onko isä kouluttanut sinua? Tai edes puhunut siitä sinulle?" Teräpentu kysyi.
"Ei. Ei ole kouluttanut eikä puhunut mitään! Se minua tässä raivostuttaa eniten! Millä tavalla te olette parempia kuin minä!? Kyllä minäkin haluan tulla mahtavaksi soturiksi! Mutta en toisaalta halua suututtaa emoamme", raivosin hiljaiseen yöhön.
"Minua ärsyttää aivan valtavasti...", murisin veljelleni.
"Mutta ethän sinä ole mitään pahaa tehnyt", huokaisin syvään. Äkkinäinen tunnekuohu ei ollut sitten yhtään minun tapaistani. Mutta minua ärsytti. Ihantoden teolla ärsytti.

//Terä?

Nimi: Uljaspentu

08.01.2018 19:08
"Jaloittelen, kuten jo sanoin", murahdin. "Minä muuten haistoin ja kuulin sinut." Katselin emoa ja väläytin pienen, kylmän hymyn. "Enenpää tahdot tuskin tietää. Minä menen nyt kotiin."
Tassutin hänen ohitseen ja lähdin jolkottamaan kohti Kuolonklaanin leiriä. En käsittänyt, miksi Lintulumon oli pitänyt seurata minua. Tuskin minä mihinkään surman suuhun olisin joutunut vaikka olisinkin ollut yksinäni. Jos jokin peto uskaltaisikin tulla luokseni, siinä kävisi aika pahasti kun alkaisin kynsilläni huitoa! Katsahdin lapani yli; Valkoinen naaras hölkytteli vierelleni ja katsahti minua.
"Et vastannut kysymykseeni", hän naukaisi hieman terävästi. "Mitä teit täällä?"
Heilautin häntääni. "Vastasin minä. Jaloittelin. Tuskin sinä tästäkään tiedosta hyödyt, mutta harjoitin aistejani."
Katsahdin Lintulumoa viileästi.

//Lintu?

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com