Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Chat on hetkellisesti pois käytöstä, hyppää väliaikaiseen chattiin tästä!

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Kuolonklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Viiltokaaos

10.06.2018 15:10
Väläytin Sysisydämelle pienoisen hymyn. Naaras ei ollut kai ymmärtänyt, etten todella kysynyt päästä mukaan harjoituksiin, vaan olin tulossa sanoi soturi mitä tahansa.
"Ei minulla syytä tarvitse olla, etkä sinä ikävä kyllä voi kieltää minua", naukaisin ja viilsin kynsilläni ilmaa. Sysisydän siristi silmiään ja alkoi syömään valitsemaansa tuoresaalista. Itsekin söin nopeasti oman hiireni ja nousin sitten ylös, kun Sysisydän oli viimeistellyt oman tuoresaaliinsa. Siinä ajassa Korpitassu oli ennättänyt ulos oppilaiden pesästä ja pesi nyt turkkiaan muutamien ketunmittojen päässsä meistä.
"Eiköhän lähdetä", naukaisin kovaan ääneen ja nousin ylös odottaen, että Sysisydän tulisi perässäni oppilaansa luokse. Korpitassu katsoi minua yllättynyt katse kasvoillaan. Ei ollut yleistä, että minä lähdin toisten oppilaiden harjoituksiin, mutta nyt tekisin niin ja sillä siisti.
"Ihan sama, mennään sitten", Sysisydän murahti minulle, nousi ylös ja kiiruhti ohitseni oppilaansa luokse. Soturi naukui jotain oppilaalleen ja lähti sitten kulkemaan edellämme ulos leiristä. Leirin ulkopuolelle päästyämme Sysisydän tarkkaili ympäristöämme.
"Minne menemme?" kysyin naaraskissalta, joka vilkaisi minua hieman turhautunut ilme kasvoillaan. Soturi pysyi vaiti ja lähti hetken kuluttua johdattamaan meitä kauemmaksi leiristä. Kuljimme suoraan eteenpäin päinvastaiseen suuntaan Tuuliklaanin rajasta. Nostin katseeni korkeuksiin kohavien Korkokivien suuntaan. Harjoittelisimme kai Korkokivien läheisyydessä. Sanaakaan sanomatta Sysisydän pysähtyi. Pysähdyin noin ketunmitan päähän naaraasta Korpitassun tavoin. Astuin vielä askeleen taaksepäin, sillä ainakin alun harjoituksista tahdoin pysyä hieman sivussa. Halusin nähdä, kuinka Sysisydän onnistui oppilaansa koulutuksen kanssa. Kenties hän oli hyvä mestari, jolloin voisin kehottaa Raetähteä antamaan hänelle oppilaan pian Korpitassun nimityksienkin jälkeen.

//Sysi?

Nimi: Jäälilja

10.06.2018 13:33
Väläytin tummanruskealla naaras oppilaalle liioittelevan ystävällisen hymyn. Istahdin naaraan vierelle parin viiksenmitan päähän ja kietaisin häntäni tiukasti etutassujeni ympärille - kuten minun oli tapana.
"Oletpas sinä puheliaalla päällä tänään", naukaisin ilottomasti virnistäen. Naaran asenteessa oli jotakin harvinaisen tuttua. Näin hänessä itseni. Olin tullut siihen tulokseen, että meistä saattaisi tulla ystävät ajan vieriessä eteenpäin, vaikkakin sana ystävä ei ollut kovin tuttu minulle. Olinhan minä suunnattoman ärsyttävä.
"Emmepä ole tainneet nähdä, vaikkakin epäilen muistisi reistailevan kun et ole varma", naukaisin teennäisen vakavasti, leikkien huolestunutta. Pian kuitenkin hykertelin omille ajatuksilleni. Pujotin vasemman etutassuni häntäni tiukasta kierteestä ja nuolaisin sitä. Sen jälkeen sukaisin kasvojani viivyttelevästi.
"Halusit tietää oletko ulapalla klaanin tilanteesta. Se on suhteellista", lausahdin keveästi, turkin pesuani jatkaen. Korpitassu kohotti kulmiaan kuin välinpitämättömästi asiaa kysyen.
"Tiedäthän, sinun on ansaittava jonkun luottamus, että joku avautuu sinulle. Ihan vain vinkkinä. Sinussa on ainesta, muttei liiaksi tarvetta verkostoitua, lukuun ottamatta sitä muistutat kovasti itseäni nuorempana", ilmoitin omahyväisen katseeni Korpitassulle antaen. Naaraan silmistä oli vaikea havaita mitään, vaikka mestari elekielen lukija olinkin. Hän osasi lukita tunteensa sisään - bingo taas yksi osa minua.
"Voin auttaa sinut huipulle muiden kanssa, jos vannot uskollisuutta minulle kunnes toisin käsketään", naukaisin ääntäni salakavalasti madaltaen. Olin kumartunut hieman Korpitassun puoleen, joten vedin itseni kauemmas huomatessani lähestyvän Tappotahdon, jonka silmät välkkyivät kiinnostuneena.
"Mitäs täällä juoruillaan?" kolli naukaisi kumeasti synkkä vivahde äänessään. Väläytin pienen hymyntapaisen saapuvalle mustaharmaalle kollille.
"Puhutaan vain siitä kuinka klaanimme eräs nimeltä mainitsematon kolli - joka saapuu meitä kohti - on aivan valloittavan näköinen", naukaisin silmiäni häijyn leikkimielisesti pyöräyttäen. Tappotahto vaikutti oikein kunnolliselta - sanan eri merkityksessä. Kunnolliselta Kuolonklaanilaiselta ja siitä minä pidin. Vilkaisin vielä ennen kollin saapumista luoksemme Korpitassua 'muista tarjoukseni' katseella.

//Tappo? Korpi?

Nimi: Korpitassu

10.06.2018 12:29
Hieraisin silmiäni uneliaani. Sysisydän oli äsken kutsunut minua harjoituksiin, ja nyt olin oppilaiden pesässä heräilemässä. Nousin seisomaan reippaasti ja hetken unisen hoipertelun jälkeen pääsin tasapainoon. Kävelin siististi pesän halki ulos. Katselin ympärilleni. Sysisydän istui tuoresaaliskasalla seuranaan Viiltokaaos. Siristin silmiäni. Mikä syy varapäällikölle oli yllättäen pysäyttää mestarini? Olihan hän varmasti kuullut Sysisudämen huudon. Minun tietääkseni Sysisydän oli nimittäin nimenomaan pyytänyt minua harjoituksiin, ei turisemassa Viiltokaaoksen kanssa. Toivottavasti kolli ei olisi tulossa seuraamaan harjoituksiani, sillä en ollut vielä mitenkään erinomaisen hyvä missään. Mestarini ja varapäällikön keskustelu näytti kuitenkin kestävän vielä hetken, joten päätin jäädä odottelemaan hieman kauemmaksi. Huomasin, että turkkini oli hieman sekaisin, ilmeisesti unen jäljiltä. Nuolaisin selkäkarvani suoriksi reippaasti. Rinta oli hieman siistimpi mutta Nuolaisin sitäkin muutaman kerran. Samassa kuulin askelia vierestäni ja nostin päätäni, niin että katsoin tulijaa hieman kulmieni alta. Mieleni teki lähteä saman tien jonnekin muualle.
"Jäälilja, miten sinä aina onnistut tulemaan juuri silloin kun en sinua kaipaisi. Nytkin olen lähdössä harjoittelemaan Sysyisydämen kanssa, tosin hän taitaa pitää enemmän Viiltokaaoksen seurasta, joten ajattelin odotella tässä hetkisen. Siinä mielessä voin siis jutella kanssasi hetken, varsinkin jos sinulla oli jotakin asiaa. Minulla ei ole ainakaan sinulle mitään sanottavaa, joten voin vaikka aloittaa tällaisella typerällä kysymyksellä: Mitenkäs sinulle menee?" naurahdin hieman ilkeästi. Silmäilin Jääliljaa hieman halveksuen ja virnistin tälle ivallisesti.
"Siitä onkin jo aikaa kun olemme viimeksi jutelleet vai kuinka? Olemmeko olleet yhdessä sitten kokoontumisen? Emme ole tainneet. Tai ehkä olemme, en muista. Ikään kuin meissä olisi jotkut magneetit jotka vetävät toisiaan puoleensa. Mutta typerien kysymysten sijaan voisin kysyä sinulta, onko Kuolonklaanissa tapahtunut jotain merkittävää joka on lipunut jotenkin ohitseni?" kysäisin. Nostin oikeaa etukäpälääni ja venytin sitä niin, että kynteni työntyivät esille. Aloin nuoleskella käpälääni ja odottelin jopa hieman välinpitämättömänä Jääliljan vastausta. En aikonut uhmata naarasta jos tämä suunnittelisi jotain, mutta olisi ihan mukavaa tietää mitä omassa klaanissa tapahtuu tai mahdollisesti soluttautuu itse päätekijöiden joukkoon.

//Jää?

Nimi: Sysisydän

09.06.2018 09:26
"Selvä", naukaisin hitaasti hiukan hämmentyneenä. Miksi varapäällikkö halusi tulla mukaan minun ja oppilaani harjoituksiin? Ei sellaista yleensä tehty... Halusiko Viiltokaaos kenties tarkkailla minua, jos olin vaikka tehnyt jotain?
Seisoin hetken ihmetellen paikoillani, kunnes astelin tuoresaaliskasalle. Hänhän oli puhunut jotain aamiaisesta. Noukin kasasta itselleni pienen hiiren ja istuuduin syömään sitä lähelle varapäällikköä.
"Miksi? Onko sinulla jokin syy tulla mukaamme?" kysyin kohottaen kulmiani haukatessani palan riistaa. En edes varsinaisesti tuntenut Viiltokaaosta. Emme olleet koskaan olleet paljoa tekemisissä soturien tehtävien ulkopuolella. Enkä varsinaisesti edes luottanut häneen, kuulemani mukaan hän oli ennen ollut erakko, ja omasta kokemuksestani useimmat entiset erakot eivät olleet luottamuksen arvoisia.
"Minä en katsos kovin mielelläni ota ketään mukaan Korpitassun harjoituksiin. Jos sinulla ei ole mitään painavaa syytä, en ota sinua mukaani."

//Viilto? Sori pätkä ja tönkkö

Nimi: Viiltokaaos

08.06.2018 21:50
Jatkoimme matkaa eteenpäin kohti leiriä. Ahvenleuka oli ollut poissaoleva viime aikoina, mutta en nähnyt tarpeelliseksi mainita siitä näin monen kissan läsnäollessa. Voisin keskustella siitä hänen kanssaan kaksin paremmalla ajalla.
"Siinä taisi olla kaikki tältä erää. Keskittykää uusien suhteiden luomiseen Kuolonklaanissa. Tulen puheillenne, jos kaipaan apuanne suunnitelmieni toteuttamisessa. Palataan leiriin", päätin partioreissun näihin sanoihin, kun leiri häämötti jo jonkun matkan päässä edessämme. Ripein askelin kävelin partion edellä leirin sisäänkäynnille. Kumarruin sujahtaessani piikkihernetunneliin. Leirin pääaukiolla oli mukavasti porukkaa, partiot olivat palanneet juuri leiriin. Suuri osa kissoista nautti mehevistä tuoresaaliistaan, jotka saalistuspartiot olivat tuoneet. Oma partioni hajaantui ympäri leiriä jokainen omiin puuhiinsa. Tuhokatse palasi sotureiden pesään lepäämään ja loput jäivät aukiolle. Minä taas suuntasin tuoresaaliskasalle. Juuri kun olin kurottautumassa ottamaan tuoresaaliskasan mehevimmän jäniksen, joku vei sen aivan nenäni edestä. Nostin katseeni tummanharmaaseen naaraskissaan, jonka Raetähti oli aiemmin hyväksynyt Kuolonklaanin soturiksi. Naaras oli kuulemma Kalmaliljan sisar, Kuolemakukka.
"Laske se alas ja valitse itsellesi uusi saalis", nau'uin muristen katsoen minua pienikokoisempaa naarasta silmiäni siristäen. Viilsin kynsilläni ilmaa tarkoituksella aivan läheltä soturin viiksikarvoja. Hän kavahti taaksepäin pitäen jänistä yhä hampaissaan.
"Ellet tahdo löytää itseäsi huomenna kaukaa Kuolonklaania, pudota se jänis", nau'uin soturille tasaisella äänellä kohottaen hieman leukaani ylemmäs. Soturi murahti ja pudotti jäniksen jalkojeni juureen. Hän kumartui ottamaan tuoresaaliskasasta pienemmän jäniksen, jolla taisi olla eläessään ikää kertynyt runsaasti, ja mumisten itsekseen jotain hän poistui luotani. Tartuin hampaillani jänikseen ja tyytyväisenä astelin suurkiven juureen sitä syömään. Aivan kaikkea en jaksanut saaliistani syödä, joten raahasin loput tuoresaaliskasan läheisyyteen. Kyllä joku nälkäinen ne siitä päivän mittaa kävisi itselleen lunastamassa. Tämän jälkeen suuntasin kohti sotureiden pesää. Olin ansainnut torkut vielä tälle päivälle. Illalla järjestäisin vielä aamun partiot ja kenties kävisin jaloittelemassa vielä ulkona. Nyt kuitenkin oli hyvä mennä hetkeksi nukkumaan, kun vatsa oli täynnä makoisaa jäniksen lihaa.

Aamun koittaessa olin yhä pesässä. Aamun partiot oli järjestetty, joten sain kerrankin nukkua pidempään. Niinpä nousin vasta partioiden lähdettyä. Suuntasin heti tuoresaaliskasalle, jossa oli tällä hetkellä vain kaksi saalista, joista toinen oli varpunen ja toinen hiiri. Valikoin itselleni hiiren, sillä en jaksanut alkaa säheltämään sulkien kanssa. Eilen tuoresaaliskasan viereen jättämäni jänis oli kadonnut yön aikana kai parempiin suihin. Kenties yövartiossa olleista Yövarjosta, Kauhumurhasta tai Sirppiraidasta oli joku sen syönyt.
"Korpitassu! Ylös sieltä, lähdemme harjoituksiin", kuulin kissan naukuvan oppilaiden pesään. Käänsin katseeni mustaan Sysisydämeen, joka asteli poispäin oppilaiden pesältä lähelle tuoresaaliskasaa, jonka vierellä yhä seisoin. Kun naaras oli kohdallani, laskin hiiren maahan ja käänsin katseeni häneen. Sysisydän huomasi tämän ja naaras nosti meripihkaiset silmänsä minuun. Kalmalilja oli maininnut Sysisydämen olevan mahdollinen kannattajaehdokas, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
"Sopiihan, että liityn seuraanne harjoituksiin?" kysyin, vaikkakin se oli ennemminkin toteamus. En hyväksyisi kieltävää vastausta.
"Jälkeen aamiaisen tietenkin, kyllähän oppilaat jaksavat aina tovin odottaa", nau'uin tasaisella äänellä naaraskissalle ja viilsin kynsilläni ilmaa.

//Sysi?

Nimi: Kojoottivirne

08.06.2018 21:38
Aloin hiljattain hahmottamaan mikä olikaan isäni strategia. Hän ei ollut todellakaan pyytänyt minua tänne vain metsälle. Toisaalta olin tyytyväinen, että aistini o olivat osuneet oikein, mutta tässä tapauksessa se ei hyödyttänyt minua millään tasoa. Katsahdin Raetähteä suoraan hänen silmiin päästyäni hänen luoksensa. Saatoin olla hiukan kateellinen hänen saaliistaansa. En ollut kuitenkaan onnistunut isäni edessä nappaamaan edes yhtä vaivaista hiirtä.
"Kuule", loitin hiljaa kiinnittäen Raetähden huomion. Onnekseni se toimi. Isäni katsoi minua odottavasti. Hän ei ilmeisesti aikonut sanoa mitään tähän väliin. Hymähdin. "Tämä keskustelu ei ole ollut kummankaan meidän kannalta mieleinen, tiedetään."
Huomasin pienen värähdyksen isäni kasvoilla. Hänen ilmeensä värähti hiukan. En tpsin ajatellut sillä olevan mitään sen suurempaa merkitystä.
"Oletan, että sinulla on jotakin mielessäsi, kun kerran noin kovasti kiertelet kysymystäni", Raetähti huomautti kuitenkin tässä välissä. Kohautin lapojani.
"Ajattelin vain ehdottaa pientä luottamuksellisuuden kautta sovittavaa sopimusta. Tai ehkä lähinnä ehdotusta", maukaisin tyynesti. Heilautin sotkuista ja takkuista häntääni puolelta toiselle yrittäen saada rentoutuneen tunnelman välillemme.
"Ajattelin, että jos mi todella vastaan kysymykseesi ja kerron sen kaikkine ruusuineen ja piikkeineen, suistutko sinä kertomaan Kalmaliljasta? Luottamus on molemmin puoleista, joten siksi ehdotan tätä", maukaisin yhtä pitäen katseeni yhä isäni silmissä.

// Rae? Sori vähä lyhyempi mut en viittiny hittaa Rakeen vastausta tähän :D

Nimi: Ahvenleuka

08.06.2018 21:03
Kiristin tahtiani pysyäseni Viiltokaaoksen tahdissa, mutta katseeni oli lukittautuneena maahan. Olin saanut jonkin aikaa sitten tietää Myrskyklaanin entisen varapäällikön, Mesiviiksen ja Helmitähden kumppanuudesta, sekä heidän pennuistaan. Uusien kissojen haaliminen Viiltokaaoksen joukkoihin oli jäänyt ajatuksissani toissijaiseksi, lukuun ottamatta että olin pohtinut oman oppilaani Raatotassun sopivuutta. En olisi halunnut tuottaa pettymystä varsinkaan nyt, kun paikalla oli muitakin kissoja, jotka olivat selvästi saaneet viime aikoina aikaan enemmän, mitä minä.
"Ei juurikaan mitään uutta. Raatotassussa voisi olla potenttiaalia, mutten ole varma, onko hänestä toimimaan monen kissan käskytettävänä", murahdin tavallista kylmempänä, eikä katseeni vieläkään irronnut maasta, mutta olin näkevinäni tyytymättömyyttä harmaan soturin kasvoilla.
"Haukihammaskin on kysellyt sen perään, voiko hän muuttaa Kuolonklaaniin. Kenties hän pelkää jäävänsä kiinni teostaan ja joutuvansa häädetyksi", koetin vaihtaa aihetta toiseen ja katsoin viimein kohti varapäällikköä, jonka silmät kapenivat hieman.
"Hän saa luvan vielä odottaa", tuo vastasi. Huokaisin jännittäen yhä, tulisiko Viiltokaaos huomauttamaan vielä viimeaikaisesta poissaolevaisuudestani.

//Muut?

Nimi: Raetähti

08.06.2018 20:15
Keskustelu ei ollut edennyt ihan suunnutellulla tavalla. Nyt Kojoottivirne vaikutti selvästi ärtyneeltä. Hänen seuraava kysymyksensä ei miellyttänyt minua ollenkaan, oikeastaan olisin halunnut jättää vastaamatta siihen. Poikani oli noin vain kääntänyt keskustelun pois itsestään ja tällä kertaa minä olin keskustelun aiheena - minä ja minun rakkauselämäni. Eikä rusehtavan harmaan kollin kysymyksessä muuten mitään pahaa ollut, mutta tapa, millä hän sen sanoi...
"Ai haluat vai kuulla", tuhahdin nuuhkien ilmaa riistan hajun toivossa. Ehkä voisin tehdä saman kuin Kojoottivirnekin - paeta keskustelusta. En kuitenkaan ollut sellainen, kuten poikani. Päätin siis vastata hänelle.
"Asia ei ole niin yksinkertainen. En edes tiedä ymmärtäisitkö minua, kun kerta sinulla ei vielä ketään tiettyä mielessä ole. Mielelläni en muistelisi niitä asioita, jotka tapahtuivat ennen pentujemme syntymää. Kalmalilja ja te pennut olette... parasta, mitä minulle on tapahtunut. Se, mitä kaikkea Kalmaliljan saamiseksi täytyi kokea... en halua muistella sitä. Mutta se mitä silloin kerran tapahtui...", mau'uin ja muistoni veivät minut erään kuusen luokse. Kuusen, jonka havuista Havupentu sai nimensä.
"Tapahtui mitä?" havahduin nykyhetkeen Kojoottivirneen kysymyksen myötä.
"Ei mitään", vastasin nopeasti. Tällaisista asioista oman pojan kanssa puhuminen ei ollut mitään helpointa. Varsinkaan, kun jouduin itse kertomaan pojalleni jotakin tuollaista. Enempää en kertoisi, en varmana.
"Eikö sinulla muka ole ketään naarasta mielessä", sanoin ja käänsin keskustelun Kojoottivirneen suuntaan. Samassa haistoin myyrän. Seurasin hajuvanaa niin pitkälle, kunnes äkkäsin myyrän. Lähdin vaanimaan sitä kohti varoen minne astuin. Päästyäni sopivalle etäisyydelle tein pitkän loikan myyrää kohti. Iskin siihen heti kynteni. Nopealla puraisulla myyrä valahti hampaissani veltoksi. Kojoottivirne liittyi seuraani pian myyrän tapon jälkeen.
"Esitin kysymyksen ja odotan siihen edelleenkin vastausta", maukaisin odottavasti.

//Kojo?

Nimi: Kojoottivirne

08.06.2018 19:15
Nämä olivat niitä hetkiä, kun tahdoin vain painua maan alle. Olin vienyt keskustelumme mahdollisimman kauas tästä aiheesta ja silti Raetähti onnistui johdattamaan keskustelumme suuntaan, johon vältin sen menemistä. Päätin kuitenkin kohdata isäni utealiaat kasvot. Tai jos niitä pystyi edes uteliaiksi sanoa.
"Minusta tuntuu, että sisaruksistani ensimmäinen kumppanin löytäjä on Sysisydän", murahdin hiljaa. Muutoin olisin sanonut sen olevan Raparuusu, mutta siskoni oli valitettavasti kuolöut. En tosin ollut laittanut kovinkaan paljoa muistiini mihin hän oli kuollut. Jokainen kuolema oli totta kai harmiksi, mutta en osannut sanoa mitään Raparuusun kuolemasta.
"Eiköhän viekotteleva siskoni onnistu jonkun kollin valloittamaan itsellensä", maukaisin huolettomasti. En tahtonut jatkaa tätä keskustelua enää. Toivoin myös Raetähden huomaavan sen välttelylläni.
"Kysyin omasta rakkauselämästäsi, en siskosi. Ehdin puhua tästä varmasti Sysisydämen kanssa myöhemmin", Raetäti maukaisi. Toivoni oli heitetty virallisesti.
"Minulla ei ole ketään, kiitos kysymästä", murahdin ja heilautin häntääni kärsimättömänä. Nostin kuonoani ylemmäs, jotta haistaisin edes jotakin riistaa. Jos löytäisin jonkin tuoksun, voisin välttää isäni kanssa käytävän keskustelun siitä kuinka yksinäinen sielu minä olinkaan. Väräytin viiksiäni haistaessani hiiren hajun. Hiiren haju ei ollut koskaan ennen tuonut minua onnellisemmaksi. Lähdin mitään sanomatta astelemaan hajua kohti, kunnes se oli ainoa asia, jonka haistoin. Laskeuduin nyt maahan vaanimaan hiirtä, jonka pienet mustat silmät olivat suunnattuna aivan toiseen suuntaan. Hiiri kuitenkin epäonnekseni kääntyi katsomaan minua. Sen silmät laajenivat kauhusta.
"Hiirenpapanat!" sihahdin ja loikkasin karkuun juoksevan hiiren perään. Sen pesä oli kuitenkin aivan liian lähellä ja se pujahti maan uumeniin. Jäin tympääntyneenä katsomaan hiiren pesäkoloa. Tästä päivästä ei näyttänyt tulevan omalta osaltani kovinkaan hyvä. Murahdin. Raetähti asteli takaatani.
"Niin, entäpä jos kysysisinkin vastavuoroisesti kuinka tapasitkaan oman elämäsi rakaustarinan samalla, kun etsimme jotakin muuta napattavaa?" kysyin isältäni hiukan rasittavalla tapaa, mutta minkäs teit. Hiiren karkuun pääseminen todella ärsytti minua juuri nyt.

// Rae?

Nimi: Hiiripisara

08.06.2018 17:35
Katsoin Jäätikkötassua uskoton ilme kasvoillani ja purskahdin siinä hetkessä itkuun. Lyyhistyin maahan ja painoin kasvoni käpälieni suojaan ja nyyhkytin onnettomana maassa ja annoin kehoni hytkyä nyyhkytyksen mukana. Hetken maassa maattuani nostin pääni ylös ja itkuisin silmin katsoin Jäätikkötassua suoraan naaraan silmiin. Eikö hänestä oikeasti pudonnut lainkaan sääliä minulle, joka hänen jalkojensa juuressa itki onnettomana? Naaraan ilme oli hieman hämmentynyt, mutta kuitenkin hän näytti tehneen jo päätöksensä.
"Yritin sitä jo kerran, mutta erakon elämä on kylmää, niin yksinäistä ja ei se sovi minulle. Minä tarvitsen klaania", nau'uin ja välttelin nyt Jäätikkötassun vaaleanvihreitä silmiä.
"Ja miksi minä sinulle valehtelisin? Miksi yksikään kuolonklaanilainen tahtoisi saada klaaninsa näyttämään heikolta? Minä en välitä Kuolonklaanista, koska olen niin hirveän onneton siellä", huokaisin hiljaa ja käänsin pääni poispäin jokiklaanilaisoppilaasta. Tunsin tällä hetkellä inhoa tätä esittämääni surua kohtaan. Kuinka säälittävä piti kissan olla, jotta hän oikeasti tekisi täysin tosissaan näin vieraan kissan edessä? Ajatus sellaisesta kissasta kuvotti minua, mutta tiesin etten ollut sellainen. Tahdoin vain saada Jäätikkötassun uskomaan niin.

//Jäätikkö?

Nimi: Raetähti

08.06.2018 12:08
Hämmennyin hieman Kojoottivirneen kysymyksistä. En ollut ihan odottanut sellaista keskustelun aloitukseksi pojaltani. Tapani mukaan kuitenkin ilmeeni pysyi peruslukemilla. Olin oppinut tämän taidon jo kauan aikaa sitten. Sisällä saattoi tapahtua mitä vain, mutta ulospäin ei saanut näyttää mitään. Siitä oli monesti hyötyäkin.
"Niin tiedän", maukaisin ja nyökkäsin pienesti lopussa.
"Mestari tietää sen siitä, ettei enää pysty opettamaan oppilaalleen mitään. On opettanut jo kaiken, minkä tietää. Enempää ei mestarilta vaaditakaan", mau'uin ja uppouduin ajatuksiini. Olin kouluttanut ainoastaan yhden oppilaan, Ruusukatseen. Muistin kyllä, että olin opettanut hänelle kaiken, minkä Pimeyslehti oli opettanut minulle. Palasin jälleen nykyhetkeen, sillä minun oli vielä vastattava Kojoottivirneen viimeisiin kysymyksiin.
"Olen kouluttanut ainoastaan yhden oppilaan", totesin huokaisten. Tuntui oudolta sanoa se poikani kuullen, joka oli myöskin kouluttanyt yhden oppilaan. Hän oli kuitenkin nuori ja minä vanha. En tainnut olla oikein päälliköiden suosiossa. Ainakaan Pisaratähden. Muistan kyllä hyvin hänen antamansa rangaistuksen, kun olin perheeni kanssa käynyt katsomassa toisessa klaanissa sukulaisiamme. Ravistelin päätäni. En halunnut muistella niitä aikoja ollenkaan.
"Kyllä sen sitten tietää, kun sen aika on", maukaisin poikani viimeiseen kysymykseen vastauksen. Nyt, kun kerta olimme alkaneet kunnolla keskustelemaan, voisin ihan hyvin vuorostani kysyä jotakin rusehtavan harmaalta pojaltani.
"Mitenkäs on sinun rakkauselämäsi laita?" maukaisin ja katsahdin Kojoottivirneen ruskeisiin silmiin. Oli minulla tätä kysyessäni hieman taka-ajatuksia. Halusin nimittäin tietää, missä mallissa Kojoottivirneen asiat olisivat. Saisiko hän pian kumppania itselleen ja saisinko jossain vaiheessa lisää pennunpentuja. Halusin, että sukuni kasvaisi suureksi. Asiaa ei ollenkaan auttanut se, että Kalmaliljan ja minun pennut kuolivat ennenkuin ehtivät saada kumppania saatika pentua. Niinkuin Havupentu. Hän ei ollut päässyt edes oppilaaksi, vaan oli kuollut pentuna. Sellaista ei toivoisi omille pennuilleen koskaan.

//Kojo? Tästä tuli nyt ihan jännä XD

Nimi: Kojoottivirne

08.06.2018 10:53
Pakko myöntää, mutta yllätyin uudesta herätyksestäni. Jostakin syystä ajattelin aluksi asialla olleen kuolleen siskoni Kielomyrkyn poika Kostohenki, mutta olin väärässä. Avatessani silmäni näin isäni kasvot. Harvakseltaan isäni henkilökohtaisesti tuli minua soturien pesältä herättämään. Nousin hiukan unisena istumaan. Isäni pyyntö oli mennyt minulta osin ohitse, mutta jotakin minä olin metsästyksestä kuullut. Tässä klaanissa olin oppinut epäilemään aivan kaikkea, joten minun piti hieraista tassulla silmiäni ennen kuin uskoin isäni todella seisovan edessäni. Räpäytin ruskeita silmiäni pesän hämäryydessä, mutta erotin silti harmaan kissan valkealla rinnallansa, joka suorastaan tuntui hohtavan pimeässä. Huomasin myös hänen valkean hännänpäästä vilahtavan välillä takanansa. Raetähden meripihkaiset silmät olivat porautuneena minuun. Olin hyvin varma, että hän keräsi hyvin huomiota itseensä seistessänsä edessäni keskellä soturien pesää.
"Kojoottivirne?" Raetähti kysyi äänellä, josta päätellen hän yritti pitää minua hereillä. Nyökkäsin nopeasti.
"Hyvä on minä tulen. Anna minun vain venytellä ensin. En tahdo, että lihakseni menevät jumiin", maukaisin äänellä, josta en pystynyt tulkita itsekään mitään. En kehdannut kuitenkaan väittää itse päällikölle mitään vastaan, vaikka hän olikin isäni. Raetähti väräytti viiksiänsä hiukan ärtyneen oloisena. Tai sitten kuvittelin omiani.
"Odotan ulkopuolella. Pidä kiirettä", isäni maukaisi ja poistui. Käänsin päätäni sivulle kuin koira. Olin vieläkin ihmeissäni miksi hän tuli luokseni. Kiedoin takkuisen häntäni tassujeni päälle ja venytin selkääni istuessani. Jouduin kuitrnkin hyvin pian nousemaan, sillä huomasin että istuessa en saanutkaan kaikkia paikkoja vetreiksi. En pitänyt kauheasti kiirettä isäni pyynnöstä huolimatta, sillä pelkäsin tälläkin pyynnöllä olleen vain jotakin taka-ajatuksia. Oma sukuni tuntui olevan niin täynnä salaisuuksia ja solmuja, joita ei ole tarkoitettu avattaviksi. Epäilystäni huolimatta poistui pesältä ja huomasin Raetähden odottavan pesän suuaukolla.
"Mihin suuntaamme?" maukaisin niin tyynesti kuin vain pystyin. Katselin ympärilleni. Muita kissoja ei ollut lähdössä metsästämään, mikä teki hetkestä vieläkin epäilyttävämmän. En kuitenkaan tahtonut myöntää sitä isäni edessä. Olihan minun perheenjäsenenä kuitenkin hyväksyttävä isäni päätökset ja olla hänen puolellansa vaikk mitä tahansa tulisi eteen.
"Kohta näet", Raetähti maukaisi jalähti johdattamaan minua ulos leiristä. Yritin sysätä päästäni pois ne kaikki epäilevät ajatukset, jotka johtivat siihen, että sukulaiset todella olivat molempien korvieni kohtaloina. Mielessäni pyörii kuitenkin edelleen todella hyvin se hetki, kun Kostohenki viipaloi korvani. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Ryhdyin tarkastelemaan isääni hiukanbtarkemin. Hänen kokonsa, rakenteensa, kokemuksensa, minun tulisi ottaa kaikki huomioon, jos hän tekisi jotakin epäilyttävää. Minua tosin rupesi yhtäkkiä kiinnostamaan Raetähden henget häntä katsellessani. Hän oli vasta saanut nimensä, mutta oliko hän ehtinyt jo menettää henkiä? Siinä samassa muistin kuitenkin hänen uskovan Pimeyden metsään. Käänsin katseeni pois isästäni. En tahtonut ajatella tätä aihetta enempää. Oma uskoni oli kuitenkin vielä epäselvä. Tai kolmesta mahdollisesta yksi ainakin oli suljettu ulos. Pimeyden metsään en uskonut ja se oli varmaa. Usko Tähtiklaania kohtaankin oli hiipumaisillaan. Kohotin kuononi taivaalle jonkinlaisen merkin takia. Tahdoin Tähtiklaanin todistavan oliko heihin uskominen todella tämän vaaran arvoista. Hetket kuluivat eikä merkkiä kuulunut. Käänsin katseeni tassuihini ja purin hampaani yhteen. Jäljelle oli jäänyt enää minun ja Raetähden välinen hiljaisuus. Huokasin. Minun olisi avattava keskustelu isäni kanssa, jos tahtoisin tehdä pienestä metsästysretkestämme edes hiukan siedettävämmän.
"Olet päällikkö", maukaisin hiljaisuuden rikkoen, "sinä tiedät milloin oppilas on valmis soturiksi."
Tiedän, aiheeni oli outo valinta, mutta en keksinyt parempaa.
"Mutta mistä mestari voi tietää, että on tehnyt kaikkensa? Että on kouluttanut oppilaansa tarpeeksi hyvin?"
Mieleeni palasi väkisinkin Naakkalaulu. Naaras oli ollut opeissani aivan liian nopea. En pystynyt uskoa sitä. Nyt hän soturiksi päästyä kuitenkin vain liehitteli Kostohenkeä. Käännyin takaisin Raetähden puoleen.
"Kuinka monta oppilasta sinä olet kouluttanut? Kuita tiesit, että he ovat valmiita ottamaan vastuun?"

// Rae? Sori Kojo on vähä tämmönen ku sen välit vanhempiensa kaa on vähä mitä on xD

Nimi: Raetähti

07.06.2018 20:11
Sujahdin ulos pesästäni. Räpyttelin hetken silmiäni, jotta ne tottuisivat kirkkauteen. Olin pesässäni turkkini suinnan ohella tullut ajatelleeksi pentujani. En ollut pitkään aikaan viettänyt heidän kanssaan kunnolla aikaa. En edes muistanut milloin olisimme keskustelleet paria sanaa enemmän. En halunnut vaikuttaa isältä, joka ei välittänyt. Välitinhän minä, mutten vain halunnut sitä kaikkien kuolonklaanilaisten edessä näyttää. Olin päättänyt pyytää Kojoottivirnettä, poikaani, metsästämään kanssani. Ehkä se saisi väleistämme taas läheiset, jos ne ovat sitä edes koskaan olleet. Hymähdin ja lähdin astelemaan sotureiden pesää kohti. Tuntui oudolta sujahtaa tuttuun pesään, jossa ei kuitenkaan enää nukkunut. Toivoin Kojoottivirneen olevan vielä pesässä, ettei minun tarvitsisi kierrellä ympäri leiriä toisen perässä. Äkkäsinkin hetken kuluttua rusehtavan harmaan kollin nukkumassa sammalvuoteellaan. Katsoin ympärilleni silmäillen samalla sotureiden vuoteiden järjestystä. Oli se muuttunut melko paljon siitä, kun muutin päällikön pesään. Huomasin myös, että aloin saamaan kysyviä katseita osakseni. Päätin siis heti miten herättää Kojoottivirneen. Astelin kollin luokse ja tökkäsin häntä tassullani.
"Kojoottivirne?" mau'uin toisen korvan juuressa. Astuin taaksepäin odottaen kollin heräävän. Huomasin poikani aukaisevan silmänsä ja päätin mennä suoraan asiaan, jota varten olin sotureiden pesään tullut ja Kojoottivirneen herättänyt.
"Lähdetäänkö metsästämään?" kysyin ja kohotin hieman kulmiani. Odotin tietenkin myönteistä vastausta, mutten sysännyt mahdollisuuksista myöskään kielteistä.

//Kojo?

Nimi: Elandra

07.06.2018 15:18
Valhekuiske: 5kp -

Jäälilja: 37kp! -

Sysisydän: 5kp -

Kostohenki: 17kp -

Kylmähenkäys: 37kp! -

Korpitassu: 25kp! -

Raetähti: 24kp! -

Kalmalilja: 38kp! -

Viiltokaaos: 43kp! -

Roihumyrsky: 14kp -

Hiiripisara: 6kp -

Mututassu: 7kp -

Nimi: Viiltokaaos

07.06.2018 14:53
Katsoin Kalmaliljaa leukaani aavistuksen verran ylemmäs nostaen, jotta naaras ei varmastikaan unohtaisi sitä, että olin häntä ylempiarvoinen ja voimakkaampi.
"En tietenkään aio karkottaa rakasta kumppaniasi, sehän olisi hiirenaivoisin teko mitä voisi tehdä. Jos hän saa tietää suunnitelmistani eikä hyväksy niitä, olkoon hän panttivankimme. Jos sinä ja ystäväsi käännytte tällöin minua vastaan, kohtalonne ei ole Raetähden kohtaloa parempi. Paras siis pitää suunne visusti kiinni ja käyttäytyä huomaamattomasti", naukaisin ja viilsin kynsilläni ilmaa. Olimme pysähtyneet hetkeksi, mutta nyt jatkoimme taas matkaamme Varjoklaanin rajan vastaista ukkospolkua myöten. Vilkaisin nopeasti Ahvenleukaa, joka kulki aivan kintereilläni kolmen muun kissan edellä. Hän oli hädin tuskin edes avannut suutaan koko partion aikana, joten päätin laittaa hänet avaamaan sen:
"Entä sinä Ahvenleuka? Olet ollut suunnitelmissani mukana pisimpään, oletko saanut uusia ystäviä Kuolonklaanista, jotka voisivat olla minulle ja suunnitelmilleni hyödyksi?" Kolli nosti katseensa minuun ja kiristi hieman tahtiaan päästäkseen aivan rinnalleni. En sanonut mitään, sillä tahdoin vain kuulla Ahvenleuan vastaavan kysymykseeni.
Saavuimme Varjoklaanin ja Tuuliklaanin vastaiselle rajalle. Ylitin mustapintaisen polun partion johdossa ja lähdin hitain askelin suuntamaan kohti leiriä. Käänsin odottavan katseeni Ahvenleukaan, joka ei ollut saanut vielä asiaansa sanotuksi.

//Ahven?

Nimi: Mututassu

07.06.2018 09:04
"Klaanin tulevaisuus ei ole kuitenkaan kiinni yhdistä harjoituksista, joten jos olet oikein reipas niin lupaan, että voimme harjoitella taisteluliikkeitä." Innostunut virne valaisi kasvoni ja pörhistin ylpeilevästi turkkiani. Tietenkin minä olisin reipas! Minusta se ei ainakaan olisi kiinni, että pääsisimmekö harjoittelemaan taisteluliikkeitä. Minähän kiertäisin reviirin vaikka yhdessä silmänräpäyksessä, jos olisi pakko. Se ei kuitenkaan ehkä olisi ihan mahdollista... Ravistelin päätäni karkottaen ajatukset päästäni ja loikin mestarini perään, joka oli jo jatkanut matkaa. Asetuin astelemaan mestarini viereen ja pidin vauhtini tasaisena, jotta en jäisi jälkeen. Huomasin kuitenkin hetken käveltyämme, että Valhekuiskeen vauhdissa pysytteleminen oli melko työlästä, olinhan häntä nuorempi ja pienikokoisempi. Yritin samalla katsella ympärilleni ja pistää merkille kaiken mahdollisen Kuolonklaanin reviiristä, mutta kun olin vähällä kaatua omiin jalkoihini, päätin vain keskittyä Valhekuiskeen vauhdissa pysymiseen. Epätasainen maa vei myös huomiotani, sillä en ollut tottunut kävelemään epätasaisella pinnalla. En ollut myöskään ikinä kävellyt näin pitkää matkaa näin nopeasti, joten jalkojeni lihaksia särki jo hieman. Pidin kuitenkin suuni tiukasti kiinni enkä sanonut sanaakaan, sillä en tahtonut vaikuttaa heikolta. Heilautin korviani yrittäen unohtaa jo hieman väsyneet jalkani. Huomasin samalla jääneeni hieman jälkeen Valhekuiskeesta, joten kirin mestarini kiinni. Naaras oli kuitenkin pysähtynyt, ja törmäsin tämän takamukseen. Pyllähdin istumaan maahan ja kellahdin siitä vielä selälleni. Vaistosin Valhekuiskeen katsovan minua, ja kömmin nopeasti ylös. Kasvojani kuumotti häpeästä, mutta katsoin silti mestariani suoraan silmiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten käänsin taivaansiniset silmäni pois mestaristani ja vilkuilin ympärilleni. En tiennyt missä olimme, koska en ollut ikinä käynyt Kuolonklaanin reviirillä. Siispä päätin kysyä mestariltani asiasta.
"Missä me olemme?"

// Valhe?

Nimi: Kalmalilja

05.06.2018 21:36
"Ensinnäkään minä en tue sinua Raetähteä vastaan", naukaisin pontevasti ja huiskaisin häntääni. "Älä kuvittelekaan. Hän on kumppanini, ja minulle on jo tarpeeksi vaikeaa toimia hänen selkänsä takia. Mutta lupaan kuitenkin olla kertomatta hänelle mitään. Minä olen sinun puolellasi, kunhan siihen ei sisälly mitään ikävämpää kumppaniani kohtaan. Esimerkiksi tappamista tai karkoittamista. Jos näin käy, kerron suunnitelmistasi jokaiselle, mukaan lukien muidenkin klaanien johtajille."
En todellakaan pitänyt siitä, miten Viiltokaaos puhui Raetähdestä. Olihan hän merkittävämpi kissa - mikä tuntui hiukan pahalta myöntää - mutta Viiltokaaos ei ollut klaanin päällikkö, vaan Raetähti, ja tulisi olemaan vielä pitkään. Vielä monta kuuta, jos se minusta riippuisi. Minä olin tietenkin Viiltokaaoksen tukija, koska hän pystyi tarjoamaan minulle sen, mitä Raetähti valitettavasti ei. Mutta kollin puhe vain tuntui hyvin uhkaavalta.
"Minulla on ennestään muutamia tukijoita. Erinäisitä syistä", murahdin. En voinut kertoa Tähtiklaanin ennustuksesta, silloin minut nähtäisiin aivan eri valossa. Vaikka olinkin nykyään täysin uskollinen Pimeyden Metsälle.
"Ensinnäkin tyttäreni Sysisydän olisi vahva tukija. Hän on erinomainen soturi ja luonteeltaan vahva. Kaksi muuta hiukan merkityksettömämpää ovat Sirppiraita ja Lintulumo, jotka ovat kyllä uskollisia minulle, mutteivät välttämättä sinulle - tai suunnitelmillesi."
Voisin tietenkin hankkia lisää tukijoita helposti. Ja miksi en? Eihän siinä ollut edes mitään vaikeutta, piti vain löytää kissa ja vaikuttaa häneen oikealla tavalla. Aina piti kuitenkin muistaa, ettei keneenkään tulisi luottaa täysin.

//Viilto? Jää? Ahven?

Nimi: Jäälilja

05.06.2018 18:19
Viiltokaaoksen puheet kuulostivat vakuuttavilta, pidin siitä. En ollut yhtään yllättynyt siitä että Ahvenleuka kuului Viiltokaaoksen joukkoihin, sillä olinhan nähnyt heidät monesti yhdessä. Jokiklaanin entinen päällikkö oli vannonut uskollisuuttaan kuolonklaanille ja olisi vahva lisä.
"Korpitassusta saattaisi olla ainesta jos saisin vielä varmuuden hänen uskollisuudestaan", lausahdin rikkoen hiljaisuuden, joka oli saapunut välillemme yhtä huomaamattomasti kuin sumu. Siirsin katseeni itsevarmasti Viiltokaaoksen vihreisiin silmiin. Pidin siitä kuinka kolli päätti haluavansa jotain ja alkoi toteuttaa suunnitelmiaan. Tiesin, etten luottaisi vielä Kylmähenkäykseen sen vertaa että alkaisin osoitella tälle suuntaa kohti Viiltokaaosta. Alun perinhän pidin siniharmaata kollia pelkkänä sätkynukkena, jonka avulla olisin saanut sisäpiirin tietoa Varjoklaanista, mutta ystävyyden tunne oli vallannut minut. Siltikään Kylmähenkäys ei vielä merkinnyt minulle mitään sen suurempaa. Viikseni alkoivat värähdellä ohi kulkevassa tuulessa hennosti.

//Viilto? Kalma? Ahven? Sori pätkä xd

Nimi: Viiltokaaos

05.06.2018 17:50
Käänsin katseeni Kalmaliljaan, joka oli esittänyt kysymyksen liittyen kumppaninsa Raetähden kuolemaan. Päälliköllä ei toivottavasti ollut aavistustakaan hänen selkänsä takana tekemistäni suunnitelmista.
"Erittäin hyvä kysymys, Kalmalilja", nau'uin tarkoituksellisesti varmasti niin isoon ääneen, että koko nelikko kuuli puheeni.
"Meillä on aikaa odottaa. Mitä kauemmin aikaa saamme, sitä paremmin hoidamme koitoksen. Minun puolestani Raetähti saa elää päällikkönä niin pitkään kuin vain itse tahtoo. En toivo hänen kuolemaansa, mutta en myöskään hänen elämäänsä", selitin ja viilsin jälleen kynsilläni ilmaa kääntäen katseeni eteenpäin. Varjoklaanin reviirin vastainen ukkospolku häämötti kaukana edessämme. Kaksi hirviötä juoksivat sitä pitkin lähes kiinni toisissaan. Jatkoin matkaani eteenpäin hiljaisuuden vallitessa yllämme. Kenelläkään ei tainnut olla enää kysyttävää, joten koin parhaaksi siirtyä seuraavaan asiaan.
"Tässä on olemassa aina riski siitä, että Raetähti saa tietää suunnitelmistani. Hän tuskin kiittelee minua siitä, että olen suunnitellut tällaista hänen selkänsä takana koko metsän valloitusta yhdessä muiden kanssa. Veikkaan, että hän joko tahtoo ottaa suunnitelman omiin nimiinsä tai jyrää sen hetkessä ja karkottaa minut ja kaikki tukijani. Siispä meidän täytyy olla vahvoja, kerättävä joukkoja, jotka varmistavat sen, että suunnitelma on minun ja toteutuu niin kuin minä tahdon", naukaisin järeällä äänellä nelikolle kääntäen katseeni heidän suuntaansa.
"Eli jatkammeko vain ystävien hankkimista?" kysyi Ahvenleuka siristäen silmiään aavistuksen verran.
"Juurikin näin. Mitä enemmän ystäviä, sitä enemmän tukijoita ja sitä varmemmin suunnitelmat menevät kuten tahdon. Tällä hetkellä tärkeä tehtävänne on hankkia ystäviä Kuolonklaanin sisältä. Selvittäkää voitteko luottaa kissaan, jonka jälkeen voitte antaa vihjeitä ja mahdollisesti passittaa ystävänne minun puheille saamaan lisätietoa", kerroin.
"Kenties teillä on jo joitakin, jotka tukevat minua Raetähteä vastaan?" lisäsin antaen katseeni kiertää kaikki kissat Tuhokatsetta lukuun ottamatta. Kaikki tiesivät, ettei vanhalla soturilla ollut enää tänäpäivänä suhteita yhteenkään soturiin, lukuun ottamatta riitaisia suhteita jostakin turhasta asiasta.

//Kalma, Ahven, Jää?

Nimi: Kalmalilja

05.06.2018 16:42
Siskoni oli eilen nimitetty Kuolonklaanin soturiksi, Kuolemakukaksi. Kun Raetähti oli päättänyt, että hänet hyväksyttiin klaaniimme, naaraan nimitys oli tapahtunut heti tämän jälkeen. Hänestä olisi varmasti hyötyä minulle. Jos ei olisi, en tietenkään olisi antanut kumppanini päästää häntä keskuuteemme.
Nyt olin partiossa Viiltokaaoksen, Ahvenleuan, Tuhokatseen sekä Jääliljan kanssa. En ollut edes tiennyt Jääliljan olevan mukana Viiltokaaoksen suunnitelmissa, mutta selvästi jotain oli tapahtunut minun huomaamattani. Viiltokaaos oli juuri selittänyt nykyisen tilanteen ja osan suunnitelmaansa, mutta yksi asia oli jäänyt mieleeni vaivaamaan.
"Sinä puhuit siitä, mitä tapahtuu kun Raetähti on kuollut. Oletatko hänen kuolevan tuosta vain? Ja entä jos hän ei kuolekaan, aiotko itse hoitaa asian?"
Puhuin hiljaisella äänellä, sillä ei muun kolmen kissan tarvinnut olla osana kaikessa keskustelussa.

//Viilto? Muut? Sori tönkkö ja pätkä xc

Nimi: Viiltokaaos

05.06.2018 16:29
Heti aamulla herätessäni ennen auringonnousua järjestin tämän päivän partiot. Aurinkohuipun partiota johdin itse, mukaani määräsin Tuhokatseen, Kalmaliljan, Ahvenleuan ja Jääliljan, aivan kuten olin eilen suunnitellutkin.
Tällä hetkellä aurinko suuntasi nopeaa tahtia kohti huippuaan, pian olisi aika lähteä. Kulkisin partioni kanssa Korkokiviltä Varjoklaanin ja Tuuliklaanin rajanakin toimivalle ukkospolulle. Istuskelin kaikessa rauhassa taas suurkiven varjossa. Saatoin nähdä täältä jokaisen partiooni lähtevän kissan Tuhokatsetta lukuun ottamatta. Entisen elämäni luottosoturi oli mennyt tovi sitten lepäämään. Hän oli kertonut väsymyksen olevan huonosti nukutun yön vika, mutta todellisuudessa vanhuus taisi painaa hänen vanhoja luitaan kasaan ja aiheutti väsymystä. Näin Valhekuiskeen poistuvan leiristä yhdessä oppilaansa Mututassun kanssa. Kuulin lähestyviä askeleita sotureiden pesän suunnalta. Käänsin katseeni kohti Kalmaliljaa, joka istuutui vierelleni.
"Sinulla taitaa olla jotain mielessä, kun partion oikein järjestit. Onko Jäälilja mukana suunnitelmissasi?" musta naaras kysyi hiljaisella äänellä pitäen katseensa edessäpäin.
"Kerron kaiken oleellisen partiossa", ilmoitin vilkaisemattakaan soturiin päin. Viilsin samalla kynsilläni ilmaa. Kalmalilja tuhahti vastaukseksi ja jäi istumaan siihen vierelleni odottaen kai partion lähtöä.

Kun aurinko viimein oli huipussaan, nousin ylös ja lähdin kulkemaan kohti leirin uloskäyntiä.
"Herätä Tuhokatse ja käske Ahvenleuka ja Jäälilja uloskäynnille", nau'uin Kalmaliljalle luoden häneen silmänräpäyksen ajan ankaran katseen. Sanaakaan sanomatta musta naaras loikki sotureiden pesälle. Hän ei väittänyt vastaan, varmaankin hän oli utelias ja tahtoi saada mahdollisimman pian kuulla asiani. Kalmaliljan ei edes tarvinnut kaksikolle sanoa partioon lähdöstä, kun Ahvenleuka ja Jäälilja saapuivat jo luokseni. Vähän tuon jälkeen saapuivat myös Kalmalilja ja vanha Tuhokatse.
"Lähdetään", murahdin ja lähdin suuntaamaan ulos leiristä. Koska piikkihernetunneli oli melko ahdas ja matala, jouduin kulkemaan sen lävitse kumarassa. Ulos leiristä päästyämme jatkoin matkaa kohti ukkospolkua. Kun olimme päässeet kyllin kauas leiristä ja olin tarkistanut, ettei lähistöllä ollut muita, aloitin:
"Kuten varmaan olettekin jo arvanneet, partion tarkoitus on nostaa teidät ajan tasalle siitä, mitä on meneillään. Tästä lähtien alamme kokoontumaan aina silloin tällöin keskenämme, mutta muuten tieto välillämme kulkee minun kauttani tai minun käskystäni yksityisesti. Ymmärrättekö te?" kysyin ja vilkaisin nelikkoa, joka kulki perässäni.
"Tietenkin", Tuhokatseen vastaus kuului ylitse muiden. Pysyin taas hetken hiljaa, kun lähestyimme ukkospolkua. Varmistettuani ylittämisen olevan turvallista, johdatin partioni sen ylitse. Kuljin taas hetken ajan hiljaa nummilla kohti Korkokiviä. Kukaan ei sanonut sanaakaan, ilmapiiri oli jopa hieman kireä.
Kun olimme ohittaneet emonsuun, hidastin tahtiani kertoakseni lisää.
"Pienen joukkomme uusin tulokas on Jäälilja, joka oli avuksi eräässä asiassa Varjoklaania koskien. Tapasin eilen Varjoklaanin varapäällikön Minttusydämen, jonka johdosta Varjoklaani tulee olemaan liittolaisemme sitä tarvitessamme. Tosin liitto on vasta virallinen sitten, kun Tihkutähti ja Raetähti ovat historiaa, mutta hän antoi minulle sanansa ja minä omani", selitin. Huomasin Tuhokatseen aikovan sanoa jotakin. Samassa ymmärsin, että Jäälilja oli ainoa, joka ei tiennyt minun olevan Viiltotähti. Toivoin vanhan kollin pysyvän tästä asiasta hiljaa.
"Oletko varma, että heihin voi luottaa? Ovatko he unohtaneet, mitä Kuolonklaani teki heille?" kolli kysyi silmiään siristäen.
"Siitä on kulunut vuodenaikoja, lisäksi lähes kaikki sen tehneet kissat ovat kuolleet ajat sitten. Varjoklaani on puolellamme, voitte luottaa minuun", nau'uin tasaisella äänellä.
"Mutta miksi? Mitä sinä lupasit heille?" Kalmalilja kysyi vuorostaan. Kasvoilleni piirtyi hento virne viiltäessäni kynsilläni ilmaa.
"Koitokseen asti he saavat pysyä ulkona kaikesta tapahtuvasta. Lisäksi tuemme heidän heikkoa riistatilannetta silloin tällöin parilla riistalla", selitin mustalle soturille, joka katsoi minua epäilevä ilme kasvoillaan.
"Muuta kysyttävää tästä asiasta, vai voimmeko jatkaa eteenpäin?" kysyin ja käännyin poispäin Korkokiviltä suunnaten hitaasti kohti Varjoklaanin rajaa. Vuorotellen katsoin silmiin jokaista mukanani olevaa kuolonklaanilaista odottaen heidän sanovan jotain.

//Kalma, Ahven tai Jää? Jos saan pyytää ni tehkää nii et Viilto pystyy siin viel kertoo yhe jutu + jos jatkatte ni älkää kirjottako noit kaikkii puheenvuoroi uuestaa XD

Nimi: Roihumyrsky

05.06.2018 13:32
Olin vaeltanut jo monen auringonkierron ajan. Kuolonklaanista lähdettyäni olin päättänyt vain matkata niin kauan, kunnes löytäisinhyvän paikan elää. Kelvollisia asuinpaikkoja oli tullut matkanvarrella, mutta jotenkin vaistoni käski minua jatkamaan. Olin saapunut jonkin kaksijalkalan luo. Monet oudot tuoksut ajautuivat sieraimiini ja nyrpistin nenääni ukkospolkujen ja hirviöiden katkulle. Olin jokin aikaa sitten tavannut jonkun kaksijalkalassa elävän erakon, joka oli kertonut lähellä elävästä kissajoukkiosta, joka kutsui itseään klaaniksi. Tämä klaani jotenkin kiehtoi minua, mutten ollut varma, halusinko olla osa sitä. Klaanielämä ei ollut oikein koskaan tuntunut oikealta vaihtoehdolta minulle. Olin syntynyt erakoksi, ja erakko olisin aina. Tavattuani tuon kissan olin ottanut suunnan kohti tuota klaania. Halusin selvittää, minkälainen klaani oli kyseessä. Olin kuullut puhuttavan Taivasklaanista, joka asui jossain täälläpäin. Olisiko mahdollista, että se olisi tämä klaani?
Tämä paikka vaikutti joka tapauksessa hyvältä paikalta elää. Täällä oli rauhallista ja klaanien väliset selkkaukset olivat kaukana. Voisin viimein elää sitä elämää, josta olin haaveillut. Kenties hankkia jopa kumppanin ja perustaa perheen. Yksin eläminenkään ei tosin kuulostanut hullummalta vaihtoehdolta. Joka tapauksessa parasta oli se, etten ollut sitoutunut tekemään mitään tai toimimaan kenenkään vallan alla. Sain olla vapaa.
Kuljin vehreän niityn halki kohti metsikköä. Puiden alla tunsin oloni kotoisaksi. Muistelin, miten olin pentuna asunut Jääliljan ja kahden muun pentuetoverini kanssa metsässä, ja ehkä juuri se oli syy täällä viihtymiseeni.
Kuljin hiljaa metsän halki kuunnellen tarkkaavaisesti ympäristöäni. Taivasklaani oli lähellä... Ja vaikka en erityisesti karttanutkaan klaanin kissoja, en halunnut joutua heudän kanssaan vaikeuksiin. Ehkä joskus voisin jopa liittyä heihin, jos siltä tuntuisi. Kiipesin ajatuksissani lähellä okevan korkean puun latvaan ja katsoin maisemia. Näin lähellä jonkinlaisen rotkon, jossa näkyi liikuskelevan kissoja *Tuon on pakko olla Taivasklaani.* Klaanin elämä oli varmasti hyvin rauhallista verrattuna vaikka Kuolonklaaniin. Toivoin, että tästedes minunkin elämäni olisi.

Nimi: Hiiripisara

05.06.2018 12:34
Kun kuulin Jäätikkötassun naukuvan jotain, kasvoilleni ilmestyi tyytyväinen virne, jonka muutin synkkään ja surunomaiseen ilmeeseen kääntyessäni katsomaan oppilasta ja vastaamaan hänen esittämiinsä kysymyksiin.
"Sinä et ymmärrä, et ole koskaan käynyt Kuolonklaanissa. Tiedätkö mitä tapahtuu niille, jotka uskovat Tähtiklaaniin tai ovat vain ystävällisiä?" kysyin pitäen hetken tauon puheessani.
"Kuolonklaanilaiset juonivat heidän selkänsä takana ja tilaisuuden tullen he tappavat tai häätävät pois. Muiden klaanien silmissä se näyttää siltä, että joku muu olisi tappanut tai kissa olisi itse halunnut lähteä. Suuri osa heistä kyllä tahtookin lähteä, mutta minä en voi", nau'uin itkua vääntäen. Jäätikkötassun ilme oli yhä hieman hämmästynyt. Oppilas ei osannut sanoa mitään ennen kuin minä jo jatkoin:
"Jos minä lähtisin, mihin minä muka menisin? Ei kukaan tahdo edes nukkua samassa pesässä saastaisen kuolonklaanilaisen kanssa, uskoi hän kuinka Tähtiklaaniin. Minä vain haluaisin edes yhden päivän olla jotakin muuta kuin kylmä kuolonklaanilainen, joka vähät välittää muista. Minä tahtoisin olla se oikea Hiiripisara, joksi minä oikeasti synnyin." Olin sisälläni erittäin tyytyväinen sanoihini, mutta ilmeeni oli synkkä ja lähes itkin. Onnistuin eläytymään tilanteeseen hyvin. Toivoin vain Jäätikkötassun uskovan kaiken ja säälivän minua. Ujuttautuisin hänen ystäväkseen, kaivaisin tietooni Jokiklaanin syvimmät salaisuudet ja niitä avulla käyttäen tuhoaisin koko klaaniin. Olisi se voinut olla Tuuliklaani tai Myrskyklaanikin, mutta Jäätikkötassu nyt vain sattui eteeni ja suunnitelma houkutteli liikaa. Ehkä olin kajahtanut, mutta minä pidin tästä erittäin paljon.

//Jäätikkö?

Nimi: Korpitassu

05.06.2018 09:02
Painelin sammalta oppilaiden pesässä. En ollut kovinkaan pikkutarkka siisteysasioissa, mutta tämä peti olisi saatava juuri sopivan pehmoiseksi, jotta voisin nukkua sillä tyytyväisenä. Nypin hampaillani neulasia ja tikkuja pois. Niidenkään päällä en haluaisi nukkua. Huomasin maassa muutamia pehmeän näköisiä sulkia. Poimin sulat ja nuoleskelin niistä pahimmat liat pois. Asettelin sulkia sammalpedilleni ja aloin tunnustelemaan varovaisesti sammalta, mahdollisten tikkujen varalta. Käpäläni osui johonkin kovaan, mutta ei kuitenkaan terävään. Kumarruin ja nappasin sammalissa piilotelleen kävyn suuhuni. Nakkasin kävyn kauemmaksi välittämättä siitä, osuiko se johonkin. Päätin vihdoinkin käydä levolle tässä pesässä, pesässä johon olin jo kauan haikaillut. Tiesin, että Sysisydän aloittaisi koulutukseni viimeistään huomenna, joten nukkuminen kannatti. Käperryin pienelle kerälle makuualustani päälle ja suljin silmäni.

//Unta//

Oli pimeää. Ympärilläni kuului hiljaisia ääniä. Nenääni kulkeutui vahvoja hajuja, jotka saivat minut värähtelemään. Yhtäkkiä pimeydestä kuului kirkaisu. Enää ei kuulunut muuta, kuin rohiseva hengitys. Hengitys lakkasi äkkiä. Kuolema ja pelko, päällimmäiset hajut. Vastenmielistä. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi pieni pentu. Se näytti etäisesti tutulta. Yhtäkkiä tajusin tuijottavani itseäni aivan pienenä. Ilma pentu-minän vieressä väreili. Siihen ilmestyi toinen pentu, harmaa sellainen. Samassa harmaa pentu ikään kuin pyyhkäistiin pois. Jäin yksin tuijottamaan surullisena harmaan pennun perään.

//Hereillä//

Nousin istumaan pedilläni hämmentyneenä. Uni oli ollut todella sekava, enkä ollut ymmärtänyt muuta, kuin sen että olin itse ollut unessa, mutta vain pentuna. En tajunnut, oliko unella ollut jokin merkitys. Oliko se ollut muisto? Tai sitten vain uni. Ravistelin päätäni hieman tokkurassa ja nuolaisin sojottavat karvani siisteiksi. Tassuttelin ulos pesästä ja istahdin kivikeon vierelle odottelemaan Sysisydäntä.

//Sysi? Toi uni oli siis niinku muisto Korven pentuajoista

Nimi: Raetähti

04.06.2018 16:41
Kalmaliljan siskon poistuttua kumppanini käänsi kirkkaanvihreän katseensa minuun.
"Vaikka kuinka tunnenkin inhoavani tuota kissaa, sinun on päästettävä hänet klaaniimme", Kalmalilja naukaisi. Kummallista, että Kalmalilja vihasi jo nyt siskoaan, vaikka oli tuntenut toisen vasta aivan pienen hetken ajan.
"Minä haluan hänet tänne. Mutta vain siksi, että hänestä voi olla minulle hyötyä. Älä kuvittele, että antaisin suuresti arvoa omille sukujuurilleni. Vanhempani todistivat ettei se kannata", kumppanini naukui vielä. Nyökkäsin pari kertaa pikaisesti ja syvennyin ajatuksiini. Tällä kertaa apunani ei ollut Viiltokaaosta vaan Kalmalilja. Tuskin minä heidänkään apuaan yhtään sen enempää tarvitsisinkaan. Oli kuitenkin hyvä, etten minä ollut ainoastaan päättämässä tästä asiasta vaan sain hieman apua toisesta näkökulmasta. Lopullisen päätöksen tein loppuen lopuksi minä. Ei minulla ollut erakkonaarasta mitään vastaankaan, enkä uskonut hänestä olevan haittaa Kuolonklaanin riveissä. Katsahdin meripihkaisilla silmilläni kumppaniini.
"Olen nyt päättänyt, että siskosi pääsee Kuolonklaaniin. Ei hänestä pitäisi haittaakaan olla", sanoin ja nousin seisomaan. Tästä pitäisi vielä kertoa itse Kalmaliljan siskolle.
"Kutsuisitko hänet takaisin?" hymähdin ja venyttelin hieman raajojani. En jaksanut enää istua pidempään, sillä olinhan jo maannut pitkään parantajan pesällä. Tämän jälkeen lähtisin kyllä mieluusti kävelylle. Pitää vain saada tämä asia nopeasti pois alta.

//Kalma?

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com