Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Chat on hetkellisesti pois käytöstä, hyppää väliaikaiseen chattiin tästä!

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Kuolonklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Kuolonklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Viiltokaaos

20.05.2018 15:36
Katsoin Jääliljaa mitäänsanomaton ilme kasvoillani. Soturi oli selvästi kiinnostunut suunnitelmistani, joka oli erittäin hyvä asia. Hän olisi hyvä lisä joukkoihini ja hänestä voisi olla apua järjestelyissä. Hänen kauttaan voisin saada yhteyden Varjoklaanin Minttusydämeen, joka oli tärkeä kissa sodan voittamisen kannalta, mutta ei välttämätön. Loikkasin alas puhujankiveltä ja kiersin Jääliljan hitaasti ympäri. Naaras piti katseensa minussa koko ajan paitsi silloin, kun olin hänen takanaan.
"Sinulla on suhteita Varjoklaanissa, eikö niin?" naukaisin ja jatkoin odottamatta vaalean naarassoturin vastausta:
"Minulla on sinulle tehtävä." Naaras siristi silmiään kuunnellessaan sanojani.
"Mitä tahdot minun tekevän?" soturi kysyi nostaen leukaansa aavistuksen verran ylemmäs. Istuin alas hänen eteensä ja viilsin kynsilläni ilmaa.
"Jos hankit Minttusydämen Varjoklaanin ja Kuolonklaanin vastaiselle rajalle huomisillaksi, olet mukana suunnitelmissani", vastasin ja katsoin soturia syvälle tuon jäisiin silmiin. Jäälilja ei vastannut mitään, hän piti katseensa tiukasti silmissäni. Tunsin auringon paahtavan tummaa turkkiani suoraan ylhäältä, mutta en halunnut liikkua ja irrottaa katsestani soturista ennen tuon vastausta. Onnekseni kuitenkin hento tuulenvire viilensi hieman oloani, vaikka varjoon peruuttaminen olisi auttanut huomattavasti enemmän. Tällä hetkellä olin hieman kateellinen Jääliljan vaalealle turkille, johon aurinko ei tarttunut lämmöllään samalla tavoin kuin omaani.

//Jää?

Nimi: Uljastassu

20.05.2018 11:54
//JATKOA KALMALLE//

Huulilleni levisi kylmän tyytyväinen hymy. "Vihdoinkin." Vilkaisin Sysisydäntä, ennen kuin astelin ketunmitan päähän hänestä. Katsoin tätä viilein katsein silmiin ja sanoin: "Anna tulla, Sysisydän. Odotan innolla..."
Seisoin täysin tyynenä paikallani, lukuun ottamatta viileän häijyä hymyäni. Tämähän oli mielenkiintoista.. En todella malttanut odottaa näkeväni tuon mustaturkkisen naarassoturin taistelutaitoja. Joko hän olisi täysin surkea ja häviäisi rammalle hiirellekin tai sitten hän olisi ihan kelpo vastus. Oli miten oli, minun kipukynnykseni oli korkea. Tuskin edes tuntisin hänen kynsiään turkissani, mikäli hän onnistuisi ne sinne upottamaan. Varoittamatta minä hyökkäsin, tarrasin kynsilläni Sysisydämen lapoihin ja kaadoin tämän kyljelleen. Aloin raastaa hänen vatsaansa niin, että karvatupot lentelivät. Muutaman nopean, syvän viillon jälkeen kierähdin kauemmas ja jaloilleni. Ryhdyimme kiertelemään toisiamme naaraan noustua ylös.

//Sysi? Kalma?

Nimi: Korpipentu

20.05.2018 11:22
Katsoin hetken pois kävelevän Jääliljan perään. Murahdin ärsyyntyneenä. Jääliljaan ei kyllä voinut luottaa yhtään. Vilkaisin silmät viiruina Pimeyslehteä. Naaras oli istahtanut maahan, ilmeisesti odottamaan minua. Pimeyslehti saisi nyt odottaa. En jäisi hänen seuraansa. Naaras oli saattanut olla mielestäni mukava, mutta olin todennut, että täällä oli paljonkin kiinnostavampaa seuraa, kuin tuo kuningatar. Lähdin kävelemään poispäin Pimeyslehdestä sanomatta mitään tai vilkaisematta taakseni. Olin tuntevinani Pimeyslehden katseen niskassani, mutten välittänyt siitä. Aloin katsella ympärilleni toiveikkaana. Jäälilja oli kadonnut jonnekin, enkä juuri nyt halunnut tavata häntä. Aukiolla oli joitakin kissoja. Jotkut olivat varmaankin ulkona, jotkut saattoivat vielä nukkua. Pentuna oli kyllä vähän tylsää. Olisin halunnut lähteä ulos leiristä, tutkimaan paikkoja. Voisin kyllä lähteäkin, mutta siitä saattaisi, ja luultavimmin seuraisikin rangaistus, joka saattaisi evätä oppilaaksi pääsemisen joksikin aikaa. Ja oppilaaksihan minä halusin, pian. Sitä paitsi, jos jäisin kiinni karkaamisesta, kukaan ei luultavimmin katsoisi minua suopeasti. Jääliljakin vain irvailisi ja se ei olisi hauskaa. Kuristin kulmiani. Olisi keksittävä tekemistä. Mihinkään sammalpalloleikkeihin en alentuisi ja kissat aukiolla vaikuttivat kaikki läpeensä tylsiltä. Niinpä päätin lähteä tutkimaan leiriä niin, että tuntisin jokaisen kolkan sieltä, ennen kuin olisin oppilas. Katselin ympärilleni ja lähdin hiipimään ympäristöä koko ajan tarkkaillen leirin reunamia pitkin.

//Joku? Tönkkö pätkä. Ei oikein ajatus kulje

Nimi: Jäälilja

19.05.2018 14:36
Kurtistin kulmiani hiukan yllättyneenä samaan aikaan omahyväisesti hymyillen. Tarkastelin hetken ajan kokoontumisaukiota. Neljän suuren tammen lehdet näyttivät olevan puhkeamaisillaan. Kaunista, kuten Viiltokaaos oli sanonut.
"Valitettavasti minun on sanottava, pidän ajatusmaailmastasi", ilmoitin vakuuttuneena. *Taistelu nelipuilla?*
"Historia näyttää toistavan itseään, Viiltokaaos tiedäthän mitä tarkoitan", naurahdin kolkosti, "Uusi Viiltotähti ja uudet - sitäkin suuremmat - suunnitelmat". Puristelin tassujeni alla olevaa kovaa kiveä kynsilläni. Viiltokaaos ottaisi koko metsän haltuunsa. Pian hän olisi se joka vetelisi naruista, hän olisi se joksi minä tähtäsin.
"Tiedätkös mitä, sinä tulet saavuttamaan sen mitä minä halusin, enkä pidä siitä. Taidat silti olla ihan hyvä kakkosvaihtoehto, pakko myöntää", kasvoillani vilahti pieni hymyntapainen, mutta pian taas kasvoni olivat tyynet. Kohensin ryhtiäni ylväästi.
"Mutta älä luulekkaan, että sinä alat ylimieliseksi, muuten saat tuntea kynnet nahassasi", naukaisin teatraalisen hymyn väläyttäen, "Ja tiedätkö kenen? Minun".

//Viilto?

Nimi: Viiltokaaos

18.05.2018 22:05
Naaraan ilmoittaessa kärsivällisyytensä loppuvan, käänsin vihreän katseeni häneen ja naurahdin huvittuneesti. Hetkessä vieno hymynkaltainen katosi kasvoiltani muuttuen mitäänsanomattomaan ilmeeseen.
"Raetähti on hyvä päällikkö, minulla ei ole syitä uhitella lainkaan. Varapäällikön paikka riittää minulle toistaiseksi paremmin kuin hyvin. Nelipuille meneminen on rikkeistäni pienin", naukaisin soturille pitäen katseeni suoraan edessäpäin.
"Jos oikeasti tietäisit minusta jotakin, huomaisit ettei tämä ole mitään verrattuna siihen, mitä olen aiemmin tehnyt", naukaisin, viilsin kynsilläni ilmaa ja vilkaisin Jääliljaa siristäen silmiäni samalla, kun kasvoillani koreili vieno hymy. Yllemme laskeutui hiljaisuus, joka antoi mahdollisuuden muistella, miltä tuntui olla koko metsän johtaja. Olin ylpeä itsestäni. Tein jotain, jonka hiirenaivoiset Tähtiklaania palvovat surkimukset luulivat olevan mahdotonta. Vaikka metsän päällikkönä olo kesti vain pienen hetken elämästäni, olin onnistunut tuottamaan paljon pelkoa. Voisin vaikka vannoa vereni kautta, että jokainen metsäkissa tuntisi pienessä, heikossa sydämessään pelkoa, jos kuulisi kuka minä olen ja mitä olen tehnyt. Jo syntyessäni sieluni oli tahriintunut, loppujen lopuksi edes vanhempien läsnäolo ei olisi voinut estää tulemistani Kuolonklaanin varapäälliköksi.
"Olemme perillä", naukaisin rikkoen hiljaisuuden, kun saavuimme nelipuiden laaksoon. Astelin rauhallisin askelin alas laaksoon sen loivaa seinämää pitkin Jäälilja perässäni. Nostin katseeni laakson keskellä koreileviin tammiin, joiden oksia koristi lehtien vihreät silmut. Viherlehti todella teki tuloaan. Nelipuilla leijaili vahva riistan tuoksu. Tassuttelin kaikessa rauhassa kohti laakson keskellä olevaa kivenjärkäletttä, jonka soturikissat tunsivat nimellä puhujankivi. Jäälilja asteli perässäni hieman ripeimmin askelin. Kun saavuin puhujankiven varjoon, ponnistin takajaloillani itselleni vauhtia ja loikkasin valtavan kiven päälle. Loikka oli sulava ja onnistunut. Kun varmistin tasapainoni, käännyin ympäri ja katsoin Jääliljaa kohti soturin jäisiä silmiä.
"Tahdotko tietää jotain?" kysyin siirtämättä katsettani pois soturista. Viilsin oikean etukäpäläni kynsillä ilmaa.
"Tietenkin, anna tulla vain", soturi vastasi, heilautti häntäänsä puolelta toiselle ja istuutui alas.
"Kun minusta tulee päällikkö, aion seistä juuri tässä ja katsella, kuinka klaanini soturit vuodattavat metsäkissojen verta", naukaisin hetken epäröinnin jälkeen. Jäälilja oli ehkä ärsyttävä, mutta hän oli lojaali Kuolonklaanille, vaikka olikin erakkosyntyinen. Ainakin uskoin niin, mutta tuskin hän suunnitelmiani vuotaisi vihollisklaaneillemme. Hän tuhoaisi samalla myös oman maineensa kuolonklaanilaisten keskuudessa.
Jäälilja kohotti kulmiaan kuullessaan sanani.
"Aiot siis viedä klaanisi sotaan neljää hyvin syönyttä klaania vastaan?" soturi kysyi naurahtaen viileästi ja pudisteli päätään tuomiten suunnitelmani. Siristin silmiäni ja odotin, että sain katsekontaktin soturiin.
"Ehkä he ovat hyvin syöneitä, mutta me olemme valmistautuneita ja hyvin syöneitä. Eikä se ole ainoa etumme, katsos kun harva tahtoo taistella vihollisklaaninsa rinnalla, ainakaan se ei tule olemaan helppoa", naukaisin vihjaillen suunnitelmiini päin ja viilsin jälleen kynsilläni ilmaa. Jääliljan kasvoille piirtyi vieno hymy. Ymmärsikö soturi mitä ajoin takaa? Hän oli Jäälilja, tietenkin hän ymmärsi sen.

//Jää?

Nimi: Virnetassu

18.05.2018 22:00
Auringon ensisäteet nousivat horisontista aikaisin. Aamu oli hyvin mukavan kostea, eikä onnekseni kukaan oppilaista ollut vielä herännyt. Käännähdin sammalpedilläni katsomaan kauempana nukkuvaa Raatotassua. Oppilaat herättivät kiinnostukseni aina, heistä voisi saada mahdollisesti jossain kohdassa apua, sillä tuntui että muut oppilaat seuraisivat sokeasti sitä minne joku vähänkin älykkäämpi heitä johdattaisi. Ketään ei kuitenkaan pitäisi aliarvioida, altavastaajat olivat yleensä juuri niitä jotka tekevät tappavan iskun loppujen lopuksi. Nousin venytellen ylös ja lähdin rauhallisesti kävelemään aukiolle. Minulla ei ollut mitään kiirettä, harjoitukseni alkaisivat vasta auringonhuipun jälkeen. Ehtisin aivan loistavasti käydä ensin itse harjoittelemassa maastoutumista, minusta ei tulisi ikinä kunnon soturia jos en harjoittelisi itse. En voisi ikinä olla yhtä hyvä taistelija kuin Viiltotähti, tai jopa parempi, ellen harjoittelisi. Vedin kasvoilleni sadistisen virneen, lähtiessäni kävelemään ulos leiristä. Aamupala olisi ansaittu vasta harjoittelun jälkeen. Kauhumurha ja Tuhokatse kävelivät minua vastaan, kumpikin kantaen suussaan saalista. Virneeni vain leveni, miettiessäni kummankin kollin ikää. Kauhumurhakin kai oli matkannut Taivasklaaniin taistelemaan? Kauhumurhakin toivottavasti kuolisi siis pian pois, jonka ansiosta yksi kokenut soturi olisi pois pelistä. Mutta jos Kauhumurha eläisi pitempään, voisin nousta soturiksi ja sitä kautta päästä jopa itse siksi kokeneeksi soturiksi. Tuhokatse oli puolestaan jo ikäloppu, soturihan oli ollut yksi Viiltotähden luottosotureista? Hyvä uskoton elämäni, saanen repiä häntäni irti, ettei tuo kissa ikinä kuole. Kävelin rauhallisesti leiristä ulos, venytellen matkalla häntääni ja varpaitani hiukan.

Nimi: Jäälilja

18.05.2018 19:31
Kohotin kulmiani omahyväisesti.
"Kekseliästä", naukaisin tyly vire äänessäni. Lähdin tassuttamaan keveästi suurikokoisen tummanharmaan kollin perään, joka oli jo kiiruhtamassa ulos leiristä. Nostin kevyen ravin jolla kuroin välimatkaa kollista umpeen. Taivas oli kauniin sininen ja valkeat pilvenhattarat leijuivat suurina sekä pieninä kasoina eteenpäin jatkaen ikuista taivaltaan. Vilkaisin Viiltokaaosta tarkemmin. Kaksi pystysuoraa kulkevaa viiltoa vasemman silmän lävitse - onnihan se oli ettei näkö ollut lähtenyt. Arvet pukivat tuota tummanharmaata kollia, loivat tarpeeksi järisyttävän kuvan tuntemattomille.
"Kuules Viiltokaaos, onko se totta, että yrität jollakin oudolla tavalla uhitella päällikköä rikkomalla sääntöjä? Eikö varapäällikön paikka ole tarpeeksi?" naukaisin kulmiani hiukan uteliaasti kohottaen, silti kasvoillani välkkyi kylmä tyyneys. En halunnut ärsyttää, halusin tietää. Halusin saada jollain oudolla tapaa selkoa hänen ajatuksistaan ja suunnitelmistaan, tiesin, se olisi vaikeaa. Kolli ei kääntänyt tuttua vihreää katsettaan vaan jatkoi kävelyä kuin yrittäen saada minut hermostumaan odotuksesta. Olin kärsivällinen - ainakin joskus. Käänsin oman katseeni suoraan eteenpäin ja annoin katseeni harhailla puiden puhkeamaisillaan olevilla lehdillä sekä auringon valon aukaisemilla valkovuokoilla. Siellä täällä valkoisten kukkien seassa loisti pari sinistä kukkaa. Siniset kukat olivat erilaisia, kaiken muun samanlaisen massan keskellä sininen hohti kauneiten erilaisuudellaan. Erilainen minäkin halusin olla, eri tavalla paha ja töykeä kuin muut Kuolonklaanilaiset. Halusin olla tunnettu ja tunnetuksi pääsi erilaisuudellaan. Suurin esikuvani - Viiltotähti - oli ollut erilainen kuin muut. Hän oli uskaltanut aloittaa sen mitä muut pelkäsivät. Käänsin katseeni taas Viiltokaaokseen.
"Antaa tulla, kärsivällisyyteni alkaa loppua", naukaisin heilauttaen häntääni odottelevasti.

//Viilto?

Nimi: Viiltokaaos

18.05.2018 18:18
Käänsin hitaasti ja välinpitämättömästi vihreän katseeni kohti Jääliljaa, joka oli saapunut luokseni hetki sitten. Naaraan äänestä saattoi löytää hieman kunnioitusta, vaikka siitä säteili runsaasti myös paljon muita eri sävyjä. Käänsin katseeni pois vaaleasta soturista ja käänsin sen nyt vuorostaan taivaalle. Hiirenkorva oli edennyt jo pitkälle, Kuolonklaanin harvoissa puissa oli jo suuret, vihreät hiirenkorvat ja lehtikadon kylmän viiman oli korvannut hento, viileä tuulenvire. Riistaa oli jo melko paljon, vaikkakin arvelin sitä olevan enemmän Jokiklaanissa ja Myrskyklaanissa, kuten aiempina hiirenkorvinakin.
"Aiotko vain istua siinä ja kuluttaa kallisarvoista aikaani, vai aioitko sanoakin jotain?" kysyin ja käänsin katseeni kohti Jääliljaa siristellen silmiäni. Naaras tuhahti ja pyöräytti jäänsinisiä silmiään. Huomasin naaraan katseen harhailevan tyhjälle tuoresaaliskasalle.
"Lähteekö arvon varapäällikkö saalistamaan? Klaanisi nääntyy nälkään, ellet saalista sille ruokaa", Jäälilja naukui ivallisesti virnuillen. Tyyni ilme kasvoillani murahdin soturille vastaukseksi.
"Partiot ovat jo saalistamassa. Kaiken lisäksi klaani ei ole minun", nau'uin jatkaen, "vielä." Se oli valhe, josta Jääliljalla ei ollut aavistustakaan. Kaiken järjen mukaan Kuolonklaani oli minun klaanini. Jäälilja ei vastannut mitään.
"Sen sijaan voisimme lähteä kävelylle. Nelipuilla on kuulemma erityisen upean näköistä, kun lehdet tekevät tuloaan tammiin", ehdotin vaalealle soturille. Nelipuille meno oli kielletty kaikilta paitsi partioon menevistä sotureilta, mutta säännöt eivät minua pidätelleet, eivätkä tainneet estellä myöskään Jääliljaa. Soturin kasvoille piirtyi hento virne.
"Hankitko ainoan jännityksen elämääsi menemällä nelipuille luvatta?" soturi kysyi ja hymähti pienesti.
"En, vaan tuon sisältöä sinun elämääsi. Ala tulla nyt", vastasin viileästi, viilsin kynsilläni ilmaa ja lähdin suuntaamaan kohti leirin uloskäyntiä olettaen, että Jäälilja seurasi minua.

//Jää? Sori hittaus, koitan herätellä inspii xdd

Nimi: Jäälilja

17.05.2018 20:57
Katsoin Korpipentua kulmia mietteliäänä kohottaen. Pentujen hyväksikäyttö oli liian helppoa, halusin haasteita. Tutkiskelin Korpipennun oranssinkeltaisia silmiä, pentu oli tosissaan. Helppo uhri, muttei minulle, joku onnekas lunastaisi omansa. Korpipentu olisi kasvaessaan pidettävä lähellä, hänestä voisi saada - kouluttamalla oikein - hyvän liittolaisen tai kätyrin. Pitäisi katsoa minkälainen kukka tuosta nupusta puhkeaisi.
"Kuten sanoin esittelen sinulle leiriä, tai luultavasti olet tutkinut sen jo, joten ehkä voisimme keksiä jotain kiinnostavampaa?" naukaisin silmät vaarallisesti välähtäen.
"Tai ehkä vain unohdamme sen", kuiskasin ja lähdin hivuttautumaan pois päin. Pian hämmentynyt pentukin huomasi syyn, Pimeyslehti lähestyi meitä. Nyökkäsin Korpipennulle liittolaismaisesti, vaikka nyökkäys oli minulle merkityksetön, halusin pennun elättelevän toiveita - hyväksikäyttö kun lopulta kuului persoonaani, tehdä itseni onnelliseksi muiden avulla. Vaikka sen välillä kielsinkin, minun pitäisi vain toimia spontaanisti ja olla se mikä pohjimmiltani olin. Jätin Korpipennun Pimeyslehden huomaan kuin nallin kalliolle. Minun pitäisi luultavasti nähdä joskus Kalmaliljaa - liittolaistani - vaikka en minä kummemmin hänen seurassaan oleillut. Pian silmiini pisti hyvin tutun näköinen tummanharmaa kolli. *Viiltokaaos.* Kasvoilleni syttyi se sama omahyväinen ja suunnitteleva ilme joka oli hyvin tuttu kasvoillani. Astelin kollia kohti.
"Katsos, varapäällikköhän se siinä", naukaisin hiven kunnioitusta äänessäni vaikka valtaosin sitä hallitsisi kylmä leikkimielisyys. Kasvoni olivat vakavat, joka ei ollut minulle ominaista, mutta tuntui kun minun kuuluisi käyttäytyä kerrankin mallikkaasti. Olihan Viiltokaaos kuitenkin varapäällikköni. En kuitenkaan lopettaisi pientä piikittelyäni ja Viiltokaaos saisi tuntea sen nahoissaan jos rupeaisi ylimieliseksi.

//Viilto? Laatu on nyt mitä on, mutta joo xd

Nimi: Raetähti

17.05.2018 17:33
Istuin hiljaa paikallani kuunnellen pesääni kantautuvia ääniä. Oloni oli kaikenkaikkiaan heikko. En ollut varma mistä se johtui, mutta minulla oli epäillykseni. En tiennyt miksi juuri minun ja kumppanini pennut saivat kärsiä. He kuolivat aina liian aikaisin. Kaikilla kuolleilla pennuillani olisi ollut vielä paljon elettävää edessä. Mutta ei. He kuolivat nuorina, Havupentu varsinkin. Hän kuoli pienenä pentuna. Miksi nyt sitten Raparuusunkin täytyi kuolla! Miksi Kohmesydämen täytyi kuolla! Miksi minun sukulaisiani kuolee! Viilsin kynsilläni sammalvuodettani, joka rauhoitti hiukan oloani. Halusin vain istua pesässäni, olla hiljaa. Minun oli kuitenkin pakko saada raitista ilmaa heikon olon vuoksi. Olin nousemassa ylös kun valtava väsymys painoi minut takaisin alas. Istuin siinä aloillani, hiljaa. Pikkuhiljaa kurkussani alkoi tuntua kipua. *Täytyykö tässä vielä lähteä parantajan pesälle. Se tästä vielä puuttui*, ajattelin ja nousin viimein ylös käyttäen kaikkia saatavana olevia voimia. Astelin hitaasti ulos pesästä, hitaasti kuolonklaanilaisten ohi kohti parantajan pesää. Astuin sisälle ja katselin ympärilleni.
"Pikiviilto?" lausahdin käheästi ja siihen se jäikin. Kurkkuni oli muuttunut jo niin kipeäksi, etten voinut sanoa sen enempää.

//Piki? (Jos sulla on jtn muuta seuraa tai et ehi muuten vastata niin jatkan parin-neljän päivän päästä sitten itse.)

Nimi: Korpipentu

10.05.2018 18:17
Tarkkailin pentutarhaa väsyneenä. Eilen oli mennyt myöhään ja nyt olin herännyt mielestäni aivan liian aikaisin. Olin levoton ja pyöriskelin paikoillani, välittämättä siitä että Pimeyslehti saattaisi herätä. Minulle oli se ja sama heräsikö joku toinen sen vuoksi mitä minä tein. Samassa kuulin pentutarhan ulkopuolelta ääniä ja nostin korvani valppaasti pystyyn. Oviaukosta sisään tunkeva valo väistyi hetkeksi ja hahmo siirtyi sisälle. Jäälilja. Murahdin tympääntyneenä. Juuri tuota naarastahan minä olin oikein kaivannut ja ikävöinyt.
"Korpipentu", Jäälilja naukui pehmeästi.
"Haluaisitko tulla tutkimaan leiriä kanssani?" naaras kysyi. Katsoin Jääliljaa hieman epäröiden. En voinut hämärässä nähdä naaraasta kunnolla muuta, kuin kirkkaana loistavat silmät, joten en voinut myöskään arvioida Jäälilja käyttäytymisen mukaan mitä hänellä oli mielessään. Arvelin, ettei hän ihan hyvää hyvyyttään tahtonut näyttää minulle paikkoja. Päätin lopulta kuitenkin luottaa siihen, ettei Jäälilja luultavasti hyökkäsi kurkulleni heti kun olisimme ulkona, ja niin suostua tämän ehdotukseen.
"Hyvä on. Mennään", kuiskasin kuuluvasti ja samettisesti. Ponnahdin pystyyn ja pujahdin solakasti Jääliljan ohitse kirkkaaseen ja häikäisevään auringonpaisteeseen. Pentutarhan varjot tuntuivat oikeastaan aika houkuttelevilta tähän verrattuna, mutten antaisi periksi nyt. Silmiäni siristellen käännyin Jääliljaa kohti 'mitäs sitten' - ilme kasvoillani.

//Jää? Tosi tönkkö... Sori

Nimi: Kalmalilja

10.05.2018 16:56
Astelin Sysisydämen ja oppilaani edellä kohti harjoittelupaikkaamme. Minun oli puhuttava tyttärelleni. Hän oli viime aikoina viettänyt aivan liikaa aikaa Vahvamielen pojan kanssa, eikä se käynyt päinsä. Minä vihasin sitä kollia, eikä Uljastassu ollut yhtään parempi. En halunnut, että Sysisydän oli missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta naaras ei selvästi ollut kuunnellut. Ja mikä pahinta, hän tuntui oikein hakeutuvan kollin seuraan.
Vilkaisin taakseni varmistaakseni, että kaksi nuorempaa kissaa olivat mukana. Kuljimme vielä vähän matkaa, kunnes astelimme pensaikon lävitse pienelle, hiekkaiselle aukiolle. Seisahduin kaksikkoa vastapäätä.
"Harjoittelemme siis taistelua", naukaisin mietiskellen. Olin ajatellut, että Uljastassu saisi yrittää voittaa minut, mutta nyt sain paremman idean. Katsahdin oppilaani meripihkaisiin silmiin hymyillen viileästi.
"Te saatte luvan taistella. Minä tietenkin annan sinulle palautetta, mutta saat kerrankin käyttää omia aivojasi ja miettiä itse mitä teet."

//Uljas?

Nimi: Jäälilja

10.05.2018 10:25
Raotin silmiäni. Silmiäni häikäisi kivuliaasti auringon säteet, joten suljin ne heti. Siirsin päätäni ja aukaisin silmäni uudestaan, jo hieman tottuneena valoon. Nousin virkeänä seisomaan ja venyttelin pikaisesti. Vilkaisin pesässä olijoita, vain Mustakoipi. *Tätä se teettää kun valvoo itsensä uuvuksiin. Oma vikani* Aurinko oli jo korkealla taivaalla. Vilkaisin kuitenkin vielä vaistomaisesti Kostohengen petiä. Sisimmässänni velloi kuitenkin kaipuu. Kaipasin Kostohengen seuraa. Tuo musta kolli oli tärkeä ystäväni, vielä tärkeämpi kuin Kylmähenkäys. Pelkäsin että välimme eivät olleet enää niin hyvät, vaan alkaisivat rakoilla voimakkaasti. Nyt kuitenkin työntäisin ajatukseni muulle ja keskittyisin Korpipentuun. Lähdin astelemaan kohti pienen pennun nukkumapaikkaa - pentutarhaa. Kun suuaukko häämötti edessäni vetäisin henkeä ja nostin sen saman roolin ylleni. Astuin sisään pesään.
"Korpipentu", naukaisin. Silmäni tottuivat hämärään valoon ja näin pienen hahmon Pimeysllehden vierellä.
"Haluaisitko tulla tutkimaan leiriä kanssani?" naukaisin silmät kylmästi välähtäen. Vastaus saisi olla Korpipennun päätettävissä, mitä ikinä päättäisikään.

//Korpi? Sori tönkkö ja lyhyt...

Nimi: Korpipentu

09.05.2018 07:23
Jouduin toteamaan, että oikeastaanhan halusin lähteä pois Jääliljan lähettyviltä. En halunnut, että naaras nöyryyttäisi minua enää enempää, ja minusta tuntui, että aloin oikeastaan hieman kunnioittaa Jääliljaa. Siis sillä tavalla, että ymmärsin hänen olevan tosissaan uhkauksensa kanssa. Nousin ylös ja heilautin häntääni viileästi. En kyllä aikoisi kertoa Jääliljalle, mitä olin äsken miettinyt.
"Hei vain, Jäälilja. Nähdään pian", naukaisin silkinpehmeällä äänellä, hymyillen valloittavasti. Katselin vielä hetken Jääliljaa, ja käännyin sitten poispäin. Oli ehkä typerää kääntää selkä Jääliljalle, mutta en välittänyt mahdollisen, noh "hyökkäyksen", vaarasta. Lähdin kävelemään rauhallisesti pentutarhaa kohti, niin etten pinänyt ollenkaan kiirettä. En todellakaan halunnut tavata Pimeyslehteä pian, sillä tämä varmasti kyselisi minulta mitä olin tehnyt ulkona näin kauan. Mitäkö vastaisin? "Hei Pimeyslehti, suututin äsken Jääliljan niin että olen mahdollisesti hengenvaarassa." Ehei. Olisi keksittävä jotain muuta. Hetken kuluttua pentutarha olikin jo edessäni. Vilkaisin vielä taakseni ja hypähdin kevyesti oviaukosta sisään. Vilkuilin ympärilleni ja pujahdin nopeasti omalle makuupaikalleni. Suljin silmäni, mutten antanut unen vielä tulla. Mietin vielä Jääliljaa. Kasvaessani, joutuisin ehkä olemaan hänen lähellään, varsinkin jos hänestä tulisi mestarini. Voisimme joutua käymään samoissa partioissa. Mutta mitä siitä? Jäälilja ja minä olimme samassa klaanissa. Oliko sillä niin väliä, jos välillämme oli jonkinlainen jännite. En luultavasti koskaan tulisi Jääliljan veroiseksi, mutta halusinko? En.

//Joku?

Nimi: Uljastassu

08.05.2018 19:44
Kasvoilleni hiipi häijy hymy. "Hyvä on, arvoisa mestarini", sanoin noustessani seisomaan. "Harjoituksiin siis." Kalmaliljan ollessa melkein leirin sisäänkäynnillä, pysäytin Sysisydämen ja murahdin hänen korvaansa viileästi hymyillen: "Voit minun puolestani uskoa mitä tahansa. Riittää, että itse tiedän olevani tosissani ja valmiina toteuttamaan suunnitelmani heti, kun aika koittaa. Minua ei kiinnosta sinun uskomuksesi siitä, kuinka pitkään sinun näkemyksesi perusteella pärjäisin yksinäni. Kunhat pidät huolen siitä, että omat käpäläsi pysyvät täällä leirissä ja nimenomaan sinun asioissasi, eivätkä tunkeudu kenenkään muun asioihin."
Soin mustavalkealle ystävälleni vielä yhden kylmän hymyn, ennen kuin hölkytin Kalmaliljan luokse. Hän jo kärsimättömänä odotteli meitä.
"Vauhtia, Sysisydän!" huusin naaraalle pujahtaessani hänen emonsa jäljessä sisäänkäyntitunneliin. Virnuilin häijyn ivallisesti itsekseni. "Ethän tahdo myöhästyä harjoituksista?"
Tassuttelin tyynesti Kalmaliljan perässä. Sysisydän kulki vierelläni. Onneksi hän sentään tajusi pitää hajurakoa välillämme, muuten saattaisin käyttää hieman kynsiäni. Tiesin olevani melko hyvässäkin kunnossa, kiitos Vahvamielen. Lihakseni värähtelivät turkkini alla; ne oikein syyhysivät päästä toimimaan! Suurin osa Vahvamielen tekemistä haavoista oli arpeutunut tai ainakin lähes parantunut, mikä todellakin riitti minulle. Tosin, en odottaisi enää hetkeäkään, mikäli haavat yhä vuotaisivatkin verta. Minä harjoittelisin. Harjoittelisin niin kauan ja niin ankarasti, kunnes hallitsisin joka ikisen taisteluliikkeen pienintä yksityiskohtaa myöten - täydellisesti.

//Kalma? Sysi? Juu, ei haittaa.

Nimi: Jäälilja

08.05.2018 18:37
"Jäälilja, minä en usko, että aiot oikeastaan tehdä minulle mitään, jos jatkan tuota pentumaista nokittelua. Minusta tuntuu, että sinä... Sinä haluat minusta jotain. Mitä? Tai ehkä et halua. Mutta jos sinä nyt niin kovasti tahdot, että lopetan tämän rauhallisen juttelemisen sinulle, voin kyllä olla hiljaakin. Kyllähän minä nyt vanhempien ja isompien vallan tiedän", Korpipentu murahti - tai ainakin siltä sen piti kuulostaa pennun mietteissä kuulostaa. Nostin kasvoilleni yli siirappisen hymyn ja naurahdin synkästi.
"En yleensä halua noin pieniltä pennuilta juuri mitään, mutta sinä..", naukaisin vakavana. Korpipentu taisi ehkä tosiaan hetken luulla, että olin tosissani. Kasvoilleni nousi huvittunut, mutta samaan aikaan turkkia kylmäävä virnistys.
"Sinä luulit, että minä tahdon jonkin sortin pennusta jotakin?" hykertelin ylimielisesti. Kohotin kulmiani ja nostin kasvoilleni vakavan ilmeen.
"Minulla ei ole tapana sekaantua pentuihin, kokeile uudelleen kun kasvat hiukan isommaksi. Ja vielä siitä uhkauksesta, ei noin pieni pentu voi ymmärtää mihin minä pystyn. Jatka naljailua niin saat kokea sen mihin et usko minun pystyvän ja tule kärsimään seuraukset. Ja toivon sinun tosiaan lopettavan. Minä pidän kummastakin vaihtoehdosta", naukaisin omahyväisen hymyn väläyttäen ja nousten seisomaan. Sipaisin vielä Korpipentua hännälläni silkinpehmeästi.
"Näkemisiin, pentunen". Vilkaisin veljeäni joka oli seurannut tapahtumia sivusta. Tapaamisemme ei ollut päättynyt kovin hyvin - se ei ehtinyt edes alkaa. Tiesin, että tulisin tapaamaan pikkuisen naaraspennun vielä uuteen otteeseen, ja vielä lähiaikoina. Ehkä jopa huomenna? Kuitenkin väsy painoi silmäluomiani liikaa nyt. Jos hän ottaisi minut vastaan kunnioittaen, siitä voisi olla hänelle hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Rakastin olla vaikea. Rakastin olla ärsyttävä.

//Korpi? Roihu?

Nimi: Mutupentu/-tassu

07.05.2018 18:21
Innon väristys kulki selkäpiissäni, kun Kalmalilja lausui ehdotuksensa. Käänsin innosta hehkuvat silmäni kohti emoani, valmiina anelemaan lupaa harjoituksiin. Emoni ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että antaisi luvan.
"Valitettavasti se ei nyt käy", Tulvasielu naukaisi. Olin juuri ulvahtamassa vastalauseen, kun emoni jatkoi:
"Tänään saat oppilasnimesi, Mutupentu. Ja kokous alkaa tietääkseni aivan pian." Hämmennys vyöryi valtavana aaltona ylitseni, kun kuulin emoni sanat. Suuni loksahti auki, ja jäin tapittamaan taivaansinisillä silmilläni Tulvasielua. Ei minulle oltu kerrottu tästä yhtään mitään! Pieni kiukunväristys kulki kehoni läpi, kun emoni ei alkanut selittää, miksi tämä tieto oli salattu minulta.
"Miksi sinä kerroit sen?" kysyin. Sitten läimäytin itseäni sisäisesti korville, koska minun oli pitänyt kysyä aivan eri asiaa. Minun oli ollut tarkoitus kysyä, miksei minulle oltu kerrottu asiasta. En kuitenkaan ehtinyt korjata sanojani.
"Kaikkihan sen kohta saavat tietää, joten miksi olisin ollut kertomatta?" Huokaisin teatraalisesti ja mutisin:
"Unohda." Juuri sillä hetkellä kokouskutsu kajahti aukiolta, ja Tulvasielu kömpi seisomaan. Sitten hän lähti paimentamaan minua aukiolle, jonne kissoja alkoi hiljakseen kerääntyä. Pörhistin karvojani yrittäen näyttää mahdollisimman isolta, kun astelin Raetähden eteen.
"Tänään on Mutupennun aika saada oppilasnimensä. Hänen oppilasnimensä on Mututassu, ja mestarikseen hän saa Valhekuiskeen." Päällikkö vilkaisi meripihkasilmillään minua huutojen alkaessa kaikua ympärilläni. Virnistin suurelle kollille, ennen kuin käännyin ympäri ja jäin katselemaan klaania.

// joku?

Nimi: Sysisydän

07.05.2018 16:22
"En usko että olet tosissasi", naukaisin pisteliäästi ja suuntasin katseeni muualle. Vaikken siitä pitänytkään, minun oli myönnettävä itselleni, etten tahtonut Uljastassun lähtevän. Jollain tapaa pidin hänestä, mutta en ystävänä saati rakastettuna. Minun elämästäni vain tulisi paljon tylsempää, jos tuo hiirenaivo ei olisi lähellä ärsytettävänä.
"Ja vaikka lähtisit, luikkisit varmasti heti takaisin Kuolonklaaniin. Sinä ehkä omaat erakkojuuria, mutta olet kasvanut klaanikissana. Pärjäisit yksin korkeintaan yhtä hyvin kuin minä."
Tuhahdin hiljaa ja huiskaisin häntääni äreästi. Hän kuvitteli voivansa tehdä ihan niin kuin itse halusi, välittämättä lainkaan muista kissoista. En tietenkään viitannut sillä itseeni, vaan Uljastassun perheeseen. Ja muuhun klaaniin, joka oli elättänyt häntä monen monta kuuta. Tässäkö olisi kiitos siitä?
Olin sanomassa ajatuksiani ääneen, mutta lähestyvien askelten ääni sai minut sulkemaan suuni. Siirsin jatseeni harmaasta kollista tulijaan ja tunnistin emoni. *Hitto.* Kalmalilja ei pitänyt siitä, että olin hänen oppilaansa kanssa missään tekemisissä. Nyt hän saisi varmasti väärän kuvan.
Mustavalkoinen naaras pysähtyi eteemme ja katsoi minusta vieressäni istuvaan kolliin silmiään siristäen.
"Taisteluharjoituksiin. Nyt", hän komensi ja siirsi sitten vihreän katseensa minuun. "Ja sinä tulet myös. Minulla on sinulle asiaa. Sitä paitsi näytät oikein viihtyvän Uljastassun seurassa."

//Uljas? Sori ku sotkin Kalman toho mut en enää keksiny mite jatkasin tota keskusteluu :D

Nimi: Korpipentu

06.05.2018 07:52
Katselin Jääliljaa ja Roihumyrskyä mietteliäänä. Heissä tosiaan oli hiukkasen samaa näköä, joten ei oikeastaan ollut ihme, että he olivat sisaruksia.
"Vai olette te sisaruksia. No en sitten vaivaa sinua kyselemällä enää - ilmeisesti todella kiusallisia - kysymyksiä. Vai olikohan minulla vielä jotain asiaa?" mietiskelin.
"Ja voi olla, ettei muiden seuraan tunkeminen ole kovin hyvätapaista, mutta tämä on Kuolonklaani. Emmekös me ole erilaisia kuin muut. Olen saanut sellaisen käsityksen tästä paikasta, että kissat nimenomaan ovat epäkohteliaita ja ilkeitä. Korjaa toki, jos käsitin väärin", hymähdin Jääliljalle. Mietin hetken viimeistä lausahdusta, jonka Jäälilja oli minulle esittänyt. Uskoin kyllä, että Jäälilja voisi olla vaarallinen vastustaja, joten päätin hieman rauhoittaa tilannetta. Mutta en liikaa. Jääliljakin tuntui ajavan jotain takaa, sillä sanottuaan viimeisen asiansa, hän vaikutti kovin mietteliäältä. Ehkä Jääliljakin ajoi takaa sitä mitä minäkin. Halusiko hän olla liittolaisen, halusiko hän etten olisi hänelle vihollisen.
"Jäälilja, minä en usko, että aiot oikeastaan tehdä minulle mitään, jos jatkan tuota pentumaista nokittelua. Minusta tuntuu, että sinä... Sinä haluat minusta jotain. Mitä? Tai ehkä et halua. Mutta jos sinä nyt niin kovasti tahdot, että lopetan tämän rauhallisen juttelemisen sinulle, voin kyllä olla hiljaakin. Kyllähän minä nyt vanhempien ja isompien vallan tiedän", murahdin hiljaisella äänellä. Tällä kertaa pyrin pitämään ääneni tasaisena ja rauhallisena, en ollenkaan ivallisena. Katsoisin nyt miten se vaikuttaa Jääliljaa, se ettei koko ajan ole haastamassa riitaa ja ivallisuutta äänessä.

Nimi: Jäälilja

05.05.2018 17:21
"Noh, veikö kissa kielen? Haluatko kertoa miksi te kaksi juttelette? Onhan minulla oikeus tietää, kun sinäkin tuolla tavalla utelet", Korpipentu naukui virneen väläyttäen. Naurahdin synkästi.
"Kai nyt sisarukset voivat viettää aikaa yhdessä? Niin olemme sisarukset" kysyin kovin hämmentynyttä näytellen. Räpytin silmiäni viattomana ja kiersin seisomaan Korpipennun taakse. Silitin hännälläni naaraspennun päätä kevyesti. Korpipentu värähti häntäni osuessa tämän takaraivoon.
"Emmekä me mitään ehtineet puhua kun sinä tungit jo seuraamme, ei kovin hyvätapaista eihän?" naukaisin päätäni pudistellen. Nostin pääni korkealle ja katsoin Korpipentua ylväästi alaspäin. Silmäni siristyivät.
"Oliko vielä jotain muuta mistä valittaa?" naukaisin kulmiani ylimielisesti nostaen.
"Ehkä taidan käskeä Pimeyslehteä laittamaan sinut päiväunille, pennut ovat kärttyisiä väsyessään", naurahdin kolkosti.
"Jos jatkat tuota pentumaista nokittelua minulle, joudut hankaluuksiin kanssani. Usko pois, kukaan ei halua vaikeuksiin kanssani", murahdin ääntäni madaltaen. Voisin hyödyntää hänen väittelytahtoaan. Saattaisin saada hänet huomaamattaan puolelleni, jos joskus tekisin suuren valtaannousun tarvitsin liittolaisia. Tukijoita. Minulla oli jotain mitä tarjota pienelle pennullemme, taistelutaitoa. Korpipennun tarvisi luovuttaa vain uskollisuutensa minulle.

//Korpi? Roihu? Sori pätkä..

Nimi: Korpipentu

05.05.2018 14:55
Tuijotin Jääliljaa hieman uhmakkaasti.
"Noh, niin kuin jo sanoinkin, haluan oppia tuntemaan Kuolonklaanin jäsenet paremmin. Mikäpä olisikaan parempi tapa tutustua, kuin juttelu? Niin. Roihumyrskyä en ole koskaan nähnytkään ja sinutkin vain vilaukselta. Enkä oikeastaan nähnyt ketään muuta kiinnostavaa juttuseuraa, kuin teidät kaksi, joten tänne siis tulin. Pentutarha alkoi vähän kyllästyttää. Oletko tyytyväinen vastaukseeni, johtaja?" naukaisin hymyillen viattomasti ja painottaen erityisesti johtaja-sanaa. "Ja eipä teilläkään näytä mitään varsinaista syytä toistenne kanssa oleiluun. Vai miten on?"
Virnistin Jääliljalle. Naaras tuntui jotenkin yllyttävän minua väittelyyn kanssaan, joten päätin pysyä rauhallisena ja vain ärsyttää tätä. Jääliljaa ei kuitenkaan kannattaisi ärsyttää liikaa, sillä naaraasta voisi tosiaankin saada hyvän kumppanin tulevaisuutta varten.
"Noh, veikö kissa kielen? Haluatko kertoa miksi te kaksi juttelette? Onhan minulla oikeus tietää, kun sinäkin tuolla tavalla utelet", heitin Jääliljalle. Tajusin olevani aika rohkea, ehkä hieman tyhmänrohkeakin, mutta en välittänyt. Juurihan Jäälilja oli varoittanut toisten varpaille hyppimisestä ja minähän en aikonut häntä kuunnella.

//Jää? Roihu? Tönkkö pätkä

Nimi: Jäälilja

05.05.2018 13:13
"Olen muuten Korpipentu, vaikka saatoitkin sen jo tietää. Minä sen sijaan en tiedä sinun nimeäsi, joten voisit kertoa sen minulle. Äläkä nyt luule, että olen jotenkin tungetteleva. Kyllähän kaikkien pitäisi omien klaanilaistensa nimet tietää, joten tunnen oikeaksi, että utelen sitä sinulta. Jääliljan nimen olenkin tainnut kuulla jossain sivumennen", pentu naukui pieni ivallinen sävel äänessään. Kurtistin kulmiani ja nostin kasvoilleni huomattavan teatraalisen hymyn, joka paljasti valkoisen hammasrivistöni.
"Roihumyrsky?" kysyin päätäni tämän suuntaan heilauttaen, "Koska pennut ovat alkaneet hyppimään varpaillesi?" Kommentti oli tarkoitettu hilpeäksi huulenheitoksi, ei loukkaukseksi. Pian suuntasin jäätävän katseeni tummanruskeaan naaraspentuun valkoisilla merkeillä.
"Tiedäthän ettei sinun kokoisten kissojen, ei kannata hyppiä vanhempien varpaille? Luulisi, että haluaisit pitää pienet somat varpaasi turvassa", naukaisin ilkeästi virnistäen. En pilkannut lauseessani kissan ikää, vaan kokoa. Varoitus pätee, jos hyppii isompien varpaille. Korpipentu ei vastannut. Nyökkäsin omahyväisesti virnistellen.
"Sitä minäkin". Naarasta ei näyttänyt juuri pelottavan, tai sitten hän oli taitava tunteittensa kätkijä. Olin ihan tyytyväinen, että klaanissamme olisi pentu joka osaisi pitää puolensa.
"No, tuskinpa tulit tänne vain meitä herjaamaan, vaikka herjaus on kyllä hyvää syy saapua kissan luokse. Haluan kuulla oikeat aikeesi", naukaisin varoittavasti kynsilläni hiekkaa sivaltaen.
"Jos et ala laulaa totuutta, olen valmis puristamaan sen sinusta". Loin Korpipentuun 'Tiedäthän mitä tarkoitan' katseen. Kietaisin pöyhkeän häntäni etutassujeni ympärille.
"Ala laulaa", toivoisin, että pentu ei pilaisi itseään uhkarohkeudella. Se asia tappoi yllättävän helposti.

//Korpi? Roihu? Sori vähän töksähtävä..

Nimi: Uljastassu

05.05.2018 12:47
"En kuvittele löytäväni muualta mitään, mitä Kuolonklaanissa en voisi saada", sanoin ja kohautin Sysisydämelle kulmaani jäinen hymy kasvoillani. "Ellei joitain asioita lasketa. Tämä keskustelu on hyvin erikoinen, sillä olisin kuvitellut sinun hyppivän riemusta kuultuasi uutiseni. Mutta sinä käyttäydytkin kuin et haluaisi minun lähtevän täältä." Tuijotin naarasta tarkasti ja herkeämättä silmiin. Sitten katsahdin leirin vastakkaista reunaa ja pudistin päätäni kylmä virne kasvoillani. "Mahdoton ajatus. Minulta jäi muuten juttu kesken; olen ajatellut lähteä Kuolonklaanista koska kuten sinä, minä en syntynyt kuolonklaanilaiseksi vaikka tässä leirissä synnyinkin. Vanhempani ovat erakkoja - tosin, entisiä sellaisia -, ja minun suonissani virtaa vain ja ainoastaan erakon veri. Pärjäisin yksin taatusti paremmin kuin eräät koskaan tulisivat pärjäämään."
Vilkaisin Sysisydäntä kylmin hymyin. Olin kyllä huomannut hänen hetkellisen vaikenemisensa uutiseni jälkeen. En vain tiennyt, mitä hänen päässään liikkui.
*Ei sillä väliä*, ajattelin sitten tuhahtaen. *Ei minua kiinnosta ottaa selvää Sysisydämen kaltaisen kissan mielenliikkeistä. Tappavan tylsää ajanvietettä se vain olisi.*
"Sitä paitsi Sysisydän", jatkoin, "kuvitteletko todella, että palvelisin yhtäkään klaania? Oli kyse sitten Kuolonklaanista tai niistä muista, ei tule tapahtumaan. Minun vereni määrää sen, miksi minä synnyin. Minä en syntynyt tähän tai yhteenkään muuhun klaaniin. Aion lähteä, mikäli en päätä toisin. Te ressukat saatte jäädä tänne jumiin."

//Sysi?

Nimi: Korpipentu

05.05.2018 09:53
Kun olin katsellut hetken ympärilleni juttuseuraa etsien, jouduin toteamaan, että oikeastaan ketään ei näkynyt. Ainoastaan Jäälilja ja joku kolli tuntuivat olevan aukiolla. Niinpä hetken mietittyäni hiippailin kaksikon luokse.
"Hei!" sanoin reippaasti ja heilauttelin häntääni hermostuneena puolelta toiselle. Mitähän Jäälilja ja se kolli sanoisivat, kun tällä tavalla tungin heidän seuraansa. Toivottavasti heillä ei ollut mitään tärkeää kahdenkeskeistä puhuttavaa.
"Anteeksi, jos keskeytin. Voin kyllä mennä poiskin, jos haluatte puhua kahdestaan", livautin vielä kiireesti, ennen kuin kaksikko alkoi puhua. Tajusin vaikuttavani ehkä hieman typerältä siinä varpaita katsellessani, joten kohensin hieman ryhtiäni ja siirsin katsettani kissojen silmien välillä. Arvelin, että ainakin Jääliljan suosioon olisi hyvä päästä, hän vaikutti jotenkin arvokkaalta ja voimakkaalta kissalta. Toisesta kissasta en tiennyt oikeastaan mitään. Tutkailin kissaa arvioivasti katseellani. Kollin turkki oli punaisenruskeaa ja näytti paksulta ja kiiltävältä. Kolli näytti todella lihaksikkaalta ja oli arviolta Jääliljan ikäinen. Kumpikaan ei vaikuttanut hirveän vanhalta, joten oletin, että he eivät olleet olleet sotureita vielä kovin kauaa. Tai en oikeastaan tiennyt oliko punaisenruskea kolli edes soturi. Samassa tajusin, että tuo kolli ei luultavasti tiennyt minusta mitään, ei edes nimeä. Enhän minäkään tiennyt. Tai no. Yleisesti kissat täällä vaikuttivat minua fiksummilta, joten voihan sitä olla, että kolli tiesi jotain minusta. Päätin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi kertoa nimeni.
"Olen muuten Korpipentu, vaikka saatoitkin sen jo tietää. Minä sen sijaan en tiedä sinun nimeäsi, joten voisit kertoa sen minulle. Äläkä nyt luule, että olen jotenkin tungetteleva. Kyllähän kaikkien pitäisi omien klaanilaistensa nimet tietää, joten tunnen oikeaksi, että utelen sitä sinulta. Jääliljan nimen olenkin tainnut kuulla jossain sivumennen", virnistin. Huomasin, että äänestäneistä oli alkanut kuulua jonkinlaista ivallisuutta ainakin viimeisten lauseiden kohdalla. Loin Jääliljaan hieman ivallisen katseen ja virnistin ilkikurisesti.

//Jää? Roihu? Tönkkösuolattua pätkä

Nimi: Kylmähenkäys

03.05.2018 07:43
Kun Kuolonklaani lopulta saapui Nelipuille, oli vain pieni joukko kissoja ehtinyt klaanien kokoontumispaikalle. Kalaisesta hajusta päätellen, joka suorastaan tulvi aukiolta nenääni, kyseessä oli Jokiklaani. Pian tunnistinkin Helmitähden hopeanharmaan hahmom, joka oli juuri vaihtamassa sanoja jonkun klaanitoverinsa kanssa. Murahdin välinpitämättömästi ja kiristin tahtiani pysyäkseni kuolonklaanilaisten mukana.
Mitä olin tajunnut matkan aikana oli se, että Kuolonklaanista lähti runsaasti enemmän kissoja kuin Varjoklaanista. Varjoklaanista oli tavallisesti lähtenyt neljä soturia ja tavallisesti ei yhtäkään kuningatarta tai klaaninvanhinta, kun taas Kuolonklaanissa kokoukseen lähti kuusi soturia, yksi kuningatar ja yksi klaaninvanhinkin. Tosin, olihan Kuolonklaani hyvin vahva klaani Varjoklaaniin verrattuna ja suurin osa sotureista oli klaanille ylpeyden aiheita.
*Näenköhän pentujani täällä? En kyllä todellakaan tahtoisi törmätä Rosmariinitassuun, Hikkoritassuun, Korentotassuun tai todellakaan vanhemman tyttäreni ystävään Varpustassuun, mutta Ututassulle olisi mukava jutella. Hän oli ainoa kissa Varjoklaanista, josta voisi vielä joskus tulla lupaava soturi. Mutta jos hän ei ollut lopettanut typerää leikkisyyttään, pettyisin pahemman kerran.
"Hajaantukaa, Kuolonklaani", Raetähti lausui lopulta luvan hajaantua ja irrottauduin miltei ensimmäisenä ryhmästä, lähtien marssimaan lähemmäs eturiviä. Jäisin sinne odottamaan kunnes Varjoklaani saapuisi.

//Utu? Varpunen?

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com