Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Myrskyklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Myrskyklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lehväsiipi

23.06.2017 15:09
"Nukuitko hyvin?" Nokkosnenän hiljainen kuiskaus korvani juuressa sai minut raottamaan silmiäni.
Makasimme puunjuuraikossa tiiviisti toisiamme vasten. Yöllinen sade oli alkanut laantua ja nyt korviini kantautui tasaista ropinaa.
"Ihan hyvin", vastasin haukotellen. Nokkosnenä nyökkäsi hyväksyvästi. Hymähdin hiljaa ja kurottauduin sukimaan kumppanini korvan taustaa kehräten.
"Odotetaanko vielä hetki, ennen kuin lähdemme?" pyysin, "sade laantuu varmasti pian täysin."
"Hyvä on", Nokkosnenä myöntyi. Hymyillen painauduin kollin harmaata, pehmeää turkkia vasten tyytyväisenä. Suljin silmäni ja keskityin vetämään Nokkosnenän tuttua tuoksua sisääni.

Piikkihernetunneleiden tullessa näkyviin käännyin taas Nokkosnenän puoleen. Kolli käveli eteenpäin vierelläni, kylki omaani hipoen.
"Kuule", aloitin pienesti hymyillen.
"Hm?" Nokkosnenä käänsi taivaansiniset silmänsä minuun päin.
"Voisinkohan jonakin päivänä tulla mukaasi, kun koulutat Sädetassua?" pyysin. Ruohoviiksestä oli tullut jo soturi, eikä minulla ollut enää oppilasta. Kaipasin omaa oppilastani, sillä välimme eivät olleet enää täysin samanlaiset, kuin aikaisemmin. Ruohoviiksestä oli kasvanut vastuuntuntoinen soturi ja olin varma, että aikanaan hänestä tulisi hyvä mestari oppilailleen.

//Nokkonen?

Nimi: Valotassu

23.06.2017 14:54
"Ai", sanoin ja laskin pään käpälieni varaan sammalilla maatessani. Vilkaisin syrjäsilmällä Päästäistassua, joka oli noussut istumaan. Hänen katseensa oli kiinnittynyt pesän lattiaan, aivan kuin hän olisi miettinyt näkemäänsä unta. Vedin henkeä jotain sanoakseni mutta suljin sen ja huokaisin syvään. Sitten nousin itsekin istumaan ja silmäilin Päästäistassua.
"Se oli vain unta", uskaltauduin sanomaan. "Se ei ollut totta, Päästäistassu."
Hän nosti katseensa minuun. "Niin", hän vastasi, "tiedän."
Nyökkäsin, oma katseeni harhaili ympäri pesää, sillä en tiennyt, mihin voisin katseeni kohdistaa tummanharmaan kollin ollessa lähellä. Muuten kai olisin tuijottanut häntä taukoamatta! Vilkaisin häntä jälleen ja korviani alkoi kuumottaa hänen kohdatessaan minun katseeni.

//Päästäistassu?

Nimi: Korppitähti

23.06.2017 14:46
Olin kuunnellut Kipinäsielun puhetta vaiti. Kuulin kumppanini nyyhkytyksen ja mieleni olisi tehnyt mennä hänen luokseen, mutta ennen kuin ennätin toimia, Saniaishäntä alkoi puhua. Kuunnellessani häntä, kohotin katseeni hänen vaaleanvihreisiin silmiinsä. Otin muutaman askeleen lähemmäs ja laskin häntäni tämän lavalle.
"Taidat olla oikeassa", aloitin varovasti ääni kähisten, "tuskin minä olisin voinut estää tämän kaiken tapahtumista."
Saniaishäntä nyökkäsi pienesti, mutta pysytteli vaiti. Katseeni viivytteli hänen silmissään tovin, kunnes avasin jälleen suuni:
"Olen varma, että sinusta tulee mainio päällikkö. Tulet johtamaan tätä klaania hyvin. Siitä ei ole epäilystäkään."
Yritin taistella ristiriitaisten tunteiden keskiössä. Päätökseni tuntui samanaikaisesti pahalta ja hyvältä. Minulla ei ollut epäilystäkään Saniaishännän taidoista, mutta silti minua mietitytti, olisiko minulla itselläni ollut sittenkin vielä annettavaa.
Laskin häntäni ystäväni lavalta ja astelin Kipinäsielun luokse, joka oli lähtenyt perääntymään pesästä. Painoin pääni vasten nyyhkyttävän naaraan harmaata turkkia ja toivoin, että tämä pysyttelisi hetken paikallaan.
"Kipinäsielu", aloitin hiljaisella äänellä, "tämä ei ole sinun syytäsi. Ei missään tapauksessa. Myös sinulla on ollut vaikeaa viimeaikoina ja minusta on tuntunut, että myös minä olen ollut liian vähän tukenasi. Kaikista kissoista minä rakastan juuri sinua ja tahdon olla kanssasi. En tahdo, että peräännyt luotani."
Sanani hiljenivät loppua kohden. Vilkaisin Kipinäsielun kasvoja. Naaras oli sulkenut keltaiset silmänsä, joten en nähnyt niiden ilmettä. Ennen kaikkea halusin pitää Kipinäsielun ja Saniaishännän rinnallani loppuun saakka.

//Kipinä tai Sani? Joo tää on tönkkö xd

Nimi: Saniaishäntä

23.06.2017 14:18
Katsoin nyyhkyttävää Kipinäsielua ilmeettömin silmin hetken aikaa, kunnes olin saanut ajatukseni koottua. Käänsin katseeni Korppitähteen, joka istui edessäni ja katsoi minua, sitten Kipinäsielua ja sen jälkeen käpäliään.
"Korppitähti", naukaisin hiljaa. Paras ystäväni katsoi minua, kun nousin käpälilleni.
"Sinä olet tehnyt aivan riittävästi. Et voi väittää, että olisit voinut estää nämä kaikki tapahtumat! Sinä olet ollut klaanin tukena vaikeinakin hetkinä ja johdattanut heidät koettelemusten läpi", nau'uin ja pidin pienen tauon, jonka aikana Korppitähti meinasi avata suunsa, mutta jatkoin sitten puhettani, "et olisi voinut tehdä enempää klaanin hyväksi."
Hetkeksi aikaa pesään laskeutui hiljaisuus.
"Ja jos se on tahtosi, minä suostun asemaani Myrskyklaanin seuraavana päällikkönä", naukaisin vielä lopulta, ja painauduin kumarrukseen hiljaa. Nyt se oli sanottu. Tuntui, että siitä olisi kulunut vain hetki, kun olimme oppilaita, minä ja silloinen Korppitassu. Silti siitä on kulunut jo vuodenaikoja. Niin myös siitä hetkestä, kun Korppitähdestä tuli päällikkö ja minusta hänen varapäällikkönsä. Ja nyt minusta oli tulossa päällikkö. "Saniaishäntä", kuulin Korppitähden äänen, ja tunsin tuon hännän lavallani, kun tuo avasi suunsa jatkaakseen.

//Korppi?

Nimi: Päästäistassu

23.06.2017 14:16
Hymyilin kilpikonnakuvioiselle naaraalle ja naurahdin:
"Minäkin olen hieman väsynyt. Pitäisiköhän kömpiä pedeillemme ja nukkua?"
Valotassu hymyili ja nyökkäsi. Tuon vihreät, kauniit silmät kiiluivat.
"Hyvää yötä Valotassu", naukaisin, käpertyen nukkumaan sammalpedilleni.

"Missä ihmeessä olen?" kuiskasin, kun näin kauniin niityn, jonka keskeltä lipui kimmeltävä joki. Ruskeat silmäni paikansivat suuren vesiputouksen, jonka yllä kaarteli ruskea kotka. Olin hämmentynyt paikan kauneudesta sekä kotkasta, joten en huomannut uhkaavaa ketun tuoksua. Kääntäessäni pääni näin oranssi punertavan otuksen takanani. Sen valkea hännänpää heilui ja kettu valmistautui hyökkäämään.

"Päästäistassu! Kaikki hyvin?" kuului Valotassun huuto, kun ulvahdin unissani.
"Kyllä... näin vain painajaista", mauakaisin ja nousin ylös.

//Valo?

Nimi: Kuikkakatse

23.06.2017 14:12
Luoksemme saapui Viimahalla, jota kerkesimme Pitkävarjon kanssa luulla mäyräksi. Hän kyseli vain, ettei ketään vain sattunut ja isäni kertoi hänelle jalastaan.
"Voin auttaa, mutta tulin partion kanssa ja sanoin heille, että tulen pian takaisin. He saattavat ihmetellä ja huolestua, että mihin oikein katosin yhtäkkiä", Viimahalla totesi hieman empien katsoen minua ja Pitkävarjoa, joka makasi edelleen puunjuurella, sillä ei päässyt ollenkaan ylös.
"No mitä jos käyt sanomassa heille? Ei tässä niin kiire ole, että emme voisi odottaa tässä", Pitkävarjo ehdotti Viimahallalle. Haistelin itse ilmaa ja itseasiassa haistoin tuttuja Myrskyklaanin kissoja aivan lähellä, joiden oletin olevan partiossa. Samassa viereisesrä puskasta, josta Viimahallakin oli tullut kuului taas rapinaa. Samassa sieltä ilmestyi pieni kissajoukko, johon kuului esimerkiksi Laikkulampi. He katsoivat hieman kummissaan Pitkävarjoa, joka makasi maassa.

//Pitkä? Viima?

Nimi: Kipinäsielu

23.06.2017 13:42
Henkeni tuntui salpautuvan, kun katsoin kumppaniani ja kuuntelin hänen puhuvan. Sydämeni alkoi tykyttää rinnassani yhä lujempaa, kun Korppitähti oli sanansa sanonut. Rintaani viilsi ja tunsin hämmennystä sekä surua katsoessani kumppania. Hän oli laskenut katseensa maahan hiljaisuuden ympäröidessä meidät. Purin huultani kyynelten alkaessa valua poskiani pitkin maahan. Ajatukseni pyörivät päässäni kuin pienin pentu, joka jahtasi omaa häntäänsä. Minusta alkoi tuntua taas, että kaikki oli minun syytäni. Minä olin rypenyt itsesäälissä ja surussa Huuruliljan ja pentujeni kuoleman jälkeen ja olin kaivannut lohdutusta. En ollut silloin huomannut, että Korppitähtikin kärsi, sillä en ollut katsellut ympärilleni. Ja nyt, kun viimein olin päässyt yli asioista, kaikki oli liian myöhäistä. Minun olisi pitänyt olla kumppanini rinnalla hänen tehdessä päätöksiä, mutta olin ollut liian itsekäs. Tunsin kuumien kyyneleiden yhä valuvan silmistäni peittäen näkökenttäni sumulla. Niiskaisin ja astahdin askeleen lähemmäs Korppitähteä sydän pakahtumaisillaan. Olisin halunnut, että hän olisi katsonut minuun, mutta en halunnut pakottaa. En halunnut pakottaa tätä olemaan enää päällikkönä, mutta minun olisi pitänyt seistä hänen rinnallaan.
"Anteeksi... kaikki minun syytäni. Minun olisi pitänyt auttaa..." kuiskasin hiljaa. Kuulin Saniaishännän liikahtavan vähän matkan päässä ja kohotin katseeni häneen.
"Korppitähti ansaitsee sinut", naukaisin itkun täyttämällä äänellä kumppanini parhaalle ystävälle, "minua ei ansaitse kukaan, enkä minä ansaitse ketään." Sitten puraisin huultani ja lähdin perääntymään pesästä.
"En aio estää sinua luopumasta päällikkyydestäsi. Mutta sinä et ansaitse minua", kuiskasin hyvin hiljaa Korppitähdelle. Kyyneleet valuivat yhä poskiani pitkin ja hengitykseni oli muuttunut pinnalliseksi.
"Anteeksi", kuiskasin ja kuuntelin, kun sana kaikui pesässä.

// Korppi? Sani? xd

Nimi: Pitkävarjo

23.06.2017 11:59
Mietimme Kuikkakatseen kanssa kuinka pystyisimme saada minut leiriin.
"Luultavasti helpointa on, jos nojaan sinun kylkeäsi vasten", maukaisin mietteliäästi. Kuikkakatse kuitenkin jäi vielä miettimään. Kuulin lähistöltä rapinaa ja korvani kääntyivät heti äänen suuntaan. Puskasta tuleva olento voisi olla mikä vain.
"Kai osaat taistella mäyrää vastaan?" kysyin hiljaa Kuikkakatseelta. Poikani ei itsekään irroittanut katsettaan pusikosta.
"En ole ennen koettanut, mutta teoriassa kyllä", Kuikkakatse vastasi nopeasti. Nyökkäsin ja annoin etutassujeni kynsuen valua ulos. Kohotin kuononi ja haistelin ilmaa.
"Hetki! Se on vain Viimahalla!" maukaisin nopeasti. Vedin kynteni sisään ja katsoin etutassujani. Turhaan minä kynsiäni olin venytellyt, sillä en kuitenkaan pystyisi taistella. Viimahallan mustavalkea hahmo asteli esille pusikosta.
"Hei! Onko kaikki hyvin?" kolli kysyi meiltä. Vilkaisin nopeasti Kuikkakatsetta. Poikani katse oli kuitenkin hänen nuoremmassa veljessään, joten tyydyin itsekin katselemaan Viimahallan suuntaan.
"Kaikki hyvin. Odotamme tässä vain ruohon kastavista", virnistin Viimahallalle, joka meni hetkeksi hämilleen.
"Onko jompaan kumpaan sattunut?" Viimahalla kysyi empien. Hän oli luultavasti kuullut jonkun rääkäisyistäni ja tullut apuun.
"Nooh...", aloitin hitaasti ja tavoittelin katseellani takajalkaani.
"Löin jalkani puuhun, epäilen sen murtuneen. Nyt kun olet täällä, voit varmasti auttaa minut leiriin Kuikkakatseen kanssa? Jalkani ei oikein kestä astumista."

// Kuikka? Viima?

Nimi: Viimahalla

23.06.2017 11:22
Tassutin hitaasti partion hännillä. Kaikki keskustelivat innokkaasti suunnitelmistaan viherlehteä varten. Hätkähdin kuullessani kaksi tuttua ääntä. *Pitkävarjo ja Kuikkakatse!* tajusin. Katsahdin epävarmasti partiota johtavaan Laikkulampeen. Pian kuitenkin loikin tämän vierelle.
"Öh... voitte jatkaa ilman minua palaan takaisin tuota pikaa", naukaisin Laikkulammelle. Laikkulampi katsoi minua hetken arvioivasti jonka jälkeen naukaisi:
"No... hyvä on tule kuitenkin äkkiä takaisin." Nyökkäsin ja erkanin partiosta. Partion kadottua näköpiiristäni aloin jäljittämään sukulaisiani. Kuono miltei kiinni maassa lähdin tassuttamaan eteenpäin. Pian kuulin jo kahden kissan keskustelun. Terästin kuuloni ja katselin ympärilleni pian näin vilahduksen Kuikkakatseen mustasta turkista. Loikin karhunvatukka tiheikön ohi ja pian jo näinkin veljeni ja isäni.
"Hei! Onko kaikki hyvin?" Kysyin varovasti ilmestyessäni tiheikön takaa.

//Kuikka? Pitkä?

Nimi: Pitkävarjo

23.06.2017 11:09
Virnistin pojalleni huvittuneena.
"Vain sisimpääni. Ikäni alkaa pikku hiljaa verottaa tarkkaavaisuuttani", naurahdin. Onneksi Kuikkakatsekin naurahti minulle. Katsoin tyytyväisenä poikaani.
"Tiedätkö, olen niin ylpeä teistä kaikista", maukaisin lämpimästi ja nousin jotenkuten istumaan. Tosin välissä päästin pienen vinkaisun, sillä kipeä jalkani osui taas puuhun.
"Jopa Hiilloslumosta?" Kuikkakatse kysyi hiukan epävarmana. Hymyni haihtui hetkeksi, kun mietin vastausta. Tyttäreni oli murhannut oman tätinsä.
"Omalla tavallani kyllä, hän vain kääntyi väärälle polulle soturiksi päästyään."
Kuikkakatse nyökkäsi, mutta siirsi katseensa jalkaani.
"Sattuuko jalkaasi? Löitkö sen puuhun?" tuo kyseli.
"Löin. Epäilen, että siitä on murtunut luu. Tarvitsen apuasi, jotta pääsen leiriin. Kortelampi osaa kyllä hoitaa tämän."

// Kuikka?

Nimi: Nokkosnenä

23.06.2017 11:02
Heräsin aamulla siihen, kuinka puiden lehdiltä putoavat pisarat osuivat kuonooni. Avasin toisen silmäni katsoakseeni, missä päin soturien pesän kattoa oli reikä, josta vesi pääsi sisään. Huomasin kuitenkin maisemaksi avartuvat Myrskyklaanin metsää. Puut ja pensaat hohtivat vihreyttään aamuisessa auringossa. Pieni kevyt vesisade oli yöllä kastellut nurmen, mutta olimme olleet puunjuurakossa suojassa sateelta. Vierelläni nukkui valkea naaras, kumppanini Lehväsiipi.
"Huomenta", maukaisin pehmeästi ja kosketin naaraan korvaa kuonollani. Suljin hetkeksi silmäni ja vedin sisään naaraan ihana tuoksua. Minulta meni hetki ymmärtää, miksi me kaksi olimme jääneet ulos nukkumaan, mutta se taisi ollakin minun oma ideani. Hymähdin hyväntuulisena ja kehräsin pehmeästi.
"Nukuitko hyvin?" kuiskasin naaraan korvaan.

// Lehvä?

Nimi: Kuikkakatse

23.06.2017 09:23
Vilkuilen hieman ympärilleni yrittäen etsiä jotain merkkejä isästäni, joka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen jänista jahdatessaan. Pyörin paikallani yrittäen etsiä häntä, mutta en löydä edes hänen tuoksuaan.
"Pitkävarjo?" huhuilen, mutta saan vastaukseksi vain oman ääneni kaiun hiljaisessa metsässä. Lopulta kuulen juuri ja juuri jostain kauempaa rääkäisyn ja samassa luokseni leijailee Pitkävarjon tuttu tuoksu, jota lähden kiirehtien seuraamaan. Hetken juoksemisen jälkeen huomaan isäni makaavan erään suuren puun juurella.
"Mitä tapahtui?" kysyin hengästyneenä äskeisen juoksemisen takia. Ympäristöstä päätellen Pitkävarjo ei ollu saanut jahtaamansa jänistä kiinni, sillä en nähnyt lähellä kuollutta jänistä.
"Kompastuin jalallani tuohon puunjuureen jahdatessani sitä jänistä", hän selitti minulle yrittäen nousta pystyyn.
"No sattuiko johonkin?" kysyin häneltä.

//Pitkä?

Nimi: Lehväsiipi

23.06.2017 00:01
Nokkosnenän sanat saivat minut punastumaan. Hänen sanansa saivat minut tuntemaan itseni hyväksytyksi. Nokkosnenä sai minut uskomaan siihen, että kuuluin Myrskyklaaniin. Elämä Myrskyklaanissa oli täysin erilaista, kuin elämä yksin kaksijalkalan läheisessä metsässä.
"Kuule", hymähdin ja kaadoin kollin alleni ruohikkoon. Hieroin kuonoani hellästi kollin harmaata turkkia vasten kehräten.
"Sinä todella saat tämän tuntumaan siltä, että minä kuulun tänne. Minä en halua lähteä täältä. En halua olla erossa sinussa", kuiskasin lempeästi hymyillen. Nokkosnenä näytti hetken yllättyneeltä, mutta pian tämän kasvoille levisi tuttu, kollimainen hymy.
"Mutta se on siis okei?" varmistin vielä pentuasiaa kollilta, "asiaa kieltämättä, haluaisin olla pienten pentujen emo. En tiedä, kuinka hyvä olisin, mutta olen aivan varma siitä, että sinä olisit mainio isä."
En noussut pois kollin päältä. Toivoin, että eleeni ei haitannut Nokkosnenää. Halusin vain olla mahdollisimman lähellä toista. Olisin halunnut painautua vielä lähemmäs, mutta tyydyin vielä tämän hetkiseen etäisyyteen. Odotin Nokkosnenältä jonkinlaista vastausta ja yritin tulkita tämän kasvoilla olevaa ilmettä.

//Nokkonen?

Nimi: Nokkosnenä

22.06.2017 23:38
Päästin kurkustani pehmeää kehräystä ja katsoin suoraan Lehväsiiven silmiin.
"Pelkkä minun onnellisuuteni ei riitä", maukaisin pehmeästi. Lehväsiipi katsoi minua hiukan hämillään.
"Mitä tarkoitat?" naaras maukaisi hiljaa. Nojauduin lähemmäs kumppaniani ja kiedoin häntäni tuon oman ympäri.
"Tarkoitan sitä, että jos me tahdomme olla onnellisia, pelkkä minun onnellisuuteni ei tule riittämään. Myös sinun on oltava onnellinen, sillä sinun näkeminen onnellisena, saa minut hymyilemään. Ilman sinua, minä en pysty olla onnellinen", selitin Lehväsiivelle. Kieleni oli miltein mennyt solmuun tuota lausetta muodostaessa, mutta toivoin naaraan ymmärtävän mitä minä tarkoitin.
*Miksi lause kuullostaa uudestaan sanottuna niin epäloogiselra?* ajattelin nopeasti.
"Hyvä on. En tiedä oliko sanoissani järkeä, mutta minun onnellisuuteeni tarvitsen vain yhden asin", maukaisin selventääkseeni asiaa, "sinut."
Lehväsiipi punastui hiukan ja päästi pienen kehräyksen kurkustaan.
"Joten, jos pennut tekevät sinut onnelliseksi ja tunnet kuuluvasi johonkin niiden myötä, vastaan sinulle myöntävästi. Tahdon pitää sinut onnellisena vierelläni, sillä tässä maailmassa mikään ei ole kauniimpaa kuin hymysi."

// Lehvä? Tää meni ihan sekavaks xD

Nimi: Korppitähti

22.06.2017 23:16
Kipinäsielu oli keskeyttänyt minun ja Saniaishännän keskustelut. Päätin kutsua kumppanini sisään, sillä tiesin, että minun olisi kerrottava tästä myös hänellekin. Kipinäsielun astellessa sisään pesääni, tunsin muljahduksen vatsassani. Naaras näytti kauniilta, mutta samalla jopa hivenen epävarmalta meneillä olevan tilanteen vuoksi.
"Mistä te keskustelette?" Kipinäsielu kysyi lopulta. Emmin hetken, kunnes päätin vastata.
"Tämä voi kuulostaa ehkä hullulta, mutta minusta tuntuu, että en ole sopiva päälliköksi", nau'uin katse kumppanissani. Kipinäsielun silmät laajenivat ja naaras näytti epäuskoiselta, kuin olisi luullut kuulleensa väärin.
"Korppitähti-", naaras aloitti, mutta vaiensin tämän kohottamalla katseeni hänen keltaisiin silmiinsä. Kumppanini silmistä katseeni vaelsi Saniaishäntään, joka oli tähän asti istunut hiljaa paikoillaan. Annoin katseeni viivytellä ystävässäni hetken aikaa, kunnes suljin silmäni.
"Kun Polttosydän oli vielä päällikkö, Tähtiklaani ilmoitti, että hänen on luovuttava paikastaan päällikkönä. Silloin minusta tuntui, kuin Tähtiklaanilla olisi minua varten jokin tarkoitus, mutta enää en ole niinkään varma", totesin hiljaa ja pidin tauon. Pesässä oli täysin hiljaista. Kuulin vain Saniaishännän ja Kipinäsielun yhteen sulautuneet hengitykset ja annoin oman hengitykseni tasoittua samaan tahtiin.
"Tuntuu, kuin klaaniani koeteltaisiin. Lyhyen ajan sisään Myrskyklaani on menettänyt useita kissoja. Olen yrittänyt keksiä vastausta tähän kaikkeen, mutta minusta vain tuntuu, että olen toiminut päällikkönä väärin. En tiedä miten. Tuntuu, että olen antanut kaikkeni tämän klaanin hyväksi, mutta eikö se riitä?" ääneni vaikeni loppua kohden. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, en ymmärtänyt, miten tämä kaikki kaatui päälleni niin yhtäkkiä. Suljin silmäni, jotka tuska oli sumentanut. En sanonut mitään. Odotin vain, että Saniaishäntä ja Kipinäsielu sanoisivat jotakin.

//Sani tai Kipinä? :D

Nimi: Laaksopentu

22.06.2017 22:27
Kuuntelin vaiti emoni ja Mesiviiksen puhetta. Mietin, miltä he mahtoivat näyttää. Ainakin minusta tuntui, että he molemmat olivat paljon minua suurempia.
"Oletko tehnyt tänään jotakin erikoista?" emoni kysymys oli selvästikin osoitettu Mesiviikselle.
"Lähdin partioon heti auringonnousun aikaan", Mesiviiksi naukui. Käännähdin selälleni ja hautasin pääni emoni lämmintä turkkia vasten.
"Hän on niin suloinen", emoni totesi pehmeästi kehräten.
"Niin on, kuten emonsakin", Mesiviiksi hymähti. Hitaasti kaksikon sanat muuttuivat epäselvemmiksi. Väsymys tuntui ottavan minusta täyden vallan, vaikka pyristelin vastaan kaikin voimin. Hitaasti nukahdin levolliseen uneen pää emon vatsalla.

Ympärilläni oli lähestulkoon täysin hiljaista. Erotin kaukaisuudesta epäselviä ääniä. En tiennyt, mistä ääni kuului tai kuka puhui. Emon maidonsekainen tuoksu leijui vahvana ympärilläni, enkä haistanut mitään muuta. Emoni pysytteli täysin hiljaa, hän ei puhunut. Tunsin kuinka hänen kylkensä kohoili tasaiseen tahtiin hengittäessä.
Makasin pitkään pimeässä hiljaisuudessa. En ymmärtänyt, miksi oli niin hiljaista. Halusin nähdä, mitä ympärillä tapahtui. Vedin syvään henkeä ja aloin pinnistellä silmiäni auki. Hitaasti silmäni aukenivat ja minut sokaisi kirkas valo. Ummistin silmäni kiinni ja kesti hetken, kunnes uskalsin avata silmäni uudestaan. Räpyttelin silmiäni tarkentaakseni katseeni ja aloin silmäillä ympärilläni. Paikka jossa makasin, oli lämmin ja pehmeä. Vierelläni makasi kaunis, kirjava naaras, jonka silmät olivat kiinni. Tiesin hänen olevan emoni. Raotin aavistuksen leukojani ja annoin kieleni kulkea suupieltäni pitkin.
"E...o", sain suustani aikaiseksi käheää vikinä. Vierelläni makaavan naaraan korvat värähtivät, mutta tämä ei avannut silmiään.
"...Emo", yritin uudestaan. Ääneni kuulosti jopa vahvemmalta, kuin hetkeä aikaisemmin. Emoni silmät raottuivat hivenen, mutta pian rävähtivät täysin auki. Tämä kohotti kaunista päätään yllättynyt ilme kasvoillaan.
"Laaksopentu!" naaras henkäisi, "olet avannut silmäsi!"
Tuijotin emoani pitkään hiljaa, kunnes nyökkäsin pienesti. En uskaltanut sanoa enää mitään. Sanojen muodostaminen kielenpäällä tuntui vaikealta ja ääneni kuulosti pelkältä vikinältä. Emoni kumartui nuolaisemaan päälakeani. Hänen kasvoillaan oli lempeä ilme. Vedin syvään henkeä ja painauduin emoni pehmeää turkkia vasten sulkien silmäni.

//Mesi vaik jos haluut?

Nimi: Lehväsiipi

22.06.2017 22:27
Nokkosnenä kosketti nenääni hennosti omallaan. Kollin kasvoilla oli tuttu hymy, joka tuntui hetken aikaa vieraalta. Nielaisin ääneti ja laskin katsettani.
"Ei, emosi ei ole tullut hössöttämään minulle mitään", nau'uin hiljaa. Nokkosnenä räpytteli taivaansinisiä silmiään yllättyneenä. En tiedä, yllättikö totinen reaktioni hänet. Nielaisin ääneti ja yritin pitää itseni kasassa.
"Minä vain-", aloitin, "kunpa vain emosi olisikin tullut hössöttämään."
"Lehväsiipi", Nokkosnenä lausui nimeni. Nokkosnenän lausuttuna nimeni tuntui saavan täysin uuden merkityksen. Kollin lausuessa nimeni, tuntui, kuin hänen äänestään olisi kummunnut rakkaus.
"Emme ole kerenneet viettämään aikaa saati juttelemaan yhdessä paljoakaan viime aikoina", totesin räpytellen vihreitä silmiäni, "tiedän, että sinulla on velvollisuutesi ja myös perhe, mutta minä tahdon olla osa sitä. Tahdon perustaa kanssasi perheen, jollaista minulla itselläni ei ole koskaan ollut. Ennen kaikkea minä kumminkin tahdon, että sinä olet onnellinen."

//Nokkonen? Sry, tosi sekava

Nimi: Elandra

22.06.2017 22:07
Päästäistassu: 12kp -

Purohäntä: 13kp -

Tiikeriraivo: 19kp -

Pitkävarjo: 17kp - Onnea kokeneelle soturille!

Kuikkakatse: 12kp -

Lehväsiipi: 14kp -

Valotassu: 8kp -

Mesiviiksi: 13kp -

Viimahalla: 20kp! -

Laaksopentu: 8kp -

Kamomillapisara: 8kp -

Kipinäsielu: 8kp -

Ruohoviiksi: 2kp -

Polttosydän: 2kp -

Pörrölaikku: 7kp -

Kiurulento: 7kp -

Koiraviima: 3kp -

Saniaishäntä: 9kp -

Nokkosnenä: 7kp -

Virtakyynel: 3kp -

Yksityinen viesti

22.06.2017 21:57

Nimi: Pitkävarjo

22.06.2017 21:28
Jänis loikki kovaa vauhti eteenpäin ja näytti siltä, että olisin jäämässä jälkeen. Kirin tahtiani kovemmaksi ja kovemmaksi, huomaten etten päässyt enää kovempaa. Hetken ajaksi pääsin lähemmäs jänistä, mutta se kiri tahtiaan itsekin.
"Miten jokin maan päällä elävä voikaan olla noin nopea!" puuskutin juostessani ärtyneenä. Vauhtini kovemtamista oli aivan turha yrittää, sillä vauhtia ei enempää tulisi. Päin vastoin, vauhtini alkoi hiipua pikku hiljaa. Onnekseni, niin alkoi jäniksenkin. Olin juuri loikkaamassa ilmaan, kunnes en tajunnut katsoa mitä päin juoksin, ja kompastuin puunjuureen. Läimähdin suoraan kuonolleni maahan ja kierähdin pientä alamäkeä alas kyljelleni. Yritin levittää raajojani vauhdin pysäyttämiseen, mutta se ei onnistunut. Lopulta törmäsin puuhun ja tunsin hillitöntä kipua takajalassani. Päästin rääkäisyn osuessani puuhun. Jäin hetkeksi puun juurelle huohottamaan.
"Kuikkakatse?" huhuilin poikaani, mutta hän voisi olla missä vain.
"Kuikkakatse!" huudahdin. Huutoni kaikui pitkin metsää, mutta en saanut vastausta. Kunhan pääni sisällä ei enää pyörinyt, yritin nousta ylös, mutta takajalkani petti alta ja päästin korvia vihlovan rääkäisyn. Käännyin katsomaan jalkaani, se näytti olvan kunnolla, mutta ei kuitenkaan kestänyt painoani. Murahdin ja painoin pääni takaisin maahan.
*Toivottavasti Kuikkakatse löytää minut täältä...*, ajattelin. Olin varmaankin murtanut luun jalastani.

// Kuikka?

Nimi: Viimahalla

22.06.2017 21:26
"Satun vain näkemään sinua iltaisin ja aamuisin sotureiden pesässä ja sitten oletkin jo työn touhussa", Kamomillapisara naukaisi. Nyökkäsin ymmärtäväisenä, jonka jälkeen viitoin Kamomillapisaraa sisään sotureiden pesään. Kamomillapisara meni edeltäni ja minä hänen kannoillaan sotureiden pesään. "Hyvää yötä", kuiskasin emolleni hänen käydessään pedilleen. Tämän jälkeen suunnistin omalle makuupaikalleni ja käperryin sen päälle tiukkaan myttyyn. Pian uni vei minut mukanaan.

Räpyttelin silmiäni unenpöpperöisenä ja nostin pääni ylös. *Ainiin se aamupartio! Kamomillapisara varmasti pettyy* ajattelin katsahtaessani tuhisevaan emooni. Huokaisin ja suin itseni äänettömästi. Puikkelehdin hiljaa sotureiden välistä ulos. Huomasin jo osan partiosta odottelevan tunnelin suulla. Loikin heidän luokseen ja tervehdin heitä kohteliaasti. Istahdin yön jäljiltä kostealle ruohikolle odottamaan viimeisiä partioon liittyviä klaanitovereitani.

//Joku joka vois olla samassa partiossa?

Nimi: Nokkosnenä

22.06.2017 21:18
Lehväsiiven sanat eivät kovinkaan paljoa hätkähdyttäneet minua.
"Varmasti monikin kissa on ajatellut haluavan pentuja", vastasin huvittuneena. Hetken aikaa Lehväsiipi katsoi minua kummissaan.
"Ai, siis minä", maukaisin hiukan hämmentyneenä. "Anteeksi, kuulin väärin."
Lehväsiipi naurahti hiukan. Astelin lähemmäs kumppaniani ja puskin häntä.
"Kuule, jos tahdot pentuja niin en usko asian olevan liian aikaista. Ovathan minun veljeni ja siskonikin jo sotureita. Ja ainakin meillä on mahdollisten pentujen kasvattamisen jälkeen omaa aikaa kahdestaan", kehräsin kumppanini korvaan.
"Mistä muuten ajatus tulikaan päähäsi? Ei kai vain emoni ole tullut hössöttämään sinulle jotakin?" nauroin Lehväsiivelle. Peräännyin askeleen verran, jotta olin kasvot vastakkain kumppanini kanssa. Katsoin tuota syvälle vihreisiin silmiin ja kosketin nenälläni naaraan omaa.

// Lehvä? Sori, lyhyt.

Nimi: Lehväsiipi

22.06.2017 21:09
Oloni oli turvallinen silmäillessäni Nokkosnenän harmaata selkää ja hänen lihaksiensa liikkeitä tämän kävellessä eteenpäin hieman edelläni. Annoin kollin johdatella minut syvemmälle metsään, kauas leirin piikkihernetunneleista. Tunsin pientä poltetta kasvoillani jatkaessani Nokkosnenän silmäilemistä. Nokkosnenä oli muuttunut sitten oppilasaikojemme, mutta silti hänessä oli paljon samoja piirteitä, kuin ennenkin.
"Sinulla taisi olla jotakin tärkeää asiaa?" huomasin Nokkosnenän kääntäneen taivaansinisen katseensa minuun. Pysähdyin ja painoin pääni kollin harmaaseen turkkiin ja suljin silmäni.
"Niin oli", nau'uin vetäessäni kollin tuttua, makeaa tuoksua sisääni. Hiljainen kehräys kumpusi syvältä sisältäni. Oloni oli toisaalta jännittynyt, sillä tiesin, että jos Nokkosnenä vastaisi kysymykseeni kyllä, kyseessä ei olisi mikään pieni juttu.
"No, mitä sinulla oli mielessäsi?" Nokkosnenä kysyi hiljaa.
"Odota hetki", hymähdin ja pidin silmiäni yhä kiinni, "Tämä ei ole mikään pikku juttu."
"Ai?" Nokkosnenä kuulosti uteliaalta. Kolli ei kumminkaan vaatinut minua kiirehtimään, vaan odotti hiljaa kaikessa rauhassa. Vedin syvään henkeä ja avasin silmäni.
"Kuule, en tiedä onko tämä vielä liian aikaista, mutta", aloitin kohottaen katseeni Nokkosnenän silmiin, "oletko koskaan ajatellut haluavasi pentuja?"

//Nokkonen?

Nimi: Virtaviiksi

22.06.2017 18:41
//Jatkoa Ruohoviikselle

"Tietenkin, ei kai minulla muutakaan tässä ole", vastasin Ruohoviikselle, joka oli juuri pyytänyt minua saalistamaan hänen kanssaan. En ollut jutellut naaraan kanssa varmaankaan koskaan, joten en tuntenut häntä. Siitä huolimatta minusta oli mukava tutustua uusiin klaanin jäseniin, sillä minulla ei ollut ystäviä oikeastaan lainkaan. Olin ollut kovin yksinäinen aina Kiviturkin kuoleman jälkeen. Pörrölaikku oli lievittänyt yksinäisyyttä, mutta nyt pennustani oli tullut soturi, emmekä edelleenkään jutelleet toisillemme enää kuten ennen.
"Minne menemme?" kysyi Ruohoviiksi johdattaessaan minua ulos leiristä. Kohautin lapojani. Mietin hetken aikaa, missä saalista voisi olla tällä hetkellä eniten. Viherlehti oli alkanut ja edennyt melko pitkälle. Päivät olivat lämpimiä, mutta silloin tällöin taivaalta satoi runsaasti vettä.
"Ehkä voisimme mennä Aurinkokivien lähettyville? Siellä on usein riistaa tähän aikaan vuodesta", nau'uin nuorelle soturille päästyäni leirin ulkopuolelle. Olimme käyneet usein Kiviturkin kanssa kävelyllä Aurinkokivillä hänen ollessa elossa, enkä turhan usein siellä nykyään enää käynyt. Olisi mukavaa käydä saalistamassa nuoren soturin kanssa Aurinkokivillä.

//Ruoho? Sori vähä tönkkö xd

Vastaus:

Ohops, nimi oli siis Virtakyynel XDD

-Elandra

Nimi: Mesiviiksi

22.06.2017 18:16
Astelin hitaasti kumppanini ja tyttäremme luokse. Kosketin hellästi kuonollani hopeanharmaan naaraan turkkia. Hän säpsähti pienesti, mutta rauhoittui sen jälkeen ja jatkoi maidon juomista emonsa vatsasta.
"Miten teillä on mennyt?" kysyin kumppaniltani ja istuuduin alas. Aurinko oli jo laskemassa. En ollut kerennyt aamulla pentutarhalle, sillä minut oli määrätty heti auringonnousun aikaan partioon.
"Ihan hyvin. Laaksopentu on syönyt hyvin ja muutama kissa on käynyt tervehtimässä pikkuistamme", Kirjosiipi naukaisi. Mieleni valtasi haikeus. Usvahäntä olisi takuulla tahtonut nähdä pentuni, sillä hän oli aina innoissaan uusista pennuista. Toivoin, että hän näkisi Laaksopennun Tähtiklaanista yhdessä Vinhasiiven kanssa. Olisin niin toivonut, että hän olisi ollut täällä meidän kanssamme. Samaa toivoin Utukatseen kohdalla. Naaraan oli surmannut julmasti Hiilloslumo, joka onneksemme oli karkotettu reviiriltämme iäksi. Vaikka sukuni oli minulle tärkeä, Hiilloslumo oli sen häpeäpilkku. Naaras ei ansainnut mainintaa suvussamme, hän todella oli häpeäksi koko Myrskyklaanille.
"Sepä kiva. Oletko sinä nälkäinen?" kysyin Kirjosiiveltä ja päätin nyt keskittyä häneen ja pieneen pentuumme. En tahtonut ajatella mitään, mikä saa minut huonolle tuulelle, eli Hiilloslumoa.
"En ole. Laventelitassu toi minulle tuoresaalista aiemmin", kuningatar selitti. Nyökkäsin. Katsoin lumoutuneena Laaksopentua, naaras omasi hopeanharmaan turkin, joka oli mielestäni kaunein asia koko maailmassa - tietenkin Kirjosiiven kanssa. Minä rakastin pentuani, tahdoin suojella häntä omalla hengelläni.

//Laakso? Sori hirveen sekava ja outo XD

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com