Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Myrskyklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Myrskyklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta ja mahdollisista uhista löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Korppitähti

27.04.2017 19:12
Tuijotin Kipinäsielun keltaisia silmiä hievahtamatta. Yritin sulatella naaraan sanoja. Kipinäsielun katse oli laskeutunut maahan. Tiesin, että naaras odotti minun sanovan jotakin, mutta en tiennyt, mitä.
"Kipinäsielu", ääneni kuulosti käheältä, kaukaiselta.
Sisimpääni poltteli ja pelkäsin olevani niin huono kumppani, kuin päällikkökin. Olisin halunnut sanoa naaraalle niin paljon, mutta en saanut muodostettua ajatuksiani sanoiksi.
*Ehkä Kipinäsielu tarvitsee vain aikaa*, pohdin siristäen taivaansinisiä silmiäni.
Huuruliljan kuolema oli käynyt minunkin mielessäni useita kertoja, etenkin silloin, kuin näin Kipinäsielun apeana ystävänsä kuolemasta. Suopennun kuolema oli vain kasvattanut kuolleiden listaa. Klaanimme oli muutenkin menettänyt viimeaikoina paljon merkittäviä kissoja, joilla oli ollut iso paikka sydämissämme.
"Olen melko varma, että et usko, jos sanon, että sinä et ollut syy Huuruliljan kuolemaan, mutta tiedän, että hän pitää Suopennusta huolta, kuten uskoit", ääneni oli lähes kuulumaton.
"Mutta ehkä sillä ei ole nyt väliä", nau'uin.
Kipinäsielu oli kohottanut katseensa minuun. En osannut tulkita naaraan ilmettä, en alkuunkaan. Siirsin pois hakeutuneen katseeni takaisin tämän keltaisiin silmiin. Olisin halunnut lohduttaa häntä, mutta pelkäsin, etten tiennyt miten.
"Minä tiedän, että en ole aina paras mahdollinen kumppani. En ehkä osaa aina huomioida tunteitasi oikein, mutta minä todella yritän. Miten saisin vietyä ajatuksiasi muualle?" totesin hiljaa.

//Kipinä? Sori, tönkkö xd

Nimi: Kiurulento

27.04.2017 14:51
Katselin kalaa veden alla. Se ui pientä ympyrää vastustaen joen hiljaista virtausta, säihkyen hopeisena auringossa. En edelleenkään ymmärtänyt, miten jokiklaanilaiset pystyivät kalastamaan.
"Ehkä voisimme jotenkin hyödyntää taitoja, joita meille on opetettu!" hihkaisin innoissani ja hypähdin hiukan. Nokkosnenä kallisti hiukan päätään ja kohotti kulmaansa.
"Mitä taitoja?"
Mietin hetken, miten Myrskyklaanissa saalistettiin. Ensin vaanittiin kärsivällisesti, sitten loikattiin saaliin kimppuun ja tapettiin. Voisiko se toimia kaloihin? Ehkä, ehkä ei. Laskeuduin vaanimaan joen vierelle. Häntäni vääntelehti hiukan odotellessani hyvää hetkeä. Kala ei kaiketi kuulisi minua rannalta, ainakin toivoin niin. Kun otus kääntyi katsomaan muualle, jännitin lihakseni ja loikkasin etujalat ojossa veteen.
"Kiurulento!" Nokkosnenä huudahti. Vajosin hetkeksi veden alle. Olin saanut kalan suuhuni, mutta nyt olin joen armoilla. Huidoin vimmatusti jaloillani miten sattui, en osannut uida. Upposin pohjaan asti, en kuitenkaan ollut kovin syvällä. Ponnistin jaloillani pohjasta vauhtia ja syöksyin pintaan. Haukkasin happea ja ravistin hiukan vettä täynnä olevaa korvaani. Yritin matkia jokiklaanilaisten tapaa uida, yritin tavallaan juosta vedessä. Se liikutti minua hämmästyksekseni eteenpäin. Räpiköin rantaa kohti, olin liikkunut virran mukana ja Nokkosnenä oli seurannut.
"Ei hätää!" puuskahdin saapuessani rantapenkereelle. Harmaa soturi tarttui niskanahastani kiinni ja veti minut takaisin kuivalle maalle. Ravistelin kehoani, olin läpimärkä.
"Sain sen", naukaisin ja tiputin pienen kalan maahan silmät sädehtien. Ei minulla oikeastaan ollut kylmä, vaikka olinkin kastunut, uiminen oli oikeastaan ollut aika virkistävää.
"Kokeilisit sinäkin uimista, ei se ollut niin kamalaa", maukaisin ja kosketin kielelläni kalan suomuja. "Maistuu oudolle."

//Nokkonen?

Nimi: Polttosydän

27.04.2017 13:49
"Hyvinhän minullakin menee, Koiratassu on kohta soturi jos hän tuolla menolla jatkaa, eikä tässä nyt muutakaan pahaa ole tapahtunut", vastasin hymyillen. Mietin hetken sanomiani. Olihan minulla Valkohäntää ikävä, ja hänen pentunsakin olisi kiva nähdä. En kuitenkaan takertunut sanoihini, vaan olin tässä hetkessä. Katselin kuinka Hiillospentu pomppi minun ja Purohännän ympärillä. Hymyilin pennulle. Viimapentukin löydettiin pian Kamomillapisaran takaa.
"Miten sinä jakselet, haluaisitko että vahtisin pentujasi jos otat pienet päiväunet?" ehdotin Kamomillapisaralle, sillä tiesin kuinka raskasta oli välillä olla emo, olihan se vapauttavaa ja ihanaa,mutta välillä raskasta. Odotin Kamomillapisaran vastausta ja katselin Hiillospentua joka hyppi ympärillämme, siis minun ja kumppanini ympärillä.

//Kamo tai Puro tai pennut?

Nimi: Hiillospentu

27.04.2017 13:34
Oli siis olemassa Tähtiklaani ja Pimeyden Metsä. Jälkimmäiseen joutuivat käsitykseni mukaan "pahat ja ilkeät kissat", Tähtiklaaniin kaikki rohkeimmat ja kikteimmät.... *Pyh.* Tähtiklaani kuulosti oudon kaukaiselta, jotenkin en vain voinut uskoa sen olemassaoloon. Virnistin ilkeästi, Pimeyden Metsä kuulosti enemmän minulle suunnatulta, vaikken siihenkään niin uskonut. Kamomillapisara oli kääntynyt juttelemaan Polttosydämen ja Purohännän kanssa.
"Mitä teille kuuluu?" emoni kysyi kahdelta kissalta. Purohäntä käänsi siniset silmänsä Kamomillapisaran suuntaan.
"Minulle kuuluu ainakin ihan hyvää", Purohäntä naukui, kääntäen sitten katseensa 'kumppaniinsa'. Katselin kumpaakin tarkkaavaisesti. Miksi Polttosydän oli joutunut luopumaan päällikön paikasta? Oliko hän ollut huono päällikkö Myrskyklaanille?
"Miksi Tähtiklaani ei halunnut sinun olevan päällikkö? Etkö osannut johtaa tätä klaania?" kysyin peittäen ilkeän virnistyksen, joka väkisinkin yritti nousta esiin kasvoilleni. Kuitenkin tuntui, että jos joskus halusin saavuttaa jotain, en voisi ilkeillä kaikille kissoille. Esitin kysymyksen siis sävyllä, joka kuulosti vain pienen pennun ihmettelyltä, ja jäin odottelemaan naaraan vastausta. Ehkä Kamomillapisara toruisi minua tuosta kysymyksestä, mutta loihdin kasvoilleni vain viattoman ilmeen ja katsoin kiinnostuneena Polttosydäntä.

//Kamo? Puro? Poltto?

Nimi: Kamomillapisara

27.04.2017 13:23
Hiillospentu oli juuri kysynyt kysymyksen mikä on Tähtiklaani. Polttotähti ja Purohäntä olivat tulleet katsomaan pentuja ja asia oli johtanut toiseen asiaan -nyt oltiin kuitenkin tässä. Huokaisin hiljaa katsoen pentuani.
"Tähtiklaani on paikka, jonne kissat siirtyvät kuoltuaan jos he uskovat Tähtiklaaniin. Jos uskoo Pimeyden metsään niin joutuu kuoltuaan pimeyteen ja pahojen kissojen joukkoon. Tai sitten ei tarvitse uskoa mihinkään, se on jokaisen oma päätös. Sinun ei tarvitse vielä päättää uskotko vai etkö usko", maukaisin. Hiillospentu nyökkäsi hitaasti, hän varmaankin sulatteli kaikkea kuulemaansa.
"Ymmärsitkö?" kysyin.
"Ehkä", naaraspentu vastasi nopeasti. Nyökkäsin ja käännyin kahden kissan suuntaan. Polttosydän ja Purohäntä olivat saaneet kolme pentua, mutta pentueesta on enään vain yksi jäljellä. En tajua miten he pystyvät olemaan vain ja elämään normaaleja arkipäiviä. Luulen, että heillä on jo monta surupäivää ollut.
"Mitä teille kuuluu?" kysyin kaksikolta.
"Minulle kuuluu ainakin ihan hyvää", Purohäntä lausahti, jonka jälkeen siirsi katseensa omaan kumppaniinsa Polttosydämeen.

//Poltto? Pennut?

Nimi: Pitkävarjo

27.04.2017 12:57
Tassuttelin rauhassa Ohdaketassu perässäni kohti Myrskyklaaninmetsää. Metsä kuhisi elämää. Suuhuni tulvahti moni riistaeläimen haju. Kaikkein voimakkaimmin hiirien ja vesimyyrien seasta haistoin oravan hajun. Hymyilin huvittuneena.
"Ovatko uudet pentusi kauniit?" Ohdaketassu yhtäkkiä kysyi. Käänsin hetkeksi katseeni oppilaaseen.
*Kauniita?* ajattelin hämilläni. En itse ehkä olisi käyttänyt tuota sanaa kuvaamaan pentuja. Itse olisin ehkä sanonut upea. Olisi kuitenkin kohteliasta vastata jotakin.
"Ovat, maukaisin ja mietin hetken, "kumppaninikin on todella kaunis."
"Kiva kuulla", Ohdaketassu vastasi.
"Onko sinulla vielä ketään erityistä?" kysyin huvittuneena oppilaalta. Voisin yrittää saada jotakin rentoutta tähän keskusteluun.
Huomasin Ohdaketassun painavan katseensa maahn, mutta vastaavan: "Kiurulento."
"Ai hänkö?" virnistin hyväntuulisena.
"Hän", oppilas vastasi lyhyesti. Tyydyin vain nyökkäämään Ohdaketassulle, sillä oravan tuoksu oli nyt voimistunut. Suuntasin vaistomaisesti pois Ohdaketassun luota, kohti oravan tuoksua. Orava juoksi alas puusta suunnaten kohti käpyä. Olin nopeaspi ja loikkasin sen kimppuun. Puraisin oravaa niskasta ja nostin sen velton, lämpimän ruumiin suuhuni. Tassuttelin takaisin Ohdaketassun luokse ja kaivoin kuopan oravalle. Pudotin riistaeläimen kuoppaan ja peitin sen.
"No...", aloitin hiltaasti, "tietääkö Kiurulento, että välität hänestä?"

// Ohdake?

Nimi: Nokkosnenä

27.04.2017 12:48
Nauroin, kun vettä rpiskuis Kiurulennon päälle.
"Et tainut suunnitella saaliisin saamista noin hankalaksi", hymähdin hyväntuulisena. Tarkkailin pitkäään kalan liikkeitä ja havaitsin sen katoavan pohjaa päin.
"Emme taida osata tätä lajia kunnolla", murahdin matalasti. Minua turhautti, kun kala palasi takaisin pintaan. Kiurulento oli selin päin kalaa, joten naaras ei nähnyt sitä.
"Kiurulento", sihajdin hiljaa ja viittasin hännälläni kohti kalaa. Kiurulento käänsi katseensa ja nyökkäsi.
"Yritetäänkö saada se kiinni?" kysyin
"Totta kai! Minä en näin vähällä luovuta!" Kiurulento naurahti huvittuneena. Hymähdin jälleen.
"Nähtäppä minulle mallia", virnistin.

// Sori pätkä ja tönkkö

Nimi: Hiillospentu

27.04.2017 12:39
Kuulin jälleen askelia pesän suulta. Tiikeriraivo oli äsken lähtenyt johonkin, se ei siis varmaan ollut hän. Haistoin sitä paitsi kaksi aivan uutta tuoksua, näitä kissoja en vielä ollut tavannut. Pian kaksi ainakin emoni kokoista kissaa asteli sisään. Ponnahdin ylös Kamomillapisaran kyljen vierestä ja loikin heidän luokseen. Haistelin tarkasti, kissat olivat samasta klaanista, kuin minä, voisin siis olla rauhassa. Katsoin silmät suurina kahta kissaa, toinen taisi olla naaras ja toinen kolli. Tiikeriraivo oli sanonut, että kaikki kissat saivat nimen, niin varmaan myös noilla kissoilla oli nimi.
"Keitä te olette?" kysyin kimeästi. Toinen, naaras, oli harmaa väriltään, hänen silmänsä olivat meirpihkaiset. Kolli oli myös harmaa, joskin hiukan sinertävä. Hänen silmänsä olivat siniset.
"Minä olen Polttosydän", naaras naukui hymyillen. "Tässä on kumppanini Purohäntä."
*Kumppani?*
"Emo on kertonut sinusta", hihkaisin. "Olit Myrskyklaanin päällikkö... miksi et ole enää?"
Polttosydän näytti hetken miettivän, mutta nuolaisi sitten huuliaan ennen puhumista.
"Tähtiklaani ilmoitti, että minun tulisi luopua paikastani päällikkönä."
Katsoin häntä silmät suurina, mikä on Tähtiklaani? Olin kuullut joskus sen mainittavan, mutta en vieläkään oikein tiennyt, mitä se tarkoitti.
"Mikä on Tähtiklaani?" kysäisin tylsistyneenä emoltani. Miksi asioita oli niin paljon? Miksen voinut tietää jo valmiiksi kaikkea tarpeellista?

//Kamo? Sisarukset? Puro? Poltto?

Nimi: Viimapentu

27.04.2017 08:45
"Oliko kivaa?" Ruohotassu kysyi? Nyökkäsin innoissani ja naukaisin päättäväisesti:
"Nyt minä menen piiloon!" Ruohotassu naurahti ja nyökkäsi. Samassa pesään ilmestyi kaksi uutta kissaa en kiinnittänyt heihin enempää huomiota vaan tuumasin Ruhotassulle, joka katseli ajatuksissaan kahta uutta kissaa:
"Noniin sulje silmäsi!" Ruohotassu hätkähti ja katsahti minuun. Naaras nyökkäsi ja sulki silmänsä. Lähdin kiireenvilkkaa taapertavaamn emoni hännän suojaan. Yhtäkkiä jaöansijani petti ja makasin maassa. Katsahdin säikähtäneenä Ruohotassuun, mutta jatkoin matkaa. Viimein kun oli käpertynyt emoni hännän suojiin huokaisin helpotuksesta ja koetin olla mahdollisimman hiljaa. Kuulin kuinka oppilas lähti tassuttamaan ympäri pentutarhaa. Purin hampaani tiukasti yhteen sillä meinasin revetä kikattamaan, kun Ruhotassu ei meinannut löytää minua.

//Ruoho?

Nimi: Polttosydän

27.04.2017 07:44
"Kyllähän se käy", vastasin kumppanilleni. Tuo oli ehdottanut, että kävisimme pentutarhalla tervehtimässä Kamomillapisaran ja Pitkävarjon pentuja. Repäisin linnusta taas palasen. Mutustelin sitä hetken suussani, kunnes nielaisin sen. Kun olimme jakaneet koko linnun, lähdimme pentutarhalle. Pujahdin pentutarhaan Purohännän jälkeen. Maidon lempeä ja täyteläinen tuoksu saavutti aistini. Hymyilin, kun näin Kamomillapisaran, jonka vieressä makasi pentuja. Oli hellyyttävää nähdä kuinka pennut tuhisivat syvässä unessa.
"Tervehdys", Kamomillapisara naukaisi. "Tulitteko katsomaan pentuja?"
"Kyllä tulimme, klaaniin on ihanaa saada uusia jälkeläisiä, joista sitten kasvaa vahvoja kissoja ja niitä klaani tarviikin", nau'uin hiljaa hymyillen. "Pentusi ovat kauniita", jatkoin. Purohäntäkin avasi suunsa sanoakseen jotain.

//Puro? Kamo? Pennut?

Nimi: Purohäntä

26.04.2017 21:35
"Hei", kumppanini kehräsi kun olin askellut hänen luokseen. Huulilleni nousi lempeä hymy kuten tavallisesti kun katsoin Polttosydäntä. Olisin voinut katsoa häntä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä minun pitäisi vastatakin hänelle jotain -oli aika epäkohteliasta vain seistä ja tuijottaa toista, joka oli juuri tervehtinyt. Ajatukseni harhailivat välillä vähän muualla, mutta ravistelin päätäni ja aijoin vastata.
"Hei vain, olen ollut viime päivinä ihan omissa maailmoissani, anteeksi", huokaisin ja katsahdin taivaalle. Aurinko paistoi himmeästi pilven takana, mutta tiesin pilven koko ajan liikkuvan eteenpäin. Pian see kuitenkin päästäisi auringon loistamaan yläpuolellamme ja saamaan kissoille leveän hymyn. Auringon valo piristi aina, ei kovinkaan moni nauttinut sateista, jos edes kukaan.
"Ei se mitään, tärkeintä on, että olet terve ja kunnossa", Polttosydän naukaisi ihanalla äänellään. Nyökkäsin. Kumppanini sanat koskettivat minua ja minulle tuli heti parempi olo. Hän osasi aina piristää joka ikistä päivääni jonka olen hänen kanssaan viettänyt. Hänen pelkkä läsnäolonsa riittää minulle.
"Tuota... Onko sinulla nälkä?" kysäisin kysyvällä äänellä.
"Vähän, voisimmehan me syödä jotakin. Tuoresaaliskasasta riittää kyllä meillekin riistaa", naaraskissa naukaisi. Hymähdin ja nousin ylös paikaltani, olin siis ehtinyt istuutua tuossa välissä. Tassuttelimme vierekkäin kohti tuoresaaliskasaa.
"Jaetaanko? Tiedän ettet pidä oravista, mutta voisimme vaikka jakaa tuon linnun?" kumppanini lausahti.
"Sinähän tiedät minusta paljon. Eipä se mikään ihme olekaan ja otetaan vain", naurahdin huvittuneena. Polttosydän nappasi tuoresaaliskasasta linnun ja asetuimme syömään sitä hieman kauemmas. Annoin naaraan haukata ensimmäisen palasen. Tuo maisteli sitä suussaan. Haukkasin sen jälkeen linnusta itse palasen, pureskelin jonkun aikaa kunnes nielaisin. Lintu maistui erittäin hyvältä.
"Maku on kohdallaan, niin kuin aina", kehräsin huvittuneena.
"Niin, milloinka tuoresaalis ei olisi hyvää. Tai no, sateen jälkeen riista ei kovin hyvälle vetisenä maistu", Polttosydän sanoi. Nyökkäsin ja repäisin linnusta toisen palasen irti. Palanen oli aika iso ja sen pureskeluun meni aika kauan.
"Mitä sanoisit jos mentäisiin katsomaan niitä Pitkävarjon ja Kamomillapisaran pentuja? Haluaisin jo tietää minkänäköisiä he ovat ja mitkä nimet he ovat saaneet", lausahdin kysyvästi naaraskissalle.

//Poltto?

Nimi: Ohdaketassu

26.04.2017 18:51
// JATKOA PITKÄVARJOLLE //

"Hei! Korppitähti käski ottaa sinut mukaani metsälle", Pitkävarjo naukaisi minulle.
"Selvä", vastasin. Lähdimme kävelemään heti pois leiristä. En ole koskaan sen kummemmin jutellut soturin kanssa, kuin partioissa. Nyt olisi hyvä hetki tutustua häneen.
"Ovatko uudet pentusi kauniita?" kysyin.
"Ovat", soturi vastasi, "ja kumppanini on todella kaunis."
"Kiva kuulla", vastasin.
"Onko sinulla vielä ketään erityistä?" Pitkävarjo kysyi. Katsoin hetkeksi maahan, mutta lopulta vastasin:
"Kiurulento."
"Ai hänkö?" Pitkävarjo varmisti. Nyökkäsin soturille.

//Pitkää?

Nimi: Kiurulento

26.04.2017 18:49
Virnistin Nokkosnenälle ja astelin sitten hänen edellään joen rannalle.
"Voimmehan yrittää", maukaisin ja asetuin istumaan virtaavan veden vierelle. Siristin silmiäni hiukan, auringon valo heijastui kirkkaana veden pinnasta silmiini. Käänsin kuitenkin katseeni vielä Nokkosnenään.
"Tiedätkö, miten kalastetaan?" kysäisin epäröiden. Sitä ei opetettu myrskyklaanilaisille, mutta ehkä hän tietäisi?
"En ole varma, istutaan kai ja odotetaan sopivaa hetkeä."
Nyökkäsin ja kurottauduin hiukan veden ylle. Vanhempi soturi teki samoin. Huomasin kuitenkin, miten varjomme lankesivat veteen. Nojauduin hiukan taaksepäin.
"Meidän pitää olla näin, ettei varjo osu jokeen", naukaisin mietteliäästi ja asetuin kuivalle heinikolle mukavammin. *Miten jokiklaanilaiset oikein saavat mitään syödäkseen?* Huomasin pian syvemmällä hopeaisen kalan. En tiennyt, mikä kala se oli. Kala oli pieni, eikä siitä riittäisi varmaan kuin yksi suupala soturille. Viittasin korvillani kalaa.
"Kuvittele, että se on Lehväsiipi ja kauhaise se pinnalle", opastin ilkikurisesti hymyillen. Harmaa kolli käänsi siniset silmänsä minuun.
"Ja sinä kuvittelet sen olevan Ohdaketassu."
Virnistin ja käännyin jälleen katsomaan kalaa. Nyt se oli jo aika pinnassa. Jännitin lihakseni ja läimäisin vettä. Kimaltelevaa nestettä roiskui päällemme ja loikkasin kauemmas.

//Nokkonen?

Nimi: Nokkosnenä

26.04.2017 18:16
Huomasin Kiurulennon säikäyttävän puussa oleskelevan orava. Oravalla ei näyttänyt olemaan mitään havaintoa mikä sillä oli vastassa. Loikkasin nopeasti lähemmäs puuta, hieman etäämmälle oravan näkökentästä. En tahtonut oravan huomaavan minua. Muuten yritykseni olisi tuomittu ennen kuin se alkaisi.
"Nokkosnenä! Missä olet? Ota se kiinni!" Kiurulento huusi puusta. Huomasin oravan hännän vilahtavan alas puunrunkoa. Loikkasin nopeasti oravan kimppuun, kun se etukäpälät osuivat maahan. Orava päästi puenen vinkauksen. Se oli naulittuna minun kynsieni ja maan väliin.
"Tähtiklaani ja Myrskyklaani kiittää", maukaisin oravalle ja ouraisin sitä kaulasta. Orava valahti veltoksi. Kiurulento tuli alas puusta ja katsoi minua ilkikurisesti.
"Hetken aikaa luulin, että et saa sitä ollenkaan kiinni", naaras virnisti. Pudotin oravan maahan ja virnistin tuolle takaisin.
"Noh, oletko koskaan yrittänyt kalastaa?" kysyin huvittuneena. Katseeni osui kohti jokea.
"Emme ole kyllä Jokiklaanin kissoja, mutta olen aina miettinyt kuinka se tehdään", maukaisin huvuttuneena. Palautin katseeni kohti Kiurulentoa.
"Kaksi oravaa ja yksi hiiri. Mitä leirissä ajatektaisiin jos tuotaisiin lisäksi yksi kala?" virnistin soturille.

// Kiuru?

Nimi: Ruohotassu

26.04.2017 17:40
Juoksin piiloon pentutarhan sisäänkäynnin viereen ulkopuolelle. Sitten tajusin että pennut eivät kai saa tulla vielä ulos, joten livahdin takaisin sisään. Mietin hetken ja keksin että menen nurkkaan käppyrään. Hiippailin hiljaa Viimapennun ohi ja käperryin nurkkaan. Näin kun Viimapentu avasi silmänsä ja kääntyili ympäri. Hän haistoi ilmaa ja käveli epävarman näköisenä oviaukkoa kohti. Sitten hän kurkkasi ulos ja pudisti päätään. Hän hiippaili takaisin sisälle ja istahti miettimään. *Annanko armoa?* mietiskelin. *En vielä*. Päätin odottaa niin kauan että Viimapentu tulee epätoivoiseksi. Viimapentu käveli erääseen nurkkaan ja näytti turhautuneelta.
*Nyt*, ajattelin. Käännähdin hieman niin, että sammal kahahti vähän. Viimapentu käänsi pään minua kohti. Hän astui pari askelta tännepäin ja näytti miettivältä. Sitten hän käveli tänne ja huudahti iloisesti nähdessään minut:
"Nähty!" Hymyilin Viimapennulle ja nousin ylös.
"Oliko kivaa?" kysyin.

//Viima?

Nimi: Tiikeriraivo

26.04.2017 17:34
"Hienoa Hiillospentu! Sinähän seisot!" Kamomillapisara kehräsi. Huulilleni nousi pieni hymy.
"Kaikille annetaan nimi. Minä olen nimeltäni Tiikeriraivo, parantajaoppilas", naukaisin ja huokaisin hiljaa kun sain Paatsamapilven sammaleet vaihdettua. Hiillospentu nyökkäsi nopeasti ja seisoi huterasti edessäni. Ruohotassu tuli leikkimään Viimapennun kanssa ja katselin heidän menoaan.
"Mahtavaa Viimapentu, sinäkin osaat!" kolmen pennun emo hihkaisi.
"Mikset liity heidän mukaansa leikkimään?" kysyin. Oli varmasti mahtavaa nähdä omien pentujensa kävelevän. Minä tuskin saan koskaan edes seuraa itselleni. Tuhahdin ja noukkasin likaiset sammalet suuhuni.
"Kiitos Tiikeriraivo", vanhanaaras hymähti ja asettui sammalvuoteelleen mukavasti. Hymähdin sammalet suussa.
"Heillä taitaa olla kivaa kahdestaankin, keksin itse omat tekemiseni", Hiillospentu naukaisi. Nyökkäsin ymmärtäväisenä ja lähdin ulos pentutarhasta.
"Pärjäilkää!" mumisin. Astelin kokonaan ulos leiristä ja menin hautaamaan vanhat sammalet maan alle. Ne peitettyäni tassuttelin piikkihernetunnelia pitkin leiriin. Sitten suuntasin parantajan pesälle.
"Kortelampi, lähdemmekö nyt metsälle niin saisit näytettyä sen paikan?" kysyin kysyvästi parantajakollilta. Tuo katsahti minuun mietteliäänä.
"Lähdetään, mutta mennään nopeasti ennen sateen tuloa", Kortelampi hymähti ja tassutteli ulos pesästä. Niin me kaksi lähdimme katsomaan sitä paikkaa, jossa kissanminttua on. On hyvä olla paljon yrttejä sen varalta, että joku sairastuisi. Yleensä tauti leviää nopeasti ja sairaat on parannettava heti miten.

//Jokuh? :]

Nimi: Koiratassu

26.04.2017 17:14
Myrskyklaanin oli juuri nimitetty kaksi uutta oppilasta, Sädetassu ja Halavatassu. Lähes kaikki muut oppilaat olivat jo pesässä nukkumassa, vaikka kukaan ei ollutkaan nukahtanut. Minäkin astelin pesään ja käperryin kerälle pehmeälle sammalvuotelleni. Häntäni huiski pesän keskellä.
'Huiskikoon vain. Ei se mitään haittaa', ajattelin vain. Olin vaipumaisillani uneen, kun yhtäkkiä tunsin häntäni päällä käpälän. Päästin pienen ähähdyksen, jota ei välttämättä kuullut ja vetäisin nopeasti häntäni pois. Käännyin ympäri ja näin, että toinen uusista oppilaista, Sädetassu, oli astunut hännälleni.
"Anteeksi, en huomannut häntääsi", Sädetassu pahoitteli. Katsoin hetken toista oppilasta, ennenkuin sanoin mitään.
"No, ei se mitään", vastasin.
"Sillä syyhän oli itseasiassa minun, kun annoin häntäni olla muiden tiellä", lisäsin.

//Säde?

Nimi: Viimapentu

26.04.2017 08:21
Katsahdin innoissani Ruohotassuun. Lähdin varovasti mönkimään jaloilleni. Pian seisoin huterasti huojuen Ruohotassun edessä.
"Mitä tehdään?" Kysyin minua suuremmalta naaraalta. Naaras näytti miettivän hetken ennen kuin tuumasi:
"Piilosta!" Katsahdin hämmästyneenä naaraaseen ja kysyin:
"Mitä se on?" Ruohotassu naurahti ja istui alas.
"Toinen meistä, esimerkiksi minä menen piiloon ja toinen odottaa hetken. Sitten se toinen joka ei ole piilossa lähtee etsimään piilossa olijaa. Kun piilossa olija löytyy peli päättyy. Jos on monta kissaa piilossa niin peli päättyy vasta, kun kaikki on löydetty", Ruohotassu kertoi. Mietin hetken Ruohotassun selitystä. Lopulta, kun varmistuin, että tajusin leikin naukaisin innoissani:
"Joo! Leikitään! Minä etsin!" Ruohotassu nyökkäsi.
"Laita silmäsi kiinni niin et näe minne menen", Ruohotassu naukui. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja suljin silmäni. Istahdin maahan ja jäin odottamaan hetkeksi. Lopulta, kun olin odottanut mielestäni tarpeeksi kauan avasin silmäni nousin vaivanloisesti pystyyn. Lähdin haravoimaan katseellani pentutarhaa.

//Ruoho?

Nimi: Ruohotassu

26.04.2017 07:54
Juoksin Lehväsiiven edellä sisään leiriin. Pysähdyin odottamaan häntä kysyvä ilme kasvoillani.
"Loppupäivä on vapaata", Lehväsiipi kertoi. Nyökkäsin ja loikin kohti oppilaiden pesää kohti.
*Hei. Voisin mennä leikkimään pentujen kanssa!* keksin. Vaihdoin suuntaa kohti pentutarhaa. Astuin sisälle ja huomasin siellä myös Tiikeriraivon.
"Hei Tiikeriraivo, Kamomillapisara ja pennut", nau'uin.
"Hei Ruohotassu. Mitä kuuluu?" Kamomillapisara kysyi.
"Hyvää, mutta pääsenkö leikkimään pentujen kanssa, pysyisimme pentutarhassa?" kysyin.
"Joo emo! Paitsi kuka sinä olet?" Viimapentu kysyi.
"Olen Ruohotassu, klaanitoverisi. Olen oppilas", vastasin.
"Vau!" hän henkäisi.
"Osaatko saalistaa tai taistella?" Viimapentu lisäsi.
"No vähän", vastasin.
"Emoo! Voihan Ruohotassu jäädä leikkimään?" Viimapentu kysyi.
"Eihän sinulla itselläsi ole mitään tehtäviä?" Kamomillapisara kysyi.
"Ei ole tänään", vastasin.


//Pentutarhalla olevat?



Nimi: Kiurulento

25.04.2017 21:37
"Höpöttämään", naukaisin virnistäen, haistellen kumminkin ilmaa. Jatkoimme matkaamme metsän halki. Linnut lauloivat kauniisti ja heleästi. Sulanut vedeksi muuttunut lumi tippui pisaroina puiden oksilta, joita koristivat vihreät hiirenkorvat. Hyppelin innoissani Nokkosnenän ohi ja seurasin kaunista perhosta.
"Taidat todella olla innoissasi", vanhempi soturi naurahti. Lopetin loikkimisen ja käännyin katsomaan.
"Niin minä olen!" hihkaisin virnistäen. "Ehkä kumminkin voisin keskittyä metsästykseen, säikäytän puolet metsästä rymistelylläni."
"Enemmänkin", Nokkosnenä naukui hymyillen. Jättäydyin kollin taakse, pian saavuimme Aurinkokiville. Niiden sileä pinta kylpi auringon lämpimässä valossa. Haistelin jälleen ympäristöä. Täällä erotin monia eri eläimiä. Haistoin läheisessä puussa oravan. Viitoin korvillani oravan suuntaan ja Nokkosnenä käänsi katseensa puuhun. Muodostin huulillani sanat "minä ajan se alas, ota vastaan" ja hiivin puun alle. Loikkasin puuhun, een tosin kovin sulavasti. Kiipeilyssäkään en ollut kyllä mikään mestari, mutta oli hyvä haastaa itseään. Kipusin hiljaa ähkien oravan yläpuolelle. Ollessani oksan sen yläpuolella, aloin sähisyä äänekkäästi ja hamuilla tassuillani ruskeaa eläintä. Se säikähti ja juoksi alas puusta Nokkosnenän suuntaan.

//Nokkonen?

Nimi: Lehväsiipi

25.04.2017 20:24
Opetin Ruohotassulle taistelun perusasioita. Oppilaani yritti ohjeistamiani liikkeitä useita kertoja ja alkoi oppia. Uskoin, että syynä oppilaani nopeaan edistymiseen oli tämän innostus. Istuin hiekkakuopan reunalla ryhti suorana, häntä tassujeni päälle siististi laskeutuneena. Tyyni katseeni seurasi Ruohotassun liikkeitä vaitonaisena. Vaikka ilmeeni oli tyyni, mieleni ei ollut.
"Kokeillaanko nyt yhdessä?" Ruohotassu kysyi silmät loistaen. Kohautin lapojani hyväksyvästi.
"Hyvä on", nau'uin ja nousin seisomaan. Astelin oppilaani luokse ja yritin pakottaa kasvoilleni hymyn.
"Kokeile nyt seuraavia liikkeitä minuun, mutta muista pitää kyntesi piilossa", ohjeistin.

Painioin Ruohotassun hellästi hiekkaiselle maalle tasuillani. Soturioppilas oli onnistunut yllättämään minut jo kerran, joka oli mielestäni hyvää edistystä. Ruohotassun hengitys oli nopeaa ja naaras oli hengästynyt.
"Eiköhän palata takaisin", nau'uin pienesti hymyillen ja avitin oppilaani pystyyn.
"Mutta haluan harjoitella vielä!" Ruohotassu naukui hivenen pettyneenä. Hymähdin.
"Tiedän sen, mutta jos meillä jää huomenna aikaa kiipeilyharjoitusten jälkeen, voimme tulla harjoittelemaan vielä taistelua", nau'uin.
"Lupaatko?" Ruohotassu räpytteli keltaisia silmiään. Nyökkäsin.
"Lupaan sen", totesin ja puskin oppilastani hellästi päälläni.
"Takaisin leiriin siitä", jatkoin hymyillen. Ruohotassu loikki ylös hiekkakuopasta kevein askelin ja seurasin tätä. Lähdin kävelemään takaisin leiriä kohden oppilaani vierellä. Naaraan katse kierteli ympäristössä ja tämä vaikutti olevan yhtä innoissaan, kuin aina.
"Sinullahan riittää intoa", naurahdin. Ruohotassu vilkaisi minua nopeasti keltaisilla silmillään. Naaraan kasvoilla oli hymy.
*Mahtaakohan hän olla soturinakin yhtä villin luonteinen?* pohdin. Lopulta piikkihernetunneleiden ääriviivat alkoivat piirtyä esiin. Työnnyin tunneleihin oppilaani perässä. Leiriin päästyäni Ruohotassu oli pysähtynyt odottamaan minua. Hymyilin tälle kiitollisena.
"Loppupäivä on vapaa", nau'uin. Oppilaani nyökkäsi kiitollisena ja lähti loikkimaan oppilaiden pesää kohden. Kävin tarkistamassa soturien pesältä, oliko Nokkosnenä jo palannut. Ei ollut. Siispä palasin piikkihernetunneleiden läheisyyteen ja istuuduin odottamaan.
*Olen tässä, kun hän palaa. Minun on pakko saada jutella hänen kanssaan*, pohdin katse tiukasti maassa.

//Jjoku?

Nimi: Sädepentu/tassu

25.04.2017 19:56
Seisoin jalat pienesti täristen, mutta ylväässä asennossa Korppitähden edessä.
"Sädepentu olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Sädetassu. Mestariksesi tulee Nokkosnenä", Päällikkö julisti, jolloin harmaa kolli nousi kissajoukon keskeltä.
"Nokkosnenä, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi uskollinen ja älykäs ja oletan sinun opettavan kaiken mitä tiedät tälle oppilaalle" Korppitähti jatkoi. Kurotin varovasti kohti mestarini kuonoa ja kosketin nenälläni hänen omaansa. Tunsin, kuinka värähdin pienesti innosta.
"Sädetassu! Sädetassu!" klaanin kissat huusivat uutta nimeäni. Nimityksen jälkeen tassuttelin oppilaiden pesälle, jonne kaikki oppilaat olivat illaksi palanneet. Minulle ja veljelleni, Halavatassulle, oli tehty jo pedit valmiiksi. Kävelin pesän poikki yrittäen väistellä häntiä ja tassuja ja juuri, kun olin uskonut selviäväni satuttamatta ketään, tunsin tassuni alla pehmeän hännän. Korviani alkoi kuumottaa pienesti, mutta pysyin kuitenkin viileänä.
"Anteeksi, en huomannut häntääsi"

//Koira?

Nimi: Koiratassu

25.04.2017 19:07
Päästessäni klaaninvanhimpien pesälle, aloin miettiä klaaninvanhimpien oltavia.
'Pitävätköhän klaaninvanhimmat siitä, että he vain loikoilevat leirissä päivät pitkät? Kaipaavatkohan he koskaan soturin elämää?' mietin ja astuin pesään. Pesässä olivat Myrskyklaanin kaikki klaaninvanhimmat: Usvahäntä, Vinhasiipi, Elotuuli, Hopeataivas ja Siipisydän.
"Tulin vaihtamaan makuualusenne", kerroin.
"Kenen makuualusista aloitan?" kysyin.
Myöhemmin , kun kaikki makuualuset oli vaihdettu, kuljin ulos klaaninvanhimpien pesästä. Riensin suoraa päätä tuoresaaliskasalle tyydyttääkseni nälkäni. Valitsin pulskan jäniksen ja jolkutin sivummalle syömään.
'Tuuliklaanilaisethan metsästävät paljon jäniksiä', ajattelin.
'Eikä se ole ihmekkään. Jänikset ovat ihan hyviä. Pääsyynähän siihen on se, ettei Tuuliklaanin reviirillä ole juuri muuta riistaa. Kyllähän he enemmän muuta riistaa käyttäisivät, jos sitä olisi', tuumin ja haukkasin jäniksestä palan.
'Jokiklaanissa suositaan kalaa. Se on varmaan hyvää. Sitäpaitsi jokiklaanilaiset ovat järkeviä, kun hyödyntävät reviirillään olevan joen muullakin tavalla kuin juomiseen', jatkoin mietteitäni ja nielaisin pureskelemani jäniksen palan.
'Polttosydän on hyvä mestari', vaihdoin mietteideni aihetta ja repäisin jäniksestä uuden palan irti.
'Miltähän tuntuu olla mestari?' tulin tuumailleeksi.
'Riippuukohan se oppilaasta? Vai onko se vain mielipide kysymys?' aprikoin. Sysäsin kuitenkin mietteeni syrjään ja keskityin jäniksen syömiseen.

Nimi: Hiillospentu

25.04.2017 18:25
Katsoin silmät kiinnostuneesti loistaen uutta tulijaa. Hän haisi hiukan oudolle, kuin jollekin kasveille.
"Emo", kuiskasin hiljaa. "Tuohan on kissa, eikö olekin?"
Kamomillapisara nyökkäsi ja ryömin lähemmäs tulijaa. Hän oli punertavan oranssi, mutta raidallinen kollikissa. Kokeilin nousta jaloilleni. Jalkani tuntuivat ärsyttävän voimattomilta, mikseivät ne jaksaneet nostaa minua? Pääsin kuitenkin ylös ja seisoin kuin hämähäkki jalat levällään. Osaan! Otin pari haparoivaa askelta lähemmäs kissaa.
"Kuka sinä olet?" maukaisin kimeästi. Kissa oli suuri, mutta päätin olla pelkäämättä häntä. Ei hän mitään tekisi, olimme varmaan klaanitovereita. *Vai olemmeko?* Siristin pieniä silmiäni ja sähisin uhkaavasti.
"Oletko Myrskyklaanista?" kysyin häntä puolelta toiselle viuhtoen. Huomasin kollin hännän ja loikkasin pienesti sen kimppuun sitä purren.
"Olen", kolli naukui ja hätisti minut pois häntänsä kimpusta. Irrotin pienet hampaani ja istuuduin maahan emoni viereen.
"Mikä sinun nimesi on?" inahdin ja kallistin päätäni. "Onko sinulla nimeä?"

//Tiikeri? Perhe?

Nimi: Tiikeriraivo

25.04.2017 17:38
Heräsin sammalvuoteeltani. Venyttelin lihaksiani ja suin turkkkani -niin kuin yleensäkin tein aamulla.
"Huomenta", naukaisin Kortelammelle. Parantaja nyökkäsi ja väläytti nopeasti pienoisen hymyn minulle.
"Huomenta Tiikeriraivo, haluaisitko käydä katsomassa Kamomillapisaran ja pentujen vointia? Samalla voisit vaihtaa Paatsamapilven makuualuset, ne ovat jo aika vanhat. Raportoi minulle sitten onko kaikki kunnossa", kolliparantaja maukaisi ja työnsi sammalkasan minuun päin.
"Sopii. Lupasit näyttää minulle paikan missä kasvaa kissanminttua, näytäthän sen sittem tänään?" lausahdin ja otin sammalkasan suuhuni. Sammal imi kaiken koskeuden suustani ja jouduin välistä köhäisemään.
"Näytän minä, vaikka tuon jälkeen sitten."
Nyökkäsin ja lähdin tassuttelemaan kohti pentutarhaa. Pentutarhaan astuttuani toivotin kaikille huomenet ja sain niitä takaisinkin.
"Onko kaikilla kaikki hyvin? Paatsamapilvi, voisin vaihtaa sammaleesi", maukaisin ja vilkuilin pentutarhan kissoja.
"Hyvä, nämä sammalet ovatkin olleet minulla aika kauan", peinikokoinen, musta naaras maukaisi. Nyökkäsin.
"Kaikki kolme pentua ovat jo avanneet silmänsä, heidän nimensä ovat Hiillospentu, Laventelipentu ja Viimapentu, heillä on kaikki hyvin kuten minullakin", Kamomillapisara sanoi hymyillen. Nyökkäsin nopeasti. Paatsamapilvi siirtyi pois makuupaikaltaan ja minä aloin hommiin.

//Pentutarhalla olijat?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com