Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani | Jokiklaani | Tuuliklaani | Varjoklaani | Taivasklaani |
Kuolonklaani ​ | Kuohuvan Veden Heimo
Erakot&kotikisut  | Tähtiklaani | Pimeyden metsä 

Kuohuvan Veden Heimon tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Kuohuvan Veden Heimo elää omalla reviirillään, joka kirjoissakin mainittiin. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tuulessa Karjuva Leijona(Leijona)

06.03.2017 15:38
Odottelin luolan uloskäynnillä partion palaavan. Rakas kumppanini Höyhen oli siinä Suden ja Ukkosen kanssa. Ujellus istui vierelläni odottaen isäänsä innolla. Naurahdin.
"Kyllä hän kohta palaa", naukaisin. Ujelluksen hymy tuntui nousevan korviin asti kuullessaan lauseeni. Kuului tassutusta ja huomasin kaksi kissaa -Suden ja Ukkosen. He olivat hyvin surullisen näköisiä. Kohautin lapojani.
"Oliko hyvä partio? Missä Höyhen on?" naukaisin kysymykset kahdelle kissalle. Susi painoi päänsä alas ja tuijotti maata. Tuo avasi suunsa ja kuiskasi hyvin hiljaa:
"Hän on päässyt Ikuisen Metsästyksen Heimon luo."
Jähmetyin. Kehoni alkoi värisemään pelosta. Olinko todella menettänyt kumppanin? Kyyneleet virtasivat poskiltani alas ja haukoin henkeä. Karjaisin luolassa kaikuvan huudon:
"Höyhen!"
Kaaduin kerälle lattialle täristen. Ujellus painoi nenänsä turkkiini niin surullinen ilme kasvoillaan. En pystynyt lopettamaan itkuani. Sitten kuulin jonkun äänen:
"Sinun pitää jaksaa."

//Ujellus?

Nimi: Muistoissa Ajelehtiva Höyhen(Höyhen)

05.03.2017 15:28
Olimme lähteneet Suden ja Ukkosen kanssa partioimaan. Kuljimme perätysten kapeaa vuoristopolkua pitkin, jonka toiselta puolelta oli suora pudotus syvälle rotkon uumeniin. Asetin käpäläni huolella tassuttaessani eteenpäin Ukkosen perässä. Susi tuli perässäni.
"Hei, Ukkonen, pitäisikö meidän pysähtyä lepäämään? Väsyneenä on liian suuri riski jatkaa matkaa näin kapeaa polkua pitkin", takanani kulkeva luolanvartija huikkasi. Ukkonen heilautti häntäänsä merkiksi pysähtyä.
"Hyvä on, tuolla on pieni tasanne, jossa voimme levätä hetken", hän vastasi. Susi nyökkäsi.
Saavuimme tasanteelle. Lysähdin valkealle hangelle läähättäen.
"Huh, käpäläni ovat jännityksestä turrat!" puuskahdin. Ukkonen vilkaisi minua huvittuneena.
Siinä samassa taivaalta kuului vertahyytävä kiljaisu. Katsahdin siniselle taivaalle ja näin suuren kotkan, joka syöksyi meitä päin kynnet kiiluen. Susi väisti kotkankynnet täpärästi.
"Suojautukaa!" Ukkonen ulvaisi ja sujahti kalliossa olevasta reiästä sisään. Susi seurasi hänen perässään. Nousin jaloilleni ja juoksin niin kovaa kuin pystyin kohti reikää, mutta turhaan, sillä tunsin kuinka kotkankynnet upposivat selkääni. Ukkonen yritti saada kiinni minusta, ja minä yritin pyristellä vastaan, mutta kynnet olivat uponneet todella syvälle lihaani. Tiesin, että en voisi mitenkään selvitä tästä.
"Suojelkaa Leijonaa minun puolestani!" ulvaisin vielä ennen kuin upotin kynteni linnun rintaan ja vedin meidät alas rotkoon. Kotka yritti räpiköidä ylemmäs.
*Turha luulo! Jos kuolen, kuolen sinun kanssasi!* ajattelin. Suljin silmäni ja valmistauduin törmäykseen. Enää hetki ja murskautuisin kymmeniksi paloiksi.
*Leijona, minä rakastan sinua... ja Ujellusta! En voisi olla onnellisempi.* Sitten kaikki pimeni, enkä tuntenut enää kipua.

//R.I.P. Höyhen. Inspi oli ihan lopussa tälle. :c

Nimi: Turkkia hyytävä viima(Viima)

04.03.2017 17:41
Nousin seisomaan ja kouluttajani Kirkkaan taivaan pilvi tuli luokseni.
"Tulehan, Viima. Lähdemme metsästämään Viserryksen, Illan, Hengen ja Valon kanssa", Pilvi sanoi.
"Jaaha", huokaisin ja laahustin mestarini perässä ulos luolasta.
"Mikä kesti?" Henki kysyi.
"Hiirenaivo!" sähähdin. Hengen karvat alkoivat kohota, mutta Pilvi tuli moittimaan minua.
"Viima! Kohtelisit muita paremmin! Nyt suu tukkoon!" Pilvi ärisi minulle. Tuhahdin ja jatkoimme matkaa.
"Mik-" aloitin hiukan myöhemmin, mutta Viserrys läimäisi häntänsä suulleni.
"Mitä sinä nyt senki-" yritin, mutta Ilta viittoi hännällään kohti haukkaa, joka aterioi kivellä. Huokaisin ja pyörittelin silmiäni. Ilta ja Viserrys syöksyivät haukan kimppuun. Pian haukka oli saatu hengiltä. Se oli ollut nuori, kokematon ja varomaton. Jatkoimme ja pian olimme saaneet haukan lisäksi myös jäniksiä ja hiiriä.
"Hyvä saalis", Valo naukui.
"Niin, sillä hiirenkorva tulee. Riista alkaa kömpiä ulos piiloistaan", Henki sanoi ja hymyili.
"Viherlehti alkaa lähestyä", Pilvi liittyi keskusteluun.
"Ahh, viherlehti! Ei pakkasta, ei lunta, ei jäätä!" Ilta ihasteli.
"Viherlehti on ihanaa", Viserrys myönsi.
"Viherlehti, viherlehti! Mitä te viherlehdestä?" ärisin ja jatkoin jyrkänteen reunaa. Pilvi aikoi sanoa minulle jotain, mutta tassuni lipesivät ja putosin alas jyrkänteeltä. Älähdin ja huusin järkyttyneenä. Pilvi oli lähimpänä ja hän yritti tarttua minuun, muttei ylettynyt.
'Nyt minä siis kuolen', ajattelin pudotessani alemmas ja alemmas.
'Löydetäänkö ruumistani tämän rotkon pohjalta?' mietin. Käänsin katseeni rotkon kiviseen pohjaan. Kaipaisiko kukaan minua?
'Pääsisinkö Ikuisen Metsästyksen Heimoon?' tuumin.
'En tietenkään! Ikuisen Metsästyksen Heimoa ei ole! Minä siis vain katoan', ajattelin.
'Lakkaan olemasta', jatkoin.
"Viima!" muut huusivat.
"Viima! Viima! Viima!" kaiku vastasi huutoihin.
"Tervetuloa, kuolema", huusin lopulta vastaukseksi. Kuolema olisi väistämätön. Olinko muka todella edes halunnut elää? Katsoin rotkon pohjaa ja asetuin syöksyyn kohti kuolemaa. Ilmavirta oli kylmä kuin kuolema, jota lähestyin. Rotkon pohja oli jo lähellä.
"Hyvästi, elämä! Tervetuloa, kuolema!" kajautin vielä ja kaiku toisteli sanojani. Hetkeäkään epäröimättä syöksyin väistämättömään kuolemaan.
Iskeydyin rotkon kiviseen pohjaan ja minut täytti sietämätön kipu.
'Kuoleman kipu', ajattelin ja tunsin, kun elämä pakeni ruumiistani ja vaivuin pimeyteen.

//Viima kuoli

Nimi: Untuva

27.02.2017 10:25
Hiutale: 7kp

Roihu: 6kp

Leijona: 5kp

Ujellus: 3kp

Nimi: Polttavan Liekin Roihu (Roihu)

21.02.2017 21:54
Heräsin valtavaan kipuun koko kehossani. Kuin suden hampaat olisivat uponneet kaulaani uudestaan ja uudestaanbja kuinka kotkan kynnet olisivat riipineet turkkiani. Päässäni pyöri. Luola näytti pyörivän. Suljin silmäni pahoinvoivana. Minulla oli väsy ja jokaista jäsentäni kolotti. Sen sijaan nälkä minulla ei ollut yhtään. Vettä olisi ollut kiva saada kostuttamaan kurkkuani, mutta en viitsinyt heröttää vieressäni nukkuvaa Hiutaletta, siskoani. Puristin silmäni kiinni toivoen pahan olon, kivun ja tuskan katoavan, mutta ei. Oloni oli heikko, enkä olisi jaksanut sillä hetkellä nostaa tassuanikaan. Hengitin Hiutaleen tuoksua. Sisareni oli minulle hyvin rakas. Olin kokenut ja jakanut hänen kanssaan kaiken, mutta naaras oli alkanut viettää enemmän ja enemmän aikaansa luolanvartija-alokkaan, Taivaan kanssa. Luulin että sisareni oli ihastunut, tai jotain sellaista. Itse en tuntenut mitään sellaista ketään kohtaan ja se oli hiukan harmi. Yskänpuuska tavisteli kehoani. Nenästäni valui läpinäkyvää ainetta. Olin sairas, ja sutta vastaan taistellessani olin saanut paljon vammoja, mutta toivoin, että heimon kissat voisivat olla minusta ylpeitä. Jos kuolisin, kuolisin kunnialla.

//Hiutale? Ukkonen? Joku?

Nimi: Hiljaisuuden Rikkova Ujellus (Ujellus)

21.02.2017 14:21
Makoilin pentue-emojen pesässä. Oli kulunut neljä kuunkiertoa siitä kun synnyin. Tahdoin nähdä pesän omin silmin, mutta en ollut avannut vielä silmiäni.
"Nälkä", inisin jos siitä sai selvää. Leijona otti minut lähemmäs vatsaansa niin että sain syötyä. Alkoi olla pimeää ja nukahdin.
Aamulla minusta tuntui että nyt oli pakko avata silmät. Räväytin silmäni auki. Mikä pettymys! Olin ainoa pentu. Katselin hetken ympärilleni.
"Voinko mennä ulos?" kysyin.
"Hyvä on", Leijona sanoi. Tassuttelin ulos pentue-emojen pesästä. Katselin ympärilleni. Edestäni asteli kolli joka muistutti minua.
"Kuka olet?" kysyin.
"Olen Höyhen isäsi", kolli sanoi. Olin kuullut hänen äänensä jossain mutta en ollut vielä nähnyt häntä, mikä ei ollut ihme.
"Mitä teet täällä?" hän kysyi.
"Tulin katselemaan paikkoja", sanoin.
"Voisin esitellä sinulle leiriä", hän ehdotti.

//Höyhen? Onks se muute leiri. En tiiä joten älkää välittäkö.

Nimi: Taivaalla Leijaileva Hiutale(Hiutale)

20.02.2017 20:54
Istuin hiljaa pienessä luolassa ja katselin Roihua, joka oli juuri nukahtanut. Ukkonenkin asettui hyvään asentoon ja sulki silmänsä ollen valmis nukahtamaan. Toivoin enemmän kuin mitään, että molemmat perheenjäseneni toipuisivat taistelussa saamistaan haavoista. Roihu oli minun pentuetoverini - ainoa elossa oleva sisarukseni - ja Ukkonen isäni, enkä halunnut menettää heistä kumpaakaan. Tunsin, kuinka mieleni väsyi, mitä enemmän ajattelinkaan kaikkia mahdollisia asioita. Muistelin sitä, kuinka olimme Roihun kanssa leikkineet yhdessä pentue-emojen pesässä ja päässeet ensimmäistä kertaa suureen luolaan. Silloin vesiputouksen ääni oli ollut niin kova, että se oli suorastaan särkenyt korviani, enkä voinut edes kuvitella voivani nukkua sellaisessa metelissä. Nyt tuntui jopa omituiselta nukkua ilman alaspäin putoavan veden ääntä. Olin usein miettinyt, että miksi Kuohuvan Veden Heimo asettui aikoinaan tänne. Emo ja isä olivat kertoneet, että vuorien alapuolella oli paljon riistaa, puita ja vihreää nurmea, sekä myös muita kissoja - toisin kuin vuorilla. Tavallaan mieleni teki lähteä vanhempieni lailla tutkimaan maailmaa, mutta vuoret olivat kotini, ja niin kauan kuin perheeni ja heimoni täällä asuivat, myös minäkin tekisin niin. Asetuin makaamaan kylmälle lattialle luolaan. Suljin silmäni ja vajosin pian syvään uneen.

//Roihu?

Nimi: Tuulessa Karjuva Leijona(Leijona)

19.02.2017 16:11
Mahani kasvoi kasvamistaan. Se oli joka päivä entistä isompi. Viimein sain tietää, että odotan Höyhenen pentuja.
"Höyhen", naukaisin ja vuodatin maahan ilonkyyneliä.
"Odotan pentuasi", kehräsin ja hukutin kumppanini lempeisiin nuolaisuihin. Kehräys kumpusi syvältä sisältäni ja tuntui luontevalta. Höyhen taisi jäädä hieman sanattomaksi koska tuo alkoi vain kehrätä hullunlailla.

Olin muuttanut pari päivää sitten pentue-emojen pesään. Täällä on hyvin hämärää ja muiden kissojen äänet kuukuvat hyvin vaimeana. Ihanan rauhallista! Höyhen käy aina välillö katsomassa mikä on vointini ja saan elää rauhassa. Saan elää rauhassa perheeni kesken. Kunhan tuo yksi tulisi tuolta mahasta ulos.

Höyhen toi minulle riistaa. Ahmin sen nopeasti suihini jakaen sen Höyhenen kanssa. Siinä kuitenkin kävi niin, että minä saatoin vahingossa syödä enemmän kuin Höyhen. Valtava kipu aalto ravisutti kehoani. Ähkäisin kovaa.
"Höyhen! Se syntyy nyt!" karjuin kuin Leijona kumppanilleni. Höyhen kauhistui hieman ja oli ensin tulemassa luokseni.
"Mene pois!" karjaisin kumppanilleni ja tuo loikki ulos pesästä.

Makasin kerällä pieni karvamytty vierelläni. Harmaankirjava kilpikonnakuvioinen kolli haukotteli ja alkoi imemään nisästäni maitoa. Hymyilin lempeästi kun katselin pentua.
"Saako jo tullut?" Höyhen kysyi kärsimättömänä.
"Tule vain", naukaisin lempeästi. Kun kumppanini astui sisään luoksemme tuon huulille tuli lempeä hymy.
"Eikö hän olekin komea", kehräsin ja siirsin katseeni hetkeksi kumppaniini. Höyhen asteli lähemmäs ja kosketti kuonollaan pentua. Kuului pieni tuulen ujellus.
"Mietitkö jo samaa nimeä kuin minä?" naukaisin kysyvästi ja siirsin katseeni pentuuni. Ihan minun omaan pentuuni! Minun ja Höyhenen pentuun!

//Höyhen? Ujellus?

Nimi: Polttavan Liekin Roihu (Roihu)

18.02.2017 08:01
"Tahdotko että tuon sinulle jotain, tuoresaalista tai jotain?" Taivaalla Laijailevan Hiutaleen ääni kysyi. Pinnistelin silmäni auki ja katsoin sisartani.
"Vettä", sanoin niin kovaa kuin pystyin, mutta sekin oli vain rahiseva kuiskaus. Naaras lähti viereltäni. Siirsin katseeni isääni. Välillämme vallitsi hiljaisuus, kunnes isäni rikkoi sen.
"Oletko kunnossa?" tuo naukaisi. Katsoin Salamaa Seuraavaa Ukkosta.
"Kai", huokaisin. Kuulin tassun ääniä. Siirsin katseeni luolan suuaukolle, joka vei isompaan luolaan. Hiutale asteli sisään märän sammaleen kanssa. Tuo toi luokseni vettä tippuvat sammaleet.
"Kiitos", naukaisin ja latkin vettä suuhuni. Tunsin kuinka vesi laskeutui alas kurkustani ja kosteutti kurkkuani. Kun olin juonut tarpeeksi, nuolaisin huuliani. Hymyilin siskolleni. Emo oli lähtenyt kai partioon. Suljin silmäni ja laskin pääni kuopan reunalle. Nukahdin.

//Hiutale? Ukkonen?

Nimi: Taivaalla Leijaileva Hiutale(Hiutale)

17.02.2017 21:10
Katsoin huolissani Roihua, joka oli haavoittunut taistellessaan sutta vastaan. Myös isämme - Salamaa Seuraava Ukkonen - oli haavoittunut melko pahasti, mutta hän oli onnistunut pääsemään vesiputoukselle omin jaloin. Myös minä olin partion kanssa kohdannut suden, mutta kukaan ei ollut haavoittunut pahasti, ja susi oli häädetty kauemmas vesiputouksesta.
"Ne paranevat kyllä", Ukkonen naukui etäämmältä.
"Te tulette kuntoon kyllä - molemmat", heimomme tietäjä naukui astellessaan luoksemme.
"Oletko varma? Eihän heille jää mitään vammoja, joka vaikeuttaisi elämää?" Tuuli - emomme - kysyi huolestuneella äänellä.
"Minä uskon, että he toipuvat aivan ennalleen. Tarvitaan vain yrttejä ja lepoa, Ikuisen Metsästyksen Heimo on takuulla heille suopea", Liekeistänäkijä naukui rauhallisella äänellään, joka sai minutkin rauhoittumaan. Olimme eräässä pienemmässä luolassa, joka sijaitsi suuressa luolassa, jossa heimo asusti. Vesiputouksen jylinä kantautui korviini yhä selkeästi, vaikka se olikin pienempi kuin siinä paikassa, missä minä yöni nukuin.
"Voinko jäädä tänne yöksi heidän kanssaan?" ehdotin tietäjälle, joka siirsi lempeän katseensa minuun.
"Kyllä se minulle sopii. Älä aiheuta heille stressiä tai häiritse heitä, painotan edelleen sitä, että he kaipaavat nyt lepoa", tietäjä totesi ja lähti astelemaan rauhallisesti poispäin meistä, kohti pienemmän luolan uloskäyntiä. Käänsin katseeni Roihuun.
"Tahdotko, että tuon sinulle tuoresaalista tai jotain?" kysyin hiljaisella äänellä.

//Roihu?cx

Nimi: Roksu

16.02.2017 16:53
Leijona: 12kp

Taivas: 6kp

Kuura: 3kp

Hiutale: 8kp

Höyhen: 2kp

Ukkonen: 10kp

Roihu: 3kp

Nimi: Polttavan Liekin Roihu

16.02.2017 14:37
Makasin maassa hengittäen tiheästi. Kylmyys oli imeytynyt viimeisimpiin ytimiini asti. Viiltävä kipu kutsui kehoani Kuohuvan Veden Heimon luokse aina uudestaan ja uudestaan. Roikuin pimeydessä. Taistelin hengestäni, en haluaisi kuolla.
"Taistele, vielä ei ole sinun aikasi", lempeä ääni kaikui ympärilläni. Se rauhoitti minua vähän. Entä isä? Lopulta kaikki pimeni, en kuullut tai nähnyt mitään, en haistanut mitään. Tämä ei olisi loppuni! Pinnistelin pitääkseni itseni hengissä.

"Roihu! Roihu!" Taivaalla leijailevan Hiutaleen, siskoni hätääntynyt ja surullinen ulvonta kuului korviini. Kipu oli sietämätön. Pinnistelin kuitenkin avatakseni silmäni. Lämmin keho painautui viereeni. Avasin silmäni raolleen. Hiutale makasi vieressäni. Hän oli painautunut kylkeeni. Emoni istui lähellämme katsellen minua. Suljin silmäni.
*Minä en jätä teitä*, lupasin siskolleni ja emolleni, sekä isälle ja koko heimolle. Hengitykseni rahisi ja se oli tiheää.
"Miten hän voi?" isän ääni kuului läheltä.
"Huonosti", emo vastasi. "Entä sinä, saitko pahoja vammoja?" emoni ääni oli huolestunut.

//Ukkonen? Hiutale? Leijona ja Höyhen voi myöski jatkaa :33

Nimi: Tuulessa Karjuva Leijona (Leijona)

16.02.2017 09:55
Näin Ukkosen pentunsa luona. Roihu ei saisi jättää meitä. En minäkään jätä! Sulka ja minä painoimme suden päätä maahan ja koitimme parhaamme mukaan väistellä näykkäisyjä joita susi teki melkein koko ajan. Pidin Sulan kanssa tuon päätä paikallaan kun Susi otti esiin kyntensä.
"Nyt!" kuulin kuinka Sulka huusi vieressäni. Susi loikkasin pystyyn. Olin ollut varma, että suden loppu olisi ollut äsken. Ärähdin. Susi kaatoi kuitenkin pian suden kumoon. Teimme saman uudestaan. Minä ja Sulka pidimme kaikin voimin sutta paikallaan. Susi otti kyntensä esille. Tuo puraisi suden kaulaa ja teki siihen viillon kynsillään. Susi päästi karmean huudon ilmoille. Suden silmissä sammui valo. Tuo ei enää liikahtanutkaan. Susi loikkasi suden päästä pois ja sanoi jotain mitä minä en kuullut. Sulka peruutti pari askelta. Minä myös. Nyt tuo harmaa susi makasi elottomana maassa ja vuoti paljon verta. Ryntäsin Sulan kannoilla Roihun luokse. Tuo makasi edelleenkin maassa ja toivoin hänen selviävän. Ukkonen katsoi toiveikkain silmin poikaansa. Tuo hengitti, mutta kiivasta tahtia. Ei se ollut normaalia rauhallista hengitystä vaan paljon nopeampaa. Minulle tuli huono olo. Ihan kuin olisin lihonnut viime päivinä. Mutta nyt keskityin Roihuun. Anna hänen selvitä!
"Selviääkö hän?" naukaisin hiljaa kysymyksen Ukkoselle toivoen, että tuo kuuli sen. Siirtelin tassujani lumisessa maassa.

//Roihu tai Ukkonen? Cx

Nimi: Salamaa Seuraava Ukkonen(Ukkonen)

15.02.2017 16:30
Loikkasin suden selkään ja raastoin sitä kaikin voimin kynsilläni. Selkään oli käyty kiinni jo niin monesti, että verta suorastaan suihkusi turkilleni. Susi onnistui heittämään minut pois selästään, suoraan kohti kallion seinää. Tunsin, kuinka teräät ja jäiset kivet tekivät haavoja selkääni. Irvistin kivusta, ja lyyhistyin maahan. Turkkini oli haavojen peittämä, mutta suurin osa haavoista oli tullut siitä, kun susi oli heitellyt minua ympäri taistelukenttää. Roihu kamppaili sutta vastaan raivoisasti. Alokas heittäytyi irti suden niskasta laskeutui sulavasti jaloilleen lumiseen maahan, jossa oli veripisaroita. Susi kuitenkin syöksähti kohti poikaani ja läimäisi sitä suurella käpällään kylkeen. Roihu heittäytyi maahan ulvaisten tuskasta.
"Roihu!" ulvaisin poikani nimen, mutta kehoni oli niin kipeä, ettei jalkani suostuneet enää liikkumaan. Luolanvartijat heittäytyivät yhä rajummin suden kimppuun yrittäen estää sen käymästä enempää alokkaaseen kiinni. Roihu makasi lumihangessa hengittäen nopeasti ja epätasaisesti.
*Hyvä Ikuisen Metsästyksen Heimo, älä anna hänen kuolla!* rukoilin mielessäni hiljaa poikani puolesta. Jos Roihu kuolisi, en tiennyt, voisinko kestää sitä. Pentuni olivat minulle tärkeitä, ja Roihusta tulisi vielä jonain päivänä erinomainen luolanvartija, hän ei saisi kuolla!

//Roihu tai Leijona?cx

Nimi: Tuulessa Karjuva Leijona (Leijona)

13.02.2017 21:37
Susi riuhtaisi minut kohti maata. Olin kuitenkin nopea ja pääsin jaloilleni. Laskeutuminen huojui kuitenkin eikä ollut todellakaan mitään parasta luokkaa! Susi katsoi vihaisilla silmillään Sulkaa, joka hyökkäsi tuon kuonoon kiinni ja teki siihen viillon kynnellään. Susi karjaisi ilmoille kauhean möreän murinan. Minua pelotti. Minua pelotti todella paljon. Ukkonen hyppäsi suden selkään samalla kun Susi puri sutta tuon takajalassa ja vältteli suden hampaita, tuon korotellessa Sutta. Nielaisin kuuluvasti, kukaan ei todellakaan kuulkut sitä. Hypääsin mukaan. En antaisi heidän kuolla! Roihu puri täysin voimin suden hännästä. Karvat pystyssä ja sihisten hyppäsin suden kylkeen. Susi hirjahti ja Sulka veti tuolta jalat alta. Susi kaatui maahan. Tuon harmaa karkea karva oli hyvin verinen. Loikkasin suden toiselle puolelle. Mutta... susi sai hännästäni kiinni puolivälissä. Karjaisin kuin mikäkin leijona. Rohkeasti Ukkonen veti viillon suden kylkeen ja susi päästi irti hännästäni. Seuraavaksi susi kaapaisi isolla käpälällään lapaani ja sai siihen viillon. Onneksi ei kovin syvän. Minun teki mieli paeta. Paeta kauas. Niin kauas kuin jaksaisin. Painoin silmäni hetkeksi kiinni. Ihan pieneksi hetkeksi. Teen tämän... Höyhenen kunniaksi! Kiukkua puhisten kövin hampaillani kiinni suden takajalkaan. Susi sai itsensä jotenkin ylös. Olin ollut varma siitä ettei susi enää tuosta nousisi, mutta nousipa vaan! Koitin tasata hwngitystäni. Sydämeni hakkasi niin kovaa, että luulin sen tulevan rinnastani ulos.

//Ukkonen? Roihu?

Nimi: Salamaa Seuraava Ukkonen(Ukkonen)

13.02.2017 20:51
Olimme lähteneet partioon hetki sitten. Kaikki partiossa olijat olivat valppaina susien varalta, jotka olivat tulleet vuorille lähes kuu sitten. Ne eivät olleet - ainakaan vielä - tappaneet yhtäkään Kuohuvan Veden Heimon jäsentä, joka oli meille onni. Jos sudet alkaisivat yksi tai useampi kerrallaan tappamaan heimomme jäseniä, ei meistä olisi pian jäljellä mitään. Olimme päässeet jo jonkun matkan päähän vesiputoukselta, kun haistoimme kaikki saman hajun: suden. Susi oli lähellämme, sen tiesin. Katselimme kaikki ympärillemme, ja riistanpyytäjät asettuivat tekemämme ringin keskelle. Samassa suurikokoinen, harmaanruskea susi syöksyi meitä kohti.
"Riistanpyytäjät, menkää heti vesiputoukselle! Älkää katsoko taaksenne tai pysähtykö, ennen kuin olette luolassa!" ulvaisi Leijona kovaan ääneen. Loikkasin suden kimppuun ja upotin hampaani sen niskaan. Se riuhtaisi minut helposti irti. Riistanpyytäjät lähtivät juoksemaan kohti vesiputousta, joka oli melko lähellä. Rotkon Ylli Loikkaava Susi - entinen kouluttajani - loikkasi nyt vuorostaan suden kimppuun. Hän upotti terävät hampaansa sen pehmeään kaulalihaan. Roihu loikkasi suden selkään, ja minä upotin hampaani sen häntään. Leijona kävi kiinni etujalkaan. Ensimmäisenä susi heitti Leijonan kauemmas itsestään, sitten hän tarttui hampaillaan Suden niskaan, ja onnistui riuhtaisemaan hänetkin irti. Sulka teki hyökkäyksen siihen kohtaan, jossa Susi oli ollut kiinni. Leijona loikkasi ylös ja syöksyi Suden kylkeen. Susi horjahti, ja Roihu menetti otteensa ja putosi maahan. Näin tilaisuuteni tulleen ja riuhtaisin sutta hännästä. Se parkaisi ja potkaisi minua takajalallaan suoraan päin naamaa. Kaaduin lumihankeen ja olin hetken lähes tajuttomana, kunnes ravistin päätäni ja nousin ylös. Sulka oli saanut pienen haavan selkäänsä, ja Suden lavassa oli ikävän näköinen haava. Roihu piti tiukasti kiinni suden lavasta, ja Leijona oli porautunut sen kaulaan kiinni. Sulka loikkasi kohti sutta tarttuen hampaillaan sen takajalasta ja päästi irti ennen kuin susi potkaisi sitä. Nousin ylös ja ryntäsin mukaan taisteluun. Sudesta vuosi verta enemmän kuin meistä kissoista. Erotin punaista silmäkulmassani, susi oli onnistunut tekemään haavan kasvoihini.

//Roihu tai Leijona?cx

Nimi: Tuulessa Karjuva Leijona (Leijona)

08.02.2017 08:51
Riistanpyytäjäalokas Lehdellä Kimaltava Kuura jutteli kumppanini Höyhenen kanssa. Tunsin pienen mustasukkaisuuden pistoksen mutta sysäsin sen syrjään. Saa hän puhua kelle haluaa! Ukkonen käveli luokseni häntä pystyssä.
"Tuletko mukaan partioon?" tuo kysyi siniset silmät loistaen. Huomasin ensimmäistä nertaa kollin silmissä vivahteen vihreää. Mietin hetken. Tottakai lähtisin!
"Tulen mukaanne", naukaisin hymyillen. Hieman hitain askelin olin lähdössä kohti luolan suuaukkoa jossa vesiputous pauhasi kovaan ääneen.
"Ei lähetä ihan vielä", Ukkonen naukaisi ja katosi muualle. Kipitin Höyhenen luo ja nuolaisin tuon poskea.
"Lähden partioon pian", naukaisin ja siirsin katseeni Kuuraan.
"Pääsenkö minäkin?" Kuura kysyi innoissaan ja hailautteli häntäänsä puolelta toiselle. Tuon kirkkaansiniset silmät paloivat innosta.
"Et tällä kertaa", naukaisin mitäänsanomaton ilme kasvoillani.

//Toiset partioon lähtijät? Eli siis tästä tulee se suden tappo tarina ja ne jotka on lähössä siihen voi jatkaa tai jatkan joskus sit ite..

Nimi: Muistoissa Ajelehtiva Höyhen(Höyhen)

06.02.2017 15:57
"Ei kai haittaa, että häiritsen?" Siirsin katseeni vierelleni saapuneeseen alokkaaseen, joka tapitti minua kirkkaansiniset silmät suurina.
"Ei", murahdin ojennellen kynsiäni. Tummanharmaa naaras istahti hiirenmitan päähän minusta, mutta varoi kuitenkin tulemasta liian lähelle.
"Onko sinusta kivaa olla luolanvartija?" hän uteli. Nyökkäsin aavistuksen verran.
"Onhan se", vastasin. Alokas siirteli käpäliään hermostuneesti.
"Rauha vain, en minä pure", nau'uin hieman veikeään sävyyn. Kuura vilkaisi minua naurahtaen. Mietittyäni hetken avasin suuni ja kysyin naaraalta:
"Onko riistanpyytäjänä kivaa?"
"On." Nostin toista etukäpälääni ja nuolaisin sitä.
"Minun on aika vaihtaa vahtivuoroa Ukkosen kanssa", sanoin hetken kuluttua, "mutta halutessasi voit seurakseni."

//Kuura? Sori jos hittasin liikaa. :c Muutenkin aika sekava.

Nimi: Taivaalla Leijaileva Hiutale(Hiutale)

05.02.2017 09:32
Susi oli hyökännyt kimppuumme! Luolanvartijat heittäytyivät sen kimppuun, mutta tuntui kuin niiden hampaat eivät olisivat tehneet mitään jälkeä valtavaan petoeläimeen, joka oli pusertanut Taivaan painonsa alle. Luolanvartija nimeltä Susi syöksyi suden kylkeen ja sai sen pois Taivaan päältä. Kiitin Ikuisen Metsästyksen heimoa mielessäni, koska Taivas oli pelastunut!
"Riistanpyytäjät, menkää suorinta reittiä vesiputoukselle ja ilmoittakaa tästä, nyt!" Susi ulvoi. Lähdin juoksemaan kohti vesiputousta yhdessä muiden riistanpyytäjien kanssa.
"Hiutale! Nopeammin!" Mahti rääkäisi ja juoksi ohitseni, mutta hidasti hieman tahtiaan. Kuljin niin nopeasti kuin jalkani ikinä kulkivat. Vesiputous häämötti kaukana edessämme, ja hengitykseni vain raskautui.
"En minä jaksa!" valitin.
"Sinun täytyy jaksaa! Vesiputoukselle on aivan pieni matka!" Mahti naukui ja jättäytyi vierelleni. Pakotin jalkani juoksemaan nopeampaa.
Päästyämme vesipuotukselle, pääsin ylös polkua pitkin viimeisillä voimillani. Olin niin hengästynyt, että menetin tajuntani päästyäni luolan suuaukolle.

//Taivas tai joku?xd

Nimi: Pilvien täplittämä taivas(Taivas)

05.02.2017 07:18
'Susia! Kunpa ne eivät löytäisi meitä', ajattelin kauhistuneena.
"Mennään tuon taakse" ehdotin hiljaa ja viitoin hännälläni suurta kiveä. Muut nyökkäsivät vastaukseksi. Kiven takana oli meille kaikille tilaa. Kurkistin varovasti kiven takaa. Yhtäkkiä susi käänsi päätään ja se katsoi hetken suoraan silmiini. Suden julma katse jähmetti minut aloilleen.
"Taivas?" Hiutale kysyi. Susi paljasti hampaansa ja syöksyi minua kohti. Havahduin ja väistin.
"Se hyökkää!" ilmoitin hätääntyneesti suden lähestyessä.
"Mikä?" joku kysyi.
"No susi!" vastasin. Susi ulvaisi raivoisasti ja loikkasi esiin ketunmitan päähän minusta. Se syöksyi eteenpäin ja ennenkuin ehdin väistää se iski terävät hampaansa niskaani ja nosti voimakasta päätään. Sitten se viskasi minut kauemmas päin kiveä. Nousin jaloilleni ja juoksin takaisinpäin lämpimän veren valuessa niskastani. Susi hyppäsi kynnet esillä päin sutta. Susi väisti ja jatkoi. Se lähestyi uhkaavasti. Hiivin niin hyvin kuin osasin suden taakse. Hyppäsin suden selkään ja puristin kynteni. Susi kierähti selälleen ja jäin suden valtavan painon alle. Susi nousi ja painoi minut maahan suurilla käpälillään. Koetin kiemurrella irti ja susi iski hampaansa kaulaani.

//Hiutale?

Nimi: Taivaalla Leijaileva Hiutale(Hiutale)

02.02.2017 18:56
"Minähän en ole vielä riistanpyytäjä, vaan olen vielä alokas. Riistanpyytäjäalokkaana on kuitenkin mukavaa. Kivi on hyvä kouluttaja, joka tekee siitä vielä kivempaa", kerroin Taivaalle, kun astelimme lumihangessa kohti vesiputousta.
"Hiljaa!" Korppi naukui kuiskaten koko partiolle, ja kaikki painautuivat siinä hetkessä vasten maata.
"Mitä nyt?" kuiskasin vierelläni olevan Taivaan korvaan. Kolli käänsi hiukan hämmentyneen katseensa minuun.
"En tiedä. Ehkä susia?" alokas kysyi ja kohotti hieman päätään. Hän haisteli ilmaa ja laski samassa päänsä alas.
"No?" kuiskasin hiljaa ja katsoin Taivasta.
"Susia on lähettyvillä. Näin yhden tuon kiven takana", luolanvartija-alokas naukui ja osoitti hännällään suurta kiveä, joka oli vasemmalla puolellamme.
"Kauanko me joudumme olemaan tässä?" kysyin Sudelta, joka oli toisella puolellani.
"Niin kauan, että sudet menevät ohi", isäni entinen kouluttaja naukaisi siirtämättä katsettaan pois kivestä, jonka lähellä sudet ilmeisesti olivat juuri nyt. Siirsin katseeni Taivaaseen.
"Eivätkö ne haista meitä?" kysyin hiljaa osittain Taivaalta ja osittain Sudelta.
"Olemme tuulen alapuolella", Taivas osasi kertoa.
"Niinpä tietenkin", naukaisin ja pyöräytin silmiäni. Vatsakarvani kastuivat hieman, sillä lumi oli märkää. Tunsin oloni epämukavaksi, mutta pysyttelin siitä huolimatta paikoillani. En halunnut joutua suden syömäksi.

//Taivas?

Nimi: Lehdellä Kimaltava Kuura (Kuura)

02.02.2017 18:02
Kovan harjoittelun jälkeen Leijona antoi minulle luvan mennä syömään. Tassutin matalalle saalis kasalle ja katselin sitä harmistuneena riistan vähyydestä. Valikoin kuitenkin kasasta pienen hiiren ja söin sen nälkäisenä mutta kuitenkin epäröiden, sillä heimo oli laihtunut joka kissaa myöten ja sudet jotka vaanivat ulkona tekivät tilanteen vielä tukalammaksi. Näin silmissäni suuret harmaat, pysty korvaiset hahmot ja nielaisin hermostuneena. Ravistin päätäni karkottaakseni ajatukseni niistä kammotuksista ja nielaisin viimeiset rippeet hiirestä haluttomasti ja epäillen olisiko minun pitänyt antaa ne jollekkin muulle. Nousin seisomaan ja etsin tekemistä. Vaikka lihakseni olivat joutuneet koville harjoituksissa olin vielä täynnä energiaa. Katselin ympärilleni ja huomasin Leijonan kumppanin Muistoissa Ajelehtivan Höyhenen istumassa hieman kauempana. Tassutin kollin luokse ja kysyin:
"Ei kai haittaa, että häiritsen?"

// Höyhen?

Nimi: Pilvien täplittämä taivas(Taivas)

01.02.2017 06:49
Mietin ankarasti kuinka ilmaista asian.
"Hän ilmaisee selkeästi mitä tarkoittaa ja hän on ystävällinen eikä rähise jos jokin menee vikaan. Hän on myös ankara muttei ilkeällä tavalla. Lisäksi hän osaa opettamansa asiat hyvin ja hän on kärsivällinen. Jos vaikka en meinaa jotain oppia, hän ei menetä malttiaan. Hän on siis hyvä kouluttaja", vastasin keksittyäni miten sen selittäisin. Toivoin että olin vastannut edes oikeaan kysymykseen. Tuuli yltyi.
"Meidän pitää jatkaa", Sulka kutsui ystävällisesti. Lähdimme kävelemään eteenpäin Mahdin kantaessa haukkaa.
"Miten koulutuksesi on sujunut?" Hiutale kysyi yllättäen.
"Ei mitenkään erikoisesti eli luultavasti melko hyvin", vastasin. Susia ei näkynyt missään vieläkään.
"Millaista on olla riistanpyytäjä?" kysyin vuorostaan.

//Hiutale?

Nimi: Tuulessa Karjuva Leijona (Leijona)

31.01.2017 16:16
"Hyvä, hyvä!", naukaisin onnittelevalla äänellä. Mietin hetken mitä voisimme seuraavaksi tehdä.
"Mene kohta taas tuon kiven taakse. Alan tulemaan sinua kohti vähän matkan päästä. Olen nyt leikisti kotka jotka joka taapertaa lähemmäs hiirtä joka on nyt leikisti tässä", sanoin ja näytin hännälläni paikan missä hiiri leikisti olisi. Katsahdin Kuuraan.
"Ymmärsitkö?" naukaisin kysyvästi. Odotin hetken alokkaani vastausta.
"Ymmärsin", alokkaani nyökytteli ja kipitti kiven taakse.
"Muista, älä hyökkää ennen kuin olen tarpeeksi lähellä", naukaisin muistutukseksi Kuuralle joka oli jo kiven takana.
"Selvä!" tuo naukaisi vastaukseksi ymmärtäväisellä äänellä.
"Hyvä", sanoin ja menin kauemmas.

Nimi: Usva

31.01.2017 13:37
Taivas: 16kp

Hiutale: 7kp

Leijona: 14kp

Höyhen: 2kp

Kuura: 6kp

Viima: 2kp

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com