Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Jokiklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Jokilaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ruskatassu

21.05.2018 20:32
Pujahdin sisälle oppilaidenpesään laskevan auringon lämpimässä valossa.
Tassutin vuoteeni ääreen ja kiersin muutaman kerran kehää ennen kuin käperryin kerälle.
En saanut heti unta, joten mietin sen sijaan päivän tapahtumia.
Oli ollut mukava päivä. Olimme käyneet Helmiäistassun kanssa uimassa ja saaneet lopuksi yhteispelillä napatuksi aikamoisen hanhen, josta olimmekin saaneet kuulla paljon kehuja päivän mittaan.
*Helmiäistassu on tosiaankin mukava kissa*, tuumiskelin sulkiessani silmäni. Minusta oli mukavaa, että olimme tutustuneet toisiimme.
Olin ohimennen myös huomannut, että Helmitähden vatsa oli pyöristynyt. Hänen täytyi siis odottaa Mesiviiksen pentuja. Helmitähti ei tosin ollut vielä ilmoittanut asiasta klaanille, mutta olin aika varma että Jokiklaani saisi pian vahvistusta, enkä ollut ainoa kissa joka oli asian huomannut.
Ajatukseni keskeytti pesän suulta kuuluva rapina, ja huomasin Helmiäistassun ja Rämetassun pujahtavan sisälle.
Oppilaat asettautuivat nukkumapaikoilleen valmiina käymään yöpuulle. Suljin silmäni uudelleen.
"Hyvää yötä", Helmiäistassu naukaisi vieressäni.
"Hyvää yötä", vastasin unisena.
Mietin vielä hetken aikaa kulunutta päivää. Putousvirta ei ollut vienyt minua harjoittelemaan, mutta olin sen sijaan päässyt rajapartioon Karviaiskynnen, Mustikkamyrskyn ja Haituvatassun kanssa. Mukavaa käytännön harjoittelua siis, vaikka kyseessä olikin pelkkä normaali päivittäinen rajapartio.
Haukottelin makeasti väsymyksen alkaessa hiljalleen saada valtaa. Mietin vielä hetken niitä näitä, kunnes annoin itseni kulkeutua silkinpehmeään uneen.

Nimi: Pääskytassu

20.05.2018 18:08
Katselin hetken Putousvirran käpäliä miettiessäni kuumeisesti asiaa. Se oli totta, että rikkoisimme soturilakia, mikäli menisimme Nelipuille Kuolonklaanin reviirille. Toisen klaanin reviirille ei koskaan menty luvatta. Mutta mehän tiesimme, että niiden kolmen kissan välillä oli suunnitteilla jotakin. Se oli epäilemättä jotakin pahaa, emmekä me voisi antaa heidän vain jatkaa. Minulla nimittäin oli paha aavistus. Nostin vakavan katseeni Putousvirtaan ja nau'uin: "Klaanimme saattaa olla uhattuna. Jos ei nyt, niin tulevina päivinä. Meidän on selvitettävä, mitä ne kissat juonivat. Täytyy vain toivoa, ettemme jää kiinni. Ja jos jäämme, niin.. juostaan vaikka karkuun, kunnes olemme omalla reviirillämme." Naurahdin hiljaa ja vakavoiduin sitten. Kohautin lapojani. "En oikein tiedä, mitä muutakaan voisimme tehdä. Asia on kuitenkin selvitettävä."
Katsoin hetkisen Putousvirran silmiä vaiteliaana. Sitten laskin katseeni ja kurtistin kulmiani itsekseni.
*Älä. Älä katso hänen silmiinsä. Hän on ensimmäinen kissa, joka osoittautui kieroksi kalanaivoksi ja sellaisena hän myös pysyy.*
Nostin katseeni takaisin kolliin. Tällä kertaa silmissäni oli päättäväisyyden lisäksi myös pientä, hyvin harvinaista kylmyyttä - jonka taakse surun tunteeni oli verhottu. Toivoin, ettei tuo harmaa kolli näkisi sitä lievää surua, joka aiheutui huonoista muistoista, joissa hänellä itsellään oli pääosa. "Mistä me siis aloitamme ja milloin?"

//Putous?

Nimi: Jäätikkötassu

20.05.2018 17:36
Olin käynyt Mesiviiksen kanssa aamupartiossa, mutta olimme palanneet leiriin jokin aika sitten ja minulla oli tylsää. Kolli oli sanonut, ettemme harjoittelisi tänään enää mitään, koska partio oli mennyt hyvin. Se oli minulle ihan okei, mutta samalla olisin tahtonut jotakin tekemistä.
Olin syönyt pienen hiiren aamulla, eikä minulla ollut vielä nälkä, vaikka silmäilinkin tuoresaaliskasaa siinä sivussa missä muutakin leiriä. Mesiviiksi istuskeli myöskin aukiolla ja jutteli jotakin Helmitähden kanssa. Silmäilin muita kissoja, ja sitten silmäni osuivat klaaninvanhimpien pesään. Venyttelin niskaani nopeasti ja mietin, menisinkö pyytämään klaaninvanhimmilta tarinaa, jotten tylsistyisi kuoliaaksi. Nousin tassuilleni ja venyttelin vielä hetken, ennen kuin astelin pitkin askelin vanhusten pesälle ja pujottauduin sisään.
"Hei", tervehdin vanhuksia.
"Heipä hei", Siikapuro naukaisi huolta äänessään.
"Mitä nyt?" kysyin ja astelin peremmälle.
"He vain häsläävät minun takiani", joku naukaisi perältä.
Käänsin katseeni sinne ja näin makuusijallaan makoilevan Kuusihännän. Menin harmaan naaraan luokse ja kääntelin korviani muita kissoja kohden.
"Mikä sinulla on hätänä?" kysyin mietteliäänä.
"Älä sinäkin huolehdi", hän ärähti.
"En niin, kysyin vain", sanoin ja heilautin häntääni.
"Minä luulen, että on minun aikani poistua tästä maailmasta", hän naukui käheästi mutta hyvin selvästi.
"Pitäisikö hakea Kirkasmarja?" kysyin heti.
"Ei", Kuusihäntä sanoi tiukasti, "Minä tiedän, ettei hän voi kuitenkaan tehdä mitään. En minä halua mitään yrttejä enkä niitä tarvitsekaan. Tämä on vanhuus, se tappaa...On ihanaa lähteä", hän naukui.
"Älä sano noin", Siikapuro sanoi pienesti.
"Kylläpäs. Se on ihan totta. Minulla on ollut pitkä ja hyvä elämä. Olen nähnyt kaikenlaista. Olen taistellut, olen haavoittunut, olen voittanut. Jälkikasvu vain jäi puuttumaan", hän naukui saaden Hiekkasielun nauramaan käheästi nurkassa.
"Jään kaipaamaan tiettyjä asioita..mutta loppujen lopuksi kaikki ne kissat, joita kaipaan koko sydämestäni, ovat siellä, minne minä olen menossa. Saan nähdä taas kaikki", Kuusihäntä sanoi hiljaa, hiukan outo kiilto silmissään.
Hän painoi päänsä vasten makuusijaansa ja sulki silmänsä.
"Olen kiitollinen siitä mitä sain. Nyt on minun aikani lähteä", hän sanoi vielä.
"Hyvästi, Kuusihäntä", minä naukaisin hiljaa.
Hän raotti toista silmäänsä, hymyili, hengitti syvään ja sulki silmänsä uudelleen. Muutkin mumisivat hyvästejä vanhalle naaraalle. Sitten hänen kohoileva kylkensä laskeutui alas, eikä enää noussut ylös. Katselin hänen hopeanharmaata turkkiaan hetken, kumarruin sitten hänen ylleen ja tarkistin, että hän todella oli kuollut. Pulssia ei tuntunut.
"Minä menen kertomaan klaanille", Joutsenjalka sanoi hiljaa ja pujottautui ulos pesästä.


Nimi: Mesiviiksi

20.05.2018 17:08
Myrskystä oli kulunut jo puolet kuusta ja olimme muutama päivä sitten saaneet palata takaisin omaan leiriimme. Kaikki paikat olivat olleet sekaisin ja leirin pääaukiolla oli yhä joitain pieniä vesilammikoita. Helmitähden käskystä olimme kuitenkin saaneet leirin näyttämään taas itseltään. Tämän puolen kuun aikana olin tullut itsevarmemmaksi jokiklaanilaiseksi, vaikka en yhäkään osannut kalastaa tai uida. Jäätikkötassun koulutus eteni hyvin, mutta en ollut varma mitä nuori oppilas oli mieltä minusta.
Istuskelin juuri nyt yksin leirin pääaukiolla ja katselin vain kissojen jokapäiväisiä touhuja. Aurinko oli noussut joku aika sitten ja olin käynyt aamupartiossa. Olin luvannut Jäätikkötassulle, ettemme harjoittelisi tänään enää mitään, sillä naaras oli suoriutunut erinomaisesti partiosta. Helmitähti asteli ulos pesästään ja venytteli raajojaan makoisasti. Päällikön katse kohdistui minuun ja hänen kasvoilleen muodostui lämmin hymy. Naaras asteli rauhallisin askelin luokseni. Päällikkö oli kertonut väliaikaisessa leirissämme, että hän odotti minulle pentuja. Uutinen oli ollut parempi kuin hyvä, sillä Valkohäntä oli kertonut pentujen auttaneen häntä sopeutumisessa. Ehkä meidän pentumme auttaisivat minuakin, toivoin niin. Kumppanini vatsa oli kasvanut huomattavasti puolen kuun ajalta, eikä kukaan voinut olla huomaamatta hänen odottavan pentuja.
"Huomenta", Helmitähti tervehti minua ja istuutui vierelleni.
"Hei. Oletko nälkäinen? Voin hakea sinulle jotain tuoresaaliskasasta, minä söin jo aiemmin", tarjouduin valmiina nousemaan ylös ja suuntaamaan kohti tuoresaaliskasaa.

//Helmi?

Nimi: Putousvirta

20.05.2018 10:19
Meidän pitäisi selvittää, mitä kolmikon välillä oli. Pelkäsin, että he suunnittelivat jotain pahaa. Asiasta teki vielä pahemman se, että yksi kolmikosta oli isäni. Olin kuvitellut, että hänen entinen klaaninsa merkitsisi kollille edes jotain, mutta olin kai väärässä. Ei hän välittänyt enää Jokiklaanista, saati minusta tai Helmitähdestä.
"Meidän pitää selvittää tämä asia", naukaisin päättäväisesti ja aloin kävellä ympyrää mietteliäänä. Vilkaisin Pääskytassua. En ollut varma luottiko hän minuun, mutta minä ehdottomasti halusin hänen auttavan minua. Siitä huolimatta, että naaraan lähellä oli niin tuskaisaa olla kun tiesi, ettei meistä koskaan voisi tulla mitään.
"Mistä aloitamme? En usko, että meidän kannattaa mennä kyselemään mitään Haukihampaalta. Siitä ei olisi hyötyä, hän varmasti vain valehtelisi jos puhuisi ollenkaan. Meidän on ensin selvitettävä, mitä he Nelipuilla tekivät."
Nelipuut tuntui hyvältä paikalta aloittaa etsinnät, mutta se oli Kuolonklaanin reviiriä. Rikkoisimme soturilakia, jos menisimme sinne.
"Minusta meidän kannattasi käydä Nalipuilla. Etsimässä johtolankoja, tiedäthän. Ainoa ongelma on, että se on Kuolonklaanin reviiriä, mutta jos Jokiklaanin tulevaisuus riippuu tästä, mitä väliä soturilailla on?" nau'uin katsoen vakavana Pääskytassun sinisiin silmiin. "Sinä saat päättää, miten menettelemme."

//Pääsky?

Nimi: Nagini

19.05.2018 18:53
Ruskatassu: 35kp! -

Pääskytassu: 10kp -

Putousvirta: 6kp -

Helmiäistassu: 48kp! -

Salamasydän: 6kp -

Nimi: Helmiäistassu

17.05.2018 09:20
Olimme Ruskatassun kanssa leiriin tullessamme keränneet kehuja monilta sotureilta. Tassuttelin pää ja häntä pystyssä leiriä ympäri sillä välin, kun Ruskatassu kävi viemässä hanhemme klaaninvanhimmille. Katselin, kun Joutsenjalka vilahti sisälle ja tuli ulos muiden klaaninvanhinten kanssa. Hiekkasielu alkoi syödä hanhea ahnaasti ja pian muutkin kumartuivat syömään. Nautiskelin vielä hetken klaanin ylpeistä katseista ennen kuin kävelin Ruskatassua vastaan.
"Maistuisiko tuoresaalis?" Ruskatassu kysyi minulta. Mahani kurni vastaukseksi puolestani.
"Mrrau!" naukaisin huvittuneena.
"Minä voisin syödä vaikka ketun!" kolli naukui, "Siis jos sellainen olisi tarjolla!" Hillitsin haluni juosta tuoresaaliskasalle ja kävelin melko rauhassa. Ainakin kävelin, en ehkä niin rauhassa. Nappasin kasasta mehevän näköisen kuhan ja Ruskatassu taas vesimyyrän. Riistantuoksu tulvahti kielelleni kun kannoin kalan oppilaiden pesälle, jossa Rämetassu oli peseytymässä.
"Haukku vesimyyrää?" Ruskatassu kysyi oppilaalta.
"Kelpaa." Rämetassu vastasi ja haukkasi palan Ruskatassun maahan pudottamasta saaliista.
"Pesätoverit jakavat keskenään" Ruskatassu kuiskasi korvaani.
"Mutta sinä voit syödä tuon ihan itse" hän jatkoi. *Huh. Minulla on nälkä.* Kyyristyin kuhani ääreen ja rupesin raapimaan suomuja pois. Kun piikikkäät suomut olivat suunnilleen poissa, nappasin palan mehevää lihaa suuhuni. Pehmeä kalan maku täytti suuni ja jatkoin nautiskelua. Näykkäisin palan pehmeää lihaa ja katsahdin Ruskatassuun. Hän oli syönyt jo melkein puolet vesimyyrästään. Ja katseli pää kallellaan minua. Sävähdin vähän katsoessamme toisiamme silmiin. *Kuinka kauan hän on tuijottanut minua?* mietin. Jatkoin syömistä ja nappasin palan pyrstöä. *Jos minusta ja Ruskatassusta tulee ystävät, ainoa huono puoli on se, että hän tuijottaa minua tuolla tavalla... kuin arvioiden.* Jatkoin kalan syöntiä ja yritin olla välittämättä siitä, että Ruskatassu välillä katselikin minua.

Myöhemmin illalla katselin aurinkoa sen väreistä lumoutuneena. Kultainen möykky, joka värjäsi taivaan oranssiksi ja punaiseksi, teki kaukana olevista asioista mustia ja laittoi veden väreilemään oranssina. Kuinka aurinko olikin kaunis! Varsinkin iltaruskon aikaan. Pentuna olin kuullut klaaninvanhimmilta että lehtisateen aikaan tuleva ruska oli juuri samoissa väreissä, kuin taivas illalla. *Ruskatassulla on kaunis nimi.*
Istuskelin vielä hetken aikaa, ennen kuin vetäisin tassuni irti rantakivestä ja päätin lähteä nukkumaan.
"Hui!" säikähdin nähdessäni Rämetassun vieressäni, "Miten sinä siihen ilmestyit?"
"No ihan kävelemällä." tämä vastasi silmiään pyöritellen.
"Hei kuule, minäkin pidän auringonlaskun katselusta. Eikö olekin kaunis? Minä ajattelen aina emoani auringon laskiessa. Molemmat kauniita." oppilais maukui haikeana. Olin kuullut, että kollin emo oli kuollut kyyn hampaisiin puolustaessa pentuja. Tunsin yht'äkkiä sääliä Rämetassua kohtaan. Hän oli joutunut kärsimään paljon. Tahdoin sanoa jotain lohduttavaa, mutta en keksinyt mitään. Niinpä istuskelin vielä hetken Rämetassun vieressä katselemassa vuoroin käpäliäni, aurinkoa ja Rämetassua. Lopulta hivuttauduin pois ja jatkoin matkaa kohti oppilaiden pesää. Tallustelin makuusijalleni, kiepahdin pari kertaa ympäri ja kävin makuulle.
"Hyvää yötä" mau'uin Ruskatassulle vieressäni.
"Hyvää yötä" kissa maukui minulle unisena. Suljin silmäni ja raotin niitä vielä hetken päästä Rämetassun tullessa sisään ja käperyessä makuusijalleen.

//Saa jatkaa, jos tahtoo/keksii. XD

Nimi: Ruskatassu

16.05.2018 17:06
"Kannapa itse tämä, senkin karvapallo!" Helmiäistassu naukui muka vihaisena. Naurahdin katsahtaen sitten juuri nappaamaamme hanheen. Se ei ollut kovin suuri hanheksi - mutta oli se silti aivan valtava! Miltei minun kokoiseni, isompikin.
Nappasin hanhea kaulasta kiinni ja aloin raahata sitä kohti leiriä. Matkan aikana minulla oli pieniä vaikeuksia pysytellä pystyssä niinkin suuri saaliseläin hampaissani, mutta paremmin minä siitä luultavasti selviäisin kuin nuorempi oppilas.
En sitä paitsi halunnut jostakin syystä näyttää tälle että minulla oli vaikeuksia, joten raahasin saaliseläimen urheasti aina leiriin asti.
Pudotin saaliin lähelle tuoresaaliskasaa päästäen helpottuneen puuskahduksen.
"Loistava saalis", ohi kulkeva Mustikkamyrsky naukaisi selvästi vaikuttuneena.
"kiitos", naukaisin. Röyhistin ylpeänä rintaani. Toivottavasti mahdollisimman moni klaanitoveri näkisi kuinka huiman saaliin olimme tuoneet leiriin.
Vilkuilin ympärilleni mestariani Putousvirtaa katseellani hakien, mutta hän ei ilmeisesti ollut leirissä.
"Käyn viemässä tämän klaaninvanhimmille. He saavatkin tänään muhkean aterian", naukaisin Helmiäistassulle.
Nappasin hanhen uudestaan suuhuni ja kannoin sen klaaninvanhimpien pesän edustalla auringossa loikoilevien Joutsenjalan ja Hiekkasielun luo. Laskin kantamukseni heidän eteensä ja käänsin katseeni yllättyneeltä näyttävään Joutsenjalkaan.
"Hei", naukaisin ystävällisesti nyökäten. "Saimme tämän Helmiäistassun kanssa ja ajattelimme että teille varmasti maistuisi."
Katsahdin Hiekkasieluun, joka nyökkäsi katsellen saalista silmät pyöreinä.
"Kiitos", vanhukset kähisivät yhteen äänen. Joutsenjalka pujahti sisälle pesään ilmeisesti hakeakseen muutkin ikätoverinsa aterialle.
Nyökkäsin vielä Hiekkasielulle kunnioittavasti ennen kuin tassutin takaisin Helmiäistassun luokse.
"Maistuisiko tuoresaalis?" kysäisin ystävällisesti silmiäni räpäyttäen.

// Helmiäinen?

Nimi: Salamasydän

15.05.2018 16:34
Heräsin sairaana olon huomioon ottaen harvinaisen pirteänä uuteen aamuun. Tai päivään?
*Hmmmm....*
Olo on jo sen verran hyvä että pääsen, tai ehkä paremminkin joudun, varmaan jo tänään tai viimeistään huomenaamulla pois parantajan pesästä ja takaisin soturitehtäviin. Riippuu kai oliko se vain kova vilustuminen vai tarttuva kuume. Rehellisesti sanottuna kunnolla muistanut mitä Kirkasmarja oli sanonut tai mitä olin ajatellut täällä makoillessani, joten ehkä oli ollut kuumettakin.
*Parempi jatkaa nukkumista, kun vielä on mahdollisuus. Jos en nukahda, lepään ja teeskentelen nukkuvani. Jotenkin minun on tästä hyödyttävä, tai olen tuhlannut pari päivää elämästäni.*
Aurinko häikäisi silmiäni lehtien lävitse, joten käänsin kylkeä, kiehnäsin alustan pikkuisen parempaan asentoon, ja suljin silmäni jälleen kerran.

Nimi: Helmiäistassu

13.05.2018 13:22
"Muuten, Salamasydän kun on parantajan pesällä, niin kuka sotureista opetti sinut uimaan?" Ruskatassu kysyi nuolaisujensa lomasta. Nuolin pari kertaa lapaani ja vastasin:
"Putousvirta. Ja Mustikkamyrsky myös."
"Mmh." Ruskatassu murahti, "On varmaan rankkaa olla niin monen soturin koulutettavana."
"Niin on" vastasin yllättyneenä siitä, että kolli oli tiennyt tarkalleen, miltä minusta tuntui. Ruskatassun smaragdinvihreät silmät tuikkivat hänen katsoessaan minua. *Mitäköhän noiden silmien takana oikein liikkui* mietin. Uiminen oli ollut virkistävää ja olin oikeastaan pärjännyt oikein hyvin, ottaen huomioon, että se oli ollut vasta neljäs kertani uimassa. *Ruskatassu oli oikeasti hyvä uimaan!* Kuovin kynsilläni maata hieman hermostuneena. Olin jo kuivatellut itseni, mutta Ruskatassulla kestäisi vielä hetki. Raaputin rantapengertä mietteissäni. *Ruskatassu tiesi, miltä minusta tuntui.*
Höristin korviani, kun kuulin jostain kaakatusta. Kiskaisin häntäni suuni eteen ja toivoin, että Ruskatassu ymmärtäisi merkkini.
"Mit-" Ruskatassun nauku keskeytyi, kun napautin häntäni hänen suunsa eteen. Nyt Ruskatassukin oli huomannut äänen. Hän värisytti korviaan ja ilmeisesti paikansi äänen lähteen. Oppilas pudottautui vaanimisasentoon ja lähti hiipimään rantaan. Hän näytti hännällään kaislikkoa aivan rannassa.
"Kun annan merkin, loiskauta vettä niin kovaa, kuin voit" Ruskatassu kuiskasi. Kipitin niin hiljaa, kuin voin kaislikkoon. Kun pääsin sinne, näin ilmeisen saaliimme. Se oli oikein muhkea hanhi. Riistantuoksu kutitti kitalakeani ihanasti. Jännityin tajutessani, että saalis olisi mahtava potti klaanille. Ruskatassu hiipi lähemmäs ja katsoi hetken minua silmiin. Sitten hän keskitti huomionsa hanheen, ja vetäisi häntänsä äkisti kippuraan. *Se on merkki!* Nojauduin taaksepäin ja mäiskäisin tassuillani vettä niin kovaa, kuin ikinä pystyin. Hanhi säikähti ja lähti juoksemaan suoraan sinne, missä Ruskatassu odotti piilossaan. Pidätin hengitystäni, kun hanhi räpytteli lähteäkseen lentoon. Juuri, kun hanhen räpylät irtaantuivat maasta, Ruskatassu hyökkäsi. Hanhi päästi viimeisen hätääntyneen kaakatuksen, ja valahti sitten veltoksi. Ulvaisin voitonriemuisena, kun pomppasin kaislikosta esiin.
"Mahtava saalis!" huusin kollille, "Ja erinomainen suunnitelma!"
"Erinomainen toteutus!" Ruskatassu huusi takaisin. Kipitin vielä viimeiset hännänmitan vanhemman oppilaan luokse ja nappasin hanhen kaulan hampaisiini.
"Hirfitthäfän phainafa" mutisin hampaiden välistä.
"Sinä näytät hassulta!" Ruskatassu naukaisi huvittuneena.
"Kannappa itse tämä, senkin karvapallo!" mau'uin muka loukkaantuneena. *Ihan varmasti näytän hassulta! Tämä hanhi on painava.* mutisin mielessäni.

//Ruskatassu?

Nimi: Pääskytassu

12.05.2018 19:18
Katsoin Putousvirtaa kulma koholla. Hänen kertomuksensa sai minut suoraan sanottuna epäilemään oman klaanini jäseniä. Vilkaisin hämmentyneenä leirin sisäänkäyntiä.
"Mistä luulet, että he keskustelivat?" mau'uin sitten. "Onko sinulla mitään aavistusta? Kuulitko mitään?"
En ymmärtänyt. Miksi Viiltokaaos, Ahvenleuka ja oman klaanimme jäsen Haukihammas olivat keskustelleet? Suunnitteliko kolmikko kenties jotakin?
*Varmasti suunnittelee*, ajattelin.
Katsoin Putousvirtaa silmiin ja sanoin ajatukseni ääneen: "Luulen, että he suunnittelevat jotain. En tietenkään tiedä vielä, mitä. Mutta me selvitämme sen, eikö vain? Jos Jokiklaanille halutaan jotain pahaa, meidän täytyy selvittää asia ja kertoa sitten päällikölle."
Kumma juttu, mutta tunsin olevani hyvinkin itsevarma ajatellessani meitä kahta selvittelemässä mysteeriä. Olin toki muutenkin melko itsevarma ainakin suurimmilta osin mutta Putousvirran seurassa asiat tuntuivat... erilaisilta.
*Lopeta! Putousvirta petti luottamuksesi ja leikki kanssasi kuin milläkin kuolleella sammakolla! Älä siis ajattele yhtään mitään tuollaista tunteilua.*

//Putous?

Nimi: Ruskatassu

12.05.2018 11:39
"Miten olisi uintireissu?" Helmiäistassu naukaisi iloisesti. Heti kysymyksensä kysyttyään naaraan silmissä välähti hätäännys ja tuo nuolaisi nolona rintaansa. Vai kuvittelinko vain? Helmiäistassu vaikutti aika innokkaalta. Oli miten oli, hänen reaktionsa oli suloinen.
"Vaikkapa", naukaisin hymyillen katsellen naaraan iloisesti tuikkiviin meripihkasilmiin.
Lähdimme yhdessä tassuttamaan kohti leirin uloskäyntiä. Vilkaisin tuota samalla salaa, vaivihkaa.
Naaras oli aika pienikokoinen ja tuon turkki oli vaaleanharmaata ja siinä oli tummempia viiruja.
Helmiäistassusta oli vastikään tullut oppilas, ja äkkiä minut valtasi suojelunhalu nuorempaa oppilasta kohtaan. Entä jos jotakin sattuisi? Olisi minun tehtäväni katsoa nuoremman oppilaan perään, olinhan itse jo miltei soturi-ikäinen. Tai ei minun nyt tietenkään virallisesti tarvitsisi häntä vahtia. Silloin naaras saattaisi ärsyyntyä, mutta tekisin sen ihan vaivihkaa.
*Onkohan edes luvallista, että menemme uimaan?* Mietin asiaa hetken, kunnes tulin siihen lopputulokseen että oli.
*Älä ole hiirenaivo*, Muistutin itseäni. Oppilaat saivat kyllä käydä yhdessä uimassa, kunhan heidät oli koulutettu siihen. En saisi murehtia turhia.
"Otetaanko juoksukisa joelle?" Helmiäistassun naukuna havahdutti minut mietteistäni. Olimme kulkeneet jo hyvän matkaa hiljaisuudessa.
Nyt oppilas katseli minua silmät ilkikurisen haastavasti tuikkien ja tassuillaan maata kynsien.
Viikseni värähtivät huvittuneesti.
"Selvä juttu, mutta valmistaudu häviämään!" huudahdin ja pinkaisin juoksuun. Kuulin Helmiäistassun käpälien rummuttavan maata takanani.
Olin isokokoisempi ja muutenkin nopea, joten tiesin voittavani helposti. Naaras oli kuitenkin yllättävän nopea ikäisekseen.
Jarrutin puuskuttaen ennen joentörmää, ja hetken päästä Helmiäistassu pysähtyi vierelleni.
"Minähän sanoin että voitan", naukaisin heittäen naaraaseen ilkikurisen silmäyksen. "Sinä olit kuitenkin yllättävän nopea. Voisi melkein luulla että olet Tuuliklaanilainen!" Jatkoin vitsailua.
"Uskallapas sanoa tuo vielä!" Helmiäistassu huudahti muka vihaisena.
Katselin kun tuo asteli pitkä häntä itsevarmasti pystyssä veteen.
"Ihanan viileää!" naaras hihkaisi. Hän viittilöi minua hännällään mukaan.
Mieleeni muistui hetki jolloin Putousvirta oli opettanut minut uimaan. Olin pitänyt uimisesta heti ensi hetkestä lähtien. Olin harjoitellut sitä useampaan otteeseen, ja Putousvirta oli sanonut sen sujuvan minulta luontevasti niin kuin sen Jokiklaanilaiselta kuuluukin.
Astelin varmoin askelin veteen yllättyen jälleen sen kylmyydestä. Ilma oli tänään lämmin, mutta vesi ei niinkään. Onneksi siihen tottui nopeasti.
Turkkini liimaantui välittömästi ihooni kiinni kahlatessani syvemmälle. Virtaus oli tässä kohtaa heikko, mutta tunsin silti veden pyörteilevän tassuissani.
Veden hipoessa vatsakarvojani vilkaisin sivusilmällä Helmiäistassuun. Hänellä näytti menevän hyvin, mutta olin silti valmiina auttamaan jos tuo kohtaisi ongelmia. Uiminen tuntui kuitenkin luonnistuvan häneltä hyvin.
Muistin kohdan jossa tulisi äkkisyvää ja valmistauduin uimaan sen yli. Irrotin tassuni hiekkaisesta pohjasta ja lähdin etenemään rantatörmän suuntaisesti voimakkain vedoin.
Voima virtasi lihaksiini saaden minut uimaan yhä nopeampaa. Nautin veden viileydestä ja hennon virran pyörteilystä turkillani. Uiminen todella virkisti.
Vilkaisin Helmiäistassua joka oli noussut vedestä ja päätin seurata esimerkkiä.
Pääsin Helmiäistassun kohdalle muutamalla voimakkaalla vedolla ja kapusin joentörmälle.
Ravistelin turkkiani varoen roiskuttamasta pisaroita Helmiäistassun päälle, vaikka olihan hän jo vedessä kastunut.
"Sepä oli virkistävää", naukaisin ryhtyessäni sukimaan märkää, paksua turkkiani kuivaksi.
"Niin oli", Helmiäistassu naukaisi pirteästi.
"Muuten", naukaisin nuolaisujen lomasta. "Salamasydän kun on vielä parantajan pesällä, niin kuka sotureista opetti sinut uimaan?"

// Helmiäistassu?

Nimi: Helmiäistassu

11.05.2018 13:58
Olin miltei koko päivän pakoillut aurinkoa varjoihin. Paksun turkin huonot puolet tulivat esiin erityisesti kuumalla säällä. Kadehdin ohutturkkisia klaanitovereitani ja yritin etsiä taivaalta pilviä, jotka voisivat tulla peittämään auringon. Aurinkohuippu oli mennyt jo jonkin aikaa sitten, mutta silti oli paahtavan kuuma. *Nyt olisi mukava pulahtaa jokeen ja vilvoitella.* Katselin leiriä seuraa etsien. Pari soturia vaihtoi kieliä toisella puolella leiriä. Ei. Harmaapentu leikki sammalella pentutarhan edessä. Ei. Ruskatassu palaili klaaninvanhinten pesältä. Oikeastaan hänkin näytti siltä, että etsisi seuraa. Tai tekemistä. Miksipäs ei? Vääntäydyin seisaalteen ja ravistelin itseäni. Tassuttelin pois varjosta ja sävähdin auringon paisteeseen tullessani. Mietin, mitä voisin sanoa itseäni paljon isommalle, lihaksikkaalle ja pakko myöntää, komealle, oppilaalle.
"Hei!" Ruskatassu maukaisi. *Huh, minun ei tarvinnutkaan aloittaa keskustelua. *
"Hei!" vastasin.
"Tuota... Mitä sinulle kuuluu?" kolli kysyi.
"No eipä tässä mitään. Hirvittävän kuuma." Katselin Ruskatassua. Tuossa turkissa hänelläkin on varmasti kuuma!
"Niin on! Minä olin aamulla rajapartiossa Tuuliklaanin rajalla." Ruskatassu kertoi.
Mitenköhän Tuuliklaanilaiset pärjäävät? Heillä ei ole mitään suojaa auringolta." mietiskelin.
" Se on heidän ongelmansa." oppilas vastasi. Pidin hänen ystävällisyydestään ja siitä, että hän kuitenkin oli sillä tavalla... ehkä napakka. En tiennyt oikeaa sanaa sille.
"Miten olisi uintireissu?" kysyin tajuten, että olin hypännyt suoraan asiasta toiseen. Lipaisin rintaani häpeissäni. Olin taas möläyttänyt sen, mikä suuhun vain sattui.
"Vaikkapa!" Ruskatassu maukaisi. Onneksi hän ei kiinnittänyt huomiota möläyttelyyni.
"Mennään!" innostuin siitä, että joku tuli kanssani uimaan. Vaikken ollutkaan ihan mestari uimaan, oli se silti mukavaa ja viilentäisi kuumaa oloani.

//Ruskatassu?

Nimi: Ruskatassu

10.05.2018 12:09
Tassutin Karviaiskynnen perässä Tuuliklaanin rajalla lähellä rotkoa. Karviaiskynsi oli johtanut juuri rajapartion putouksen ohi ja kuljimme nyt tasaista tahtia rotkon myötäisesti.
Nuuhkaisin ilmaa tähyillen rotkon yli nummille. Nenääni tulvahti raikkaan tuulen mukana ripaus makeaa kanervan tuoksua.
Karviaiskynsi pyysi Mustikkamyrskyä ja Haituvatassua - jotka myös kuuluivat partioomme - merkkaamaan rajat.
Vilkaisin Kullanruskeaa, tummaraitaista kollia. Partion johtaminen taisi olla hänelle tuttua puuhaa.
Haituvatassun ja Mustikkamyrskyn ollessa valmiita jatkoimme matkaamme takaisin kohti leiriä.
Haituvatassu loikki vierelleni ja jäi kulkemaan siihen.
"Nyt olisi upea päivä saalistaa", naaras naukaisi kaihoisasti siniset silmät loistaen.
"Meidän pitää kuitenkin palata leiriin raportoimaan Helmitähdelle", Mustikkamyrsky muistutti ystävällisesti. Tummanhramaa laikukas kolli kulki hieman edellämme Karviaiskynnen perässä.
"kyllä minä tiedän", Haituvatassu naukaisi pirteästi katsellen taivaalla ohi lentävää lintuparvea. "Minä vain haluaisin saalistaa nyt."
"Sinä ehdit kyllä vielä. Nythän on vasta auringonhuippu", naukaisin sipaisten naaraan kylkeä ystävällisesti hännälläni.
Haituvatassu väläytti minulle ystävällisen hymyn.

Myöhemmin istuskelin leirissä katsellen keskenään kieliä vaihtavia klaaninvanhimpia. Auringonhuippu oli ollut ja mennyt, ja olin juuri äsken vienyt klaaninvanhimmille tuoresaalista.
Silmäilin klaanitovereitani miettien mitä voisin tehdä.

// joku?

Nimi: Putousvirta

09.05.2018 16:13
Harkitsin hetken, kuinka paljon kertoisin. Olin oitänyt tiedon salassa. Niin, vaikka en ollutkaan muistanut koko asiaa, en ollut aluksi kertonut siitä kellekään, vaikka minun olisi kai pitänyt. Tiesin kyllä syyn siihen, miksi en ollut kertonut asiasta vaikka emolleni. Ja häpesin itseäni sen takia, olin nimittäin ajatellut, että voisin kenties olla mukana jossain suuremmassa kolmen kollin kanssa. Vaikka se tarkoittaisikin isäni kohtaamista.
"Olin lehtikadon aikaan tutkimassa niitä verijälkiä Myrskyklaanin ja Jokiklaanin rajalla. Silloin näin jitain", naukaisin tarkoituksellisen salaperäisesti. "Näin kolme kissaa Nelipuilla. Yksi oli Kuolonklaanin Viiltokaaos, entinen jokiklaanilainen ja entinen ystäväni. Toinen kussoista oli isäni Ahvenleuka. Kolmas taas.... Kolmas oli ihka oma soturimme Haukihammas. He keskustelivat."
Palautin mieleeni tilanteen. He olivat keskustelleet, ei mitään muuta. Halusin uskoa, että Haukihammas oli vain halunnut tavata veljeään ja Viiltokaaos oli vain sattunut olemaan mukana, mutta pahemmat mahdollisuudet tulvivat mieleeni.

//Pääsky?

Nimi: Helmiäistassu

08.05.2018 19:32
//UNTA\\
Kissoja oli hirveästi ympärilläni. Minne tahansa katsoinkin, näin vain kissoja. Kaiken lisäksi en tunnistanut ketään heistä. Jotkut heistä olivat ilmiselvästi klaaninvanhimpia, jotkut pentuja ja muutama parantajia. Parantajat tunnistin siitä, että he kantoivat suussaan yrttejä. Kuningattaret ja jotkut soturit kantoivat suussaan pentuja. Katselin uudestaan ympärilleni, ja huomasin, että kaikki pysyivät minusta muutaman hännänmitan päässä. Se oli outoa. Katselin itseäni, enkä huomannut mitään erikoista. Etsin vettä, jotta olisin nähnyt miltei kokonaan valkoiset kasvoni. Mutta missään ei ollut vettä! Kun yritin kääntyä taaksepäin, joku tuuppasi minua muun kissajoukon mukana eteenpäin.
"... Uusi oppilas. Helmiäistassu!" Joku huusi, mutten saanut selvää alusta. Kävelin äänen suuntaan, mutta törmäsinkin johonkin harmaaseen kolliin. Peruutin taaksepäin, mutta karvoihin tukehtuva oloni pysyi.

//HEREILLÄ\\
Vetäisin syvään henkeä, ja tajusin, että karvan sijaan kurkussani oli sammalta. Köhin sitä kurkustani pois tajuten, että olin varmaan nähnyt unta kokoontumisesta. Värähdin. *Paljon kissoja, kaikki katsoivat minuun päin.* Tassuttelin oppilaiden pesän suulle. Taivaalla loimotti vielä hopeahäntä ja kuu. *Enää en saa unta. Ehkä kävely piristäisi mieltä ja tuulettaisi hieman aivojani?* Päätin lähteä leirin ulkopuolelle kävelemään. Saataisiin ehkä saalistaa. Tai sitten vain istuskella joen rannalla. Tai jotain muuta.
Tassuttelin leiristä ulos metsän raikkaaseen yöilmaan. Annoin käpäläni kuljettaa minua minne ne vain halusivat. Ne kuljettivat minua Tuuliklaanin rajalle päin. Jatkoin matkaani miettimättä mitään. Kosteat rantapenkereet tuoksuivat mullalta ja hiirenkorvan oma erityinen tuoksu leijaili viileässä ilmassa. Raotin suutani haistaakseni muutakin. *Vesimyyrä*.
Höristin korviani, mutta turhauduin, kun en paikantanut ääntä. *Hiirenpapanat* kirosin kärsimättömyyttäni kun vesimyyrä vilahti kuononi edestä veteen. Tassuttelin rantaan, istahdin ja katselin taivasta, kunnes aurinko alkoi sarastaa puiden takaa. Pakotin itseni viimein lähtemään kohti leiriä. Kun saavuin sinne, jotkut soturit olivat jo hereillä. He katsoivat minua, mutteivät sanoneet mitään kun tassuttelin oppilaiden pesälle. Kierähdin pari kertaa makuusijallani kunnes kävin makaamaan. *Kerkeän ehkä nukkua vielä hetken.*

Nimi: Pääskytassu

05.05.2018 12:29
Kurtistin aavistuksen kulmiani. Lähtiessäni tassuttamaan Putousvirran perään olin aikeissa vilkaista taakseni sinne, mihin hän oli äskettäin katsonut. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä se saattaisi aiheuttaa jotakin. Lähdin vain kävelemään Putousvirran mukana pois leiristä. Muutaman ketunmitan päässä leiristä naukaisin: "Mitä asiaa sinulla oli? Liittyykö se jotenkin tähän juttuun?"
Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tuon vierelläni tassuttavan, harmaan kollin mieleen oli juolahtanut. Hänen silmissään oli ikään kuin välähtänyt jokin hetkeä ennen kuin hän oli pyytänyt minua seuraamaan. Pysähdyimme hyvän matkan päähän leiristä. Istuuduin ja kääräisin hännän käpälieni päälle, katsellen Putousvirtaa odottavasti.
"Minusta tuntuu, että asia on hyvinkin tärkeä, Putousvirta", sanoin ja kallistin hieman päätäni. "Aivan kuin olisit saanut vuodenaikojen älynvälähdyksen.. Mikä se asia siis on?"

//Putous?

Nimi: Salamasydän

03.05.2018 16:24
\\ UNTA //
Pelkkää pimeyttä. Mustat syvyydet jatkuivat silmänkantamattomiin. Katsoin ylös. Tai ainakin luulen niin. Suunnasta on hieman vaikea sanoa kun jalkojen alla ei ole muuta kuin tyhjyyttä... Jämähdin niille sijoilleni. Siis hetki, mitä?! Kävelinkö muka tyhjän päällä?! Laskin hitaasti päätäni koskettaakseni allani olevaa ainetta. Tassuni vieressä ei ollut yhtikäs mitään - eikä allakaan. Kylmät väreet kulkivat pitlkin selkärankaani. Mitä tämä oikein on? Otin kokeeksi pari askelta, enkä pudonnut. Kävelin kuin maalla, vaikkei tassujeni alla ollut yhtikäs mitään.
"Mitä hiir--?" Ennen kuin ehdin 'hiirenpapanaa' sanoa, musta tyhjyys ympärilläni alkoi velloa kuin tulvavesi. Ympärilläni kiilui satoja silmiä. Pimeys muuttui mustaksi vedeksi ja hukutti minut alleen, enenkuin ehdin tehdä elettäkään. Huusin, ja keuhkoni täyttyivät mustasta aineesta.

Nimi: Helmiäistassu

03.05.2018 16:14
Suin sotkuista turkkiani mietteissäni. Oli puuduttavaa olla monen eri kissan opissa. Kaikki olivat erilaisia, enkä millään meinannut muistaa, kuka vaati ja arvosti mitäkin. Salamasydän tosin sanoi, että on hyvä kokemus olla monen soturin opetettavana. Sitä minä yritän uskoa. *Kunpa Salamasydän pääsisi pian pois parantajan pesästä!*
Olin oppinut paljon oppilsaikani aikana. Muun muassa kalastamaan. Olin oppinut yhden taisteluliikkeenkin Kurkisiiveltä! Vatsaraapaisu puolikierteellä toimi kuulemma hyvin varsinkin Tuuliklaanilaisiin. *Salamasydän opettaisi varmasti paljon hienonpia liikkeitä.*
"Helmiäistassu!" Mesiviiksen mauku hätkähdytti minut ajatuksistani.
"Tulisitko partioon? Menemme kalastamaan ylävirralle päin." soturi kysyi minulta. Laskin tassuni maahan suittuani ensin korvantaustaani.
"Tulossa!" hihkaisin. Klaani tarvitsi ruokaa nyt, kun tulva oli tappanut kaloja. Värähdin myrskyä ajatellessani. Helmitähti oli kieltänyt vedessä uimisen, enkä minä nuorena oppilaana saanut vieläkään uida. Harmi sinänsä. Mutta onneksi pystyin kalastamaan joen reunalta.
Kipitin muun partion perässä leiristä.
"Oletko sinä mestarini nyt?" kysyin Mesiviikseltä tajuten, kuinka hassulta se kuulosti.
"Kyllä olen", Mesiviiksi vastasi.
Kävelin eteenpäin partion mukana, kun Valkohännän oppilas Puumatassu tassutti viereeni.
"Miten olisi kisa joelle?" hän kysyi.
"Kuinka vain. Olen kuitenkin nopeampi!" vastasin. Oikeastaan käpäläni vaativat kunnon juoksukisaa!
"Et muuten ole!" Puumatassu huusi juostessaan. Viiletin vanhemman oppiilaan perässä. Kostea maa jalkojen alla kimposi minut aina vain nopeampaa eteenpäin. Minun täytyi kiristää vauhtiani lujemmaksi, mutta lyhyillä jaloillani se oli aika haastavaa. Sinnittelin kuitenkin Puumatassun perässä tuntien hännänpään kasvoillani.
"Uff!" juoksuni oli tökännyt johonkin.
"Me olemme metsästyspartiossa! Silloin ei kuulu juosta kilpaa ja säikytellä kaloja pois!" Mesiviiksi sihisi häntäni yhä otteessaan samalla, kun näin Puumatassun kiidon tökkäävän Valkohännän hampaisiin.
"Tuliko asia selväksi?" Mesiviiksi kysyi jo paljon lempeämmällä äänellä.
"Tuli. Ei kilpailua partiossa."
"Hyvä" Mesiviiksi naukui päästäessään hännästäni irti. Ravistelin itsestäni pahimmat liat pois ja jatkoin matkaa. Puumatassun ilme oli hieman närkästynyt, ja hän mutisi jotain soturiksi pääsemisestä ja ylihuolehtivaisista mestareista. *Joskus toiste.* mietin ja katsoin Alppivirtaan. Hän pyöritteli päätään Valkohännän vieressä. Mokoma katti. Tai sitten ei. Mehän sitä Puumatassun kanssa väärin teimme, ei hän.
Kun partio saapui joelle, oli pahin intoni sanoa pari valittua sanaa poistunut. Pystyin keskittymään täysillä Mesiviiksen opetukseen siitä, miten rannalta kalastaessa kannatti käyttää jyrkkää törmää apuna.
"Lätkäise kala törmää vasten", Mesiviiksi selitti, "ja sitten, kun saat siitä otteen, nosta se ylös ja tapa. Kas näin!" soturi näytti samalla, kun kertoi. Ryhdyin vaanimaan kalaa. Tai siis aluksi vain odottamaan. Kokeilin tuulen suuntaa kuonollani ja asetuin niin, että kala ei haistaisi minua. Koukistin jalat alleni ja painauduin matalaksi, kuten Putousvirta oli opettanut ensimmäisessä harjoitustuokiossani.
Olin odottanut jo jonkin aikaa, kun näin ketunmitan päässä rannasta ahvenen. Se oli vielä turhan kaukana napattavaksi, mutta pian se tulisi lähemmäs. Odotin kärsivällisesti, kun se hiljakseen ui lähemmäs. Sivusilmällä näin, että koko muu partio katseli minua. Keskityin ahveneen, paljastin kynteni, koukkasin kalan rantatörmään ja naps! Siinä se oli! Nostin sen vedestä ja annoin sille tappopuraisun. Katsoin sitä, eikä se ollut mikään pieni kala.
"Hieno saalis, Helmiäistassu!" Mesiviiksi kehui minua. Totta se oli! Ahven oli suuri ahveneksi!

//Mesi? Puuma?

Vastaus:

Oi miten ihana tarina! Tykkään sun kirjotustyylistäs paljon.
Tarinassa oli kuitenki Mesiviiksen osalta virheitä(jotka tosin on ihan mun syitä koska en oo kertonu missää näist), esimerkiksi siinä että Mesiviiksi on vielä epävarma asemastaan Jokiklaanin soturina, jonka vuoksi on vähän huono komentamaan jokiklaanilaisia. Lisäksi Mesiviiksi ei osaa kalastaa tai uida. Jätän tän tarinan kuitenki tähän, mutta voitais vaikka sopia että joku toinen soturi oli se, joka komensi ja opetti kalastamaan?:)
Vielä painotan sitä, että virheitten syy ei todellakaan ollu sun, vaan mun :D Lisäsin maininnan noista kuitenki Mesiviiksen sivuille, että muutki ku minä tietää niist cx

- Elandra

Nimi: Putousvirta

01.05.2018 19:00
"Olet oikeassa", naukaisin hetken mietittyäni. "Muut pysyköön tästä ulkopuolella. Eihän meillä muutenkaan ole kuin aavistus, ei todisteita väitteemme tueksi. Pärjäämme aivan hyvin kahdestaan."
Meidän pitäisi selvittää, kuka oli tämän takana. Sillä joku oli, eikä se varmasti ollut kukaan sellainen, joka halusi Jokiklaanin parasta. Tai kenenkään muunkaan. Toisaalta näissä erillisissä tapauksissa tekijä ei välttämättä ollut sama.
Kiersin leiriä katseellani. Kuka voisi tehdä jotain niin kamalaa, että tappaisi toisen kissan vain aiheuttaakseen eripuraa klaanien välille? Katseeni osui Haukihampaaseen ja yhtäkkiä muistin. Suuni aukesi hiukan raolleen yllätyksestä ja tajuamisesta.
"Minulla on asiaa. Tärkeää asiaa, mutta en voi kertoa sitä täällä leirissä", nau'uin ja nousin ylös, astellen leirin uloskäyntiä kohti. "Tule."

//Pääsky?

Nimi: Pääskytassu

01.05.2018 15:31
//JATKOA PUTOUSVIRRALLE//

Mietin hetkisen Putousvirran sanoja hänen muistuttaessaan minua aiemmasta riistajutusta. Äkkiä minä muistin.
"Niinpä!" nau'uin tajutessani. "Nyt kun sanoit... Tuskin kukaan olisi niin huolimaton, että jättää verijälkiä. Se on takuulla suunniteltu juttu, ainakin osaksi. Luuletko, että joku Jokiklaanissa on tehnyt sen kaiken?" Katsoin Putousvirtaa mutta odottamatta vastausta jatkoin: "En itse voisi uskoa kenestäkään klaanitoveristani sellaista. Mutta mistä sitä tietää? Eihän kaikki aina ole sitä, miltä näyttää..."
Vaikenin hetkeksi ja jäin lasittunein silmin tuijottamaan parin tassunmitan päähän eteeni. Muistin, kuinka Putousvirta oli teeskennellyt ystävää, kuinka olin ollut hänelle ainoastaan leikkikalu tai pelinappula. Minun tunteistani hän ei ollut välittänyt saatika siitä, mitä hänen leikkinsä tekisi minulle tai minun kyvylleni luottaa toisiin. Hän oli vain leikkinyt.. Äkkiä ravistin päätäni kuin karistaakseni kalan kuonoltani. Nostin katseeni Putousvirran silmiin.
"Niin, tosiaan, mitä sinä luulet? Pitäisikö meidän... alkaa selvittää asiaa? Kahdestaan? Tai siis, itse olettaisin sen olevan parempi niin.. Tuskin muita kannattaa sotkea asiaan, tiedäthän."

//Putous?

Nimi: Ruskatassu

30.04.2018 22:19
"Hienoa!" Putousvirta huudahti minun laskeutuessani onnistuneesti käpälilleni.
Putousvirta oli tuonut minut harjoittelemaan taistelua miltei välittömästi auringonsäteiden luodessa ensisäteidensä himmeää valoa kukkulalla sijaitsevaan väliaikaiseen leiriimme, jonne olimme siirtyneet edellispäivänä riehuneen myrskyn ja sen aiheuttaman joen tulvimisen takia.
Oppilaat olivat auttaneet parantajaa kantamaan mahdollisimman paljon yrttejä turvaan, kun taas soturit olivat auttaneet klaaninvanhimpia sekä pentuja.
Maa oli täynnä sekä suuria että pieniä vesilammikoita, jotka täplittivät maisemaa sieltä täältä.
Myöskään joki ei ollut palautunut vielä aivan entiselleen, vaan tulvi yhä, joskin vesi oli laskenut muutaman hännänmitan verran.
Pohdin, miten myrsky oli vaikuttanut muihin klaaneihin. Myrskyklaanissa oli saattanut kaatua muutamia puita, ainakin luultavasti, sillä oli tuullut järkyttävän kovaa.
Väliaikaisleiriin kulkiessamme olinkin kiittänyt onneani siitä, että olin suhteellisen roteva ja lihaksikas, eipähän saanut tuuli vietyä tätä kissaa mukanaan!
Ajatukseni harhautuivat vielä uudestaan Myrskyklaanilaisiin. Ajatus päälle kaatuvasta puusta sai minut värähtämään.
Olin kyllä uskollinen Jokiklaanille, mutta toivoin silti hiljaa mielessäni että muilla klaaneilla olisi kaikki hyvin. En tahtonut kenellekään mitään pahaa, oli kissa samasta klaanista tai ei.
Sitä paitsi puun alle litistyminen olisi varsin karu kohtalo.
"Kuuntelitko sinä ollenkaan, Ruskatassu?" Ajatukseni keskeytti Putousvirran ärtynyt naukaisu. Tajusin, että mestarini puhe oli mennyt suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
"Anteeksi", naukaisin nolona. "Minä mietin vain sitä myrskyä. Mitä sanoitkaan?"
Putousvirta tuhahti hännänpää vääntyillen ja huokaisi.
"Minä sanoin, että kokeillaan vielä kerran. Liike alkaa jo sujua, mutta pientä hiomisen varaa siinä vielä on", hän naukaisi.
Nyökkäsin valppaana. Olimme harjoitelleet koko aamun, ja aloin jo pikkuhiljaa päästä jyvälle väistöliikkeestä jonka Putousvirta oli minulle opettanut.
Kolli nyökkäsi minulle sen merkiksi että oli valmis aloittamaan, ja minä nyökkäsin takaisin.
Putousvirta syöksähti minua kohti vatsa maata viistäen, ja juuri tuon tullessa kohdalle koukistin tassujani hieman ja kierähdin nopeasti sivulle.
Kierähdin muutaman kerran ympäri ja tunsin, kuinka turkkiini imeytyi kuravettä märästä maasta kieriessäni siinä. Sitten ponkaisin kaikella voimallani ylös laskeutuen käpälilleni naama kohti Putousvirtaa. Huitaisin etutassullani nopeasti päästäen voitokkaan, muttei kuitenkaan aidosti vihamielisen sähähdyksen.
Jäin tasaamaan hengitystäni puuskuttaen.
"Hyvä", Putousvirta naukaisi. "Sehän alkaa jo näyttää siltä miltä pitää."
Mestarini nyökkäili hyväksyvästi, hän näytti jopa aika tyytyväiseltä.
"Kiitos", naukaisin saatuani hengitykseni tasaantumaan. Lihaksiani särki kaiken sen harjoittelun jäljiltä.
Ensin olin muutaman yrityksen jälkeen luullut, etten ikinä oppisi tätä liikettä. Erilaisten taistelutekniikoiden oppiminen vaati tosiaan kärsivällisyyttä, mutta hyvää kannatti odottaa. Liike oli toden totta alkanut sujua!
Toistin saman liikkeen vielä muutamia kertoja, jonka jälkeen Putousvirta vinkkasi minut hännällään seuraamaan ja lähdimme rinnatusten talsimaan kohti väliaikaista leiriä.

Istuskelin kukkulalla häntä siististi käpälien ympärille kiedottua. Olin saanut suittua mutaisen turkkini, vaikka mikään helppo homma se ei ollut ollut.
Katselin ympärilleni mahdollista juttuseuraa etsien. Olisi mukava keskustella jonkun kanssa harjoituksista, sekä oikeastaan kaikesta muustakin mahdollisesta. Mitä nyt sattuisi mieleen pälkähtämään.

// Joku?



Nimi: Elandra

30.04.2018 21:18
//Testissä uusi arviointimenetelmä, jossa rivimäärän sijaan pisteet tulevat sanamäärästä. Menetelmää testataan jonkun aikaa, mutta viralliseksi menetelmäksi se tulee(jos tulee) myöhemmin, siitä ilmoitetaan silloin myös blogiin.
Suluissa lukee se määrä, joka olisi tullut, jos vanhalla menetelmällä oltaisi arvioitu(suluissa olevia pisteitä ei siis ole lisätty, vaan ei suluissa olevat). Jos et missään nimessä kannata uutta arviointimenetelmää, niin heitäthän perustellun mielipiteesi vieraskirjaan!

Jäätikkötassu: 20kp!(17kp) -

Salamasydän: 10kp(9kp) - Onnea kokeneelle soturille!

Mesiviiksi: 34kp!(29kp) -

Helmitähti: 20kp!(16kp) -

Ruskatassu: 37kp!(33kp)

Helmiäistassu: 12kp(10kp) -

Aurinkopentu: 4kp(3kp) -

Kurkisiipi: 6kp(4kp) -

Puumatassu: 7kp(6kp) -

Nimi: Helmitähti

30.04.2018 20:01
Mesiviiksen lähdettyä jäin opastamaan oppilaita auttamaan Kirkasmarjaa ja Heinätassua. Leiri oli parempi saada äkkiä tyhjäksi. Tulvan suhteen oli mieluummin oltava liian ajoissa kuin liian myöhässä. Jos se yllättäisi meidät, leiri jäisi veden valtaan eivätkä kaikki kissat välttämättä selviäisi.
Olin juuri käskenyt Helmiäistassun auttamaan mestariansa Salamasydäntä, kun tunsin jonkinlaisen pienen kouristuksen vatsassani. Kyyristyin hämmentyneenä hiukan. Vatsani tuntui kipeältä. Tällaista kipua olin tuntenut vain kerran aiemmin, ja kun tajusin sen, vedin hämmästyneenä henkeä. Olin viime aikoina tuntenut välillä pientä kipua vatsassani ja pahoinvointia, mutta olin ajatellut sen johtuvan pilaantuneesta riistasta tai muusta vastaavasta. Ajatus siitä, että odottaisin pentuja, tuntui liian kaukaiselta. Mutta nyt kun tuo ajatus oli noussut mieleeni, olin jo varma siitä, että se piti paikkansa.
"Kirkasmarja?"
Mustavalkoinen naaras kohotti päänsä yrttiensä seasta ja katsoi minua kysyvästi. Loin häneen merkitsevän katseen vatsaani ja vinkkini tajuttuaan parantaja hätisti soturioppilaat tiehensä. Sitten hän asteli luokseni.
"Tarkoititko tuolla sitä mitä luulen?" hän kysyi kallistaen päätäni. Huomasin naaraan katseen siirtyvän silmistäni vatsaani.
"Kyllä tarkoitin", naukaisin nyökäten ja asetuin kyljelleni makaamaan. "Odotan pentuja. Olen aivan varma siitä, mutta sinun on vielä todettava se."
Kirkasmarja nyökkäsi ja viittoi oppilaansa vierelleni istumaan. Hän laski tassunsa kyljelleni ja alkoi liikutella sitä turkillani. Nuoren naaraan kulmat kurtistuivat ja hetken päästä käpälänsä maahan laskettuaan hän nosti katseensa minuun.
"Olet oikeassa, Helmitähti. Olet tiine", hän naukui ja hymyili. Vaikka olinkin sanonut olleeni varma siitä, tunsin oloni onnelliseksi vasta nyt. Hymyilin väkisinkin ilon kupliessa sisälläni. Nousin nopeasti seisomaan. Mesiviiksen olisi saatava tietää heti. Me saisimme pentuja!
Kiitin nopeasti parantajia ja juoksin ulos yrtintuoksuisesta pesästä. Kumppanini odotteli edelleen Valkohäntää parin puskan alla. Askeleeni tuntuivat kevyiltä astellessani hänen luokseen, kuin olisin vain liitänyt maan yli. Hidastin kuitenkin kävelyäni ajatellessani asiaa. Ehkä olisi parempi, että kertoisin pennuista vasta kun tämä tilanne oli ohi. Niin olisi varmasti parempi, Mesiviiksen oli tärkeää keskittyä nyt tähän hetkeen. En halunnut asettaa omia asioitani klaanin asioiden yläpuolelle.
Saavuin kumppanini vierelle juuri, kun Valkohäntä saapui. Vilkaisin valkoista kollia ja astelimme molemmat naaraan luo. En pystynyt olemaan hymyilemättä häntä katsoessani, mutta yritin käyttäytyä normaalisti. Mahdollisimman normaalisti.
"No, Valkohäntä, voimmeko siirtää leirimme kukkulalle?" kysyin kohottaen kulmiani.

//Mesi? Jätin tähän ku en oo iha varma mite tosta pitäis jatkaa :D

Nimi: Puumatassu

30.04.2018 08:29
Olin harjoittelemassa uuden mestarini Valkohännän kanssa taistelua pienellä aukiolla. Valkohäntä oli jo kolmas mestarini, molemmat edelliset mestarini olivat kuolleet. Ensimmäinen mestarini Susihäntä oli hukkunut ja toinen mestarini Puolukkaturkki oli kuollut kettujen kynsissä.
"Keskity", Valkohäntä komensi keskeyttäen mietteeni.
"Anteeksi", nau'uin ja painoin päätäni hivenen alemmas.
"Katso tarkkaan mitä teen", Valkohäntä käski ja nyökkäsin vastaukseksi. Naaras näytti minulle liikkeen. Nyt olisi minun vuoroni, ja minun pitäisi yrittää toistaa Valkohännän näyttämä liike.
"Nyt on sinun vuorosi. Yritä toistaa näyttämäni liike", Valkohäntä sanoi, kuin olisi lukenut ajatukseni. Muistelin, mitä Valkohäntä oli juuri näyttänyt ja menin asentoon, josta hän oli aloittanut. Yritykseni jälkeen katsoin mestariani odottaen palautetta. Sitä tulikin oitis.
"Aloittaessasi paina itseäsi hieman lähemmäs maata. Polkaise vauhtia lujemmin. Loikassa älä yritä päästä niin korkealle", Valkohäntä ohjeisti. Nyökkäsin ja lähdin seuraavaan yritykseeni. Kuten Valkohäntä oli neuvonutkin, painauduin aloitusasennossa matalammaksi. Polkaisin vauhtia lujasti. Loikassa en pyrkinyt aivan niin korkealle, kuin edellisellä yritykselläni.
"Sinun pitää yhä polkaista enemmän vauhtia ja loikka on yhä liian korkea", Valkohäntä kritisoi. Toistin liikkeen uudelleen ainakin kymmenen kertaa ja välissä Valkohäntä antoi palautetta ja neuvoja.
"Tämä riittänee tältä päivältä", mestarini totesi viimein ja oli jo lähdössä.
"Voinko jäädä vielä metsästämään?" kysyin Valkohännältä. Myöntävän vastauksen saatuani suuntasin toisaalle metsästämään ruokaa klaanilleni, kun taas Valkohäntä lähti jonnekkin muualle.

//Joku?

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com