Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Jokiklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Jokilaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lumotassu

19.08.2017 19:17
Katsoin isäni silmiin aluksi ihmeissäni ja sityen hieman hirvittyneenä.
Auoin suutani yrittäen sanoa jotain, mutta en saanut sanaa suustani. *Pimeyden metsältä?* Hengitin hieman nopeammin ja nielaisin hermostuneena. *Minun olisi autettava. En haluaisi menettää läheisiäni*
"Selvä, mutta muistathan, että teen tämän vain siksi, että rakastan perhettäni ja haluan tukea ja auttaa sitä kaikin tavoin. Ja mikä hirveintä, en haluaisi menettää sitä", naukaisin rohkeasti silmät säteillen.
"Jos tämä kerran on klaanin parhaaksi", sanoin ja jatkoin kävelyä eteenpäin. Ahventähden suu kääntyi hymyyn ylpeänä.
"Tiesin, että ymmärtäisit", tämä naukui ja heikautti häntäänsä silittäen kerran selkääni. Hymyilin ja puskin isäni turkkia. Ahventähti jatkoi partiom johtamista. Mieltäni jäi hieman kaivertamaan ennustus. Ravistin päätäni tyhjentääkseni mieleni, mutta asiat pysyivät siellä kuin hiirensappi käpälissä. Huokaisin ja nostin korvani uteliaasti pystyyn ja vedin suuni suureen hymyyn.*No, olisihan tämäkin kokemus*

//Ahven? Helmi? Putous? Ja joo sori etten jatkanu tosta Putouksen tarinasta vaan ton Ahvenen xd

Nimi: Salamasydän

17.08.2017 23:11
\\ UNTA //

*Missä olen?* Ei aavistustakaan.
*Tai miksi?! Nukahdan pesässä ja herään keskellä sumuista korpea!* Päähäni pälkähti ajatus. Sitten toinen.
*Ehkä kävelin unissani? Mutta ei sitä ennen ole tapahtunut...* Katselin tarkemmin ympärilleni, eikä paikka vaikuttanut lainkaan tutulta.
*Vai onko TÄMÄ unta?* Kastoin tassuni lätäkköön, ja tunsin kosteuden polkuanturoillani. Jos tämä oli unta, se oli todentuntuisinta pitkään aikaan. Nousin takaisin seisoma-asentoon, ja katsoin taivaalle. Kuu ei ollut liikkunut paljoakaan sitten sen hetken, kun olin käynyt nukkumaan. Jos olisin kävellyt unissani, en olisi päässyt näin kauas heräämättä tai loukkaantumatta. Todennäköisesti tämä siis oli unta. Ehkä. Usva tiheni tihenemistään, ja selkäpiitäni alkoi kylmäämään. Sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Unta tai ei, tässä paikassa oli jotain pahasti pielessä. Aloin hitaasti ja varovasti tehdä lähtöä. Ahdistava tunne, kun ei näe ympärilleen. Käännyin, ja jämähdin paikalleni. Pimeydessä ei näkynyt mitään, mutta aistin, että siellä oli jotakin.
"Kuka siellä?" Ei vastausta. Ei äännähdystäkään. Lähdin peruuttamaan takaisin tulosuuntaani, kun kompastuin johonkin, kaaduin, näin jonkin, ehkä koiraa tai sutta muistuttavan otuksen, ja tunsin sen hampaiden uppoavan lihaani...

\\ HEREILLÄ //

Silmäni rävähtivät auki soturien pesässä. Kaikki muut nukkuivat rauhallisesti, joten en varmaan ollut päästänyt pihaustakaan. Kuuhuippu oli jo takanapäin, muttei ollut vielä aamukaan. Tai siltä taivas ainakin näytti väsyneiden ja kuivien silmieni lävitse. Lysähdin voipuneena takaisin pedille ja suljin silmäni, vaikka tiesin, ettei uni enää tulisi.

Nimi: Helmiloiste

17.08.2017 20:42
Lumotassukin oli tullut mukaamme partioon. Tunsin hymyn ilmestyvän kasvoilleni. Tuntui hyvältä olla koko perheeni kanssa partiossa. *Aaltotassu ei kyllä ole mukana.* No, melkein koko perheen. Putousvirta ja Lumotassu juttelivat minun ja kumppanini takana. Vilkaisin taakseni vaaleanharmaasden naaraaseen. Voisimmeko puhua ennustuksesta hänelle? Miksikäs emme, Putousvirtakin tiesi siitä jo. Ravasin Ahventähden rinnalle ja puskin häntä lempeästi.
"Eikö ole mukavaa olla perheen kanssa yhdessä?" kysäisin kehräten pienesti. Tosiaan, kumppanini koko perhe oli koolla, hän kun ei Aaltotassun isä ollut. Ahventähti nyökytteli hymyillen.
"Totta kai. Mutta tiedän jo äänensävystäsi, että sinulla on jotain muuta mielesi päällä", päällikkö naukui virnistäen ja punastuin hiukan. Olinko niin läpinäkyvä? Nojauduin kuitenkin lähemmäs kumppaniani.
"Tuota... pitäisikö meidän mielestäsi puhua Lumotassulle... ennustuksesta? Putousvirtakin tietää jo, joten kai hänenkin on oikeus", naukaisin hiljaa päällikön korvaan.

//Ahven? Lumo?

Nimi: Putousvirta

17.08.2017 18:45
"Hei Lumotassu", naukaisin sisarelleni virnistäen. "Nyt oletkin sitten täti."
Valkoinen naaras hymyili lämpimästi ja puskin häntä hellästi. En ollut juuri ollut sisareni kanssa viime aikoina, pennut veivät paljon ajastani, lisäksi olin käyttänyt turhankin paljon aikaa isäni tehtävästä stressaamiseen. Totta kai soturin velvollisuudet myös riistivät ajastani leijonanosan.
"Tuota noin... anteeksi, kun en ole ollut kanssasi niin paljoa", pahoittelin koskettaen hännänpäälläni oppilaan kylkeä. "Pennut vievät aikaani, mutta aion viettää kanssasi enemmän aikaa. Jos siis haluat."
"Tietenkin", Lumotassu naukui hymyillen. Väläytin sisarelleni hymyn, joka vaihtui ehkä hiukan ilkikuriseksi vain hetkessä.
"Entäs tämä Saarnihäntä? Mikäs hän on kollejaan? Tehän olitte yhdessä kävelyllä, kun nappasimme sinut hänen seurastaan."
Olisi kyllä hienoa, jos Lumotassu löytäisi itselleen jonkun, piti hän Saarnihännästä sitten syvemmin tai ei. Ystävät olivat joka kissalle hyväksi, saati sitten kissa, joka merkitsi sitäkin enemmän.

//Lumo?

Nimi: Lumotassu

17.08.2017 15:19
Kayselin ympärilleni rauhallisena. Tunsin oloni mukavaksi. Vierlläni ravaava Saarnihäntä nostatti minulle kylmät väreet. Katsoin sädehtivim silmin tuota nuorta kollia, mutta mieleeni pelmahti vain ajatus hukkuvasta Kiitopyörteestä. Nostin korvat pystyyn ja karistin ajatykset pois mielestäni.

Pian pienen kävelyn jälkeen palasimme leiriin Saarnihännän kanssa, mutta ilahduksekseni meitä vastaan tuli koko perheeni. Putousvirrasta oli juuri tullut isä, joten ajattelin ettei hänellä olisi enää aikaa minulle. *Hänellä on jo oma perhe*
"Hei Lumotassu, tuletko partioon kanssamme?" Ahventähti hymyili Helmiloiste vierellään. Hymy nousi kasvoilleni. *Rakastin vanhempiani*
"Toki. Jos siis sinulle käy Saarnihäntä", naukaisin ja käänsin katseeni harmaan soturin silmiin.
"Joo, ei siinä mitään", kolli virnisti. Nyökkäsin ja tassutin veljeni vierelle. Nostin aran hymyn kasvoilleni.
"Hei Putousvirta", sanoin.

//Muut?

Nimi: Samantha

15.08.2017 19:47
Kuplapentu: 17kp

Värepentu: 10kp

Helmiloiste: 24kp!

Puumapentu: 7kp

Omenaviiksi: Tervetuloa Tähtiklaaniin, saat matkallesi vielä viimeiset 9 kokemuspistettä.

Pajukaste: 5kp

Aaltotassu: 23kp! Onnea uudelle soturille!

Loikkapentu: 13kp

Puolukkaturkki: 30kp!

Ilvesturkki: 3kp

Aamukynsi: 6kp

Putousvirta: 11kp

Alppivirta: 4kp

Lampisydän: 4kp

Sinisilmä: 5kp

Sorapentu: 4kp

Kurkisiipi: 3kp

Nimi: Kurkisiipi

13.08.2017 15:26
Pohdin hetken, mutta vastasin pian:
"Mennään vain" ja lähdin jo kulkemaan reippaasti kohti leirin sisäänkäyntiä. Pujahdettuani ulos leiristä suuntasin Alppivirta rinnallani joen suuntaan. Hiiri rapisteli pensaikossa ja pudottauduin vaanimisasentoon. Lähdin hiipimään kohti hiirtä. Valmistauduin loikkaan. Kynnet iskeytyivät hiiren lihaan. Naurahdin iloisesti, kun näin hiiren Alppivirran kynsissä. Naaras oli ehtinyt napata sen ennen minua.
"Hyvin napattu", kehuin tätä ja hymyilin.
"Kiitos", Alppivirta naukui. Haistoin sitten ilmaa ja hoksasin peipposen hajun. Laskeuduin matalaksi ja hiivin kohti peipposta. Jännitin lihakseni valmiina hyppyyn. Peipponen ei huomannut minua. Se nappasi maasta uuden jyvän.
*Nyt minä nappaan sen*, ajattelin ja painauduin entistä matalammaksi. Loikkasin ilmaan kohti peipposta. Peipponen käänsi katseensa minua kohti, levitti siipensä, oli lähtemäisillään pakoon ja avasi nokkansa varoitushuutoon. Kynteni lävistivät peipposen heppoisen ruumiin. Hautasin saaliin ja palasin Alppivirran luo. Kumppanini oli ilmeisesti jo kätkenyt hiiren ja lähdimme kulkemaan eteenpäin. Tuuli puhalsi ja lehdet havisivat puissa.

Nimi: Helmiloiste

10.08.2017 17:41
Huomasin Kirkasmarjan lähestyvän minua ja nousin hiukan jännittyneenä ylös. Mitähän asiaa hänellä oli? Parantajanaaras kertoi tarkistavansa minut, saattaisin päästä täältä jo pois.
"Asettuisitko maahan", musta kissa kehotti ja laskeuduin varoen kyljelleni. Tunsin korvallani lämpimän hengityksen, käänsin päätäni ja kohtasin Ahventähden lempeän katseen.
"Hengitä nyt syvään", Kirkasmarja kehotti painaen korvansa vasten turkkiani. Vedin keuhkoni täyteen ilmaa, päästin sen sitten rauhallisesti ulos. Tunsin toiveikkuutta, sillä hengittäminen ei enää sattunut, niin kuin aiemmin. Oikeastaan en tuntenut enää yhtään mitään. Kirkasmarja nosti päänsä, kurtisti sitten kulmiaan mietteliäästi ja kertoi minulle sitten tilanteen.
"Helmiloiste, uskon luusi korjautuneen sen verran, että voit taas toimia soturin tehtävissä. Hengittämisessä ei selvästi ollut ongelmia, mutta sisäisten vaurioiden varalta sinun tulee kuitenkin ottaa hiukan kevyemmin, ainakin seuraavien päivien ajan."
Nousin nopeasti ylös seisomaan naaraan eteen, tunsin tarmon sisälläni ajatellessani, että viimein pääsisin hoitamaan varapäällikön velvollisuuksiani.
"Minun ei siis tarvitse enää olla täällä?" varmistin innostunut sävy äänessäni. Mustavalkoinen naaras pudisteli päätään hyväntuulisesti hymyillen.
"Ei tarvitse."
Nyökkäsin ja kiittelin Kirkasmarjaa hänen antamastaan hoidosta. Astelin sitten Ahventähden rinnalla ulos pesästä. Ulkona venytin selkääni ja nautin auringon lämmöstä turkillani.
"Vihdoin! Vihdoin pääsen varapäällikön tehtäviin!" naukaisin iloisesti kumppanilleni ja painoin hetkeksi kuononi hänen turkkiinsa.
"Haluaisitko tehdä jotain? Vai... pitäisikö minun jakaa partiot?" kysyin pää kallellaan, hämmentyneenä. En oikein tiennyt, miten hoitaisin uudet tehtäväni, tarvitsin todella päällikön apua.

//Ahven?

Nimi: Aaltotassu

09.08.2017 09:25
Putousvirran sanat saivat minut hiljaiseksi, mutta en muutenkaan halunnut enää vastata veljelleni mitään. Maa alkoi viettää alaspäin, kun lähestyimme kaksijalkojen siltaa. Tummat pilvet ajelehtivat taivaalla, ja päätin vaihtaa aihetta... ja vastata hänen sanoihinsa.
"En kai minä mitään muutakaan voi. Mikä muuten oli ensimmäinen riistasi, jonka nappasit?" kysyin häneltä mietteliäänä. Annoin kaseeni ajelehtia taivaalla ja sen horisontissa.
Minulla oli vieläkin sama olo, että elämäni oli tuhottu ennen kuin se alkoikaan. Eihän minulle jäänyt loppujenlopuksi muuta mahdollisuutta, kuin todistaa Jokiklaanille olevani uskollinen yhä uudestaan ja uudestaan. Tulisihan se olemaan rankkaa, mutta jos se saa Jokiklaanin uskomaan, että olen sille uskollinen - on se täysin sen arvoista.
"Minun ensimmäinen riistani taisi olla hiiri", jatkan hiljaa.

//Putous?

Nimi: Puumapentu

09.08.2017 07:34
Helmiloiste huokaisi syvään tarinansa päätyttyä.
"Niistä susista olikin paljon riesaa", Puolukkaturkki tuhahti.
"Olkaa onnellisia, ettette ole kokeneet sotaa, susia tai tulvaa. Kiitos Tähtiklaanin nyt lähiaikoina ei ole ollut mitään sen tapaista", hän naukui ja alkoi peseytymään. Puolukkaturkki lopetti pian ja asettui makuulleen väsyneen näköisenä. Loikkapentu hiipi ulos pesästä. Hiivin katsomaan, mihin tämä meni ja hölkytin sitten takaisin sisään. Pian emoni asteli sisään pesään.
"Missäs Loikkapentu on?" emo kysyi minulta.
"Hän meni juttelemaan Sorapennun kanssa", kerroin.
"Ja Helmiloiste kertoi susista", nau'uin heti perään innostuneena ja hyppäsin ilmaan häntäni viuhtoessa.

//Aamu?

Nimi: Aamukynsi

08.08.2017 08:44
Vilkaisin hieman huolestuneena pentutarhan suuaukolle. Pennuistani ei ollut kuulunut mitään.
"Taidan käydä katsomassa mitä pentuni touhuavat", nau'uin Ilvesturkille ja tassutin ulos maidon tuoksuisesta pesästä. Pesän ulkopuolella venyttelin hieman ja vedin syvään henkeä. Katselin ympärilleni, mutta pennuistani ei näkynyt jälkeäkään. *Enää kaksi vaihtoehtoa. He ovat joko jossain pesässä tai he ovat lähteneet retkelle.* ajattelin. Toivoin syvästi, että he olisivat vain jossain pesässä. Raotin suutani hieman ja koetin löytää pentujeni tuoksun. Se oli kuitenkin mahdotonta sillä leirissä oli monia kissoja. Lähdin siis järjestyksessä koluamaan pesiä. Suuntasin ensimmäisenä sotureiden pesälle. Työnsin pääni sisään, mutta pesä oli tyhjä lukuun ottamatta nukkuvaa Kaislavirtaa. Huokaisin ja vedin päni ulos. Suunnistin tuon jälkeen parantajan pesälle. Sisältä kuului puheen sorinaa. Pieni toivo pilkahti sisälläni. Työnnyin sisään ja helpotuksekseni näin sisällä yhden pennuistani. Puumapennun.
"Missäs Loikkapentu on?" Kysyin tyttäreltäni.

//Puuma?

Nimi: Loikkapentu

04.08.2017 19:32
Mietin tarinaa susista.
*Mahtoi olla hurjaa taistella susia vastaan.* Yhtäkkiä Puolukkaturkki näytti hirveän väsyneeltä. Polkuantura tuntui varmasti kipeältä ja me pennut vain häiritsimme häntä. Myötätuntu naarasta kohtaan pisteli turkkiani. Hiivin pois parantajan pesältä antaakseni Puolukkaturkille tilaisuuden nukkua. Näin Sorapennun vanhempiensa ruumiiden ääressä. Myötätunto vanhempaa pentua kohtaan ravisteli turkkiani. Suru tunkeutui mieleeni. Katsellessani Katajakynnen ja Omenaviiksen elottomia ruumiita.
"Otan osaa", sanoin pahoillani Sorapennulle. Olin oikeasti pahoillani kahden soturin kohtalosta. Mitä minä itse tekisin jos Aamukynsi tai Nokihäntä kuolisi? Varmasti kuolisin suruun. Miltäköhän suru näyttäisi jos se olisi kissa? Hassu ajatus putkahti mieleeni.

//Sora?

Nimi: Puolukkaturkki

04.08.2017 18:49
"Niistä susista olikin paljon riesaa", tuhahdin ja katsahdin pentuihin kulmiani kohottaen. Toivottavasti heillä kaikilla olisi hyvä elämä edessä.
"Olkaa onnellisia, ettette ole kokeneet sotaa, susia tai tulvaa. Kiitos Tähtiklaanin nyt lähiaikoina ei ole ollut mitään sen tapaista", maukaisin ja nuolaisin tervettä tassuani, jolla sitten aloin puhdistamaan päätäni. Polkuanturaani sattui nyt erittäin paljon ja en uskaltanut laittaa sille koko painoani vaan pidin sitä hieman ylhäällä maasta niin, että kuitenkin pysyin pystyssä. Pian kuitenkin lopetin ja katsahdin pentuihin, jotka näyttivät pelokkailta, mutta samaan aikaan rohkeilta. En oikein tiennyt mitä heidän mielessään liikkui, muttei minun tarvinnutkaan. Huokaisten asetuin makuulle vuoteelle ja kiepautin häntäni kylkeeni kiinni. Jäin katsomaan vihreillä silmilläni muita parantajan pesässä olijoita.
*Kunpa heille ei kävisi mitään pahaa*, ajattelin ja katsoin pentuja. Jokiklaani tarvitsi klaaniin uutta verta ja pennut tarjosivat sitä. Hymähdin ja räpyttelin nopeasti silmiäni. Olin melkein jo vaipunut uneen, mutta halusin kuitenkin pysytellä hereillä sen aikaa kun pennut olivat täällä. Olisi melko epäkohteliasta nukahtaa tästä vain.

//Muut parantajan pesällä? Sori lyhyt xc

Nimi: Sorapentu

03.08.2017 08:50
Painoin kuononi suruissani emoni Katajakynnen turkkiin. Vedin keuhkoihini emoni jo hieman laimentunutta tuoksua. Emon tuoksu tuntui lämpimältä ja ihanalta.
"Voi olisittepa te vielä täällä meidän luonamme. Minä pelkään ilman teitä", kuiskasin emoni korvaan tukahtuneella äänellä. Nuolaisin Katajakynnen punaruskeaa turkkia ja kehräsin hänelle surullisesti. Ruostepentu kyhjötti isäni vieressä ja kuiski tuolle lempeitä sanoja. Katsoin siskoni silmiin ja näin niistä kuvastuvan pelon, tuskan ja surun. Hieroin kuononi emoni turkkiin hetken aikaa ja hypähdin sitten isäni vierelle suremaan. Nuolin Omenaviiksen turkista pahimmat takut pois. Sitten painoin kuononi isäni hieman kosteaan turkin. Nostin katseeni isästäni Pajukasteeseen.
"Miten he kuolivat?" piipitin.
"He hukkuivat", Pajukaste kuiskasi lempeästi.
"Mutta kuka meitä nyt hoitaa?" niiskaisin.
"Me muut kuningattaret, mutta teistä tulee kyllä pian oppilaita, eli meidän ei tarvitse hoitaa teitä enää kauan", Lampisydän liittyi keskusteluun.
*Emo ja isä! Miksi jätitte meidät?* valitin äänettömästi. Painoin kuononi isäni turkkiin viimeisen kerran vetääkseni isäni tuoksua sieraimiini.
"Hyvästi emo, hyvästi isä!" kuiskasin sitten hiljaisesti. Sitten peräännyin kuolleiden vanhempieni luota ja annoin tilaa muille surijoille.

//Joku leiristä?

Nimi: Helmiloiste

02.08.2017 12:05
"Selvä sitten", naukaisin ja asetuin mukavammin kasloille, joista makuualuseni oli kyhätty. Kirkasmarja oli sanonut, että pian voisin muuttaa pois parantajan pesästä, sisäiset vammani olivat kai jo parantuneet. Olisi ihanaa saada nukkua Ahbentähden vierellä, voisin ehdottaa,että nukkuisin hänen kanssaan päällikön pesässä. Päätin kuitenkin jättää asian tuonnemmaksi, katsahdin Kuplapennun innista loistaviin harmaisiin silmiin, jotka hän oli selvästi perinyt pojaltani.
"Mistähän kertoisin teille?" tuumin ääneen, vaikka tiesinkin jo kysymykseen vastauksen. Olin sen verran nuori, etten ollut elänyt yhdenkään sodan aikana, mutta muistin sudet, jotka olivat olleet reviirillämme monia kuita sitten.
"No, kerron teille susista. Tiedättekö, mitä ne ovat?" kysyin salaperäisesti ja tarkkailin pentuja, jotka pudistelivat hitaasti päitään. Vilkaisin Ahventähteen, näin kollin muistelevan susia, hänen katseestaan heijastui kylmyys.
"Sudet ovat suuria, harmaita petoja. Ne ovat kuin jättimäisiä koiria, mutta eivät yhtä tyhmiä. Sudet ovat hyvin vaarallisia, ne pystyisivät helposti syömään tuollaisen pienen pennun yhdellä hotkaisulla!"
Pennut katsoivat toisiaan säikähtäneinä, olinkohan hiukan liioitellut? Vaikka olihan se aivan totta...
"Sudet kuitenkin lähtivät klaanien reviireiltä monia kuita ennen syntymäänne. Ne olivat silloin asustelleet meidän reviirillämme putouksen luona, siltikin niistä oli jokaiselle klaanille haittaa. Silloin teidän vanhempanne", naukaisin vilkaisten Puumapentuun ja Loikkapentuun, "olivat vasta oppilaita. Lampisydän oli myös; Putousvirta taisi syntyä juuri susien lähdön aikaan.
"No, kerran minä, Salamasydän, Kaikutaivas, Susihäntä ja Kaislavrita olimme partioimassa. Minä ja Salamasydän huomasimme suden, se oli vasta pentu, mutta jo silloin suuren kokoinen! Salamasydän päätti taistella sutta vastaan, minä olin ehdottanut perääntymistä. Taistelin kuitenkin hänen rinnallaan, kunne susi sai yliotteen ja tyrmäsi minut. En oikein tiedä, mitä tapahtui sen jälkeen, muistan vain päätyneeni leiriin. Odotin silloin Putousvirtaa ja Lumotassua - en tiennyt siitä vielä taistellessani sutta vastaan, vaan vasta sen jälkeen - ja Kirkasmarja kertoi minulle, että pentuni saattaisivat kuolla suden tekemän vahingon takia. He kuitenkin selvisivät."
Huokaisin syvään muistellessani suurta pelkoani pentujeni puolesta. *Kiitos Tähtiklaani, kun annoit heidän elää.*

//Kupla? Ahven? Muut?

Nimi: Sinisilmä

02.08.2017 11:36
Tassuttelin hiljaisuudessa kohti leiriä. Mitä minä tekisin!? Minä olin pettänyt klaanini. Olin viettänyt yön Ohdakesydämen kanssa. Minä olin petturi. Käpäläni rapisivat heinikossa. Kostea aamu-usva leijui aivan maantasolla. Mutta...entä Ohdakesydän? Minä...minä taisin todella rakastaa häntä. Ohdakesydämen kanssa tuntui niin rauhalliselta ja levolliselta. Rakkaus sai minut kiihdyttämään vauhtiani kohti leiriä. Leirissä marssin suoraan päätä Ahventähden puheille.
"Ahventähti? Oletko täällä?" huhuilin kollia päällikön pesän suuaukolta.
"Tule sisään", matala ääni sanoi. Kömmin päällikön pesään ja vetäisin henkeä rauhoittuakseni.
"Minä...minä tahdon jättä klaanin. Jokiklaani on hyvä paaikka ja täällä on mukavaa, mutta...en tunne oloani enää kotoisaksi tääällä. Olen löytämyt rakkauteni muualta", sanoin vakavana päällikölleni.
"Oletko varma että haluat lähteä klaanista? Jos lähdet, et voi koskaan palata takaisin", Ahventähti sanoi varoittavasti. Nielaisin kuuluvasti.
"Olen", vastasin.
"Siispä lähde, äläkä koskaan palaa takaisin", Ahventähti komensi. Poistuin päälikön pesästä ja hillitsin haluni pinkaista juoksuun. Lähdin juoksemaan vasta leirin ulkopuolella. Juoksin suoraan päätä Myrskyklaanin reviirille. Varovaisuus sai minusta vallan ja hiljensin vauhtini hiipimiseen. Haistoin lähestyvän Myrskyklaanilaispartion. Piilouduin lähimpään puskaan huonolla menestyksellä koska Jokiklaanilaisille ei opeteta piiloutumista. Näin partiossa Ohdakesydämen. Odotin hetkeä jolloin hän huomaisi minut.
"Menkää te muut. Minä olin haistavinani jotain", tummanharmaa kolli sanoi.
"Voit tulla esiin Sinisilmä. Vaara ohi", Ohdakesydän sanoi minulle. Kömmin pusikosta esiin ravistellen lehtiä turkistani.
"Juttu on nyt niin, että...minä jätin klaanini", mau'uin ennenkuin Ohdakesydän ehtisi kysyä minulta miksi olin täällä.

//Ohdake?:33

Nimi: Kuplapentu

02.08.2017 11:32
"No ei!" huudahdin ja käänsin katseeni Loikkapentuun. Istuin maassa ja huelutin pientä häntääni innostuneena.
"Hän on isoisäni!" naukaisin innoissani, "Ja Helmiloiste isoäitini!"
Kipitin Helmiloisteen luokse. Ja kehräsin hiljaa.
"Eikö niin?" miukaisin hennosti. Helmiloiste nyökkäsi silmiään hitaasti räpyttäen.
Käänsin hieman ehkä leuhkan katseeni Puumapentuun ja Loikkapentuun.
"Onko teillä isovanhempia", kehräsin. Käänsin harmaan katseeni takaisin Helmiloisteeseen. En jaksanut odotella vastauksia vaan naukaisin innoissani:
"Voitko kertoa minulle tarinan? Tai meille oikeastaan?" miu'uin innoissani.
"Selvä onhan minulla jotain tarinoita, tai oikeastaan ne ovat totta", Helmiloiste naukui mystisesti. Katsoin innoissani isoemoani.
"Aloita jo!" inahdin ja tuntui kuin olisin voinut loikkia koko leirin läpi, siis jos osaisin loikkia.
*Onkohan Loikkapentu hyvä loikkija?*

//Helmi? Muut? Sori pätkä xc

Nimi: Loikkapentu

02.08.2017 11:08
"Me tulimme tänne tutkimaan paikkoja!" vastasin aivan innoissani.
"Ja me olemme-"
"Puumapentu, Loikkapentu ja Kuplapentu!" Puumapentu keskeytti minut. Puolukkaturkki naurahti lempeästi.
"Minun vanhempani ovat Lampisydän ja Putousvirta ja minulla on veli nimeltä Värepentu", Kuplapentu selitti.
"Meidän vanhempamme ovat Aamukynsi ja Nokihäntä ja meidän veljemme on Liplatuspentu", kerroin suurelle punertavalle naaraalle.
"Jaa...vai niin", Puolukkaturkki totesi miettiväisenä.
"Minä haluan jo soturiksi", piipitin silmät suurena.
"Ensin pitää tulla oppilaaksi", Puolukkaturkki naurahti.
"Tylsää!" valitin äänekkäästi. Ahventähti mulkaisi minua paheksuvasti. Suljin oitis suuni ja menin Puolukkaturkin selän taakse piiloon.
"Ei kai Ahventähti syö minua?" kysyin pelokkaasti.

//Puolukka? Kupla? Puuma? Ahven? Helmi?

Nimi: Lampisydän

02.08.2017 10:55
Olin lähtenyt kävelylle Pajukasteen kanssa tänä kauniina päivänä, mutta olimme löytäneet Katajakynnen ja Omenaviiksen elottomat ja kylmät ruumiit joen rannalta. He olivat kumpikin olleet hyviä sotureita ja kummatkin metsästivät nyt siis Tähtiklaanin mailla. Todella paha järkytys varmasti Sorapennulle ja Ruostepennulle menettää molemmat vanhempansa. Toivottavasti he pärjäävät kuitenkin. Huomasin kuinka Pajukaste oli lohduttamassa heitä kumpaakin. Pian näin Ahventähden tulevan Helmiloiste vierellään luoksemme.
"Mitä tapahtui?" päällikkö kysyi.
"En tiedä, mutta märistä turkista päätellen toinen oli hukkumaisillaan ja toinen yritti pelastaa hänet ja he molemmat kuolivat", sanoin.
"Asia selvä", Ahventäthi vastasi.
"Voi Sorapentu ja Ruostepentu parkoja. He joutuvat elämään nyt ilman vanhempiaan", Helmiloiste naukui surullisena.
"Tiedän", Aamukynsi vastasi.
"Missä Putousvirta on?" kysyin.
"Metsällä Aaltotassun kanssa", Nokihäntä huudahti ja juoksi kumppaninsa Aamukynnen luokse.
"Kiitos", kiitin.
"Eivätköhän he kohta tule", Ahventähti totesi.

//Helmi? Ahven? Aamu? Noki? Sora? Ruoste?

Nimi: Putousvirta

01.08.2017 17:10
Kuuntelin tarkkaan Aaltotassun sanoja, tunsin niskakarvojeni nousevan, kun hän puhui emostamme. Helmiloiste oli itsekin joutunut kärsimään menettäessään Ahventähden, eikä hänen ja Kirvamietteen ollut kaiketi tarkoitus saada pentuja. *Toivottavasti ei.* Pysähdyin jälleen ja katsoin tiiviisti hopeanharmasta naarasta silmiin.
"Et sinä tiedä, minkälaista oli ennen, kuin sinä edes sait alkusi! Kun sanoit, että Ahventähti oli aina tukenamme... No, ei ollut. Kun minä ja Lumotassu olimme pentuja, hän tuskin koskaan kävi luonamme. Hän sanoi syyksi soturin kiireet. Kerran minä lähdin luvatta pentutarhasta parantajan pesään ja söin tietenkin unikonsiemeniä - olinhan vain typerä pentu. Ahventähti raivosi tästä emollemme, isäni ei tiennyt ollenkaan, miten paljon Helmiloiste uurasti kasvattaessaan minua ja siskoani. Eikä hän tuntunut juuri arvostavan sitä", murahdin ja potkaisin katkerana maassa lojuvaa kiveä. Ahventähti ei todellakaan ollut aina ollut tukenani, vasta sitten, kun oli oppinut virheistään. No, sentään oma isäni oli elämässäni, toisin kuin Aaltotassulla.
"Älä puhu Helmiloisteesta noin. Minä arvostan häntä suuresti - samoin kuin isääni. Luuletko, että ajat ovat olleet hänelle helpot? Ensin hän kärsi Ahventähden välinpitämättömän käytöksen takia. Sitten hän haki tukea toiselta kollilta, se oli kyllä omasta mielestäni hyvin törkeästi tehty, mutta minkäs sille mahtaa. Joka tapauksessa, he tuskin suunnittelivat hankkivansa pentuja, mutta kun sinä synnyit, Helmiloiste jaksoi siltikin pitää sinusta huolta. Hän ei antanut puoliverisyytesi haitata, sinun pitäisi olla iloinen, sillä eivät kaikki naaraat pidä puoliverisiä samassa arvossa, kuin muita. Hän on tehnyt paljon takiasi. Eikä hänkään muuten ole puhdasverinen."
Murahdin matalasti ja jatkoin matkaa joen viertä korvat vihaisesti luimistettuina. Luonteeseeni ei kuitenkaan kuulunut pitkävihaisuus, pian kävelin jo pirteimmin askelin sisareni edellä.
"Hei, ei kukaan kuvittele, että olisit vähemmän uskollinen klaanillemme. Ainakin toivon niin. Eikä sinun tarvitse välittää muista, todistat vain heille olevasi Jokiklaanille uskollinen. Tiedän, helppohan se minun on sanoa, mutta mitä muuta voit?"

//Aalto?

Nimi: Aaltotassu

01.08.2017 14:03
Ilta teki tuloaan, kun kävelin Putousvirran kanssa kohti kaksijalkojen siltaa. Puiden varjot olivat pitkiä ja ilma tuntui jotenkin painostavalle. Veljeni sanat lämmittivät mieltäni.
"Se on kyllä aika hirveää, kun joka päivä herätessäsi muistat, ettet olekaan niin kuin muut, vaan olet erilainen. Ja jokainen päivä joudut todistamaan yhä uudelleen klaanillesi, että olet uskollinen henkeen ja vereen. Se on aika rankkaa, että joutuu kestämään muiden kissojen epäluuloisia katseita, koska he pelkäävät että olet petturi vanhempiesi takia. Onneksi monikaan kissa ei tiedä siitä ja toivon todella, ettei sana lähde leviämään. Se käytännössä tarkoittaisi, että tulevaisuuteni olisi tuhottu ennen kuin pääsen edes soturiksi", selitin omasta näkökulmastani, "en edes tiedä, miltä isäni näyttää tai tietääkö hän edes minusta. Sinä taas sait kasvaa niin, että tiesit alusta alkaen Ahventähden olevan isäsi ja hän oli aina tukenasi - ja on vieläkin! Minulla on vain emo ja te - sisarukseni... minun tekisi aina välillä mieli kynsiä Helmiloisteelta korvat päästä, koska minusta tuntuu, että hän tuhosi elämäni ennen kuin edes synnyin!"
Hengähdin syvään avautumiseni jälkeen ja tuijotin tassujani. Minulla oli onneton olo sen takia, koska minun täytyisi kestää koko loppuelämäni epäluuloisuutta. Samassa mieleeni pyyhälsi ajatus, joka tuntui musertavan kaikki unelmani:
*Entä, jos en tule koskaan samaan yhtään kunnioitusta tai hyvää asemaa klaanissa sen takia, että olen puoliverinen?*
Ajatuksiini sekoittui vihaa, ja jokaisella askeleella jouduin upottamaan kynteni maahan hallitakseeni sitä.
*Helmiloiste sai kaiken valmiina; kun hän hankkiutui Ahventähden kumppaniksi, niin hän sen kautta pääsi varapäälliköksi! Mutta siinä sivussa hän tekaisi pennun - joka oli ei-toivottu - ja vieläpä kaiken kukkuraksi puoliverinen... ja juuri minun piti olla se pentu! Hän pääsi pälkähästä, mutta minä joudun kestämään kaiken, mitä niskaani kaadetaan hänen virheensä vuoksi. Vihaan häntä!*, ajattelin ja murahdin ääneen.
Miksi minulle oli jätetty elämästä kaikkein huonommat osat jäljelle?

Nimi: Värepentu

01.08.2017 10:22
Kuultuani kaikkeni melkeinpä suvustani emoni oli lähtenyt kävelylle Pajukasteen kanssa. Eli olin siis jäänyt Aamukynnen vastuulle. Sorapentu ja Ruostepentu makoilivat tuon vierellä tylsistyneen ja huolestuneen näköisinä. Heidän emonsa Katajakynsi oli ollut jo kauan poissa samoin heidän isänsä Omenaviiksi.
*Missä ihmeessä he ovat?* mietin. Ja siitä tulikin mieleeni missä Kuplapentu, Puumapentu ja Loikkapentu olivat? Toivottavasti kaikki oli hyvin heillä. Pian näin emoni saapuvan Pajukasteen kanssa takaisin perässään... Omenaviiksi ja Katajakynsi! Kipitin nopeasti emoni luokse, vaikka Aamukynsi yritti estää.
"Emo! Mitä tapahtui?" kysyin.
"He ovat kuolleet", Pajukaste vastasi itkien. Mielialani laskeutui siinä samassa heti. Voihan Sorapentu ja Ruostepentu parkoja. Joutuvat nyt elämään ilman emoa ja isää.
"Sorapentu! Ruostepentu!" huhuilin. Molemmat tulivat ulos luokseni.
"Onko kaikki hyvin?" Ruostepentu kysyi.
"Emonne... ja isänne... he ovat kuolleet", sanoin.
"Mitä meinaat?" Sorapentu kysyi. Lampisydän ja Pajukaste laskivat ruumiit maahan ja siirtyivät kauemmas. Sorapentu ja Ruostepentu menivät lähemmäs Katajakynnen ja Omenaviiksen elottomia ruumiita. He yrittivät huhuilla heidän nimiään, mutta turhaan. Ei kuulunut vastausta.
"Olen todella pahoilla, mutta he ovat nyt Tähtiklaanissa", Lampisydän emoni pahoitteli.
"Mikä Tähtiklaani?" Sorapentu piipitti.
"Tähtiklaaniin menevät kaikkki kissat, jotka ovat eläneet kunniallisen elämän ja noudattaneet soturilakia", Pajukaste kertoi.
"Älä huoli. Vanhempanne ovat aina teidän kanssanne teidän sydämissänne", lohdutin.

//Ruoste? Sora? Joku muukin voi jatkaa jos haluu. :D

Nimi: Alppivirta

30.07.2017 20:47
Työnnyin ulos soturien pesästä lämpimään auringon paisteeseen. Etsin katseellani kumppaniani, Kurkisiipeä. Minulla kesti tovi, ennen kuin kolli eksyi katsekenttääni. Lähdin astelemaan tuota kohden pieni, mutta lämmin hymy kasvoillani.
"Hei", na'uin puhe-etäisyydelle päästyäni.
"Hei", kolli naukui ja kohotti vihreän katseensa minuun. Kolli näytti todella komealta, en vain kehdannut sanoa sitä ääneen.
"Onko aamupartio jo palannut?" kysyin istuutuessani toisen viereen. Annoin kollin kietoa häntänsä omani ympärille. Kurkisiiven kosketus oli lempeä, mutta intensiivinen.
"On", Kurkisiipi naukui, "mitään normaalista poikkeavaa ei taida olla tapahtunut."
Nyökkäsin mietteliäs ilme kasvoillani. Elämä oli viimeaikoina ollut yllättävän leppoisaa, ainakin omalta osaltani. Olin onnellinen Kurkisiiven kanssa, klaani voi hyvin ja se riitti minulle.
"Kuule, mitä sanoisit, jos lähtisimme kävelylle? Voisimme myös saalistaa", ehdotin katse Kurkisiivessä. Kolli näytti tuumivan kysymystäni hetken, kunnes avasi suunsa vastatakseen minulle jotakin:

//Kurki? Anteeks, on kulunut ihan älyttömän pitkä aika siitä, kun oon kirjottanut Alpilla viimeksi xc

Nimi: Puolukkaturkki

30.07.2017 20:07
Äskettäin pesään oli tupsahtanut kolme pientä pentua, joista yksi tällä hetkellä hiipi minun taakseni. Hymähdin huvittuneena. Minulle tuli mieleen omat pentuaikani kahden muun pennun kanssa ja toki muistin kuinka silloinen Jokiklaanin päällikkö oli minulle kuin oma emo. Sydäntäni riisti ajatus siitä, että nyt minulla ei ollut muuta kuin Kaislavirta. Se sai minut hätkähtämään.
"Hei, mitäs te pikkuiset täällä teette?" päästin matalan kehräyksen kun kurotin katsomaan takanani piileskelevää kollipentua.
"Ei me olla pieniä!" kuului rohkean kuuloinen inahdus takaani. Päästin pienen mmrrau-naurahduksen ja nostin kollipennun niskanahasta eteeni. Kaksi muuta pentua kipittivät hänen viereensä. Kolmen pennut innokkaat pikkuruiset silmät tapittivat minua loistaen. Huokaisin hiljaa ja huulilleni muodostui ystävällinen ja hyvin lempeä hymy katsoessani pentuja.
"Ja miksei täällä muka saisi olla jos tekin olette!" yksi pnenuista inahti. Naurahdin huvittuneena ja vilkaisin naarasparantajaan.
"Toki täällä olla saa, mutta te ette kuitenkaan saa häiritä potilaita tai muutenkaan minun tai oppilaani hommia", Kirkasmarja maukui hieman käskevällä sävyllä, mutta kuitenkin niin, että hänen äänessään kuului ystävällisyys.
"Ei me teitä häiritä", yksi kolmesta, naaraspentu inahti kuuluvasti ja siirsi katseensa parantajaan. Hymähdin. Katsahdin myöskin Helmiloisteeseen, joka katseli pentuja para-aikaa ja hänen vierellä olevaan klaanimme päällikköön Ahventähteen.
"Niin, osoittakaapa kunnioitusta klaaminne päällikölle, Ahventähdelle. Olette varmasti kuulleet hänestä paljon", maukaisin, "ja hänen kumppanilleen Helmiloisteelle."
Pennut nyökkäsivät kohteliaasti päällikölle ja juttelivat hieman hänen kanssaan.
"Oletko sinä potilas?" yksi pennuista kysyi ja katsoi minua, joten muutkin kääntyivät katsomaan minuun päin.
"Olen, sain tikun polkuanturaani ja nyt se on tulehtunut. Kiitos Kirkasmarjan minun polkuanturani on pian kunnossa. Mutta, nyt te saatte kertoa miksi olette täällä ja mitkä mahtavat olla edes teidän nimenne. Kertokaa toki myös emonne ja isänne... ja tietysti mitä teille kuuluu?" naurahdin ladellessani pikkuisille pennuille kysymyksiä. Pennut olivat klaanin tulevaisuus ja todella arvostin niitä kuningattaria, jotka selviytyivät synnytyksestä ja olivat niin kovin virkeitä. Huokaisin ja nuolaisin pikaisesti rintaani samalla odottaen, että pennut - tai joku pennuista - vastaisivat äskettäin esittämääni kysymykseen.

//Kupla, Puuma, Ahven, Helmi, Loikka? Tästä tuli jtn hyvin tönkköä...

Nimi: Putousvirta

30.07.2017 17:59
Mietin hetken, minne voisimme mennä. Itse en juurikaan osannut saalistaa maalla, mutta kalastuksessa olin aina ollut hyvä. En kuitenkaan tiennyt yhtään, halusiko sisareni kalastaa.
"Tuota... jos vaikka mennään kaksijalkojen sillan yli ja saalistetaan sitten lähellä nelipuita? Voisimme myös kalastaa, vaikka sitten paluumatkalla", ehdotin ja hymyilin Aaltotassulle. Naaras nyökytteli myöntyen, lähdimme sitten astelemaan ulos leiristä. Emme juuri puhuneet - tai en ainakaan minä. Vilkuilin välillä sivusilmällä takanani kulkevaa hopeanharmaata naarasta. Hänen isänsä oli tuuliklaanilainen, mutta olin aina pitänyt häntä yhtä tärkeänä minulle, kuin Lumotassua. Ei ollut Aaltotassun vika, että Helmiloiste oli hankkiutunut tiineeksi Tuuliklaanin kissalle. Emoni oli vastikään kertonut sisarelleni tämän isästä, naaras oli kai kuvitellut, että Ahventähti Helmiloisteen kumppanina olisi ollut hänen isänsä. En oikein tiennyt, miten Aaltotassu oli uutiseen reagoinut, mutta itse ainakin olisin ollut hyvin järkyttynyt. *Miltäköhän hänestä tuntuu?* Minulle oli se ja sama, kuka oppilaan isä oli, hän oli minun siskoni. Pysähdyin yllättäen ja käännyin katsomaan naarasta. Hänen kasvoillaan oli hiukan kysyvä ilme.
"Tuota... oli vatmaan aika kamalaa kuulla olevansa... tiedäthän, puoliverinen. Enkä tiedä auttaako tämä yhtään, mutta minä en välitä siitä, mistä klaanista isäsi tulee. Ja tiedän sinun olevan uskollinen ainostaan Jokiklaanille, jos sitä pelkäät... ja siis niin... no, haluan vain sanoa, että älä välitä siitä, että Helmiloiste teki virheen. Tai siis et sinä ole virhe, et todellakaan, mutta minulle olet aivan yhtä jokiklaanilainen, kuin kuka tahansa muukin. Mikään ei saa minua ajattelemaan toisin, eikä varmaan muitakaan."
Tunsin korviani hiukan kuumottavan, olin jälleen kuulostanut typerältä. En tiennyt ollenkaan, saiko Aaltotassu selville, mitä tarkoitin, mutta olin sentään yrittänyt saada häntä paremmalle tuulelle.

//Aalto?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com