Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Jokiklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Jokilaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Nokihäntä

23.06.2017 16:42
Odotin edellleen Valkohännän reaktiota. Hän vain katsoi eteenpäin ja taisi mietiskellä asiaa. Huokaisin syvään ja odotin.
"Onnea, olen todella iloinen puolestanne", emoni lausahti ja kääntyi katsomaan minua rakastava hymy huulillaan. Silloin myöskin minun ilmeeni muuttui iloiseksi kun kuulin miten Valkohäntä otti asian vastaan.
"Hyvä ettei sinulla ole mitään sitä vastaan", sanoin ja se oli aika tyhmästi sanottu. Emoni ilme muuttui ensin hieman hämmentäväksi kunnes hänen huulilleen muodostui huvittunut hymy. Tuo naurahti.
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, sinä teet omat päätöksesi kun olet nyt soturi eikä minulla niihin ole paljoa vaikutusvaltaa", emoni sanoi hymyillen.
"Kiitos, olet tärkeä minulle", sanoin ja hiljensin vauhtiani kunnes astelimme Aamukynnen kanssa vierekkäin.
"Nyt se on sanottu", huokaisin helpottuneena. Minua oli hieman epäilyttänyt kertoa asiasta emolleni, mutta eihän siinä nyt mitään pahaa ollutkaan vaikka olin toisin luullut.

//Aamu? :D

Nimi: Pyrstötähti

23.06.2017 14:02
Räpäytin silmiä Puolukkaturkille, jonka vastaus ei ollut todenmukainen. Saatoin aistia sen hänen levottomasta liikehdinnästään ja kirkkaista silmistä. En kuitenkaan tiennyt mitä sanoisin ja tilanne tuntui muutenkin tukalalta. Uskoin Puolukkaturkin haluavan Pihkasielun takaisin, mutta hän ei enää palaisi.
"Hän katselee sinua Tähtiklaanista", kuiskasin hiljaa. Puolukkaturkki käänsi kyyneleiden täyttämät silmänsä omiini, mutta näytti hieman epävarmalta.
"Minä olen nähnyt Palotähden Tähtiklaanissa. Pihkasielukin on siellä, saalistamassa Tähtiklaanin reviirillä", naukaisin, "ja sinä pääset sinne joskus ja voit olla taas Pihkasielun kanssa." Puolukkaturkki räpytteli kiivaasti silmiään yrittäen peitellä kyyneleitään, mutta minä ravistelin pienesti päätäni. Muistin, kun olin saanut henkeni, Sieluvirraksi esirtäytynyt kolli oli antanut minulle kyvyn lievittää surua ja tuskaa. Nyt tuntui, kuin olisin toiminut hänen ohjaamana sanoessani:
"Itkiessäsi oikeasti Pihkasielua, pääset hänestä yli. Voit muistella häntä hyvillä mielin ja kaivata häntä, mutta se ei enää tunnu sellaiselta, miltä se nyt tuntuu, etkä joudu peittelemään suruasi. Koska silloin se ei enää ole surua, vaan kaipuuta." Puolukkaturkki hätkähti sanojani.
"Miten sinä tiedät..?" naaras kuiskasi. Hän tarkoitti kysymyksellään sitä, että mistä minä voisin tietää sillä kukaan läheiseni ei ollut kuollut. Paitsi Palotähti, mutta hän ei ollut kumppanini, toisin kuin Pihkasielu Puolukkaturkille.
"Minä vain tiedän", naukaisin hitaasti. Sitten värähdin ja nau'uin vielä:
"Mutta en ole koskaan tuntenut sitä."

// Puolukka? cx

Nimi: Aamukynsi

23.06.2017 12:54
Nokihäntä harppoi rinnaltani emonsa Valkohännän rinnalle. Tisin heti mistä hän meinsai puhua. *Tiineydestäni* ajattelin.
"Emo.. minulla olisi asiaa", Nokihäntä naukaisi varovasti emolleen. Valkohäntä siirsi katseensa kumppaniini.
"Sano vain, kuuntelen koko aika", Valkohäntä vastasi. Nokihäntä katsoi minuun syvänsinisillä silmillään kuin hakien tukea. Lempeä hymy levisi kasvoilleni ja nyökkäsin hitaasti. Nokihäntä räpäytti silmiään minulle ja käänsi jälleen huomionsa emoonsa. Näin kuinka kumppanini veti syvään henkeä. Pian Nokihäntä naukaisi emolleen mahdollisimman varman oloisena:
"Minusta tulee isä. Aamukynsi odottaa pentujamme." Pieni puna levisi poskilleni odottaessani Valkohännän reaktiota. *Ovatkohan nämä hänen ensimmäiset pennunpentunsa?* mietin katsellessani kaunista valkeaa naarasta. *Onkohan hän yksinäinen Lohiselän kuoltua?* mietin hieman huolissani katsellen iäkkäämpää naarasta. Mieleeni hiipi ajatus, että menettäisin Nokihännän. En voisi menettää häntä elämäni murenisi palasiksi. Minulla ei olisi enää tarkoitusta. Huokaisin hiljaa itsekseni.

//Noki?

Nimi: Nokihäntä

23.06.2017 12:41
"Hei", naukaisin ja loin ystävällisen hymyn Valkohännälle. Olihan hän emoni, rakas emoni. Hän oli varmasti hieman yksinäisempi ilman Lohiselkää. Huokaisin syvään ja katsoin muita, jotka tulisivat partioon kanssamme. Kuuviiksi ja Mustikkamyrsky odottivat, että olisimme valmiina lähtemään, mutta me kaikki odotimme, että Valkohäntä ilmoittaisi voivamme lähteä. Valkea naaras katsoi taivaansinisillä silmillään jokaista yksi kerrallaan hetken aikaa kunnes huusi, kuitenkin niin ettei se ihan joka paikkaan leirissä kuulunut:
"Mennään!"
Nyökkäsin ja lähdin Aamukynnen kanssa rinnakkain emoni perään. Vilkaisin kumppaniani hymyillen ja lisäsin vauhtia niin, että pääsin emoni vierelle. Varoin kuitenkin astumasta Valkohännän ohi.
"Emo.. minulla olisi asiaa", naukaisin, mutta kuitenkin niin, että perimmäisenä tulevat Kuuviiksi ja Mustikkamyrsky eivät kuulisi. Valkohäntä siirsi taivaasinisen katseensa minuun ja nyökkäsi.
"Sano vain, kuuntelen koko aika", tuo sanoi. Vilkaisin taakseni Aamukynteen kysyvästi, olin ajatellut kertoa Valkohännälle, että saisimme pentuja Aamukynnen kanssa. Hain kuitenkin kumppanistani rohkaisua kertoa asian.

//Aamu?

Nimi: Puolukkaturkki

23.06.2017 12:27
Hätkähdin ja siirsin katseeni muualle Pyrstötähden kysyessä miten olen jaksanut Pihkasielun kuoleman jälkeen. Vihreät silmäni kostuivat ja räpyttelin kovaa vauhtia, etten vain murtuisi tässä. Olin jaksanut jo tähänkin asti, joten miksi nyt murtuisin. Minun pitäisi kuitenkin vastata päällikölle ja mieluusti melko pian, mutta miten ihmeessä saan jotain sanoja suustani niin etten kuulosta epävarmalta. Halusin kuulostaa siltä, että olin jättänyt hänet taakseen vaikken ollut. En koskaan tulisi unohtamaan häntä, eikä minun olisi edes pakko unohtaa. Minun pitäisi vain jotenkin jatkaa elämääni eteenpäin, mutta tiesin, että Pihkasielu katsoi tuolla jossain minua ja oli kanssani ja tulisi olemaan kanssani aina. Nyt minun kuitenkin pitäisi vastata, en voisi odottaa hiljaa tämän pitempään.
"Ihan hyvin", lausahdin hiljaa vastauksen ja siirsin vihreän katseeni Pyrstötähteen. Olikohan vastaukseni kelvannut kollille?

//Pyrstö? XD kauhee mini..

Nimi: Ruostepentu

23.06.2017 12:19
Kuulin rapinaa pentutarhan suuaukolta ja etäisesti tuttu tuoksu kantautui kuonooni.
”Hei, Omenaviiksi”, emoni kehräsi.
*Omenaviiksi? Niin tietenkin – isä!*
”Hei”, kolli naukaisi työntyessään sisään pentutarhaan. Hän hymyili kysyessään:
”Mitä minun pentuni jakselevat?”
En antanut emolleni aikaa vastata – ponnahdin ylös ja huomasin sivusilmällä, että Sorapentu teki samoin. Ryntäsin tummanruskean kollin jalkoihin ja katsoin tuon kirkkaanvihreisiin silmiin.
”Isäää!” hihkaisin.
”Missä sinä olet ollut?” Sorapentu kysyi. ”Emo sanoi, että voimme jahdata sammalpalloa sitten, kun sinä haet sammalpallon.”
”Kyllä minä voin teille sellaisen hakea”, Omenaviiksi naukaisi ja pyörähti ympäri varoen. Hän lähti ilmeisesti hakemaan sammalpalloa – mistäköhän se sammal tuli? Nukuimmehan mekin sammaleen päällä – eikö sitä palloa voinut tehdä siitä?
”Eikö isä voinut ottaa sitä sammalta tästä pentutarhasta?” kysyin uteliaana ja käänsin katseeni emooni.
”Jos hän ottaisi sen siitä, nukkuisitteko te sitten kovalla maalla?” Katajakynsi kysyi.
”Minä en ainakaan nukkuisi kovalla maalla”, Sorapentu naukui päättäväisesti puistellessaan päätään.
Omenaviiksi palasi suussaan valtava sammalpallo – suurempi kuin se, jolla olimme viimeksi leikkineet. Suurempi kuin mikään näkemämme sammalpallo, se näytti yhtä suurelta kuin minä ja veljeni yhteensä!
”Vau, miten iso!” Sorapentu henkäisi.
”Se on varmaan koko kaikkien klaanien isoin sammalpallo.”
”Niinpä”, nau’uin ja isäni asetti sen maahan. Ei se todellisuudessa ollut niin suuri kuin miltä se oli vaikuttanut, mutta…
”Se on melkein minun korkuiseni.”
”Haluatteko, että heitän teille nyt sammalpalloa isänne kanssa?” Katajakynsi kysyi.
”Jooo!” hihkaisimme kuin yhdestä suusta. Omenaviiksi vieritti pallon pentutarhan toiseen päätyyn.
”Minä olen eka!” Sorapentu hihkaisi ja säntäsi hurjaa vauhtia sammalpallon perään.
”Epäreiluaa!” huusin veljeni perään. ”Otit varaslähdön!”
Sorapentu ei näyttänyt välittävän – hän nappasi sammalpallon ja toi sen Katajakynnen eteen kuin vaarallisen saaliseläimen, jonka hän oli yksin selättänyt. Hän näytti varsin ylpeältä ja se jos jokin ärsytti minua. Olin nopeampi kuin veljeni – aivan varmasti olin!
”Seuraavalla kerralla minä olen eka”, lupasin.
”Yritäkin vain”, Sorapentu naukui pilke silmäkulmassaan. Ja nyt hän kehtasi vielä pilailla kustannuksellani! Minä kyllä näyttäisin hänelle vielä – minusta tulisi tämän klaanin nopein kissa!
Katajakynsi katsoi meitä huvittuneena ja heitti sammalpallon kaaressa ylitsemme. Nyt olin valmis – säntäsin heti matkaan, muutaman silmänräpäyksen ennen Sorapentua ja saavutin sammalpallon ensimmäisenä, jättäen väliimme kaksi hännänmittaa.
”Nyt minä olin ensimmäinen”, nau’uin Sorapennulle, voiton kiilto silmissäni.
”Myönnetään”, veljeni maukaisi. ”Mutta mitä nyt leikittäisiin?”
Olin vasta päässyt vauhtiin ja vauhdista puheenollen…
”Ollaan hippaa”, keksin. Näpäytin hännälläni veljeni lapaa ja naukaisin leikkisästi:
”Sinä olet nyt hippa.”
Säntäsin karkuun ja veljeni ryntäsi heti perään. Toisella korvallani kuulin vanhempieni alkavan jutella, mutta käänsin nopeasti keskittymiseni takaisin hippaleikkiin. Sorapentu oli onnistunut tekemään yhden käännöksen nopeammin kuin minä keskittymiseni herpaannuttua ja oli nyt vain yhden hännänmitan päässä. Kiihdytin vauhtia – minun täytyi saada väliimme vähintään kaksi hännänmittaa lisää!

// Kataja? Omena? Sora?

Nimi: Sinisilmä

23.06.2017 11:18
Kävelin Putousvirran takana. Olin täysin omissa ajatuksissani. Tassuni rapistelivat kuivien lehtien päällä. Minulla oli jännä kihelmöivä tunne että pian tapahtuisi jotain. En tiennyt oliko se hyvää vai pahaa, en jaksanut välittää.
*et saa antaa kenenkään antaa pilata elämääsi* sanoin mielessäni itselleni. Nyt oli aika nauttia elämästä. Juuri ennen leiriä pinkaisin juoksuun. Pöllähdin leiriin sisään kovalla vauhdilla. Käyttäydyin kuin oppilas, mutta se ei haitannut minua. Särkisilmä meni ilmoittamaan päälikölle että mitään kummallista ei ollut tapahtunut. Käperryin isolle kivelle keskipäivän aurinkoon. Nautin auringonvalosta kaikkialla turkissani. Ei pieni sadekaan olisi pahaksi. Tuulenvire kulki turkissani.
*Elämä on ihanaa* ajattelin.

Nimi: Aamukynsi

23.06.2017 10:05
"Minun pentujaniko?" Nokihäntä kysyi.
"Kenen muunkaan!?" Naurahdin ja haukkasin palan lohesta.
"Joko kohta muutat pentutarhaan?" Nokihäntä kysyi onnellisena ja hieman naurahtaen.
"En! Menen vasta, kun on pakko", naukaisin jämäkästi. Rakastin soturin tehtäviäni, enkä olisi malttanut mennä pentutarhaan. Huokaisin ja kysäisin kumppaniltani:
"Jos syömme pikaisesti niin ehdimmeköhän auringon huipun rajapartioon?" Nokihäntä katseli ympärilleen.
"Emmeköhän", kolli naukaisi vakuuttelevasti. Nyökkäsin ja haukkasin lohesta suuren suupalan.

Kun olimme syöneet lohen lähdimme astelemaan Ahvenleuan luokse.
"Hei! Mahtuisimmeko auringonhuipun rajapartioon?" Kysäisin varapäälliköltä ystävällisesti. Ahvenleuka nyökkäsi ja osoitti hännällään juuri lähtevää partiota. Nyökkäsin pikaisesti tälle kiitokseni ja loikin rivakasti Nokihäntä kintereilläni partion luo.
"Hei! Tulemme mukaan!" Naukaisin partion johdossa olevalle Valkohännälle. Valkohäntä nyökkäsi ystävällisesti hymyillen.

//Noki?

Nimi: Putousvirta

23.06.2017 09:00
Uusimme hajumerkkejä hiljaisuuden vallitessa. Vilkaisin välillä Sinisilmän suuntaan ärtyneesti. Voisimme varmaankin kumpikin yrittää käyttäytyä hiukan kypsemmin, olimme tosiaan hiukan säälittäviä, mutta jos minulle alettaisiin ryttyilemään, en todellakaan sietäisi sitä vain hammasta purren. En edes ymmärtänyt, miksi käyttäydyimme niin. Eihän Sinisilmä minulle muuta ollut tehnyt, kuin hieman ärsyttänyt. Kun olin uusinut merkit omalta osaltani, astelin rauhallisesti Sinisilmän luo. Ei hän kyllä oikeastaan edes käynyt hermoille, kinasteleminen vain sattui olemaan mukavaa.
"Tuota... voitaisiinko vastedes käyttäytyä kypsemmin?" naukaisin naaraalle. Nyhdin maan ruohoa kynnelläni ja yritin keksiä jonkun kehun. "Olet sinä ihan... siedettävä."
Sinisilmä katsoi minua katseella, jota en osannut tulkita. Särkisilmä ja Kuuviiksi olivat myöskin lopettelemassa ja tulivat nyt luoksemme.
"Mennään takaisin leiriin. Ja tällä kertaa yrittäkää käyttäytyä", Särkisilmä lisäsi vielä ärtyneesti astellessaan joukon johtoon. Kuuviiksi nyökkäsi meille ja asettui Särkisilmän taakse, minä jätin peräpaikan tällä kertaa Sinisilmälle ja lähdimme.

//Sini?

Nimi: Pyrstötähti

22.06.2017 23:04
Kohotin hieman närkästyksissäni ylähuultani, mutta nyökkäsin kuitenkin Puolukkaturkille.
"Mennään vain", naukaisin ja lähdin sitten tassuttamaan kohti parantajan pesää. Puolukkaturkki tassutti rinnalleni ja kävelimme yhtä matkaa hämärään pesään. Naaras antoi minun mennä edeltä pesään ja odotti, että olin laskeutunut makuulle omalle sammalpedilleni. Sitten Puolukkaturkki istahti itsekin alas ja katsoi minua. Katsellessani naaraan vihreitä silmiä, näin edelleenkin silmissäni sen saman pienen ja innokkaan pennun, jota olin tulkut vahtimaan eräänä päivänä. Silloin Palotähti oli halunnut käydä jaloittelemassa, ja olin jäänyt vahtimaan Puolukkaturkkia, silloista Puolukkapentua. Muistin edelleen miten vireä pentu oli halunnut leikkiä kanssani, ja lopulta nukahtanut pedilleen leikin väsyttämänä. Hymynkare kohosi huulilleni muistellessani sitä päivää. Nyt olimme kuitenkin molemmat vanhenneet ja kasvaneet ajan kuluessa, kuononi ympärille oli tullut muutama valkoinen karva ja Puolukkaturkki oli täysissä voimissa oleva soturi. Lopulta irrotin katseeni naaraan silmistä ja laskin pääni tassujeni päälle.
"Muistelitko sinäkin sitä päivää, kun tulit vahtimaan minua pentutarhalle?" Puolukkaturkki kysyi yhtäkkiä. Räpäytin silmiäni ja nyökkäsin.
"Se oli hauskaa", naaras naukaisi. En vastannut mitään, nyökkäsin vain, sillä Puolukkaturkin sanat olivat kuljettaneet minut takaisin menneisyyteen, mutta nyt vain omiin pentuaikoihini.
Muistoissani ensimmäisenä oli aina Siikapuron rakkaus minua kohtaan, vaikken ollut hänen biologinen pentunsa. Se oli syöpynyt sisälleni, enkä tulisi koskaan unohtamaan niitä hetkiä, kun olin yöllä herättänyt sijaisemoni painajaisen jäljiltä ja käpertyyt sitten hänen viereensä tiukemmin. Siikapuro oli kasvattanut minut ja hän oli minulle kuin emo. Siikapuron kumppani Karviaiskynsi oli minulle jonkinlainen isähahmo, vaikken tuota kovin syvällisesti tuntenutkaan. Oli kuitenkin ihanaa nähdä Karviaiskynnen hoitavan Siikapuroa, joka oli sokeutunut taistelussa. Saatoin suorastaan nähdä rakkauden kipinöivän heidän välillään. Ja välillä minusta tuntui, että tiesin, mitä Siikapuro tarkoitti, kun hän kyseli minulta olinko jo löytäyt kumppanin. Hän halusi minunkin kokevan sen rakkauden. En vain koskaan ollut ajatellut sitä tosissani ja nyt tuntui jo olevan liian myöhäistä. Kukaan klaanitoverini ei myöskään herättäyt minussa tunteita, eikä rakkautta saa pakottamalla. Huokaisin syvään ja ravistelin päätäni aavistuksen palatakseni takaisin tähän hetkeen. Puolukkaturkki istui edelleen edessäni tiiraillen minua vihreillä silmillään.
"Miten olet jaksanut Pihkasielun kuoleman jälkeen?" kysyin hiljaa Puolukkaturkilta. En tiennyt miksi halusin tietää asiasta, mutta halusin mahdollisesti auttaa Puolukkaturkkia, jos hänellä olisi vaikeaa.

// Puolukka? xd älä kysy tosta Pyrstön kysymyksest

Nimi: Alppivirta

22.06.2017 23:02
"Voimme varmaan jo palata leiriin? Minulla on nälkä", Kurkiisiipi naukui.
"Palataan vain", hymähdin ja kurottauduin nuolaisemaan tuoreen kumppanini poskea. Kurkisiipi väläytti lempeän hymyn ennen, kuin lähdimme loikkimaan leiriä kohden vieretysten. Ilma oli lämmin ja maisemat näyttivät kauniilta. Kukkien imelät tuoksut kantautuivat kitalakeeni saakka siitäessäni eteenpäin.
Leiriin saapuessamme seurasin Kurkisiipeä suoraan tuoresaaliskasalle. Kolli nappasi hampaidensa väliin hopeasuomuisen kalan ja jäi odottamaan minua. Noukin itselleni pienen kalan, jonka väritys taittui kauniisti siniharmaaseen. Vilkaisin Kurkisiipeä hymyillen. Sydämeni tykytti lujaa ja tunsin itseni onnelliseksi.
"Missä haluaisit syödä?" Kurkisiipi kysyi. Vilkuilin ympärilleni.
"Kävisikö tuo paikka?" mutisin kala hampaissani ja osoitin hiljaiselta näyttävää paikkaa hännälläni.
Kurkisiipi nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti tassuttelemaan osoittamaani suuntaan. Seurasin kollia ja pian asetuin makaamaan tämän viereen. Kylkiemme karvat hipoivat toisiaan, lähes koskettivat, mutta eivät aivan. Syödessäni vilkuilin Kurkisiipeä vähän väliä. Kollin vihreä katse oli hakeutunut kalaan, josta tämä parhaillaan repi itsellensä syötävää. Olisin kovasti halunnut kertoa hänelle, kuinka onnellinen olin kumppanuudestamme, mutta en tiennyt miten.
Syötyämme hilauduin lähemmäs Kurkisiipeä. Kolli vilkaisi minua hymyillen. Mitä hän mahtoi ajatella? Emmin hetken aikaa, kunnes kurottauduin vielä lähemmäs ja aloin sukia kumppanini tummanruskeaa turkkia. Tämän turkkia sukiessani ymmärsin, että minun ei tarvinnut epäröidä. Hän oli kumppanini ja tiesin nyt, että hän rakasti minua. Halusin osoittaa oman rakkauteni hänellä kaikin mahdollisin tavoin ja täten oppia kollista vielä lisää.

//Kurki?

Nimi: Nokihäntä

22.06.2017 21:41
Istuskelin tuoresaaliskasan läheisyydessä odottelemassa, että Aamukynsi palaisi takaisin parantajan pesästä. Olin patistanut hänet sinne, sillä hän oli sanonut minulle aamulla pienistä vatsakivuista. Otin tuoresaaliskasasta lohen suuhuni ja kuljin sen kanssa mukavaan paikkaan oppilaiden pesän lähettyville, jossa olimmekin jo aika monta kertaa syöneet. Sitten huomasin Aamukynnen tulevan ulos parantajan pesästä ja katselevan ympärilleen. Tiesin heti, että hän etsi minua.
"Aamukynsi, täällä!" huudahdin niin, että kumppanini kuulisi. Naaraan pää kääntyi minun suuntaani ja hänellä oli erityisen iloinen hymy huulillaan. Aamukynsi lähti tassuttelemaan minua kohti. Tiesin, että kaikki ei ollut kunnossa, mutta ei kai se mitään pahaakaan voinut olla kun naaras tuollalailla loisti ilosta. Aamukynnen kirkkaanvihreät silmät säihkyivät kun tuo katsoi niillä minun syvänsinisiin silmiini. Kasvoillani oli hämmentynyt ilme kun katsoin kumppaniani pää hieman kallellaan.
"Ajattelin, että sinulla voisi olla nälkä", naukaisin ja hymähdin lopuksi. Aamukynsi istahti lohen toiselle puolelle istumaan.
"Noh, miten meni? Onko kaikki nyt hyvin?" lausahdin kysymyksen, jota naaras varmasti osasi odottaa.
"Ei mitään vakavaa", naaras vastasi salamyhkäisesti.
"Syöpäs sitten", kehotin. Kumppanini naurahti huvittuneena.
"Niin, ties kuinka monen edestä minun pitää syödä", tuo naukaisi ja haukkasi palasen lohesta. Rykäisin kerran.
"Mitä?" lausahdin. Haukkasin palasen lohesta ja nielaisin.
"Odotan pentuja", Aamukynsi hihkaisi. Sisälläni kuohahti onnellisuuden puuska ja nousin nopeasti ylös. Kehräten nuolaisin kumppanini poskea lempeästi. Sysänsiniset silmäni loistivat ilosta ja vähät välitin enää lohesta.
"Minun pentujaniko?" lausahdin kysyvästi ja samalla innoissani.

//Aamu?

Nimi: Aamukynsi

22.06.2017 21:12
"Mennäänkö jo nukkumaan?" Nokihäntä kysäisi haukotellen. Nyökkäsin hyväksyvästi ja tassutin verkkaisin askelin Nokihännän perässä sotureiden pesään.

//Skip//

"Vai, että parantajan pakeille!" Mutisin hieman vihaa kuohuen. Nokihäntä oli jo miltei pakottanut minut parantajan pesään sillä olin aamulla mennyt sanomaan hänelle pienestä vatsakivusta. Ja hän sitten patisti minut parantajan pakeille! Olin koettanut vakuuttaa kumppanilleni, että olin kunnossa, mutta se huolehtivainen epeli ei ollut ottanut kuuleviin korviinsakaan!
"Huhuu!" Huhuilin varovasti parantajan pesään ja otin pari askelta sisään päin.
"Ai, hei Aamukynsi! Onko kaikki hyvin?" Kirkasmarja naukaisi lempeästi tassuttaessaan luokseni yrttivarastoilta.
"Pientä vatsakipua jonka takia Nokihäntä patisti minut tänne", naurahdin ja istahdin rentona alas.
"Olen varmaan syönyt jotakin pilaantunutta", naukaisin huolettomasti parantajalle. Parantaja silmäili minua hetken kunnes käski minut makaamaan. Hän paineli vatsaani hieman ja kyseli:
"Sattuuko?" Kohautin harteitani ja naukaisin:
"Eipä juurikaan." Kirkasmarja nyökkäsi ja naukaisi:
"Voit nousta." Nyökkäsin ja nousin istumaan.
"Sinulla ei tosiaan ole mikään vikana..." Kirkasmarja aloitti.
"Sitähän minä..." aloitin vähätellen.
"Mutta kannattaa sanoa Nokihännälle, ettei lähettänyt sinua tänne turhaan. Odotat nimittäin pentuja!" Kirkasmarja keskeytti minut. Hän hymyili aurinkoisesti, kun suuni loksahti auki.
"Totta se on", Kirkasmarja vakuutti.
"K-kiitos... kai..." naukaisin hämilläni ja lähdin tassuttamaan ulos parantajan pesästä. *Odotan pentuja?* ajattelin hölmistyneenä. Pian kuitenkin hölmistykseni vaihtui iloon ja onneen. *Tätä olemme halunneetkin!* ajattelin ja etsin katseellani kumppaniani.

//Noki? Sori kirjotin tän jo nyt sillä oon pe-la viettämässä juhannusta niin en pääse välttämättä rustailemaan.

Nimi: Nokihäntä

22.06.2017 18:33
"Hei", Aamukynsi naukaisi hiljaa ja katseli ympärilleen. Aurinko oli jo laskemassa alas puiden taakse. Oli tulossa yö.
"Täytyisikö meidän mennä kohta leiriin? Nyt ei kyllä tullut saalista...", kumppanini lausahti ja alkoi sukia turkkiaan.
"Hoidin sen saalistamisen jo", naurajdin huvittuneena ja osoitin hännälläni kahteen ahveneen, jotka olin saalistanut Aamukynnen nukkuessa.
"Kauan olet ollut hereillä?" Aamukynsi kysyi tiukasti ja katsoi minua tuimasti. Pian kuitenkin naaras purskahti nauruun ja naukaisi:
"Äh! Antaa olla! Olet paras!"
Minä nappasin toisen ahvenen ja naaras toisen. Tassuttelimme leiriin päin.

Kun pääsimme leiirin kävimme puottamassa ahvenet tuoresaaliskasaan. Huomasin Aamukynnen katsovan taivaalle.
"Kaunis ilta tänään", naaras huokaisi. Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan eri oranssejen ja eri punaisten sävyihin.
"Tavattoman kaunis", lausahdin lumoutuneena maisemaan.
"Mennäänkö jo nukkumaan?" kysäisin samalla haukotellen. Minua väsytti todella paljon,,joten halusin pian nukkumaan.

//Aamu? (Täst sä voit varmaa jo skipata siihe et Aamun maha on vähä kasvanu yms.)

Nimi: Lampisydän

22.06.2017 18:31
Oli jo kulunut monta kuuta isäni Lohiselän kuolemasta. Olin jo päässyt siitä yli, mutta muistot eivät olleet pyyhkiytyneet pois. Hanhisyöksy oli hukkunut ja Leppäpentu taas kuollut pentuna. Myskihäntä ja Nokihäntä kummatkin elivät vielä samoin Valkohäntä. Sentään elämässäni oli muuten kaikki asiat hyvin. Minulla oli Kaikutaivas paras ystäväni sekä uusi kumppanini Putousvirta elämässäni. He molemmat oli minulle todella tärkeitä perheen lisäksi enkä haluaisi menettää heistä kumpaakaan.
*Ja niin ei tule käymään*, mietin.
"Lampisydän!" kuului Kaikutaivaan huuto. Käänsin meipihkaiset silmäni parhaaseen kaveriini, joka juoksi luokseni.
"Hei. Miten menee?" kysyin.
"Hyvin. Entä sinulla?" Kaikutaivas kysyi.
"Mitäs tässä. Olen iloinen saatuani sinut ja Putousvirran elämääni. Te olette minulle yhtä tärkeitä kuten ovat myöskin Nokihäntä, Myskihäntä ja Valkohäntä", sanoin.
"Et kyllä tajua, kuinka kivaa on kuulla tuo", Kaikutaivas sanoi, "minäkään en halua menettää sinua. Olet tukenut minua siitä asti, kun erosin Särkisilmästä."
"Tietenkin. En halunnut jättää sinua yksin suruun", sanoin, "tekisin mitä vain vuoksesi."
"Näit jopa paljon vaivaa saadaksesi minut ja Putousvirran yhteen", lisäsin.
Pian huomasin kuinka Salamasydän, Liekkikajo ja Susihäntä katsoivat meidän suuntaamme.
"Ainiin. Minulla on iltapartio. Anteeksi, mutta täytyy mennä. Nähdään myöhemmin", Kaikutaivas sanoi ja lähti.
"Nähdään", sanoin vielä. Nyt pitäisi vain odottaa sitä Putousvirtaa. Voisin käydä tapaamassa Purohäntää ja Polttosydäntä. Saisin ainakin aikaa tapettua ja voisin samalla saalistaa jotain. Joo. Niin minä teenkin. Lähdin menemään pois päin leiristä. Kävelin Nokihännän ja Aamukynnen ohi ohimennen ja tervehdin heitä tuttuun tapaani iloisesti.

// Rajalla //

Saavuin Nelipuun rajalle vihdoin ja viimein. Nyt pitäisi vain odottaa heitä. Pian näinkin tutun siniharmaan hahmon tulevan luokseni.
"Lampisydän!" kolli naukaisi iloisesti, "mukava nähdä sinua."

//Puro?

Nimi: Aamukynsi

22.06.2017 17:25
Pian hätkähdin hereille. Näin kuinka Nokihäntä istui vierelläni mietteissään.
"Hei", naukaisin hiljaa ja könysin pystyyn. Katselin ympärilleni. Aurinko alkoi jo vajota puiden taa.
"Täytyisikö meidän mennä kohta leiriin? Nyt ei kyllä tullut saalista..." Lausahdin kumppanilleni sukiessani karvojani.
"Hoidin sen saalistamisen jo", Nokihäntä naurahti ja viittoi hännällään kahteen ahveneen.
"Kauan olet olkut hereillä?" Kysyin tiukasti. Katsoin Nokihäntää tuimasti mutta pian pokkani petti ja naurahadin:
"Äh! Antaa olla! Olet paras!" Nappasimme molemmat yhden ahvenen ja lähdimme tassuttamaan takaisin leiriin.

Leirissä pudotin ahvenen tuoresaaliskasaan ja käännähdin katsomaan taivaalle.
"Kaunis ilta tänään", naukaisin hiljaa.

//Noki? Noin nää on nyt tääl leiris :') Toivottavasti en hitannu liikaa :c

Nimi: Puolukkaturkki

22.06.2017 17:10
Katsoin kun tabbykuvioinen, harmaanruskea kolli kumartui juomaan nestettä. Istahdin alas ja kiersin häntäni etutassujeni päälle. Huomasin punertavassa turkissani ison takun ja odotellessani aloin selvittämään sitä auki. Se olikin helppo takku kun se suostui selväksi parilla sukaisulla.
"Pyrstötähti, et saisi vielä lähteä pesästä", hätkähdin kun parantajan pesän suunnalta kuului Kirkasmarjan huuto. Pyrstötähti nosti päänsä ja kääntyi katsomaan parantajaa.
"Minulla on hyvä olo ja tulin vain juomaan, ei se minun oloani huononna", päällikkö maukaisi vieressäni.
"Mennään nyt vain takaisin pesään. Tiedät, että Kirkasmarja on vain huolissaan sinusta", lausahdin päällikölle. Kolli siirsi katseensa minuun ja hätkähdin katsoessani tuon meripihkaisiin silmiin, joissa oli häivähdys vihreää. Minulle tuli samanlainen olo kuin silloin pentuna kun Pyrstötähti, silloinen Pyrstökuiskaus oli tullut vahtimaan meitä kolmea pentua kun Palotähti oli lähtenyt verryttelemään jalkojaan. Minä en tiennyt vanhempiani, mutta Palotähti oli hoitanut minua. Sitä en unohda ikinä. Ravistelin päätäni palatakseni todellisuuteen.

//Pyrstö? :'3

Nimi: Nokihäntä

22.06.2017 16:42
"Mikään ei saa erottaa meitä", Aamukynsi huokaisi. Asetuimme vierekkäin mukavasti.
"Kukaan ei erota meitä", kehräsin.
*Toivottavasti*, mietin. Kurotin niin, että yletyin nuolaisemaan naaraan poskea. Huulillani oli lempeä ja rakastavainen hymy.
"Kaunis ilma.. melkein yhtä kaunis kuin sinä", huokaisin lempeästi kumppanini korvaan. Syvänsininen katseeni pysyi Aamukynnessä, kauniissa kullankeltaisessa kirkkaanvihreät silmät omaavassa kumppanissani. Suljin silmäni ja vaivuin pikkuhiljaa rauhalliseen uneen.

Hätkähdin hereille. Aamukynsi tuhisi vieressäni, hän oli ilmeisesti vielä unessa. Nousin istumaan ja katsoin taivaalle, pian olisi ilta. Aurinko ei ollut kovinkaan korkealla ja se tulisi laskemaan jonkin ajan kuluttua.

//Aamu?

Nimi: Helmiloiste

22.06.2017 16:35
Tuijotin Ahvenleukaa hiukan äimistyneenä. Mitä hän pyyteli anteeksi? Minä olin syypää kaikkeen. Tai no, en olisi koskaan ollut Kirvamietteen kanssa, jos Ahvenleuka ei olisi käyttäytynyt minua kohtaan niin. Siltikään en nähnyt hänen tehneen mitään väärää.
"Annan anteeksi", naukaisin lämpimästi. Sitten mieleeni palautuivat varapäällikön sanat... vihjasiko hän haluavansa olla kumppanini? Mutta se ei tuntunut nyt oikealta... Välimme eivät olleet vieläkään sen kummemmat. Peruutin askeleen taaksepäin Ahvenleuan luota.
"Mutta jos tarkoitat, että voisimme enää olla kumppaneita... en ole varma", naukaisin ja peruutin vielä askeleen. En kuitenkaan tuntenut enää maata tassuni alla, vaan vettä. Horjahdin taaksepäin, yritin saavuttaa tasapainon takaisin, mutta en onnistunut. Ehdin kirkaista avunpyynnön, ennen kuin upposin pinnan alle. En nähnyt mitään suljettuani silmäni, kauhoin avuttomasti päästäkseni pinnalle, mutta olin menettänyt suuntavaustoni täysin. Tunsin virran vievän minua kauemmas. Yhtäkkiä kylkeni törmäsi kovaa johonkin, tunsin kivun säteilevän kaikkialle kehooni. En ollut varma, mitä vasten murjouduin, mutta tunsin pääni vielä kolahtavan johonkin kovaan, varmaankin kiveen. Silloin menetin tajuni enkä enää kuullut edes veden rauhoittavaa kohinaa korvissani.

//Ahven?

Nimi: Aamukynsi

22.06.2017 15:54
"Katso minua", Nokihäntä kehotti. Käänsin katseeni hitaasti kumppanini syvänsinisiin silmiin. Huokaisin. Tuntui kuin siinä olisi olleet vain me kaksi. Kuin kaikki olisi kadonnut ympäriltämme. Istuin siinä kumppaniani vastapäätä hiljaa katsellen tämän komeita syvänsinisiä silmiä. Lempeä hymy levisi lopulta kasvoilleni. Nousin hitaasti ylös ja tassutin takaisin kumppanini viereen painauduin tämän kylkeen tiukasti.
"Mikään ei saa erottaa meitä", huokaisin hiljaa kumppaniini nojatessani. Kehräys kantautui syvältä kurkustani. Tunsin Nokihännän tasaisesti kohoilevan kyljen kylkeäni vasten. Kehoni rentoutui tuntiessani mustan kumppanini turkin omaani vasten. Rauha valtasi mieleni. Kylmä katosi kehostani siinä nojatessani. Nojatessani elämäni rakkauteen. Nostin hieman päätäni ja nuolaisin karheällä kielelläni Nokihännän lapaa.

//Noki?

Nimi: Pyrstötähti

22.06.2017 15:04
Säpsähdin hereille unesta ja liikahdin hieman. Äännähdin hiljaa, kun tunsin päässäni pientä kipua liikkuessani, jolloin päätin vain pysyä paikoillani. En ollut ensin tajunnut miksi päähäni koski ja olin luullut että olin omassa pesässäni, mutta kun hetki oli kulunut, tajusin olevani parantajan pesässä. Kaikki edellisen päivän tapahtumat vyöryivät ylitseni pikakelauksena, jonka jälkeen tunsin sisälleni asettuvan tyhjyyden. Raotin silmiäni antaen niiden tottua pesän valoon ennen kuin avasin silmäni kokonaan. Ensimmäiseksi huomasin, että Puolukkaturkki istui edessäni. Naaraan katseessa oli aavistuksen huolestuneisuutta, mutta muuten hän näytti rauhalliselta. Kun soturi huomasi minun heränneen, hänen huulensa kaartuivat hymyyn.
"Huomenta Pyrstötähti", Puolukkaturkki naukaisi hiljaa ja kumarsi kohteliaasti.
"Huomenta", yritin sanoa, mutta kurkkuni oli rutikuiva, enkä saanut suustani ulos kuin epämääräistä kähinää. Puolukkaturkki kallisti päätään.
"Onko kaikki kunnossa?" Lipaisin huuliani ja yritin kostuttaa kurkkuani nielaisemalla, mutta sain vain aikaan polttavan janon suuhuni.
"Vettä", kähähdin hädin tuskin ymmärrettäväksi. Onneksi Puolukkaturkki kuitenkin sai sanastani selvää ja naukaisi:
"Käyn hakemassa." Hymähdin kiitollisena eikä kulunut aikaakaan, ku Puolukkaturkki jo seisoi edessäni vettä tihkuva sammalpallo hampaissaan. Naaras laski pallon eteeni ja minä kurottauduin lipomaan vedet siitä. Kun olin saanut juotua oloni tuntui yhtäkkiä kohenevan hyvin paljon.
"Voitko hyvin?" Puolukkaturkki kysyi uudelleen.
"Paremmin nyt, kun sain juotua", naukaisin. Olin silti vielä hieman janoinen, mutta en halunnut enää juoda sammalpallosta. Kykenisin kyllä kävelemään juomapaikalle.
"Hienoa", Puolukkaturkki sanoi hymyä äänessään. Nyökkäsin naaraalle ja sitten vetäisin tassut alleni. Ponnistin itseni istumaan saaden Puolukkaturkin henkäisemään.
"Menen vielä juomaan hieman", naukaisin. Päätäni jomotti aavistuksen, mutta työnsin kivun syrjään.
"Saatko muka jo poistua pesästä?" Puolukkaturkki kysyi kurtistaen kulmiaan.
"En ole kysynyt mutta oloni on aivan hyvä", tokaisin ehkä hieman äreästi, mutta halusin tosissani hieman jaloitella. En minä nyt niin sairas ollut enkä halunnut minusta taakkaa muille kykkimällä parantajan pesässä. Sitten nousin seisomaan ja lähdin astelemaan Puolukkaturkin ohitse juomapaikalle. Kun astuin ulos leirin aukealle, kuulin Puolukkaturkin tulevan perässäni.
"En uskoisi että saat..."
"Käyn vain juomassa nopeasti", keskeytin naaraan lauseen. Puolukkaturkki pyöräytti takanani silmiään, muttei enäö yrittänyt estää minua. Hän kuitenkin käveli rinnallani leirin perukoilla olevalle pienelle lammikolle joka oli täynnä vettä. Kumarruin juomaan raikasta nestettä antaen sen virrata lävitseni ja vahvistaa minua.

// Puolukka? ::D

Nimi: Sinisilmä

22.06.2017 13:16
"Minä kuljen mitä vauhtia huvittaa", sanoin viileästi. Huiskautin häntääni niin että se lensi melkein Putousvirran naamalle.
"Puren häntäsi kohta poikki jos et lopeta tuota!" kolli murisi.
"En usko että sinä uskallat", kiusoittelin. En antaisi Putousvirran voittaa minua tässä väittelyssä.
"Nyt lopettakaa te kaksi! Käyttäydytte kuin kaksi oppilaiksi päässyttä pentua!" Särkisilmä sanoi.
"Kyllä joo tottakai...", takeltelin. Painoin pääni nolona alas.
"Anteeksi", Putousvirta puuskahti. Olimme loppumatkan hiljaa, kunnes pysähdyimme rajamerkille.
"Te kaksi jäätte tähän", Särkisilmä osoitti hännällään minua ja Putousvirtaa. Uusimme hajumerkin hiljaisuuden vallitessa. Loppujen lopuksi en halunnut Putousvirran enkä kenenkään muunkaan pilaavan päivääni.

//Putous? DX

Nimi: Nokihäntä

22.06.2017 12:12
"Aamukynsi..", huokaisin, mutten avannut silmiäni.
"Rakastan sinua niin paljon... en kestäisi sitä jos menettäisin sinut. Olet minulle niin tärkeä ettei kukaan voi tajuta sitä. Aamukynsi, kaikki tekevät virheitä, mutta lupaa minulle, lupaa minulle olla varovainen", lausahdin ja avasin viimein syvänsiniset silmäni. Käännyin katsomaan kumppaniani ja siirryin istumaan tuon viereen. Silitin lohduttavasti naaraan selkää hännälläni.
"Kaikki on nyt hyvin", rauhoittelin samalla itseäni ja kumppaniani. Päästin pienen kehräyksen ja kurotin nuolaisemaan naaraan korvan taustaa.
"Katso minua", maukaisin. Aamukynsi nousi istumaan minua vastapäätä ja katsoi syvänsinisiin silmiini omilla kirkkaanvihreillä silmillään. Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt ympärillämme. Linnut eivät enää sirkuttaneet, joki ei enää kohissut ja tuuli ei enää tuivertanut. Kuin kaikki olisi pysähtynyt, paitsi me.

//Aamu?

Nimi: Putousvirta

22.06.2017 10:44
"Sepä miellyttävää", mutisin ja astelin isäni luo. Kallistin kysyvästi päätäni, sillä en ollut kuullut, mihin partioon menisimme.
"Menette rajapartioon Särkisilmän ja Kuuviiksen kanssa", varapäällikkö kertoi ja asteli pois. Ehdin jo hetken toiveikkaasti kuvitella, että hän kulkisi Helmiloisteen luo, joka söi lähellä soturien pesää, mutta Ahvenleuka ei kiinnittänyt mitään huomiota entiseen kumppaniinsa. Päästin hiljaisen huokauksen. Saisivatko he ikinä sovittua välejään?
"Tulkaahan nyt, ei meillä ole koko päivää aikaa", Särkisilmä murahti leirin suuaukolta, missä hän odotteli Kuuviiksen kanssa. Huiskaisin ilmaa hännälläni ja menin vanhempien sotureiden luo Sinisilmä perässäni. En varsinaisesti nauttinut naaraan seurasta ja tunsin, että olin jotenkin saattanut loukata häntä. Hän oli puolestaan ilmoittanut minulle, miten Kaikutaivas ei pitänyt minun ja Lampisydämen suhteesta. *Voi voi, mutta kun hän on kumppanini ja sillä siisti.* Kaikutaivas voisi vaikka hankkia uusia ystäviä. Sitä paitsi Lampisydän vietti edelleen aikaa pathaan ystävänsä kanssa, vaikka olikin kumppanini.
Lähdimme leiristä Särkisilmä joukon kärjessä. Kuuviiksi seurasi perässä, sitten Sinisilmä ja minä kuljin viimeisenä.
"Mene vähän nopeammin", patistin Sinisilmää, sillä astelin pian hänen päälleen, ja minähän en tahtiani hidastaisi.

//Sini?

Nimi: Kurkisiipi

22.06.2017 10:14
Katsoin tarkkaan Alppivirtaa.
"Suostun kyllä kumppaniksesi", Alppivirta totesi hymyillen pienesti, "mutta olenko varmasti riittävä?" Päästin ulos pätkän kehräystä. Aurinko loisti kirkkaasti ja vain muutama pilvi lipui kirkkansinisen taivaan halki. Tuuli puhalsi lempeästi ja puiden lehdet kahisivat tuulessa.
"Sinua riittävämpää ei olekkaan!" vastasin hymyillen.
*Saammekohan joskus pentuja?* aloin pohtia, vaikka se saattoi olla vielä aikaista. En meinannut enää keksiä sanottavaa. Hengitin Alppivirran tuttua ja mukavaa tuoksua. Hän oli nyt kumppanini. Se tuntui jotenkin rauhoittavalta. Silloin päähäni pälkähti ajatus, joka tuntui minusta jo täysin itsestään selvältä.
*Hän on varmasti paras mahdollinen kumppani*, ajattelin ja astuin askeleen taaemmas.
"Voimme varmaan jo palata leiriin? Minulla on nälkä", nau'uin ja jäin odottamaan, olisiko Alppivirralla vielä jotain muutakin sanottavaa. Heilautin häntääni hieman. Katsoin uutta kumppaniani odottavasti vihreillä silmilläni. Alppivirralta ei kuitenkaan mennyt kauaa vastata.

//Alppi?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com