Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Jokiklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Jokilaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Helmiäisvirta

20.06.2018 23:14
Olimme juuri tarkastaneet Kuolonklaanin ja Tuuliklaanin rajat ja olimme juuri saapumassa kaksijalkojen sillalle. Ei mitään erikoista, vain vähän enemmän kuin tavallaan Jokiklaanin tuoksua. Aurinko paistoi jo aika korkealta, kun saavutimme kaksijalkojen sillan.
"Siitä yli?" Varissiipi kysyi takaani.
"Juuri niin" mau'uin ja tassuttelin sillalle. Silta tuntui inhalta polkuanturoissa ja juoksin nopeasti yli matalana. Kaikkialla haisi kaksijalka. Loikin puskaan pois inhottavalta polulta ja jäin odottamaan muita. Kun kaikki olivat kasassa, jatkoimme matkaa. Haukihammas, Rämetuska, Aamukynsi ja Varissiipi tassuttelivat kaikki perässäni jättäen rajalle välillä merkkejään. Hätkähdin rajusti kuullessani koiran innostuneen haukahduksen.
"Stop" sihahdin partiolle. Se oli oikeastaan tarpeetonta, sillä kaikki muutkin olivat kuulleet haukun. Kaksijalka älähti jotain koiralle ja koira päästi haukkuryöpyn. Tajusin liian myöhään, että haukut lähenivät meitä. En kerennyt reagoida mitenkään, kun näin jo ruskeavalkoisen koiran ja sen suipon kuonon.
"Puihin!" rääkäisin sännätessäni lähimpään puuhun. Jokiklaanin reviirin puut eivät olleet todellakaan hyviä kiipeilypuita huohotin raskaasti ensimmäiselle oksalle päästessäni.
"Kaikki tallella?" huusin.
"Kyllä" Varissiipi maukui asiaa hetken tarkasteltuaan.
"Hyvä" mau'uin.
"Miten me saamme tuon pois täältä?" Rämetuska maukaisi pajun oksalta.
"Ketkä ovat nopeita juoksijoita?" kysyin muilta.
"Kaksi tarvitaan. Koira on aika iso, muttei niin suuri kuin voisi olla" mau'uin lisäksi.
"Minä!" Aamukynsi maukaisi.
"Ja minä" Haukihammas maukui.
"Hienoa. Te juoksette" keskeytin hetkeksi, sillä koira räkytti korvia rikkovasti.
"Niin, te juoksette koiran edellä poispäin klaanien reviireiltä. Me muut tulemme perässä ja jos tulee vaikeuksia, autamme. Jos näette kaksijalkoja, loikatkaa puuhun" jaoin ohjeita.
"Valmiina, Aamukynsi?" Haukihammas kysyi.
"Valmiina" kellertävä naaras maukaisi.
"Valmiina... Nyt!" Haukihammas maukaisi ja hyppäsi maahan Aamukynsi perässään. Aamukynsi raapaisi koiraa ja lähti juoksemaan tuuli hännässään.
"Menoksi!" maukaisin puihin jäänneille kissoille. Minä, Varissiipi ja Rämetuska lähdimme juoksemaan välimatkaa pitäen koiran, Haukihampaan ja Aamukynnen perään. Käpäläni vilistivät maata myöten, kun juoksin pitkäjalkaisen koiran perässä. Kaksijalka karjui jossain taustalla, mutta koira ei kuunnellut. Aloimme lähestyä klaanireviireiden rajaa.
"Pysähtykää rajalla!" huusin pitkästä juoksusta huohottaen. Vastausta ei kuulunut ja saatoin vain toivoa, että viesti oli mennyt perille. Yht'äkkiä koira pysähtyi ja älähti. Olimme mitä ilmeisimmin saapuneet rajalle. Rämetuska loikkasi suoraan koiran selkään ja Haukihammas raapi Aamukynsi vierellään koiran kuonoa.
"Reitti pois auki" huusin neuvoja ja loikkasin koiran häntään. Koiraparka rääkyi ja pyristeli irti kissoista.
"Annetaan mennä" Aamukynsi naukaisi siirtyessään sivummalle. Muut noudattivat esimerkkiä ja koira livahti heti pois.
"Semmonen koira" Varissiipi totesi.
"Taisi saada läksytyksen" mau'uin tyytyväisenä.
"Entäs sitten?" Aamukynsi kysyi.
"Jatketaan partiota" maukaisin suorasukaisesti omaan tapaani möläyttäen. Asetuin partion johtoon ja johdatin muita Tuuliklaanin rajalle.

Saavuimme leiriin minä johdossa. Oli jo melkein aurinkohuippu ja muut saattoivat ihmetellä, miksi meillä oli kestänyt niin kauan. Suuntasin askeleeni päällikön pesälle, sillä päällikön olisi totta kai tiedettävä tälläisestä. Pajupuun juurakkon punottu päällikön pesä oli tyhjä, joten lähdin etsimään Helmitähteä muualta. Katselin leiriä ja havaitsin päällikön syömässä kalaa aukion laidalla. Tassuttelin Helmitähden luokse ja tämä kohotti päätään kysyvästi.
"No?" naaras kysyi. Istuuduin alas ja aloin kertoa.
"Putouksen luona koira tuli kimppuumme. Ajoimme sen kokonaan klaanireviireiltä pois. Kukaan ei vahingoittunut. Kaikkien täytyisi olla baruill koirien ja kaksijalkojen varalta" selostin ja tajusin ruvenneeni kiertämään kehää.
"Vai niin. Muuta?" Helmitähti maukui.
"Ei muuta" mau'uin ja kumarsin kunnioittavasti päälikölle ennen kuin lähdin hakemaan tuoresaalista itselleni.

Nimi: Helmiäisvirta

20.06.2018 10:28
Pesin itseäni sotureiden pesässä auringon valon siivilöityessä kaislakaton läpi. Nostin etutassuni ylös ja nuolaisin mustia polkuanturoitani. Sipaisin korvantaustaani ja laskin etutassuni alas. Katsahdin vieressäni itseään pesevään kumppaniini. Rämetuska oli ihana kissa minulle, mutta kylmä ja välinpitämätön muille. Nappasin kynsilläni sammalpalan kollin niskasta ja lähdin tassuttelemaan ulos varoen muiden häntiä ja käpäliä. Astuin auringon valoon ja asetuin istumaan sotureiden pesän eteen. Pian sisältä tuli muitakin sotureita odottelemaan Helmitähden joka-aamuista partioiden jakoa. Pian Helmitähti asteli pentutarhalta parin pikkuisen pään saattelemana. Päällikkö hölkytteli suurkivelle ja naukaisi kutsun klaanin ilmoille.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" Helmitähti kajautti tottuneesti. Kaikki loputkin klaanin jäsenet lipuivat aukiolle ja istahtivat kuuntelemaan Helmitähteä.
"Helmiäisvirta, sinä johdat rajapartiota" Helmitähti maukui. Silmäni laajenivat varmaan ahvenen kokoisiksi, kun kuulin nimeni.
"Mukaasi tulevat Haukihammas, Varissiipi, Aamukynsi ja Rämetuska" Helmitähti luetteli suurkiveltä.
"Varokaa kaksijalkoja ja niiden koiria" naaras lisäsi. En jäänyt kuuntelemaan metsästyspartioon lähteviä kissoja, tuijotin vain partiooni tulevia kissoja, kun he tassuttelivat luokseni. Tuijotin Aamukynnen kullankeltaista turkkia mitään ajattelematta ja vaihdoin Varissiiven eriparisilmiin. Kaikki muut, paitsi Rämetuska olivat minua vanhempia ja kokeneempia sotureita. Ja minun täytyisi käskeä heitä.
"Kalastakaa Astinkiviltä. Helmiäisvirta, tarkistakaa te Tuuliklaanin raja" Helmitähti maukui suurkiveltä ja loikkasi sitten alas. Katsahdin vieressäni seisovaan Rämetuskaan. Kolli nuolaisi minua rohkaisevasti ja otti sitten naamalleen jäätävän ilmeen.
"No, mennään sitten" naukaisin hermostuneena ja lähdin tassuttelemaan leirin sisäänkäyntiä kohti partio perässäni.
"Ensin joen toiselle puolelle Kuolonklaanin ja Tuuliklaanin rajalle" mau'uin partiolle taakseni katsomatta.
"Sitten jatketaan taas joen tälle puolelle Tuuliklaanin rajaa myöten -tippumatta rotkoon-" jatkoin suunnitelmaa. Takaani kuului hyväksyvää muminaa ja saatoin hengähtää helpotuksesta.

Saavuimme pian joelle kohtaan, josta olin suunnitellut ylitävämme joen. Juuri tässä kohtaa virtaus oli heikko ja joki aika kapea. Tassuttelin lähelle jokea ja katsoin etutassuni veteen.
"Tästä yli, vai?" Aamukynsi maukui.
"Juuri niin" mau'uin. Astelin kokonaan veteen ja kävelin, kunnes jalkani irtosivat pohjasta. Kauhoin vettä pitkin vedoin muu partio perässäni. Pienet pyörteet hivelivät käpäläni ja pian kynteni raapivat jo pohjaa. Tassuttelin pois vedestä ja ravistelin turkistani enimmät vedet. Katsahdin taakseni ja näin muidenkin kissojen tulevan pois joesta ja ravistelevan turkkiaan.

Nimi: Salamasydän

19.06.2018 11:24
* Hiirenpapanat ja ketunläjät! *
Orava jota olin jahdannut vilisti takaisin koloonsa, aika korkealle kuuseen. Mittailin puuta katseellani. Oksat olivat sopivan paksun näköiset, mutta olivat tiheässä ja viettivät alaspäin.
* No, yrittänyttä ei laiteta...*
Hyppäsin alaoksalle, ja aloin tunkemaan tiheän oksiston läpi. Neulaset pistelivät kipeästi naamasta ja tassuista, mutta kestin sen, koska ei siitä kai tule haavoja, kunhan ei osu silmään. Ja niinhän siinä sitten lopujen lopuksi kävikin.
* Hiirenpapanat! *
Onneksi silmä sentään oli mennyt kiinni. Saavutin mäåränpääni ja aloin haparoida kolon sisustaa tassullani, mutta orava livisti tiehensä. Hyppäsin kiinni oravan häntään, sain otteen, mutta menetin melkein jalansijani. Panikoin hieman mutta pääsin alas turvallisesti. Oravakin oli yhä tassussa, joten tapoin sen ja lähdin leiriä kohti. Ja nyt pitäisi vielä saada pihka pois turkista. Saa nähdä miten sekin onnistuu. Uimalla kai, mutta siihen en kyllä ala. Ehkä märkä sammal ajaisi saman asian.

// Laitan lomahakemuksen

Nimi: Pääskytassu

18.06.2018 19:13
Kyyristyin joenreunalle ja keskityin tuijottamaan veteen. Minua kohti ui kala. Seurasin sitä tarkasti syrjäsilmällä, kunnes se tuli kohdalle. Silloin kauhaisin käpälälläni vettä - mutta kala pääsi livahtamaan karkuun huolimatta omasta mielestäni hyvästä sihdistäni. Katselin saaliin menoa kulmat aavistuksen kurtussa. Sitten keskityin jälleen veteen ja sen alaiseen elämään ja kohta sainkin kalan kiinni. Kauhaisin sen rantakivelle, missä se sätki hetken ja lopetti sitten. Tuijotin hetken vettä, ennen kuin käännyin katsomaan Putousvirtaa parin kolmen hännänmitan päässä. Avasin suuni sanoakseni jotain mutta vaikeninkin hetkeksi.
"Sinä.. taidat vieläkin olla vihainen siitä aiemmasta?" naukaisin varovasti. Huokaisin hiljaa, vilkaisin vettä ja tassutin hänen vierelleen. Istuuduin rauhallisesti. "Kuule. Olen pahoillani, todella. Anteeksi. Tiedän, että käyttäydyin kuin mikäkin kalanaivo, pahemminkin. Käytökseni oli... no, sinä et ansainnut sitä, etkä ansaitse vieläkään. Näen sinussa hyvyyden. Olen aina nähnyt. Sinulle on vain tapahtunut pahoja asioita, etkä niitäkään olisi ansainnut. Vaikka käytökseni ei ole ollut sen mukaista, haluaisin silti oppia luottamaan sinuun. Tiedän, että olet hyvä kissa ja haluan oikeasti löytää luottamukseni sinuun, koska sinä olet... olet.." Nostin katseeni Putousvirran silmiin ja katsoin häntä kasvoillani sellainen ilme, kuin olisin tajunnut jotain hyvin hämmentävää ja vastenmielistä ja samalla jotain hyvin tunteita pyörryttävää, "olet mukava."
Räpyttelin silmiäni muutaman kerran hermostuneena - tunsin, kuinka hermostuksen tunne levisi kaikkialle kehooni - ja nousin sitten tarpeettoman nopeasti ylös. "Kalastan vielä hetken."

//Putous? Juu, ei mua tönkköydet haittaa :D

Nimi: Putousvirta

18.06.2018 16:22
Vilkaisin hiukan yllättyneenä Pääskytassua ja nyökkäsin sitten.
"Sama se minulle, kalastus kuulostaa ihan hyvältä", naukaisin ja käännähdin ympäri. En ollut odottanut Pääskytassulta tuollaista ehdotusta, eihän hän luottanut minuun. Tai niin hän ainakin antoi olettaa. Mutta eihän naaraita kukaan ymmärtänyt.
Lähdin kulkemaan kohti leiriä Pääskytassun vierellä. Olimme kulkeneet turhaan Nelipuille asti, joten ehkä olisi hyvä korvata hukattu aika klaanille kalastamalla. Joki oli tähän aikaan täynnä kalaa ja Jokiklaani voi hyvin. Kenties parhaiten koko metsässä, sillä kalaa todella oli runsaasti ja reilusti yli tarpeemme. Viherlehti oli hyvää aikaa, silloin klaanimme - ja varmasti muutkin klaanit - voi hyvin. Vesikin oli joessa lämmintä, mutta juuri sopivan viileää, että sinne saattoi pulahtaa kuumana päivänä vilvoittelemaan.
"Kalastetaan tässä", murahdin ja istuuduin joen rannalle sinne päästyämme. Vaikka Pääskytassu olikin osoittanut ystävällisyyttä pyytämällä minut kalastamaan, en silti varsinaisesti nauttinut naaraan seurasta. Oloni oli ristiriitainen, sillä halusin olla hänen kanssaan, mutta toisaalta en tiennyt halusiko hän olla minun kanssani. Ehkä oppilas oli vain halunnut olla ystävällinen ja siksi oli ehdottanut tätä.

//Pääsky? Sori pätkä ja tönkkö :|

Nimi: Puumatassu

17.06.2018 20:17
Rahtasin aavistuksen vaivalloisesti valtavaa sammalkasaa klaaninvanhimpien pesään. Mukana oli myös joitakin saniaisia. Minun piti vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset, mikä kieltämättä oli todella tylsää puuhaa. Toisaalta klaaninvanhimmat kertoivat usein tarinoita, joiden kuunteleminen oli kyllä vaivan arvoista. Sammalpala putosi kuormastani maahan huomioni herpaantumisen takia ja jouduin laskemaan kaikki sammaleeni alas. Poimin pudonneen sammalpalan ja kokosin kaikki sammaleeni jälleen kuljetusta varten. Nostin ne sitten ylös jatkoin varoen niiden kantamista klaaninvanhimpien pesään. En aikoisi tiputtaa mitään uudelleen, sillä tahdoin saada työni päätökseen, ja mahdollisimman nopeasti. Pian pääsin klaaninvanhimpien pesään sammalten kanssa ja laskin ne maahaan. Aloin koota niistä kolmea makuualusta yksi kerrallaan.
"Tiesitkös, Puumatassu, että silloin kerran nuoruudessani, kun..", Joutsenjalka alkoi kertomaan jotain tarinaansa nuoruudestaan. Kuuntelin kiinnostuneena, kun hän kertoi eräästä ketusta, joka oli joskus kauan sitten tunkeutunut reviirille. Muut klaaninvanhimmat täydensivät silloin tällöin. Ei mennyt kauaakaan, kun jo sain ensimmäisen makuualusen valmiiksi. Joutsenjalan kertomus ei ollut vielä tulkut päätökseensä, mutta se ei juuri haitannut. Melko nopeasti sain loputkin kaksi makuualusta tehtyä miltei heti sen jälkeen, kun Joutsenjalka pääsi tarinansa loppuun. Kiitin klaaninvanhimpia seurasta ja tarinasta, ennenkuin palasin aukiolle.

//Joku?

Nimi: Kurkisiipi

17.06.2018 18:00
Astelin tuoresaaliskasalle ja valitsin siitä itselleni kookkaan kalan. Kannoin kalan leirin reunalle ja otin mukavan asennon. Todennäköisesti olisin syönyt Alppivirran kanssa, mutta hän oli lähtenyt rajapartioon hetki sitten. Repäisin hampaillani palan kalasta ja tunsin sen herkullisen maun. Siitä tiesin, että olin valinnut tuoresaaliskasasta hyvän kalan. Puristin hampaani syvälle palaan, kun aloitin pureskelun. Pureskelin palan huolellisesti ja lopulta nielaisin sen. Otin kalasta toisen palan ja annoin sille samanlaisen käsittelyn. Ateriointini sujui melko joutuisasti ja pian olinkin jo syönyt. Aloin pohtia, mitä tekisin seuraavaksi. En aikoisi vain loikoilla leirin laidalla tai harhailla toimettomana, vaan olla klaanille hyödyksi. Menisinkö rajapartioon vai metsästäisinkö? Halusin mennä rajapartioon, mutta toisaalta olin juuri kutistanut tuoresaaliskasaa yhden kalan verran, joten päätin metsästää. Astelin reippaasti ulos sisäänkäynnistä. Tiesin, etteivät saaliseläimet tunkeneet aivan leirin laitaan, joten kuljin loitommas leiristä, ennenkuin aloin etsiä saalista. Haistoin ilmaa ja erotin oitis lukuisia hajuja. Kaikki eivät tietysti kuuluneet riistaeläimille. Jokiklaanin haju erottui melko hyvin, kuuluihan reviiri kuitenkin sille. Myös metsän haju tuntui selkeästi, siitä ei voisi päästä eroon ja hyvä niin. Puun oksalle lennähti lintu, ja se liversi kauniisti. Hento tuuli puhalsi turkkiini ja sai puiden lehdet kahisemaan. Kolme pääskyä kilvoitteli taivaalla. Muutama valkea pilvi lipui sinisen taivaan halki ja aurinko paistoi kirkkaasti. Maassa kasvoi runsaasti vihreää ruohoa. Ravistin hiukan päätäni palauttaakseni ajatukseni metsästykseen. Voisin ihailla Jokiklaanin reviiriä lisää sitten, kun olisin hankkinut klaanille ruokaa. Läheisestä pensaikosta kuului rapinaa ja kevyesti haistamalla tunnistin äänen aiheuttajan hiireksi. Tarkistin tuulen suunnan ja huomasin olevani melkein tuulen alapuolella. Minun tarvitsi vain siirtyä muutama ketunmitta. Laskeuduin vaanimisasentoon ja pidin huolen siitä, että häntäni oli hievahtamattakaan. Kohotin toisen etukäpäläni ja laskin sen maahan hiukan edemmäs. Sitten nostin vastakkaisen puolen takajalan, siirsin sitä eteenpäin ja laskin sen. Jatkoin hiipimistä pysyen tarkkana. Vaikken ollutkaan erityisen hyvä vaanimisessa, olivat vähäisetkin vaanimistaidot hyödyksi metsästyksessä. Mutta tietysti en ollut riittävän valppaana, sillä pian tassuni alta kuului äänekäs rasahdus. Hiiri pinkaisi oitis karkuun, enkä edes yrittänyt saada sitä kiinni, sillä olin vielä aivan liian kaukana. Nostin käpäläni ja katsoin, minkä päälle olin astunut. Näin kuivan risun, joka oli katkennut. Huokaisin aavistuksen pettyneenä itseeni ja lähdin etsimään uutta saalista.

//Joku?

Nimi: Pääskytassu

14.06.2018 15:16
Huokaisin hiljaa, katse Nelipuissa. Ehkä Putousvirta oli oikeassa. Mutta olimme tulleet jo tänne asti. Matkamme osoittautuisi täysin turhaksi jos me nyt kääntyisimme ja palaisimme kotiin. Meidänhän piti nimenomaan selvittää, mitä ne kolme kissaa oikein suunnittelivat! Ja sitä paitsi, eräs klaanitoverimmekin oli ollut heidän seurassaan, hän oli se kolmas kissa. Kurtistin aavistuksen kulmiani yrittäessäni miettiä järkevintä ratkaisua. Tosin, asiaa ei helpottanut se, että Putousvirran tuoksu leijaili ympärilläni ja hänen suurehko ja melko jykeväkin olemuksensa oli siinä vieressäni.
*Älä ajattele hänestä mitään, Pääskytassu!* käskin itseäni. *Hän on vain ilmaa, hän on vain joku aineeton ilmestys.*
Harmi, ettei tuo mennyt läpi mielelleni, joka oikein tahallaan muistutti minua tuon harmaan kollin läsnäolosta. En kuitenkaan ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä. En ikinä. En edes luottanut häneen! Vielä..
"Niin", naukaisin mietteliäänä. Huokaisin hiljaa. "Olet kai oikeassa. Tuskin Jokiklaani kaipaa enempää hankaluuksia." Katselin hetkisen Nelipuita, kunnes käännyin katsomaan Putousvirtaa. Pakottauduin katsomaan tyynesti hänen silmiinsä, vaikka hänen katseensa sai minut hermostumaan. "Lähdetään kotiin."
Käännyin ja lähdin tassuttamaan takaisinpäin. Ehdin kävellä pari ketunmittaa, kunnes pysähdyin erään ajatuksen tullessa mieleeni. Käännyin katsomaan Putousvirtaa, joka ketunmitan päässä oli pysähtynyt hänkin.
"Vai haluaisitko sinä vaikka kalastaa.. minun kanssani? Sitten leirissä?"

//Putous? Aa okei cx

Nimi: Putousvirta

13.06.2018 22:01
"Ei se mitään", murahdin hiukan äreänä huomatessani, että Pääskytassu vaikutti jälleen jotenkin varovaiselta seurassani. Kai sille oli hyvä syy, itsepähän olin aiheuttanut sen. Mutta en jaksanut teeskennellä, Pääskytassun olisi kestettävä se, että joskus olin äkäinen. Se kuului tätä nykyä luonteeseeni, enkä voinut sille mitään. Tai ehkä voinkin, mutta en välittänyt tehdä sille mitään. En jaksanut leikkiä että asiat olivat elämässäni hyvin, kun ne eivät olleet olleet moneen kuuhun. Olin rakastunut naaraaseen, joka vihasi minua, emoni oli rikkonut soturia hankkimalla kumppanin naapuriklaanista ja kaikki läheisimmät kissat kuolivat ympäriltäni. Tunsin ohikiitävän huolen sitä ajatellessani ja vilkaisin vaivihkaa vierelläni kulkevaa naarasta. Vaikka tällä hetkellä en ehkä niin välittänyt olla hänen seurassaan, en silti kestänyt sitä ajatusta, että Pääskytassu kuolisi. Mutta en antaisi sen tapahtua. En enää menettäisi ketään minulle rakasta ja jos olisin uskonut johonkin yliluonnolliseen olisin sen kautta vannonut, että tuon kyseisen naaraan pitäisin turvassa kaikelta, mikä häntä saattaisi uhata.
Katselin edessämme olevia Nelipuita. Olisiko järkevää mennä sinne? Seisoimme nyt sen laakson rajalla, minne viisi klaania kokoontuivat aina täyden kuun aikaan. Ketään ei onneksi näkynyt.
"En ole varma onko tämä sittenkään hyvä idea. Jokiklaani on jo valmiiksi vaikeuksissa ja Kuolonklaani varmasti riemastuu jos löytää klaanimme hajujäljen reviiriltään."

//Pääsky? En ollu iha varma mis ne oli aiemmi xd ja nii en jaksakkaa toteuttaa sitä mun kaavailemaa suunnitelmaa ku ois liia työläs :/

Nimi: Jäätikkötassu

10.06.2018 17:24
"Ai miksi valehtelisit minulle?" kysyin.
"Sinulla on oikein hyvä syy valehdella - se, että olet kuolonklaanilainen. Pelkkä sekin riittää syyksi. Ja kai sinä itset tiedät paremmin, mitä sinulla on mielessäni..turha sitä on minulta kysyä", sanoin, mutta samalla olin jo todella epävarma siitä, oliko naaras tosissaan vai ei.
Yritin olla näyttämättä sitä, mutta olin aika varma, että epävarmuuteni näkyi vähän läpi. En kuitenkaan enää jaksanut välittää, halusin vain, että naaras alkaisi laputtaa Jokiklaanin reviiriltä. Hänen itkunsa - itkuesityksensä - oli ollut aika vakuuttava, mutta en vain osannut sääliä Hiiripisaraa tarpeeksi. Hän oli vihollinen, ja ajatus vihollisesta esti lähes kaiken säälin.
Hiiripisara katsahti minuun, muttei katsonut suoraan silmiin. Hän alkoi sanoa jotakin, mutta minä ehdin ensin:
"Minusta sinun olisi jo aika alkaa laputtaa täältä. Et saa minua puolellesi, en aio uskoa sinua, joten voit aivan yhtä hyvin häipyä", sanoin jyrkkään sävyyn, leikkien jälleen hengelläni.
Kiristelin hampaita itselleni. Olin aika varma, että hänen pinnansa ei voisi kestää enää kovin pitkään.

//Hiiri?

Nimi: Kuparipentu

09.06.2018 21:35
Olin suunnitellut pientä karkumatkaani, mutta kun joku aikuinen kissa kerran pistäytyi tarhassa ja opetti meillekin jotain, oloni tuntui jo oppilaalta ja kuuntelin tarkkaan kaiken selostuksen riistasta. Kuvittelin mielessäni miltä Vuokkovirran kuvailemat kalat mahtoivat maistua, voisikohan niiden kanssa olla ystäviä? Kaikki nämä uudet opit mielessäni olin ylpeä itsestäni. Ehkäpä minusta tulisi tosi hyvä oppilas tätä menoa. Tassutin lähemmäs toisia pentuja ja istahdin taas maahan, huomatessani myös toisen aikuisen kissan, hän oli tietääkseni klaanin päällikkö! Vau, koko pienen elämäni aikana en ollut tuntenut itseäni niin tärkeäksi. Katsoin silmät ihailusta suurina päällikköä. Enhän minä juurikaan suutani avannut, mutta tuli silti tärkeä olo kun ajattelin, että klaanimme päällikkö edes sivusilmällään näkisi minut. Yritin antaa mahdollisimman viisaan vaikutuksen itsestäni, joten vetäisin henkeä ja uskaltauduin kysymään Vuokkovirralta kysymyksen jonka ajattelin olevan ihan järjellinen.
"Voiko kaloja sitten löytää muualta kuin meidän joestamme, kuten esimerkiksi muista joista tai vaikka metsästä",kysyin yrittäen kuulostaa erittäin tietäväiseltä.

//Vuokkovirta? Sori, hirmu tönkköö tekstii ku on ollu taukoo roolipelaamisest

Nimi: Pääskytassu

09.06.2018 18:01
Värähdin - toivottavasti huomaamattomasti - Putousvirran sanojen seurauksena. Uskomatonta. Jostain syystä hänen sanansa kolhaisivat jonnekin syvälle.. Olin toki herkkä, ehkä jopa liiankin herkkä. Toisten enemmän tai vähemmän pahat sanat osuivat minuun ja tekivät pienen nirhauman sydämeeni - tai siinä toisessa tapauksessa, sanat tekivät verta vuotavan viillon, eivät pientä nirhaumaa. Kävelin eteenpäin puolen hännänmitan päässä Putousvirran lavasta ja katselin häntä. Olisin toki voinut sanoa uudelleen olevani pahoillani aiemmasta mutta mitä se auttaisi? Tuo kolli oli kantansa sanonut, juuri äsken, ja minun täytyisi olla aikamoinen kalanaivo jos en viestiä tajuaisi. Nyt kun ajattelin käytöstäni... se oli ollut tarpeettoman ilkeää. Putousvirta oli tehnyt virheen ja varmastikin katui sitä nyt - itse halusin ainakin uskoa niin - mutta eihän se tarkoittanut, että hänet täytyisi tuomita loppuelämäkseen? Vai tarkoittiko? Olisiko hän koko loppuikänsä kalanaivoinen, saastainen valehtelija, joka vain leikki toisten luottamuksella kuin milläkin vastatapetulla saaliseläimellä? Sitä minä en tiennyt. Kaikesta huolimatta olisin halunnut uskoa Putousvirran olevan hyvä kissa. Koska hän oli. Minä näin sen hänessä, hyvyyden. Ei hän ollut paha kissa. Jos hän olikin ollut tosissaan sanoessaan sillloin aikaa sitten, että saisi minut vielä luottamaan itseensä, nyt hän kuitenkin oli suuttunut minuun. Syystä, tietenkin.. Suoraan sanottuna minua kadutti aikaisempi käytökseni. Juuri nyt mitkään sanat tuskin lievittäisivät hänen vihaansa. Itse olin hyvän alun pilannut. Hyvä alku. Sellainenko se oli ollut? No, ainakin siinä mielessä, että Putousvirta oli ollut valmis odottamaan ja saamaan luottamukseni palaamaan. Nyt ei ollut enää sitäkään. Kenen ansiota se sitten oli? No, kenen muunkaan kuin minun ansiotani. Huokaisin hiljaa. Vilkaisin jälleen Putousvirtaa tassuttaessani hieman hänen jäljessään. Jo jonkin aikaa olin miettinyt outoja tuntemuksiani ollessani hänen lähellään. Minulla oli... turvallinen olo. Ei sillä tavalla turvallinen niin kuin kenen tahansa soturin seurassa, mutta sellaisella oudolla tavalla. Jos ei ajateltu käytöksestäni aiheutunutta katumusta, Putousvirran lähellä oli epätavallisen tuntuista olla. Niin oli ollut jo melko pitkän aikaa, enkä itse asiassa edes olisi halunnut miettiä, mistä se johtui. Nopeutin askeliani, kunnes lapani oli hänen lavansa kohdalla. Olin vahingossa kompastua ja kaatua ja horjahdin päin kollia.
"Anteeksi", kuiskasin katsomatta häntä silmiin. En kyennyt siihen. Jos hänen silmissään roihuaisi yhä vihan tuli, se polttaisi sieluni tuhkaksi.

//Putous? Juu, okei. Jos se o sallittua ni kerrohan mulleki :D

Nimi: Vuokkovirta

09.06.2018 16:40
"Vuokkovirta", kuulin nimeni lausuttavan hyvinkin tutulla äänellä, ja käännyin katsomaan. Marjapentu oli kääntynyt minua kohti, ja näytti siltä, kuin hänellä olisi jotain asiaa. Sitten hänen katseensa kuitenkin harhaili muihin pentuihin, ja heistä se valahti vesimyyrään. Hän näytti hyvin hajamieliseltä ja miettiväiseltä, joten päätin herättää hänen huomionsa pois ajatuksistaan.
"Marjapentu?" minä mau'uin tälle lempeällä äänensävyllä. Pentu kääntyi katsomaan minua hieman hölmistyneenä kuullessaan nimensä.
"Mitä?" tämä kysyi hölmistyneenä. *Eikö hän todellakaan muista?* mietin itsekseni. Päätin kuitenkin avustaa tätä muistamaan.
"Olit kysymässä jotakin?" avustin tätä hieman pitäen yhä lempeän äänensävyn. Marjapentu pudisteli hetken päätään, ja naurahti sitten. *Pennut ovat ihania! Olisipa minullakin sellaisia*, haaveilin mutta pakottauduin kuuntelemaan Marjapentua.
"Onko olemassa muutakin riistaa kuin tämä vesimyyrä? Kuten vaikka maamyyrä?" tämä tiedusteli heilauttaen samalla häntäänsä pentutarhan lattiaa vasten.
"No, maamyyrästä en ole kylläkään kuullut, mutta toki on olemassa muutakin riistaa kuin vesimyyrä", nau'uin tälle. *Tuo oli muuten todella hyvää kysymys. Taidanpa kertoa vastauksen kaikille*, pohdin.
"Kuulkaa kaikki. Marjapentu kysyi juuri loistavan kysymyksen, ja haluan antaa teille kaikille vastauksen. Eli siis, on olemassa muutakin riistaa, kuin tuo vesimyyrä. Me Jokiklaanilaiset syömme enimmäkseen vesimyyriä ja kalaa, jota löytyy joesta. Opitte kalastamaan sitä oppilaina. Kaloja on paljon erikokoisia, ja ne ovat usein harmaita tai hopeita", selitin kantavalla äänellä, jotta kaikki pennut kuulisivat. Vedin kerran henkeä, ja sitten jatkoin.
"Mutta ei Jokiklaanikaan elä kokonaan pelkillä kaloilla ja vesimyyrillä. Talvella kun joki on jäässä, emmekä pysty kalastamaan saalistamme maariistaa. Yleistä maariistaa ovat esimerkiksi oravat, linnut ja jänikset. Oravat ovat pieniä, oransseja ja tuuheahäntäisiä, linnut ovat siivekkäitä ja niillä on sulat, ja jänikset ovat pitkäkorvaisia ja nopeita. Jos pidätte nämä tuntomerkit mielessänne, se helpottaa teitä oppilasiässä", selostin, ja vedin taas henkeä. Pennut olivat kuunnelleet hetken, mutta nyt he kyyristyivät taas vesimyyrän ääreen.
"Syökää vain kokonaan, jos jaksatte. Riistaa on nyt runsaasti, joten se on kokonaan teitä varten", nau'uin vielä pennuille, ja huomasin sitten Helmitähden astuvan sisään. Hän istuutui sievästi melko lähelle oviaukkoa, ja kehräsi hieman. Nyökkäsin tälle tervehdykseksi, vaikkei hän kylläkään nähnyt sitä, sillä päällikön katse oli pennuissa.
"Tulin pistäytymään", hän naukui silmäillen pentuja ja minua hieman hermostuneena, "Toivottavasti en keskeyttänyt mitään tärkeää." Ihmettelin hetken, miksi päällikkö oli tullut, mutta muistin sitten, että hänhän oli Marjapennun ja tämän pentutovereiden emo.
"Päivää, Helmitähti. Mukavaa kun tulit. Etkä keskeyttänyt mitään tärkeää, opetan vain pennuille hieman riistasta. Sinäkin voit opettaa heille jotain jos haluat, sillä tiedät varmaan enemmän kuin minä", vastasin tälle ystävällisesti. Olin hieman jännittynyt päällikön seurassa sillä en tuntenut tätä hyvin, mutta mielestäni tämä vaikutti mukavalta kissalta.

//Helmi? Pennut? Eikä haittaa, kun Helmi tuli mukaan :)

Nimi: Helmitähti

09.06.2018 09:18
Istuskelin päällikön pesäni edessä. Aurinko paistoi esteettä leiriimme ja nautin sen lämmöstä turkillani. Viherlehden aika oli alkanut. Oli lämmintä ja ruokaa oli jokaiselle yllinkyllin. Klaanilla oli hyvä olla, mutten silti voinut kaikottaa pahoja aavistuksiani. Jokiklaani oli hiukan vaikeuksissa. Lehtikadon aikaan joku oli varastanut riistaa Myrskyklaanin puolelta, ja muutama kuu sitten joku oli tappanut Tuuliklaanin Routakukan. Ja tästä kaikesta syytettiin Jokiklaania, vaikka tiesin varmasti, että joku oli lavastanut klaanimme. Menin takuuseen kaikista Jokiklaanin jäsenistä - ainakin suurimmasta osasta. Minusta oli alkanut tuntua, että joukossamme oli petturi, joka tahtoi mustata Jokiklaanin maineen. Ja mitä minä olin asialle tehnyt? En mitään.
Juuri tämän takia olin alkanut miettiä, olinko hyvä päällikkö Jokiklaanille. En ollut varma, olinko hoitanut asiani hyvin. Myrskyklaani varmasti vieläkin uskoi, että Jokiklaani oli syyllistynyt tuohon riistavarkauteen. Ja Tuuliklaani uskoi, että Jokiklaani tappoi Routakukan. Oli typerää syyttää itseäni muiden klaanien sinisilmäisyydestä ja ajattelemattomuudesta, mutta hyvä päällikkö olisi selvittänyt tämän asian.
Nousin ylös. Minulla oli nyt vapaata aikaa, joten voisin käydä katsomassa pentujani. Minua harmitti se, että en voinut olla kuningattarena ja kasvattaa heitä. Marjapentu oli aiemmin osoittanut, etten ollut kovinkaan kummoinen emo. Asiaan piti tulla muutos.
Astuin sisään hämärään pesään. Pennut olivat kerääntyneet innoissaan vesimyyrän ympärille ja päästin pienen kehräyksen istuutuessani kauemmas. Jostain syystä en kehdannut mennä kovin lähelle. Ei vain tuntunut siltä, että kuuluin tänne. Tai heidän joukkoonsa, vaikka kyseessä olivatkin omat pentuni. Häpesin jälleen itseäni, sillä en ollut viettänyt läheskään niin paljoa aikaa pentujemme kanssa, kuin Mesiviiksi oli. Vuokkovirtakin oli ollut heille enemmän emo kuin minä.
"Tulin piatäytymään", naukaisin silmäillen muita kissoja hiukan hermostuneena. "Toivottavasti en keskeyttänyt mitään tärkeää."

//Pentutarha? Sori ku tungin Helmen mukaa:)

Nimi: Putousvirta

09.06.2018 09:02
"Selvä, katsotaan jos haluan", murahdin äreästi ja talsin eteenpäin. "Mutta älä kuvittele, että enää varsinaisesti pyrin saamaan sen takaisin. En jaksa yrittää, jos siitä ei ole mitään hyötyä."
Hiljaisuus laskeutui jälleen välillemme. En oikein tiennyt, mitä minun olisi tehtävä Pääskytassun suhteen. Olin nyt jo jonkin aikaa kuumeisesti yrittänyt saada naaraan luottamuksen takaisin, mutta en vieläkään ollut onnistunut. Kannattiko minun siis edes yrittää? En muutenkaan uskonut, että tässä kävisi niin kuin olin toivonut - jos Pääskytassu luottaisi minuun, ehkä hän myös rakastuisi minuun niin kuin minä olin jo rakastunut häneen. Mutta ei näin tapahtuisi, ja olisi naiivia edes toivoa sitä. Minun olisi vain jatkettava matkaa. Eikä Pääskytassu ollut maailman ainoa naaras. Ehkä sielunkumppanini odotti vielä jossain.

//Pääsky? Suunnitelmii tuli nyt muutos, Putous ei voi tappaa Terää ku Joki on muutenki jo vaikeuksis :D muttaa mulla on toine suunnitelma mut pitää viel varmistaa et se o sallittua.

Nimi: Marjapentu

08.06.2018 21:09
Vuokkovirran ehdotuksen kuultuani loikin heti Simpukkapennun ja Pähkinäpennun luokse. Antaisin kuningataren herättää kaikessa rauhassa Harmaapennun, Kuparipennun sekä Unikkopennun. Enhän mi vuelä ollut edes ehtinyt kunnolla tutustua kolmeen muuhun pentutarhan pentuun. Parhaiten minä totta kai tunsin sisarukseni, joten valitsin herättää heidät. Aivan ensimmäisenä valitsin kohteekseni valkean kollin, jonka turkissa oli harmahtavan ruskeaa. Nimeltänsä hänet tunnettiin Pähkinäpentuna. Tuuppasin veljeäni voimakkaasti. Kolli avasi hämmentyneenä meripihkaiset silmänsä.
"Nouse ylös Vuokkovirta antaa meidän maistaa vesiimyyrää!" maukaisin innoissani. Tuuppasin Pähkinäpentua omalla kuonollani vielä kerran kylkeen, jotta saisin häneen liikettä. Naurahdin hiukan vlejeni pöllästyneelle katseelle. Loikkasin sitten Simpukkpennun vierelle. Tällä kertaa tuuppasin häntä niin kovasti, että hän kierähti ympäri.
"Marjapentu!" Simpukkapentu älähti ja katsoi minua jäänsinisillä silmillänsä ärtyneesti.
"Nouse nyt!" maukaisin innostuneena. Simpukkapentu ei pystynyt olla kauaa minulle vihainen, sillä kuuli ympärillänsä olevan kuiskutuksen tästä uudesta otuksesta nimeltä vesimyyrä.
"Vauhtia!" vinkaisin siskolöeni ja riensin takaisin Vuokkovirran luokse. Kuparipentu ja Harmaapentu olivat jo valloittaneet parhaimmat paikat. Siirryin itsekin vielä mahdollisimman lähelle vesimyyrää. Vuokkovirta kuitenkin käski välissä meitä tekemään tilaa muille. Katseeni oli niin kiinni vesimyyrässä, että en kuunnellut mitä Vuokkovirta kertoikaan vesimyyrästä muille pennuille.
"Nyt saatte maista sitä. ottakaa jokainen ainakin yksi haukku, niin tiedätte suurin piirtein, miltä se maistuu", Vuokkovirta maukui ystävällisesti. En maltyanut enää odottaa, joten heti kuninhataren napattuaan oman palansa, syöksyin vesimyyrän vierelle ja nappasin siitä palasen. Maistelin sitä suussani hyvin pitkän aikaa, kunnes se alkoi lopulta maistua todella sitkeältä ja pakotin itseni nielemään sen. En ollut aivan varma mitä sanoisin. Olin tottunut erilaiseen.
"Vuokkovirta", käänsin katseeni kuningatareen. Katsoin samalla kuinka muut pentutarhan pennut söivät omia palojansa vesimyyrästä. Katseeni valahti uudestaan tähän riistaksi kutsuttuun asiaan. Olisin ehkä tahtonut lisää, mutta se oli Vuokkovirran ruoka. Eikä siitä riittäisi edes kaikille toista palaa. Joutuisin siis oottamaan vielä tovin aikaa, että voisin itse saada syödä vesimyyriä ilman, että se ytyisi jakaa.
"Marjapentu?" Vuokkovirta kydyi minulta. Käännyin katsomaan naarasta.
"Mitä?" kysyin hölmistyneenä. Päässäni pyöri vieläkin vaikka kuinka monta kuvajaista vesimyyristä.
"Olit kysymässä jotakin?" Vuokkovirta avusti minua muistamaan. Pudostelin päätäni. Olin taas unohtanut oleellisen yhden asian takia. Naurahdin hiukan.
"Onko olemassa muutakin riistaa kuten tämä vesimyyrä? Kuten vaikka maamyyrä?" kysyin heilauttaen häntääni innoissani pentutarhan maata vasten.

// Vuokko? Muut pennut?

Nimi: Elandra

08.06.2018 20:38
Ruskatassu: 4kp -

Mesiviiksi: 16kp - Tonni täynnä!

Helmiäisvirta: 51kp! - Voit nyt saada oppilaan!

Putousvirta: 8kp -

Vuokkovirta: 23kp! -

Pääskytassu: 13kp -

Unikkopentu: 10kp -

Päivätassu: 8kp -

Salamasydän: 2kp -

Nokihäntä: 11kp -

Marjapentu: 11kp -

Jäätikkötassu: 9kp -

Nimi: Jäätikkötassu

08.06.2018 17:18
Silmäilin Hiiripisaraa epäuskoinen ilme kasvoillani. Hän näytti siltä, että voisi purskahtaa itkuun lähes minä hetkenä tahansa. Minä kuitenkin pidin mielessäni, että hän oli kuolonklaanilainen. Kuolonklaanilainen. Heihin ei pitäisi luottaa missään tapauksessa. Naaras kuitenkin esitti osaansa varsin vakuuttavasti, se täytyi myöntää. Mutta mitä ihmettä hän oikeastaan mahtoi yrittää? Oliko tämä joku Kuolonklaanin juoni, saada kissat säälimään heitä ja näin ollen heitä voitiin käyttää hyväksi? Tai ehkä Hiiripisara oli vain typerä sekopää, joka luuli, että jokaista vastaantulevaa kissaa saattoi höynäyttää tuosta vain. No, hän oli valinnut väärän kissan. Minua ei noin vain huijattaisi. En uskoisi hänen valheitaan tuosta vain, en ollut enää mikään nuori pentu, joka ei tajunnut toisen manipulointia. Katsoin Hiiripisaraa mietteliäänä, koska en ollut varma, mitä kaikkea sanoisin hänelle. Hän voisi hyökätä kimppuuni, jos menisin liian pitkälle. Toisaalta en halunnut sääliä häntä, yrittää olla kylmän kohtelias ja saada häntä näin häipymään paikalta, minun teki mieli nälviä tuota typerää naarasta. Hänkö muka soturi?
"Hiiripisara..luuletko tosissasi, että minä olen vielä joku pentu, jota voit höynäyttää tuosta vain ja sen jälkeen käyttää hyväksesi, ilman että toinen kerkeää tajuta mitään?" kysyin tahallani ja katsoin häntä silmiin.
Naaras siristi hiukan silmiään ja kääntyi kunnolla minua kohden.
"Sinä valehtelet. Oikein hyvää näyttelemistä, mutta ei tehoa minuun", sanoin jyrkästi.
En oikeastaan ollut varma, näyttelikö naaras vai ei. En vain osannut luottaa häneen, en ollenkaan. Minua ei ollut kasvatettu siihen, että luottaisin kuolonklaanilaisiin. Ainahan oli se mahdollisuus, että olin väärässä, mutta suljin sen ajatuksen mieleni ulkopuolelle. Suoltaisin jotakin soopaa sanoiksi, ja toivoisin osuvani oikeaan ja näin saamaan Hiiripisaran..lähtemään? Ainakin tajuamaan, että hän ei voisi pitää enää teatteriaan yllä..jos sellaista edes oli.
"Haluat kuulemma lähteä, mutta muissa klaaneissa ei hyväksytä sinua. Ei tietenkään, mutta mielessäsi ei ole varmaan käynyt erakon vaihtoehto? Yrität olla liian säälittävä, kun kerrot kaiken olevan mahdotonta vaikka mahdollisuuksia on", sanoin ja tuijotin häntä ylimielisesti, hädin tuskin pysyen itsekään omien ajatusteni ja sanojeni perässä.

//Hiiri? :')

Nimi: Vuokkovirta

08.06.2018 16:27
Säpsähdin hereille varhain aamulla. Katsahdin pentutarhasta ulos. Aurinko ei ollut vielä noussut, ja Hopeahäntäkin loisti vielä taivaalla melkein kokonaisena. *Tänään voisin näyttää pennuille jotain uutta*, ajattelin hieman unisena. Haukottelin makeasti ja kampesin itseni istumaan. Ravistelin unihiekat silmistäni, ja nousin seisomaan ravistellen häntääni. Jäseneni tuntuivat hiukan kankeilta, sillä kaksi pentua oli nukkunut minua vasten. Ojentelin jalkojani, ja hiippailin sitten hiljaa leiriin, jossa ei ollut ketään. Haravoin katseellani leiriä etsien jotain tutkittavaa pennuille. Hetken päästä katseeni osui tuoresaaliskasaan. *Olisi hyvä, jos pennut voisivat totutella riistaan. Sitten oppilaiksi tultuaan he tietäisivät edes jotain ruoastamme*, keksin. Mielestäni ajatus oli hyvä, joten tassuttelin leirin poikki tuoresaaliskasalle, ja poimin sieltä pullean vesimyyrän. Katsoin taivasta, josta olivat jo kaikki tähdet himmenneet, ja aurinko alkoi hiljalleen nousemaan. leiriin saapui heti pari soturia, jotka kuitenkin vain nyökkäsivät minulle, kun kuljetin tuoresaalista leiriin. Tai no, eihän se aivan tuoretta ollut, sillä se oli napattu varmaan eilen illalla, mutta se kelpaisi. Nyökkäsin kissoille takaisin, ja kiihdytin vauhtia, jotta pääsisin pentutarhalle, ennen kuin kukaan heräisi. Katsoin taas aurinkoa, joka oli jo suurimmaksi osaksi noussut, ja loi säteitään pentutarhalle. Huokaisin, sillä aavistin että ainakin yksi pentu olisi herännyt auringonvaloon. Loikin loppumetrit pentutarhalle, mutta hidastin vauhtia astuessani sisään. Pyrin olemaan mahdollisimman hiljaa, ja tarkastin, nukkuivatko kaikki pennut vielä. Marjapentu oli hereillä, mutta kaikki muut näyttivät vielä nukkuvan. Marjapentu nousi salamana ylös, ja katseli minua toiveikkaasti. Sitten hänen katseensa kohdistui kantamaani vesimyyrään, ja hän näytti tarkastelevan sitä.
"Mitä se on?" pentu kysyi loikaten vierelleni. Mietin, mitä vastaisin kysymykseen, kun kuulin Simpukkapennun tuhinan. *Ehkä pitäisi herättää muutkin, jotta opetus tulisi kaikille?* pohdin. Huomasin, kuinka Marjapentu hiipi kohti hampaissani roikkuvaa tuoresaalista, mutten estänyt häntä. *Jos hän haluaa totutella siihen noin, niin en estä häntä*, päätin. Sen sijaan katselin tätä huvittuneena, ja laskin vesimyyrän maahan. Marjapentu alkoi vaania vesimyyrää pentumaisesti, ja läimäisi lopulta sitä. Tuoresaalis kierähti kyljelleen, ja Marjapentu ilmeisesti pelästyi sitä, sillä hän hyppäsi jokseenkin kauhistuneen näköisenä ilmaan.
"Miksi se liikkui!?" pentu huudahti silmäillen vesimyyrää pelästyneenä, ja nauroin, ennen kuin ehdin tukahduttaa nauruani. Marjapentu kääntyi ihmeissään minuun päin. *Toivottavasti hän ei pahoittanut mieltään!* ajattelin hieman katuvaisena, koska en ollut pystynyt pidättämään nauruani. Marjapentu tuhahti.
"Tämä olento edessäsi on riistaa, jota me kissat syömme. Emme voi ainiaan juoda maitoa. Ja tämä kyseinen yksilö on vesimyyrä. Se on melko yleinen Jokiklaanin mailla", selitin tälle melko kuuluvalla äänellä, toivoen että muutkin pennut heräisivät. Marjapentu oli selvästikin kiinnostunut puheistani, sillä hän uskalsi jo lähestyä sitä vähän. Tämä katsoi toiveikkaasti vesimyyrää.
"Saanko maistaa?" tämä kysyi toiveikkaasti, "Kilttii!"
"Saat maistaa heti, kun olemme herättäneet muutkin pennut ja selittäneet heille mikä tämä on. Sitten te kaikki saatte syödä sitä, jos vain haluatte", mau'uin Marjapennulle ystävällisellä äänensävyllä.
"Voisitko auttaa minua herättämään muutkin pennut?" kysyin tältä toiveikkaan näköisenä, "Sitten pääsisit nopeammin maistamaan." Odottamatta tämän vastausta, aloin jo kierrellä pentutarhassa, ja herättelin pentuja. Näytti siltä, että Marjapentukin oli herättänyt yhden tai kaksi. Kun kaikki pennut olivat hereillä, näytin heille vesimyyrän, ja kerroin heille saman, minkä olin sanonut Marjapennullekin.
"Nyt saatte maista sitä. ottakaa jokainen ainakin yksi haukku, niin tiedätte suurin piirtein, miltä se maistuu", sanoin lopuksi ja otin sitten itse pienen palan, kuin esimerkiksi pennuille. Sitten peräännyin vähän kauemmas, antaen pennuille tilaa. En kiinnittänyt heidän maisteluihinsa juurikaan huomiota, vaan istuuduin vähän kauemmas valmiina ottamaan kysymyksiä vastaan, jos niitä ilmenisi.

//Pennut? Sori, tönkkö

Nimi: Helmiäisvirta

08.06.2018 11:25
"Mitä sitten?" Nokihäntä maukui kysyvästi. Olimme saaneet makuusijan valmiiksi, keskustelleet, muttemme oikein tehneet mitään.
"Vähän ehkä turhan viileää uinnille" mau'uin.
"Mutta juuri sopivaa juoksukilpailulle jokeen" Nokihäntä maukui pilke silmäkulmassaan.
"Saat etumatkaa" kolli lisäsi. Mietin sopivan vastauksen ja mau'uin:
"En olisi tarvinnut, mutta kai sitten"
"Pian olet eri mieltä!" Nokihäntä maukui huvittuneena. Kävelimme kohti leirin sisäänkäyntiä. Minä kävelin vähän edemmäs, mutta Nokihäntä jäi sisäänkäynnille.
"Valmiina!" huusin.
"Hep!" Nokihäntä maukaisi ja lähdimme molemmat pinkomaan joelle. Annoin maan vilistä käpälieni alla ja kiristin tahtia tuntiessani Nokihännän hönkivän hännässäni. Niin kiristi Nokihäntäkin ja pian kolli oli jo rinnallani. Pingoimme minkä pystyimme, kiihdytimme vauhtiamme sitä mukaa, kun toinen kiihdytti. Joki näkyi edessämme ja sain venytettyä askeliani vielä vähän pidemmiksi. Nokihäntä oli vain puolikkaan hännänmitan perässäni, jos sitäkään. Loikkasin hännänmitan joenpengertä ennen ja molskahdin veteen samaan aikaan, kun Nokihäntä.
"Voitin sinut!" huudahdin ravisteltuani vedet korvistani.
"Etkä!" Nokihäntä maukui.
"Minä menin kokonaan jokeen" väitin. Se oli totta, mutta tiesin kyllä ettei sitä lukenut säännöissä.
"Sitä ei ollut säännöissä" kolli luki ajatukseni.
"Tasapeli sitten" mau'uin.
"Taspeli" Nokihäntä toisti.
"Mutta minä voitin kyllä vähän enemmän" mau'uin pilke silmäkulmassani.
"Murr!" Nokihäntä maukui leikillään ja loikkasi päälleni niin, että pulahdimme molemmat veden alle. Lätkäisin Nokihännän korvaa etukäpäläälläni ja Nokihäntä minun. Otin Nokihännästä tukea ja pulpahdin veden pinnalle. Pian Nokihäntäkin nousi veden alta.
"Me olemme ihan niin kuin joitain oppilaita" mau'uin huvittuneena.
"Toinen oli vielä äsken" Nokihäntä kiusoitteli leikillään. Huokaisin dramaattisesti.
"Täytyykö minun muistuttaa sinua jostain?" mau'uin.
"Ilmeisesti" kolli maukui.
"Siinä tapauksessa" naukaisin ja loikkasin Nokihännän päälle niin, että olimme taas veden alla. Musta kolli leikki alistuvaa ja antoi minun painaa hänet pinnan alle, mutta hänen päältään siirtyessäni tuo loikkasi minun selkääni. Painimme taas veden alla, kunnes päätin että nyt riitti. Nousin ylös Nokihäntä vieressäni.
"Muistatko nyt, kuinka sotureita kunnioitetaan?" kysyin leikilläni.
"Totta kai" Nokihäntä maukui muka viatonta esittäen. Hymähdin kollin pelleilylle. Tämänlainen ajanvietto oli oikein mukavaa ja kaiken lisäksi tutustuin samalla uuteen kissaan.

//Noki?

Nimi: Nokihäntä

08.06.2018 09:53
Naurahdin huvittuneena Helmiäisvirran sanoille. Olihan soturina tietenkin vapaampaa kuin oppilaana, mutta kuului soturin tehtäviin kuitenkin tietty vastuu. Jokaisen kuului auttaa klaania eeinäisin tavoin, eikä niistä tehtävistä voinut luistaa. Piti olla silloin paikalla, kun tarvittiin, eikä lorvailla missään metsässä aivan joka päivä. Oppilaana mestari sanoi, mitä piti tehtä. Soturina taas pitää itse päättää, mitä tekee.
"Niin. Olet oikeassa, mutta soturin tehtäviin kuuluu myös vastuuta", maukaisin hymyillen.
"Voin vain kuvitella minkälainen vastuu sitten päälliköllä on", sanoin huokaisten. Minun teki mieli lisätä perään 'ja oikeastaan tiedänkin sen'. Muistin kyllä Tähtiklaanilta saamani ennustuksen ja onnekseni onnistuin. Pimeyden metsä ei niin vain Jokiklaanissa valtaa saa! Ravistelin päätäni karkottaakseni muistit mielestäni. En halunnut enää ajatella nitä. Tuli vain stressaantunut olo. Piti keskittyä nykyhetkeen, eikä miettiä liikaa menneitä.
"Mitäs sitten?" lausahdin kysyvästi.Voisimme ehkä tehdäkin jotain vielä, jos se vain Helmiäisvirralle kävisi. Minulle ainakin. Välillä, kun kumppanini on partiossa, Puumatassu ties missä mestarinsa kanssa ja oppilaani viettämässä vapaa-aikaa - jota annoin hänelle hyvien saalistusharjoituksien jälkeen -, minulla ei ollut enää tekemistä. Ei muuta kuin hieman vieraimpiin kissoihin tutustumista, pienellä metsästysretkellä käymistä sekä nukkumista ja lepäämistä.

//Helmiäinen? Sori, tuli aika tönkkö ja sekava :/

Nimi: Marjapentu

07.06.2018 19:05
Isäni tarinat Myrskyklaanista olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta silmäni alkoivat hiljattain valua kiinni. Yhdessä kohtaa silmäni olivat jo kiinni ja olin melko varma, että saatoin jopa kuorsata siinä ohessa. Heräsin kuitenkin sii kohtaa, kun tasapainoni ei enää riittänyt jaa kaaduin maahan. Kohtasin siinä samassa monen pennun sekä isäni Mesiviiksen ja kuningatar Vuokkovirtauksen katseet. Punastuin hiukan, mutta väsymyksen pohjalta en onnistunut edes pidättelemään haukotustani. Vilkaisin nopeasti lapani ylitse Vuokkovirtaan, joka hymyili lämpimästi.
"Ehkä teidän kannattaisi käydä jo nukkumaan. Tunnutte kaikki hyvin unisilta, enemmän tai vähemmän", Vuokkovirta maukaisi ystävällisesti. Käänsin kuitenkin meripihkaiset silmäni kohti Mesiviikseä.
"Voitko tulla huomenna kertomaan enemmän?" kysyin katsoen isääni erittäin suloisella katseella. Minua todella kiinnosti Myrskyklaani ja siellä puiden seassa liikkuvat kissat enemmän kuin Tuuliklaani nummineen tai Varjoklaani soineen. Räpäytin silmiäni pari kertaa toiveikkaasti.
"Enköhän minä jossakin vaiheessa ehdi tulla kertomaan kertomukseni loppuun asti", Mesiviiksi vastasi. Heilautin häntääni innoissani, mutta uusi haukotus keskeytti ajatukseni. Lähdin käpyttelemään kohti sammalpetiä, jolle lopulta käperryin ja nukahdin.

Aamulla aurinko paistoi kirkkaasti suoraan silmääni. Urahdin tympääntyneenä. Käänsin katseeni pois kirkkaasta valosta, mutta tiesin että en saisi enää unta. Kerran Aurinko oli minut jo päättänyt herättää, olisi minun siis pysyttävä hereillä. Siispä makoilin pitkän aikaa pentutarhan sammalilla vain miettien mitä uusi päivä toisi tällä kertaa mukanansa. Lopulta kuulin kissan askelten lähestyvän. Pääni nytkähti heti suuaukon suuntaan. Auringonvalon siivittämänä huomasin Vuokkovirran palaavan pentutarjalle suussaan jokin pieni karvainen möykky. En valon takia erottanut mikä se oli. Nousin silmänräpäyksessä pystyyn ja katsoin naarasta toiveikkaasti.
"Mitä se on" loikkasin kuningataren vierelle. Kuulin kuinka Simpukkapentu tuhisi takanani. En kuitenkaan piitannut sisarusteni tuhinasta. En uskonut heidän minun mau'untaani heräävän. Pähkinäpentu ja Simpukkapentu nukkuivat aina niin sikeästi, että oli ihme jos edes potkaisemalla jompaa kumpaa sai vastaukseksi murahduksen. Nyt huomioni oli kuitenkin kiinnittineenä täydin Vuokkovirtauksen suussa olevaan möykkyyn. Hiivin lähemmäs kuningatarta, joka katsoi perääni huvittuneena. Ryhdyin pentumaisesti vaanimaan tätä karvaista olento ja läimäisin sitä etutassullani. Se kierähti kyljellensä ja loikkasin ainakin hännänmitan verran ilmaan.
"Miksi se liikkui!?" huudahdin. Vuokkovirta nauroi minulle. Käännyin katsomaan kuningatarta ihmeissäni. Mitä hauskaa tässä tilanteeessa muka oli? Tuhahdin.
"Tämä olento edessäsi on riistaa, jota me kissat syömme. Emme voi ainiaan juoda maitoa. Ja tämä kyseinen yksilö on vesimyyrä. Se on melko yleinen Jokiklaanin mailla", Vuokkovirta selitti. Tuntui kuin olisin juuri kuullut jotakin normaalia, kerrankin. Kissojen nimetkin olivat monimutkaisempi asia kuin tämä. Katsoin toiveikkaasti vesimyyrää.
"Saanko maistaa?" kysyin aivan yhtä toiveikkaasti. "Kilttiii!"

// Vuokko?

Nimi: Helmiäisvirta

07.06.2018 16:54
"Eikä sinun ole pakko kertoa mitään ellet halua" Nokihäntä lisäsi vielä. Hän oli pyytänyt minua kertomaan itsestäni samalla, kun laittaisimme makuusijaa minulle. Mietin, mitä kertoisin.
"Minä en tiedä ihan kauheasti itsestäni. Synnyin Jokiklaaniin lehtikadon loppupuolella. Muistatkin ehkä?" mau'uin.
"Muistan. Olit aina tiellä, kun yritti mennä hakemaan tuoresaalista" Nokihäntä maukui huvittuneena. Tunsin, kun puna levisi poskilleni, mutta jatkoin silti.
"Vanhempani antoivat minulle nimeni sen mukaan, miten juuri sinä aamuna hyvin kasteiset kaislat helmeilivät kauniisti aamuauringossa." mau'uin. Emoni oli kertonut minulle paljon siitä aamusta.
"Kaunista" Nokihäntä maukui asetellessaan sammalia.
"Mistä sinä sait nimesi?" kysäisin. Katsoin Nokihäntää ja tajusin sen olevan aivan ilmeistä.
"Siitä minkä värinen olen" kolli maukui.
"Pentuna olin hyvin levoton. Joskus mietteissäni ja murehtimassa ties mistä, joskus taas täysillä mukana kaikessa. En tiedä, mistä se johtui, mutta oppilaana sain enemmän itseluottamusta" kerroin.
"Ja sinä pyörit ympyrää selittäessäsi. Entä jos auttaisit minua?" Nokihäntä maukui huvittuneena. En ollutkaan tajunnut pyörivän taas ympyrää, mutta niin siinä oli käynyt. Makuusija oli jo melkein valmis, enää hienosäätö oli jäljellä.
"Entä sinä?" mau'uin. Katsahdin Nokihäntään, joka oli ruvennut miettimään, mitä kertoisi. Nappasin hampaillani risuja ja pikkukiviä sieltä täältä vuodetta odotellessani.
"Synnyin siskoni kanssa lehtikadon aikaan tänne, Jokiklaaniin. Emoni on Valkohäntä ja isäni Lohiselkä. Lohiselkä tosin kuoli" kolli naukui. Hän piti hetken aikaa taukoa, ennen kuin jatkoi.
"Ahvenleuka oli mestarini, kun sain oppilasnimeni. Hän oli hyvä mestari" Nokihäntä kertoi.
"Salamasydän oli parantajan pesällä koko sen ajan, kun olin oppilas" kerroin.
"No, kuten kuten tiedät, Aamukynsi on kumppanini. Minulla on kolme pentua, Puumatassu on ainoa elossa oleva. Liplatuspentu ja Loikkatassu kuolivat" Nokihäntä maukui surullisena. Olimme saaneet työmme valmiiksi ja istuuduimme nyt valmiille makuusijalle.
"Voi parkaa" mau'uin.
"Jos saamme Rämetuskan kanssa pentuja, en kestäisi, jos joku heistä kuolisi" nau'uin surullisena.
"Minun isäni syntyi Tuuliklaanissa, mutta hän muutti isänsä luo tänne Jokiklaaniin" kerroin. Kun olin ollut pieni, isä oli kertonut minulle Tuuliklaanista. Olin tyytyväinen elooni Jokiklaanissa, sillä Tuuliklaanin reviirillä ei ollut minkäänlaista suojaa. Paitsi maanalaiset kolot. Yh.
"Minun emoni on Myrskyklaanista" Nokihäntä maukui.
"Vähän niin kuin Mesiviiksi?" kysyin.
"Juuri niin" kolli vastasi.
"Millaista on olla mestari?" kysyin hetken mielijohteesta.
"Mukavaa, mutta stressaavaa. Olet vastuussa toisen kissan oppimisesta. Pelottavaa!" soturi maukui. Osasin kyllä kuvitella sen.
"No millaista on olla Jokiklaanin soturi?" Nokihäntä kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Mahtavaa! Vielä mahtavampaa kuin oppilaana olo ja se oli mahtavaa! Ei ties keitä mestareita ja heidän määräyksiään!" mau'uin. Katsoin Nokihäntää hymyillen. Näin hommattiin ystäviä. Tai tuttavia. Puhumalla. Ja siinä, siinä minä olin hyvä. Olin mestari puhumaan.

//Noki?

Nimi: Nokihäntä

07.06.2018 13:32
En kiinnittänyt huomiota Helmiäisvirran sanoihin, sillä en kuullut mitä vaaleanharmaa naaras oli sanonut. Tuskin se mitään tärkeää oli ollut, kun toinen oli niin hiljaa sen sanonut. Keskityin sammaleen irrottamiseen. Homma oli minulle helppoa ja tuttua, olinhan tehnyt sitä jo monet kerrat.
Sammalta alkoi hetkien kuluessa olla kasassa yhä enemmän. Tiesin, että parin palan jälkeen saataisiin jo hyvä vuode tehtyä. Parin palan jälkeen lopetinkin puuhan.
"Nämä varmasti riittävät", maukaisin pieni hymyn tapainen huulillani. En ollut tutustunut Helmiäisvirtaan ollenkaan ja ajattelin ehkä nyt olevan sen aika - kunhan ensin olisimme kantaneet sammaleet leiriin, sillä ne suussa puhumisesta tulee kyllä vaikeaa. Nappasin puolet kasan sammalista hampaisiini ja Helmiäisvirta teki samoin. Annoin naaraan mennä ennen minua. Lähdin itse jolkottamaan Helmiäisvirran perään.
Leiriin saavuttuamme suuntasimme sotureiden pesälle. Sujahdin naarassoturin perässä hämärään pesään. Tassuttelin Helmiäisvirran paikan luokse ja laskin sammaleet maahan.
"En tiedä sinusta juuri mitään", yritin aloittaa jonkinlaista keskustelua välillemme, "joten... haluaisitko kertoa minulle itsestäsi?" Aloitin auttamaan sammalvuoteen tekemisessä samalla, kun odotin kysymykseeni vastausta.
"Eikä sinun ole pakko kertoa mitään ellet halua", lisäsin vielä hetken kuluttua ennenkuin Helmiäisvirta oli edes ehtinyt vastata kysymykseeni. En halunnyt pakottaa ketään kertomaan itsestään mitään. Eiväthän kaikki halunneet. Minua kuitenkin kiinnosti kuulla lisää Helmiäisvirrasta - enhän tiennyt kuin naaraan nimen.

//Helmiäinen?

Nimi: Salamasydän

06.06.2018 21:17
Olin päässyt parantajan pesästä ja olin metsästysretkellä. Leiriin palattuani etsisin Helmiäistassun ja opettaisin hänelle erikoistemppuni. Mutta äsken oli mennyt aika pahasti pieleen. Taas. Taas saaliini pääsi taas pakoon. Huokaisin turhautuneesti. Miksi kaikki aina menee pieleen? Suuni oli täynnä sulkia, muttei lintua. Se oli päässyt pakoon, koska otteeni oli pettänyt.
* Mikä epäonnen päivä tämäkin on?!*
Kompuroin ylös juurakosta ja sylkäisin höyhenet suustani.
* Hyvinpä alkoi tämäkin aamu..*
Aukaisin suuni ja maistelin ilmaa, yrittäen löytää vaihtoehtoisen saaliin. En haistanut mitään, mutta kuulin takaani rapsahduksen. Hiiri tuulen alapuolella. Paikansin sen kuulollani ja pudottauduin vaanimisasentoon, lähtien hiipimään sitä kohti.

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com