Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Tuuliklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lepakkotassu

22.03.2017 21:56
"Sinun on kierähdettävä näin ja sitten huitaistava käpälälläsi." Ukkosraita kierähti kyljelleen ja tuli salamannopeasti takaisin jaloilleen. Hän huitasi käpälällään ilmaa.
"Nyt ymmärän", nau'uin viimein. Olimme harjoittelemassa taistelua ja Ukkosraita oli parhaillaan näyttämässä uutta, hieman haastavaa taisteluliikettä. Minun oli ensin kierähdettävä ja noustava nopeasti takaisin jaloilleni. Sitten minun oli huitaistava käpälälläni ilmaa. Yritin parhaani mukaan kierähtää ketterästi, mutta tömähdin aina vain kivuliaasti selälleni.
"Äh, en opi tätä ikinä", mutisin turhautuneena.
"Sinun on vain harjoitelta enemmän. Kyllä sinä sen varmasti opit pian", Ukkosraita maukui.
Jatkoimme harjoittelua vielä jonkin aikaa, kunnes olin oppinut kierähdyksen jo jotenkin. Yritin nyt harjoitella koko liikettä. Huokaisin syvään ja yritin keskittyä mahdollisimman hyvin. Aloitin liikkeen kierähtämällä ketterästi sivulle. Se onnistui mielestäni ihan hyvin. Nousin takaisin jaloilleni ja sen jälkeen huitaisin käpälälläni ilmaa.
"Näinkö?" kysyin.
"Hyvä!" Ukkosraita huudahti. "Juuri noin."
Hymyilin iloissani ja jatkoimme vielä hetken harjoittelua.

Nimi: Routakukka

22.03.2017 20:01
Seurasin Naaliturkkia leirin suuaukolle. Herhiläisraita ja Haukkamyrsky odottivat sen vieressä.
"Lähdetään. Kierrämme ensin Jokiklaanin rajan", Haukkamyrsky, joka oli partion johtaja, maukui. Nyökkäsin samalla, kun pujahdimme leirin suuaukosta ulos. Pieni tuulenvire pörrötti mukavasti turkkiani, kun jolkotimme kohti Jokiklaanin rajaa, putousta. Naaliturkki jolkotti jäljessäni ehkä hiukan ajatuksissaan. Haistelin innoissani ilmaa. Ilma alkoi jo tuoksua hiirenkorvalta. Tulisipa se jo pian! Lumi oli alkanut jo kovaa vauhtia sulaa ja jossain paikoissa saattoi olla loskaa, joka kasteli tassut litimäriksi. Pian erotin joen, joka laskeutuisi kohta putoukseksi. Huomasin, että taivas oli muuttunut pilviseksi ja pietä tihkua alkoi satamaan. Se ei nyt haitannut, sillä pieni tihku virkistäisi minua. Käänsin katseeni takanani jolkottavaan Naaliturkkiin.

//Naali? Sori tönkkö tarina, mut mun aivot ei toimi xdd

Nimi: Pilvitassu

22.03.2017 17:22
"Tuolla!" Toivotassu hihkaisi huomatessaan eräällä aukealla heinien ympäröimällä alueella puuhaamassa jotakin.
"Pidä hiljempaa ääntä, että se ei säikähdä", mau'uin naaraalle huvittuneesti ja lähdin sitten hiipimään hennoin askelin kohti jänistä. Lähestyminen oli vaikeaa, koska ympärillä ei ollut heiniä tai muuta aluskasvillisuutta, joka piilottaisi minua edes vähän, mutta nyt jouduin lähestyä sitä hyvin varovasti, että se ei huomaisi minua. Lähestyin jänistä takaapäin, jotta minulla olisi edes jotain mahdollisuutta päästä tarpeeksi lähelle. Vilkaisin pikaisesti Toivotassua, joka oli näköjään hiipinyt koko matkan vähän jäljessä minusta. Pian astuin vahingossa tassullani oksan päälle, joka katkesi rasahtaen samalla hyvin äänekkässti.
*Voi ei, nyt se kuuli*, mietin katsoessani jänistä, joka vilkaisee taakseen ja huomatessan minut ja Toivotassun tämä lähtee hiekkapöllyten karkuun. Ponkaisen myös nopeasti eteenpäin ja lähden takaa-ajoon. Alkaessani saavuttaa otusta, tunnen yhtäkkiä, kuinka tassuni osuu johonkin asiaan maassa, joka nytkäisee nopeasti jalkaani. Sen seuraamuksena lennän päin heinikkoa. Vasenta etutassuani, joka osui johonkin juttuun vihloo hieman. Kuulen, kuinka jäniksen askeleet loittonevat ja pian katoavat kokonaan. Toivotassu kurkistaa varovasti heinien seasta.
"Sattuiko?" hän kysyy hieman huolestuneena minun maatessa vieläkin maassa.
"Etutassuun koskee vähän, mutta ei paljoa", selitin vilkaisten etutassuani. Se näytti olevan aivan ehjänä vielä.
"Oletko varma?", Toivotassu varmisteli vielä katsoen epäuskoisena minun sinisiä silmiäni.
"Olen, ei hätää. Mihin minä kompatuin?" utelin oppilaalta, sillä en kerennyt siinä rytäkässä katsomaan, että mikä kumma se asia oli.
"Se oli juurakko, joka oli kaivautunut esiin maan alta", Toivotassu selitti tullen auttamaan minua ylös, vaikka olenkin ihan kunnossa.

//Toivo? Ja Pilvelle ei käynyt siis mitään pahaa. Se vaan venähti tosi pienesti ja siihen sattuu vaan vähän aikaa, eikä se tarvii mitää parantajaa.

Nimi: Lepakkotassu

21.03.2017 22:17
//Unta
Silmäni avautuivat hiljalleen. Räpyttelin niitä hetken, jotta saisin unihiekat pois silmistäni. Nousin jalloilleni ja kummastuin kovasti huomatessani seisovani keskellä metsää. Autiota, tyhjää metsää. Pälyilin ympärilleni ihmetellen ja kuiskasin hiljaisesti:
"Missä minä olen? Onko täällä ketään?
Hiljaisuus oli kuitenkin täyttänyt metsän ja tunsin voimakkaan tuulen niskassani. Tuuli sai nurmikon allani aaltoilemaan ja haistoin tuulessa häivähdyksen tuoreesta riistasta. Samantien terävöitin aistejani ja hetken kuluttua silmiini osuikin vain hiirenmitan päässä minusta oleva jänis, kuin se olisi siihen juuri jostain tupsahtanut. Vaikka hiivin sitä lähemmäs melko avoimessa maastossa puiden ympäröimällä aukiolla, se ei huomannut minua. Ravistelin päätäni saadakseni ajatukseni pois muusta turhasta.
*Keskity, Lepakkotassu!* huudahdin tomerasti itselleni mielessäni. Vaikka tuntuikin hölmöltä vaania jänistä, jonka olisi jo pitänyt huomata minut, jatkoin sitä silti. Olin pian aivan nuoren jäniksen takana ja valmistauduin hyppyyn. Keinutin takapäätäni hitaasti puolelta toiselle ja astuin vielä yhden askeleen eteenpäin. Käpäläni tuskin edes hipoivat maata.
Ponkaisin valtaisaan loikkaan ja laskeuduin kevyesti jäniksen niskaan. Nopeasti puraisin jänistä niskanahasta ja tunsin kuinka se valahti hervottomaksi allani. Olin juuri hihkaisemassa ilosta, kun maa allani katosi. Vajosin pimeään, päättymättömäön kuiluun.

Avsin silmäni salannopeasti. Oliko tämä vielä unta? Ei, ei ollut. Olin oppilaiden pesässä, onneksi.
Lämpimät makuualuset allani saivat minut kehräämään. Olisin halunnut nukkua vielä hetken, mutta aavistin, että Ukkosraidan antama tauko olisi jo päättymässä. Nousin jaloilleni ja ravistelin turkkiini tarttuneet makuualuset pois. Sen jälkeen nuolaisin käpälääni ja hieroin sillä kasvojani. Nuolasin vielä muutkin sekaisin menneet karvani sileiksi ja astelin ulos oppilaiden pesästä.
"Tulit juuri sopivasti", Ukkosraidan ääni kantautui samantien korviini. Käänsin pääni äänen suuntaan. Ukkosraita tassutti luokseni.
"Voisimme lähteä harjoittelemaan vähän taistelua", Ukkosraita maukui. "Lähdemme ihan pian."
"Selvä", nyökkäsin ymmärrykseksi.

//Joku?

Nimi: Toivotassu

21.03.2017 16:55
"Mikä me napataan, tässä on niin monta vaihtoehtoa?" Pilvitassu kysyi minulta. Nuuhkin mietteliäänä ilmaa. Kaikista tuoreempana haistoin jäniksen hajun ja sitten tuli vasta laimea linnun haju.
"Ehdottaisin että koittaisimme saalistaa jäniksen. Sen haju on kaikista tuorein tai sitten voimme koittaa lintua, mutta sen haju on paljon laimeampi", nau'uin mietteliäänä katsoen naaraan kirkkaansinisiin silmiin samalla kun odotin tuon vastausta. Huokaisin hiljaa ja katsoin valkeaa kissaa.
"No koitetaan saada se jänis kiinni", oppilastoverini hymähti ja lähti jäniksen hajuvanan suuntaan. Lähdin soturioppilaan perään nuuhkien samalla maata. Pidin korvani höröllään mahdollisten äänien varalta. Kyllä sen kuulisi jos jänis olisi vaikka jossain piilossa lumen keskellä.
"Haju on entistäkin tuoreempi täällä", kuiskasin edelläni menevälle valkealle naarassoturioppilaalle hiljaa.
"Tiedän", tuo vastasi nopeasti ja keskittäytyi pitämään askeleensa kevyinä ja niin ettei niistä kuuluisi ääntä. Minä tein samallalailla. Joustin paljon ettei kuulisi ylimääräisiä ääniä. Se ei helpottaisi saalistusta yhtään. Tuuli humisi korvissani ja se kutitti. Jouduin heiluttelemaan korviani.
"Tuolla!" hihkaisin hyvin hyvin hiljaisellä äänellä nähdessäni jäniksen nakertamassa jotakin aukealla nummella.

//Pilvi?

Nimi: Naaliturkki

21.03.2017 15:59
Siirsin katseeni hitaasti routakukasta edessäni olevaan hiireen. Siinä oli vielä syötävää. Näykin joitakin palasia hiirestä miettiessäni Hunajaviikseä. Varjoklaanin parantajaoppilas kummitteli mielessäni. Näin hänet jopa joskus yöllä unissani. Miksi en vain voi päästää irti naaraasta?
*Hän on kuitenkin tyysti toisen klaanin kissa!* ajattelin tuskistuneena. Eivät aivoni kestäisi tätä miettimistä. Mieleeni palasivat myös omat epätoivoiset sanani.
*Ota minut mukaasi.*
Unpotin hampaani hiiren rippeisiin ja ourin siitä puolet. Olinko oikeasti sanonut jotakin niin typerää? Enkä koskaan oppisi? Olen tuuliklaanin soturi, kotini on täällä, nummien ja jänisten luona. Katsoin mieyiskellen hiirtä ja puraisin siitä viimeisen palasin. Pian muistin Routakukan olevan yhä läsnä. Nostin katseeni naarassoturiin. Varapäällikkömme Multakynsi kuitenkin tassutteli paikalle. Käänsin katseeni uteliaana entiseen mestariini.
"Lähtisitteko rajapartioon Herhiläisraidat ja Pantteriviiman kanssa?" varapäällikkö kysyi. Pääosin tuon katse pysyi Routakukassa, mutta en välittänyt. Routakukka näytti olevansa hyvillään ehdotuksesta, joten nousin seisomaan ja venyttelin selkääni.
"Tuletko sinä?" Routakukka kysyi minulta. Huiskautin vain pienesti häntääni.
"En kai minä voi muutakaan", maukaisin tylymmin kuin oli tarkoitus. En vain tahtonut, että kukaan luulisi minun koko ajan ramppaavan rajalla siinä toivossa, että näkisin Hunajaviiksen. Tai edes merkin naaraan olleen paikalla.
"Hyvä", Multakynsi maukaisi välittämättä kylmästä asenteestani.
"He odottavat teitä leirin suuaukolla."
Kävelin varapäällikön ohi kohti Herhiläisraitaa ja Pantteriviimaa. Katsoin nopeasti lapani ylitse ja varmistin seurasiko Routakukka minua.

// Routa?

Nimi: Hiutaleturkki

21.03.2017 15:45
//JATKOO RAVALLE!\\

Katsoin eteeni, järkyttyneenä, hämmentyneenä ja iloisena. Siskoni, hän seisoi edessäni. Siskoni jota olin kaivannut.
"Ra-, Rapapolte", kuiskasin hyvin hiljaa, mutta luulisin hänen silti kuulleen sen. Mietin mitä sanoisin. Siskoni, jota olin kaivannut, hän seisoi nyt edessäni, juuri silloin kuin vähiten sitä odotan. Kyyneleet pyrkivät silmiini ja katumus pisti sydämeeni. Olin menettänyt hänet itsekkyyteni takia.
"Minä kaipasin sinua", kuiskasin hiljaa. Ensimmäinen kyynel vieri poskelleni. Astuin lähemmäs siskoani ja katsoin tuon silmiin.
"Anna anteeksi.." pidin tauon. Tunsin kuinka useampi kyynel vieri poskillani. "Että jätin teidät. Anna anteeksi itsekkyyteni", kuiskasin hiljaa ja käänsin pääni pois. Halusin selvittää välini rakkaan siskoni kanssa, kun hänet näin. Valmistauduin ottamaan Rapapoltteen haukut ja syytökset vastaan.

//Rapa?

Nimi: Tuisketurkki

20.03.2017 19:25
Kävely Näätätassun seurassa kului aluksi hiljalleen, kunnes aloimme hieman keskustelemaan. Mielestäni Näätätassu vaikutti hivenen ujolta, mutta piirre naaraassa oli yllättävän viehättävä. Jos sitä pystyi niin kuvailemaan.
"Oliko sinulla.. Jotakin asiaa, vai halusitko muuten vain jutella?" Näätätassu kysyi lopulta. Pysähdyin ja jäin tuijottamaan maata. Kasvojani poltteli ja toivoin todella, että Näätätassu ei olisi huomannut reaktiotani.
"Minä..." aloitin empien. Näätätassu tapitti minua tiiviisti vihreillä silmillään, joista paistoi uteliaisuus.
"Ehkä minä halusin vain jutella tai ehkä minulla oli asiaa... En enää edes tiedä", naurahdin nolona katse maassa. Mitä minä halusin sanoa? Miksi minä aina toimin asiaa ensin ajattelematta? Nielaisin ääneti. Voisinko sanoa näin Näätätassulle.
"Tuisketurkki?" Näätätassu naukui nimeni hiljaa.
"Olet viehättävä", mutisin. Sipaisin soturioppilan lapaa hännälläni ja käännyin ympäri. Lähdin tarpomaan eteenpäin. Pakeninko minä? En tiedä. Tuntui uskomattomalta, että minä todella olin sanonut Näätätassulle: olet viehättävä.
*Äh... Mitä päässäni oikein liikkuu?* mutisin itsekseni.
Tuntui pahalta, että olin jättänyt Näätätassun. Olin vain kävellyt pois. Miksi? Pysähdyin ja jäin seisomaan paikalleni. Toinen puoli minusta kehoitti palamaan leiriin, kun taas toinen palaamaan Näätäassun luokse.
*Olen typerys*, ajattelin.

//Näätä? Jes vihdoin pääsin nolaamaan Tuiskeen eiku- :D

Nimi: Untuva

20.03.2017 19:07
Toivotassu: 6kp

Lepakkotassu: 8kp

Pilvitassu: 6kp

Simpukkatassu: 5kp

Routakukka: 2kp

Näätätassu: 3kp

Nimi: Näätätassu

20.03.2017 16:31
Tuisketurkki istahti aukiolle.
"En joutunut odottamaan kauaa. Tulin juuri itsekin harjoituksista", vastasin nyökäten. Vilkaisin ujosti kollin kiiltäviä, vihreitä silmiä.
"Menemmekö siis?" hän naukui ja viittasi ulos leiristä.
"Mennään vaan", naukaisin ja tassutin ulos kollin edellä. Alkumatkasta kävelimme hiljaisuuden vallitessa.
"Mitä sinulle kuuluu?" Tuisketurkki naukaisi lopulta.
"Ihan hyvää", vastasin ja sain saman vastauksen kollilta. Nummilla haisi tuttu ja turvallinen ruohon haju nyt, kun suurin osa lumesta oli sulanut. Arvelin joen jo sulaneen, sillä ilmassa oli tuore tuoksu. Taivas oli pilvinen, mutta joskus aurinko aina pilkahti niiden raoista.
"Noh..", mutisin ja Tuisketurkki vilkaisi minua.
"Niin?"
"Oliko sinulla.. Jotakin asiaa, vai halusitko muuten vain jutella?" naukaisin jännittyneenä vilkaisten kollia.

//Tuiske? :D

Nimi: Routakukka

19.03.2017 18:10
Söin nopeasti kanini loppuun ja odotin, että Naaliturkki olisi saanut syötyä. Kolli näytti ehkä hiukan poissaolevalta, mutta en välittänyt. Hänellä saattoi olla väsy, kun oli käynyt juuri saalistamassa. Katselin pentutarhan edustalla istuvia Hiutaleturkkia ja Vapaudenlentoa. Muistelin, kuinka edellisessä elämässäni hoidin Lupiinihäntää, Pyrysilmää, Varputassua ja Ruusupiikkeä. Olin ylpeä edellisen elämän pennuistani. Käänsin katseeni takaisin Naaliturkkiin, joka söi viimeiset hiiren riippeet. Samassa näin sivusilmällä Multakynnen, joka oli tulossa meitä kohti. Käänsin katseeni rusehtavan oranssiin kolliin.
"Menisittekö te Herhiläisraidan ja Pantteriviiman kanssa rajapartioon?" varapäällikkö kysyi. Vilkaisin Naaliturkkia. Minulle ainakin kävisi, en ollut tänään tehnyt oikeastaan mitään järkevää, olin vain virunut leirissä.
"Tuletko sinä?" kysyin Naaliturkilta.

//Naali? c:

Nimi: Simpukkatassu

19.03.2017 09:52
"Simpukkatassu voitko auttaa minua järjestelemään kissanmintut?" kuului Ruusupiikin pyyntö.
"Tottakai voin", vastasin. Kävelin valkean mestarini luokse ja aloin järjestelemään kissanminttuja.
*Näitä tarvitaan, jos joku sairastuu viheryskään*, ajattelin.
"Kamomilla taitaa olla vähissä samoin persilja", totesin.
"Niinpä taitaakin. Pitäisiköhän meidän käydä hakemassa lisää?" mestarini ehdotti.
"Varmaankin. Lähdetäänkö?" kysyin.
"Mennään vain", Ruusupiikki vastasi. Lähdimme kävelemään pois leiristä. Nyökkäsin ohimennen Liitotähdelle ja Multakynnelle. Ajatella, että olin aikanaa auttanut Liitotähteä silloista Liitohäntää synnyttämisessä. Se ilo hänen kasvoillansa oli todella hieno. Nyt hänen pentunsa olivat jo isoja. Saavuimme Nelipuiden lähelle. Huomasin, että persiljaa ja kamomillaa kasvoi erään tammen juurella.
"Täällä", sanoin. Ruusupiikki tuli luokseni ja sanoi:
"Hyvin löydetty." Aloimme keräämään yrttejä.
*Kannattaa ottaa paljon, jotta ei tarvitse heti kerätä lisää*, mietin.
"Eiköhän tästä riitä ainakin kuuksi", Ruusupiikki totesi.
"Niin. Lähdettäisiinkö takaisin leiriin?" kysyin.
"Mennään vain", mestarini vastasi. Lähdimme kävelemään vieretysten kohti leiriä. Katselin aurinkoa, joka paistoi korkealla taivaalla.

// Leirissä //

Saapuessamme leiriin juoksin suoraan parantajanpesälle ja aloin järjestelemään yrttejä omille paikoilleen. Täytyy olla ahkera, jotta pääsen parantajaksi.

Nimi: Pilvitassu

17.03.2017 21:13
Vilkaisin nopeasti vierelleni, kun Toivotassu juoksi meidän välimatkamme umpeen ja siirtyi kävelyyn, kun oli päässyt minun rinnalleni. Nuuskin koko ajan valppaana ilmaa mahdollisista saaliseläimistä, joit lymyilee tuolla jossain heinien keskellä.
"Tänään on kyllä hieno keli", Toivotassu totsei pian vilkuilessan pilvettemälle siniselle taivaalla.
"Niin on", myönsin ja siirsin itse katseeni pilvettömälle taivaalle. Katsoin yhtäkkiä vahingossa suoraan häikäisevää aurinkoa, mutta siirsin katseeni nopeasti maahan. Toivotassu nyökytteli päällään.
"Kumpa jatkuisi tälläisenä eikä tulisi räntä sadetta, uskon kuitenkin että tule", Toivotassu huokaisi siirtäen katseensa taas pois sinertävältä taivaalta. Hetken päästä huomasin, kuinka Toivotassu kompuroi, mutta sai silti tasapainonsa hallittua. Tutkin hetken katseellani maata mahdollisien kivien tai juurakkojen varalta, johon naaras olisi voinut kompastua, mutta siinä ei ollut mitään sellaista.
*Mihin hän muka kompastui*, mietin. Katsoin Toivotassu kummastelevasti ja pystyin huomata, kun häntä nolotti tilanne.
"Kompastuin vain", naaras selitti tyynesti ja jatkoi matkaa eteenpäin.
"Mihin sinä kompastuit?" kysyin huvin vuoksi, sillä maassa ei ollut mitään epätasaisuutta, pelkkää hiekkaa vaan.
"Kiveen", Toivotassu vastasi, mutta hänen äänestä ja muutenkin huomasi, että hän valehteli.
*Hän taisi kompastua omiin tassuihinsa*, ajattelin katsoen edelleen nolostunutta oppilastoveriani.
"Suotta nolostelet, kaikki kompuroi joskus eikä sille voi mitään", sanoin naaraalle hetken hiljaisuuden jälkeen. Jatkoimme matkaa niin kauan, kunnes tuuli toi taas runsaasti riistaeläinten hajuja ja myös muiden klaanikissojen kummallisia tuoksuja, sillä olimme nyt melko lähellä rajaa.
"Mikä me napataan, tässä on niin monta vaihtoehtoa?" kysyin Toivotassulta. Naaras nuuhki hetken keskittyneesti hajuja, jotka leijuivat ympärillämme ilmassa.

//Toivo?

Nimi: Aamu

17.03.2017 20:56
Juuri saalistetun jäniksen mehevä tuoksu leijaili sieraimissani.
"Äh, en jaksa kantaa tätä", murahdin suu täynnä jäniksen karvaa. Hampaissani roikkui valtavan jäniksen hervoton ruumis, joka heilui hampaissani askelteni tahdissa. Laskin jäniksen hampaistani ja tunsin polkuanturoissani pistävän kivun.
"Minä autan sinua", kuulin takaani mestarini, Ukkosraidan nau'unnan.
"Parasta olisikin", murahdin puoliääneen. Olimme olleet Ukkosraidan kanssa metsästämässä ja olin ihan itse - tai melkein itse - napannut jäniksen. Ukkosraita oli jo opettanut minulle, mikä olisi paras tapa vaania jänistä ja miten sen saisi nopeiten kiinni.
"Onko nyt parempi?" Ukkosraita kysyi tartuttuaan hampaillaan kiinni jäniksen niskanahasta. Hänen silmissään kiilteli hilpeys, kuin en olisi itse pystynyt kantamaan jänistä, vaikka pystyinhän minä!
"Osaan kyllä itsekin", mutisin. Tunsin selässänikin kipua jäniksen raahaamisesta, ja olin oikeasti helpottunut siitä, että Ukkoraita oli puolestani kantanut jäniksen. En vain halunnut myöntää sitä.
Olimme saapumassa leiriin. Nappasin jäniksen mestarini hampaista ja laskin sen varovasti tuoresaaliskasaan.
"Ansaitset nyt tauon", Ukkosraita naukui ja kosketti hännällään kylkeäni. Räpäytin silmiäni ymmärrykseksi ja lysähdin aukiolle istumaan. Polkuanturoitani pisteli ikävästi ja irvistin tuskissani kivulle. Aloin nuolla polkuanturoitani pitkin vedoin ja tunsin kivun helpottovan.
"Saat toki syödä nyt", Ukkosraita maukaisi takanani. Kehräsin tyytyväisenä tuntiessani mahani kurninnan. Nousin jaloilleni ja nappasin tuoresaaliskasasta nuoren, pienen urosjäniksen ja astelin mestarini vierelle, joka oli jäänyt istuskelemaan aukiolle. Laskin jäniksen Ukkosraidan jalkojen juureen ja nyökkäsin saalista kohti.
"Tässä sinullekin."
"Kiitos", Ukkosraita maukui. Hänen äänestään kuului häivähdys lempeää, matalaa kehräystä. Istahdin kollin vierelle ja puraisin jäniksestä palan. Sen mehevä tuore maku tuntui lämmittävän minua ja sen pehmeä liha maistui maukkaalta.
"Todella hyvää", mau'uin suu täynnä jänistä.
"Niin on", Ukkosraita vastasi ja nuoleskeli huuliaan.

Olimme pian syöneet jäniksen loppuun ja olin päättänyt mennä hetkeksi oppilaiden pesään lepäämään. Nuolin vielä huuliani ja pesin viiksistäni viimeisetkin saaliin rippeet. Nousin jaloilleni ja sisältäni pääsi valtaisa haukotus.
"Taidan mennä hetkeksi oppilaiden pesään lepäämään, jos käy?" kysyin Ukkosraidalta.
"Käy se", Ukkosraita nyökkäsi. Tassutin raskain askelin kohti oppilaiden pesää ja asetuin makuualusilleni. Laskin häntäni kuononi päälle ja suljin silmäni. Yksi huokaus pääsi vielä sisältäni, kunnes nukahdin.

//Joku?

Vastaus:

*Lepakkotassu

Nimi: Toivotassu

17.03.2017 18:49
"Joku saa tästä suurikokoisesta jäniksestä itselleen maukkaan aterian", oppilastoverini sanoi katsoen jänistä.
"Ei ateriaa yhdelle, vaan jopa kahdelle", lisäsin ehkä hieman huvittuneena. Olimme saaneet kiinni aika isokokoisen jäniksen.
"Saalistetaanko vielä?" Pilvitassu kysyi. Isosta jäniksestä riittäisi jo kahdelle kissalle mutta kai me voisimme vielä saalistaa. Mitä enemmän saalista saamme sitä parempi. Täytyy huomioida myös kuinka paljon jaksamme raahata leiriin asti kaksin. Hymähdin hiljaa ja keskityin vastaamiseen.
"Vaikka, mennään nyt sinne nelipuulle päin", mau'uin ja aloin polkemaan hiekkaista lunta jäniksen päälle.
"Hautaan tämän, niin haetaan se myöhemmin", oppimastoverini maukui. Hautasimme jäniksen nopeasti yhteistyöllä hiekkaisen lumen alle. Se kävi siksi nopeasti kun meitä oli kaksi.
"Lähdetään", Pilvitassu maukaisi ja lähti kulkemaan verkkaisesti eteenpäin. Lähdin tuon perään ensin loikkien. Kun pääsin naaraan vierelle hiljensin vauhtini rauhalliseksi kävelyksi. Huokaisin hiljaa ja nuuhkin ilmaa. Vain laimea jäniksen haju leijaili ilmassa ja tuuli heikensi sitä. Sitä paitsi se taisi olla äskeinen kiinni saamamme jänis. Tuota hajua olisi todella turha seurata. Lisäsin tassuihini vauhtia kun huomasin alkaneeni jäämään jälkeen naarasoppilaasta.
"Tänään on kyllä hieno keli", totesin ja katsoin taivaalle jossa ei ollut tällä hetkellä pilvenhattaraakaan. Aurinko paistoi kirkkaana korkealla taivaalla.
"Niin on", naaraskissa sanoi. Nyökyttelin päätäni.
"Kumpa jatkuisi tälläisenä eikä tulisi räntä sadetta, uskon kuitenkin että tulee", huokaisin katsellen taivasta. Kompastuin omiin jalkoihini ja hain tasapainon. Huomasin Pilvitassun katsovan minua kummissaan. Korviani poltteli. Minua kuumotti ja ei ihme. Olin ihan nolona. Kuka voi kompuroida omiin tassuihinsa!? Rykäisin ja huokaisin hiljaa. Rauhottelin itseäni ja vedin syvään henkeä.
"Kompastuin vain", naukaisin tyynesti ja jatkoin matkaa. Mitähän Pilvitassu nyt minusta ajattelee?

//Pilvi?

Nimi: Untuva

17.03.2017 14:38
Tuisketurkki: 13kp

Näätätassu: 9kp

Pilvitassu: 6kp

Naaliturkki: 7kp

Routakukka: 2kp

Nimi: Tuisketurkki

16.03.2017 21:47
Raotin aavistuksen vihreitä silmiäni. En ollut nukkunut juurikaan, sillä olin jännittänyt tätä päivää. Olin pyytänyt Näätätassua kanssani kävelylle. Miksi naaras kiinnosti minua niin paljon?
*Näätätassu, sinä olet aivan liian mystinen*, ajattelin. Silmäilin ympärilleni pesässä. Hallasydän istui sammalvuoteellaan, sukien valkoista turkkiaan.
*Hän taitaa viedä Näätätassun harjoituksiin*, totesin silmäillessäni itseäni vanhempaa soturia. Kierähdin ympäri vaihtaen asentoa. Levoton tunne vihloi rinnassani.
*Mitä Näätätassu mahtaa ajatella minusta? Toivottavasti en ole hänestä tungetteleva*, huokaisin. Kuulin, kuinka Hallasydän poistui pesästä perässään Herhiläisraita. Kasvojani kuumotti hivenen ajatellessani Näätätassua. En kai minä pitänyt hänestä? Olinko ihastunut itseäni nuorempaan oppilaaseen? Ei Näätätassun iässä ongelmaa ollut, mutta en uskonut, että oppilas tulisi koskaan näkemään minua muuna, kuin Tuuliklaanin soturina ja ehkä ystävänä, jos sinäkään. Ravistelin päätäni ja nousin seisomaan.
*Lähden saalistamaan, jotta saan ajan kulumaan*, murahdin itselleni työntyen ulos pesästä.

Palasin takaisin leiriin kantaen suussani harmaata, kylmenevää hiirtä. Saapuessani takaisin leiriin, huomasin Näätätassun norkoilevan aukiolla.
*Toivottavasti hän ei ole joutunut odottamaan kauan*, totesin itsekseni. Vein hiiren tuoresaaliskasaan ja kävelin Näätätassun luo.
"Hei", nau'uin.
"H-hei", Näätätassu naukui.
"Jouduitko odottamaan kauan?" kysyin laskien katseeni maahan.

//Näätä? :D

Nimi: Näätätassu

16.03.2017 20:59
Kun Tuisketurkki asteli kohti piikkihernetunnelia, ravistin päätäni ja avasin suuni.
"Tuisketurkki, odota! Ky-kyllä minä tulen kanssasi", nau'uin epävarmasti mutta pakottauduin katsomaan kollin silmiin.
"Minä tulen, mutta.. Lähdetäänkö vasta, kun olen käynyt koulutuksessa tai jotakin?" jatkoin vielä ja katsoin Tuisketurkkia, joka näytti huojentuneelta. En tiennyt, mitä tuo ajatteli minusta, mutta päätin, etten pohdi sitä nyt.
"Mennään", Tuisketurkki sanoi lopulta ja viittoi minua leiriin. Loikin tuon edellä leiriin ja Hallasydän vinkkasi minut luokseen.
"Näätätassu", tuo naukaisi.
"Niin?"
"Kävisitkö viemässä klaaninvanhimmille tuoresaalista? Sitten voi ottaa myös itsellesi, ja lepää sitten, jotta jaksat huomenna", Hallasydän naukui ja otin tuoresaaliskasasta hampaisiini lihavan kanin. Kannoin sen piikkihernepensaan alla olevaan pesään, jossa klaaninvanhimmat nuokkuivat.
"Hei", naukaisin ja laskin pulskean kanin pesän lattialle. Hämärässä pesässä tuoksui pehmeä multa ja hiukan ummehtunut haju, joka tuli maan sisästä.
"Näätätassu", joku naukaisi ilahtuneena.
"Minä toin tuoresaalista teille. Tästä riittää varmasti teille kaikille, mutta hyvä Tähtiklaani sentään kuinka se on iso!" nau'uin ja tyrkkäsin saalista lähemmäs.
"Kiitos", he naukaisivat, kun loikin ulos pesästä hyvästit sanottuani.
Nostin itselleni tuoresaaliskasasta hiiren ja kyyristyin syömään sitä. Siinä ei mennyt kauaa, joten illan pimetessä ja tähtihännän ilmestyessä taivaalle, minä loikin pesän suulle. Pesässä nukkui jo muutamia kissoja. Jäin hetkeksi istumaan pesän suuaukkoon ja hengitin raikasta ilmaa. Sitten käperryin omalle sammalpedilleni suoraan oviaukon viereen ja kiedoin häntäni siististi käpälieni ympärille.

//Tuiskeh? :D

Nimi: Naaliturkki

16.03.2017 20:29
"Ei oikeastaan", Routakukka vastasi minulle ja nyökkäsin.
*En siis onneksi jäänyt mistään paitsi*, ajattelin huojentuneena. Nuolaisin etutassuani ja ryhdyin pesemään toista korvataustaani.
"Haetaanko jotain syötävää?" Routakukka ehdotti pian. Nyökkäsin ripeästi naaraalle, sillä nälkä kurni vatsassani pienesti. En vain tahtonut mennä syömään, sillä olin juuri ollut tapaamassa Hunajaviikseä. Lähdin seutaavaan Routakukkaa tuoresaaliskasalle ja katsahdin kävellessä mustiin tassuihini. Haistelin rauhassa tuoresaaliskasaa ja valitsin reunamilta hiiren. Huomasin kuinka Routakukka raahasi laihaa kania leirin reunalle. Hölkkäsin soturitaren perässä ja asettauduin aloilleni. Napoasin palasen hiirestä ja nielaisin sen heti. Mieleni olisi tehnyt hotkia hiiri, sillä nälkä kasvoi vain joka haukkauksella. Katsoin kuitenkin harkiten hiirtä ja lipaisin huuliani. Routakukan katse kääntyi pian minuun.
"Miltä tuntuu nyt olla soturi?" tuo kysyi. Käänsin katseeni suussani pala hiirtä. Pureskelin palasen nopeasti ja nielin sen.
"Ainakin minulla on enemmän vapauksia. Voin poistua leiristä ilman, että ylimääräiset silmäparit tarkkailisivat", maukaisin hieman poissaolevasti.
*Kuinka tuohon kysymykseen nyt olisikaan vastannut?*
"Miltä sinusta tuntui kun pääsit soturiksi?" kysyin puolestani ja haukkasin viimeisen palan hiirestä. Kaivoin pienen kuopan maahan ja hautasin pienet luut maahan. Jäin lipomaan vielä suupieliäni ja peiten kolosen.
"Varmastikin jännittävältä tai onnelliselta. Sait vapauden tassuihisi", maukaisin hiljaa ajatellen taas omiani.

// Routa?

Nimi: Routakukka

16.03.2017 18:45
Nyökkäsin.
"Ei oikeastaan", mau'uin ja nuolaisin vasenta etukäpälääni. Naaliturkki nyökkäsi ja istahti. Tunsin, kuinka nälkä kurni vatsassani.
"Haetaanko jotain syötävää?" ehdotin Naaliturkille. Valkea kolli nyökkäsi. Nousin seisomaan ja tassuttelin tuoresaaliskasalle. Kuulin, kuinka Naaliturkki tuli perässäni. Valikoin kasasta laihan kanin ja raahasin sen sotureiden pesän edustalle. Naaliturkki oli valikoinut kasasta hiiren ja istahti viereeni. Haukkasin kanistani palan. Se oli melko sitkeää, mutta se ei paljoa haitannut, sillä minulla oli hirmunälkä. Tuntui kuluvan vain hetken, kun huomasin, että kani oli melkein syöty. Haukkasin vielä pari palaa, kunnes kani oli kokonaan syöty. Käänsin katseeni Naaliturkkiin.
"Miltä tuntuu nyt olla soturi?" kysyin.

//Naali? Sry, tosi tönkkö tarina xc

Nimi: Tuisketurkki

16.03.2017 17:47
Palatessamme partiosta, pyysin Näätätassua odottamaan hieman. Soturioppilas oli pysähtynyt odottamaan minua kysyvä ilme kasvoillaan. Tassutin tämän luokse nopein askelin.
"Kun kompastuit, sattuko sinuun?" halusin varmistaa, että Näätätassu oli varmasti kunnossa.
"Oh, minä... Olen kyllä", Näätätassu kuulosti yllättyneeltä.
"Hyvä", nau'uin hymy kasvoillani. Näätätassu oli laskenut katseensa maahan, enkä nähnyt hänen kasvojensa ilmettä. Mitä naaras mahtoi ajatella? Ajatteli hän mitä tahansa, hänessä oli jotain mystistä ja kiehtovaa. Halusin tutustua häneen, vaikka en tiennyt, mitä hän itse minusta ajatteli. Nielaisin ääneti.
"Kuule", aloitin. Epävarmuus paistoi äänestäni, vaikka yritin piilottaa sen.
"Niin?" Näätätassu kysyi. Siirsin katseeni tämän vihreisiin, kauniisiin silmään.
"Haluaisitko..." jatkoin.
"Haluaisinko mitä?" naaras katsoi minua hämmentyneenä.
"Lähteä huomenna... Vaikka kävelylle?" kysyin. Korviani kuumotti, joten laskin katseeni maahan.
"Ymmärrän kyllä, jos et tahdo", mutisin.

//Näätä? :D

Nimi: Naaliturkki

16.03.2017 16:04
Katsoin nopeasti Routakukan sinisiin silmiin, kunnes mieleeni palasi eräs asia joka minun piti hoitaa jo aikaisemmin leiriin palatessani.
"Anteeksi Routakukka, mutta minun täytyykin olla toisaalla", maukausin hieman nolostuneena ja katsoin vaivaantuneena tassuihini.
"Anteeksi häiriö", nyökkäsin nopeasti ja lähdin pois valkean soturin luota. Pidin katseeni tiukasti edessäni siintävässä parantajan pesässä. Minulla olisi kysyttävää Ruusupiikiltä. Katsoin hitaasti sisälle pesään.
"Onko täällä ketään?" kysyin nopeasti ja astelin sisälle.
"Minä vain", Simpukkapentu vastasi yrttien uumenista.
"Missä Ruusupiikki on? Minulla olisi asiaa hänelle", kysyin parantajaoppilaalta ja vilkaisin taaksrni pesän sisäänkäyntiä kohden.
"Hän lähti juuri hakemaan yrttejä. Mikä asiasi oli? Voisitko kenties kertoa sen minulle?" Simpukkatassu maukui toiveikkaasti. Hetken ajan harkitsin kertovani tuolle asiani, mutta lopulta päätin vaieta.
"Voin kyllä odottaa", heilautin huolettomasti häntääni.
"No, kuinka voit?"

// Simpukka? Anteeks mini

Nimi: Pilvitassu

16.03.2017 15:29
Katsoin Toivotassun meripihkan värisiä silmiä odottavasti. Hän ei ole vielä vastannut kysymykseeni.
"Käy", hän vastasi huomatessaan, että ei vastannut minulle. Hymähdin hennosti ja katsoin, kuinka oppilastoverini nuuski ilmaa. Täällä nummella oli sen verran kova tuuli, että se taivutteli heiniä ja muita kasveja meidän yllemme niin, että niiden varret välillä hipoivat turkkiamme.
"Haju tulee tuosta suunnasta, vaikka sinä varmaan jo tiesitkin", naaras ilmoitti hetken nuuskimisen jälkeen. Nyökkäsin huvittuneena. Kyllähän minä tiesin, sillä haistoin kyseisen nopean riistaeläimen aikaisemmin, kuin
Toivotassu.
"Joo, mennään sinne", mau'uin huvittuneena Toivotassun puheista. Lähdin astelemaan sinne, päin mistä tuuli toi jäniksen hajua. Pian kurkistaessani pitkien heinien välistä huomasin jäniksen nuuskimassa kiinnostuneena maata. Huomasin, kuinka myös Toivotassu jähmettyi paikoilleen, kun huomasi tuon eläimen edessämme. Nyökkäsin merkiksi ja pinkaisin sitten nopeaan juoksuun kohti jänistä. Jänis huomasi meidät vasta viimehetkellä, mutta olin silloin saanut jo vahvan otteen tämän paksusta turkista. Jänis yritti päästä vapaaksi kiemurrellen allani, kun olin koko painollani tämän päällä. Meinaisin jo huutaa Toivotassua apuun, mutta avatessani suuni valmiina puhumaan Toivotassu syöksyi mukaan ja puraisi jänistä kaulaan niin, että se kuoli. Kiitin Tähtiklaania isosta jäniksestämme.
"Meillä ainakin toimii yhteistyö", Toivotassu totesi huvittuneena minun nyökätessä hänelle. Se oli totta, Toivotassu syöksyi apuun juuri, kun sitä tarvitsinkin.
"Joku saa tästä suurikokoisesta jäniksestä itselleen maukkaan aterian", sanoin katsoen ylpeänä metsästämäämme jänistä.
"Ei ateriaa yhdelle, vaan jopa kahdelle", Toivotassu lisäsi huvittuneena.
"Saalistetaanko vielä?" kysyin, sillä tämä saalis oli jo sen verran iso, että se saattaisi riittääkkin, mutta enempi on aina parempi.
"Vaikka, mennään nyt sinne nelipuulle päin", Toivotassu maukui ja alkoi polkemaan hiekkaa jäniksen päälle.
"Hautaan tämän, niin haetaan se myöhemmin", naaras selitti. Hetken päästä jänis oli kokonaan hiekan alla Toivotassun ja minun toimesta.
"Lähdetään", sanoin ja aloin astella verkkaisesti kohti heinikkoa.

//Toivo?

Nimi: Näätätassu

16.03.2017 11:04
"Mh.. Voin tulla, jos sinäkin tulet", naukaisin ja kasvot kuumottaen vaihdoin painoa jalalta toiselle.
"Lähdemmekö heti?" naukaisin ja kohotin katseeni. Tuisketurkki nyökkäsi.
"Mut odottavat meitä jo", hän vastasi. Tassuttaessamme kohti piikkihernetunnelia ajatukset risteilivät päässäni. Miksi Tuisketurkki oli pyytänyt juuri minua? Turkkini värisi ajatellessani kollia.
Kävelin ajatuksissani piikkihernetunnelin läpi. Tuisketurkki kulki edelläni. Muut lähtivät hölkkäämään, ja niin minäkin. Mutta kun loikkasin eteenpäin saavuttaakseni muut, kompastuin käpälissäni ja rysähdin päin Tuisketurkin kylkeä. Kolli kaatui ja minä lopulta makasin mahallani tuon jalkojen päällä.
"A-anteeksi", sopersin ja kampesin itseni nopeasti ylös. Sitten autoin Tuisketurkin nolona ylös ja katselin tassujani.
"Ei se mitään", kolli naukaisi, enkä pystynhyt päättelemään mitään tuon äänestä. En uskaltanut katsoa tuon silmiä, vaan mutisin:
"Anteeksi, Tuisketurkki."
Sitten loikin muut kiinni, eikä kukaan tuntunut huomanneen tapahtunutta. Miksi nolaan itseni juuri niiden kissojen edessä, joiden en haluaisi?
Jatkoin partion loppuun normaalisti, mutta välttelin hiukan Tuisketurkin katsetta, kunnes juuri ennen leiriä kolli huusi nimeäni.
"Näätätassu, odota!" pysähdyin nopeasti ja muut pujahtivat edelläni leiriin. Käänsin pääni kohti Tuisketurkkia, joka saavutti minut ja avasi suunsa sanoakseen jotakin.

//Tuiskeh? Sori tällänen kummallinen pätkä :D

Nimi: Tuisketurkki

15.03.2017 18:46
Harjoiteltuamme jonkin aikaa, sain huomata, että Näätätassu kehittyi nopeasti. Soturioppilaasta tulisi varmasti hyvä taistelija ajan myötä.
"Kiitos, että olit mukana. Oli kiva kun autoit", Näätätassu naukui.
"Autan mielelläni", hymähdin ja sipaisin mustan naaraan lapaa hännälläni lähtiessäni astelemaan soturien pesää kohden. Työnnyin soturien pesään tyytyväinen ilme kasvoillani kohdaten veljeni Multakynnen.
"...Vaikutat pirteältä?" kolli naukui. Nyökkäsin.
"Olin harjoittelemassa Hallasydämen ja Näätätassun kanssa", kerroin.
"Harjoittelemassa? Ethän sinä enää oppilas ole ollut aikoihin!" veljeni naukui tyytyväinen pilke silmäkulmassa. Töytäisin veljeäni hellästi.
"Olin auttamassa, en muuta", virnistin. Vaihdoin vielä muutaman sanan veljeni kanssa ennen, kuin tämä lähti kävelemään pesän suuaukkoa kohden.
"Menetkö järjestämään partioita?" kysyin ja käännyin nopeasti ympäri. Multakynsi nyökkäsi.
"Menen", tämä naukui.
"Pääsisinkö mukaan seuraavaan partioon?" kysyin hetken mietittyäni.
"Käy. Tule", veljeni viittoi minua mukaansa. Seurasin tätä ulos pesästä leirin aukiolle. Silmäilin ääneti, kuinka Multakynsi alkoi järjestämään partioita.
"Parasta saada muutama oppilaskin mukaan", Multakynsi totesi.
"Minä voin käydä kysymässä Näätätassua mukaan", totesin yllättäen. Multakynsi katsoi minua hetken ääneti, kunnes hymähti.
"Tee se", tämä totesi. Lähdin kävelemään veljeni rohkaisun myötä oppilaiden pesää kohden. Näätätassu istui pesän edustalla katse taivaaseen kohotettuna. Soturioppilas näytti kauniilta, jokseenkin lumoavalta. Pudiselin päätäni. En minä saisi ajatella näin.
"Näätätassu", lausuin naaraan nimen. Näätätassu käänsi metsänvihreät silmänsä minuun kysyvä ilme kasvoillaan.
"T-tuisketurkki? Mitä nyt?" Näätätassu kysyi.
"Partioon tarvittaisiin lisää kissoja. Olisitko halukas lähtemään?" kysyin.
"Tuletko sinäkin?" naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Tulen", nau'uin. Näätätassu jäi pohtimaan kysymystäni katse maassa. Lopulta naaras kohotti katseensa ja avasi suunsa vastatakseen:

//Näätä? :D

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com