Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani | Jokiklaani | Tuuliklaani | Varjoklaani | Taivasklaani |
Kuolonklaani 
​ | Kuohuvan Veden Heimo | Erakot&kotikisut  | Tähtiklaani | Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Tuuliklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Routakukka

20.02.2017 21:06
Katsoin hetken Ruskatassua silmiin. En tiedä mitä sanoisin.. En voisi valehdella hänelle, mutta en kertoa totuuttakaan.
"Noh.. Aika hyvin", mau'uin. Ruskatassu nyökkäsi. Sitten tuli hetken hiljaisuus. Mietin, mistä voisin puhua, koska en halunnut olla koko ajan ihan hiljaa.
"Toivottavasti Näätäpentu ja Kirvapentukin pääsevät kohta oppilaiksi", Ruskatassu pelasti tilanteen.
"Niimpä. On hiirenaivoista, että siskoni on vielä pentu ja minä soturi", mau'uin. Ruskatassu nyökkäsi. Katsoin hetken Ruskatassua. Tuo muistutti ehkä hieman Ruostetähteä.. Ravistin päätäni. Tämä oli nyt nykyinen elämäni, en saisi haikailla entistä elämääni.
"Mentäisiinkö saalistamaan?" kysyin.

//Ruska?

Nimi: Hiutaleturkki

20.02.2017 20:57
Toivopentu laski jälleen päänsä etutassulleni ja nukahti. Tuo oli äskettäin harjoitellut kavelemistä. Säihkepentu leikki edelleen uusien kavereidensa luona.
"Säihkepentu, tulehan nyt, voitte jatkaa leikkejänne unien jälkeen!" Kutsuin näköiseni pennun luokseni. Tuo sanoi kavereilleen jotai ja tassutteli maristen luokseni.
"Olisin halunnut leikkiä vielä", tuo naukui ja näytti surullista naamaa.
"Voitte jatkaa leikkejänne kun olet levännyt, mutta nyt sinut pitää pestä, katso nyt turkkiasi, siihen onntarttunut kaikkea!" naukaisin hymyillen ja vedin pennun eteeni. Suin vaaleanharmaan naaraan huolellisesti. Pian tuo melkein nukkui edessäni, joten nostin pennun hellästi vatsani viereen. Katselin pentujani onnellisena hymyillen. He olivat kauniita. Toivopentu, valkoinen pentu, jonka lyhyessä turkissa oli mustia raitoja. Tiesin että hänestä tulisi vahva, kuten isästään. Vaaleanharmaa pienikokoinen Säihkepentu taas tulisi olemaan minun laiseni ja hän olisi parempi saalistamaan, kuin taistelemaan. Jo nyt pystyin erottamaan heidän kokoeronsa, mutta pentujen kasvaessa kokoero suurenisi. Nuolaisin molempien pentujen päitä. Kuulin pentutarhan sisäönkäynniltä rapinaa. Katsoin kuka oli tulossa. Sisään asteli Pyryviima, rakas kumppanini, hiiri suussaan. Hymyilin. Kolli asteli hymyillen luokseni.
"Toin sinulle syötävää", tuo naukaisi ja kosketti korvaani nenällään. Hymyilin.
"Kiitos", naukaisin ja katsoin kollia kiitollisena.

//Pyry, pennut?

Nimi: Ruskatassu

20.02.2017 18:40
"Ruskapentu, olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Ruskatassu", Liitotähti julisti suurkiven päältä, jonka juurella istuin hieman jännittyneenä mutta onnellisena.
"Olen päättänyt ottaa sinut omaksi oppilaakseni, ja lupaan opettaa sinulle kaiken minkä tiedän", päällikkö jatkoi. Silmäni laajentuvat. *Tulisiko Liitotähdestä todella minun mestarini* hämmästelin pääni sisällä. Valkeat tassuni tärisivät onnesta ja kurotuin koskettamaan vierelleni tulleen päällikön kuonoa.

//Seuraava päivä
Loikoilin oppilaiden pesän edustalla, jonne olin saanut viimeyönä oman makuupaikkani. En voinut uskoa, että olin viimein päässyt oikeaksi oppilaaksi. Olin kuitenkin surullinen, sillä Näätäpentu ja Kirvapentu eivät kuitenkaan päässeet oppilaiksi, vaikka he olivat molemmat minua vanhempia. Huomasin sotureiden pesän edustalla ruokailevan Routakukan, joka oli vähän aikaa sitten nimitetty soturiksi.
"Hei Routakukka!" tervehdin iloisesti naarasta, joka nosti katseensa minuun.
"Hei vain Ruskatassu. Miltä tuntuu olla oppilas?" hän kysyi kauniisti hymyillen. Kohautin lapojani pienesti.
"Ei hullumpaa. Taidat jo tietää, että Liitotähti on mestarini. Minulla on kyllä ikävä Vapaudenlentoa sekä pentuja, mutta enköhän totu", naurahdin pienesti.
"Entä miten sinulla on mennyt?" kysyin Routakukalta.

//Routa?

Nimi: Routakukka

20.02.2017 15:11
Ruostetähden kuolemasta oli kulunut jo muutama päivä. Aurinkohuippu oli mennyt hiljattain ja olin ollut Salviaviiksen ja Liskoloikan kanssa metsästämässä. Istuskelin sotureidenpesän edustalla ruokaillen pientä kania. Katselin, kuinka Näätäpentu ja Kirvapentu leikkivät jotain pentutarhan edustalla. Minun olisi tehnyt mieli mennä leikkimään heidän kanssaan, mutta olin jo soturi. Mietin, miksei Näätäpentu ollut edes päässyt oppilaaksi. Olihan hän syntynyt samaan aikaan kuin minä. Ruskatassukin oli päässyt oppilaaksi ennen kuin hän, vaikka oli minua ja Näätäpentua hieman nuorempi. Pian olin jo saanut kanini syötyä. Katselin ympärilleni. Hiirikorva, Haukkamyrsky ja Herhiläisraita ruokaivat yhdessä, Liitotähti ja Multakynsi vaihtoivat kieliä ja Hiutaleturkin ja Pyryviiman pennut leikkivät pentutarhan edessä. Pyryviima ja Hiutaleturkki istuivat vierekkäin katsellen pentujaan. Leirissä oli aika hiljaista. Kuulin lintujen viserrystä jossain kauempana. Tiesin, että kohta tulisi hiirenkorva. En ollut tässä elämässäni kokenut sitä, mutta Routahäntänä olin kokenut. Muistin, kuinka silloin olin löhöilemässä auringossa Ruostetähden kanssa.. Voi, kuinka paljon ikävöin edellistä elämääni! Huomasin, kuinka Ruusupiikki tuli aukiolle hakemaan jotain syötävää. Ruusupiikki oli edellisessä elämässäni tyttäreni. Olin erittäin ylpeä hänestä! Tuo oli ihan varmasti koko metsän paras parantaja. Minun olisi mieli tehnyt kertoa hänelle, kuka olin, mutten viitsinyt. Katsoin, kuinka Ruusupiikki pujahti takaisin pesänsä.
"Routakukka!" kuulin jonkun huutavan. Käänsin pääni tulijaan ja huomasin sen olevan Ruskatassu.

//Ruska? c:

Nimi: Multakynsi

20.02.2017 07:55
Liitohäntä nimittäisi uuden varapäällikön tässä kokouksessa ennen kuin lähtisi hakemaan yhdeksän henkeään ja saamaan päällikkönimensä.
"Tuuliklaanin uusi varapäällikkö on... Multakynsi, toivon että olette tyytyväisiä valintaani vaikka Multakynsi onkin kumppanini", kumppanini naukui.
Suuni loksahti auki.
*Minä varapäälliköksi?* mietin.
Hymyilin kumppanilleni. Olihan tämä kuitenkin minun kannalta ehkä hyväkin juttu.
Liitohäntä lähti hakemaan yhdeksää henkeään ja kissat tulivat onnittelemaan minua. Ensimmäisten joukossa oli Salviaviiksi ja Tuisketurkki.
"Onnea!" he kumpikin toivottivat.
Isäni ehdotti, että nyt kun Liitohäntä nukkuisi päällikön pesässä, me kaksi voisimme nukkua vierekkäin.
Nyökkäsin vastaukseksi.

Hetken kuluttua Liitohäntä asteli sisäänkäyntitunnelista.. eipäs! Liitotähti.
Olisin halunnut mennä tuon luokse ja kiittää mutta naaras näytti hyvin väsyneeltä. Päätin itsekin mennä nukkumaan, oli kuitenkin jo ilta.

Aamulla heräsin ja nousin ylös. Suin nopeasti turkkini ja astelin ulos, missä muutama kissa oli jo herännyt.
*Eh.. nyt pitäisi järjestää aamupartio ja metsästyspartio* mietin.
"No, Salviaviiksi otapas Routakukka ja Liskoloikka mukaasi, menette metsästämään", määräsin.
Salviaviiksi nyökkäsi ja lähti partionsa kanssa.
"Ja sitten Herhiläisraita, ottaisitko vaikka Viretassun, Tuisketurkin ja Pantteriviiman, menkää tarkastamaan Jokiklaanin raja", sanoin.
Kun olin määrännyt partion, kävelin päällikön pesää kohti.
"Saako tulla?" kysyin päällikön pesän ovella.
"Sisään vain", Liitotähti vastasi.
Hän näytti hieman yllättyvän kun astuin sisälle.
"Mitä asiaa?" hän kysyi lempeästi.
"No, haluan vain onnitella ja kiittää ja.. kysyä että onhan kaikki varmasti hyvin?"
"Kaikki on hyvin", Liitotähti sanoi.
Nuolaisin naaraan lapaa.

//Liito?

Nimi: Liitohäntä/tähti

19.02.2017 21:41
Olin miettinyt pitkään monen soturin välillä, mutta olin päätynyt Multakynteen. Niin epäreilulta kuin se kuulostikin kumppanini oli paras vaihtoehto. Minun oli kerrottava se ja lähdettävä saman tien Kuukivelle. Astelin klaanin eteen Suurkivelle.
"Jokainen oman riistan metsästykseen kykenevä saapukoot Suurkivelle klaanikokoukseen", huusin. Klaani alkoi virrata Suurkiven juurelle.
"Kuten tiedättekin varmaan Ruostetähti ja Toivekynsi metsästävät nyt Tähtiklaanissa", katsahdin hetkeksi hopeahäntään. "On tullut aika valita varapäällikkö", sanoin.
"Tuuliklaanin uusi varapäällikkö on... Multakynsi, toivon että olette tyytyväisiä valintaani vaikka Multakynsi onkin kumppanini", sanoin. Klaani alkoi hurrata uutta varapäällikköä. Hyppäsin alas Suurkiveltä ja tallustin sisäänkäynnille. Kävelin emonsuulle ja hapuilin hetken pimeässä kunnes silmäni tottuivat siihen. Tassutin pimeydessä eteenpäin. Saavuin Kuukivelle ja odotin vain hetken, kunnes kuu valaisi kammion. Kosketin kuonollani Kuukiveä ja pyörre nappasi minut matkaan.
Eteeni avautui suuri aukea. Olin Tähtiklaanin luona. Eteeni saapui satoja kissoja. Mietin kuka mahtaa antaa ensimmäisen henkeni. Katselin kissoja jos tunnistaisin heistä jonkun. Sitten eteeni astui Viherpentu. Katsoin pentua hetken säälivästi mutta tajusin että hän on täällä onnellinen.
"Tällä hengellä annan sinulle rohkeutta. Käytä sitä tilanteissa joissa epäröit", kolli sanoi. Hän asteli pois ja seuraavaksi eteen astui hieman Pyryviimaa muistuttava kolli.
"Tällä hengellä annan sinulle luottamusta. Luota klaaniisi ja kissoihin joita et tunne", hän sanoi. Seuraavaksi eteen astui Hohdepentu. Pentu kurkotti yltääkseen päälaelleni.
"Tällä hengellä annan sinulle oikeudenmukaisuutta. Käytä sitä silloin kun teet valintoja", kolli sanoi ja hänen tilalleen tuli Myrkkykatse.
"Tällä hengellä annan sinulle rakkautta. Käytä sitä kumppaniasi ja pentuja kohtaan", kolli sanoi. Seuraavaksi oli Hunajatassun vuoro.
"Tällä hengellä annan sinulle uskollisuutta. Älä harhaudu muualle vaan pidä klaanisi aina etusialla, ja pysy uskollisena klaanillesi", naaras sanoi. Sitten eteen astui Valotassu.
"Tällä hengellä annan sinulle ymmärrystä. Käytä sitä klaaniasi kohtaan", naaras sanoi. Seuraavaksi oli Varpusulka.
"Tällä hengellä annan sinulle toivoa. Käytä sitä silloin kun kaikki näyttää mahdottomalta", hän sanoi. Kukakohan oli seuraava? Näin Kyyneltassun tulevan luokseni.
"Tällä hengellä annan sinulle kärsivällisyyttä. Käytä sitä silloin kun elämä on romahtamaisillaan", naaras sanoi. Kukakohan antaisi viimeisen henkeni? Katselin kissa rivistöä. Huomasin liikettä keskellä. Sitten Ruostetähti tunkeutui kissameren läpi. Hän astui lähemmäs ja kumartui koskettamaan päälakeani.
"Tällä hengellä annan sinulle sitämystä. Käytä sitä harkiten vaikeissa tilanteissa", kolli sanoi. Hän astui hieman taaemmas ja sanoi:
"Tervehdin sinua uudella nimelläsi, Liitotähti. Vanhaa elämääsi ei enää ole. Olet saanut päällikön yhdeksän henkeä ja Tähtiklaani nimittää sinut Tuuliklaanin päälliköksi. Puolusta klaaniasi hyvin: pidä huolta sekä nuorista että vanhoista: kunnioita esi-isiäsi ja kunnioita soturilain perinteitä. Elä jokainen elämäsi arvokkaasti", Ruostetähti sanoi. Nuo olivat viimeiset sanat jotka kuulin. Sitten heräsin. Lähdin kävelemään leiriä kohti.
Leirissä astelin päällikönpesälle vilkaisten soturienpesälle. Tätä päivää olin odottanut, miksi minusta tuntui että jotain oli pielessä. Enempää en ehtinyt miettiä, vaan nukahdin.

//En oo kovi hyvä laskee joten henkii saatto tulla vaan kaheksan.

Nimi: Toivopentu

19.02.2017 21:34
*Nyt!* köskin mielessäni. Nousin huterasti ylös jaloilleni mutta lysöhdin heti takaisin maahan. Tuhahdin.
"En opi ikinä", mutisin murheellisena. Emoni huokaisi ja katsoi minu pitkään kunnes tuo naukaisi minulle:
"Kyllä opit, yritä vain niin onnistut." Nyökkösin innoissani ja yritin uudelleen. Huojuin mutta pysyin pystyssä.
"Katso emo! Minä seison!" nau'uin iloisesti hihkuen. Silmöni loistivat ja olin niin onnellinen. Emoni naukaisi:
"Hyvä!"
Otin huojuvan askeleen eteenpäin. Sitten toisen.
"Osaan kävellä!" hihkaisin veikeästi hymyillen. Puhisten lysähdin makuulleni ja painoin silmäni kiinni.
"En jaksa enää", läähätin. Inisin kunnes emo nosti minut vierelleen. Avasin silmäni ja möngin hitaasti eloni toisen etutassun vierelle ja laskin pääni sen päälle. Painoin silmöni kiinni ja nukahdin heti.

//Perhe?

Nimi: Näätäpentu

19.02.2017 21:24
Yksi pentutarhan uusimmista pennuista tepasteli minun ja leikkivän Kirvapennun luo.
"Hei, keitä te olette?", Säihkepentu naukaisi tapittaen meitä kirkkailla silmillään. Päästin keveän kehräyksen.
"Olen Kirvapentu", Kirvapentu naukaisi.
"Nimeni on Näätäpentu", maukaisin lempeästi hymyillen. Pentu oli minuun verrattuna jotenkin kovin pieni. Sen jalat olivat vielä lyhyet ja karva oli kovin pehmoista. Mutta ennen aikaakaan siitä kasvaisi suuri, ennen kaikkea klaanille hyödyllinen kissa.
"Mitä voisimme tehdä?" Säihkepentu kysyi ja katseli ympärilleen.
"Voisimme käydä kuuntelemassa klaaninvanhimpien tarinoita", ehdotin ja vilkaisin heidän pesäänsä.
"Missä he ovat?" kysyi Säihkepentu innokkaasti.
"Pian näet", kehräsin hyväntuulisesti. Pyryviima katseli tekemisiämme. Kohtasin kuningattaren katseen ja nyökkäsin pienesti. Pyryviima hymyili minulle. Kävelimme kohti klaaninvanhimpien pesää piikkihernepensaan alla. Pujahdimme sinne vaivatta. Osa kissavanhuksista oli ulkona, mutta ainakin Nurmihammas, Harmaapilvi ja Pikkutähti sukivat turkkejaan pesän lämmössä.
"Hei", naukaisin tervehdyksen. Solinakukka nosti päätään ja hänen sokea katseensa tuijotti meihin.
"Kuulinkin jonkun tulevan", hän maukaisi hyväntuulisesti.
"Ajattelimme, että voisimme tulla kuuntelemaan jonkin jännittävän tarinan. Säihkepentu tässä on ensimmäistä kertaa ulkona pentutarhasta", selitin rauhallisesti ja asetuin aloilleni pehmeälle makuusijalle. Viittasin Säihkepentua tulemaan viereeni. Pentu tassutti haparoivin askelin luokseni. Myös muut vanhukset asettuivat hyviin paikkoihin osallistuakseen kerrontaan.
"Säihkepentu", maukaisi Solinakukka. "Minkä näköinen tuo pikkuinen on?"
Pikkutähti tarkasteli meitä katseellaan.
"Näätäpennusta sinä varmasti jo tiedätkin, mutta Säihkepentu on melko vaaleanharmaa ja hänellä on siniset silmät", hän selitti pesätoverilleen.
"Miksi Solinakukka kysyi?" naukaisi Säihkepentu hiljaa minulle.
"Solinakukka on sokea. Hän ei siis näe", selitin lempeästi pennulle. Sipaisin Solinakukan kylkeä hännälläni. Naaras nyökäytti päätään ymmärryksen merkiksi. En halunnut pahoittaa vanhuksen mieltä, mutta onneksi tuo oli ymmärtäväinen.
"Voisimme kertoa tulvasta", keksi Harmaapilvi.
"Aivan", naukaisi Pikkutähti muistellen.
"Silloin oli todella kova sade. Kaikkialla suorastaan lainehti, ja sadekissat heittelivät vettä niskaamme kovin pitkään. Jouduimme nousemaan leiristämme korkeammalle tuulisille ylängöille, sillä vesi oli noussut niin pitkälle. Pentuja piti vahtia kovin tarkasti, sillä he saattoivat ajautua tulvapaikkoihin. Veden laskeutumisessa meni kovin kauan aikaa, mutta onneksi se laski lopulta. Mutta ainakin neljänneskuu siihen meni", muisteli Solinakukka.
"Ja leiripaikka oli sen jälkeen ainakin kuun verran yhtä kostea kuin Jokiklaanissa", naurahti Pikkutähti.
"Onneksi leiri kuitenkin kuivui ajan kuluessa. Nyt saamme vain toivoa, ettei uutta tulvaa tule moniin aikoihin!" naukui Harmaapilvi.
"Onko mahdollista, että uusi tulva tulisi?" kysyi Säihkepentu silmät suurina.
"Se riippuu ihan siitä, mitä Taivaskissat meidän päittemme menoksi keksivät", naukaisi Solinakukka ja päästi pienen kehräyksen. Näin pienen Säihkepennun silmien jo lupsahtelevan.
"Kiitokset tarinasta", maukaisin hymyillen ja nyökkäsin Säihkepennulle.
"Joko menemme?" tuo haukotteli.
"Menemme, menemme. Tulemme joskus taas uudestaan", naukaisin hyvästit ja kävelimme aukiolle. Tiesin, että ensimmäinen päivä ulkona pentutarhasta saattoi olls kovin uuvuttava. Oli niin paljon nähtävää ja tehtävää. Saattelin pennun takaisin pentutarhalle. Ilta oli jo pimennyt. Pujahdin itsekin pentutarhaan, jossa Pyryviima jo odottelikin.
"Hyvää yötä, Säihkepentu", naukaisin ja käperryin pedilleni makaamaan.
"Hyvää yötä", naukaisi Säihkepentu, ennen kuin tuo vaipui uneen.

//Säihkepentu? Sori tämmöne kämäne tarina mut.. enhän hitannut liikaa?

Nimi: Tulvapentu

19.02.2017 17:48
Makasin pentutarhan lattialla. Tuijottelin kattoon ja kuuntelin Toivopennun ja Säihkepennun leikkejä. Kierin lähemmäs Vapaudenlentoa ja jäin paikoilleni. Suljin silmäni ja ajattelin kuinka Ruostetähti oli kuollut viheryskään ja nyt emoni, Liitohäntä oli päällikkö. Hän ei ole käynyt vielä Kuukivellä, mutta hän lähtisi varmaan myöhemmin tänään.
*Tuleekohan hän tapaamaan meitä tänään?* mietin.
*Kukakohan on uusi varapäällikkö?* ajattelin. Toivopentu ja Säihkepentu lopettivat vihdoin nahinansa.
"Tule leikkimään minun ja Surmapennun kanssa", Lummepentu kiljahti äkkiä.
"Onko pakko?" kysyin. Lummepentu mietti hetken ja sanoi sitten:
"On". Huoahdin ja nousin istumaan. Suin itseni nopeasti ja astelin sitten sisarusteni luo.
"Mitä tehdään?" kysyin.
"Leikitään piilosta", Lummepentu ehdotti.
"Minä lasken", huudahdin. Suljin silmäni ja Lummepentu ja Surmapentu säntäsivät piiloihinsa. Kun olin laskenut lähdin etsimään sisaruksiani. Tassutin varovasti soturienpesälle ja kurkistin sen taakse. Näin sen takana Lummepennun.
"Löysin!" huudahdin siniharmaalle naaraalle. Siskoni astui piilostaan ja juoksi samaan paikkaan jossa olin laskenut. Seuraavaksi tassuttelin pentutarhaan. Kolusin koko pentutarhan, mutta Surmapentu ei ollut siellä. Päätin käydä katsomassa Suurkiveltä. Surmapentu ei ollut sielläkään mutta näin emoni.
"Oletko sinä jo päällikkö?" kysyin.
"Ajattelin käydä huomenna hakemassa henkeni Tähtiklaanilta", naaras vasasi.
"Tuleeko sinusta sitten Liitotähti?" kysyin.
"Tulee", emo sanoi.
"Kenestä tulee sitten varapäällikkö?" kysyin.
"En ole miettinyt sitä vielä, mutta minun täytyy nyt mennä. Olen luvannut viedä Ruostetähden ruumiin pois", hän sanoi. Nyt tajusin vasta että Ruosteähti oli kuollut eilen eikä tänään.
"Hei, leikitkö sinä vielä?" Surmapentu tuli selkäni taakse.
"Leikin", sanoin.
"Nyt Lummepentu laskee", huudahdin. Naaras alkoi laskemaan samassa paikassa missä minäkin olin laskenut. Säntäsin pentutarhaan ja yritin naamioitua Vapaudenlennon taakse.
Kun Lummepentu oli laskenut naaras säntäsi pentutarhaan. Hengittin niin hiljaa kuin pystyin mutta tuntui että se kuului Myrskyklaaniin asti.
"Löysin", Lummepentu kiljahti. Säikähdin ja nousin seisomaan.
"Löysin sinutkin", naaras melkein pomppi riemustta. Minulla meni hetki tajuta että Surmapentu oli löydetty ennen minua.
"Leikitäänkö jotain muuta?" ehdotin.

//Surma? Lumme?

Nimi: Toivopentu

19.02.2017 15:55
"Olehan sitten kiltisti siskosi kanssa, kaunokainen", isä sanoi ja lähti Söihkepennun luo ja sitten pois. Säihkepentu oli oppinut jo kävelemään. Miten tuo kehittyi niin nopeasti ja minä pysyin aina tälläisena pienenö avuttomana pikku rääpäleenä. Isäkin varmasti valehteli sanoessaan minua kaunokaikseksi. Tuhahdin ja koitin piiloutua Hiutaleturkin karvojen sekaan, en vain kuitenkaan pystynyt. Inisin ja nyyhkytin kunnes Hiutaleturkki silitti hännällään selkääni.
"Mikä hätänä pikkuinen?" kuulin kuinka emo sanoi lempeästi ja alkoi nuolemaan korvan taustaani.
"Säihkepentu tekee aina kaiken ensin", naukaisin. Tunsin kateuden piston sisälläni kun ajattelin siskoani joka teki kaiken aina ensin, ensin ja paremmin.
"Sinä olet häntä nuorempi, koita ymmärtää", kuningatar naukui ja kallisti päätään. Nyökkösin hyvin hitaasti naaraalle ja laskin pääni.
"Mutta silti", sanoin inisten. Hiutaleturkki huokaisi.
"Ei mitään muttia, kyllä sinä vielä opit."

//Perhe?

Nimi: Pyryviima

19.02.2017 15:14
Katselin pientä tytärtäni, joka oli tepastellut Näätäpennun ja Kirvapennun luo. Hymähdin hellästi lempeä hymy huulillani. Siirsin katseeni Toivopentuun, joka makasi Hiutaleturkin vatsan suojissa. Kyyristyin matalaksi ja naukaisin pennulle: "Pian sinäkin opit kävelemään, kuten siskosi nyt." Nuolaisin hellästi Toivopennun päälakea ja vilkaisin Hiutaleturkkia hymyillen. Hän hymyili takaisin (?).
"Täytyy mennä. Minut on käsketty partioon", mau'uin.
Kosketin kumppanini kuonoa omallani ja katsahdin sitten Toivopentua. "Olehan sitten kiltisti siskosi kanssa, kaunokainen." Sipaisin pennun otsaa hännänpäälläni ja lähdin sitten tassuttamaan kohti pentutarhan sisäänkäyntiä, mutta pysähdyin Säihkepennun luona.
"Olehan kiltisti, tyttöseni", hymyilin. "Isä lähtee nyt partioon. Mukava, kun hankit uusia ystäviä."
Poistuin pentutarhasta leirin aukiolle ja jolkotin Hallasydämen johtaman metsästyspartion kanssa ulos.

Nimi: Säihkepentu

19.02.2017 14:52
Katsoin Toivopentua ilahtuneena. Hän oli avannut viimein silmänsä!
"Hei!" tervehdin. Pentu tuijotti minua suu auki.
"Hei", hän vastasi luoden minulle herttaisen hymyn. Katselin häntä hetken, kunnes taas käännyin emoni puoleen:
"Emo, tiedätkö sinä mitään leikkejä?" Hiutaleturkki mietti hetken ja vastasi sitten:
"Tiedän minä. Yksi minun lempileikeistäni oli sammalpallon nakkelu." Kallistin päätäni.
"Voidaanko me leikkiä sitä?" kysyin. Emoni vilkaisi Pyryviimaa, joka kohautti lapojaan.
"Voidaan, jos lupaatte olla todella varovaisia", hän vastasi. Nyökkäsin innostuen.
"Joo! Me ollaan tosi varovaisia!" lupasin. Hiutaleturkki otti maasta sammaleenriekaleen ja nakkasi sen minulle. Se lennähti suoraan etukäpälieni juureen. Tarrasin siitä etukäpälieni kynsillä ja viskasin sen sitten Toivopennulle, joka tuijotti sammalpalloa ihmeissään. Hänen harmikseen sammalpallo lensi tuon taakse, eikä hän yltänyt ottamaan sitä. Hiutaleturkki työnsi pallon lähemmäs hännällään, jolloin raidallinen naaras pystyi ottamaan kiinni siitä. Toivopentu nappasi sammalpallon hampaisiinsa ja nakkasi sen sitten minulle. Jatkoimme samaa rataa, kunnes väsyimme ja menimme nukkumaan. Käperryin emoni kylkeä vasten ja suljin silmäni nukahtaen värikkääseen uneen, josta en olisi millään tahtonut poistua.

Olin oppinut kävelemään aamulla - joskin kaatuilin vielä vähän väliä. Tepastelin ympäri pentutarhaa ihmettelen kaikkea sitä, mitä ympärilläni oli. Näin kaksi pentua, jotka leikkivät keskenään. Menin heidän luokseen uteliaana.
"Hei, keitä te olette?" kysyin.

//Kirva tai Näätä? Aika tönkkö.

Nimi: Näätäpentu

19.02.2017 12:48
Karkumatka tyssäsi ensimmäiseen puunrunkoon. Kun olimme kavunneet sen päälle, kompastuin omiin jalkoihini ja rysähdin alas. Minua ei sattunut, mutta tietenkin lähistöllä oleva partio kuuli sen ja he tulivat katsomaan, kuka metelöi. Niinpä meidät passitettiin suoraan takaisin leiriin. Nuristen suostuimme vaatimuksiin ja tassuttelimme piikkiherneseinien sisälle.
"Eikö täältä ikinä pääse pois", mutisin turhautuneena ja jäin istumaan taivasalle. Kirvapentu oli hävinnyt johonkin, joten hain katseellani Routatassua, joka lopulta löytyikin pesästään.
"Routatassu?" naukaisin hiljaa. Sisareni näytti tavallista vaisummalta. Hän nosti katsettaan hiukan. En osannut tulkita ilmeestä mitään.
"Voisitko näyttää minulle vaanimisasennon, niin osaisin sen sitten paremmin, kun minustakin tulee oppilas?"
Katselin Routatassua hiljaa. Hän näytti pohtivan vastaustaan. Lopulta sisareni avasi suunsa vastatakseen.

//Routatassu? Jos et tahdo jatkaa niin ei mitään c:

Nimi: Toivopentu

19.02.2017 12:40
"Huomenta Säihkepentu", kuulin emoni äänen. Inahdin. Minäkin olin hereillä! Eivötkö he enää muista minua.
"Voiko Toivopentu jo avata silmänsä", kuului ääni ja joku tökkäsi minua kylkeen, niin kuin viimeksikin. Aloin inisemään lujaa.
*Lopeta!* Pian joku nuoli minua ja nosti lähemmäs emoa. En tiennyt oliko tuo ollut emo vai isä. Lopetin ininän.
*Haluan avata jo silmäni!*
"Huomenta", kuului isäni ääni. Menin lähemmäs ääntä mönkien. Katsahdin ylös päin ja räväytin silmöni auki. Sumeaa sitten aloin hahmottaa jotakin. Olin hämärässä pesässä. Edessäni seisoi isäni ja vierelläni seisoi emoni. Isä istahti ja katsoi lempeästi minua. Onpa kaikki isoa!
"Hienoa, Toivopentu avasi silmänsä", Pyryviima naukui. Hymyilin pientä pentumaista veikeää hymyä. Räpsyttelin silmiäni ja katsoin emoani.
"Minä olen emosi ja tuo on isäsi", emo naukaisi ja osoitti hännällään isää. Nyökkäsin nopeasti ja katselin ympärilleni. Näin karvamytyn.
"Kuka tuo on?" kysyin.
"Hän on siskosi", emo vastasi, "Säihkepentu." Katsoin karvamyttyä ja möngin sen viereen. Säihkepentu kääntyi katsomaan minua.

//Perhe?

Nimi: Hiutaleturkki

19.02.2017 12:20
Kehräsin hymyillen. Nyt Toivopentu taas laski päänsä etutassulleni ja Säihkwpentu laski päänsä hännälleni. Vahdoin huvittuneita katseita Pyryviiman kanssa. Säihkepentu ummisti silmänsä ja hetkessä tuo jo tuhisi. Alkoi olla ilta, joten Pyryviima lähti nukkumaan sotureindenpesään ja minä laskin pääni sammalille. Nukahdin.

Heräsin aamulla, kun auringon ensisäteet paistoivat pesään. Pentuni tuhisivat vieressäni. Hymyilin itseksrni ja katselin kauniita pentujani. Yhtäkkiä Säihkepentu räväytti silmänsä auki ja katsoi minua.
"Huomenta Säihkepentu", hymyilin naaraalle.

//Säihke?

Nimi: Säihkepentu

19.02.2017 11:49
Yritin nousta jaloilleni, mutta se ei onnistunut. Jalkani eivät vielä jaksaneet kantaa painoani. Huomasin kaksi pentua, jotka leikkivät keskenään pesän toisella puolella. Tunsin lievää kateutta heitä kohtaan. Minäkin halusin osata kävellä.
"Emo, auta minua kävelemään", vinkaisin. Emo ja isä vaihtoivat huvittuneita katseita. Katselin kuinka emoni nousi jaloilleen ja tarttui sitten hellästi kiinni niskanahastani. Hän lähti hivuttautumaan eteenpäin varovasti. Tunsin kuinka käpäläni hipoivat maata. Yritin matkia emoni liikkeitä, mutta lähinnä vain räpiköin ilmassa. Se oli kivaa.
"Jipii!" hihkaisin. Isäni päästi pienen naurahduksen ja antoi meille tietä. Kierrettyämme pentutarhan ympäri emoni laski minut takaisin sammaleille ja asettui makaamaan. Hän nuolaisi muutaman kerran rintaansa ja kääntyi sitten katsomaan kumppaniaan.
"Isä, osasin kävellä!" kailotin tohkeissani. Kellanpunainen kolli päästi hilpeän kehräyksen kurkustaan:
"Niin osasit." Katsahdin emooni silmät loistaen.
"Tahdon kokeilla uudestaan!" vinkaisin.
"Joskus toiste", tuo maukui lempeästi hymyillen. Ryömin emoni viereen ja laskin leukani tuon hännänpäälle.

//Hiutale?

Nimi: Hiutaleturkki

19.02.2017 11:37
Nuolaisin Säihkepennun päälakea.
"Hän herää, kun hän haluaa. Ole kärsivällinen, Toivopentu ei ehkä ole vielä valmis kohtaamaan maailmaa", naukaisin hymyillen.
"Miltä minä näytän?" Säihkepentu vikisi ja kurkotti katsomaan turkkiaan. Pyryviima hymähti.
"Olet saman näköinen, kuin emosi, olet kaunis, yhtä kaunis kuin emosi", tuo naukaisi ja virnisti minulle hellästi. Kehräsin hiljaa ja käänsin sitten jälleen katseeni Säihkepentuun. Säihkepennun silmät kimmelsivät. Totta tosiaan, pentu oli kuin ilmetty minä. Hymyilin pennulle.
"Minä haluan osata kävellä niinkuin isä! Emo, osaatko sinä kävellä?" pentu kysyi innoissaan. Tuo puhui pienellä pentuäänellään, heiveroisesti.
"Osaan minä kävellä, juostakin osaan", naukaisin pilke silmäkulmassani pennulleni.
"Minä haluan oppia!" Säihkepentu hihkaisi. Tuo punnersi itsensä ylös, mutta kaatui sitten.

//Säihke? Toivo? Pyry?

Nimi: Usva

19.02.2017 11:26
Simpukkatassu: 14kp

Näätäpentu: 5kp

Hiutaleturkki: 24kp!

Toivopentu: 13kp

Säihkepentu: 10kp

Pyryviima: 3kp

Routatassu: 9kp, onnea soturille!

Salviaviiksi: 6kp

Multakynsi: 3kp

Nimi: Säihkepentu

19.02.2017 11:13
Raotin aavistuksen verran toista silmääni. Ensin en nähnyt mitään muuta kuin epämääräisiä hahmoja, jotka liikkuivat levottomasti. Avatessani toisenkin silmäni kaikki kirkastui. Näin edessäni suuren vaaleanharmaan kissan, joka tuoksui maidolta. Tunnistin hänet emokseni. Auoin suutani kuin yrittäen sanoa jotain, mutta sanat tuntuivat juuttuneen kurkkuuni. Päästin turhautuneen miukaisun. Vaaleanharmaa kissa käänsi päätään niin, että näin tuon siniset silmät. Hän oli kaunis.
"Pyryviima", tuo henkäisi, "tule katsomaan!" Katselin silmät ymmyrkäisinä kuinka emoanikin suurempi kolli asteli paikalle. Hän oli ilmeisesti isäni.
"Onko Säihkepentu avannut jo silmänsä?" isäni hämmästeli.
*Isä on tosi mahtava!* ajattelin. Tulisiko minustakin joskus yhtä iso kuin hänestäkin?
Vilkuilin ympärilleni uteliaana. Huomasin vieressäni jonkin pienen, valkean karvamytyn, joka liikkui. Tuijotin sitä varautuneena, mutta rauhoituin sen lakatessa liikkumasta. Tökkäsin sitä varovasti kylkeen etukäpälälläni ja se reagoi eleeseeni kiukkuisesti vingahtamalla.
*Onko hän sisarukseni?* pohdin. Möngin lähemmäs tuota outoa karvakasaa ja vikisin hiljaa:
"Hei, herää!" Ei vastausta.
"Miksi sinä et herää? Minulla on paljon kysyttävää tästä maailmasta", jatkoin vinkumista. Sisarukseni ei vastannut vieläkään. Läpsäisin sammaleenriekaletta turhautuneena ja käännyin sitten katsomaan emoani.
"Tuo ei herää", vinkaisin säälittävästi. Emoni kurkotti nuolaisemaan päälakeani.

//Perhe?

Nimi: Toivopentu

19.02.2017 10:36
"Syö sinä loput", kuului naukaisi joka kuului emolleni.
"Selvä", kuului vastaus ja ääni tuli isältäni. Nuuhkin ilmaa ja nenääni tulvahti jokin erikoinen haju. Mikäköhän se oli? Kuului paljon ääniä. Ympärilläni.
"Saitte kaksi ihanaa pentua", kuului lempeä ääni, muttei samanlainen kuin emolla. Olin kuullut tuon äänen aikaisemminkin ja emoni oli vastannut siihen. Mutten edelleenkään tiennyt kuka puhui.
"Kiitos", kuului emoni vastaus. Inahdin ja kellahdin toiselle kyljelleni. Rentouduin hetkessä ja en jaksanut liikkua minnekään. Inisin sillä en jaksanut mönkiä elon karvojen suojaan. Inisin niin kauan kunnes nousin ilmaan. Pian olinkin emoni suojissa.
"Noin", isä sanoi. Aloin hiljattain vaipumaan uneen. Havahduin kun jokin mönki vieressäni. Taas tuo karvamytty! Mönkiminen loppui kuitenkin melko nopeasti ja sain taas nukahtaa rauhassa.

//Perhe?

Nimi: Hiutaleturkki

19.02.2017 10:27
"Pyryviima, katso", naukaisin ja vinkkasin Toivopennun puoleen hilpeä hymy huulillani. Naaras oli taas mönkinyt etutassuni viereen ja laittanut päänsä etutassulleni. Pyryviima kehräsi hilpeästi. Tuo kosketti molempien tyttäriensä päitä kuonollaan. Säihkepentu painautui minua vasten tiukasti. Katsoin Pyryviimaa hilpeästi. Toivopentu oli niin hellyyttävä. Pyryviima kävi makaamaan viereeni. Tuo nuolaisi pari kertaa niskaani.
"Oletko syönyt?" kumppanini kysyi.
"En ole, voisitko hakea jotakin?" kysyin kumppaniltani. Tuo hymyili.
"Tietenkin", kolli nousi ylös ja pujahti ulos pentutarhasta. Hymyilin. Vilkaisin Varpusulkaa joka katsoi huvittuneena Toivopentua.
"En ole koskaan nähnyt kenenkään pennun nukkuvan noin", tuo naukaisi hilpeästi.
"Toivekynsi, ei!" Salviaviiksen ulvaisu kantautui korviini. Varpusulka hätkätki ja pinkaisi ulos pentutarhasta. Makasi hetken yksin, mutta sitten sieraimiini tulvahti riistan tuoksu, Pyryviima oli tulossa. Pyryviima asteli pesään kani suussaan roikkuen. Katsoin tuota. Pyryviima laski ruoan eteeni. Aloin syödä sitä nälkäisenä. Olin syönyt puolet.
"Syö sinä loput", naukaisin Pyryviimalle.
"Selvä", tuo naukaisi hymyillen. Kolli jotki kanin parilla haukkaisulla.

//Pennut? Pyry?

Nimi: Multakynsi

19.02.2017 10:09
//Jatkoo Salvialle ja Roudalle//

Salviaviiksi oli painautunut emoani vasten. Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni. Annoin sen vieriä... valua alas..
Liitohäntä asteli luokseni.
"Otan osaa", hän naukaisi ja nuolaisi rauhoittavasti korvaani.
Käännyin Liitohäntää kohden ja painoin pääni tuon turkkiin. Imin naaraan rauhoittavaa tuoksua sisääni.
"Sinusta tulee päällikkö", muistutin.
Liitohäntä ei hätkähtänyt.

Routatassu ja Sinitassu olivat minun kanssa harjoituksissa. Koska Toivekynsi oli kuollut, oli uuden päällikön valittava uusi mestari Sinitassulle.
"Hyvä."
"Nyt voitte ottaa pienen harjoitusottelun, mutta muistakaa pitää kynnet sisällä!" sanoin, ja oppilaat nyökkäsivät.

//Routa? Sini? Joku? Sori mini

Nimi: Toivopentu

19.02.2017 10:08
Havahduin siihen kun kuului kovia ääniä. Äänet eivät tulleet läheltä vain jostain kauempaa. Höristin korviani.
"Toivekynsi ei!" kuului luja huuto, enemmänkin karjaisu kauempana. Mistäköhän se kuului? Ja kuka oli Toivekynsi? Haukottelin. Möngin lähelle kohoumaa ja aloin imemään maitoa. Imin kunnes vatsani oli täynnä. Tunsin kuinka karvamytty, Säihkepentu mönki vierelleni ja alkoi imemään. Minä möngin emon etutassun viereen ja laskin pääni tuon etutassun päälle. Tuo asento oli kiva. Pidin siitä!
"Hei Toivopentu", kuului lempeä naukaisi, tuo oli varmaankin emo. Taas karvamytty mönki viereeni. Nyt tuo inisi.
"Hei vain Säihkepentu", kuului samanlainen emon lempeä naukaisi. Tunsin kuinka emo nuoli ensin minua ja sitten tuota toista.
"Olette niin ihania", kuului möreämpi naukaisu. Se oli varmaankin isä, luulisin.
"Hei Pyryviima", kuului kehräys. Inahdin.

//Perhe?

Nimi: Salviaviiksi

19.02.2017 09:54
Heräsin sotureiden pesästä. Menin aukiolle katselemaan mitä muut touhusivat ja kauhistuksekseni näin Ruostetähden ruumiin siellä.
"Onko Ruostetähti kuollut!" henkäisin.

Olin mennyt Multakynnen kanssa kävelylle. Olimme jutelleet niitä näitä, ja sulatelleet asioita. Kun saavuimme leiriin, oli vieläkin jokin ruumis keskellä aukiota. Se ei ollut Ruostetähti.
"Salviaviiksi." Pyryviima saapui luokseni.
"On parasta, että tulet katsomaan", hän sanoi, ja ohjasi minut lähemmäs maassa makaavaa ruumista.
Minua ihmetytti. Astelin Pyryviiman perässä ja suljin silmäni.
Pyryviima pysähtyi.
"Katso", hän kuiskasi.
Avasin silmäni. Säpsähdin, ja silmäni kapenivat viiruiksi. Edessäni makasi Toivekynsi, kumppanini.
"Toivekynsi?" kuiskasin.
Ei kuulunut vastausta. Astuin lähemmäs ja kumarruin ruumiin ylle.
Sitten nostin pääni taakse ja ulvoin ilmoille:
"Toivekynsi ei!!"
Huomasin Multakynnen Liitohännän vieressä. Tuisketurkki istui veljensä vieressä. Kuullessaan huutoni he lähtivät kipittämään minua ja ruumista kohti. Muut tekivät heille tilaa.
"Emo!" Tuisketurkki henkäisi.
Multakynsi kauhistui ja sulki silmänsä kuin uskoen tämän olevan vain pahaa unta.
Kyyristyin ruumiin ylle ja painoin pääni Toivekynnen kylmään kehoon.
"Olit ihana kumppani. Hyvästi, rakas."

//Joku? Outo tarina :´(

Nimi: Toivekynsi

19.02.2017 09:33
Makasin sammalillani sotureidenpesässä. Olin juuri tullut partiosta ja olin väsynyt. Ummistin silmäni. Hiutaleturkki oli saanut pentuja ja olin jo käynyt tervehtimässä kahta pentua. Säihkepentu näytti emoltaan ja Toivopentu... En tiennyt keneltä hän näytti. Hän näytti itseltään. Hiutaleturkki olisi hyvä emo pennuille ja olihan hänellä Vapaudenlento apunaan. Vapaudenlento oli kasvattanut minutkin. Nukahdin.

Heräsin auringonhuipun aikaan. Leirissä kävi kuhina. Tungeksin kissojen välistä näkemään mitä tapahtui. Sitten näin Ruostetähden ruumiin keskellä leiriä, päällikkö oli kuollut! Henkäisin kauhistuneena.
"Ruostetähti..." naukaisin hiljaa. Liitohännästä tulisi päällikkö, Liitotähti ja minä tiesin sen. Olin ylpeä Liitohännästä, mutta Ruostetähti oli ollut kyllä hyvä päällikkö. Kunnioittaisin Ruostetähden muistoa aina. Tassuttelin pois Ruostetähden ruumiin luota. Suuntasin sotureidenpesälle. Lysähdin pedilleni ja vaivuin ikiuneen...

Lämmin henkäys kutitti kasvojani. Avasin silmäni ja henkäisin kauhusta. Olin Tähtiklaanissa. Katsoin Ruostetähteä.
"Minäkö, minäkö kuolin?" parkaisin ja purskahdin itkuun. Olin menettänyt Salviaviiksen, Multakynnen ja Tuisketurkin. Itkin hetken maassa, kunnes pennun iloinen ääni kuului vierestäni.
"Emo, olet luonani!" siirsin itkuisen katseeni viereeni, Hohdepentu.
"Hohdepentu!" vedin pentuni lähelle minua ja hukutin tuon lempeisiin nuolaisuihini. Seuraavaksi näin Nokitassun.
"Nokitassu, olen kaivannut sinua!" naukaisin ja ryntasin entisen parhaan ystäväni luokse. Kosketimme neniä. Sitten tassuttelin Ruostetähden luo.
"Klaanisi tulee kaipaamaan sinua, olit ihailtava päällikkö", naukaisin.
"Sinä olit hyvä ja uskollinen soturi", tuo naukaisi. Hymyilin.

//Toivekynsi on kuollut.

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com