Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Surmaviilto

20.08.2017 13:45
Astelin aukion laidalle varjoisaan paikkaan loikoilemaan. Olin vieläkin hiukan ärsyyntynyt metsästysretken jäljiltä.
*Naaliturkki oli aikanaan mestarini, hänenhän oli pakko tietää etten pidä metsästämisestä!* ajattelin äkäisenä. Sitten ajatukseni lähtivät vaeltelemaan Pimeyden metsän puoleen.
*Eivätkö Pimeyden metsän kissat piittaa siitä, että Tähtiklaani pitää valtaa? Pimeyden metsän pitäisi kitkeä Tähtiklaani pois!* ajattelin. Viuhdoin häntääni raivokkaasti ja puristin kynteni syvälle maahan kun vain ajattelinkin Tähtiklaania. Karvanikin pörhistyivät ja melkein jo paljastin hampaani ja sähisin, mutta hillitsin itseni. En piitannut kissoista, jotka katselivat minua kummastuneina, vaan asetuin takaisin makaamaan, sillä tajusin nousseeni seisomaan. Jos Pimeyden metsä vain pyytäisi, en epäröisi tappaa vaikka koko Tuuliklaania. Ajatus Liitotähden tappamisesta tuntui kuitenkin vastenmieliseltä. Hänhän oli emoni. Vaikka olimmekin olleet etäisiä sitten pentuaikojeni, en voinut unohtaa, miten hän piti huolta minusta ja siskoistani. Ajatukseni lipuivat seuraavaksi kuolleisiin siskoihini, Lummetassuun ja Tulvatassuun. Tiesin kyllä, että he olivat varmasti päätyneet Tähtiklaaniin, sillä siihenhän he olivat uskoneet. Ajatukseni siirtyivät sitten kuolleeseen isääni, Multakynteen. Huokaisin syvään. Hänkin oli varmasti Tähtiklaanin metsästysmailla.
*Miksi heidän piti ajatella niin?! Eivätkö he ymmärtäneet, että Pimeyden metsään uskominen oli oikein?!!!* huusin

Nimi: Hunajaviiksi

17.08.2017 08:39
"Millä taidoilla, saanen kysyä, pentu?" naukaisin ilkikurisesti hymyillen. "Ehkä sinun pitäisikin kouluttautua uudelleen."
Tunsin pentujen liikehtivän kylkeni vierellä. Käänsin päätäni ja näin Kultapennun avaavan silmiään, kollipentu tökki tassullaan Yrttiepennun kylkeä.
"Herää!" kullanruskea pentu sihahti.
"Anna Yrttipennun nukkua, jos hän haluaa", maukaisin lempeästi, mutta huomasin naaraan jo nousseen pystyyn. Kurtistin kulmiani ja loin vihaisen katseen Kultapentuun, joka luimisti korvansa, ehkä hiukan häpeissään.
"No, menkäähän siitä vaikka leikkimään", komensin nuolaisten kummankin päälakea. Kaksi pentuani loikkivat iloisesti muualle. Nousin itse seisomaan ja venyttelin selkääni.
"Onpa ihanaa päästä seisomaan", puuskahdin ja venytin takajalkojani, istuutuen sitten Naaliturkin viereen.
"Mihin jäimmekään, Naalipentu? Tarvitsit mestarin", naukaisin muka mietteliäänä. "Minä olen sinun mestarisi. Olen ainoa, joka osaa opettaa sinut soturin tavoille."
"Näinköhän?" varapäällikkö naukui virnistäen.
"Ehdottomasti."

//Naali?

Nimi: Tulipentu

16.08.2017 13:40
Naurahdin huvittuneena ja nappasin sammalpallon suuhuni.
"Voithan sinä pyytää häntä mukaan, mutta en tiedä tahdonko minä olla se, joka keskeyttää hänen unensa", virnistin Vadelmapennulle. Käänsin kuitenkin katseeni hetkeksi aikaa Piiskupentuun. Sammalpallon pelaaminen voisi kyllä olla hauskempaa isommassa porukassa. Minun vihreät silmäni olivat kuitenkin jo siirtyneet omiin sisaruksiini ennen kuin kuulin edes Vadelmapennun vastausta. Huomasin isäni Naaliturkin saapuneen pesälle. Hän jutteli lempeästi emoni Hunajaviiksen kanssa. Veljeni Kultapentu ja siskoni Yrttipentu nukkuivat aivan rauhassa emoni vieressä.
"Aiotko kysyä vai seistä siinä?" maukaisin nauraen, kun huomasin Vadelmapennun yhä vain seisovan paikoillansa. Tuuppasin sammalpalloa lähemmäs naarasta, mutta nappasin sen sitten hamapisiini ja heitin ilmaan.
"Se, joka ei saa sammalpalloa kiinni joutuu herättämään Kultapennun pelaamaan", maukaisin ja olin valmis loikkaamaan sammalpalloa kohden.

// Vadelma?

Nimi: Naaliturkki

14.08.2017 20:08
Virnistin hyväntuulisena Hunajaviikselle.
"Näyttää siltä, että sait pennun ylipuhuttua", maukaisin ja päästin huvittuneen 'mraurr'-äänähdyksen. Kurkotin pähemmäs kumppaniani ja puskin tuota hellästi.
"Mutta totta kai on upeaa seurata pennun kävelevän emonsa tassunjäljissä."
Hunajaviiksi hymyili minulle.
"Mutta sinun täytyy oppia yhä varomaan sanojasi. Saatan milloin vain antaa sen korvapuustin, joka opettaa sinut vielä joskus hyville tavoille", kumppanini naurahdi. Astelin muutaman askeleen kauemmas Hunajaviiksestä.
"Kuinka vain tahdotkaan, arvon päällikkö Hunajatähti", kehräsin huvittuneena ja kumarsin kumppanilleni.
"Nouse ylös tai muutan nimesi Naalipennuksi ja saat kouluttautua uudestaan soturiksi", Hunajaviiksi nauroin.
"Siinä tapauksessa tahdon valita oman mestarini. Saattaisin yllättää hänet jo valmiiksi omaavillani taidoilla", virnistin kollimaisesti.

// Hunaja? Naali yrittää taas viihdyttää Hunajaa ku kuvittelee sen vaa koko ajan tylsistyneenä pesällä xD

Nimi: Vadelmapentu

13.08.2017 17:15
Kun Tulipentu esitti kysymyksen sammalpallon pelaamiseen, aloin hymyillä. Nyökkäsin. Pentutarhan nurkassa oli pieni märkä sammalpallo, jolla olin päivällä leikkinyt Piiskupennun kanssa. Loikin pesän nurkkaan ja painoin sammalpalloa käpälälläni, niin että vedet purskahtivat pois. Sitten muotoilin sammalen takaisin pallomaiseksi. Otin pallon käpälääni ja heitin pallon Tulipentua päin.
"Ota se!" huudahdin iloisena. Sitten katsoin varovasti vielä nukkuvia Vapaudenlentoa ja Piiskupentua, jotka nukkuivat.
"Pyydetäänkö Piiskupentu mukaan?" kysyin Tulipennulta.

//Tuli? :3 Unohdin noi pari viimeistä lausetta tai jotenkin kun kirjoitin Wordliin niin ei antanu niitä viimesii pätkii :o Edellisen voi poistaa, anteeksi

Nimi: Vadelmapentu

13.08.2017 17:12
Kun Tulipentu esitti kysymyksen sammalpallon pelaamiseen, aloin hymyillä. Nyökkäsin. Pentutarhan nurkassa oli pieni märkä sammalpallo, jolla olin päivällä leikkinyt Piiskupennun kanssa. Loikin pesän nurkkaan ja painoin sammalpalloa käpälälläni, niin että vedet purskahtivat pois. Sitten muotoilin sammalen takaisin pallomaiseksi. Otin pallon käpälääni ja heitin pallon Tulipentua päin.
"Ota se!" huudahdin iloisena.

//Tuli :3

Nimi: Hunajaviiksi

13.08.2017 17:06
"Hyvin", naukaisin hiljaa ja kosketin hellästi Naaaliturkin kuonoa omallani. Tulipentu ja Vadelmapentu näyttivät alkavan piakkoin leikkimään jotain, oli helpottavaa nähdä, ettei Vuokkoturkin ruumiin näkeminen ollut järkyttänyt toista poikaani niin kauheasti. Kultapentu ja Yrttipentu makoilivat pienillä kerillä kylkeni vierellä, tuhisten rauhallisesti. Kultapentu potkaisi unissaan valkeaa naarasta, joka vingahti hiukan.
"Ei hätää", kehräsin hiljaa ja nuolaisin naaraspennun päälakea. Käänsin sitten hitaasti katseeni takaisin kumppaniini.
"Voin aivan hyvin. Tosin täällä pentutarhassa on niin kova hälinä, että olen jatkuvasti väsynyt. Nämä kolme aiheuttavat minulle paljon harmaita karvoja."
En tosiaan ollut tiennyt, että pemtujen kasvatus olisi näin rankkaa, mutta antoisaa se todellakin oli. Ja pian nämä kolme olisivatkin jo oppilaita, tiesin jääväni kaipaamaan pieniä, vinkuvia karvamyttyjä.
"Muuten... Kultapentu on kertonut minulle, ettei välttämättä halua soturioppilaaksi, hänestä saattaisi tulla parantaja", kerroin valkoiselle kollille katsellen ylpeästi kullanruskeaa pentua. Olisi hienoa seurata Kultapennun polkua klaanin parantajaoppilaana.

//Naali?

Nimi: Tulipentu

13.08.2017 14:44
Kuulin jonkun muun äänen korvani läheisyydessä. Se ei kuulunut emolleni. Käännyin katsomaan kuka vierelleni oli astellut.
"Vadelmapentu?" kysyin hiukan yllättyneenä. Suurinpiirtein minun kokoinen naaraspentu nyökkäsi. Käännyin katsomaan emoani Hunajaviikseä.
"Oletko kunnossa, Tulipentu?" Ruusupiikki kysyi vielä takaatani. Katsoin hämmentyneenä ympäri pesää. Vuokkoturkki ei ollut siellä. Ravistelin päätäni. Olinko minä todella kuvitellut kaiken? Päästin tuhauksen suustani. Olin aivan typerä!
"Anteeksi että huolestutin teidät. Olen kunnossa. Kaikki on hyvin", maukaisin tyynesti. Itseasiassa mitä enemmän mietin Vuokkoturkin kuolemaa, sitä rauhallisemmaksi tulin. Vuokkoturkin sielu oli saanut Tähtiklaanin luota rauhan. Kaikki oli hyvin. Hän vain poistu tästä maailmasta.
"Oletko varmasti kunnossa?" kuulin parantajan huolestuneen äänen. Nyökkäsin tarmokkaasti ja hymyilin.
"Aivan varmasti", heilautin häntääni tyynesti. Vuokkoturkki olisi nyt onnellinen muiden esi-isiensä luona. Käännyin katsomaan Vadelmapentua hymyilen.
"Tahdotko pelata sammalpalloa?"

// Vadelma?

Nimi: Naaliturkki

12.08.2017 22:42
Astelin leirin suuntaan pitkin askelin. Olin todella tyytyväinen metsästyspartion saamiin tuotaviin. Närhitassu kantoi suussaan vesimyyrää ja hiirtä. Oppilas oli saanut hiiren itse kiinni hyvinkin mallikkaasti. Toki taktiikassa olisi vielä pieniä hiotyavia kohtia, mutta muuten kaikki meni todella hyvin. Minun oikealla puolellani kulkeva Surmaviilto kantoi jänistä suussaan. Soturi oli onnistunut nappaamaan sen jo partion alussa. Itse kannoin kaniinia. Surmaviilto oli auttanut ohjaamaan olennon suoraan luokseni, joten sen tappaminen oli ollut helppoa. Astelimme tyytyväisin mielin leiriin. Ohjasin muita viemään syötävät tuoresaaliskasalle ja odotin Närhitassun saapuvan takaisin luokseni.
"Mitä seuraavaksi?" Närhitassu kysyi innoissaan. Pudotin kaniinin maahan ja hymähdin. Katseeni haravoi leiriä. Minun täytyisi keksiä jotakin tekemistä oppilaalleni. Katseeni pysähtyi klaanivanhinten pesälle. Laskin katseeni takaisin kaniiniin.
"Vie tämä klaanivanhimmille. Sen jälkeen olet vapaa", ohjeistin oppilasta. Närhitassu nyökkäsi ja nappasi kaniinin suuhunsa. Pian oppilas jo jolkuttikin pesän suuntaan riistaeläin suussaan. Hymähdin huvittuneena ja otin suunnan kohti pentutarhaa. Tahtoisin puhua Hunajaviikselle.
"Hunajaviiksi", henkäisin itsekseni. En ollut nähnyt naarasta pieneen hetkeen. Katsoin sisään pentutarhalle. Maidon tuoksu leijaili taas kuonooni ja sai minut kaipaamaan omia pentueaikojani.
"Hei Hunajaviiksi!" tervehdin kumppaniani astellessani tuon luokse. Puskin naarasta hellästi.
"Kuinka voit?"

// Hunaja? Pennut?

Nimi: Routakukka

09.08.2017 11:28
"Minulle on annettu pahan ennustus, minut on valittu siihen. Sain sen muutama kuu sitten. Pimeyden metsän kissalta." Pimeyden metsän? Tunsin hieman jännittyväni. Pelkäsin hieman Pimeyden metsää. Kirvamiete jatkoi:
"Siinä sanottiin, että hyvä on hallinnut metsää liian pitkään ja minun on kunnia päättää se. Ja että minun täytyy kitkeä kaikki Tähtiklaani pois klaanisa, jolloin löydämme tien ikuiseen onneen. Mutta jos epäonnistun, kaikki joista välitän ovat tuomittuja tuhoon..." Sain juuri ja juuri selvää Kirvamietteen viimeisistä lausesista. Mutta en ollut varma, kuulinko minä oikein. Siirsin katseeni hieman ujosti Kirvamietteen sinisiin silmiin.
"Siksi en voi olla kanssasi, en halua, että sinulle sattuu jotain", hän kuiskasi. Katsoin hieman tyrmistyneenä rakastamaani kollia. Olin sanomassa jotain, mutta en saanut ääntäni kuuluviin. Siirsin katseeni takaisin tassuihini ja huokaisin äänettömästi.
"Mutta silti välittäisit minusta. Jos tuo ennustus pitää paikkansa, olisin tuomittuna tuhoon silti, jos epäonnistut. Jos siis oikeasti välität minusta..", kuiskasin. Pelkäsin Pimeyden metsää, mutta tekisin ihan mitä vain Kirvamietteen edestä.

//Kirva?

Nimi: Routakukka

05.08.2017 12:31
"Sinä et voi, olen... olen... paha", Kirvamiete kuiskasi. Katsoin kollia hieman hölmistyneenä, kunnes tämä käänsi katseensa pois päin.
"Mitä sinä höpiset? Et sinä mikään paha ole!" naukaisin toivottomasti. Pitikö Kirvamiete sittenkään minusta? Katsoin toivottomana Kirvamietteen selkää. Yritin pidättää kyyneliäni, mutta silti pari kyyneltä vierähti poskelleni. Kirvamietteen sanat tuntuivat kaikuvan ilmassa. Otin askeleen lähemmäs Kirvamietettä.
"Anteeksi. Luulin, että välillämme oli jotain", mau'uin hiljaa ja käänsin katseeni taivaalle. Tajusin, että mustat pilvet olivat peittäneet auringon. Vilkaisin vielä kerran Kirvamietettä ja lähdin sitten tassuttelemaan kohti leiriä hitaasti. Tunsin olevani niin toivoton. Mitäköhän Ruostetähti ajattee nyt minusta? Antaisiko hän edes minun hankkia kumppania? Nyt oli taas niitä hetkiä, jolloin ajattelin, että minun ei olisi edes pitänyt uudelleen syntyä.

//Kirva?

Nimi: Vadelmapentu

04.08.2017 13:41
Kun Tulipentu maukui: "Mitä haluat? En ole tehnyt mitään.", niskakarvani nousivat pystyyn. Luulin aluksi kollipennun sanoneen sen minulle, mutta sitten tajusin, että Tulipentu oli tarkoittanut sanat Hunajaviikselle. Tulipennun silmät olivat jo jonkin aikaa olleet kiinni. Pelkäsikö Tulipentu? Tulipentu, kolli jota olin aina pitänyt klaanin voimakkaimpina ja rohkeimpina pentuina. Säälin tunne valtasi minut. Voi Tulipentu-parkaa! Mietin hetken miltä tuntuisi olla Hunajaviiksi ja lohduttaa säikähtynyttä, kuolleen kissan nähnyttä pentua.
"Saanko mennä katsomaan Vuokkoturkin ruumista?" kysyin Hunajaviikseltä ja Ruusupiikiltä. Ruusupiikki kuitenkin pudisteli päätään lempeästi ja maukui: "Ehkä olisi parasta ettet menisi. Yksi järkyttynyt pentu riittää. Uskon kyllä, että tulet näkemään kuolleita kissoja tulevaisuudessa, vaikket tahtoisikaan."
"Mutta haluan hyvästellä Vuokkoturkin!" parkaisin. Ruusupiikki vain sipaisi hännällään selkääni, vaikkei sanonutkaan mitään. Tiesin kuitenkin etten saisi parantajan päätä kääntymään.
"En edes tiedä miltä Vuokkoturkki näytti!" yritin keksiä jonkun tekosyyn, vaikka tiesin aivan hyvin miltä Vuokkoturkki näytti. Kaunis naarassoturi, joka omisti luonnonvalkean turkin ja lehdenvihreät silmät.
"Luonnonvalkea turkki ja lehdenvihreät silmät", Ruusupiikki vastasi. "Riittääkö nyt?"
"Hmph!" hymähdin, koska en keksinyt enää tekosyitä. Kävelin aivan Tulipennun vierelle, lohdutukseksi sipaisin järkyttyneen kollin poskea.
"Näetkö miten järkyttynyt pesätoverisi on?" Ruusupiikki kysyi.
"Joo", ääneni kuulosti ihan piipitykseltä.
"Niin", Ruusupiikki maukui, "ja yksi järkyttynyt pentu riittää. Ei toista tarvitse."
"Niin kai", huokaisin. Mutta toisaalta, Tulipentu ei ennestään tiennyt Vuokkoturkin kuolemasta. Jos menisin kuolemasta tietoisena katsomaan soturittaren ruumista, ehken järkyttyisi niin paljoa. Päätin kuitenkin asian jättää siihen ja kuiskasin Tulipennun korvaan: "Ei huolta!"

//Tuli? Hunaja?

Nimi: Tulipentu

03.08.2017 19:46
Emoni sanat eivät varsinaisesti helpottaneet oloani mihinkään suuntaan. Olin hiukan kyllästynyt siihen, että minua puhuteltiin joko 'noin nuoreksi', 'pieneksi' tai 'kokemattomaksi pennuksi'. Käänsin silti katseeni hiukan ylemmäs emooni Hunajaviikseen. Hän tahtoi kuitenkin vain auttaa minua. Suljin hetkeksi silmäni ja näin sielunsilmineni Vuokkoturkin elottoman ruumiin taas edessäni. Päästin pienen pentumaisen vinkauksen ja avasin silmäni. Tuntui siltä, että soturin henki olisi jäänyt vainoamaan minua jostakin syystä.
"Mitä haluat? En ole tehnyt mitään", henkäisin hyvin hiljaa säikähtäneenä. En uskaltanut edes katsoa eteeni, sillä pelkäsin Vuokkoturkin ruumiin näkemistä. Joku olisi voinut raahata sen vaikka keskelle pentutarhaa ja pyytänyt näyttämään kuinka näin hänet elottomana.
*Kuinka kukaan muu ei ollut nähnyt häntä? Hän oli ollut varmasti jo pitkään liikkumatta!* ajattelin epätoivoisena. Yritin näyttää muiden kissojen silmissä muultakin kuin pennulta, mutta tämän tapahtuman myötä se ei tulisi koskaan onnistumaan. Kaikki tulisivat pitämään minua pentuna, joka pelkäisi kuolleen soturin hengen piinaavan omaa mieltään vaikka kuinka pitkään. Minun täytyisi päästä tunteesta eroon tavalla tai toisella.

// Hunaja? Vadelma?

Nimi: Vadelmapentu, Tuuliklaani

03.08.2017 14:48
Räpsäytin silmäni auki kuullessani Tulipennun äänen. Kuulin vain sanan 'kuollut'. Tulipentu oli painautunut emoaan Hunajaviikseä vasten.
*Pyhä Tähtiklaani*, ajattelin. *Onko Tulipentu ollut yöllä ulkona. Miksi? Ja oliko joku kuollut?*
Tarkistin hädissäni, että vierelläni nukkuvat Piiskupentu ja Vapaudenlento varmasti nukkuisivat. Molemmat hengittivät tasaiseen tahtiin ja nukkuivat. Niin myös Tulipennun pentuetoverit, Yrttipentu ja Kultapentu. Hyvä kukaan pesätoveri ei ollut kuollut! Nukkuvan Vapaudenlennon häntä oli kietoutunut minun ja Piiskupennun ympärille. Halusin liittyä Tulipennun ja Hunajaviiksen keskusteluun, mutta jos alkaisin puhumaan tässä, voisivat Vapaudenlento ja Piiskupentu herätä. Niinpä varovasti nostin pikkaisen Vapaudenlennon häntää ja pujahdin nopeasti sijaisemon hännän alta. Hurraa! Nyt pois vuoteeltani ja hiivin Tulipennun ja Hunajaviiksen luo.
"Ai kuka on kuollut?" kysyin kuiskaten asettuen kuningattaren ja toisen pennun eteen. Vastaus tuli heti, kun klaanin parantaja Ruusupiikki asteli sisään ja asettui Hunajaviiksen viereen maukuen:
"Vuokkoturkki on kuollut. Tulipentu oli paikalla ja näki hänen ruumiinsa."
*Voi ei!* ajattelin. Hunajaviiksi kuiskasi jotain Tulipennulle. Olivatko he edes huomanneet minua?
"Vaeltaako hän nyt Tähtiklaanissa?" kysyin. Ruusupiikki nyökkäsi lempeästi ja sipaisi hännällään päätäni. Äkkiä minun tuli hirveä sääli Tulipentua. Jospa yrittäisin tehdä kolliin tuttavuutta...

//Tuli? Hunaja?

Nimi: Lepakkoliito

01.08.2017 20:49
Havun lämmin hengitys kasvoillani sai lihakseni rentoutumaan ja pehmeänsilkkisen hännän kietoutuessa oman häntäni ympärille sai kurkussani nousemaan kehräykseen. Harmaaturkki alkoi itsekin kehrätä, kun hieraisin kuonoani tämän poskeen. Rakkaudesta huokuva lämmin pesä tuntui varsin kotoisalta ja mukavalta. Untuvainen peti jalkojemme alla sai polkuanturani kipristelemään, koska en ollut tottunut näin pehmeisiin makuualusiin. Istuin hiljaa miettien Havun vierellä ja pohdin oman päätösteni johtamaa tulevaisuutta. Kysymykset leijuivat silmissäni. Haluanko todella juuri Havun kumppanikseni, vaikka olimmekin jo tuoreita kumppaneita? Haluammeko joskus pentuja? Halveksuvatko muut sitä, että valitsin erakon kumppanikseni? Rankaiseeko Tähtiklaani minua siitä?
"Haluan olla kanssasi ikuisesti", kuiskasin määrätietoisesti samalla itselleni ja Havulle. "En välitä mistään muusta, kunhan vain saan olla kanssani. Se tärkeintä minulle." Kumppanini tuijotti minua tummanvihreillä silmillään ja auringonsäteiden loistaessa niitä vasten, ne näyttivät kauniimmilta kuin koskaan. Olisin voinut tuijottaa häntä iäisyyden verran.
"Minäkin haluan olla kanssasi", pitkäturkki kehräsi lempeästi ja hieroi hellästi poskeaan minun poskeani vasten.
"Pohdittuani tulevaisuuttamme, päähäni välkähti heti yksinkertainen asia kumppaneina ollessamme", aloitin varoen, mutta mahdollisimman varman oloisesti. "A-aimmeko hankkia joskus pentuja?"

//Havu? Ja Leppis ja Havuliini on niin söpöi <'333

Nimi: Jalavamieli

30.07.2017 11:39
"Kiitos mielellään", vastasin kohteliaasti. Emme olleet koskaan mitään ylimipiä ystäviä, mutta voisihan sitä kerran elämässään yrittää olla ystävällinen. Suuntasimme ulos leiristä. Suoraan edessämme kasvoi pitkää ja tuuhea kanervaa. Kynsin nopeasti kekoon runsaasti kanervaa.
"Auttaisitko kantamisessa?" pyysin Toivokuiskeelta. Mitään sanomatta valkoinen tummaraitainen naaras otti osan kanervista leukoihinsa. Aloimme tallustelemaan kohti leiriä. Vilkaisin taivaalle. Aurinko oli jo melkein laskenut puiden taakse. Kiihdytin vauhtia jotta ehtisin ajoissa vartiovuorooni. Ilmassa kulki pienoinen tuulen vire. Se kahisteli kanervoissa, ja suhisi puskissa. Nautin siitä kuinka se kulki turkkini läpi saamatta aikaan ainuttakaan ääntä. Yhtäkkiä leiri ilmestyi eteeni. Murahdin kärsimättömänä ja pinkaisin juoksuun. En halunnut olla se soturi, joka muistetaan ensimmäisestä vartiovuorosta myöhästymisestä.

//Toivo?

Nimi: Hunajaviiksi

29.07.2017 17:29
Heräsin pennun kimakkaan huutoo ja räpyttelin säikähtäneenä silmiäni. Kesti hetken, ennen kuin väsyneet silmäni tarkentuivat pentutarhan hämäryydessä Tulipentuun, joka oli painautunut maata vasten. Nousin makuualusiltani ja jätin Kultapennun ja Yrttipennun nukkumaan, astelin sitten rauhallisesti kohti poikaani.
"Sano minulle, että se oli vain pahaa unta! Emo! Kiltti!"
Nostin punaoranssin kollin hellästi niskanahasta etutassujeni väliin ja istuuduin. Suin pehmeästi pennun turkkia, yrittäen rauhoittaa häntä.
"Ei hätää, Tulipentu, olen tässä... Kenen sinä sanoit nähneesi?" kysyin mahdollisimman tyynesti. Olikohan joku oikeasti kuollut? Tunsin, kuin kivi olisi pudonnut vatsaani ajatellessani, että yksi klaanin kissoista olisi kuollut.
"Näin Vuokkoturkin!" Tulipentu huudahti yhä kauhuissaan, pentu vapisi kauttaaltaan hengittäen tiheästi, tunsin kollin ysädmen sykkivän nopeasti. Asetuin makoilemaan ja hukutin pennun korvat rauhoittaviin nuolaisuihin. Minusta alkoi tuntua, ettei kuolema ollut ollut unta, ja se varmistui, kun Ruusupiikki tuli luokseni. Ystäväni asteli luokseni ja seisahtui viereeni.
"Vuokkoturkki on kuollut. Tulipentu oli paikalla ja näki hänen ruumiinsa."
Katsahdin huolestuneena parantajaa, Tulipentu oli siis todella nähnyt kuolleen kissan. Kissan elottoman ruumiin näkeminen oli täysi-ikäisenäkin karmaisevaa, mutta että pentuna? Nyt ymmärsin, miksi kolli oli niin kamalan järkyttynyt.
"Voi sinua", naukaisin ääni värähtäen, ajatellen, mitä pentu oli joutunut näkemään.
"Kuule.... Vuokkoturkki todella kuoli. Mutta se on ihan normaalia, oli hänen aikansa liittyä Tähtiklaaniin. On vain kamalaa, että näit kuolleen kissan noin nuorena."

//Tuli?

Nimi: Routakukka

29.07.2017 09:18
"Saisinko?" Kirvamiete kuiskasi. Nyökkäsin hymyillen hieman epävarmasti. Kirvamiete silitti hännällään turkkiani. Tuntui siltä, kuin jännitys välillämme oli melkein jo lähtenyt. Kurkustani alkoi kohota tyytyväistä kehräystä. Sillä hetkellä tunsin olevani iloisempi, kuin koskaan. Puskin Kirvamietteen lapaa päälläni. Kuulin hänenkin kehräävän hieman. Olin avaamassa suutani, mutta en saanut vieläkään sanottua mitään. Keräsin rohkeuteni ja avasin suuni uudestaan:
"Minä rakastan sinua", kuiskasin ja katsoin hieman epävarmasti Kirvamietettä. Sain sen vihdoin sanottua ja tunsin olevani nyt vapaampi. En kuullut edelleenkään lintujen laulua, tai edes tuulen ujellusta. Tuntui, että koko nummi olisi vaiennut. Odotin Kirvamietteeen vastausta.

//Kirva? :D

Nimi: Routakukka

28.07.2017 11:47
"Mikään ei tunnu luontevalta kun olen kanssasi, mutta silti haluan olla lähelläsi." Kaikki hiljeni. Katsoin Kirvamietteen sinisiä silmiä sanomattomana. Tätäkö minunkin oli pitänyt yrittää sanoa? Tiesin kyllä, että minulla oli tunteita häntä kohtaan, en vain halunnut myöntää sitä itselleni. Yritin selvitellä ajatuksiani, mutta siitä ei tullut mitään. Mitä minä sanoisin Kirvamietteelle?! Olin avaamassa suutani, mutta sitten en keksinytkään mitään sanottavaa ja suljin suuni. Huokaisin äänettömästi ja mietin, mitä sanoisin. Sitten avasin suuni vastatakseni:
"Minulla on sama juttu. Minulla taitaa olla tunteita sinua kohtaan." Nyt katsoimme toisiamme vain hiljaa, eikä kukaan puhunut mitään. Oli niin hiljaista, tuntui kuin koko nummi olisi hiljennyt. Edes lintujen laulua ei kuulunut.

//Sori ku kesti, en ollu huomannu Kirvan stooria xd Mut Kirva?

Nimi: Tulipentu

27.07.2017 12:57
Aurinko paistoi suoraan silmääni, kun avasin silmäni taas uuteen aamuun. Katselin tyyntä taivasta ylläni. Muutama pilvi leijui sinisellä taivaalla, mutta niillä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä mihinkään suuntaan tässä maailmassa. Näytti siltä että ne olisivat vain paikoillansa. Tai sitten olin itse vielä hieman uninen enkä osannut älytä täältä kaukaa maasta niiden liikettä mihinkään suuntaan. Räpäytin silmiäni muutaman kerran, kunnes pystyi ohimennen katsomn aurinkoa tulematta hetkeksi sokeaksi. Päästin ilmoille haukotuksen ja kierähdin kyljelleni. Olin varmaankin pyörinyt yöllä, sillä olin äsken selälläni kasvot kohti taivasta. Nyt kuitenkin olin kierähtänyt kyljelleni, melkein siskoni Yrttipennun päälle. Takajalkani olivat siskoni selän päällä, joten siirsin niitä hitaasti lähemmäs itseäni. En tahtonut herättää häntä vain sen takia, että en älynnyt katsoa ympärilleni. Nyt kuitenkin katsoin ympärilleni, jotta en noustessani talloisi vaikkapa Kultapennun häntää. Ylös noustuani venyttelin hitaasti ja nautinnollisesti. Huomasin takajalkojeni olevan hiukan jumissa. Mietin hetken aikaa viimeisimmän illan tapahtumia. Siten muistin leikkineeni hippaa Kultapennun ja Yrttipennun kanssa. En ollut venytellyt ennen peli, joten jalkani olivat hiukan jumissa. Onnekseni jokaisen venytyksen myötä jalkani alkoivat antaa periksi ja lämmetä ajatukselle uudesta päivästä. Niin, uudestä päivästä puheenollen. Kohotin katseeni taas taivaalle ja tajusin nyt olevan jo auringonhuippu. Hymähdin huvittuneena. Minun ei ollut kyllä tarkoitus nukkua näin pitkään. Mutta se tarkoitti sitä, että emoni hunajaviiksi oli tavanomaisilla päiväunilla yhdessä sisatusteni kanssa. Loikkasin tarmokkaasti paikoillani. Voisin lähteä tutkimaan leiriä! Loikkasin innoissani Kultapennun yli ja astelin pentutarhan suuaukolle. Kuulin kuitenkin pahaenteisen hymähdyksen takaatani. Käännyin katsomaan valkeata melko vanhaa naarasta.
"Hei Vapaudenlento", aloitin viattomasti. Ajattelin pentumaisuuteni ehkä vetoavan Vapaudenlentoon, mutta hän on kyllä hoitanut pentuja jo ikuisuuden. Minusta alkoi tuntua että en saisi juuri nyt minkään laista armoa.
"Mihinkäs sitä ollaan livistämässä?" Vapaudenlento kysyi lempeästi, mutta tunnitin kyllä kireyden kuningataren äänensävyssä. Toisinaan oli rasittavaa olla pentu. Kaikki luulivat, että en pärjäisi leirissä ilman, että joku olisi hengittämässä niskaani. Ja varsinkin sen jälkeen meitä oli vahdittu tarkemmin, kun Sulkatassu - anteeksi Sulkavarjo, oli vienyt meidät pois leiristä. Tuntui kuin joko Hunajaviiksi tai Vapaudenlento olisi kaikkialla. Olisiko heillä olemassa itsestään jotkin haamuversiot, jotka katsoivat nukkuessakin jokaista liikettämme, sillä olisin vaikka voinut vannoa Vapaudenlennon nukkuneen vielä hetki sitten! Vai oliko kuningatarella vain niin hyvä vaisto? Vaistoaisiko hän, kun yksikin pentu haaveilisi poistumisesta pentutarhalta? Ei voi olla, se olisi jo outoa.
"Tahdon käydä tervehtimässä isääni", maukaisin vilpittömästi. En uskonut Vapaudenlennon pitävän sitä tarpeeksi hyvänä syynä antaa minun poistua pesästä.
"Isäsi on juuri nyt metsästyspartiossa, joten se ei onnistu", Vapaudenlento maukaisi. Tuhahdin. Epäilyni olivat osoittautuneet oikeiksi.
"Sinun täytyy keksiä paljon parempi syy, jotta saat minulta luvan poistua tältä pesältä. Menehän nyt takaisin nukkumaan", Vapaudenlento paasasi. Pyöräytin nopeasti silmiäni ja palasin emoni läheisyyteen. Käperryin kerälle ja esitin nukkuvani edes hetken aikaa.

Tarkkailin aina vähän väliä oliko Vapaudenlento mennyt jo itse nukkumaan. Minusta alkoi tuntua siltä, että kuningatar ei nukkuisi koskaan. Hän onnistuisi elämään ilman untakin. Vapaudenlenyo käpertyi kyllä takaisin Vadelmapennun ja Piiskupennun läheisyyteen, mutta ei sulkenut silmiään hetkeksikään. Vasta kun olin pitänyt ikuisuuden ajan silmiäni kiinni ja vaihtanut mukamas unissani asentoa, kuulin tasaista tuhinaa pesän perältä. Vapaudenlento oli vihdoinkin kukahtanut. Olisi voinut loikata heti pystyyn ja sännätä pois leiristä, mutta päätin varmistaa että kuningatar varmasti nukkui. Pidin vihreitä silmiäni auki ja tarkkailin Vapaudenlentoa. Kuningatar vaihtoi kylkeään siis, että hänen selkänsä oli minua kohden. Siinä tuli merkkini. Nousin varovasti ylös ja astelin ulos pentutarhalta mitään lupia pyytämättä. Uskalsin hengittää kunnolla vasta pesän ulkopuolella. Suuntasin kohti sitä paikkaa, jossa Tuuliklaanin soturit tapasivat nukkua. Olin varma siitä, että löytäisin isäni Naaliturkin sieltä. Hänen oli jo pakko olla palannut metsästysretkeltään. Paikalla ei ollut kuitenkaan yhtäkään valkoista kollia, jolla oli mustat tassut ja korvan taustat. Hymähdin pettyneenä. Paikalla oli vain oranssi kolli tummemmilla raidoilla, aivan kuin minä ilman valkeaa tassua, vaaleanharmaa naaras, valkea kolli harmailla raidoilla sekä valkea naaras. Tunnistin kissoista ainoastaan valkean kollin harmailla raidoilla. Hän oli isäni ystävä Liskoloikka. Muistin etäisesti myös valkoisen naaraan nimeksi Vuokkoturkin. Katsoin rauhassa kuinka neljän kissan kyljet kohoilivat. Sitten huomasin jotakin epäilyttävää. Katsoin Vuokkoturkki tarkemmin ja tajusin, että naaras eedes hengittänyt. Astelin lähemmäs Vuokkoturkkia ja kosketitätä nenälläni. Valkea naaras oli kylmä ja eloton. Säpsähdin taaksepäin ja katsoin kissa järkyttyneenä. Oliko naaras kuollut? Ei, ei hän voinut olla! Otin jalat alleni ja juoksin suoraan parantajan pesälle. Pesän suuaukolla oli vastassa valkea naaras, jolla oli kellanpunainen laikku kehossaan sekä vihreät silmät. Hän oli parantajamme Ruusupiikki. Kissa, jonka oppilaaksi Kultapentu tahtoisi.
"Mikä hätänä Tulipentu. Näytät siltä kuin olisit nähnyt aaveen?" Ruusupiikki kysyi lempeästi.
"Vuokkoturkki on kylmä ja eloton! Hän ei hengitä!" parkaisin suoraan kasten parantajan kasvoja. En löytänyt hyviä sanoja kertomaan tilannetta, mutta selitin kuinka lähdin etsimään Naaliturkkia. Selitin, kuinka näin Liskoloikan, Vuokkoturkin ja ne kaksi muuta kissaa.
"Mene takaisin pentutarhalle. Minä hoidan tämän. Tulen katsomaan sinua vielä myöhemmin tänään", Ruusupiikki maukui. En ymmärtänyt shokissa mitä minun olisi pitänyt tehdä. Normaalisti olisi väittänyt vastaan ja tehnyt jotakin päätöntä, mutta nyt minun oli pakko totella. Vuokkoturkin eloton kuvajainen painoin mieltäni liian raskaasti. Juoksin mahdollisimman nopeasti takaisin pentutarhalle herättämään emoni.
"Hunajaviiksi" huusin ja tökin emoani. Vapisin kauttaaltani. Olin paniikissa.
"Vuokkoturkki on kuollut!" maukaisin häristen. Juoksin koko ajan paikasta toiseen, sillä minua vaivasi tämä todella pahasti.
"Min-minä näin kuolleen kissan!" huusin kauhuissani. Painauduin maata vasten ja peitin silmäni tassuillani.
"Sano minulle, että se oli vain pahaa unta! Emo! Kiltti!"

// Hunaja? Joo, Tuli meni paniikkiin

Nimi: Naaliturkki

26.07.2017 10:06
Totta puhuen yllätyin siitä, että Surmaviilto lähti kanssamme metsälle. Tiesin hyvin tarkkaan sen, että entinen oppilaani ei pitänyt metsästämisestä. Muistan vieläkin hyvin yhden koulutuskerran. Surmaviilto olisi mielemmin harjoitellut taistelemista kuin metsästystä. Se oli osittain ihailtavaa, mutta osittain harmillista. Olisi hyvä saada klaaniin monitaitoisia kissoja, mutta karu totuus joko tai. Kissoja on kahdenlaisia; metsästäjiä ja taistelijoita. Harvoin törmää kissaan, joka osaisi molemmat taidot hyvin. Nyt kun mietin tarkemmin Surmaviillon koulutusta niin en oikein käsitä kuinka hänestä tuli lopulta parempi taistelemisessa. Itse olin parempi metsästämisessä. Mutta ehkä kyse oli rakenteesta ja tekniikasta. Huomasin Surmaviillon lähteneen omille teillään. En yhtään ihmetellyt asiaa. Luultavasti hän vain ei tahtonut seurata sivusta kuinka oppilas metsästäisi. Hän taisi kaivata hiukan toimintaa. Nostin päätäni hieman ylemmäs haistaakseeni jotakin. Kuonooni leijaili jäniksen tuoksu, mutta se tuli juuri siitä suunnasta mihin Surmaviilto oli lähtenyt.
*Hyvin tehty Surmaviilto*, ajattelin pääni sisällä. Vaikka entinen oppilaani oli taistelija, uskoin vahvasti että hän saisi kyllä tämän yksilön kiinni jos jaksaisi yrittää. Käänsin katseeni Närhitassuun, joka haisteli innoissansa ilmaa.
"Haistatko mitään?" kysyin oppilaaltani ja astelin lähemmäs. Närhitassun viikset väpättivät tuulessa innoissaan. Hän oli varmasti haistanut jotakin.

// Närhi? Surma?

Nimi: Tunturitassu

25.07.2017 20:45
Katselin surullisena veljeni ja Pyryviiman perään. Huokaisin ja pudistelin päätäni. Olin ollut aivan varma, että olisin saanut soturinimeni ennen Sulkavarjoa, tai korkeintaan samaan aikaan. Mutta että hän sai nimensä jo? Enkö työskennellyt tarpeeksi? Olinko huono oppilas? Mitä minä tein väärin? Suuttumus kasvoi sisälläni. En ollut vihainen Sulkavarjolle, vaan itselleni saamattomuudestani. Hiutaleturkki näytti puuhailevan jotakin tärkeätä, joten suuntasin ulos leiristä yksin, mutta lähdin vastakkaiseen suuntaan siitä, mihin Sulkavarjo Pyryviiman kanssa oli lähtenyt. Suuntasin kivikkoiseen notkoon, sinne, missä olimme joskus mestarini kanssa harjoitelleet. Lähdin juoksemaan notkon suuntaan. Yleensä juokseminen sai mieleni selkeytymään, ja niin se teki nytkin. Ohi vilistävät maisemat, turkilla viuhuva tuuli, maata iskevät tassut. Nautin juoksemisesta. Se oli vapauttavaa. Juostessa voi keskittyä vain itse liikkeeseen, eteenpäin kiitämiseen. Aloin hidastaa vauhtia notkon nähdessäni. Sen kivikkoiset reunat näkyivät suhteeellisen kauas, mutta oli parempi hidastaa ajoissa- vaikka reunalta pohjalle ei ollut pitkä pudotus, eikä rinne ollut kovin jyrkkä, mutta se oli täynnä teräviä, maasta esiin pistäviä kiviä. Hyppäsin yhdelle suhteellisen tasaiselle kivelle. Hyppelin sateen jäljiltä liukkaalta ja kylmältä kiveltä toiselle, varoen teräviä kiviä ja ohi astumista. Kun ajattelin olevani tarpeeksi lähellä toista reunaa, kyyristyin ja loikkasin. Loikkani oli kuitenkin liian lyhyt, ja päädyin notkon pohjalle pienen kierintämatkan ja muutaman auts- huudahduksen jälkeen. Puuskahdin, ja nousin ylös. Hyvin toimittu, Tunturitassu, oikein hyvin. Hienoa. Kömmin loppumatkan ylös, vaikka lapaani sattuikin. Siinä oli haava, ja se vuosi pienesti verta. Ei kuitenkaan niin paljoa, että se häiritsisi. Huokaisin ja vääntäydyin ylös, kuivuneen ruohon sekaan. Aloin nyhtää siitä mahdollisimman pitkiä korsia, ja kun olin saanut aikaan mielestäni tarpeeksi kasaan, aloin pyöritellä, solmia ja punoa niistä palloa. Kun olin saanut aikaan... Epämääräisen kasan, joka pysyi suhteellisen hyvin kasassa, törkkäsin sen yhden terävän kiven nokkaan ja asetuin valitsemalleni lähtöpaikalle, tasaiselle kivelelle rinteeseen. Tarkoitukseni oli juosta kuoppa ympäri, loikata alas sen pohjalle, juosta pallon luokse ja läimäistä se alas ja napata mahdollisimman nopeasti. Kyyristyin valmiina ponkaisemaan eteenpäin. Kolme, kaksi, yksi.. Nyt! Loikkasin eteenpäin, asettelin tassujani nopeasti ja varmasti ennalta suunniteltuihin paikkoihin, varoin osumasta liikkuviin kiviin. Loikin ketterästi sinne tänne, ja lähestyin nopeasti kohdettani. Loikkasin kivikon pohjalle ja lähdin kipuamaan terävien kivien peittämää rinnettä ylös. Kaksi askelta. Läimäisin palleroa ja se lensi hienossa kaaressa toiselle rinteelle. Loikkasin sen perään, mutta kompastuin omiin tassuihini. Lennähdin kivikon pohjalle ja löin pääni kiveen. Voihkaisin kuuluvasti. Hetken aijan näin pelkästään tähtiä. Näköni selventyessä pahoinvointi iski. Mieleni teki yökätä siihen paikkaan, mutta en aikonut. Nousin vaivalloisesti ylös ja horjahtelin maailman huojuessa ylös kivikosta. Ei mennyt ihan suunnitellusti. Suoraan kävely oli vaikeaa, kun näkökenttäni kallisteli puolelta toiselle. Päätäni särki vietävästi. Parasta palata leiriin. Hyvä nyt tajuta hei, ajattelin. Olo oli erittäin sekava. Hetken horjunnan ja muutaman melkein kaatumisen jälkeen olin leirissä. Näköni oli parempi, ja olo noin niinkun muutenkin. Tassutin suoraan parantajan pesään.
"Haloo?" naukaisin kysyvästi sammaltaen. Ihmeellisen hankalaa tämä puhuminen. Enpä ole ennen huomannut. Hih. Ruusupiikki tassutti luokseni.
"Tunturitassu? Oletko kunnossa?" valkea naaras kysyi hiukan huolestuneen kuuloisena.
"Joo, muuten vaan poikkesin täällä", naurahdin. "Ei, löin pääni. Sattuu, ja on huono olo." Ruusupiikki nyökkäsi ja lähti hakemaan jotain tarvikkeita. Istahdin alas odottamaan, mutta sillä sekunnilla,mkun takapuoleni koski maata, parantaja tuli takaisin suussaan yrttejä ja nousin takaisin seisomaan.
"Tässä, syö nämä ja jää tänne lepäämään", hän naukaisi, "tutkin sinut kohta." Nyökkösin ja irvistäen nappasin yrtit suuhuni, jonka jälkeen tassutin pedille, joka oli yhdellä seinustalla.

//Motitaso jossain pilvissä, mut ei inspiä :< joku seuraks?

Nimi: Sulkavarjo

25.07.2017 18:24
"Muistan oman nimitykseni kuin eilisen päivän", kolli naukui ja hymyili hieman surullisena.
"No mitäs eilen tapahtui?" Kysyin hieman katkerana ja hymyilin vitsikkäästi. Kolli katsoi minuun eikä vastannut kysymykseeni. Hän ei selvästikään ymmärtänyt huumoriani. Kellertävä kolli hautasi pari ylijäänyttä luuta ja venytteli.
"Lähdetkö kanssani metsälle?" Pyryviima naukaisi ja oli jo lähtemässä.
"No mikäettei", vastasin ja verryttelin takajalkani venyttäen ne pitkiksi. Lähdin tassuttelemaan vanhemman soturin perässä. Metsästyksestä en ole itse ikinä pitänyt eikä se ole mielestäni kaikille tarpeellista. Jos jotkut eivät vaan metsästäisi niin eikö se olisi tasaisempaa. Jotkut hoitaisivat partiot ja toiset hoitaisivat metsästyksen.
"Mihin me menemme?" Kysyin kiinnostuneena. Täällä puolella reviiriä en olekaan käynyt ennen,
"Noh, kohtapa näät!"kolli naukui ja jatkoimme matkaa vielä pitkään.

//Pyry? Outo ja aika tönkkö

Nimi: Pyryviima

25.07.2017 18:04
Olin tuoresaaliskasalla aterioimassa, päästäinen oli kohta syöty. Tänään oli pidetty Sulkatassun soturimenot ja hän oli nykyään Sulkavarjo. Ajattelin, että voisin tutustua häneen. En ollut koskaan kovin hyvin tutustunut klaanitovereihini mutta kyllä minä heille saatoin jutella. Hetken päästä huomasin naaraan saapuvan leiriin metsästyspartion mukana ja tassutin hänen luokseen.
"Hei", naukaisin ja hymyilin ystävällisesti. "Miltä tuntuu olla soturi?"
Istahdin aloilleni ja kietaisin hännän käpälieni ympäri. Oli se kai mukavampi tutustua uusiin kissoihin kuin jättää tutustumatta ja katua sitä sitten vanhana ja raihnaisena klaaninvanhimpien pesässä.
"Muistan oman nimitykseni kuin eilisen päivän." Hymyilin haikeasti.

//Sulka? Tulipas outo..

Nimi: Sulkatassu/varjo

25.07.2017 16:30
Viimeisestä soturi harjoituksestano on jo aikaa, enkä edes muista mitä teimme. Se ärsyttävä Routakukka pyöri vain Kirvamietteen kanssa. Nyt tarvitsisin jotain vaihtelua elämääni. Tämä parantajan kanssa jankuttaminen oli ihan yhtä ärsyttävää. Minä ja Tunturitassu olimme lyöneet vetoa keskenämme siitä että kummasta tulee ensin soturi ja olin melkein varma että hänestä, sillä hän sentään saa kunnollista opetusta. Yhtäkkiä näin Liitotähden tulevan luokseni. Sukaisin rintaani ja ryhdistäydyin hieman
"Mitä asiaa?" Kysyin yrittäen olla mahdollisimman kohtelias.
"Jos sinut nimitettäisiin lähiaikana soturiksi, olisitko valmis siihen?" Päälikkö kysyi.
"Tottakai olisin!" Vastasin, mutta pidin innostuksen täysin sisälläni. Luulisin että tämä olisi vain kysymys jonka päälikkö kysyy aina ennen kuin nimitys tehdään, välittämättä siitä kuinka kauan nimitykseen menisi. Sitten huomasin Liitotähden nousevan puhumaan ja kutsui kaikki koolle.
"Minä, Liitotähti, Tuuliklaanin päälikkö päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Sulkatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" päälikkö naukui ja kun olin astunut esiin vastasin varmalla ja soturimaisella äänensävyllä.
"Lupaan!" Vastasin varmasti enkä epäröinyt puhuessani.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Sulkavarjona. Tähtiklaani kunnioittaa taitojasi ja tietojasi ja hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi!" Liitotähti naukui ylpeästi. Samalla kun klaanin kissat hurrasivat, Liitotähti hyppäsi luokseni ja kosketti kuonollansa minua päälakeen. Nuolaisin vastaukseksi päälikön lapaa. Tunturitassu tassutteli luokseni ja nuolaisi minua poiskelle.
"Onnea soturille!" Hän naukui ja hymyili iloisena.
"Sinustakin tulee aivan pian soturi! Olen varma siitä!" Nau'uin ja hymyilin takaisin.

//Joku jos haluu?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com