Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Toivokuiske

23.06.2017 16:58
"Ei kannata välittää, ei hän meille pärjäisi", sihahdin Jalavatassun korvaan. Olisin kyllä halunnut kysyä mitä Mutinakielelle kuului, mutta se olisi nyt ihan viimeinen asia joka kannattaisi tehdä. Huokaisin hiljaa ja lähdimme partiona pois toisen klaanin kissan luota. Astelimme vähän kauemmaksi rajasta ja ajattelin vähän jutella oppilaalleni. Halusin puhua juuri äskeisestä.
"Jalavatassu. Jos kissa koittaa ärsyttää sinua kannattaa aina pysyä rauhallisena ja lähteä vain pois paikalta. Sitten on eriasia jos kissa ylittää rajan, mutta silloin kannattaa kysyä syytä ja sitten vasta häätää hänet ellei hän ole jo hyökkäämässä kimppuusi", lausahdin Jalavatassulle miettien sitä kun se eräs parantajaoppilas oli astellut rajallemme.
"Parantajat kuitenkin saattavat tulla vaikka kysymään neuvoa tai apua klaanimme parantajalta, joten jos näet jonkun parantajan voit vaikka saattaa hänet leiriin", hymähdin mietteliäänä.

//Jalava? Sori iha kauheen tönkköö..

Nimi: Hunajaviiksi

23.06.2017 08:25
Katselin henkeäsalpaavan kaunista maisemaa suu auki loksahtaen. Neljän klaanin reviirit - Kuolonklaanin oli takanamme - aukesivat suoraan edessämme, Jokiklaanin Joki, Myrskyklaanin metsät, kaukana näkyivät Varjoklaanin reviirin suot ja totta kai näin myös Tuuliklaanin nummet. Jäin täysin sanattomaksi, katselin vain maisemaa lintujen lentäessä yläpuolellamme.
"Tässä", Naaliturkki sanoi yllättäen ja käännyin katsomaan kollin meripihkasilmiin. Hän pudotti kauniin,valkoisen kukan vierelleni.
"Tervetuloa takaisin soturien pesään."
Henkäisin hiukan, sillä ele oli minusta uskomattoman kaunis. Painoin pääni hetkeksi kehräten vasten Naaliturkin rintaa ja imin hänen rauhoittavaa tuoksuaan sieraimiini.
"Kiitos", naukaisin ja nostin pääni koskettaen kuonollani kumppanini kuonoa. "Olen ikävöinyt kanssasi nukkumista. Vaikka pian minun onkin siirryttävä pentutarhaan."
Poimin kukan maasta suuhuni ja kiersin katseellani edessämme avautuvia maita.
"Täällä on kaunista."
Sillä hetkellä olin varmaankin onnellisempi, kuin koskaan, seistessäni rakastamani kollin vierellä, pentujamme odottaen, kauneimmalla koskaan näkemälläni paikalla.

//Naali?

Nimi: Matkijatassu

22.06.2017 22:28
"Minulle tuli tylsä", sanoin mestarilleni ja virnistin päälle. Oli kulunut kolme päivää meidän keskustelusta puskassa ja olin myöntänyt, että pelkään häntä. Pelkäsin yhä vähän ja olin varuillani, mutta nyt olin jo entiselläni. Olkipuron kanssa meillä meni hyvin, vaikka kyllä muutamia kertoja tuli riitoja, mutta ne selvitettiin nopeasti. Olkipuro muka murahti vihaisena ja kampesi seisomaan.
"Menisimmekö saalistamaan?" kysyin ilkikurinen pilke silmissäni. Oli mielestäni mukavaa viettää Olkipuron kanssa aikaa. Olimme jopa hyvin läheiset jos totta puhutaan.
"Mennään vain", mestarini maukui iloisesti. Katsoin häntä hetken harmailla silmilläni. Meidän välillä oli se vahva side. Hymyilin hänelle aurinkoisesti ja säntäsin, siten juoksuun.
"Ota kiinni jos saat!" vinkkasin lapani yli ja kiisin ulos leiristä. Tuuli riepotteli lyhyttä, kirjavaa turkkiani, kun pingoin nummen halki. Kuulin käpälien töminä takanani ja katsoin nopeasti. Tietysti Olkipuro oli takanani. Äkkiä huomasi kumminkin kanin ja kiisin sen perään. Kani kaarteli, mutta olin sitä ovelampi. Loikkasin sen päälle ja suuntasin sen kulun Olkipuron käpäliin. Kolli nappasi sen suuhunsa ja tappoi kanin. Hymyilin hänelle lempeästi ja hän hymyili minulle.
"Hyvin napattu", sanoin kohteliaasti. Mestarini möngersi kiitokset saaliin takaa. Äkkiä katseemme kohtasivat. Aukaisin suuni sanoakseni jotain, mutta sanaa ei tullut. Seisoimme hiljaisuudessa.

//Olki? Hittasinkos liikaa? xc

Nimi: Kirvamiete

22.06.2017 22:19
Väräytin korviani Routakukan kysymykselle. Sisuksiini tuntui syttyneen liekki, joka suureni aina, kun katsoin Routakukkaa tai kun olin hänen lähellään. Se sai rintani kihelmöimään ja sydämeni pamppailemaan. Oloni tuntui oudolta ja jotenkin heikolta, enkä ollut varma miten muotoilisin lauseitani tai miten minun tulisi olla Routakukan seurassa. Vaikka eihän hän ollut minulle mitenkään erityinen.
*Oletko varma?" pieni ääni sisälläni kimitti. Lipaisin huuliani ja pakotin karkottamaan ajatukset pois. Minä ja Routakukka olimme vain klaanitovereita eikä minun tarvitsisi käyttäytyä mitenkään erikoisesti, sillä enhän minä käyttäytynyt muiden seurassa mitenkään erikoisesti. Toisaalta, mitä jos me olimmekin enemmän...?
*Ei! Miksi minä edes ajattelen tuollaista?* komensin itseäni. Sitten hymyilin vaisusti Routakukalle.
"Mikä ettei", vastasin hänen kysymykseen karhealla äänellä. Näin Routakukan värähtävän aavistuksen verran ja hänen silmiinsä syttyi hetkeksi jokin hyvin suuri tunne, mutta kun räpäytin silmiäni, naaras näytti taas aivan rauhalliselta. Välillemme laskeutui syvä hiljaisuus, jonka aikana kumpikin meistä katseli vähän toistemme ohi. En tiennyt mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja puolittain odotin Routakukan siirtoa. Halusin hänen sanovan jotain ja rikkovan hiljaisuuden, mutta yhtäkkiä tajusin sanovani:
"Minua ei oikeastaan väsytä. Haluaisitko lähteä kanssani pienelle kävelylle?"

// Routa?

Nimi: Olkipuro

22.06.2017 21:57
”Olkipuro. Olen pahoillani”, Matkijatassu kuiskasi hiljaa, ”olen ollut sellainen kuriton oppilas.”
Kasvoilleni levisi lämmin hymy. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin olevani oikeasti iloinen.
Pudistin naurahtaen päätäni. ”Minä se tässä olen ollut kehno mestari”, hymähdin.
”Ei, sinä olet ollut todella hyvä mestari - vaikkakin joskus kyllä melko rasittava”, hän naukaisi ja väläytti minulle pienen hymyn. Vastasin naaraan hymyyn matalalla, melkein murinalta kuulostavalla kehräyksellä.
”Eiköhän meidän ole aika palata leiriin. Muut varmaankin jo ihmettelevät, minne me olemme jäänet”, tokaisin ja nousin jaloilleni. Matkijatassu nyökkäsi.
Pujahdin ulos aukosta Matkijatassu vanavedessä seuraten. Katsahdin pilvettömälle taivaalle, joka oli värjäytynyt laskevan auringon myötä punertavaksi.
Lähdimme kulkemaan verkkaista tahtia leiriä kohti.

Oli kulunut jo kolme auringonnousua välienselvittelystämme Matkijatassun kanssa nummilla. Nykyään tulimme yllättävän hyvin toimeen keskenämme.
Makasin auringon lämmittämällä läiskällä erään kiven päällä lähellä Nelipuiden laaksoa.
Olin antanut Matkijatassulle loppupäivän vapaata, sillä tänään oli ollut yllättävän kuuma päivä, joten turhaan minä häntä läkähdyttämään.
Kellahdin kiven päälle selälleni ja ummistin silmäni nauttien lämpimästä tuulenvireestä. Annoin aistieni herpaantua hetkeksi; tunsin vain ihanan viherlehden tuulahduksen.
Siinä samassa tunsin kuinka joku painava loikkasi päälleni. Avasin silmäni ja näin Matkijatassun suuren nenän edessäni.
”Hei!” älähdin ja kierähdin pois naaraan alta niin että tipahdin alas kiveltä. Matkijatassu päästi pienen mrrau-naurahduksen.
”Mitä sinä täällä teet? Minähän annoin sinulle loppupäivän vapaata”, puhisin kömmittyäni takaisin jaloilleni.

//Matkija? Sori, jos hittasin liikaa.

Nimi: Matkijatassu

22.06.2017 21:10
Nousin äkisti seisomaan. Minua alkoi kismittämään Olkipuron tekemät asiat.
*Minä en paljasta sille arvaamattomalle mitään*, mietin, mutta kumminkin en enää pystynyt olemaan hiljaa. Vatsaani sattui nälästä ja minua alkoi ahdistaa paljon pensaikossa oleminen.
"Minä pelkään sinua", ynähdin mahdollisimman hiljaa ja epäselkeästi. Olkipuro höristi mielenkiinnosta korviaan. Äkillinen vihanleimahdus kävi sisälläni.
"Olisitkin sinä pelännyt! Hyökkäsit kimppuuni! Luulin, että tappaisit minut!" kähisin. Mestarini hätkähti sanojani. Kolli alkoi väristä ja siten kehräämään.
"Tuo jo kuulostaa sellaiselta Matkijatassulta jonka minä tunnen", Olkipuro kehräsi lämpimästi. En antanut sen hämätä minua yhtään. Olin joka tapauksessa varuillani.
*Hän luulee olevansa niin fiksu!* pohdin ja pörhistelin häntääni. Kolli lopetti kehräämisensä ja käänsi läpitunkevan meripihka katseensa minuun.
"Matkijatassu, olen pahoillani, että hyökkäsin. Menetin malttini sinun suhteesi ja noh... minä sitten en enää ajatellut järkevästi. Kadun paljon tekoani. En ymmärtänyt, että olisin ollut sinulle pelottava. Olet yleensä peloton, tottelematon ja jääräpäinen kissa, minkä olen koskaan tavannut", Olkipuro myönsi vähän jopa vastahakoisesti. Hätkähdin. Olin otettu kollin puheista. Hän ei yleensä avautunut kenelle tahansa, eikä varsinkaan minulle. Sisälläni heräsi uusi kunnioitetus mestariini kohti. En ollut tajunnut, että hän oli sisältä hauras, kuin kukkanen, mutta ulkokuoreltansa, kuin ampiainen.
"Olkipuro. Olen pahoillani. Olen ollut sellainen kuriton oppilas", kuiskasin hiljaa.

//Olki? Toivottavasti en hitannut vaa liikaa

Nimi: Routakukka

22.06.2017 18:22
Nyökkäsin ja tiputin saaliit maahan.
"Minä voin kantaa kania ja peltomyyrää", selitin ja otin ne takaisin suuhuni. Tunsin outoa tunnetta Kirvamietteen läheisyydessä, mutta en halunnut nyt keskittyä siihen. Kirvamiete nyökkäsi ja otti kottaraisen ja oman kanin suuhunsa. Sitten lähdimme kulkemaan kohti leiriä. Tallustin Kirvamietteen takana ja katselin hänen harmaan ja ruskean sekoitteista turkkiaan. Miksi tunsin jotenkin lämpöä häntä kohtaan? Tunsin jännää kihelmöintiä vatsassani. Pian pujahdimme karhunvatukoiden välistä leiriin. Jotkut Tuuliklaanin kissoista olivat jo valmistautumassa yöpuulle. Veimme saaliimme tuoresaaliskasaan, jossa oli ollut enemmän riistaa kuin aikaisemmin, koska viherlehti oli jo tullut. Oli mukavaa kuulla, että Tuuliklaanin kissat saivat enemmän syötävää. Kun tiputimme saaliimme tuoresaaliskasaan, käänsin katseeni Kirvamietteeseen. Minusta oli ehkä jotenkin mukavaa, että olimme olleet yhdessä saalistamassa.
"Mennäänkö joskus toistekin yhdessä saalistamaan?" kysyin hieman arasti.

//Kirva? cx

Nimi: Kirvamiete

22.06.2017 14:30
Jäin paikoilleni katselemaan Routakukan nopeaa ja sulavaa juoksua putousten suuntaan. Rinnassani tuntui lämpöä sekä kaipausta seuratessani naarasta katseellani niin kauan kunnes tuo katosi näkökentästäni. Kun en enää erottanut Routakukkaa nummien keskeltä, ravistelin päätäni ennen kuin lähdin tassuttamaan päinvastaiseen suuntaan kuin Routakukka. Yritin selkeyttää ajatukseni hengittämällä raikasta hiirenkorvan ilmaa, sillä ajatukseni kävivät hetki hetkeltä yhä sotkuisemmiksi kaikesta. Routakukan jäänsiniset silmät ja naaraan heleä puhe saivat kylmät väreet juoksemaan selkäpiissäni samaan aikaan, kun mietin yhä uudelleen miten halusin hänet vierelleni.
Karjaisin raivokkaasti ilmaan, kun tajusin, mitä oikein ajattelin. Pysähdyin tuohduksissani ja nyhdin kynsilläni tukkoja maata yrittäen hillitä ajatukseni. Miksi minä ajattelin noin? En hädin tuskin tuntenut Routakukkaa ja yhtäkkiä tunsin vetoa häneen. Tämä ei voinut mennä näin.
"Mitä minulle tapahtuu?" kähisin ja painoin pääni alas. Katselin tassujani yrittäen saada kaikesta selkoa. Ensin olin viettänyt yön ulkona täysin hätiköidyn päätöksen johdosta toisen klaanin kissan kanssa ja sitten, kuita myöhemmin hän oli kertonut odottavansa pentua, minun pentuani. Nyt olin isä, mutta pentuni oli toisessa klaanissa eikä todennäköisesti koskaan saisi tietää kuka hänen isänsä on. Ja lisäksi en edes tiennyt pentuni nimeä! Kiukku alkoi kipinöidä kehossani ja puraisin huultani. Kaikki tuntui niin sekavalta, ja vielä sekavammaksi kaiken teki se, että Routakukan äsköinen läsnäolo sekoitti pääni. En kyennyt ajattelemaan selkeästi, sillä mikään ei enää ollut selkeää. Aivan kuin ympärilleni olisi laskeutunut sumupilvi, enkä näkisi edes omia tassujani. Tiesin kuitenkin sen, että minun täytyi saalistaa nyt jotta voisin kantaa edes jotain leiriin. Nielaisin kostuttaakseni kurkkuni, työnsin kaikki sekavat ajatukset pois mielestäni ja pakotin itseni keskittymään saalistamiseen. Sitten kohotin hieman kuonoani ja vedin sisääni nummien raikkatia tuoksuja. Erottelin kaikki hajut toisistaan niin, että jäljelle jäi vain heikko riistan tuoksu. Räpäytin silmiäni ja sitten lähdin tassuttamaan hiljaa ja varoen sitä hajuvanaa seuraten eteenpäin. Mitä edemmäs kuljin, sitä voimakkaammaksi tuoksu kävi ja tunnistin sen jänikseksi. Hyvin pian suussani roikkui suuri kani, jonka pitkät jalat melkein hipoivat maata. Piilotin sen nopeasti maahan kahden kiven väliin päättäen jatkaa saalistusta. Olin kuitenkin huomaamattani kuluttanut melkein koko saalistusajan, sillä taivas alkoi käydä oranssiksi auringon laskiessa. Ärähdin turhautuneena ja vedin pitkäkorvan ulos piilostaan. Olin ilmeisesti uppoutunut miettisiini aivan liian pitkäksi aikaa, eikä minulla ollut kuin tämä kani. Tuhahdin itselleni, mutta en kuitenkaan enää lähtisi etsimään uutta saalista. En halunnut antaa Routakukan odottaa, ja muutenkin ajatus naaraan näkemisestä sai sydämeni pamppailemaan. Lähdin tassuttamaan ripeästi kohti tapaamispaikkaamme yrittäen keskittyä kävelemiseen, sillä jänis suussani kompuroin nummilla, kun en nähnyt maahan. Pääsin kuitenkin nopeammin kuin oletin paikkan, jossa meidän piti tavata Routakukan kanssa. Naarasta ei vielä näkynyt, joten istahdin maahan odottamaan. Laskin kanin vierelleni ja tiirailin ympärilleni yrittäen nähdä Routakukan. Pian tuon valkea turkki piirtyi näkökenttääni ja katselin miten naaras kantoi suussaan yhtä kania, peltomyyrää ja kottaraista. Häpeän puna nousi kasvoilleni, kun katsoin omaa saalistani. Kun Routakukka oli puhe-etäisyydellä, kiirehdin selittämään:
"Tuolla päin ei ollut paljoakaan riistaa." Routakukka hymähti saaliidensa takaa.
"Voin auttaa saaliidesi kantamisessa."

// Routa? xdd

Nimi: Naaliturkki

22.06.2017 13:55
Tassuttelin ylemmäs nummille, korkeimmalle kohdalle Tuuliklaanin reviirille.
"Emme minnekkäänkummoiselle paikalle", maukaisin ja käänsin katseeni Hunajaviikseen, "mutta ajattelin, että tahdot nähdä tämän."
Jatkoin kävelyä ylemmäs ja pysähdyin erään kukulan laelle.
"Ajattelin, että tämä piristäisi sinua sen jälkeen kun olet ollut pitkään leirissä ja olet tottunut varmaan hiukan erilaiseen maastoon ja maailmaan", maukaisin hymyilen.
"Käänny ympäri."
Takanamme avartui koko metsä. Jokaisen klaanin reviirit - Kuolonklaania lukuunottamatta, näkyivät täältä selvästi. Jokiklaanin reviiri joen rajaamana veden liplattaessa, Myrskyklaanin metsän puut tuulessa huojuten sekä Varjoklaanin hämärät suot. Käänsin katseeni Hunajaviikseen.
"Mitä ajattelet?" kysyin hiljaa kumppaniltani. Toivoin todella, että hän pitäisi näkemästään. En ollut varautunut mihinkään suurempaan yllätykseen sen varalta, että voisin yllättää hänet. Hunajaviiksi näytti kuitenkin sanattomalta, joten käännyin ympäri ja napoasin nopeasti takaatani pienen valkean kukan.
"Tässä", maukaisin ja pudotin kukan Hunajaviiksen vierelle.
"Tervetuloa takaisin soturien pesään."

// Hunaja?

Nimi: Pyryviima

22.06.2017 13:45
Vajosin uupuneena sammalvuoteelleni. Oli myöhäinen ilta, aurinko oli jo lähes kadonnut taivaalta. Asetuin kerälle, laskin hännän kuononi päälle ja suljin silmäni. Pian uni otti minut hellään, turvalliseen syleilyynsä...

//UNTA//

Juoksin nummilla eteenpäin, käpäläni hakkasivat maata. Sydämeni oli pakahtua onneen, siihen ihanaan tunteeseen, joka minut oli vallannut jokaista turkkini karvaa myöten. Vilkaisin taakseni; Näin Hiutaleturkin. Auringonsäteet saivat kastehelmet hänen vaaleanharmaalla turkillaan säkenöimään ja siniset silmät loistivat ilosta. Naaras kiri rinnalleni ja lopulta juoksimme rintarinnan, käpälät samaan tahtiin maata takoen. Auringonvalo sädehti suoraan edessämme, kaniinijahdin päässä. Vilkaisin Hiutaleturkkia ja tämä nyökkäsi. Kiristimme vauhtia, kunnes juoksimme kilpaa korvissa ujeltavan tuulen kanssa. Sitten olin tuntevinani turkin koskettavan toista kylkeäni ja vilkaisin vasemmalle puolelleni, juuri sille puolelle. En nähnyt mitään, joten käänsin katseeni takaisin eteenpäin. Kuitenkin saatoin yhä tuntea toisen kissan turkin omaani vasten, kuulla tämän askelet sen juostessa vierelläni. Äkkiä aloin nähdä edessäpäin kissanhahmoja, parin ketunmitan päässä. Ne olivat ensin kuin auringonvalon ympäröimiä, kunnes sitten tulivat kunnolla näkyviin. Suuni loksahti auki kun tunnistin aikuisen kissan, kellanpunaisen ja lihaksikkaan kollin. Ruostetähti! Näin myös Säihketassun, hän oli se vierelläni juokseva kissa. Ja Lehmusviiksi - kissa, joka oli ollut poikani edellisessä elämässäni - pinkoi eteenpäin edellämme. Hämmennys vaihtui iloksi, ei suinkaan peloksi. Sillä minä tiesin, että kaikki kissat, jotka olivat olleet minulle tärkeitä, eivät koskaan jättäisi minua yksin vaan olivat aina rinnallani, lähelläni. Vaikken nähnytkään heitä ja vaikka he olivat Tähtiklaanin riveissä.

Nimi: Jalavatassu

22.06.2017 13:42
Heräsin raukeana aamun viileyteen. Oli melko aikaista, useimmat hereilivät vasta. Astuin ulos oppilaiden pesästä. Venyttelin kaikki jäseneni suoriksi auringon pilkottaessa puiden takaa. Toivokuiske käveli minua kohti.
"Huomenta", naaras sanoi.
"Huomenta", vastasin hyväntuulisesti. Istuimme odottamaan muita partioon lähtijöitä. Puuturkki asteli soturien pesästä ulos johtaaksen partiota. Hiirikorva asteli partion perälle. Lähdimme leiristä heti ulos. Tassuttelimme kohti Tuuliklaanin ja Kuolonklaanin rajaa. Rajalla näkyi seisovan punaruskea kissa.
"Olette säälittäviä! Tiuhentaa nyt rajapartioita kahden oppilaan takia!" Naaras haukkui partiota. Olin äimän käkenä. Miten tuo naaras kehtasi!? Tunsin murinan kohoavan kurkkuuni.
"Luiki vain pakoon säikky jänis!" sanat oli selvästi tarkoitettu minulle. Niskakarvani nousivat pystyyn ja kynteni tulivat esiin.

//Toivo? Kielo?

Nimi: Hunajaviiksi

22.06.2017 12:30
Astelin Naaliturkin perässä leiristä ja kirin hänen rinnalleen. Oli ihanaa taas päästä kulkemaan vapaana leirin ulkopuolella. Nummien voimakas tuuli osui kasvoilleni, mutta olin jo jotenkin tottunut siihen, ja osasin jopa nauttia siitä. Suljin hetjeksi silmäni ja annoin viherlehden tuoksujen ajautui nenääni. Oli lämmintä, aurinko paistoi korkealla pilvettömällä taivaalla. Linnut laulelivat kauniisti ja yhtäkkiä tunsin oloni jotenkin... pentumaiseksi. Loikin Naaliturkin edelle ja käännyin pian katsomaan häntä.
"Eikö ole ihanaa?" kysyin, ja tunsin itseni hiukan typeräksi. Haistelin ilmaa, ja kun tunnistin hiiren tuoksun, katsahdin tarkkaavaisesti ympärilleni. Eläin söi minusta parin ketunmitan päässä. Nummilla vaaniminen oli hankalampaa, joten saalistuksessa nopeus oli valttia. Jalkani olivat kuitenkin aika lyhyet ja olin hidas askeliltani. Kuitenkin pyrähdin juoksuun heti hiiren huomattua minut. Tuuli vinkui korvissani, ja lisäsin vauhtiani, kunnes saavutin sen. Loikkasin eteenpäin ja kahmaisin hiirestä kiinni tassullani purren sen sitten kuoliaaksi. Kannoin hiiren kumppanini luo ja hautasin sen parin kiven alle.
"Minne olemme menossa?" kysäisin jatkaessamme matkaa.

//Naali?

Nimi: Toivokuiske

22.06.2017 12:23
Jalavatassun arviointi oli mennyt hyvin, siihen nähden, että se oli hänen ensimmäisensä. Nyt astelin kohti vuodettani, jossa olinkin jo nukkunut monen yön yli. Käperryin vuoteelleni ja suljin silmäni. Kesti hetki kunnes nukahdin syvään uneen.

//unessa//
Tutun näköinen kolli istui jonkinlaisen puun vierellä. Tiesin, ettei paikka ollut Tuuliklaani. Kolli katsoi minuun päin ja säpsähdin. Mutinakieli! Ravasin hänen luokseen, mutta juuri kun olin tarpeeksi lähellä puhumaan hänelle kaikki haihtui pois.

//hereillä//
Heräsin ja nousin heti ylös. En ollut enää siinä paikassa missä olin unessani ollut. Harmi, että se oli ollyt vain unta. Huokaisin ja suin nopeasti turkkini. Astelin ulos pesästä ja etsin katseellani oppilastani. Pian meidän pitäisi mennä partioon. Astelin istumaan leirin aukiolle odottamaan muita partiolaisia ja Jalavatassua.
"Toivottavasti tänään ei sada", mutisin itsekseni. Huomasin Jalavatassun tassuttelevan minua kohti.
"Huomenta", naukaisin.
"Huomenta", oppilaani vastasi. Jalavatassu istahti alas ja jäimme odottamaan muita partioon lähteviä.

//Jalava? Tuli tosi tönkkö..

Nimi: Naaliturkki

22.06.2017 11:51
Huomasin Ruusupiikin kutsuvat Hunajaviiksen vielä pesälle jotakin haudetta varten, joten näin tässä kohdassa hyväksi järjestää metsästyspartio. Tuoresaalisakasassa oli kyllä ruokaa, mutta se oli sateen jäljiltä vettynyttä ja tuoreempi liha voisi olla klaanivanhinten ja kuningatarien mieleen paljon enemmän. Otin muutaman harppovan askeleen kohti suurkiveä, kunnes vaihdoin rytmikkääseen raviin. Tähyilin leirissä olevia kissoja kiinnostuneena.
*Kenet voisinkaan riistää muiden kissojen luota metsästyspartioon?* mietin itsekseni. Astelin hiukan kauemmas suurkivestä, sillä jotkut kissat lähettyvilläni luulivat, että olin menossa ilmoittamaan jotakin klaanille.
"Lovijuova!" havaitsin mustan kollin muutaman ketunmitan päässä. Soturi kääntyi ympäri kiinnostuneena.
"Hei Naaliturkki", musta kolli vastasi kohteliaasti ja heilautti häntäänsä kissalle, jonka kanssa oli keskustellut. Oranssi kolli, joka omasi tummemmat raidat ja vihreät silmät, poistui paikalta. Katsoin mietteliäästi toisen soturin perään.
"Tuo ei olisi ollut välttämätöntä", mauakisin kääntäen katseeni Lovijuovaan, joka vain kohautti lapojaan.
"Ei sitä koskaan tiedä", kolli vastasi tyynesti. "Oliko sinulla jotakin oikeaa asiaa?"
"Oli", vastasin hiukan kylmä sävy äänessäni. "Tahdon sinut metsästyspartion johtuun ja tahdon, että otat Pantteriviiman ja hänen oppilaansa Viretassun mukaasi."
Lovijuova nyökkäsi ja etsi katseellaan Pantteriviimaa.
"Näin Pantteriviiman lähellä oppilaiden pesää juuri äsken. Lienee etsimässä Viretassua", huomautin tassutellessani kohti parantajan pesää. Lovijuova nousi matalasti murahtaen ja nelisti oppilaiden pesälle.
"Taisin ehtiä ajoissa", maukaisin tyynesti, kun Hunajaviikseä ei näkynyt vielä pesän ulkopuolella. Muutaman silmänräpäytyksen jälkeen kumppanini asteli kuitenkin parantajan pesältä. Hunajaviiksen hymy oli tarttuvaa, joten helpottunut ilme levisi kasvoilleni.
"Haluatko tehdä jotakin? Mennä vaikka kävelylle?" Varjoklaanin entinen parantaja kysyi. Nyökkäsin nopeasti ja astelin aivan Hunajaviiksen vierelle. Puskin hennosti kumppaniani ja kehräsin.
"Tule. Tahdon näyttää sinulle jotakin", kuiskasin ja hipaisin hännälläni Hunajaviiksen häntää. Lähdin kävelemään leiristä ulos kohti Tuuliklaanin nummia.

// Hunaja?

Nimi: Hunajaviiksi

22.06.2017 10:53
"Sain juuri tietää itsekin. Pennut eivät synny vielä vähään aikaan, ja tiineyteni oli vasta aluillaan, joten en olisi oikein voinut huomata sitä, ennen kuin Ruusupiikki kertoi minulle", naukaisin ja kosketin hännälläni hellästi vatsaani. En ollut tosiaan tuntenut vielä mitään, mutta luotin vanhemman parantajan sanaan. Olisi ihanaa saada pentuja, ja nyt voisin hoitaakin heitä itse kuningattarena, mikä ei parantajana onnistunut. Suru painoi sydäntäni, kun muistin kaksi tytärtäni, jotka olin jättänyt Varjoklaaniin, Narsissiviiksen ja Orkideapolun. *Toivottavasti he voivat hyvin.*
Kuulin askelia pesän suulta ja Ruusupiikki tuli takaisin.
"Saitko kerrottua? Hyvä. Ja nyt sanoisin, että saat lähteä täältä, haavasi on kutakuinkin kunnossa,kunhan tuo pieni tulehdus saadaan kuriin", valkoinen naaras naukui ja teki jonkinlaisen hauteen, jonka paineli sitten haavaan.
"Kiitos kaikesta, Ruusupiikki", maukaisin, naaras oli ollut minulle täällä ollessani enemmän, kuin parantaja, hän oli ollut ystäväni. Parantajanaaras nyökkäsi lämpimästi, kun astuin ulos auringonvaloon. Hengitin raikasta ilmaa, mihin ei ollut sekoittunut yrttien tuoksuja. Käänsin sitten katseeni Naaliturkkiin ja hymyilin.
"Haluatko tehdä jotain? Käydä kävelyllä?" kysyin ja kosketin nenälläni häne korvaansa.

//Naali?

Nimi: Routakukka

21.06.2017 21:10
"Lähdemmekö eri suuntiin ja palaamme ennen auringonlaskua, vai saalistammeko yhdessä?" Kirvamiete kysyi. Kolli katsoi tassuihinsa ja ei näköjään halunnut kohdata katsettani. Saalistaisinko yhdessä Kirvamietteen kanssa? Jostain syystä mieleni teki olla vain hänen seurassaan, enkä haluaisi jäädä yksin. Mutta taas jokin sisälläni halusi olla mahdollisimmman kaukana hänestä. Päätin kuitenkin välillä olla yksin ja selvitellä ajatuksiani rauhassa.
"Jos lähdemme eri suuntiin ja palaamme tähän ennen auringonlaskua..?" ehdotin hieman hiljemmalla äänensävyllä. Kirvamiete nyökkäsi ja avasi suunsa:
"No, jos tästä lähdemmekin, että ehdimme saalistaa vielä jotain."
"Joo", naukaisin ja käännyin pois päin Kirvamietteestä. Lähdin jolkottamaan kohti putousta ja toivoin, että saisin sieltä päin jotain saalista. Tunsin silti pienen pistoksen sydämessäni, kun jouduin erota Kirvamietteestä. Miksi?
"Mikä minua vaivaa?" mumisin itsekseni. En yleensä halunnut olla edes sekunttiakaan sen kollin lähellä. Yritin nyt unohtaa sen ja maistelin rauhassa ilmaa. Erotin kauempanana kanin tuoksun, joten lähdin jäljittämään sitä. Kuulin kauempaa putouksen pauhun ja siihen sekoittui lintujen laulut ja puiden havina. Hätkähdin hieman, kun läheisestä pensaasta alkoi kuulumaan rapinaa. Pudottauduin nopeasti vaanimisasentoon ja hiivin hieman lähemmäs pensasta. Erotin sieltä peltomyyrän tuoksun. Yritin pysyä mahdollisen paljon tuulen alapuolella ja pysäytin hengityksenikin hetkeksi. Pysähdyin ja kuuntelin pienen eläimen kävelystä syntyvää rapinaa. Samassa ruskeankirjava jyrsijä käveli ulos pensaasta ja alkoi nakertamaan jotain siementä. Kiristin lihakseni ja loikkasin myyrän päälle, katkaisin nopeasti sen niskat ja hautasin sen maahan. Jatkoin saalistusta ja auringonnousuun mennessä olin saanut peltomyyrän, kanin ja kottaraisen. Pidin niitä suussani ja tallustin kohti minun ja Kirvamietteen tapaamispaikalle.

//Kirva? :D

Nimi: Jalavatassu

21.06.2017 20:03
Toivokuiske auttoi minua kantamalla toisen jäniksistä. Mestarini oli mutissut jotain sellaista kuin: "Hyvä hyvä". Ensimmäinen arvionti oli sujunut siis hyvin. Näin klaanitovereiden iloiset ilmeet kun tulimme suuren saalismäärän kanssa leiriin.
"Syödään nyt jotain ja sitten levätään. Lähdemme huomenna partioon", Toivokuiske sanoi. Nyökkäsin ja otin tuoresaaliskasasta myyrän. Se toi mieleeni epäonnistumiseni. Olikose mennyt sittenkään niin hyvin? Olin möhlinyt kaksi kiinniottoa. Mutta saaliita oli yksi enemmän kuin pakoon päässeitä. Ja sehän oli hyvä juttu, eikö? Suljin silmäni hetkeksi ja mutustelin vain myyrää. Miten halusinkaan päästä lämpimään nukkumapaikkaani. Olin saalistanut koko päivän. Hiivin iloisin mielin nukkumaan eikä painajaseni sinä yönä vaivanneet minua.

//Toivo?

Nimi: Toivokuiske

21.06.2017 19:42
Jalavatassu oli saanut nyt kiinni jäniksen ja varpusen. Juuri äskettäin yksi jänis oli päässyt häneltä pakoon, mutta hän ei saisi luovuttaa nyt. Vielä olisi aikaa saada kiinni joku riistaeläin, mutta aikaa ei ollut tuhlattavaksi ja hän kyllä tiesi sen. Pian Jalavatassu oli jälleen hommissa. Hän lähestyi jänistä, joka nuuhki maata. Tuo lähestyi jänistä hiljaa ja jänis ei huomannut häntä. Kun Jalavatassu oli tarpeeksi lähellä jänistä tuo loikkasi pitkän loikan jäniksen kimppuun, iski kyntensä siihen ja puraisi sitä niin, että jänis muuttui hänen hampaissaan elottomaksi. Nousin ylös ja astelin oppilaani luokse.
"Hyvä Jalavatassu! Mennään nyt muiden saaliitesi luokse", maukaisin ja lähdin edeltä kohti sitä paikkaa missä muut riistat olivat haudattuina. Kun olimme kaivaneet varpusen ja jäniksen esiin hymyillen nyökyttelin päätäni.
"Hyvä hyvä", mutisin.

//Jalava? Toivottavasti en hitannu liikaa!

Nimi: Jalavatassu

21.06.2017 19:25
Tiesin että Toivokuiske katseli minua jostain piilosta, vaikka en nähnytkään häntä. Keskityin täysin myyrän nappaamiseen. Keskityin liikaakin. Myyrä pääsi pakoon kun astoin oksan päälle.
"Hiirenpapanat!" kirosin niin kovaa että mestarini varmasti kuuli.
*Et saa vielä luovuttaa. Olet saanut vasta yhden kanin*, pieni ääni sanoi päässäni. Seuraavaksi huomasin varpusen nokkimassa matoja maasta. Tällä kertaa pidin huolen että kulkureitilläni ei ollut mitään mikä voisi aiheuttaa ääntä. Kiersin huolellisesti vastatuulen puolelle. Nopeasti nappasin varpusen kynsiini ja purin siltä niskat poikki. Vein varpusen raadon samaan paikkaan johon olin jäniksen haidannut. Toinen kani! Hätkähdin lähelläni rapistelevaa kania. Olipa tänään hyvä saalisonni! Hiivin sitä lähemmäs. Se lähti taas karkuun. Äskeinen temppu ei kuitenkaan toiminut uudestaan.

//Toivo?

Nimi: Toivokuiske

21.06.2017 19:09
Tarkkailin koko aika Jalavatassua, mutta koitin pysytellä niin ettei tuo huomaisi minua. Jalavatassulta pääsi kani pakoon, mutta sitkeästi hän lähti sen perään ja sai kun saikin sen kiinni. Huulilleni nousi ylpeä hymy, sillä olin todella ylpeä oppilaksestani. Jalavatassu hautasi nopeasti kanin maahan ja lähti etsimään uutta saalistettavaa. Hiivin tuon perässä kuitenkin niin ettei minua voinut kuulla tai nähdä. Minä kuitenkin näin Jalavatassun. Huomasin oppilaani pysähtyneen nuuhkimaan ilmaa. Pian tuo nuuhkaisi maata ja luulen, että hän alkoi seurata jonkun riistan jättämää hajuvanaa. Jalavatassu pysähtyi ja meni matalaksi. Minä hiivin lähemmäksi ja huomasin myyrän. Katsotaan saisiko Jalavatassu myyrää kiinni. Yleensä tuiskeklaanilaiset saalistivat vain jäniksiä, mutta kyllä välillä jokunen myyräkin matkaan tarttui. Jalavatassu hiipi lähemmäs myyrää, joka ei huomannut häntä ollenkaan. Myyrä ei vastatuulen ansiosta voinut haistaa kollikissaa, mikä oli vain hyvä asia. *Onnistu nyt*, ajattelin innoissani. Tämä oli tärkeä päivä Jalavatassulle, jotenkin tiesin sen. Ensimmänen arviointi oli aina, oli se ollut minullekin.

//Jalava?

Nimi: Jalavatassu

21.06.2017 18:24
Olin ottanut nokoset. Istuskelin nyt leirin aukiolla. Toivokuiske tassutteli raukeana minua kohti.
"Oletko valmis?" Toivokuiske kysyi.
"Olen", vastasin. Mestarini nyökkäsi minulle ja nuolaisi pari kertaa rintaansa. Jännityksen aalto kulki ruumini läpi.
"Selvä, aloitetaan pian", mestarini hymähti.
"Arvioidaan sinun saalistustaitojasi", Toivokuiske sanoi.
"Tehtäväsi on saalistaa niin paljon kuin pystyt ja sanon sitten kun riittää", tuo jatkoi. Mestarini piiloutui aluskasvillisuuteen ja minä lähdin omille teilleni. Haistoin kanin lähettyvillä. Hiivin hiljaa sen luokse. Näyttäisin mestarilleni että osaan. Kani huomasi miut ajoissa ja säntäsi pakoon. En antanut periksi, vaan lähdin sen perään. Edessäni oli suuri kivi joten päätin ajaa kanin sitä vasten. Kani ei hoksannut juossensa kohti kiveä joten onnistuin nppaamaan sen.

//Toivo?

Nimi: Naaliturkki

21.06.2017 16:53
Mietin hetken aikaa valehtelivatko korvani.
"Mitä?" kysyin toistamiseen ja katsoin kummissani kumppaniani. Hunajaviiksi näytti yllättävän tyyneltä, kun oli saanut sanansa ulos suustaan. "Tiineenä?"
"Niin", Hunajaviiksi maukaisi nyökäten. Pudistelin päätäni kummissani.
"Miten se on mahdollista? Minä...";, aloitin, mutta sanat yksinkertaisesti vain juuttuivat kurkkuuni. En pystyisi sanoineni muuttamaan asiaa millään tavalla. Hunajaviiksi saisi pentuja.
"Kauanko olet tiennyt tästä?" kysyin kummissani.

// Hunaja? Anteekd lyhyt

Nimi: Toivokuiske

21.06.2017 16:05
"Noniin, muistakin levätä hyvin. Nähdään sitten", maukaisin.
"Joo muistan, muistan", kuulin Jalavatassun mutisevan minulle ennen kuin lähti lepäämään. Lähdin kohti hyvää paikkaa ottaa pienet nokoset. Minäkin halusin levätä kun lepäämiselle oli kerrankin aikaa. Käperryin hyvään asentoon ja suljin silmäni. Kesti jonkun aikaa kunnes vaivuin rauhalliseen uneen.

Heräsin. Pian olisi Jalavatassun arvioinnin vuoro. Huomasinkin Jalavatassun leirin aukiolla istuskelemassa. Tassuttelin oppilaani luokse.
"Oletko valmis?" kysyin kollilta.
"Olen", tuo vastasi nopeasti minulle. Nyökkäsin ja nuolaisin pari kertaa rintaani. Pian olisi Jalavatassun ensimmäisen arvioinnin aika.
"Selvä, aloitetaan pian", hymähdin.

//Jalava? Sori tuli tosi tönkkö..

Nimi: Jalavatassu

21.06.2017 15:45
Tuijotin mestarini huolestuneisiin silmiin. Mitä minä voisin vastata? En halunnut kertoa, että olin pelkuri jota alkoi huimata heti kun näki verta. Toisaalta taas en halunnut kertoa koska se tekusi minut heikoksi. Ei. En tarvinnut mestarini apua.
"Et sinä ole tehnyt mitään väärää. Se oli vain paha uni", sanoin itsevarmasti.
"Varmasti?" Toivokuiske varmisti.
"Varmasti", sanoin. Katsoin mestariani melkein ystävällisesti silmiin. Lähdimme leiriä kohti.
"Milloin meillä on arviointi?" kysyin leiriin päästyäni.
"Hmm.. Katsotaan... Tänään iltapäivällä. Lepää ennen sitä", Toivokuiske sanoi. Ensimmäinen arviointi. Minua kihelmöi jännityksestä.
*Toivottavasti en möhli mitään* ajattelin jännittyneenä.

//Toivo?

Nimi: Olkipuro

21.06.2017 15:01
Katsoin Matkijatassua huolestuneena. Naaras oli sätkinyt ja anonut armoa unissaan - sekä huutanut minun nimeäni! Nyt jokin oli pahasti pielessä.
”Matkijatassu, istahdapas alas ja hengitä syvään”, murahdin ja istuuduin itsekin. Oppilas nuolaisi vaivaantuneena rintaansa ja istahti sitten.
”N-Niin, Olkipuro? Onko jokin vialla?” Matkijatassu piipitti kuin pentu. Raastoin pensaan multaista pohjaa kynsilläni. Miksen ollut tajunnut sitä aikaisemmin?
”Pelkäätkö sinä minua sen eilisen kärhämän takia?” kysyin suoraan. Oppilas näytti hätkähtävän.
”E-En tietenkään!” hän miukaisi kiireesti. Suljin silmäni ja vedin syvään henkeä. Miten olinkaan ollut niin vainoharhainen? Matkijatassu pelkäsi minua, pelkäsi aivan hirveästi, ja se oli kokonaan omaa syytäni.
”Me emme lähde täältä, ennen kuin sinä annat minulle anteeksi. Ennen - ennen kuin sinä alat taas käyttäytyä omana itsenäsi”, sanoin ääni värähtäen surusta.
”Mutta, Olkipuro...” Matkijatassu aloitti, mutta vaiensin hänet yhdellä hännänheilautuksella.
”Sinä joko puhut minulle totta ja olet oma itsesi, tai olet hiljaa ja pysyttelet loppuelämäsi pelonkahleissa”, sihahdin hiljaa ja asetuin hänen ja suuaukon väliin. Kumpikaan ei lähtisi täältä pois, ennen kuin olisimme saaneet välimme selvitettyä.
Matkijatassu katsoi minua suu auki. Viimein hän asettui makuulleen, sanaakaan sanomatta.
Siristin silmiäni ja istahdin alas. ”Vai niin, aiot siis pysyä tuppisuuna?” mutisin. ”Sitten pysyn minäkin.”

Ilta saapui, ja auringon hennot myöhäisillan säteet siivilöityivät suojapaikkaamme rehevän oksiston lävitse. Kumpikaan ei ollut sanonut sanaakaan sitten viime keskustelun. Mykkäkoulua jatkuisi niin kauan, että Matkijatassu antaisi minulle anteeksi ja myöntäisi pelkäävänsä minua.
Makasin suuaukon edessä katsellen silmät ohuen ohuiksi viiruiksi kavenneina oppilastani, joka kyyhötti nurkassa hiirenhiljaa.
Käänsin katseeni nummille. Viherlehden aika oli parhaimmillaan; riistaa oli yllin kyllin. Nälkä jäyti vatsaani, mutta en voinut lähteä saalistamaan, sillä minun piti pitää Matkijatassua silmällä.
Yhtäkkiä Matkijatassu nousi seisomaan ja ynähti hiljaa:

//Matkija? Toivottavasti en hitannut liikaa.

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com