Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hunajaviiksi

06.12.2017 19:18
Katselin jälleen tutkien Pikiviiltoa. Hän oli tosiaan erilainen, kuin muut Kuolonklaanin kissat. Niin hän oli aina ollut, aina siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran olin hänet tavannut parantajaoppilaana. Silloin hän oli ollut vain kiinnostunut Tähtiklaanista. Uskoiko hän todella siihen? Oli myös jotenki hämmöstyttävää kuulla, että Kuolonklaanissa oli ollut myös toinen Tähtiklaaniin uskova kissa. Tai no, heitä oli varmaankin useampi, mutta Kuolonklaanin kaltaisessa klaanissa siitä varmaankin tapettaisiin. Siksi kaiketi he pitivät uskonsa salassa. *En ikinä pystyisi elämään Kuolonklaanissa.* Minun siteeni Tähtiklaaniin oli aina ollut hyvin vahva, mikä kaiketi johtui siitä, että olin ollut parantaja. Huokaisin syvään muistellessani sitä. Ikävöin edelleenkin Tähtiklaanin kissojen kanssa puhumista ja Kuukiveä. Mutta Naaliturkki merkitsi minulle paljon enemmän, kuin ne asiat. Olin uhrannut paljon elääkseni hänen kanssaan, enkä ollut koskaan katunut sitä.
"Uskotko siis Tähtiklaaniin?" kysyin kallistaen päätäni. "Muistan, miten kiinnostunut olit siitä oppilasaikoinasi. No, sitten meitä kaiketi yhdistää ainakin yksi asia."

//Piki?

Nimi: Havutassu

06.12.2017 19:06
Minun teki mieli vain jutella Lepakkoliidon kanssa ja viettää aikaa hänen seurassaan, mutta pitihän klaanille metsästääkkin. Raotin suutani ja haistoin jäniksen hajun jossain lähellämme. Minä rakastin jäniksien metsästystä ja niiden makua, ja Tuuliklaanissa niitä oli paljon.
Lepakkoliitokin näytti haistaneen jäniksen.
"Mennäänkö jäljittämään se jänis, joka on tässä lähellä?" Lepakkoliito kysyi kuin olisi lukenut ajatukseni. Lähdimme jäljittämään jäniksen hajua ja pian löysimme sen tuoreet jäljet. Lähdimme kävelemään jälkien vierellä. Lumi kimmelsi aamuauringon valossa. Maisemat olivat todella kauniit. Avarat nummet olivat todella minun makuuni. Pidin siitä, että sain tuntea tuulen turkillani. Vaikka olin elänyt koko ikäni metsässä arvelin, että sopeutuisin elämään nummilla aika nopeasti.
Kävelin ihan Lepakkoliidon kyljessä kiinni hakien hänestä lämpöä. Naaras oli kietonut häntänsä kevyesti omani ympärille. Kun hän huomasi minun katselevan, hän käänsi vaaleansinisen katseensa minuun ja hymyili. Minusta tuntui etuoikeutetulta kun sain olla Lepakkoliidon kumppani, kun kolleja oli klaanissa aika paljon. Kai hän on klaanissa melko haluttu naaras? Hänhän on hyvin kaunis. Ainakin minun mielestäni.
"Lepakkoliito? Miksi sinä pidät juuri minusta? Kun siellä klaanissa on aika paljon muitakin kolleja ja niin", naukaisin ja tunsin samalla kasvojeni punehtuvan. Lepakkoliito hymyili ja kosketti nenällään poskeani.
"Koska sinä olet hauska, mukava ja komea kolli", naaras naurahti ja hieraisi kuonollaan poskeani.
"Sinun kanssasi on vain mukava olla." En tiennyt olisiko Lepakkoliito jatkanut selitystään, mutta hän ei ainakaan ehtinyt, koska olimme molemmat nähneet valkean jäniksen vähän matkan päässä meistä kaivelemassa lunta. Painauduimme molemmat matalaksi vatsat vasten lunta.
"Oletko koskaan koittanut saalistaa toisen kissan kanssa niin, että olisitte tehneet yhteistyötä?" Lepakkoliito kysyi kuiskaten pitäen katseensa tiukasti jäniksessä. Minulla meni hetken miettiä, mitä naaras tarkoitti.
"En kai?" kuiskasin takaisin. Lepakkoliito vilkaisi minua ennen kuin alkoi selittää.
"Tehdään niin, että minä kierrän jäniksen taakse, ja säikäytän sen suoraan sinun kynsiisi. Niin saamme melko varmasti sen napattua." Naaras odotti nyökkäystäni ennen kuin lähti hiipien kiertämään jäniksen taakse. Lepakkoliidon vatsasta jäi jäljet lumeen. Seurasin Lepakkoliidon matkaa ja hiivin samalla itse lähemmäs jänistä. Juuri kun olin hiipinyt niin lähelle kuin uskalsin Lepakkoliito oli hiipinyt paikalleen. Odotin lihakset jännittyneinä naaraan merkkiä. Lepakkoliito huiskautti häntäänsä korkealla ilmassa niin että huomasin ja samalla loikkasi kohti jänistä. Loikka ei kantanut ihan jäniksen taakse, mutta ei sen tarvinnutkaan. Jänis ryntäsi kauhuissaan kohti minua eikä ehtinyt väistää vaan ryntäsi suoraan kohti paljastettuja kynsiäni.
Jänis tömähti kuolleena maahan ja Lepakkoliito jolkotteli vierelleni.
"Me teimme sen!" hän hihkaisi selvästi innoissaan ja hymyili minulle.
"Niin taisimme tehdä", naukaisin hynyn kohotessa kasvoilleni. Ensimmäinen saaliini Tuuliklaanissa!
Emme ehtineet riemuita kovinkaan kauaa kun kuulin äänen takaamme.
"Pitäkääs pienempää ääntä. Säikäytätte kaiken riistan." Käännyin salamana ympäri. Edessäni oli savunharmaa kolli, jonka tajusin heti puhujaksi. Hänen takanaan oli kaksi kissaa, toinen kolli ja toinen naaras, joita en tunnistanut ainakaan nimeltä.
"Hei Ukkosraita!" Lepakkoliito naukui hymyillen kollille ja astui askeleen lähemmäs häntä. Ukkosraita hymyili Lepakkoliidolle takaisin ja yhtäkkiä tulin hyvin tietoiseksi siitä, että klaanissa oli monta kollia, jotka voisivat koska tahansa viedä Lepakkoliidon minulta. Ajatus sai minut kauhistumaan joten astuin vähän Lepakkoliidon eteen ja siristelin silmiäni Ukkosraidalle. Se sai kollin nauramaan.
"Älä huoli, en minä sinun naarastasi vie", Ukkosraita naurahti. Silmäni pyöristyivät valtaviksi nolostuksesta ja hämmästyksestä. Lepakkoliitokin nauroi, joka sai minut siirtämään katseeni tassuihini. Kasvoni tuntuivat olevan tulessa.
"No, me jatkamme partioimista ja jätämme teidät kahdestaan", Ukkosraita naukui katsahtaen Lepakkoliitoa merkitsevästi ennen kuin lähti partionsa mukanaan. Kun olin varma että he olivat menneet siirsin katseeni nolona Lepakkoliitoon.
"Hän oli minun mestarini. Olemme vain ystäviä", naaras naukui ja laski häntänsä rauhoittavasti lavoilleni.
"Ei sinulla ole mitän syytä olla nolostunut. Et sinä voinut tietää", Lepakkoliito lohdutti ja nuolaisi niskaani. Naaras lähti luotani ja potki jäniksen päälle lunta ja iski lumikasan päähän oksanpätkän maamerkiksi.
"Meidän pitää jatkaa saalistusta", Lepakkoliito naukui ja kääntyi lähteäkseen.
"Lepakkoliito?" kysyin hiljaa ja Lepakkoliito kääntyi takaisin katsoakseen minua.
"Minua huolestuttaa, etten ole tarpeeksi hyvä", sanoin empien. Lepakkoliito kohotti kulmiaan.
"Kun klaanissa tuntuu olevan niin paljon kolleja jotka voivat viedä sinut minulta..." kuiskasin ja tuijotin lunta tyhjin katsein.
"Havutassu..." Lepakkoliito kuiskasi hiljaa, järkyttyneen oloisena ja astui lähemmäs minua.

//Kepakko?

Nimi: Tulipentu

06.12.2017 15:17
Katsoin hiljaa uutta oentua, joka oli jäänyt seuraani. Pian luoksemme alkoi myös valua siskoni Yrttipentu sekä veljeni Kultapentu. Kaikkia varmasti kiinnosti kuinka tarhalle oli saapunut uusia pentuja.
"Hiutaleturkki", maukaisin nopeasti klaanin tämän hetkisesti kolmannelle kuningatarelle. Hiutaleturkki käänsi katseensa minun puoleeni.
"Niin, Tulipentu?" kuningatar kysyi. Katsoi nopeasti tässä välissä edessäbni olevaa pentua. Hän näytti innokkaalta lähtemään tutkimaan maailmaa. Naurahdin hiukan. Jotenkin pentu toi väritykseltä mieleen minut itseni. Käänsin vihreät silmäni uudestaan Hiutaleturkin puoleen.
"Mitkä ovat pentujen nimet?"kysyin kuningatarelta. Naaras hymyili minulle jonkin verran.
"Edessäsi oleva pentu on Lieskapentu, minun vierelläni olevat ovat Räntäpentu ja Leutopentu", naaras selitti. Nyökkäsin vastaukseksi Hiutaleturkille ja käänsin katseeni Lieskapentuun.
"Nimesi muistuttaa hiukan omaani", maukaisin pennulle. Tuo ei näyttänyt ymmärtävän
"Kuinka niin?" Lieskapentu kysyi.
"Minun nimeni on Tulipentu", esittäydyin pennulle ja käänsin katseeni kohti sisaruksiani.
"Valkea naaras kellertävillä laikulla", viittasin pääläni siskoni suuntaan, "on Yrttipentu."
Yrttipentu nyökkäsi nopeat tervehdyksensä Lieskapennulle, joka näytti yrittävänsä muistaa nimiämme.
"Sekä sitten on veljeni Kultapentu, tämä kullanruskea koli mustin ja valkoisin merkein", maukaisin huvittuneena ja yritin kampata nopeasti Kultapennun, mutta tämä onnistui väistämään liikkeeni. Tuhahdin huvittuneena ja käänsin katseeni taas Lieskapentuun.
"Me olemme Hunajaviiksen ja Naaliturkin pentuja. Emomme ei ole nyt pesällä, mutta ehdit luultavasti nähdä hänet vielä ennen kuin saanmme häädön pentutarhalta", hymyilin kohteliaasti pennulle.
"Häädön? Mitä tarkoitat?" Lieskpaentu kysyi. Katsoin nopeasti hiukan huvittuneena Kultapentua.
"Olemme jo melkein oppilaita. On vain ajan kysymys milloin Liitotähti nimittää meistä oppilaita", kohautin lapojani puhuessani pennulle.

// Lieska? Kulta? Yrtti?

Nimi: Närhitassu

06.12.2017 14:29
"Miltä kuulostaa taisteluharjoitukset?" kysyin.
"Hyvältä. Nähdään huomenna", Naaliturkki maukui pikaisesti ja lähti järjestämään iltapartioita. Vein jäniksen nopeasti Hietaleturkille.
"Tässä", sanoin ja en edes kuunnellut tuon kiitosta vaan ryntäsin hakemaan jotakin purtavaa. Otin kasasta itselleni luisevan myyrän ja aloin syömään sitä. En halunnut hoppuilla, sillä täyttyisin nopeammin, jos söisin nopeasti. Suurinosa kissoista oli jo nukkumassa. Huokaisin ja söin hiirenjämät. Nousin kankeasti seisomaan ja haukottelin leveästi. Tassuttelin nopein askelin oppilaidenpesään ja lysähdin makuualustalleni ja nukahdin melkein heti.

//Naali?

Nimi: Yrttipentu

06.12.2017 11:51
Kultapentukin meni Tulipennun luokse. Pentutarhaan oli saapunut uusia pentuja kaikesta päätellen. Oli kyllä hauskaa saada uutta seuraa, veljien kanssa ei aina saanut vaihtelua. Jäin pesän suuaukolle ravistelemaan turkiltani viimeiset lumet pois ja tassutin sitten peremmälle. Katselin kolmea uutta pentua ja heidän emoaan, jonka nimeksi muistelin Hiutaleturkki. Yksi pennuista oli Tulipennun ja Kultapennun kanssa, oranssinpunainen kollipentu. Kaksi muuta olivat emonsa luona, vaaleanharmaa naaras ja toinen oranssinpunainen, mutta pienempi naaras.
Astelin veljieni luokse ja katselin kiinnostuneena heidän edessään olevaa pentua.
"Mitkä näiden pentujen nimet ovat?" kysyin veljiltäni.
Tulipentukaan ei tuntunut olevan nimistä varma, mutta heidän emonsa esitteli ystävällisesti pentunsa.
"Kiva saada uutta seuraa. Paitsi että me lähdemme täältä varmaan jo kohta pois", naukaisin.
"Toivottavasti", Kultapentu maukui.
Peräännyin kauemmas uusista tulokkaista ja veljistäni, ja tassutin omalle makuusijalleni. Emo oli lähtenyt jonnekin. Nuolin turkkiani puhtaaksi ja kuuntelin, kun Lieskapentu jutteli veljieni kanssa jostain, ilmeisesti uusi pentu halusi tietää asioita, ja veljeni selittelivät hänelle vastauksia kollin kysymyksiin.

//Muut pennut?

Nimi: Leutopentu

06.12.2017 10:24
Pelästyin hieman kun Lieskapentu lysähti vierelleni matalasti, pentumaisella äänellään murahtaen. Kurkustani karkasi hätääntynyt vinkaisu ja emo vetäisi minut vaistomaisesti hieman kauemmas veljestäni, joka oli nyt jäänyt kahden kesken Tulipennun kanssa.
Tärisin pienenä karvamyttynä emoni suojissa silmät tiukasti ummessa. Tunsin kuinka emon karkea kieli nuoli lohduttavasti korvaani ja sai minut hieman rennomaksi. Uskalsin raottaa toista silmääni sen verran, että näin mitä kollipennut oikein puuhasivat. Tulipentu seisoi rauhallisena paikoillaan, kun Lieskapentu yritti punnertaa itseään jaloilleen hampaita kiristellen. Katseeni siirtyi veljestäni sisareeni, joka seisoi pienet tassut täristen sammaleiden päällä. Sitten katsahdin emooni hieman surullisena.
"Emo", niiskaisin surkeana. Emo laski päänsä tasolleni.
"Niin, Leutopentu?" hän maukui lempeästi hymyillen.
"Täytyykö minunkin osata jo seistä tai kävellä, kuten Lieskapennun ja Räntäpennunkin?" vikisin hiljaa.
"Ei tietenkään tarvitse. Saat opetella ihan rauhassa", hän kehräsi hilpeästi ja kosketti nenällään omaaani. Hänen viiksensä kutittivat kuonoani, joka sai minut kikattamaan pienesti. Emon katse oli rakastava. Tiesin voivani luottaa häneen tilanteessa kuin tilanteessa.
Avasin leukani suureen haukotukseen ja kellahdin sitten kyljelleni emoni vatsaa vasten. Hyrisin tyytyväisyyttäni, kun tunsin emon kielen sukivan turkkiani.
"Minä rakastan sinua, emo", miu'uin unisena emolleni.

//Hiutale? Muut pennut?

Nimi: Kultapentu

06.12.2017 10:02
Telmin lumessa Yrttipennun kanssa. Tulipentu oli lähtenyt jonnekin äskettäin, mutta en tiennyt mihin. Nousin seisomaan ja kääntelin päätäni etsien veljeäni katseellani. Mihin hän oli mennyt?
Yhtäkkiä kaaduin maahan jonkin painon osuessa kylkeeni. Yrttipentu painoi minut kyljestäni maahan.
"Voitin sinut!" naaraspentu kiljahti iloisesti, mutta pyristelin pois hänen altaan.
"Hienoa, mutta mennään etsimään Tulipentu. Hän on saattanut jopa lähteä leiristä, meidän on kerrottava Vapaudenlennolle!"
Lähdin päättäväisin askelin kohti pentutarhaa, siskoni seurasi minua hetken päästä perässä. Pysähdyin pentutarhan suulle.
"Vapaudenlento! Tulipentu on mennyt johonkin", naukaisin vastuullisen kuuloisesti.
"Hän on täällä. Tulkaa tekin katsomaan", naaras naukui sisältä. Käännähdin katsomaan Yrttipentua ihmeissäni, mutta naaras vain kohautti olkiaan. Astelin sitten sisälle hämärään pesään. Pesän toisella reunalla loikoili jokin kissa, jonka nimeä en muistanut. Tulipentu jutteli jonkun huomattavasti pienemmän pennun kanssa, kaksi muuta olivat lähempänä emoaan. Menin hiukan ujosti Tulipennun luo.
"Hei", naukaisin toiselle pennulle ja istuuduin veljeni viereen.

//Tuli? Yrtti? Muut pennut?

Nimi: Räntäpentu

06.12.2017 09:39
Kuuntelin emoni selitystä ymmärtämättä mitään, mutta tuon lempeää ääntä oli mukava kuunnella. Nälkä kurni vatsassani, joten möngersin lähemmäs emoa ja aloin juoda, painellen tassuillani tuon vatsaa. Lämmin maito täytti vatsaani hyvää vauhtia. Kun vatsani oli täynnä, käperryin emoni lähelle nukkumaan. Nukahdin nopeasti. Unien maailmassa leijua liitelin taivaalla iloisena. Näin emoni, kaikki sisarukseni. Aloin leikkiä heidän kanssaan. Se oli mukavaa. Kuitenkin liian nopeasti heräsin taas. Aukaisin silmäni päästäen pienen inahduksen. Emo vetäisi minut lähelleen hännällään, sillä olin tippumassa sammaleilta. Kiehnäsin hetken pedillä kunnes päätin että haluan oppia kävelemään. Möngin hieman kauemmas emosta ja ponnistelin jaloillani yrittäen päästä seisomaan. Pääsin tassuilleni, mutta romahdin kuitenkin hetkessä takaisin alas. Ponnistin uudestaan. Huojuin paikoillani yrittäen ottaa askeleen. Mätkähdin jälleen maahan. Tuhisten ja puhisten nostin itseni jälleen ylös ja koitin ottaa askelia. Sain kuin sainkin otettua muutaman askeleen ja mätkähdin jälleen maahan. Yritin kävellä emon luo ja no puolet matkasta meni möngertäen.

//Perhe?

Nimi: Hiutaleturkki

06.12.2017 09:29
Kummastuneena katsoin Lieskapentua. Olisipa vaikea kasvattaa hänet jos häneen ei saanut koskea. Räntäpentu katsoi ymmällään muita, sitten minua. Aloin puhdistaa pennun turkkia tuon pysyessä paikallaan. Hän vissiin tykkäsi kun pesin hänen turkkiaan.
"Emo", pienen kissan naukaisu keskeytti pesemiseni.
"Kerrohan Räntäpentu", vastasin hymyillen lempeästi pennulle.
"Kerro minulle jotain", tuo piipitti pentuäänellään. Hymyilin. Nyt kaikki pennut olisivat avanneet silmänsä ja osasivat puhuakin.
"Teidän isänne on Pyryviima, minun kumppanini. Kumppani on kissa jota rakastaa ja te voitte kun molemmat ovat valmiita sopia olevanne kumppaneita. Me olemme Tuuliklaanissa. Klaaneja on viisi. Tuuliklaani, Myrskyklaani, Jokiklaani, Varjoklaani ja Kuolonklaani. Kuolonklaanissa on vain pahoja kissoja", selitin pennulle joka kuunteli tarkkaavaisena, vaikkei varmastikaan ymmärtänyt melkein mitään.
"Tämä missä me olemme on pentutarha. Leiri on paljon isompi. Sitten on tottakais reviiri, se on tosi iso. Muiden klaanien reviireille ei saa mennä", selitin pennulle. Tuo kuunteli edelleen kun jatkoin selitystä. Toivoin Pyryviiman tulevan tänne. Minua huoletti Lieskapentu. Häneen ei saisi koskea. Leutopentu oli kai sosiaalinen tapaus. Selitin pennulle kaikkea.

Nimi: Lieskapentu

05.12.2017 20:19
Nukuin emoni vierellä hiljaa tuhisten. Tunsin hänen kehonsa lämmön, joka kietoi minutkin otteeseensa ja sai oloni mukavaksi ja turvalliseksi. Kuulin ääniä, joku jutteli. Tai oikeastaan kaksi kissaa puhelivat keskenään siinä aivan lähellä. Kenties sisareni? Yritin haistella ilmaa, jotta saisin paremman käsityksen minua ympäröivistä tuoksuista. Kun nyt mietin, niin se toinen tuoksu ei muistuttanut sisarieni - joita taisi olla kaksi - tuoksuja, joten sen täytyi olla jonkun muun pennun. En vain tiennyt, kenen, sillä silmäni olivat vielä kiinni, enkä kai saisikaan niitä auki toistaiseksi. Päästin syvän huokauksen ja ryömin emoni nisälle juomaan lämmintä, vatsan melko nopeasti täyttävää maitoa. Poljin emon vatsaa etukäpälilläni, jotta maitoa tulisi paremmin. Kun koin olevani täynnä vääntäydyin niin, että selkäni oli vasten emon vatsaa ja muuten olin kerällä.
*Kenen kanssa hän puhuu?* mietin kuunnellessani sisareni - ainakin minä oletin hänen olevan sisareni - jutustelua sen toisen kanssa.
En ollut kuullut keskustelun alkua, sillä olin ollut unessa. Nyt kuitenkin olin hereillä ja päätin valppaasti kuunnella ympäristöäni. En tahtonut nukahtaa. Ja sitä paitsi, mitä järkeä oli vain maata paikoillaan pystymättä näkemään yhtään mitään? Avasin silmäni, minkä onnistuessa yllätyin hieman - mutta hyvällä tavalla, tietenkin. Hitaasti nostin pääni allani olevilta pehmoisilta sammalilta ja aloin katsella ympärilleni uteliaana, jopa hieman ihmeissäni. Katseeni osuessa takanani olevaan kissaan kulmani kohosivat. Kissa hymyili minulle lempeästi ja naukaisi: "Hei, Lieskapentu." Hän kurottautui minua kohti ja nuolaisi päälakeani, jolloin salamana peruutin pari askelta ja sihahdin toisella käpälällä huterasti ilmaa huitaisten: "Kaukana minusta!" Näin emon yllättyneen ilmeen ja väläytin hänelle pienen hymyn. "En minä pahalla tarkoittanut", sanoin. "Mutta jos voisit pitää kielesi omalla puolellasi, olisin tyytyväinen."
Nyökkäsin pienesti ja käänsin sitten katseeni sisareeni, kellanpunaiseen pentuun, joka jutteli punaoranssin kollipennun kanssa. Kurtistin aavistuksen kulmiani ja nousin huterasti käpälilleni, rysähtäen samassa takaisin vatsalleni. Kurkustani pääsi pieni, pentumainen murahdus; Tuo oli nimittäin kolaus minun paraikaa kehittyvälle ylpeydelleni mutta ei se mitään. Kyllä minä kohta kävellä osaisin. Kaksi pentua olivat puolen hännänmitan päässä ja etenin heidän luokseen matalalla, vapisevin jaloin. Sitten lysähdin takaisin vatsalleni.

//Tuli? Siskot? Hiutale?

Nimi: Hiutaleturkki

05.12.2017 20:17
Seurasin hymyillen Leutopennun ja Tulipennun keskustelua. Leutopentu oli jo avannut silmänsä.
"Heidän nimensä ovat Lieskapentu ja Räntäpentu", vastasin pentuni kysymykseen, kylläkin hieman myöhässä. Katsahdin kahta muuta pentua vierelläni. Vedin ne lähemmäs vatsaani hännälläni. Räntämentu inahti. Hän oli nukkunut.
"Anteeksi kun herätin, nuku vain", naukaisin hiljaa ja lempeästi pennulle silittäen tuon selkää hännänpäälläni. Vielä näistä pienistä pennuista kasvaisi mahtavia sotureita, ehkä joku saattaisi päästä parantajaksikin jos haluaisi. Jo nyt he olivat osa Tuuliklaania. He vahvistivat Tuuliklaania. Minulla meni hetki älytä, että jäänsiniset suuret silmät katsoivat minua.
"Räntäpentu, sinä avasit silmäsi, hienoa", maukaisin ja nuolaisin naaraan päälakea. Hymy nousi kasvoilleni naaraspennun tapittaessa minua suurilla silmillään kuin ihmettä. Pieni miukaisu kajahti ilmoille, pennun miukaistessa.
"Minä olen Hiutaleturkki, sinun emosi. Tässä on veljesi Lieskapentu ja sisaresi Leutopentu", kerroin pennulle näyttäen hännälläni kaikkea. Tuo ihasteli suurilla silmillään ympäristöä.

//Muut?

Nimi: Tulipentu

05.12.2017 18:39
Katsoin innoissani Pyryviiman pentua. Olin niin innoissani, että tähän klaaniin vihdoinkin syntyi joku kissa, jolla pystyin puhumaan. Ei minulla mitään sisaruksiani vastaan ollut, mutta heidän seuransa oli toisinaan tympäännyttävää. Aina samat leikit ja samat puheenaiheet.
"Sinulla on vielä paljon opittavaa", maukaisin lempeällä äänensävyllä. Kosketin hennosti pennun nenänpäätä. Huomasin kuinka pentu kavahti hiukan taaksepäin. Haurahdin hiukan pennulle.
"Anteeksi. Ei ollut tarkoitus pelästyttää sinua", maukaisin hiljaa. Pentu näytti rentoutuneen hiukan sanojeni ansiosta ja pystyin laskemaan pääni aivan rauhassa tassujeni päälle. Suljin hetkeksi silmäni ja hengitin rauhassa ilmaa sisään. Kuuntelin pentutarhan ihanaa rauhallisuutta. Minua nuoremmat pennut tuhisivat ympärilläni, mutta mikään muu ei pitänyt ääntä.
"Tulipentu?" pieni pentu maukaisi edessäni. Avasin vihreät silmäni ja katsoin pentua rauhallisesti.
"Niin?" kysyin tältä hiljaa.
"Keitä muita pentuja täällä on?" kissa kysyi minulta uudestaan. Hymyilin tuolle pienesti.
"Minun ja sinun lisäksi täällä ovat minun veljeni Kultapentu sekä siskoni Yrttipentu. Lisäksi sinun sisaruksiisi kuuluu kaksi muuta pentua. En tosin vielä tiedä heidän tai sinun nimeäsi", kerroin tuolle rauhalliseen sävyyn.
"Onko meitä niin monta?" pentu ällisteli.
"Kyllä. Ja vois kuvitella sen määrän todella monta kertaa uudestaan ja uudestaan niin siinä on meidän klaanimme kissojen määrä", naurahdin huvittuneena. Pyryviiman pennun ilmeitä oli jotenkin aivan ihanaa seurata.
"Oliko sinulla vielä joku toinenkin kysymys?"

// Leuto? Sori lyhyt tönkkö

Nimi: Leutopentu

05.12.2017 17:44
Raotin aavistuksen verran silmäluomiani. Ensin en nähnyt muuta kuin suuren, punaoranssin mytyn, mutta pian kuva tarkentui ja saatoin tunnistaa hahmon toiseksi pennuksi, joka katsoi minuun vihreät silmät ystävällisesti kiiluen.
Pelästyin hieman ja möngersin taaksepäin hätääntyneesti vinkuen. Kollipentu kallisti päätään ihmeissään ja hiipi sitten aavistuksen verran lähemmäs. Lumistelin korviani ja yritin huitoa tunkeilijaa pikkuruisella tassullani, mutta en ihan vielä hallinnut liikkeitäni.
"Älä minua pelkää", pentu sanoi hellästi, "en tee sinulle pahaa."
Pysähdyin aloilleni ja jäin tuijottamaan tuota turkki pörhössä ja kynnet ulos liu'utettuina; en osannut vielä vetää niitä piiloon.
"Kuka olet?" piipitin hiljaa. Punaoranssi kolli nousi istumaan, nuolaisi muutaman kerran rintakarvojaan ja esittäytyi sitten:
"Minun nimeni on Tulipentu. Isäni on tämän klaanin varapäällikkö, Naaliturkki. Ja emoni on Hunajaviiksi, mutta hän ei ole nyt valitettavasti paikalla."
"Mikä se sellainen varapäällikkö on?" kysyin ujosti. Tulipennuin kasvoilla loisti ylpeys, kun tuo selitti minulle kaiken mitä tiesi varapäälliköstä ja sen tehtävistä:
"Varapäällikkö on klaanin päällikön lähin luottosoturi, josta tulee jonain päivänä klaanin uusi päällikkö, kun vanha päällikkö jää joko eläkkellee tai on menettänyt kaikki yhdeksän henkeään. Varapäällikkö järjestää raja- ja metsästyspartioita. Tällä tavoin varmistetaan klaanin turvallisuus ja pidetään klaanin jäsenet kylläisinä."
En ymmärtänyt juuri mitään siitä, mitä Tulipentu minulle yritti selittää, mutta ei se minua juuri haitannut. Minusta oli mukavaa, kun hän jaksoi yrittää selventää minulle asioita, joita en vielä ymmärtänyt.
"Kunhan ensin hieman kasvat", Tulipentu hihkui, "voin esitellä sinulle leiriä!"
"Leiriä? Mikä tämä paikka sitten oikein on?" henkäisin ihmeissäni.
"Tämä on vain osa sitä kaikkea, mitä tuolla ulkopuolella on", kollipentu vastasi huvittuneena ja maukui sitten: "Tämä on pentutarha. Täällä kaikki pennut ja kuningattaret asustavat."
"Mitä ovat kuningattaret? Ketä muita pentuja täällä on kuin me ja sisarukseni?" utelin. Oli niin paljon kaikenlaista, etten meinannut pysyä perässä.

//Tuli? Räntä? Lieska? Hiutale?

Nimi: Naaliturkki

05.12.2017 11:24
Katsoin hymähtäen oppilastani Närhitassua. Hän sai kyllä raahattua jäniksen leiriin ja näytti itse todella tyytyväiseltä tuloksiinsa. Mestarina minunki varmasti täytyisi olla, mutta mieltäni vaivasi jotenkin Kuolonklaanin rajalla käyty välikohtaus. Olisin tahtonut välttää sen, sillä en pitänyt kyseisen klaanin kissoista lainkaan. Varsinkaan Kostohemgestä. Vaikka hän sanoo olevansa Pisaratähden poika, hän ei ole lopulta kuin riistaa haastava kissaeläin.
"Naaliturkki?" Närhitassu kysyi hämillään. Katsoin nopeasti nopeasti Närhitassua. Oppilaani näytti hiukan huvittuneelta, mutta samalla tylsistyneeltä.
"Eli saanko?" Närhitassu kysyi.
"Saatko mitä?" kysyin hämilläni. Oliko oppilaani kysynyt jotakin? Sillä jos oli, olin ollut aivan omissa ajatuksissani. Ehkä minun pitäisi pikku hiljaa palata taas tähän todellisuuteen.
"Kysyin, saanko mennä vietyäni jäniksen pentutarhalle?" Närhitassu toisti.
"Saat", maukaisin nopeasti, "minun täytyy mennä järjestämään illan viimeinen rajapartio."
Närhitassu nyökkäsi minulle ja nappasi jäniksen suuhunsa suunnaten muutaman askeleen kohti pentutarhaa, kunnes kääntyi katsomaan minua.
"Onko sinulla vielä jotakin, mikä tahtoisit kysyä?" maukaisin Närhitassulle. Nuori oppilas päästi jäniksestä irti ja nyökkäsi.
"Mitä teemme huomenna?" oppilas kysyi. Käännyin hetkeksi pois katsomaan leirin elämää.
"Itse asiassa", käännyin takaisin kohti oppilastani ja kävelin lähemmäs, "sinä saat päättää."

// Närhi tai joku?

Nimi: Tulipentu

05.12.2017 10:15
Telmin jonkin aikaa Kultapennun ja Yrttipennun kanssa, kunnes mätähdin kyljelleni maahan hiukan kauemmas veljistäni. Yrttipentu oli potkaissut minua hiukan turhan kovaa lapaan. En kuitenkaan loukkaantunut, sillä hymyilin veljelleni. Hänestä tulisi vielä mahtava soturi joku päivä. Nousin seisomaan ja katsoin kuinka sisarukseni jatkoivat riehumista lumen keskellä. Olin jo aikeissa hypätä kasaan mukaan, kunnes kuulin pienen maukaisun lähistöltä. Käänsin katseeni kohti äänenlähdettä.
"Pentutarhalla tapahtuu", maukaisin hiljaa ääneen ja tassuttelin pesälle kiinnostuneena. Huomasin Leutopennun sisarineen nukkuvan emonsa vierellä. Leutopentu oli hiukan erillään muista. Astelin lähemmäs naarasta ja laskeuduin maahan makaamaan aivan pennun eteen.
"Miksi kaikki naarata lumoutuvat pennuista niin nopeasti?" maukaisin hiljaa mietiskellen. Katsoin Leutopentua edelleen tarkasti ja kurkoitin tassullani koskettamaan tuon päälakea. Pentu hätkähti hiukan. Vetäisin tassuni nopeasti pois.
"Anteeksi. En tarkoittanut säikäyttää", kuiskasin hiljaa. Silloin pentu avasi silmänsä.

// Leuto?

Nimi: Hietatassu

04.12.2017 19:54
"Um.. Selvä", sanoin ja kyyristyin maahan ja laskin painoni lavoilleni.
"Älä anna hännän laahata maata", Pyryviima näpäytti. Huokaisin ja nostin häntääni viiksenmitan verran maasta.
"Hyvä... Ja ehkä hieman alemmas", Pyryviima naukui. Kyyristyin alemmas ja kysyvästi katsahdin Pyryviimaa.
"No?" kysyin.
"Aika hyvä, koitappa liikkua", Pyryviima kehoitti. Otin pari keveää askelta eteenpäin.
"Näinkö?" kysyin.
"Vatsa irti maasta", Pyryviima naukui. Nostin vatsaani hieman maasta.
"Nyt on hyvä", Pyryviima nyökkäsin. Liikuin omasta mielestäni sulavasti eteenpäin ja koitin olla päästämättä pienintäkään ääntä.
"Liikut sulavasti, mutta joskus vatsasi hipoo maata. Ole siis varovainen sen kanssa", Pyryviima sanoi.
"Yritän parhaani", mau'uin ja nousin istumaan.
"Harjoitellaan vielä hetki vaanimisasentoasi", Pyryviima naukaisi. Nyökkäsin pienesti ja pudottauduin vaanimisasentoon.

"Hyvä alat oppia!" Pyryviima kehui minua.
"Minusta voisin liikkua hieman ketterämmin", tokaisin.
"Sinusta tulee ketterämpi ajan saatossa", Pyryviima naukaisi ystävällisesti.
"Toivottavasti. En halua olla yhtä hidas, kuin pulska mäyrä", mumisin.
"No kukapa haluasi", Pyryviima naurahti. "Tule. Voitaisin kokeilla metsästystä", Pyryviima maukaisi.
"Vihdoinkin", hymähdin ja lähdin seuraamaan Pyryviimaa.

//Pyry?

Nimi: Pyryviima

04.12.2017 18:23
"Se nimi käy mainiosti", kehräsin. Katselin pentujamme hellä ja rakastava hymy kasvoillani. "Tiedätkö...", mau'uin ja nostin katseeni Hiutaleturkin silmiin. "Olen niin onnellinen. Että nimenomaan sinä olet minun kumppanini ja että te neljä kuulutte perheeseeni. En voisi toivoa mitään muuta tätä parempaa."
Vaietessani hetkeksi ja jäädessäni katselemaan minulle niin rakkaita kissoja, kuulin hetken päästä ulkoa oppilaiden innostunutta naukua. Silloin muistin; minullakin oli oppilas, Hietatassu. Häntä pitäisi kouluttaa...
"Anteeksi, rakkaani", sanoin ja nousin käpälilleni, "mutta soturin velvollisuudet kutsuvat. Lupaan tulla myöhemmin teitä katsomaan. Rakastan sinua ja pentujamme aina ja ikuisesti, enkä anna teidän hetkeksikään livahtaa mielestäni. Tiedä ja muista se aina."
Painoin kuononi hetkeksi Hiutaleturkin päälaelle hiljaa kehräten, ennen kuin kuiskasin "nähdään" ja poistuin pentutarhasta. Pysähdyin sen eteen ja hain Hietatassua katseellani. Nähdessäni rotevan kollin jolkotin tämän luokse ja nau'uin pieni, ystävällinen hymy huulillani: "Hietatassu, tervehdys. Valmistauduhan ensimmäiseen harjoitustuokioosi, sillä nyt mennään."
Lähdin tassuttamaan leirin sisäänkäynnille päin mutta vilkaisin lapani yli tarkistaakseni, seurasiko Hietatassu perässä. Hän loikki rinnalleni päästessämme ulos leiristä.
"Saat opetella tänään saalistusta", ilmoitin vilkaisten oppilastani. Olin näkevinäni hänen silmissään epäileväisen häivähdyksen ja lisäsinkin sitten: "Huomenna on taistelun vuoro, mutta tänään saat opetella ainakin vaanimisasennon, kenties myös napata hiiren tai pari."
"Selvä on", sanoi Hietatassu ja huitaisi hieman hännällään.

Pysähdyin nummilla ja istuuduin maahan. Kietaisin hännän käpälieni ympäri.
"No niin", aloitin tomerasti mutta ystävällisesti, "näytähän minulle vaanimisasentosi."

//Hieta?

Nimi: Hiutaleturkki

04.12.2017 07:32
"Mielestäni se olisi hyvä, olkoot hän sitten Lieskapentu", vastasin sipaisten kollia hännänpäälläni. Katsahdin keskimmäistä pentua. Narras, saman värinen turkki kuin minulla.
"Olisiko tämä Räntäpentu? Hän näyttää vastustavan veljensä röyhkeilyä", naurahdin ja katselin pentua.
"Se on hyvä nimi", Pyryviima vastasi hymyillen.
"Tervetuloa maailmaan Räntäpentu", naukaisin ja kosketin pentua hännälläni. "Ja vielä yksi", jatkoin siirtäen katseeni punaisen oranssiin pentuun. Jäin miettimään tuolle hyvää nimeä katsellessani häntä.
"Olisiko Leutopentu, hän näyttää niin rauhalliselta?" kysyin kumppaniltani. Kohotin katseeni Pyryviimaan hymyillen.

//Pyry? Pennut?

Nimi: Närhitassu

03.12.2017 21:06
Refleksin omaisesti kynnet esillä poinkaisin kohden jänistä ja iskeydyin sen päälle. Se päästi kauhistuneen kiljaisun, kun iskin hampaani sen kaulaan. Jänis rimpuili hetken paikallaan kunnes sen rimpuilu heikentyi ja lakkasi kokonaan. Nuolasil suunpieleni puhtaaksi ja katsahdin Naaliturkkia, jonka kasvoilla oli yllättynyt ilme.
"En olisi onnistunut tässä ilman sinua", muistutin.
"Silti. Tapoit jäniksen aivan itse", Naaliturkki maukui.
"Niin... Viedään tämä nyt kiireisesti leiriin", mau'uin ja nostin jäniksen ilmaan sen niskanahasta.
"Minä voin kantaa sen", Naaliturkki tarjoitui.
"Ei tarvitse", nau'uin tomerana. "En ole pentu." Naaliturkki nyökkäsi ja kulki edellä. Jäniksen kaulasta tipahteli verta lumelle. Vilkaisin lapani yli ja näin verivanan seuraavan minua. Tyytyväinen virne levisi hetkeksi kasvoilleni, kunnes se katoso kuin tuhka tuuleen.
*Hyvä minä. Olen oikea mestari metsästäjä*, ajattelin tyytyväisenä.
"Vienkö tämän kuningattarille ja pennuille?" kysyin.
"Vie vain", Naaliturkki nyökkäsi pienesti. En vastannut vaan vilkuilin ympärilleni. Sää oli kirkastanut ja lumi hohti helakanpunaisena auringon viimeisissä säteissä.
*Olisipa jo viherlehti*, huokaisin.

//Naali?

Nimi: Pyryviima

03.12.2017 20:28
Ravasin pentutarhan edustalla suurinpiirtein hermorauniona Ruusupiikin tullessa oppilaansa kanssa ulos. Kiepahdin ympäri ja tivasin huolestunein silmin: "Onko synnytys ohi nyt? Onko Hiutaleturkki kunnossa? Entä pennut?"
Ruusupiikki laski häntänsä lavalleni. "Rauhoitu, Pyryviima", hän naukaisi hellästi ja hymyili. "Kaikki neljä ovat kunnossa. Mene katsomaan heitä."
Huolestunut ilmeeni muuttui hyväksi hämmennykseksi. "Neljä? Minäkö sain kolme pentua?"
"Mene katsomaan", kehotti Ruusupiikki naurahtaen tassuttaessaan ohitseni. "He varmaan odottavat jo sinua."
Pienen hetken tuijotin hänen menoaan, ennen kuin loikin pentutarhan sisäänkäynnille ja pujahdin äskeistä rauhallisemmin sisään. Tassutin eteenpäin ja nähdessäni Hiutaleturkin kolme pientä nyyttiä vatsansa vierellä pysähdyin. Kasvoilleni kohosi helpottunut, lämmin hymy. He kaikki olivat kunnossa. Menin perheeni luokse ja puskin Hiutaleturkkia rakastavasti kehräten, asettuen sitten vatsalleni hänen ja pentujemme viereen.
"Olet sinä aikamoinen", sanoin hiljaa katsellen hellästi pentujamme. "Saatoit nämä täydelliset, pienet olennot maailmaan."
Katseeni jäi pentuihin. Sokeina sekä hitaasti mutta varmasti ne ryömivät emonsa nisille. Yksi pennuista, kellanpunainen kolli, eteni jollain lailla päättäväisemmin kuin sisarensa ja valtasi itselleen yhden paikan. Kurtistin aavistuksen kulmiani; Joko minä kuvittelin tai sitten tuo pentu todella tulisi olemaan enemmän pomottajatyyppiä kuin kaksi muuta. Havahdutin itseni mietteistäni ja nostin katseeni Hiutaleturkkiin hellästi hymyillen.
"Oletko jo miettinyt nimiä?" kysyin. "Minusta tuolle kellanpunaiselle kollille sopisi nimeksi Lieskapentu. Mitä sinä sanot?"
Hipaisin hännänpäälläni kollipennun selkää. Pentu värähti tuntiessaan jonkun koskevan sitä ja päästi kimeän vinkaisun vastalauseeksi.
"Hänestä ainakin tulee oikein päättäväinen ja itsevarma persoona", naurahdin.

//Hiutale? Pennut?

Nimi: Hiutaleturkki

03.12.2017 19:49
Makoilin pentutarhassa omalla pedilläni. Olin siirtynyt pentutarhaan jonkin aikaa sitten. Aikani oli kulunut aika nopeasti pentujen tuloa odotellessa. Yhtäkkiä kauhea kipu iski minuun.
"Pennut", vaikeroin. Vapaudenlento nousi ylös ja lähti kiirellä pesästä, Hunajaviiksen paimentaessa pennut ulos. Kipu iski minuun aina vain uudestaan. Nopeasti Ruusupiikki ja Villatassu olivatkin jo paikalla, vaikka minulle se tuntui ikuiseedelta. Minulle annettiin keppi.
"Pure sitä kun sattuu", Ruusupiikki sanoi. Parantaja opasti oppilastaan. Tunsin noiden tassut vatsallani, mutta sitäkin suurempana kivun.
"Ponnista kun sanon", Ruusupiikki naukaisi. Kuulin tuon opastavan oppilastaan.
"Ponnista", kuulin Ruusupiikin äänen kun uusi supistus puistatteli kehoani. Siinä vaiheessa keppi räsähti rikki. Ja minä tein niinkuin käskettiin ja sitten kipu hellitti.
"Villatassu, puhkaise kalvopussi että pentu saa hengittää, varo kuitenkin puraisemasta pentua. Nuole sitä vastakarvaan, jotta se lämpeää", Ruusupiikki opasti oppilastaan uuden supistuksen jo puistatellessa kehoani. Ponnistin jälleen, kun kuulin Ruusupiikin sanovan että pitää ponnistaa. Ja niin jo toinen pentu oli jonkun muun hoidettavana.
"Enään yksi", Ruusupikki sanoi tunnustellen vatsaani. Uusi supistus otti vallan kehostani. Kuulin Ruusupiikin äänen ja ponnistin viimeisillä voimillani.
"Hienoa, siinä taisivatkin olla kaikki pennut", Ruusupiikki naukui. Pian pennut nostettiin vierelleni. Aloin sukia niitä vuorotellen raukeasti.

//Pyry? Pennut?

Nimi: Yrttipentu

03.12.2017 18:03
Tulipentu pölläytti päälleni pilven lunta, enkä hetkeen nähnyt yhtään mitään lumen peittäessä näkymän. Ravistelin sitä turkiltani, mutta osa suli siihen ja kasteli karvoja inhottavasti. Lumi oli kylmää, mutta silti oli hauskaa, että sitä oli tullut, ja siinä oli hauska telmiä. Kultapentu oli saanut Tulipennun takia päälleen myöskin aimo annoksen lunta, mutta kun Tulipentu juhli voittoaan meistä, pääsin hänen kimppuunsa. Nappasin ensin etutassujeni väliin lunta, paiskasin sen veljeni niskaan ja kompuroin itse vielä perään. Sain kampattua Tulipennun maahan ja ulvaisin voitonriemuisesti. Olin kuitenkin unohtanut Kultapennun, ja pian sain itsekin maata maassa rähmälläni.
Ravitselin päältäni lunta ja käännyin sitten selin veljiini. Siitä oli hyvä pöllyttää takajaloilla lunta Tulipennun ja Kultapennun päälle.
"Hei! Lopeta!" Kultapentu loikkasi kimppuuni ja leikkitaistelumme jatkui, tällä kertaa lumisella lisäefektillä.
Tulipentu tömähti kylkeeni ja Kultapentu heitti päälleni lunta.
"Apua", vinkaisin nauraen ja yritin ryömiä kauemmas.
Veljet jättivät minut hetkeksi rauhaan ja hyökkäsivät toistensa kimppuun, joten sain hetken hengähdystauton. Sylkäisin lunta suustani ja ravistelin sitä jälleen kerran pois päältäni. Jo valmiiksi valkoinen turkkini oli aivan lumessa, ja sitä myös paakkuuntui tassuihini. Revin tympääntyneenä hampaillani lumipaakkuja jaloistani, kunnes pystyin taas loikkaamaan kunnolla veljieni kimppuun.

//Tuli? Kulta?

Nimi: Lepakkoliito

03.12.2017 14:55
"Todella hyvin", kehräsin iloisena ja kosketin lempeästi Havutassun poskea kuonollani. Halusin vain nuolla tuoreen oppilaan silkkisenpehmeää turkkia, katsoa hänen ihania tummanvihreitä silmiään loputtomiin ja painautua tätä vasten ikuisiksi ajoiksi tunteakseni hänestä huokuvan lämmön.
"Pitääkö minun nyt mennä mustarin... - mikä se ikinä olikaan - luo?" Havutassu naukui silmäillen epävarmana ympärilleen.
"Ensiksikin, se on mestari", tirskahdin, "ja toiseksi... En tiedä."
"Ehkä voisimme kysyä Routakukalta, että voisitko sinä saalistaa kanssani tai tehdä jotain muita klaanijuttuja", Havutassu ehdotti.
"Mm, joo tehdään niin", vastasin hymyillen ja loikin valkean naaraan luokse.
"Routakukka, voisimmeko me Havutassun kanssa mennä saalistamaan? " kysyin vanhemmalta soturilta. Routakukka käänsi jäänsinisen katseensa minuun ja hymyili pienesti.
"Kyllä se sopii. Mutta älkää olko liian kauaa, että ehdimme Havutassun kanssa vielä kiertää reviirin", naaras naukaisi. Heilautin korviani myöntymisen merkiksi ja tassutin kauempana olevan kollin luokse.
"Se sopii Routakukalle", maukaisin Havutassulle. Hän puski lempeästi lapaani ja kehräsi iloisesti. Astelimme Tuuliklaanin leirin uloskäynniltä ja otimme suunnaksemme suuret nummet kauempana.
"Otetaanko juoksukisa sille pensaalle, missä olimme eilen?" ehdotin virnistäen. Siniset silmäni tuikkivat innostuksesta.
"Hyvä on." Havutassu katsoi minua ilkikurisesti.
"Mutta yksi juttu vielä... Minä en oikein pidä uudesta nimestäni. Jotenkin Havutassu ei vain tunnu sopivan minulle..."
"Ymmärrän. Mutta kyllä sinä siihen varmasti vielä totut", naukaisin lohduttavasti.
"Ja itse asiassa vielä toinen juttu... Juostaan!" Havutassu ulvaisi. Pinkaisin juoksuun ja kurvasin Havutassun edelle. Pöllytin lunta kollin kasvoille, kun kiidin Tuuliklaanin reviiriä pitkin tuulen tuivertaessa paksulla turkillani. Lehtikadon jäinen tuulahdus imeytyi karvojeni lävitse ja puri poskipäitäni. Juoksin jäisellä metsämaalla ja puista pudonneet lehdet maassa väistyivät altani tuulenvireen voimassa. Lehdet lehahtivat lentoon takanani ja muodostivat kauniin pyörteen kääntäessäni nopeasti katseeni taakseni. Havutassun kasvoilla oli päättäinen ilme ja hän siristeli silmiään keskittyneesti. Kollin pitkäkarvainen turkki hulmusi ilmassa hänen kiriessään välimatkaamme umpeen. Pian juoksimme eteenpäin rintarinnan, kumppaneina. Ihana vapauden tunne levisi kehooni ja vedin keuhkoni täyteen kotoisaa Tuuliklaanin tuoksua. Nopeutin askeleitani ja pakotin jalkani liikkumaan nopeammin. Huiskaisin häntäni Havutassun kasvoille viilettäessäni hänen ohitseen. Hetken kuluttua pysähdyin käpälät maata jarruttaen paikoilleni, sillä huomasin meidän olevan perillä.
"Hahaa, voitin sinut!" riemuitsin voitonriemuisena ja hypähdin iloisena ilmaan. Havutassu pysähtyi eteeni hengästyneenä ja pyöräytti silmiään.
"Se oli vain hiirenmitan päässä, että olisin saanut sinut kiinni! Joten ei sitä periaatteessa laskettu voitoksi", hän naurahti riemuissaan.
"Senkin ketunsyömä karvapallo! Tietenkin minä voitin!" henkäisin ja purskahdin nauruun. Havutassukin alkoi nauraa niin, että kellahti maahan selälleen. Vatsaani alkoi sattua, koska nauroin niin paljon. Havutassun kanssa oli vain niin ihana olla!
"Meidän pitäisi ehkä saalistaakin jotain?" kysyin, kun olin viimein saanut tasattua hengitykseni ja lopetettuani vihdoin nauramisen.
"Niin", Havutassu naukui ja nuolaisi poskeani.

//Havu(tassu)? xd

Nimi: Olkipuro

03.12.2017 14:05
Katsoin Seleneä hämmästyneenä. Hän oli vaikuttanut jotenkin tutulta, mutta en ollut vain keksinyt millä tavalla.
"Olet siis oikeasti Kuutamosielu, Varjoklaanin soturi?" toistin hieman epäuskoisena. Muistin jutelleeni yhtenä ensimmäisistä kokouksistani jonkun varjoklaanilaisen kanssa, joka oli sanonut nimekseen Kuutamotassu. Voisiko olla, että se kissa oli nyt tuossa, kauniiksi varttuneena nuorena naaraana?
Selene nyökkäsi hieman vaivautuneena. Kasvoilleni nousi pieni hymynkare, mutta se katosi pian.
"Lähditkö sinä itse klaanista, kuten Iltasielukin?" kysyin nyökäten toisen naaraan suuntaan. Selene pudisti päätään.
"Minut lavastettiin erään kissan murhasta", hän aloitti hitaasti, "ja siitä hyvästä minut karkotettiin."
"Varjoklaanin tilanne taitaa olla melko paha, vai mitä?" sanoin myötätuntoisesti. Naaraat katselivat tassujaan vaitonaisina. Vilkaisin nopeasti pilviselle taivaalle. Pian alkaisi taas pyryttää. Minun olisi palattava leiriin, mutta en myöskään voisi jättää kahta klaanistaan paennutta kissaa omille teilleen.
Ehkäpä Liitotähti osaisi auttaa heitä? Tuskin hän pahastuisi, jos he pääsisivät lepäämään hetkeksi leirimme turviin.
"Kuulkaas, mitä jos tulisitte meidän leiriimme joksikin aikaa? Katsotaan, jos voisimme jotenkin auttaa klaanianne", ehdotin kaksikolle, jotka vilkaisivat toisiaan epäröiden.

//Selene? Ilta? Lyhyt ja tönkkö, sori. xd

Nimi: Tulipentu

03.12.2017 13:58
Katsoin hämilläni maata peittävää valkeata ainetta. Kultapentu oli vain sännännyt telmimään tuohon aineeseen. Oli pakko myöntää, että näytti hauskalta kun valkea pilvi pöllähti Kultapennun kaatuessa maahan. Silti olisin tahtonut tietää tuosta oudosta aineesta hiukan lisää.
"Onko tämä sitä lunta, josta soturit ovat puhuneet?" heitin ajatuksen ilmoille ääneen. Kultapentu näytti olevan Yrttipennun kanssa kuitenkin niin innoissaan, että ei onnisyunut vastaamaan minulle. Tunsin vain kuinka lumi pöllähti kasvoilleni. Suljin hetkeksi silmäni ja tmsin kuinka se suli pois. Avasin vihreät silmäni ja katsoin hetken ajan tympääntyneenä sisaruksiani.
"Tuota saatte katua!" maukaisin kovaan ääneen ja syöksähdin kaksikkoa kohden. Läimäisin tassullani maata ja pyhkäisin lunta Kultatassun kasvoille.
"Miltä maistuu?" naurahdin. Ei mennyt kauaa, kun Yrttipentu pölläytti jo suuhuni asti lunta, jolloin jäin hetkeksi köhimään sitä ulos suustani.
"Tästä ette selviä helpolla!" huudahdin leikkisästi ja loikkasin lumiseen pyörremyrskyyn sisaruksieni keskelle.

// Kulta? Yrtti?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com