Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Toivokuiske

17.05.2017 15:54
"Nyt luulen sinun olevan valmis oikean jäniksen saalistukseen", mau'uin pienesti hymyillen. Oppilaani nyökkäsi ymmärryksen merkiksi.
"Selvä", tuo hymähti.
"Katso, tuolla näyttää olevan jänis", kuiskasin hiljaa kollikissalle, joka nyökkäsi. Jalavatassu tassutti parisen askelta normaalisti kunnes kyyristyi alas. Jalavatassu lähti kulkemaan hiljaa vaanien kohti jänistä, kolli oli hyvin hiljainen ja katsoi tarkasti mihin astui ettei kuuluisi epämääräisiä ääniä. Pian kollioppilas olikin jo niin lähellä, että työ pystyisi loikata ja saada jäniksen. Jalavatassu ponnisti ilmaan ja laskeutui jäniksen vierelle jolloin kollikissa otti kynsillään jäniksestä kiinni. Kolli tappoi jäniksen nopealla, mutta voimakkaalla puraisulla.
"Hyvä!" huusin oppilaalleni ja tassuttelin reippaasti tuon luokse. Jänis makasi elottomana maassa, siitä saisi pari kissaa mahansa täyteen. Nyökyttelin päätäni tyytyväisenä ja huulillani oli leveä hymy.

//Jalava? Sori kauhee mini :/

Nimi: Hunajaviiksi

17.05.2017 15:38
Huokaisin syvään kun Naaliturkki lähti. Olisin halunnut hänen pysyvän luonani, mutta tiesin, että hänen oli parempi pysytellä poissa tieltä.
"Anteeksi", Ruusupiikki naukui, "minun oli vain pakko hätistää hänet viemästä tilaa. Ja sinunkin on saatava levätä rauhassa."
Nyökyttelin unisena päätäni sammalilla ja suljin silmäni.
"Kuule... luulen ymmärtäväni sinua", parantaja naukaisi mietteliäästi tuodessaan yrttejä luokseni. "Selvästi rakastatte toisianne. Nyt saatte olla yhdessä, soturilakia rikkomatta."
Avasin silmäni ja hymyilin Ruusupiikille. Hän oli varmaankin ainoa ystäväni tässä klaanissa, toisaalta en tuntenut vielä ketään muuta. Ruusupiikin olin tavannut aina parantajien kokoontumisessa. Nostin päätäni ja tarkastelin kehoani.
"Näytän kamalalta", tuumasin hiljaa. Ruusupiikki vain hymyili lämpimästi.
"Niinhän me kaikki", valkoinen naaras naukaisi ja tarttui hampaillaan hämähäkinseittiin. "Paitsi sinä. Sinä olet niin nuori ja niin kaunis. Saisit varmasti kenet tahansa kollin omaksesi. Ja siltikään et kelpuuttanut ketään omasta klaanistasi."
Käänsin suuttuneena katseeni Ruusupiikkiin, mutta kun näin hänen kasvoillaan huvittuneen virnistyksen, tunsin oloni leppyvän, ei hän loukkaisi minua.
"Älä nyt, sinäkin olet vallan viehättävä", maukaisin hiljaa kehräten. Kurotin nuolaisemaan toista kylkeäni, mutta Ruusupiikki ponnahti salamana ylös.
"Et voi sukia turkkiasi ainakaan siltä puolelta, et voi kiertää kehoasi noin, se saattaa avata haavan."
Kurtistin hämmästyneenä kulmiani, mutta asetuin jälleen kyljelleni.
"Olen varmaan ihan takussa, kun pääsen täältä", naukaisin hymähtäen. Karvani oli aika pitkää ja olin kamppaillut sen kanssa koko ikäni. Näyttäisin varmaan vain sekaiselta läjältä karvoja, jos en saisi sukia sitä.
"No, jos asia sinua niin harmittaa, niin voin minä sinun turkkiasi hoitaa. Varsinkin, kun pääset hetken kuluttua soturiksi."
"Mitäh?" Ruusupiikin kehoani vasten painuvista tassuista välittämättä nousin istumaan. "Nimitetäänkö minut tänään?"
Parantaja vain nyökytteli ilkukurisesti ja alkoi oikoa tassuillaan turkkini takkuja. Avasin häkeltyneenä suuni sanoakseni jotain, mutta olin siihen aivan liian onnellinen.

"Hunajaviiksi, lupaatko noudattaa soturilakia ja palvella tätä klaania - jopa henkesi uhalla?" Liitotähti naukui katsellen silmissään yllättäen jopa ylpeyttä.
"Lupaan", naukaisin värisevällä äänellä.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, julistan sinut soturiksi. Tähtiklaani kunnioittaa rehellisyyttäsi ja lempeyttäsi, ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi."
Liitotähti loikkasi alas kivektä eteeni ja kosketti kuonollaan päälakeani. Nuolaisin kunnioittavasti hänen lapaansa.
"Hunajaviiksi! Hunajaviiksi!"
Tuuliklaani hurrasi, ja yllätyin äänen voimakkuudesta. Ehkäpä klaani oli viimein hyväksynyt minut joukkoonsa. Moni kissa tuli onnittelemaan minua, vaikken tuntenutkaan heistä oikein ketään. Ruusupiikki riensi luokseni ja nuolaisi korvaani.
"Onnea", hän naukaisi, näin naaraan silmien sädehtivän. Tähyilin ympärilleni, mutta en nähnyt Naaliturkkia missään. Olikohan hän lähtenyt partioon? Pettymys valtasi minut ja tunsin häntäni valahtavan alemmas. Olin kovasti toivonut, että kumppanini olisi nähnyt nimitykseni, mutta ehkä hänellä oli kiireempää tekemistä, olihan kolli varapäällikkö. Menojen loputtua menin syrjemmälle istumaan ja nuolaisin tassuani.
"Muista, että olet silti yhä parantajan pesässä tarkkailussa! Annan sinun nyt olla hetken vapaasti ulkona", Ruusupiikki huikkasi astellessaan sisään pesäänsä. Nyökkäsin hänelle ja jatkoin tassuni sukimista. Naaras oli selvittänyt turkkini hohtavan kiilteleväksi.
"Hei", joku naukaisi läheltäni. Käänsin päätäni ja hämmästyksekseni näin Lovijuovan. Hän istahti vierelleni ja kiersi häntänsä käpäliensä ympäri.
"Tuota... onnea. Halusin myös pyytää anteeksi. Aiempaa käytöstäni siis."
Katsahdin kollin silmiin, hän näytti olevan aidosti pahoillaan. Katsoin häntä hiukan epäuskoisena, mutta nyökyttelin sitten päätäni.
"Tuota... selvä. Ei se mitään, kaikkihan käyttäytyvät minua kohtaan hiukan niin", naukaisin huolettomasti ja naurahdin hiukan. "Mutta kiitos. Se merkitsee minulle paljon."
Lovijuova hymähti ja katsoi sitten minua pitkään, kuin tarkastellen. Yritin lukea hänen katseestaan jotain, mutta niissä oli vain ystävällisyyttä ja jotain muuta, mitä en tunnistanut.
"Tiedätkö... en ihmettele ollenkaan, miten Naaliturkki sattui rakastumaan sinuun", musta kolli naukaisi viimein, hiljaa mietteissään. Katsoin hiukan hämmentyneenä häneen, yrittäen edelleen lukea jotain hänen kasvoiltaan, mutta en onnistunut.
"Mitä tarkoitat?" kysyin pudistaen ihmeissäni päätäni. Lovijuova nousi seisomaan ja astui eteeni. Oloni oli hiukan ahdistunut, kun kolli seisoi siinä. Hän katsoi minua jälleen pitkään, ennen kuin kääntyi lähteäkseen.
"En mitään", hän naukaisi ja asteli pois. Katselin kollin kulkua erään partion luo ja ulos leiristä. Mitä hän oikein tarkoitti? Kuulin jonkun kutsuvan minua, ja kun käänsin päätäni, näin Ruusupiikin parantajan pesän suulla. Nousin ylös ja sävähdin tuntiessani kipua kyljessäni. Suljin hetkeksi silmäni, mutta avasin ne taas pian ja astelin hämärään, yrtintuoksuiseen pesään.

//Joku? Naali?

Nimi: Naaliturkki

17.05.2017 14:19
Vilkuilin epäilen Ruusupiikin suuntaan. Klaanimme parantaja käski levätä. Hunajaviiksi kuitenkin väitti yhä vastaan ja sanoi olevansa kunnossa. Haava tosin sanoi jotakin aivan muuta. Nostin kulmaani epäilevästi.
"Kuuntele Ruusupiikkiä. Tarvitset lepoa aja hoitoa", maukaisin matalasti ja melko painokkaasti.
"Klaani tarvitsee jokaisen soturin. Etkä saa vaikeuttaa omaa elämääsi kieltämällä arpiasi. Saatat vain ajallaan repiä ne uudrstaan", murahdin. Käänsin katseeni toisaalle ja muistelin kahta Kuolonklaanin kissaa. Voisimpa vain itse iskeä kynteni heidän kurkkuun ja vaatia korvausta teostaa. Kostoni olisi suloinen.
"Naaliturkki", Ruusupiikki sihahti hiljaa. Silmissäni oli vielä pientä kostonhimoa, kun käänsin katseeni takaisin Ruusupiikkiin. Parantaja pyöräytti silmiään.
"Et taaskaan kuunnellut minua. Pyysin sinua poistumaan pesältä", parantaja maukaisi.
"Totta, en kuunnellut", myönsin ääneen. Ruusupiikki näytti varsinkin tyytyväiseltä, kunnes ilmeeni vaihtui ärsyyntyneeksi.
"Enkä olisi tahtonut kuullakkaan", lisäsin silmät viirulla. Tahdoin olla Hunajaviiksen kanssa, mutta Ruusupiikin tutkimiset estivät sen. Parantaja kohotti ryhtiään ja katsoi minua vaativasti.
"Minä pyydän", Ruusupikki maukui painokkaasti. Silmäni olivat yhä viirulla. Mikä minua estäisi olemasta rasittava tuolle kissalle? Eikä hän nähnyt, että syvällä sisimmässäni olin huolissani kumppanista ja tahdoin puhua hänelle kahden. Ruusupiikki ei kuitenkaan luovuttanut.
"Naaliturkki", tuo aloitti ja katsahti Hunajaviikseen, "pyydän sinua poistumaan."
"Niin minäkin", maukaisin silmät viirulla takaisin. Katsahdin nopeasti kumppaniini ja tassuttelin ulos pesästä. Ilmeisesti olin vain hänen tiellään.
*Hyvä on! Hän saa kyllä kuulla kunniansa, jos Hunajaviiksi ei tule kuntoon*, ajattelin ärtyneenä.

// Joku?

Nimi: Jalavatassu

17.05.2017 13:13
"Miksi minun pitää kuvitella että tuo on jänis, kun tälllä on oikeitakin jäniksiä?" kysyin turhautuneena.
"Siksi että jos päästät oikean jäniksen karkuun, menetämme hyvän saaliin", Toivokuiske vastasi. Mestarini karut sanat iskeytyivät tajuntaani kuin kivi. Minä olin surkea saalistaja. Jäniksissä olin kyllä parempi. Ja sen Toivokuiskekkin tiesi. Tyydyin kuitenkin kohtalooni ja laskeuduin vaanimaan kiveä. Kuvittelin sille korvat ja sen hieman elävämmäksi. Hiivin lähemmäs. Oksa rasahti allani.
"Tässä kohtaa teet virheen. Saalis on tässä vaiheessa ehtinyt karata kun päästit tuon äänen" Toivokuiske selitti.
"Kaninpapanat! Minkä minä sille voin jos maassa on oksia!?" raivosin.
"Yritä nyt vain uudestaan", naaras sanoi rauhallisesti. Laskeuduin taas vaanimisasentoon. Tällä kertaa pidin huolen siitä, että en astunut minkään päälle. Hyökkäsin viimein kven päälle.
"Loistavaa!" Toivokuiske kehui. Hymyilin tyytyväisenä.

//Toivo?

Nimi: Toivokuiske

17.05.2017 07:29
"Meidän pitää harjoitella saalistusta", mau'uin ja heilutin häntääni puolelta toiselle. Jalavatassu katsoi minua hieman unisena ja tuo alkoi nopeilla sukaisuilla sukia turkkiaan. Minä lähdin jo edeltä sisäänkäynnin eteen. Sitten huomasin kuinka Jalavatassu tassutteli luokseni reippain askelin.
"Mennään!" naukaisin ja oppilaani nyökkäsi. Olihan hän varmaan väsynyt kun heti aamusta tulin häntä metsälle pyytämään. Itse olin herännyt jo aikoja sitten.
"Harjoittelun aikana ei taida sataa", hymähdin katsellessani taivaalle, jolla ei näkynyt kuin pari valkeaa pilvenhattaraa.
"Ei taida, ei", oppilaani mutisi. Pian olimmekin hyvällä saalistuspaikalla, josta yleensä sai aina riistaa.
"Ensin kuitenkin saat näyttää miten vaanit", sanoin ja asetuin istumaan.
"Selvä", Jalavatassu sanoi. Kollikissa kyyristyi matalaksi ja lähti liikkumaan hiljaa eteenpäin. Nyökyttelin päätäni tyytyväisenä.
"Laske häntä alemmas, mutta niin ettei se kuitenkaan osu maahan", neuvoin oppilastani. Jalavatassu teki miten sanoin ja hän osasi vaanija hyvin. Seuraavaksi vain pitäisi saada jänis kiinni!
"Katso, tuolla on jänis. Hiivi sitä kohti ja hyökkää", naukaisin ja osoitin kiveä. Kolli katsoi minua hölmistyneenä.
"Tuo ei ole mikään jänis", tuo naurahti huvittuneena.
"Leiki, että se on", mau'uin hymähtäen.

//Jalava?

Nimi: Tuisketurkki

16.05.2017 18:51
Minun ja Näätätassun keskustelusta oli kulunut jo muutama päivä. Tavalla tai toisella, ymmärsin hänen ajatuksiaan. Olin pettynyt, mutta en vihainen.
*Tänään ei taida olla kovinkaan hyvä saalistusonni*, pohdin haistellessani raitista ilmaa.
Sää olisi ollut muuten lämmin, mutta kylmä tuulenvire sai kylmät väreet kiertämään kehoani päälaesta hännänpäähän saakka. Olin tullut saalistamaan yksinäni, kuten yleensäkin. Tunsin oloni useimmiten yksinäiseksi ja ehkä minä vain olin tottunut olemaan yksin. En oikeastaan jutellut muiden, kuin isäni Risasiiven ja Näätätassun kanssa.
Isäni lisäksi muita perheeseeni kuuluvia ei ollut elossa. Emoni Toivekynsi oli kuollut, samaten veljeni Hohdepentu ja Multakynsi. Kaipasin heitä. Kuolemasta oli tullut minulle arka käsite jo pentuna, kun Hohdepentu oli kuollut. Kuolemaansa edeltävänä päivänä hopeanharmaa pentu oli ollut vielä täynnä elämäniloa, mutta yht'äkkiä hän oli ollut vain poissa. Hohdepennun kuoleman jälkeen Multakynnestä oli tullut minulle läheinen, mutta nyt hänkin oli poissa.
Ukkospolun katku tunkeutui sieraimiini. Katkun seasta kumminkin haistoin hiiren tutun ominaistuoksun. Saaliin toivossa lähdin seuraamaan hiiren hajujälkeä. Hiiren tuoksu voimistui voimistumistaan, samaten ukkospolun katku. Sain ukkospolun näköpiiriini nopeammin, kuin olin osannut olettaa. Hiiri seisoi ukkospolun reunalla, haistellen ilmaa. Olin tuulen alapuolella, joten hiiri ei huomannut minua. Laskeuduin matalaksi ja aloin hiipiä hiirtä kohden. Erotin juuri ja juuri voimistuvan hirviön äänen. Työnsin lapojani taaksepäin ja ponkaisin ilmaan. Juuri, kun tassuni koskettivat maata, hiiri pinkaisi ukkospolulle. Säntäsin sen perään ajattelematta seurauksia. Ukkospolun keskellä onnistuin lukitsemaan hiiren tassujeni väliin. Kumarruin ja katkaisin hiiren niskat. Tyytyväisyyden tunne valtasi minut ja unohdin täysin äänen, joka voimistui. Nostin hiiren hampaideni väliin ja olin aikeissa kääntyä ympäri, kunnes jähmetyin. Hirviö syöksyi minua kohti kovaa vauhtia. Jalkani tuntuivat kivettyneiltä. Tuntui, kuin kaikki olisi pysähtynyt, paitsi hirviö. Korvia vihlova ääni oli jo niin voimakas, että en kuullut muita ääniä sen lävitse. Hirviön kuva suurentui ja suurentui ja pian se oli jo liian lähellä.
Aluksi en tuntenut mitään. Silmäni painuivat kiinni lyhyen ilmalennon ajaksi. Pian tunsin pienen tömähdyksen ja suuret kipuaallot, jotka alkoivat ravistella kehoani. Räväytin vihreät silmäni auki. Katseeni haritti ja minulla kesti tovi ymmärtää, että tuijotin pilvistä taivasta. Pilvet liikkuivat hitaasti taivaalla. Hirviön ääni oli kaikonnut. Tuulenvire leikitteli verisellä turkillani. Tunsin, kuinka lämmin veri valui selkääni pitkin maahan. Aluksi tuijotin järkyttyneenä ylöspäin. Kipuaallot värisyttivät minua yhä, mutta lopulta yritin nousta ylös. En liikahtanutkaan. Raajani eivät toimineet. Vain katseeni haahuili ympäriinsä ja kylkeni kohoili vaivalloisesti.
Lopulta kipu alkoi hellittää. Silmäni alkoivat painua kiinni, vaikka yritin pitää itseni hereillä. Taivas ja pilvet katosivat, samaten tuulessa huojuvat puut. Ukkospolun katkuinen tuoksu ei leijaillut enää ympärilläni. Kipu katosi ja kaikki tuntui erilaiselta. Raotin uudestaan vihreitä silmiäni. En ollut enää ukkospolulla. Makasin vihreällä nurmella ja erotin edessäni tuttuja kasvoja, kasvoja, joiden näkemisestä oli liiankin kauan aikaa. Samassa ymmärsin, missä olin. Olin Tähtiklaanissa.

//R.I.P Tuiske. Ei vaan oo ollu sille enää oikeen isnpiä :c

Nimi: Olkipuro

16.05.2017 18:44
Katsoin Matkijatassua silmät sirrillään. Hän ei ansainnut kehuja, mutta pakottauduin kuitenkin sanomaan:
”Ihan hyvä, aloittelijaksi.” Sen jälkeen käänsin hänelle selkäni ja raotin aavistuksen verran leukojani maistellakseni ilmaa riistan varalta. Jäniksen tuoksu tuntui vahvana ja siispä lähdin jäljittämään sitä. Jätin Matkijatassu yksin juuri nappaamansa nuoren jäniksen luo.
Huomasin muutaman ketunmitan päässä kököttävän jäniksen, joka istui takajalkojensa varassa ja haisteli ilmaa tuhisten hiljaa. Onnekseni olin tuulen alapuolella, eikä se haistanut minua.
Lähdin hiipimään sitä kohti vatsakarvat maata viistäen. Kiersin jäniksen taakse, ja kun olin noin parin hännänmitan päässä, loikkasin.
Tunsin kuinka kynteni pureutuivat pehmeään lihaan. Helakanpunainen veri roiskahti turkilleni.
Jänis päästi tukahtuneen huudon ja valahti velttona maahan. Nuolaisin suupieliäni tyytyväisenä, noukin sen hampaisiini ja palasin takaisin oppilaani luokse, joka odotti minua hivenen ärtyneen näköisenä.
Hän katsoi nappaamaani jänistä arvioivasti ja tuhahti sitten:
”Aika luiseva.”
Ja tottahan se olikin. Jänis oli harmaista karvoista kuonossa päätellen melko vanha.
”Entä sitten?” murahdin ja laskin kantamukseni alas. Nuolaisin muutaman kerran rintaani ja nostin sitten katseeni taivaalle. Meillä olisi vielä aikaa saalistaa, mutta toisaalta haluaisin keskittyä opettamaan Matkijatassulle jotain aivan muuta, nimittäin itsehillintää.
”Viedään nämä tuonne pensaan suojiin ja mennään sitten Nelipuille”, tokaisin ja tartuin hampaillani maassa retkottavasta jäniksestä ja kannoin sen pensaan juurelle. Peittelin sen vielä varmuuden vuoksi mullalla ja kuivilla lehdillä.
Matkijatassu teki samoin ja hänen lopetettuaan puuhastelunsa kysyin:
”Oletko valmis?”

//Matkija? Aika sekava.

Nimi: Jalavatassu

16.05.2017 17:09
"Äh ei tarvitse pyytää anteeksi", murahdin. Toivokuiske oli nähnyt ilkeän hymyni. Tuo tiesi että minulla oli salaisuus. Uskoin Pimeyden Metsään. Syy siihen oli pentuaikojen trauma. Olin pienenä uskonut Tähtiklaaniin. Uskoni oli kuotenkin hiipunut kun se oli antanut emoni kuolla. Minä jaa Maatassu jäimme orvoiksi. Tähtiklaanin takia. Siitä päivästä saakka olin vihannut Tähtiklaania. Maatassu uskoi kuitenkin edelleen Tähtiklaaniin. Lähdin raivosta kihissen oppilaiden pesään.

Seisoin sumuisessa metsässä. Oli hämärää ja ympärilläni leijui vihreä usva. Oliko tämä Pimeyden Metsä? Jos oli niin pidin tästä paikasta. Täällä ei ollut ketään mailla halmeilla. Kuulin kuitenkin ääneen. Se oli yllättävän kova, mutta kuitenkin vaimea. Se selkeytyi koko ajan.
"Muista virheesi Jalavatassu! Tähtiklaani ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa!" Ääni kaikui metsässä. Näin edessäni valtavan kissan pään jolla oli hehkusilmät. Se läheni koko ajan. Sen silmien hehkuva valkeus laajeni. Se peitti näkökenttäni.

Heräsin huohottaen omalta paikaltani.
"Lähdetään metsälle Jalavatassu", Toivokuiske sanoi. Tuo oli yhtäkkiä ilmestynyt eteeni.

//Toivo? Sekavaa xd

Nimi: Hunajaviiksi

16.05.2017 16:24
Heräsin parantajan pesässä hätkähtäen unestani. Oloni oli tukahduttavan kuuma, karvani sojottivat miten sattuivat.
"Taisit nukkua makeasti", Ruusupiikki tuumasi yrttien ääreltä. Hymähdin hiljaa vastaukseksi ja painoin pääni takaisin sammalille.
"Kieriskelit tässä kuin viimeistä päivää, olen joutunut valvomaan, ettet revi haavaa auki", parantaja jatkoi. "Se itse asiassa aukesi kerran, jouduin laittamaan uudet seitit ja yrtit. Se ei kuitenkaan varmaan hidasta parantumistasi."
Huokaisin syvään ja olin jo sulkemassa silmiäni, kun kuulin äänen parantajan pesän suulta. Nostin toiveikkaana päätäni, olikohan Naaliturkki jo tullut?
"Onko Hunajaviiksi täällä?"
Tunnistin kumppanini äänen, olisin halunnut vain juosta hänen luoksensa, mutta maltoin pysyä sammalpedilläni makoilemassa.
"Kyllä hän on täällä. Heräsi juuri", Ruusupiikki naukui ja näin Naaliturkin tassuttavan luokseni.
"Oletko kunnossa, hunajainen?" Tuuliklaanin varapäällikkö kysyi huvittuneena. Tunsin vieläkin olevani hiukan unenpöpperössä ja edelleen unikonsiemenien vaikutuksen alaisena, mutta päätin olla näyttämättä täysin sekaisin menneeltä. Hymyilin sen sijaan kollille lempeästi.
"Olen", naukaisin hiljaa. Ruusupiikki käänsi katseensa yrteistä meihin.
"Ja ethän ole", parantaja naukaisi terävästi. "Naaliturkki, hänen pitää olla täällä ainakin pari päivää tarkkaltavana. Haava oli syvä, ja hän menetti paljon verta, se aukesikin kerran ollessasi poissa. Siihen jää todennäköisesti arpi."
Käänsin päätäni ja katselin kuolonklaanilaisen tekemää viiltoa. Ei kai se nyt niin syvä ollut? No, Ruusupiikki varmasti tiesi paremmin.
"Mutta olen aivan kunnossa", yritin vielä, vaikka tiesin sen olevan turhaa.
"Hunajaviiksi, olit itsekin ennen parantaja. Lepäät täällä tai itket ja lepäät."
Nyökkäsin pienesti ja hieraisin tassullani silmiäni. Oloni oli jokseenkin sekava ja väsynyt, mutta halusin olla herällä Naaliturkin ollessa läsnä. Tajusin näyttäväni varmasti kamalalta, kasvojeni karvat olivat pystyssä toiselta puolelta kyljellä nukkumisen seurauksena.
"Tuntuu, kuin susilauma olisi juossut ylitseni", naukaisin haukotellen. En ollut itse koskaan syönyt unikonsiemeniä, mutta tältä se siis tuntui.

//Naali?

Nimi: Toivokuiske

16.05.2017 16:19
"Mitä sinä oikein hymyilet?" kysyin topakasti.
"Onko tämä sade sinusta hyvä asia? Jos sitä meiltä olet voit kyllä viettää koko sateen ajan täällä", tuhahdin.
"Älä ole liian ankara oppilaallesi, Toivokuiske, hän taitaa vain pitää sateesta", Hiirikorva naukaisi ja pyöritteli silmiään.
"Selvä sitten", tuhahdin ja jatkoin hommia. Teimme työtä aika turhaan, huomenna uusi rajapartio tulisi vahvistamaan merkit.
"Lähdetään, ei ole mitään järkeä tehdä mitään turhaan", Hiirikorva huomautti ja niin lähdimme leiriä kohti. Minua mietitytti Jalavatassun outo hymy. Se ei ollut iloinen hymy vaan ennemminkin.. ilkeän lainen. Kai minä vain kuvittelin koko hymyn! Ja voihan tietysti jotkut pitää sateesta. Saavuimme pian leiriin märkinä. Turkkini painoi kauheasti aina sen ollessa märkä. Huokaisin hiljaa.
"Jalavatassu, anteeksi se rajapartion rähjäämiseni", hymähdin naama peruslukemilla. Ehkä olisi paras pyytää anteeksi tapahtunutta ettei kellekään jäisi paha mieli. Toivottavasti oppilaani kuitenkin ymmärtäisi.

//Jalava?

Nimi: Surmaviilto

16.05.2017 16:15
Kyyhötin tuoresaaliskasan edessä osaamatta valita siitä huolimatta, että kasassa oli vain jäniksiä. Valinta oli vaikea, koska minun mielestäni kaikki jänikset olivat erilaisia.
'Ottaisinko tämän? Sen koivet ovat aavistuksen verran pidemmät kuin tuon toisen. Vai tuon, jonka viikset ovat hivenen vaaleammat kuin tuon joka otettiin hengiltä kahdella iskulla. Siinä näkyy iksi hampaidenjälki ja yksi kynnenjälki. Vaiko tuon, jota on puraistu kurkkuun? Tai tuon, jota puraistiin niskaan? Entä tuo, jonka turkki on hieman pidempää kuin muiden?'
"Otan tämän", mutisin itsekseni kun viimein sain tehtyä valintani. Poimin kasasta jäniksen, jonka korvat olivat hiukan muita pidemmät. Kannoin sen syrjemmälle ja ryhdyin aterioimaan leirin reunamille. Repäisin saaliistani palan irti ja söin sen. Aterioin rauhallisesti. Kun viimein oli syönyt, nousin istumaan ja nuolin puhtaaksi valkeaa turkkiani. Päästin nopean pätkän kehräystä.

//Joku?

Nimi: Naaliturkki

15.05.2017 22:37
Juoksin pitkin Tuuliklaanin nummia. Suuntani oli jälleen kohti klaanimme leiriä. Kuolonklaanin päälikön, Pisaratähden tapaaminen ei ollutkaan sellainen katastrofi kuin olikaan luullut. Kuolonklaanin päälliköksi Pisaratähti oli todella rauhallinen. Vaikkakin ilmassa oli ollut varautuneisuutta, en välittänyt. Tahdoin vain takaisin oman klaanini luokse. Sinne minä kuului. Huoli Hunajaviiksestä hiipi ajatuksiini. Minun täytyisi mennä hyvinkin nopeasti kumppanini luokse. Tarvitsin tuon seuraa enemmän kuin ajattelinkaan.

Leirissä oli yllättävän rauhaista. Kissat eivät sählänneet tuttuun tapaan ympäri leiriä. Leirissä oli rauhallista. Hymähdin. Kaikki tämä rauhallisuus johtui varmaan pimenevästä taivaasta. Kaikki tahtoivat nukkumaan. Haukotus pyrki ulos kurkustani, mutta pakotin sen pysymään siellä. Tahtoisin nähdä kumppanini. Ja tarkoitin siis nyt heti. Suuntasin nopeasti nelistäen kohti Ruusupiikin pesää. Sujahdin suoraan sisälle ja etsin parantajaa katseellani.
"Onko Hunajaviiksi täällä?" kysyin melko hiljaa. Mikäli kumppanini nukkui, en tahtonut herättää häntä. Ruusupiikin hahmo tassutteli esille pesän perältä.
"Kyllä hän on täällä. Heräsi juuri", parantaja vastasi. Nyökkäsin sanattomat kiitokset ja tassuttelin kumppanini luokse.
"Oletko kunnossa, hunajainen?" maukaisin hitusen huvittuneena. Pieni virnistys pyrki kasvoilleni. Tilanne kaipasi kevennystä.

// Hunaja? Sori tönks

Nimi: Jalavatassu

15.05.2017 19:06
Toivokuiske tuntui olevan ihan hermona sateesta. Mitä sitten jos alkaisi sataa? Rajapartion kannalta se olisi kyllä huono, sillä rajamerkit haihtuisivat pois. Ja silloin olisimme tehneet turhaa työtä. Hiirikorva kiristi tahtia edessämme. Ilma kylmeni kylmenemistään. Tuuli koveni. Hyytävä viima painoi korvamme luimuun.
"Ihme että ei ole vielä alkanut sataa!" Pantteriviima huusi tuulen pauhinan yli. Hymähdin vastaukseksi. Karkeaturkkini painautui ihooni kiinni. Kun saavuimme rajalle, nenääni osui vesipisara. Sitten toinenkin. Pian taivaalta tuli jo useampi vesipisara.
*Tämä on aivan varmasti Pimeyden Metsän tekosia. Hyvä Pimeyden Metsä! Näytä miten kovasti vihaat niitä kamalia Tähtiklaanin nössöjä!* Hymyilin ilkeästi sateen yltyessä. Huomasin että Toivokuiske katsoi minua kummastuneena, joten palautin naamani peruslukemille.

//Toivo?

Nimi: Matkijatasu

15.05.2017 18:39
"Pyhä Tähtiklaani! Ei nyt kaikkia!" ulvaisin vihoissani. Olkipuro sitten osasi olla vaativa! Nyhdin lisää ruohoa kynsilläni ja tuijotin kiivaasti maata.
"Ollaapa nyt taas vastahakoisia!" Olkipuro ärähti ja huitaisi ilmaa käpälällään antaakseen minulle korvapuustia. Väistin kumminkin nopeasti sivulle ja lähdin pinkomaan kovaa vauhtia kohti läheistä puskaa. Olin kuullut sieltä rapinaa ja oletin sen olevan jänis.
*Sieltä kuulu kovaa rapinaa!* ajattelin tohkeissani. Tämä voisi olla ensimmäinen saaliini klaanille! Loikkasin kaaressa ja ihme kumma! Loikkani onnistui ja sujahdin jäniksen niskaan. Jänis oli kumminkin yllättävän iso ja se vääntyili vastaan. Taivutin kaulaani ja puraisin sitä kaulaan. Jänis valahti veltoksi ja pieni veri pisara lipui sen turkkia vasten. mihin hampaani olivat osuneet. Nostin päätäni ylpeänä saaliistani. Olkipuro vain tuijotti minua silmät sirrillä.
"Olisit nyt edes ylpeä!" ärähdin jänis suussa kömpelösti. Laskin velton saaliseläimen maahan ja kuovin maata sen päälle turhautuneena.
"Miksi et sano mitään?" parahdin hiljaa. Eikö Olkipuro kehuisi tai mitään? Laskin pääni alas. En edes odottaisi mestariltani kehuja. Olin vain ärsyttänyt häntä liikaa ja miksi minut palkittaisiin?
*Oikein sinulle!* emoni pilkallinen ääni kaikui mielessäni. Suljin silmäni.
*Hm? Olet oikeassa*, mietin masentuneesti. Höristin korviani ja kuulin jossain käpälien töminää maata vasten. Ei tarvinnut olla tietäjä tietääkseen että se oli jänis.
"Olkipuro?" kuiskasin säröllä äänellä.

Nimi: Toivokuiske

15.05.2017 17:19
Lähdimme ulos leiristä. Mukanamme partiossa olivat vaaleanharmaa naaras vaaleansinisillä silmillä -Hiirikorva- ja musta kolli smaragdinvihreillä silmillä -Pantteriviima. Hiirikorva oli tällä kertaa partion johdossa. Hiirikorvan jälkeen astelimme minä ja Jalavatassu. Meidän perässä tassutteli Pantteriviima. Tämä oli rajapartio, en siksi vielä halunnut metsästyspartioon, sillä minun piti saada opettaa kollille rauhassa saalistusta. Lähdimme kohti toisen klaanin rajaa. Rajalle olisi vielä jonkin pituinen matka, joten ajattelin keksiä jotain puheenaihetta.
"Toivottavasti ei ala satamaan", huokaisin vilkuillen taivaalle. Ei olisi mukavaa olla sateessa ja silloin rajapartiosta ei olisi kauheasti hyötyä kun merkit haihtuisivat pois melko nopeasti.
"Niin, toivottavasti ei", naaraskissa edellämme hymähti. Toivottavasti ei ainakaan vielä alkaisi satamaan vaikka sitten vasta leirissä mieluummin. Tai toivottavasti ei sataisi ollenkaan. Ravistin päätäni ja ajattelin ajatella jotain muuta.
"Muuten kyllä ihan mukava keli", totesin ja nuuhkin ilmaa. Oli niin ihanan raikasta ja aika lämmintäkin vielä.
"Niin on", vierelläni kävelevä Jalavatassu sanoi. Pian saavuimmekin toisen klaanin rajalle. Nyt voisimme aloittaa hommat.

//Jalava?

Nimi: Jalavatassu

15.05.2017 17:06
"Tottakai", vastasin. Mitä nopemmin pääsin soturiksi, sitä parempi. Mestarini alkoi kiristää vauhtiaan. Jouduin melkein juoksemaan hänen perässään. Oli tullut yhtäkkiä pilvistä. Toivokuiskekkin näytti huomanneen sen.
"Toivottavasti ei ala sataa", naaras sanoi vilkaisten taivaalle. Kiristimme tahtia lisää. Melkein juoksimme leiriin.
"Pidetään hetken tauko ennen kuin lähdetään partioon", Toivokuiske ohjeisti. Menin tuoresaaliskasalle. En ollut tänääm syönyt juuri mitään. Valitsin kasasta pienen varpusen. Se maistui oikein herkulliselta harjoitusten jälkeen. Kun olin syönyt Toivokuiske tuli luokseni.
"Oletko valmis?" naaras kysyi.
"Olen", vastasin.
"Hyvä. Sitten voimme lähteä", mestarini sanoi. Hiirikorva ja Pantteriviima odottivat jo meitä. Lähdimme leiristä ulos. Taivas oli edelleen pilvinen.

//Toivo?

Nimi: Toivokuiske

15.05.2017 16:46
"Hyvä, juuri noin", maukaisin tyytyväisenä.
"Tee liike vielä uudelleen, jotta muistat sen paremmin. Sen jälkeen voimme lähteäkin jo leiriin", sanoin.
"Selvä", Jalavatassu vastasi ymmärtäväisenä. Ei ollut järkeä harjoitella kamalan paljon kerralla, sillä silloin vähemmän jäi mieleen liikkeitä. Eikä pitäisi uupua liikaa, että jaksaa sitten huomennakin. Asetuin paikoilleni ja Jalavatassu hyppäsi. Kollikissa ei katsonut maahan ja tuo pyörähti ilmassa niin, että tuon laskeutuessa maahan häm laskeutui takajaloilleen taakseni.
"Hyvä, nyt lähdetään leiriin", totesin. Oppilaani nyökkäsi ja lähdimme tallustelemaan kohti Tuuliklaanin leiriä. Vaikka tämä olikin synnyinklaanini en silti tuntenut tätä enää kodikseni. Huokaisin hiljaa ja karkotin ajatuksen mielestäni. Voisin hyvittää kaiken kouluttamalla Jalavatassun loppuun asti, ehkä se auttaisi päällikköä ymmärtämään tai sitten ei. Vierelläni kävelevä Jalavatassu taisi sanoa minulle jotain mutten erottanut sanoja, niin ajatuksissani nyt olin.
"Anteeksi. Sanoitko jotain?" lausahdin ja katsoin meripihkaisilla silmilläni kollikissaa, joka taas katsoi minua.
"Sanoin, että onko tänään enää mitään?" Jalavatassu sanoi. Pudistelin päätäni. Tänään ei enää olisi mitään.
"Ei ole, mutta jos viitsit voisit lähteä kanssani partioon?" maukaisin mietteliäänä. Lisäsin tassuihini hieman vauhtia samalla kun odotin oppilaani vastaavan äsken esittämääni kysymykseen.

//Jalava?

Nimi: Jalavatassu

15.05.2017 11:30
Nojasin oikealle hämätäkseni mestariani. Mestarini lähti taas juoksemaan hiukan oikealle. Kun naaras oli kohdallini, väistin yllättäen vasemmalle. Naaras meni sekaisin äkillisestä väistöstäni, joten minulla oli aikaa kiertää taakse ja hyökätä naaraan päälle. Kaadoin Toivokuiskeen maahan. Kehräsin tyytyväisenä.
"Hienoa", Toivokuiske ähkäisi noustessaan ylös.
"Sinä opit nopeasti. Katsotaan mitä minä sitten voisin sinulle opettaa", mestarini sanoi. Mestarini näytti miettivän hetken.
"Opetan sinulle ilmakierteen. Eli jos olet vähän kauempana jostain kissasta ja haluat päästä tämän taakse, niin sinun hypättävä, kierrettävä vartaloasi vähäm ympäri ja päädyttäväsi takajaloillesi vastustajan taakse", naaras sanoi. Naaras näytti miten liike tapahtui. Toivokuiske ponnisti takajaloillaan maasta ja hyppäsi. Ilmassa Toivokuiske kiersi vartaloaan juuri sen verran, että takajalat tulivat edellä maahan. Mestarini päätyi takajaloilleen taakseni.
"Noniin kokeile sinäkin", mestarini sanoi. Menin hiukan kauemmas. Ponnistin takajaloillani itseni ilmaan. Ilmassa ollessani satuin katsomaan maahan ja suuntasin liikkeen täysin väärään kohtaan. Mätkähdin maahan.
"Yritä uudestaan. Et saa katsoa maahan lainkaan", naaras sanoi kärsivällisesti. Yritin udestaan. Tällä kertaa keskityin liikkeeseen täysin ja päädyin naaraan taakse takajaloilleni.

//Toivo?

Nimi: Naaliturkki

14.05.2017 21:21
Seisoin tyynesti Tuuliklaanin ja Kuolonklaanin reviirin rajalla. Odotin tyynesti rajapartion tai metsästyspartion saapumista. Minun täytyisi ilmoittaa aiemmasta kohtauksestä Kuolonklaanin päällikölle, Pisaratähdelle. Istahdin alas takajaloilleni ja siristelin silmiäni. Olin auttanut Hunajaviiksen takaisin leiriin parantajamme Ruusupiikin tyköön. Kävin myös kertomassa tästä Liitotähdelle. Päällikkö oli ollut kiireinen, joten käski minun mennä kertomaan tästä Pisaratähdelle.
Meni tovi, mutta pian näin kolme kissaa kävelemässä ryhdykkäästi luokseni. Nousin seisomaan ja venyttelin huomaamattomasti takaraajojani.
"Mitä teet täällä!" musta kolli vihreillä silmillä tassutteli ärtyneenä luokseni. Kohotin leukaani arvokkaasti.
"Tulin tapaamaan Pisaratähteä. Päällikköni Liitotähti lähetti minut", maukaisin tyynesti. Musta kolli katsoi minuahalveksuen.
"Tuhokatse, rauhoitu. Hän on Tuuliklaanin varapäällikkö Naaliturkki. Tuskin hän yksin hyökkäisi Kuolonklaanin kimppuun", harmaa kolli maukaisi mustalle kissalle.
*Hän siis on Tuhokatse*, painoin nimen ja kasvot muistiin.
"Älä viitsi Sumumyrsky! Vaivaako vanhan klaanisi juuret sinua!" suurikokoinen harmaa kolli murahti.
"Paraskin puhuja", Sumumyrskyksi sanottu kissa tuhahti.
"Ikävä keskeyttää väittelynne", maukaisin tylysti kolmikon väittelyn keskelle, "mutta asiani on tärkeä."
Kissat katsoivat minua halveksuen, kunnes musta kissa astelu eteen päin. "Hyvä on. Mutta vain tämän kerran."

Astelin kolmen kissan saartamana kohti Kuolonklaanin leiriä. Nämä kissat eivät todellakaan luottaneet minuun ja sen erotti selvästi. Tyydyin kuitenkin pysymään vaiti. Leiriin päästyä sai halveksuvia katseita, mutta minut ohjattiin silti Pisaratähden pesälle.
"Tervemenoa", yksi kissoista murahti. Pidin katseeni peruslukemilla ja astelin peremmälle.
"Pisaratähti? Kuolonklaanin päällikkö? On kunnia tavata sinut, mutta minukla olisi asiaa koskien kahta klaanisi opilasta."

// Pisara?

Nimi: Hunajaviiksi

14.05.2017 17:31
Puuskahdin, kun nousin ylös. Asetuin nojaamaan vasten Naaliturkin lapaa, tai pikemminkin rojahdin. Haavaa kyljessäni kirveli, minun olisi päästävä pian leiriin. Entisenä parantajana tiesin suuremman haavan vaarat, se saattaisi tulehtua, tai paikkaamattomana saattaisin menettää paljonkin verta. Lähdimme hiljalleen kulkemaan takaisin kohti leiriä. *Pyörryn, jos en pian pääse leiriin.* Minua alkoi huimata, ja askeleeni muuttuivat heikoimmiksi.
"Ei enää kauan", Naaliturkki naukui hiljaa. Onneksi hän oli oikeassa, pian saavuimme hiekkaiseen kuoppaan Tuuliklaanin leiriin. Astuin sisään yrtin tuoksujen täyttämään parantajan pesään, missä Ruusupiikki istui lajittelemassa yrttejä. Huomattuaan meidät hän kurtisti kulmiaan ja nousi ylös.
"Tule tähän makaamaan, Hunajaviiksi", naaras naukaisi ja viittasi hännällään sammalia maassa. Nyökkäsin ja asetuin maahan kyljelleni.
"Voit mennä", maukaisin käheästi Naaliturkille, "sinua varmaan kaivataan."
Naaliturkki nyökkäsi ja lähti pesästä.
"Jaahas, soturin tie on näemmä lähtenyt kivikkoisesti alkuun", valkoinen parantaja tuumasi nuollessaan haavaani puhtaaksi. En jaksanut vastata hänelle, joten tyydyin olemaan hiljaa. Tunsin Ruusupiikin asettelevan hämähäkinseittiä haavaan levitettyään siihen ensin yrttien seosta.
"Annan vielä unikonsiemeniä, sinun pitää nukkua", naaras naukaisi ja ojensi kahta siementä tassullaan. Nuolaisin ne haluttomasti ja tunsin pian oloni muuttuvan väsyneemmäksi. En enää tuntenut kipua nukahtaessani.

Nimi: Naaliturkki

14.05.2017 16:10
Kaksikko näytti vihdoinkin poistuvan reviiriltämme, vaikkakin he vannoivat palaavansa. Murahdin halveksuen. Tuo kaksikko ei uskaltaisi astua Tuuliklaanin maille vaikka mikä olisi. Käänsin katseeni Lovijuovaan. Kolli kaivoi maasta kaniinin ja toi sen luokseni. Soturi pudotti sen jalkohini ja katsahti lapansa ylitse kohti Hunajaviikseä.
"Sinuna menisin auttamaan. Hän taisi saada yllättävän kovan vastustajan", Lovijuova maukaisi ja noukki kaniinin suuhunsa. "Voin käydä hakemassa myös sen aikaisemman rusakon. Raahatkaa vain itsenne leiriin ja käykää Liitotähden puheille.
Lovijuova oli jo poistumassa, kunnes pysähtyi ja katsoi minua.
"Naaliturkki, sinun kannattaisi viedä Hunajaviiksi ehkä jopa Ruusupiikin paikkeille. Tämä taisi olla hänen ensimmäinen taistelunsa", Lovijuova lusäsi murahtaen ja loi vielä kerran epäilevän katseen kumppaniini. Tuuliklaanin soturi käänsin vaivihkaa katseensa pois ja nelisti tiehensä. Kuopaisin maata ärsyyntyneenä. Hunajaviiksi todisti juuri uskollisuutensa, mutta Lovijuova jaksaa silti epäillä häntä. Tassuttelin ärsyyntyneenä Hunajaviiksen luokse.
"Pääsetkö ylös?" kysyin kävellessäni tuon luo. Huomasin kuutenkin naaraan hengityksen olevan pihisevää ja raskaanloista.
"Loistavaa", murahdin turhautuneena. Tuuppasin Hunajaviiksen seisomaan niin, että hän nojasi kylkeäni vasten. "Ei hätää. Ruusupiikki osaa auttaa sinua. Käyn sillä välin kertomassa Liitotähdelle kaiken."

// Hunaja?

Nimi: Lepakkoliito

14.05.2017 15:38
Pianoin nuorta jänistä maata vasten. Se vinkui hädissään ja yritti päästä irti otteestani.
"Sinä pysyt siinä", sanoin jänikselle, joka oli jo melkein kuollut pelkän säikähdyksen takia. Tunsin kuinka jäniksen sydämenlyönnit melkein hakkasivat tämän rintaan valtavan reiän ja päätin päästää sen kärsimyksistään. Nopeasti puraisin jänikseltä niskat poikki ja tunsin sen valahtavan veltoksi käpälien alla. Nappasin jäniksen hampaisiini ja lähdin tassuttamaan kohti leiriin.

Saavuin leriin ja laskin jäniksen tuoresaaliskasaan.
"Hyvä saalis", kuulin jonkun takanani sanovan, mutta en erityisemmin kuullut tai edes tajunnut kuka puhuja oli. Käänyin ympäri, mutta en vieläkään nähnyt puhujaa, joten kohautin vain hartoitani ja otin suunnakseni sotureiden pesän. Olin täysin uupunut ja jalkojani kihelmöi väsymyksestä. Haukottelin makeasti saapuessani sotureiden pesään ja rojahdin väsyneenä omalle pedilleni. Laskin häntäni silmieni eteen peittääkseni turhan autingonvalon, joka tulvi sisälle pesään. Suljin silmäni ja annoin unen tuudittaa minua kohti omaa maailmaansa.

Nimi: Miyu

14.05.2017 15:27
Lepakkoliito: 17kp

Näätätassu: 4kp

Jalavatassu: 18kp

Naaliturkki: 68kp!

Hunajaviiksi: 48kp! Soturionnittelut!

Pyryviima: 3kp

Matkijatassu: 14kp

Surmaviilto: 4kp

Olkipuro: 29kp!

Routakukka: 2kp

Toivokuiske: 13kp

Kirvamiete: 4kp

Nimi: Hunajaviiksi

14.05.2017 13:22
Katsoin säikähtäneenä ympärilleni. Kaksi kuolonklaanilaista oli syöksynyt esiin pensaasta. He näyttivät nuorilta, kumpikin heistä oli varmasti oppilaita. Toinen, valkea naaras, oli hyökännyt Naaliturkin kimppuun. Lovijuova näytti syöksyvän apuun. Katsoin tilannetta jännittyneenä, en uskaltanut tehdä mitään auttaakseni kumppaniani. Yhtäkkiä tunsin jonkun törmäävän kylkeeni. Kaaduin maahan ja punaruskea kolli loikkasi päälleni. Hän painoi tassuillaan rintaani, hänen pitkät kyntensä painuivat nahkaani kipeästi. Vaikka kolli olikin minua paljon nuorempi, hän oli jo minua suurempi kooltaan. Hengitykseni alkoi käydä vaikeammaksi, minun olisi päästävä pois hänen altaan. Jännitin lihakseni ja potkaisin oppilaan päältäni. Hän lensi hiukan kauemmas ja nousin hoiperrellen ylös. Pian kuolonklaanilainen rynnisti uuteen hyökkäykseen. Tällä kertaa olin kuitenkin nopeampi; hyppäsin hänen sivulleen ja raapaisin hänen silmänsä yli pitkän naarmun. Kolli parkaisi kivusta ja jäi hetkeksi paikoilleen painaen päänsä. Näin verta valuvan hänen silmäänsä, en tiennyt, oliko se vaurioitunut. Kuitenkin hänen kasvoillensa jäisi arpi.
"Tätä saat katua!" hän rääkäisi ja loikkasi yllättäen jälleen päälleni. Tunsin ilman pakenevan keuhkoistani, kun paiskauduin maahan kyljelleni. Pian kuolonklaanilainen painoi jo koko kehollaan minut maata vasten. Yritin pyristellä vapaaksi, mutta kollin paino oli liikaa. Hän painoi pääni vasten maata, enkä pystynyt liikahtamaankaan.
"Ei olisi kannattanut", hän kuiskasi pehmeästi, ja tunsin kollin asettavan tassunsa lavalleni. Tunsin terävän kynnen uppoavan syvälle nahkaani ja henkäisin kivusta. Kuolonklaanilainen viilsi syvän viillon kylkeeni, lavalta aina lähelle hännäntyveä. Ummistin silmäni kärsien ja huohotin paikallani.

//Naali? Jää?

Nimi: Toivokuiske

14.05.2017 13:18
Jalavatassu lähti juoksemaaan minua kohti. Tuo aloitti loikkansa ehkä turhan aikaisin. Tuo sipaisi tassullaan selkääni, mutta sitten hän laskeutui ihan taakseni. Kierähdin nopeasti ja Jalavatassu jäi painoni alle. Hymähdin hiljaa ja kohotin kulmiani noustessani oppilaan päältä päästäen tuon vapaaksi. Siristin meripihka silmiäni ja tarkkailin kollikissan ilmettä, jolla hän katsoi minua.
"Aloitit hypyn turhan aikaisin", maukaisin ja istuuduin maahan. Jalavatassu pyöräytti silmiään ja istuutui myös.
"Uudestaan!" naukaisin ja nousin ylös. Jalavatassu meni kauemmas ja aloitti tehtävän uudelleen. Tällä kertaa oppilas ponnisti oikeasta kohtaa ja pääsi kauemmas minusta. Kun käännyin kollillakin oli aikaa kääntyä. Pysähdyin ja nyökkäsin melkoisen tyytyväisenä äskeiseen suoritukseen.
"Hyvä, muista joustaa jaloillasi aina kun osut maahan", sanoin nyökkäillen. Kollikissa nyökkäsi nopeasti ymmärryksen merkiksi.
"Tehdään tuo liike vielä kerran, näytän sinulle sitten uuden liikkeen", maukaisin ja asetuin paikalleni.
"Selvä", Jalavatassu vastasi ja meni omalle paikalleen, josta tuon oli määrä aloittaa juokseminen minua kohti. Oppilas suoritti tehtävän hyvin, olihan se aika helppo, mutta kuitenkin. Mietin mielessäni uutta liikettä, jonka voisin Jalavatassulle opettaa. Sen piti olla perusliike ja se ei saanut olla liian vaikea. Jotain haastetta oli aina hyvä olla, mutta liian vaikeaa ei koskaan.
"Harjoitellaan puolustusta. Minä syöksyn sinua kohti ja sinun on tarkoitus väistää, mutta muista ettet näytä mihin suuntaan olet väistämässä", sanoin varmalla äänellä ja astelin kauemmas oppilaastani.
"Oletko valmis?" hymähdin.
"Olen olen", Jalavatassu huokaisi ja asettui valmiina väistämään. Huomasin kyllä miten kolli oli enemmänkin oikealla suunnalla, joten ajattelin hänen väistävän sinne. Aloin juoksemaan kohti oppilastani. Kun olin jo melko lähellä tiesin hänen väistävän. Kun kolli väisti oikealle minä väistin myös sinne. Pysähdyin.
"Tiesin heti mihin suuntaan aijot väistää. Koita vain olla paikoillasi ja niin etten tiedä mihin suuntaan väistät", sanoin topakasti.
"Joo joo", Jalavatassu tuhahti. Menin jälleen kauemmas oppilaastani ja aloin juoksemaan tuota päin. Nyt en tiennyt mihin suuntaan Jalavatassu olisi väistänyt.

//Jalava?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com