Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tulipentu

20.07.2017 10:10
"Tulipentu! Yrttipentu! Tulkaa tänne ulos!" kuulin Kultapennun innostuneen maukaisun. Käännyin nopeasti katsomaan valkeaa sisartani, jonka turkissa oli vaaleanruskeita läikkuja. Naaras näytti jokseenkin väsyneeltä. Yrttipennun vihreät silmät valuivat hiukan kiinni, joten päätin antaa hänen olla. Naaras lieni väsynyt maailman tutkimiseen tältä päivältä. Käännähdin innostuneena ympäri ja katsoin Kultapennun suuntaan. Emomme Hunajaviiksi ja isämme Naaliturkki olivat keskittyneet juuri nyt johonkin muuhun, joten voisimme helposti lähteä katsomaan leiriä. Tassuttelin innoissani Kultapennun luokse.
"Mitä sinä löysit?" kysyin innostuneena ja heilauttelin pentumaista häntääni.
"Katso!" Kultaoentu kiljahti. Katseeni kiinnittyi isoon kiveen leirin keskellä. Harmaamusta naaras hyppäsi sen päälle. Kissan sininen silmä tarkkaili mleiriä. Vavahdin hiukan huomatessani, että häneltä puuttui toinen silmä.
"Liitotähti", henkäisi. Päällikkö näytti upealta suurkiven päällä. Aurinko väreili hänen tummassa turkissaan ja sai sen näyttämään puhtaalta ja upealta. Kulapennun katse oli kuitenkin kiinnittynyt suurkiven edustalle. Jalavatassu seisoi sen edessä.
"Tuohan on Jalavatassu!" Kultapentu maukaisi ihmeissään. Veljeni katsoi nopeasttaakseen ja ympärilleen.
"Minne Yrttipentu jäi?"
En siirtänyt katsettani pois Jalavatassusta tai Liitotähdestä, mutta vastasin silti: "Hän jäi nukkumaan pentutarhalle."
En kuullut kovinkaan hyvin mitä Liitotähti puhui, joten sain ajatuksen.
"Mennään lähemmäs. Etänne kuile mitään", maukaisin Kultapennulle. Veljeni hyppäsi innoissaan tassuilleen. Jatkoimme matkaamme hiipien takarivin taakse.
"Jalavamieli! Jalavamieli! Jalavamieli!" klaani hurrasi. Käännyin katsomaan hämilläni Kultapentua enkä katsonut eteeni, joten talloin lähimmän kissan hännän. Harmaa tabbykuvionen kolli kääntyi katsomaan minua raivoissaan. Sinkset silmät uhkuivat kylmyyttä, mutta en perääntynyt.
"Pahoitteluni", maukaisin tyynesti. Klaani alkoi harventua suurkiven ympäriltä. Edessäni oliva kissa näytti nyreältä ja siltä, että voisi loikata kimppuuni. Otin kasvoilleni kuitenkin herttaisen pentuilmeen, jolloin kissa vain tuhahti halveksuen. Kissan koosta päätellen hän oli vielä oppilas. Olin muistaakseeni nähnyt tämän saman kissan aikaisemminkin.
"Olet Sulkatassu, etkö olekkin?" kysyin mietteliäänä. En ollut varma mistä sain nimen päähäni, mutta se kuullosti jotenkin järkevältä.

// Sulka?

Nimi: Sulkatassu

19.07.2017 17:14
Routakukka oli ollut Kirvamietteen kanssa jossain jo melkoisen pitkään. Ajattelin että lähtisin etsimään naarasta jostain pelloilta tai nummilta, eipä hän varmaan kamalan kaukana voisi olla. Pujahdin hiljaa ulos leiristä herättämättä minkäänlaista huomiota kissojen kesken. Olin päässyt hetken matkaa pidemmälle kun huomasin että joku soturi seuraa minua. Sujahdin lähimpään mahdolliseen pensaaseen ettei soturi näkisi minua. Hänestä näki heti että hän menetti kontaktinsa minuun ja palasi leiriin. Jatkoin matkaa ja kuulin Kirvamietteen ja Routakukan tassuttelevan jonnekin. Päätin jättää heidät rauhaan ja palasin takaisin leiriin mietteliäänä. Päätin kiusata mestariani ja mennä valittamaan Routakukasta päälikölle, koska mitä muutakaan nyt tekisi. En ollut käynyt harjoittelemassa pariin päivään ja se alkoi risoa minua. Astelin kohti päälikön pesää.
"Liitotähti?" Huikkasin pesälle ja odotin vastausta hetkisen.
"Sulkatassu, mitä asiaa?" Vastasi tuuliklaanin päälikkö.
"Minun mestarini, Routakukka on epäaktiivinen opettaja, olen toimettomana odotellut jo muutaman päivänkin verran ja mielestäni tälle pitäisi tehdä jotain", nau'uin erittäin vakavan näköisenä.
"No selvä, minä selvitän asian Routakukan kanssa", naukui Liitotähti. Nyökkäsin japalasin lepäämään oppilaiden pesään.

Nimi: Lepakkoliito

19.07.2017 00:28
Oli kulunut yksi päivä siitä, kun olimme tavanneet Havun kanssa ensimmäistä kertaa. Nyt oli siis seuraava päivä ja olimme sopineet tapaavamme aurinkohuipun aikaan samassa paikassa. Makoilin vielä sotureiden pesässä omalla pedilläni juuri heränneenä. Räpyttelin unihiekkaisia silmiäni ja verryttelin kankeita lihaksiani. Nuolaisin pari kertaa rintaani ennen kuin siirryin perinpohjaiseen turkin sukimiseen. Nousin selältä istualleni ja karheaa kieltäni aloin kuljettamaan pitkin kylkeäni. Nuolaisin tassuani pariin otteeseen ja pyyhkäisin kasvoni käpälälläni siloittaen viimeisetkin poskikarvani Mietin hetken aikaa eilen tapahtunutta yllätystä Ilotassun kanssa. Onneksi olin kuitenkin viime tipassa kuullut lähestyvät askeleet ja kerinnyt juuri hyvästelemään Havun, niin oppilaani ei ollut häntä nähnyt. Selitykseksi yksin juttelemisesta ja oudosta erakon hajusta laitoin vain, että olin itsekin haistanut saman hajun jonka myötä olin sinne mennyt. Yksin olin jutellut muka siksi, koska olin vain miettinyt yksikseni ääneen erakon hajua. Ja koska en riistaakaan ollut napannut, niin sanoin vain Ilotassulle etten ollut kerinnyt saalistamaan erakon hajun vuoksi. Tuntui todella pahalta valehdella omalle oppilaalle, mutta tiesin että minun oli tehtävä se.
Viimein nousin jaloilleni nähdessäni auringonsäteiden pilkottavan sisälle sotureiden pesään. Jolkottelin Tuuliklaanin aukiolle. Vastaan sain ihanan raikkaan, viileän tuulenpuuskan pyyhältävän kasvoillani. Katselin hetken muita klaanilaisia, kunnes huomasin aina yhtä iloisen oppilaani, Ilotassun hyppelevän minua kohti.
"Nytkö sinä vasta heräsit?" naaras äimisteli. Hymähdin vastaukseksi.
"Mitä me tänään teemme?"
"En ole vielä päättänyt. Nyt kuitenkin lähden yksin pienelle kävelylle, sillä haluan haukata hieman raitista ilmaa", maukaisin ja huiskautin hännälläni hyvästit. Ilotassun hieman pettynyt ilme takaraivossani loistaen kiiruhdin kohti samaista rajaa, jossa olimme tavanneet Havun kanssa.
"Voi ei, nyt on jo aurinkohuippu!" sihahdin vilkaistessani taivasta. Kiristin tahtiani tietäessäni olevani myöhässä. En ollut edes sukinut turkkiani mielestäni täysin kunnolla ja tapaaminen kollierakon kanssa oli tärkeä, joten jouduin pysähtymään siloittaakseni viimeisetkin takut paksusta turkistani. Nopein vedoin suin turkkini niin puhtaaksi niin, että se kiilsi auringonvalossa. Suoristin vielä viikseni ja jatkoin juoksuani kohti rajaa.
"Anteeksi, että olen myöhässä!" pahoittelin surumielisenä saavuttuani Havun luokse rajalle.
"No, ei se kai mitään. En minä kauaa joutunut odottamaan", Havu vastasi säteilevä hymy huulillaan, joka sai oman olonikin paljon paremmaksi.
"Hyvä", kehräsin ja siirryin harmaan kollin vierelle. Painauduin kiinni Havun kylkeen vilkaisten tämän ilmettä, jotta pystyin olemaan varma etten tehnyt hänen oloaan epämukavaksi. Havun vihreistä silmistä loisti kuitenkin vain onnellisuus ja hellyys.
"Oletko tuota... Miettinyt että mitä aijot tehdä? Meidän suhteen siis", aloitin keskustelun. Havu vilkaisin takanamme olevaa rajaa ja näytti miettivän jotakin tovin ennen kuin vastasi.
"En yhtään tiedä", Havu pudisteli päätään, "mutta ehkä... En ole varma..."
"Mitä? Mistä et ole varma?" kyselin kiinnostukseni herätessä.
"Ajattelin vain, että voisin muuttaa ehkä Tuuliklaaniin joskus..." Havun ääni hiljentyi pelkäksi kuiskaukseksi. "Mitä sanoisit siihen?"
"Se olisi upeaa!" huudahdin miettimättä asiaa.
"Mutta toisaalta... En ole varma hyväksyykö klaanini sinua. Ja hyväksytkö sinä heidät? Ja oletko aivan varma siitä, koska klaanielämä on hankalaa. On paljon kuolemia ja taisteluita, ruoka on metsästettävä ihan itse, soturilakia on kuunneltava, on sopeuduttava tällaiseen ympäristöön, on paljon vaaroja ja mikä tärkeintä... Sinun olisi hyljättävä erakkoelämäsi. Oletko varna, että olet valmis siihen?" aloin epäröidä asiaa, vaikka halusinkin Havun jäävän luokseni ikiajoiksi. Niin pitkältä kuin sen ajatteleminen tuntuikin.
Havun suuret silmät laajentuivat entisestään ja hän vaikutti hermostuneelta, joka sai myös minunkin oloni hermostuneeksi.
"Päätös on sinun. Älä nyt ajattele minua tai suhdettamme, ajattele itseäsi. Ajattele sitä, mikä on sinulle hyväksi..."

//Havu? Ja anteeks suuresti Coral, että jouduin skippaamaan harjotukset ja siirtyä seuraavaan päivään D': Tipsu kun oli jo kirjoittanut Havulla seuraavasta päivästä. Toisia harjoituksia Ilon ja Lepakon kanssa kuitenkin tulee vielä olemaan, jos pahastuit ja olisit halunnut jatkaa vielä harjoitteluja. Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi skippauksista sun muista :c

Nimi: Ilotassu

18.07.2017 20:17
Olin saalistanut jo pitkän tovin ja jalkojani olikin alkanut hiljalleen uuvuttaa ja pakottaa. Olin saanut saalistettua jo pari jänistä, sekä yhden myyrän ja olen haudannut ne eri puolelle reviiriä. Päätin lähteä etsimään Lepakkoliitoa, sillä siitä on jo tovi, kun erkanimme mestarini kanssa metsästämään itseksemme eri puolille reviiriä. Pian nenääni tulvahti tuttu Lepakkoliidon tuoksu, mutta mukana oli joku kummallinen vieraan kissan tuoksu. Aloin heti kummastella, että mitä on tekeillä. Onkohan Lepakkoliito joutunut taisteluun erakon kanssa? Lähdin jäljittämään hajua ja pian kuulin jo hiljaisen Lepakkoliidon äänen, mutta en saanut selvää, mitä hän sanoi. Jatkoin matkaa, kunnes pääsin kurkistamaan varovasti puskasta. Näin mestarini seisovan vähän matkan päässä selkä minua kohden.
"Lepakkoliito! Kenen kanssa sinä juttelit?" kysyn katsoen epäröivästi naaraan tummia niskakarvoja.

//Lepakko? C:

Nimi: Tunturitassu

18.07.2017 15:48
Makoilin laiskasti oppilaiden pesässä, odotellen Hiutaleturkkia. Juttelimme aikamme kuluksi Sulkatassun kanssa kouluksiemme edistymisestä.
"Olen varma, että minusta tulee soturi ennen sinua!" leuhkin varmalla äänensävyllä ja katsoin Sulkatassua 'ylimielisesti', ja naurahdin tämän reaktiolle. Silmien pyöärytys, tuhahdus ja pään pudistelu.
"Ihan niinkuin", kolli puhahti ja tökkäsin häntä. Sulkatassu läimäisi etutassunsa korvien väliin ja läpsäisin häntä poskelle. Lopetimme molemmat, kun Hiutaleturkki asteli sisään.
"Mennään!" kiljahdin innoissani ja Hiutaleturkki naurahti, kun pyyhälsin tuon ohi ulos oppilaiden pesästä. Tai ulos ja ulos, mutta leirin keskelle kuitenkin hyppelin. Pompin innoissani ylös alas, kun Hiutaleturkki tassutti luokseni. Lopetin hyppimisen ja istuin alas.
"Harjoittelemmeko taistelua?" kysyin innoissani ja Hiutaleturkki nyökkäsi. Lähdin jolkottamaan tavalliselle harjoittelupaikallemme, mutta Hiutaleturkki keskeytti matkani.
"Menemme nyt eri paikkaan. Saat harjoitusta erilaisissa olosuhteissa", mestarini selitti ja nyökkäsin. Jättäydyin Hiutaleturkin vierelle, ja lähdimme kövelemään kivikkoista ja epätasasita ruohikkoaluetta kohti. Sieltä täältä ruohon seasta pilkisti röpelöisiä kiviä, ennen kuin saavuimme paikalle. Aukea oli kokonaan kivien ja kuivuneen sammalen peittämä, vaikka ei mikään iso alue ollutkaan. Hiutaleturkki tassutti keskellä tätä kiviaukeaa ja kääntyi minua kohti.
"No niin, aloitamme tavallisella hyökkää ja puolustaudu- lähitaistelulla. Sinä hyökkäät ensin", naaras sanoi rauhallisesti ja minä nyökkäsin. Hypähtelen kivikkoisella maalla hiukan kauemmas, arvioiden ympäristöäni. Minun täytyy ajoittaa hypyt täydellisesti, ja niiden tulee osua täydellisesti, tai tarävät kivet saattavat rikkoa polkuanturani. Minun pitää myös astua tarkasti niin, etten kaatule, sillä jos osun kiveen niin, että kåluiskahdan sen päältä, Hiutaleturkki voittaa varmasti. Kyyristyin, valmiina hyökkäämään mestarini kumppuun.

//Haluisko Hitula vaikka jatkaa? Sori autohitit...

Nimi: Toivokuiske

18.07.2017 10:39
"Kiitos, arvostan tuota", mau'uin kollille. Räpyttelin hetken silmiäni. Jalavamielen tulisi vartioida leiriä yö yksin ja puhumatta. Hänen olisi parasta mennä lepäämään, jotta hän jaksaisi valvoa yön. Hymähdin hiljaa muistellessani omaa nimitystäni. Olin ollyt silloin valtavan ylpeä itsestäni, tosin oppilaaksi pääsystä olin ollut enemmän ylpeä. Naurahdin kun ajattelin pentuaikojen toilailujani. Jalavamieli katsoi minua kysyvästi. Kohautin lapojani ja päätin olla sanomatta mitään siitä mitä olin äskettäin ajatellut.
"Kuule, sinun kannattaisi levätä", maukaisin entiselle oppilaalleni. Kollikissa nyökytteli päätään ja sanoi:
"Ensin pitäisi tehdä vuode."
"Voin auttaa sinua. Jos siis haluat, että autan", naukaisin ystävällisesti. Häntäni huiski ilmassa puolelta toiselle kun odotin tuoreen soturin vastausta kysymykseeni, jonka vähän aikaa sitten esitin.

//Jalava?

Nimi: Lepakkoliito

17.07.2017 22:59
Haukkasin nälissäni palasen nappaamastani jäniksestä. Kurniva vatsani vastasi hyvillä mielin mehukkaaseen, pehmeään palaseen jäniksestä. Kuitenkin minulla oli hieman huono omatunto ollessani Havun kanssa, sillä vaistoni sanoivat että minun olisi kerrottava hänestä päällikölle. Mutta toisaalta vaistoni sanoivat myös, että minun ei pitäisi kertoa hänestä Liitotähdelle. Niin monimutkaista, niin ristiriitaista. Havun kanssa olo oli siltiki parempi vaihtoehto enkä halunnut sihiseviä tuuliklaanilaisia hänen turkkiinsa kiinni.
"Mm, hyvää", Havu mutisi kehräten suu täynnä riistaa.
"Niin on", yhdyin ajatukseen nyökäten. Iskin hampaani lämpimään jäniksen lihaan ja repäisin kulmahampaideni avulla ison palan jänistä. Mussutin riistalihaa mielissäni. Nieltyäni ison palasen jäin hetkeksi tuijottamaan eteenpäin, rajaa kohti. Päähäni välähti kuva minusta ja Havusta tassuttamassa pois Tuuliklaanista.
*Ei!* huusin mielessäni. *Olen tuuliklaanilainen. En todellakaan ole ryhtymässä erakoksi jonkun puolituntemattoman takia. Vai?*
"Kaikki hyvin?" Havu käänsi suurten silmien katseensa minuun.
"Joo, mietin vain yhtä asiaa", naukaisin hiljaisesti.
"Mitä?" Havu kysyi uteliaana.
"Ähh, ei mitään erityistä." Huiskaisin ilmaa hännälläni.
"Selvä", erakko murahti epäilevästi ja jatkoi syömistä. Hänen kurottaessa haukkaaman palan saaliista, vilkaisin rakoa meidän välissämme. Turkkimme hipoivat toisiaan eikä pienintäkään rakoa edes ollut. Kihelmöivä aalto pyyhälsi lävitseni ja lämmin tunne sisälläni sai hymyn huulilleni. Tunsin myös Havun hännänpään, joka kosketti hellästi omaa ruskeaa häntääni. Vilkaisin kollia, joka ei ollut näyttänyt edes huomanneen häntiemme ja turkkiemme kosketusta. Kuin ajatuksen voimasta, hämtäni vain kiertyi hitaasi kollin pitkän ja tuuhean hännän ympärille. Samassa Havu lopetti jäniksen lihan syömisen ja nielaisi viimeisenkin palan riistasta. Erakko näytti huomanneen kieryneet häntämme. Hän jännitti lihaksiaan, niin kuin minäkin tein. Kolli vilkaisi yhteen kietoutuneita häntiämme. Hän nielaisi ilmaa ja kietoi häntämme entistä enemmän toistensa ympärille.
*Mitä nyt tapahtuu?! Apua!*
"Minä taidan vähän pitää sinusta", Havu töksäytti kuiskaten. Hän katsoi minua suoraan silmiin, silmissään tulkitsematon pilke. Työnsin kynteni maahan purkaakseni jännitystäni.
"Mi-minäkin pidän sinusta", paljastin henkäisten tuijottaen Havua. "Pidän sinusta todella paljon."

//Havu? :D

Nimi: Lepakkoliito

17.07.2017 17:48
Enää minua ei ärsyttänyt kollin kysymykset, sillä tärkeintä oli että hän vain ei lähtisi ja saisimme jotain keskustelua aikaan.
"Ai ketäkö vastaan me taistelemme? Hmm, esimerkiksi Myrskyklaania, Jokiklaania, Varjoklaania tai Kuolonklaania vastaan. Nekin ovat klaaneja täällä. Ja erakoita vastaan taistelemme myös." Havun viikset värähtivät ja hän nyrpisti nenäänsä.
"Emme kuitenkaan joka päivä taistele. Vain jos klaanjen välillä sattuu erimielisyyksiä, joka aiheuttaa riitaa ja taisteluita. Tai jos muiden klaanien jäsenet ovat tunkeutuneet toisten reviirille", selitin erakkokissalle. Havu tuijotti minua hetken silmät suurina. Hänen suupieleilleen nousi vienoinen hymy.
"Niin kuin esimerkiksi minua vastaan, olenhan tunkeutunut Tuuliklaanin reviirille", pitkäturkki naurahti.
"Niin." Hymynkare nousi myös minun huulilleni. Havun seurassa minusta tuntui mukavemmalta kuin monien omasta klaanistani. Kolli sai turkissani aikaan eräänlaista lämmintä kihelmöintiä. Tassujani kipristeli katsellessani harmaan kissan silkkisen pehmeää turkkia ja kauniin pyöreitä, suuria silmiä. Tämä erakko tuntui erilaiselta kuin muut kissat. Pidin hänestä, en vain halunnut vielä myöntää sitä Havulle tai hyvä että edes itselleni.
"Odota hetki, tulen pian takaisin", naukaisin yhtäkkiä ja käännyin ympäri.
"Mitä sinä teet?" Havu huusi perääni, mutta en vastannut. Aloin juosta kohti nummia. Huohottaen, sydän rintaa vasten tykyttäen saavuin avonaiselle aukealle. Tuuli ulvoi niskaani ja sai turkkini karvat pörhistymään. Nurmi allani väreili aallon lailla ja voikukat ruoholla tuoksuivat nenääni hunajaiselta. Nostin kuononi ylöspäin ja raotin suutani. Sieraimiini tulvahti voimakas jäniksen tuoksu, jonka myötä kyyristyin vaanimisasentoon ja aloin hiipiä riistan tuoksua kohti. Kyyristyin erään kiven juurelle ja varoen kurkistin sen takaa. Suoraan edessäni seisoskeli nuori urosjänis, joka pienellä vaaleanpunaisella nenällään haisteli maata ruohoon ja voikukkiin keskittyneenä. Aloin keinuttamaan takapäätäni puolelta toiselle ja liukua lähemmäs kiveä. Hyppäsin kevyesti kiven päälle ja otin siitä vauhtia hypätäkseni jäniksen selkään. Ponnistin takajaloillani itseni niin korkealle kuin vain jaloistani pääsi ja saavuin kynnet esillä kiinni jäniksen niskaan. Liukastuin kuitenkin riistan pehmeään ja liukkaaseen turkkiin ja kaaduin kyljelleni maahan jäniksen viereen. Sihahdin ärsyyntyneenä tuntiessani pistelevän kivun polttelevan lapaani. Jänis vilkaisi minua pelokkailla pienillä silmillään ja inahti järkytyksestä. Nopeasti kompuroin itseni jaloilleni ja lähdin pinkomaan karkuun juosseen saaliin perään. Kuroin välimatkaamme umpeen ja nappasin etujaloillani kiinni jäniksen takapäästä. Se rääkäisi peloissaan, kun hyppäsin toistamiseen jäniksen selkään ja puraisin siltä nopeasti, mutta voimakkaasti niskat poikki. Jänis kaatui hervottomana maahan. Hymyillen nappasin jäniksen hampaisiini ja raahasin sen vaivalloisesti Havun luokse.
"Tässä, ota se." Laskin jäniksen ihmettelevän kollin käpälien eteen. Työnsin kuonollani saalista lähemmäs erakkoa. "Ota vain."
"Nappasitko sinä tämän?" Havu käänsi tummanvihreän katseensa jäniksestä suoraan minuun. Tunsin hieman kuumotusta poskillani ja saman kihelmöinnin kuin aiemminkin.

//Havuliini? Ja sori extra tönkköys xc

Nimi: Lepakkoliito

17.07.2017 14:29
"Ei ei, älä lähde", maukaisin viiksiäni väräyttäen. Pysäytin Havun hännälläni ja heilautin korviani.
"Niinkö? Mikset halua minun lähtevän?" Erakko kohotti kulmiaan, mutta näin hänen tummanvihreissä silmissään välkähdyksen huojennusta.
"Koska... Minusta on ihan mukavaa jutella kanssasi. Haluaisin kyllä tulla kanssasi väliaikaiselle pesällesi", naukaisin hieman haikeana, "mutta jos joku klaanistani näkisi minut kanssasi, en tiedä mitä tapahtuisi. Muut Tuuliklaanista olisivat häätäneet sinut jo pois reviiriltä." Astuin askeleen kohti Havua. Työnsin kynteni esiin. Harmaa kolli peruutti pari askelta.
"Häädätkö sinä minut täältä?" pitkäturkkinen kissa kysyi silmissään pettymys ja pilkahdus järkytystä. Hän jännitti lihaksiaan.
"Häädän", murahdin. Havu säpsähti. Salamannopeasti ponkaisin korkealle ilmaan ja aikeinani oli laskeutua suoraan Havun niskaan.
*Haluatko sinä tätä todella, Lepakkoliito?* ajatus kävi mielessäni. Havu vain seisoi paikoillaan, kun olin enää hiirenmittojen päästä siitä että kynteni olisivat hänen turkissaan ja hampaani olivat hänen kurkullaan. Nopeasti viime hetkellä sain väistettyä Havun ja kierähdettyä hänen viereensä maahan.
"Mikset hyökännyt?" kolli maukui ihmeissään noustessani jaloilleni. "Ja oletko sinä... Kunnossa?" Hetken hiljaisuus vallitsi yllämme. Katseemme kohtasivat. Tassutin suoraan Havun luokse, niin että olimme vastakkain. Kosketin hellästi vaaleanpunaisella nenälläni Havun kuonoa.
"En voinut. En vain... Pystynyt siihen", kuiskasin laskien katseeni käpäliini. Nuolaisin pari kertaa rintaani peittääkseni nolouteni.

//Havu? :3

Nimi: Kultapentu

17.07.2017 13:14
Heittelin Tulipennun kanssa sammalpalloa ympäri pentutarhaa. Yrttipentu seurasi leikkiämme vierestä, samoin Vapaudenlennon vierellä makoilevat Vadelmapentu ja Piiskupentu. Naaliturkki ja Hunajaviiksi juttelivat keskenään, enkä halunnut häiritä heitä. Keskittymiseni herpaantui hetkeksi sammalpallosta, ja kun se lensi minua kohti, läimäisin sen kömpelösti ulos pesästä.
"Anteeksi", naukaisin hiljaa Tulipennulle ja astelin ulos. En kuitenkaan mennyt heti hakemaan palloa, vaan jäin ihmeissäni katselemaan ympärilleni. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tulin pois pentutarhasta. En tiennyt, olisinko edes saanut lähteä, mutta niinpä minä nyt tein. Ravistin päätäni ja keskityin olennaiseen ja poimin maasta sammalista kyhätyn mytyn. Hengitin raikasta ilmaa. Nimenomaan raikasta,pentutarhassa ilma oli sakea maidon imelästä hajusta.
"Tulipentu! Yrttipentu! Tulkaa tänne ulos!" huusin innokkaasti ja katselin ympärilleni kiinnostuneena.

//Tuli, Yrtti?

Nimi: Jalavamieli

17.07.2017 11:47
Murahdin huvittuneena Toivokuiskeen sanoille. Minä olin nyt soturi. Olimme samanarvoisia. Ilmeeni pehmeni hiukan kun katselin valkeaa naarasta. Kaiken jälkeen hän oli kouluttanut minut soturiksi. Nojauduin eteenpäin koskettamaan entisen mestarini nenää.
"Kiitos sinulle. Sinä olit mestarini ja opetit minua hyvin", kiitin Toivokuisketta. Vilkaisin taivasta. Aurinkohuippu oli mennyt ohi jo ajat sitten ja minun tulisi vartioida leiriä kuunnoususta auringonnousuun. Lisäksi minun tulisi rakentaa makuupaikkani soturienpesään. Ehkä minun pitäisi lähteä etsimään sammalia ja tehdä makuupaikkani nyt valmiiksi. Aurinko ei paistanut taivaalla, sen edessä oli suuri pilvi. Leirissä touhuttiin taas tavalliseen tapaan. Toiset vaihtoivat kieliä, toiset söivät tuoresaaliskasan luona. Oli Viherlehden aika ja klaani oli voimissaan. Riistaa oli yllin kyllin.

//Toivo? Taitaa olla aika sekava xd

Nimi: Lepakkoliito

17.07.2017 10:40
Havu oli kertonut itsestään jo paljon, joten minusta olisi reilua että itsekin kertoisin jotakin itsestäni.
"Nimeni on Lepakkoliito", aloitin hieman epävarmana Havun tulkinnasta. "Minulla on ystäviä Tuuliklaanissa, mutta varsinaista perhettä minulla ei ole."
"Outo nimi", kolli hymähti. Sihahdin Havulle ja työnsin kynteni esiin.
"Miten niin?" vastasin siristäen silmiäni entisestään. Huiskin hännälläni puolelta toiselle.
"Siellä mistä päin minä tulen, nimet ovat yksinkertaisia", tummanharmaa erakko selitti.
"Kun olemme pentuja meille annetaan jokin nimi. Esimerkiksi Lepakkopentu. Kun meistä tulee kuuden kuun päästä oppilaita, nimemme loppuosasta tulee -tassu. Eli Lepakkotassu. Sitten kun on aika tulla soturiksi, päällikkö päättää kissan soturinimen. Ja minusta tuli Lepakkoliito", selitin hieman kyllästyneenä Havun kyseilyilin. Enkä todellakaan tiennyt miksi paljastin hänelle niin paljon itsestäni, kollihan saattoi olla mikä tahansa murhaaja. Silti jotenkin ääni pään sisälläni sanoi, että Havuun voisi luottaa. Ja minä uskoin sen.
"Miksi lähdit eroon perheesi luota? Minne olet menossa?" keskeytin hetken yllämme vallitseen hiljaisuuden.

//Havu?

Nimi: Ilotassu

16.07.2017 22:45
Aloin jo innokkaana haistelemaan ilmaa etsien riistan hajua tulevaa varten.
"Minne me menemme saalistamaan?" kysyin Lepakkoliidolta, joka katseli ympärilleen mietiskellen mitä sanoisi.
"Ajattelin, että voisimme erkaantua saalistamaan itsenäisesti ja tavata tässä hetken päästä, kun olemme saaneet metsästettyä riistaa", naaras selitti minulle.
"Minä lähden tänne päin kohti rajaa, niin lähde sinä vastakkaiseen", hän jatkoi ja lähti sitten astelemaan kohti takanaan olevaa heinikkoa ja lopulta katosin sen sekaan heinien kahistessa hänen jäljessään. Lähdin astelemaan vastakkaiseen suuntaan mestarini käskyä noudattaen haistellen samalla ilmaa saaliseläinten varalta. Pian nenääni leijailee jäniksen tuoksu, joka onkin varmaan kaikille Tuuliklaanilaisille se kaikista tutuin tuoksu. Lähdin astelemaan hiljaa sinne päin, mistä tämä haju näyttää olevan peräisin riistan toivossa.

Nimi: Lepakkoliito

16.07.2017 22:23
Olimme lähteneet Ilotassun kanssa saalistamaan eri suuntiin. Käänsin kuononi kohti Tuuliklaanin rajaa ja aloin kevyin askelin hiipiä eteenpäin. Haistellessani tarkasti ilmaa huomasin jostain päin rajan tuntumaa kulkeutuvan erakon tuoksua. Nyrpistin nenääni.
"Kehtaatkin tunkeutua reevirillemme!" murisin hiljaa, vaikka saattoi haju olla vain ohi kuljenneesta erakosta. Kuulin jostain kauempaa oksan rasahduksen. Jännitin lihaksiani ja laskeuduin vaanimisasentoon. Hiljalleen liu'uin kohti ääntä ja saavuin erään pensaan juurelle. Kurkistin pensaan takaa varovasti. Säpsähdin nähdessäni Tuuliklaanin reviirillä astelevan pitkäturkkisen, harmaan kollin. Työnsin kynteni maahan ja valmistauduin loikkaan.
*Tämä erakko tietää pysyä poissa reviiriltämme tämän jälkeen*, ajattelin. Ponnistin valtavaan loikkaan ja laskeuduin suoraan pitkäturkin eteen. Tummanharmaa erakkokissa pysähtyi niille sijoilleen. Hänellä oli pyöreät, tummanvihreät silmät ja pitkät valkoiset viikset. Huomasin kollin olevan myös lihaksikas ja pitkäjalkainen erakoksi. Mielessäni kävi ajatus, että hän saattaisi olla oiva tuuliklaanilainen.
"Häivy Tuuliklaanin reviiriltä!" sihahdin silmiäni siristellen.
"Mikä on Tuuliklaani? Kuka sinä olet?" erakko kyseli välittämättä uhkauksistani. Astuin askeleen häntä kohti, olimme ihan nenäkkäin.
"Etkö kuunnellut minua?" uhmasin kollia.
"Vastaa sinä ensin kysymykseeni", tummanharmaaturkkinen kissa vain vastasi. Hänen silmistään loisti pelkkä mielenkiinto ja ihmetys, joka jollain lailla myös kiehtoi minua. Erakko ei näyttänyt pelkäävän minua ollenkaan. Olisin kuvitellut hänen pinkovan karkuun pelkkiä hampaita vilauttaessani, mutta ei. Tämä näytti olevan rohkeampi.
"Hyvä on. Tuuliklaani on eräänlainen kissajoukko, jossa on klaanin päällikkö, varapäällikkö, parantaja, parantajaoppilas, soturit, oppilaat, kuningattaret, pennut ja klaaninvanhimmat. Joko riitti?" Kolli hymähti ja nyökkäsi. "Koska minä kerroin näin paljon, sinä saat luvan kertoa nimesi. Ja mistä tulet? Ja kuka oikein olet?" Painotin sanaa 'kuka' todella paljon.

//Havu?

Nimi: Toivokuiske

16.07.2017 20:41
Jalavamieli nimitettiin juuri soturiksi. Olin erittäin ylpeä hänestä ja tietysti myöskin itsestäni. Huokaisin hiljaa. Nyt olin kouluttanut oppilaani soturiksi. Pian koittaisi päivä jolloin lähtisin rakkaani luokse Kuolonklaaniin. Ravistelin päätäni. Tämän päivän kyllä haluaisin viettää ylpeillen siitä, kuinka hyvän soturin olin tähän klaaniin kouluttanut. Jalavamieli astui alas muiden kissojen joukkoon ja monet ryntäsivät onnittelemaan häntä. Minä kuitenkin odotin, että pahin 'ruuhka' meni ohi. Tassuttelin kepein askelin entisen oppilaani luokse lempeästi ja ystävällisesti hymyillen.
"Onnea tuoreelle soturille! Tiesin, että sinusta tulisi pian soturi. Hatjoittelit kyllä todella ahkerasti ja kova työ palkitaan, vai mitä?" mau'uin pehmeästi kollisoturille, joka katdoi minua. Välillä kolli tuntui kyllä ärsyttävältä, mutta ei hän sitä oikeasti ole. Ehkä minä vain vahingossa ärsytin häntä silloin kun olin itse ärtynyt. Kai hän oli pohjimmiltaan kunnon tuuliklaanilainen.
"Palkitaan", kollisoturi sanoi.
"Hyvä, että olet kerrankin samaa mieltä kanssani", sanoin leikillä ja naurahdin huvittuneesti. Pian kuitenkin kasvoilleni palautui tyyni ilme.

//Jalava? Älä välitä tönkklydestä ja sekavuudesta xD

Nimi: Hunajaviiksi

16.07.2017 20:05
Sallin kehräyksen kumpua rinnastani ja nousin istumaan kumppanini viereen.
"Olet kuin mikäkin oppilas", naukaisin ilkikurisesti ja kutitin Naaliturkin nenää tuuhealla hännälläni, " ja siltikin rakastan sinua, niin kuin sanoitkin. Mitä minä oikein näin sinussa?"
Siirsin hetkeksi katseeni meitä lähellä temmeltäviin pentuihimme, jotka nyt taisivat taas leikkiä sammalpalloa. Myös Vadelmapentu ja Piiskupentu näyttivät osallistuvan. Käännyin jälleen katsomaan Naaliturkkia, kun kuulin tuon puhuvan.
"Vaikutuit varmasti komeudestani", kolli naukui nuolaisten tassuaan ja pyyhkäisten suurieleisesti korviaan. "Varjoklaanin kollit tuskin olivat niin kovin uljaita urhoja. Heti kun tapasimme, olit jo aivan heikkona minuun."
Tuhahdin huvittuneena ja tartuin hampaillani varapäällikön korvaan vääntäen sitä kivuliaasti. Näin hymyn katoavan kollin huulilta.
"Hunajaviiksi, lopeta", Naaliturkki naukui voihkaisten hiljaa.
"En. Sinun pitää käyttäytyä, etkä selvästi osaa. Ansaitset korvapuustin", kehräsin kollin korvaan, päästäen sitten irti, virnistäen.

//Naali? Äläkä säkää kysy mikä tää oikei oli :]

Nimi: Jalavatassu/-mieli

16.07.2017 16:16
"Ei se mitään mutta nyt Liitotähti taitaa kutsua meitä", totesin kuullessani yksisilmäisen naaraan huudon. Rynnistimme kaikki aukiolle.
"Jalavatassu, tulisitko tänne?" Liitotähti kysyi. Pyyhkäisin päällikön eteen.
"Minä, Liitotähti, Tuuliklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Jalavatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" musta naaras kysyi.
"Lupaan", henkäisin jännittyneenä.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Jalavamielenä. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja taistelutaitojasi ja hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi", puheensa päättäessään Liitotähti kosketti kuonollaan päälakeani ja nuolaisin hänen lapaansa. Klaani alkoi hurrata nimeäni.
"Jalavamieli! Jalavamieli!" kuului kaikkialta. Ravistin pätäni tyytyväisenä. Minä olin nyt soturi.

//Joku?

Nimi: Lepakkoliito

16.07.2017 15:35
"Malta vielä hetki." Näpäytin hännälläni Ilotassun lapaa. "Tärkeintä saalistuksessa on juurikin kärsivällisyys, joten koitamme vielä yhtä juttua." Ilotassu hymähti ja pyöräytti pettyneenä silmiään. Naaraan kasvoilta loisti kärsimättömyys.
"Tiedän että on varmasti hankalaa odottaa, että pääsisit oikean riistan kimppuun. Kuivaharjoittelut ovat kuitenkin myös erityisen tärkeitä, joten niitäkin on vielä hiottava pikkuisen", sanoin oppilaalleni tomerasti. Naaras avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta pudistin hänelle jo valmiiksi päätäni, koska olin melko varma siitä mitä hän sanoisi.
"Ei käy. Marmattaminen ei auta", naukaisin, "koska ensin käymme kuivaharjoittelumme loppuun." Vaaleanruskea naaras lannistui ja huiskautti häntäänsä, mutta sanoi:
"Selvä. Mitä teemme nyt?"
"Nyt sinun on käytettävä kuuloaistiasi. Olet harjoitellut jo hajuaistisi käyttämistä metsästyksessä eli nyt on vuorossa eri asioiden kuuleminen. Toki näköaistikin on tärkeä, mutta emme nyt pysty näkemään riistaa", maukaisin. "Mitä kuulet nyt?" Ilotassu höristeli hetken korviaan ja katsellessani häntä huomasin hänen välillä jännittävän lihaksiaan. Hetken päästä hän sanoi:
"Kuulen tuulen ulvonnan kauempana nummilla, lintujen laulua ja muiden eläinten askelia.", oppilas luetteli väräyttäen viiksiään.
"Mainiota", kehräsin Ilotassulle. "Kuuletko kenen eläimen askelia ne ovat?
"En ole varma... Ehkä jäniksen?"
"Kyllä, hyvä. Minä kuulin myös heinien suhisevan pitkässä ruohosta jossakin kauempana", lisäsin.
"Saalistammeko me nyt?" Ilotassu kysyi nopeasti ja malttamattomana.
"Kyllä, nyt", vastasin hymyillen oppilaani innolle.

//Ilo? :3

Nimi: Naaliturkki

16.07.2017 12:59
Hunajaviiksen sanat hätkähdyttivät minut hereille. Olin kadonnut aivan kokonaan johonnin omaan maailmaani. Siitä huolmatta olin kuitenkin kuullut Hunajaviiksen sanat.
"Parantajan tie taitaa kulkea suvussa", maukaisin tyynesti ja käännyin katsomaan Hunajaviikseä. Naaras virnisti minulle pienesti, joten naurahdin.
"Se vain sattuu olemaan totta", nauroin. Hunajaviiksi hymähti hyväksyttävästi.
"Niin. Ehkä se taitaa ollakin", naaras myönsi. Puskin lempeästi kumppaniani.
"Huomaatko? Olen jatkuvasti oikeassa", maukaisin kollimaisesti mahtailen. Hunajaviiksi päästi huvuttuneeen mraaurr-äänen.
"Ehkä unissasi", naaras näykkäsi hellästi korvaani.
"Sinun täytyy vain ylipuhua joku pennuistasi ottamaan paikka Ruusupiikin oppilaana. Tuskin pennun aivopeseminen olisi niin kauhean hankalaa olisi", virnistin. Hunajaviiksi näykkäsi minua uudestaan.
"Olet aivan kamala!" naaras naurahti. Kosketin vain rennosti tämän päälakea nenälläni.
"Tiedän, mutta rakastat minua silti", maukaisi kehräten.

// Hunaja? Älä kysy mikä tää oli olevinaan

Nimi: Ilotassu

15.07.2017 20:49
Hymyilin Lepakkoliidolle leveää hymyä ylpeänä kehuista, joita hän oli juuri jaellut.
"Voisimme pian koittaa metsästystä ihan käytännössä. Mutta ensiksi haluan vielä, että koitat nuuhkia ilmaa ja kertoa minulle mitä haistat", naaras käski minua. Tiesin, että en tunnistaisi vielä montakaan hajuista, sillä minulla ei ole paljoakaan kokemusta metsästämisestä. Kohotin kuitenkin hieman päätäni, jotta haistaisin paremmin ympärillämme leijuvat erilaiset tuoksut. Haistoin heti jäniksen ja hiiren tutut tuoksut, mutta jäniksen tuoksu taisi olla hieman vanhempi, sillä se ei tullut esille yhtä vahvasti, kuin hiiren tuoksu. Lisäksi haistoin jotain, jota en tunnistanut.
"Haistan ainakin jäniksen ja hiiren, mutta jäniksen tuoksu taitaa olla vanhempi, sekä vielä jonkun kummallisen ja kitkerän tuoksun mitä en tunnista, mutta sekin taitaa olla vanhempi tuoksu - ja haistan myös kissan", lisäsin vielä näsäviisaasti loppuun yrittäen vaikuttaa mukamas vitsikkäältä Lepakkoliidon edessä. Naaraan kasvoille nousi huvittunut ilme ja hän pyöräyttikin nopeasti silmiään.
"Oikeassa olet, lisäksi ainakin minä haistan noiden lisäksi myyrän. Ja se kummallinen tuoksu on Kettu, joka on varmaan vaeltanut joskus. Oli ihme, että haistoit sen, sillä se oli erittäin heikko, eikä varmasti kaikki olisivat olleet huomannutkaan sitä", Lepakkoliito selitti minulle minun yritttäessä samalla päntätä mieleeni Ketun tuoksua, vaikka se ei välttämättä ole niin hyödyllinen haju saalistuksessa, mutta muissa tilanteissa varmaan tarpeellinen.
"Voimmeko nyt siirtyä siihen käytäntöön? En jaksa tehdä näitä tylsiä kuivaharjoitteluja, vaan haluan vain päästä jos tositoimiin!" marmatin kärsimättömänä Lepakkoliidolle.

//Lepakko?

Nimi: Lepakkoliito

15.07.2017 11:44
"Menemme harjoittelemaan saalistusta", naukaisin uudelle oppilaalleni, Ilotassulle. Hymyilin vaaleanruskealle naaraalle, joka vastasi hymyyni paljastaen valkoisen hammasrivistönsä.
"Lähdemmekö jo?" Ilotassun vaaleanvihreät silmät loistivat innosta. Hänen valkea hännänpäänsä kääntyli malttamattomuudesta.
"Toki, lähdetään vain", vastasin ja heilautin häntääni merkiksi lähteä. Tassuttelimme pois leiristä ja hetken matkaa käveltyämme saavuimme pienelle nummiaukealle. Ruohon ja voikukkien asuttama nurmikko käpälieni alla tuntui todella pehmeältä ja lämpimältä. Mieleni teki vain kieriskellä nurmikolla ikuisuuden, mutta samantien muistin mestarintehtäväni. Oli keskityttävä olennaiseen, Ilotassun opettamiseen.
"Aloitetaan kuivaharjoittelulla ennen kuin saat metsästää oikeaa riistaa. Ensin voisimme harjoitella vaanimista", mau'uin ja näytin oppilaalle esimerkkiä. Laskeuduin vaanimisasentoon ja pehmein askelin aloin liukua kohti Iltotassua. Käpäläni tuskin edes hipaisivat maata, kun saavuin vaanien Ilotassun eteen. Nousin takaisin jaloilleni. "Ja näin se tehdään."
"Selvä", Iltotassu vastasi nyökäten, mutta huomasin hänen epäröivän hieman. Naaran laskeutui vaanimisasentoon ja alkoi hiipiä minua kohti.
"Älä anna häntäsi laahata maata, muuten riista kuulee sinut", neuvoin. Ilotassu nosti häntänsä ylös ja hiipi kevyin askelin minua kohti. Höristin korviani, jotta olisin kuullut hänen askeltensa äänen. En kuitenkaan kuullut mitään, joka yllätti minut.
"Sinulla on todella kevyet ja pehmeät askeleet. Sinulla on lahjoja metsästykseen, olet jo taitava", nau'uin hymyillen.

//Ilo?

Nimi: Ilotassu

15.07.2017 11:17
Makasin oppilaiden pesän suuaukon vierellä erään pensaan varjoissa seuraten leirin tapahtumia. Leiriin vilisi koko ajan kissoja niin pois, kun takaisin metsästysretkiltään. Katsellessani ajatuksissa muita kissoja kuulin yhtäkkiä rauhallisen äänen viereltäni:
"Ilotassu?" Säpsähdin pystyyn omissa ajatuksissani äänen takia, jonka pian tunnistin kuuluvan mestarilleni. Siirsin katseni vierelleni ja erotinkin nopeasti Lepakkoliidon auringossa kiiltävän mustan turkin vierelläni.
"Ei saa säikäytellä!" mau'uin mestarilleni huvittuneena yrittäen vaikuttaa mukamas vihaiselta, mutta en voinut olla näyttämättä huvittuneelta.
"En minä mitään säikäytellyt", naaras puolusti itseääni itsekkin huvittunut äänen sävy puheessaan.
"Muuten vaan tulet sieltä vaivihkaa vierelleni ja alat puhumaan ilman varoitusta", pälpätän mestarilleni vielä, mutta sitten päätän lopettaa, sillä tiedän, että hän tuli jostain tärkeämmästäkin syystä, kun säikäyttelystä luokseni.
"Mutta miksi tulit luokseni?", utelin naaraalta saatuani kasvoiltani pois tämän huvittuneen virneeni.
"No ajattelin viedä sinut harjoittelemaan", Lepakkoliito totesi tyynesti minun iloitessa mielessäni, sillä juuri vähän aikaa sitten katsellessani muita oppilaita, jotka lähtivät mestariensa kanssa harjoittelemaan tylsityneenä mietin, että kumpa mestarini olisi viemässä minua myös jonnekkin, mutta en silloin sattunut näkemään Lepakkoliitoa missään.
"Vihdoinkin! Mitä me teemme?" kysyn uteliaana naaraalta innostunut pilke kirkkaissa vaaleanvihreissä silmissäni.

//Lepakko?

Nimi: Hunajaviiksi

15.07.2017 09:51
"Tiedän", naukaisin lempeästi ja nuolaisin kumppanini poskea kehräten. Naaliturkki olisi varmasti hyvä isä pennuillemme, luotin siihen täysin. Hän olisi täydellinen roolimalli, pennuista kasvaisi upeita sotureita seuratessaan isänsä esimerkkiä. Kurtistin hiukan kulmiani. Naaliturkki oli minua paljon parempi soturi, niin kuin varmaankin aina tulisi olemaan. Hänestä pentujen kannatti ottaa mallia, ei minusta. Minä olin rikkonut soturilakiakin paljon enemmän, kuin Naaliturkki. Olin tapaillut Kuolonklaanin parantajaa Pikiviiltoa, käynyt Tuuliklaanin reviirillä hakemassa yrttejä. Olimme kuitenkin molemmat syyllistyneet yhteen, samaan asiaan: kumppaniin toisesta klaanista.
Tunsin hiukan toiveikkuutta siitä, että joku pennuista haluaisi parantajaksi. Yrttipentu varmaankin sopisi luonteeltaan, kahdesta kollista en ollut niin varma, joskin Kultapentu vaikutti veljeään rauhallisemmalta. Ruusupiikin oppilas Simpukkatassu oli vastikään kuollut, ja parantaja haki uutta oppilasta. Tiesin, että hän haluaisi yhden minun pennuistani, ehkä siksi, että olimme hyvät ystävät. Olin tuntenut Ruusupiikin aina varhaisista parantajaoppilaan ajoistani.
"Toivoisin yhdestä pennustamme parantajaa", naukaisin hiljaa Naaliturkille, niin ettei jälkikasvumme kuullut. Minun toiveeni eivät saisi vaikuttaa heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa.

//Naali?

Nimi: Untuva

14.07.2017 14:28
Naaliturkki: 112kp! -

Matkijakieli: 41kp! -

Hunajaviiksi: 51kp! - Onnea kokeneelle soturille!

Hiutaleturkki: 9kp -

Lepakkoliito: 30kp! -

Sulkatassu: 62kp! -

Routakukka: 19kp -

Tunturitassu: 34kp! -

Ruokoturkki: 5kp -

Toivokuiske: 10kp -

Jalavatassu: 26kp! - Onnea soturille!

Vadelmapentu: 10kp -

Simpukkatassu: 7kp -

Pyryviima: 6kp -

Tulipentu: 35kp! -

Kultapentu: 16kp -

Yrttipentu: 3kp -

Nimi: Tulipentu

13.07.2017 13:09
Katsoin innoissani silmät hehkuen Jalavatassua. Minäkin tahtoisin pian oppilaaksi! Jalavatassu oli vain syöksynyt sammalpallon kimppuun ja saanut sen kiinni. Kollin liikkeet olivat ilmiömäisiä ja nopeita. Silmäni olivat varmasti kuin suuret, pyöreät lehdet. Jostakin syystö arvistukseni oppilaita kohtaan kohosi himpun verran. Katsoin nopeasti oikeaa valkoista etutassuani.
*Kun kerran Naaliturkista ei voi tulla mestariani niin ehkä Jalavatassusta voisi tulla!* ajattelin innoissani.
"Voisitkohan sinä olla mestarini, kun pääset soturiksi?" kysyin heilutellen häntääni innostuneena. Jalavatassu murahti huvittumeena. Kavahdin silti hiukan taemmas, koska murahdus oli ollut omalta osaltaan mielestäni uhkaava ja hiukan päällekäyvä. Totta kai minä siis voisin väärässäkin olla. Ei se ensimmäinen kerta olisi.
"Luultavasti", Jalavatassu maukaisi lopulta, jolloin loikkasin innoissani ilmaan, "mutta", painokas sana pilasi tunnelmani ja antoi häntäni laskea, "minusta tuskin tulee soturia niin pian. Luultavasti te ehditte ensin oppilaiaksi."
Katsahdin tympääntyneenä tassuihini. Naaliturkki oli myös kieltäytynyt olevansa mestarini. En uskonut Jalavatassulla olevan vielä omaa oppilas varattuna odottamassa häntä. Miksi kaikki kissat kieltäytyivät olemasta mestarini? Enkö koskaan saisi mestaria?
"Miksi kukaan ei halua olla mestarini?" miukaisin kimeästi. Jalavatassu katsoi minua hölmistyneenä.
"Varmasti monikin tahtoo", tuo maukui kummissaan.
"Mutta kaikki ovat kieltäytyneet, joilta olen kysynyt!" vinkaisin. Jalavatassu katsoi minua hetken ymmällään, kunnes ryhtyi nauramaan.
"Et sinä mestariasi saa päättää", oppilas nauroi. Katsoin Jalavatassu taas silmät suurina.
"Enkö?" kysyin ujosti.
"Et", Jalavatassu nauroin. Kuumuus poltti korviani. Katsahdin takaisin tassuihini ja lysähdin istumaan.
*Olen aivan tyhmä!*

// Jalava? Kulta? Sori sekava

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com