Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Naaliturkki

14.05.2017 13:15
Kaksikko ei näyttänyt luovuttavan lainkaan. Murahdin ärsyyntyneenä.
*Tyypillistä Kuolonklaanin toimintaa. Haastaa nyt riitaa toisen klaanin kanssa*, ajattelin hyvinkin ärtyneenä. Tosin kaksikossa haisi hiukan erakon haju, joten he saattoivat olla myös entisiä erakoita. Kuitenkin toinen kissoista loikkasi suoraan kimppuuni ja painoi kyntensä nahkaani. Purin hammasta ja paljastin ilkeän irvistyksen. Pikku kissan kynnet uppoutuivat kyllä hyvin turkkiini, mutta haastetta hänestä tuskin paljoakaan saisi. Pyörähdin selälleni, jolloin kissa painautui minun ja maan väliin. Kynsien ote heltyi ja loikkasin äkkiä pystyyn. Huomasin Lovijuovan irvistelevän toiselle kissalle, mutta suoksui edessäni olevan kimppuun.
"Senkin saasta!" Lovijuova huusi täyttä kurkkua ja yritti tavoitella hampaillaan kissan kaulaa. Pienempi kissa oli kuitenkin nopeampi ja sujahti Lovijuovan vatsan alta. Kuulin Lovijuovan ulvaisevan ja loikkaavan sivulle. Huomasin punertavat jäljet kollin takajalassa. Lovijuova murisi matalasti.
"Tuota sinä saat katua!" Lovijuova sähisi ja yritti loikata kissan kimppuun. Tuuppasin kuitenkin kollin sivuummalle.
"Oletko hullu!? Hän on kuitenkin vasta nuori kissa. Ei hän ansaitse hampaidesi iskua!" sihahdin nopeasti. Kissa vierelläni näytti tyytyväiseltä.
"Olet heikompi kuin luulinkaan", tuo maukaisi tyytyväisenä. Käänsin silmäni viirulla kohti kissaa.
"Sanoin, ettei sinuun saa iskeä hampaita, kynsiä en kieltänyt", maukaisin jäätävällä äänensävyllä ja katsoin kissaa uhmakkaasti.
"Häivy!" sylkäisin inhoten kissalle. "Ja ota kumppanisi matkaan."

// Jää? Roihu? Naali?

Nimi: Naaliturkki

14.05.2017 11:43
Huomasin kumppanini Hunajaviiksen painautuvan lähemmäs kylkeäni. Tunsin naaraan pehmeät karvat omaa turkkiani vasten. Todella huomaamaton puna nousi kasvoilleni, sillä tiesin Lovijuovan olevan läsnä. Juuri nyt Tuuliklaanin soturin huomio oli kuitenkin kiinnittynyt toisaalle. Lovijuova kohotti kuonoaan ja haisteli ilmaa varautuneena.
"Me emme ole yksin", tuo maukaisi jäykästi. Ääni oli matala ja lähellä murahdusta. Tiesin Lovijuovan olevan uskollinen omalle klaanilleen, joten hän todella aikoisi puolustaa oman klaaninsa rajaa. Viikseni väpättivät mietteliäästi tuulessa. Käännyin katsomaan kumppaniani. Hunajaviiksen kasvoja ei pystynyt tulkita, mutta tunsin naaraan hyvin ja tiesin hänen olevan hermostunut. Lovijuovan kasvot kääntyivät minua kohden odottaen käskyä. Laskin meripihkaisen katseeni alas tassuihini. Mitin tarkkaan mitä tekisimme. Olimme vain kolmen kissan metsästyspartio, emme rajapartio. Tämä ytyisi siis hoitaa taisteluitta. Nostin nopeasti katseeni Lovijuovaan, joka odotti vastausta.
"Mennään toivottamaan vierailijat tervetulleiksi", murahdin matalasti laskien katseeni mustiin tassuihini. Työnsin hitaasti kynteni eteen ja annoin niiden uppoutua syvälle maahan. Annoin niiden hitaasti palautua takaisin tassuihini piiloon, kunnes kohotin katseeni kohti Kuolonklaanin reviiriä.
"Teroitithan sinä kyntesi tänä aamuna, Lovijuova?" lisäsi matalasti ja lähdin ravaamaan kohti voimistuvaa kuolonklaanilaista hajua.
"Tiedät, että se kuuluu joka aamuiseen rutiiniini", Lovijuova vastasi tyytyväisenä ja ravasi vierelläni kohti rajaa. Katsoin lapani ylitse kohti Hunajaviikseä.
"Käyttäydy vain niin kun ensikertaa tapasimme. Sitten kaikki mener hyvin", virnistin huvittuneena. Hunajaviikse naurahti hiukan. Vakavoitin kuitenkin ilmeeni.
"Ja jos tarvitsemme lisäjoukkoja. Juokse! Äläkä katso taaksesi", lisäsin matalasti ja jatkoin matkaani. Kaukana erottui kaksi kuolonklaanilaista pientä kissaa saalistamassa kania, meidän puoleltamme.
"Seis! Jättäkää kani siihen ja poistukaa reviiriltämme!" murahdin kovaan ääneen. Kaksikko ei kuitenkaan näyttänyt kuuntelevan minua, vaan juoksi karkuun. Murahdin matalasti.
"Korkeintaan oppilaita. Heistä tuskin on mitään vaaraa", maukaisin nopeasti Hunajaviikselle. Kumppanini näytti vihdoinkin rentoutuvan. Lovijuovaa ei kuitenkaan kaksikon touhut huvittanut. Kolli kävi hakemassa pyydetyn kanin ja hautasi sen maahan leiriin vietäväksi. Nyökkäsin nopeasti Lovijuovalle.
"Tulkaa pois sieltä pensaikosta. Näimme teidät jo", Lovijuova maukaisi ärtyneenä.
"Saatte mahdollisuuden selittää", lisäsin, mutta ääneni ei ollut yhtä uhkaava kuin Lovijuovalla, "mutta mahdollisuuksia saatte vain yhden!"

// Jää? Roihu? Hunaja?

Nimi: Olkipuro

14.05.2017 11:30
Katsoin Matkijatassua silmät sirrillään ja hännänpää nytkähdellen. Naaraan katse kehotti ottamaan heittämänsä haasteen vastaan.
”Pistätkö paremmaksi?” tuo tuntui kysyvän pelkällä olemuksellaan. Hymähdin hiljaa ja astelin hänen ohitseen.
*Voit ehkä olla nokkela sanoissasi, mutta minua et tule koskaan voittamaan oveluudessa!* ajattelin ja kasvoilleni levisi omahyväinen virnistys.
”No, mennään sitten”, tuhahdin ja lisäsin sitten nopeasti mukamas järkyttyneenä: ”Ai niin, emme voikaan - et haluakaan oppia saalistamaan, voi harmi!”
Matkijatassu katsoi minua lievästi ärsyyntyneen näköisenä, mutta hillitsi kielensä ja tokaisi:
”En haluakaan.”
”Hyvä, sillä sitten et varmaan halua päästä koskaan soturiksikaan”, sanoin ja venytin selkääni. Oppilaan ilme vakavoitui.
”Et sinä uskaltaisi, uskaltaisi jättää minua oppilaaksi”, hän murisi ja paljasti minulle hampaansa. Pyörittelin silmiäni välinpitämättömästi.
”Miksen uskaltaisi? Minähän olen vain typerä karvakasa”, sihahdin katkerana ja käänsin hänelle selkäni.
”Mrrh, hyvä on - sinä voitit!” Matkijatassu ärisi ja paineli ohitseni leiriaukiolle.
*Tepsii aina*, hymyilin itsekseni ja hölkytin oppilaan perään.

Saavuttuamme rauhalliseen paikkaan, lähelle Jokiklaanin ja Tuuliklaanin rajaa, kehotin Matkijatassua pysymään hiljaa ja kuuntelemaan tarkoin, mitä minä sanoin hänelle. Soturioppilas oli vain murahtanut jotakin vastaukseksi ja lysähtänyt takamukselleen.
Ensimmäiseksi kerroin Matkijatassulle metsästäjän perussäännöt, kunnes siirryin opettamaan hänelle vaanimisasentoa. Hän osasi sen melko hyvin jo entuudestaan, vaikka en suostunutkaan myöntämään sitä hänelle ääneen.
Harjoiteltuamme jo jonkun aikaa sanoin:
”Nyt on aika siirtyä riistan jäljittämiseen.”
Matkijatassu katsoi minua tyrmistyneen näköisenä. Olin osunut arkaan paikkaan.
”Kyllä sinä tiedät, etten minä voi jäljittää!” hän sihisi vimmoissaan ja nyhti ruohoa kynsillään. Katsoin oppilastani tyynenä.
”Kyllä voit. Jäljittämiseen ei aina tarvita nenää”, murahdin ja heilautin korviani erään kitukasvuisen pensaan suuntaan, jonka juurella risteili monien pikkueläinten jälkiä.
”Voin opettaa sinulle kaikki kikkani, jos vain suostut kuuntelemaan minua”, sanoin ja väläytin tuolle pienen hymyn.

//Matkija? Toittis en hitannut liikaa. :D

Nimi: Matkijatassu

13.05.2017 20:59
Jäin leiriin, kun kokoontumiseen lähtevät kissat lähtivät vihdoin, Olkipuro mukaan lukien. Nyrpistin nenääni ärtyneesti. Olkipuro oli lähtenyt ja minä en! Nousin seisomaan häntä nykien ja astelin tuoresaaliskasalle jossa oli paljon kaneja. Tutkin kasaa jäätävästi, kun siinä olisi ollut vihollinen.
*Ei mitään!* ajattelin ja käännyin nopeasti pois päin kasasta. Ruokahaluni oli mennyt. Käpäliäni särki juoksemisesta ja kaikesta. En tuntenut mitään. En edes surua. Enkä vihaa. Käänsin katseeni Tähtiklaaniin päin joka sädehti jo pimenemällä taivaalla.
*Voi Tähtiklaani!* mietin ja retkahdin kyljelleni väsyneenä maahan. Suljin silmäni ja tyhjensin mielestäni kaikki ajatukset. Yksi ajatus kumminkin jäi mieleeni kalvamaan.
*Pitääkö Olkipuro minusta?*

Heräsin siihen, että joku tökki minua kylkeen.
"Matkijatassu? Oletko hereillä?" Tunnistin heti äänen ja nousin rivakasti ylös. Avasin vaaleanharmaat silmäni ja tuijotin Olkipuron meripihka silmiin rävähtämättä.
"Oli varmaan hienoa kokoontumisessa?" irvailin mestarilleni. Huomasin mestarini hallitsevan vihansa taidokkaasti.
"Niin oli ja nyt memenemme saalistamaan", hän sihisi hampaittensa välistä. Nostin kuonoani hivenen ylemmäs.
"En minä sitä oppisi!" ärähdin ja emoni pilkkaukset taas kaikuivat mielessäni. Häntäni piiskasi ilmaa vihaisesti ja korvani nykivät taakse päin niin että luimistin ne.
"Kyllä sinä opit jos vain tahdot!" Olkipuro tieuskaisi häntä viuhtoen maassa. Siristin silmiäni ja vilahdin mestarini vierestä leirin suuaukolle.
"Tule sitten!" huusin äkäisemmin, kuin olisi ollut tarkoitus.
"Jos tahdot oppia saalistamaan", matkin Olkipuron vihaista äänen sävyä täydellisesti.
*Pistätkö paremmaksi?* kysyin mielessäni ja osoitin sanani katseellani Olkipurolle joka varmaan tajusi ne.

//Olki? Sori jos hittasin liikaa xd

Nimi: Hunajaviiksi

13.05.2017 20:34
Luimistin säikähtäneenä korvani ja tunsin niskakarvojeni nousevan pystyyn. Kuolonklaanilaisia? Täällä? En minä vielä oikein hallinnut taistelua, metsästyksenkin vain jotenkin. *Ehkä voin kuvitella heidät hiirinä.* Ravistin päätäni karistaakseni typerät ajatukset. Vaistoni sanoivat vain, että minun tulisi juosta pakoon nyt heti. En kuitenkaan voisi, en Lovijuovan läsnäollessa. Ja minun pitäisi puolustaa klaaniani, minun tulisi noudattaa soturilakia. Astuin melkein huomaamattani vaistomaisesti lähemmäs Naaliturkkia, tunsin turkkiemme hipovan toisiaan ja sain hieman rohkeutta kollin lämmöstä ja hänen rauhoittavasta tuoksustaan. Kummankin kollin korvat olivat höröllään ja tarkkaavaisina.
"Mitä me teemme?" kuiskasin Naaliturkille. Haistelin itsekin ilmaa, ja kyllähän minä Kuolonklaanin tunnistin. *Entä jos Pikiviilto on täällä?* Häntä vastaan en vain haluaisi taistella. Vilkaisin kumppaniani. Hän ei kaiketi tiennyt kuiden takaisista tapaamisistamme.

//Naali? Sry mini :(

Nimi: Jalavatassu

13.05.2017 18:32
"Hmph", hymähdin. Miksi Toivokuiske ei voinut kertoa?
"Sanoitko jotain? mestarini kysyi merkitsevästi.
"En mitään mikä sinulle kuuluisi", sanoin ärsyttävästi.
"Hei, tehdäänpä nyt asiat kaikille selviksi. Olen mestarisi ja sinä tottelet minua. Ei mitääm vastaan marisemista. Onko selvä?" naaras toppuutti.
"Joo joo", mutisin.
*Pimeyden Metsä polkusi pimentäköön Toivokuiske!* Saavuimme viimein harjoituspaikalle. Välillämme vallitsi kiusaantunut hiljaisuus. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään.
"Se taisteluliike!" mestarini tokaisi viimein.
"No minäkälainen se on?"kysyin. Halusin oppia hyväksi taistelijaksi.
"Aloitamme perussivalluksella", mestarini sanoi. Hän näytti ilmassa miten hän sivalsi kuvitteellista kissaa.
"Tee perässä ja kynnet piilossa tietenkin", naaras opasti. Kokeilin sivaltaa Toivokuisketta niinkuin tämä oli näyttänyt.

//Toivo?

Nimi: Naaliturkki

13.05.2017 13:34
Raahasin edelleen rusakkoa suussani, kunnes löysin sopivamman montun ja pudotin sen siihen. Kaivoin hiukan hiekkaa sen päälle, jotta mikään petoeläin ei haistaisi sitä. Huomasin Lovijuovan katselevan yhä epäilen kohti Hunajaviikseä. Murahdin vatalasti ja astelin rajan tuntumaan. Jokin ei aivan täsmännyt. Lovijuova ravasi luokseni ja katseli kohti korkokiviä.
"Kaikki hyvin?" tuo kysyi matalasti. Pystyin jonkin aikaa vaiti ja annoin tuulen kulkea virkistävästi turkkini läpi. Käänsin nopeasti katseeni Hunajaviikseen ja sitten Lovijuovaan.
"Ai Hunajaviiksen lisäksi?" kysyi jännittyneenä ja uhmakkaana. Lovijuova tuhahti.
"Hyvin hauskaa. Tiedät, että en vielä luota häneen, mutta sinun olemuksessasi on jotakin vikaa", Lovijuova sihahti aluksi, mutta tyyntyi loppua myöten. Nyökkäsin Lovijuovalle nopeasti ja suuntasin katseeni kohti Kuolonklaanin reviiriä.
"Laimea kulonklaanilaisen haju kulkee meidän puolellamme. Luulin, että tuo klaani kunnioittaisi edes rajoja", murahdin. Lovijuova naurahti ivallisesti.
"Turha luulo."

// Hunaja? Sori jäi vähä huonoon kohtaan

Nimi: Hunajaviiksi

12.05.2017 08:10
Katsoin avuttomasti, miten Naaliturkki asteli pois luotani. Hän asettui rusakon toiselle puolelle, Lovijuova oli suunnilleen häntä vastapäätä. *Mitä minun pitäisi tehdä?* Hetken epäröityäni astuin lähemmäs rusakkoa, niin hiljaa ja matalana, kuin mahdollista. Yhtäkkiä jokin rasahti lähellä ja riistaeläin nosti varautuneena katseensa. Silloin Lovijuova ja Naaliturkki säntäsivät sitä päin ajaen rusakkoa luokseni. Jähmetyin, kun se juoksi minua kohti, mutta hetken empimisen jälkeen loikkasin rusakon päälle ja puraisin sitä niskasta. Eläin valahti veltoksi hampaissani. Naaliturkki ja Lovijuova ravasivat luokseni.
"Mitä minä sanoin", kumppanini naukui virnistäen mustalle kollille. "Hyvä, Hunajaviiksi!"
"Se oli vain tuuria", naukaisin hiljaa vähätellen, vaikka olinkin hyvin ylpeä itsestäni. Naaliturkki hymyili ottaessaan kanin puoledtani hampaisiini. Jatkoimme matkaa Kuolonklaanin rajalle päin. Tunsin navakan tuulen vasten kasvojani, ja hidastin askeliani. Lovijuova tuhahti hiljaa ja ohitti minut. Kurtistin kulmiani, tuuliklaanilaiset olivat nopeampia, se tarkoitti, että minun pitäisi pystyä juoksemaan heidän vauhtiaan, jos halusin kuulua klaaniin. Mutta jalkani olivat lyhyet, ainakin lyhyemmät, kuin muilla kissoilla, ja juoksemiseni oli hidasta. Jäätyäni jälkeen Naaliturkki kohotti häntäänsä ja partio pysähtyi odottamaan minua. Lovijuova katsoi minua halveksien, muttei ehkä ihan niin ärsyttävästi, kuin aiemmin.

//Naali?

Nimi: Toivokuiske

12.05.2017 07:44
Oli aamu kun heräsin. Nousin ylös ja verkkaisesti aloin kävelemään kohti oppilaita, jotka olivat juttelemassa aamulla tuoresaaliskasan lähistöllä. Jalavatassu ei ollut heidän seurassaan ja arvelin hänen vielä nukkuvan. Odotin Jalavatassua kunnes tuo olikin jo astelemassa luokseni. Taivas oli pilveetön ja ilma todella raikas. Mahtava sää lähteä taisteluharjoituksiin. Jalavatassu nyökkäsi tervehdykseksi.
"Huomenta, lähdetään harjoittelemaan taistelua. Oletko sinä jo valmis?" lausahdin ja nousin ylös paikaltani, johon olin istuutunut.
"Olen valmis", Jalavatassu vastasi ja nuolaisi nopeasti rintaansa pari kertaa. Lähdin kävelemään kohti leirin uloskäyntiä harmaa kollikissa takanani tallustaen. Minulla oli mielessäni hänelle jo pari liikettä mitä voisimme harjoitella. Tietysti ne olivat perusliikkeitä, niitä hänen pitäisi harjoitella. Kun perusliikkeet ovat hallussa voisin opettaa hänelle jotain vaikeampaakin, jos aikaa jää.
"Mitä teemme?" oppilaani kysäisi. Naurahdin hiljaa ja vilkaisin lapani yli.
"Näet sen sitten", vastasin huvittuneena.

//Jalava? Sori ku en kerinny kirjoittaan aikaisemmin ://

Nimi: Kirvamiete

11.05.2017 21:52
Routakukan kehräys kaikui korvissani roikottaessani painavaa kania hampaissani. Ylpeys pursui sisälläni, ja olin onnistunut ajamaan ajatukset Helmiloisteesta ja pennusta pois mielestäni. Aloin saada takaisin sitä tuttua röyhkeyttä ja ilkikurisuutta, mikä vielä edellisenä päivänä minulta oli puuttunut. Olin juuri saanut saaliiksi mahtavan suuren kanin, ja kanssani metsällä oli naaras, jota hyvinkin voisin hieman härnätä. Virnistin jäniksen takaa ja pudotin saaliin sitten maahan. Huiskaisin hännällän ilmaa ja ravistin sitten hieman turkkiani. Siihen oli tarttunut vähän irtolikaa, joten ne leijalivat maahan ravistukseni seurauksena. Lipaisin huuliani ja iskostin siniset silmät Routakukan silmiin. Hymähdin hänen hivenen ärtyneelle ilmeelleen.
"Tänään riista liikkuu hyvin", naukaisin mahtipontisesti. "Haluatko jatkaa saalistusta?" Rinnassani tuntui tuttua kipinöintiä, kun tuntui että tilanne oli minu hallinnassani. Routakukka katseli minua lievästi inhoten, mutten sntanut sen häiritä.
"Minä ainakin jatkan saalistusta vaikket sinä jatkaisikaan. Ja voit vaikka saada kiinni jotain muutakin kuin saalista", naukaisin hyvin vihjaavaan sävyyn, ja liikahdin lähemmäs Routakukkaa. Naaras perääntyi askeleen, mutta en välittänyt. Virnistin leveästi, sillä tällaisesta minä pidin. Oli hauskaa virnuilla Routakukalle ja esittää olevansa kaiken herra.

// Routa? Tuli sekava ja outo XD

Nimi: Naaliturkki

11.05.2017 20:19
Huomasin sivusilmällä Hunajaviiksen ahdistuneisuuden, mutta heilautin vain korviani. Naaras oli nyt tuuliklaanilainen ja hänen täytyisi opetella tutustumaan oman klaaninsa kissoihin. Valitsin Lovijuovan siksi, että hän oli varmasti yksi Hunajaviikseä eniten vastaan oleva kissa, mutta hän oli myös ystäväni. Siispä Lovijuova ja Hunajaviiksi saisivat tulla toimeen vaikka mikä olisi. Ravasin hieman lähemmäs Hunajaviilseä ja huomasin Lovijuovan varautuneen katseen.
"Ei mitään henkilökohtaista, mutta hän on hyvä metsästämään", maukaisin nopeasti ja palasin alkupaikalleni, partion kärkeen. Nostin häntääni merkiksi pysähtyä ja haistelin ilmaan.
"Haistatko sinäkin tuon?" kysyin pää kääntyneenä kohti Lovijuovaa. Soturi nyökkäsi ja katsahti vasemmalle kohti nummia. Rusakon korvat erottuivat hiljalleen kasvavan heinän seasta.
"Hiivi sen taakse, minä säikäytän sen", maukaisin soturille. Lovijuova nyökkäsi. Pian mustan kissan katse siirtyi Hunajaviikseen.
"Ja mitä tuo mahtaa tehdä? Katsoa vierestä?" tuo maukui hieman varautuneena ja otti askelia kauemmas. Tyydyin naurahtamaan, joka selvästi aiheuttu hämmennystä Hunajaviiksessä, että Lovijuovassakin.
"Usko pois. Hän on loistava taistelija ja metsästäjä entiseksi parantajaksi. Olisitoa nähnyt hänet kun olin oppilas ja häätämäss häntä reviiriltämme", maukaisin harvinaisen hyväntuulisena. Lovijuova kohotti kulmaansa yllättyneenä.
"Olisimoa vain", tuo murahti. "Hyvä on, mutta vauhtia. Tuo rusakko karkaa pian."
Niine sanoineen Lovijuova lähti tassuttelemaan hitaasti ja hiljaa kohti rusakkoa. Käännyin kohti Hunajaviikseä.
"Jos se juoksee sinua kohden, säikäytä se", ohjeistin. Lovijuova ei ollut päässyt vielä kauhean kauaksi, joten voisin antaa hänelle viimehetken ohjeita.
"Kolmiomuodostelma!" sihahdin Lovijuovan perään. Aluksi luulin, et hän ei kuullut, sillä soturi jatkoi vain matkaansa. Pian tuo kuitenkin kääntyi ja nyökkäsi.
"Hyvä", murahdin turhautuneena. Hän olisi voinut aiemminkin sanoa, että kuuli.
"No niin", käännyin Hunajaviiksen puoleen, "nyt mennään."
Suuntasin vaistomaisesti toiselle puolelle rusakkoa kuin Lovijuova. Kaikki riippuisi nyt tästä hetkestä. Toivoin kovasti, että Lovijuova vakuuttuisi Hunajaviiksestä ja voisi luottaa häneen.

// Hunaja?

Nimi: Hunajaviiksi

11.05.2017 18:44
Seurasin katseellani Pantteriviimaa, joka kulki partionsa mukana pois. Käännyin sitten kumppanini puoleen. Hänen kasvoillaan oli hiukan kireä ilme.
"Naaliturkki, tiedän, ettei kaikki ole kohdallaan", naukaisin tutkien kollin katsetta. "Puhuiko hän minusta? En ihmettele kyllä, olen selvästi suosituin puheenaihe."
Naaliturkki räpäytti meripihkanvärisiä silmiään ja nyökkäsi sitten.
"Hän kaiketi epäilee uskollisuuttani", maukaisin hiljaa. No, totta kai epäili, olin vasta muuttanut tänne toisesta klaanista. Vieläkään en oikein pystynyt kutsumaan itseäni tuuliklaanilaiseksi.
"Tule", Naaliturkki sanoi yllättäen ja kääntyi jonkun kissan suuntaan.
"Mihin?"
"Tulet kanssani metsästyspartioon, otetaan mukaan vaikka Lovijuova", varapäällikkö sanoi ja lähti jonkun mustan kollin luo. Vavahdin hieman, kun huomasin kollin olevan se kolli, joka tultuani tänne oli melkein hyökännyt kimppuuni. Onneksi Ruusupiikki oli pelastanut minut silloin tilanteesta. *Hän on siis Lovijuova.*
Lähdimme leiristä Naaliturkki joukon kärkenä. Oloni tuntui kiusalliselta Lovijuovan kanssa samassa partiossa, ja näin hänen luovan vähän väliä epäluuloisia silmäyksiä suuntaani. Kiristin tahtiani ja saavuin Naaliturkin vierelle. Hän katsahti minuun sivusilmällä, mutta arvasi kai luimistetuista korvistani ja ahdistuneesta katseestani, mistä oli kysymys.

//Naali?

Nimi: Naaliturkki

11.05.2017 15:09
Hymähdin hiukan. Leirissä oli hiukan autiota. Kissat olivat juuri saapuneet kokoontumisesta. Itse olin kulkenut kissajoukon perässä, varmistaakseeni että kaikki olivat mukana. Kaikki olivat ehtineet jo nukkumaan heinikon sekaan, joten leiri oli onton näköinen. Istahdin vielä leirin reunalle katselemaan taivaalla tuikkivia tähtiä. Tänä yönä kuu oli ollut täysi koko ajan eikä ollut vaipunut pilvien taa. Se oli hyvä merkki. Lopulta uni saavutti minut turhankin nopeasti ja aloin haukottelemaam. Kumppanini Hunajaviiksi oli mennyt nukkumaan jo jonkin aikaa sitten. Tassuttelin rauhassa muiden kissojen lämpimien kehojen luokse ja suljin silmäni.

Heräsin aamulla muiden kissojen ääniin. Raotin hieman silmiäni ja huomasin kauempana Pantteriviiman tassuttelevan minua kohden. Nostin pääni ylös ja katsoin tuota kummissaan.
"Onko jokin vikana?" kysyin soturilta ja tähystelin leiriä. Mitään merkkejä taisteluista tai vastaavista ei ollut. Kaikki oli hyvin. Miksi Pantteriviima oli siis tullut luokseni? Kurtistin kulmiani odottaessani soturin vastausta.
"Veikö kissa kielen?" maukaisin, kun huomasin kissan ajattelevan jotakin aivan muuta. Käännyin katsomaan Pantteriviiman katseen suuntaan ja huomasin sen olevan nauliintuneena Hunajaviikseen. Murahdin matalasti ja katsoin haastavasti Pantteriviimaan.
"Voisitko lopettaa!?" ärähdin lopulta ja loikkasin pystyyn. Pystyin hädin tuskin pitämään kynteni piilossa. Oli todella inhottavaa, että soturi katsoi kumppaniani noin pitkään. Pantteriviima siirsi vihdoinkin katseensa minuun ja siristi silmiään.
"Kuinka voit luottaa häneen? Hän oli varjoklaanilainen", soturi nopelta maukaisi jäykästi.
"Luotan häneen yhtä paljon kuin kynsiini. Ja jos sinulla on ongelma Hunajaviiksen kanssa, sinulla on myäs ongelma minun ja kynsieni kanssa", sihahdin varoittavasti. Kynteni valuivat hitaasti esille ja painautuivat hiekkaan. Pantteriviima huomasi sen ja otti askeleen taemmas. Samalla tuon katse siirtyi taakseni. Kumppnini hölkkäsi vierelleni hymyilen.
"Huomenta", naaras maukaisi. Pantteriviima nyöjkäsi nopeasti, mutta sai vastansa minun kylmän katseeni. Hunajaviiksi aisti välillämme olevan jännittyneisyyden.
"Onko jokin vialla?" naaras kysyi hiukan epävarmana. Pudistin päätäni.
"Kaikki hyvin", murahdin ja katsoin edelleen toista soturia varoittavasti.
"Aivan niin. Kysyin vain aamun partiosta. Mietin vain, eikö sinun pitäisi olla jo järjestämässä niitä?" Pantteriviima kysyi pisteliäästi.
"Kun kerran sinulla on noin kiire, nouda Liskoloikka, Routakukka ja Matkijatassu mukaasi rajapartioon", napautin takaisin. Pantteriviima vain nyökkäsi.
"Kuten haluat, arvon varapäällikkö." Soturi kumarsi ärsyttävästi ja nelisti tiehensä. Sihahdin matalasti ja katsoin tuon menoja.
*Sanakin kumppanistani ja saat kynteni niskaasi!* ajattelin raivoissani.

// Hunaja?

Nimi: Olkipuro

10.05.2017 20:08
Tänä yönä oli täysikuu. Liitotähti oli ilmoittanut jo aiemmin päivällä kokoontumiseen lähtevät kissat, ja minä olin kuulunut heihin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin mukaan kokoontumiseen, jonka vuoksi olin melko täpinöissäni tästä illasta.
Matkijatassu ei ollut päässyt mukaan, mutta ei se minua juuri liioimmin haitannut, sillä meidän välimme olivat olleet viime aikoina melko huonot, joten en kaivannut häntä riitelemään kanssani muiden klaanien ollessa läsnä.
Halusin antaa itsestäni hyvän kuvan, joten olin sukinut turkkini mahdollisimman hyvin. Varoin menemästä kovin mutaisiin paikkoihin, jotteivat tassuni menisi likaisiksi, mutta tiesin sen olevan lähes mahdotonta, sillä matkan varrella oli melko varmasti monen monia liejuisia kohtia, jotka joutuisimme tahtomattammekin ylittämään.
Oli jo hieman hämärää, ja kissat olivat alkaneet pikkuhiljaa hivuttautua lähemmäs sisäänkäyntiä, sillä Liitotähti mitä ilmeisemmin astuisi pian ulos pesästään ja ilmoittaisi, että lähtisimme nyt.
Tassuttelin Toivokuiskeen luo, joka suki parhaillaan itseään sisäänkäynnin lähettyvillä. Naaras nosti katseensa minuun ja väläytti pienen hymyn.
”Hei, Olkipuro. Jännittääkö?” hän kysyi.
”Vähän”, myönsin ja heilautin häntääni hermostuneena. Tämä oli niitä harvoja päiviä, jolloin minua jännitti ihan huomattavasti. Yleensä en näyttänyt jännitystäni muille, mutta kun menisi ja tapaisi kaikki neljä muuta klaania yhdellä kerralla... Huhhuh!
”Lähdemme pian!” Liitotähden huudahdus sai minut palaamaan takaisin maanpinnalle. Käännyin katsomaan mustaa naaraskissaa, joka pujotteli sulavasti kissojen välitse Naaliturkin, varapäällikkönsä, luo. He keskustelivat hiljaa keskenään, kunnes päällikkö nyökkäsi ja jolkutti aivan sisäänkäynnin eteen. Naaliturkki pyysi kissoja asettumaan Liitotähden perään ja kehotti heitä olemaan hiljaa.
Menimme Toivokuiskeen kanssa joukon hännille. Hänen oppilaansa, Jalavatassu, seisoi meidän edessämme. Oppilas näytti keskustelevan parin muun oppilaan kanssa jostain melko kiinnostavasta asiasta ilmeistä päätellen.
Kissajoukon hiljennyttyä, Liitotähti sanoi meille muutaman sanasen ennen lähtöä. Sen jälkeen hän pujahti sisäänkäynnin kautta ulos muut vanavedessä seuraten.
Katsahdin tummenevalle taivaalle, jolla hehkui himmeänä muutama tähti.
*Antakaa tämän kokoontumisen mennä hyvin!*

Saavuttuamme kokoontumispaikalle, erotin Kuolonklaanin ja Jokiklaanin tuoksut. Varjoklaani ja Myrskyklaani eivät siis olleet vielä saapuneet.
Liitotähti loikki Puhujankiven luo, jossa Kuolonklaanin ja Jokiklaanin päällikkö seisoivat hyvän matkan päässä toisistaan. Heidän välillään vallitsi selvästikin jonkinlainen jännitys.
Muutkin tuuliklaanilaiset näyttivät hajaantuneen omille teilleen, joten miksen myös minäkin?
Kuljeskelin kissajoukon seassa vilkuillen ympärilleni uteliaana. Oli kaikennäköistä ja -kokoista kissaa; hoikkaa ja pulskaa, vanhaa ja nuorta.
”Varjoklaani tulee!” joku kissoista huudahti, ja silloin katseeni singahti muiden klaanien ylitse Nelipuitten takaa ilmestyviin kissoihin. Yksi kissoista loikkasi Puhujankivelle muiden päälliköiden seuraksi, joten arvelin hänen olevan Varjoklaanin päällikkö.
Huomasin erään varjoklaanilaiskollin, joka katseli muita kissoja silmät ohuen ohuiksi viiruiksi kavenneina. Päätin mennä juttelemaan hänelle:
”Hei! Minun nimeni on Olkipuro. Kuka sinä olet?”

//Tihku?

Nimi: Hunajaviiksi

10.05.2017 17:59
Huokaisin helpotuksesta, Naaliturkin mielen päällä ei ollut ollut mitään vakavampaa. Hymyilin huojentuneena. *Niin selviämme.* Onneksi olin tavannut Naaliturkin, hän tukisi minua, kun sitä tarvitsin.
"Olet oikeassa", naukaisin ja katsoin kollia rakastavaisesti, "kiitos, kun olet kumppanini."
Kosketin nopeasti hänen kylkeään kuonollani.
"Jatkammeko matkaa?" kysyin ja astahdin taaksepäin. Naaliturkki nyökkäsi ja lähti juoksemaan edelläni kohti jokea. Seurasin häntä mieliala korkealla. Oloni tuntui kevyeltä, oli hiirenkorva, sää oli uoea ja Naaliturkki oli vierelläni. Sallitusti. Otin innokkaan pyrähdyksen kumppanini edelle ja loikin vähän pentumaisesti eteenpäin kohti virtaavaa vettä. Tunsin käpälieni hiukan kihelmöivän jännityksestä, en ollut koskaan nähnyt jokea näin läheltä. Täällä se kuitenkin oli jyrkän rotkon pohjalla.
"Ole varovainen", Naaliturkki naukui kun saavuimme joen luo. Huiskaisin hännälläni merkiksi, että olin kuullut. Astelin jyrkänteen reunalle ja katsahdin alas kuohuvaan veteen.
"Vau."
Asetuin maahan makaamaan, sillä seistessäni tunsin hiukan huimausta. Työnsin pääni edemmäs ja tuijotin jokea. Tuuliklaanilaiset eivät kalastaneet, niin kuin jokiklaanilaiset, tarkemmin ajatellen se oli heille muutenkin mahdotonta. Rotko oli vaarallinen, varomattomammat kissat voisivat kuolla täällä.
"Tule, ei jäädä tähän koko päiväksi. Jatketaan Jokiklaanin rajaa pitkin Nelipuiden suunnalle."
Nyökkäsin Naaliturkille ja lähdin jälleen kollin perään.

Viimein saavuimme takaisin leiriin.
"Tassuni ovat mennyttä", valitin ja venyttelin jalkojani. Olimme kiertäneet reviirin joka kolkan, ja olin väsyneempi, kuin pitkään aikaan. Katsahdin taivaalle. Ilta oli jo onneksi tulossa, ensimmäiset tähdet tuikkivat jo taivaanrannassa pimenevällä taivaalla. Katsahdin ympärilleni. *Missä on parantajan pesä?* Ravistin sitten päätäni, ei, en ollut enää parantaja, enkä edes soturi, olin oppilas. Nukkuisin oppilaiden pesässä, Naaliturkki nukkuisi soturien. Kuitenkaan en nähnyt missään mitään pesältä näyttävää, klaanin kissat olivat osa asettuneet taivasalle makoilemaan ja sulkeneet silmänsä.
"Ai niin! Eikö Tuuliklaanissa nukutakin taivasalla?" varmistin Naaliturkilta. Kolli nyökkäsi. *Se voi olla ihan mukavaa*, tuumin. Näkisin tähdet paremmin, kuin pesästä ne näkisin.

//Naali? Jäi vähä huonoon kohtaan mut saat päättää meneeks ne kokoontumisee vai jääkö leiriin cx

Nimi: Jalavatassu

10.05.2017 17:43
"Oletko aivan varma?" kysyin viekkaasti. Halusin tietää Toivokuiskeen salaisuuden. Eikö Lepakkoliito ollutkaan ainoa soturilain rikkoja?
"Äh, ei kuulu sinulle", mestarini sanoi melkein vihaisena. Pudistin turhautuneena päätäni ja käänsin katseeni taas eteen. Takana kulkeva naaras oli uskomattoman jääräpäinen silloin, kun tämä päätti olla kertomatta jotain. Nelipuut lähestyivät. Olikohan muilla klaaneilla salaisuuksia? Myrskyklaani oli jo paikalla. Samoin Jokiklaani. Varjoklaani ja Kuolonklaani puuttuivat. Asetuimme Jokiklaanin viereen. Näin juuri miten joukko Varjoklaanilaisia saapui kokoontumiseen. Odotimme Kuolonklaania. Viimein se saapui. Korppitähti astui esiin.
"Riistaa on alkanut löytyä kunnolla", Korppitähti aloitti.
"Olemme menettäneet kissoja paljon viime aikoina. Leopardiloikka, Usvahäntä ja Vinhasiipi ovat kuolleet vanhuuteen. Myös Hehkutassu, Suopentu, Terhotassu, Hiiliturkki, Tyrnitassu ja Halavatassu ovat kuolleet", Myrskyklaanin päällikkö naukui surullisena.
-"Vielä yksi asia, Hiilloslumo tappoi Utukatseen",päällikkö naukui vakavana. Aukiolla kohahti.
"Mutta karkorimme häner klaanista", päällikkö päätti kertomuksensa.

//Toivo?

Nimi: Toivokuiske

10.05.2017 17:16
Olimme lähteneet askeltamaan kokoontumiseen, jossa kaikki metsän viisi klaania tapaisivat nelipuiden luona. Jalavatassu oli tehnyt omasta mielestäni äskettäin oudosti. Kissa oli katsonut kuuta ja sitten sylkäissyt maahan. Olin kysynyt häneltä mitä hän tekee, mutta hän oli vain sanonut: 'En mitään.' Noh, halusin luottaa oppilaaseen ja uskoin hänen puhuvan totta. Harmaa sinisilmäinen kolli asteli reippaasti vierelläni. Hänestä tulisi joskus oiva soturi Tuuliklaanille. Yhtäkkiä minua alkoi jännittämään. Mitä jos Mutinakieli olisi Kuolonklaanin kissojen joukossa? Kollikissa katsoi minua kohottaen kulmiaan ja siristävän sinisiä silmiään.
"Mkä sinullekin tuli?" kollioppilas kysyi ja katsoi edelleen minua. Pyöräytin silmiäni turhautuneena, en todellakaan kertoisi asiaa Jalavatassulle, enkä muillekaan. Huokaisin hiljaa ja hymähdin.
"Kunhan mietin yhtä juttua", maukaisin.
"Mitä juttua?" Jalavatassu lausahti kysymyksen. Lisäsin tassuihini enemmän vauhtia ja oppilas jäi hieman jälkeen kunnes tuo otti minut jälleen kiinni. Hiljensin jälleen vauhtiani ja ajattelin vastata.
"Sellaista juttua joka ei kuulu sinulle", selitin mahdollisemman ystävällisesti oppilaalleni. Jäin odottamaan harmaan kollin vastausta.

//Jalava?

Nimi: Jalavatassu

10.05.2017 16:33
Oli tullut ilta. Tuuliklaanin kissajoukko oli lähdössä kokoontumiseen. Täysikuu paistoi kirkkaana. Taivaalla oli vain yksi pieni pilvenriekale joka saattaisi peittää sen. Kissoja katsellessani muistin että minäkin lähden kokoontumiseen. Löntystin mestarini luokse. Minua jännitti. Tämä oli eka kokoontumiseni. Jännityksen väristys kulki lävitseni.
"Jännittääkö?" Toivokuiske kysyi.
"Ei", valehtelin. Otin kasvoilleni ankaran ilmeen. Halusin tehdä vaikutuksen vaikka olinkin oppilas. Muiden klaanien oppilaiden pitäisi tietää pysyvänsä poissa tieltäni. Jono lähti yhtäkkiä liikkeelle. Kävelin ripeästi mestarini perässä nummille. Ei tuullut lainkaan. Se pieni pilvenriekale pysyi paikallaan.
*Pimeydenmetsä sinut pimentäköön* Katsoin kuuhun näin ajatellessani. Tähtiklaani oli ihan turha juttu. Sylkäisin maahan.
"Mitä sinä teet?" Toivokuiske kysyi.
"En mitään", vastasin varmana.

//Toivo?

Nimi: Naaliturkki

10.05.2017 15:05
Nyökkäsin Hunakaviikselle. Hän oli onneksi ohjannut keskustelun oikeille raiteille. Pelkäsin aluksi Hunajaviiksen ajattelevan jotakin aivan muuta. Esimerkiksi sitä, että en enää välittänyt hänestä ja tahdoin hänestä eroon. Se vasta olisikin ollut kauheaa.
"Tiedätkö mitä?" maukaisin harkittua sanojani. Hunajaviiksi väräytti hieman viiksiään, sillä oli ilmeisesti jännittynyt tilanteen johdosta.
"Niin...?" Hunajaviiksi maukaisi matalasti ja odottavasti. Huokaisin hiukan. Minun täytyisi muotoilla sanani nyt todella hyvin. Pienikin väärä liike ja voisin menettää hänet. Ajatukset saivat niskakarvani pystyyn. Entä jos minä oikeasti sattuisin Hunajaviiksen tunteita?
*Ei!* huudahdin pääni sisällä. En pystyisi tehdä sitä. Naaras oli luopunut jo niin paljosta.
"Tarkoitan sitä", aloitin painokkaasti ja otin askeleen lähemmäs Hunakaviikseä, "välillämme oli muuri, mutta yhdessä me tuhosimme sen."
"En ymmärrä mitä haet takaa", Hunajaviiksi maukui hiukan epävarmana ja katsoi minua. En irrottanut katsettani kumppanini lehden vihreistä silmistä.
"Haen takaa sitä, että selviämme yhdessä myös tästä."

// Hunaja?

Nimi: Lepakkoliito

10.05.2017 14:25
//unta
Tassutin kevyin askelin nummilla. Kaikkialla näytti olevan täysin tyyntä. Puut eivät huojuneet miltei lainkaan, hiirenkorvan aikana kasvava ruohikko ei aaltoillut voimakkaasti tuulen mukana niin kuin yleensä se teki. Kuulin vain hentoa linnun viserrystä ja kaukana kantautuvia kaksijalkojen ääniä. Tunsin niskakarvojeni alkavan nousta pystyyn ja tunsin, kuinka huomaamattani laitoin kynteni esille ja painoin ne kiinni vihertävään ruohoon. Jonkin täytyi olla nyt vinosti. Minä tiesin sen. Jopa heiveröinen kosketus maahan, ruohikkoon, tuntui iljettävältä. Ruoho tuntui kylmältä ja kostealta, mutta aurinko kuitenkin porotti taivaalla kirkkaasti.
*Hyvä Tähtiklaani, mitä tapahtuu? Missä kaikki ovat ja missä minä olen?*Inhottava epävarmuuden aalto hyökyi sisälläni, kuin lammessa väreilevä vesi. Epävarmuus vaihtui hiljalleen kauhuksi ja siitä paniikiksi. Mutta samalla hetkellä maa vain katosi allani ja minä syöksyin loputtomaan kuiluun ja katosin lopullisesti. Minusta tuntui kuin kukaan, ei kukaan enää​ koskaan​ löytäisi minua.

Säpsähdin hereille. Makasin hervottomana kylmässä ja kosteassa maassa. En voinut liikauttaa jäsentänikään, mutta olin silti jostan kumman syystä hereillä. Olin täysin avuton. Kun maa oli allani kadonnut tajusin, että tämä kaikki täytyi olla vain unta. Niin kuin nytkin. Mutta ei, ei todellakaan hyvää unta. Tämä tuntui ainoastaan painajaiselta. Minuutit tuntuivat matelevan hitaasti eteenpäin enkä voinut muuta kuin maata. Olin vain paikoillani, tuskin pystyin silmäänikään räpäyttämään. En pystynyt huutamaankaan. Laitoin silmäni kiinni ja toivoin nukahtamista. Tunsin hiljalleen kuinka vaivuin hiljalleen unen maahan. Se tuuditti minua lempeästi ja vihdoin nukahdin.

//hereillä
Hiki virtasi kasvoillani, kun säpsähdin hereille sorureiden pesässä. Auringon valo oli jo tulvinut sisälle pesään, joten päättelin että olisi luultavasti jo aurinkohuippu.
*Näinkö pitkään minä tosiaan nukuin?* ihmettelin kummastuneena. Nousin jaloilleni ja ravistelin turkistani makuualusten hiput pois. Suin sotkuisen turkkini mahdollisimman kiiltäväksi ja sileäksi, ja tassutin ulos sotureiden pesästä. Vilkaisin tuoresaaliskasaa ja päätin mennä saalistamaan. Tassutin ulos Tuuliklaanin leiriristä rivakasti ja vähän matkan päästä pydähdyin haistelemaan ilmaa. Haistoin vahvasti jossain lähelläni hiiren. Samassa näin pienen hiiren kipittävän suoraan käpälieni eteen. Nopeasti painoin sen maata vasten ja ennen kuin se ehti vinkaistakkaan putaisin siltä jo niskat poikki.
"Miten sinä suoraan käpäliini ajauduit?" nau'uin huvittuneena hervottomalle hiirelle. Jatkoin vielä saalistusta hetken, kunnes palasin takaisin leiriin mukanani aluksi saalistamani hiiri ja vielä pieni jänis, jonka olin myöhemmin napannut.

//Joku?

Nimi: Jalavatassu

10.05.2017 08:13
Katsahdin ärtyneenä nenä pystyssä kulkevaan oppilaaseen. Mikä tuota oikein vaivaa? Näin jonkun perhosen lentävän ohi. Rupesin ottamaan sitä kiinni. Läpsin sitä ja hypin samaan aikaan.
"Tuota menoa sinusta ei tule koskaan soturia", Toivokuiske sanoi.
"Pyh!" sanoin ylpeästi. Minä näytän vielä Toivokuiskeelle. Kun minusta tulee soturi, hän saa tuntea kostoni. Minä kostan kaikille. Silmäni leimusivat ja karvani olivat pystyssä. Näytin kai hieman hassulta.
"Jalavatassu ei se perhonen sinua syö", mestarini puhui minulle uudestaan.
"Lähdetään harjoittamaan saalistustaitojasi", naaras sanoi. Silensin karvani ja kävelin lannistuneena mestarini perään.

//Toivo? Ei oo kyl mikää pakko jatkaa jos ei halua

Nimi: Hunajaviiksi

09.05.2017 22:28
Katsoin kysyvästi Naaliturkkia. Mitä kolli oikein ajoi takaa tuolla? Käänsin katseeni jonnekin muualle ja muistelin ensimmäistä tapaamistamme. Olimme silloin olleet vielä epävarmoja suhteestamme, emmekä oikein tienneet toisistamme. Kuitenkin ajan myötä olimme oppineet rajastanaan toisiamme eri tavalla. Mutta entä ensimmäisellä kerralla, kun tapasin hänet? Mitä minä tunsin? Räpäytin pari kertaa silmiäni ja huokaisin syvään.
"Minä tunsin muurin välillämme, tietysti, koska olimme eri klaaneista", aloitin ja katsoin taas Naaliturkin syvän meripihkaisiin silmiin. "Mutta sellaisen, jonka voisi ylittää. Vain sen takia, että rakastin sinua niin paljon."
Yritin nähdä Naaliturkin katseesta jotain, mutta en erottanu hänen silmistään mitään. Hän näytti miettiväiseltä, enkä ollut lainkaan varma, kertoisiko hän minulle sittenkään, mitä ajatteli. Katuiko hän kumppanuuttamme? Tai jotain muuta? Epävarmuus valtasi minut, en tiennyt, olinko tehnyt jotain, mikä oli saanut Naaliturkin sellaiselle tuulelle.

//Naali?

Nimi: Hunajaviiksi

09.05.2017 21:53
Katsoin kysyvästi Naaliturkkia. Mitä kolli oikein ajoi takaa tuolla? Käänsin katseeni jonnekin muualle ja muistelin ensimmäistä tapaamistamme. Olimme silloin olleet vielä epävarmoja suhteestamme, emmekä oikein tienneet toisistamme. Mitä minä tunsin?
"Minä tunsin muurin välillämme, tietysti, koska olimme eri klaaneista", aloitin ja katsoin taas Naaliturkin syvän meripihkaisiin silmiin. "Mutta sellaisen, jonka voisi ylittää. Vain sen takia, että rakastin sinua niin paljon."
Yritin nähdä Naaliturkin katseesta jotain, mutta en erottanu hänen silmistään mitään. Katuiko hän kumppanuuttamme? Tai jotain muuta? Epävarmuus valtasi minut, en tiennyt, olinko tehnyt jotain, mikä oli saanut Naaliturkin sellaiselle tuulelle.

//Naali?

Nimi: Matkijatassu

09.05.2017 20:05
Nousin ärtyneenä ylös. Suin karvani nopeasti siisteiksi ja harpoin pois pesästä. Törmäsin Jalavatassuun.
"Pois tieltä köntys!" karjaisin oppilaalle karvat pystyssä. Jalavatassu säikähti ja hyppäsi pois tieltäni. Mulkaisin jäätävästi oppilasta ja juoksin pois paikalta.
"Olisit ollut vähän ystävällisempi hänelle!" Olkipuro tiuskaisi vieressäni. Nostin korvani pystyyn. Viha kiehui sisälläni. Käännähdin ympäri silmät leiskuen.
"Viimeisen kerran! Älä määräile minua! Olen jo oppilas!" rääyin kammottavasti. Olkipuro veti huulensa irveen.
"Olen mestarisi Tähtiklaanin tähden!" mestarini huusi karvat pystyssä. Käännyin ja säntäsin juoksuun. Vihani oli vaihtunut suruun.
*Miksi pilana aina kaiken?* mietin ja juoksin nopeasti, kuin lintu taivaalla lentäen pois leiristä kohti jotain.
*Olen typerys!* Avasin suuni avuttomaan pyyntöön.
"Tähtiklaani!" huusin enne, kun lysähdin maahan makaamaan.
"Voi miksi minä?"

//Olki saa jatkaa? xd

Nimi: Routakukka

09.05.2017 19:32
Haistelin ilmaa ja erotin melko tuoreen kanin tuoksun. Yritin jäljittää, mistä päin tuoksu tuli ja samassa hätkähdin, kun kuulin läheisestä pensaasta rapinaa. Pudottauduin vaanimisasentoon ja hiivin lähemmäs pensasta. Kun olin melko lähellä sitä, pensaasta kurkisti esiin ruskea kani, joka kiinnitti katseensa minuun. Kani pysyi hetken paikallaan, kunnes lähti juoksemaan karkuun, kohti Kirvamietettä. Juoksin nopeasti kanin perään ja yritin saavuttaa sitä. Jalkani alkoivat pian jo väsyä, mutta onneksi Kirvamiete oli piilossa kanervien ja pensaiden suojissa ja kun kani oli melkein hänen kohdallaan, kolli loikkasi pitkällä loikalla sen päälle. Kirvamiete katkaisi nopeasti kanin niskat ja otti sen suuhunsa. Tunsin olevani helpottunut, että saimme niin ison kanin. Kurkustani kohosi lempeää kehräystä.
"Siitä riittää monellekin suulle", kehräsin.

//Kirva? Sori mini..

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com