Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Tuuliklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Toivokuiske

15.04.2017 12:10
Sen jälkeen kun olin tavannut Mutinakielen olen ajatellut vain häntä. Ei hän kyllä näyttänyt kärsineeltä vaikka Kuolonklaanissa olikin. Pitäisikö.. Ei.. Vai sittenkin.. No ei.. En voisi jättää emoani ja isääni ylipäätänsä perhettäni. Astelin ulos sotureiden pesässä ja huomasin Naaliturkin syömässä hiirtä tuoresaaliskasan lähistöllä. Tuo kolli oli aiheuttanut minulle liikaa murheita joten voisin mennä vähän härnäämään häntä. Astelin Naaliturkin luokse rauhallisin askelin. Nappasin tuoresaaliskasasta itselleni myyrän ja astelin kollikissan luokse.
"Hei", naukaisin ja asetuin syömään myyrääni. Haukkasin ison palasen, pureskelin hetken kunnes nielaisin.
"Hei vain", kolli hymähti eikä edes nostanut katsettaan hiirestään jota tuo söi hyvällä ruokahalulla.
"Mitens sen parantajan kanssa?" kysyin kohottaen merkittävästi kulmiani. Oikeastikin halusin tietää oliko heidän välillään enään jotain.
"Huhuu?" hymähdin. Haukkasin palasen myyrästä ja katsoin tarkasti kun Naaliturkki nosti katseensa hiirestään. En osannut tulkita kollin ilmettä mitenkään. Auringonvalo osui Naaliturkin silmiin ja tuon silmät muuttuivat viiruiksi.

//Naali?

Nimi: Naaliturkki

15.04.2017 11:54
Loukkaannuin ehkä.hiukan Hunajaviiksen sanoista ja silmien pyöräytyksestä. Tuhahdin tuolle hieman.
*Asia on jo tarpeeksi vaikea. Tarvitseeko siitä tehdä yhtään sen vaikeampaa väittelemällä?* ajattelin tympääntyneenä ja osittain raivostuneena. Kynteni valuivat maahan muistaessani Liskoloikan haasteen. Jos en nyt saisi kiinni jänistä ja palaisi leiriin, tiedossa olisi hiirensappea ja punkkeja. Katsoin tyynen kylmällä ilmeelläni kun Hunajaviiksi katosi. Nyökkäsin varmana naaraan perään.
*Oli oikea päätös jäädä Tuuliklaaniin*, ajattelin pääni sisällä.
*Varjoklaani ei ole paikkani. Ei nyt eikä koskaan.*
Kiepahdin ympäri ja nelistin kauemmas pensaikosta jossa Hunajaviiksi oli lymyillyt. Toivottavasti naaraan hajujäljestä ei tulisi kauheaa riitaa. Pian haistoin jäniksen ja ilkeä hymy nousi kasvoilleni.
*No niin Liskoloikka! Nyt saat nähdä kumpi on parempi metsästäjä!* ajattelin huvittuneena ja lähdin juoksemaan hajun perässä.

Saavuin tyytyväisenä leiriin raahaten ruskeaa jänistä sisään leiriin. Jänis oli hyvin syönyt, joten se oli ollut helppo saada kiinni. Myös muu klaani saisi hyvän aterian tästä jäniksestä. Vein saaliini tuoresaaliskasaan. Näin lähistöllä Liskoloikan joka katsahti suuntaani.
"Hei, Liskoloikka!" huudahdin huvittuneena.
"Joko olet käynyt kysymässä hiirensapet valmiiksi?"
Liskoloikka vain naurahti minulle ja suuntasi toisaalle. Käännyin itse takaisin tuoresaaliskasan suuntaan ja nappasin siitä hiiren. Siirryin sivummalle erään kiven vierustalle syömään ateriaani.

// Joku?

Nimi: Naaliturkki

14.04.2017 19:50
"Tosiaan, tuota en koskaan ole tullutkaan ajatelleksi", myönsin Hunajaviikselle. En todellakaan ollut tiennyt, ettei emon tarvitsisi kertoa pentujen isästä. Luulin todella, että kaikkien olisi pakko tietää. Tosin Varjoklaanistahan ei koskaan tiennyt. Kissat siinä klaanissa saattoivat tehdä mitä vain saadakseen tietää Hunajaviiksen pentujen isän, mutta ehkä naaras todella pystyisi pitämään tiedon salassa. Se helpottaisi varmasti meidän molempuen elämää. Hunajaviiksi kuitenkin kysyi minulta harmittiko minua, että pennut syntyisivät Varjoklaanille. Asiankin ajatteleminen toi pistoksen sydämeeni.
"Totta kai se harmittaa minua hiukan. En saisi koskaan nähdä pentujemne kasvavan. Olisi aivan liian riskialtista tuoda heidät välillä tapamaan minua", maukaisin raskain mielin.
"Ja jos et kerro klaanille pentujen isästä, miksi kertoisit pennuillekkaan? He vain paljastaisivat meidät."
Kuopasin hieman äreissäni tassulla maata. Miksi kaiken tulikaan olla niin monimutkaista?

// Hunaja? Sori pätkä, en keksiny mitää hienoo xD

Nimi: Naaliturkki

14.04.2017 11:43
Heräsin soturien pesässä Puumaviiman potkaisuun. Sihahdin raivokkaasti toisellr soturille, mutta tuo ei reagoinut mitenkään sihinääni. Puumaviima varmasti nukkui ja näki unta juoksemisesta. Päästin ulos vielä kerran halveksuvan sähähdyksen ja nousin ylös pediltäni.
*Kun kerran minut herätettiin niin kai voisin tehdä jotakin hyödyllistä*, ajattelin turhautuneena poistuessani pesästä. Pesän ulkopuolella venyttelin jalkojani pitkään, sillä ajattelin suuntaavani metsälle jotta olisin hyödyksi klaanilleni. Huomasin kuitenkin valkean hopearaidallisen kissan tassuttelevan luokseni. Tunnistin tuon vihreiden silmien katseista millä asialla soturi oli.
"Jos tulit härnäämään minua eilisestä saaliskilpailun häviöstä niin turha luulo", maukaisin lievästi huvittuneena. Olin ollut eilen Liskoloikan kanssa metsällä ja kisasimme leikkimielisesti kuka saisi enemmän saalista. Olin kuitenkin onnistunut saamaan hiiren verran enemmän. Liskoloikka kehräsi huvittuneena.
"Älä unta näekkään!" tuo naurahti.
"Kyse oli kuitenkin vain ydestä hiirestä. Jos vain et olisi napannut sitä nenäni edestä, olisin voittanut", Liskoloikka lisäsi huvuttuneena. Hymähdin.
"Sitä sattuu", maukaisin nyt lievästi tyynemmin. Huomasin mustan kollin tassuttelevan pian luoksemme. Tuon kollin tunnisti jokainen. Oransseista juovista nenän päällä ei voinut erehtyä.
"Hei Lovijuova", maukaisin tyynesti. Heilauttelin häntääni hitaasti puolelta toiselle, sillä Liskoloikka oli onnistunut saamaan minut hyvälle tuulelle. Lovijuovan keltaiset silmät katsoivat minua hiljaa ja tyynesti.
"Multakynsi käski paimentaa teidät kaksi aamupartioon kun kerran jo olette hereillä", Lovijuova maukaisi rauhalliseen sävyyn. Kohautin lapojani vastaukseksi.
"Hyvä on. Mistä aloitamme?" maukaisin viileästi.
"Kuolonklaanin rajalta. Edellinen partio haistoi joitakin erakoita", Lovijuova vastasi ja antoi keltaisten silmiensä katseen siirtyä minusta Liskoloikkaan. Kolli nytkäytti päätään merkiksi lähteä liikkeelle.

Palasimme leiriin tyytyväisin mielin. Katsoin huvittuneean Liskoloikkaa, joka kantoi hampaissaan hiirtä. Valkea kolli oli onistunut pyyntämään sen partion aikana.
"Käyn antamassa raporttini Liitotähdelle", Lovijuova kuittasi ja katosi omille teilleen. Tassuttelin yhdessä Liskoloikan kanssa tuoresaaliskasalle. Valkea soturi pudotti hiirensä kasaan ja irvisti.
"Noin. Nyt olemme sujut", tuo maukaisi huvittuneena.
"Ai", maukaisin muka yllättyneenä, "kisa olikin vielä päällä?"
"Siinä tapauksessa lähden heti metsälle ja tuon niin pullean jäniksen, ettei edes sinun hiirilaumasi riitä sen voittamiseen", maukaisin heittäen haasteen Liskoloikalle.
"Häviäjä auttakoon oppilaita putsaamaan klaanivanhimpien punkit", Liskoloikka naurahti. Katsoin tyytyväisenä Liskoloikkaa.
"Varon kaivat vain itsellesi syvempää kuoppaa. Tiedämme molemmat että olen parempi metsästäjä", mau'uin huvittuneena.
"Älä unta näe!" Liskoloikka naurahti.
"Kohtahan se nähdään", maukaisin tyynesti hymyilen. Käännyin nopeasti ympäri ja nelistin ulos leiristä riistan toivossa. Suuntasin nelipuun suuntaan, sillä olin melko useasti löytänyt siltä suunnalta jäniksiä. Sen sijaan, että olisin haistanut jäniksen, haistoin Varjoklaanin.
*Joku Varjoklaanilainen on ylittänyt rajan!* ajattelin raivoussani. Kohotin kuonoani korkeammalle ja tunnistin tuoksun. Kyse ei ollut Varjoklaanin soturista, vaan parantajasta. Kyse oli Hunajaviiksestä. Lähdin jäljittämään naaraan tuoksua melko hätöisin juoksuaskelin.
*Miksi hän on tullut reviirillemme? Hakemaan yrttejä? Eikö heidän puolella ole vieläkään alkanut kasvaa yrttejä?* kävin läpi vaihtoehtoja pääni sisällä, mutta missään ei ollut mitään järkeä. Asia selviäisi vain jos löytäisi Hunajaviiksen. Pian näin tuon tutun kellertävänoranssin turkin jonkin pusikon takaa.
"Hunajaviiksi?" maukajsin hiljaa, mutta tuo ei tainnut kuulla minua, sillä kuljin vastatuuleen. Tassuttelin aivan naaraan taakse. Hunajaviiksi pyörähti todella nopeasti ympäri ja seisoi kasvotusten kanssani.
"Onneksi se olit vain sinä", naaras maukui helpottuneena ja kosketti korvaani omalla kuonollaan.
"Minulla on sinulle kerrottavaa." Katsoin hämilläni Hunajaviikseä.
*Mikä on niin tärkeää, että hän tuli läpi Tuuliklaankn reviirin tapaamaan minua Varjoklaanin soiselta reviiriltä?* ajattelin jännittyneenä.
*Toivottavasti hän ei tuo huonoja uutisia.*
"Odotan pentuja, sinun pentujasi", Hunajaviiksi maukui lopulta. Räpäytin pari kertaa silmiäni ja otin sitten muutaman askeleen kauemmas Hunajaviiksestä. Katsoin hämmentyneenä maata ja mustia tassujani.
"Se on mahdotonta", maukaisin hiljaa.
"Se on totta. Näet sen itsekin", Hunajaviiksi maukaisi. Naaras ei näyttänyt välittävän ollenkaan siitä, että oli juuri tunkeutunut Tuuliklaanin reviirille vain kertomaan, että odotti pentujamme. Käänsin kuitenkin katseeni takaisin naaraan lehdenvihreisiin silmiin.
"Toki olen onnellinen, mikäli se on totta. Mutta tämä kaikki on vain niin hämmentävää", maukaisin jännittyneellä äänensävyllä Hunajaviikselle.
"Olet Varjoklaanin parantaja. Mitä luulet, että tahpahtuu kun muut saavat tietää että saat pentuja? Tiedät myös, että en voi nyt tulla Varjoklaaniin", maukaisin. Viimeisen lauseen sanotyuani nielaisin. Nyt sen olin sanonut, tunnustin etten voisi lähteä Varjoklaaniin. Tunnustin, että en ollut siihen valmis.
"Surmatassun koulutus on kesken, sekä teidän klaanissanne riehuu se tauti. Olisi riskialtista tulla sinne. Mutta mitä aiot tehdä pentujen kanssa?", kysyin hämilläni kumppaniltani.
"Kaikkia lkavat hiillostaa sinulta tietoja pentujen isästä heti kun synnytät heidät."

// Hunaja?

Nimi: Miyu

12.04.2017 17:02
Salviaviiksi: 3kp

Lummetassu: 2kp

Multakynsi: 4kp

Tuisketurkki: 3kp

Kirvamiete: 13kp

Naaliturkki: 4kp

Simpukkatassu: 3kp

Nimi: Kirvamiete

12.04.2017 15:46
Ärähdin ilottomasti Helmiloisteelle hänen esittäessä haasteen. Minua ei varsinaisesti huvittanut joutua Jokiklaanin puolelle, tai ainakaan mennä sinne täysjärkisenä. Siispä rypistin otsaani, mutta päädyin alle silmänräpäyksessä siihen tulokseen, että minähän juoksisin, sillä kunniani oli vaarassa. Mutta toisaalta, minun olisi pakko voittaa tai saisin hävetä ikäni sitä että olin hävinyt jokiklaanilaiselle. Siispä irvistin hieman ja kallisrin päätäni. Avasin suuni sanoakseni myöntävän vastauksen, kun päähäni pälkähti jotain. Helmiloiste oli sanonut olevansa klaaninsa nopein juoksija. Se sai epäilyksen heräämään rinnassani, kun tajusin ettei hän ollut ehkä täysin puhtaasti jokiklaanilainen. Ilkeä virne levisi kasvoilleni, ja siirsin siniset silmäni kohti Helmiloistetta. Tuo katsoi minua kummissaan.
"Jos olet kerta klaanisi nopein juoksia, oletko kokonaan jokiklaanilaista verta?" naukaisin ivallisesti. Helmiloiste hätkähti ja näin miten naaraan korvat painuivat luimuun. Hänen koko olemuksensa näytti myös muuttuvan, ja naaraan lihakset jännittyivät.
"Olen täysi Jokiklaanin jäsen, eikä tuollainen ruipelo voi saada minusta repimälläkääm tuuliklaanilaista!" Helmiloiste sähähti. Karvani nousivat pystyyn ja lihakseni väreilivät. Nostin huultani ja kääntelin korviani äkeissäni.
"Juostaan sitten niin ratkaistaan, kumpi oikeasti on nopein", naukaisin hyvin ylimielisenä. Nostin häntäni pystyyn ja siristin silmiäni siirtäessä katseeni siihen puuhun, jonka Helmiloiste oli näyttänyt. Sitten tajusin, että naaras oli paljon lähempänä puuta kuin minä, joten sanoin:
"Sinun pitää tulla tänne jotta molemmilla on yhtä pitkä matka puulle." Helmiloiste räpäytti silmiään eikä hievahtanutkaan.
"Etkö sinä enää uskalla tulla tänne? Ihan vastahan sinä oikein innolla juoksit tälle puolelle", naukaisin ja kohotin leukaani.

// Helmi? xd

Nimi: Simpukkatassu

11.04.2017 16:25
Tänään oli kokoontuminen Nelipuilla. Olin sanonut Ruusupiikille etsiväni hetkeksi seuraa. Huomasin pian vaaleanharmaan naaraan jäänsinisillä silmillä. Huomasin, että hän oli varmastikin oppilas, mutta minua hieman nuorempi. Kävelin naaraan luokse ja kysyin:
"Hei. Kuka sinä olet?" Naaras esitteli itsensä Lähdetassuksi ja Varjoklaanin soturioppilaaksi.
"Hei Lähdetassu. Minä olen Simpukkatassu. Olen parantajaoppilas, kuten Sienitassukin", esittelin itseni.
"Minkä klaanin jäsen olet?" Lähdetassu kysyi.
"Tuuliklaanin", vastasin.
"Tulehan jo Lähdetassu", kuului mustan naarassoturin pyyntö.
"Kuka hän on?" kysyin.
"Emoni Hämylilja", Lähdetassu vastasi, "menen nyt."
"Heippa. Oli kiva jutella", sanoin. Kun Lähdetassu oli mennut Hämyliljan luokse, menin Ruusupiikin luokse.
"Löysitkö seuraa?" mestarini kysyi.
"Löysin. Juttelin Varjoklaanin Lähdetassun kanssa", kerroin.
"Selvä", Ruusupiikki vastasi.
*Lähdetassu vaikutti mukavalta, vaikka onkin eri klaanin jäsen*, mietin. Pian Jokiklaanin päällikkö Pyrstötähti julisti kokoontumisen alkaneeksi.

//Joku Tuuliklaanista?

Nimi: Naaliturkki

11.04.2017 15:51
"Itse asiassa", maukaisin hitaasti oppilaalleni. Ilta alkoi jo hämärtää ja muistin tänään olevan kokouksen. Kaikki viisi klaania kokoontuisivat yhdessä nelipuulle vaihtamaan kieliä. Ajatus muiden klaania tapaamisesta kuvotti minua, mutta ehkä saisin kysyttyä joltakin tietoja Surmatassun lisäkoulutukseen. Tihahdin hiljaa ja siirsin katseeni Surmatassun pyyntämään jänikseen.
"Harjoittelemme huomenna taistelua, meidän täytyy palata leiriin nyt heti", maukaisin kylmä katse jäniksessä. Jokin tuossa olennossa kuvotti minua.
"Miksi?" Surmatassu murahti selvästi ärtyneenä.
"Tänään on koukos ja me palaamme leiriin nyt, piste", sihahdin oppilaalleni. Lähdin tassuttelemaan kohti leiriä hitaasti edeten. Kuuntelin yhä korvillani seurasiko Surmatassu minua vai jäikö tuo vain miettimään omiaan.
"Ota se jänis mukaan ja vie se klaanivanhimmille", maukaisin kääntäessäni katseeni lapani ylitse kohti Surmatassua. Enää en jäänyt katselemaan oppilaani perään, vaan lähdin nelistämään kohti leiriä.
*Jos hän eksyy, niin saanpahan muistuttaa oppilastani vielö kerran siitä missä leiri oikein sijaitsikaan*, ajattelin huvittuneena, mutta lievästi tympääntyneenä.

// Joku leirin kisu? Surma?

Nimi: Kirvamiete

10.04.2017 20:55
Aurinko kurkisteli pilvien raosta, ja tunsin aina aika ajoin sen koskettavan turkkiani. Voimakas tuuli pyörteili ympärillämme ja melkein hukutti puheemme siihen. Nuolaisin huuliani ja kallistin päätäni.
"Vai mistä minä tunnen Ahvenleuan?" naukaisin pisteliäästi, "satuin tapaamaan hänet toissayönä Nelipuilla." Helmiloisteeksi esittäytynyt jokiklaanilaisnaaras rypisti otsaansa ja näin, miten naaras näytti hivenen ärtyneeltä. Helmiloiste oli hyvin lähellä Tuuliklaanin ja Jokiklaanin välistä rajaa, mutta yhä hän silti oli Tuuliklaanin reviirin puolella. Se sai karvani nousemaan aavistuksen pystyyn ja asettamaan kireän tunnelman välillemme. Helmiloiste taisi vaistota sen siinä missä minäkin, sillä hän hypähti omalle puolelleen. Rentouduin huomattavasti ja istahdin maahan. Helmiloiste nyrpisti nenäänsä ja näytti selvästi tyytymättömältä siihen, että vaikutin pitäväni tilannetta hallinnassa. Röyhistin ärsyttävästi rintaani aivan kuin olisin kaiken hallitsija. Helmiloiste nosti kuonoaan ja vilkuili minua ylimielisesti kulmiensa alta. Virnistin, ja loikkasin lähemmäs rajaa. Jokiklaanin inha löyhkä tunki sieraimiini ja ravistin turkkiani.
"Miten te voitte elää noin kauheassa lemussa? Ja syödä kalaa?" kysyin. Helmiloisteen karvat nousivat pystyyn ja hän mulkoili minua pahasti. En kuitenkaan värähtänytkään, sillä halusin saada tietää. Olin kuullut, että kala haisi pahalta, varsinkin vanha sellainen. Ja uskoin että se maistui vielä hirveämmälle. Helmiloisteella näytti selvästikin olevan vaikeuksia olematta hyökkäämättä kimppuuni, sillä olin pilkannut häntä ja hänen klaaniaan. Hänen ei kuitenkaan olisi viisasta tehdä sitä, sillä silloin naaras saisi syyt niskoilleen. Mutta eipä siinä mitään, en tuntenut syyllisyyttä kysymyksistäni tai siitä että ajatus Helmiloisteesta vaikeuksissa tuotti mielihyvää. Korvani värähtivät, kun Helmiloiste puhati yhtäkkiä:
"Emme me elä lemussa. Tehän vasta olette laihoja ja riutuneita koska elätte niin haisevassa ympäristössä. Ja kalan syönnistä saamme kiiltävän ja terveen turkin toisin kuin eräät." Häntäni ponnahti pystyyn kun aistin rivien välistä lausutun pilkan. Sisuksissani kiehahti ja työnsin kynteni maahan. Murahdin äkäisesti, vaikka yritinkin peittää ärsyynnykseni. Helmiloiste saisi minusta pian sellaisen näkemyksen kuin olisin pikkuinen pentu ailahtelevan mieleni takia. Pakotin karvani siloittumaan, sillä halusin olla kunnon soturi joka kestäisi pienen naljailun. Lihakseni olivat yhä kireät, mutta muuten en vaikuttanut omasta mielestän ainakaan hyökkäävältä. Helmiloiste hymyili, kun näki minun kamppailevan itseni kanssa.
"Naura vaan", tuhahdin ja istuin taas kosteaan maahan. Tunsin kosteuden imeytyvän turkkiini mutta minua ei kiinnostanut. En edes tiennyt, miksen vain lähtenyt leiriin ja miski edes ylipäätään hengailin toisen klaanin kissojen kanssa.

// Helmi? :D

Nimi: Tuisketurkki

09.04.2017 19:19
Hopeahäntä loisti kirkkaana hämärällä taivaalla. Näätätassu istui leirissä, katse taivaalle suunnattuna. Lähtiessäni astelemaan naarasta kohden, käänsi oppilas metsänvihreät silmänsä minua kohden.
"Hei", nau'uin hiljaa.
"...Hei", Näätassu kuiskasi.
"Mm... Saanko... Saanko istua?" kysyin nyökäten paikkaa naarasoppilaan vieressä. Näätätassu nyökkäsi. Istuuduin naaraan viereen, jättäen väliimme hivenen tilaa. Kaiken tapahtuneen jälkeen tunsin oloni oudoksi. Olin ihastunut Näätätassuun. Oppilaaseen, jota en vasta edes ollut tuntenut.
"Yö on kaunis", Näätätassu rikkoi lopulta välillemme langenneen hiljaisuuden. Käänsin katseeni mustaan naaraaseen. Nielaisin ääneti. Voisinko sanoa näin+
"Yö ei ole kumminkaan yhtä kaunis, kuin sinä", kuiskasin. Näätätassu käänsi hämmentyneet silmänsä minuun. Hätkähdin. Korviani kuumotti ja laskin katseeni tassuihini.
"Minä... Tai siis...!" sanani kuulostivat pelkältä epämääräiseltä tönkötykseltä.
"Anteeksi", mutisin.

//Näätä? Anteeks, että tässä taas kesti ;-;

Nimi: Multakynsi

09.04.2017 16:08
Järjestin partioita. Olin juuri lähettänyt isäni metsästyspartioon.
Vihdoin sain partiot jaettua ja loikin tapaamaan kumppaniani, Liitotähteä. Naaras oli pesässään, joka ei ollut kovinkaan suuri yllätys. Oikeastaan se ei ollut minulle lainkaan yllätys.
"Hei", naukaisin hänelle, kun olin sisällä.
"Onko kaikki mennyt hyvin?"
"On." Kumppanini loi minuun lempeän hymyn.
"Olet aivan mahtava päällikkö, vaikka nyt itse sanonkin ja olen kumppanisi. Se on totta", naurahdin.
Liitotähti kehräsi:
"Kiitos."
Nuolaisin vielä kumppaniani ennen kuin lähdin takaisin sotureiden pesälle. Olin ollut tänään aamupartiossa.

Seuraavana päivänä partioiden jakamisen jälkeen loikin tapaamaan pentuani Lummetassua.
"Hei!" kehräsin.
"Ai hei!" oppilas vastasi.
"Onko ollut mukava... tuota... aamu", kysyin naurahtaen.
"On", Lummetassu sanoi ja hymyili.´

//Voin sit jatkaa jossain kohtaa Lumpeella.

Nimi: Lummetassu.

09.04.2017 16:01
Olin harjoittelemassa mestarini kanssa.
Harjoitusten loputtua olin hyvin väsynyt ja hengästynyt. Olimme nimittäin harjoitelleet taistelua. Olin oppinut kaksi uutta taisteluliikettä, ja olin ylpeä siitä. Minun olisi kyllä pitänyt pystyä kertomaan tästä myös Tulvatassulle, mutta hän oli kuollut. Mutta pystyisin silti kertomaan Surmatassulle.
Etsin veljeäni katseellani, mutten nähnyt häntä.
*Varmaan harjoittelemassa* Kohautin lapojani.
Kertoisin hänelle sitten kun hän tulisi. Minua alkoi aivan yhtäkkiä väsyttää, joten ajattelin mennä nukkumaan. Lampsin kohti oppilaiden pesää. Sinne päästyäni menin omalle makuusijalleni. Tassuttelin ja pyörin sen päällä hetken, kunnes laskeuduin makuuasentoon ja painoin silmäni kiinni. Minulla kesti hetki saada unen päästä kiinni, mutta sitten nukahdin syvään uneen.

//Joku? Sori lyhyt.

Nimi: Salviaviiksi

09.04.2017 15:56
Haukottelin makeasti ja nousin ylös. Venyttelin hieman raajojani ja katselin muita pesässä nukkuvia sotureita. Tassuttelin ulos aukiolle missä poikani Multakynsi järjesti jo partioita. Menin hänen lähelleen ja ilmoitin.
"Voisin mennä metsästyspartioon!"
"Selvä. Mene vaikka tuohon partioon joka juuri on lähdössä."
Katsahdin hänen osoittamaansa suuntaan - piikkihernetunnelille - ja kipitin partion luokse.

Palasin leiriin ihan hyvien saalisten kanssa. Kahden kanin. Joo, olihan siinä parantamisen varaa, mutta silti. Minua alkoi jo väsyttää. Huokaisin ja löntystin takaisin sotureiden pesälle. Lysähdin makuusijalleni.

//Unta//
Katselin itseäni lammen pinnasta. Näytin hyvin nuorelta, juuri sen ikäiseltä, kun minusta ja Toivekynnestä oli tullut kumppanit. Suru alkoi taas vaivata minua. Ihan kamala suru. Toivekynsi oli kuollut! En voinut käsittää. Miksi Tähtiklaani oli ottanut hänet pois luotani? Miksi?

//Hereillä//
Heräsin yllättäen unestani ja aloin sukimaan turkkiani. Menin sen jälkeen tuoresaaliskasalle ja otin sieltä kanin. Söin sen.

//Joku? Sori tosi lyhyt mut joo.. inspi on vähä nollilla...

Nimi: Noctis

09.04.2017 11:43
Naaliturkki: 21kp!

Pilvitaivas: 13kp

Kynsitassu: 4kp

Kirvamiete: 7kp

Surmatassu: 7kp

Nimi: Naaliturkki

09.04.2017 10:02
"Hyvin lupaavaa", myönsin oppilaalleni, mutta äänessäni ei ollut mitään iloa tai onnellisuuta. Se kuullosti ehkä jopa hiukan tylyltä.
*Tälläinen minä oikeasti olen... Olen antanut Hunajaviiksen pähmittää itseni!* ajattelin raivoissani. Katsoin vielä kerran Surmatassun pyyntämää jänistä. Kaskin kuononi sen päälle ja nuuhkaisin sitä.
"Mihin suuntaan se lähti karkuun?" kysyin vaivihkaa ja nostin katseeni oppilaaseeni.
"Omaan koloonsa", Surmatassu tuhahti. Nostin pääni takaisin ylös ja kiersin Surmatassun ja jäniksen. Jäin katsomaan kauempana olevaa jäniksen koloa.
"Mitä luulet, oliko pesässä muitakin jäniksiä?"
"Mistä minä tiedän", Surmatassu kohauttu lapojaan väliinpitämättömänä. Käänsin katseeni takaisin oppilaaseeni. Ainoa asia, joka oppolaan päässä näytti olevan oli taisteleminen. Hän varmasti taistelisi koko klaaninsa puolesta jos vain pakko olisi.
"Saanen kysyä, miksi et pidä metsästämisestå? Noin nuoreksi olet todella taitaba. Ja metsästyksessä tarvittavia liikkeitä voi käyttää myös taistelemisessä", maukaisin hieman kummissani. Ääneni pysyi kuitenkin loppua myöten hieman vakaamoana ja neuvovana.

// Surma? Sori tuli jotenkin tönkkö

Nimi: Surmatassu

09.04.2017 07:34
Katsoin mestariani epäuskoisena. Metsästämään? Vaikka pääsisinkin sen jälkeen taisteluharjoituksiin... Tuijotin Naaliturkkia murhaavasti, jotta hän luovuttaisi ja peruisi metsästyksen. Naaliturkki pysyi kuitenkin lujana. Ärtyneenä, turhautuneena ja vastahakoisena haistoin ilmaa. Huomasin jäniksen hajun.
"Olkoon. Mutta saat nähdä, että minua parempaa metsästäjää ei olekkaan!" ärähdin lopulta ja lähdin seuraamaan jäniksen hajujälkeä. Hetken kuluttua näin jäniksen. Se oli muutaman ketunmitan päässä kolostaan, mutta myös sen etäisyys minuun oli suunnilleen sama. Vakavoiduin. Metsästyksestä tuli vakava asia. Tuon jäniksen saaminen olisi vaikeaa. Miten saisin jäniksen hengiltä ennenkuin se ehtii koloonsa?
'Turkkini erottuu selvästi', ajattelin ja hiivin taaksepäin. Kierin varovasti maassa, jotta turkkini ei erottuisi niin hyvin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja nuolin turkkini puhtaaksi ripeästi. Hiivin takaisin eli hieman lähemmäs jänistä. Jännitin lihakseni ja syöksyin kohti jänistä. Jänis kääntyi, näki minut ja rynnisti kohti koloaan. Jänis aikoi juuri pujahtaa koloonsa, mutta silloin hampaani iskeytyivät sen niskaan. Tapoin sen puristamalla hampaillani sen kaulaa. Nostin jäniksen ja kannoin sen Naaliturkin eteen. Pudotin saaliini mestarini käpälien eteen.
"No?" naukaisin ilmaisten äänessäni hieman kireää ärtymystä.

//Naali?

Nimi: Naaliturkki

08.04.2017 12:27
Katsoin hieman harkiten Surmatassua. Ulkoapäin näytti siltä, että oppilaani todella tahtoisi lähteä harjoittelemaan tiastelua. Tuhahdin kuitenkin ja lähdin kävelemään ulos leiristä.
"Testaan nopeasti metsästystaitosi. Mikäli onnistut nappaamaan tänään jäniksen, voimme siirtyi taisteluharjoituksiin", maukaisin tyynesti Surmatassulle edes katsomatta oppilastani. Tuntui siltä, että tuo tarvitsisi jotakin houkutinta metsästyksen suhteen. Tunsin jotenkin oppilaani ja tiesin tuon vahvuuksia olevan enemmänkin taistelu kuin hiipiminen. Onneksi tuo kuitenkin oli nopea jaloistaan.
"Oletan, ettet nopeutesi ansiosta jää toiseksi jänikselle", maukaisin hieman tympääntyneenä. Surmatassun koulutuksessa eivät välttämättä lempeät sanat auttaisi. Asenteen tulisi olla kylmä ja vaativa. Vain sillä tavalla omasta oppilaasta saisi kunniakkaan soturin Tuuliklaaniin. Katsoin odottavasti Surmatassua joka vain mulkoili minua.
"Mitä odotat? Jänikset eivät loiki luoksesi noin vain", tuhahdin. Kohotin kuononi ylemmäs ja haistelin ulmaa riistan toivossa. Haistoin jäniksen tuoreen jäljen, mutta en lähtenyt sen perään. Surmatassu saisi itse haistaa riistansa.

// Surma?

Nimi: Surmatassu

08.04.2017 12:15
Nukuin oppilaiden pesässä mutta heräsin, kun kuulin mestarini äänen.
"Surmatassu! Oletko siellä?" Naaliturkki naukui hämärään pesään.
"Olen minä", vastasin.
"Kuinka niin?" kysyin vielä, vaikka arvasinkin jo, että menisimme harjoittelemaan.
"Menemme harjoittelemaan", Naaliturkki kertoi vahvistaen arvaukseni.
"Selvä", murahdin ja nousin. Kävelin ulos pesästä, jonka ulkopuolella mestarini odotteli minua.
"Mennään", tokaisin hivenen töykeällä äänensävyllä ennen, kuin Naaliturkki ehti sanoa mitään. Sitten talsin mestarini kanssa ulos leiristä.
"Harjoittelemmeko metsästystä vai taistelua?" kysyin hieman toiveikkaammin.
'Saa nähdä onko Naaliturkki hyvä mestari', ajattelin itsekseni.
'Tai sitten hän on vain kehno surkimus', jatkoin mietteitäni häijysti.
'Jos hän on huono mestari isken rangaistukseksi kynteni häneen. Jos taas hän on hyvä mestari, isken kynteni harjoitukseksi häneen', suunnittelin kierosti.

//Naali?

Nimi: Kirvamiete

08.04.2017 08:45
Siristin silmiäni ja tuijotin jokiklaanilaisnaarasta. Tuon karvat olivat sotkussa, ja uskoin itsekin näyttäväni samalta - olimmehan kierineet maassa. Aurinko kutitteli turkkiani, kun se kurkisteli pilvien raosta. Edessäni seisovan naaraan katse oli hyvin kiihkeä. Naaras näytti kuitenkin jokseenkin rauhoittuvan, kun en tehnyt enää elettäkään hyökätäkseni. Minäkin tunsin sykkeeni tasoittuvan ja karvojeni siloittuvan. Sitten rykäisin, ja tivasin:
"Kuka olet? Nimesi?" Jokiklaanilaisnaaras säpsähti ja näytti minulle hampaitansa. Aivan kuin hän voisi pelotella minua! Sitten naaras astahti askeleen taaksepäin. Pieni virne nyki suupieliäni, kun ymmärsin kissan kokevan olevansa häviöllä.
"Olen Helmiloiste", naaras naukaisi kipakasti. Räpäytin yllättyneenä silmiäni, sillä minusta oli tuntunut että naaras oli pelännyt minua. Helmiloisteen äänensävy kuitenkin kertoi toisenlaista tarinaa. Murahdin pienesti ja katselin naarasta kulmieni alta.
"Ja kukahan sinä mahdat olla?" Helmiloiste jatkoi yhä hyvin kipakasti. Kynteni työntyivät esiin ja painoin ne maahan. Repäisin tukon multaa ja heinää maasta.
"Olen Kirvatas... Kirvamiete", naukaisin. Helmiloiste kohotti kulmiaan, mutta en välittänyt. Tuuli, joka oli puhaltanut takaani rauhaisasti, muuttikin yhtäkkiä suuntaa, niin että Helmiloisteen jokiklaanilaishaju tunki sieraimiini kirvelevänä. Yskin ja kumarruin hieraisemaan kuonoani maahan, kun tajusin haistavani jotain tuttua. Kohotin hitaasti päätäni, kun tuulenpuuska rauhoittui. Iskostin vaaleansiniset silmäni Helmiloisteen silmiin, ja tunsin niskakarvojeni pörhistyvän. En edes tiennyt syytä sille, sillä kyllähän Helmiloiste sai olla oman klaaninsa kissojen kanssa. Mutta jokin vaivasi minua silti, ja kysyin terävästi:
"Oletko ollut Ahvenleuan kanssa?" Helmiloisteen silmät suurenivat ja hän peruutti taas askeleen taaksepäin. Naaraan ilme vaihtui koppavasta hämmentyneeksi ja hieman pelokkaaksi. Räpsäytin ripsiäni, kun Helmiloiste ei hetkeen sanonut mitään.
"Ihmettelet varmaan, miten tiedän Ahvenleuasta", naukaisin ylimielisenä ja huiskaisin hännälläni ilmaa. Helmiloisteen katse porautui minuun, mutta en värähtänytkään.

// Helmi? Ja jos Helmi kertoo et Ahven on sen kumppani nii sit Kirva menee hämilleen xD (olipa tärkee tieto)

Nimi: Naaliturkki

07.04.2017 20:46
Poimin tuoresaaliskasasta pienen hiiren. En tahtonut syödä yhtään enempää, sillä olin epäonnistunut omalla metsästysretkelläni. Oppilaana mestarini olisi varmasti pettynyt minuun, mutta soin itselleni edes pienen hiiren. Minun täytyisi viedä kuitenkin Surmatassu tänään koulutustuokiolle. Haukkasin palasen hiirestä ja jäi pureskelemaan sen palaa.
"Tyypillistä... Heyi valitsin sen sitkeän ja mauttoman", mutisin itsekseni ja jatkoin syömistä. Nielaisin viimeisen palasen hiirestä ja jäin nuolemaan huuliani. Varsani murahti inhottavasti. Laskin pääni mustien tassujeni päälle ja jäin hetkeksi makoilemaan kelmeästä auringonvalosta.
*Kuinka hiirenkorva voi ollakin näin ihanaa aikaa?* ajattelin hetken ajan onnellisena, kunnes pilvi lainehti auringon eteen. Nousin ylös maasta ja katselin ympärilleni.
*Samapa se on etsiä Surmatassu nyt heti kun aurinkokin meni pilveen.*
Nousin seisomaan ja venyttelin takajalkojani rentouttavasti. Lähdin tassuttelemaan oppilaiden pesän suuntaan.
"Surmatassu! Oletko siellä?" maukaisin hämärään pesään.

// Surma?

Nimi: Pilvitaivas

07.04.2017 18:49
Yllätyin hieman Kynsitassu kysymyksestä. En tiennyt oikeastaan mitä vastaisin siihen.
"En tiedä, en ole ajatellut asiaa", totesin hiljaa Kynsitassulle hetken vastauksen mietinnän jälkeen. Yritin ylläpitää keskusyelua joten päätin kysyä Kynsitasdulta samaa:
"Entä sinä?" Vilkaisin välissä taivaalle. Aurinko alkoi jo laskea puiden taakse, joka meinasi sitä, että vartioni lähestyi.
"Ehkä", kolli maukui katsoen huvittuneena sinisiä silmiäni. Välillemme tuli jälleen ärsyttävä hiljaisuus, jonka aikana yritin koko ajan keksiä jotain sanottavaa.
"Kohta on vartiosi aika", Kynsitassu maukui vilkuillen taivaalle, joka alkoi värjäytyä kauniin oranssiksi auringon laskiessa.
"Jep", sanoin lyhyesti kollille siirtäen itsekkin katseeni ylös taivaalle. Kynsitassu heilautti nopeasti häntäänsä.
"Vähän ajan päästä on muuten taas kokoontuminen", mau'uin jälleen hetken hiljaisuuden päästä kääntäen katseeni pois taivaalta kollin silmiin.
"Jep, toivottavasti minä pääsisin sinne", Kynsitassu maukui mietteliäästi kääntäen istekkin katseensa pois taivaalta.
"Toivottavasti minäkin. En ole paljoa päässyt oppilasaikoinani kokoontumisiin", totesin Kynsitassulle.

//Kynsi? Sori tosi tönkkö...

Nimi: Naaliturkki

06.04.2017 22:12
Kuuntelin Hunajaviiksen sanat tarkasti. Muutama kohta naaraan sanoissa sai niskakarvani pörhölle. Toisinaan kylmätväreetkin saattoivat pyyhkäistä ylitseni. Tiesin Tuuliklaanin olevan kotini, olin missä tahansa. Olen syntynyt Tuuliklaaniin. Tuskimpa Vaskitsatähti kuitenkaan tahtoisi Tuuliklaanin kissaa riesakseen. Katsoin harkiten Hunajaviikseä. Tuo oli selvästi osoittanut tarpeensa poistua paikalta.
"Tulen yhden auringonlaskun jälkeen takaisin. Voit miettiä tulevaisuuttasi, niin aion minäkin", Varjoklaanin parantaja maukui.
"Odota!" maukaisin nopeasti ennen kuin tuo ehti poistua luotani. Minulla olisi hänelle viimeiset sanat. Tiesin jo mitä tekisin.
"Pysyttelen toistaiseksi Tuuliklaanissa. Yritän saada Surmatassun koulutuksen loppuun. Vaihdan klaania vain jos on pakko. Jos todella tarvitset minua", mau'uin Hunajaviikselle. Naaraan katse oli hieman epäilevä.
"Luuletko, että en tarvitsisi sinua?" tuo kysyi hieman jännittyneenä. Tuhahdin hieman nyrpeänä.
"En tarkoittanut sitä niin. Jos tarvitset minua muuna kuin kumppanina tai soturina."
Hunajaviiksi jäi katsomaan hetkeksi minua kummissaan, mutta pudisteli päätään. Varjoklaanin parantaja kääntyi ympäri ja juoksi pois. Jäin katsomaan hieman pettyneenä tuon perään.
*Mitä minä tekisin?*

// Joku Tuuliklaanin kisae?

Nimi: Naaliturkki

06.04.2017 16:42
Hunajaviiksi oli selvästi huolissaan olisinko hänen tukenaan vai en. Huokasin hiljaa ja painoin katseeni mustiin tassuihini.
*Miten tuohon nyt vastaisi?* ajattelin hieman katkerana.
"Olen niin hyvin tukenasi kuin vain Tuuliklaanin soturina voin olla", maukaisin lopulta ja nostin katseeni Hunajaviikseen. Olin hieman turhautunut, sillä en voinut auttaa Hunajaviikseä ja Varjoklaania millään tavalla. Katsahdin mietteliäänä Hunajaviiksen ohitse ja jäin katsomaan Varjoklaanin soisia maita.
*Hunajaviiksi ei tahdo minua Varjoklaaniin riskeeraamaan itseäni*, älysin, mutta samalla minulle tuli mieleen eräs asia, joka jäi häiritsemään minua. Keskittymiseni herpaantui kokonaan ja rupesin miettimään vain sitä asiaa.
*Onko Varjoklaani oikeasti paikka? Onko minulle tilaa siinä klaanissa? Entäpä jos kuulunkin vain Tuuliklaaniin?*
Katsahdin takaisin Hunajaviikseen, joka näytti siltä, että oli kysynyt juuri jotakin. Käänsin päätäni kummissani.
"Kysyitkö jotakin?" maukaisin hämilläni.

// Hunaja?

Nimi: Kynsitassu

06.04.2017 16:03
Valkea kissa nyökkäsi hiukan ja kehräsi ilosta.
"Tosin olihan tuo hiukan epäreilua", nau'uin ja luimistin korviani.
"Kuinka niin?" Pilvitaivas kysyi ja kallisti hiukan hämillään päätään.
"No, minun soturinimitykseeni on vielä pitkän pitkä aika", huokaisin syvään ja näpäytin ärtyneesti hännänpäätäni. Nuori soturi hymähti hiljaa.
"Niin, mutta se tulee nopeammin kuin uskotkaan", naaras naukui kannustavasti ja istui kietoen häntänsä käpäliensä ympärille.
"Toivottavasti", hymähdin ja istahdin myöskin katsoen valkeaa soturia.
"Jännittääkö sinua muuten hiljainen vartio?" kysäisin vaihtaakseni puuhenaihetta ja väräytin korviani.
"Ei oikeastaan", Pilvitaivas vastasi lyhysti ja hymähti lempeästi. Nyökkäsin ja siirsin katseeni naaraasta aukiolle, jonka laidoilla muutama kissa nautti auringon lämmöstä.
"Sää on kaunis", nau'uin pikaisesti ja silmäilin yhä aukiota odottaen josko Pilvitaivas sanoisi jotakin.
"Totta", soturi naukui lyhyesti ja kuulosti päästävän lyhyen, hiljaisen kehräyksen. Hymyilin itsekseni ja käänsin katseeni aukiosta naaraan valkeaan turkkiin, joka tuisi muodostumaan piilottelun kannalta vaikeaksi lehtikadon taittuessa hiirenkorvaan ja lumien sulaessa pois nummilta.
"Haluaisitko muuten joskus päälliköksi?" kysyin Pilvitaivaalta vain sen vuoksi, että saisin vältettyä kiusallisen hiljaisuuden välillämme.
// Pilvi?

Nimi: Pilvitassu/-taivas

05.04.2017 20:35
Haukkasin nopeaasti suuren palan Kynsitassun jäniksestä heti asetuttuani kollia vastapäätä syömään.
"Ei kummempaa tämä sinun jänis", mau'uin huvittuneena, kun olin saanut nielaistua ensimmäisen palani alas. Sain Kynsitassulta vastaukseksi huvittuneen hymähdyksen, koska hän ei varmaan viitsinyt puhua ruoka suussa, sillä hän pureskeli parhaillaan hiiren palasta suussaan. Vilkaisin nopeasti leiriin, jossa oli tähän aikaan paljon kissoja.
"En tiedä, mutta minusta tuntuu, että tänään tapahtuu jotakin", mau'uin mietteliäänä antaen katseeni kiertää ympäri leiriä.
"Mitä tarkoitat tuolla?" Kynsitassu kysyi katsellen kummastuneena minun kasvojani.
"En tiedä", mau'uin huvittuneena ja aloin sitten nauramaan. Kynsitassu katsoi minua huvittuneena.

Syötyämme ruokamme loppuun kuulin suurkiveltä huudon, joka kaikui leirissä pitkän aikaa:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" Liitotähti huudahti korkean suurkiven huipulta.
*Mitäköhän nyt tapahtuu?* kummastelin mielessäni vilkaisten Kynsitassua, joka nuoli huuliaan aterian jäljiltä. Astelimme yhdessä lähemmäksi suurkiveä ja istahdimme vierekkäin seuraamaan tapahtumaa.
"Olemme kokoontuneet nimittämään eräs oppilas soturiksi", päällikkö selitti siirtäen katseensa minuun.
*Tuleeko minusta nyt soturi?* kummastelin astellen eteen Liitotähden ja muun klaanin katseen alla.
Minä, Liitotähti Myrskyklaanin päällikkö pyydän esi-isiämme kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääksen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Pilvitassu, lupaatko soudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania vaikka henkesi uhalla?" Liitotähti naukui kiven päältä. Katsoin jännittyneenä päällikköäni vastaten:
"Lupaan." Tunsin muun klaanin katseet niskassani. En oikein pidä olla huomion keskipisteenä.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Pilvitassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Pilvitaivas. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja rohkeuttasi ja hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi", Liitotähti maukui ja loikkasi alas kiveltä luokseni. Päällikkö kosketti kuonollaan päätäni minun nuolaistessa hänen lapaansa.
*Olen nyt soturi!* ajattelin siirtäen katseeni innostuneena Kynsitassuun, joka katsoi minua kissajoukon seassa.
"Pilvitaivas! Pilvitaivas! Pilvitaivas!" klaani huusi nimeäni minun astellessa innostuneena Kynsitassun luo. Liitohäti tuli vielä nopeasti luokseni.
"Muista sitten hiljainen vartiosi", hän maukui huvittuneena ja asteli sitten päällikön pesän uumeniin. Kynsitassu katsoi myös minua huvittuneena.
"Olit oikeassa. Tänään tapahtui jotakin ja se joku oli sinun nimitys", kolli maukui katsoen minua huvittuneena.

//Kynsi?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com