Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Jalavatassu

12.07.2017 12:30
Päästin mrau-naurahduksen pentujen alkaessa juosta.
*mitä pahaa siinä on jos menen mukaan?* totesin iloisesti. Astelin Kultapennun ja Tulipennun viereen. He heittelivät sammaleesta pyöriteltyä palloa toisilleen. Olisin pystynyt helposti nappaamaan sammalpallon milloin vain, mutta odotin sopivaa hetkeä. Juuri kun Tulipentu oli ottamassa sammalpallon kiinni, syöksähdin hänen eteensä ja nappasin sammalpallon kynsiini.
"Miten sinä tuon teit?" Tulipentu kysyi.
"Saalistusliikkeitä. Tekin opitte ne sitten kun pääsette oppilaiksi", sanoin.
"Kun teistä tulee tassuja", lisäsin.
"Olenko minä sitten Kultatassu ja Tulipentu Tulitassu?" Kultapentu kysyi.
"Olette. Ja sen jälkeen saatte soturinimenne", vastasin kysymykseen.
"Onko sinulla soturinimi?" Tulipentu kysyi.
"Ei. Minä olen vasta oppilas", kielsin.
*mutta kuinka pitkään?*

//Kulta? Tuli?

Nimi: Kultapentu

12.07.2017 09:44
"Selvä", hihkaisin ja katselin kiinnostuneena kollia. Hän oli harmaa, tassut ja häntä kollilla olivat mustat. Olikohan hän sellainen oppilas? Hänen nimensä ainakin oli erilainen, se päättyi tassuun. Olisinko minä sitten Kultatassu?
Joka tapauksessa tuo oppilas saattaisi tietää joitain hauskoja leikkejä, joitain oppilaiden leikkejä, jos he siis koskaan leikkivät. En ollut kyllä monesti nähnyt oppilaiden leikkivän, heillä oli yleensä paljon tekemistä.
Käännähdin ja juoksin pentutarhan yhteen nurkkaan, missä Vapaudenlento makoili Vadelmapennun ja Piiskupennun kanssa. Sammalpallomme oli lentänyt naaraan vierelle, onneksi se ei ollut osunut häneen, muuten Hunajaviiksi olisi heittänyt sen rotkoon. Noukin sammalista pylritellyn pallon varovasti hampaisiini, jotta en rikkoisi sitä, ja astelin sitten Tulipennun ja Jalavatassun luo.
"Haluatko pelata sammalpalloa kanssamme? En kyllä tiedä, osaatko, kun olet oppilas, mutta voit yrittää. Emme mekään vielä kovin hyviä ole, olemme vasta oppineet kävelemään", nau'uin ja heitin pallon ilmaan napaten sen sitten tassuihini.
"Ja juoksemaan!" Tulipentu kiljahti innoissaan.

//Jalava? Tuli? Toivottavasti en sitte hitannu Tulta liikaa tos vikas lausees x)

Nimi: Sulkatassu

12.07.2017 08:22
Tänään olimme rauhassa harjoittelemassa soturilakia.
"Kerron nyt kaikki säännöt samassa litaniassa ja jos sinulle tulee kysyttävää niin kysy jälkeenpäin. Okei?" Hiutaleturkki naukui.
"Selvä", puuskahdin aivan turhautuneena ja pyöräyttelin silmiäni varmaan tuhannetta kertaa.
"Puolusta klaaniasi vaikka hengelläsi. Sinulla voi olla ystäviä muiden klaanien kissojen kanssa, mutta ystävyytenne ei saa mennä klaanisi edun edelle, vaikka kohtaisit ystäväsi taistelussa.
Älä metsästä tai tunkeile toisen klaanin reviirillä.
Klaaninvanhimmat, kuningattaret ja pennut on ruokittava ennen oppilaita ja sotureita. Ellei soturilla tai oppilaalla ole erityistä syytä, he eivät saa syödä ennen kuin he ovat metsästäneet ruokaa muille. Mikäli soturi tai oppilas on sairas tai loukkaantunut, he voivat syödä samoin kuin vanhimmat, kuningattaret ja pennut.
Riistaa tapetaan vain ruoaksi. Kiitä Tähtiklaania sen elämästä.
Pennun on oltava vähintään kuusi kuuta vanha tullakseen oppilaaksi.
Vasta nimitetyn soturin täytyy vahtia klaania hiljaa yhden yön ajan.
Soturi ei voi olla varapäällikkö, jos tällä ei ole ollut vähintään yhtä soturioppilasta.
Varapäälliköstä tulee klaanin päällikkö kun päällikkö kuolee, siirtyy klaaninvanhimpien pesään tai karkoitetaan.
Kun varapäällikkö kuolee, karkoitetaan tai eläköityy, uusi varapäällikkö on valittava ennen seuraavaa kuunhuippua.
Täydenkuun aikana pidetään kaikkien klaanien kokoontuminen, jolloin vallitsee aselepo. Aselepoa ei saa missään tapauksessa rikkoa.
Rajat on tarkastettava ja merkittävä päivittäin. Klaanin alueelle kuulumattomat kissat on häädettävä.
Sairasta tai vaarassa olevaa pentua ei saa laiminlyödä, vaikka pentu olisikin peräisin eri klaanista.
Klaanin päällikön sana on laki ja sitä on toteltava, ellei se riko soturilakia.
Soturi ei saa tappaa muita kissoja, ellei tappaminen ole väistämätöntä klaanin turvallisuuden tai oman hengen puolesta, tai jos kissa elää soturilain ulkopuolella. Tuliko kaikki varmasti selväksi?" Routakukka kysyi.
"Joojoo" nau'uin. Olin tuskin kuunnellut näitä sääntöjä.
"Kun oppilaskoetuksesi tulee, saatan kysyä näistä mitä tahansa", mestarini naukui.
"Joojoo sanoin jo!" Naukaisin turhautuneena.

//Routa?

Nimi: Matkijakieli

11.07.2017 14:20
Kysymys yllätti minut. Pärskähdin ja käänsi hämmästyneen katseeni Olkipuroon. Nyt kun olimme kumppaneita niin pentuja näin pian? Nielaisin hermostuneesti.
"Pennut olisivat ihania", naukaisin rauhallisesti. Olkipuro katsoi minua iloisesti. Hän alkoi kehrätä hiljaa. Minäkin aloin ja nojauduin häntä vasten.
*Hänen kanssaan pennut olisivat ihanteelliset!* ajattelin tohkeissani. Kohta olisin jo varmaan tarpeeksi vanha saamaan pentueen, joka olisi minun ja Olkipuron.
"Se olisi ihanaa, todellakin", kuiskasin kumppanini korvaan, joka käänsi hellän katseensa minuun.
"Niin olisi. Niistä pennuista tulisi ihania", Olkipuro kuiskasi takaisin.
*Oih, Olkipuro*, ajattelin kumppanini pauloissa. Nyt olimme sotureita ja saisimme olla kumppaneita, eikä kukaan saisi estää meitä. Ei niin kukaan.

//Olki? Sori kauhee romantiikkastoori tai jotain ja kauheen mini. xc

Nimi: Lepakkoliito

10.07.2017 19:18
Katseeni harhaili muissa klaanilaisissa istuessani sotureiden pesän edustalla. En keksinyt itselleni mitään järkevää tekemistä, joten päätin vain kerrankin istua aloillani, koska saalistuskaan ei tuntunut nyt minua kiinnostavan. Vilkaisin tuoresaaliskasaa, joka ei näyttänyt olevan vailla enempää saaliita - ainakaan minusta ei näyttänyt siltä - joten hyvillä mielin pystyin keskittymään turkkini sukimiseen. Paksun turkkini lyhyet karvat tuntuivat sojottajan kuka missäkin, joten karhealla, vaaleanpunaisella kielelläni aloin siloittamaan karvojani.
"Olenko ainut, jonka mielestä paksu turkki on vain haitaksi?" mumisin ärsyyntyneenä. Nyrpistellen nenääni turkkini takuille, minä köyristin selkäni ja nousin jaloilleni. Venytin pikimustan turkin peittämiä jalkojani ja huitaisin ruskealla hännälläni kasvojeni läheisyydessä surisevan ampiaisen pois. Käänsin katseeni perhoseen, joka hennoilla siivillään lenteli ympärilläni. Vaistojeni myötä mieleni teki läpsiä käpälilläni perhosta niin kuin pennutkin aina tekivät ja iloisina juoksentelivat niiden perässä. Mutta monen soturin mielestä saattaisin näyttää todella naurettavalta. Lempi puuhaani ei ollut joutua naurunalaiseksi.

//Joku?

Nimi: Naaliturkki

10.07.2017 14:24
Hymähdin hyvin hiljaa. En tiennyt kuinka ottaa Hunajaviiksen sanat. Olinko minä todella hyvä isä näille pennuille? Entäpä aiemmat pentumme. Sydäntäni raapaisi, kun ajattelin pientä Narsissipentua ja Orkideapentua Hunajaviiksen vierellä Tuuliklaanin ja Varjoklaanin erottavalla tunnelilla. Naaras oli niin tyyni. Hän käski minun ottaa Roukopentu ja viedä hänet Tuuliklaaniin kasvamaan uskolliseksi soturiksi. Kaikella kunnioituksella minun olisi ehkä vain pitänyt antaa Hunajaviiksen viedä Ruokopentu mukanansa. Naaras oli kuitenkin ollut aivan varma, että pennulla olisi parempi paikka Tuuliklaanissa. Muistelin pitkään menneitä aikojamme. Tiesin, että en voisi enää muuttaa niitä mitenkään. Orkideapolku ja Narsissiviiksi olivat kasvaneet ilman minua. Näin heidän viimeksi kunnolla pentuina enkä ole koskaan puhunutkaan tyttärillemme. Katsahdin kumppaniani. Hunajaviiksen katse oli pentueen ainoassa tyttäressämme, Yrttipennussa. Yrttipentu oli avannut silmänsä hetki sitten. Naaraspennun tummansiniset silmät saivat minut hymyilemään heikosti. En tiennyt millainen isä minusta oikeasti olisi tullut Narsissiviikselle ja Orkideapolulle, jos vain olisimme olleet samassa klaanissa.
*Lopeta isesi rääkkääminen! Et voi muuttaa mennyttä!* huusin itselleni pääni sisällä. Katsoin alas mustiin tassuihini. Entä, jos pennut pettyvät minuun isänä? Pitäisikö minun vain suosiolla olla etäinen pentujeni kanssa niin kukaan ei voisi valittaa kasvatustaidoistani. Roukuturkin kasvot kuitenkin lhahtivat liekin lailla pääni sisälle. Ruokoturkki oli pitänyt minua hyvänä isänä, vaikka kerroinkin hänen emonsa ja sisarensa olevan toisessa klaanissa. Mutta asia oli silloin eri. Klaanissa oli vain minä ja minun poikani. Mikään ei estänyt minun aistejani. Nyt minulla oli kuitenkin kolme pentua, joiden perään katsoa. Mielestäni en edes ollut kovinkaan isällinen hahmo, mutta ehkä minä voisin omien pentujeni vuoksi yrittää olla se isä, jota Hunajaviiksi kaipaa. En tahdo olla taas se isä, joka hylkää kumppaninsa ja pentunsa toiseen klaaniin. Hunajaviiksi oli uhrannut niin paljon vuokseni, että en voisi pettää hänen luottamustaan.
"Minä...", kuiskasin tukahtuneella äänellä. Suljin hetkeksi silmäni ja huokasin.
"Lupaan tehdä parhaani. En jätä sinua yksin pentujen kanssa."

// Hunaja?

Nimi: Jalavatassu

09.07.2017 16:54
Vein saalista klaaninvanhimmille ja kuningattarille. Pentutarhassa Hunajaviiksi ja Naaliturkki keskustelivat keskenään jostakin. Heidän pentunsa istuivat maassa. Yksi pennuista oli kullanruskea ja tämän meripihkanväriset silmät tuijottivat minua. Tämän vieressä istui punaoranssi kolli, jolla oli vihreät silmät.
"Keitäs te olette?" kysyin pennuilta muka kiinnostuneena.
"Minä olen Kultapentu", kullanruskea kolli sanoi.
"Ja minä Tulipentu", punaoranssi kolli sanoi. Otin ylimielisen ilmeen kasvoilleni.
"Minä olen Jalavatassu", painotin sanaa 'tassu' todella tarkasti.

//Kulta? Tuli? mini xd

Nimi: Hunajaviiksi

09.07.2017 16:52
"Niin minäkin", huokaisin ja hymyilin. Yrttipentu makoili raukeana auringon luomassa valoisessa läikässä, hänen valkoinen turkkinsa ikään kuin hohteli. Nuolaisin kevyesti naaraan päätä, kun yllättäen huomasin hänen silmiensä aukeavan.
"Yrttipentu avasi silmänsä!" naukaisin ja katsahdin ylpeänä vieressäni istuvaan Naaliturkkiin. Yrttipentu räpytteli vihreitä silmiään ja katseli kissoja ympärillään ihmetellen. Kultapentu asteli naaraan eteen silmät innosta loistaen.
"Hei Yrttipentu! Tuletko leikkimään kanssamme?" kollipentu kysyi kallistaen päätään. "Osaako hän kävellä?" kullanruskea kolli kysyi kääntäen meripihkaiset silmänsä minuun.
"Hän kävelee sitten, kun haluaa", maukaisin ja nuolaisin naaraspennun päälakea. Asetuin mukavammin sammalille ja kohtasin sitten Naaliturkin katseen. Kolli oli käyttäytynyt jotenkin oudosti, kun Tulipentu oli puhunut hänelle, kuin epävarmasti. Hymyilin kumppanilleni lämpimästi ja kehräsin hiljaa.
"Olet hyvä isä pennuillemme", naukaisin varmasti ja nuolaisin tassuani pari kertaa.

//Naali?

Nimi: Yrttipentu

09.07.2017 16:38
Veljeni, emo ja isä olivat jutelleet lähelläni jo pitkään, ja minä olin "nukkunut" emon vieressä. Totuus oli, että vaikka olinkin alunperin nukkunut, olin ollut jo pidempään hereillä. Aurinkoläikässä, jossa makoilin emon vierellä, oli kuitenkin niin lämmin, että raukean oloni takia en jaksanut vaihtaa edes asentoa.
Nyt minusta kuitenkin alkoi tuntua siltä, että minun oli pakko liikkua. Ja toinen asia, jonka tahdoin tehdä, oli avata silmäni ja nähdä jotain. Enkä tajua, miksi en tehnyt sitä aikaisemmin. Minun ei tarvinnut kuin yrittää, ja kirkas valo häikäisi minua. Suljin kiireesti silmäni, mutta avasin ne hetken kuluttua uudelleen räpytellen.
Näin vierelläni pentutarhan seinää, ja edessäni muun perheen. Tiesin heidät kaikki jo äänestä ja olin oppinut heidän nimensä, vaikken heitä ollut nähnytkään. Katselin hetken emon kellertävän oranssia turkkia, sitten tähyilin kahta veljeäni, jotka nahistelivat hiukan keskenään ja sitten isääni, jonka valkoinen turkki hohti auringossa niin että häikäisi.
"Yrttipentu avasi silmänsä!" joku perheenjäsenistäni naukaisi, mutta en rekisteröinyt että kuka.
Se johtui siitä, että katselin innostuneena kaikkia muita kissoja, joiden tuoksut leijailivat ilmassa, ja jotka saatoin nyt nähdä..niin paljon kissoja.

//Perhe? :'D

Nimi: Toivokuiske

09.07.2017 14:49
Tassuni kuljettivat minua hieman oppilaani edellä reippain askelin kohti leiriä. Tuuliklaanin leirin sisäänkäynti ei vielä näkynyt, mutta uskoin, että se tulisi pian näkyviin. Nyt kuljimme matkaa hiljaisuuden vallitessa välillämme, mutta eipä se minua paljoa haitannut. En oikein ollut juttu tuulella, joten parempihan tämä oli näin. Kun pääsemme leiriin voisin tehdä jotain. Tai no.. ei hän minulla ole oikein ystäviäkään. Paitsi yksi kissa, mutten tiedä onko hän edes ystäväni. Huokaisin hiljaa kun huomasin leirin sisäänkäynnin edessämme. Se näkyi nyt paremmin kun tulimme lähemmäs sitä. Jalavatassu lisäsi tassuihinsa hieman vauhtia ja hän oli pian vierelläni. Tuo ei kuitenkaan ohittanut minua. Astelin leiriin kollikissa perässäni. Leirissä Jalavatassu katsoi minua odottavasti.
"Käy viemässä tuoresaalista klaaninvanhimmille, sitten saat syödä itse", naukaisin ja väläytin pienen hymyn oppilaalleni. Jalavatassu oli jo lähtemässä luotani kunnes ravasin nopeasti hänet kiinni.
"Hei muuten, saat loppupäivän vapaata. Mennään huomenna sitten aurinkohuipun aikaan harjoittelemaan taistelutaitojasi ja sen jälkeen voidaan kerrata soturilaki", maukaisin ja istahdin alas.
"Selvä", Jalavatassu sanoi nyökäten. Katselin hetken hänen peräänsä kun soturioppilas asteli tuoresaaliskasaa kohti. Sitten vaivuin omiin ajatuksiini. Ajattelin kuolonklaanilaista kollia, johon olin ihastunut. Sydämeni tykytti rinnassani kovempaa kun ajattelinkin häntä. Voih, haluaisin jo nähdä häntä jälleen.

//Jalava? Voit kirjottaa joko jostain muusta tai sitte jatkaa ihan mite vaa^^

Nimi: Naaliturkki

09.07.2017 14:12
Jokin sävähti sisälläni, kun Tulipentu lähestyi minua. Jostakin syystä vaistoni käski kävellä kauemmas pennusta. En kuitenkaan pystynyt liikkua. Jokin outo voima oli lamaannuttanut minut paikoilleni. Värähdin kollipennun puskettua jalkaani. Tunne sisälläni oli outo.
"Minusta sinusta tulisi hyvä päällikkö"; Tulipennun kehräys kaikui päässäni. Otin kuitekin askeleen taakse päin Tulipennusta. Oletin, että pennut pelkäsivät minua asenteeni takia, mutta ilmeisesti Tulipentu ei välittänyt. Katsahdin kiusaantuneena Hunajaviikseen. Minulla ei aiemmin ollut pentuja, joita kasvattaa kunnolla. Tai, no oli minulla Ruokoturkki, mutta pääasiassa Vapaudenlento oli hoivannut ja kasvattanut hänet. Vasta oppilasikäisenä aloin viettää aikaa Ruokoturkin kanssa. En vain olettanut pentujen olevan heti alusta niin hyväsydämisiä. Oli omituista katsoa kolmen pennun kasvua aivan vierestä. Jostakin syustä olin tottunut etäisempään asemaan. Pienestä järkytyksestäni toivuttuani kumarruin Tulipennun yll ja kosketin tätä nenälläni.
"Kiitos", maukaisin pennun korvaan.
"Sanasi merkitsivät minulle paljon", kuiskasin hiljemmin Tulipennulle, jotta vain hän kuuli sanani. Pentu perääntyi kauemmas ja nyökkäsi silmät tuikkien. Hymyilin pienesti ja astelin Hunajaviiksen vierelle. Istahdin kummanini viereen ja nuolaisin tuon päälakea.
"Kuinka sinä pystyit siihen? Kasvattamaan pennut miltein yksin Varjoklaanissa?" kysyin pehmeästi kumppaniltani. Hunajaviiksi näytti hiukan kiusaantuneelta.
"Klaanimme kuningataret kasvattivat heidät. Minulla ei parantajana ollut oikeutta kasvattaa Narsissiviikseä ja Orkideapolkua", naaras maukaisi hiukan apeasti. Käänsin katseeni häpeissäni pois naaraasta, kohti tassujani. Kuinka olinkaan voinut unohtaa tuon?
"Kävi miten kävi, olen ylpeä tyttäristämme", maukaisin hiljaa ja silitin hännälläni kumppanini selkää. Nostin vihdoinkin katseeni tassuistani Tulipennun ja Kultapennun suuntaan.
*Kaksi innokasta kollipentua", ajattelin hyvilläni ja siirsin katseeni Hunajaviiksen vieressä uinuvaan Yrttipentuun, *sekä yksi rauhallinen naaras.*

// Hunaja?

Nimi: Matkijakieli

09.07.2017 13:21
"Sinun pitää etsiä merkkejä", maukaisin Olkipurolle. Kolli katsoi minua huolestuneena takaisin.
"Minkälaisia, sitten?" hän kysyi hiljaa. Katsoin häntä läpitunkevasti.
*Voisiko hän itsekin tajuta?* mietin, mutta annoin aatokseni olla.
"Merkkejä, vaikka pahuudesta, ilkeydestä tai salamyhkäisyydestä", opastin kumppanilleni. Olkipro katsoi minua.
"Olet sinä kyllä nero, Matkijakieli!" kolli maukaisi iloisesti. Punastuin lievästi, koska minua oli kehuttu.
"Taidan sitenkin olla, nero", naukaisin lempeästi ja nojauduin Olkipuroon. Kehräsin hiljaa. Olkipurokin kehräsi.
"Sinä voit aina kertoa minulle huolesi, niin voin auttaa. Nyt me olemme yhdessä ja me luotamme toisiimme, aina", kuiskasin kollin korvaan. Olkipuro huokasi rakastavaisesti.
*Polkumme ovat yhdistyneet pysyvästi. Ei ole enää kahta yksinäistä vaan kaksi yhdessä. Saamme vielä varmaan ihania pentuja yhdessä.*

//Olki? Tuliko tästä mitään järkevää?

Nimi: Tulipentu

09.07.2017 13:04
Kaiken kuulemani perusteella arvelin Tuuliklaanin sotureiden kouluttavan klaanin pentuja oppilaina sotureiksi. Kun sitä tarkemmin mietti, siinä oli aina vain yhä enemmän järkeä. Heilautin häntääni innoissani. Isälläni Naaliturkilla on siis toinenki oppilas! Närhitasssu kuullosti paljon mukavammalta kuin Surmaviilto. Päähäni juolahti eräs idea.
*Ehkä Naaliturkki saa koulutettua Närhitassusta soturin ennen kuin minusta tulee oppilas!* ajattelin innoissani.
"Voiko minusta tulla sinun oppilaasi?" kysyin innoissani. Naaliturkki käänsi katseensa hiukan hämmentyneenä meihin. En aivan ymmärtänyt miksi hän katsoi vuorotellen minua ja vuorotellen Kultapentua. Eikö hän kuullut, että kysyjä olin minä enkä veljeni?
"Valitettavasti Närhitassun koulutus on kesken eivätkä pentujen vanhemmat saa kouluttaa heitä", Naaliturkki vastasi. Lysähdin istumaan tylsistyneenä.
*Ja pah!* ajattelin pääni sisällä. Vasta nyt Naaliturkki taisi älytä, että minä olin kysynyt asiaa, sillä varapäällikön katse oli nauliintuneena minuun.
"Mutta olen varma, että Liitotähti valitsee teille hyvät mestarit", Naaliturkki kehräsi. Käänsin yllättyneenä katseeni isääni.
*Kehräsikö hän juuri meille?* ajattelin hämmentyneenä. Räpäyttelin silmiäni jonkin aikaa enkä enää huomannut hellyyden merkkejä Naaliturkin kasvoilla. Kultapentu näytti kysyneen välissä jotakin, sillä isämme oli aikeissa vastata.
"Liitotähti on klaanimme päällikkö ja vastaa klaanin asioista", kuulin kollin maukuvan. Luultavasti Kultapentu oli vain kysynyt kuka Liitotähti oli.
"Milloin sinä pääset päälliköksi?" kysyin nopeasti Kultapennun ja Naaliturkin keskustelun väliin. Huomasin Naaliturkin katsovan minua suu auki. Kolli painoi sen kiinni ja katsoi kiusaantuneena tassuihinsa, kunnes nosti taas katseensa ja näin vain hänen tyynet kasvonsa. Tosin hänen vihreät silmät eivät katsoneet minua vaan pentutarhan seinämää.
*Mitä hän oikein miettii?* ajattelin hämilläni.
"En osaa sanoa tuohon mitään. En välttämättä koskaan, jos minull sattuu jotakin ennen Liitotähden luovuttua päällikön paikastaan", Naaliturkki hymähti melko kylmästi. Värähdin hiukan, sillä äsken isäni oli kehrännyt minulle ja nyt hän oli taas jääkylmä. Oliko päälliköksi nouseminen kielletty puheenaihe Naaliturkin seurassa?
"Isänne on nähnyt Liitotähden menettävän yhden hengen ja se otti koville Naaliturkilla", Hunajaviiksi maukui pehmästi. Käänsin nyt katseeni Naaliturkista emooni Hunajaviikseen.
"Menettävän hengen?" kysyin toistaen emoni sanoja.
"Päällikkö saa Tähtiklaanilta yhdeksän henkeä", Naaliturkki huokasi ja käänsi katseensa minuun.
"Yhden hengen menetminen tarkoittaa kuolemista. Päällikkö voi niin sanotusti kuollakahdeksan kertaa ja olla yhä elossa. Yhdeksännen hengen menetettyään hän on mennyttä", Naaliturkki murahti.
"Liitotähti on hyvä päällikkö ja toivoisin hänen pysyvän päällikkönä vielä pitkään. En ole varma olenko valmis ottamaan moista taakkaa harteilleni."
Katsoin hämilläni isääni. Luulin, että hän olisi hyvinkin varma pääliköksi ryhtymisestä, mutta todellisuudessa kolli näytti pelkäävän sitä. Astelin lähemmäs isääni enkä välittänyt tuon hyljeksivästi ilmeestä. Hän tahtoi olla yksin, mutta en antaisi hänelle mahdollisuutta. Tassuttelin aivan isäni eteen ja puskin tämän jalkaa.
"Minusta sinunsa tulisi hyvä päällikkö", kehräsin pentumaisesti ja lämpimästi.

// Perhe?

Nimi: Jalavatassu

09.07.2017 12:59
Murahdin vastaukseksi. Se siitä sitten. Milloin minusta tulisi soturi? Tuo ikuinen kysymys tuli taas mieleeni. Pitäisikö Toivokuiske minua oppilaana vain kiusatakseen minua? Hetkinen. Olisiko Toivokuiskeeesta? Ei, ei ollut. Toivokuiske oli liian kiltti ja ystävällinen. Hänestä ei ollut Pimeyden Metsän kannattajaksi. Vilkaisin edessäni kulkevaa Toivokuisketta, mutta se ei enää ollutkaan mestarini. Se oli joku muu. Edessäni kulkeva kissa oli naaras mutta paljon nuorempi. Minuakin nuorempi. Naaraalla oli mustan, valkoisen ja harmaan kirjava turkki. Ja kauniit silmät. Puistelin päätäni. Mystinen naaras oli kadonnut ja tilalla oli taas Toivokuiske. Hymyilin ajatuksilleni. Toivokuiske oli oikeassa. Nyt oli tosiaan aika keskittyä koulutukseen.

//Toivo?

Nimi: Naaliturkki

09.07.2017 12:50
Kuuntelin tyynesti Hunajaviiksen kertomaa tarinaa meidän tapaamisestamme. Punastuin hiukan kun hän sanoi Naalitassu, sillä minunkin oppilasajoistani oli jo jonkin aikaa. Ainoa huolehaiheeni oli silloin oppisinko koskaan käytämään kynsiäni tai täyttämään vaatimukset Tuuliklaanin soturia.
"Yllätyin suuresti, kun minusta tehtiin varapäällikkö", maukaisin Hunajaviiksen lopetettua ja annettuaan varoituksen sanat pennuillemme.
"En osannut odottaa sen tulevan, sillä Surmatassun koulutus oli vielä kesken. Tosin nykyään Surmatassu tunnetaan nimellä Surmaviilto", maukaisin hiukan huvittuneena. Tulipentu kavahti hiukan nimen kuullessaan.
"Kuka voi olla niin kamala ja nimetä kissan Surmaviilloksi?" pentu kysyi uteliaana. Tosin kollipennun käytöksestä huomasi, että hän pelkäsi hiukan.
"Se viittaa hiukan Surmaviillon käyttäytymiseen. Tehkää palvelus älkääkä hankkiutuko ongelmiin hänen kanssaa. Hänen kielensä on yhtä terävä kuin kynnet", maukaisin hiukan varoittaen. Hunajaviiksi silmäili minua sivusta päin hiukan toruvasti. Jos naaraan ilme olisi voinut puhua, se olisi sanonut: 'Älä puhu tuollaisista asioista pennuille!'
Hymähdin ja siirsin katseeni kokonaan pentuihin.
"Mutta nykyinen oppilaani Närhitassu on todella mukava. Tutustutte häneen varmasti kun pääsette oppilaiksi", hymähdin. Pieni tyytyväinen hymy nousi kasvoilleni kun huomasin pentujen heilauttavan häntiänsä.
"Voiko minusta tulla sinun oppilaasi?" jompi kumpi pennuista kysyi, mutta en ehtinyt katsoa kumpi kysyi sitä.
"Valitettavasti Närhitassun koulutus on kesken eivätkä pentujen vanhemmat saa kouluttaa heitä", selitin.

// Perhe?

Nimi: Toivokuiske

09.07.2017 11:56
"Mitä sinun ja Naaliturkin välillä on meneillään?" oppilaani lausui ilmoille kysymyksen, jota kaikista vähiten odotin. Ärähdin ja kurtistin kulmiani merkittävästi. Pyöräytin silmiäni ja koko olemuksenk muuttui ärsyneeksi.
"Se on pitkä tarina", mutisin ja katsoin ihan muualle kun Jalavatassuun. Oppilaani kuitenkin hymähti.
"Kerro vain, kyllä minä jaksan kuunnella", tuo sanoi. Naurahdin huvittuneesti ja muutuin jälleen kärsivälliseksi.
"Et jaksa. Se mitä tapahtui on tapahtunut eikä sille mahda mitään. Sitä paitsi sinun pitää keskittyä koulutukseesi eikä minun asioihini. Minä kyllä pärjään ihan hyvin näinkin", lausahdin ja uskalsin katsoa kollioppilasta hetken silmiin.
"Mennään vain ja jätetään asia tähän", naukaisin.

//Jalava?

Nimi: Vadelmapentu

09.07.2017 11:42
"Hmph!" tuhahdin, kun Jalavatassu kiirehti minun ja Piiskupennun ohitse.
"Eikö hän pidä meistä?" Piiskupentu kysyi minulta hieman surkean oloisena.
"Vain Tähtiklaani tietää," mau'uin käyttäen samalla lausunnassani vahvaa uskoa Tähtiklaaniin.
"Kyllä hän varmaan pitää, mutta uskoisin että Jalavatassulla on vain kiireitä," ääni kuului todella läheltä ja näimme suunnilleen Jalavatassun kokoisen, ehkä hieman pienikokoisemman pähkinänruskean naaraan tallustelevan minua ja veljeäni kohden. "Pennuilla ei juurikaan ole kiireitä, eikä klaaninvanhemmilla, mutta muilla kissoilla usein on."
"Hei!" innostuin naaraan tulemisesta vierellemme. Hän vaikutti mukavalta ja ystävälliseltä. Jatkoin: "Onko sinullakin kiireitä. Onko Jalavatassu siis soturi? Ja kuka olet? Tai mikä nimesi on?"
"Ei Jalavatassu ole soturi," naaras kehräsi. "Hän on oppilas, kuten minäkin. Nimeni on Maatassu. Kyllä minullakin on joskus kiireitä, muttei juuri nyt."
"Meistäkin tulee pian oppilaita!" hihkuin. "Ja sitten minusta tulee Vadelmatassu ja Piiskupennusta Piiskutassu! Ja saamme mestarit! Kuka on sinun mestarisi ja kuka on Jalavatassun?"
"Jalavatassun mestari on Toivokuiske," Maatassu kertoi. "Itse minun oma mestarini on Liskoloikka."
"Onko Liskoloikka hyvä mestari?" kysyin.
"Parempaa ei voisi toivoa," Maatassu hymyili.
"Minä haluan mestarikseni Korppitähden," mau'uin. "Tai Naalikasvon."
"Haluaisitteko mennä katsomaan klaaninvanhempia?" Maatassu ei ilmeisesti ollut kuullut mitä sanoin.
"Mennään vain," Piiskupentu nyökkäsi. Minäkin nyökkäsin myöntyvästi. Maatassu kääntyi lähti astelemaan melko pientä, suojaisan näköistä pesää kohden. Hän astui pesän sisään. Suuaukon vieressä makasivat kaksi naarasta, joiden nimet olin joskus kuullut, Harmaapilvi ja Solinakukka. Taipaleenalku otti heistä punkkeja pois.
"Hei Maatassu," Harmaapilvi hymyili. Äkkiä tuon suupielet kääntyivät hymyyn kun näki minut ja Piiskupennun.
"Pentuja!" tuo hihkaisi. "Voi miten te olette suloisia. Oletteko kenen pentuja?"
"Vapaudenlennon," mau'uin. Pikkutähti pesän toisella reunalle rypisti kulmiaan ja katsoi Koivusydämeen.
"Eihän Vapaudenlento ole odottanut pentuja," Pikkutähti maukui.
"Pikkutähti!" Harmaapilvi torui. "Ole nyt hiljaa! Mutta mitkäs teidän nimenne ovat?"
"Olen Vadelmapentu," mau'uin. "Ja tämä on Piiskupentu."

Nimi: Hunajaviiksi

09.07.2017 09:11
"Miten se on mahdollista?" Tulipentu kysyi hämmentyneenä. "Ovatko he vaihtaneet klaania?"
Katsoin ahdistuneena toisaalle. En tiennyt, miten pennut reagoisivat menneisyyteeni, mutta joskus siitäkin olisi kerrottava. Pitikö se tehdä silti juuri nyt, kun kaikki oli paremmin, kuin hyvin? Huokaisin syvään ja siirsin katseeni takaisin kahteen kollipentuun.
"He asuvat Varjoklaanissa, sillä se on heidän synnyinklaaninsa", naukaisin varovaisesti.
"Mutta jos he ovat teidän pentuja, miten Varjoklaani voi olla heidän synnyinklaaninsa?" Kultapentu kysyi kallistaen päätään kummastellen. Pyörittelin tassuani hetken maassa, kunnes puhuin jälleen.
"En ole aina ollut Tuuliklaanin soturi. Muutin tähän klaaniin jonkin aikaa ennen teidän syntymäänne. Ennen olin Varjoklaanin parantaja", kerroin muistellen haikeasti parantajana oloa, jälleen kerran. Mutta minun olisi vain hyväksyttävä se tosiasia, etten enää koskaan voisi olla parantaja.
"Vau", Kultapentu naukui, kumma kyllä ihastellen.
"Miksi muutit Tuuliklaaniin?" Tulipentu kysyi kimeällä pennunäänellään. Tätä kysymystä olin eniten pelännyt, sillä nyt meidän, minun ja Naaliturkin, olisi kerrottava pennuille rikkoneemme soturilakia olemalla kumppaneita eri klaaneista.
"Parempi että kerron teille vain kaiken....", huokaisin ja jatkoin sitten: "Lähdin kerran ollessani Varjoklaanin parantaja hakemaan luvatta yrttejä Tuuliklaanin reviiriltä, sillä kyseistä kasvia ei kasvanut Varjoklaanin reviirillä. Rikoin silloin soturilakia, te ette koskaan saa luvatta mennä toisen klaanin reviirille. Törmäsin erääseen oppilaaseen; Naalitassuun. Jo silloin jokin hänessä herätti minulle vieraita tunteita. Aluksi olin vain ihastunut häneen, silloin sovimme tapaavamme rajalla toisen kerran. Aloimme kuitenkin rakastua toisiimme yhä vahvemmin. Tapailimme Naaliturkin kanssa rajalla, rikkoen soturilakia räikeästi. Kukaan ei kuitenkaan saanut tietää mitään kumppanuudestamme."
*Tai no, Toivokuiske sai.* Pennut kuuntelivat minua tarkkaavaisesti korvat höröllään, kumpikin oli hiljaa.
"Sitten paljastui, että odotin Naaliturkin pentuja. Silloin syntyivät Ruokoturkki, Orkideapolku ja Narsissiviiksi. Annoin Ruokoturkin isälleen Tuuliklaaniin, Orkideapolku ja Narsissiviiksi tulivat minun luokseni Varjoklaaniin. Kaikki oli hyvin, kukaan ei epäillyt mitään. Enkä minä kertonut kenellekään pentujen isää. Sitten Naaliturkista kuitenkin tehtiin varapäällikkö. Tapailumme olisi voinut riskeerata hänen asemansa, joten vaihtoehtoina meillä oli kumppanuutemme lopettaminen tai jommankumman muutto toisen klaaniin. Tai no, minun muuttoni. Oppilaani Sienikarva suostutteli minut kertomaan klaanin silloiselle päällikölle, Vaskitsatähdelle, aivan kaiken. Niin minä siis kerroin ja lähdin Varjoklaanista, jättäen parantajan työni ja tyttäreni taakseni. Nyt asun Tuuliklaanissa."
Katsoin sitten riiviisti kummankin kollin silmiin.
"Te ette saa tehdä samaa kuin me, älkää rakastuko tai olko edes kovin hyviä ystäviä toisen klaanin kissojen kanssa. Se eikkoo soturilakia, jamitä jos tulisi vaikka taistelu?" naukaisin kohottaen kulmaani. Pennut vilkaisivat hiljaa toisiaan, Kultapentu nyökytteli päätään.

//Naali? Tuli?

Nimi: Naaliturkki

08.07.2017 12:01
Katsoin huvittuneena kahta kollipentua.
"Tulupentu ja Kultapentu", maukaisin rauhalliseen sävyyn.
"Olen kuullut teistä kahdesta paljon. Näin teidän viimeksi kun silmäsi olivat kiinni."
Huomasin kaksikon nopeasti vaihtavan katseitaan. Itse silmäilin vielä yhtä nukkuvaa pentuamme.
"Yrttipentu ei ole varmaan avanut vielä silmiään?" kysyin Hunajaviikseltä. Naaras pudisteli päätään, mutta hymyili.
"Lyllä sen aika koittaa ennen pitkää", Hunajaviiksi maukaisi lämpimästi. Hymyilin naaraalle lämpimästi.
"Tulipentu ja Kultapentu ovat tainneet olla vain hiukan yli-innokkaita vai?" naurahdin hiukan. Huomasin kaksikon katsovan minua yhä mitteliäästi.
"Miten hän voi olla isämme? Emmehän me kukaan näytä häneltä!" Tulipentu vinkaisi ihmeissään.
"Veljenne Roukoturkki on aivan minun näköiseni. Paitsi, hän on perinyt emonne silmät", maukaisin pehmeästi kehräten.
"Onko meillä vanhempi veli?" Kultapentu kysyi ihmeissään.
"Ja kaksi siskoa Varjoklaanissa", lisäsin.

// Hunaja? Pennut?

Nimi: Simpukkatassu

08.07.2017 10:51
//kuunnelkaa sad pianoa It's hard to say goodbye by Michael Ortega 2nd channel, kun luette tätä//

Kävelin metsällä. Lähelle rotkon aluetta. Aloin mietiskelemään omaa elämääni. Kuinka se tulisi muuttumaan, kun pääsen parantajaksi, Kaikki omat parantajatoverini olivat jo ansainneet nimensä. Tunsin kateutta sitä kohtaan. Miksi minut oli laitettu tälläiseen elämään? Kävelin lähemmäs rotkoa. Tiedän, että sinne ei olisi saanut mennä, mutta en välittänyt. Halusin katsoa tuota jokea edes hetken. Varjoklaanin entinen parantaja Hunajaviiksi oli muuttanut klaaniimme ja saanut toisen pentueen. Oli vaikea kuvitella millaista elämää Hunajaviiksen tyttäret viettivät Varjoklaanissa ilman vanhempiaan. Pian minä liukastuin ja tunsin kuinka hiljalleen putosin melko nopeasti kohit rotkon pohjaa. Tässä se sitten oli. Loppu. Tunsin kuinka osuin jokeen ja menin koko ajan vain syvemmälle ja syvemälle. Silmäni painuivat kiinni ja vajosin pimeyteen.

//Simpukka siis kuoli.//

Nimi: Hunajaviiksi

08.07.2017 10:28
Nuolaisin pehmeästi Yrttipennun päälakea pennun inahdellessa unessaan. Naaras ei vielä ollut avannut silmiään, mutta kyllä senkin aika koittaisi. Kultapentu ja Tulipentu leikkivät välillä iloisesti kiljahdellen sammalpallolla, viskellen sitä ympäri pentutarhaa. Katsoin kehräten kahta kollipentuani. He olivat kumpikin oppineet nopeasti kävelemään, vaikkakin kullanruskean kollin askeleet olivatkin vielä hiukan huteria. Yhtäkkiä jokin vihreä lensi suoraan otsaani. Ravistelin päätäni ja sammalpallo putosi maahan tassujeni vierelle. Loin tuiman katseen kahteen vallattomaan kollipentuun.
"Katsokaahan vähän, minne heittelette tätä! Jos vielä kerrankin osutte minuun tai muihin täällä pallollanne, heitän sen itse omin käsin alas rotkoon", tiuskin kummallekin ja kiersin kehoni tiiviimmin valkoisen naaraspennun ympäri. Kultapentu ja Tulipentu näyttivät aika katuvaisilta, joten hymyilin heille lämpimästi.
"No, älkää nyt, varokaa vain ettei pallonne osu kehenkään", naukaisin ja heitin pallon takaisin pennuille. Kultapentu loikkasi ottamaan sen innoissaan kiinni ja laskeutuessaan kieri hetken maassa yhtenä pienen hännän ja raajojen sekamelskana. Kuulin askeleita suuaukolta ja käännyin katsomaan. Tuuliklaanin varapäällikkö ja kumppanini Naaliturkki asteli sisään hämärään pesään.
"Hei Naaliturkki", tervehdin hymyillen. Kultapentu ja Tulipentu lopettivat leikkinsä. Kullanruskea pentu riensi luokseni ja kuiskasi hiljaa korvaani: "Onko tuo isämme?"
Nyökkäsin huvittuneena ja Kultapentu katsoi ihmeissään isäänsä.
"He ovat leikkineet täällä kuin viimeistä päivää", kerroin ja osoitin korvillani maassa lojuvaa sammalpalloa kohti.

//Naali? Tuli? Yrtti?

Nimi: Naaliturkki

07.07.2017 20:06
Matkijakielelle oli tullut yhtäkkiä todella kiire päästä leiriin. Kojautin vain lapojani ja siirsin katseeni taivaalle. Ilmeisesti sanaharkka Olkipuron kanssa oli järkyttänyt soturin mieltä kylliksi, eikä hän enää kestänyt tätä riintaantunutta ilmapiiriä. Sininen tyyni taivas sai mieleni rentoutumaan. Välillä rasituin varapäällikön tuomien velvollisuuksien takia ja mietin oliko minusta siihen lainkaan. Laskin kuitenkin katseeni mustiin tassuihini ja hymähdin. Minulla oli juuri nyt muistakin velvollisuuksia kuin varapäälikön. Nimittäin velvollisuus pentujen isänä.
"Olisi varmasti viisasta palata jo leiriin", mietin ääneen. Käännyin nopeasti ympäri ja tassuttelin takaisin kohti leiriä. En tarkoituksella pitänyt turhaan kiirettä. Hunajaviiksi oli ollut muutaman päivän aikaa synnytyksen johdosta väsynyt, enkä tahtonut häiritä kumppaniani. Huomasin lirissä olevan rauhallista. En tiedä mitä olin odottanut, mutta siellä oli yllättävän rauhallista. Kävelin tyynesti kohti pentutarhaa, sillä tahdoin käydä tervehtimässä pentujani sekä kumppaniani.
"Naaliturkki!" kuulin huudon takaatani. Käännyin katsomaan kuka nimeäni huusi. Huomasin kuitenkin erittäin pienikokoisen mustan kollin tassuttelevan luokseni. Hänen smaragdinvihreät silmät ja valkea etutassu loistivat kilpaa auringon kanssa. Katsoin soturia huvittuneena. Kyseessä oli Tuuliklaanin soturi Pantteriviima. Hänen perässän loikki valkea kolli, nimeltään Viretassu.
"Hei Pantteriviima", maukaisin normaalilla äänensävylläni. "Mikä tuo sinut ja Viretassun luokseni?"
Siirsin katseeni hitaasti Viretassuun, joka heilautteli odottavasti häntäänsä.
"Ilmottautuisimme metsästyspartioon", Pantteriviima naukaisi kuuluvasti. Kolli kai luuli minun olevan yhä omissa ajatuksissani.
Siirtämättäni katsetta Viretassusta, vastasin: "Onko joku kolmas innokas mukaanne?"
Pantteriviima vaikeni hetkeksi ja silloin käänsin katseeni kohti Pantteriviimaa. Hymyilin hiukan kylmästi soturille.
"Käykää pyytämässä Hiirikorva mukaanne. Olin näkevinäni hänet lähellä tuore...", aloitin, mutta yhtäkkiä Viretassu loikkasi vierelleni. Katsoin oudoksuen oppilaan käytöstä.
"Mitä sinä...?" aloitin kysymykseni, mutta en löytänyt oikeita sanoja päättämään lausetta. Käänsin katseeni tyynesti, mutta kylmästi Pantteriviimaan. Odotin Viretassun mestarilta selitystä.
"Anteeksi", Viretassu kuitenkin maukaisi ja roikotti suustaan sammalpalloa.
"Tämä lensi pentutarhalta ja ajattelin heittää sen takaisin pennuille."
Käänsin katseeni kohti Viretassua. Hetken ajan oppilas varmasti luuli, että olisin huutanut tälle, mutta tyydyin nyökkäämään.
"Lensikö pallo Vadelmapennulta?" kysyin. Viretassu kuitenkin pudisteli päätään. Tuo heitti pallon pentutarhalle. Käännyin katsomaan tarhaa ja huomasin punaoranssin ja kullaruskean kollipennun loikkaavan sammalpallon päälle.
*Tulipentu ja Kultapentu!*
Käännyin taas katsomaan Viretassua.
"Pahoittelen erhettäni. Teidän kannattaisi mennä valmistautumaan metsästypartioon", maukaisin Viretassulle hiukan lempeämmin. Pantteriviimaa katsoin kuitenkin mietteliäästi.
"Ja voisitte varmasti samalla ruokkia klaanivanhimmat vai mitä?" lisäsin hiukan pisteliäästi. Tosin Viretassu ei onneksi huomannut pisteliästä puhetapaani, mutta Pantteriviima kyllä huomasi, sillä musta soturi tuhahti ja viittoi Viretassua seuraamaan. Katsoin tovin kaksikon perään, kunnes käännyin ympäri kohti pentutarhaa.

// Hunaja? Pennut?

Nimi: Routakukka

07.07.2017 10:47
"Sopii", mau'uin. Tunsin itseni jotenkin helpottuneeksi. Huomasin Kirvamietteen vaipuvan ajatuksiinsa ja pian hän käänsi katseensa takaisin minuun.
"Anteeksi, en kuullut. Voisitko toistaa?" hän maukui.
"Niin, että se sopii", mau'uin, enkä pystynyt pidättämään kehräystä. En saanut Kirvamietteen ilmeestä mitään selvää, mutta hän nyökkäsi. Lähdimme tallustelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Olimme taas mitään sanomattomia. Miksi aina näin? Halusin keksiä jotain juttua, vaikka väkisin. Vilkaisin taivaalle. Oli kohta aurinkohuippu ja oli melko lämminkin.
"Kaunis päivä tänään", aloitin. Pakkohan sitä jostain juttua oli keksittävä. Kirvamiete nyökkäsi. Hän ei kuitenkaan vastannut mitään ja tunsin hieman turhautuvani.
"Olisipa aina näin lämmintä", kehräsin.

//Kirva? :D Sori mini..

Nimi: Matkijakieli

06.07.2017 21:04
Tunne mitä en ollut koskaan ennen ollut tuntenut puhalsi lävitseni, kuin tuuli. Katsoin Olkipuroa. Mutta miten? Siis miten minä voin olla hänen kumppaninsa? Katsoin kollia takaisin epäuskoisena.
*Minä? Siis minä? Se typerä oppilas ja soturi joka on riitaantunut puoli klaanin kanssa!* ajattelin. Avasin suuni.
"Minäkö?" kysyin epävarmana. Olin häkeltynyt kaikesta mitä Olkipuro oli sanonut. Hän rakasti minua ja pyysi minua kumppanikseen.
*Kaikista kissoista minä?* ajattelin. En pystynyt tuntemaan muuta, kun hämmennystä. Peräännyinvähän kauemmas. Puuskahdin hiljaa ja vedin henkeä. Olkipuro tuijotti minua rävähtämättä. Katsoin tiukasti hänen silmiinsä ja huomasin niissä... Mitä? Rakkautta?
"Minäkö? Olen pilannut sinulta puoli elämääsi ja sinä rakastat minua?" kuiskasin hyvin hiljaa. Olin typertynyt. Olkipuro tuijotti minua yhä rävähtämättä. Katsoin häntä murtuneena.
"Minut, sen typerän pennun, tottelemattoman oppilaan ja soturin joka ei osaa muuta, kun suututtaa muita? Siis minä, joka olen ollut hylätty ja kumma? Sinulle ihanalle kollille kumppani?" kuiskasin yhä murtuneena. Sydämeni oli revetä. En... Voi en voisi koskaan olla hänen kumppaninsa, mutta paljon vahvempi tunne valtasi minut. Se oli palava rakkaus. Olkipuro naukaisi äkisti hiljaisella, mutta hyvin lemeällä äänellä. "Sinä. Todellakin sinä olet se ketä rakastan." Katsoin häntä murheellisena.
*Enhän se minä voisi olla!* mietin, mutta jokin veti minua kollin puoleen. Hän oli auttanut minua, opettanut ja ollut ystävä. Ainoa ystäväni koskaan. Olin saanut häneltä tukea häneltä. Parahdin kyyneliin. En kestänyt tätä minun olisi pakkovain suostua. Rakastin häntä niin kovasti. Ainoa minkä vuoksi elin, oli vain Olkipuro. Hän oli antanut minulle toivoa elämäni synpinkiin hetkiin, tukenut mina aina, vaikka olin ollut tottelematon ja ilkikurinen. Katsoin häntä kyynelistä kostein silmin.
"Kyllä. Minä suostun!" henkäisin ja tunsin raskaan taakan putoavan sydämeltäni. Rakastin tätä kollia koko sydämestäni. Vajosin maahan.
"Olkipuro, minäkin rakastan sinua."

//Olki? ÄÄH, kauhee tunne stoori

Nimi: Matkijakieli

06.07.2017 20:15
*Miten varapäälliköllä voi olla vihaajia?* pohdin, kun jatkoimme kävelyreissuamme. Olin aikeissa avata suuni, kun muutin mieleni.
"Minun pitää mennä kertomaan Olkipurolle, että valehtelin", naukaisin ja käännyin. Pinkaisin juoksuun, ettei Naaliturkki voisi seirata minua. Kiisin kohti leiriä, käpälät maata viistaen. Tuuli riepotteli turkkiani ja piiskasi kasvojani, mutta jatkoin eteenpäin välittämättä miltä näytin. Kiisin leiriin ja jarrutin, niin että maata lensi. Huohahdi, mutta vain hetkeksi. Katsoin ympärilleni ja huomasin Olkipuron yksin pentutarhan lähellä syömässä pulskaa kania.
*Kerron hänelle.* Tassuttelin hänen luokseen pehmeästi.
"Olkipuro, minä valehtelin sinulle. Olen riitautunut aika monenkin kissan kanssa", naukaisin vain hänelle. Kolli yskähti ja käänsi meripihka katseensa minuun. Kolli näytti osin vihaiselta osin taas hämmästyneeltä.
"Olisit heti kertonut minulle!" hän äyskähti. Katsoin häntä vihaisena.
"En tahtonut, että huolehtisit minuusta. Olen nyt soturi ja osaan pitää puoleni, senkin ylisuuri karvakasa!" sanoin terävästi, mutta Olkipuro kamppasi minut ja me kierimme maassa.
"Vai muka ylisuuri karvakasa?" minua vanhempi soturi kysyi, muka vihaisena. Virnistin hänelle ja vääntäydyin hänen otteestaan irti.
"Vai muka et ole ylisuuri karvakasa?" kysyinja katsoin kollia iloisesti. Välimme olivat jo hyvät ja me ymmärsimme toisiamme. Hymyilin hänelle aurinkoisesti ja ustuiduin. Nuolaisin kerran vasenta mustaa käpälääni ja pesin sillä korvan taustani.
"Olet mukava, Olkipuro. Sinun kanssasi on mukava olla", mau'uin hiljaa niin, ettei muut kuulleet. Olkipuro katsoi minua lempeästi. Hän hymyili minulle ihanasti.
*Tulisiko meistä kumppanit?* mietin ja nojauduin häntä vasten.

//Olki? Näiden suhde on niin ihana! <3

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com