Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Tuuliklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Naaliturkki

05.04.2017 18:31
"Tappava tauti?" kysyin ihmeissäni. En ollut kuullut aikaisemmin tästä taudista.
"Meidän klaanissamme ei ole mitään tautia", maukaisin nopeasti Hunajaviikselle, sillä en ymmärtänyt lainkaan mistä tuo puhui.
*Mikä kumma tauti?* ihmettelin. Yritin miettiä järkevää vastausta, mutta pääni ei keksinyt sitä.
"Anteeksi", Hunajaviiksi maukaisi nopeasti ja painoi katseensa alas.
"Mitä tapahtui? En ymmärrä. Mitä sinä pyydät anteeksi?" kyselin Varjoklaanin parantajalta. Hunajaviiksi vain huokasi ja piti pitkän tauon. Olisin tahtonut rikkoa hiljaisuuden, mutta odotin yhä selitystä.
"Minun ei olisi pitänyt kertoa siitä sinulle. Tieto oli salaista", Hunajaviiksi lopulta huokasi. Nyökkäsi tuolle.
"Ymmärrän...", maukaisin hiljaa. Katsahdin hetkeksi muualle ja yritin miettiä mitä sanoisin. Sitten minulla välähti.
"Mutta eikö klaani siinä tapauksessa tarvitse terveitä metsästäjiä enemmän?"

// Hunaja? Ellei se jo lähteny

Nimi: Miyu

05.04.2017 16:50
Pilvitassu: 16kp Soturionnittelut!

Kynsitassu: 11kp

Kirvamiete: 12kp

Simpukkatassu: 4kp

Näätätassu: 4kp

Toivokuiske: 5kp

Nimi: Kynsitassu

05.04.2017 16:19
Naurahdin hiukan huvittuneesti valkean Pilvitassun kysymykselle.
"Seura kiinnostaa aina", hymähdin lempeästi ja siirsin katseeni tuoresaaliskasaan.
*Hän on oikeastaan todella mukavaa seuraa*, ajattelin ja ja vilkaisin sitten Pilvitassua, joka hymyili hieman.
"Mitä ajattelit syödä?" naaras kysyi sitten ja asteli vierelleni tutkimaan pieneläinten kekoa.
"Ei ole oikeastaan kova nälkä, niin otan varmaankin hiiren", nau'uin ja poimin kasan päältä Pilvitassun saalistaman peltohiiren. Valkea oppilas nyökkäsi ja valikoi minun saalistamani jäniksenpojan. Hymähdin hiukan huvittuneesti ja lähdin astelemaan hiiren kanssa kohti oppilaiden pesää. Pilvitassu kuulosti askeltavan perääni. Väräytin hiukan korviani ja laskin hiiren pesän suuaukolle kyyristyen syömään. Pilvitassu käveli samalla minua vastapäätä ja asettui myöskin aterioimaan.
// Pilvi?

Nimi: Pilvitassu

05.04.2017 13:25
Saavuin pian leiriin Kynsitassun perässä. Loikin vähän Kynsitassun edelle ja astelin sitten tuoresaaliskasalle, joka oli jo melko täysi.
*Metsästyspartiot ovat saaneet varmaan paljon saalista*, ajattelin katsellen kasaa. Kynsitassu asteli jälkijunassani tuoresaaliskasalle ja laski myös oman jäniksensä muun riistan joukkoon.
"Metsästys partiot ovat näköjään saaneet paljon saalista", Kynsitassu totesi katsoen suurta kasaa, joka koostui enimmäkseen jäniksistä ja hiiristä, jotka olivatkin Tuuliklaanin yleisintä riistaa aina.
"Näköjään", mau'uin ehkä vähän hiljaisella äänellä. Katsoin hieman ympärilleni ja huomasin pian Minkkimuiston soturien pesän edustalla parin muun kissan kanssa, joita sen tunnistanut, koska näin vain heidän selkänsä. Vatsani alkoi kurnia katsellessani mestariani kissa joukon seassa.
"Minulla on nälkä, syödäänkö jotain?" ehdotin Kynsitassulle, joka näytti olevan minun ollessa tarkkailemassa Minkkimuistoa vaipunut omiin ajatuksiinsa. Odotin hetken, että tämä vastaisi, mutta vastausta ei kuulunut.
"Huhuu?" mau'uin kollille huvittuneena. Huomaisin, kuinka hän liikahti hieman ja käänsi katseensa minuun.
"Anteeksi, mitä sanoit?" oppilas maukui itsekkin hieman huvittuneena omasta käytöksestä.
"Minulla on nälkä, syödäänkö jotain?" toistin vähän aikaa sitten sanomani sanat, joita Kynsitassu ei ilmeisesti kuullut.
"Vai kiinnostaako sinua vielä minun seura?" kysyin ehkä vähän huvittuneena oppilastoveriltani.

//Kynsi?

Nimi: Toivokuiske

05.04.2017 08:13
"Mitä se sinulle kuuluu?" kolli mutisi tylysti ja oudolla tavalla, "Ja lisäksi sinä olet Kuolonklaanin reviirillä."
Katsoin kuolonklaanilaista hölmistyneenä. Mitä hän oikein sössötti minulle? Onko hänellä joku ihmeen ongelma.
"Mitä sinä oikein sössötät? Puhu kunnolla!" sähähdin väläyttäen kollille hampaani. Kuolonklaanin soturi otti kyntensä esille ja syöksyi minua kohti.
"Minun nimeni on Mutinakieli!" Mutinakieli ulvaisi. Eikä ollut mikään ihme, että hänellä oli tuollainen nimi.
Paina se mieleesi!" Mutinakieli painoi minut maata vasten ja asetti kyntensä kurkulleni. Sätkin tuon kehin alla avuttomana. Kolli oli paljon vahvempikin ja minä olin vasta nuorisoturi. Mutta sitten kun olin luullut kuolevani tuohon paikkaan Mutinakieli perääntyi. Hän jäi mulkoilemaan minua happamasti. Paljastin kynteni ja olin valmiina hyökkäämään. Sitten hyökkäsin minua aika isomman kuolonklaanilaisen kimppuun.
"Minä olen Toivokuiske", sihisin Mutinakieleksi esittäytyneen kuolonklaanilaisen kissan korvaan, "muistakin se."
Leikkisä virne nousi kollisoturin kasvoille. Tuo potkaisi minua mahaan ja siinä me sitten kierimme. Tuntui kuin nyt Mutinakieli ei olisi ottanut tosissaan. Oliko hänellä muita ongelmia kuin tuo puhevika. Tuhahdin ja ponkaisin pystyyn. Tein uuden hyökkäyksen, mutta taas sama toistui. Miten saisin tuon voitettua? Sitten olin saanut Mutinakielen maahan. Hassua kyllä, kolli ei pyristellut vastaan. Painoin nenäni hänen omaansa vasten ja sihahdin hänen korvaansa:
"Millaista peliä sinä oikein pelaat!"

//Mutina?

Nimi: Näätätassu

04.04.2017 21:14
"Tuisketurkki.. Minä pidän sinusta, ihan oikeasti. Todella paljon.. Mutta toivon, että ymmärrät, että haluan viettää oppilasaikani ihan keskittyen harjoitteluun. Voimme- voimme ajatella tätä uudestaan kun olen soturi", sopertelin ja loikin vähän matkaa eteenpäin.
"Anteeksi, Tuisketurkki", naukaisin vielä ja jatkoin matkaani leiriin. En ole varma, että kuulinko kollin naukaisevan minulle jotain, mutten välittänyt vaan jatkoin leiriin asti. Minä todella, todella pidin Tuisketurkista, mutta.. ei tuntunut oikealta ajalta. Tuntui pahalta sanoa noin kollille, sillä tuntui, kuin hän oikeasti olisi pitänyt minusta. En silti tietänyt vielä, mitä ajatella. Astelin hiljaa pesälle ja istahdin sen eteen katselemaan leiriä. Yöstä oli tulossa kylmä, sillä tuuli ujelsi tavallistakin kovempaa. Pikkuhiljaa klaaninvanhimmat vetäytyivät pesiinsä ja kuningattaret nostivat vastaan hangoittelevat pennut sisälle. Tuisketurkkia ei kuitenkaan näkynyt. Kuitenkin juuri pimeän laskeutuessa hän sujahti leiriin. En tiennyt, etsikö hän minua, joten pujahdin äkkiä pedilleni, pesän sisälle. Oma petini oli aivan pesän suuaukon vieressä. Joskus minua ahdistaa olla sisällä tunkkaisessa pesässä, mutta näin lehtikadon ja hiirenkorvan aikoihin olen joutunut nukkumaan paljon sisällä. Aina välillä, kun en saa unta, nousen pediltäni ja istahdan ulos katselemaan tähtihäntää ja kuuta. Kuten tänä yönä. Olin istunut hetken aikaa ulkona, kunnes huomasin toisen kissan hahmon oman pesänsä edustalla. Se näytti kummasti Tuisketurkilta..

//Tuiske? c:

Nimi: Kirvamiete

04.04.2017 19:51
Juoksin eteenpäin, ja viha oli sumentanut näköni. Karjuin juostessani eteenpäin, sillä en kestänyt tätä. Minä olin yrittänyt saada Säihketassun paremmalle tuulelle, mutta palkkioksi siitä sain vain käskytyksiä ja vihaisia kasvoja. Tuuli suhisi korvissani antaessani jalkojeni kiidättää minua eteenpäin. Sitten jarrutin vauhtini, ja pysähdyin täysin. Ympärilleni laskeutui hiljaisuus, jonka vain raskas hengitykseni ja sydämeni syke rikkoi. Taivalla leijuvat pilvet ja niiden välistä paistava aurinko loi varjoja kasvoilleni seistessäni keskellä nummia täysin paikoilleni jähmettyneenä. Minulla oli outo olo, enkä tiennyt miten minun tulisi olla. Yleensä aina minulla oli jokin järkevä päämäärä tai suunnitelma, mutta nyt vain olin juossut eteenpäin vailla aavistustakaan minne päädyin. Vilkaistessani nopeasti ympärilleni, tajusin että olin saapunut Tuuliklaanin reviirin rajalle. Vähän matkan päässä tuuli humisi Jokiklaanin reviirin puolella. Hätkähdin, kun kuulin askelien ääniä sivultani. Karvani nousivat pystyyn, ja kierähdin nopeasti läheisen pensaan suojiin. Juuri samalla hetkellä, kun harmaan ja ruskean sekoitteinen turkkini pujahti lehtien ja oksien sekaan, näin hopeanharmaan naaraan juoksevan suoraa päätä Tuuliklaanin reviirille. Sisuksissani kiehahti, ja olin jo loikkaamassa ulos naaraan kimppuun, kun tuo äkkiä pysähtyi. Naaraan silmät kimpoilivat sinne tänne ja hänen katseensa oli hämmentynyt. Jäänsiniset silmät kipunoivat tulta, kun hän kääntyi katsomaan sitä pensasta, jossa olin piilossa. Nyrpistin nenääni, kun vahva jokiklaanin tuoksu lejaili nenääni. Naaras oli siis Jokiklaanista. Ajatukseni ohjautuivat pois Säihketassusta, kun katselin naarasta hetken. Ärsyttävä jokiklaanin lemu pisteli sieraimissani, mikä vain yllytti minua enemmän. Vaistosin naaraan tietävän, että joku oli pensaassa, mutta siltikin päätin hyökätä. Jännitin lihakseni ja syöksyin äkkiarvaamatta hopeanharmaan naaraan niskaan. Upotin kynteni hänen paksun turkkinsa läpi ja tunsin miten ne upposivat hänen nahkaansa. Kissa kiljaisi ylttyneenä eikä tajunnut edes alkaa taistelemaan vastaan, sillä yllätykseni oli hämmentänyt naaraan täysin. Syöksyni voima kaatoi hänet maahan, ja kierimme aivan rajan tuntumassa. Murisin ja läimin naarasta minne ylsin. Kun viimein vauhtimme pysähtyi, olin jokiklaanilaisen niskan päällä, ja sihisin hampaideni raosta:
"Miksi olet Tuuliklaanin reviirillä?"

// Helmi? Sekavaaa

Nimi: Kynsitassu

04.04.2017 18:26
Astelin pensaiden välistä ja roikotin suustani pientä jänistä, joka peitti hiukan muita tuoksuja. Onnistuin kuitenkin haistamaan Pilvitassun ja tajusin naaraan olevan aivan pensaiden toisella puolella. Hymähdin hiljaa ja pujahdin puskan ali toisen oppilaan eteen, joka kantoi paria hiirtä. Nyökkäsin hiukan ja laskin jäniksen maahan.
"Hyvä saalis", nau'uin ystävällisesti ja katsoin valkeaa kissaa, joka tiputti myös saaliinsa.
"Sinullakin", Pilvitassu kehaisi ja nyökkäsi. Hymyilin toiselle hiukan.
"Palataanko sitten leiriin?" ehdotin ja poimin jäniksen uudelleen korvista leukoihini.
"Toki", valkea oppilas myöntyi ja kumartui poimimaan peltohiiret suuhunsa. Nyökkäsin tuolle ja käännyin kohti leiriä lähtien kävelemään. Pilvitassu kuulosti seuraavan minua. Vilkaisin olkani yli ja huomasin oppilaan katselevan pilviä, jotka vaikuttivat ikävän harmailta. Näpäytin häntääni ja kiristin hiukan vauhtiani ohuen lumikerroksen halki Pilvitassun seuratessa yhä kintereilläni. Huokasin hiljaa ja luimistin korviani jäniksen ruhon hakatessa rintakehääni liikkeeni tahdissa. Pilvitassulla ei tätä ongelmaa tainnut hiirien kanssa olla, mutta molempien vauhti pysyi täysin tasaisena.
// Pilvi? Mini ja outo xc

Nimi: Simpukkatassu

03.04.2017 20:22
Istuskelin odottamassa Ruusupiikkiä ovensuulla. Tänään oli parantajien kokoontuminen ja Ruusupiikki oli sekoittamassa meille matkayrttejä. Saisin ainakin tavata muut parantajat.
*Mitenkähän heillä menee tällä hetkellä?* mietin.
"Yrtit ovat valmiina", mestarini sanoi.
"Selvä", sanoin ja söin oman annokkseni. Tällä ainakin pärjäisin pitkälle. Lähdimme kävelemään yhdessä kohti Korkokiviä. Routakukka oli lähtenyt saattajaksemme. Päästyämme Ukkospolun luokse Routakukka palasi takaisin leiriin. Jatkoimme matkaa Korkokiville. Sinne saapuessamme huomasin Kirkasmarjan ja Mäntyvarjon sekä Hunajaviiksen ja vaaleanruskea kollin, jolla oli myrkynvihreät silmät.
*Kukahan hän mahtoi olla?* mietin.
"Hei kaikki. Tässä on oppilaani Sienitassu. Kaunokukka eläköityi ja siirtyi klaaninvanhimpiin", Hunajaviiksi kertoi.
"Hei. Tervetuloa joukkoomme", tervehdin kollia. Huomasin Kortelammen tulevan yksinään.
"Missä Kuiskevirta on?" Ruusupiikki kysyi.
"Mestarini metsästää nykyään Tähtiklaanissa", Kortelampi vastasi.
"Otamme osaa. Hän oli hyvä parantaja", sanoin.
"Niin olikin", Kirkasmarja totesi.

//Muut?

Nimi: Kirvamiete

03.04.2017 19:51
Lipaisin huuliani ja naksautin kieltäni. Säihketassu käyttäytyi mielestäni oudosti, mutta koin kummalisesti velvollisuudekseni yrittää saada naaras leppymään. Vaaleanharmaan naaraan läsnäolo ja se, että hän oli huolissaan minusta, sai karvani pystyyn ja oloni oudoksi. Samaan aikaan halusin viettää aikaa oppilaan kanssa, mutta samalla halusin piiloutua Säihketassulta ja olla mahdollisimman kaukana hänestä. Tassuni hikoilivat ja liikahdin rauhattomasti. Erotin suuttuneisuuden häihtävän Säihketassun kasvoilla, kun tuo katsahti minuun. Rykäisin ja pakotin kaiken muun pois mielestäni ja kehostani. Nyt keskityin vain siihen mitä sanoisin.
"Säihketassu", aloitin hieman varovasti. En ollut koskaan ollut hyvä puhuja tai toisten lepyttäjä. Tahdoin kuitenkin yrittää. Tuossa naaraassa oli jotain minkä vuoksi tekisin tämän.
"Älä ole vihainen. Jos olit huolissasi sinun ei tarvitse olla. Halusin vain nähdä millaista Nelipuilla oli. Ja en todellakaan mennyt tapaamaan Ahvenleukaa sinne, vaan hän  vain tuli sinne", naukaisin. Sitten, kun puheeni ei näyttänyt vaikuttavan Säihketassuun, lisäsin hiukan hampaita kiristellen:
"En tee noin enää." Tuo lause sai Säihketassun nostamaan korviaan ja vilkaisemaan pikaisesti minuun. Istahdin maahan jo voittajana, mutta sitten vaaleanharmaa naaras ponkaisi käpälilleen. Hänestä näytti huokuvan raivo, ja kavahdin taaksepäin.
"Sinäkö kuvittelet että voisin noin vain hyväksyä kaiken?!" naaras kirkaisi. Ärsyyntymistasoni nousi hetkessä huippuunsa, ja nousin itsekin kipakasti ylös.
"No älä sitten ole kanssani!" ulvaisin ja paljastin hampaani oppilaalle. Ennen kuin kumpikaan meistä ehti sanoa mitään, lähdin juoksemaan leiristä pois päin. Saatoin erottaa tuulen suhinan alta Säihketassun huutavan nimeni, mutten kääntynyt. En enää halunnut olla naaraan kanssa. Viha kiehui sisälläni, enkä voinut estää itseäni kuiskimaan solvauksia Säihketassusta hiljaa juostessani eteenpäin. Mitä Säihketassu oikein kuvitteli tekevänsä? Luuliko hän että hän määräsi minua? Säihketassu ei ollut päällikköni tai edes sukua minulle, eikä hänellä ollut mitään oikeutta tunkeutua minun asioihini! Karjaisin ilmaan ja juoksin edelleen eteenpäin. Tästedespäin välttelisin Säihketassua enkä enää haluaisi nähdä tätä.

// Emp toivottavasti en hitannu Säihkettä liikaa tossa yhessä kohassa :'D mut siis Kirva tapaa Helmen rajalla ja sit ne saa jossian vaihees pentui ja sit se tajuaa et rakastaa Säihkettä tai jtn xd ja Auroora jatkaks tästä?

Nimi: Pilvitassu

03.04.2017 17:44
"Joo, minä voin lähteä oikealle", sanoin ja käänsin selkäni Kynsitassulle, joka nyökkäsi.
"Ja minä vasemmalle", kuulin hiljaisen äänen takaani ja sitten rapisevat loittonevat askeleet, kun Kynsitassu asteli pois päin. Tarvoin eteenpäin tiheässä ja varjoisassa heinikossa maistellen ilman tuoksuja. Ilmassa leijui enimmäkseen jäniksiä, mutta ne tuntuivat olevan suurinosa siellä suunnassa, minne Kynsitassu lähti. En meinannut haistaa lähelläni mitään saaliseläimiä, kunnes tuli yhtäkkinen raju tuulenpuuska, joka taivutteli rajusti heiniä ympärilläni. Tämän mukana tuli vaikka mitä saaliseläinten hajuja vähän matkan päässä. Mukana oli enimmäkseen hiiriä ja sitten muutama jäniskin. Päätin lähteä ensiksi yrittämään erään hiiren metsästystä, sillä sen haju tuntui kaikista voimakkaammalta. Seurasin vähän matkaa hajun perässä, kunnes tuli pieni hiekkainen aukio, jossa ei kasvanut ollenkaan kasveja tai heiniä lukuunottamatta muutamaa kitukasvuista kasvia. Suurinpiirtein aukion keskelle oli hiiri nakertamassa jotain asiaa. Hiivin hiiren taakse, sillä näin aukealla alueella on hyvin vaikea lähestyä mitään eläintä. Lähestyin eläintä hennoin ja kevyin askelin, kunnes olin hyökkäysetäisyydellä. Viimeisellä askeleellani ennen kuin valmistauduin ponnistamaan hiiri huomasikin minut ja luikahti pakoon. Säntäsin äkkiä otuksen perään ja sain juuri ja juuri heikon otteen kynsilläni tämän hännästä. Tapoin sen nopeasti ennen kuin se kerkesi karata uudestaan minnekkään. Hautasin hiiren siihen paikkaan ja aloin maistella taas ilmaa. Haistoin tuoreen toisen hiiren hajun tosi lähellä. Itseasiassa kun siirsin katsettani vähän vasemmalle, niin huomasin toisen hiiren vähän matkan päässä aivan erään kolon juurella. Odotin hetken piilossa, jotta se liikkuisi vähän kauemmaksi kolostaan, jotta se ei ainakaan heti olisi luikahtamassa sen sisään, jos sattuu huomaamaan minut. Aloin hiipinään hiljaa otusta kohden. Tällä kertaa se ei huomannut minua ennen kuin olin jo hypännyt tämän päälle. Hiiri pyristeli allani vastaan, mutta tapoin sen puremalla sitä kaulaan. Päätin lähteä jo nyt palaamaan paikalle, missä minä ja Kynsitassu erkanimme. Otin hiiren suuhuni ja palasin paikalle, jossa nappasin toisen hiiristäni. Kaivoin esiin hiiren, jonka nappasin vähän aikaisemmin ja lähdin astelemaan pois kaksi hiirtä suussani.
*Paljonkohan Kynsitassu on saanut saalista?* mietin astellessani eteenpäin tiheässä heinikossa. Hetken päästä saavuin paikkaan, jossa me erkanimme. Kuulin samantien pusikosta rapinaa ja haistoin samalla Kynsitassun tuoreen hajun.
*Nyt hän varmaan tulee*, ajattelin tuijottaen puskaa, jonka heinät huojuivat ja rapisivat ilmeisesti Kynsitassun lähestyessä minua.

//Kynsi?

Nimi: Kynsitassu

03.04.2017 16:27
Katsoin valkeaa oppilasta hetken ja hymähdin vähän.
"Toki voin lähteä saalistamaan", nau'uin ja levitin kasvoilleni pienen hymyn.
"Mukavaa", Pilvitassu naukaisi innokkaasti ja käänsi katseensa leirin suuaukolle.
"Kunhan pysymme kaukana ukkospolusta", sanoin vielä ja nousin seisomaan kävellen naaraan ohi. Tuo naurahti huvittuneesti ja tassutteli vierelleni. Hymähdin hiukan ja astelin hiukan Pilvitassun edellä ulos leiristä.
"Mihin mennään?" toinen oppilas kysyi ja vilkaisi minua.
"Kävisikö vaikka Kuolonklaanin raja?" ehdotin ja käänsin katseeni valkeaan naarasoppilaaseen. Toinen katsoi minua hiukan mietteliäänä ja nyökkäsi sitten.
"Sopii", Pilvitassu naukui viimein ja jolkotti ohitseni kohti Kuolonklaanin rajaa. Käännyin tuon perään ja lähdimme askeltamaan nummien poikki.

Jonkin aikaa kuljettuamme nenääni leijaili kuolonklaanilaisten jättämät rajamerkit. Pilvitassu vaikutti haistavan saman ja pysähtyi. Tein samoin ja katselin ympärilleni.
"Hajaannutaanko?" kysäisin ja käänsin katseeni Pilvitassuun odottaen tuon vastausta.
// Pilvi? Mini :c

Nimi: Pilvitassu

02.04.2017 21:12
Minkkimuisto. En tosin ole nähnyt häntä ollenkaan tänään. Aivan kuin hän olisi kuollut", selitin Kynsitassulle istahtaen maahan kollin vierelle. Olin pienen hetken hiljaa, mutta sitten aloin taas jatkamaan:
"Olen koko päivän halunnut lähteä metsälle, mutta ajattelin odottaa, että Minkkimuisto tulisi jossain välissä pyytämään minua harjoituksiin, mutta ei ole tullut." Kynsitassu nyökkäsi niin pienesti, että saatoin juuri ja juuri erottaa kyseisen liikkeen.
"Minä taisin nähdä hänet tänään aamulla lähdössä partioon", oppilas totesi kuopien jostain syystä etutassullaan edessään olevaa hiekkaista maata.
"Mutta ei hän näin kauaa olisi ollut aamupartiossa", mau'uin huvittuneena kollille, joka lopetti maan kuopimisen.
"Totta", hän maukui lyhyesti. Auringonhuipusta on vierähtänyt jo pitkä tovi ja yleensä aamupartiot palaavat joskus juuri auringonhuipun aikaan.
"Siitä minun metsästyshalustani puheen ollen... Haluasitko sinä lähteä kanssani metsästämään?" kysyin Kynsitassulta. Olen ollut jo liian kauan tylsistymässä leirissä, joten haluaisin nyt jotain järkevää tekemistä.
"Tämä leirissä löhöily alkaa jo vähän kyllästyttämään", mau'uin vielä noepasti ja jäin sitten odottamaan Kynsitassun vastausta.

Nimi: Untuva

02.04.2017 19:59
Kirvamiete: 16kp

Säihketassu: 13kp

Toivokuiske: 14kp

Pilvitassu: 6kp

Kynsitassu: 4kp

Nimi: Kynsitassu

02.04.2017 19:10
Valkean Pilvitassun kysymys päivästäni alkoi kuumottaa hitusen korviani, mutta yritin jättää kauheimmat ajatukset pois mielestäni.
"Ei oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta meinasin jäädä hirviön alle", nau'uin hiljaa ja loin silmäyksen tassuihini.
"Miten sinulle niin kävi?" Pilvitassu henkäisi hiukan ihmeissään ja nykäisi oletettavasti hännänpäällään.
"Noh, jahtasin jänistä enkä huomannut edenneeni ukkospolulle", sanoin hiukan häpeissäni tunaroinnistani, mutta käänsin sitten katseeni toiseen oppilaaseen.
"No hyvä, että olet sentään hengissä", Pilvitassu lausahti ehkä jopa hiukan huolestuneen sävyisesti.
"Onneksi", myönsin ja luimistin hiukan korviani katsoen naarasta yhä hetken, kunnes käänsin katseeni pois.
"Miten muuten selvisit?" Pilvitassu kysyi vielä ja kallisti hiukan päätään. Vilkaisin tuota pikaisesti.
"Noh, Herhiläisraita sai minut havahtumaan ja ehdin juosta pois alta", kerroin ja heiluttelin kiusaantuneena hännänpäätäni. Pilvitassu nyökkäsi hieman.
"Ja eikö Herhiläisraita ollutkin mestarisi?" naaras kysyi ja vilkaisi olkansa yli leiriä. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Entä kuka sinun on?" kysyin ja käänsin katseeni valkeaan oppilaaseen.
// Pilvi?

Nimi: Toivokuiske

02.04.2017 19:03
Nousin ylös sammalvuoteeltani venytellen selkäkaarella. Huokaisin hiljaa astellen ulos sotureiden pesästä. Räpyttelin silmiäni kun auringonvalo osui meripihkaisiin silmiini. Huomasin Hiutaleturkin vaihtamassa kieliä Pyryviiman kanssa. Olikohan emoni muuttanut Tuuliklaaniin isäni takia? Minä halusin palavasti tietää minkälaista Kuolonklaanissa on ja minkälaisia sukulaiseni ovat.
"Nyt olen soturi ja voin ottaa siitä selvää", naukaisin virnistys huulillani. En ollut tajunnut katsoa ympärilleni oliko ketään lähellä. Tietenkin se kostautui minulle.
"Ottaa selvää mistä?" kuulin takaani entisen mestarini Haukkamyrskyn äänen. Tuhahdin ja käännyin kollikissan suuntaan. Vaaleanruskea kolli kohotti kulmiaan odottavasti.
"Ei mitään sellaista mikä kuuluisi sinulle", naukaisin epävarmalla äänellä. En tiennyt yhtään miten entiselle mestarille piti puhua. Kunnioitettavasti, niin kuin päällikölle vai samalla tavalla kuten muillekin sotureille? Haukkamyrskyn ilmeestä päätellen samalla tavalla kuin muillekin sotureille.
"Okei, menenkin tästä", kolli sanoi ja lähti kohti tuoresaaliskasaa. Katsoin taivaalle. Ehtisin ihan hyvin käydä Kuolonklaanin rajalla. Kukaan ei voi epäillä mitään jos olen Tuuliklaanin reviirillä. Vilkuilin ympärilleni tarkastaen ettei kukaan seurannut minua. Lähdin ulos leiristä. Vartiossa oleva Puuturkin katse pysäytti minut.
"Hei", naukaisin ja jatkoin matkaa. Huokaisin syvään jonka jälkeen naurahdin. Ei Puuturkki mitenkään voisi tietää minne olen menossa. Huvittunut ilme kasvoillani jatkoin matkaani kohti Kuolonklaanin rajaa.

Tunsin nenässäni oudon hajun, Kuolonklaani! Olin siis nyt rajalla. Katsoin Kuolonklaanin reviirille. Täällä pidettiin kokoontumiset, muuten tämä oli Kuolonklaanin reviiriä. Huomasin jonkun tulevan minua kohti rauhallisin askelin. Voi ei! Huokaisin syvään ja rauhoitin itseni. En saisi vaikuttaa hätäiseltä. Kissan lähestyttyä enemmän pystyin erottamaan hänet soturiksi. Minua lähestyi vaaleanharmaa kolli, jolla oli mustia pilkkuja. Kollilla oli jäänsiniset silmät, jotka saivat minut sähähtämään. Tuijotin tiukasti kollin jäänsinisiin silmiin omilla meripihkaisilla silmilläni. Pörhistin valkoisen tukkini, jossa oli mustia raitoja.
"Kuka olet?" sihahdin hampaideni välistä vieraalle kuolonklaanilaiselle. Tai uskoakseni se oli ainakin kuolonklaanilainen, miksi se muuten olisi Kuolonklaanin reviirillä?

//Mutina?

Nimi: Pilvitassu

02.04.2017 18:46
Makasin mahallani omalla sammalpedilläni oppilaiden pesän varjoissa katsoen tyhjyyteen edessäni. Olin kuolla tylsyyteen, sillä olin maannut pesässä ilman tekemistä jo pitkän tovin. Siirsin katseeni aukiolle, joka näkyi miltei kokonaan oppilaiden pesästä. Katselin hetken leirin tapahtumia, sillä en keksinyt oikeastaan muutakaan mitä tehdä. En oikeastaan nähnyt paljoakaan sotureita tai oppilaita, joka olikin kyllä tähän aikaan hyvin todennäköistä, sillä kaikki varmaan on harjoittelemassa mestarinsa kanssa tai sitten partioimassa. Olin varmasti ainoa oppilas leirissä. En jaksanut lähteä yrittämään edes etsiä Minkkimuistoa, joka on mestarini, sillä hänkin on varmasti jossain partiossa.
*Miksi minua ei oteta ikinä partioon?* ajattelin tajutessani, että edellisestä partiokerrastani on vierähtänyt jo pitkä tovi. Pian heräsin mietteistäni, sillä leiriin astui eräs kollikissa, jonka tunnistin nopeasti Kynsitassuksi. Hän on yksi kissa, jonka kanssa en ole oikeastaan paljoakaan puhunut elämäni aikana. Tosin en tiedä miksi. Olemme ehkä tervehtineet vain joskus, kun tiemme ovat sattuneet törmäämään. En oikeastaan edes tiedä, millainen kyseinen kissa on persoonaltaan, koska olen ollut niin vähän tämän kanssa tekemisissä. Seurasin Kynsitassua, kun tämä kävi tuoresaaliskasalla viemässä jonkun otuksen sinne ja alkoi kävellä sitten reippaasti oppilaiden pesää kohden. Kolli istahti aivan pesän suun juurelle yksikseen istumaan.
*Hei, nyt minä voisin ehkä vähän tutustua häneen*, ajattelin ja nousin ylös. Kollilla ei näyttänyt olevan ainakaan tällä hetkellä mitään tekemistä, joten oli varmaan ihan hyvä ajatus mennä pitämään hänelle seuraa. Venyttelin pikaisesti paikallaan olemisen takia hieman jäykät raajani takaisin notkeiksi ja astelin sitten Kynsitassun luo.
"Hei, kaipaatko seuraa?" kysyin pirteällä äänellä kollilta päästyään hänen luokseen. Huomasin kuinka tämä säpsähti hieman, sillä ei varmaan osannut odottaa että minä syöksyisin oppilaiden pesästä puhumaan hänelle. Kynsitassu ei tervehtinyt ääneen, vaan nyökkäsi tervehdykseksi minulle.
"On tässä vähän tylsää, joten ei kai se seura pahaksikaan ole", kolli maukui katsoen minua huvittuneena.
"No, miten on päivä mennyt?" kysyin kollilta yrittäen aloittaa jotain puheen aihetta välillemme. Olen yleensä vähän huono siinä, mutta katsotaan jos nyt onnistuisin.

//Kynsi?

Nimi: Toivotassu/-kuiske

02.04.2017 15:05
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen", kuulin kuinka Tuuliklaanin päällikkö Liitotähti kajautti ilmoille huudon.
"Mennään", sanoin Pilvitassulle. Lähdimme rinnakkain kohti suurkiveä. Mitäköhän nyt? Kun klaani oli kokoontunut koolle Liitotähti heilautti häntäänsä merkiksi hiljentyä.
"On aika nimittää uusi soturi, Toivotassu, astuisitko eteeni", mustakissa naukui. Hämmästyin, sillä en kuvitellut pääseväni nyt soturiksi. Astelin päällikön eteen hymy huulillani.
"Minä Liitotähti Tuuliklaanin päällikkö pyydän soturiesi-isiämme kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Toivotassu, lupaatko noudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" päällikkö kajautti.
"Lupaan", henkäisin vakavana ja ryhdikkäänä. Liitotähti nyökkäsi ja katsoi minua sinisellä silmällään jatkaen:
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Toivotassu tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Toivokuiske. Tähtiklaani kunnioittaa taistelutaitojasi ja rohkeuttasi ja hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi."
Päällikkö kosketti päätäni ja minä nuolaisin tuon lapaa kunnioitettavasti, niin kuin aina oltiin tehtykin.
"Toivokuiske! Toivokuiske! Toivokuiske!" klaani hurrasi nimeäni. Viimein olin sitten soturi. Saisin tehdä omat päätökseni ja tehdä omaa unelmaani. Katsoin Hiutaleturkkia meripihkaisilla silmilläni. Voisinkohan joskus käydä tapaamassa sukulaisiani Kuolonklaanissa?

Nimittäjäisistäni oli kulunut jo monta päivää. Se yö kun minun piti vartioida leiriä oli ollut todella uuvuttava. En oikein ollut jutellut muiden sotureiden kanssa, enkä oikeastaan kenenkään kanssa. Jos kukaan ei tullut puhumaan minulle ei minun tarvitse mennä puhumaan heille. Tosiaan toivoin itselleni jotakin seuraa sillä elämäni oli niin pitkästyttävää ja tylsää. Ihan kuin tämä paikka ei olisi kotini. Kuin kuuluisin jonnekin muualle... Ei, Tuuliklaani on kotini, kai. Huokaisin hiljaa. Kirvatassu oli tänään nimitetty soturiksi. Onkohan Säihketassu ihastunut häneen? Pyöräytin silminäni. Minä en ainakaan näe siinä kollissa mitään erikoista. Sitten mieleeni juolahti Naaliturkki. Se ketunläjä! Miten saatoinkaan olla ihastunut häneen silloin joskus. Hän vain pitää varjoklaanilaisista parantajaoppilaista. Tuhahdin. Istuin yksin sotureiden pesässä selkä muihin päin. Minulle ei ollut mitään hyvää tehtävää.. Huokaisin ja asetuin lepäämään.

//Joku? Aika tönkköä..

Nimi: Säihketassu

02.04.2017 13:12
"Onko sinulla jokin hätänä?" Kirvamiete kysyi hieman kiusaantuneen kuuloisena.
"Ei. Kaikki on mainiosti - enhän minä tänään missään nimessä lähtenyt etsimään ystävääni kesken harjoitusten ja saanut siitä sitten toruja mestariltani. Niin, eikä varsinkaan se pollea kolli jättänyt minua oman onneni nojaan nummille", sanoin happamasti. Kirvamiete katsoi minua korviaan luimistellen. Nielaisin viimeisen palasen hiirestä ja nousin jaloilleni mulkaisten samalla vieressäni seisovaa kollia rumasti. Minulla ei ollut enää yhtään mitään sanottavaa hänelle. Astelin häntä pystyssä hänen ohitseen oppilaiden pesälle. Kirvamiete jäi tuijottamaan perääni hölmistyneenä. Virnistin ilkeästi.
*Ei varmaan ole koskaan saanut rukkasia keltäkään*, ajattelin nenääni nyrpistäen ja pujahdin sisälle mukavan hämärään pesään. Tepastelin oman vuoteeni ääreen hiljaa. Toivotassusta oli tullut jo soturi, hän oli nykyään Toivokuiske. Minulla ei ollut pesässä enää yhtään ystävää, jonka kanssa olisin voinut rupatella iltaisin vielä ennen nukkumaan menoa. Nykyään saisin kuunnella, kuinka toiset oppilaat porisisivat keskenään iltaisin ja menisivät sitten nukkumaan jaettuaan päivän kokemuksensa toisilleen.
Käperryin omalle vuoteelleni huokaisten. Laskin pääni sammaleille ja katselin hetken pesässä häärääviä oppilaita, kunnes suljin silmäni ja vaivuin rauhattomaan uneen.

Heräsin varhain aamulla. Muut oppilaat olivat edelleen unessa, joten päätin piipahtaa nopeasti ulkona haukkaamassa happea.
Saavuin hiljaiselle aukiolle, jossa oli vain kaksi kissaa; Kirvamiete ja Liitotähti, joka oli tullut päästämään tuoreen soturin pois vartiosta. Siristin silmiäni katsoessani Kirvamietettä, joka kääntyi ympäri mennäkseen nukkumaan soturien pesään, jonne hän petinsä oli siirretty. Jolkutin hänen ohitseen sisäänkäynnille ja sitä kautta sitten ulos leiristä. Istahdin leirin ulkopuolelle katselemaan nousevaa aurinkoa. Säpsähdin kuullessani askeleita. Käännähdin ympäri ja näin Kirvamietteen, joka katsoi minua sen näköisenä kuin olisi aikeissa sanoa jotakin.

//Kirva?

Nimi: Kirvatassu/-miete

02.04.2017 12:43
Luikahdin tarpeiden tekopaikan aukosta sisään ja ravisteli turkkiani. Nuolaisin vielä muutaman kerran rintaani, ennen kuin lähdin sipsuttamaan leirin aukealle. Aukealla oli muutama kissa, joten päätin esittää väsynyttä, aivan kuin olisin herännyt vasta ja käynyt tarpeillani. Näin soturien pesän edustalla Minkkimuiston ja Salviaviiksen vaihtamassa kieliä. Nyökkäsin sotureille nopeasti ja painelin sitten oppilaiden pesään. Käperryin nopeasti omalle pedilleni ja suljin silmäni. Väsymys jota olin tuntenut vain vähän, palasi yhtäkkiä ja temmauduin uneen.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästävä tänne suurkivelle klaanikokoukseen!" Liitotähden kimakka huuto tunkeutui uneeni, ja hätkähdin hereille. Nousin unenpöpperöisenä istumaan ja näin auringon olevan jo korkealla. Oli siis melkein aurinkohuippu. Silmät sikkuralla siloitin hieman turkkiani, ja hoipuin sitten ulos aukealle. Melkein kaikki kissat olivat jo kokoontuneet Liitotähden ympärille, mutta erotin vielä klaanivanhimpien saapuvan paikalle. Näin myös Säihketassun astelevan mestarinsa Hiirikorvan kanssa leiriin. Säihketassun silmät kiilsivät, ja rypistin hieman otsaani. Mutta juuri silloin Liitotähti naukui nimeni, ja unohdin kaiken muun. Käänsin pääni päällikköni yhteen siniseen silmään, ja astahdin eteenpäin, kun naaras naukaisi:
"Astuisitko eteen." Muu klaani teki minulle tilaa, ku tepsutin Liitotähden eteen. Turkkini oli pörhistynyt jännityksestä ja virne kohosi hitaasti kasvoilleni, kun Liitotähti aloitti.
"Kirvatassu, olet opiskellut kovasti ymmärtääksesi jalot lakimme, ja on sinun vuorosi tulla soturiksi. Kirvatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti puolustaa klaaniasi - jopa henkesi uhalla?" Viikseni värähtivät, ja kuulin ääneni kajahtelevan leirissä naukaistessani:
"Lupaan." Liitotähti nuolaisi huuliaan ja huiskaisi häntäänsä.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kirvamiete!" musta naaras sanoin. Väristys kulki selkäpiissäni, kun käännyin klaanini puoleen ja kuuntelin miten huudot nousivat ilmaan.
"Kirvamiete! Kirvamiete!" Virnistys levisi kasvoillani, kun katselin muita kissoja ja kuuntelin heidän huutojaan. Sen pienen hetken ajan, tunsin olevani päällikkö, jota kaikki kunnioittivat. Liian pian hetki kuitenkin meni ohi, ja huudot vaimenivat. Hymyni pienentyi hieman, mutta edelleen suupieleni olivat kohti taivasta. Näin entisen mestarini Liskoloikan loikkivan luokseni. Hän naukaisi onnittelut ja kosketti hännällään lapaani. Hänen jälkeensä Näätätassu tuli Pilvitassun kanssa naukumaan onnittelut. Muutama muukin kissa kävi onnittelemassa minua, ja sitten kaikki katosivat omiin puuhiini. Erotin kuitenkin Säihketassun syövän hiirtä oppilaiden pesän edustalla, ja jokin hänen murtuneessa katseessaan kiinnitti huomioni. Astelin varovasti naaraan luo ja asetuin hänen viereensä. Säihketassu ei ensin näyttänyt välittävän minusta, mutta sitten hän katsahti minuun. Näin kyyneileden kimmeltävän oppilaan silmissä ja kurtistin kulmiani. Mikä Säihketassulla oli? Hänen kehostaan hohkasi lämpöä minuun, ja värähdin. Oloni oli hieman epämukava naaraan vieressä, mutta toisaalta en halunnut lähteä hänen vierestään. Rykäisin hermostuneena.
"Onko sinulla jokin hätänä?"

Nimi: Säihketassu

02.04.2017 11:58
"Mene sitten", murisin väläyttäen kollille hampaitani ja käänsin sitten pääni poispäin. Kyyneleet kirvelivät silmiäni. Minne se mukava ja ystävällinen Kirvatassu oli kadonnut?
Kirvatassun mentyä istahdin alas ja päästin raskaan huokaisun. Miksi mikään ei voinut onnistua minun kohdallani? Suljin silmäni pieneksi hetkeksi, mutta räväytin ne samantien auki kuullessani tutun äänen takaani:
"Säihketassu? Mitä ihmettä sinä täällä teet?"
Käännähdin ympäri ja näin Hiirikorvan, joka katsoi minua kulmat kurtussa ja hännänpää vääntyillen. Painoin pääni anteeksipyytävästi.
"Anteeksi", sanoin hiljaa, "minä taisin eksyä."
"Eksyä? Nummilla? Älä naurata!" mestarini tuhahti. Yritin niellä suruni, mutta se paistoi ulospäin siitä huolimatta. Hiirikorva asteli luokseni ja sipaisi kuonollaan korvaani.
"Onko jokin vialla?" hän kysyi huolestuneena. Nostin katseeni hänen sinisiin silmiinsä. Olin luvannut Kirvatassulle, etten kertoisi hänen pienestä seikkailustaan jokiklaanilaisen kanssa Nelipuilla kellekään. Mutta miten voisin salata sen tiedon mestariltani?
"Ei", valehtelin, "kaikki on vallan mainiosti." Pakotin itseni hymyilemään, vaikka se olikin vaikeaa. Hiirikorva tarkasteli minua hetken, kunnes lopulta nyökkäsi.
"Hyvä on. Eiköhän jo palata leiriin", hän maukui ja lähti tassuttamaan edeltä leiriin. Nousin vapisevin jaloin seisaalleni ja lähdin seuraamaan mestariani sanaakaan sanomatta.

Saavuttuamme leiriin, meitä odotti yllätys. Liitotähti oli kutsunut klaanin koolle, ja hänen edessään seisoi Kirvatassu leveästi hymyillen.
*Nimitysmenot*, ajattelin synkkänä ja laahustin kissajoukon perälle. Hiirikorva istuutui viereeni.
"Älä huoli, kyllä sinustakin tulee pian soturi", hän lohdutti ja silitti selkääni hännällään. Vilkaisin häntä kiitollisena ja siirsin sen jälkeen katseeni Kirvatassuun, joka kuunteli päällikön sanoja tarkkaan. Yhtäkkiä klaani yhtyi hurraamaan uuden soturin nimeä:
"Kirvamiete! Kirvamiete!" Istuin hiljaa paikoillani, enkä yhtynyt mukaan huutoihin. Kissojen mennessä onnittelemaan tuoreinta soturia minä menin tuoresaaliskasalle ja nappasin itselleni laihan hiiren ja aloin mutustamaan sitä myrtyneenä.

//Kirva?

Nimi: Kirvatassu

02.04.2017 11:05
Mäjähdin maahan, kun Säihketassu veti kepillä jalkani alta. Ilmat syöksyivät ulos keuhkoistani ja haukoin hetken henkeä hangella. Aurinko valaisi yhä enemmän avaraa nummea, ja pakokauhu alkoi hiipiä suoniini.
"Joko nyt suostut kertomaan minulle, mitä sinä teit sen jokiklaanilaisen kanssa Nelipuilla?" Säihketassu sihisi korvaani. Luimisti korviani ja nostin huultani. Tuo naaras ei sotkeutuisi tähän. Yritin nousta ylös, mutta Säihketassu painoi käpälän selkäni päälle. Irvistin ja syvältä rinnastani kuului pieni murahdus.
"Sinä et mene minnekään ennen kuin olet vastannut minulle", Säihketassu sanoi. Aistin hänestä huokuvan ärsyynnyksen ja vihan. Minun täytyisi taistella tieni leiriin, sillä kukaan muu ei saisi huomata katoamistani. Ärähdin ja väistin oppilastoverini terävää katsetta.
"Kerrotko sinä, vai vienkö sinut Liitotähden luo?" Säihketassu naukaisi. Vatsani muljahti, mutten sanonut vielä mitään. Tuo ei saisi uhkauksillaan minua kertomaan mitään. Säihketassu näytti turhautuvan, mutta ei liikauttanut tassuaan selkäni päältä. Hänen polkuanturansa hohkasi kuumuutta, ja sain ajatuksen. Laskin pääni maahan ja suljin silmäni. Kuulin Säihketassun tuhahtavan.
"Nytkö sinä alat nukkumaan?" Puhuessaan hän  irrotti tassunsa selkäni päältä ja siirtyi ilmeisesti katsomaan kasvojani. Silloin räväytin silmäni auki ja ponkaisin Säihketassun päälle. Kaadoin naaraan maahan, ja kuulin hänen vinkaisevan yllätyksestä. Nyt minä pidin naarasta maassa ja virnistin.
"Kuka se tässä hiirenaivo on?" kysyin hyin ärsytävästi. Yhtäkkiä auringon ensimmäinen säde osui silmääni, ja kavahdin taaksepäin. Minun täytyi lähteä leiriin. Siristin silmiäni ja katsahdin Säihketassuun. Tuo tarkasteli minua sinisillä silmillän tiiviisti. Hätkähdin hieman, ja peräännyin naaraan päältä. Katsoin Säihketassua epävarmasti, mutta onnekseni hän ei vauikuttanut siltä että hyökkäisi kimppuuni. Samalla silmänräpäyksellä päätin kertoa miksi olin Nelipuilla jotta Säihketassu kenties pitäisi kuononsa ummessa.
"Olin Nelipuilla koska halusin nähdä ne sillä en ole ennen käynyt siellä. Ja Ahvenleuka tuli sinne minun jälkeeni, en tiedä mitä hän siellä teki", sanoin, ja jatkoin vielä sihisten:
"Älä sitten paljasta minua." Säihketassu rypisti otsaansa, mutta näytti huojentuvan hieman. Välillemme lankesi kiusallinen hiljaisuus. Nuolaisin huuliani ja otin askeleen kohti leiriä.
"Minun pitää mennä."

// Säihke?

Nimi: Elandra

01.04.2017 22:41
Säihketassu: 16kp

Kirvamiete: 10kp

Naaliturkki: 8kp

Kynsitassu: 19kp

Nimi: Naaliturkki

01.04.2017 18:47
Katsoin mietteliäänä Hunajaviikseä. Olimme viimeksi sopineet, että miettisimme vaihtoehtojamme nyt. Kasahdin nopeasti taas tunnelin seinämiä ja istahdin aslas. Heilautin häntäni mustien tassujeni päälle. Huomasin vain mustan hännänpääni vilhatavat, kunnes katsoinkin jo uudestaan Hunajaviiksen suuntaan.
*Sano nyt jotakin senkin karvapallo!* tuhahdin itselleni. Katsoin mietteliäänä Hunajaviikseä.
"En ole aivan varma mitä tekisimme", myönsin hiljaa. Hunajaviiksen katse ei ollut aivan täysin tulkittavissa, joten jäin vaille vastausta.
"Minullakaan ei ole montaa ideaa", Hunajaviiksi vastasi pitkittyneen hiljaisuuden jälkeen.
*Kiva... Kumpikaan ei tiedä ratkaisua ongelmaamme*, jokin maukui ivallisena pääni sisällä. Tuhahdin.
"Emme voi pitää ikuisuuksien ajan kumppanuuttamme salaisuutena. Mitä muutkin ajattelevat leirissä jos sanon, että omistan kumppanin Varjoklaanista?" kysyin hieman närkästyneenä Hunajaviikseltä. Äänensävyni oli hieman loukkaava ja huomasin naaraan loukkaantuneen. Huokasin nopeasti.
"Tiedät, etten tarkoittanut tuota pahalla", maukaisin hiljaa Hunajaviikselle.
"Toki", tuo vastasi lyhyesti. Kuopaisin turhautuneena maata.
*Tämä tästä puuttuikin...*
"Noh...", aloitin. Hunajaviiksi nosti katseensa jälleen minuun ja näytti kysyvältä.
"Ideoita?"

// Hunaja? Tiiän, tönkköä settiä.

Nimi: Kynsitassu

01.04.2017 18:20
”Herhiläisraita!” huudahdin mestarilleni ja tassuttelin oranssisävyisen kollikissan luo. Soturi käänsi vihertävät silmänsä minuun.
”Niin mitä, Kynsitassu?” kolli kysäisi ja väräytti viiksiään.
”Voisimmeko mennä harjoittelemaan? Kuolen tylsyyteen”, nau'uin leikilläni epätoivoiseen sävyyn ja luimistin korviani. Raidallinen kollisoturi naurahti hitusen huvittuneena ja nyökkäsi sitten.
”Mennään vain”, Herhiläisraita myöntyi ja käveli ohitseni kohti leirin sisäänkäyntiä. Hymähdin itsekseni ja käännyin kollin kintereille.
”Minne menemme?” mau'uin uteliaasti ja kiiruhdin mestarini vierelle odottaen soturin vastausta.
”Voisimme mennä ukkospolun lähettyville harjoittelemaan saalistusta”, Herhiläisraita naukui pitäen katseensa yhä kulkusuunnassa ulos leiristä. Nyökkäsin hiukan ja siirsin myös katseeni eteen.
”Pidetään kiirettä, niin ehdimme kunnolla”, raidallinen soturi sanoi vielä pikaisesti ja kääntyi ukkospolkua kohti kiihdyttäen askeleensa juoksuun. Käännähdin kollisoturin perään ja lähdin myöskin juoksemaan nummen halki.

Juostuamme jo jonkin aikaa, saavuimme Herhiläisraidan kanssa pensaille ja pienille puille, joiden takana siinsi ukkospolun yönmusta sekä kivenkova pinta.
”Tämä katku on hirveä”, irvistin ja nyrpistin samalla nenääni.
”Niin totisesti on”, Herhiläisraita myöntyi ja nyökkäsi puheilleni.
”Mutta yritetään selvitä”, naurahdin ja liikuttelin korviani hirviöiden varalta, vaikka eivät ne meitä häiritsisi. Mestarini naurahti hiukan.
”Yritetään yritetään, mutta tässä paikassa on haasteena erottaa riistan haju”, oranssisävyinen kollikissa naukui ja käänsi kasvonsa minuun päin. Nyökkäsin tuolle myöntävästi.
”Voinhan silti yrittää etsiä saalista?” kysäisin ja kallistin hiukan päätäni.
”Toki! Siksihän tänne tultiin”, Herhiläisraita virnisti hiukan vitsailevasti ja lipaisi huuliaan. Pyöräytin silmiäni ja raotin hitusen suutani, että voisin erottaa riistan hajun. Ukkospolun kitkerä lemu tulvi kuonooni ja suuhuni ja sai silmäni hiukan kirvelemään, mutta yritin sitkeästi erottaa jäniksen tai peltohiiren mehukkaan tuoksun.
”Täällä on kyllä riistaa, jos sitä mietit”, Herhiläisraita naukui väliin ja näytti istuvan kietoen häntänsä tassujensa ympärille.
”En minä sitä epäile”, vastasin ääni hiukan käheänä ukkospolun pölyistä, mutta yritin kaikin keinoin keskittyä riistan löytämiseen. Nyt! Nenääni tulvahti peltomyyrän haju, joka tuntui kantautuvan melko läheltäkin. Virnistin itsekseni ja katselin ruohikon ja vähäisen lumen sekaan havaitakseni tummaturkkisen jyrsijän. Siristin silmiäni, kun huomasin viimein pienikokoisen eläimen vipeltävän korsien suojassa. Pudottauduin pikaisesti matalaksi ja otin muutaman nopean, mutta silti hiljaisen askeleen saaliseläintä kohti. Parilla askeleella olin jo niin lähellä, että osuminen olisi yhdellä loikalla takuuvarmaa. Heilautin hännänpäätäni ja jännitin lihaksillani valtaisan loikan myyrää kohti. Kynteni lävistivät sen hiukan harmahtavan selkäturkin ja lumeen tipahti muutama veripisara värjäten maan ja lumen niiltä kohdin punertavaksi. Myyrä päästi pitkän vinkaisun ja samalla upotin hampaani eläimen niskaan naksauttaen sen poikki. Jyrsijä värähti ja valahti kynsieni alla liikkumattomaksi. Hymähdin tyytyväisenä ja poimin saaliin leukoihini kantaen sen Herhiläisraidan käpälien juureen.
”Hyvää työtä”, kollisoturi naukui hyväksyvästi ja räpäytti silmiään.
”Voisinko vielä saalistaa?” kysyin ja katselin soturia toiveikas pilke silmissäni.
”Tietenkin voit. Kaikki kiinnisaatu riista on klaanille hyväksi”, raidallinen kollikissa maukui. Nyökkäsin ja käännyin ympäri loikkien hiukan kauemmas mestaristani. Katselin samalla ympärilleni ja vedin ilmaa keuhkoihini uuden saaliin toivossa. Maistelin ilmaa hetken aikaa ja onnistuin saamaan vainun jäniksestä. Pieni ilon ja ylpeyden sekainen tunne lävisti minut, mutta heitin sen pian sivuun ja kyyristyi lähtien hiipimään hajua kohti. Olin sen verran keskittynyt saalistukseen, etten tajunnut jäniksen olevan ukkospolun suunnalla. Nyin ilmaa hännänpäälläni ja hiivin pensaiden alle tähyillen todennäköisesti valkeaturkkista saaliseläintä. Hetken silmien siristelyn jälkeen näin viimein liikettä pensaiden toisella puolella. Nyökkäsin päättäväisesti ja otin muutaman varovaisen askeleen jänistä kohti. Nyt olisi oltava nopea, sillä kaukaisuudesta alkoi kuulua hirviön korviahuumaavaa murinaa. Äänen yhä lähestyessä jänis alkoi käydä vain levottomammaksi, joten jännitin jalkalihakseni ja syöksyin pensaiden läpi jänistä kohti. Pitkäkorva oli kuitenkin säikähtänyt joko minua tai hirviötä ja ryntäsi nyt ukkospolulle.
”Tule takaisin!” huudahdin ja ryntäsin valkeaturkkisen jäniksen perään suoraan pikimustalle ukkospolulle. Jänis pinkoi edelläni ja oli pian ylittänyt polun Kuolonklaanin rajan puolelle. Olin sen verran keskittynyt, että hirviön jyrinä meni minulta kokonaan ohi.
”Kynsitassu!” Herhiläisraita huusi perääni ja sai palautettua todellisuudentajuni. Käänsin katseeni hirviötä kohti ja silmäni levisivät hämmennyksestä sekä pelosta.
”Juokse Kynsitassu!” mestarini karjaisi Tuuliklaanin reviirin puolelta. Nielaisin ja sain viimein jalkani liikkeelle syöksyen ukkospolun yli suoraan Kuolonklaanin reviirille. Luimistin korviani hirviön jyristessä ohitse ja kiipesin sitten aivan polun reunalle.
”Tule pois sieltä, jos et tahdo ongelmia!” Herhiläisraita sihahti hermostuneesti ja vilkuili vuoron perään oikealle ja vasemmalle hirviöiden varalta. Tein hetken ajan samoin ja pinkaisin sitten mustan, kivimäisen aineen yli Tuuliklaanin reviirille. Pysähdyin mestarini vierelle puuskuttaen.
”Oletko kunnossa?!” Herhiläisraita naukui huolestuneen ja vihaisen sekavaan äänensävyyn.
”Olen”, henkäisin uupuneena ja nostin sitten päätäni.
”Jos riista karkaa polun yli, perässä ei mennä!” soturi ärähti ja katsoi minua melkoisen tuimasti.
”Olen pahoillani”, nau'uin hiljaa ja luimistin sitten korviani. Oranssisekainen kollikissa murahti hiljaa.
”Palataan leiriin”, kollisoturi tuhahti lopulta ja kääntyi astellen pensaikon läpi. Seurasin tuota hännänpää vääntyillen.

Kävelin aukion poikki tuoresaaliskasalle ja tiputin saamani peltomyyrän muiden saaliiden sekaan muistellen päivän tapahtumia. Olisin voinut kuolla! Ärähdin hiljaa ja käännyin sitten ympäri marssien oppilaiden pesän suulle. Istahdin alas ja loin katseeni maahan.
// Joku?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com