Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Naaliturkki

06.07.2017 18:43
Hymähdin matalasti ja jatko kulkemistani. Kuinka voisinkaan antaa neuvoja soturille, joka oli riitaantunut toisen Tuuliklaanin kissan kanssa. Minä kun tässä olinkin paras puhuja. Voisin luetella vaikka kuinka monta kissaa jotka aivan varmasti inhosivat minua.
*Ainakin Toivekuiske ja Jalavatassu...*, vaivauin hetkeksi miettimään kissoja, joiden vihamieheksi olin onnistautunut pääsemään. Vaikka tosin varapäällikkönä kissojen oli minulle turha tulla valittamaan.
"Kuule", aloitin ja siirsin katseeni edessä olevasta nummesta kohti Matkijakieltä.
"Et ole ainoa kissa, jota puolet klaanista inhoavat tai halveksuvat. Olen kokemut saman monta kertaa."
"Et ole!" Matkijalieli tiuskaisi. Katsoin kissaa turhautuneena ja pyöräytin silmiäni.
"Jostakin syystä tahdomme aina kuvitella, että olemme yksin kaikkien asioidemme kanssa. Ja juuri silloin, me emme huomaa kaikkia niitä, jotka seisovat yhä puolellamme", murahdin. En minä kovinkaan hyviä viisauksia tai neuvoja osannut sanoa. En edes uskonut että niitä olisi tuon enempää tulossa, joten ainoa vaihtoehto mikä Matkijakielelle jäi, oli hyväksyä oma virheensä, ottaa siitä opiksi ja jatkaa elämää.

// Matkija?

Nimi: Matkijakieli

06.07.2017 16:01
Naaliturkki yhä seisoi vieressäni. Katsoin häntä vähän surumielisesti.
*Kertoisinko hänelle?* metin ja katsoin käpäliäni jotka olivat ruohikossa. Huokasin raskaasti, mutta Naaliturkki vain odotti vieressäni.
"Noh", aloitin ja käänsin katseeni nyt kolliin. Aloin kävellä eteenpäin,koska se rauhoitti enemän minua, kuin paikalla seisominen. Naaliturkki tietysti seurasi perässäni ja tarrautui kylkeeni kiinni.
"Valehtelin Olkipurolle, että minulla on mennyt hyvin, vaikka ei ole mennyt", naukaisin hiljaa. Naaliturkki höristi korviaan ja näytti pohtivan.
"Ja nyt sinä kadut sitä?" varapäällikkö arvasi. Nyökkäsin vain, mutta nyt katsoin kollin silmiin suoraan.
"Olen riitautunut aika monen henkilön kanssa, kun olen ollut heidän mielestä ärsyttävä ja tottelematon", jatkoin huolteni purkamista, nyt kovemmalla äänellä. Naaliturkki katsoi minuun vähän epävarmana.
*Hänenkin mielestä olen häiritsevä karvapallo*, ajattelin, mutta tuojotin häntä vähän läpitunkevasti takaisin.
"Mielestäni olet suoriutunut hyvin", varapäälikkö kierteli totuutta.
*Valehtelija!* kimpaannuin, mutta tällä kertaa pidin kieleni kurissa. En tahtonut olla varapäällikölle ilkeä.
"Oletko ajatellut muiden tunteita?" hän kysyi äkisti, etten ehtinyt valmistautua. Toljotin häntä suu auki. Tietysti olin ajatellut!
"Olen", vastasin vähän napakasti, koska minua kismitti kollin kysymys.
"Oletko aivan varma?" Naaliturkki uteli liikaa. Mutristin suutani vihaisesti.
"Olen ja minä olen kyllä ottanut muut huomioon", murahdin nyt. Varapäällikkö nyökkäsi vähän epävarmana.
*Johtaako tämä keskustelu riitaan vai ei?* pohdin, kun Naaliturkki ei sanonut mitään.

//Naali? Tottis en hitannut liikaa xc

Nimi: Jalavatassu

06.07.2017 14:59
Lähdin oitis kanin perään. Muistelin Naaliturkin kanssa käytyä retkeä. Mokoma pomottelija se Naaliturkki. Murina kohosi kurkustani. Kani kuuli minut ja säntäsi karkuun.
"Jalavatassu! Me olemme saalistamassa, emme säikyttelemässä riistaa karkuun!" Toivokuiske torui.
*Hiirenpapanat! Miksen koskaan saa kania kiinni Toivokuiskeen nähden?* Muistelin Naaliturkin kanssa kiinni saamaani kania. Huomasin lähellä seuraavan kanin. Sen minä sain kiinni.
"Lähdetään", Toivokuiske sanoi. Muistelin mestarini ja Tuuliklaanin varapäälikön välillä ollutta kireyttä.
"Saanko kysyä yhtä asiaa?" kysyin.
"Kysy pois vain", Toivokuiske vastasi.
"Mitä sinun ja Naaliturkin välillä on meneillään?" kysyin terävästi.

//Toivo? Mystery kerto mulle mitä Toivon ja Naalin välil oli käyny xd

Nimi: Kultapentu

06.07.2017 14:42
Tunsin jonkin osuvan päähäni ja heräsin unestani. Räpyttelin hetken silmiäni auringossa, kunnes katseeni tarkentui veljeeni Tulipentuun, joka oli juuri tullut luokseni.
"Tuletko pelaamaan sammalpalloa kanssani?" veljeni kysyi. Epäröin hetken, en tiennyt, pysyisinkö edes pystyssä jos yrittäisin seistä, saati sitten juosta. Tulipentu seisoi jo varmasti neljällä jalallaan. Nyökkäsin kuitenkin innokkaasti.
"Tulen!" vinkaisin innokkaasti ja nousin hitaasti jaloilleni. Se näytti niin helpolta, kun muut kissat tekivät sen... Omat jalkani tuntuivat hataroilta ja tunsin hiukan täriseväni.
"Juuri noin, Kultapentu", Hunajaviiksi naukui yllättäen ja katsoi minua lempeästi ja rohkaisevasti. Halusin, että emoni oli minusta ylpeä, ja otin muutamia askelia sitten juosten.
"Tämä on ihan helppoa! Hunajaviiksi, katso-", huusin, mutta kaaduin kompastuttuani omiin jalkoihini ennen lauseen loppua. Tuhahdin pettyneesti, mutta ainakin nyt tiesin, että todella osasin kävellä. Nousin jälleen jaloilleni ja katsahdin punaoranssiin veljeeni.
"Miten sammalpalloa pelataan?" kysyin katsoen kummastellen sammalhipuista pyöriteltyä esinettä.
"En ole varma... jos vain heitellään sitä toisillemme, eikä se saa pudota?" Tulipentu ehdotti ja hetken mietittyäni nyökkäsin. Juoksin kömpelösti pesän toiselle puolelle, Tulipentu meni minua vastapäätä. Pian kolli tarttui kynsillään palloon ja heitti sen minua kohti. Se kuitenkin lensi korkealta ylitseni. Käännyin katsomaan, mihin pallo oli mennyt, kun huomasin katsovani pentutarhasta ulos leirin aukiolle. Tähyilin varovaisesti ulos, siihen suuntaan, mihin sammalpallomme oli lentänyt, ja huomasin sen suuren soturin jalkojen vieressä. Vinkaisin säikähtäneenä, kun kissa katsoi pentutathaan päin ja vetäydyin pois suuaukosta.
"Mitä me nyt teemme?" kysyin kuiskaten, ettei soturi varmasti kuulisi.

//Tuli?

Nimi: Tulipentu

06.07.2017 12:44
Avasin hitaasti vihreät silmäni. Tai enhän minä itse vielä ole nähnyt ovatko ne vihreät, mutta emoni kertoi niin eilen. Käänsin katseeni kohti emoani Hunajaviikseä, mutta hän nukkui yhä. Pyörähdin vatsalleni ja katselin pentutarhauksen kattoa. Nyppäisin nopeasti pienen sammalmytyn sammalvuoteesta. Heittelin sitä ilmaan, kunnes se lensi liian kauas pentutarhan toiseen päähän. Katsoin surullisesti pallon perään.
*Nyt joudun opettelemaan kävelemään, jos tahdon uon sammalpallon!* vinkaisin pääni sisällä. Kampesin vaivalloisesti jaloilleni ja huojuin jokin aikaa.
*Miksi kaikki saavat tämän näyttämään niin helpolta!*
Lopulta onnistuin ottamaan askelia kaatumatta ja loikkasin pienesti sammmalpallon luokse. Loikan ansiosta jalkani pettivät alta ja muksahdin maahan kuonolleni. Nousin hämmentyneenä istumaan. Huomasin turkissani olivat sammalia ja hiekkaa, joten ravistelin sitä voimakkaasti. Nappasin pallon pieniin tassuihin ja heitin sen ilmaan. Epäonnekseni se osui veljeni Kultapennun päähän.
"Ups...", maukaisin hilaa ja tassuttelin veljeni luokse.
"Tuletko pelaamaan sammalpalloa kanssani?" maukaisin innoissani.

// Kulta?

Nimi: Routakukka

06.07.2017 10:47
"Mitä kuuluu?" Kirvamiete yhtäkkiä kysyi. Sitä seurasi kiusallinen hiljaisuus, kunnes avasin suuni:
"Hyvää, entä sinulle?" kysyin hieman ujosti. Taas seurasi hiljaisuus, kunnes Kirvamiete vastasi.
"Ihan hyvää", kolli maukui. Tuntui, että keskustelumme oli aivan liian vaivaantunutta, enkä tiennyt miten saisin keskustelumme sujumaan paremmin. En pystynyt kohdata Kirvamietteen vaaleansinisiä silmiä. Katsoin vain valkeita käpäliäni ja yritin keksiä jotain puheenaihetta.
*Ei tästä tule mitään*, ajattelin ärsyyntyneenä.
"Koska menisimme sinne kävelylle?" samassa kysyin, hetken mielijohteesta.

//Kirva? Sori mini xc

Nimi: Pyryviima

05.07.2017 22:50
Niin, se on hieno juttu", mau'uin ja hymyilin Hiutaleturkille. Puskin hellästi hänen lapaansa ja kehräsin: "Tiedän, että sinusta tulee loistava emo. Usko pois."
Hiutaleturkki hymyili takaisin. "Ja sinusta loistava isä", hän sanoi.
Äkkiä mieleeni iskeytyi muisto, muisto siitä, kuinka olin edellisessä elämässäni saanut kaksi pentua silloisen kumppanini Sammaltuulen kanssa. Kun pennut - silloin Koivupentu ja Lehmuspentu - olivat avanneet silmänsä, minun oli täytynyt selittää syy siihen, miksi toinen silmäni oli samea. Nyt minulla oli sama tilanne; Ei vain enää ollut edes sitä sameaa silmää, joka mitään näkemättömänä katsoi eteenpäin. Minulla oli vain yksi silmä. Toisen minä olin menettänyt sodassa aikaa sitten. Olin vajonnut aatteisiini mutta nyt havahduin kumppanini ääneen.
"Pyryviima? Kaikki hyvin?"
"Kyllä, kaikki on ihan hyvin. Mietin vain..." Huiskaisin vaivaantuneena hännälläni. "Minä kun näytän tältä.. kuinka pennut reagoivat minuun kun ovat syntyneet ja avanneet silmänsä? Siis... kun minulla on vain yksi silmä."

//Hiutale?

Nimi: Naaliturkki

05.07.2017 19:49
Lähdin Jalavatassun kanssa kohti tuuliklaanin leiriä. Huokasin hiukan, sillä saatoin olla liian ankara Toivokuiskeen oppilaalle. Tarkotuksena oli ollut vain purkaa hänen energiaansa johonkin muuhun kuin klaanin pentuihin. Tai ilmeisesti tarkalleen ottaen Vadelmapentuun. Kuitenkin myrkyn löytäminen reviiriltä ei ollut oikein ilahduttanut minua. Huomasin Jalavatassun pyyntämän kaniinin lojuvan maassa. Nappasin sen suuhuni ja tassuttelin kohti leiriin. Suuntasin suoraan klaanivanhinten pesälle.
"Tässä teille syötävää", maukaisin ja pudotin kaniinin vanhuksille.
"Kiitos", joku vanhuksista maukui pesän hämäryydestä. Nyökkäsin nopeasti ja käännyin ympäri. Tahdoin vielö itse omaa aikaa rakkailla Tuuliklaanin nummilla.

Nummilla tuuli tuiversi rauhallisesti valkeassa turkissani. Viileä tuuli oli ihanan rentouttava, sillä aurinko kuumensi turkkiani hyvinkin paljon. Huomasin kuitenkin Matkijakielen hahmon kauempana. Katsoin kiinnostuneena naaraan suuntaan.
*Miksi hän on nummilla yksin? Samasta syystä kuin minä?* mietin. Tassuttelin kuitenkin Tuuliklaanin soturin luokse, sillä hän näytti kaipaavan seuraa.
"Matkijakieli, onko jokin hätänä?" kysyin. Huomasin Matkijakielen katsovan minua siiin. Pian tuo kuitenkin laski katseensa tassuihinsa. Kallistin päätäni hämmentyneenä.
"On", kuulin naaran mumisevan. Tassuttelin lähemmäs Matkijakieleä. Tahtoisin auttaa tuota. Tuskimpa hänen tarvitsisi tuntea tuota syyllisyyttä, joka hänestä huokui juuri nytkin.
"Älä vaivaa itsräsi minun huolillani", tuo mumisi, mutta en välittänyt.
"Kerro minulle huolesi niin voin auttaa", maukaisin lempeän rohkaisevasti Matkijakielelle.
"Sitäpaitsi, minä olen vaivannut joka ikistä kissa tässä klaanissa olemalla olemassa, joten vähintä mitä voin tehdä on auttaa tätä klaania ja sen jäseniä. Usko pois Matkijakieli, voit luottaa minuun."
En ollut varma auttoivatko juuri sanomani sanat ollenkaan Matkijakieleä paljastamaan huolehaiheensa, mutta ainakin yritin. Varapäällikkönä minun tulisi tuntea klaanini jäsenet ja auttaa heitä parhaani mukaan.
"Joten, voit vapaasti kertoa minulle kaiken mikä mieltäsi painaa. Minä kuuntelen kyllä."

// Matkija?

Nimi: Matkijakieli

05.07.2017 16:31
"Hyvin", maukaisin nopeasti, vaikka eivät olleet mennyt hyvin. Olin joutunut riitoihin muutamien soturien kanssa partioissa, olin suututtanut monia matkimalla heitä ja muuta. Nielaisin hiljaa ja katsoin Olkipuroa. Hän oli varmaan ainoa joka ymmärsi minua.
"Sinun olisi pitänyt olla varovaisempi", naukaisin hiljaa vaihtaakseni puheen aihetta. Haukkasin vielä pikkupalan ateriastani ja työnsin suurimman osan saaliista Olkipurolle.
"Sinun pitää syödä", murahdin napakasti ja nousin seisomaan. Olkipuro katsoi minua hämmästyneenä.
"Mihin olet menossa?" kolli kysyi.
"Saalistamaan", ärähdin vaivautuneena ja marssin ulos leiristä. Tahdoin vain ajatella. Tuuli ujelsi nummella ja nurmi keinui sen mukana. Käpäläni suhisivat nurmessa, kun astelin eteen päin. Lyhyt valkea turkkini tuntui kevyeltä, kuin pilvi. Hengitin hitaasti, mutta sydämeni hakkasi kiivaasti. En tiennyt miksi, mutta se takoi rintaani vasten. Käännyin katsomaan leiriä missä tiesin, että oli Olkipuro. Olin valehdellut kollille, koska en tahtonut hänen huolehtivan minusta liikaa. Käänsin katseeni pois. Joskus piti vain valehdella. Oli kurjaa jättää Olkipuro yksin. Nyt olimme jo niin läheiset ja hän oli kokenut pahan tärähdyksen. Minun olisi pitänyt jäädä hänen luokseen. Laskin katseeni mustiin käpäliini. Silmiini kohosi kyyneliä.
*Olin hirvittävä, kun jätin hänet yksin!* ajattelin, mutta lähdin itse päisesti jatkamaan matkaani. Katsoin taivaalle ja näin pilven lipuvan osittain auringon eteen.
"Tähtiklaani, auta minua", kuiskasin hiljaa. Laskin katseeni eteeni ja näin edessäni Naaliturkin.
"Matkijakieli, onko jokin hätänä?" varapäällikkö kysyi. Katsoin häntä hämilläni. En ollut kuullut häntä. Laskin katseeni taas käpäliini, kun Naaliturkki tuijotti minua odottavasti.
"On", mutisin hiljaa ja painuin alemmas varapäällikön edessä.
"Älä vaivaa itseäsi minun huolillani", mutisin, mutta Naaliturkki painautui kylkeeni.
"Kerro minulle huolesi, niin voin auttaa", kolli naukui lempeästi.

//Naali? Sori kauhee tunne stoori ja kauheen tönkkö xc

Nimi: Toivokuiske

05.07.2017 16:15
"Lähdetään saalistamaan", sanoin hymyissä suin oppilaalleni. Jalavatassu tuhahti ja nyökkäsi nopeasti.
"Tiedän, että pidät enemmän taistelusta, mutta nyt pitää opetella hieman saalistustakin", maukaisin hymyillen.
"Tiedetään jo", Jalavatassu lausahti.
"No hyvä, sitten mennään jo", maukaisin ja lähdin edeltä kohti uloskäyntiä. Astelin reippain askelin leiristä ulos ja eteeni avautui mahtava maisema. Minun teki mieli lähteä ravaamaan kohti aurinkoa nummea pitkin. Ravistelin päätäni ja keskityin oppilaaseeni. Kuolonklaanissa -jos edes pääsisin sinne- kaipaisin varmasti tätä kaunista maisemaan. Huokaisin hiljaa. Kaikkea täällä ei tulisi kyllä ikävä. Ainakaan sitä hiirenaivoa, Naaliturkkia. Ja miten ihmeessä hänet valittiin varapäälliköksi. Tuhahdin.
"Tuolla on jänis", lausahdin hiljaa huomatessani jäniksen. Jalavatassu nyökkäsi ja lähti hiipimään kohti jänistä.

//Jalava?

Nimi: Matkijakieli

05.07.2017 16:14
"Hyvin", maukaisin nopeasti, vaikka eivät olleet mennyt hyvin. Olin joutunut riitoihin muutamien soturien kanssa partioissa, olin suututtanut monia matkimalla heitä ja muuta. Nielaisin hiljaa ja katsoin Olkipuroa. Hän oli varmaan ainoa joka ymmärsi minua.
"Sinun olisi pitänyt olla varovaisempi", naukaisin hiljaa vaihtaakseni puheen aihetta. Haukkasin vielä pikkupalan ateriastani ja työnsin suurimman osan saaliista Olkipurolle.
"Sinun pitää syödä", murahdin napakasti ja nousin seisomaan. Olkipuro katsoi minua hämmästyneenä.
"Mihin olet menossa?" kolli kysyi.
"Saalistamaan", ärähdin vaivautuneena ja marssin ulos leiristä. Tahdoin vain ajatella. Tuuli ujelsi nummella ja nurmi keinui sen mukana. Käpäläni suhisivat nurmessa, kun astelin eteen päin. Lyhyt valkea turkkini tuntui kevyeltä, kuin pilvi. Hengitin hitaasti, mutta sydämeni hakkasi kiivaasti. En tiennyt miksi, mutta se takoi rintaani vasten. Käännyin katsomaan leiriä missä tiesin, että oli Olkipuro. Olin valehdellut kollille, koska en tahtonut hänen huolehtivan minusta liikaa. Käänsin katseeni pois. Joskus piti vain valehdella. Oli kurjaa jättää Olkipuro yksin. Nyt olimme jo niin läheiset ja hän oli kokenut pahan tärähdyksen. Minun olisi pitänyt jäädä hänen luokseen. Laskin katseeni mustiin käpäliini. Silmiini kohosi kyyneliä.
*Olin hirvittävä, kun jätin hänet yksin!* ajattelin, mutta lähdin itse päisesti jatkamaan matkaani. Katsoin taivaalle ja näin pilven lipuvan osittain auringon eteen.
"Tähtiklaani, auta minua", kuiskasin hiljaa. Laskin katseeni eteeni ja näin edessäni Naaliturkin.
"Matkijakieli, onko jokin hätänä?" varapäällikkö kysyi. Katsoin häntä hämilläni. En ollut kuullut häntä. Laskin katseeni taas käpäliini, kun Naaliturkki tuijotti minua odottavasti.
"On", mutisin hiljaa ja painuin alemmas varapäällikön edessä.
"Älä vaivaa itseäsi minun huolillani", mutisin, mutta Naaliturkki painautui kylkeeni.
"Kerro minulle huolesi, niin voin auttaa", kolli naukui lempeästi.

//Naali? Sori kauhee tunne stoori ja kauheen tönkkö xc

Nimi: Jalavatassu

05.07.2017 15:26
"En", sanoin häpeissäni. Naaliturkki todella ärsyyntynyt. En enää halunnut ärsyttää häntä enempää. Painoin pääni alas. Talsimme hiljaisuuden vallitessa.kohti leiriä. Minulla oli siinä aikaa ajatella kaikkea. Olisi varmasti mahtavaa olla varapäällikkö. Saisi komennella toisia. Mikä mahtaisi olla minun soturinimeni? Jalavakynsi? Jalavaturkki? Mikä se voisi olla? Vilkaisin Naaliturkkia joka tallusti hiukan edempänä täysin omissa ajatuksissaan. Olimme pian leirissä. Menin samantien nukkumaan.

//skip aamuun

Heräsin varhain aamulla. Tänään olisi varmaan taas jotain harjoittelua. Toivokuiske seisoskeli jo aukiolla.
"Lähdetään saalistamaan", naaras sanoi.

//Toivo? ;)

Nimi: Naaliturkki

05.07.2017 14:46
Jalavatassu näytti tahallansa koettelevan hermojani. Heilautin tyynesti häntääni.
"Toki, jos sen pois vieminen olisi ollut niin suuri ongelma niin olisit voinut syödä sen itsekin", näpäytin Toivekuiskeen oppilaalle vastaukseksi.
"Mutta et tehnyt niin. Joten kai sitä voisi sanoa, että olen tyytyväinen."
Nappasin paketin kulmastasuuhuni ja roikotin sitä suustani. Tassuttelin ukkospolun vierelle ja viskasin sen pollle.
"Kaksijalkalat tulkoot itse pois hirviöiden sisältä hakemaan myrkkynsä pois, jos eivät tahdo leikkivien pentujensa syövän niitä tyhmyyksissään itse", murahdin tympääntyneenä. Tassuttelin Jalavatassun kanssa takaisin sisemmälle Tuuliklaanin nummille.
"Vieläkö sinun tekee mieli metsästää? Vai tahdotko kirota kaksijalkojen typeryyttä? Tai kenties minun määräyksiäni?" kysyin napakasti oppilaalta.

// Jalava?

Nimi: Jalavatassu

05.07.2017 14:28
Juoksin Naaliturkin luokse. Halusin vängätä vastaan.
"Miksi? Senhän voi vielä syödä?" kysyin ärtyneesti. Naaliturkki huokaisi syvään.
"Se on myrkytetty kaksijalkojen myrkyillä. Jos sitä syö niin sairastuu ja kuolee", varapäällikkö sanoi.
"No syötetää se sitten jollekkin klaaninvanhimmalle. Päästään niistä valittajista eroon", murahdin.
"Puhu kunnioittavammin klaanisi suurimmista sotureista!" Naaliturkki ärähti. Kynsiäni koukistellen ja ympärilleni kyräillen menin noukkimaan myyrän suuhuni. Siitä löyhkäsi sairaus. Tallustelin rajalle ja viskasin myyrän lähimpään pusikkoon.
"Oletko nyt tyytyväinen?" siristelin silmiäni varapäällikölle.

//Naali?

Nimi: Naaliturkki

05.07.2017 13:56
Onneksi kohtaaminen Toivokuiskeen kanssa oli sujunut nopeasti ja huolettomasti. Välimme olivat tulehtuneet jo oppilaina, joten välillä oli kiusallista mennä puhumaan hänelle. Katsoin nyt kuitenkin tyynesti kuinka Toivokuiskeen oppilas Jalavatassu painoi kyntensä nappaamaansa kaniiniin. Katsoin hyväntuulisena oppilasta.
*Onneksi hän saa purkaa vihansa johonkin*, ajattelin tyytyväisenä. Toivottavasti Jalavatassun ärtyneisyys ei kuitenkaan yltä siihen asti, että hän repisi kaniinin riekaliksi, sillä silloin siitä ei olisi riistaksi klaanille. Nostin kuononi ilmaan. Jalavatassun nappaaman kaniinin haju lijui sieraimeeni, mutta samalla haistoin myyrän. Laskin katseeni kohti heinikkoa. Tutkin maastoa silmät viirulla ja höristin korviani. Kuulin pienten tassujen töminää.
*Se on aivan ketunmitan päässä!* ajattelin väräyttäen viiksiäni epäilevästi. Oli outoa, että myyrä ei ollut haistanut minua vielä. Tassuttelin lähemmäs ääntä todella hiljaa. Myyrä söi jotakin. Nyt minä sen vasta kuulin. Myös myyrän syötävän asian haju leijui sieraimeeni. Tassuttelin lähemmäs ja myyrä näki minut. Se lähti pinkomaan karkuun, mutta sen vauhti hiipui hyvinkin nopeasti. Katsoin epäilen myyrää. Aivan kuin sen tassut eivät olisi enää kantaneet. Pian se lysähti maahan eikedes hengittänyt. Käänsin katseeni oitis asiaan, jota myyrä oli syönyt. Se näytti joltakin neliskanttiselta ja värikkäältä.
"Tämä on niitä kaksijalkojen myrkkyjä", murahdin vihaisena.
"Jalavatassu!" kutsuin oppilaan nopeasti luokseni.
"Ottaisitko tuon myyrän? Se on myrkytetty. Meidän täytyy viedä se täältä pois."

// Jalava?

Nimi: Jalavatassu

05.07.2017 13:27
"Mikäs siinä?" murahdin vastaukseksi. Ärtyneisyytensä purkaminen metsästämiseen kuulosti hyvältä. Ja vielä varapäällikön kanssa. Varapäällikkö söi jäniksensä nopeasti loppuun. Tassuttelin Naaliturkin perässä Toivokuiskeen luokse.
"Lainaan oppilastasi ihan hetkeksi jos sopii?" Naaliturkki kysyi mestariltani.
"Sen kuin lainaat", Toivokuiske tokaisi. Lähdimme leiristä, Naaliturkki ja minä. Haistelin leuat raolla riistan hajua. Terästin kuuloni äärimmilleen. Varapäällikkö lähti toiseen suuntaan. Jossain lähellä rapisteli kaniini. Lähdin hiipimään kaniin taakse. Se oli niin keskittynyt tekemään jotain että ei huomannut minua. Iskin kynteni sen kylkiin täydellä raivolla. Raivolla pentuja kohtaan. Minä en ikinä hankkisi ainakaan omia pentuja. Taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä.
*minä en teitä pelkää*. Kunpa tulisi kunnon raivoisa myrsky.

//Naali?

Nimi: Naaliturkki

05.07.2017 13:02
Ryhdyin mittimään keitä kaikkia pentuja tarhalla olikaan. Mieleeni tulivat vain omat pentuni. Kullanruskea poikani Kultapentu ja punaoranssi Tulipentu sekä tämän pentueen ainut tyttäreni vaalea Yrttipentu kellertävillä laikuilla. Kohotin kulmiani hiukan kiinnostuneena Jalavatassun suuntaan. Mikä olikaan saanut oppilaan noin ärttyisälle tuulelle? Nappasin palasen jäniksestä edessäni ja söin sitä hyvinkin hitaasti.
"Onkp kyse nyt kaikista pennuista pentutarhalla vai jostakin tietystä?" kysyin hiukan tyynemmin. Minun tuskin kannatti hankkia vihollisia hyökkäävällä asenteellani. Kyse oli kyllä osittain omista pennuistani ja puolustaisin heitä viimeiseen pisaraan saakka.
"Pennut", Jalavatassu murahti pahantuulisena.
"Luulevat aina tietävänsä mitä tekevät. Pyörivät aina tassuissa", oppilas tuhahti. Haukkasin viimeisen palasen jäniksestä ja hautasin sen jäänteet maahan.
"Tahtoisitko purkaa ärtyneisyytesi metsästykseen? Saisit painaa kyntesi riistan lihaan ja lievittää stressiäsi", kysyin hiukan varautuneella äänensävyllä. Katsoin odottavasti Jalavatassun suuntaan.

// Jalava?

Nimi: Jalavatassu

05.07.2017 12:26
Murahdin äkäisesti ja tömistelin Vadelmapennun ohi. Tuoresaaliskasalla istui vain muutama kissa syömässä. Menin happamana mukaan tähän hiljaiseen joukkoon. Nyhdin pientä kania kärsimättömästi kynsilläni.
"Mikäs sinua nyt risoo?" varapäällikkö Naaliturkki kysyi happamasti.
"Pennut!" puuskahdin vihaisesti.
"Onko sinulla jotain minun pentujani vastaan?" Naaliturkin kurkusta kohosi murinaa.
*Älä haasta riitaa varapäällikön kanssa, ja muista ennustus*, sanoin itselleni mielessäni.
"Yleisesti kaikki pennut. Törmäilevät vain kaikkiin", murhadin kärttyisästi. Olin saanut kanin jo melkein syötyä ja nyt venyttelin jäseniäni.

//Naali? Kökkö teksti xd

Nimi: Tulipentu

04.07.2017 22:10
Miukaisin hiukan turhautuneena. Hunajaviiksi tahtoi koko ajan pitää minut kiinni kyljessään.
"Tahdon titää enemmän Olkipurosta!" maukaisin kimeästi ja käännyin katsomaan punertavaa kollia.
"Hetki! Onko Olkipuro isämme?" käännyin katsomaan hämmentyneenä kohti Hunajaviikseä. Silmäni olivat laajentuneet lautasiksi. Käännyin vuorostaan katsomaan Olkipuroa, joka näytti punastuneen jonkin verran. Hunajaviilksi naurahti ja käännyin katsomaan emoani. Olinko sanonut jotakin väärää?
"Ei, Olkipuro ei ole isänne", Hunajaviiksi maukaisi hyväntuulisena.
"Kuka hän sitten on? Onko täällä muka muitakin kissoja?" kysyin hämmentyneenä.
"Tässä klaanissa on paljonkin kissoja. Ja teidän isänne on klaanin varapäällikkö Naaliturkki", Hunajaviiksi kertoi. Istahdin alas katsomaan tassujani. Oikea etutassuni on valkea. Lysähdin lopulta myös makaamaan maahan ja haukottelin pitkään. Kaikki tämä väsytti minua. En tahtonut nukkua, mutta silmäni valuivat kiinni. Lopulta laskin pääni tassujeni päälle ja nukahdin.

// Hunaja? Sisarukset? Olki?

Nimi: Hiutaleturkki

04.07.2017 22:03
"Nooh, kyllä kai me voidaan vaikkei minulla olekaan nälkä", sanoin. Pyryviima loi minuun kummastuneen katseen.
"No mennään sitten", tuo sanoi hieman epäilevästi ja johdatti meidät tuoresaaliskasalle. Mikään saalis ei näyttänyt houkuttelevalta, ei edes lempi saaliini, pulska kani. Kolli noukki kanin kasasta ja johdatti minut leirin reunoille. Kolli haukkasi palan ja työnsi jäniksen sitten minulle. Nyhdin siitä pienen palan ja pyörittelin sitä suussani niellen sen vaivalloisesti. Katsoin kuinka kumppanini nautiskeli kanista. Tuo tyrkkäsi sen taas minulle, mutta pudistin päätäni ja työnsin sen takaisin. Kolli katsahti minuun toinen kulma koholla.
"Ei huvita, oksettaa", sanoin. Pyryviima katsoi minua huolestuneena.
"Mennään parantajalle", tuo päätti ja passitti minut ylös haukaten viimeisen palan kanista. Kolli johdatti minut parantajanpesälle. Valkoinen naaras tuli meitä vastaan parantajanpesän suulla.
"Hei Hiutaleturkki ja Pyryviima", tuo tervehti meitä.
"Hei Ruusupiikki. Minulla on maha kipeä, ei ole nälkä ja oksettaa", tervehdin parantajanaarasta kertoen samalla asiamme.
"Selvä", Ruusupiikki naukaisi. "Käyhän makuullesi."
Parantajanaaraan kehotuksesta kävin selälleni maahan. Naaras tunnusteli vastaani. Hänen kasvoilleen nousi hymy. Ruusupiikki päästi minut takaisin tassuilleni.
"Onnea, saatte kolme pentua", parantajanaaras sanoi. Ilo syttyi sydämeeni. Samalla onni.
"Kiitos Ruusupiikki", kiitin naarasta. Pääsimme lähtemään parantajanpesästä. Leiriaukiolla puhkesin puheeseen.
"Ajattele, me saamme kolme pentua", hihkaisin sen verran hiljaa etteivät muut kuulleet.

//Pyry?

Nimi: Hunajaviiksi

04.07.2017 21:56
Käänsin vihreän katseeni Tulipentuun, joka oli juuri avannut silmänsä. Hän katseli ihmeissään ympärilleen, silmät suurina hämmennyksestä.
"Olen Hunajaviiksi, emosi", naukaisin lempeästi ja katsoin yloeänä pjnaoranssia kollia. "Hän on Olkipuro. Mutta oppilaista sinun ei vielä tarvitse tietää mitään, saat tietää sen aikanaan."
En tiennyt, tyydyttikö vastaukseni Tulipentua, mutta en alkanut selittämään vasta silmänsä avanneelle pennulle kaikkia klaanin asioita. Hän saisi tietää kaiken myöhemmin. Huomasin myös Kultapennun alkavan hitaasti räpytellä silmiään. Kolli vinkaisi, kun kirkas valo osui niihin ja kavahti lähemmäs minua. Pian toinenkin pentuni kuitenkin tottui valoon ja katsoin kiinnostuneena ympärilleen. Hänen katseensa osui minuun ja hymyilin.
"Mikä sinä olet? Olenko minä samanlainen?" pentu kysyi kimeällä äänellään. Kehräsin lämpimästi ja nuolaisin kummankin kollin päätä.
"Olen kissa, ja kyllä, sinä olet kissa myös. Olen emosi Hunajaviiksi, tässä on Olkipuro, klaanimme soturi."
"Mikä on klaani?"
Huokaisin syvään. Pennuilla oli niin kovin paljon opittavaa. En ollut itse oikein kasvattanut ensimmäistä pentuettani, ainakaan kokonaan yksin, sillä olin toiminut parantajan tehtävissä. Tämä oli siis minulle ainakin osittain uutta.
"Kerron teille kaiken myöhemmin. Malttakaa", naukaisin pehmeästi ja vedin pennut lähemmäs itseäni hännälläni.

//Tuli? Olki? Yrtti?

Nimi: Tulipentu

04.07.2017 21:35
Kuuntelin ihmeissäni Olkipuroksi kutsutun kissan sanoja. Kuka ihme olikaan Hunajaviiksi? Käännyin katsomaan emokseni paljastunutta kissaa uudestaan yhä vain hämmentyneempänä. Oliko tässä maailmassa enemmänkin kissoja kuin minä ja emoni? Käännyin katsomaan kahta muuta pienempää kissaa vieremläni.
*He ovat varmasti sisatuksiani!* ajattelin onnekkaasti. Kullanruskea kolli ja valkea naaras haaleilla laikuilla. Käänsin päätäni kummissani.
*Ovatko he Kultapentu ja Yrttipentu?*
Käännyin katsomaan uudestaan keltaoranssia naarasta. Minua häiritse kun en tiennyt hänen nimeään. Pian muistinkin Olkipuron kutsuneen häntä Hunajaviikseksi.
"Onko sinun nimesi Hunajaviiksi?" miukaisin kiinnostuneena ja katsoin keltaoranssia naarasta, jonka vatsa ja tassut olivat valkeat. Vihreät silmät muistuttivat jotakin todella tuttua, mutta silti hyvinkin kaukaista. Käännyin katsomaan myös vieraampaa kissa arasti.
"Kuka sinä olt ja mitä tarkoitit sillä, että tahdoit jonkun meistä oppilaaksesi?" kysyin hiljaa ja ujosti vieraalta kissalta.

// Olki? Hunaja?

Nimi: Lepakkoliito

04.07.2017 21:12
Olimme saapuneet Naaliturkin ja Routakukan kanssa leiriin jo jonkin aikaa sitten ja olin kipittänyt tuoresaaliskansalle ja valinnut sieltä itselleni pienikokoisen jäniksen. Jäniksen parilla haukkauksella ahmittuani, ajattelin että olisin voinut mennä sotureiden pesään lepäämään hetkeksi aikaa. Mutta samalla hetkellä, kun astuin askeleen kohti sotureiden pesää äkkinäinen pistävä, miltei vihlova tunne rinnassani sai minut pysähtymään paikoilleni. Pohdin tuota kipua hetken, kunnes päätin uudelleen jatkaa matkaani kohti pesää. Sama vihlova tunne yllätti minut uudemman kerran. Kuin joku, jokin sisälläni ei olisi halunnut minun menevän sotureiden pesään.
"Mikä on vinossa?" tuhahdin mutisten itselleni.
*Hanki ystäviä!* ääni pään sisälläni komensi.
"Mitä? Minullahan on jo ystäviä!" Niin sekopäiseltä kuin se tuntuikin, minun oli vain vastattava. Tosin ääni pään sisälläni oli todellisuudessa vain minä itse. Tuntui silti kuin olisin ollut oikeassa. Vaikka pidin yksinolosta, minusta tuntui välillä että olin liian yksinäinen. Halusin oikeasti enemmän ystäviä, en vain ollut vielä täysin valmis myöntämään sitä itselleni, ainakaan ääneen.

//Lyhyt ja tönkkö :'/ mut joku?

Nimi: Naaliturkki

04.07.2017 20:53
Loppumatka rajapartiosta oli melko hiljainen. Yhdelläkään kissalla rajapartiosta ei ollut sen kummempaa asiaa toisillensa. Tassuttelin rauhassa Tuuliklaanin ja Jokiklaanin reviirejä erottavanjoen rinteen päällä. Käännyin katsomaan nopeasti alas. Puotos olisi melko suuri, mikäli alas asti putoaisi. Kylmät väreet kulkivat koko kehoni läpi ajatellessani kuohuavia aaltoja ja voimakasta virtausta. Kylmä vesi imeytyisi luihin ja ytimiin. Värähdin jo ajatuksesta.
"Jätetään tähän rajamerkki", maukaisin, kun pääsimme kauemmas hoesta. Paluu leiriin sujui yllättävän nopeasti. Katsahdin kohti Lepakkoliitoa ja Routakukkaa niin kiitollisena kuin pystyinkään. Eikä se ollut siis kovinkaan kiitollista. Olin toivonut jotakin keskustelua ja ystävällisyyttä rajapartioon, mutta se oli ollut aikalailla nolostuttavan hiljainen. Ainoastaan minä olin puhunut jotakin muuta. Mikäli ei lasketa Routakukan ja Lepakkoliidon muutamaa vastausta siellä välissä.
"Kiitos seurasta", maukaisin melko kireästi. Suuntasin heti kohti tuoresalaiskasaa, sillä vatsani oli murissut jo aamulla herätessä. En ollut ehtinyt syödä vielä mitään. Valikoin kasasta melko pienen jäniksen ja raahasin sen kauemmas tuoresaaliskasasta.

// Joku?

Nimi: Tulipentu

04.07.2017 20:46
Kuuntelin vaimeita ääniä ympärilläni. Iso karvamöhkäle vierelläni osasi siis puhua. Hän ilmeisesti esitteli minut ja kaksi muuta pientä pötkylää jollekkin. Kierähdin selälleni ja miukaisin.
"Tämä tässä on Yrttipentu", kuulin jonkun sanovan. Tunsin viiksien osuvan minuun.
*Olenko minä Yrttipentu?* ajattelin ihmeissäni. Nimi ei kuullostanut mieleiseltä itselleni.
*En minä tahdo olöa mikään Yrttipentu! En minä mikään niin säälittävä rehu tahdo olla! Enkä minäkään mikään pikkuinen pentu ollut! Olen kasvanut jo vaikka kuinka paljon!" ajattelin närkästyneenä ja päästin tuhahduksen.
"Tässä ovat Kultapentu ja tässä Tulipentu."
Tunsin Tulipennun nimen kohdalla kosketuksen päälauellani.
*Olen Tulipentu!* ajattelin iloisena. Kuulin jonkun toisen äänen lähistöllä. Minua ärsytti, kun en tiennytmitä ympärilläni tapahtui. Yhtäkkiä silmien avaaminen tuntui oikealta ja luonnolliselta asialta. Avasin hitaasti silmäni ja kirkkaus tunkeutui silmiini.
"Au! Kirkasta!" kiljaisin säikähtäneenä ja käänsin pääni kohti maitolähettä. Avasin silmäni ja erotin valkeita karvoja edessäni. Ne olivat kissankarvoja. Käännyin katsomaan ihmeissäni oranssin kissan kasvoja. Tuon vihreät silmät katsoivat toisaalle.
"Kuka olet?" miukaisin peloissani. "Oleyko sinä maitolähde?"

// Hunaja?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com