Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Näätätassu

23.11.2017 20:43
Naaliturkki ehdotti, että hän voisi viedä minut metsästyspartioon, mutta voisin myös odotella Hallasydämen palaamista. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon nopeasti.
"Mennään vain partioon- haluan tehdä jotakin hyödyllistä", naukaisin nopeasti ja Naaliturkki nyökkäsi. Hän johdatti minut ulos leiristä lumisille nummille, joilla kävi hyytävä viima. Pörhistin hiukan turkkiani ja jouduin pidentämään askeltani, jotta pysyisin varapäällikön perässä. Hölkkäsimme aluksi melko hiljaa, kunnes Naaliturkki pysähtyi ja viittasi hännällään jotakin edessäpäin. Kurkotin nähdäkseni, ja huomasin solakan, ruskean kaniinin vähän matkan päässä.
"Mitä sinä tekisit nyt, jos pitäisi päättää miten napaat kanin?" Naaliturkki naukaisi. Häkellyin aivan pieneksi hetkeksi kysymyksestä ja kelasin aivojani paniikin vallassa, kunnes muistin.
"Varmaankin toinen meistä kiertäisi kanin toiselle puolelle ja toinen säikyttäisi sen takaa niin, että se juoksisi suoraan toisen käpäliin?" naukaisin toiveikkaasti ja jäin odottamaan vastausta. Pieni, ruskea kani kaivoi maata voimakkailla käpälillään varsin tietämättömänä siitä, mikä sitä odotti. Kani muistutti minua Tuisketurkista. Hänenkin elämänsä oli loppunut lyhyeen, odottamattomana ja kesken ajatuksen. Pakkanen puri nopeasti läpi Näätätassun ohuen turkin, kun Naaliturkki vastasi hänen ajatukseensa kanin nappaamisesta.

//Naaliturkki?

Nimi: Ruokoturkki

22.11.2017 21:13
"On se. Se on hullua, että rakastamme toisiamme ja olemme eri klaaneista. Rikomme soturilakia. Mutta se ei tarkoita, ettemme voi tapailla toisiamme. Sillä haluan olla sinun seurassasi”, Kuohuvirta naukui. En ymmärtänyt, miten naaras osasi sanoa juuri oikeat sanat. Sydämeni takoi rinnassani kovempaa kuin ikinä. Kuohuvirta oli nyt salainen kumppanini. En tiennyt, mitä sanoa. Räpäytin vain silmiäni kiitollisena. Huomasin, että oli tullut jo yö, ja mahani kurni vieläkin. En kuitenkaan voinut nyt vain jättää Kuohuvirtaa tänne tilanteensa kanssa.
”Minäkin haluan olla sinun seurassasi, niin paljon kuin mahdollista. Mutta ensin, mitä aiot tehdä siis klaanisi kanssa? Et voi jäädä tänne ikuisuuksiksi.” Huomasin, että uusi puheenaihe ei juurikaan riemastuttanut Kuohuvirtaa, mutta tämäkin oli pakko käydä loppuun, ennen kuin lähdemme. Häntäni kiemurteli huolesta.
*Mitä hän aikoo tehdä? Jos hän menehtyisi, koko elämäni olisi ohi ja syyttäisin siitä vain itseäni. Mutta jos hän vain alistuisi, Kuohuvirta ei eläisi onnellista elämää ja syyttäisin siitä taas itseäni. En voi tehdä enää enempää hänen hyväkseen, kuin olla tukena.* Laskin katseeni Kuohuvirran silmistä tassuihini. Mitä hän ikinä päättäisikään, olisin hänen tukenaan, kuolemaani asti.

//Kuohu? Omasta mielestäni ainakin oli iha tönkkö, en vaa yhtäkkii keksiny enää mitään hyvää

Nimi: Sulkamyrsky

22.11.2017 20:42
Mulkoilin Surmaviiltoa ja Jalavamieltä. Silmänpäällysiini sattui, olin ollut viimeisen kuun joka pävä naama kurtussa. Sitten mieleeni juolahti Jäälilja. Katsoin että muut jatkoivat matkaa, ja lähdin jolkottamaan kohti Kuolonklaanin rajamaita, jos sattumalta löytäisin myös Jääliljan harhailemasta rajoilla. Kun olin tassutellut jonkun matkaa, hyppäsin kivelle ukkospolun lähellä. Istahdin mukavaan asentoon ja aloin huiskia häntääni puolelta toiselle hermostuneena. Aika kului, eikä ketään näkynyt. Sähisin itselleni kun alkoi tihuttamaan räntää. Hyppäsin alas kiveltä ja laskeuduin kivenalaiseen koloon. Makailin melko pitkään kunnes suljin silmäni ja nukahdin kevyeen ja melko huonoon uneen. Heiril paikkapaikoin ja nukahdin uudelleen. Sitten heräsin kunnolla johonkin kitkerään hajuun. Hyppäsin ulos kolosta takaisin kiven päälle. Haistelin ilmaa ja tunnistin hajun tutuksi. Se oli jäälilja.

// Jää?

Nimi: Kanelitassu

22.11.2017 20:20
Olin vihdoin oppilas! Olin haaveillut tästä hetkestä koko ikäni ja nyt se oli vihdoin koittanut. Halusin kovasti tutustua muihin oppilaisiin ja sotureihin paremmin mutta halusin myös käydä katsomassa pentutarhaa. Olin istuutunut miettimään asiaa oppilaidenpesän ulkopuolelle. Näin kun Olkipuron kävelevän minua kohti, odotin häntä paikoillani.
"Mennään harjoittelemaan", kolli sanoi.
Nyökkäsin ja lähdin kipittämään hänen perässään pois leiristä, minua jännitti mutta olin iloinen, niin kuin aina.
"Mitä harjoittelemme?" Kysyin, viikseni väpättivät innosta kun odotin vastausta.
"Ajattelin että opettaisin sinulle hieman vaanimista", Olkipuro vastasi tyynesti.
Innostuin ja kiihdytin kävely vauhtiani.
Kun olimme tarpeeksi kaukana leiristä, Olkipuro kääntyi minua kohti.
"Jäniksen ja hiiren vaanimisella on suuri ero. Osaatko sanoa, miksi?" Olkipuro kysyi. Mietin hetken ja sitten vastasin:
"Koska... Jänis on suurempi?" veikkasin. Minusta tuntui ettei vastaukseni ollut oikein, ei vastaus voisi olla niin yksin kertainen.
"Mmh... Noh, tavallaan mutta jänis haistaa metsästäjän, ennen kuin näkee tämän ja hiiri tuntee askeleet maaperässä jo aikaisemmin." Olkipuro hymähti. Jännitykseni muuttui pian ihmetykseksi, Olkipuro oli niin viisas.
*Olivatkohan kaikki soturit noin viisaita ja olisinpa minäkin noin viisas...* Huokaisin hyvin hiljaa.
"Kaikki paino täytyy laskea lonkkien varaan, jotta tassut osuisivat mahdollisimman kevyesti maahan. Kokeillaanpa." Olkipuro sanoi, nyökkäsin ja pudottauduin vaanimisasentoon, jonka Olkipuro näytti minulle ja koetin hiipiä.
"Painosi on liikaa oikealla", Olkipuro huomautti nopeasti. Yritin korjata sitä ja Olkipuro sanoi:
"Parempi mutta täytyy vielä harjoitella."
Nyökkäsin ja koetin hiipiä niin hyvin kuin osasin.
Kun pääsimme takaisin leiriin, juoksin pentutarhalle. Näin Tulipennun siellä ja tervehdin häntä:
"Hei Tulipentu!"

//Tulipentu?

Nimi: Jalavamieli

22.11.2017 18:00
"Päätin ottaa selvää osuuko arvaukseni oikeaan", Surmaviilto vastasi. Mieleni täyttyi kysymyksistä. Mitä Surmaviilto arvaili? Tiesikö Surmaviilto siitä että olin ollut Kirvamietteen puolella? Soturi oli selvästi huomannut riistan hajuja ja oli jo hiipimässä kohti saalistaan.
"Tähtiklaani vai Pimeyden Metsä?" hän naukui hiljaa ennen kuin lähti saalinsa perään. Kollin kysymys häkellytti minua. Surmaviilto tiesi, että uskoin Pimeyden Metsään! Ei, ei tiennyt. Hän vain arvaili. Ja arvaus oli osunut oikeaan. Mitä sitä nyt valehdella turhaan? Kun Surmaviilto oli napannut saaliinsa, hän hautasi sen maahan. Sitten hän katsahti minuun. Vilkaisin kylmänsinisellä katseellani kohti pimenevää taivasta ja sitten takanamme häämöttävää metsää. Surmaviilto nyökkäsi melkein huomaamattomasti. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni. Jos Surmaviilto oli Tähtiklaanille uskollinen, niin olin pulassa! Mutta jos hän oli Pimeyden Metsän kannattaja, niin huh helpotusta.

//Sulka? Surma? Pyry?

Nimi: Ruokoturkki

22.11.2017 17:24
"Anteeksi, mutta en ehkä oikein osaisi elää Tuuliklaanissa. Se olisi liian outoa minulle..", Kuohuvirta maukui. Ymmärsin häntä kyllä hyvin. Hän oli yhä uskollinen klaanilleen ja varmaankin pelkäsi muutosta. Tuuliklaanihan oli muutenkin klaaneista erilaisin. Olisin vain toivonut, että voisin saada Kuohuvirran lähelleni ainiaaksi.
”Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi, ymmärrän hyvin.” Tuli pieni painostava hiljaisuus, kun mietin, mitä ehdottaisin seuraavaksi. Katsoin Kuohuvirran tummansinisiä silmiä. Ne olivat kauniit, mutta tällä hetkellä ne heijastivat vain paniikkia. Mitäköhän omat silmäni heijastivat? Huolta?
”Esitä. Tiedän, että se voi olla raskasta, mutta koita esittää uskollista Tihkuturkille. Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Jos voit, kerää muitakin Tihkuturkkia vastustavia ja tehkää oma sotanne häntä vastaan, kun tulee sopiva aika. Niin minä ainakin tekisin. Vastustaisin pahaa viimeiseen asti”, koitin sanoa itsevarmasti. En kuitenkaan tiennyt, oliko neuvoni ollenkaan hyvä. Mitä kaikkea siitä seuraisikaan?
*Mitä menin tekemään? Hän voi kuolla jos noudattaa neuvojani. Ei olisi pitänyt tehdä tätä suhdetta... En halua kokea menettämisen tuskaa.*
”Mutta mitä ikinä päätätkään, olen aina tukenasi. Voin luvata sen”, kuiskasin Kuohuvirran korvaan. Hän katsoi minua kauniilla silmillään, varmaankin ehdotustani miettien. En kuitenkaan halunnut, että hän miettii asiaa liikaa. Kuohuvirralla oli jo muutenkin rankkaa. En ollut oikein varma, että olimmeko me jonkinlaisessa suhteessa, sillä läheisyytemme alkoi hieman hämmentää minua kesken kaiken. Välitin naaraasta todella paljon. Perhoset lentelivät mahassani, kun mietin, miten muotoilisin seuraavan lauseeni. Keräsin kaiken rohkeuteni.
”Kuohuvirta, rakastatko sinä minua?”

//Kuohu? Ruoko fall in love <3 :'3

Nimi: Ruokoturkki

22.11.2017 16:17
Istuin leirin laidassa ja katselin parin pennun telmimistä pentutarhan edessä. Ajattelin samalla omia pikkusisaruksiani. He olivat todella suloisia. Olin varma, että heistä tulisi vielä jokin kaunis päivä kunnon sotureita. Olisi varmaan ihanaa joku päivä jatkaa sukuaan ja nähdä kuinka pennut kasvavat. Onkohan Hunajaviiksellä ikävä toisia pentujaan Varjoklaanista? Hän ei nää, kuinka he kasvavat ja varttuvat. Miltäköhän sisaruksiltani puolestaan tuntuu? Voisinkohan tavata heidät joskus, vaikkapa kokoontumisessa? Kaamea nälkä herättää minut ajatuksistani. Kävelin pienelle tuoresaaliskasalle ja nappasin sieltä jäniksen, kunnes muistin, että en ollut vielä tänään metsästänyt klaanilleni.
*Ensin klaani*, muistutin itseäni. Laitoin jäniksen takaisin kasaan, ennen kuin astelin hitaasti leiristä ulos. Kävelin rauhallisesti nummella, kunnes sain vainun jäniksestä. Harmikseni huomasin, että olin tuulen yläpuolella, ja jänis oli jo pinkaissut pakoon. Ryntäsin äkkiä perään. Maisemat vain vilisivät ohitse, kun kiisin jäniksen perässä heinät allani taittuen. Jänis mutkitteli kauheasti ja sai suuntavaistoni hieman sekaisin, mutta seurasin silti vain parin ketunmitan päässä. Olin juuri loikkaamassa otuksen kimppuun, kunnes törmäsin johonkin ja kaaduin.
”Voihan ketunläjät ja hiirenpapanat!” kirosin samalla, kun nousin huterasti pystyyn. Olin näemmä törmännyt yhteen harvoista puista, joita nummella oli. Päähäni sattui enemmän kuin ikinä ennen ja nälkäni oli vain yltynyt takaa-ajon myötä.
”Jos Tähtiklaani tai pimeyden metsä on olemassa, kumpikaan ei suosi minua!” ärähdin tyhjälle taivaalle. Istuin vain hetken, annoin mieleni rauhoittua ja odotin että pääni tuntuisi paremmalta. Pääni ei kylläkään parantunut noin vain, mutta lähdin silti jatkamaan matkaani. Huomasin olevani Varjoklaanin rajan lähellä. Mieleeni tuli heti Kuohuvirta. En ollut nähnyt kaunista naarasta pitkään aikaan, ja nyt kun oikein mietin, niin tajusin jopa hieman kaipaavani tuota ihanaa Varjoklaanilaista. Oli kyllä jo hyvin myöhä, joten en uskonut hänen olevan enää tunnelissa. En ollut edes varma, että muistaako hän minua kunnolla.
*Ei. Kyllä hänen on pakko minut muistaa.* Laahustin onnettomana tunnelia kohti, jos hän vaikka sattuisikin olemaan siellä. Halusin kovasti nähdä hänet. Se ainakin piristäisi minua. Kun olin tarpeeksi lähellä tunnelia, sydämeni meinasi hypätä kurkkuun tutun rauhoittavasta tuoksusta. Se oli Kuohuvirta!
"Ruokoturkki!" kuulin Varjoklaanilaisen huudahduksen. Astelin tunneliin hymyäni pidätellen.
”Kuohuvirta! Minulla olikin jo ikävä sinua!” sanoin naaraalle. Oli mukava nähdä häntä pitkästä aikaa.
”Niin minullakin. Varjoklaanissa on tapahtunut kauheita! Tihkuturkki oli saanut pimeyden metsältä ennustuksen, että hänen tehtävänsä oli vallata klaani pimeyden metsälle, ja Viherloikan oli tarkoitus puollustaa Tähtiklaania. Tihkuturkki aloitti taistelun klaanissamme ja vangitsi Loistotähden päällikönpesään. Hän luultavasti aikoo tappaa Loistetähden ja nousta hänen tilalleen. Hän antoi meille vain kaksi vaihtoehtoa; kuole tai alistu. Karkasin leiristä luoksesi ja en tiedä mitä tehdä!” Kuohuturkki selitti selvästikin aivan paniikissa. Minun huoleni tai pääkipuni ei ollut mitään verrattuna tähän. Hän oli joutunut umpikujaan. Minun täytyisi olla hänen tukenaan. Astuin lähemmäs Kuohuvirtaa ja nuolaisin tätä korvan taakse.
”Ei hätää. Kaikki kyllä järjestyy, lupaan sen.”

// Kuohu? :D <3

Nimi: Surmaviilto

22.11.2017 07:09
Kun Jalavamieltä yhtäkkiä kutsuttiinkin metsästyspartioon, en voinut vain kävellä poispäin ja kysyä myöhemmin. Olin ehtinyt jo tervehtiä, se näyttäisikin typerältä jos vain häipyisin yhtäkkiä. Niinpä lähdin Jalavamielen mukana metsästyspartioon. En juurikaan pitänyt metsästyksestä, mutta tässä tilanteessa se saattoi olla sivuseikka. Kun Jalavamieli sitten päätti kysyä asiaani suuren kiven takana niin, että Pyryviima ja Sulkavarjo eivät nähneet, nyökkäsin tuskin huomattavasti.
"Päätin ottaa selville, osuuko arvaukseni oikeaan", aloitin hiljaa, jotteivat Pyryviima ja Sulkavarjo vahingossakaan kuulisi ja pidin pienen tauon, jonka aikana haistoin ilmasta riistan tuoksuja. Havaitsin vähän matkan päästä jäniksen. Ennen kuin lähdin hiipimään sen perään jatkoin vielä pitäen katseeni tiukasti Jalavamielessä.
"Tähtiklaani vai Pimeyden Metsä?", nau'uin yhtä hiljaa kuin äskenkin. Tiesin kyllä, ettei se ollut erityisen pätevä keino ottaa asiasta selvää, vaan itseasiassa aika surkea, mutta mieleeni ei silloin tullut mitään sen nerokkaampaa keinoa ottaa asiasta selvää.

//Jalava? Sulka? Pyry?

Nimi: Jalavamieli

21.11.2017 21:15
"Hei Jalavamieli", Surmaviilto tervehti salamyhkäisesti. Olin juuri kysymässä, että mitä hän minusta haluaa, kun Pyryviima huusi minua ja Sulkamyrskyä metsästyspartioon.
"Psst...Tule mukaan jos sinulla oli jotain asiaa", sihahdin Surmaviillolle. Kiiruhdin taakseni katsomatta kohti Pyryviimaa.
"Ai sinäkin tulet", hän totesi yllättyneenä nähdessään Surmaviillon tulleen mukaan.
"Kyllä vain", Surmaviilto vilkaisi minua. Vertani hyysi. Jo pelkkä nimi Surmaviilto oli pahaenteinen.
"No lähdetään sitten", Pyryviima sanoi. Kuljin Pyryviiman perässä Surmaviilto kannoillani. Sulkamyrsky piti perää.
"Kokeillaan tässä", Pyryviima sanoi ja partio pysähtyi. Minä lähdin suuren kiven luokse katsoakseni oliko sen koloissa kenties riistaa. Huomasin Surmaviillon seuraavan minua. Olin kuin en huomaisikaan kunnes olimme niin että Pyryviima ja Sulkavarjo eivät nähneet meitä.
"Mitä asiaa?" sihahdin Surmaviillolle.

//Surma? Sulka? Pyry?

Nimi: Naaliturkki

21.11.2017 17:45
Tunsin pienen kylmän väristyksen kehoni lävitse. Tuuli kulki pitkin selkäpiirtäni ja oli aikeuttaa vielä enemmän kylmiä väreitä. Tuuliklaanin nummilla oli hiljaista. Tai ainakin kun katsoi sinne suuntaan leiristä käsin, pystyi tuntemaan kuinka läsnä hiljaisuus oli. Nostin tassuni nuolaistakseeni sitä, mutta muutin pian mieltäni. Maahan kerääntyvä ohut lumikerros tuntuisi vieläkin kylmemmältä, jos nyt alkaisin tassujani pesemään. Pudistin päätäni hiukan ja ravistelin koko kehoani. Minusta tuskin oli hyötyä ainoastaan leirissä istuessani. Voisin aivan hyvin olla järjestämässä metsästys- ja rajapartiota tätä päivää varten. Nousin ylös maastan ja venytin nopeasti etutassujani sekä takajalkojani.
*Voisin vaikka lähteä tästä itsekin metsästyspartioon. Taitoni ovat alkaneet ruostua riistan vähennyttyä*, ajattelin tassutellessani kohti muita sotureita. En osannut päättää tarkkaan kenet minä suttaisin partiohin, mutta ensimmäisenä katseeni osui jostakin kumman syystä Liitotähteen, joka katsahti ulos pesästänsä. Jäin hetkeksi tuijottamaan päällikköä, kunnes hän katosi taas pesän siimeniin.
"Naaliturkki! Mitä sinä oikein haaveilet?" kuulin huvittuneen naukaisun viereltäni. Käännyin oitis katsomaan vierelleni saapunutta kollia sekä ystävääni Liskoloikkaa. Murahdin lievähti huvittuneena ja heilautin häntääni.
"Siitä, kuinka näen sinun kompastuvan nummilla lumihankiin", naurahdin takaisin. Liskoloikka ei pystynyt peittelemään huvittuneisuuttaan.
"Oliko tuo haaste?" kolli maukaisi matalalla äänensävyllä, joka oli kuitenkin lempeä ja huvittunut samaan aikaan. Pudistin päätäni aivan kuin sanoakseni, että ei ollut todellista että hän meni juuri sanomaan noin.
"Tehdäämpä näin: Käy hakemassa Lovijuova ja Maatassu kanssasi rajapartioon niin katsortaan kumpi oli oikeassa."
Liskoloikkaa ei kauaa tarvinnut katsoa silmiin, sillä hän lähti oitis loikkimaan kohti oppilaiden pesää. Tyrskähdin hiukan naurusta, sillä kolli näytti pomppivalta jänikseltä. Pian Näätätassu saapui kuitenkin luokseni ja kumarsi. Tunsin pienen punan poskillani, sillä en ollut vieläkään tottunut siihen kuinka kunnioittavasti kissat toisinaan käyttäytyivät minua kohtaan. Nyökkäsin kaikesta huolimatta tervehdykseni Hallasydämen oppilaalle.
"Hei, Näätätassu", maukaisin rauhallisesti vielä sillä ajattelin, että olisi parempi sanoa nyökkäyksen lisäksi jotai ääneen.
"Olisiko sinulla minulle mitään tekemistä?" Näätätassu kysyi. Oli ihailtavaa kuinka oma-aloiteinen oppilas olikaan. Katsahdin hetkeksi ohi oppilaasta, silä mietin mitä voisinkaan antaa oppilaalle tehtäväksi. Etsin myös Hallasydäntä katseella ympäri leiriä, mutta soturi ei näyttänyt olevankaan leirissä.
"Voit lähteä kanssani metsästyspartioon, jos tahdot?" maukaisin palauttaessani katseen takaisin Näätätassuun. Seura metsästystä varten voisi olla mukavaa. Mrtsästäminen yksinänsä on välillä helpompaa kuin kaksin, mutta ainakin saalista voisi saada enemmän.
"Olet pian soturi ja tarvitsemme mahdollisimman monta kissaa saalistamaan ruokaa klaanillemme", maukaisin tyynesti. Mitin hetken ajan hymyilisinkö oppilaalle, mutta päätin lopulta olla hymyilemättä. Enhän minä lopulta edes tuntenut Hallasydämen oppilasta nimeä ja ulkonäköä enempää.
"Vai tahdotko odottaa Hallasydämen paluuta leiriin ja kysyä mestariltasi tekemistä?"

// Näätä?

Nimi: Näätätassu

21.11.2017 17:25
Elämä ei ollut niinkään hohdokasta. Tuisketurkki oli kuollut jo muutama kuu sitten jäätyään hirviön alle, enkä ollut toiveistani huolimatta tavannut kollia edes unissani. Koulutukseni oli edennyt loppuaan kohti, eikä Hallasydän ollut enää vienyt minua kouluttautumaan niin ahkerasti, olinhan itse tehnyt paljon töitä Tuisketurkin kuoleman jälkeen. Olin keskittänyt ajatukseni muihin asioihin hänen siastaan ja työntänyt ikävät ajatukset pääni varjoisimpaan kulmaan. Nopeasti havahduin ajatuksistani ja nousin jalkeilleni: täytyisi tehdä jotakin hyödyllistä. Naaliturkki, Tuuliklaanin varapäällikkö, seisoi aukiolla ilmeisestikin järjestämässä partioita tai tekemässä vain jotakin muuta. Ehkä hänellä olisi minulle jokin tehtävä?

Astelin verkkaisesti hänen luokseen ja varapäällikön kohdalla kumarruin alas kumarrukseen.
"Hei, Näätätassu", kolli naukaisi rauhallisesti.
"Olisiko sinulla minulle mitään tekemistä?" naukaisin hiljaisen kyllästyneellä äänellä. Jopa oma ääneni tuntui kummalta suussani, aivan kuin en olisi käyttänyt sitä tarpeeksi pitkään aikaan. Puraisin huultani, olo tuntui hämmentyneeltä, kuin olisin herännyt pitkästä horroksesta. Kunpa varapäällikkö laittaisi minut tekemään jtoakin kehittävää ja hyödyllistä, mitä vain, kunhan pääsisin pois leiristä, huomasin ajattelevani ja käänsin katseeni käpälistäni häneen.

//Naaliturkki?

Nimi: Sulkavarjo

21.11.2017 08:09
Makasin leirissä masentuneena ja yltä päältä vihassa. Kirvamietteen kuoltua Tähtiklaani voitti. Olin juuri vasta saanut tietää ennustuksesta ja nyt se sitten päättyi. Nyt tekisi mieli nirhata kaikki jotka uskovat tähtiklaaniin. Katsoin ulos leiristä. Jalavamieli tassutti sisään ja mulkaisi minua ikävästi. Esitin kollille hampaitani ja sähähdin tylysti. Kolli hymähti ja istui matkan päähän minusta.
”Sulkavarjo ja Jalavamieli, metsästyspartioon!” Huudahti Pyryviima. En missään nimessä haluaisi metsästämään, varsinkaan kun Jalavamieli oli mukana. Hän oli mielestäni ärsyttävä, enkä haluaisi esitellä hänelle minun hiirenaivoisia metsästystaitojani. Nousin ylös ja venytin raajani. Tassutin Jalavamkelen perään ja lähdimme partioon.

// Jalava?

Nimi: Surmaviilto

21.11.2017 07:04
Astelin rauhallisesti tuoresaaliskasalle ja poimin siitä jäniksen. Eipä kasassa oikeastaan muuta ollutkaan, kuin jäniksiä. Vein jänikseni aukion reunalle ja asetuin mukavaan asentoon. Repäisin kynsilläni ison palan saaliista miettiessäni samalla kaikenlaista, mitä nyt tuli mieleeni. Puraisin hajamielisesti uuden palan jänistä ja huomasin yllätyksekseni, ettei puraisemani tuntunut lainkaan jänikseltä. Irrotin äkkiä ja näin puraisseeni epämääräistä risua. Tyrkkäsin sen ärtyneenä pois käpälälläni ja puraisin uudelleen jänistä varmistaen tälläkertaa, että osuisin juuri siihen. Jatkoin miettimistä jälleen pureskeluvaiheessa.
Tähtiklaani oli yhä vallassa Tuuliklaanissa, mikä masensi minua. Olin varma, että jos kettu ei olisi tappanut Kirvamietettä, Tuuliklaanissa olisi nyt Pimeyden Metsä vallassa. Olihan selvää, ettei Tähtiklaani voinut laittaa sitä kettua tappamaan Kirvamietettä. Tämän erän oli selvästi ratkaissut sattuma.
*Tosin, minä en varmasti olisi kuollut vain jonkin typerän ketun takia*, ajattelin. Kiinnitin jälleen huomioni jänikseen ja repäisin siitä palan. En ottanut sitä riskiä, että erehtyisin jälleen puraisemaan väärää.
Jonkin ajan kuluttua olin saanut jänikseni syötyä ja huomasin Jalavamielen astelevan leiriin. Jalavamieli kiinnosti minua. Epäilin hänen mahdollisesti uskovan Pimeyden Metsään kuten minäkin, mutten ollut varma. Päätin selvittää asian varoen paljastamasta itseäni siltä varalta, että erehdyin. Kuljin siis rauhallisesti Jalavamielen luo. Tervehdin kollia ystävällisellä äänensävyllä.

//Jalava?

Nimi: Jalavamieli

20.11.2017 21:43
Sähähdin vihaisesti lähimmälle kivelle. Olin lähtenyt kävelylle kaiken sen jälkeen. Kirvamiete oli kuollut. Pimeyden Metsä oli hävinnyt.
*Kirottu Tähtiklaani! Voitit tämän erän, mutta et seuraavaa!* Tuijotin taivasta vihaisena. *Mutta mitäpä yksi vastanimitetty soturi Tähtiklaanilke voisi?* Minua masensi. *Miksi Tähtiklaani pilaa kaiken?* Yksinäinen lehtisateen kellastama lehti kieppui ohitseni kohti maata. Se oli luultavasti viimeinen. Lehtisade oli pitkällä, eikä puissa enää ollut juuri lehtiä. Maakin oli auringon noustessa uisen huurteen ja kuuran peitossa. Kuunnoususta Auringonnousuun oli aina hirvittävän kylmä. Onneksi pesässä oli lämmintä ja toisten läheisyys myös lämmitti.
*Mutta ei Tähtiklaaniin uskovien!* Ajatus hiipi mieleeni pienenä ja ärsyttävänä itikan ininänä. Hyökkäsin maahan tippuneen lehden kimppuun.
*Tämä on Tähtiklaanille!* Sivalsin lehden tasan keskeltä poikki kuvitellen, että se oli jonkun Tähtiklaanilaisen kurkku. Mutta oikeasti sinä et pystyisi siihen, sanoi ääni päässäni. Klaanitovereiden veri. Minua puistatti. Lähdin kylmän viileästi tarpomaan takaisin kohti leiriä.

//leirist joku?

Nimi: Elandra

24.09.2017 21:10
Surmaviilto: 9kp -

Vadelmapentu: 22kp! -

Sulkavarjo: 10kp -

Pyryviima: 2kp -

Tunturitassu: 11kp

Naaliturkki: 12kp -

Tulipentu: 27kp! -

Routakukka: 10kp -

Hunajaviiksi: 13kp -

Jalavamieli: 2kp -

Lepakkoliito: 5kp -

Nimi: Surmaviilto

20.08.2017 13:45
Astelin aukion laidalle varjoisaan paikkaan loikoilemaan. Olin vieläkin hiukan ärsyyntynyt metsästysretken jäljiltä.
*Naaliturkki oli aikanaan mestarini, hänenhän oli pakko tietää etten pidä metsästämisestä!* ajattelin äkäisenä. Sitten ajatukseni lähtivät vaeltelemaan Pimeyden metsän puoleen.
*Eivätkö Pimeyden metsän kissat piittaa siitä, että Tähtiklaani pitää valtaa? Pimeyden metsän pitäisi kitkeä Tähtiklaani pois!* ajattelin. Viuhdoin häntääni raivokkaasti ja puristin kynteni syvälle maahan kun vain ajattelinkin Tähtiklaania. Karvanikin pörhistyivät ja melkein jo paljastin hampaani ja sähisin, mutta hillitsin itseni. En piitannut kissoista, jotka katselivat minua kummastuneina, vaan asetuin takaisin makaamaan, sillä tajusin nousseeni seisomaan. Jos Pimeyden metsä vain pyytäisi, en epäröisi tappaa vaikka koko Tuuliklaania. Ajatus Liitotähden tappamisesta tuntui kuitenkin vastenmieliseltä. Hänhän oli emoni. Vaikka olimmekin olleet etäisiä sitten pentuaikojeni, en voinut unohtaa, miten hän piti huolta minusta ja siskoistani. Ajatukseni lipuivat seuraavaksi kuolleisiin siskoihini, Lummetassuun ja Tulvatassuun. Tiesin kyllä, että he olivat varmasti päätyneet Tähtiklaaniin, sillä siihenhän he olivat uskoneet. Ajatukseni siirtyivät sitten kuolleeseen isääni, Multakynteen. Huokaisin syvään. Hänkin oli varmasti Tähtiklaanin metsästysmailla.
*Miksi heidän piti ajatella niin?! Eivätkö he ymmärtäneet, että Pimeyden metsään uskominen oli oikein?!!!* huusin

Nimi: Hunajaviiksi

17.08.2017 08:39
"Millä taidoilla, saanen kysyä, pentu?" naukaisin ilkikurisesti hymyillen. "Ehkä sinun pitäisikin kouluttautua uudelleen."
Tunsin pentujen liikehtivän kylkeni vierellä. Käänsin päätäni ja näin Kultapennun avaavan silmiään, kollipentu tökki tassullaan Yrttiepennun kylkeä.
"Herää!" kullanruskea pentu sihahti.
"Anna Yrttipennun nukkua, jos hän haluaa", maukaisin lempeästi, mutta huomasin naaraan jo nousseen pystyyn. Kurtistin kulmiani ja loin vihaisen katseen Kultapentuun, joka luimisti korvansa, ehkä hiukan häpeissään.
"No, menkäähän siitä vaikka leikkimään", komensin nuolaisten kummankin päälakea. Kaksi pentuani loikkivat iloisesti muualle. Nousin itse seisomaan ja venyttelin selkääni.
"Onpa ihanaa päästä seisomaan", puuskahdin ja venytin takajalkojani, istuutuen sitten Naaliturkin viereen.
"Mihin jäimmekään, Naalipentu? Tarvitsit mestarin", naukaisin muka mietteliäänä. "Minä olen sinun mestarisi. Olen ainoa, joka osaa opettaa sinut soturin tavoille."
"Näinköhän?" varapäällikkö naukui virnistäen.
"Ehdottomasti."

//Naali?

Nimi: Tulipentu

16.08.2017 13:40
Naurahdin huvittuneena ja nappasin sammalpallon suuhuni.
"Voithan sinä pyytää häntä mukaan, mutta en tiedä tahdonko minä olla se, joka keskeyttää hänen unensa", virnistin Vadelmapennulle. Käänsin kuitenkin katseeni hetkeksi aikaa Piiskupentuun. Sammalpallon pelaaminen voisi kyllä olla hauskempaa isommassa porukassa. Minun vihreät silmäni olivat kuitenkin jo siirtyneet omiin sisaruksiini ennen kuin kuulin edes Vadelmapennun vastausta. Huomasin isäni Naaliturkin saapuneen pesälle. Hän jutteli lempeästi emoni Hunajaviiksen kanssa. Veljeni Kultapentu ja siskoni Yrttipentu nukkuivat aivan rauhassa emoni vieressä.
"Aiotko kysyä vai seistä siinä?" maukaisin nauraen, kun huomasin Vadelmapennun yhä vain seisovan paikoillansa. Tuuppasin sammalpalloa lähemmäs naarasta, mutta nappasin sen sitten hamapisiini ja heitin ilmaan.
"Se, joka ei saa sammalpalloa kiinni joutuu herättämään Kultapennun pelaamaan", maukaisin ja olin valmis loikkaamaan sammalpalloa kohden.

// Vadelma?

Nimi: Naaliturkki

14.08.2017 20:08
Virnistin hyväntuulisena Hunajaviikselle.
"Näyttää siltä, että sait pennun ylipuhuttua", maukaisin ja päästin huvittuneen 'mraurr'-äänähdyksen. Kurkotin pähemmäs kumppaniani ja puskin tuota hellästi.
"Mutta totta kai on upeaa seurata pennun kävelevän emonsa tassunjäljissä."
Hunajaviiksi hymyili minulle.
"Mutta sinun täytyy oppia yhä varomaan sanojasi. Saatan milloin vain antaa sen korvapuustin, joka opettaa sinut vielä joskus hyville tavoille", kumppanini naurahdi. Astelin muutaman askeleen kauemmas Hunajaviiksestä.
"Kuinka vain tahdotkaan, arvon päällikkö Hunajatähti", kehräsin huvittuneena ja kumarsin kumppanilleni.
"Nouse ylös tai muutan nimesi Naalipennuksi ja saat kouluttautua uudestaan soturiksi", Hunajaviiksi nauroin.
"Siinä tapauksessa tahdon valita oman mestarini. Saattaisin yllättää hänet jo valmiiksi omaavillani taidoilla", virnistin kollimaisesti.

// Hunaja? Naali yrittää taas viihdyttää Hunajaa ku kuvittelee sen vaa koko ajan tylsistyneenä pesällä xD

Nimi: Vadelmapentu

13.08.2017 17:15
Kun Tulipentu esitti kysymyksen sammalpallon pelaamiseen, aloin hymyillä. Nyökkäsin. Pentutarhan nurkassa oli pieni märkä sammalpallo, jolla olin päivällä leikkinyt Piiskupennun kanssa. Loikin pesän nurkkaan ja painoin sammalpalloa käpälälläni, niin että vedet purskahtivat pois. Sitten muotoilin sammalen takaisin pallomaiseksi. Otin pallon käpälääni ja heitin pallon Tulipentua päin.
"Ota se!" huudahdin iloisena. Sitten katsoin varovasti vielä nukkuvia Vapaudenlentoa ja Piiskupentua, jotka nukkuivat.
"Pyydetäänkö Piiskupentu mukaan?" kysyin Tulipennulta.

//Tuli? :3 Unohdin noi pari viimeistä lausetta tai jotenkin kun kirjoitin Wordliin niin ei antanu niitä viimesii pätkii :o Edellisen voi poistaa, anteeksi

Nimi: Vadelmapentu

13.08.2017 17:12
Kun Tulipentu esitti kysymyksen sammalpallon pelaamiseen, aloin hymyillä. Nyökkäsin. Pentutarhan nurkassa oli pieni märkä sammalpallo, jolla olin päivällä leikkinyt Piiskupennun kanssa. Loikin pesän nurkkaan ja painoin sammalpalloa käpälälläni, niin että vedet purskahtivat pois. Sitten muotoilin sammalen takaisin pallomaiseksi. Otin pallon käpälääni ja heitin pallon Tulipentua päin.
"Ota se!" huudahdin iloisena.

//Tuli :3

Nimi: Hunajaviiksi

13.08.2017 17:06
"Hyvin", naukaisin hiljaa ja kosketin hellästi Naaaliturkin kuonoa omallani. Tulipentu ja Vadelmapentu näyttivät alkavan piakkoin leikkimään jotain, oli helpottavaa nähdä, ettei Vuokkoturkin ruumiin näkeminen ollut järkyttänyt toista poikaani niin kauheasti. Kultapentu ja Yrttipentu makoilivat pienillä kerillä kylkeni vierellä, tuhisten rauhallisesti. Kultapentu potkaisi unissaan valkeaa naarasta, joka vingahti hiukan.
"Ei hätää", kehräsin hiljaa ja nuolaisin naaraspennun päälakea. Käänsin sitten hitaasti katseeni takaisin kumppaniini.
"Voin aivan hyvin. Tosin täällä pentutarhassa on niin kova hälinä, että olen jatkuvasti väsynyt. Nämä kolme aiheuttavat minulle paljon harmaita karvoja."
En tosiaan ollut tiennyt, että pemtujen kasvatus olisi näin rankkaa, mutta antoisaa se todellakin oli. Ja pian nämä kolme olisivatkin jo oppilaita, tiesin jääväni kaipaamaan pieniä, vinkuvia karvamyttyjä.
"Muuten... Kultapentu on kertonut minulle, ettei välttämättä halua soturioppilaaksi, hänestä saattaisi tulla parantaja", kerroin valkoiselle kollille katsellen ylpeästi kullanruskeaa pentua. Olisi hienoa seurata Kultapennun polkua klaanin parantajaoppilaana.

//Naali?

Nimi: Tulipentu

13.08.2017 14:44
Kuulin jonkun muun äänen korvani läheisyydessä. Se ei kuulunut emolleni. Käännyin katsomaan kuka vierelleni oli astellut.
"Vadelmapentu?" kysyin hiukan yllättyneenä. Suurinpiirtein minun kokoinen naaraspentu nyökkäsi. Käännyin katsomaan emoani Hunajaviikseä.
"Oletko kunnossa, Tulipentu?" Ruusupiikki kysyi vielä takaatani. Katsoin hämmentyneenä ympäri pesää. Vuokkoturkki ei ollut siellä. Ravistelin päätäni. Olinko minä todella kuvitellut kaiken? Päästin tuhauksen suustani. Olin aivan typerä!
"Anteeksi että huolestutin teidät. Olen kunnossa. Kaikki on hyvin", maukaisin tyynesti. Itseasiassa mitä enemmän mietin Vuokkoturkin kuolemaa, sitä rauhallisemmaksi tulin. Vuokkoturkin sielu oli saanut Tähtiklaanin luota rauhan. Kaikki oli hyvin. Hän vain poistu tästä maailmasta.
"Oletko varmasti kunnossa?" kuulin parantajan huolestuneen äänen. Nyökkäsin tarmokkaasti ja hymyilin.
"Aivan varmasti", heilautin häntääni tyynesti. Vuokkoturkki olisi nyt onnellinen muiden esi-isiensä luona. Käännyin katsomaan Vadelmapentua hymyilen.
"Tahdotko pelata sammalpalloa?"

// Vadelma?

Nimi: Naaliturkki

12.08.2017 22:42
Astelin leirin suuntaan pitkin askelin. Olin todella tyytyväinen metsästyspartion saamiin tuotaviin. Närhitassu kantoi suussaan vesimyyrää ja hiirtä. Oppilas oli saanut hiiren itse kiinni hyvinkin mallikkaasti. Toki taktiikassa olisi vielä pieniä hiotyavia kohtia, mutta muuten kaikki meni todella hyvin. Minun oikealla puolellani kulkeva Surmaviilto kantoi jänistä suussaan. Soturi oli onnistunut nappaamaan sen jo partion alussa. Itse kannoin kaniinia. Surmaviilto oli auttanut ohjaamaan olennon suoraan luokseni, joten sen tappaminen oli ollut helppoa. Astelimme tyytyväisin mielin leiriin. Ohjasin muita viemään syötävät tuoresaaliskasalle ja odotin Närhitassun saapuvan takaisin luokseni.
"Mitä seuraavaksi?" Närhitassu kysyi innoissaan. Pudotin kaniinin maahan ja hymähdin. Katseeni haravoi leiriä. Minun täytyisi keksiä jotakin tekemistä oppilaalleni. Katseeni pysähtyi klaanivanhinten pesälle. Laskin katseeni takaisin kaniiniin.
"Vie tämä klaanivanhimmille. Sen jälkeen olet vapaa", ohjeistin oppilasta. Närhitassu nyökkäsi ja nappasi kaniinin suuhunsa. Pian oppilas jo jolkuttikin pesän suuntaan riistaeläin suussaan. Hymähdin huvittuneena ja otin suunnan kohti pentutarhaa. Tahtoisin puhua Hunajaviikselle.
"Hunajaviiksi", henkäisin itsekseni. En ollut nähnyt naarasta pieneen hetkeen. Katsoin sisään pentutarhalle. Maidon tuoksu leijaili taas kuonooni ja sai minut kaipaamaan omia pentueaikojani.
"Hei Hunajaviiksi!" tervehdin kumppaniani astellessani tuon luokse. Puskin naarasta hellästi.
"Kuinka voit?"

// Hunaja? Pennut?

Nimi: Routakukka

09.08.2017 11:28
"Minulle on annettu pahan ennustus, minut on valittu siihen. Sain sen muutama kuu sitten. Pimeyden metsän kissalta." Pimeyden metsän? Tunsin hieman jännittyväni. Pelkäsin hieman Pimeyden metsää. Kirvamiete jatkoi:
"Siinä sanottiin, että hyvä on hallinnut metsää liian pitkään ja minun on kunnia päättää se. Ja että minun täytyy kitkeä kaikki Tähtiklaani pois klaanisa, jolloin löydämme tien ikuiseen onneen. Mutta jos epäonnistun, kaikki joista välitän ovat tuomittuja tuhoon..." Sain juuri ja juuri selvää Kirvamietteen viimeisistä lausesista. Mutta en ollut varma, kuulinko minä oikein. Siirsin katseeni hieman ujosti Kirvamietteen sinisiin silmiin.
"Siksi en voi olla kanssasi, en halua, että sinulle sattuu jotain", hän kuiskasi. Katsoin hieman tyrmistyneenä rakastamaani kollia. Olin sanomassa jotain, mutta en saanut ääntäni kuuluviin. Siirsin katseeni takaisin tassuihini ja huokaisin äänettömästi.
"Mutta silti välittäisit minusta. Jos tuo ennustus pitää paikkansa, olisin tuomittuna tuhoon silti, jos epäonnistut. Jos siis oikeasti välität minusta..", kuiskasin. Pelkäsin Pimeyden metsää, mutta tekisin ihan mitä vain Kirvamietteen edestä.

//Kirva?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com