Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Tuuliklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Säihketassu

01.04.2017 15:03
Katsoin Kirvatassua kiukkuisena. Sen enempää ajattelematta syöksyin häntä päin ja kadoin hänet maahan. Minä olin oikeasti ollut todella huolissani tuon kollin puolesta, ja hän oli heti ajamassa minua pois luotaan. En voinut suvaita sellaista käytöstä.
"Nyt saat luvan selittää, mitä tämä tarkoittaa!" sihahdin hampaat irvessä ja kynnet paljastettuina. Kirvatassu katsoi minua nenäänsä nyrpistäen ja korviaan luimistaen.
"Minun ei ole mikään pakko selittää sinulle yhtään mitään!" hän murisi ja potkaisi minua vatsaan takajaloillaan. Lennähdin hangelle älähtäen. Kirvatassusta oli tullut todella vahva! Mutta minä en aikonut jäädä toiseksi tässä taistelussa. Aikoisin puristaa tiedon ulos hänestä, vaikka sitten väkipakolla, jos ei muuten.
Nousin puuskuttaen jaloilleni ja kohtasin muutaman hännänmitan päässä seisovan kollin katseen värähtämättä. Olin sentään sukua Pyryviimalle, klaanin yhdelle parhaimmista taistelijoista! Taistelisin kuten Leijonaklaanin soturi.
"Luovuta jo! Sinä et koskaan tule voittamaan minua taistelussa!" Kirvatassu irvaili.
"Niinhän sinä luulet", virnistin salamyhkäisesti. Olin huomannut lumen alta törröttävän kepin, joka oli vain hiirenmitan päässä Kirvatassusta. Siitä voisi olla minulle hyötyä.
"Tai no, mitä minä oikein kuvittelinkaan... Olen niin pieni ja heikko, että jäisin taatusti sinun jalkoihisi", voihkaisin mukamas luovuttaneena ja lähdin tassuttamaan ruskeaharmaata kollia kohden. "Sinä olet niin voimakas ja komea. Voi, miten saatoinkaan kuvitella uhmaavani sinua?" Asetuin aivan hänen viereensä. Laskin käpäläni aivan kepin vierelle.
Kirvatassu katsoi minua tyytyväisenä hymyillen. Hän luuli tosissaan, että minä luovittaisin näin vähällä.
"Mikä hiirenaivo oletkaan", sihahdin pehmeästi, nappasin kepin hampaisiini ja suoraan sanottuna vedin jalat hänen altaan. Kolli lysähti hangelle puhahtaen. Loikkasin ketterästi hänen päälleen ja upotin kynteni tuon nahkaan. Sen jälkeen kurkotin kuiskaamaan hänen korvaansa:
"Joko nyt suostut kertomaan minulle, mitä sinä teit sen jokiklaanilaisen kanssa Nelipuilla?"

//Kirva? xd Sori, jos hittasin liikaa.

Nimi: Naaliturkki

01.04.2017 12:31
Katsahdin hieman turhautuneena mustiin tassuihini. Tuon kysymyksen kysyminen sai minutkin mietteliääksi.
*Kuinka pitkälle minä tosissani menisinkään Hunajaviiksen puolesta?* esitin kysymyksen itselleni.
*Minulla on kuitenkin täällä oma oppilas. En välttämättä koslaan tulisi saamaan uutta oppilasta*, ajattelin mietteliäänä. Mi todella tahdoin kouluttaa oppilaani, mutta en vain osannut päättää.
*Mutta Hunajaviiksi taas on Varjoklaanin kissa. Voin menett hänet jos en vaihda klaania.*
Katsahdin odottavasti Rputakukkaan. Nousin ylös seisomaan ja katsoin Tuuliklaanin soturia.
"Valitettavasti minun täytyy nyt mennä. Palataan tähän aiheeseen joskus toiste", maukaisin hitaasti ja tahdikkaasti.
*Emme välttämättä enää koskaan puhu tästä, sillä olen tehnyt valintani.*
Käännyin ympäri ja suuntasin Tuuliklaanin ja Varjoklaanin rajalla olevalle tunnelille. Toivon mukaan Hunajaviiksi olisi jo paikalla. Minulla nimittäin olisi hänelle tärkeää kerrottavaa.

// Hunaja?

Nimi: Kirvatassu

31.03.2017 22:42
Nelipuiden varjot olivat vaihtaneet paikkaa, kuun siirtyes eteenpäin. Näin hentoa aamun kajastusta taivaanrannasta, ja vilkaisin kulmieni alta Ahvenleukaa. Tuo katseli ylös Nelipuiden latvoihin. Huiskaisin hännälläni ilmaa ja nuolaisin huuliani.
"Ahvenleuka", naukaisin soturin nimen. Tuo käänsi meripihkaisen katseensa minuun. Räpäytin silmiäni ja jatkoin:
"Taidan lähteä kohta, koska minun täytyy palata ennen auringonnousua." Ahvenleuka nyökkäsi ja ponnisti istuma-asennosta käpälilleen. Soturin turkki pörhistyi hiukan, kun tuulenvire sai kollin karvat nousemaan pystyyn. Heilautin korviani ja nousin itsekin ylös.
"Ajattelitko sinä vielä jäädä?" kysyin. Ahvenleuka naksautti kieltään ja nuolaisi kerran rintaansa.
"Taidan kallistua samaan päätökseen kuin sinä." Väräytin viiksiäni ja venyttelin kynsiäni. Väsymys alkoi pikku hiljaa painaa harteitani, ja valtaisia haukotus purkautui suustani. Ahvenleuka naurahti, ja ravisteli turkkiaan.
"Sinuna keksisin jonkun hyvän tekosyyn jättää harjoitukset väliin sillä väsyneenä tuskin jaksat ollenkaan harjoitella", Jokiklaanin soturi naukaisi. Paljastin ärtyneenä hampaani, kun tajusin mihin liriin olin itseni jouduttanut. Nyökkäsin jokseenkin jäyhästi.
"Oli kiva tavata", naukaisin. Puristin suuni kiinni, mutta sitten onnistuin kakaisemaan:
"Ja kiitos ettet aio laverrella minusta." Ahveleuan nauru kaikui notkossa. Niskavillani nousivat hieman pystyyn, sillä tunsin nolanneeni itseni. En kuitenkaan sanonut mitään, odotin vain, että Ahvenleuka hiljenisi. Kun kolli viimein lopetti naurunsa, tuo sanoi:
"Samat sanat." Sitten paksuturkkinen soturi käännähti kannoillaan ja vilahti aluskasvillisuuden sekaan. Jäin vielä hetkeksi paikoilleni, ennen kuin pinkaisin takaisin omalle reviirilleni.

Tuuliklaanin hajumerkit iskeytyivät vasten kasvojani ja tunsin taas olevani kotona ja turvassa. Tajusin tuoksuvani hieman Jokiklaanilta, mutta kun pysähdyin nuolemaan turkkini läpikotaisin, haju katosi. Kuu valaisi tietäni eteenpäin, mutta taivaanranta oli jo hyvin vaalea. Niinpä ryhdyin taas tassuttamaan kohti leiriä tällä kertaa hyvin rivakasti.
"Kirvatassu!" kuului yhtäkkiä kiihtynyt kuiskaus. Hätkähdin ja pysähdyin. En ollut ehtinyt kauas
Tuuliklaanin rajasta, joten jäykistyin kokonaan kääntyessäni puhujan suuntaan. Pitkien heiänkorsien seassa näkyi vilahdus vaaleanharmaata turkkia ja kuunvalossa hohtavia sinisä silmiä. Tunnistin kissan nopeasti Säihketassuksi, joten rentouduin hieman. Hä ei ollut soturi, eikä siis kyennyt rankaisemaan minua. Toki hän voisi kertoa Liitotähdelle mutta saisin hänet kyllä pitämään kuononsa ummessa. Tässä oli kyllä todella vähän aikaa suostuttelellakseen hänet olemaan hiljaa karkumatkastani. Päätin siis aloittaa heti ja keskeyttää Säihketassun lauseen "mitä sinä.."
"Säihketassu, miten mukava nähdä sinua! Jos haluat olla mukava niin voisitko olla hiljaa siitä että kävin täällä?" kysyin pehmeästi. Säihketassu näytti menevän hämilleen, mutta en antanut hänelle enempää miettimisaikaa.
"Minun pitää kuitenkin nyt mennä, mutta voitko luvata minulle että et kerro tästä muille? Se osoittaa luotettavaisuutesi minua kohtaan", jatkoin. Säihketassu avasi suunsa mutta sulki sen sitten. Hymyilin leveästi, kun tajusin että naaras todellakin aikoi pysyä hiljaa. Sitten sihahdin:
"Nähdään joskus!" ja lähdin tassuttamaan kohti leiriä.

// Säihke? :D sori jos hittasin liikaa xd

Nimi: Ruskatassu

31.03.2017 21:19
Nostin pääni valkeiden tassujeni välistä ja raotin silmiäni. Pimeä oppilaiden pesä tuntui pudon kolkolta ja turvattomalta. Vointini oli muutaman päivän ajan ollut heikko, eikä parantaja tiennyt, mistä oli kyse. Vedin henkeä ja räpyttelin sinisiä silmiäni nähdäkseni pesän paremmin nukkuvien kissojen tummat hahmot. Tassujani kihelmöi oudosti, mutta oloni oli voimaton nousemaan ylös. Ravistun päätäni ja ryömin hontelosti pois pediltäni. Tunsin hengitykseni vaikeutuvan ja yritin ryömiä vaivalloisesti pesän suulle, jossain viimein sain taas kunnolla henkeä. Nousin jaloilleni vaivalloisesti ja lähdin kävelemään ulos leiristä. Kirkas kynsikuu valaisi maata ja sai hangen hohtamaan kauniisti. Kuin olisin kävellyt Tähtiklaanissa. Kaikki näytti kauniilta ja mukavalta, eikä mistään kuulunut hiiskaustakaan. Saavuin Jokiklaanin viereiselle joelle, jonka vesi kuohusi voimakkaasti ja vapaasti. Voimakas kipuaalto läpäisi kehoni, saaden minut käpertymään pienelle kerälle. Suljin silmäni täristen kivusta ja pelosta. *Emo* kuiskasin mielessäni ja tunsin makean tuoksun nenässäni. Hetken kuluttua kivut olivat poissa, eikä ollut enää pimeää. Nostin katseeni ylös ja näin kirkasta valoa ylläni. Kasvoilleni nousi pieni hymy.

//Ruska kuoli.

Nimi: Säihketassu

30.03.2017 17:48
Minä ja mestarini Hiirikorva olimme lähdössä harjoittelemaan jäljitystä nummille. Tepsutin vaaleanharmaan naaraskissan perässä häntä pystyssä ja korvat höröllään. Olin ilmeisestikin melko huvittava näky - ainakin mestarini mielestä, sillä hän vilkuili minua vähän väliä suu pienoiseen hymyyn nousseena.
"Joko me olemme perillä?" kysyin malttamattomana. Halusin päästä näyttämään taitoni Hiirikorvalle mahdollisimman nopeasti, jotta minusta tulisi pian soturi, ja pääsisin tekemään muutakin kuin vain poistelemaan punkkeja vanhuksista. Mitä nopeammin, sen parempi.
"Ihan kohta - koeta malttaa vielä hetki", Hiirikorva vastasi.
Nostin katseeni sinistä taivaankantta vasten lipuviin pilviin. Yksi pilvistä muistutti muodoltaan etäisesti jänistä. Hymy hiipi hiljaa huulilleni. Toinen pilvi taas näytti aivan linnulta. Katselin pilviä hetken, kunnes laskin katseeni takaisin eteenpäin. Hätkähdin tajutessani, että Hiirikorva oli kerennyt jo hyvän matkan päähän minusta. Juoksin vaaleanharmaan naaraan perään turkki aivan pörröllään.
"Odota minua!" huusin hänelle hengästyneenä. Hiirikorva pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua.
"Mitä ihmettä sinä vielä siellä teet?" hän hämmästeli kulmiaan kurtistaen. Hölkkäsin loppumatkan yrittäen tasata hengitystäni samalla, ja pian saavuinkin hänen luokseen. Hiirikorva katsoi minua pää hieman kallellaan.
"Ihmettelinkin, miksi oli niin hiljaista", hän virnisti leikkisästi. Mulkaisin tuota happamasti ja mau'uin sitten:
"Minä jäin katselemaan pilviä."
"Jaaha, ja meidän kun oli tarkoitus jäljittää 'kissoja', ei pilviä", Hiirikorva hyrisi.
"No onpa hauskaa", murahdin ja nuolaisin muutaman kerran rintaani peittääkseni nolostukseni.
"Eiköhän tässä olla sähelletty tarpeeksi", mestarini huoahti lopulta. "Minä menen nyt piiloon jonkun matkan päähän tästä paikasta, mutten kovin kauas - ja sinun täytyy yrittää löytää minut käyttämällä hyväksesi kaikkea sitä, mitä vain pystyt."
"Selvä", sanoin ja istahdin alas sulkien silmäni. Laskin hitaasti kymmeneen. Sen jälkeen nousin ja lähdin Hiirikorvan perään.
Kuljin eteenpäin suu hieman raollaan. Saatoin maistaa Hiirikorvan makean tuoksun, sekä Kirvatas-... Kirvatassun? Mitä hän täällä teki? Tuuli kuljetti Kirvatassun tuoksua Nelipuilta.
*Ehkä minun pitäisi mennä tarkistamaan, että kaikki on kunnossa?* Lähdin seuraamaan Kirvatassun hajujälkeä huolestuneena.

//Kirva? Ja tämä oli tällainen harjoitustarina, jolla katson onko mun inspi noussu.

Nimi: Kuura

29.03.2017 16:23
Tuisketurkki: 8kp

Hiutaleturkki: 5kp

Naaliturkki: 33kp!

Toivotassu: 13kp, onnea soturille!

Lepakkotassu: 21kp!

Pilvitassu: 13kp

Routakukka: 4kp

Pyryviima: 9kp

Näätätassu: 3kp

Huurretassu: 4kp

Kirvatassu: 35! Onnea soturille!

Salviaviiksi: 3kp

Multaviiksi: 3kp

Lummetassu: 2kp

Simpukkatassu: 3kp

Nimi: Lepakkotassu

29.03.2017 14:16
Tunsin käpälieni pehmeän kosketuksen maata vasten. Puristin kynteni tiukasti hiirenkorvan lämmittämään maahan ja tunsin sinisilmieni varman, innokaan kiilun. Tuuli ulvoi saaden turkkini aaltoilemaan. Terävöitin aistejani ja kuljetin katsettani kohti savunharmaata kollia. Hän liukui minua kohti. Hänen käpälänsä tuskin hipoivat maata. Savunharmaa kolli oli mestarini, Ukkosraita. Olimme tulleet harjoittelemaan taistelua ja minun oli väisteltävä Ukkosraitaa parhaani mukaan.
Samassa Ukkosraita kiihdytti vauhtiaan minua kohti ja loikkasi ilmaan. Räpäytin silmiäni ja salamannopeasti olin väistämässä häntä sivulle, mutta sotkeuduinkin jalkoihini. Tömähdin kyljelleni maahan ja vinkaisin pienesti kivuliaan aallon lävistäessä kehoni. Ajattelin vielä pystyväni väistämään Ukkosraitaa ja käänsin katseeni tätä kohti. Samalla sekunnilla Ukkosraita oli jo hypännyt päälleni.
*Arghh*, mutisin itselleni mielessäni. Ukkosraidan kauniit tummansiniset silmät tapittivat minua. Hän oli suoraan yläpuolellani ja minä vain makasin maassa, kuin mikäkin pentu. Häpeän tuskainen aalto syöksyi ylitseni ja tunsin kasvojeni kuumotuksen.
"Minä... Tuota...", änkytin vaivalloisesti. Olin kompastunut omiin jalkoihini!
"Ei se mitään", Ukkosraita naukui. "Jatketaan vain."
Huokaisin helpotuksesta. Nousin takaisin jaloilleni ja asetuin takaisin paikoilleni. Kävin mielessäni väistämisliikettä läpi.
"Liu'uta ensin käpälääsi sivulle, ja liu'u itsekin samaan suuntaan. Sitten kierähdä kohti vastustajaasi", Ukkosraita oli sanonut.
"Liu'u, kierähdä, hyökkää", mutisin.

Nimi: Pilvitassu

28.03.2017 19:35
Astelin Toivotassun perässä sisälle hämärään ja viileään oppilaiden pesään. Etsin vuoteeni muiden joukosta ja käperryin siihen makuullu. Pehmeä sammalpetini oli melko lähellä Toivotassun petiä, joten pystyimme varmaan mukavasi juttelemaan ilman, että joutuisimme huutaa toisillemme pesän toiselta puolelta. Vilkaisin nopeasti Toivotassua, joka asettunut paikoilleen ja katsoi parhaillaan lasittunut katse silmissään tummaa maata hänen pedin vierellään. Hänestä näki, että hän ajatteli jotain asiaa.
"Mitä ajattelet?" utelin naaraalta huomten, kuinka hän säpsähti, ihan kuin joku olisi säikäyttänyt hänet tai herättänyt hänet unesta. Vaihdoin nopeasi makuuasentoani pedilläni, sillä nykyinen ei tuntunut oikein mieluisalta.
"En mitään", oppilastoverini tokaisi nopeasti ja siirsi katseensa maasta minun silmiini. Katsoin tutkivana naaraan meripihkan värisiä silmiä.
"Jos joku painaa, niin voit luottaa minuun ja puhua kanssani", sanoin naaraalle, vaikka nytkään kyse ei välttämättä ollut mistään suuresta asiasta.
*Hän taisi vain unohtaa muun maailman ja vaipua johonkin horrokseen*, ajattelin katsoen huvittunut ilme kasvoillani naarasta. Aloin miettiä yhtäkkiä vain tulevaa soturinelämääni.
"Kumpa olisi jo soturi", mau'uin ajatukseni ääneen. Toivotassu nyökkäsi hiljaa ja käänsi katseensa soturien pesään, joka näkyi meille tänne oppilaiden pesään saakka.
"Jep, mutta mehän olemme jo kohta sotureita", naarasoppilas totesi siirtäen katseensa taas minuun.
"No ainakin sinä olet kohta soturi. Olet ollut minua kauemmin oppilaana", mau'uin naaraalle, joka nyökkäsi hiljaa.

//Toivo?

Nimi: Simpukkatassu

28.03.2017 16:35
Heräilin jälleen uuteen aamuun. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Mikään ei voisi olla parempaa. Kävelin ulos parantajanpesästä. Huomasin Liitotähden lähelle Suurkiveä.
"Huomenta Liitotähti", tervehdin naarasta.
"Huomenta Simpukkatassu. Mitenkäs sinun opintosi etenevät?" päällikkö kysyi.
"Ihan hyvin", vastasin.
"Onko Ruusupiikki ollut mukava?" musta naaras kysyi.
"On tottakai. Onko Multakynsi hyvä varapäällikkö?" kysyin.
"On ja hän on myös rakastava kumppani", Liitotähti vastasi.
"Kiva kuulla", sanoin. Pian huomasin Multakynnen kävelevän sotureidenpesästä Liitotähden luokse.
"Hei", varapäällikkö tervehti meitä.
"Hei vain", vastasin.
"Mitenkäs te nukuitte?" Multakynsi kysyi.
"Hyvin", vastasimme yhteen ääneen.

//Multa?

Nimi: Kirvatassu

27.03.2017 21:23
Katselin miten Ahvenleuka loikki aina vain ylemmäs. Pian puiden oksat melkein peittivät hänet näkyvistä, mutta erotin silmien kiilunnan korkealta yläpuoleltani. Minua alkoi huimata, enkä halunnut kuvitellakaan että kiipeäisin itse noin korkealle. Tuuliklaanin nummilla ei kasvanut puita, emmekä me harjoittaneet kiipelilyä ollenkaan.
"No, millaista on olla tuuliklaanilainen? Syöttekö ainoastaan jäniksiä?" Ahvenleuka kysäisi hitusen pisteliäästi. Rypistin kulmiani, ja olin juuri sanomassa hänelle jotain pisteliästä kaloista, kun yhtäkkiä kuului pienoinen rysähdys ja henkäisy. Kohotin katseeni salamannopeasti ylös, ja erotin Ahvenleuan vaaleanharmaan kehon keikkuvan oksalla, vain etutassut takertuneena siihen.
"Tuota.. nyt voisit osoittaa sitä omaa luotettavaisuuttasi", kolli sihahti ja näin hänen vilkaisevan alas. Selässäni kulki inhottava väristys ja mietin hyvin nopeasti. Jos en auttaisi Jokiklaanin soturia, tuo voisi tippua maahan ja kuolla. Sitten hän ei ainakaan lavertelisi Liitotähdelle. Mutta, toisaalta. Ei tuntunut hyvältä idealta jättää Ahvenleuka roikkumaan oksaan. Jos auttaisin häntä, kai hän uskoisi minuun enemmän, uskoisi että minusta voisi tulla jotain suurta? Virne levisi jälkeen kasvoilleni ja ravistin korviani. Sitten huokaisin syvään, ja työnsin kynteni esiin. Loikkasin rungon lähelle, ja lähdin kiipeämään. Hoikka kehoni liikkui nopeasti ja sulavasti ylöspäin, einkä meinannut kertaakaan pudota. Kynteni porautuivat kaarnaan jokaisella käpälänsiirtämällä, ja kiipesin ylemmäs. Varoin visusti katsomasta alas, ettei minua alkaisi huimata. Tiirailin sivullani olevia oksia, ja pian näin Ahvenleuan aivan yläpuolellani.
"Odota hetki", puhisin. Sitten kiipesin vielä kahden askeleen verran eteenpäin, ja upotin kuononi Ahvenleuan kalanhajuiseen turkkiin. Latasin lihaksiini mahdollisimman paljon voimaa, ja työnsin Ahvenleukaa ylöspäin. Jalkani tärisivät, kun puskin suuren kollin kehon oksalle. Hengitin raskaasti ja tunsin kynsieni venyvän, kun lihakseni alkoivat höltyä. Aloin liukua alaspäin, kynnet puun kaarnaa raapien. Ärisin ja yritin taistella itseni jollekin oksalle, mutta en kyennyt siihen. Tämä, outo kiipelykokemus oli saanut jalkalihakseni veltoiksi, ja vauhtini yhä kiihtyi, liu'uin alaspäin.
"Kirvatassu!" Ahvenleuka naukaisi hämmästyksissään. En pystynyt vastaamaan, sillä koko kehoni kouristeli rasituksesta kun yritin tarttua lähimpään oksaan. En onnistunut, ja vilkaisin alas. Se oli niin kaukana, että vatsani muljahti. Ulahdin tukahdetusti ja yritin saada vauhtini hidastumaan. Silloin tunsin jonkun hampaat niskanahassani, ja tajusin Ahvenleuan vetävän minut oksalle. Jäin makaamaan paksulle ja leveälle oksalle sydän tykyttäen kiihtymyksestä, ja lihakset poltellen rasituksesta.
"Et näköjään ole kiivennyt ennen?" Ahvenleuka naukaisi. Pudistin päätäni, ja yritin kohottautua ylös, mutta Ahvenleuka laski minut takaisin makaamaan.
"Et pääse alas jos väsytät itsesi." Ärähdin turhautuneena mutten pannut vastaan. Olin todellakin poikki ensimmäisen kiipeilyni jälkeen. Uusi tapa liikkua, tuntui lihaksissani maatessani oksalla. Keräsin voimia, ja yritin kuvitella miten puunrunkoa pitkin voimaa virtaisi jalkoihini.

// Ahven?

Nimi: Toivotassu

26.03.2017 22:10
"Niin oletko aivan varma, että et tarvitse mitään tuon takia?" varmsitin samalla kun katsoin naaraskissan tassua.
"Kyllä, kyllä, aivan varma", Pilvitassu naukaisi minulle huvittuneena. Saimme yhtäkkiä taas kamalan naurukohtauksen, mutten tosiaan tiennyt siihen mitään syytä. Ehkä meitä vain nauratti ja nauratti. Ilman syytä.
"Tiedätkös, olet aika ylihuolehtivainen", oppilastoverini totesi kun oli sanaut lopetettua naurunsa vielä minun nauraessa.
"Tiedän", sanoin huvittuneena kunhan olin ensin saanut hiukan rauhoiteltua itseäni. Nauru piristi kummasti ainakin minua.
"Taidan mennä pesään pedilleni leputtamaan tätä jalkaani, tuletko mukaan, vai jäätkö tänne?" Pilvitassu kysyi minulta.
"Noh, kaipa minä vosiin tulla. Voisin ottaa pienet unet, väsyttää kamalasti", maukaisin hetken mietittyäni Pilvitassulle vastauksen. Pilvitassu nousi ylös ja huomasin hänen hymähtävän kun varasi paljon painoa sille kipeälle tassulle kun tuo oli kompastunut puun juureen. Irvistin.
"Mennään nyt vain", oppilastoverini naurahti. Nyökkäsin ja astelin edeltä sisälle oppilaiden pesään. Nuuhkaisin ilmaa.
"Hohhoijaa", huokaisin ja räpyttelin meripihka silmiäni. Asetuin mukavasti omalle vuoteelleni nuolaisten samalla rintaani.

//Pilvi?

Nimi: Naaliturkki

26.03.2017 17:58
"Ihan hyvin. Kukaan ei ollut onneksi ylittänyt rajaa", Routakukka maukaisi. Katsoin hetken ajan merkitsevästi naarasta. Mitä rajalla oli oikein tapahtunut jos hän sanoi onneksi kukaan ei ylittänyt rajaa?
"Mitä tarkoitat?" maukaisin hieman ymmälläni. Kaipasin selitystä.
"Törmäsimme vain Varjoklaanin rajapartioon. Ei mitään vakavampaa", Routakukka maukaisi hieman toisessa maailmassa. Katsoin edelleen odottavasti naarasta ja tuon selitystä tai tarkennusta tapahtumille, mutta niitä ei tainnut olevan tulossa. Kohautin siis kollimaisesti lapojani ja katsahdin muita leirissä liikkuvia kissoja.
*Varjoklaanin rajapartio*, ajattelin ymmälläni. Purin hammastani melko kovaa ja mietin mitä tekisin. Kumppanini Hunajaviiksi oli Varjoklaanin kissa. Muutaman auringonlaskun päästä tapaisin naaraan jälleen ja silloin olisi tuomioni. Me päättäisimme mitä tekisimme tulevaisuutemme kanssa. Vatsassani lepatteli perhosia, mutta olin valmis ottamaan riskin Hunajaviiksen puolesta.
"Routakukka, voinko kysyä sinulta yhtä asiaa?" maukaisin hieman harkiten. En osannut sanoa asiaani oikein, mutta ehkä voisin hieman kiemurrella ilman, että saisin kiperiä vastakysymyksiä itseäni kohtaan.
"Toki", Routakukka nyökkäsi ja katsoi minua odottavasti.
"Kuinka pitkälle olisit valmis menemään sinulle rakkaan kissan takia?"

// Routa?

Nimi: Routakukka

26.03.2017 16:53
Huomasin, että Naaliturkki saapui leiriin. Pantteriviima ja Herhiläisraita lähtivät omiin askareihinsa, joten tallustin Naaliturkin luo.
"Hei! Oliko riistaonnea?" kysyin hymyillen. Naaliturkki pudisti päätään.
"Lensin melkein naamalleni loskaan. Sää ei ollut puolellani tänään", hän maukui ja katsoi minua turhaantuneena.
"Sepä sääli", mau'uin hiljaa.
"Äh, ihan sama", Naaliturkki tuhahti. "Kuinka rajapartiossa meni?" hän kysyi.
"Ihan hyvin. Kukaan ei ollut onneksi ylittänyt rajaa", sanoin. Muistelin, kuinka olimme törmänneet Varjoklaanin rajalla partioon. Mokomat olivat vain huutaneet ilkeyksiä. Varsinkin joku tummanharmaa pilkukas kolli.. Vilkaisin taivaalle. Oli jo iltapäivä.

//Naali? Sori taas tosi lyhyt ja tönkkö tarina xc

Nimi: Naaliturkki

26.03.2017 16:05
Katsoin iloisena, mutta haikeana Hunajaviiksen perään. Tuo kaunis naaras oli siis nyt kumppanini. Sitä oli vaikeaa uskoa. Ihan vain siksi, että en koskaan kuvitellut kenenkään aidosti välittävän minusta ja toiseksi, että hän oli Varjoklaanin kissa.
"Oikeastaan hän on kyllä Varjoklaanin parantaja", maukaisin hiljaa ääneen. Tuuli tuiversi turkissani ja väpisytti viiksiäni paluumatkallani kohti Tuuliklaanin leiriä. Pysähdyin kuitenkin puolimatkassa. Olin sanonut partiolle, että metsästäisin. Ja nyt palaisinkin ilman riistaa leiriin.
*Olisit vain pitänyt suusi kiinni!* tuhahdin itselleni. Väittely ei nyt kuitenkaan auttaisi. Minun täytyisi löytää riistaa ja pian. Olin ollut Hunajaviiksen seurassa kauemmin kuin kuvittelinkaan. Painautduin lähemmäs maata, jotta olisin tuulen alapuolella. Höristelin korviani mahdollisten äänten varalta. Nummet olivat kuitenkin täysin autiot. Ympärilläni ei ollut mitään. Lähdin astelemään lähemmäs leiriä, kunnes kuulin pienien askelten äänet. Häntä osui loskaiseen maahan ja paljasti otuksen olinpaikan. Nostin pääni ja katseeni kohti kauempana olevaa hiirtä.
*Siinä se nyt on. Älä mokaa tätä*, ajattelin hieman hermostuneena. Jännitin lihakseni ja loikkasinhiirtä kohti. Se kuitenkin kuuli minut ja livistin karkuun.
"Älä edes kuvittele!" sihisin ja lähdin juoksemaan hiiren perään. Lopulta se kuitenkin sukelsi onkaloon.
"Ketunläjät!" sihahdin raivoissani. Minun olisi sius todella palattava leiriin ilman riistaa. Huokasin.
*Hyvin pelattu Romeo...*, ajattelin turhautuneena ja käännyin ympäri kohti leiriä. Astelin ryhdikkäänä leiriin ja huomasin Routakukan Herhiläisraidan ja Puumaviiman kanssa.
*He tulivat siis juuri äsken leiriin...*, päättelin nopeasti. Pian kolmikko kuitenkin hajosi ja Routakukka suuntasi minua kohden.
"Hei! Oliko riistaonnea?" naaras kysyi. Pudistelin päätäni.
"Lensin melkein naamalleni loskaan. Sää ei ollut puolellani tänään", maukaisin ärtyneenä ja katsoin Routakukkaa turhautuneena.
"Sepä sääli", Routakukka maukaisi hiljaa.
"Äh, ihan sama", tuhahdin. "Kuinka rajapartiossa meni?"

// Routa?

Nimi: Kirvatassu

26.03.2017 11:54
Vatsaani kouraisi, kun Ahvenleuaksi esittäytynyt kolli naukaisi:
"Mutta oppilaana sinä et saisi liikkua ulkona ilman soturia, vai onko täällä joku toinenkin?" Soturi kohotti kuonoaan ja haisteli ilmaa, etsien jotakuta joka olisi täällä kanssani.
"Kai tiedät, että voin kertoa tästä sinun pikku seikkailusta päälliköllesi ja saisit jonkun oikein mukavan rangaistuksen. Ehkä joudut puunaamaan kaikkien klaanin kissojen pesät, ehkä joudut siivoamaan kuun ajan tarpeidentekopaikan", Ahvenleuka tokaisi. Nostin huultani, ja pieni murahdus karkasi rinnastani. Kolli kohotti kulmiaan.
"En kuitenkaan aio tehdä niin, joten voit olla huoletta", soturi jatkoi saaden karvani taas tasoittumaan. Kipristelin varpaitani ja vilkaisin taivaalle. Kuu näytti olevan siirtynyt siitä, kun olin lähtenyt leiristä. Vilkaisin nopeasti ympärilleni. Sitten nyökkäsin pienesti Jokiklaanin kollille ja lähdin hipsuttamaan kohti Nelipuita. Ahvenleuan terävä katse poltti kehoani hiipiessäni puiden luo, ja loikatessani sen oksalle. Tunsin mahdin täyttävän minut katsellessani oksalta maahan. Itsetyytyväinen hymy kohosi huulilleni ja virnistin.
"Ahaa, sinä haluat leikkkiä", Ahvenleuka hymähti. Siirsin polttavan katseen häneen, ja sanoin:
"En minä leiki. Joskus näet minut vielä päällikkönä tällä oksalla." Ahvenleuka näytti yrittävän peittää tirskahduksen, mutta en välittänyt. Asetuin tukevasti oksalle ja kuvittelin, miten allani olisi suuri kissameri, miten kaikki hurraisivat minulle.. Sitten tajusin hätkähtäen, etten tiennyt kykenisinkö luottamaan vieraan klaanin kissaan, ettei hän lavertelisi päällikölleni. Rypistin otsaani, ja laskeuduin hieman vastahakoisesti alas oksalta. Astuin lähemmäs Ahvenleukaa, jonka pistelvä jokiklaanilaislemu sai minut yskähtämään.
"Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun?" kysyin epävarmasti.

// Ahven? Tuli sekava ja töksähtävä xd

Nimi: Lummetassu

26.03.2017 08:46
Olin harjoittelemassa metsästystä mestarini Puuturkin kanssa. Hän oli näyttänyt minulle miten saalistetaan, ja sain kokeilla sitä nyt itse.

Palasimme harjoittelemasta. Olin saanut yhden kanin.

Seuraavana päivänä harjoittelimme taistelua.
"Kokeile liikettä, joka menee näin", Puuturkki sanoi, ja näytti minulle yhden liikkeen.
Kokeilin perässä monta kertaa. Puuturkki näytti olevan vaikuttunut taidoistani. Vilautin tälle hymyn ja jatkoin harjoittelua. Tietenkään en ollut aivan varma, oliko mestarini vaikuttunut minuun.

Seuraavana päivänä aukiolla söin tuoresaalista ja huomasin veljeni Surmatassun tulevan luokseni. Hän kantoi mukanaan kania.
"Hei", naukaisin heti kun hän oli istuutunut.
"Hei", Surmatassu mumisi kani suussaan.
Söimme yhdessä ja jutustelimme niitä näitä.

//Surma vaik? Sori outo ja lyhyt D:
"Hei", Surma

Nimi: Multakynsi

26.03.2017 08:39
Olin juuri järjestänyt partiot. Päätin mennä katsomaan hieman pentujani Lummetassua ja Surmatassua. Niin, heitä oli vain kaksi. Tulvatassu oli kuollut. Tunsin hirvittävää surua häntä kohtaan.

Menin Lummetassun luokse ja kysyin:
"Miten koulutus sujuu?"
"Hyvin. Kiitos", hän vastasi.
"Onko kivaa olla oppilas?" kysäisin.
"On", Lummetassu sanoi.
"Saa lähteä leiristä pois melkein milloin huvittaa", hän naukaisi ja katsoi minua pilke silmäkulmassaan.
Naurahdin, sillä minäkin muistin minun ja Tuisketurkin pikku retken leirin ulkopuolella, kun olimme pentuja.
"Se oli jännittävää", myönsin, ja purskahdimme molemmat nauruun.
"Mutta sinun täytyy varmaan mennä harjoittelemaan", sanoin Lummetassulle, ja tuo nyökkäsi ja lähti.
Jäin hetkeksi katselemaan tuon perään ennen kuin menin sotureiden pesälle.

//Joku?

Nimi: Salviaviiksi

26.03.2017 08:32
Haukottelin makeasti sotureiden pesässä herätessäni. Minua kuitenkin väsytti vielä ihan kamalasti, joten päätin nukkua vielä.

//Unessa//
Seisoskelin jossakin aivan tuntemattomassa paikassa. Siellä oli verta. Ja koiria! Tajusin sen siltä seisomalta. Tajusin, että tuijotin suoraan koiran silmiin.
Nielaisin ja lähdin juoksemaan. Koira lähti perääni, juuri kun se oli saavuttamassa minua....

//Hereillä//
Hätkähdin hereille ja haukoin hetken henkeä. Helpotuin suuresti huomatessani olevani taas turvallisesti sotureiden pesässä.
Nousin ylös ja venyttelin. Huomasin varapäällikön, poikani, Multakynnen järjestämässä partioita.
"Pääsisinkö mukaan johonkin partioon?" huikkasin.
"Toki", varapäällikkö vastasi.

Olin tullut rajapartiosta Varjoklaanin rajalta. Minua väsytti vieläkin, päätin mennä vielä nukkumaan. En ollut nukkunut kovin hyvin viime yönä.

//Joku? Sori lyhyt :(

Nimi: Kirvatassu

25.03.2017 19:04
"Kuka olet ja miksi olet täällä?" Kysymys sai minut hätkähtämään. Käännähdin ympäri Nelipuiden alla, ja siristin silmiäni. Vähän matkan päässä minusta seisoi vaaleanharmaa kolli, jonka turkissa oli tummempia raitoja. Raidat melkein sulautuivat tumman yöhön, mutta kollin meripihkaiset silmät loistivat niin kirkkaasti että silmiäni melkein häikäisi. Luimistin korvani sillä aistin kollista huokuvan vihan. Hän oli nopealta arviolta soturi, mutta saattoi olla hyvin kookas oppilaskin. Pimeässä oli vaikea hahmottaa kollin ikää. Tuosta huokuva tuoksu oli kalainen, josta tajusin hänen olevan Jokiklaanista. Karvani pörhistyivät automaattisesti, ja yritin näyttää mahdollisimman suurelta ja pahalta vastukselta. Ja niinhän minä olinkin - tämänpäiväiset taisteluharjoitukset olivat menneet todella nappiin ja olin oppinut uuden liikkeen. Edessäni seisova kolli murahti ja astui haastavasti lähemmäs, mistä muistin hänen kysyneen minulta kaksi kysymystä. Yritin miettiä kuumeisesti miten voisin taktikoida ja selvitä tilanteesta kuivin nahoin. Kolli voisi vaikka kertoa Liitotähdelle minusta. Mutta toisaalta, hänkään ei saisi olla täällä, niin ainakin arvelin.
"Samaa voisin kysyä sinulta", naukaisin terävästi. Kolli hätkähti ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. Tunsin olevani niskan päällä, ja jatkoin:
"Sinä et näköjään saisi olla täällä?" Jätin sanomatta, että minäkään en saisi olla täällä. Harmaa jokiklaanilaiskolli hymähti.
"Näytät niin pennulta vielä, etten usko sinullakaan olevan lupaa olla täällä", hän naukaisi haastavasti. Nyrpistin nenääni ja asetin takajalkani tukevasti maahan. Niin pääsisin hyökkäämään nopeasti, jos kolli ryhtyisi kunnolla käymään hermoille.
"Ei tarvitse hermostua, turhaa me alamme toistemme verta vuodattamaan", kolli naukaisi. Tujotin häntä epäileväisesti ja kallistin päätäni. En ollut varma, voisinko luottaa jokiklaanilaiskolliin.
"Voisitko siis vastata kysymykseeni? Kuka olet ja miksi olet täällä?" Räpäytin silmiäni ja mietin. Kertoisinko oikean nimeni, kertoisinko olevani joku erakko..? Uskoin kuitenkin, että kolli haistoi minun olevan tuuliklaanilainen ja muutenkin ruumiinakenteeni kertoi sen. Lopulta huoahdin ja istahdin maahan.
"Olen Kirvatassu. Ja halusin tulla tänne, koska en ole käynyt koontumisissa ennen enkä nähnyt siis tätä paikkaa", naukaisin. Jokiklaanin kissan läsnäolo sai yhtäkkiä mieleni luottavaiseksi ja onnistuin siloittelemaan karvojani. Edessäni seisova kolli kipristeli varpaitaan ja nyökkäsi huuliani nuoleskellen.
"Kuka sinä sitten olet?" kysyin kollilta. Hän käänsi meripihkaisen katseen omiin silmiini ja tuijotin niihin kiihkeästi. Hänen olisi pakko vastata, sillä oli epäreilua jos vain minä kerroin nimeni. Kynteni liukuivat esiin, ja aloin liikehtiä levottomasti, kun kolli pysyi hiljaa.
*Vastaa jo!* ulisin mielessäni.

// Ahven?

Nimi: Pilvitassu

25.03.2017 17:01
"Pakko sanoa, että hauskaa oli", Toivotassu maukaisi päästyämme takaisin leiriin. Olimme istahtaneet leirin reunalle oppilaiden pesän suun vierelle suuren pensaan varjoon. Nuolin varovasti hieman loukkaantunutta etutassuani. Itseasiassa se tunti jo paremmalta, mutta sitä vain vihloi vähän, jos sille varasi liikaa painoa.
"Niin oletko aivan varma, että et tarvitse mitään tuon takia?" Toivotassu varmisteli vielä katsoen tassuani.
"Kyllä, kyllä, aivan varma", maukaisin huvittuneena. Saimme yhtäkkiä taas kamalan naurukohtauksen, ilman mitään oikeaa syytä.
"Tiedätkös, olet aika ylihuolehtivainen", totesin heti, kun olin itse saanut nauruni vähänkin kuriin Toivotassun vielä kikattaessa.
"Tiedän", hän sanoi huvittuneena, kun oli itsekkin saanut rauhoitettua itsensä.
"Taidan mennä pesään pedilleni leputtamaan tätä jalkaani, tuletko mukaan, vai jäätkö tänne?" mau'uin naaraalle nousten ylös puskan varjoista.

//Toivo? Sori, et tää on tosi tönkkö c:

Nimi: Tuisketurkki

25.03.2017 15:42
"En tiedä, mitä ajattelet kaikesta tästä", Näätätassu naukui. Katsoin naaraan metsänvihreitä silmiä hiljaa, miettien, mitä vastaisin. Sydämeni löi kokoajan lujempaa ja lujempaa.
"Voi olla, että tämä kaikki tuntuu sinusta yhtä uskomattomalta, kuin minusta. Eikä meidän ei tarvitse tietää vielä, mitä tämän asian kanssa teemme", totesin. Otin muutaman askeleen lähemmäs Näätätassua ja puskin tätä lempeästi päälläni.
"Jos haluat, voimme odottaa ensin, että sinä olet soturi ja päättää asian vasta sitten. Tai voimme päättää sen jo nyt, jos haluat, mutta meillä ei ole mikään kiire", nau'uin hiljaa. Olisin tahtonut painaa pääni naaraan mustaa turkkia vasten, mutta en viitsinyt. Vaikka Näätätassu piti minusta, en tiennyt, halusiko naaras olla kanssani tai kykenikö hän siihen. Tahtoiko hän sitä?
"Näätätassu", nielasin.
"Mitä sinä haluat tehdä tälle asialle?" kysyin. Naaras kohotti katseensa hitaasti silmiini. En osannut tulkita tämän ilmettä, enkä tiennyt omastanikaan.

//Näätä? Sori tönkkö :D

Nimi: Kirvatassu

25.03.2017 15:24
Pitkät jalkani kantoivat minut kepeästi nummien poikki. Säihketassu asteli vierelläni, sillä olimme tulossa harjoituksista. Mestarimme kulkivat edellä, ja laskevan auringon valo värjäsi Liskoloikan ja Hiirikorvan turkit hohteleviksi, ja uskoin itse näyttäväni samalta. Lihaksissani tuntui pientä kipinöintiä rankkojen taisteluharjoitusten jälkeen, mutten vielä ollut väsynyt. Olin saanut energiaa roimasti lisää harjoitusten myötä, eikä minun suinkaan tehnyt mieli levätä. Tahdoin harjoitella, olla paras oppilas ja pian myös paras soturi. Tahdoin olla myöhemmin päällikkö, ja tahdoin näyttää taitoni kaikille. Kynteni työntyivät tahtomattani esille ja virne kohosi kasvoille, kun mietin miten päihittäisin kaikki metsän klaanit. Tassutimme reippaasti kohti leiriä, ja olin niin ajatuksiini vaipunut, etten tajunnut nuuhkaista matkan varrella kasvavaa kellertävää kukkaa. Minulla oli outo tapa nuuhkia kukkia joita eteen sattui, mutta pidin siitä pistelevästä tuoksusta sieraimissani.
Huomaamattani olimme saapuneet leiriin. Kuulin Liskoloikan sanovan jotain lepäämisestä ja syömisestä, mutten kuunnellut. Olin nimittäin saanut loistoidean. Nyökyttelin mestarilleni ja vedin kitani väkisin haukotukseen. Ilmotin kovaan ääneen meneväni lepäämään ja söisin vasta myöhemmin sillä olin hyvin väsynyt. En kohdannut enää Liskoloikan epäileväiseksi muuttunutta katsetta, vaan painelin suoraa päätä oppilaiden pesään. Käperryin sammalilleni ja suljin silmäni. Olin kuitenkik koko ajan täysin hereillä oppilaiden tullessa ja mennessä pesässä. Uusi, järisyttävä idean surisi päässänu, ja aioin panna sen toimeen heti tänä yönä.

Kuljin nopeaa juoksuvauhtia pimeän reviirin poikki. Kuunsirppi ja miljoonat tähdet tuikkivat taivaalla valaisten polkuni eteenpäin. Leiristä livahtaminen oli ollut naurettavan helppoa, aivan kuin pentuna. Olin käyttänyt sitä samaa reikää tarpeidentekopaikan takaseinällä, josta livahdin yöhön. Oli jo niin myöhä, että kaikki olivat nukkumassa lukuunottamatta Pantteriviimaa joka oli jäänyt vartioon. Olin vain odottanut että naaras kääntyi pois päin oppilaiden pesän suunnata ja juossut sitten hiljaa tarpeidentekopaikan luo. Nyt, kuunvalo valaisi turkkiani ja tunsin olevani vapaa, tuulen tuivertaessa turkkiani. Avasin suuni ja annoin ilman virrata leveään kitaani ja saada naurun ryöppyämään rinnastani. Nummet vilisivät silmissäni, ja kun ensimmäinen kauhea katku löyhähti sieraimiini, hidastin vauhtini kävelyksi. Tiesin löyhkän tulevan ukkospolusta. Minun täytyi ylittää se, ennen kuin pääsisin tavoittelemaani paikkaan. Jännitys kipristeli varpaitani ja tuuli nyki turkkiani. Taivas oli pilvetön ja sysimusta, vain kuu ja tähdet hohtivat ylläni. Innostus kulki värähtelynä selässäni, kun erotin muutaman ketunmitan päässä mustaa, kovaa pintaa. Astuin hiipien lähemmäs, kunnes kykenisin koskettamaan ukkospolkua kuonollani. Tahmea haju takertui kurkkuuni, kun henigtin, ja köhin sitä pois. En kuitenkaan antanut itseni perääntyä tai muuttaa mieltäni. Vilkaisin nopeasti molemmille sivuille, ja kun en nähnyt tai kuullut mitään, pinkaisin pusikosta eteenpäin. Käpäläni rummuttivat kovaa, ryppyistä ja tamaista pintaa. Tuuli viuhui korvissani ja kaoin löyhkää pois kurkustani. Ukkospolun tahmeus tuntui jämähtävän tassunpohjiini ja hidastavan kulkuani. Pian kuitenkin saavuin toiselle puolelle. Ukkospolun reuna päättyi, ja loikkasin metsämaalle. Ihana epätasaisuus ja ruohon kutitus polkuanturoissa rauhoitti kiihtyneen sykkeeni ja henigtykseni, ja jatkoin taivallustani. Viikseni värähtivät, ja tunsin pientä painetta jaloissani pitkän juoksumatkan jälkeen. En kuitenkaan hidastanut vauhtiani aivan madon möngerrykseksi, vaan tassutin reippaasti eteenpäin. Korkeita puita alkoi näkyä vasemmalla puolellani, joten päättelin ajautuvan pian Myrskyklaanin reviirille. Siispä käänsin kuononi hieman oikealle, ja pienen taivalluksen jälkeen, pöllähdin pensaiden läpi aukealle. Suuri, nelirunkoinen puu kohosi eteeni, ja henkäisin ääneen.
Olin saapunut, tavoitteeseeni, Nelipuille.

// Ahven? cx

Nimi: Naaliturkki

25.03.2017 13:50
"Vaskitsatähti?" Hunajaviikksi maukui epäilen. Naaras ei tainnut aluksi ymmärtää pointtiani. Pian tuo kuitenkin ymmärsi ajatukseni.
"Tarkoitatko, että tulisit Varjoklaaniin?" Hunajaviiksi maukaisi silmät sädehtien. Katsoin myöntävästi naaraan silmiä. Yllätyin kyllä hieman tuon vastauksesta, sillä oletin tuon käännytän minut pois ja sanovan, että paikkani oli Tuuliklaanissa.
"Jos tarkoitat että vaihtaisit klaania...", Hunajaviiksi aloityi.
*No niin... Sieltä se tulee. Tuomioni*, ajattelin.
"...olisin kamalan onnellinen."
"Mutta mitä sinä tekisit, jotta joutuisit vaihtamaan klaania? Minä haluaisit, että vaihtaisit Varjoklaaniin, mutta entä sinä?" Hunajaviiksi kysyi painaensa päänsä kyljelleni.
"Tahdon tehdä sinut onnelliseksi. Ja parantajana oleminen tekee sinut onnelliseksi, eikö niin?" kysyin naaraalta.
"Kyllä", tuo maukui hiljaa.
"Tahdon että olet onnellinen, valinnastasi huolimatta", naaras maukaisi vielä minulle.
"Tiedän. Ja sinun onnellisuutesi on minulle tärkeintä."
Nousin seisomaan ja katsoin naarasta.
"Hunajaviiksi...", aloitin hiljaa, "olisitko sinä minun kumppanini?"

// Hunaja? Pitiks tästä vielä kysyy lupaa?

Nimi: Pyryviima

25.03.2017 10:26
"Vastaukseksi ensimmäiseen kysymykseesi: En 'salakuunnellut' teitä, kuin vaivaiset pari sydämenlyöntiä. Ja tiedoksesi, minä olin huolissani sinusta - en valitettavasti luota siskoosi, pahoittelut siitä, mutta koska minä rakastan sinua, tahdon sinun olevan turvassa ja että sinulla on kaikki hyvin", mau'uin tyynesti, kuitenkin kulmiani hieman kurtistaen. Hiutaleturkin sanat ja äänensävy tuntuivat olivat tuntueet ikävältä sydämessä asti. "Minä menen kyllä", jatkoin. "Kunnioitan pyyntöäsi ja jätän teidät kahden. Kunpa sinäkin kunnioittaisit rakkauttani sinua kohtaan, Hiutaleturkki..."
Katsoin sinisilmäistä naarasta hetken hieman murheellisena silmiin, kunnes käännyin ja loikin pois.

//Hiutale?

Nimi: Naaliturkki

25.03.2017 10:04
"Naaliturkki, entä jos Toivotassu tietää tästä?" Hunajaviiksen sanat herättivät minut. Purin hammasta yhteen.
"Ja pahempaa, jos hän kertoo klaanille", Varjoklaanin parantaja maukaisi hieman hätääntyneenä. Tassuttelin vain lähemmäs naarasta. Laskin pääni tuon selän päälle.
"Kaikki hyvin. Anna minun huolehtia Toivotassusta", murahdin matalasti ja hieman uhkaavasti. Otin muutaman askeleen taemmas varautunut ilme kasvoillani.
*Eihän se vähän vaadi kuin puhumisen taitoa. Hätätapauksessa kynsiä", ajattelin harkiten. Kynnet saattaisivat kyllä olla liikaa ja minut saatettaisiin häätää klaanista petturina. Katsoin jälleen Hunajaviikseen.
*Häätää klaanista petturina*, ajatus palasi yllättävän nopeasti mieleeni. Kasvoilleni hiipi pieni häijy hymy, mutta se pyyhkiytyi yhtä nopeasti pois kuin oli tullutkin.
*En minä voisi tehdä sitä... Vai voisinko?*
"Mitä sinä mietit?" Hunajaviiksi maukui hieman varautuneena. Katsoin naarasta syvälle tuon silmiin. Puhuisinko totta vai vaikenisinko?
"Mitä tahdot kuulla?" kysyin hiljaa. Ajattelin moniakin asioita, mutta on eri asia tahtoisiko Hunajaviiksi todella kuulla mitä ajattelen. Ne eivät aina olleet kenenkään eduksi.
"Tahdon kuulla totuuden. Koko totuuden. En tahdo, että minun takia vääristät ajatuksesi", Hunajaviiksi maukaisi varman oloisena. Käännyin hetkeksi istumaan kylki kohti naarasta. Katselin tyynesti tunnelin seinämää.
"Hyvä on. Ajattelin, että jos tekisin jotakin, minut voitaisiin häätää klaanista petturina. Mutta en tiedä hyväksyisikö Vaskitsatähti sitä."
Hunajaviiksen ilme oli sanoin kuvaamaton. En osannut yhtään edes arvata mitä mieltä naaras olisi.
*Tuskin kuitenkaan iloinen.*

// Hunaja?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com