Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hunajaviiksi

04.07.2017 20:23
"Niin kasvaa", kehräsin tyytyväisenä katsellen pentujani hellästi. Toivoin tosin, että joku heistä valitsisi parantajan tien. Kuitenkin Tuuliklaanissa oli jo parantaja ja parantajaoppilas; lisäksi minusta tuntui, että olisin halunnut pentuni parantajaksi vain itseni takia. He saisivat olla aivan mitä haluavat.
"Mitkä heidän nimensä ovat?" Olkipuro kysyi. Nostin hymyillen katseeni soturiin. Oli mukavaa, että joku muukin, kuin Naaliturkki kävi luonani. Eihän kumppanissani mitään vikaa ollut, päinvastoin - halusin kuitenkin tutustua muihin klaanin kissoihin.
"Tässä on Yrttipentu", naukaisin koskettaen valkoista naarasta hellästi kuonollani, "ja tässä on Kultapentu ja tässä Tulipentu."
Kullanruskea kolli päästi kimakan haukotuksen ja lähti ryömimään vatsani viereltä, kunnes pysähtyi maahan hetkeksi kuuntelemaan ääniä. Näin pienen nenän tuhisevan uteliaasti, kun kolli haistoi Olkipuron.
"Hei Kultapentu", soturi naukui hymyillen. Pentuni ryömi lähemmäs äänen lähdettä. Katsoin Kultapentua hiukan säikähtäneenä, kun hän mönki kauemmas minusta, mutta en viitsinyt vetää häntä takaisin luokseni. Kultapentu ryömi avuttomasti eteenpäin, kunnes törmäsi kellanpunaisen kollin jalkaan.

//Olki? Sry pätkä :/

Nimi: Lepakkoliito

04.07.2017 18:05
"Niin, lähdetään vain", maukaisin Naaliturkille ja vilkaisin Routakukkaa, joka yhtyi myöskin ajatukseen. Nostin katseeni auringon häikäisemälle taivaalle ja tunsin kuinka auringonsäteet porottivat pikimustaa turkkiani vasten. Auringonvalon lämpö oli imeytynyt turkkiini, jonka myötä tunsin hien liimaaneen karvani kiinni toisiinsa. Hikipisara valui otsalta kasvoilleni ja pyyhkäisin sen nopeasti pois käpälälläni. Hetken ajan minun teki mieli hypätä ihanan viileään veteen, mutta hetkisen ajatusta mietittyäni tulin toisiin aatoksiin. Kylmä vesi, joka olisi imeytynyt turkkiini, vesipisarat, jotka noruivat turkiltani. Ajatus muistutti minua jälleen painajaisestani. Hetken aikaa minusta tuntui että turkkini todella oikeasti norui kylmistä vesipisaroista, kun kuumaan päivään nähden todella viileä tuulenpuuska yllätti minut. Vedin keuhkoni täyteen viileää ilmaa ja haistoin tuulen mukana kantautuvan Jokiklaanin hajun. Pian tuuli loppui ja paahtava kuumuus otti minusta uudemman kerran vallan. Auringon paahtavan kuumat otteet puristivat minua entistä kovemmin, eivätkä hellittäneet.
*Paahdun kohta!* ulvaisin mielessäni. Jalkani olivat jo nyt turta, kuumus oli heikentänyt minut täysin. Vatsani kurni nälästä ja samassa muistinkin etten ollut tainnut syödä tänään vielä mitään. Kärsivällisenä päätin kuitenkin hillitä itseni, vaikka juuri sillä hetkellä huomasin kauempana kiven takana heilahtavan jäniksen korvat. Vaistomaisesti olin pinkaista jäniksen perään, mutta minun täytyi painaa kynteni tiukasti kiinni maahan etten olisi juossut sen perään.
*Keskity olennaiseen, keskity olennaiseen*, jankutin. Vedin syvään henkeä ja sain kehoni hallintaan. Tunsin jäsenteni uupuneisuuden, mutta päätin jättää huomiotta senkin. Oli keskityttävä olennaiseen.

//Naali? Routa?

Nimi: Naaliturkki

04.07.2017 15:38
Astelin hitaasti ukkospolun vierelle. Ukkospolun mustasta pinnasta hohki lämpöä. Kosketin varoen etutassullani sen rosoista pintaa, mutta tunsin vain polkuanturoideni olevan leikeissä. Olisin voinut jopa vannoa, että olin kuullut pienen sihinän astuessani ukkospolulle. Tosin saatoin kyllä kuvitellakin sen. Auringonhuipun partio oli vieläkin taipaleensa alkumatkassa. Vilkaisin nopeasti pilvettömälle taivaalle, jolta aurinko paahtoi täydellä teholla. Tästä päivästä tulisi varmasti yksi viherlehden läpmimimmistä päivistä.
"Pitäkää aistinne valppaina tunkeilijoiden varalta", maukaisin nopeasti, kun lähdimme seuraamaan ukkospolun vierustaa kohti tunnelia, joka kulki ukkospolun alta Varjoklaanin puolelle. Tunnelin kohdalla pysähdyin ja haistelin ilmaa.
"Täällä ei ole ollut ketään hetkeen, mutta Varjoklaanikin on uusinut rajamerkkinsä", maukaisin hiukan mietteliäänä. Joskus tätäkin tunnelia oli voitu käyttää yllätyshyökkäyksen etuna. Pudistelin päätäni karkottaakseeni mielikuvan hyökkäävistä Varjoklaanin sotureista, joiden etummaisessa rivissä juoksivat omat tyttäreni Narsissiviiksi ja Orkideapolku. Mieleeni muistuivat myös lukemattomat tapaamisena Hunajaviiksen kanssa tässä tunnelissa.
*Klaanien välinen rakkaus ei ole mahdotonta, jollei siitä itse tee sellaista*, ajattelin omissa maailmoissani. Olin haistavinani oman poikani Ruokoturkin hajua tunnelissa, mutta ravistelin päätäni. Tämäkin saattoi olla vain yksi niistä asioista joita kuvittelin pääni sisällä. Kohotin katseeni taas taivaalle ja siristelin silmiäni auringonvalossa.
*Saan varmaan kohta lämpöhalvauksen...*
"Hyvä on. Voimme jatkaa matkaa nelipuulle. Täällä tuskin on mitään kummempaa nähtävää", käännyin katsomaan Routakukkaa ja Lepakkoviikseä, jotka äsken taisivat keskustella keskenänsä jostakin.

// Lepakko? Routa?

Nimi: Routakukka

04.07.2017 14:02
Jatkoimme matkaamme ukkospolkua kohti. Olin ihan omissa ajatuksissani ja en edes kuullut, mitä Naaliturkki juuri sanoi. Varapäällikkö oli kääntänyt katseensa minua kohti ja odotti vastausta.
"Anteeksi, voisitko toistaa?" kysyin nolona. Naaliturkki onneksi vaan pysyi tyynenä ja avasi suunsa:
"Että kukaan ei ole ylittänyt Varjoklaanin rajaa", hän toisti. Nyökkäsin. Lepakkoliito käveli hieman minun ja Naaliturkin edellä. Jäin muiden taakse. Olin todella väsynyt, sillä en ollut nukkunut viime yönä kovin paljoa. Yritin silti pysyä hereillä. Kohta olimme kiertäneet ukkospolun rajat ja lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä. Vilkaisin taivaalle. Aurinkohuippu oli juuri mennyt. Tunsin nälän kurnivan mahassani. Samassa haistin tuoreen kanin hajun. Huomaisn ruskean kanieläimen pensaan takana, juuri ja juuri piilossa.

//Naali? Lepakko? Sori tönkkö xc

Nimi: Lepakkoliito

04.07.2017 11:14
"Mennään vain", nau'uin Naaliturkille. Väräytin viiksiäni haistellessani Kuolonklaanin tuoretta rajamerkkiä. Ajatuksin siitä, että yksi Kuolonklaanilainenkaan koskisi kynnellään Tuuliklaanin reviirille sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissääni. Pelkkä ajatuskin puistatti minua, sillä näytti siltä että Kuolonklaanin rajamerkki alkoi jo toden totta peittää klaanimme merkkejä. Ennen kuin lähdimme ukkospolkua kohti, käännähdin vielä ympäri ja haistelin tarkasti Tuuliklaanin ja Kuolonklaanin välistä rajaa. Jos haistaisin pienenkään häivähdyksen kuolonklaanilaisten hajujäljistä reviirillämme, he saisivat maksaa sen. Murina nousi kurkustani, kunnes muistin että oli paras jatkaa rajapartiota.
*Et osaa edes keskittyä! Mikä sinua vaivaa?* ärähdin itselleni mielessäni. Kävelin verkkain askelin Naaliturkin ja Routakukan luokse ja suuntasimme kuonomme kohti ukkospolkua. Melkein jo pystyin haistamaan ukkospolun pistävän katkun ja kuulemaan hirviöt, joiden pyöreät, mustat jalat liikkuivat todella nopeasti ja kiiltävät silmät haikäisivät pimeimmänkin yön.

//Naali? Routa?

Nimi: Kultapentu

04.07.2017 11:01
Heräsin hätkähtäen. Päästin pienen, kimeän haukoruksen ja painauduin lähemmäs suuren asian karvoja, se teki oloni lämpimämmäksi. Nyt minun ei ollut nälkä, joten en alkanut imeämään maitoa. Kosketin vahingossa tassullani jotain myttyä vieressäni, en vieläkään tiennyt, mikä se oli. Mytty tuntui värähtävän hiukan kosketuksestani, mutta sitten se oli taas paikoillaan. Mikä kumma se oli? Tiesin jo, että se oli suunnilleen samankokoinen, kuin minä, mutta siihen kaikki tietoni sen suhteen loppuivatkin. Myös toisella puolellani oli sellainen, olivatkohan nämä samanlaisia keskenään? Inahdin kärsimättömästi ja ryömin poispäin. Halusin selvittää, missä oikein olin. Liikuin hitaasti, mutta huomaamattomasti, näkemättä mihin olin menossa.
"Vapaudenlento, Kultaoentu tuli tänne!" jokin outo ääni hihkaisi ja kavahdin säikähtäneenä kauemas. Tuo ääni ei ollut se tuttu ja turvallinen ääni, minkä olin aiemmin kuullut. Se oli kimeämpi ja aivan uusi.
"Käy herättämässä Hunajaviiksi, Vadelmapentu", pehmeä ja matalampi ääni sanoi. Se kuulosti enemmän suuren karvakasan ääneltä, ja tunsin oloni hiukan paremmaksi. Sitten jokin tarttui minua niskanahasta ja kantoi minut takaisin karvakasan luo. Haistelin ilmaa tuhisten pienellä nenälläni, mutta en erottanut mitään erityistä tuoksua. Kaikki tuoksui aivan samalle. Tunsin nyt kuitenkin vatsani kurnivan ja ryömin lähemmäs lämpimän nesteen lähdettä.
"Kiitos Vapaudenlento ja anteeksi, nukuin enkä tiennyt, mitä hän teki", karvakasa naukui pehmeällä äänellään ja tunsin jonkin jälleen pyyhkivän ylitseni.

//Perhe?

Nimi: Naaliturkki

03.07.2017 11:50
Tassuttelin tyynesti Lepakkoliidon perässä kohti Kuolonklaanin rajaa. Olin melko epävarma siitä, mihin törmäisimme. En välttämättä edes ihmettelisi, jos Kuolonklaanin kissojen hajujälkiä löytyisikin Tuuliklaanin rajan puolelta. Murahdin päästessäni rajalle. Kuolonklaanin haju oli todella voimakas ja täytti kuononi oitis.
"Raja on taidettu vahvistaa aivan äskeittäin", maukaisin. Kuolonklaanin haju alkoi peittää Tuuliklaanin rajamerkkiä aivan kunnolla. Jos joku varomaton soturi sattuisi paikalle, Kuolonklaanin kissat saattaisivat olla jopa siirtäneet rajaansa. Nyrpistin nenääni tälle ajatukselle ja jätin hajumerkkini. Huomasin kauempana loikkivan jäniksen, johon huomioni kiinnittyi heti. Mieleni teki tempaista jäniksen perään, sillä vatsani murahti ikävällä tavalla. En syönyt aamulla mitään ja nälkä alkoi olla korvia huumaava.
*Pääset syömään leirissä!* murahdin itselleni. Katsoin silti tyynesti jäniksen perään. Se loikki lähemmäs meitä, aivan kuin härnätäkseen se kääntyi pian tiukasti vasemmalle ja juoksi Kuolonklaanin rajan ylitse. Katsoin tiiviisti rajan yli, nappaisiko joku Kuolonklaanin kissa jäniksen. Jänis kuitenkin jatkoi matkaansa tyynesti jonnekkin näkymättömiin.
"Ei näyt kuolonklaanilaisia. Jatketaanko ukkospolkua kohde?" ehdotin tyynesti Lepakkoliidolle ja Routakukalle.

// Lepakko? Routa?

Nimi: Lepakkoliito

02.07.2017 22:40
"Selvä, ensin Kuolonklaanin rajat", nau'uin Naaliturkille ja nyökkäsin molemmille kokeneemmille sotureille, jotka olivat ottaneet minut mukaan rajapartioon. Minun oli kuitenkin jo pakko kääntyä ja verkkain askelin harppoa ulos sotureiden pesästä, sillä en voinut olla pidättämättä hampaideni välistä karkaavaa irvistystä kuullessani, että ensin suuntaisimme kuonomme kohti Kuolonklaanin rajoja. En itsessään pitänyt kuolonklaanilaisista ollenkaan. Ja he uskoivat vielä Pimeyden Metsään! Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, mutta päätin olla silti kunnollinen soturi. Ravistelin päätäni selvittääkseni ajatuksiani ja jäin odottamaan Naaliturkkia ja Routakukkaa. Nuolaisin pari kertaa rintaani yrittäen peittää inhoni Kuolonklaania kohtaan. Käänsin katseeni pilvien peittämälle taivaalle ja näin, kuinka aurinko alkoi pilkistellä hennosti pilvien takaa. Lämpimät auringonsäteet tekivät varjoja pikimustalle turkille. Työnsin kynteni esiin, kun tunsin auringonsäteistä huokuvan lämpöä.
*Toivottavasti tänään olisi hyvä sää*, ajattelin mielessäni. *Saisi luvan olla. Ainakaan ei näytä, että pilvet olisivat ankeita sadepilviä.*

//Naali? Routa? Äskenen tarina oli liian lyhyt, sen saa poistaa. xd

Nimi: Tulipentu

02.07.2017 21:26
Tunsin toisenkin kaltaiseni pötkylän lämmönlähteen vierellä. Maukaisin närkästyneenä ja möyrin lähemmäs lämmönlähdettä. Ihana tuoksu lehahti pieneen nenääni. Lämmönlähteen tuoksu oli rauhoittavan makea. Myös maidon tuoksu sekoittui tähän tuoksuun. Tunnustelin edessäni olevaa seinämää ja kävi ilmi, että maito oli peräisin siitä. Join hiukan tuota nestettä ja tunsin voimieni lisääntyvän. Käännyin ympäri ja haistelin hiukan ilmaa. Toinen pötkylä oli nukahtanut. Kolmas ei ollut herännyt vielä lainkaan, joten siitä tuskin olisi minulle uhkaa myöhemminkään. Vastustin kiusausta katsoa ympärilleni, sillä tuttu pimeys oli mielestäni rauhoittavaa.
*Missä olen?* ajattelin lopulta hämmentyneenä. Miukaisin peloissani ja hätkähdin hiukan.
*Oliko se oma ääneni?*
Minua hämmensi se, että en tiennyt yhtään missä olin. Aikaisemmin olin vielä jossakin lämpimässä paikassa, mutta yhtäkki ympärilläni oli vain kylmyyttä. Nytkin minua alkoi paleltaa ja minun täytyi ryömiä takaisin lämmönlähteen luokse.
"Ehkä saan huomenna selville kuka tai mikä tuo pötkylä onkaan*, ajattelin toiveikkaasti antaessa unien tulla luokseni.

// Perhe?

Nimi: Naaliturkki

02.07.2017 20:56
Kuulin tutun äänen viereltäni. Käännyin katsomaan tulijaa, joka paljastui Lepakkoliidoksi. Soturi tahtoi minun ja Routakukan mukaan rajapartioon. Nyökkäsin Lepakkoliidon suuntaan ja käänsin katseeni huvittuneena kohti Routakukkaa.
"Lepakkoliito taisi tehdä valinnan puolestasi", maukaisin huvittuneena. Katseeni siirtyi kuitenkin tähän nuoreen soturin. Lepakkoliito oli yllättävän aiakisin jalkeilla. Ehkäpä hän tahtoi tehdä vaikutuksen vanhempiin sotureihin ollessaan kuitenkin vielä niin nuori.
"Suunnataan ensin Kuolonklaanin rajalle. Minusta tuntuu, että pari tiettyä oppilasta saattaisi tahtoa ylittää rajan tahallansa", murahdin hieman varoittavasti. Muutama kuu sitten kaksi koppavaa Kuolonklaanin kissaa oli ainakin ylittänyt rajan ja ryhtynyt rähinöimään minun, Hunajaviiksen ja Lovijuovan kanssa. Oliko tässä metsässä olemassa mitään ärsyttävämpää, kuin rajoista piittamattomat, otsestään liikaa luulevat oppilaat.

// Routa? Lepakko?

Nimi: Lepakkoliito

02.07.2017 14:19
Ravistelin päätäni saadakseni omista ajatuksistani jotakin selkoa, äskeinen painajainen ei tosiaankaan ollut mieleeni. Keskellä suurta järveä, avuttomana. Karmea painajainen. Jalkani tuntuivat uupuneilta, kuin olisin oikeasti juuri uinut keskellä hyisevän kylmää järveä. Venyttelin jalkojani pitkään ja köyristin selkäni kaarelle. Istahdin sotureiden pesän edustalle ja aloin sukia takkuun mennyttä turkkiani pitkin, hitain vedoin. Nuolaisin pari kertaa käpälääni, ja höristin korviani kuullessani sotureiden pesästä korviini kantautuvaa ääntä.
"Lähdetkö rajapartioon? Saat päättää kenet herätämme kolmanneksi." Tunnistin puhujan Naaliturkiksi. Käännähdin ympäri ja tassutin pesään.
"Kuulin mitä puhuitte äsken. Voinko minä tulla mukaanne?" kysyin varapäälliköltä. Halusin päästä eroon mieltäni kavertavista ajatuksista, ja totesin että rajapartioon lähtö saattaisi auttaa. Ainakin toivoin niin.

//Naali?

Nimi: Naaliturkki

02.07.2017 12:20
Avasin hitaasti silmäni. Aamuaurinko häikäisi silmäni, joten minun oli pakko nousta istumaan ja kääntää katseeni pois siitä. Ryhdyin oitis sukimaan valkeaa turkkiani. Venytin vasenta takajalkaani, joka oli jumittunut edellisenä yönä. Nousin nopeasti ylös muistaessani Hunajaviiksen ja pennut. Tassuttelin verkkain askelin pentutarhalle. En kuitenkaan kehdannut mennä sisälle pesään, sillä Hunajaviiksi nukkui vielä. Samoin pennut.
"Huomenta", kuiskasin hiljaa pesälle ja käännyin ympäri.
*Voisin lähteä tällä kertaa itse aamun rajapartioon*, mietin itsekseni. Tassuttelin lähemmäs muita nukkuvia sotureita, mutta moni vasta haukotteli ja aukoi silmiään. Huomasin kauempana Routakukan, joka oli jo hereillä.
"Routakukka!" maukaisin herättäen soturin huomion.
"Lähdetkö aamun rajapartioon? Sat päättää kenet herätämme kolmanneksi"

// Routa? Tönkkö, tiien

Nimi: Lepakkoliito

02.07.2017 10:59
//Unta
Silmäni rävähtivät auki. Huomasin seisovani pehmeän, valkoisen hiekan vuoraamalla maaläntillä, saarella. Suunnattoman pientä saarta ympäröi valtavan suuri järvi, jonka aallot hyökyivät järven rantaan.
"Missä olen?" kuiskasin kauhuissani. Niskakarvani nousivat pystyyn, kun kuulin korvia vihlovan kirkaisun. Käännähdin ympäri ja huomasin kaukana järven toisella puolen toisen maaläntin, saaren. Saarella seisoi kissa, mutta en tarkasti erottanut kuka. Jotenkin vain kissa näytti todella tutulta, ehkä liiankin. Vaistomaisesti huusin hänelle:
"Onko kaikki hyvin?" Vastausta ei kuulunut. Mietin hetken voisiko tämä olla unta. Missä klaanini oli, missä klaanitoverini olivat? Tämän täytyi olla unta, mutta siitä huolimatta minun täytyi auttaa toisella saarella olevaa kissaa. Hän näytti hätääntyneeltä.
"Odota, minä tulen! Pelastan sinut!" huusin niin kovaa kuin vain kurkustani lähti. Epäröimättä kahlasin hyiseen veteen ja tunsin järviveden imeytyvän turkkiini. Kun jalkani eivät enää koskettaneet veden pohjaan, aloin kauhoa vaivalloisesti jaloillani.
*En ole mikään jokiklaanilainen! Enhän minä osaa uida!* Mutta tiesin, että nyt oli jo liian myöhäistä perääntyä. Olin jo parin veden kauhonnan jälkeen aivan uupunut ja pikkuhiljaa aloin vajota veden alle.
"En jaksa, en jaksa", huohotin, "mutta minun on silti yritettävä!" Jatkoin kauhomista, kunnes jalkani olivat aivan turta. Saari näkyi enää vain pienenä pisteenä, joka sai minut paniikkiin.
"Ei se noin kaukana ollut! Auttakaa, minä hukun!" ulvoin, mutta tuloksetta. Olin avuttomana keskelle hirmuisen suurta järveä eikä kukaan auttanut minua. Minun oli vain luovutettava. Vedin vielä kerran syvään henkeä ja annoin itseni vajota kokonaan veden alle. Kylmä vesi tunkeutui korviini, sieraimiini ja silmiini.
*Hyvä Tähtiklaani...* Yritin siristellä silmiäni veden alla, mutta näin vain sumeasti. Hetken kuluttua en edes nähnyt enää ollenkaan, selkäni tömähti veden pohjaan. Äkkinäisen virtauksen mukana ruumiini vain kulkeutui pois, olemattomiin.

Säpsähdin hereille. Olin täysin hiestä märkä, kuin olisin oikeasti uinut juuri. Hikipisarat valuivat kasvoillani, kun huohotin raskaasti äskeisen unen jäljiltä.
*Se oli onneksi vain unta*, sanoin itselleni mielessäni. *Onneksi.*
"Onko kaikki hyvin?" kuulin Ukkosraidan äänen takanani. Käänsin katseeni kolliin.
"Joo, kaikki on hyvin. Näin vain pahaa unta", murahdin ja katosin pesästä aukiolle. Mielessäni pyöri vieläkin ajatukset äsken näkemästäni oudosta unesta.
*Vain unta se oli, vain unta*, jankutin itselleni vieläkin.

//Liian tönkkö xd

Nimi: Kultapentu

02.07.2017 09:52
Maukaisin kimeästi, kun joku tarttui kiinni niskastani. Kaikki oli pimeää, en nähnyt yhtään mitään, mutta se ehkä tekikin olostani turvallisen. En nähnyt, minkälaista silmäluomieni takana oli, enkä tiennyt, oliko siellä yhtään mitään. En kuitenkaan vielä olisi edes halunnut nähdä maailmaa, kaikki oli ihan hyvin juuri näin. Kuulin ympärilläni puhetta ja pientä nau'untaa. Kuulin lempeän ja lämpimän äänen jostain alhaalta, ääni oli minulle jo tuttu. Kuuntelin ääntä, se rauhoitti minua yhä entisestään. Sitten minut laskettiin jonkin lämpimän ja suuren karvakasan viereen. Säpsähdin peloissani taaksepäin, kaikki tuntui niin oudolta ja vieraalta. Jokin pehmeä kuitenkin siirsi minut hellästi lähemmäs karvakasaa, enkä vastustellut. Vierelläni tunsin kaksi pientä karvamyttyä, en tiennyt, mitä ne oikein olivat, mutta ne tuoksuivat turvallisilta. Kuulin jonkinlaista hyrinää suuremmasta karvakasasta. Sitten se puhui, ja tunnistin tutun, lämpimän äänen ja painauduin tiiviisti vasten tätä suurta ja pehmeää asiaa. Jokin kostea pyyhki ylitseni ja vinkaisin säikähtäneenä. Se pyyhkäisi minua uudelleen, mutta jotenkin se alkoi jo tuntua jopa hiukan rentouttavalta. Haistelin ilmaa ja haistoin jonkin lämpimän ravinnon tuoksun. Käänsin päätäni hajun suuntaan ja aloin imeä lämmintä nestettä. Se täytti vatsani ja antoi minulle jonkin verran energiaa, vaikakkin samalla se teki minut uneliaaksi. Painoin pääni syvälle karvakasaan ja tunsin nukahtavani.

//Naali? Tuli? Yrtti?

Nimi: Hunajaviiksi

01.07.2017 20:24
"Selvä", naukaisin kehräten ja katsoin Yrttipentua hellästi. "Se sopii hänelle."
Siirsin punaoranssia kollipentua lempeästi hännälläni lähemmäs vatsaani. Hän vaikutti jo nyt uteliaalta, pentumme haisteli kiinnostuneena kahta pentuetoveriaan. Kullanruskea kolli oli rauhallisempi, hän tuhisi rauhallisesti ja imi maitoa. Yhtäkkiä aurinko alkoi valaista pentutarhaa sen suuaukolta. Punaoranssin pennun turkki muuttui kuin liekehtiväksi tuleksi, ruskean turkki alkoi hohdella säteilevän kultaisena.
"Naaliturkki", naukaisin ja kumppanini käänsi katseensa pennuista minuun. "Nimeäisimmekö tuon punaoranssin Tulipennuksi? Katso, miten hänen turkkinsa näyttää liekehtivän auringossa."
Naaliturkki vilkaisi jälleen pentuaan ja nyökytteli myöntyväisesti päätään. Kuulin kollin kehräävän hiljaa.
"Se on oikein hyvä nimi."
"Entä tuo toinen kolli?" kysyin antaen valkoisen kollin tällä kertaa ehdottaa nimeä, vaikka minulla olikin mieleni päällä muutamia ihania nimiä. Tuuliklaanin varapäällikkö mietti hetken ja sipaisi sitten hännällään ruskean kollin selkää.
"Kävisikö Kultapentu?" hän kysyi. Nyökkäsin hymyillen ja nuolaisin Kultapennun päälakea.
"Kuulostaa hyvältä."
Suin jokaisen pennun turkkia hetken, ennen, kuin laskin pääni sammalille. Pennut olivat lopettaneet hiljalleen maidon imemisen, kukin näytti väsyneeltä haukotellessaan heiveröisesti. Tunsin itsekin väsymyksen jälleen jäsenissäni ja suljin hitaasti silmäni.
"Hyvää yötä Naaliturkki", nau'uin ja kurottauduin vielä voipuneena koskettamaan kuonollani kollin kaulaa, huokaisten sitten onnellisena: "ja pennut."

//Naali? Pennut?

Nimi: Tulipentu

01.07.2017 14:33
Tunsin ympäröivän lämmön. Lämpö oli tuttua ja turvallista. Vaimeatäänet kantautuivat korviini. Minulla oli paha aavistus siitä, että kaikki muuttuisi pian. Olin oikeassa. Jostakin syystä ympärilläni oli yhtäkkiä kylmempää. Päästin hätääntyneen maukaisun ilmoille. Tunsin lämpimän kielen koskettavan minun selkääni. Lieki lipoi turkkiani vastakarvaan. Se tuntui hyvin epämukavalta, mutta tunsin lämmön lähtevän liikkeelle sisälläni. Päästin pienen avuttoman kehräyksen. Kiepahdin vatsaltani kyljelleni ja kuuntelin maailmaa. Kuulin kissojen mau'untaa, mutta en ymmärtänyt siitä vielä mitään. Pian tunsin hampaat niskassani. Maukaisin hyvin hätääntyneenä ja yritin heilauttaa ilmassa tassuani tavoittaakseeni nappaajani. Pian minut kuitenkin laskettiin maahan jonkun toisen möykyn vierelle. Tunsin kuoni edessä lämmönlähteen. Maidon tuoksu leijui nenääni, mutta olin enemmän kiinnostunut vierelläni olevista kissoista. Hajusta päätellen niitä oli kaksi muuta. Keitä kissat oikein olivat? Maidon tuoksu vei tässä kohdassa kuitenkin huomioni ja möyrin lähemmäs maidon lähdettä.

// Perhe?

Nimi: Jalavatassu

01.07.2017 13:26
Kävelin leirissä rauhallisesti. Katselin iloisia klaanitovereita.
*He eivät tiedä mikä heitä odottaa*, ajattelin inhoten. Jostain läheltä kuului pentujen vikinää. Yhtäkkiä minuun törmäsi jokin. Kumarruin katsomaan. Se oli pieni punaruskea mytty, joka paljaistui naaraspennuksi.
"Anteeksi," naaraspentu piipitti. "Se oli vahinko, liukastuin lehteen. Kuka sinä olet?" hän kysyi.
"Minä olen Jalavatassu. Entä kuka sinä olet?" kysyin vuorostani.
"Minä olen Vadelmapentu", Vadelmapentu vastasi.
"Kiva nimi", murahdin.
*Minulla on tärkeäämpää tekemistä kuin varoa liukestelevia pentuja*, ajattelin ärsyyntyneenä. Vadelmapentu näytti hiukan pettyneeltä.

//Vadelma? :')

Nimi: Naaliturkki

01.07.2017 13:06
Astelin edestakaisin pentutarhauksen edustalla. Minua jännitti saada kuulla uutiset Hunajaviiksen synnytyksestä. Ruusupiikki ei ollut päästänyt minua sisälle pesään tapahtuman ajaksi. Enkä pannut pahekseni. Odotin jonkin aikaa kärsivällisesti, mutta ensimmäisen pennun maukaisun kuultua niskakarvani olivat nousseet pystyyn jännityksestä. Liskoloikka tassutteli nopeasti luokseni.
"Mitä sinä pentutarhalla käyskentelet? Komentaisit vaikka nuoret soturit rajapartioon", ystäväni maukui huvittuneena. En voinut olla päästämättä pientä huvuttunutta kehräystä.
"Hunajaviiksi saa pentumme nyt. En voisi jättää tätä välistä", maukaisin nopeasti soturill ja suuntasin katseeni kohti pentutarhaa. Sisältä kuului toinen maukaisu.
*Ainakin kaksi pentu!* ajattelin iloisena. Olivatkohan nämäkin kaksi pentua samannäköisiä? Aivan kuin Narsissiviiksi ja Orkideapolku.
"Aivan", Liskoloikka nyökkäsi. "Ymmärrän kyllä."
Kuulin jonkin ajan kuluttua kolmen pennun mau'untaa, kunnes ne vaikenivat. Hunajaviiksen käsnäolo varmasti rauhoitti pentujen mielet. Kehräsin hyväntuulisena, kun Ruusupiikki asteli ulos oesästä.
"Onnea isälle. Kolme tervettä pentua", parantaja maukui hyväntuulisena ja pyyhälti omalle pesälleen. Liskoloikka virnisti minulle nopeasti.
"Taidan kadota häiritsemästä", tuo maukaisi huvittuneena. Loin tuohon tekaistun, ihmettelevän katseen.
"Ai, minä kun luulin, että tämän klaanin varapäällikkö käski sinun lähteä keräämään nuoria sotureita kanssasi rajapartioon", maukaisin huvittuneena ja katosin sisälle pesään. Kuulin vielä Liskoloikan huvittuneen kehräyksen, kun hän lähti etsimään muita sotureita. Katsoin pesässä olevaa Hunajaviikseä hymyilen.
"Kuinka voit?" kysyin kumppaniltani ja istuin tuon vierelle.
"Olen väsynyt, mutta voin hyvin", Hunajaviiksi vastasi pehmeästi. Naaraan äänestä kuuli väsyneisyyden, mutta selvästi tuo tahtoi pysytellä hereillä ja katsoa pentujansa.
"He ovat upeita", maukaisin hymyilen naaraalle. Hunajaviiksi nyökkäsi.
"Kaksi kollia ja yksi naaras?" kysyin varmistuksena. Sain vastaukseksi nyökkäyksen.
"Siinä tapauksessa, tahdon nimetä naaraan Yrttipennuksi. Hän on ainutlaatuinen omasta pentueestaan", kehräsin.

// Hunaja? Pennut?

Nimi: Pyryviima

01.07.2017 12:08
Istuskelin sotureiden pesän edustalla ryhdikkäänä, häntä käpälien ympäri kiedottuna ja korvat valppaasti pystyssä. Hiutaleturkin oppilas Tunturitassu oli saapunut leiriin, joten Hiutaleturkinkin täytyi olla siellä. Nousin seisomaan, ainoan silmäni katse haravoi leiriä. Sisäänkäyntitunnelin luona katseeni pysähtyi. Hiutaleturkki tassutti kohti minua. Kasvoilleni levisi lämmin hymy ja menin naarasta vastaan.
"Hei, Hiutaleturkki", mau'uin ja kosketin hänen kuonoaan omallani. "Kuinka harjoitustuokio sujui?"
"Hyvin." Hän hymyili minulle pienesti.
"Sepä mukava kuulla. Tunturitassu taitaakin olla hyvä oppilas, joka ei lannistu pienistä." Minusta oli mukavaa, että Hiutaleturkki oli saanut oppilaan, jota kouluttaa. Ja olin melkeinpä varma, että Tunturitassun vahvaluontoisuus sekä tietynlainen omapäisyys olisi eduksi hänen taipaleellaan soturiksi.
"Olet varmaan nälkäinen", arvelin. "Tahtoisitko syödä jotain?"

//Hiutale?

Nimi: Hunajaviiksi

01.07.2017 11:51
"En oikeastaan", naukaisin pudistaen päätäni. "Paitsi... voisimmeko nimetä yhden pennun joksikin, mikä muistuttaa minua parantajan työstäni?"
Tunsin jälleen ikävää parantajan hommiin, joista olin joutunut luopumaan Naaliturkin ja minun suhteen takia. Olin rakastanut kissojen parantamista, sitä, kun sain sairaudet taltutettua yksinkertaisilla yrteillä ja seoksilla. Tosin ennen lähtöäni Varjoklaanissa oli riehunut outo haaskalasta levinnyt tauti, johon minä ja entinen oppilaani Sienikarva emme olleet löytäneet parannuskeinoa. Parantajana olin ollut taitava, soturina olin keskinkertainen. Mutta en olisi halunnut jäädä entiseen klaaniini, jos se olisi tarkoittanut, etten voisi olla Naaliturkin kanssa. Vaikka olinkin jättänyt paljon taakseni, olin silti tyytyväinen päätökseeni muuttaa Tuuliklaaniin.
"Miten olisi Yrttipentu?" kysyin varovaisesti ja asetuin makoilemaan mukavammin sammalille. Naaliturkki näytti miettiväiseltä, mutta nyökkäsi sitten. Hymyilin hellästi ja kosketin kollin kuonoa omallani. Päästin sitten valtaisan haukotuksen ja laskin pääni väsyneenä sammalille.
"Nuku vain, tarvitse unta", Naaliturkki naukui hiljaa. Loin vielä lämpimän silmäyksen kumppaniini, ennen kuin suljin silmäni. Tunsin vielä pehmeän kielen pyyhkivän korvieni yli, ja nukahdin.

Suin turkkiani pentutarhan edessä. Sinne muutistani oli kulunut jo neljäsosakuu. Aiemmin tänä päivänä olin käynyt Ruusupiikin luona, ja hän oli kertonut, että pennut syntyisivät pian. Vaikkakin olin sitä jo itsekin ounastellut, vaikken enää ollutkaan parantaja, osasin kyllä lukea kuningattarien tilasta, milloin pennut syntyisivät. Nyt odottelin vain Naaliturkkia partiosta. Pian metsästyspartio astelikin leiriin, valkoinen kumppanini sen kärjessä kantaen nuorta jänistä. Viherlehden aikaan riistaa oli paljon, sen huomasi tuoresaaliskasan koosta ja hyvin ravittujen kissojen kehoista. Kehosta puheenollen, tunsin nyt outoa, mutta tuttua kipua vatsassani. Jonkinlainen kouristus kävi ylitseni ja jäin huohottamaan paikoilleni.
"Hunajaviiksi? Onko jokin vialla?" Tuuliklaanin varapäällikkö naukui saapuen yllättäen luokseni. Suljin silmäni hetkeksi, minua huimasi. Tämä ei ollut ensimmäinen pentueeni, joten tiesin, miltä juuri ennen synnytystä tuntui. Juuri tältä. Tunsin muutamia supistuksia, jotka pakottivat minut kyyristymään lähemmäs maata.
"Pennut... pennut syntyvät nyt", onnistuin puuskahtamaan. Tunsin kehoni kouristelevan, mutta nousin vaivalloisesti ylös ja riensin pentutarhaan sisälle. "Hae Ruusupiikki!" nau'uin Naaliturkille, joka juoksi parantajan pesän suunnalle. Asetuin makaamaan sammalilleni, Vapaudenlento patisti pennut edellään pesästä antaakseen minulle tilaa. Pian parantajanaaras pelmahti sisään estäen kumppaniani seuraamasta.
"Odota ulkona", hän naukaisi nopeasti ja riensi luokseni. "Pure tätä."
Haukkasin hampaisiini valkoisen naaraan ojentaman kepin. Kipuaallot suurenivat koko ajan, kun pennut alkoivat syntyä.

"Hienoan Hunajaviiksi. Kaksi tervettä kollia ja aivan yhtä terve naaras", Ruusupiikki naukui ja laski viimeisen, kullanruskean kollin viereeni. Kolme pientä karvanyyttiä miukuivat pienesti ja avuttomasti ja ryömivät lähemmäs vatsaani imemään maitoa. Kierryin tiiviisti pentujen ympärille ja katselin heitä onnellisesti. *He ovat niin upeita.* Nuolin lähimpänä olevaa pentua, valkeaa naarasta kehräten hiljaa. Olin itsekin kamalan väsynyt synnytyksen jälkeen, halusin vain nukkua.
"Pyydän Naaliturkin luoksesi", Ruusupiikki naukui ja asteli ulos. Odottelin kärsivällisesti kumppanini tuloa,ja kun hän saapui, hymyilin tälle lämpimästi sukiessani pentujen turkkeja.

//Naali? Pennut? Tuntuu et tää meni vähä nopeesti mut ei se haittaa

Nimi: Sulkatassu

01.07.2017 11:13
Katselin ulos tähtiä. Kuu loisti kirkkaana. Suljin silmäni ja nukahdin.
"On taistelupäivä", kuului naaraan ääni korvani vieressä. Säpsähdin heti ylös ja olin valmiina.
"Joko mennään?!" Nau'uin niin nopeasti ettei naaras varmaan edes kuullut minua. Lähdin kävelemään yksin kohti metsää ja Routakukka tuli perässäni. Menin taas näköalakiville ja jäin sinne odottamaan.
"Ja nyt vähän haastetta", naukaisin ja katsoin mestariani totisella katseella.
"No selvähän se", naukui Routakukka.
"Mikä nyt ensin", kiirehdin.
"No vaikka sitten tasapainon häiretsiminen, tällä iskulla saat vietyä vastustajasi tasapainon, jolloin hän kaatuu. Tämä isku on yksinkertainen, mutta älä katso kohtaa johon olet iskemässä, sillä muuten vastustajasi osaa ennakoida ja väistää. Ota iskun kohteeksi jalat tai lapa ja tee siihen lyönti etutassulla, takajaloilla, kuonolla tai voimakkaalla pääiskulla. Isku tehdään yleensä kun olet kaukana vihollisestasi" naaras sanoi.

// Routa?

Nimi: Naaliturkki

30.06.2017 23:45
Hunajaviiksen sanat saivat minut mietteliäälle tuulelle. Olin nähnyt Narsissiviiksen ja Orkideapolun ainoastaan pentuina. Jostakin syystä en ollut nähnyt heitä yhdessäkään kokoontumisessa. Eivätkö he olleet päässet yhtenkään kokoukseen vai enkö minä vain ollut huomannut heitä? Käänsin katseeni kumppaniini, joka näytti huolestuneelta.
"Olen melko varma, että heillä menee hyvin. Olihan heidän emonsakin todella vahva kissa. He kestävät kyllä kaiken, joka heidän tielleen tulee", maukaisin rohkaisevasti ja puskin Hunajaviikseä. Pysähdyin kuitenkin naaraan korvan tasolle kuiskaamaan jotakin.
"Aiva niin kuin sinä olet kestänyt minua", kuiskasin tuolle huvittuneena. Vedin pääni taemmas ja virnistin. Yritin tavoitella keskusteluun jotakin keveyttä, mutta jostakin syystä Liitotähti vaivasi minua. Naaraan läsnäolokin sai mimut hermostumaan.
*Kuinka minusta koskaan tulisi päällikkö? Ei minusta olisi siihen! Miksi hän valitsi minut?*
Hunajaviiksen kevyt tönäisy herätti mut ajatuksistani ja hymyilin.
"No, oletko jo miettinyt pennuille nimiä?" kysyin keksien toisen aiheen keskusteluumme.

// Hunaja?

Nimi: Vadelmapentu

30.06.2017 18:55
"Voinko mennä ulos, joohan?" olin kyyristynyt anelevasti sijaisemoni Vapaudenlennon eteen. Anelin parhaillani, jotta pääsisin tutkimaan leiriä.
"Minäkin haluan," veljeni Piiskupentu joka leikki pentutarhan nurkassa sammalpallolla, jätti sen syrjään ja loikki viereeni.
"Te olitte jo eilen ulkona," Vapaudenlento maukui lempeästi.
"Eilen oli eilen, ja haluan nyt. Juuri nyt!" en lopettanut kinumista.
"No, menkää mutta pysykää leirissä, ettekä mene muiden pesiin," Vapaudenlento myöntyi. "Onhan se selvä?"
"Totta kai!" hihkaisin. "Tule Piiskupentu!"
Loikin iloisesti pesästä ulos. Katsoin taakseni varmistaakseni, että Piiskupentu olisi perässäni. Siinähän se veli kulki melkein kiinni minussa. Äkkiä liukastuin lehteen. Kaaduin ja kierin. Pian kieriminen loppui ja tajusin törmänneeni johonkin pehmeään. Näin vain harmaan turkin. Tunnistin sen joksikin kissaksi. Piiskupentu loikki luokseni hihittäen.
"Anteeksi," piipitin harmaalle kissalle. "Se oli vahinko, liukastuin lehteen. Kuka sinä olet?"

//Jalava?

Nimi: Jalavatassu

29.06.2017 20:33
Jäin katsomaan soturin perään. Sota Tähtiklaania vastaan...Kuulosti mahtavalta. Nyt kun olin Kirvamietteen joukoissa, Tähtiklaanin vihaaminen tuntui helpolta. Pimeydrn Metsä nousisi valtaan. Tästä ei hiiskuttaisi kenellekkään. Tunsinko minä ketään Pimeyden Metsään uskovaa? En. Minun olisi nyt varottava keneen luottaisin. Näin näyn taistelusta tulevaisuudessa. Kirvamiete johti Pimeyden Metsän joukkoja ja minä olin mukana. Pimeyden Metsän ja Tähtiklaanin taistelu vallasta....Lähdin tallustelemaan metsästä pois. Minua alkoi hiukan pelottaa. Ei, nyt ei saanut pelätä. Piti vain rohkeasti mennä tuhoamaan Tähtiklaani. Leiriä kohti tallustaessani aurinko paistoi iloisesti taivaalla. Vähän turhankin iloisesti...
*Pimeyden Metsä sinut pimentäköön*, tunsin murina kohoavan kurkkuuni. Kuin vastaukseksi tummat pilvet lipuivat auringon eteen. Parempi. Talsin raivosta kihessen kohti leiriä. Mutta se ei ollut mitä tahansa raivoa. Se oli raivoa Tähtiklaania kohtaan.

//Joku?

Nimi: Jalavatassu

29.06.2017 18:12
Kirvamiete oli vienyt minut metsään. Koukistelin kynsiäni jännityksestä. Mitä tuo kolli aikoi? Edelläni kulkeva soturi pysäytti minut äkisti. Nyhdin ruohoa kynsilläni.
"Voit vetää kyntesi sisään. En ole tappamassa sinua", kolli naurahti kireästi.
"Mitä on tekeillä?" tunsin niskakarvojeni nousevan pystyyn.
"Vastaa ensin tähän kysymykseen: Mitä mieltä olet Tähtiklaanista?" Kirvamiete näytti värisevän inhosta sanan "Tähtiklaani" kohdalla. Mitä minä vastaisin? Rehellisyys kannattaisi kyllä tämän soturin kohdalla.
"Rehellisesti, Tähtiklaani on hiirenaivoisille", päästin sanat ulos.
"Sepä hyvä, sepä hyvä", kolli näytti pohtivan jotain asiaa.
"Lupaatko ettet kerro tästä kenellekkään?" tuo sihahti korvaani. Värisin inhosta.
"Lupaan", vastasin.
"No, sanotaanko nyt että sain viime yönä ennustuksen. Sinähän uskot Pimeyden Metsään eikö niin?" Nyökkäsin lyhyesti.
"Pimeyden Metsä antoi minulle tehtävän. Minun tulee tuhota Tähtiklaani täältä klaanin sisästä käsin. Minun tulee siis käännyttää mahdollisimman moni Pimeyden Metsän puolelle ja sen jälkeen tuhota Tähtiklaaniin uskovat", Kirvamiete selitti.
"Ja sinä ajattelit että minä autan sinua?" kysyin melkein ylimielisesti. Hetken aikaa olin näkevinäni pelon välähdyksen soturin silmissä, mutta sitten sinisten silmien tuttu kylmyys palasi takaisin.
"Tietysti autan. En koskaan unohda mitä Tähtiklaani teki emolleni", viimeisen lauseen sanoin todella hiljaa.

//Kirva? En kai hitannu liikaa? xd

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com