Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 
 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hunajaviiksi

21.03.2018 16:36
Nyökkäsin vaitonaisena kumppanilleni. Astelin odottamaan leirin uloskäynnille muita. Ollessani yksin huokaisin syvään ja suljin silmäni. Minua pelotti. Minua pelotti se, mitä olin nähnyt. Routakukan tappaja ei ollut erakko, hän oli klaanikissa. Sillä lumesta kuolleen naaraan ruumiin vierellä oli lähtenyt selvät jäljet toisen klaanin reviirille. Jokiklaanin. *Hän saattaa silti olla erakko*, sanoin itselleni, mutta pelkäsin pahinta. Voisiko tappaja olla jokiklaanilainen? Ja jos olisi, mitä se tarkoitti? Teko saattoi olla ainoastaan yhden kissan tekemä, mutta entä, jos klaani olisi antanutkin sille hyväksyntänsä? Tai jopa suunnitellut sen?
Minä pelkäsin sotaa. Sillä tällaisesta sodat alkoivat.
"Naalitähti tulee pian."
Liskoloikan ääni herätti minut ajatuksistani, vaikka se tuntui edelleen kuuluvan jostain kaukaa.
"Hunajaviiksi? Onko kaikki hyvin?" Herhiläisraita kysyi ja nyökyttelin poissaolevasti.
"On."

Astelimme kohti sitä paikkaa, mistä olimme löytäneet Routakukan. Sydämeni jyskytti rinnassani, mutta pidin pelon sisälläni. En voinut enää olla se säälittävä parantaja, joka joskus olin. Minun olisi oltava soturina rohkea. Katselin hetken edelläni kulkevaa Tuuliklaanin päällikköä, ennen kuin kiristin tahtiani saadakseni hänet kiinni.
"Naalitähti? Minulla on tästä paha aavistus", naukaisin vakavana. "Routakukan ruumiin luota kulki verisiä jälkiä kohti Jokiklaanin reviiriä. Uskotko, että joku jokiklaanilainen teki sen? Entä, jos he tekivät sen yhdessä?"

//Naali?

Nimi: Kiekurapentu

19.03.2018 15:14
Kuuntelin Naalitähteä tarkkaan painaen jokaisen soturilain kohdan mieleeni. Kieltämättä kaikki niistä eivät olleet kovin kiinnostavia, mutta oli joukossa muutava kiinnostavampikin. Yhtäkkiä pentutarhaan tuli vihreäsilmäinen oranssi kolli jolla oli jotakin asiaa Naalitähdelle. En vaivautunut kuuntelemaan päällikön ja tuon oranssiturkkisen soturin välistä keskustelua, vaan keskityin häntääni jonka olin kietaissut käpäläni päälle ja jonka päätä heilautin tasaisin väliajoin, saadakseni jotain tekemistä. Kohottaessani taas katseeni näin kuinka Naalitähti lähti pois ja se oranssiturkkinen kolli istuutui hivenen vastentahtoisesti pentutarhan sisäpuolelle.
"Mikä sinun nimesi on?" Kysyin nopeasti, sillä halusin tietää kyseisen kollin nimen ennenkuin tuo alkaisi sepittämään soturilakia.
"Olen Tulihenkäys", kolli vastasi. Maistelin nimeä hetken suussani, se kuulosti mielestäni oikein kivalta.
"Varapäälliköstä tulee klaanin päällikkö kun edellinen päällikkö kuolee tai eläköityy. Varapäällikön kuoltua tai eläköidyttyä, uusi varapäällikkö on valittava ennen seuraavaa kuuhuippua", Tulihenkäys naukaisi, aloin menettää kiinnostustani, Naalitähteä oli ollut mielenkiintoisempaa kuunnella, mutta kaipa minä jaksaisin soturilain Tulihenkäyksenkin kertomana kuunnella.

//Tuli? Pinta? Sori lyhyt xc

Nimi: Havuviiksi

17.03.2018 15:27
Oli kulunut jo noin pari kuuta siitä kun Lepakkoliito oli muuttanut pentutarhalle. Joka päivä kävin pentutarhalla viemässä kumppanilleni vettä ja tuoresaalista. Lepakkoliito ei hirveästi pitänyt huolenpidostani vaan väitti kiven kovaan että pystyi kyllä itsekkin käydä hakemassa ruokansa, vaikka hänen liikkumisensa olikin käynyt entistä vaikeammaksi. Olin myös huomannut, että Lepakkoliito söi tavallista enemmän. Siis todella paljonkin enemmän.
Valikoin kasasta jäniksen Lepakkoliidolle ja variksen Vapaudenlennolle ja raahasin ne pentutarhalle. Lepakkoliito nosti päänsä sammalilta heti kun tulin sisälle. Kiekurapentu ja Pintapentu keskeyttivät puuhansa hetkeksi katsahtaakseen minua, mutta jatkoivat melkein heti. Vapaudenlento keskeytti turkkinsa sukimisen ja katsahti minua ilahtuneena.
"Toitko sinä minullekkin saalista? Minulla olikin jo nälkä!" Laskin variksen Vapaudenlennon eteen ja hymyilin hänelle. Vanha kuningatar oli aina niin mukava ja huomaavainen. Lepakkoliito ja minä olimme saanet hänestä hyvän ystävän.
"Kiitos Havuviiksi", Vapaudenlento naukui ennen kuin kävi saaliin kimppuun. Seuraavaksi tassuttelin Lepakkoliidon luokse. Hänen vatsansa oli valtava. Ruusupiikki oli sanonut, että hän saattaisi poikia minä hetkenä hyvänsä.
Laskin jäniksen Lepakkoliidon eteen ja kosketin hänen nenäänsä nenälläni tervehdykseksi.
"Hei Havuviiksi", kumppanini naukaisi hymyillen. Lepakkoliito katsahti jänistä ja pudisti päätään hitaasti.
"Minulla ei oikeastaan ole hirveän nälkä." Kohotin kulmiani huolestuneena. Yleensä Lepakkoliidolla oli hirveä nälkä. Kuten mainitsin aiemmin, hän syö yleensä itsensä ja kolmen pennun edestä.
"Oletko sinä kunnossa? Pitäisikö minun kutsua Ruusupiikki tänne?" kysyin katsoen Lepakkoliitoa tutkiskellen. Lepakkoliito huokaisi ja pyöritteli silmiään.
"Ei minulla mi-" Naaraan lause katkesi ynähdykseen. Lepakkoliito irvisti, ilmeisesti kivusta. Hänen suustaan pääsi pieni älähdys.
"Mikä on?" kysyin hädissäni. Vapaudenlento kohotti päänsä ateriastaan.
"Vatsaan sattuu", Lepakkoliito ärähti ja meni kippuraan pedillään. Katsoin kumppaniani katse huolesta lasittuneena.
"Minä käyn hakemassa Ruusupiikin", Vapaudenlento naukui ja riensi ulos pesästä. Tunnuin jähmettyneen paikoilleni. Mitä oikein tapahtui?

//Kepaaakko?

Nimi: Naalitähti

17.03.2018 13:58
Katsahdin Vapaudenlentoa kunnioittaen. Naaras osasi kyllä olla tiukka, jos vain tahtoi. Sama päti myös hänen piikikkyyteensä. Oppilaiden kysyessä kuningataren tärkeintä soturilakia hän oli kertonut oman mielipiteensä
*Alle kuuden kuukauden ikäiset pennut eivät saa poistua leiristä*, toistin osan naaraan sanoista kaikuna omassa päässäni. Käännyin katsomaan Pintapentua tyynesti. Hän oli ainakin innoissansa kuulemaan lisää soturilain kohtia. Voisin pikku hiljaa nopeuttaa tätä keskustelua. Minusta tuntui, että Hunajaviiksen rajapartio oli tekemässä paluuta leiriin. Tahtoisin mahdollisimman nopeasti kumppanini raportin partiosta.
"Seuraava soturilain kohta käskee ruokkimaan klaanivanhimmat ja pennut ennen klaanin sotureita ja oppilaita. Oppilaat eivät saa syödä ennen erilleen annettua lupaa ennen klaanivanhiten ruokkimista. Lisäksi riista tapetaan vain syötäväksi. Sen hengestä on kiitettävä Tähtiklaania", kerroin pennuille. Oikeastaan kävin tuossa juuri lävitse kaksi eri soturilain kohtaan. Minusta tuntui, että jotkut kissat olivat laiskoja viimeisimmän noudattamisen suhteen. On sitä ennenkin nähty oppilaiden syövän heti aamusta.
"Kerron teille seuraavat kohdat hiukan nopeammin, jos teitä ei haittaa", maukaisin pennuille. Tosin en jäänyt kuuntelemaan pitkäksi aikaa pentujen vastausta, sillä minulla oli muutakin tekemistä juuri nyt.
"Pennun on oltava vähentään kuusi kuukautta vanha tulaksensa oppilaaksi. Soturiksi päästyään kissa ei voio tulla varapäälliköksi ennen kuin on kouluttanut vähintään yhden oppilaan itse", kerroin pennuille. Tämä kohta saattoi olla heistä mielenkiintoisempi kuin aiemmat. Kukapa klaanilainen ei haaveilisi varapäällikön paikasta? Olin juuri aikeissa kertoa pennuille lisää varapäällikön ja päällikön asemaan liittyvistä soturilaista, mutta siinä samassa kuulinkin tuttuja ääniä takaatani leiristä.
"Naalitähti!" Tulihenkäys juoksi luokseni. Käännyin katsomaan poikaani yllättyneenä. Pintapentu ja Kiekurapentu yrittivät kuikuilla ylitseni Tulihenkäyksen suuntaan.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin tyynesti, mutta päähäni tuli myös toinen kysymys. "Kuinka tiesit etsiä minua täältä? En tiedostetusti kuitenkaan ole melkein koskaan pentutarhalla."
"Hiirikorva näki sinun kävelevän tänne sen jälkeen, kun olit puhunut jotakin Lovikorvalle", poikani selitti nopeasti. Sitten hän pudisteli päätänsä.
"Routakukka on kuollut", hän kuiskasi hiljaa. Häntäni valahti alas. Nyökkäsin nopeasti Tulihenkäykselle.
"Valitettavasti minun täytyy mennä. Ehkä poikani voi jäädä kertomaan lisää soturilaista. Olette varmasti kuitenkin innokkaita kuulemaan lisää varapäällikköä ja päällikköä koskevista soturilaista", maukaisin kohdistaen viirulla olevan katseeni poikaani. Tulihenkäys avasi suunsa väittääkseen vastaan.
"Minä vastaan asiasta tästä eteenpäin. Kiitos partiossa olemisesta. Missä Hunajaviiksi on? Tahtoisin kuulla hänen arvionsa tilanteesta", kysyin ylväästi pojaltani aivan kuin puhuisin kenelle tahansa soturille klaanissani.
"Sinun ei tarvitse kysyä häneltä", Tulihenkäys tuhahti hiljaa. "Kuka tahansa huomaa, että hänet on murhattu! Anna minun auttaa."
"Hyvä soturi tietää, missä omat rajat kulkee. Ja kerron tässä samalla yhden kohdan soturilaista: Päällikön sana on laki. Ja nyt minä pyydän sinua opettamaan näille pennuille loput soturilaista", maukaisin terävästi ja poistuin pesältä. Tulihenkäys osasi välillä olla hankala, sillä hän tahtoi todistaa olevansa paljon kokeneempi soturi kuin olikaan. Ravasin leirin poikki muiden kissojen välistä Routakukan ruumiin äärelle. Hunajaviiksi seisoi naaraan vierellä. Katsoin surumielisesti soturia.
"Olen pahoillani", Hunajaviiksi maukui. Nyökkäsin hitaasti.
"Otan sinut Herhiläisraidan sekä Liskoloikan mukaani tutkimaan tätä tapausta. Voit kertoa matkalla mitä havaitsit", maukaisin siirtäessäni katseeni kuolleesta Routakukasta kohti Hunajaviikseä. "Me selvitämme vielä ketkä tekivät tämän."

// Hunaja?

Nimi: Pintapentu

17.03.2018 11:24
Katsoin Naalitähteä kiinnostuneena.
”Tottakai jaksamme kuunnella! Emmehän me muuten odottelisi, että jatkat, maukaisin meripihkakatseeni kääntäessä kohti päällikköä.
”Mikä on mielestäsi soturilain tärkein kohta?” Utelin Naalitähdeltä. Käänsin anelevan katseeni kohti Vapaudenlentoa, jonka halusin myös vastaavan.
”Se, että pennut eivät saa tulla oppilaiksi tai harjoitella oppilaiden asioita, saati sitten poistua leiristä ennen kuuden kuun ikää.” Vanha kuningatar naukaisi topakasti, antaen Naalitähden sanoa oman vastauksensa.
”Emme me olleet edes kauan ulkona”, sihahdin hiljaa veljelleni, joka istui vieressäni heilutellen häntäänsä. Tuo nyökkäsi.
”Tahdon, että Naalitähti kertoo lisää!” Hihkaisin Kiekurapennun korvaan. Pentuetoverini vain tuhahti. Tuo ei pitänyt siitä, että olin innostunut. Olinhan minä yleensä viileä, enkä välittänyt, mutta tämän halusin kuulla. *Ehkä Naalitähti kertoo jotain kiinnostavaakin.* Pohdin itsekseni.

// Naali? Kiekura? sori tönkköhh

Nimi: Kultaliekki

17.03.2018 09:50
"Niin", naukaisin mietteliään, kääntäen sitten katseeni hymyillen Leutotaipaleen kauniisiin silmiin. "En ole ajatellutkaan asiaa."
Seurasimme ravaten verkkaisesti Herhiläisraitaa ja Hallasydäntä. Yritin pidätellä haukotusta. Olisin halunnut vielä nukkua, mutta kun olin kuullut Leutotaipaleen lähtevän soturien pesästä, olin seurannut häntä. Ihan vain ollakseni naaraan kanssa. Hän oli paras ystäväni.
Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla lämmittäen hiukan turkkiani. Pakkanen oli kireä, mutta nummilla ei onneksi tuullut ylettömän paljon. Hiirenkorvan aika oli selvästi alkamassa.
Jatkoimme matkaamme Jokiklaanin rajalle vielä jonkin aikaa, kunnes kuulimme veden kohinan edestämme.
"Älkää menkö liian lähelle reunaa", Hallasydän muistutti astellessamme lähemmäs rajaa. Nyökyttelin ymmärtäväisenä, mutta kun muiden katseet välttivät, astuin aivan joen reunalle. Vesi kohisi allani monen ketunmitan päässä. Jos täältä putoaisi, kuolisi, ellei sitten olisi jokiklaanilainen.
"Kultaliekki! Pois sieltä!" Herhiläisraita huusi ja kun nojauduin hiukan joen ylle. Astahdin hajamielisesti taaksepäin, juosten sitten kolmen muun soturin luo.
"Kuuntelitko ollenkaan, mitä sanoin? Joen luona on oltava varovainen", Hallasydän naukui tiukasti, mutta heilautin vain rennosti häntääni.
"Ei minulle käynyt mitään", naukaisin ja astelin Leutotaipaleen vierelle. "Mutta selvä, kuuntelen sinua ensi kerralla."

//Leuto? Sori kauheen tönkkö xd

Nimi: Naalitähti

16.03.2018 18:31
Huomasin sivusilmällä kuinka Lovijuova lähti Piiskutassun kanssa harjoituksiin. Suljin hetkeksi silmäni. Tajusin nyt vasta valinneeni pentujen vahtimista varten ainoan luottosoturini, jolla oli oppilas. Huokasin. Joskus unohdin aivan pieniä yksityiskohtia, joilla voi kuitenkin olla isommat seuraukset kuin arvelin. Käännyin katsomaan takaisin Pintapennun ja Kiekurapennun suuntaan. Kaksikko ihme kyllä istui juuri nyt paikoillansa, odottaen kuumeisesti seuraavia sanojani. Käännyin katsomaan Vapaudenlennon puoleen.
"Muistatko sinä soturilain ensimmäisen kohdan?" kysyin kuningatarelta. En tietenkään tahtonut näyttää siltä, että en itse olisi sitä muistanut. Tahdoin silti antaa Vapaudenlennolle oman hetken loistaa.
"Totta kai. Soturilaki elää keskuudessamme vaikka kissat ympäriltämme muuttuisivat", Tuuliklaanin kuningatar vastasi lempeästi. "Puolusta klaaniasi, tarpeen tullen jopa henkesi uhalla."
Pennut katsoivat vuoroin minua ja Vapaudenlentoa silmät suurina. Tuo kyseinen lause oli joskus yllättänyt minutkin pentuna. Ehkä jopa myös toisen kerran oppilaana, jos muistin oikein.
"Ei ole olemassa yhtäkään hetkeä jolloin en harkitsisi oman henkeni menettämistä klaanini tähden. Metsässä ei ole mitään omaa klaania tärkeämpää", maukaisin matalalla, mutta ylpeällä äänensävylläni. Käänsin katseeni nopeasti kuitenkin Vapaudenlentoon. Naaras tiesi tutuuden sanojeni välissä. Olin itse rakastunut toisen klaanin kissaan, vieläpä parantajaoppilaaseen ollessani nuori soturi. Pintapentu ja Kiekurapentu eivät sitä kuitenkaan tietäneet. Saattoi myös olla parempi, että he eivät koskaan sitä saisikaan tietää. Oli heidän kannalta parempi vain opettaa soturilaki kertomatta poikkeuksista ja virheistä, joita sen suhteen on monta kertaa tehty.
"Ystävät muista klaaneista sallitaan kyllä. Uskollisuutesi kohdalla klaanin on kuitenkin mentävä edelle. Koskaan ei tiedä, jos joutuisi toisen klaanin kissan kanssa tappelemaan. Silloin vastassa voi olla sinun ystäväsi eikä hänkään epäile omaa uskollisuutta klaaniansa kohtaan", maukaisin varoittavasti pennuille. Heidän olisi tärkeää tietää missä meni rajat eri klaanien välisten ystäväien kanssa. Purin nopeasti hammasta yhteen. Minua hiukan nolostutti ajatella, että olin rikkonut ensimmäistä soturilakia jo niin nuorena. Tosin kumppanit toisista klaaneista eivät olleet poikkeuksia nykyään. Sitä paitsi Hunajaviiksi asui nyt luonani Tuuliklaanissa. Naaras oli löytänyt kohtalonsa täältä. Olimme molemmat onnellisia emmekä enempää pyytäneetkään yhteiseen elämäämme.
"Mutta ei hätää, usein pystytte valikoida oman vastustajanne. Harvoin joudutte ystäväänne vastaan", Vapaudenlento lisäsi väliin lämpimästi, mutta hiukan kireästi. Hän ei kai tahtonut järkyttää pentuja niin paljoa kuin minun sanani todellisuudessa oli tehnyt. Kohautin lapojani. Meinasin avata suuni ja kehottaa kuningatarta valitsemaan sanansa viisaasti, sillä Tuuliklaanissa ei ollut tilaa pennuille, jotka tulevaisuudessa säälisivät vastustajaansa vain koska tunsivat hänet. Mutta Vapaudenlennon ilme kertoi, että pentujen ja hänen itsensä kannalta minun kannattaisi pysyä vaiti.
"Toinen kohta soturilaista on varsinkin helppo ymmärtää", maukaisin todella painokkaasti. Jos jokin kohta soturilaista pitäisi takoa pentujen päähän, se olisi tämä kohta. "Älä koskaan saalista tai tunkeile toisen klaanin alueella."
"Ei ole mitään sen loukkaavampaa toista klaania kohtaan kuin rajan ylittäminen. Tuuliklaanin puollta rajan ylittänyt kissa vastaa myös teoistansa minulle ja kohtaa rangaistuksensa", maukaisin pienesti sihaisten. Rajan ylittäminen toi minulle mieleeni hyvinkin elävästi Liitotähden ruumiin keskellä Tuuliklaanin leiriä. Nimenomaa vahingossa rajan ylittänyt Tuuliklaanin kissa oli ajanut rajapartion tilanteeseen, jossa kaikki oli eskaloitunut. Lopulta tuloksena oli kuollut Tuuliklaanin päällikö. Katsahdin pentuja silmiin. En voisi kertoa tästä heille, mutta Vapaudenlennolle pystyisin. Käännyin katsomaan kuningatarta, mutta hän pystyi aavistamaan katseestani mitä olisin sanonut ääneen, jos olisin voinut. Vapaudenlento nyökkäsi.
*Se ei ollut sinun syysi*, muodostui lause naaraan huulille. Käänsin tympääntyneenä katseeni pois Vapaudenlennosta. En syyttänyt tästä itseäni vaan Liitotähteä. Naaras tiesi että hän uhmasi viimeistä henkeänsä. Nostin katseeni kohti yllä olevaa taivasta. Aurinko oli laskemaisillaan. En tiennyt kuinka pitkän aikaa pystyisin vielä pitämään kaksikon mielenkiinnon.
"Vieläkö jaksatte kuunnella vai palaanko jokin toinen päivä?" kysyin pennuilta.

// Pinta? Kiekura?

Nimi: Tulihenkäys

16.03.2018 12:12
Totta kai minulla oli oma näkemykseni asiasta enkä olisi malttanut pitää suutani kiinni. Purin kuitenkin kieltäni, jotta pysysisin vaiti. En tahtonut olla taas se kissa, joka uhmaisi partiota johtavan kissan käskyjä. Varsinkin nyt kun partiota johti emoni Hunajaviiksi, päällikön kumppani. Ja samalla siis isäni. Kylmät väreet puistattelivat minua. En tahtoisi Hunajaviiksen raportoivan isälleni uudestaan kuinka en totellut hänen käskyjänsä.
"Tulihenkäys", Maahännän hento tokaisu lavallani herätti minut ajatuksistani. Käännyin katsomaan naarasta hämmentyneenä. "Emosi pyysi apuasi Routakukan kantamisessa."
Räpäytin silmiäni. Oliko Hunajaviiksi todella sanonut niin? Olinko uppoutunut ajatuksiini niin paljon että en kuullut hänen pyyntöänsä? Pudistelin päätäni.
"Niin tietenkin", maukaisin hajamielisesti hampaideni välistä. Astelin hyvin hitaasti Routakukan ruhon vierelle. Katsoin epäilen kuollutta tuuliklaanilaista. Kuulin Maahännän askeleet vierelläni.
"Hän oli hyvä soturi", naaras maukaisi. Hymähdin. Noin meistä kaikista sanottiin aina siinä vaiheessa, kun oli meidän aikamme poistua. Tapauksestamme ei tehnyt mikään sen erikoisempaa. Käännyin katsomaan murhaavasti rajan ylitse kohti Jokiklaanin rajaa. Olinko ainoa, joka todella havaitsi jalanjäljet ja veriläntit myös heidän puolellansa. Murahdin halveksuen. Kuinka he saattoivat alentua moiseen tekoon? Yhtäkkiä kuulin kuinka Maahäntä älähti kummallisesti. Käännyin katsomaan naarasta huolissani. Hän kyyhötti raajat jämäkästi maassa kiinni, katse maassa.
"Oletko kunnossa?" kysyin aidosti huolissani. Tunteeni vaihtuivat yhtäkkiä vihamielisestä säihkähtäneeksi. Jos naaraalle kävisi jotakin, en tietäisi mitä tekisi. Otin yhden askeleen lähemmäs Maahäntää.
"Olen kunnossa", naaras puhahti. "Auta emoasi. Minä menen jo edeltä."
"Minusta sinun tulisi käydä Ruusupiikin luona, jos jotakin oikeasti tapahtui?" Hunajaviiksi maukaisi varoen, jäätä koettaen oman mielipiteensä. Käännyin katsomaan emoani mietteliäänä. Olisin tahtonut olla hänelle vihainen, mutta en pystynyt. Olin jostakin syystä erittäin suojelunhaluinen Maahäntää kohtaan.
"Teen sen, jos vain saamme nyt vietyä Routakukan leiriin. En pidä ilmapiiristä, joka täällä on", Maahäntä maukui hiljaa, melkein kuiskaten. Luonnollisesti olisin väittänyt vastaan ja jättänyt Hunajaviiksen yksin Routakukan kanssa, mutta en tahtonut asettua Maahäntää vastaan.
"Hyvä on", puhahdin ja astelin Routakukan vierelle. Nostin naaraan selkäni päälle. Samoin teki myös Hunajaviiksi. Olimme aivan kylki kyljessä. Emoni läheisyys tuntui oudolta. Se muistutti minua pentuajoistani.
*Mutta en ole enää pentu*, muistutin itseäni. "Mennään."

// Hunaja?

Nimi: Kiekurapentu

15.03.2018 18:23
Pää painuksissa lähdin astelemaan kohti pentutarhaa, kylmä maa tuntui inhottavalta käpälieni alla ja askeleeni olivat raskaita. Pintapentu kulki vierelläni, eikä hänkään näyttänyt ollenkaan iloiselta.
"Pintapentu mitä luulet, kuinka vihainen Vapaudenlento on meille?" Kysyin hiljaa ja varovasti sisareltani, en vaivautumut kääntämään katsettani tuohon, vaan pidin sen tiiviisti lämpimänoransseissa käpälissäni.
"En minä tiedä, ainakin todella vihainen", sisareni naukaisi melko hiljaa, hän korosti sanaa 'todella' enkä kyllä ihmettele, sillä vanha naaras olisi varmasti pettynyt meihin. Pysähdyimme ennen pentutarhan sisäänkäyntiä ja vilkaisimme toisiamme hakeaksemme uskallusta ja varmuutta kohdata Vapaudenlento. En vielä koskaan elämäni aikana ollut tuntenut oloani näin pelokkaaksi, sillä vaikka olinkin saanut vanhan kuningattaren muutaman kerran suuttumaan, en koskaan ollut mitään kovin pahaa tehnyt. Astelin Pintapennun edellä sisään pentutarhaan ja ensimmäisenä näin Vapaudenlennon joka asteli rivakkaan tahtiin edestakaisin.
"Missä ne vintiöt ovat? Eikö heidän olisi pitänyt tulla jo?" Valkea kuningatar mutisi hiljaa itsekseen huolestuneeseen sävyyn. Selvitin kurkkuani melko äänekkäästi herättääkseni Vapaudenlennon huomion. Vanha naaras käänsi tuiman katseensa minuun ja sisareeni, otin varovaisen askeleen sisemmälle ja kokeilin hännälläni, että Pintapentu varmasti oli takanani.
"Missä sitä on oltu?" Vapaudenlento kysyi tiukasti, irrottamatta katsettaan minusta ja pentuetoveristani. Karsoin sijaisemoani yrittäen peittää jännittyneisyyteni, jotenkuten onnistuin saamaan kasvoilleni uhmakkaan ilmeen ja silmiini itsevarman pilkkeen.
"Me olimme leirin ulkopuolella", naukaisin melko tyynesti, äänessäni oli tietynlaista uhmakkuutta, sillä halusin osoittaa olevani valmis panemaan vastaan.
"Te olitte leirin ulkopuolella?" Naaras kysyi tyrmistyneenä.
"Kyllä, olimme me", Pintapentu naukaisi tavoitellen samanlaista itsevarmaa ja uhmakasta sävyä kuin minäkin, kieltämättä sisareni onnistuikin melko hyvin.
"Te rikoitte soturilakia, tietääkö Naalitähti teidän seikkailustanne?" Vapaudenlento naukaisi napakasti ja hännänheilautuksella käski meidät lähemmäs. Nyökkäsin vastaukseksi ja yhtäaikaa Pintapennun kanssa otin muutaman askelen lähemmäs sijaisemoamme.
"Tästä eteenpäin ette poistu pentutarhasta ilman minua, ettekä etenkään tuota enää ollenkaan päänvaivaa Naalitähdelle, onko selvä?" Valkea naaras naukaisi napakkaan ja melko varoittavaan sävyyn kasvot muutaman kynnenmitan päässä minun kasvoistani. Vapaudenlento otti muutaman askelen kauemmas meistä ja istuutui makuualuselleen, pitäen katseensa tiukasti minussa ja Pintapennussa. Yhtäkkiä kuulin takaani ääniä, käännyin nopeasti ja näin pentutarhan suulla Naalitähden ylvään olemuksen. Istuuduin ja pidin vihreän katseeni tiukasti päällikössä.
"Et suinkaan tullut väärään paikkaan", kuulin Vapaudenlennon naukaisevan vastauksen päällikön kysymykseen.

//Naali? Pinta?

Nimi: Naalitähti

15.03.2018 16:06
Katsoin todella visusti kahden pennun perään kävellessäni kojti leiriä. Pintapennun ja Kiekurapennun temppuilut eivät olleet mikään leikin asia. Jos he olisivat olleet oppilaita olisin huutanut heille vielä enemmän. Varsinkin näinä aikoina, kun olin määrännyt kaikki pysymään leirissä ellen antaisi erillistä lupaa. Pudistelin päätäni hetken aikaa.
*Mihin tämänkin klaanin kohtalo on luisumassa...*, ajattelin. Tuuliklaani oli kokenut menetyksiä enkä tahtonut saada niitä lisää. Klaani oletti saavansa toivoa Kiekurapennun ja Pintapennun synnyttyä, mutta toisinaan se aiheutti muille kissoille harmaita karvoja. Toki mieleeni valahti eräs toinen uhmakas kollioppilas, joka yritti yksin häätää Varjoklaanin oppilasta Tuuliklaanin reviiriltä joutumatta raivon sokaisemana johdatelluksi rajan ylittämiseen. Se oppilas olin minä.
Leiri oli aivan hännänmitan päässä. Loin viimeisen tuiman katseeni Pintapentuun, joka kääntyi nopeasti katsomaan minua. Leiriin päästyämme annoin lihakseni rentoutua. Vihdoinkin olin saanut kaksikon leiriin. Koko matkan aikana olin ollut valmis pyydystämään kaksikon uudestaan.
"Menkää pentutarhalle, tulen aivan pian", maukaisin pennuille tarhan läheisyydessä. Minun tulisi nimittäin tehdä eräs varotoimi aivan vain muistuttaakseeni pentuja omasta asemastani. Lähdin hölkkäämään kevein askelin Lovijuovaa kohden. Tuuliklaanin soturi huomasi minut sivusilmällä ja keskeytti keskustelunsa Hiirikorvan kanssa.
"Jokin vialla?" Lovijuova kysyi tuttuun matalaan tapaansa. Pudistelin päätäni.
"Ei oikeastaan. Tarvitsen sivut vain vahtimaan pentutarhalla olevia pentuja. Pintapentua senä Kiekurapentua. Tahdon, että otat heidät silmätikuiksesi. Sinun ei tarvitse olla pesällä, mutta vilkuile aina välillä kaksikon suuntaan. Heillä on paha tapa koetella klaanin sääntöjä", kerroin tilanteen tyynesti Lovijuovalle. Hiirikorva näytti kiinnostuneelta väräyttäessään viiksiään.
"Miksi minä? En ole kuitenkaan pentuystävällisin kissa", Lovijuova huomautti.
Nyökkäsin vastatessani: "Ja siksi olet hommaan parhain mahdollinen valinta."
Muistin lupaukseni kahdelle pennulle, joten nopein hyvästein suuntasin takaisin pentutarhalle.
"Täälläkö minun piti käydä kertaamassa soturilaki vai tulinko väärään paikkaan?" kysyin pesän suulla.

// Kiekura? Pinta?

Nimi: Hunajaviiksi

14.03.2018 17:43
Katsoin kauhuissani Routakukan ruumista. Tai kehoa, enhän vielä tiennyt, oliko hän kuollut ollenkaan. Mutta mielellä oli tapana aavistaa pahinta, ja kun kumarruin painamaan pääni naaraan kylkeä vasten, karmiva aavistukseni osoittautui oikeaksi. Astuin hiukan taaksepäin sydän laukaten, mutta yritin pysyä tyynenä, olinhan partion johdossa. Minun olisi hoidettava tämä asia. Nostin kostuvat silmäni Tulihenkäykseen, mutta päätin pysyä vahvana.
"Hän ei hengitä. Enkä tunne pulssia", naukaisin, vaikka tuuliklaanilaisen lasittunert silmät olivat kertoneet totuuden jo kaukaa. "Hän on kuollut. Routakukka on kuollut. Ja joku on tappanut hänet."
Sen huomasi tietenkin tyhmempikin, sillä soturin kaulassa oli syviä haavoja. Verta oli valunut lumelle, värjäten routaisen maan punertavaksi. Astuin taaksepäin ja suljin silmäni, hengähtäen syvään. Kuka tämän oli tehnyt?
"Tulihenkäys, auta minua kantamaan hänet leiriin", naukaisin ohuella äänellä. Se oli tehtävä ensimmäiseksi, vasta sitten saatettiin miettiä, kuka oli vienyt Routakukan hengen. Tartuin kiinni soturinaaraan niskasta, edelleen järkyttyneenä löydöstämme.

//Tuli?

Nimi: Tulihenkäys

13.03.2018 15:42
Käännyin katsomaan emoani vihreät silmäni suuriksi avattuina. Kuinka hän pystyikään kysymään tuota ääneen? Pystyin tuntea kuinka korviani kuumotti kääntyessäni katsoman kohti Maahäntää, joka jatkoi innoissansa menemistään minun ja Hunajaviiksen edellä.
"Entäpä Leutotaival ja Kultaliekki? Hekin ovat hyvin läheisiä", yritin vaihtaa keskustelua pois siitä suunnasta, johon se olikaan juuri nyt kulkeutimassa. En tahtoisi keskustella siitä kuinka minun ja Maahännän tulisi perustaa perhe ja muuta vastaavaa. Ne ajatukset eivät ole koskaan vielä edes käyneet mielessänikään.
"Mutta nyt on kyse teistä ja teidän tulrvaisuudestanne", emoni Hunajaviiksi selvästi härnäsi minua. Ryhdyin ajattelemaan hetkeksi minun ja Maahännän mahdollista tulevaisuutta, mutta se oli todella hankalaa. Pidin siitä tilanteesta, jonka juuri nyt olin jakanut Maahännän kanssa. En tahtonut kiirehtiä. Käännyin katsomaan emoani suoraan silmiin, mutta kissan rääkäisy keskeytti aikeeni. Tunnistin äänen ja kissan jolle se kuului. Lähdin nelistämään todella nopeaa vauhtia äänen suuntaan. Mikä ikinä olikaan saanut Maahännän tuohon tilaan, sai katua tekoansa. Paikalle päästyäni huomasin kyseessä olevan kuitenkin aivan muu tapaus. Maassa makasi silmät lasittuneina Tuuliklaanin soturi Routakukka.
"Mitä tapahtui?" kysyin terävänä ja käännyin katsomaan Maahännän puoleen. Naaras ei saanut sanoja suustaan hetkeen.
"Minä... minä vain löysin hänet tuollaisena", nuori soturi sopersi. Kumarruin ruumiin ylle, mutta Hunajaviiksi nappasi minua hännänpäästä. Käännyin katsomaan emoani tuimasti.
"On ehkä parempi että minä entisenä parantajana sekä tämän partion johdossa ollessani analysoin tilanteen. En tahdo että kumpikaan teistä järkyttyy löydöksistä.
"Toinen ehti jo", heitin hiukan happamasti, mutta peräännyin tuiman katseen alla. "No, kerro toki kun löydät jotakin."

// Hunaja?

Nimi: Pintapentu

13.03.2018 15:39
Kuullessani Naalitähden sanat laskin pääni ja tuijottelin tassujani.
”Anteeksi Naalitähti, emme tee näin toiste.” Huoahdin ja nostin meripihkakatseeni suoraan päällikön silmiin.
”Mutta haluan silti tulla mahdollisimman hyväksi soturiksi.” Naukaisin paljastaen äänestäni kunnioituksen kollia kohtaan.
”Olet varmasti matkannut pitkän matkan, jotta sinusta tuli päällikkö... Haluaisin kuulla sen. Voisitko kertoa sen meille vaikka pesälläsi?” Yritin manipuloida päällikköä tuon antaakseen rangaistuksen odottaa.
”Hyvä on”, tuo myöntyi lopulta ja vei meidät vaivihkaa leiriin. Kaipa päällikkö ei tahtonut kenenkään tietävän vielä rikkeestämme.
”Ja voisitko peräti tarinaa ennen opettaa meille soturilain?” Kysyin istuessani päällikön pesän seinustan viereen. Kiekurapentu oli pysynyt hiljaa, mutta nyt avasi suunsa tokaisten:
”Ehkä meidän pitäisi oppia se paremmin.” Naalitähti hymähti hieman, mutta kääntyi puoleemme tyynesti.
”Hyvä on.” Päällikkö naukaisi ja istuutui pedilleen kierrättäen häntänsä tassujensa eteen.
”Ensimmäisenä teidän olisi hyvä muistaa, että alle kuusikuinen pentu ei saa poistua leiristä, eikä harjoitella oppilaan tavoin millään tasolla.” Naalitähti aloitti.

// Naali? Kiekura? sori hittasin semi paljon nallukal (kivs lempinimi, eiks :D) ja Pinta esittää olevansa kypsä xd

Nimi: Naalitähti

13.03.2018 14:55
Välillä minusta vain totta puhuen tuntui, että Tuuliklaanin pennut eivät tahtoneet millään tapaa tottelemaan klaanin sääntöjä. Aina löytyi niitä, jotka tahtoivat todistaa olevansa jo valmiita tutkimaan leirin rajojen takaa sijaitsevia nummia. Nytkin Kiekurapennulle ja Pintapennulle syntyi tämä hyvä idea karkuun juoksemisesta. Jos kyseessä olisi ollut omia pentujani olisin karjunut heidän perään. Nyt kuitenkin epäilin toimieni toimivan paremmin kuin sanojen. Niimpä lähdin pentujen perään. Kiekurapennun saavuttamiseksi ei vaadittu suuria. Nappasin pentua nopeasti niskasta, jotta sain hänet kiinni. Nostin pennun ylös lumihangesta. Kiekurapennulla ei ollut enää mitään jalansijaa. Tunsin kuinka pentu pyristeli karkuun. Vastusta Kiekurapennun potkuista ei tosin ollut.
"Sinuna pysyisin paikoillasi", komensin silti pentua. En tahtonut jättää mitään sattuman varaan. Jatkoin juoksuani kohti Pintapentua. Pentu oli uponnut hiukan enemmän hankeen kuin oli suunnitellut eikä päässyt enää ylös. Laskin Kikurapennun maahan ja loin häneen varoittavan katseen karkaamisen varalle.
"Tiedätte kai, että päällikkönä minulla on oikeus pidentää teidän mahollisuuttanne tulla oppilaiksi tai vaikka myös soturiksi, jos siltä tuntuu. Tahdotteko todella olla pentutarhalla vielä silloinkin, kun teistä pitäisi tulla klaanille lupaavia soturioppilaita?" kysyin kylmästi ja tuimasti pennuilta. Tarkoituksenani ei ollut olla ilkeä, mutta en keksinyt muuta tapaa saada pennut kuuntelemaan minua. Heilautin häntääni muutaman kerran hitaasti puolelta toiselle.
"Lisäksi kettuja on edelleen liikkeessä. Teistä ei ole niille mitään vastusta, jos ne löytävät teidät. Olisitte pelkkää ketunruokaa", varoitun uhkaavalla äänensävylläni. "Joten annan teille vielä yhden mahdollisuuden miettiä tekojanne. Väärä valinta johtaa seuraamuksiin, jotka ovat teidän kannalta erittäin ikävät."

// Pinta? Kiekura?

Nimi: Leutotaival

12.03.2018 18:17
Ensimmäiset valonsäteet tunkeutuivat pesään. Nousin silmiäni kirkkaassa valossa räpytellen seisomaan ja vilkaisin vaivihkaa viereisellä pedillä nukkuvaan Kultaliekkiin, joka oli käpertynyt tiukaksi keräksi.
Nuoren kollin nimitysmenoista oli kulunut jo pari päivää. Olimme käyneet edellispäivänä saalistamassa Kultaliekin kanssa Nelipuiden lähellä ja saaneet kiinni melko pulskan puoleisen kaniinin, jonka sitten olimme kiikuttaneet Ruusupiikille ja Villatassulle.
Tänään minun oli tarkoitus lähteä Herhiläisraidan ja Hallasydämen kanssa partioimaan Jokiklaanin rajalle, joka sinänsä huolestutti minua, sillä rajan lähettyvillä sijaitsi rotko, jonne pudottuaan ei voinut selviytyä hengissä.
Katsellessani ympärilleni pesään, en nähnyt kumpaakaan soturia missään, joka sai minut havahtumaan nykyhetkeen. Siistin pörröturkkini mahdollisimman nopesti ja kiiruhdin sitten pesän suuta kohti varoen tallomasta kenenkään hännän tai käpälän päälle.
Ehdittyäni aukiolle näin Herhiläisraidan ja Hallasydämen istuskelemassa leirin sisäänkäynnin vierustalla. Onnekseni kaksikko oli odottanut minua, eikä ollut lähtenyt painelemaan omin päin nummille.
"Huomenta", sanoin hiljaa ujosti hymyillen.
Hallasydän kääntyi katsomaan minua pieni huvittunut pilke silmäkulmassaan. "Miten olet jo tähän aikaan hereillä, unikeko?" tabbykuvioinen naaras naukui.
Herhiläisraita astui hänen vierelleen. "Et viitsisi kiusata tulokkaita, Hallasydän", kolli murahti itsekin lievästi huvittuneen kuuloisena, mutta ei jäänyt jauhamaan asiasta sen enempää, vaan viittasi meitä seuraamaan.
"Hei, odottakaa!" Käännyin katsomaan taakseni kummastuneena, ja hämmästyksekseni näin Kultaliekin kirivän meitä kiinni hurjaa vauhtia. Kollin turkki oli edelleen sekainen nopeista siistimisyrityksistä huolimatta.
"Mitä nyt?" Herhiläisraita kysyi kulmiaan kohottaen.
"Minä tulen mukaan", ystäväni ilmoitti ja vilkaisi minua sivusilmällä.
"No, hyvä on", vanhempi kolli myöntyi ja lähti sitten jatkamaan matkaa.
Hidastin niin, että pääsin Kultaliekin rinnalle. Katsahdin häneen voimatta pidätellä kasvoilleni puhkeavaa hymyä. Soturi oli kerta kaikkiaan huvittava ilmestys näin aamuvarhain noustessaan.
"Sinäkin siis heräsit?" kehräsin.
"Niin, ajattelin, ettei pieni kävelyretki tekisi pahitteeksi", hän sanoi ja hymyili. "Minne te muuten olette menossa?" kolli kysyi.
"Jokiklaanin rajalle", vastasin. "Sinne, missä on se pelottava rotko."
"Ahaa", Kultaliekki tuumasi ja tokaisi sitten: "Siellä sitten pitääkin muistaa olla varovainen."
"Niin", huoahdin ja käänsin katseeni muutaman hännänmitan verran edellämme kulkevaan Herhiläisraitaan ja Hallasydämeen. Silloin mieleeni juolahti uusi ajatus: "Muuten, eikö olekin melkomoinen sattuma, että sinun isäsi on klaanin päällikkö ja minun isäni sen varapäällikkö?" Katseeni liukui jälleen Kultaliekin meripihkasilmiin, jotka olivat nyt kääntyneet katsomaan minuun päin.

//Kulta?

Nimi: Yrttitassu

11.03.2018 11:27
Pyryviima järjesteli aamulla partioita, ja lähti itse johtamaan yhtä niistä. Hän valitsi myös minut, oppilaansa, mukaansa. Olin joutunut vaihtamaan mestaria kesken kaiken, kun edellinen mestarini, Routakukka, oli kuollut.
Pyryviima otti mukaamme myöskin Herhiläisraidan ja Liskoloikan. Meidän oli määrä käydä katsomassa Jokiklaanin raja, ja suunnata sitten metsästämään. Minä jättäydyin partion hännille ja annoin sotureiden mennä edeltä. Herhiläisraita ja Liskoloikka juttelivat vilkkaasti jostakin samalla, kun pujottelivat lumesta törröttävien kanervamättäiden lomitse eteenpäin. Minua väsytti, sillä oli vielä aika aikainen aamu, mutta yritin pysyä sotureiden tahdissa. Pyryviiman tuuhea, kellanpunainen häntä laskeutui nummea alas edelläni, ja seurasin sitä haukotellen nopeasti. Liskoloikka kamppasi tahallaan Herhiläisraidan, ja tämä pyöri rinnettä alaspäin.
"Hei, oletteko te oppilaita vai sotureita?" Pyryviima tuhahti, mutta hänenkin suupielessään vilahti pieni hymy.
Herhiläisraita nousi ylös oranssi turkki lumessa ja mulkaisi Liskoloikkaa kulmiensa alta, kuin kostoa vannoen. Hän ravisti lumet turkiltaan ja seurasi Pyryviimaa, kun lähestyimme Jokiklaanin rajaa. Hipsin hiukan kauemmas kolleista jättämään hajumerkkini korkeaan kanervamättääseen. Jatkoimme rajaa pitkin merkiten sen tarkoin.
"No niin. Nyt voimme metsästää, ja palataan sitten leiriin. Jakaudutaan pareiksi. Minä otan Yrttitassun, te menette kahdestaan", hän sanoi Liskoloikalle ja Herhiläisraidalle.
"Pysytelkää yhdessä, koska niitä kettuja on liikkeellä. Olkaa varuillanne", Pyryviima sanoi heille vielä, ja heilautti sitten häntäänsä minulle.
Suuntasimme kauemmas kahdesta muusta soturista, jotka lähtivät vaimeasti kinastellen toiseen suuntaan. Pujottelimme muutaman paljaan pensaan välistä eteenpäin.
"Mitä haistat?" Pyryviima kysyi minulta.
"Hmm...", kohotin kuonoani korkeammalle.
"Hiiren", sanoin sitten. "Ja laimeaa ketun hajua jostain tuolta päin", lisäsin sitten ja heilautin korviani oikealle.
Pyryviima haistoi myös ilmaa ja hiippaili sitten kohti ketunhajua. Seurasin häntä hiljaa. Hetken kuluttua mestarini pysähtyi ja nuuhkaisi erästä pensasta.
"Haju on vanha, kettu ei ole enää lähettyvillä", hän sanoi.
"Jälkiäkään ei enää näy", hän lisäsi.
"Mene etsimään se hiiri, minäkin koetan löytää jotakin. Mutta älä mene kauas ja ole varovainen", hän sanoi.
Nyökkäsin ja pujahdin takaisin tulosuuntaamme. Haistoin hiiren vahvan, makean hajun jossakin ihan lähellä. Kyyristyin matalaksi turkki lumen pintaa hipoen. Sitten näin hiiren. Se pujahti juuri esiin erään pensaan alta ja lähti vipeltämään toiseen suuntaan nopeasti. Minä hiippailin hiljaa sen perään, muistellen Pyryviiman (ja Routakukan) oppeja siitä, miten piti kulkea eteenpäin hiljaa, mutta nopeasti.
Hiiri pysähtyi erään vanhan, lumenpeittämän kannon luokse ja kapusi sen päälle. Se jäi nakeramaan jotakin, ja minä hiivin lähemmäs tarkistaen tuulen suunnan. Samalla muistin tarkistaa, ettei lähettyvillä ollut ketun hajua. En havainnut mitään, joten hiivin vielä muutaman askeleen lähemmäs, ja loikkasin. Olin kuitenkin liian kaukana, enkä ottanut kantoa huomioon, joten jouduin lisäämään oudon kauhaisun hypyn jälkeen, ja hiiri kerkesi karata. Se pujottautui kannon alle pieneen koloon, enkä minä saanut tassuani mahtumaan siitä sisään. Sähähdin turhautuneena ja kiepahdin ympäri.
"Sinun olisi pitänyt hiipiä vielä hiukan lähemmäs", kuulin Pyryviiman äänen, ja näin hänet joidenkin ketunmittojen päässä.
Nyökkäsin harmistuneena, kun mestarini oli nähnyt epäonnistuneen yritykseni. Hänen jalkojen juuressaan oli jänis.
"Tule, palataan leiriin. Liskoloikka ja Herhiläisraita odottavat jo", hän sanoi sitten.
Loikin hänen peräänsä, ja lähdimme kohti leiriä.

//Joku?

Nimi: Kiekurapentu

11.03.2018 11:21
Kuuntelin kuinka sisareni sopersi jotain epämääräistä mitä en vaivautunut edes kuuntelemaan. Katsoin Naalitähteä melko tyynesti, silmissäni oli kuitenkin uhmakas pilkahdus.
"Vapaudenlento käski meidän mennä ulos leiristä", naukaisin melko tyynestä, olin ylpeä keksimästäni valheesta, eikä valehtelu ollut edes vaikeaa.
"Vapaudenlento on viisas kuningatar eikä hän ikimaailmassa päästäisi - saatika käskisi pentuja ulos leiristä", päällikkö naukaisi yllättävän tyynesti, äänessään kuitenkin tietynlaista napakkuutta. Aavistin jotain pahaa tapahtuvan, valheeni ei ollut mennyt läpi ja nyt oli kyseessä klaanin päällikkö, voisinme saada jonkin rangaistuksen ja sitä minä en haluaisi. Talloin sisareni varpaat takajalallani aikeinani kiinnittää tuon huomio minuun, Pintapentu voihkaisi hivenen ja mulkaisi minua.
"Lähdetään karkuun," kuiskasin hiljaa, sillä en halunnut Naalitähden kuulevan sanojani. Pintapentu pinkaisi juoksuun, lähdin itse sisareni perään, vaikka saavutinkin Pintapentua nopeasti en saanut tuota kiinni, olihan sisareni minua hivenen nopeampi.

//Pinta? Naali?

Nimi: Elandra

10.03.2018 22:30
Hiutaleturkki: 2kp -

Havuviiksi: 27kp! -

Lepakkoliito: 26kp! -

Leutotaival: 31kp! -

Kultaliekki: 7kp -

Tulihenkäys: 48kp! -

Naalitähti: 58kp! - ONNITTELUT TONNIN JOHDOSTA!

Toivokuiske: 10kp -

Pintapentu: 22kp! -

Kiekurapentu: 21kp! -

Yrttitassu: 11kp -

Hunajaviiksi: 3kp -

Nimi: Leutotaival

09.03.2018 12:36
"On tullut aika nimittää uusi soturi." Naalitähti katsoi ylpeän näköisenä poikaansa, joka seisoi Klaanikiven juurella katsellen isäänsä odottavasti. "Minä, Naalitähti, Tuuliklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kultatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania - jopa henkesi uhalla?"
Kultatassu veti syvään henkeä. "Lupaan", hän naukui itsevarmuus äänestään uhkuen. Päällikkö soi pojalleen tyytyväisen hymyn.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Kultaliekkinä. Tähtiklaani kunnioittaa itsevarmuuttasi ja rohkeuttasi ja
hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi", Naalitähti julisti ja loikkasi alas Klaanikiven päältä, jonka jälkeen hän tassutti Kultaliekin luo. Hän kosketti nenällään poikansa päälakea ja nuori soturi kurkottui puolestaan nuolaisemaan isänsä lapaa, kuten perinteisesti soturin nimittäjäisseremoniassa kuului tehdä.
Naalitähden astahtaessa taaksepäin, klaani yhtyi hurraamaan Kultaliekin nimeä. Yritin saada ääneni kuuluviin, sillä vaikka en halunnut juuri pitää itsestäni suurta numeroa klaanitoverieni keskuudessa, tahdoin silti, että ystäväni kuulisi ääneni suosionosoitusten ylitse. Kolli kääntyi katsomaan minuun päin huutojen vaiettua ja lähti tassuttamaan minua kohti.
"Olen odottanut tätä niin pitkään", Kultaliekki maukui hieman hämmentyneen kuuloisen. "Olen odottanut pitkään, että saisin olla kanssasi soturi. Harmi vain, ettet vartioi yötä kanssani."
Kasvoilleni levisi pieni, ilkikurinen hymy, kun kurkotuin puskemaan hellästi tuoretta soturia rintaan päälläni.
"Kuka niin on sanonut?" naurahdin.
"Mitä?" Kultaliekki kurtisti kulmiaan.
"Totta kai minä valvon sinun kanssasi tämän yön! Olemmehan sentään parhaat ystävät", kehräsin hilpeästi, ja kollinkin kasvoille nousi ilahtunut hymy. Hän oli yksi kenties elämäni tärkeimmistä kissoista, enkä voinut antaa hänen valvoa ensimmäistä yötään soturina aivan yksinään, sillä olihan minulla ollut seuranani Tulihenkäys nimittäjäisteni jälkeen, mutta Naalitähti ei ollut nimittänyt tänään ketään muuta Kultaliekin lisäksi.
"Mennäänkö siirtämään vuoteesi soturien pesälle?" ehdotin hymyillen.

//Kulta?

Nimi: Kultatassu/-liekki

08.03.2018 20:59
Katsahdin innoissani Leutotaipaleeseen. Viimein! Tulihenkäys ja Leutotaival oltiin nimitetty jo aikoja sitten, viimein oli minun vuoroni. Astahdin eteen ylpeänä klaanin kissojen katseista, kun he seurasivat seremoniaani. Näin emoni istuvan suurkiven juurella; hän näytti ylpeältä.
"On tullut aika nimittää uusi soturi", Naalitähti naukui. Suuntasin katseeni isääni.
"Minä, Naalitähti, Tuuliklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kultatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania - jopa henkesi uhalla?"
Vedin henkeäni ennen kuin vastasin.
"Lupaan", naukaisin varmasti ja röyhensin rintaani. Valkoinen kolli hymyili.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Kultaliekkinä. Tähtiklaani kunnioittaa itsevarmuuttasi ja rohkeuttasi ja hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi."
Tämän sanottuaan isäni loikkasi alas suurkiveltä ja astahti eteeni. Hän kosketti nenällään päälakeani ja nuolaisin kunnioittavasti päällikön lapaa. Kun Naalitähti astui taaksepäin, klaani puhkesi hurraamaan uutta nimeäni. Käännähdin ympäri nähdäkseni Leutotaipaleen, ja kun huudot viimein vaimenivat, menin ensimmäisenä hänen luokseen.
"Olen odottanut tätä niin pitkään. Olen odottanut pitkään, että saisin olla kanssasi soturi", naukaisin hiukan hämilläni. "Harmi vain, ettet vartioi yötä kanssani."

//Leuto?

Nimi: Pintapentu

08.03.2018 20:42
”Voisimme aurinkohuipun aikaan valehdella hakevamme riistaa ja karata sitten leiristä”, veljeni ehdotti vilkaisten takanaan nukkuvaa Vapaudenlentoa. Nyökkäsin hitaasti.
”Voisimme sanoa myös, että syömme ulkona.” Ehdotin käyttäen järkeäni. Kiekurapennun silmät kirkastuivat. Veljeni nyökkäsi tyytyväisenä.
”Se tulee toimimaan!” Hän kuiskasi hiljaa.

”Menemme syömään!” Hihkaisin Vapaudenlennolle ja lähdin hyppelehtimään kohti pentutarhan sisäänkäyntiä.
”Menkää vain.” Naaras hymähti.
”Syömme ulkona!” Kiekurapentu huudahti ja kipitti perässäni ulos.
”Noniin, ensin mennään esittämään, että käymme hakemassa riistaa kasasta. Sen jälkeen livahdamme leirin ulkopuolelle.” Sepitin hiljaa suunnitelmani.
”Tehdään niin!” Kolli kuiskasi ja lähti hyppelehtimään kohti tuoresaaliskasaa. Seurasin veljeäni katsellen leiriä, varmistaen ettei kukaan voisi saada meitä kiinni.

Hetken kasan vieressä kipittäessämme, muut eivät enää kiinnittäneet meihin huomiota. Annoin hännälläni merkin lähteä leirin sisäänkäynnille mahdollisimman nopeasti. Kiekurapentu pinkaisi matkaan ja viiletimme nopeasti sisäänkäynnille. Livahdimme nopeasti ulos. Asetuin johtoon. Lumiset nummet avautuivat edessämme. Värähdin hieman kylmän viiman tuntuessa turkillani. Tassuni olivat kohmeessa, mutta olihan tämä sen arvoista. Jatkoin matkaa tarpoen lumessa. Kuulin Kiekurapennun tuhahduksen:
”Lunta ja vielä lisää lunta! Eikö se koskaan lopu?” Hymähdin hieman. Pysähdyin kuin seinään, kuullessani takaamme askelia ja kollin ystävällisen, mutta ankaran äänen.
”Pintapentu, Kiekurapentu! Mitä Tähtiklaanin nimeen te teette täällä?” Naalitähti kysyi ärtyneenä. Käännyin kauhistuneena katsomaan päällikköä.
”Me-.. Me tuota...” Sopersin.

// Kiekura? Naali? sori Mys jos sul oli jtn suunnitelmii mitä kirjotat Naalisella, mut joo :D

Nimi: Kiekurapentu

08.03.2018 19:28
Räväytin silmäni auki, nähdessäni Pintapennun olevan jo hereillä, pomppasin pystyyn ja loikin sisareni luo, joka oli vajaan jäniksenloikan päässä minusta.
"Mitä tehtäisiin tänään?" Kuiskasin hiljaa sisareni korvaan, olin varma että tämä keskustelu oli parempi käydä kuiskaten, sillä Vapaudenlento estäisi varmasti kaikista parhaat ideat. Sisareni otsalle muodostui hienoinen ryppy tuon alkaessa miettiä kivaa tekemistä meille. Aloin itsekkin pohtia mukavia ja jännittäviä leikkejä.
"Voisimme mennä leirin ulkopuolelle tutkimaan Tuuliklaanin reviiriä", sisareni maukaisi hetken hiljaisuuden jälkeen, onnekseni Pintapentu oli muistanut pitää äänensä matalana. Kasvoilleni levisi viekas hymy. Pintapennun vilkaistua minua, huomasi naaras ilmeestäni kuinka hyvä idea minun mielestäni oli. Naaras oli selvästi ylpeä itsestään, sillä tuon kasvoille levisi tyytyväinen ja hivenen viekas hymy.
"Voisimme aurinkohuipun aikaan valehdella hakevamme riistaa ja karata sitten leiristä," ehdotin hiljaa, vilkaisin takanani nukkuvaa Vapaudenlentoa.

//Pinta?

Nimi: Pintapentu

08.03.2018 15:56
Murahdin ärtyneenä saapuessamme pentutarhalle.
”Mitäköhän Vapaudenlento sanoo?” Kuiskasin hiljaa Kiekurapennulle.
”En tiedä, mutta tuskin hän on kovin iloinenkaan.” Kolli supatti korvaani. Vapaudenlento kääntyi puoleemme. Naaraan silmät roihusivat.
”Kielsin teitä menemästä ulos!” Kuningatar kivahti.
”Pintapennun lihas olisi voinut revähtää”, Vapaudenlento jatkoi vihaisena.
”Nyt kumpikin teis-”, naaraan lause jäi kesken, keskeyttäessäni hänet.
”Me leikimme vain kanihippaa.” Tuhahdin väliin. Se taisi olla viimeinen pisara kuningattarelle, sillä tuo pakotti meidän heti nukkumaan. Kuu oli alkanut vasta nousta ja aurinko laskea. Pyöräytin silmiäni, mutta ryömin pentuetoverini kanssa vuoteellemme.

Aamun sarastaessa olin hereillä. Istuin valppaana vahdissa. Hiirenkorva olisi pian täällä ja lehtikadon viimeistenkin lumien pitäisi kadota.

// Kiekura?

Nimi: Hunajaviiksi

08.03.2018 15:32
Nyökkäsin kahdelle nuorelle soturille. En voinut olla hymyilemättä, kun huomasin, miten lämpimiltä poikani ja tuoreen naarassoturin välit näyttivät. Olikohan heidän välillään muutakin, kuin ystävyyttä?
"Mennään sitten", naukaisin tomerasti ja suuntasin askeleeni ulos leiristä. Naalitähti oli käskenyt minun viedä partioni nelipuiden ja Jokiklaanin rajan luo. Olin hänestä hiukan huolissani. Kumppanini oli sairastunut ja menettäny yhden hengen mustayskälle ja toisen punayskälle. Toivoin, että nyt kolli olisi todella parantumassa. En kestäisi, jos hän vueläkin menettäisi henkiään.
Kuljimme reippaaseen tahtiin halki Tuuliklaanin nummien. Ilma tuntui tällä hetkellä raikkaalta ja kostealta, taivas oli harmaa ja lumi pehmeää ja märkää. Vilkaisin taakseni. Tulihenkäys kulki takanani ja Maahäntä viimeisenä vähän matkan päässä. Hidastin askeliani niin, että jäin nuoren kollin vierelle kulkemaan.
"No, joko on pentuja tulossa?" kysyin matalalla äänellä kiusoitellen. "Sinä ja Maahäntä näytätte läheisiltä. Oletteko jo kumppaneita? Toivottavasti pian olette, minulla ei nimittäin ole yhtään pennunpentuja."

//Tuli?

Nimi: Tulihenkäys

08.03.2018 15:04
Sydämeni sykki sisälläni seuratessani kuinka isäni nimitti Maatassusta soturin, Maahännän. Heilautin omaanikin häntääni innostuneena naaraan palatessa luokseni ylvään oloisena. Tahtoisin olla ensimmäinen kissa, joka naarasta onnisttelisi. Harmikseni onnitteluni hukkuivat klaanin huudon alle.
"Maahäntä! Maahäntä! Maahäntä!" klaani hurrasi uuden soturin nimeä. Päästin kurkustani huvittuneen kehräyksen. Huutojen laannuttua astelin Maahännän vierelle.
"Maahäntä", maukaisin naaraan kuullen, maistellen hänen uutta nimeänsä. "Kuvaa sinua hyvin."
Maahäntä virnisti minulle takaisin. Siinä samassa huomasin kuinka eräs klaanin kokeneimmista sotureista astelikaan luoksemme. Nykyään kolli tosin vietti kissapäiviä klaanivanhinten pesällä. Hän oli luultavasti ollut juuri pesän ulkopuolella seremonian tapahtuessa. Pantteriviima nyökkäsi minulle nopeat tervehdykset, kunnes kääntyikin Maahännän puoleen.
"Uusi lisä Tuuliklaanin sotureiden riviin on aina paikalla. Tervetuloa soturin elämään, Maahäntä", Pantteriviima maukui. Yllätyin kuinka rennolta ja ystävälliseltä hän kuulostikaan. Kolli kun osasi tunnetusti olla myös koppava ja suorasanainen. Maahäntä ei kuitenkaan tainut huomata tätä asiaa. Naaras näytti suorastaan loistavan. Siirryin hieman kauemmas Maahännästä hymyilen. Annoin naaraalle omaa tilaa onnittelijoidensa joukossa. Ennen kuin huomasinkaan, Maahäntä jo juoksikin vierelleni.
"Hei! En tietääkseni antanut lupaa poistua luotani", naaras kehräsi huvittuneena. Huomasin puskevani tuoretta soturia hellästi. Peräännyin kuitenkin takaisin kunnioittavan välimatkan päähän.
"Sinun täytyisi siirtyä lepäämään. sillä valvot seuraavan yön leiriä", huomautin rennosti häntääni heillauttaen. Huomasin kuinka häntäni osui Maahännän lapaan. Naaras katsoi minua haastavasti, siinä missä minä hymyilin hänelle.
"Taidat olla oikeassa", Maahäntä huokaisi. "Voisitpa sinä olla kanssani vartiovuorossa."
*Usko pois, toivon samaa*, ajattelin huvittuneena pääni sisällä.

Muutamat vimeisimmät päivät menivät silmänräpäytyksessä. Tajusin katsoa ylös taivaalle, sillä kuu oli melkein puolillansa. Pian koittaisi parantajien kokous. Se ei varsinaisesti minua koskettanut, mutta Naalitähti voisi nimittää minut Ruusupiikin ja Villatassun saattajaksi aivan hyvin. Olin valmis hyväksymään tosin huonot mahdollisuuteni. Isäni oli lähiaikoina vältellyt minun laittamista partion johtoon.
"Huomenta!" Maahännän huuto kantautui kaukaa leiristä korviini. Nostin pääni edessäni olevasta säälittävästi hiiren ruhosta. Ryhdyin kaivamaan monttua maahan ja hautasin luut siihen.
"Huomenta", mumisin hajamielisesti. Välini Maahännän kanssa olivat lämmenneet enemmän, mutta silti oli outoa olla naaraan lähellä. Olin voinut olla nyt hänen lähellänsä ilman kyseenalaistamista. Räpäytin silmiäni kääntäessäni katseeni takaisin Maahäntään.
"Sinulla on jotakin mielessäsi eikö vain?" kysyin, sillä Maahäntä ei osannut kasvojensa ilmeillä peitellä jännitystään. Naaraan kasvoille levisi lämmin hymy.
"Isäsi nimesi meidät rajapartioon!" Maahäntä lipsautti innoissansa. Minua huvitti kuinka soturinakin naaras pystyi olla yhtä rento ja vapaa kuin oppilas.
"Kuka johtaa rajapartiota?" kysyin. Siinä samassa huomasinkin kuinka emoni Hunajaviiksi asteli taempaa minun ja Maahännän luokse.
"Oletteko valmiita?" emoni kysyi. Nyökkäsin noustessani ylös maasta.

// Hunaja?

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com