Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Tuuliklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hiutaleturkki

25.03.2017 10:01
"Tervehdys, Hiutaleturkki", säikähdin kumppanini ääntä ja käänsin katseeni tuohon. Ei, ei, ei, ei näin voinut käydä! Vihdoin kun tapasin siskoni ja halusin selvittää asiat, Pyryviima astelee luoksemme ja keskeyttää meidät. Näin kuinka Rapapolte loi murhaavan katseen Pyryviimaan, joka kuitenkin pysyi tyynenä. Tunsin itseni pieneksi pennuksi. Näytti siltä, kuin Rapapolte olisi hyökkäämässä Pyryviiman kimppuun.
"Hei, Pyryviima", sopersin hiljaa. Laskin katseeni maahan. Yritin kaikin mahdollisin keinoin pitää loput kyyneleet sisälläni. Tämä oli hyvin kiusallinen tilanne. Nostin kuitenkin katseeni ylös ja suuntasin sen Pyryviimaan.
"Kauanko olet salakuunnellut meitä?" kysyin. Silmäni kapenivat viiruiksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni en luottanut kumppaniini. En antanut kuitenkaan Pyryviimalle aikaa vastata, vaan jatkoin.
"Minä olen soturi, osaan pitää itsestäni huolen, sinun ei tarvitse kylkeä perässäni ja vahtia minua kuin pentua! Nyt haluan puhuan Rapapoltteen kanssa, tulen leiriin, kun olemme puhuneet, mene sinä edeltä!" nau'uin terävästi. Tuijotin Pyryviimaa, mutta pidin samalla silmällä Rapapoltetta.

//Pyry? Rapa?

Nimi: Pyryviima

25.03.2017 09:48
Tarkkailin niin sanotusta piilostani, kuinka siskokset puhuivat keskenään. Vai oli Rapapolte erakko. Hiutaleturkki itki, eikä kumpikaan ollut huomannut hajuani - ainakaan Hiutaleturkki.
*Sinun pitäisi olla leirissä, kultaseni, eikä haahuilla täällä sukulaisiasi tapaamassa..*, ajattelin.
Ymmärsin kyllä kumppaniani; Hän oli muuttanut Tuuliklaaniin omasta synnyinklaanistaan, jättänyt perheensä ja kaiken Kuolonklaaniin. Ja nyt kun hän tapasi siskonsa, saatoin vain kuvitella, millainen tunnekuohu hänen sisällään kävi. Kuitenkaan en tiennyt, mitä tuo punaruskeaturkkinen naaras - Rapapolte - saattaisi tehdä, vaikka Hiutaleturkki hänen siskonsa olikin. Nousin käpälilleni ja tassutin kaksikon luo.
"Tervehdys, Hiutaleturkki", naukaisin ja nyökkäsin naaraalle.

//Hiutale? Rapa?

Nimi: Huurretassu

25.03.2017 09:35
Näin Kynsitassun tulevan sisään leiriin ja raahaavan samaan aikaan muhkeaa kania. En oikein tuntenut kollia mutta hän vaikutti mukavalta. Tassuttelin Kynsitassun luo ja ajattelin auttaa.
”Voinko auttaa?” kysyin Kynsitassulta.
”Kyllä kiitos ota vaikka toiselta puolelta kiinni niin voimme vetää yhdessä”, Kynsitassu vastasi. Niin kävelimme yhdessä kania vetäen tuoresaaliskasalle.
”Minulla ei oikein ole nälkä haluaisitko jakaa kanin kanssani?” Kynsitassu kysyi ystävällisesti.
”Kyllä kiitos”, vastasin. Niin ryhdyimme syömään yhdessä kania.
” Mm herkullista”, mumisin kani suussani.
” Kiitos”, Kynsitassu naurahti. Söin kanin loppuun mutta näin että Kynsitassu oli vielä vaiheissa. Odotin että Kynsitassu saisi kanin loppuun. Hetken päästä hän olikin jo tehnyt sen.
”Tuletko kanssani metsästämään?” Kynsitassu kysyi.
”Mielelläni”, vastasin. Kävelimme ulos leiristä yhdessä Kynsitassun kanssa. Huomasin kanin juoksevan nummilla. Juoksin sen perään ja sain sen kiinni. Juoksimme yhdessä nummilla ympäriinsä. Kani oli jäänyt niille sijoilleen. Käänsin katseeni Kynsitassuun joka puolestaan teki saman. Hän hymyili minulle. Katsoin taas takaisin eteeni.
”Voisimme hakea kanisi ja palata leiriin”, Kynsitassu ehdotti.
”Käy”, huikkasin. Kävimme hakemassa kanin ja palasimme leiriin. Palasin oppilaiden pesään ja käperryin sammaliin. Nostin katseeni kun huomasin Kynsitassun kävelevän sisään. Lopulta nukahdin.

Nimi: Hiutaleturkki

25.03.2017 08:29
Katsoin Rapapoltetta itkuisilla silmilläni.
"Anna anteeksi minulle", kuiskasin. Ja jälleen uusi kyynel vieri poskeani alas.
"Kaipasin sinua, en tiedä miten Kuolonklaanissa menee. Mitä Raepisaralle kuuluu, entä Sumuturkille ja Kohmesydämelle?" kysyin. Rapapolte vain katsoin minua. Olin jo valmis luovuttamaan, mutta sitten tuo avasi suunsa.
"En minäkään tiedä miten siellä menee", tuo naukaisi. Silmäni laajenivat.
"Miten niin et?" henkäisin. Tarkkailin naarasta.
"No koska olen nyt erakko", tuo päästi suustaan. Rapapoltteen sanat jäivät kaikumaan mieleeni.
"Oletko onnellinen, onko sinulla kumppani? Entä pentuja? Onko sinulla ystäviä siellä?" Kysymykset pulppusivat suustani. Olin niin tohkeissani, etten edes haistanut Pyryviiman hajua, joka oli leijunut jo kauan ympärillämme.

//Rapa? Pyry?

Nimi: Näätätassu

24.03.2017 19:20
Kun Tuisketurkki tallusti nolona pois, minä jäin seisomaan paikalleni.
*Tuisketurkki pitää minusta!* hoin mielessäni onnellisena, kunnes tajusin, että kolli oli jo kauempana. Äkkiä loikin tuon kiinni ja huudahdin:
"Tuisketurkki, odota!"
Kolli pysähtyi ja vilkaisi minua odottavaisesti.
"Tuisketurkki minä.." nau'uin ja vaihdoin painoa jalalta toiselle.
"Minäkin pidän sinusta", kuiskasin varovaisesti, mutta tiesin kollin kuulleen sanani.
"Sinulla on kauniit silmät", jatkoin vielä ja painoin katseeni maahan. Tuisketurkki oikeasti taisi pitää minusta, jos hän sanoi noin! Kasvojani kuumotti hiukan ja tunsin käpälissäni kihelmöintiä. Nummilla oli tuulista, mutta aurinko oli kuivattanut mutaisen maan.
"En tiedä, mitä ajattelet kaikesta tästä", naukaisin ja jäin odottamaan Tuisketurkin vastausta. Vanhempi kolli veti syvään henkeä, ennen kuin nosti katseensa ja avasi suunsa.

//Tuisketurkki? :DD sori tönkkö

Nimi: Toivotassu

24.03.2017 15:25
"Mennään takaisin leiriin, käydään vain hakemassa se jänis sieltä", maukaisin Pilvitassulle. Naarassoturioppilas nousi ylös ja koitti astua toisella etutassullaan. Tuo sihahti pienesti varatessaan sille painoa.
"Ei mitään pahempaa.. se taisi vain venähtää", naaras totesi ja tassutteli varoen eteenpäin. Nyökkäsin nopeasti.
"Ei siis tarvitse mennä parantajalle? Onko olosi ihan hyvä?" kyselin oppilastoveriltani joka varoi laittamasta koko painoaan tassulle.
"Ei tarvitse, oloni on ihan hyvä", Pilvitassu hymähti hiljaa ja jatkoi tassuttelemista. Minä hiljensin hieman vauhtiani että pysyisin samassa tahdissa ja vauhdissa kuin soturioppilas rinnallani. Ei ollut helppoa kävellä noin, varmaankaan. Saavuimme lähelle paikkaa jonne hautasimme jäniksen.
"Minä kaivan pysy sinä siinä", naukaisin ja loikkasin paikalle jonne olimme jäniksen haudanneet. Pian sain jäniksen kaivettua ja otin sen suuhuni. Se suussa lähdin tallustelemaan kohti leiriä Pilvitassun seurassa. Huomasin matkanvarrella linnun. Se nokki maata. Jännitin lihakseni ja loikkasin sen kohdalle. Lintu oli nopeampi ja pyrähti lentoon. Ähkäisin ja polkaisin takajalallani maata.
"Hiirenpapanat!" sihahdin.
"Parempi onni ensi kerralla", Pilvitassu naukaisi. Jostanin kummansyystä meitä kumpaakin alkoi naurattamaan ihan hervottomasti. Olin kompuroinut omiin jalkoihiini, Pilvitassulla oli venähtänyt etutassu ja nyt minulta pääsi lintu karkuun. Lopetimme naurumme. Otin jäniksen suuhini ja jatkoimme matkaa leiriin. Huomasin jo leirin sisäänkäynnin. Leiriin päästyämme kävin viemässä jäniksen tuoresaaliskasaan. Astelin naaraskissan luokse istumaan.
"Pakko sanoa että hauskaa oli", hihkaisin valkealle kissalle joka nuoli etutassuansa. Huulillani oli huvittunut hymy.

//Pilvi?

Nimi: Naaliturkki

24.03.2017 13:12
"Miten itse satuit paikalle?" Hunajaciiksi kysyi minulta. Olin hetki sitten itse kysynyt mitä naaras teki täällä. Syy saattoi olla osittain sama kuin minulla. Minusta tuntui siltä, että molemmat vain tahtoivat nähdä toisensa.
"Olin partiossa ja huomasin sinut", maukaisin nopeasti. Heilautin huolettomasti korviani. Pieni tuulen vire väräytti viiksiäni, mutta pidin silti meripihkaisen katseeni Hunajaviiksessä. Naaras asteli lähemmäs minua ja korketti korvaani kuonollansa.
"Et tiedä kuinka paljon merkitset minulle", Varjoklaanin parantaja maukaisi.
"Totta, en tiedäkkään", maukaisin hiljaa. Peräännyin hieman kauemmas Hunajaviiksestä. Aina kun näin naaraan, ajattelin kaiken olevan hyvin. Nyt kuitenkin tuo oli päässyt Varjoklaanin parantajaksi.
"Mutta minä tiedän kuinka paljon parantajana oleminen merkitsee sinulle. Etkö sinä ole halunnut olla parantaja vaikka kuinka kauan? Et voi antaa minun tulla unelmiesi väliin", maukaisin suoraan Hunajaviikselle. En tahtonut valehdella tuolle. Se ei olisi oikein naarasta kohtaan.
"Parantajalla ei ole elämässään tilaaa kumppanille, tiedät sen itsekin. Rikot sääntöjä olemalla kanssani", maukaisin apeana.
"Rikot niitä jo tavatessani minua. Meidän täytyy miettiä, mitä teemme jatkossa. Jos jäät kiinni, menetät paikkasi parantajana. Sinun täytyy todella varmistaa ettei kukaan tiedä. Kouluta oppilaasi, ole uskollinen klaanillesi ja elä unelmasi keskellä."

// Hunaja? Tönkkööö

Nimi: Lepakkotassu

23.03.2017 20:41
"Tässä." Harmaaraidallinen kolli ojensi käpälieni eteen jäniksen. Hän käänsi tummansiniset silmänsä minua kohti ja niistä heijastui auringonvalo, joka välkehti taivaalla puiden välistä.
"Kiitos", naukaisin kollille, Ukkosraidalle, joka oli mestarini. "Mutta en kyllä jaksa syödä tätä jänistä kokonaan!"
"Minä autan", Ukkosraita naurahti hilpeästi ja asettui vierelleni syömään jänistä. Ahmimme jänistä hetken, kunnes siitä oli enää vain pala jäljelle. Tarjosin viimeisen palan jäniksestä Ukkosraidalle.
"Kiitos", mestarini vastasi. "Voisimme pian sitten lähteä uudelleen saalistamaan."
Ukkosraita ahmi viimeisen palan jäniksestä ja nuolaisi viiksiään. Tein itsekin saman, että saisin viimeisetkin jäniksen rippeet viiksistäni. Nuolaisin sen jälkeen käpälääni ja pyyhkäisin sillä kasvojani. Nousin takaisin jaloilleni ja venyttelin hetken.
"Maukas ateria", totesin Ukkosraidalle, joka oli myöskin noussut jaloilleen.
"Niin oli", hän vastasi nyökäten ja hymyili minulle. En voinut olla vastaamatta hymyyn.

Nimi: Pyryviima

23.03.2017 20:00
//UNTA//

Juoksin nummilla täyttä vauhtia, kohti aurinkoa. Se paistoi kirkkaana ja säkenöivänä taivaalla, kutsuen minua luokseen. Juoksin ja juoksin, hakkasin kynsilläni maata päästäkseni lujempaa eteenpäin. Tuuli ujelsi korvissa, painoi karvat kiinni kylkiin. Pilvet purjehtivat taivaalla, nummen heinä tuntui karheana polkuanturoissani, kun pinoin eteenpäin - kunnes auringon lämmin, sieluun tunkeutuva valo nielaisi minut.

//HEREILLÄ//

Räpäytin silmäni auki. Huomasin, ettei soturien pesässä ollut ketään, se oli aivan tyhjä. Minä ainoastaan olin siellä, omalla sammalvuoteellani. Vilkaisin ulos paikaltani. Aurinko oli korkealla, itse asiassa se oli saavuttanut lakipisteensä ja oli nyt matkalla takaisin kohti taivaanrantaa. Nousin käpälilleni ja ravistin unet turkistani. Sitten menin ulos. Tarkastaessani tuoresaaliskasan tilan, päätin mennä ulos. Jos saalista ei kuitenkaan tulisi, saatoinhan minä aina olla pienellä kävelylenkillä.

Jolkottelin kaikessa rauhassa pitkin nummia, kunnes sieraimiini tulvahti tuttu tuoksu; Hiutaleturkki! Mitä hän täällä teki? En minä tosin häntä ollut leirissäkään nähnyt, mutta... Kulkiessani varovasti eteenpäin, sain lopulta näköpiiriini kaksi kissaa; Hiutaleturkki ja.. joku toinen naaraskissa, joka näytti epämääräisen tutulta.
*Rapatassu..?*
Kyllä. Hän se oli. Hiutaleturkin sisko, joka oli minun oppilasaikanani ollut Tuuliklaanin leirissä. Tosin, hänellä oli varmasti jo aivan oma nimi, eikä oppilasnimi.

//Hiutale?

Nimi: Naaliturkki

23.03.2017 17:19
Katsoin Herhiläisraitaaa hetken ajan harkiten. Pantteriviima näytti olevan partion johdossa, sillä lähti johtamaan joukkoa.
"Lähdetään. Kierretään ensin Jokiklaanin raja", soturi maukaisi ja heilautti häbtäänsä. Nyökkäsin varmana ja lähdin nelistämään muiden kissojen jäljesså. Kaikki suuntasivat yhdessä Jokiklaanin ja Tuuliklaanin rajalla kulkevalla joelle. Joki ei ollut enää jäässä. Se sortuisi todella helposti painon alla. Jättäydyin hieman muista jälkeen ja koetin tassullani jäätä. Se ei heti sortunut, joten astuin toisellakin tassullani jään päälle. Se kesti vielä, mutta en uskaltanut astella enää pidemmälle. Muu partio jatkoi jo matkaansa, joten lähdin juoksemaan heidän peräänsä.
"Mihin jäit?" Herhiläisraita kysyi nopeasti.
"Loska vain hidasti matkaani", mutisin hiljaa. Herhiläisraita vai kohautti lapojaan. Kuulin jo edessäni kohisevan outouksen. Se oli pysynyt yllättävän sulana koko talven. Jatkoimme matkaamme kohti nelipuuta. Emme kuitenkaan astelleet Kuolonklaanin reviirille asti. Huomasin jonkin kellertävän liikahtelevan tunnelissa kauempana. Meni hetki, että ymmärsin kuka hän oli.
*Hunajaviiksi!* ajattelin onnessani. Käännyin nopeasti muuta partiota kohti.
"Onko jokin vialla?" Herhiläisraita kysyi. Pudistelin päätäni.
"Ei. Kaikki hyvin. Haistoin vain vesimyyrän. Menkää vain edeltä leiriin, yritän napata sen", maukaisin nopeasti vältellen kiusallista keskustelua.
"Jos niin vaadit", Puumaviima maukui väliin ja heilautti häntäänsä.
"Jatketaan matkaa."
Katsoin vaitonaisena, kuinka kissat katosivat nummien taa. Oma katseeni kuitenkin siirtyi Hunajaviikseen.
*Mitä hän täällä tekee?* ajattelin kummissani ja hölkkäsin tuon luokse.
"Hei taas! Ollaanko sitä jälleen yrttivarkaissa?" maukaisin huvittuneena.

// Hunaja?

Nimi: Lepakkotassu

22.03.2017 21:56
"Sinun on kierähdettävä näin ja sitten huitaistava käpälälläsi." Ukkosraita kierähti kyljelleen ja tuli salamannopeasti takaisin jaloilleen. Hän huitasi käpälällään ilmaa.
"Nyt ymmärän", nau'uin viimein. Olimme harjoittelemassa taistelua ja Ukkosraita oli parhaillaan näyttämässä uutta, hieman haastavaa taisteluliikettä. Minun oli ensin kierähdettävä ja noustava nopeasti takaisin jaloilleni. Sitten minun oli huitaistava käpälälläni ilmaa. Yritin parhaani mukaan kierähtää ketterästi, mutta tömähdin aina vain kivuliaasti selälleni.
"Äh, en opi tätä ikinä", mutisin turhautuneena.
"Sinun on vain harjoitelta enemmän. Kyllä sinä sen varmasti opit pian", Ukkosraita maukui.
Jatkoimme harjoittelua vielä jonkin aikaa, kunnes olin oppinut kierähdyksen jo jotenkin. Yritin nyt harjoitella koko liikettä. Huokaisin syvään ja yritin keskittyä mahdollisimman hyvin. Aloitin liikkeen kierähtämällä ketterästi sivulle. Se onnistui mielestäni ihan hyvin. Nousin takaisin jaloilleni ja sen jälkeen huitaisin käpälälläni ilmaa.
"Näinkö?" kysyin.
"Hyvä!" Ukkosraita huudahti. "Juuri noin."
Hymyilin iloissani ja jatkoimme vielä hetken harjoittelua.

Nimi: Routakukka

22.03.2017 20:01
Seurasin Naaliturkkia leirin suuaukolle. Herhiläisraita ja Haukkamyrsky odottivat sen vieressä.
"Lähdetään. Kierrämme ensin Jokiklaanin rajan", Haukkamyrsky, joka oli partion johtaja, maukui. Nyökkäsin samalla, kun pujahdimme leirin suuaukosta ulos. Pieni tuulenvire pörrötti mukavasti turkkiani, kun jolkotimme kohti Jokiklaanin rajaa, putousta. Naaliturkki jolkotti jäljessäni ehkä hiukan ajatuksissaan. Haistelin innoissani ilmaa. Ilma alkoi jo tuoksua hiirenkorvalta. Tulisipa se jo pian! Lumi oli alkanut jo kovaa vauhtia sulaa ja jossain paikoissa saattoi olla loskaa, joka kasteli tassut litimäriksi. Pian erotin joen, joka laskeutuisi kohta putoukseksi. Huomasin, että taivas oli muuttunut pilviseksi ja pietä tihkua alkoi satamaan. Se ei nyt haitannut, sillä pieni tihku virkistäisi minua. Käänsin katseeni takanani jolkottavaan Naaliturkkiin.

//Naali? Sori tönkkö tarina, mut mun aivot ei toimi xdd

Nimi: Pilvitassu

22.03.2017 17:22
"Tuolla!" Toivotassu hihkaisi huomatessaan eräällä aukealla heinien ympäröimällä alueella puuhaamassa jotakin.
"Pidä hiljempaa ääntä, että se ei säikähdä", mau'uin naaraalle huvittuneesti ja lähdin sitten hiipimään hennoin askelin kohti jänistä. Lähestyminen oli vaikeaa, koska ympärillä ei ollut heiniä tai muuta aluskasvillisuutta, joka piilottaisi minua edes vähän, mutta nyt jouduin lähestyä sitä hyvin varovasti, että se ei huomaisi minua. Lähestyin jänistä takaapäin, jotta minulla olisi edes jotain mahdollisuutta päästä tarpeeksi lähelle. Vilkaisin pikaisesti Toivotassua, joka oli näköjään hiipinyt koko matkan vähän jäljessä minusta. Pian astuin vahingossa tassullani oksan päälle, joka katkesi rasahtaen samalla hyvin äänekkässti.
*Voi ei, nyt se kuuli*, mietin katsoessani jänistä, joka vilkaisee taakseen ja huomatessan minut ja Toivotassun tämä lähtee hiekkapöllyten karkuun. Ponkaisen myös nopeasti eteenpäin ja lähden takaa-ajoon. Alkaessani saavuttaa otusta, tunnen yhtäkkiä, kuinka tassuni osuu johonkin asiaan maassa, joka nytkäisee nopeasti jalkaani. Sen seuraamuksena lennän päin heinikkoa. Vasenta etutassuani, joka osui johonkin juttuun vihloo hieman. Kuulen, kuinka jäniksen askeleet loittonevat ja pian katoavat kokonaan. Toivotassu kurkistaa varovasti heinien seasta.
"Sattuiko?" hän kysyy hieman huolestuneena minun maatessa vieläkin maassa.
"Etutassuun koskee vähän, mutta ei paljoa", selitin vilkaisten etutassuani. Se näytti olevan aivan ehjänä vielä.
"Oletko varma?", Toivotassu varmisteli vielä katsoen epäuskoisena minun sinisiä silmiäni.
"Olen, ei hätää. Mihin minä kompatuin?" utelin oppilaalta, sillä en kerennyt siinä rytäkässä katsomaan, että mikä kumma se asia oli.
"Se oli juurakko, joka oli kaivautunut esiin maan alta", Toivotassu selitti tullen auttamaan minua ylös, vaikka olenkin ihan kunnossa.

//Toivo? Ja Pilvelle ei käynyt siis mitään pahaa. Se vaan venähti tosi pienesti ja siihen sattuu vaan vähän aikaa, eikä se tarvii mitää parantajaa.

Nimi: Lepakkotassu

21.03.2017 22:17
//Unta
Silmäni avautuivat hiljalleen. Räpyttelin niitä hetken, jotta saisin unihiekat pois silmistäni. Nousin jalloilleni ja kummastuin kovasti huomatessani seisovani keskellä metsää. Autiota, tyhjää metsää. Pälyilin ympärilleni ihmetellen ja kuiskasin hiljaisesti:
"Missä minä olen? Onko täällä ketään?
Hiljaisuus oli kuitenkin täyttänyt metsän ja tunsin voimakkaan tuulen niskassani. Tuuli sai nurmikon allani aaltoilemaan ja haistoin tuulessa häivähdyksen tuoreesta riistasta. Samantien terävöitin aistejani ja hetken kuluttua silmiini osuikin vain hiirenmitan päässä minusta oleva jänis, kuin se olisi siihen juuri jostain tupsahtanut. Vaikka hiivin sitä lähemmäs melko avoimessa maastossa puiden ympäröimällä aukiolla, se ei huomannut minua. Ravistelin päätäni saadakseni ajatukseni pois muusta turhasta.
*Keskity, Lepakkotassu!* huudahdin tomerasti itselleni mielessäni. Vaikka tuntuikin hölmöltä vaania jänistä, jonka olisi jo pitänyt huomata minut, jatkoin sitä silti. Olin pian aivan nuoren jäniksen takana ja valmistauduin hyppyyn. Keinutin takapäätäni hitaasti puolelta toiselle ja astuin vielä yhden askeleen eteenpäin. Käpäläni tuskin edes hipoivat maata.
Ponkaisin valtaisaan loikkaan ja laskeuduin kevyesti jäniksen niskaan. Nopeasti puraisin jänistä niskanahasta ja tunsin kuinka se valahti hervottomaksi allani. Olin juuri hihkaisemassa ilosta, kun maa allani katosi. Vajosin pimeään, päättymättömäön kuiluun.

Avsin silmäni salannopeasti. Oliko tämä vielä unta? Ei, ei ollut. Olin oppilaiden pesässä, onneksi.
Lämpimät makuualuset allani saivat minut kehräämään. Olisin halunnut nukkua vielä hetken, mutta aavistin, että Ukkosraidan antama tauko olisi jo päättymässä. Nousin jaloilleni ja ravistelin turkkiini tarttuneet makuualuset pois. Sen jälkeen nuolaisin käpälääni ja hieroin sillä kasvojani. Nuolasin vielä muutkin sekaisin menneet karvani sileiksi ja astelin ulos oppilaiden pesästä.
"Tulit juuri sopivasti", Ukkosraidan ääni kantautui samantien korviini. Käänsin pääni äänen suuntaan. Ukkosraita tassutti luokseni.
"Voisimme lähteä harjoittelemaan vähän taistelua", Ukkosraita maukui. "Lähdemme ihan pian."
"Selvä", nyökkäsin ymmärrykseksi.

//Joku?

Nimi: Toivotassu

21.03.2017 16:55
"Mikä me napataan, tässä on niin monta vaihtoehtoa?" Pilvitassu kysyi minulta. Nuuhkin mietteliäänä ilmaa. Kaikista tuoreempana haistoin jäniksen hajun ja sitten tuli vasta laimea linnun haju.
"Ehdottaisin että koittaisimme saalistaa jäniksen. Sen haju on kaikista tuorein tai sitten voimme koittaa lintua, mutta sen haju on paljon laimeampi", nau'uin mietteliäänä katsoen naaraan kirkkaansinisiin silmiin samalla kun odotin tuon vastausta. Huokaisin hiljaa ja katsoin valkeaa kissaa.
"No koitetaan saada se jänis kiinni", oppilastoverini hymähti ja lähti jäniksen hajuvanan suuntaan. Lähdin soturioppilaan perään nuuhkien samalla maata. Pidin korvani höröllään mahdollisten äänien varalta. Kyllä sen kuulisi jos jänis olisi vaikka jossain piilossa lumen keskellä.
"Haju on entistäkin tuoreempi täällä", kuiskasin edelläni menevälle valkealle naarassoturioppilaalle hiljaa.
"Tiedän", tuo vastasi nopeasti ja keskittäytyi pitämään askeleensa kevyinä ja niin ettei niistä kuuluisi ääntä. Minä tein samallalailla. Joustin paljon ettei kuulisi ylimääräisiä ääniä. Se ei helpottaisi saalistusta yhtään. Tuuli humisi korvissani ja se kutitti. Jouduin heiluttelemaan korviani.
"Tuolla!" hihkaisin hyvin hyvin hiljaisellä äänellä nähdessäni jäniksen nakertamassa jotakin aukealla nummella.

//Pilvi?

Nimi: Naaliturkki

21.03.2017 15:59
Siirsin katseeni hitaasti routakukasta edessäni olevaan hiireen. Siinä oli vielä syötävää. Näykin joitakin palasia hiirestä miettiessäni Hunajaviikseä. Varjoklaanin parantajaoppilas kummitteli mielessäni. Näin hänet jopa joskus yöllä unissani. Miksi en vain voi päästää irti naaraasta?
*Hän on kuitenkin tyysti toisen klaanin kissa!* ajattelin tuskistuneena. Eivät aivoni kestäisi tätä miettimistä. Mieleeni palasivat myös omat epätoivoiset sanani.
*Ota minut mukaasi.*
Unpotin hampaani hiiren rippeisiin ja ourin siitä puolet. Olinko oikeasti sanonut jotakin niin typerää? Enkä koskaan oppisi? Olen tuuliklaanin soturi, kotini on täällä, nummien ja jänisten luona. Katsoin mieyiskellen hiirtä ja puraisin siitä viimeisen palasin. Pian muistin Routakukan olevan yhä läsnä. Nostin katseeni naarassoturiin. Varapäällikkömme Multakynsi kuitenkin tassutteli paikalle. Käänsin katseeni uteliaana entiseen mestariini.
"Lähtisitteko rajapartioon Herhiläisraidat ja Pantteriviiman kanssa?" varapäällikkö kysyi. Pääosin tuon katse pysyi Routakukassa, mutta en välittänyt. Routakukka näytti olevansa hyvillään ehdotuksesta, joten nousin seisomaan ja venyttelin selkääni.
"Tuletko sinä?" Routakukka kysyi minulta. Huiskautin vain pienesti häntääni.
"En kai minä voi muutakaan", maukaisin tylymmin kuin oli tarkoitus. En vain tahtonut, että kukaan luulisi minun koko ajan ramppaavan rajalla siinä toivossa, että näkisin Hunajaviiksen. Tai edes merkin naaraan olleen paikalla.
"Hyvä", Multakynsi maukaisi välittämättä kylmästä asenteestani.
"He odottavat teitä leirin suuaukolla."
Kävelin varapäällikön ohi kohti Herhiläisraitaa ja Pantteriviimaa. Katsoin nopeasti lapani ylitse ja varmistin seurasiko Routakukka minua.

// Routa?

Nimi: Hiutaleturkki

21.03.2017 15:45
//JATKOO RAVALLE!\\

Katsoin eteeni, järkyttyneenä, hämmentyneenä ja iloisena. Siskoni, hän seisoi edessäni. Siskoni jota olin kaivannut.
"Ra-, Rapapolte", kuiskasin hyvin hiljaa, mutta luulisin hänen silti kuulleen sen. Mietin mitä sanoisin. Siskoni, jota olin kaivannut, hän seisoi nyt edessäni, juuri silloin kuin vähiten sitä odotan. Kyyneleet pyrkivät silmiini ja katumus pisti sydämeeni. Olin menettänyt hänet itsekkyyteni takia.
"Minä kaipasin sinua", kuiskasin hiljaa. Ensimmäinen kyynel vieri poskelleni. Astuin lähemmäs siskoani ja katsoin tuon silmiin.
"Anna anteeksi.." pidin tauon. Tunsin kuinka useampi kyynel vieri poskillani. "Että jätin teidät. Anna anteeksi itsekkyyteni", kuiskasin hiljaa ja käänsin pääni pois. Halusin selvittää välini rakkaan siskoni kanssa, kun hänet näin. Valmistauduin ottamaan Rapapoltteen haukut ja syytökset vastaan.

//Rapa?

Nimi: Tuisketurkki

20.03.2017 19:25
Kävely Näätätassun seurassa kului aluksi hiljalleen, kunnes aloimme hieman keskustelemaan. Mielestäni Näätätassu vaikutti hivenen ujolta, mutta piirre naaraassa oli yllättävän viehättävä. Jos sitä pystyi niin kuvailemaan.
"Oliko sinulla.. Jotakin asiaa, vai halusitko muuten vain jutella?" Näätätassu kysyi lopulta. Pysähdyin ja jäin tuijottamaan maata. Kasvojani poltteli ja toivoin todella, että Näätätassu ei olisi huomannut reaktiotani.
"Minä..." aloitin empien. Näätätassu tapitti minua tiiviisti vihreillä silmillään, joista paistoi uteliaisuus.
"Ehkä minä halusin vain jutella tai ehkä minulla oli asiaa... En enää edes tiedä", naurahdin nolona katse maassa. Mitä minä halusin sanoa? Miksi minä aina toimin asiaa ensin ajattelematta? Nielaisin ääneti. Voisinko sanoa näin Näätätassulle.
"Tuisketurkki?" Näätätassu naukui nimeni hiljaa.
"Olet viehättävä", mutisin. Sipaisin soturioppilan lapaa hännälläni ja käännyin ympäri. Lähdin tarpomaan eteenpäin. Pakeninko minä? En tiedä. Tuntui uskomattomalta, että minä todella olin sanonut Näätätassulle: olet viehättävä.
*Äh... Mitä päässäni oikein liikkuu?* mutisin itsekseni.
Tuntui pahalta, että olin jättänyt Näätätassun. Olin vain kävellyt pois. Miksi? Pysähdyin ja jäin seisomaan paikalleni. Toinen puoli minusta kehoitti palamaan leiriin, kun taas toinen palaamaan Näätäassun luokse.
*Olen typerys*, ajattelin.

//Näätä? Jes vihdoin pääsin nolaamaan Tuiskeen eiku- :D

Nimi: Untuva

20.03.2017 19:07
Toivotassu: 6kp

Lepakkotassu: 8kp

Pilvitassu: 6kp

Simpukkatassu: 5kp

Routakukka: 2kp

Näätätassu: 3kp

Nimi: Näätätassu

20.03.2017 16:31
Tuisketurkki istahti aukiolle.
"En joutunut odottamaan kauaa. Tulin juuri itsekin harjoituksista", vastasin nyökäten. Vilkaisin ujosti kollin kiiltäviä, vihreitä silmiä.
"Menemmekö siis?" hän naukui ja viittasi ulos leiristä.
"Mennään vaan", naukaisin ja tassutin ulos kollin edellä. Alkumatkasta kävelimme hiljaisuuden vallitessa.
"Mitä sinulle kuuluu?" Tuisketurkki naukaisi lopulta.
"Ihan hyvää", vastasin ja sain saman vastauksen kollilta. Nummilla haisi tuttu ja turvallinen ruohon haju nyt, kun suurin osa lumesta oli sulanut. Arvelin joen jo sulaneen, sillä ilmassa oli tuore tuoksu. Taivas oli pilvinen, mutta joskus aurinko aina pilkahti niiden raoista.
"Noh..", mutisin ja Tuisketurkki vilkaisi minua.
"Niin?"
"Oliko sinulla.. Jotakin asiaa, vai halusitko muuten vain jutella?" naukaisin jännittyneenä vilkaisten kollia.

//Tuiske? :D

Nimi: Routakukka

19.03.2017 18:10
Söin nopeasti kanini loppuun ja odotin, että Naaliturkki olisi saanut syötyä. Kolli näytti ehkä hiukan poissaolevalta, mutta en välittänyt. Hänellä saattoi olla väsy, kun oli käynyt juuri saalistamassa. Katselin pentutarhan edustalla istuvia Hiutaleturkkia ja Vapaudenlentoa. Muistelin, kuinka edellisessä elämässäni hoidin Lupiinihäntää, Pyrysilmää, Varputassua ja Ruusupiikkeä. Olin ylpeä edellisen elämän pennuistani. Käänsin katseeni takaisin Naaliturkkiin, joka söi viimeiset hiiren riippeet. Samassa näin sivusilmällä Multakynnen, joka oli tulossa meitä kohti. Käänsin katseeni rusehtavan oranssiin kolliin.
"Menisittekö te Herhiläisraidan ja Pantteriviiman kanssa rajapartioon?" varapäällikkö kysyi. Vilkaisin Naaliturkkia. Minulle ainakin kävisi, en ollut tänään tehnyt oikeastaan mitään järkevää, olin vain virunut leirissä.
"Tuletko sinä?" kysyin Naaliturkilta.

//Naali? c:

Nimi: Simpukkatassu

19.03.2017 09:52
"Simpukkatassu voitko auttaa minua järjestelemään kissanmintut?" kuului Ruusupiikin pyyntö.
"Tottakai voin", vastasin. Kävelin valkean mestarini luokse ja aloin järjestelemään kissanminttuja.
*Näitä tarvitaan, jos joku sairastuu viheryskään*, ajattelin.
"Kamomilla taitaa olla vähissä samoin persilja", totesin.
"Niinpä taitaakin. Pitäisiköhän meidän käydä hakemassa lisää?" mestarini ehdotti.
"Varmaankin. Lähdetäänkö?" kysyin.
"Mennään vain", Ruusupiikki vastasi. Lähdimme kävelemään pois leiristä. Nyökkäsin ohimennen Liitotähdelle ja Multakynnelle. Ajatella, että olin aikanaa auttanut Liitotähteä silloista Liitohäntää synnyttämisessä. Se ilo hänen kasvoillansa oli todella hieno. Nyt hänen pentunsa olivat jo isoja. Saavuimme Nelipuiden lähelle. Huomasin, että persiljaa ja kamomillaa kasvoi erään tammen juurella.
"Täällä", sanoin. Ruusupiikki tuli luokseni ja sanoi:
"Hyvin löydetty." Aloimme keräämään yrttejä.
*Kannattaa ottaa paljon, jotta ei tarvitse heti kerätä lisää*, mietin.
"Eiköhän tästä riitä ainakin kuuksi", Ruusupiikki totesi.
"Niin. Lähdettäisiinkö takaisin leiriin?" kysyin.
"Mennään vain", mestarini vastasi. Lähdimme kävelemään vieretysten kohti leiriä. Katselin aurinkoa, joka paistoi korkealla taivaalla.

// Leirissä //

Saapuessamme leiriin juoksin suoraan parantajanpesälle ja aloin järjestelemään yrttejä omille paikoilleen. Täytyy olla ahkera, jotta pääsen parantajaksi.

Nimi: Pilvitassu

17.03.2017 21:13
Vilkaisin nopeasti vierelleni, kun Toivotassu juoksi meidän välimatkamme umpeen ja siirtyi kävelyyn, kun oli päässyt minun rinnalleni. Nuuskin koko ajan valppaana ilmaa mahdollisista saaliseläimistä, joit lymyilee tuolla jossain heinien keskellä.
"Tänään on kyllä hieno keli", Toivotassu totsei pian vilkuilessan pilvettemälle siniselle taivaalla.
"Niin on", myönsin ja siirsin itse katseeni pilvettömälle taivaalle. Katsoin yhtäkkiä vahingossa suoraan häikäisevää aurinkoa, mutta siirsin katseeni nopeasti maahan. Toivotassu nyökytteli päällään.
"Kumpa jatkuisi tälläisenä eikä tulisi räntä sadetta, uskon kuitenkin että tule", Toivotassu huokaisi siirtäen katseensa taas pois sinertävältä taivaalta. Hetken päästä huomasin, kuinka Toivotassu kompuroi, mutta sai silti tasapainonsa hallittua. Tutkin hetken katseellani maata mahdollisien kivien tai juurakkojen varalta, johon naaras olisi voinut kompastua, mutta siinä ei ollut mitään sellaista.
*Mihin hän muka kompastui*, mietin. Katsoin Toivotassu kummastelevasti ja pystyin huomata, kun häntä nolotti tilanne.
"Kompastuin vain", naaras selitti tyynesti ja jatkoi matkaa eteenpäin.
"Mihin sinä kompastuit?" kysyin huvin vuoksi, sillä maassa ei ollut mitään epätasaisuutta, pelkkää hiekkaa vaan.
"Kiveen", Toivotassu vastasi, mutta hänen äänestä ja muutenkin huomasi, että hän valehteli.
*Hän taisi kompastua omiin tassuihinsa*, ajattelin katsoen edelleen nolostunutta oppilastoveriani.
"Suotta nolostelet, kaikki kompuroi joskus eikä sille voi mitään", sanoin naaraalle hetken hiljaisuuden jälkeen. Jatkoimme matkaa niin kauan, kunnes tuuli toi taas runsaasti riistaeläinten hajuja ja myös muiden klaanikissojen kummallisia tuoksuja, sillä olimme nyt melko lähellä rajaa.
"Mikä me napataan, tässä on niin monta vaihtoehtoa?" kysyin Toivotassulta. Naaras nuuhki hetken keskittyneesti hajuja, jotka leijuivat ympärillämme ilmassa.

//Toivo?

Nimi: Aamu

17.03.2017 20:56
Juuri saalistetun jäniksen mehevä tuoksu leijaili sieraimissani.
"Äh, en jaksa kantaa tätä", murahdin suu täynnä jäniksen karvaa. Hampaissani roikkui valtavan jäniksen hervoton ruumis, joka heilui hampaissani askelteni tahdissa. Laskin jäniksen hampaistani ja tunsin polkuanturoissani pistävän kivun.
"Minä autan sinua", kuulin takaani mestarini, Ukkosraidan nau'unnan.
"Parasta olisikin", murahdin puoliääneen. Olimme olleet Ukkosraidan kanssa metsästämässä ja olin ihan itse - tai melkein itse - napannut jäniksen. Ukkosraita oli jo opettanut minulle, mikä olisi paras tapa vaania jänistä ja miten sen saisi nopeiten kiinni.
"Onko nyt parempi?" Ukkosraita kysyi tartuttuaan hampaillaan kiinni jäniksen niskanahasta. Hänen silmissään kiilteli hilpeys, kuin en olisi itse pystynyt kantamaan jänistä, vaikka pystyinhän minä!
"Osaan kyllä itsekin", mutisin. Tunsin selässänikin kipua jäniksen raahaamisesta, ja olin oikeasti helpottunut siitä, että Ukkoraita oli puolestani kantanut jäniksen. En vain halunnut myöntää sitä.
Olimme saapumassa leiriin. Nappasin jäniksen mestarini hampaista ja laskin sen varovasti tuoresaaliskasaan.
"Ansaitset nyt tauon", Ukkosraita naukui ja kosketti hännällään kylkeäni. Räpäytin silmiäni ymmärrykseksi ja lysähdin aukiolle istumaan. Polkuanturoitani pisteli ikävästi ja irvistin tuskissani kivulle. Aloin nuolla polkuanturoitani pitkin vedoin ja tunsin kivun helpottovan.
"Saat toki syödä nyt", Ukkosraita maukaisi takanani. Kehräsin tyytyväisenä tuntiessani mahani kurninnan. Nousin jaloilleni ja nappasin tuoresaaliskasasta nuoren, pienen urosjäniksen ja astelin mestarini vierelle, joka oli jäänyt istuskelemaan aukiolle. Laskin jäniksen Ukkosraidan jalkojen juureen ja nyökkäsin saalista kohti.
"Tässä sinullekin."
"Kiitos", Ukkosraita maukui. Hänen äänestään kuului häivähdys lempeää, matalaa kehräystä. Istahdin kollin vierelle ja puraisin jäniksestä palan. Sen mehevä tuore maku tuntui lämmittävän minua ja sen pehmeä liha maistui maukkaalta.
"Todella hyvää", mau'uin suu täynnä jänistä.
"Niin on", Ukkosraita vastasi ja nuoleskeli huuliaan.

Olimme pian syöneet jäniksen loppuun ja olin päättänyt mennä hetkeksi oppilaiden pesään lepäämään. Nuolin vielä huuliani ja pesin viiksistäni viimeisetkin saaliin rippeet. Nousin jaloilleni ja sisältäni pääsi valtaisa haukotus.
"Taidan mennä hetkeksi oppilaiden pesään lepäämään, jos käy?" kysyin Ukkosraidalta.
"Käy se", Ukkosraita nyökkäsi. Tassutin raskain askelin kohti oppilaiden pesää ja asetuin makuualusilleni. Laskin häntäni kuononi päälle ja suljin silmäni. Yksi huokaus pääsi vielä sisältäni, kunnes nukahdin.

//Joku?

Vastaus:

*Lepakkotassu

Nimi: Toivotassu

17.03.2017 18:49
"Joku saa tästä suurikokoisesta jäniksestä itselleen maukkaan aterian", oppilastoverini sanoi katsoen jänistä.
"Ei ateriaa yhdelle, vaan jopa kahdelle", lisäsin ehkä hieman huvittuneena. Olimme saaneet kiinni aika isokokoisen jäniksen.
"Saalistetaanko vielä?" Pilvitassu kysyi. Isosta jäniksestä riittäisi jo kahdelle kissalle mutta kai me voisimme vielä saalistaa. Mitä enemmän saalista saamme sitä parempi. Täytyy huomioida myös kuinka paljon jaksamme raahata leiriin asti kaksin. Hymähdin hiljaa ja keskityin vastaamiseen.
"Vaikka, mennään nyt sinne nelipuulle päin", mau'uin ja aloin polkemaan hiekkaista lunta jäniksen päälle.
"Hautaan tämän, niin haetaan se myöhemmin", oppimastoverini maukui. Hautasimme jäniksen nopeasti yhteistyöllä hiekkaisen lumen alle. Se kävi siksi nopeasti kun meitä oli kaksi.
"Lähdetään", Pilvitassu maukaisi ja lähti kulkemaan verkkaisesti eteenpäin. Lähdin tuon perään ensin loikkien. Kun pääsin naaraan vierelle hiljensin vauhtini rauhalliseksi kävelyksi. Huokaisin hiljaa ja nuuhkin ilmaa. Vain laimea jäniksen haju leijaili ilmassa ja tuuli heikensi sitä. Sitä paitsi se taisi olla äskeinen kiinni saamamme jänis. Tuota hajua olisi todella turha seurata. Lisäsin tassuihini vauhtia kun huomasin alkaneeni jäämään jälkeen naarasoppilaasta.
"Tänään on kyllä hieno keli", totesin ja katsoin taivaalle jossa ei ollut tällä hetkellä pilvenhattaraakaan. Aurinko paistoi kirkkaana korkealla taivaalla.
"Niin on", naaraskissa sanoi. Nyökyttelin päätäni.
"Kumpa jatkuisi tälläisenä eikä tulisi räntä sadetta, uskon kuitenkin että tulee", huokaisin katsellen taivasta. Kompastuin omiin jalkoihini ja hain tasapainon. Huomasin Pilvitassun katsovan minua kummissaan. Korviani poltteli. Minua kuumotti ja ei ihme. Olin ihan nolona. Kuka voi kompuroida omiin tassuihinsa!? Rykäisin ja huokaisin hiljaa. Rauhottelin itseäni ja vedin syvään henkeä.
"Kompastuin vain", naukaisin tyynesti ja jatkoin matkaa. Mitähän Pilvitassu nyt minusta ajattelee?

//Pilvi?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com