Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hunajaviiksi

29.06.2017 13:51
Katsahdin tutkivasti Naaliturkkiin. Siristin hiukan silmiäni kuullessani hiukan poissaolevan ja huolestuneen nuotin kumppanini äänessä. Jätin pesäni kasaamisen sikseen ja astahdin Naaliturkin eteen.
"Tarvitsetko sinä m i n u n apuani?" kysyin kurtistaen kulmiani. Tiesin, että hänellä oli jotain mielensä päällä, kollin hymy ei ulottanut silmiin asti, hänen mielensä oli jossain muualla. Olihan Naaliturkki klaanimme varapäällikkö, joten toki hänellä oli paljon huolehdittavia asioita, jotka saattaisivat hermostuttaa häntä. Minä kuitenkin huolestuin jo pienestä, etenkin, jos kyseessä oli Naaliturkki.
"Sinulla on jotain mielesi päällä, eikö olekin? Jos haluat puhua siitä, niin siitä vain", naukaisin ja hymyillen silitin tuuhealla hännälläni hänen poskeaan. Tunsin Naaliturkin sen verran hyvin, että tiesin, ettei hän välttämättä haluaisi puhua kanssani asiasta, joten jätin hänet rauhaan.
"Joka tapauksessa voisit tuoda hiukan sammalia lisää, jos vain viitsit", maukaisin virnistäen ja aloin taas siirrellä sammalia makuupaikan muotoon. Pesässä olivat minun lisäkseni Vapaudenlento ja kaksi pentua, Vadelmapentu ja Piiskupentu, joita naaras hoiti. Lysähdin hetkeksi istumaan sammalilleni ja huolaisin raskaasti. Tunsin pentujen jälleen liikkuvan paisuneessa vatsassani. Aina, kun ajattelin pentuja, mieleeni tulivat Varjoklaanissa eöävät tyttäremme, Orkideapolku ja Narsissiviiksi. Ikävä tuntui nyt suuremmalta, kuin koskaan.
"Mitenhän tyttäremme voivat?" kysäisin surumielisesti puoliksi itseltäni, Naaliturkki kuitenkin varmasti kuuli. "Ikävöin heitä."

//Naali?

Nimi: Tunturitassu

29.06.2017 12:59
Leiriin päästyämme laskin jänikseni tuoresaaliskasaan ja valitsin sieltä toisen, paljon pienemmän yksilön. Minulla ei edes ollut kamala nälkä, mutta ajattelin silti syödä jotain. Ei ollut hyvä mennä nukkumaan ilman, että oli syönyt jotain. Tai no, jos ei ollut nälkä, niin sitten ehkä, mutta minulla oli vähän. Naurahdin omille ajatuksilleni.
"Sulkatassu, tuletko syömään?" huikkasin veljelleni.
"En", kuului vastaus.
"Mikset?"
"No kun en halua. Ei ole nälkä."
"Ai. No, minä syön sitten yksin", tokaisin hiukan surullisena. Se siitä sitten. Onnistuin suututtamaan Sulkatassun pahemman kerran. Kohautin lapojani itsekseni. Eipä ollutensimmäinen kerta, kun näin tapahtui. Haukkailin paloja jäniksestäni, ja kun olin saanut syötyä, tassutin oppilaiden pesään, ja kävin maate omalle pedilleni veljeni viereen.
"Hei, älä ole tuollainen äkäinen ampiaisaivo. Kyllä sinä tiedät, että minäkin tiedän että saisit jäniksen kiinni kunhan yrittäisit", naukaisin anteeksipyytävään sävyyn ja yritin tavoittaa veljeni katsetta.

//Sulka? Pätkä, mut en halunnu hitata kauheesti 3:

Nimi: Simpukkatassu

29.06.2017 10:52
Kävelin pitkin metsää kohta Nelipuita. Olin ollut jo aika kauan parantajaoppilaana ja se raastoi minua. Milloin ihmeessä saisin oman parantajanimeni?
*Varmaankin tuhansien kuiden päästä*, ajattelin närkästyneenä. Mutta närkästyminen ei auta asiaa ollenkaan. Pitää vain oppia olemaan optimistinen ja kärsivällinen. Kaikki tapahtuu kyllä aivan varmasti aikanaan. Pitäisi ehkä tehdä jotain hyödyllistä, koska olenhan nyt kerrankin metsällä. Lähdin vaeltamaan lähemmäs Nelipuita, koska siellä varmaankin kasvaa jotain yrttejä. Saapuessani huomasin maassa makaavan naaraan parin ketunmitan päässä Nelipuista. Naaras oli suklaanruskea ja hänellä oli valkea rinta ja tassut. Hajusta päätellen naaras kuului Kuolonklaaniin. En voisi vain jättää häntä tuonne yksin. Tiesin kyllä rikkovani sääntöjä, mutta täytyisi vain tehdä näin. Kävelin varovasti naaraan luokse ja tökkäsin häntä varovasti tassullani.
"Mitä? Kuka? Missä?" naaras mumisi.
"Ai hyvä. Oletkin jo hereillä", sanoin. Olen parantaja. Minun pitäisi tehdä jotain.
"Miksi olet täällä?" naaras kysyi.
"Näin sinut tajuttomana, enkä halunnut jättää sinua. Tiedän kyllä tehneeni väärin, mutta...", selitin.
"Ei se mitään", naaras sanoi, "täytyykin palata leiriin."
"Selvä. Saisinko nimesi vielä?" kysyin äkkiä.
"Viiriäistassu", naaras sanoi.
"Selvä. Olen Simpukkatassu ja olen parantajaoppilas", kerroin. Naaras nyökkäsi ja juoksi pois. Menin sitten pois Nelipuiden alueelta takaisin omalle reviirilleni. *Teinköhän minä nyt varmasti oikein auttaessani tuota naarasta? Tähtiklaani kerro minulle*, mietin.

Nimi: Sulkatassu

29.06.2017 00:51
Sain tuoksun oravasta. Se oli hieman outo, enkä aluksi tunnistanut sitä, olimmehan Tuuliklaanin nummilla. Olimme hiljentyneet heti kun Hiutaleturkki oli huomauttanut. Hiiviskelin kohti oravaa joka nakesteli käpyä pikkuruisessa kuopassa. Olin noin kahden ketunmitan päässä kun se huomasi minut. Hyppäsin salamana sen perään ja yritin saada sen kiinni. Se kuitenkin löysi kolon johon piiloutua siksi aikaa kunnes lopettaisin vaanimisen. Menin odottamaan kolon päälle että se tulisi sieltä ulos. Hetken kuluttua se kurkisti ja hyppäsi ulos. Iskin tassuni sen päähän, mutta se ei tehonnut. Orava lähti juoksuun ja kiipesi ukkospolun veressä olevaan puuhun niin nopeasti kuin mahdollista.
"Eikö voimat riittäneet?" Naureskeli Tunturitassu. Minulla meni hermo ja juoksin kohti siskoani ja puskin tämän kumoon.
"Keneltäs ne voimat uupuu?!" Nauroin vielä siskoni jälkeen. Hiutaleturkki ja Routakukka pyöräyttivät silmiään.
"Eiköhän tämä riitä tältä päivältä!" Naukui Hiutaleturkki.
"Joo!" Huusin ja aloin jo kävelemään leiriin yksin.
"No me ilmeisesti lähdemme ainakin. Tuletteko te?" Routakukka kysyi ja katsoi muihin.
"No mennään mekin", Hiutaleturkki jatkoi.
"Oppilaat ovat selvästi jo väsähtäneet päivästä", Lisäsi Routakukka. Leirissä en edes syönyt mitään vaan menin kiukkuisena lepäämään.

//Tunturii?

Nimi: Hiutaleturkki

29.06.2017 00:30
Katsahdin Routakukkaa.
*Voi Tunturitassu ja Sulkatassu, yrittäkää edes käyttäytyä*, toivoin mielessäni. Päätin ottaa ohjat omiin tassuihini ja opastaa oppilaitamme.
"Sulkatassu nyt sinä saat yrittää ja tuo kinastelu on turhanpäiväistä. Tulimmeko tänne saalistamaan, vai kenties mahtailemaan?" kysyin nuorilta kissoilta. Kun ei kuulunut vastausta, jatkoin itse:
"Juuri niin, Sulkatassu yritäppäs nyt sinä."
Katsoin kuinka oppilas avasi leukojaan ja yritti saada vainua eläimestä. Riistan tuoksu oli selvä, lähellä orava. Ne olivat harvassa täällä, sillä ei ollut puita. Huomasin, että myös Sulkatassu oli huomannut tuon ja lähti sitten kohti tuoksua.

//Oppilaat? Routa?

Nimi: Tunturitassu

28.06.2017 18:43
Hymyilin pahoittelevasti Routakukalle, joka näytti huvittuneelta veljeni temppuilusta.
"Saanko minä kokeilla nyt?" kysäisin Hiutaleturkilta, ja mestarini nyökkäsi. Nostin kuononi ja haistelin ilmaa. Pian kuonooni leijailikin jo jäniksen herkullinen tuoksu, joten tassutin hiukan lähemmäs hajun lähdettä ja kyyristyin. Kun olin paikantanut saliini, lähdin hiipimään mahdollisimman hiljaa sitä kohti. En kuitenkaan laittanut tassujani maahan tarpeeksi varovasti, ja astuin kuivien kanervien päälle, mikä sai aikaan kahahduksen. Harmaanruskea jänis nosti päänsä nopeasti ylös, ja purin hammastani, etten olisi kironnut ääneen. Onnekseni saaliini vain siirtyi hiukan kauemmas. Nyt asetin tassuni tarkalleen niin, etten osunut mihinkään, mikä voisi pitää kovan tai äkkinäisen äänen. Hiivin mahdollisimman hiljaa, niin lähelle kuin pääsin. Kun olin suurinpiirtein puolentoista ketunmitan päässä, jänis huomasi olemassaoloni ja äkkäsi lähteä karkuun. Pinkaisin sen perään, ja saavutin sitä hetki hetkeltä. Loikkasin kynnet ulkona kohti jänistä, mutta se oli liian nopea, teki äkkikäännoksen oikeaan ja sain tehtyä vain pienen raapaisun sen takapuoleen. Yritin vielä tavoittaa sitä, mutta vaikka sankin vauhti oli iskustani hidastunut, se teki liian äkkinäisiä käännöksiä enkä pysynyt perässä. Lähdin ärtyneenä takaisin muita kohti. Minua kismitti. En ollut napannut sitä, vaikka tein parhaani.
"Ei se mitään. Se sujui hyvin siihen nähden että olet ensimmäistä kertaa saalistamassa. Sinä vasta harjoittelet", naukui Hiutaleturkki rohkaisevasti. Puuskahdin.
"Muttakun minä haluan että se sujuisi jo täydellisesti", nurisin, "että saanko yrittää uudelleen?" jatkoin kysymyksellä.
"Toki", mestarini vastasi. Hetken aikaa seisoin paikallani haistelemassa ilmaa. Tassutin vähän ympäriinsä, kun en saanut kunnollista jälkeä. Sulkatassu marisi jotain Routakukalle, ja Routakukka sanoi jotain huokaisten takaisin. Naurahdin, ja samassa nenääni tulvahti jäniksen tuoksu. Se oli hiukan erilainen siitä äskeisestä, mutta päätin yrittää silti. Ehkä kaikilla oli erilainen tuoksu. Pian näinkin jo kohteeni. Se oli hiukan suurempi, ja harmaampi, kuin se karkuun päässyt jänis. Lähdin vaanimaan sitä, ja pidin huolen siitä, etten astunut yhdenkään kuivan kanervan, risun tai muunkaan päälle. Olin ketunmitan päässä siitä, kun se lähti karkuun. Se oli todella hidas jänikseksi, joten sain sen melko nopeasti saavutettua. Loikkasin sen niskaan ja upotin hampaani sen lihaan. Tunsin lämpimän veren metallisen maun suussani, kun se päästi pienen vinkaisun ja yritti sätkiä pakoon. Tiukensin otettani sen niskasta, ja rusahduksen saattelemana tunsin sen valahtavan veltoksi. Nostin pääni ylös ja suorastaan ryntäsin takaisin muiden luokse. Hiutaleturkki katsoi minua ylpeänä, Sulkatassu hiukan hämmästyneenä ja Routakukka iloisena. Loikin heidän luokseen ja tiputin jäniksen maahan.
"Minä nappasin sen!" naukaisin ylpeänä, "mutta se oli jo varmaan aika vanha. Sehän on ihan harmaa ja oli kaiken lisäksi hidaskin", jatkoin hymyillen. Valkea kuononympärykseni oli verestä punainen, ja rinnallani roiskeita siitä, kun olin pudottanut jäniksen. Nuolaisin tassuani putsasin hiukan naamaani. Onnistuin kuitenkin vain levittämään verta, joten annoin sen olla.
"On se silti hyvä suoritus noin nuorelta kissalta", Hiutaleturkki naukaisi. Hymyilin mestarilleni.
"Kiitos", vastasin ja näytin kieltä murjottavalle Sulkatassulle. Hän irvisti minulle.
"Kyllä minäkin saisin tuollaisen kiinni jos yrittäisin tosissani", hän nurisi. Naurahdin veljelleni.
"Et varmasti saisi", naukaisin provosoidakseni tuota. Sulkatassun silmissä leimahti ja hän sähähti.
"No kyllä varmasti saisin. En ole vain yrittänyt", hän murahti.
"No näytä sitten", naukaisin mahdollisimman vilpittömällä ja ärsyttävällä äänellä. Hiutaleturkki ja Routakukka pyörittelivät silmiään touhuillemme. Tuijotimme Sulkatassun kanssa toisiamme, minä häntä ivallisesti ja hän minua päättäväisenä.

//Sulka? Hiutale? Routa?

Nimi: Sulkatassu

28.06.2017 15:37
Sillä aikiaa kun Hiutaleturkki ja Routakukka olivat metsästäneet jäniksen, minä olin juossut kenenkään näkemättä piiloon pensaaseen. Minua ei kiinnostanut metsästys, se oli tylsää. En sanoisi että seolisi turhaa, mutta se oli tylsää, ainakin minun mielestäni ja kuka nyt minun mielipiteitäni kuuntelisi. Hieman kauempaa alkoi kuulua huhuilua minusta.
"Sulkatssu!" Huusi Tunturitassu kaukaa. Minä tuskin kuulin mitä he puhuivat siellä, mutta minusta.
"Mitä jos minä menen etsimään kollin. Hän ei luultavasti kuuntele teitä", siskoni naukui. Pitäisi suunsa kiinni.
*hän tietää missä olen* mietin. Aina kun olin pentu ja leikimme täällä piilosta, menin aina tähän ssamaan pensaaseen. Olisi pitänyt mennä johonkin muualle. Kohta kuulin jo siskoni.
"Tule nyt! Et voi olla täällä, jos et opiskele tätä et koskaan tule pääsemään soturiksi", hän jankkasi.
"Ei minua kiinnosta! EN HALUA METSÄSTÄÄ!" Huudahdin niin että mestaritkin kuulivat sen.
"Noh, eipä se minua haittaa että minusta tulee soturi ennen sinua", naukui naaras imelästi.
"Älä mene! Minä tulen... Kunhan minusta vain tulee soturi ennen sinua, teen mitä vaan", sanoin.
"Minä tiesin että saan sinut tulemaan!" Naaras käveli edessäni ylpeänä. Minä roikotin päätä ja pyöritin silmiäni.
"No, sait hänet ainakin tulemaan", Routakukka naukui ja katsoi minuun erittäin pistävästi. Siskoni kuiskasi jotain hänen korvaan:
"Kuten varmaan kuulitkin, hän vihaa metsästystä", naaras supisi.

//Routa? Tunturi? Hiutale?

Nimi: Naaliturkki

28.06.2017 11:49
Nyökkäsin kumppanilleni vaitonaisena. Oli outoa, että Hunajaviiksi ei nukkuisi enää hetkeen vieressäni. Yöt tulisivat olemaan normaalia kylmempiä, kun naaraan lämmin turkki ei enää olisi vierelläni.
*Tosin olenhan minä elänyt yksin siihenkin asti, kunnes Hunajaviiksi muutti klaaniin*, ajattelin, jotta saisin edes jotakin lohtua. Tosin ajatus entisestä yksinäisestä elämästäni ei tuonut kyllä lohtua. Ravistelin päätäni, jotta ajatukset kaikaantuisivat mielestäni. Käännyin katsomaan pienesti hymyilen kumppaniani.
*Ei hän kuitenkaan klaanista lähtisi. Hän vain siirtyisi pentutarhalle joksikin aikaa*, ajattelin nopeasti.
"Voin käydä ilmoittamassa asiasta Liitotöhdelle", ehdotin Hunajaviikselle. Naaras katsoi minua hymyilen.
"Minä menen jo edeltä tekemään pesääni pentutarhalle", Hunajaviiksi kehräsi. Nyökkäsin hajamielisesti naaraalle ja käännyin ympäri pois parantajan pesästä. Tassuttelin hitaasti kohti Liitotähden pesää. Minua ahdisti hieman juuri nyt. Kyse ei ollut Hunajaviiksestä, vaan päälliköstämme Liitotähdestä. Pelkäsin hänen viheryskänsä muuttuvan mustayskäksi, sillä naaras oli yskinyt vilä eilenkin pesässää. Huokasin pesän suuaukolla ja astelin sisään.
"Liitotähti?" kysyin hämärässä pesässä. Kuulin jotakin liikettä pesän takana. *Liitotähti.*
"Arvelinkin, että tulisit käymään", Liitotähti maukui kähisevällä äänellä. Ääni ei onneksi pätkinyt samalla tavalla kuin aikaisemmin. Päällikkö oli siis paranemiseen päin.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin vaistomaisesti Liitotähdeltä, vaikka tiesin vastauksen.
"On", tuo vastasi lyhyesti. Ilmeisesti päällikkö ei tahtonut puhua sairaudestaan. En ollut edes puhunut hänelle sen jälkeen, kun näin hänen menettävän henkensä sairauden kourissa. Välillä mietin, ajatteliko Liitotähti minun vain katsovan klaanin perään hänen puolestaan vai eikö minua vain yksinkertaisesti kiinnostanut hänen elämänsä. Toivoin kuitenkin, että Liitotähti arvelisi ensimmäistä syyksi poissaoloilleni.
"Hunajaviiksi siirtyy pentutarhalle", tokaisin pienen kiusallisen hiljaisuuden jälkeen.
"Onnea isälle", Liitotähti maukui. "Toivottavasti ehdin nähdä pentumme."
Otin muutaman haparoivan askeleen taemmas ja punastuin. Pitikö Liitotähti itseään noin sairaana? Luuli, et menettäisi toisenkin henkensä sairauden kourissa?
"Minun täytyy nyt mennä", maukaisin ajatuksissani ja yritin koota itseni.
"Toki. Klaani tarvitsee jonkun, joka katsoo sen perään", Liitotähti vastasi. Niskakarvani nousivat karmivasti pystyyn tassutellessani ulos pesästä. Päällikön sanat jäivät inhottavasti soimaan päähäni. En tahtonut, että Liitotähti luuli, että tahdoin vain hänen paikkansa ässä klaanissa. Tassuttelin verkkain askelin pentutarhalle, sillä tahdoin ajatukseni muualle. Huomasin kumppanini järjestelemässä sammaltukkoja pesäkseen.
"Hunajaviiksi!" maukaisin tekaistu hymy kasvoillani. "Tarvitseko apuani?"

// Hunaja?

Nimi: Routakukka

28.06.2017 11:43
Sulkatassu ja Tunturitassu nyökyttelivät päitään. Haistelin ilmaa. Erotin ilmassa aika tuoreenkin jäniksen hajun.
"Haistatteko mitään?" kuiskasin. Oppilaat alkoivat haistella ilmaa.
"Minä haistan kanin", Tunturitassu naukui.
"Niin minäkin", Sulkatassu maukui. Vilkaisin vieressäni istuvaa Hiutaleturkkia.
"Näytetäänkö me ensin, mitä pitää tehdä?" naarassoturi kysyi. Nyökkäsin.
"Me näytämme ensin, miten jänistä saalistetaan", selitin. Sulkatassu pyöritteli silmiään, mutta Tunturitassu vaikutti olevan hieman kiinnostuneempi. Sovimme Hiutaleturkin kanssa, että minä jahtaisin jänistä hetken matkaa ja Hiutaleturkki piileksisi sillä väin jossian kanervikossa. Sitten kun jänis olisi hänen kohdallaan, Hiutaleturkki hyökkäisi nopeasti tämän päälle ja tekisi tappopureman. Haistelin vielä ilmaa ja lähdin jäljittämään jänistä. Jänis olikin parin ketunmitan päässä ja rouskutteli jotain heinää suuhunsa. Pudottauduin vaanimisasentoon ja lähdin liukumaan lähemmäs jänistä. Samassa jänis jähemttyi ja käänsi katseensa minuun. Salamannopeasti se lähti karkuun, mutta minä lähdin juoksemaan tämän perään. Yritin saada jäniksen kulkemaan kohti kanervikkoa, missä Hiutaleturkki piileksi. Se meni nappiin ja kun jänis juoksi kanervikon kohdalta, Hiutaleturkki hyökkäsi tämän päälle ja teki nopeasti tappopureman. Naaras otti jäniksen suuhunsa ja kääntyi minun ja oppilaiden puoleen.
"Nyt on teidän vuoro", kehräsin.


//Sulka? Tunturi? :D

Nimi: Sulkatassu

28.06.2017 10:50
Oli yö enkä saanut unta, koska oli niin kirkasta. Katselin vieressäni makaavaa Tunturitassua.
"En saa unta", murahdin naaraan korvaan. Hän käänsi kylkeä. Pantteriviima oli yövartiossa ja haluaisin poistua leiristä. Nousin istumaan ja samalla sekunnilla Pantteriviima katsoi minuun.
*tuon ohi en pääse koskaan!* murisin mielessäni. Menin takaisiin sammalpedilleni ja nukahdin.
"Lähdemme aamupartioon", kuului kokoajan selvemmin ja selvemmin, se oli mestarini, Routakukka.
"Nyt hetikö?" Tunturitassu naukui,
"Nyt heti", naukui Hiutaleturkki nopeasti. Nousimme hitaasti ylös ja venyttelimme hartaasti.
"Mennään nyt!" Hoputti Routakukka meitä molempia nousemaan nopeammin.
"Kierrämmekö taas vain ne samat rajat?" Tunturitassu naukui masentuneesti ja tylsistyneesti.
"Kyllä. Samaa tylsää reviirin kiertämistä se aina on", kertoi siskoni mestari Hiutaleturkki.
"Onko pakko tulla?" Kysyin.
"On", sanoi Routakukka vahvasti.
"Selvä..." Tunturitassu marisi kun ei halunnut sinne.
"No mennään me sitten metsästyspartioon", naukui Hiutaleturkki.
"Sopii minulle", Routakukka vastasi.
"No selvä sitten", minä marisin.
"Okei", Tunturitassu maukui.
"Metsästetäänkö siellä ainoastaan?" Tunturitassu kysyi. Molemmat mestarit nyökkäsivät.
"Selvä", sanoin varmaan viidettä kertaa tänäaamuna. Lähdimme ensin kohti näköalakiviä.
"Nyt kerromme miten kuuluu hiipiä oikein", mestarini naukui ja antoi puheenvuoron Hiutaleturkille.
"Pidä vartalosi hyvin lähellä maata, mukaanlukien häntäsi, joka on pidettävä myös suorana vasten maata. Liikkuessasi aseta askeleesi pehmeästi maahan. Muista varoa oksia ja kuivia lehtiä, jotka voivat rapista tassujesi alla! Sinun on myös oltava valmis lähtemään nopeaan syöksyyn jos vaanimasi saalis havaitsee sinut ja yrittää paeta. Kun olet tarpeeksi lähellä saaliseläintä, loikkaa nopeasti sen päälle ja tee sille tappopurema. Nyt näyttäkää", Tunturitassun mestari naukui. Minä tein ensin en jaksanut yrittää, vaan laahasin häntääni maata vasten ja lysähdin maahan.
"Sulkatassu! Yritä!" Routakukka naukui minulle. Pyöräytin silmiäni ja nousin ylös. Sitten oli Tunturitassu.
"Hyvä tunturitassu, mene vielä vähän alemmas", Hiutaleturkki sanoi.
"Sitten jänisten vaaniminen", Hiutaleturkki sanoi.
"Jäniksiä on vaikea vaania, sillä ne kuulevat pienetkin äänet ja siksi sinun täytyykin usein lähteä takaa-ajoon. Jänikset ovat kuitenkin nopeita ja vain nopeimmat kissat onnistuvat saamaan niitä kiinni yksin. Jäniksiä voi myös metsästää odottelemalla jäniksen pesäkololla: Odota pesän suuaukolla hiljaa kunnes jäniksen pää tulee ulos ja sitten koukkaa tassullasi jänis ulos pesästään", Routakukka naukui.

//Routa?? Tunturi??

Nimi: Jalavatassu

27.06.2017 19:46
Syöksyi kohti Toivokuisketta. Räpäytin silmiäni hänelle. Naaras näytti hämmentyvän täysin. Sujahdin hänen vatsansa ali ja tein kuvitteellisen viillon. Potkaisin Toivokuisketta, mutta vain niin että jalkani hipaisi tämän kylkeä. Hyppäsin nopeasti tämän selkään. Painoin tämän maata vasten niin että tämä ei päässyt rimpuilemaan irti.
"Voit päästää jo irti", Toivokuiske sanoi.
"En päästäisi sinua taistelussa", muistutin.
"Näyttää siltä että olet oppinut läksysi", mestari totesi. Ravistelin turkkiani noustessani ylös.
"Mitä sitten opetellaan?" Kysyin kiinnostuneena.
"Voisit kokeilla liikettä jonka äsken tein. Jos aloitetaan kaikilla oppimillasi liikkeillä ja yrität voittaa minut sillä liikkeelle. Eli kiepautat minut ympäri. Leikkimielinen taistelu kysessä siis", mestarini sanoi. Aloimme taistella erilaisia liikkeitä käyttäen, kynnet piilossa tietenkin.
*pärjäisinkö minä koulutetulle soturille?*

//Toivo?

Nimi: Toivokuiske

27.06.2017 19:28
"Muuten ihan hyvä suoritus", naukaisin.
"Uudelleen!" ilmoitin ja asetuin valmiiksi. Jalavatassu lähti syöksymään minua kohti ja kiepahti vatsani alle ja kosketti tassullaan vatsaani kuin tehäkseen viillon, mutta vain ilman kynsiä. Sitten tuo oli jo hyppäämässä selkääni, mutta ehdin alta pois. Oppilaani naamalla oli ensin hämmentynyt ilme kunnes hän tajusi tilanteen. Jotkut kissat ovat nopeita, toiset eivät. Jotkut eivät ehti kierrähtää pois alta, mutta jotkut ehtivät.
"Yritä potkaista minua kylkeen ja sen jälkeen nousta selkääni, älä potkaise kovaa, hipaisu riittää", naukaisin ja asetuin valmiiksi odottamaan Jalavatassun 'hyökkäystä'. Tarkkailin oppilastani kuin hiirtä, jota olin saalistamassa.
"Selvä", kolli sanoi.
"Koita olla nopea", muistutin.

//Jalava?

Nimi: Sulkatassu

27.06.2017 19:07
"Näytä ensin mitä osaat!" Routakukkanaukui. En oikeastaan pitänyt siitä että piti näyttää.
"Selvä", murahdin hieman epäluuloisena. Asetuin valmiiksi kuten myös naaras vieressäni. Routakukka hyppäsi ja oli tarrautumassa kiinni selkääni, mutta juusi ennen kuin hän osui minuun, hyppäsin kiveltä toiselle.
"Ihan hyvä, mutta tuolla et pärjää taistelussa!" Naaras huudahti ja hyppäsi uudelleen selkääni.
"Vai että niin sitten", nau'uin ja kierähdin selälleni niin että naaras putosi minun kyydistäni.
"Olet luonnonlahjakkuus, mutta se ei riitä. Näitä pitää hioa", mestarini naukui rehellisesti.
"Selvähän se!" Vastasin.
"Aloitetaan tästä. Hyvä pienille kissoille, jotka kohtaavat taistelussa suuren vastustajan. Loikkaa vastustajasi selkään ja tarraudu siihen paljastetuilla kynsillä. Olet nyt vastustajasi kynsien ulottumattomissa ja voit silti tehdä aikaan paljon vahinkoa. Muista hypätä pois jos vastustajasi tekee kumarru ja kierähdä -iskun, eli yrittää kierähtää selälleen päällesi.
Useampi oppilas voi voittaa suuren ja vaarallisen soturin käyttämällä tätä tekniikkaa.
Hyppää ja tarraudu -isku on helpoin tehdä jos vastustajasi ei ole huomannut sinua ja on selin sinuun", mestarini kertoi.
"Kokeile hyppäämistä ilman kynsiä", naaras jatkoi ja nyökkäsin. Tämä oli minulle tuttua. Hyppäsin selkään kuin ammattilainen.
"Ai, tämä oli liian helppo sinulle. Otetaan sitten vatsan raastaminen. Tämä hyökkäys päättää jo meneillään olevan kaksintaistelun. Raavi paljastetuilla kynsillä vastustajan pehmeää vatsaa. Vatsan raavinta saa vastustajasi luovuttamaan tai vähintäänkin alakynteen", naaras jatkoi ja minä menin selälleni naaraan alle.
"Ilman kynsiä", hän jatkoi. Nyökkäsin. En uskonut että osaisin tätä mutta se tunrui menevän hyvin.
"Kuinka sinä olet näin taitava?" Mestarini ihmetteli.
"Kun minua syrjittiin pentuna, lähdin aina siskoni kanssa metsään harjoittelemaan taistelua", sanoin.
"Selvä... Otetaanko vielä?" Hän naukui.
"Tottakai!" Huudahdin heti.
"Hmmm otetaan takapotku, Tällä hyökkäyksellä voit yllättää vastustajasi, joka on takanasi. Ota vastustajan etäisyys tarkasti huomioon ja potkaise vastustajaasi takajaloillasi siirtäen painopisteesi etutassuillesi", naaras sanoi.
"Okei.. Voin yrittää", sanoin. Ensimmäinen huti. Toinen huti. Kolmas osui jo ehkä vähäsen.
"Olet selvästi jo väsynyt. Palataan välittömästi takaisin leiriin jotta voit levätä hetkisen ennen seuraavia harjoituksia illalla", naaras sanoi ja palasimme leiriin. Leirissä menin syömään ja lepäämään.

//jos joku jaksaa nii saa jatkaa

Nimi: Routakukka

27.06.2017 18:26
Olin mennyt herättelemään Sulkatassua oppilaiden pesään.
"Mars harjoittelemaan", patistin oppilastani. Sulkatassu avasi hitaasti jäänsiniset silmänsä.
"Joko nyt?" Sulkatassu laittoi silmänsä takaisin kiiinni.
"Ei sitten, jos et halua harjoitella taistelua", murahdin. Sulkatassu avasi heti silmänsä ja nousi seisomaan.
"Hyvä on, joko lähdetään?" Sulkatassu naukaisi.
"Vaikka heti. Voimme vaikka mennä näköalakiville", mau'uin. Odotin, että Sulkatassu oli sukinut turkkinsa, jonka jälkeen lähdimme astelemaan kohti näköalakiviä. Olin saanut yöllä aika huonosti nukuttua, kun joku sotureista kuorsasi. Olin edelleen hieman väsynyt, mutta yritin olla haittaamasta siitä. Pian näköalakivet näkyivät edessämme, joten jolkotimme loppumatkan. Asetuimme toisiamme vastakkain. En ollut kovin hyvä taistelussa, mutta yritin opettaa Sulkatassulle kaiken, minkä entinen mestarini Multakynsi oli opettanut. Ja kaiken minkä Kaipuusydän oli opettanut, edellisessä elämässäni.
"Näytä ensin, mitä osaat."


//Sulka? :3

Nimi: Tunturitassu

27.06.2017 17:23
Istuskelin pesän ulkopuolella pesemässä tassujani, kun Routakukka tassutti ohitseni pesään, ja ilmeisesti käskytti Sulkatassun ylös, sillä naaraan mentyä, löntysti veljeni ulos, väsyneen ja vihaisen näköisenä. Naurahdin.
"Mistäs nyt tuulee?" kysyin ivallisesti. Hiutaleturkki oli tullut vasta, kun olin ollut jo ylhäällä, jotyen oli antanut minun valmistautua rauhassa. Nyt siis olin saattamassa aamupesuani loppuun.
"Ei tuule, ja nsiinäpä se vika onkin", veljeni nurisi. Puhahdin ja nousin ylös. Vilkaisin vielä Sulkatassau.
"No, jos karvapallo suo, lähden tästä oman mestarini perään", naukaisin ja loikin Hiutaleturkkia kohti. Naaras oli juttelemassa jonkun toisen soturin kanssa, kun saavuin tuon vierelle.
"Menäänkö?" kysyin innoissani. Hiutaleturkki nyökkäsi.
"Jatketaan myöhemmin", hän huikkasi toislle soturille, kun lähdimme tassuttamaan uloskäyntiä kohti.
"Mitä me tänään harjoittelemme?" kysyin edelleen innokkaana, valkean turkkini pöllytessä tuulessa, kun saavuimme leirin ulkopuolelle. Hiutaleturkki naurahti innokkuudelleni.
"Kierrämme klaanin rajat, näin alkajaisiksi", hän ilmoitti.
"Mutta me kiersimme ne eilen Pntteriviiman, Sulkatassun ja Routakukan kanssa!" huydahdin pettyneenä.
"A-ai, selvä. No, sitten voisimme harjoitella taistelua. Mennään tuonne hiukan kauemmas, niin voidaan aloittaa", mestarini naukaisi. Nyökkäsin, ja lähdin naaraan vierellä tassuttamaan nummea pitkin tasaiselle, hiukan lyhytruohoisemmalle alueelle. Kun saavuimme tuulen pieksemän ruohoalueen keskelle, Hiutaleturkki pysähtyi.
"Aloitetaan yksinkertaisella puolustusliikkeellä", mestarini naukaisi.
"Pudottaudu vaanimisasentoon ja hyökkää miten parhaaksi näet", tuo jatkoi kyyristyttyään matalaan, vaanimisasentoa muistuttavaan asentoon ja heilutteli häntäänsä. Minäkin kyyristyin, ja mietin hetken strategiaani. Hiutaleturkki oli isompi, vahvempi ja kokeneempi. Ehkä vain yrittäisin kampata tuon. Katselin Hiutaleturkin kasvoja, vilkaisten mahdollisimman huomaamatta jalkoja. Lähdin juokemaan tuota kohti, ja iskin jalkoihin- tai siihen, missä Hiutaleturkin jalat olivat äsken olleet. Naaras kierähti sivuun, loikkasi jaloilleen ja yhdellä sulavalla liikkeellä kieräytti minut selälleni maahan.
"Muuten hyvä, mutta älä katso minne isket, ennen kuin on aivan pakko", tuo naukaisi ja päästi minut nousemaan ylös. Pudistelin turkkiani ja nyökkäsin. Tassutin vähän kauemmas, ja kyyristyin uudestaan.
*Skip jonkun aikaa*
"Nyt minä hyökkään, puolustaudu", mestarini naukaisi, ja heti lopetettuaan, tajusin hänen kampanneen minut, ja makasin maasa kyljelläni. reagoin onneksi tarpeeksi nopeasti, ja sujahdin pois toisen alta. Kierähdin kauemmas, ja loikkasin eteenpäin, tähdäten naaraan suojaamattomaan selkään. Hiutaleturkki loikkasi taaksepin, ja tömähdin maahan tuon viereen. Mestarini yritti lyödä minua korville, mutta painuin kyyryyn ja väistin iskun. Ponkaisin pystyyn ja löyn päälläni Hiutaleturkkia leukaan. Naaras älähti hämentyneenä ja horjahti taaksepäin. Loikkasin harmaaturkkisen naaraan luokse, mutta siinä ajassa oli sinisilmä jo ehtinyt selvittää päänsä, ja iski tassullaan ilmaa vierestäni, kun loikkasin sivuun. Kiepahdin nopeasti ympäri ja nousten takajaloilleni, läimäytin etutassuni toisen selkään. Sen jälkeen potkaisin takajaloillani mestarini kylkeä nin, että tuo kaatui. Loikkasin voitonriemuisena tuon päälle, mutta, suurempi kun oli, tuo sai potkaistua minut pois. Suustani karkasi pieni 'uff '- kun lennähdin potkun voimasta kauemmas.
"Sinähän olet hyvä", puuskutti Hiutaleturkki. Hymyilin mestarilleni hengästyneenä.
"Rittäisikö tältä päivältä?" hän kysyi, "olemme olleet täällä jo melkoisen pitkään", tuo jatkoi. Nyökkäsin. Lähdimme ravaamaan leiriä kohti.

//Joku voois halutessaan jatkaa :33

Nimi: Sulkatassu

27.06.2017 16:06
Menin illalla nukkumaan kun syödessä olin jo nukahtaa pystyyn! Aurinkoa ei näkynyt.
"Öitä veli", naukui Tunturitassu lopen uupuneena.

//UNI

Verta... verta kaikkialla, joka ikisessä paikassa. Se oli ruokaa silmilleni, upeaa, mitä muuta haluisinkaan nähdä nykyisessä elämässäni? Kuolemaa kaikkialla. tiesin sekunneissa että tämä olisi unta. minulle ei pentuioän jälkeen mitään hyvää käynytkään. Odotan innolla soturiksi pääsyä, vaikka siihen vielä paljon aikaa onkin. Uni jatkui, kaikki pimeni. Valoa edessäni. Kirkasta, mutta pimeää. Aivan kuin uusi alku tai jotain. En ollut tuollaista valoa nähnyt ennen. Se oli hämmentävää ja veti puoleensa. Aloin kävelemään kohti valoa, tai pimeyttä, mikä se nyt sitten onkaan. Se alkoi loistaa kokoajan kirkkaammin ja lopulta se sokaisi minun silmäni. Astuin sen läpi ja pääsin omasta mielestäni Kuolonklaanin leiriin. Se kuhisi kissoja ja aivan yhtäkkiä välähdys ja sitten...

// HEREILLÄ

"Mars harjoittelemaan, Routakukka naukui

// Routa??

Nimi: Ruokoturkki

27.06.2017 14:31
"Mutta jos muutat mielesi, saatat löytää minut vielä täältä", Kuohuvirta naukui ja lähti nelistämään pois. Jähmetyin täysin. En edes hengittänyt. Ei tämän näin pitänyt mennä! Kun naaras oli jo kadonnut näkyvistä, säpsähdin hieman.
*Et voi antaa hänen mennä! Te olette kuin luodut toisillenne! Mieti nyt Hunajaviikseä ja Naaliturkkiakin! Vanhempasi eri klaaneista rakastuivat, saivat pentuja, ja nyt elävät samassa klaanissa kanssasi! Mene perään!* jokin ääni sisälläni huusi. Lähdin juoksemaan toiselle puolelle. Olin juossut vasta noin puunmitan, kun tajusin, että tämä oli väärin. Palasin takaisin tunneliin pää alhaalla ja häntä maata hipoen.
*Olet pelkuri*, ääni sanoi. Istuin alas odottamaan. Ilta teki tulojaan. Taivas synkkeni, kun tummat ukkospilvet täyttivät sen. Ensimmäiset sadepisarat tipahtelivat maahan hieman kauempana minusta, tunnelin toisella puolella. Sade alkoi yltyä pikkuhiljaa. Laskeuduin makaamaan ja suljin silmäni.
*Tällaiseltako rakkaus tuntuu..?* pohdin hiljaa mieleni syvyyksissä.
*Se sattuu*, sanoin päässäni.
*Kuinka paljon olisi sattunut, jos olisin tehnyt suhteen ja pelännyt sen menettämistä?* tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni. En halunnut tätä. Nukahdin hiljaiseen uneen.

"Ruokoturkki! Tule tänne!" Kuohuvirta huusi minulle. Lähdin kirmaamaan ääntä kohti lämpimällä ja keväisellä niityllä. En saavuttanut häntä. En edes nähnyt naarasta missään. Kuulin vain hänen kutsunsa. Kirmasin iloisena ääntä kohti, kunnes tajusin, että hän ei ollut täällä. Olin kuullut omiani.
*Luovuta... Et ole sen arvoinen*, ääni päässäni kuiskasi. Vajosin maahan.

Avasin silmäni. Sade ei ollut loppunut vielä, mutta se oli vähän hellittänyt. Mitä alitajuntani koitti kertoa minulle? Miksi näin unta ihastuksestani? Päässäni soi sanat, jotka olin kuullut unessani.
*Luovuta... Et ole sen arvoinen*

// Tönkkö. Joku? Mieluiten Kuohu :'3

Nimi: Sulkatassu

27.06.2017 12:48
Palattuamme leiriin haukkasin vähän syötävää.
"Oli ihan kiva päivä vai mitä?" Tunturitassu naukui.
"Nojoo", vastasin väsyneenä.
"Aurinko on horisontissa mutta silti valoisaa", sisko naukui.
"Kummallista mutta totta" vastasin.
"Älä jaksa", naaras sanoi.
"Jaksampas", sanoin ja naaras tuhahti minulle.
"Oliko sinulla hauska päivä?" Kysyin.
"Ihan kiva. Entä sinulla?" Vastasi.
"Normaali oppilaspäivä", vastasin.

//Tunturi? Sori tää on ihan kauhee mut kiire.

Nimi: Tunturitassu

27.06.2017 12:40
Lähdimme tassuttamaan poisäin ukkospolulta, kohti Jokiklaanin rajalla sijaitsevia putouksia. Aurinko lämmitti turkkiani mukavasti, mutta aina välillä tuuli vei lämpimyyden pois. Pantteriviiman johdolla kuljimme rajaa pitkin nelipuille- mitä hiukan hämmästyin, sillä luulin meidän suuntaavan suoraan Jokiklaanin rajalle.
"Tiedättekö, miksi tätä paikkaa kutsutaan?" Routakukka kysyi.
"Nelipuut", naukaisimme Sulkatassun kanssa yhteen ääneen, taas. Katsahdin Sulkatassuun ja repesimme nauramaan. Olimme aika taitavia tässä päällekkäi puhumisessa. Molemmat soturitkin hymähtivät.
"Jatketaanpa sitten", Pantteriviima naukaisi ja lähti tassuttamaan etenpäin. Jokiklaanin ominaistuoksu oli.... Mielenkiintoinen. Kuonoon pistävä. Mädäntynyt kala kuvaisi varmaan aika hyvin hajua. Puistatus kulki lävitseni. Yh, inhosin tuota hajua jo nyt.
"Täällä haisee mädäntynyt kala", nurisi Sulkatassu. Samaa minäkin.
"Jokiklaanilaiset syövät pääosin kalaa ja muita veden äärellä viihtyviä eläimiä", kertoi Routakukka. Suuni loksahti auki.
"Syövät kalaa? Miten ne saavat niitä kiinni?" naukaisin tyrmistyneenä. Vanhemmat kissat katsoivat minua huvittuneena.
"Kalastavat, tottakai", Pantteriviima vastasi.
"Oletteko te maistaneet kalaa? Oliko se hyvää. Minä en usko että se maistuu hyvältä", pälpätin. Molemmat pudistivat päitään.
"En ole maistanut", vastasi Pantteriviima. Painoin pääni pettyneenä ja puuskahdin. Ei sitten.
"Mutta jatketaan putouksille", Routakukka sanoi tomerasti ja pomppasin pystyyn. Lähdimme jälleen tassuttamaan putouksia kohti. Niiden kohun kuuli kauas, ja kyllä ne melko pitkälle näkikin. Tai olisi varmaan nähnyt, minä näin lähinnä sumeaa suttua. Kun tassutimme lähemmäs, aloin minäkin nähdä tarkemmin. Syvä rotko, jonne putoaminen tarkoittaisi varmaa kuolemaa.
"Tosi syvä", naukaisin hiljaa, kun katsoin alas. Tuuliklaanilaisena en oikein ollut tottunut korkeisiin paikkoihin joten näky pisti pään pyörälle. Joki virtasi raivokkaana alhaalla, ja vaikka osuisikin pudotessaan veteen, edes Jokiklaanilaiset eivät välttämättä selviäisi tuolta. Tai en tiedä, miten hyviä uimareita he nyt sitten olivat.
"Niin on. Älkää menkö liian lähelle, ettette putoa. Tuonne pudonneet eivät ole enää nousseet", Routakukka varoitti. Nielaisten nyökkäsin. Vetäydyin hiukan kauemmas reunasta.
"Lähdetäänpä takaisin leiriin", Pantteriviima naukaisi ja kääntyi ympäri. Minäkin käännyin, mutta en lähtenyt liikkeelle.
"Ettekö te voisi opettaa meille saalistusta samalla?" kysyin anelevasti. Soturit pudistelivat päitään.
"Sitten myöhemmin, kun olet oman mestarisi kanssa", Routakukka naukaisi.
"Ihan vähän vain? Jooko?" vedin naamalleni mahdollisimman anelevan ilmeen ja tapitin vuoroin kahta soturia.
"Ei", he naukaisivat yhteen ääneen. Puuskahdin ja mutisin jotain epämääräistä, mutta hyväksyin kuitenkin kohtaloni. Ei sitten. Etsisin oman mestarini ja sitten saisimme lähteä saalistamaan. Tai no, opettelemaan sitä.

//Sulka? Routa? Sori hitit xV

Nimi: Sulkatassu

27.06.2017 10:18
Ukkoskpolku jyrisi edessämme. En ollut ennen tavannut tuota Pantteriviimaa.
"Kuka tuo Pantteriviima on? Tiedätkö sinä?" Tunturitassu kysyi kuiskaten minulle.
"En, mutta on hän aika pitkään ollut jo soturi, sen minäkin tiedän", nau'uin hiljaa.
"Tunistatteko tuon hajun ukkospolun toiselta puolelta?" Kysyi Pantteriviima ja katsoi taakse.
"Onko se kuolonklaanista?" Tunturitassu kysyi hiljaa peläten että olisi ehkä väärässä.
"On. Muistakaa että sinne jos jonnekkin ei ikinä kannata mennä!" Jatkoi mestarini.
"Joo, tiedetään", minä ja Tunturikajo vastasimme varmalla äänensävyllä yhteen ääneen.
"No hyvä kun tiedätte ainakin molemmat sen!" Pantteriviima tokaisi ja jatkoimme matkaa eteenpäin korkokiviltä kohti nelipuuta. Nelipuulla tuli taas uusi haju.
"Mikä haju tämä on", naukui Tunturitassu ku haistoi kirpeän aivan uuden ja oudon hajun.
"Tämä on varjoklaanin haju. Varjoklaanin reviiri on tuolla, ukkospolun toisella puolella, etuviistossa", naukui minun mestarini, Routakukka päättäväisellä äänellä.
"Nyt jatkamme matkaa kohti putouksia ja Jokiklaanin reviiriä.

//Routakukka?? :)))


Nimi: Routakukka

27.06.2017 09:49
"Selvä. Lähdetään sitten ilman häntä", mau'uin. "Mutta meidän pitää ottaa myös joku toinenkin soturi mukaan." Mielessäni kävi heti Kirvamiete, mutta kun saavuimme leiriin, häntä ei näkynyt edelleen missään. Huomasin Pantteriviiman sotureiden pesän edustalla, joten viittilöin hännälläni hänet luokseni. Kolli tassutteli meidän luoksemme.
"Tulisitko meidän kanssa iltapartioon?" kysyin Pantteriviiimalta.
"Kyllä se käy", vanhempi soturi maukui. "Lähdemmekö heti?" Nyökkäsin. Meidän pitäisi olla ennen kuuhuippua perillä, sillä huomenna olisi taas varhainen herätys. Pujahdimme leirin uloskäynnistä ulos ja suuntasimme kohti Kuolonklaanin rajaa. Pantteriviima kulki edelläni, Sulkatassu ja Tunturitassu tassuttelivat takanani. Vilkaisin taivaalle. Aurinko oli alkanut jo nousta ja värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi. Viherlehden aikaan oli aina illalla kaunista.. Näin jo taivaanrantaan peittyvät korkokivet ja ylhäällä olevan emonsuun. En ollut ikinä käynyt siellä, mutta olinhan ennen ollut Tähtiklaanissa,- ennen kuin uudelleen synnyin. Kuulin jo myös ukkospolun jyrinää.

//Sulka? :D

Nimi: Sulkatassu

27.06.2017 09:15
"Iltapartioon?" Naukaisin hieman hämmentyneenä.
"Joo saanko minäkin tulla!" Siskoni Tunturitassu naukui.
"Tunturitassu ei..." ehdin sanoa ja naaras hyppäsi jo ulos pensaasta.
"No tulen minä", mau'uin ja hyppäsin pensaasta.
"No mennäämpä sitten!" Routakukka naukui,
"Onko se nyt heti?" Kysyin kun en tiennyt.
"On, mutta mene sinä Tunturitassu hakemaan mestarisi", mestarini naukui siskolleni. Aurinko alkoi laskea ja mestarini lähdi kävelemään kohti leiriä juoksevan Tunturitassun perään. Katselin taivaalle. Aurinko meni pilveen ja katsoin alas. Ei Routakukka niin paha ollutkaan.
"Mitä iltapartiossa tehdään?"kysyin mestariltani.
"Kierretään ja merkataan rajat. Tarkistetaan ettei reviirillä ole tunkeilijoita" naaras vastasi.
"Selvä. Kiitos", vastasin. Siskoni tunturitassu juoksi meidän luo.
"En löytänyt Hiutaleturkkia mistään leiristä!" Naaras naukui minulle ja mestarilleni.
"Selvä. Lähdetään sitten ilman häntä", Routakukka mietti.

// Routa?? :)

Nimi: Routakukka

27.06.2017 08:56
Olimme juuri Sulkatassun kanssa tulleet saalistusharjoituksista. Oppilaani ei pitänyt oikein minusta, sen näki. Minua hieman ärsytti, että hänen piti kaikessa olla minua vastaan. Istuin nyt tuoresaaliskasan vieressä ja etsin katseellani Kirvamietettä. Ajattelin, että nyt olisi ollut sopiva aika lähteä sinne kävelylle, koska Sulkatassu lähti siskonsa Tunturitassun kanssa jonnekin. Kirvamietettä ei kuitenkaan näkynyt missään. Huokaisin äänettömästi. Minulla ei ollut nyt oikeastaan mitään tekemistä ja jos menisin johonkin partioon, Sulkatassunkin pitäisi tulla. Kolli oli kuitenkin teillä tietämättömillä. Ehkä ainut vaihtoehto olisi vain lähteä etsimään Sulkatassua. Nousin seisomaan ja lähdin tallustelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Pujahdin sieltä ulos ja maistelin ilmaa. Erotin Sulkatassun tuoksun tuoreena, hän oli mennyt siitä vasta äsken. Oppilas oli lähtenyt Myrskyklaanin rajaa kohti, joten lähdin juoksemään sinne päin. Maistelin aina välillä ilmaa, kunnes Sulkatassun ja Tunturitassun tuoksut erottuivat selkeästi. Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. Piileksivätkö he jossain? Samassa näin edessämi melko suuren kanervapensaan ja katseeni kiinnittyi siihen.
"Tiedän, että olette siellä. Tulkaa esiin", mau'uin ja katsoin edessäni olevaa pensasta.
"Tulisitteko te iltapartioon?"

//Sulka? :D

Nimi: Sulkatassu

27.06.2017 07:28
Olin kyllästynyt kuuntelemaan muiden mielipiteitä minusta. Istuin ensimmäisen oppilaspäivän alussa siskoni vieressä.
"En halua sitä hiirenaivoa mestarikseni!" Marmatin normaalilla katseellani siskoani kohtaan.
"No koita nyt kestää muutama hetki sen niinsanotun hiirenaivon kanssa" Tunturitassu naukui.
"Helppo sinun on sanoa kun itselläsi kelpomestari!" Huudahdin rasittavalle siskolleni,
"No minä menen tästä nyt sen kelpo mestarini kanssa harjottelemaan!" Tunturitassu naukui. Hänellä selvästi meni hermo.
"Arghhhh!" Minua ahdisti. Melko normaalia minun päivärutiiniin.
"Sulkatassu, mennään saalistamaan", mestarini tuli sanomaan.
"Joo, tullaan", murahdin. Routakukka sai minut heti ärsyyntymään. Katsoin taivaalle ja puuskahdin.
"Miksi juuri sinun piti tulla mestariksini", marisin.
"Kuinka niin?" Routakukka naukui.
"Olet tylsä!" Huudahdin.
"No kiitos vaan Sulkatassu", naaras vastasi mutta ei pahoittanut mieltään mutta turhautui.
"Onko pakko metsästää tänään?" Marisin mestarilleni lisää. Naaras halveksii minua. Huomasin sen heti kun hänet nimitettiin minun mestarikseni. Tassutin hänen perässään.
"Tänään me saalistamme", naaras tuntui jo hieman loukkaantuneelta.
"Tiedän, sanoit sen jo", mau'uin maristen.
"Hei, minä en jaksa tuota sinun lopullista marisemista. Nyt joko lopetat sinun mestarisi vaihdetaan sellaiseen joka kestää tuota variksenruokaa", se oli naaraan viimeinen pisara. Päätin olla härnäämättä häntä tältä päivältä. En toisaalta halunnut vaihtaa mestariani koska häntä sain härnättyä mielin määrin.
"Oletko harjoitellut metsästystä ennen?" Routakukka naukui nyt vakavasti ja keskittyneenä.
"En. En pidä saalistamisesta", nau'uin mestarilleni jo hieman totisemmin.
"Kaikkien pitää harjoitella ahkerasti kaikkea vaadittavaa. Tiedän itse mikä on tärkeää ja mikä ei. Minä sanon, sinä teet", Routaturkki naukui ja katsoi minuun erittäin vakavasti.
"No anteeksi neiti sinä sanot", vitsailin.
"Ai että kuinka paljon nauran nyt" naukui Routaturkki ja tekonauroi.
"No hyvä. Koska minua naurattaa myös", lisäsin.
"Miltäs kuulostaisi jos sinä pitäisit suusi kiinni ja minä sanoisin mitä sinä teet kuten sanoinkin jo", Routaturkki naukui ja selvästi ei aikonut sanoa enää kolmatta kesrtaa enenpää.
"Sopiihan se" nau'uin ja suljin suuni ihan oikeasti.
"No niin. Ensimmäiseksi, näytä minulle miten hiipisit kohti saalista.
"Selvä!" Nau'uin ja aloin hiipiä.
"Laita häntä vaakatasoon, nosta lavat ylös ja kyyristä selkää vähän" naaras ohjeisti ja näytti.
"Selvä sitten", maukaisin ja tein mitä käskettiin. Alkoi käydä hermoille tuo ohjeistus vaikka pakko se oli.
"Kuinka pitkään me tätä vielä teemme?" Kysyin nätisti.
"Väsyitkö jo?" Routaturkki naukui.
"No ehkä vähäsen", ja nyt en valehdellut. En ollut nukkunut paljoa viimeöinä kun oppilasnimitys lähestyi.
"Palataan huomenna. Tämä riittää tältä päivältä", sanoi naaras ja lähdimme palaamaan leiriin.
"Mitäs tykkäsit ensimmäisestä päivästä?" Routaturkki naukui.
"No oli se ihan kiva", ja en vieläkään valehdellut. Se ei ollut laisinkaan niin tylsä kuin olin luullut.
"Kiitos päivästä", nau'uin ja menin oppilaiden pesän edustalle. Tunturitassu ei ollut vielä pesässä joten jäin sen ulkopuolelle.
"Kiitos kun opetit minua tänään", Tunturitassun ääni kuului. Siihen sekaantui hänen mestarin ääni.
"Hei tule syömään!" Naukui Tunturitassu edessäni.
"Tottakai tulen" naukaisin takaisin. Menin hakemaan jäniksen meille syötäväksi. Vein sen siskoni eteen ja söimme sen kokonaan yhdessä.
"Kysytään saadaanko mennä jonneki keskenään?" Kysyin ja menin suoraan päälikön luokse.
"Liitotähti, saammeko mennä Tunturitassun kanssa oleskelemaan leirin ulkopuolelle?" Kysyin.
"Kyllä, kunhan olette varovaisia", hän vastasi. Kun olimme lähteneet Liitotähti aivan varmasti lähetti jonkun sotureista vartioimaan meitä. Juoksimme niin nopeasti kuin mahdollista.
"Liitotähti varmasti lähtti jonkun seuraamaa meitä", Tunturitassu naukui minulle vakavana.
"Luulisin niin myös" vastasin.
"Mennään tuonne pensaaseen piiloon?" Naaras kysyi innokaana.
"Hyvä idea! Nopeasti ennen kuin joku sotureista näkee meidät!" Hätäilin ja hyppäsin pensaaseen.

//Tunturi??

Nimi: Lepakkoliito

26.06.2017 23:55
Silmät sirrissä tuijotin edessäni seisovaa jänistä. Valtavan kokoisen urosjäniksen silmät laajeneivat pelosta suuriksi ja se vinkaisi hädissään. Vaikka väläytin jänikselle valkeita, kiiltäviä hampaitani, se vain tuijotti minua, eikä liikkunut minnekkään.
*Onkohan se shokissa?* mietin, mutta en halunnut kuitenkaan tuhlata aikaani miettimiseen. Tämä saalis oli napattava.
Ponnistin takajaloillani niin korkealle ilmaan kuin vain pääsin ja tömähtäen laskeuduin jäniksen selkään. Nopeasti kurottauduin puraisemaan sitä lujasti niskasta. Tunsin hampaideni uppoavan jänikseen, ja kuinka se valahti veltoksi allani. Hyppäsin kevyesti pois jäniksen selästä ja tartuin uudemman kerran kiinni sen niskasta. Niin kuin olin arvellutkin, valtava jänis painoi todella paljon. Tietenkin se olisi hyvä, sillä siinä olisi ainakin paljon lihaa, mutta kantaminen oli kuitenkin hieman hankalaa. Ähkäisin nostaessani jäniksen hampaideni lujaan otteeseen. Raahasin jäniksen viimeisilläkin voimillani kohti leiriä, välillä jouduin jopa pyyhkiä valuvia hikipisaroita otsaltani.
"No voihan jäniksenpapanat! Ei tämä nyt niin vaikeaa voi olla", tuhahdin ärtyneenä itselleni. "Nyt jatketaan!" Pienen hengähdystauon jälkeen tartuin uudestaan kiinni jäniksestä ja viimein sain kuin sainkin raahattua sen leiriin. Laskin jäniksen tuoresaaliskasaan ja vatsa kurnien valikoin itselleni pienen jäniksen, joka näytti melkein äsken saalistamani jäniksen pään kokoiselta - no ei nyt aivan - ja kannoin sen kauemmas muiden leiriläisten jaloista. Mussuttaessani jänistä keskityin seuraamaan muita klaanilaisia. Ukkosraita asteli parhaillaan sotureiden pesästä kohti leirin sisäänkäyntiä. Minun kohdalle tullessaan hän tervehti minua ja tervehdin takaisin. Puuturkki näytti itsekin olevan aterioimassa kauempana ja Liskoloikka jutteli jotakin Maatassun kanssa oppilaiden pesän seinustalla. Pian huomaamattani olinkin jo syönyt jäniksen. Nuolaisin pari kertaa huuliani ja pyyhkin viiksistäni pois viimeisetkin jäniksen rippeet.

//Joku?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com