Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  67  68  69  70  71  72  73  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pyrysilmä

22.11.2015 12:16
"Hei", naukaisin kumppanilleni. Katselin kahta soturia jotka istuskelivat edelleen keskusaukiolla, tai oikeastaan Koivusydän istui ja Lehmusviiksi asteli hänen edessään edestakaisin, tassunjälkiään lumessa tarkastellen. Naurahdin.
"He ovat kuin pentuja."
"Niin", Sammaltuuli hymyili.
Tuntui hyvältä olla taas Sammaltuulen lähellä, jutella hänen kanssaan. Siitä oli pienoinen hetki kun viimeksi olimme vaihtaneet kieliä. Aivan liian kauan. Käänsin katseeni käpäliini, polkuanturoitani nipisteli kylmällä lumella. Tärisin kylmästä ja pörhistin turkkini suojaksi.
"Että on kylmä!" hytisin.
Huomasin Sammaltuulenkin tärisevän hieman joten painauduin häntä vasten lämmittääkseni naarasta. Kiedoin häntäni hänen häntäänsä ja annoin soturin nojata päätään lapaani.

//Sammal? Ei oo pakko jatkaa jos et kerkee, jaksa tai haluu

Nimi: Sammaltuuli

21.11.2015 21:51
Hymyilin huvittuneesti Lehmusviiksen ja Koivusydämen touhuille. He käyttäytyivät, kuin olisivat vielä pentuja.
"Kyllä, tämä on minunkin ensimmäinen lehtikato", vastasi tyttäreni kysymykseen.
Sekä Koivusydän, että Lehmusviiksi käänsivät katseensa minuun. Koivusydämen kasvoilla oli yhä lunta, joka suli pikkuhiljaa.
"Omituista", Lehmusviiksi totesi.
"Niin", maukaisi Koivusydän.
Tyttäreni nousi ylös hangesta ravistellen turkkiaan. Lehmusviiksi kääntyi häneen päin.
"Eiköhän tämä jo riitä", Koivusydän naukaisi tarkoittaen ilmeisesti heidän leikkimielistä kamppailuaan.
"Joo, riittää", Lehmusviiksi sanoi ja naurahti.
Huomasin, kuinka Koivusydän värähti ja hänen selkäkarvansa nousivat pystyyn. Häntä ilmeisesti värisytti kylmästä. Siirsin katseeni kauemmas, jossa Pyrysilmä jutteli isänsä kanssa. Nyt Ruostekynsi kuitenkin lähti muualle, joten päätin mennä vaihtamaan kieliä kumppanini kanssa.
"Menenkin tästä juttelemaan isänne kanssa. Nähdään myöhemmin!" maukaisin pennuilleni.
"Selvä, hei sitten!" Koivusydän naukui.
"Älkääkä vilustuttakko itseänne!" lisäsin, ennen kuin lähdin kahlaamaan hangessa Pyrysilmän luokse.
"Ei tietenkään. Emme me enään mitään pentuja ole!" Lehmusviiksi maukui vielä perääni pilke silmäkulmassaan. Hymyilin hänelle, mutta jatkoin matkaani kumppanini luokse. Istahdin Pyrysilmän viereen niin, että turkkimme hipoivat toisiaan. Minua palelsi ja oli vaikeaa olla välittämättä siitä.
"Hei", nau'uin hiljaa.

//Pyry? :D

Nimi: Koivusydän

21.11.2015 20:45
Lehmusviiksi tönäisi minut maahan ja naurahti, kasvoillaan ilkikurinen hymy. Tunsin kylmän, mutta pehmeän lumen allani.
"Hei!" huudahdin naurahtaen.
Nousin nopeasti ylös ja silmänräpäyksessä olinkin jo kaatanut veljeni lumeen. Hänen vaalean kellanpunainen turkkinsa oli nyt aivan lumessa. Vilkaisin valkeita tassujani. Vaalea turkkini näytti lumeen verrattuna selvästi vaaleanharmaalta, mutta maastoutuisi se silti paremmin lumeen, kuin monilla muilla. Leunviiksi oli nousemassa ylös, joten loikkasin hänen päällensä ja aloimme painia lumessa.
"Luovuta nyt, kyllä minä sinut vielä voitan!" Lehmusviiksi ulvaisi pilke silmäkulmassaan.
"Et ikinä!" nau'uin leikkimielisesti.
Veljeni kellautti minut toiselle puolelle itsensä yli, nousi istumaan, ja asetti etutassunsa kyljelleni voiton merkiksi. Samassa pölläytin lunta tämän kasvoille. Lehmusviiksi jäi räpyttelemään silmiään, joihin oli mennyt lunta.
"Tämä vielä kostetaan!" kolli maukui.
"Ei sinun tarvitse", nauroin ja pyyhkäisin hännälläni lunta pois veljeni naamalta.
"Te hupsut", hymähti Sammaltuuli, joka oli astellut luoksemme.
Katsoin emoani ja hän hymyili – niin kuin yleensäkin. Jos hänen ei nähnyt hymyilevän kertaakaan koko päivän aikana, tiesi siitä että jokin oli vinossa. Sen olin oppinut.
"Onko tämä sinunkin ensimmäinen lehtikato?" kysyin emolta.
Sammaltuuli ei ehtinyt vastata, kun Lehmusviiksi teki "kostonsa", eli kaatoi minut lumeen. Veljeni pölläytti lunta hännällään. Sitä tippui kasvoilleni ja aivastin.

Nimi: Ruostekynsi

21.11.2015 12:33
Tulin ulos sotureiden pesästä ja menin juttelemaan Pyrysilmälle, joka oli tuoresaaliskasan lähellä.
"Huomenta", naukaisin.
"Huomenta", soturi vastasi.
Istahdin ja rupesin pesemään turkkiani.
"Mitä kuuluu?" kysyin.
"Ihan hyvää."
Nyökkäsin. Kyljessäni oli häiritsevä takku ja yritin selvittää sen. Kohta nousin pystyyn ja naukaisin:
"Taidan tästä mennä. Partiot odottavat."

tulin takaisin leiriin ja vein vähäiset saaliini kasaan. Kun käännyin mennäkseni jonnekin päin leiriä, näin Routahännän tulevan minua kohti. Menin häntä vastaan ja nuolaisin tätä tervehdykseksi.
"Hei, Routahäntä."

Nimi: Pyrysilmä

21.11.2015 11:12
Olin kippuralla sammalpedilläni. Avasin hitaasti silmäni ja nostin pääni ylös. Pesässä oli hiukan hämärää mutta kuitenkin aamun hento, kalsea valo pääsi tunkeutumaan sisälle. Muutamat soturit nukkuivat vielä. Venytin etujalkani pitkälle eteen ja notkistin selkäni kaarelle. Venyttelin niin että käpälät tärisivät. Sitten suoristauduin ja ravistelin itseäni korvista hännänpäähän asti. Menin rauhallisesti ulos.
"Sataa lunta!" kuulin Lehmusviiksen hihkuvan iloisena. "Tämä on ensimmäinen lehtikatoni! Koivusydän, voitko uskoa?!"
Soturi oli sisarensa kanssa leirin keskusaukiolla.
"Kuules poika", maukaisin tassuttaessani kaksikkoa kohti. Pysähdyin heidän luokseen ja istahdin. "Tämä on myös minun ensimmäinen lehtikatoni."
Lehmusviiksi ja Koivusydän kääntyivät katsomaan minua. Lehmusviiksellä oli kulmat hämmästyneesti koholla.
"Ihanko totta?" hän kysyi.
Nyökkäsin.
"En tiennytkään tämän olevan sinunkin ensimmäisesi."
Naurahdin lempeästi ja näpäytin poikani korvaa hännänpäälläni.
"Saattaahan sitä olla vaikea uskoa", nau'uin. "Mutta totta se on. Yhtä totta kuin se että sinä olet tuuliklaanilainen ja minun poikani."
Kellanpunainen soturi hymähti mutta sitten hänen kasvoilleen levisi hymy. Olin ylpeä molemmista pennuistani. Äkkiä Lehmusviiksen kasvoille tuli ilkikurinen hymy.
"Se on yhtä totta kuin se että minulla on paras mahdollinen sisar", hän maukui ja samassa tönäisi Koivusydämen maahan. Naurahdin.

//Koivu?

Nimi: Pyrysilmä

20.11.2015 20:38
Minut oli määrätty metsästyspartioon ja tepastelin nyt ulos leiristä yhdessä Puuturkin, Minkkimuiston, Iltatassun ja Hallatassun kanssa. Leirin ulkopuolella, missä ei ollut muita kissoja, oli viileähköä. Kalsea tuuli sai minut värisemään. Toki muut partion jäsenet ympärilläni lämmittivivät minua, mutta siitä huolimatta olin viluissani.
"Saalistettaisiinko nyt?" kuului Puuturkin nauku edestäpäin.
Tämä oli partion johdossa ja oli kääntynyt katsomaan meitä. Klaanitoverinini nyökyttelivät päitään.
"Selvä on, hajaannutaan ja tavataan tässä samassa paikassa. Virittäkää kaikki aistinne valppaiksi nimittäin klaani kaipaa ruokaa."
Kissat lähtivät kukin eri suuntaansa, hännät vain vilahtivat heidän kadotessaan. Itse jolkottelin muutaman ketunmitan eteenpäin kunnes pysähdyin pienen kukkulan laelle. Siellä annoin tuulen hyväillä turkkiani ja saada vedet silmiini.
*Pitäisi metsästääkin..* ajattelin. *Voit norkoilla kukkuloilla toistekin!*
Juoksin alas kukkulanrinnettä ja pysähdyin haistelemaan ilmaa. Kanin haju tulvi sieraimiini. aloin jäljittää sitä ja pian huomasinkin eläimen piileskelemässä pienen, kitukasvuisen pensaan kätköissä. Kyyristyin matalaksi ja jähmetyin liikkumattomaksi. Jännitin lihakseni, valmistauduin syöksyyn. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen ja kani säntäsi pakoon. Kuin refleksinomaisesti painelin juosten sen perään ja saavutinkin sen nopeasti. Loikkasin sen selkään ja purin niskat katki.

Nimi: Kivisulka

20.11.2015 16:00
"Heh heh!" Naurahdin tönäistessäni Mutasilmää hieman tassullani. Onnistuin kaatamaan kollin maahan. Mutasilmä silmäili minua huvittuneesti. Juuri kun keskittymiseni herpaantui, Mutasilmä kamppasi minut ja vangitsi minut maahan.
"Mhhhmm..." Tuhahdin yllättyneenä. Näin kuinka muut partiossamme olevat katsoivat meitä huvittuneina.
Murahdin turhautuneena yrittäessäni päästä pois Mutasilmän alta. Hetken yritettyäni, Mutasilmä päästi minut irti.
"Hyvin taisteltu", mutisin.
"Mutta jos olisimme olleet oikeassa taistelussa, olisin kyninyt sinut kokonaan!" Mutasilmä naurahti;
"Oletko aivan varma?" Juuri kun kolli ei huomannut, loikkasin tämän päälle ja kaadoin tämän maahan.
"Olen! Aivan varma!" Hymyilin kollille.
"Meidänhän piti partioida rajalla, vai?" Joku kolli kysyi.
"Joo, jatketaan matkaa", Mutasilmä sanoi. Lähdin seuraamaan Mutasilmän pitäessä kärkeä.
Kuljimme rajaa pitkin ja pysähdyimme välillä jättämään rajamerkit. Hiljaa kulkiessamme huomasin varpusen. Asetuin saalistusasentoon. Loikkasin saaliin kimppuun ja tapoin sen nopeasti.
"Hieman täydennystä tuoresaaliskasaan", totesin.
"No ainakin hieman", toinen naaras mutisi.
"Jätetään se tähän", Mutasilmä ehdotti ja alkoi kaivaa hiekkaa saaliin päälle.

Palatessamme leiriin, toimme myös hieman tuoresaalista mukanamme. Mutasilmä asetti varpusensa kasaan. Ihailin kollin loistavia metsästystaitoja.
*Kumpa minäkin olisin joskus yhtä hyvä!* ajattelin innoissani. Menin Mutasilmän luokse ja nuolaisin tämän korvaa lempeästi.
"Mitä tehdään?" Mutasilmä kysyi. Kohautin olkiani.
"Muistatko sen kun olimme vielä oppilaita?" Mutisin iloisesti.
"Joo".
"Ja sen kun melkein putosin Nelipuusta?" Naurahdin hymyillen.
"Tietenkin", Mutasilmä kehräsi.
"Minähän sinut pelastin silloin".
"Se aika oli tosi mukavaa...", mutisin. Aika oli kulunut valtavan nopeasti. Muistin edelleenkin harjoittelutuokiot mestarini kanssa ja kaikki leikkinujakkamme Mutasilmän kanssa. Huokaisin syvään. Kaikki oli muuttunut niistä ajoista. Mutasilmä oli soturi, ja niin myös minä. En ollut ollenkaan osannut odottaa että soturina oleminen olisi näin raskasta. Joka päivä olisi taistelu. Ja silloinkin kun Kuolonklaani valtasi metsän...
"Mitä mietit?" Mutasilmä kysyi.
"En mitään".
Mieleeni pulpahtivat kaikki hyvöt muistot; rajapartiot, metsästysretket, se tunne kun pääsimme takaisin nummelle...
*Jos saisin elää tämän kaiken uudestaan, en muuttaisi mitään!* ajattelin.
"Ajattelin hakea tuoresaaliskasata oravan. Tuletko mukaan?" Mutasilmä kysyi.
"Ai, joo. Tietenkin!" Naukaisin aluksi hieman hämmentyneenä.
Otimme kasasta oravan ja jaoimme sen toisillemme. Syötyämme nousin ylös ja venyttelin.
"Alkaa olla myöhä", totesin huomatessani taivaan alkaneen pimetä.
"Niin", Mutasilmä mutisi. Haukottelin.
"Mennäänkö kohta nukkumaan?" Valitin.
"Nukahdan kohta käpälilleni!"
Mutasilmä naurahti.
"Mennään vaan. Minuakin väsyttää jo hieman".
"Mennäänkö huomennakin metsälle?" Kysyin käydessäni maate Mutasilmän viereen.
"Sopii".
"Öitä", kuiskasin.
"Öitä", Mutasilmä toisti kuin kaikuna. Suljin silmäni ja nukahdin.

//Mutasilmä?//

Nimi: Mutasilmä

18.11.2015 17:17
Heräsin soturienpesästä Kivisulan vierestä. Naaras nosti päänsä, katsoi minua ja hymyili.
"Hei!" Haukottelin. Naaras nousi ylös ja nuolaisi pää lakeani. Pesässä oli vielä sotureita joten menimme ulos. Menin tapani mukaan järjestämään pari partiota, kun olin tehnyt sen menin partioni luo ja lähdimme leiristä. Kävelin Kivisulan vieressä ja katselin lintuja jotka lensivät korkealla puiden yläpuolella.
"Linnut ovat kauniita" hymyili Kivisulka ja nosti päänsä itsekin taivaalle päin, mutta laski sen pian.
"Ja hyvän makuisia" vitsailin. Pari partiossa olevaa soturia metsästi sillä välin kun muut kävelivät rajaa pitkin.
"Aiotko metsästää?" Kivisulka kysyi
"En tiedä, en varmaan" Sanoin ja katsoin eteen päin
"mh! Laiskuri!" Minua hieman pienikokoisempi naaras naurahti ja puski minua päällään.
"Haha! En ole!" Intin ja laitoin tassuni hänen päänsä päälle.

//Joku? Kivi? Partio?

Nimi: Kivisulka

17.11.2015 19:16
Mutasilmä oli juuri aloittanut kertoakseen päivän partiot.
"Tai no, haluaisin sittenkin metsästää hieman itsekseni...", mutisin Mutasilmälle. Kolli vilkaisi minua hämmentyneenä, mutta nyökkäsi lopulta.
*Toivottavasti hän ei ajattele, etten halua olla hänen kanssaan*, toivoin. Lähdin leiristä ja lähdin etsimään saalista. Kävelin nummea pitkin niin hiljaa kuin pystyin. Pysähdyin eräälle Tuuliklaanin aukiosta. Annoin tuulen piiskata turkkiani ja viileyden levitä kehooni. Muistin edelleenkin kamalan, vähäriistaisen ja tuulettoman ladon.
*En halua enää ikinä palata sinne!* ajattelin päättäväisesti. Toivoin, ettei kukaan muukaan klaanikissa joutuisi elämään siellä. Kuulin takaani risun katkeavan. Vilkaisin taakseni; näin jäniksen.
Se ei ollut mitään niitä pulskia, meheviä jäniksiä, joita klaanikissat söivät mieluusti, mutta jänis kumminkin. Käännyin kokonaan ympäri ja asetuin luonnollisesti saalistusasentoon. Hiivin saalista kohti.
*Noin... Vielä pari askelta...*. Loikkasin jäniksen kimppuun ja painoin sen maahan. Purin jänksen kurkun poikki, ja eläimen säikähtynyt ulvaisu loppui lyhyeen.
"Kiitos Tähtiklaani!" Kiitin taivaallista klaania. Vaikkei tähtiä näkynytkään, tiesin tuulen kuljettavan kiitokseni henkikissojen kuultavaksi. Kaivoin hiekkaa jäniksen päälle ja lähdin etsimään lisää saalista.
Etsin pitkän aikaa ja juuri kun olin luovuttamaisillani, huomasin pensaikon lähellä päästäisen. Asetuin saalistusasentoon ja lähdin hiipimään kohti saalista.
Päästäinen kuitenkin huomasi minut, ja piiloutui nopeasti pensaikkoon.
"Äh...!" Murahdin noustessani pystyyn. Katsahdin taivasta; olin erottavani jo yhden tähden pilvien joukosta. Taivas oli jo ruvennut värjääntynään erikoisiin, kirjaviin väreihinsä. Ihailin vielä hetken taivasta, kunnes päätin jatkaa vielä hetken metsästystä.

Leiriin palattuani vein hieman luisevan jäniksen ja äskettäin saamani myyrän tuoresaaliskasaan. Näin Mutasilmän juttelevan joidenkin kokemeiden sotureiden kanssa. Huomattuaan minut hän lähti kävelemään luokseni. Kehräsin ja hipaisin Mutasilmän poskea hännälläni. Ruskea kolli kehräsi takaisin.
"Et kai ole suuttunut minulle jostakin?" Mutasilmä aloitti hieman huolestunut pilke silmissään.
"En tietenkään. Halusin vain metsästää itsekseni", selitin.
"Mentäisiinkö huomenna metsälle?" Kysyin. Mutasilmä nyökkäsi hymyillen. Hymyilin kollille takaisin.
"Arvaapa mitä! Minulla on niin kova nälkä ettö taidan käydä hakemassa jotain syötävää", tokaisin venytellessäni.
"Heh! Varo, ettet syö liikaa", Mutasilmä pilaili. Kehräsin iloisesti.

//Mutasilmä? Toivottavasti autohitti ei haittaa...Pitkästä aikaa tuli kirjoitettua :3//

Nimi: Routahäntä

17.11.2015 18:28
Olin menossa metsästyspartioon Mutasilmän, Minkkimuiston ja Hallatassun kassa. Minkkimuisto käveli minun ja Mutasilmän luokse oppilaansa kanssa.
"Lähdetään heti", Mutasilmä sanoi ja käänsi olkansa ja meni leirin uloskäynnistä. Seurasin varapäällikköä Minkkimuisto ja Hallatassi kintereillani. Pian olimme vanhan mäyränkolon lähellä.
"Hajaannutaan saalistamaan. Minä voin mennä putouksen lähelle, sinä Routahäntä voit mennä näköalakiven suuntaan ja Minkkimuisto ja Hallatassu, te saatte saalistaa täällä", Mutasilmä määräsi.
"Selvä", Minkkimuisto sanoi.
"Me tästä lähdemmekin saalistamaan", Minkkimuisto lisäsi. Mutasilmä nyökkäsi ja lähti juoksemaan putousta kohti. Minä jäin yksin ja lähdin itse kävelemään kohti näköalakiveä. Haistelin ilmaa ja sieraimiini lehahti tuore kanin tuoksu. Lähdin jälijttämään kania mutta huomasinkin että kani olikin Myrskyklaanin reviirillä puron toisella puolella. Huokaisin ja kuulin oravan nakertelevan jotain. Katsahdin ylös ja näin oravan istumassa puunoksalla. Kun katsoi oravaa, orava huomasi ja juoksi nopeasti puunkoloon.
*Tänään ei onnistu yhtikäs mikään!* ajattelin tuskissani. Sitten haistoin myyrän tuoksun. Se tuli ihan läheltäni. Painaiuduin maata vasten ja jälijitin myyrän. Se istui pienen puuntaimen luona ja järsi jotain. Menin saalistusasentoon ja hyökkäsin saaliin päälle. Katkaisin myyrän niskat ja tiputin sen maahan. Kuovin maata saaliin päälle ettei mikään petolintu söisi saalista. Saalistin auringonlaskuun saakka, mutta silti sain vain tuon yhden myyrän. Jolkottelin vanhan mäyränpesän lähelle ja näin Minkkimuiston ja Hallatassun tulevan kaksi oravaa suussaan luokseni.
"Mutasilmä ei ole vielä tullut", Minkkimuisto sanoi. Nyökkäsin, mutta samassa Mutasilmä juoksi paikalle kani suussaan.
"Ei mennyt kovin hyvin tämä päivä. Lehtikato on pian tulossa", Mutasilmä sanoi. Nyökkäsimme ja menimme takaisin leiriin.

//Joku? Perhe? Ruoste?

Nimi: Pyrysilmä

16.11.2015 14:40
Jolkottelin rauhalliseen tahtiin poispäin leiristä. Jonkin matkan päässä hidastin ja raotin leukojani maistellakseni ilmaa kitalaessani.
*Orava!* ajattelin kun tunnistin hajujäljen.
Pälyilin ympärilleni ja kohta näin oravan erään pienen pensaan suojissa. Kyyristyin matalaksi ja jähmetyin äkkiä, kun otus pinkaisi puun oksalle. Suoristauduin ja murahdin hiljaa.
*Kyllä minä sinut nappaan* vakuutin mielessäni.
Kiersin hitaasti puun, matalana ja varovasti kunnes pysähdyin puun taakse. Huidoin hiukan hännänpäälläni, kynteni raapivat maata. Jännitin lihakseni ja loikkasin. Tarrasin kynsilläni kiinni oravan häntään ja viskasin sen maahan. Saaliin päästämä vinkaisu katkesi äkisti ja puraisin sitä niskaan. Noukin sen leukoihini ja hautasin maahan. Seuraavaksi vainusin rastaan. Kyyristyin ja tarkkailin lintua hetken. Lähdin hiipimään sitä kohti, mutta juuri kun etäisyyttä oli vain pari hännänmittaa, jokin rasahti pensaikossa ja lintu pyrähti lentoon.
*Ketunläjät!* sähähdin mielessäni.

Nimi: Ruostekynsi

16.11.2015 14:24
Olin sotureiden pesän edustalla syömässä aika laihaa hiirtä. Se ei kylläkään ollut mikään kamalan suuri, nälänvievä ateria mutta sai kelvata. Veihän se sentään nälän pahimman terän. Syötyäni, nuolin huuleni puhtaiksi ja rupesin sukimaan turkkiani perusteellisesti.
"Tervehdys, Ruostekynsi", kuului äkillinen naukaisu.
Nostin katseeni ja näin Pyrysilmän.
"Hei", mau'uin hymyillen. "Mitäs sinä?"
Poikani nytkäytti korvaansa ja väpäytti hiukan viiksiään.
"Mitäs tässä?" hän sanoi. "Ihan tavallinen päivä. Partiointia, metsästystä ja niin edelleen."
Hän naurahti. Tarkkailin Pyrysilmää tutkivasti. Oliko tämän sanomiset totta? Minusta vaikutti vähän siltä etteivät olleet -ainakaan täysin totta.
"Mitä nyt?" Pyrysilmä kysyi.
"Ei mitään", vastasin nopeasti. "Kunhan vain mietiskelin."
Soturi nousi jaloilleen ja heilautti häntäänsä.
"No, jääpä sinä tänne mietiskelemään, minä menen vaikka metsästämään. Tylsyys ja tekemisen puute turruttavat minut."
Kolli kääntyi ja jolkotteli ulos leiristä. Katselin hänen menoaan hetken. Kumma kyllä, nyt hän vaikutti täysin tavanomaiselta itseltään.

//Mini..

Nimi: Ruusutassu

13.11.2015 20:17
"Öö, selvä", sanoin vähän ihmetellen. Mitä Iltatassu oikein ajatteli? Räpyttelin unisena silmiäni ja nousin istumaan sukimaan itseäni.
"Koska menemme?" Iltatassu kysyi. Lopetin sukimisen.
"Aurinkohuipun aikaan", sanoin.
"Onko sinulla nälkä`?" Iltatassu kysyi.
"Voisin nimittäin tuoda sinulle saalista", Iltatassu sanoi.
"Selvä", sanoin. Iltatassu meni pois parantajanpesästä ja meni hakemaan minulle saalista. Tiesin että Iltatassu oli ihastunut minuun, mutta tiesin myös että minä häneen. Eihän parantajien saanut rakastua? Kysyisin Kuiskevirralta kun menisin tänään Myrskyklaaniin. Mutta toivottavasti kukaan muu ei huomannut että olimme ihastuneet toisiimme. Sen kyllä varmasti huomaisi jos Iltatassu tulisi mukaan. Sitten kuului jalkojen askelia ja Iltatassu saapui luokseni kani hampaissaan.
"Toin tämän. Haluaisitko syödä tämän kanssani?" kolli kysyi. Huokaisin.
"No selvä", sanoin ja aloimme syödä. Pian saimme syötyä ja menimme aukiolle. Routahäntä ja Ruostekynsi sukivat toisiaan ja Mutasilmä järjesteli aamupartioita. Sadetassu ja Lehmustassu istuivat oppilaidenpesän edustalla ja juttelivat jotain. Iltatassu katsahti minuun päin.
"Taidan mennä Sadetassun ja Lehmustassun luo. Tulen sitten luoksesi kun on aurinkohuippu", hän sanoi ja lähti kollien seuraan. Routahäntä katsahti minuun ja kuiskasi jotain Ruostekynnelle. Sitten hän saapui luokseni.
"Olet tainnut tykästyä Iltatassuun. Muistathan että olet parantaja", emoni sanoi ja katsoi minua tiukasti.
"En suinkaan. Hän on vain ystävä", valehtelin. Emoni katsoi minua.
"Kai parantajaoppilaallakin voi olla ystäviä?" sanoin. Emoni virnisti.
"Totta. Ehkä ajattelin vähän väärin. Ajattelin vain kun Lupiinihäntä ihastui Ruskaraitaan mutta väitti ettei rakastunut..", emoni sanoi hiljaisella äänellä. Tiesin että Routahäntä kaipasi siskoani. Minä en oikeastaan muistanut minkälaiselta hän näytti. En muistanut siskostani mitään. Toinen siskoistani Varputassu oli jo kuollut ennen kuin synnyin joka oli kuollut sen takia että oli rakastunut myös Myrskyklaanin Ruskaraitaan. Mutta Ruskaraita oli rakastanut Lupiinihäntään joten Varputassu masentui ja menehtyi. Sitten muistin Kuiskevirran sanoneet, että minun pitäisi tarkistaa yrttivarasto, että tietäisin mitä yrttiä pitäisi hakea.
"Menen tarkistamaan yrttivaraston", sanoin emolleni ja kävelin parantajienpesään. Huomasin että katajanmarjat alkoivat käydä vähiin.
*Sitä siis pitää hakea Kuiskevirran kanssa*, ajattelin. Menin ulos pesästäni ja katsahdin aurinkoon. Pian pitäisi olla aurinkohuippu. Lupasin Kuiskevirralle että tapaisimme toisemme näköalakiven luona. Pujahdin aukiolle ja Iltatassu saapui luokseni.
"Ukkosraita lupasi että saisin tulla mukaasi", Iltatassu sanoi. Nyökkäsin.
"Voisimme oikeastaan jo mennä, sillä kohta on aurinkohuippu", sanoin. Iltatassu nyökkäsi ja lähdimme matkaan. Pieni tuulenvire pörrötti turkkiani kun juoksin Iltatassun kanssa näköalakivelle päin. Oli ihanaa juosta vapaana nummilla eikä ahdistua ahtauteen tunkkaisessa ladossa joka oli täynnä muita kissoja. Pian saavuimme näköalakivelle. Katselin ympärilleni ja haistelin. Kuiskevirta ei ollut vielä tullut.
"Kuiskevirta ei ole vielä tullut", sanoin Iltatassulle. Iltatassu nyökkäsi. Hän oli ollut vähän vaisu koko matkan.
"Tuota.. Antaakohan Kuiskevirta, että tulen mukaanne? Voisin minä kyllä mennä Ukkosraidan kanssa saalistamaan..", Iltatassu sanoi ja katsoi maahan. Ajattelin hetken. Antaisikohan Kuiskevirta? En ollut tuota asiaa ajatellutkaan.
"Kyllä sinä varmaan pääset. Mikset pääsisi?" kysyin.
"No tuota.. Kuiskevirta varmasti ajattelisi että parantajalla ei saa olla kumppania..", Iltatassu sanoi. En kerennyt vastata, kuin Kuiskevirta saapui.
"Ruusutassu, kuka tuo on?" Kuiskevirta kysyi.
"Eikai vaan..", minä kerkesin vastata väliin.
"Hän on ystäväni. Pääseekö Iltatassu mukaamme?" kysyin. Kuiskevirta huokaisi.
"No selvä. Muistitko muuten katsoa yrttivarastostasi puutuiko mitään yrttiä, tai oliko jokin yrtti lopussa?" Kuiskevirta kysyi.
"Katajanmarjat olivat lopussa", sanoin. Kuiskevirta nyökkäsi.
"Muistatko Ruusutassu missä katajanmarjat kasvavat?" Kuiskevirta kysyi. Mietin hetken ja vastasin.
"Eivätkö ne kasvaneetkin havupensaissa?" kysyin. Kuiskevirta nyökkäsi.
"Entä mitä varten niitä käytetään?" Kuiskevirta kysyi.
"Eikö ne helpottanut mahavaivoja? Ja eikö ne auttanut myös vaikeeaan hengitykseen?" kysyin.
"Ja?" Kuiskevirta kysyi. Mietin. En muistanut mihin muuhun katajanmarjoja käytettiin.
"En muista", sanoin.
"Antamaan voimia. Muista nyt tuo", Kuiskevirta sanoi.
"Mennään nyt hakemaan niitä marjoja. Minulla näytti olevan jo melkein kaikki yrtit", Kuiskevirta sanoi.
"Selvä", sanoin ja lähdimme kohti Tuuliklaanin leiriä.
"Ehkä vanhassa mäyränpesässä saattaisi olla muutama havupensas. Mennään katsomaan", mestarini sanoi. Iltatassu juoksi vierelläni. Pian saavuimme vanhan mäyränpesän lähelle. Totta. Pesän lähellä oli pari havupensasta jossa kasvoi violetteja marjoja. Keräsimme ne ja lähdimme Tuuliklaanin leiriin. Veimme marjat pesääni ja Kuiskevirta meni omaan klaaniinsa.

//Joku?

Nimi: Lehmusviiksi

13.11.2015 17:09
//JATKOA KOIVUSYDÄMELLE//

"Hmm.. no voinhan minä lähteä", mau'uin miettivästi.
"No, mennään." Koivusydän kömpi käpälilleen ja tassutti pois pesästä, minä hänen vanavedessään. Tullessani ulos, värähdin. Ilma oli kylmempi kuin päivemmällä ja muistutti minua siitä, että lehtisade koittaisi pian. Ja riista kaikkoaisi koloihinsa kylmää pakoon.. tukahdutin huokauksen ja seurasin sisartani hytisten Mutasilmän luo, joka järjesteli partioita.
"Hei, Mutasilmä", naukaisin.
Pörhistin turkkini suojaksi kylmältä ja yritin estää hampaitani kalisemasta.
"Tervehdys", varapäällikkö nyökkäsi meille.
"Pääsisimmekö johonkin partioon?" kysäisi Koivusydän viereltäni.
Hänelläkin näytti olevan kylmä. Tosin, enhän minä voinut tietää oliko hänellä kylmä vai kuuma vai siltä väliltä.
"Voisitte mennä tuohon metsästyspartioon -se lähtee kohta."
Vilkaisin Mutasilmän osoittamaa kolmihenkistä kissaryhmää, joka seisoskeli sisäänkäynnin lähistöllä. Nyökkäsin. "Menemme siis siihen."
Heilautin häntääni pyytääkseni Koivusydäntä seuraamaan.

//Lehmus? Joku?

Nimi: Mutasilmä

12.11.2015 06:17
Huomasin Kivisulan.
"Kivisulka!" naukaisin ja naaras nosti päänsä.
"Hei", naaras hymyili. Hymyilin takaisin ja menin naaraan viereen makuulle.
"Oletko syönyt vielä?" naaras kysyi
"Ei ole nälkä" vastasin pikaisesti.
*Voisin pian järjestää partiot...* Mietin
"Anteekisi kun et päässyt kanssani samaan partioon" sanoin naaraalle.
"Ei mitään" hän hymyili ja haukkasi viimeisetkin ruokansa rippeet suuhunsa.
"Järjestätkö tänään partiot?" Kivisulka kysyi, nyökkäsin ja katsoin naarasta.
"Haluatko jälleen partioon?" Kysyin ja naaras kohautti lapojaan
"En tiedä, jos sinä menet" Hän sanoi. Nousin seisomaan, Kivisulka teki samoin. Menimme vähän matkaa eteen päin ja aloin järjestämään partioita.

//Joku?

Nimi: Koivusydän

11.11.2015 19:57
Loikin leiriin hampaissani roikkuvan vaivaisen myyrän kera. Kävin pudottamassa sen tuoresaaliskasaan - jos sitä nyt kasaksi pystyi sanomaan - sekä jäin katselemaan ympärilleni.
*Missähän Lehmusviiksi on?* mietin.
En löytänyt veljeni vaalean kellanpunaista turkkia muiden joukosta, joten kävelin sotureiden pesälle. Sammaltuuli ja Pyrysilmä istuivat pesän edustalla muutaman muun soturin kanssa. Emoni maukui tervehdyksen ja isäni puolestaan tervehti nyökäten nopeasti. Heilautin hännänpäätäni heille, jonka jälkeen tepsutin sisälle pesään. Tuntui jotenkin hyvin rauhalliselta. Lähes kaikki soturit olivat työn touhussa tai muuten vain ulkopuolella, joten pesä oli lähes tyhjä. Lehmusviikseä ei kuitenkaan näkynyt täälläkään. Ehkäpä hän oli partiossa tai muuten vain ulkoilemassa. Vaikka olimme jo sotureita, veljeni oli minulle hyvin läheinen, ja olimme tottuneet viettämään aikaa yhdessä. Käperryin sammalille. Päätin levätä hieman, ennen kuin lähtisin partioon illemmalla. Suljin silmäni. En ollut vielääkään tottunut täysin asumaan oikeassa Tuuliklaanin leirissä, vaikka koko paikka tuntuikin hyvin kotoisalta ja... omituisen tutulta. Kuin olisin asunut täällä aina. Tässä leirissä, nukkunut tässä pesässä... Ainoa omituiselta tuntuva asia oli kai sitten oikeasti se, etteivät muiden klaanien kissat asuneet enään samassa paikassa. Väräytin korvaani kuullessani askeleita, mutten avannut silmiäni. Havahduin kuitekin mietteistäni. Yritin tyhjentää mieleni ja nukahtaa, edes hetkeksi. Se taisi toimia ja pian olinkin jo unessa.

Heräsin ja nousin istumaan räpytellen silmiäni. Olin päättänyt, että ilmoittautuisin tänään vielä vapaaehtoiseksi menemään partioon. Nuolaisin tassuani, ja olin valmiinä lähtemääm ulos pesästä, kun huomasin Lehmusviiksen istuvan parin hännänmitan päässä itsestäni.
"Hei. En huomannutkaan sinua", naurahdin. "Missä olet ollut?"
"Vähän siellä ja täällä", veljeni vastasi.
"Ajattelin lähteä vielä partioon. Haluatko tulla mukaan?" nau'uin.

//Lehmus? Tai joku? :D

Nimi: Usva

02.11.2015 15:46
Ruusutassu: 23kp!

Iltatassu: 13kp

Mutasilmä: 11kp

Koivusydän: 6kp

Pyrysilmä: 40kp!

Lehmusviiksi: 13kp

Ruostekynsi: 23kp!

Kivisulka: 7kp

Nimi: Lehmusviiksi

17.10.2015 15:20
Tulin ulos sotureiden pesästä. Aurinko paistoi sinisellä taivaalla ja loi valotäpliä maahan. Viileä tuuli puhalsi välillä ja painoi karvat kiinni kylkiin. Kissoja vilisi leirissä. Notkistin selkäni venytykseen ja haukottelin. Äkkiä näin Ruostekynnen joka löntysti pentutarhaa päin varpunen suussaan. Juoksin setäni luo ja kysäisin:
"Mitäs sinä? Olet näköjään tervehtynyt, vai?"
"Mmm", kuului epäselvä vastaus.
Nyökkäsin ja siirryin pois kollin tieltä. Tämä katosi pentutarhan uumeniin ja viipyi siellä hetken, kai rupattelutuokiolla. Jäin paikoilleni toimettomana ja kummissani. Olisin halunnut tehdä jotain järkevää, en seisoa tyhjänpanttina leirin keskusaukiolla. Jolkottelin saalisläjälle kuullessani vatsani murahtavan. Kasa oli kuitenkin niin pieni etten raaskinut ottaa siitä mitään. Unohdin nälkäni ja suuntasin leirin suuaukolle.

Kävelin rauhallista tahtia nummille päin. Oli mukavaa olla välillä yksin, ilman vieressä pälättävää kissaa. Hiljaisuus oli rauhoittavaa. Nummien lyhyt heinä pyyhki lapojani ja jätti pieniä kastehelmiä turkilleni. Äkkiä tunsin haluavani juosta. Pinkaisin täyteen vauhtiin ja nautin tuulesta joka kävi kasvoihini. Käpäläni rummuttivat maata. Muutaman ketunmitan jälkeen pysähdyin ja aloin haistella ilmaa. Sieraimiini tulvi rastaan tuoksu. Katselin ympärilleni ja huomasin linnun erään kiven päällä nokkimassa jotakin sen kovalta pinnalta. Pudottauduin vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään eläintä kohti. Kun olin tarpeeksi lähellä, ponkaisin ja ojensin etukäpäläni kynnet esillä, mutta ennen kuin sain iskettyä kynteni lintuun, se pyrähti lentoon ja päästi äänekkään varoitusrääkäisyn. Käpäläni osuivat vain kiven kovaan pintaan.
*Hiirenpapanat!* ajattelin ärtyneenä. Klaani tarvitsisi ruokaa mutta miten tällainen kömpelys voisi mitään saada kiinni?

Nimi: Ruostekynsi

17.10.2015 13:08
Olin päässyt muutama päivä sitten pois parantajanpesästä ja nyt loikoilin soturien pesän edustalla auringonläikässä. Sää oli kaunis ja kissoja kulki aukiolla. Kun jäin seuraamaan Iltatassua joka jolkotteli rauhaisasti partion seuraan, käpäliäni alkoi kihelmöidä. En ollut ollut moneen päivään ulkona leiristä ja nyt turkkini jokainen karva hinkui sitä. Nousin käpälilleni ja menin Mutasilmän luo. Näin, kun Pyrysilmä pujahti ulos muutaman muun kissan seurassa.
"Tervehdys, Ruostekynsi. Olet näköjään päässyt parantajanpesästä, vai kuinka? Oletko karkuteillä?"
Naurahdin ja sanoin:
"En sentään. Ajattelin vain että voisin olla klaanilleni hyödyksi ja mennä johonkin partioon. Onnistuuko?"
"Ei", naukui Mutasilmä terävästi. "Olit vasta viheryskässä enkä todellakaan halua -ja tuskin Kanelitähtikään haluaa- että menet näin pian ulos ja sairastutat itsesi taas."
"Mutta en minä sairastu enää!" pistin hanttiin, hieman ärtyneenä mutta silti kunnioittavana. Yritin pitää ääneni vakaana kun jatkoin. "Jos niin olisi, niin eihän Ruusutassu olisi päästänyt minua pois. Joten.."
Mutasilmä vaiensi minut napakalla hännän huitaisulla.
"Uskon kyllä, että olet terve", hän maukui. "Mutta ettet sairastuisi uudestaan, kehotan sinua pysymään leirissä vielä muutaman päivän. Ja tuskin Ruusutassukaan haluaa että menet tuonne ulos hillumaan."
"Mutta.."
Varapäällikkö ei kuunnellut vaan lähti tiehensä.
*Äh!*
Kolli kuitenkin kääntyi vielä ja sanoi lapansa yli:
"Jos välttämättä tahdot olla hyödyksi, voisit vaikka viedä Kanelitähdelle ruokaa. Ja klaaninvanhimmille sekä pentutarhaan myös."
Nyökkäsin hitaasti ja hieman nyrpeänä, mutta hain kuitenkin saaliskasasta oravan. Se oli pulska ja siksi juuri otinkin sen. Seisahduin Kanelitähden pesän suulle ja naukaisin tervehdykseni epäselvästi, sillä minulla oli suu täynnä oravaa.
"Tule sisään", kuului päällikön vastaus.
Astuin pesään ja kumarsin.
"Tässä sinulle orava. Et varmaankaan ole vielä syönyt."
"Ei, en ole", maukaisi valkea kolli. "Kiitos."
Nyökkäsin ja Kanelitähti heilautti häntäänsä merkiksi poistua.
"Hyvää ruokahalua", sanoin ennen kuin peruutin ulos hiekka varpaitteni välissä rapisten.
*Sitten ne klaaninvanhimmat..*
Jolkottelin jälleen tuoresaaliskasaa kohti.

Nimi: Pyrysilmä

17.10.2015 12:30
Nukuin soturien pesässä kerälle käpertyneenä. Siellä oli vielä muutama soturi mutta aika moni oli jo noussut ylös. Sammalvuoteet olivat viileitä ja haju niissä väljähtänyt. Auringon kelmeä valo siivilöityi pesän oksakaton läpi tehden valotäpliä kissojen turkeille. Heidän kylkensä kohoilivat tasaiseen tahtiin ja pesän täytti hiljainen tuhina. Avasin silmäni ja notkistin selkäni venytykseen. Haukottelin leveästi ja tassuttelin ulos. Taivas oli pilvinen. Aurinko piilotteli jossain pilviverhon takana, oli tyyntä. Hetkittäin pieni tuuli puhalsi ilman halki ja teki sään entistä viileämmäksi. Värähdin. Lehtisade ei ollut ollenkaan mukava vuodenaika eikä sen puoleen lehtikatokaan. Menin tuoresaaliskasalle ja nappasin leukoihini rastaan. Sitten hölkytin sotureiden pesän edustalle ja kyyristyin syömään. Lämmin, vasta tapettu ja leiriin tuotu saalis oli suhteellisen maukasta. Se oli kyllä vähän laiha mutta menetteli. Mieluummin söi laihan saaliin kuin ei mitään ja kituisi nälässä. Nuolaisin huuleni puhtaiksi ja nousin istualleni. Lipaisin rintaani ja aloin sukia turkkiani perusteellisesti. Pian joku tuli luokseni ja naukaisi:
"Huomenta, Pyrysilmä."
Nostin katseeni kieli vielä tökerösti ulkona ja näin Kanelitähden. Tämä katsoi minua, nytkäytti korvaansa. Ravistin päätäni, vedin kielen takaisin suuhuni ja sanoin:
"Huomenta, Kanelitähti."
Kumarsin syvään ja kunnioittavasti. Päällikkö nyökkäsi ja asteli tiehensä. Katsellessani hänen menoaan, näin Mutasilmän joka järjesteli partioita leirin suulla. Kolli viittoili hännällään muutamaa kissaa kohti katsoen minua. Nyökkäsin nopeasti ja juoksin partion luo. Se oli lähdössä saalistamaan.

Nimi: Pyrysilmä

16.10.2015 14:23
Öö.. en mä tiä, jatkatko. Ku Usva sano että Mudan tarina unohdetaan mutta en tiedä

//Anteeksi kun huomautan mutta nykyään mua häiritsee, jos näitä tämmösiä ei pistä tonne tarinat- osioon:D

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com