Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 
 << <  67  68  69  70  71  72  73  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Virepentu

28.10.2016 00:19
Pyrypennun jälkeen haukkasin palan myyrästä. Yllätyin vähän sen mausta, sillä se oli parempaa kun olin kuvitellut. Minulla kesti kuitenkin jonkin aikaa pureskella suupala pienillä hampaillani. Lopulta sain nielaistua kaiken.
"Tämä on tosi hyvää!" maukaisin. Pyrypentu ei vastannut mitään, vaan jatkoi syömistä.
"Hei, älä jaksa. Ei meille ole edes sattunut vielä mitään", huomautin yrittäen saada veljeäni paremmalle tuulelle. Hän otti kaiken aina niin vakavasti.
"Niin, vielä", Pyrypentu tokaisi painottaen viimeistä sanaa.
"Etkö sinä ymmärrä, mihin olet meidät saattanut?" tämä sanoi äänensävyllä, josta en pitänyt.
"Ymmärrän. Leirin ulkopuolelle", vastasin, vaikka en ollut varma mitä Pyrypentu oli tarkoittanut. Kasvoillani oli vino hymy, mutta se haihtui, kun kohtasin Pyrysilmän katseen ja näin hänen ilmeestään, että hän oli liiankin tosissaan.
"Tarkoitin tätä tilannetta!" veljeni tiuskaisi.
"Mitenkäs kuvittelit meidän pääsevän takaisin leiriin ilman, että meitä huomataan?" hän kysyi. En tosiaan ollut miettinyt asiaa.
"Samalla tavalla kun tulimmekin, eihän meitä silloinkaan huomattu. Toivotaan vain, ettei kukaan nää meitä", sanoin. Pyrypentu huokaisi. Haukkasin vielä pari kertaa myyrää. Kun kumpikaan meistä ei enää syönyt, Pyrypentu kysyi:
"Otatko enempää?"
"En", vastasin. Nousimme ylös ja veljeni nosti puoliksi syödyn myyrän hampaisiinsa. Hän katseli hetken ympärilleen.
"Jätetään se tähän. Tule nyt", naukaisin. Pyrypentu laski myyränrippeet takaisin maahan. Kurkistin kiven takaa, että reitti oli selvä. Ketään ei näkynyt missään, eikä tunnelin suulta kuulunut ääniä. Lähdin tepsuttamaan Pyrypentu vieressäni eteenpäin, kohti tunnelin suuta. Saavuimme sen eteen, pysähdyimme ja katsoimme toisiamme.
"Kumpi menee edeltä?" kysyin kysymyksen ääneen.
"Mene sinä", Pyrypentu maukui. Nyökkäsin.
Ehdin astua yhden askelen tunneliin päin, kun yhtäkkiä kuulin äänen, luultavasti sen toisesta päästä.
"Jos ovat, niin eivät he voi olla kaukana", kuului tuttu ääni vaimeasti, jonka jälkeen alkoi kuulua käpälien töminää.
"Äkkiä!" sihahdin Pyrypennulle ja lähdin salamannopeasti juoksemaan takaisin kiven luokse. Vilkaisin taakseni huomaten, että Pyrypentu olikin jäänyt paikoilleen. Jarrutin kiven viereen ja ehdin vain puoliksi sen taakse, kun tunnelista ilmestyi ulos isä. Ukkosraita pysähtyi äkkinäisesti Pyrypennun eteen hänet huomatessaan.
"Pyrypentu!" Ukkosraita huudahti. "Mitä ihmettä sinä täällä teet? Ja missä veljesi on?"
Pyrypentu katsoi maahan ja väräytti korvaansa. Sitten tämä kääntyi katsomaan minun suuntaani. Kävelin heidän luokseen hieman matalana, katse suunnattuna ylöspäin kohti isämme kasvoja. Isän ilme oli melko tuima.
"Mitä te täällä kuvittelitte tekevänne?" soturi tiukkasi.
"Me vain tulimme tänne syömään sitä myyrää", selitin.
"Se oli Virepennun idea", Pyrypentu maukui. Ukkosraita siirsi tuiman katseensa minuun.
"Ei teillä ole lupaa poistua leiristä", hän sanoi, "Olimme huolissamme teistä!"
"Anteeksi..." mau'uin. Isä huokaisi ja heilautti häntäänsä merkiksi seurata. Hän katosi tunneliin ja minä lähdin sinne Pyrypennun jälkeen. Kun tupsahdimme leiriin, näin melkein ensimmäisenä edessämme vihaiselta vaikuttavan emon. Hänen silmistään kuitenkin paistoi huolestus. Emo juoksi meitä vastaan.
"Missä te olette Tähtiklaanin nimessä olleet?" hän kysyi tiukasti.
"Tuossa leirin ulkopuolella vain. Halusimme käydä katsomassa, että miltä siellä näyttää", kerroin.
"Söimme myyrän siellä", Pyrypentu lisäsi.
"Mutta ette te voi lähteä noin vain, ilman lupaa, varsinkaan leirin ulkopuolelle, jonne pääsette kunnolla tutustumaan vasta oppilaina", emo sanoi.
"Koko juttu oli Virepennun idea", veljeni maukui. Vilkaisin häntä.
*Nytkö vain minua syytetään?* ajattelin.
"Minua ei kiinnosta kumman idea se oli, vaikka uskon kyllä", emo maukaisi.
"Sinä lähdit kuitenkin mukaan, Pyrypentu", isä huomautti.
"Mutta... Onneksi teille ei sattunut mitään", emo sanoi hetkellisen hiljaisuuden jälkeen jo leppyneemmän oloisena. Hän vetäisi minut ja Pyrypennun hännällään vierelleen.

//Pyry? Sori sekava x]

Nimi: Pyrypentu

27.10.2016 18:57
Lähdin empien kävelemään eteenpäin mutta pysähdyin muutaman askeleen jälkeen. Voisinko vain mennä, lähteä ulos leiristä? Toisaalta, Virepentu oli siellä aivan yksin. Ties mitä typerää hänelle vielä tapahtuisi. Sivuutin päässäni huutavan, kieltävän äänen ja juoksin matalana ja sukkelasti tunneliin. Kukaan ei ilmeisesti ollut nähnyt minua. Tunnelissa oli hämärää ja hieman kolkon tuntuista ja kun pöllähdin ulos, vedin syvään henkeä. Aloin katsella ympärilleni etsien Virepentua. Sitten näin hänet. Kolli kyyristeli erään kiven takana minua silmäillen. Sipsutin matalana hänen luokseen enkä jättänyt häntääkään näkyville.
"Tulit sittenkin", sanoi Virepentu virnistäen.
En vastannut vaan kyräilin veljeä tuikeana. Hän heilautti häntäänsä aivan kuin sovitellen asiaa.
"Älä ole noin tosikko", hän vaati. "Kyllähän hauskaakin tekemistä pitää joskus olla, jotakin 'kiellettyä'."
"Minä en ole tosikko", nau'uin terävän ärtyneenä. "Syödään vain tämä myyrä ja lähdetään. Tulee vielä ongelmia.." Siristin Virepennulle silmiäni. "Vai tahdotko sinä ongelmia?"
Hän ei vastannut, tuijotti vain minua mitäänsanomattomalla katseella. Pyyhkäisin hännälläni maata ja kumarruin puraisemaan palan uudenlaisesta ruoasta.

//Vire?

Nimi: Kyyneltassu

27.10.2016 16:18
Vein tuoresaalista klaaninvanhimmille ja palasin sitten tuoresaaliskasan lähistölle odottamaan Salviatassua. Näin huolestuneen näköisen Salviatassun. Salviatassu selitti minulle että Pyrypentu ja Virepentu olivat kadonneet.
"Mennään etsimään heitä", ulvaisin silmät huolestuneena. Talsimme ulos leiristä ja haistelimme ilmaa ja maata, katselimme ympärillemme ja hosuimme joka paikkaan. *Kerrankin haistan riistaa kun siitä ei ole mitään hyötyä!* ajattelin ja vilkaisin Salviatassua. Tuo haisteli maata keskittyneenä.
"Hei taisin löytää hajujäljen!" Salviatassu huusi. Ryntäsin tuon luokse.
"Varmastikko?" kysyin ja painauduin tuon viereen. Heilautin häntääni hermostuneena ja katsoin Salviatassua.
//Salvia?

Nimi: Salviatassu

27.10.2016 15:29
Metsästysretkeni oli ollut aika antoisa. Olin saanut kiinni rastaan ja kaksi isoa mutta laihaa kania.
*Kyyneltassu on tuolla! Mitä hänellä on suussaan?* mietiskelin, kun lähestyin jokiklaanin rajaa.
"Hei Kyyneltassu!" huikkasin, ja Kyyneltassu kiepahti ympäri ja katsoi minuun. Hän pudotti saaliinsa ja sanoi:
"Hei, Salviatassu! En odottanut sinun palaavan näin pian!"
"No, silti minä tulin."
"Mennään leiriin. Saaliit pitää viedä tuoresaaliskasaan."
Nyökkäsin, ja kipitimme huimaa vauhtia takaisin leiriin. Leirissä ajattelin käydä pentutarhalla, ja näin siellä huolestuneelta vaikuttavan Koivusydämen. Tämä selitti minulle, että hänen pentunsa, Virepentu ja Pyrypentu olivat kadonneet!

//Eih..pitää mennä muihin juttuihin ja siks lyhyt mut; Koivu tai Kyynel? Pikatarina tällä kertaa, en ois kirjottanu muuten mut haluun pikaisesti soturiksi!

Nimi: Koivusydän

27.10.2016 00:00
Katsoin kuinka pentuni katosivat yhdessä hännän huiskahduksessa pentutarhasta ja hymyilin heidän peräänsä. Olin antanut heille luvan hakea tuoresaaliskasasta jotakin oikeaa ruokaa. Virepentu ja Pyrypentu saisivat maistaa riistaa tänään ensimmäistä kertaa. Tuntui, että olivat kasvaneet niin lyhyessä ajassa isommiksi. Ei olisi kauaakaan, kun heistä tulisi jo oppilaita. Tiesin jo tulevani kaipaamaan heidän pentuaikojaan.
Kun aikaa oli kulunut jo jonkin aikaa, aloin ihmetellä, miksei Pyrypentua ja Virepentua vieläkään kuulunut. Ajattelin, että pennuilla oli ehkä vaikeuksia valita tuoresaalis. Aloin silti jo huolestua, sillä Pyrypentu oli luvannut, etteivät he viipyisi kauaa. Päätin mennä katsomaan mikä heillä kesti. Nousin ylös ja venyttelin opeasti. Kävelin ulos pentutarhasta, sekä lähdin tuoresaaliskasalle päin. Pentujani ei kuitenkaan näkynyt missään, ei Pyrypentua eikä Virepentua. Pysähdyin ketunmitan päähän tuoresaaliskasasta katsellen ympärilleni.
"Pyrypentu! Virepentu!" huusin odottaen heidän ilmaantuvan jostakin. Odotin hetken, mutta pentuja ei tosiaan näkynyt, ei missään. Haistelin maata edessäni ja pystyin erottamaan heidän tuoksunsa.
*Ainakin he ovat olleet tässä, mutta missä he ovat nyt?* ihmettelin ja meinasin jo alkaa panikoida. Yritin rauhoittaa itseni.
"Onko joku nähnyt pentujani?" kysyin kissoilta ympärilläni.

Nimi: Virepentu

26.10.2016 23:46
Loikin Pyrypennun perässä kohti tuoresaaliskasaa. Juoksin veljeni ohitse niin, että saavuin tätä ennen tuoresaaliskasan luokse. Jarrutin sen viereen ja silmäilin hetken tuoresaaliita. Pyrypentu saapui vierelleni alkaen myös tutkiskelemaan saaliita. Minua ei jaksanut enää kiinnostaa tuoresaaliskasan antimet, vaan huomioni kiinnittyi leiristä ulos johtavaan aukkoon piikkihernepensaiden seassa. Näin, kun jokin partio palasi leiriin sen kautta. Mietin, miltä mahtoi näyttää maailma sen toisella puolen, leirin ulkopuolella. Näkyisiköhän sieltä kolmen muun klaanin leirit?
"Jooko? Virepentu, huhuu!" Pyrypennun ääni herätti minut mietteistäni.
"Mitä nyt?" kysyin.
"Etkö sinä kuuntele? Kysyin, että otetaanko tuo myyrä", veljeni maukui ja osoitti pientä eläintä kasan päällä.
"Tuo hiirikö?" kysyin.
"Ei se ole hiiri, vaan edelleenkin myyrä", Pyrypentu sanoi.
"Oletko varma? Minusta tuo näyttää hiireltä", sanoin epäilevästi.
"Olen, senkin hiirenaivo", kolli naurahti.
"Okei, okei", sanoin, sekä uppouduin taas ajatuksiini.
"Joten otamme sen?" Pyrypentu varmisti.
"Joo", mumisin.
"Mutta odota, sain juuri idean", maukaisin pieni hymy kasvoillani. Veli katsoi minua kummissaan.
"Minkä idean?"
"Etkö sinäkin haluaisi tietää, miltä tuolla leirin ulkopuolella näyttää?" kysyin.
"Joo... Kuinka niin?" Pyrypentu maukui.
"Käydään siellä, ihan vain vilkaisemassa. Ei kukaan huomaa, kun livahdamme ulos, olemme niin pieniä", sanoin hieman hiljemmalla äänellä.
"Mutta emo sanoi–", Pyrypentu aloitti.
"Entä sitten? Syödään hiiri siellä, niin voimme sanoa emolle, että jäimme tänne syömään", selitin virnistäen. Pyrypentu katsoi minua kuitenkin epäröivänä.
"Enpä nyt tiedä, Virepentu", hän maukui.
"Miten niin?" kysyin.
"Täällä on niin kylmäkin... Ja mitä jos joku näkee?" Pyrypentu sanoi hiljaa.
"Ei kukaan nää!" sihahdin hampaitteni välistä, "Tule nyt! Vai pelottaako sinua?" Virnistin jälleen. Kun Pyrypentu ei vastannut, maukaisin:
"No, voinhan minä yksinkin mennä."
"Virepentu, minä lupasin ettemme viivy kauaa!" veljeni sihahti.
*Mikähän häntä vaivaa? Ei kai se nyt niin kamalaa ole. Eikä hän sanonut emolle, että lupaisi mitään*, ajattelin. *Välillä täytyy saada tehdä mitä huvittaa!*
"Selvä. Menen nyt, tulit tai et", mau'uin. Nappasin myyrän hampaisiini, vilkaisin ympärilleni ja lähdin kipittämään leirin reunaa kohti.
"Hei!" kuulin Pyrypennun huudon takaani, mutta en kääntynyt katsomaan. Saavuin leirin reunamalle ja jatkoin rivakkaa kävelyä piikkihernepensaiden vierellä. Pysähdyin hetkeksi jonkun pesän taakse. En muistanut, oliko se sotureiden vai oppilaiden pesä. Kurkistin sen takaa ja varmistin, ettei ketään ollut uloskäynnin lähettyvillä. Sitten hiivin matalana eteenpäin, kunnes pinkaisin juoksuun ja sukelsin hämärään tunneliin. Pingoin eteenpäin myyrä edelleen suussani aikas vauhtia, eikä tunneli tuntunut ollenkaan ahtaalta minulle, olinhan vielä aika pieni. Olin kuitenkin kuullut isän joskus valittavan tunnelin ahtaudesta, tosin hän olikin suurikokoinen soturi. En ollut kuvitellut tunnelin olevan niin pitkä. Tai ehkä se tuntui vain pidemmältä, kun olin vielä pieni. Melko nopeasti tupsahdin kuitenkin ulos päivänvaloon. Jäin pieneksi hetkeksi paikalleni tuijottamaan ympärilleni. Jokapuolella näkyi nummea. Pensaita ja isompia kiviä oli melko harvakseen, mutta niitäkin näkyi. Äkkiä tajusin, että seisoin suoraan leiriin johtavan kolon edessä. Käännyin äkkiä ja lähdin kävelemään leiriä ympäröivien pensaiden vieressä. Kävelin vain ihan vähän matkaa, kunnes pysähdyin hieman minua isomman kiven taakse. Laskin myyrän maahan viereeni. Tajusin myös, että en ollut katsonut, oliko Pyrypentu lähtenytkin perääni vai ei. Mutta jos oli, niin hän tupsahtaisi ulos tunnelista minä hetkenä hyvänsä. Tapitin siltä varalta uloskäyntitunnelin suuta kiven takaa.

//Pyry? Ja et hitannu liikaa, toivottavasti mä en nyt. En viittiny laittaa Pyryä tuleen tän mukaan, kun en ollu varma oisko se tullu:D

Nimi: Kyyneltassu

26.10.2016 22:23
Vilkaisin tuoresaaliskasaa, jossa ei ollut juuri mitään.
"Mennään!" ulvahdin ja lähdimme vauhdilla ulos leiristä. Kaadoin melkein Sammaltuulen mennessämme ohi. Sammaltuuli vilkaisi peräämme viikset vipattaen. Kun pääsimme pois hidastimme vauhtia.
"Mennäänkö jokiklaanin reviirin suuntaan?" kysyin Salviatassulta joka nyökkäsi. Tallustimme jokiklaanin rajan lähituntumaan.
"Hajaannutaan niin saadaan enemmän saalista. Tavataan tässä", Salviatassu maukui. Nyökkäsin ja lähdimme eri suuntiin. Haistelin ilmaa suu raollaan. *Mmm... Valju haju..* Sitten löysin tuoreemman hajun. Se oli kani. Hiivin hajua kohti. Näin jo saaliini. Metsäkanin turkki oli jo vaalentunut. Pian loikkasin kanin selkään. Pidin kania paikoillaan, vaikka se sätki ja potki suuresti. Taitoin sen niskat ja kani värähti. Sitten se valahti veltoksi. Nuolaisin kanin veren viiksistäni. Haistoin äkkiä uuden hajun. Kuovin hieman maata kanin päälle ja lähdin toisen hajun perään. Näin reviirillemme harvinaisemman eläimen, fasaanin. Lipaisin huuliani. Fasaani oli selin minuun. Hyppäsin fasaanin selkään ja purin sitä vahvasti kaulaan. Fasaanin pää lerpahti, ja nostin sen suuhuni. Palasin kanin luo ja nostin senkin hampaisiini. Kävelin tapaamispaikalle ja jäin odottamaan Salviatassua tyytyväisenä omaan saaliiseeni. *Mitähän Salviatassu saa kiinni?* mietin.
//Salvia:)

Nimi: Salviatassu

25.10.2016 18:53
Juoksin Kyyneltassua kiinni, mutta aina välillämme oli vähintään yhden ketunmitan pituinen väli. Huudahdin:
"Hyvin juostu, en jaksa enää."
Kyyneltassu palasi luokseni, ja laskin häntäni hänen selälleen.
"Hippa!" hihkuin, ja lähdin juoksemaan karkuun niin kovaa kuin vain pystyin. Kyyneltassu näytti aluksi olevan hämillään, mutta lähti sitten perääni. Kun juoksin, viima pörrötti turkkiani. Kyyneltassun häntä heilui merkiksi pysähtyä. Juoksin vielä vähän matkaa, mutta jarrutin sitten.
"Hyvin juostu!" Kyyneltassu naukui.
"Kiitos. Niin sinäkin. Taisit jo voittaakin ensimmäisen erän?"
"Ehkä."
"Tulkaahan. Voi että te aina niin lähekkäin olette. Mikäs teillä oikein on?" kuulin Sammaltuulen sanovan.
"Ei mikään", heilautin häntääni hermostuneesti.
Kyyneltassu murahti leikkisästi, ja katsoin häneen. Naurahdin, ja pian hänkin. Juoksimme täyttä päätä koko loppumatkan leiriin saakka.
"Mennäänkö saalistamaan vielä? Tuoresaalista ei ole, ja meidän täytyy ruokkia pennut ja klaaninvanhimmat!" huudahdin.
Kyyneltassu haparoi muutaman askeleen minua kohti.
"Taisimme juosta liiankin kovaa", hän sanoi.
Nyökkäsin, ja kysyin vielä:
"Menemmekö saalistamaan?"
Kyyneltassu siisti turkkiaan ja vastasi.

//Kyynel? :D

Nimi: Kyyneltassu

25.10.2016 18:17
"Mitähän sitten voisi tehdä?" mietiskelin ääneen. Juuri kun olimme syöneet kanin, kuulin Sammaltuulen äänen.
"Auringonhuipun partioon lähtevät Myrkkykatse, Salviatassu ja Kyyneltassu. Haluaako joku muu mukaan?" Sammaltuuli kysyi. Kukaan ei ilmoittautunut.
"Ja minä. Minä johdan", Sammaltuuli maukui. Katsoin taivasta. Partio olisi nyt. Hätkähdin kun kuulin Salviatassun äänen.
"Tuletko? Jäämme jälkeen!" kolli maukaisi. Nyökkäsin ja juoksin Sammaltuulen ja Myrkkykatseen perään Salviatassu vieressäni. Pian kävelimme rajoilla. Kun olimme palaamassa, tassujani syyhytti. Halusin juosta. Kuin Sammaltuuli olisi lukenut ajatukseni, sillä pian tuo naukui:
"Voitte juosta loppumatkan." Läpsäisin Salviatassua.
"Hippa huudahdin ja lähdin juoksuun kuin pikkupentu. Kuulin Salviatassun naurahtavan hieman. Pysähdyin vähän matkan päähän ja vilkaisin taakseni.
//Salvia? c:

Nimi: Ruostetähti

25.10.2016 15:49
Venyttelin pesäni edessä etujalat pitkälle eteen venytettyinä. Lihakset värisivät turkkini alla ja rutisivat auetessaan. Oli myöhäinen aamu. Istahdin siihen paikkaan ja katselin kissoja. Mestarit veivät oppilaitaan harjoituksiin ja Harmaapilvi töpötteli ulos klaaninvanhimpien pesästä. Routahäntä nukkui pesässäni; hän oli viettänyt yön kanssani. Nyt hän ilmeisesti alkoi hereillä, sillä kuulin, kun hän haukotteli ja venytteli sammalet allaat rapisten. Sitten valkea naaras asteli vierelleni.
"Huomenta, Ruostetähti", hän maukui poskeani nenällään koskettaen.
"Huomenta", vastasin hymyillen.

//Sori mini!! xc

Nimi: Pyrypentu

25.10.2016 15:39
"Pyrypentu, heräähän jo kultaseni." Emon hipaistessa pehmeästi päätäni kuonollaan avasin silmäni ja nostin pääni katsoakseni häntä. Hän katsoi minua hymyillen.
"Nukuit myöhään", hän totesi.
"Ai. Nukuinko pidempään, kuin Virepentu?" Käännyin katsomaan takana makaavaa veljeä, joka olikin - minun yllätyksekseni - jo ylhäällä, istuksi minua katselemassa.
"Kerrankin olen hereillä ennen siua!" hän nauroi.
Hymähdin hiljaa mutta väläytin sitten ystävällisen hymyn Virepennulle. Niin, se oli totta; olin useimpina aamuina herännyt ennen häntä mutta tällä kertaa kävi näköjään päinastoin. Korviini kantautui tuulen ujellusta ulkoa. Tunsin turkissani väräjävän kylmän ilman ja mietin, miltä ulkona näytti. En ollut käynyt pentutarhan ulkopuolella pariin päivään, sillä minusta tuntui, että siellä olisi kylmä. Virepentukin vilkaisi pentutarhan suuaukkoa kääntyen sitten katsomaan minua kysyvänä.
"Mennäänkö ulos, Pyrypentu?" hän kysyi.
"Joo mutta syödään ensin, sopiiko? Minulla ainakin on nälkä", sanoin ja etsiydyin omalle nisälleni. Pysähdyin kuitenkin mietteliäänä.
"Emo?"
Koivusydän räpäytti minulle silmiään. "Niin?"
"Öm.. kun minä ja Virepentu olemme jo aika vanhoja, niin voisimmeko me.. voisimmeko maistaa ihan oikeaa riistaa?" Silmäni loistivat odottavasti.
"Jos tahdotte, niin tietenkin voitte", vastasi emo. Hän silitti hännänpäällään hellästi kaulaani ja vilkaisi hymyillen takanani olevaa Virepentua. "Käykää vain hakemassa jotakin tuoresaaliskasasta - mutta ei mitään kamalan suurta, muuten ette ehkä jaksa syödä kaikkea. Älkääkä viipykö kauaa, ettette vilustu, siellä on jo aika kylmä."
"Ei viivytä, emo", lupasin ja röyhistin rintaani ja lähdin tepsuttamaan suuaukolle häntä ja pää pystyssä, Virepentu kintereilläni.

//Vire? Joku? Toivottavasti en hitannu liikaa ja sori ku pätkä, puol tuntii aikaa ja pitää kirjottaa muillaki+ tehä pari muutaki asiaa tän päivän aikana koneella.

Nimi: Salviatassu

24.10.2016 18:14
//Levon jälkeen//

Olin nukahtanut hetkeksi, mutta herännyt äsken. Kyyneltassu vapisi hiljaa vieressäni. Arvelin sen johtuvan kylmyydestä. Heilautin häntäni varovasti naaraan yli ja aloin nuolla sitä, sillä se oli ihan takussa. Menin vielä makuulle, ja käperryin kippuraan. En halunnut nousta ennen seuraavaa aamua. Käpäläni olivat edelleen hirveän kipeät. Kyyneltassu hengitti tuhisten niskaani. Herätin tämän pienellä töytäisyllä, ja naaras heräsi. Kyyneltassu haistoi jotain, ja sitten nousi istumaan. Imin Kyyneltassun tuoksua sieraimiini. Minusta tuntui hetken, etten halua klaanissa valtaa, en soturiutta, kunhan vain saisin pitää Kyyneltassun. Millään muulla ei sillä hetkellä ollut väliä. Nukahdin uudelleen.

//Unta//

Olin yksin autiossa leirissä. Tuuli henkäili hiljaa puissa, ja sotureiden pesä oli täynnä karhunvatukoita. Pentutarhassa joku vikisi, ja kun kävin siellä, näin pienen ketunpoikasen.
*Apua!* huusin mielessäni. Yhtäkkiä tajusin, että se ei ollutkaan kettu, se oli kullanruskea kissa.
"Kuka...kuka sinä olet?" kysyin kissalta.
Kissan pää kääntyi raskaasti minua kohti.
"En voi kertoa sitä", kissa kähisi.
"Miksi et!" tiuskaisin, sillä olin utelias kuulemaan kissan nimen.
"En voi. En saa. En pysty", kissa selitti.
Olin vimmoissani.
"Sinussa on omituinen tuoksu, mistä klaanista olet ja mitä teet Tuuliklaanin leirissä!?" kysyin kissalta.
"Olen jostain, en saa kertoa paljoa. Et saa tietää. Olet liian nuori."
Häntäni viuhtoi edes takaisin hipoen maata. Tuskin tunsin suuttumuksen alta mitään. Olin vähällä huutaa: "Kerro kaikki nyt heti! mutta hillitsin itseni ajoissa. Kissa kääntyi lähteäkseen, mutta kääntyi takaisin.
"Sinä olet Salviatassu, etkö olekin?" kissa raakkui.
Nyökkäsin, ja tämä sanoi:
"Heh! Jos seuraat unelmiasi, ne voivat toteutua!" kissa sanoi vielä, mutta katosi sitten ilmaan. Jäin sanattomaksi. Tämä oli oudointa mitä olin koskaan nähnyt!

//Hereillä//

Hätkähdin hereille. Kyyneltassu katsoi minua huolissaan.
"Vääntelehdit oudosti unissasi. Oliko jotain omituista tekeillä?" hän kysyi.
Pudistin päätäni, ja vatsassani muljahti sillä en pitänyt Kyyneltassulle valehtelemisesta.
"No, voimmeko syödä?" kysyin, ja Kyyneltassu vastasi:
"Voimme, sillä aamulla metsästimme klaaninvanhimmille! Tule!"
Kävelin tuoresaaliskasalle. Otin sieltä kanin. Jaoimme sen, sillä yritimme säästää saalista muillekin.

Nimi: Salviatassu

24.10.2016 16:46
Minua huvitti Kyyneltassun hätäinen äänensävy, kun tämä sanoi:
"No vähän mutta kyllä se siitä."
Nyökkäsin epävarmasti ja kysyin naaraalta:
"Missä haluaisit metsästää?"
Kyyneltassu kohautti lapojaan ja naukaisi:
"Päätä sinä."
"No, voisimme mennä Korkokivien luokse, tai siis sinne lähelle", mau´uin.
Vähän ajan kuluttua juoksimme rinta rinnan eteenpäin. Turkkimme hipoivat toisiaan ja kosketuksesta minuun värisi aina lämpimät väreet. Äkkiä pysähdyin kuin seinään. Nuuhkin ilmaa, ja käskin painautua matalaksi. Kyyneltassu totteli mutta katsoi minua hädissään. Sitten Tuuliklaanin partio ilmestyi ruohon seasta.
"Miksi me oman klaanimme partiota pakoilemme?" Kyyneltassu kysyi kuiskaten.
"Siksi. Et kai haluaisi kaikkien näkevän meitä näin aamulla kahdestaan. Se vaikuttaisi juuri siltä mitä me tehdäänkin", selitin.
"Mutta eihän ystävän kanssa metsästämisessä ole mitään pahaa!" Kyyneltassu huokaisi.
"Ei niin. Ellei nuo ystävät ole liian kauan yhdessä", naukaisin.
Pian partio käveli meidän ohitsemme. Hengitin hiljaa´, ja värisin partion haistaessa jotakin. Silloin partio kuitenkin lähti takaisin leiriin ja nousin ylös.
"Huh!"
Naurahdin leikkisästi Kyyneltassun kompuroidessa ylös pienestä kuopasta, johon piilouduimme. Tartuin tätä niskanahasta, ja vedin hänet ylös. Kyyneltassu ja minä juoksimme yhtä aikaa jonnekin, jossa voisimme metsästää. Minä kävelin Jokiklaanin rajaa kohti. Joki virtasi vuolaasti eteenpäin. Sen solina sai minut rauhoittumaan.
Palasimme leiriin. Olimme saaneet kaksi kania. Veimme ne klaaninvanhimmille. Kävelymme aamunkoitosta aurinkohuippuun oli ollut mielestäni aivan mahtava. Valotassu istui oppilaiden pesän edustalla. Tervehdin häntä ja menin lepäämään, sillä käpäliäni särki matkan jäljiltä. Kyyneltassu asetti petinsä minun lähelleni ja haimme toisistamme lämpöä.

Nimi: Kyyneltassu

24.10.2016 15:18
"Joo", maukaisin innoissani Salviatassulle, olin herännyt, mutta silti olin energinen Salviatassun seurassa.
"Käydäänkö metsästämässä? Tai kävelyllä?" kysyin innoissani.
"Tehdään vaikka molemmat yhtä aikaa, mutta syödään ensin", Salviatassu maukaisi. Ravistelin turkkiani ja hieraisin kuonoani. Sitten jolkotin juuri ennen Salviatassua ulos ja sipaisin tuota hännälläni nenään. Kävelin nopeasti tuoresaaliskasalle. Pian Salviatassu ilmestyi vierelleni.
"Jaetaanko kani?" Salviatassu kysyi. Nyökkäsin ja otin hampaisiini kanin. Kävelimme oppilaiden pesän lähistölle syömään. Sammaltuuli käveli ohitsemme.
"On hyvä jakaa, tuoresaalista ei ole varaa heittää hukkaan", varapäällikkö sekä mestarini maukaisi. Nyökkäsimme yhtä aikaa ja naurahdin hieman. Vilkaisin kasaa jossa oli vain muutamia kaneja, pari lintua ja hieman hiiriä.
"Ääh, en pidä lehtikadosta", maukaisin.
"Ei ole riistaa ja laihdumme vielä enemmän! Olemmehan muutenkin hoikkia", mau'uin harmissani.
"Niin, mutta lehtikadon jälkeen tulee hiirenkorva", Salviatassu lohdutti ja haukkasi palan kanista. Söin itsekkin.

Kävelimme nummella rinta rinnan tietämättä päämäärää. Salviatassun turkin kosketus sai minut värähtämään jokaisella askeleella.
"Onko sinun kylmä?" Salviatassu kysyi.
"No vähän mutta kyllä se siitä", maukaisin hädissäni. Klaanin pitäisi saada mahdollisimman paljon riistaa.
//Salvia? c:

Nimi: Salviatassu

24.10.2016 08:20
Minä ja Kyyneltassu kiiruhdimme eteenpäin avoimella nummimaalla ja Myrkkykatse ja Valotassu hölkyttivät perästä. Mukanani oli siis Kyyneltassu, Valotassu ja Myrkkykatse.
"Lähdemmekö eri suuntiin?" kysyin, ja Myrkkykatse nyökkäsi.
"Se voisi olla tuottavampi idea. Voimme saada enemmän saalista."
Kyyneltassu ja minä lähdimme Jokiklaanin rajaa kohti, ja Valotassu ja Myrkkykatse Korkokiviä päin.
"Hyss!" sihahdin Kyyneltassulle, kun huomasin hiiren rapistelevan nurmikolla. Ryömin eteenpäin, ja häntäni heilui varovasti ja pienesti. Sitten hyökkäsin. Hiiri vilisti pakoon mutta sain sen hännästä kiinni ja vedin sen hampaideni ulottuville. Puraisin sitä niskaan ja hiiri kuoli.
"Hienosti napattu!" maukui Kyyneltassu, joka oli nähnyt koko jutun.
"Ei se nyt mitään ollut", nau´uin epäselvästi hiiri suussani.
Kyyneltassu kehräsi hieman, ja me molemmat kävelimme leiriä päin. Kyyneltassu nappasi matkalla kanin.
Pian tapasimmekin Myrkkykatseen ja Valotassun. Heillä molemmilla oli laihat rastaat suussaan. Vesi herahti kielelleni, kun tajusin että pian saisin itsekin syödä. Kysyin mestariltani, saisinko syödä ja tämä sanoi että vie ensin ruokaa kuningattarille. Niinpä vein ruokaa heille.
Pentutarhassa näin Liitopennun, Virepennun ja Pyrypennun leikkivän jotain omituista, sillä he painoivat toisiaan maahan ja kiemurtelivat pois toisten otteista. Katsoin Vapaudenlentoon ihmeissäni ja vein tälle ruokaa, ja tämä kuiskasi:
"He leikkivät taistelua. Ei häiritä!"
Nyökkäsin, ja istuin alas katsomaan, mitä pennut seuraavaksi tekisivät. Liitopentu irtautui Pyrypennun otteesta, ja he kierivät toistensa viereen. Virepentu loikkasi minun tassujeni juureen, ja vieritin hänet hellästi pois. Sitten lähdin hakemaan omaa saalistani.
Söin yksin oppilaiden pesän edessä. Kyyneltassu vei ruokaa klaaninvanhimmille, ja Valotassu oli jo syönyt ja käynyt ruokalevolle. Lopulta Kyyneltassu tuli. Kun hän näki minun tylsistyneet silmäni, hänen ilme muuttui hieman noloksi:
"Jäin kuuntelemaan tarinaa", hän selitti.
Nyökkäsin, ja Kyyneltassu ja minä söimme taas yhdessä.
"Nyt minä menen nukkumaan. On ilta, ja minua väsyttää", sanoin, ja Kyyneltassu nyökkäsi.
"Minäkin tulen", Kyyneltassu naukui.

Aamulla heräsin lintujen viserrykseen. Nousin istumaan, ja suin turkkiani järjestykseen. Herätin Kyyneltassun, ja kysyin tältä:
"Mennäänkö tekemään jotain kivaa yhdessä?"
Kyyneltassu heräsi, ja nousi istumaan.
Sitten hän vastasi.

//Kyynel?

Nimi: Sammaltuuli

23.10.2016 21:08
Kävelin metsästyspartion johdossa eteenpäin nummilla. Tuuli pörrötti turkkiani aikas kovalla voimalla. Se ei kuitenkaan haitannut minua, sillä turkkini oli niin lyhyttä, ettei se mennyt takkuun sellaisesta. Johdatin muita vielä vähän matkaa eteenpäin, kunnes pysähdyin pienehkön, mutta näkyvän kiven viereen. Käännyin muiden suuntaan. Mukanani metsästyspartiossa olivat Pantteriviima, Hiirikorva sekä Pähkinätassu.
"Voimme nyt erkaantua hetkeksi saalistamaan eri suuntiin", sanoin, "Tavataan tässä tämän kiven luona, kun olemme saaneet jotakin."
"Selvä on", Pantteriviima maukaisi.
"Hiirikorva, lähde sinä Nelipuille päin", määräsin. Hiirikorva nyökkäsi. Seuraavaksi osoitin Pantteriviimaa ja hänen oppilastaan hännälläni.
"Te kaksi voisitte lähteä ukkospolun suuntaan ja minä... lähden rotkolle päin", mau'uin.
Lähdimme omiin suuntiimme riistaa etsien. Ei kestänyt kauaakaan kun sain vainun jäniksestä. Näin sen puputtamassa ruohoa vähän matkan päässä, ja lähdin hitaasti matalana hiipimään tätä kohti. Kun lähestyin jänistä, sen korva värähti. Jähmetyin hetkeksi paikoilleni. Jänis katseli ympärilleen, mutta kun se ei näyttänyt huomaavan mitään erityistä, se jatkoi syömistään, jolloin myös minä jatkoin ryömimistäni. Pian arvioin olevani tarpeeksi lähellä ja ampaisin juoksuun. Jänis ei ehtinyt reagoimaan mitenkään, vaan jähmettyi kauhusta kankeana ja sain sen kiinni helposti. Kiitin Tähtiklaania saaliistani mielessäni. Lähdin sitten palaamaan takaisin kiven luo.

//tuli tämmönen nopee:'D

Nimi: Liitopentu

23.10.2016 19:58
*Tiedän miltä Valotassusta tuntuu* ajattelin. En halunnut vaikuttaa oudolta sillä etten sanonut mitään joten päätin kysyä:
"Miten saalistat? Siis missä asennossa saalistat?"
"Riippuu paikasta. Yleensä se on helppoa kun on kevyt ja sulautuu heinikkoon", Valotassu sanoi.
"Mutta minulla on musta turkki", ihmettelin.
"Kyllä saalistus aina jotenkin onnistuu", Valotassu sanoi. Valotassu lähti ja mekin menimme pentutarhaan.

//unta//

"Oletko valmis?" Lumililjan kysyi.
"Olen", vastasin.
"Muistatko mitä viimeksi harjoittelimme?" hän kysyi.
"Toki", vastasin.
"Näytäppä miten osaat", hän sanoi. *Potku menee aina huonosti* ajattelin.
"Kokeile ottaa jalka valmiiksi ennen hyppyä", hän neuvoi. Se taisi olla vähän parempi. Ei se oikeastaan onnistunutkaan. Siitä väliltä ehkä.

//Hereillä//

Olin noussut varhain ylös sillä halusin nähdä kun aamupartio lähtee. Huomasin joukossa Valotassun joka sanoi jotain Ukkosraidalle. Huikkasin Valotassulle Hei mutta hän ei tainnut kuulla. Hunajatassu käveli parantajanpesältä pois. Minne hän oli menossa? Sitä en tiennyt, mutta sanoin Vapaudenlennolle että menen ulos. Kävelin Hunajatassun luo.
"Mitä teet?" kysyin.

//Hunaja

Nimi: Valotassu

23.10.2016 18:04
"Toki", vastasin Hunajatassulle.
"Minne menemme?" kysyin.
"Tule minä näytän", hän sanoi. Kävelimme nummen poikki paikkaan jossa tuoksui hieman kaikilta klaaneilta.
"Tässä on unikoita. Ota muutama lehti johon voimme kääriä siemenet", Hunajatassu sanoi. Hän alkoi ottaa siemeniä. Lopulta meillä oli iso keko siemeniä.
"Lähdetään takaisin leiriin", Hunajatassu ehdotti.
"Selvä", sanoin. Otin toisen lehden jossa oli siemeniä ja lähdin kävelemään samaan suuntaan mistä olimme tulleet. Hunajatassu tuli perässäni toinen lehti mukanaan. Kun pääsimme leiriin asti niin veimme siemenet Ruusupiikin pesälle.
"Minä nyt teemme?" kysyin.
"Käy vaikka syömässä", Ruusupiikki ehdotti. Kävelin aukiolle, jossa näin Liitopennun, Virepennun ja Pyrypennun. Kävelin lähemmäs ja näytti kuin he painoivat.
"Mitä teette teette?" kysyin.
"Leikimme taistelua", Virepentu sanoi.
"Minä ja Liitopentu olemme Tuuliklaanista. Ja Pyrypentu on Myrskyklaanista", Virepentu lisäsi.
"Teillä näyttää olevan hauskaa. Minulla alkaa pian harjoitukset", sanoin.
"Mitä te teette siellä? Taistelette?" Pyrypentu kysyi.
"Tänään saalistamme", kerroin.

//Liito, Pyry tai Vire?

Nimi: Usva

23.10.2016 17:13
Myrkkykatse: 2kp

Kyyneltassu: 4kp

Salviatassu: 8kp

Risatassu: 3kp

Varpusulka: 4kp

Liitopentu: 6kp

Hunajatassu: 3kp

Nimi: Hunajatassu

23.10.2016 13:04
"Ruusupiikki?"
"Niin Hunajatassu?"
"Milloinka saan parantajanimeni?" kysyin.
"Ei siihen luultavasti kauaa ole", mestarini sanoi.
*Jippii!* ajattelin.
*Tulisikohan minusta Hunajapiikki? Tai Hunajaruusu vai Hunajaturkki?* ajattelin.
"Hunajatassu!" Ruusupiikki huusi.
"Niin?" kysyin.
"Menetkö vai menenkö minä?" hän kysyi.
"Minne?"
"Hakemaan unikonsiemeniä", tuo vastasi huvittuneesti.'
"Minä menen", sanoin.
"Voinko pyytää Valotassun mukaani?" kysyin.
"Tietenkin", Ruusupiikki naukui. Astelin Valotassun luokse.
"Tahdotko lähteä keräämään kanssani unikonsiemeniä?" kysyin.

//Valo? :)

Nimi: Liitopentu

23.10.2016 13:02
//unta//

"Työnnä tassusi rinnan alle", Lumililjan neuvoi. Olimme harjoitelleet hyppyä koko yön. Vihdoin se onnistui.
"Sitten katsotaan sitä potkua. Oletko valmis?" hän kysyi.
"Olen", vastasi.
"Se alkaa niin kuin hyppy mutta potkaiset ilmassa", hän kertoi. Sitten hän hyppäsi ja potkaisi ilmassa.
"Kutakuinkin näin", hän sanoi. Nyt oli minun vuoroni kokeilla. Hyppäsi hyvin mutta potku ei onnistunut. Minusta tuntui että en opi sitä koskaan.

//hereillä//

Taisi olla jo auringonhuippu, en tiennyt sillä olin maannut vuoteessa aamusta asti. Minua väsytti mutta en pystynyt nukahtamaan. Tiesin että muut pennut olivat menneet ulos leikkimään sillä olin kuullut heidän äänensä. Tiesin myös että Vapaudenlento oli hakenut minulle kanin sillä haistoin kanin joka oli vieressäni. Minulla oli nälkä mutta en jaksanut avata silmiäni. Olikohan soturina olo helppoa? Olin miettinyt että soturit metsästävät ja taistelevet. Se näytti helpolta mutta ei se ollut. Nyt tiesin sen. Lumililja oli sanonut että se olisi aluksi vaikeaa, mutta en uskonut sitä. Minulla oli jo niin kova nälkä että minun oli pakko syödä.
Olin päättänyt mennä ulos.
"Hei Virepentu ja Pyrypentu!" huikkasin pentutarhan ovelta.
"Hei Liitopentu", Virepentu sanoi.
"Mitä teette?" kysyin.
"Leikitään taistelua. Tule mukaan voit olla Myrsklaanilainen niin kuin minä", Pyrypentu sanoi.
"Tule mieluummin Tuuliklaanin", Virepentu sanoi.
"Taidan olla Tuuliklaanissa", totesin.

//Pyry tai Vire?

Nimi: Varpusulka

21.10.2016 17:04
"Menemmekö nelipuille?" Myrkkykatse kysyi tasaisella äänellä. Mietin hetken aikaa vastaustani. Olin aiemmin tänään käynyt partioimassa Ruostetähden, Pantteriviiman ja Pähkinätassun kanssa Jokiklaanin rajalla, ja olimme kulkeneet nelipuiden ohitse.
"Mennään vain. Voisimme käydä vaikka laaksossa saakka", ehdotin tummalle soturille, joka oli huomaamattaan kiihdyttänyt tahtiaan niin, että hän miltei juoksi. Itse kävelin rauhallisin askelin nummialuetta pitkin. Myrkkykatse hidasti vauhtiaan sanaakaan sanomatta pyrkien kulkemaan samassa tahdissa kanssani.
"Olen hyvin ylpeä Sumumyrskystä - ja tietysti myös Risatassusta ja Viherpennusta", naukaisin kehräten Myrkkykatseelle, joka siirsi myrkynvihreät silmänsä minuun ja hymyili lempeästi.
"Minäkin olen ylpeä heistä. Olen myös ylpeä sinusta", soturi naukaisi kehräten. Puskin kuonollani tuon tummaa turkkia.
"Minäkin olen ylpeä sinusta. Ilman sinua minä en olisi mitään", naurahdin ja lähdin yhtäkkiä juoksemaan niin kovaa kuin käpälistäni pääsin eteenpäin.
"Hei!" Myrkkykatse ulvaisi leikkisästi ja lähti perääni. Saapuisimme pian nelipuille, tiesin sen. Hidastin tahtiani, ja Myrkkykatse juoksi vierelleni.
"En tiedä, miten voisin elää, jos olisin täyspäiväinen emo. Soturius on minulle tärkeää", virnistin kumppanilleni huokaisten.

//Myrkkyyh?:D

Nimi: Risatassu

21.10.2016 16:52
Heräsin aamulla. Suin turkkini huolellisesti läpi. Pian kuulin askelia pesän suulta. Pyökkihännän vaaleansiniharmaa pää pilkisti pesän suulta.
"Sinulla on tänään ensimmäinen arviointisi", hän naukui.
"Siistiä!" nau'uin virnistäen.
"Ole valmiina lähdemme ilalla", hän naukui.
"Aina", nyökkäsin. Selvitin viimeisen takun turkistani ja sitten loikin tuoresaaliskasalle. Nappasin siitä vesimyyrän.
*Mitä teen ennen arviointia?* pohdin. Haukottelin syvään. Näin isäni puhuvan emoni kanssa.
*Mistäköhän he puhuvat?* ajattelin.
*Eivät varmaan mistään tärkeästä*, totesin itselleni. Olin kalunnut vesimyyrästä, joka ikisen lihanrippeen. Venyttelin vielä ennen, kun nouisin seisomaan. Hölkkäsin takaisin oppilaiden pesään.
*Kai minä lepään*, mumisin.

Nimi: Salviatassu

21.10.2016 15:01
"Tulenhan minä!" nau´uin. Lähdimme kävelemään pitäen huolen siitä, että olimme vähintään kahden askeleen päässä toisistamme.
Palasimme leiriin. Leirissä jutustelimme kahden kesken, ja Sammaltuuli ja Myrkkykatse vilkaisivat meihin hieman uteliaina. Sitten Myrkkykatse meni kumppaninsa Varpusulan luo. Katsoin Sammaltuulta vielä, mutta tämä näytti keskittyneen ainoastaan Ruostetähden kanssa puhumiseen. Sitten sanoin:
"Kyyneltassu."
"Niin?" hän kysyi.
"Muistatko, ennen kuin sinusta tuli oppilas, minä ja Valotassu ainoastaan olimme oppilaista ystäviä. Tai siltä minusta tuntui. Nyt minusta tuntuu että pelkästään sinä olet ystävällinen minulle", nau´uin, ja katsoin suoraan Kyyneltassun silmiin. Kyyneltassu epäröi, mutta sanoi sitten:
"Oikeastiko? Olen kyllä nähnyt teidät juttelemassa mutten arvannut että.."
"Ei se mitään", sanoin, ja kosketin nenälläni hänen kylkeään. Kyyneltassu laski päänsä käpälilleen. Minäkin tein niin.
*Ehkä minä kestän sen...ettei minusta ja Valotassusta tulisikaan kumppaneita. Ehkä se ei ole kohtaloni. Viime aikoina en oikein ole tiennyt, pitääkö hän minusta. Mutta pidänkö minä edes hänestä? Vai pidänkö enemmän Kyyneltassusta?* ajattelin, ja kävelin makuusijalleni. Vaivuin levottomaan uneen.

Seuraavana aamuna käpälä töykki kylkeäni. Se oli Kyyneltassu
"Tule. Metsästyspartio kutsuu meitä!"

Nimi: Kyyneltassu

21.10.2016 12:15
Kun kävelimme vierekkäin Sammaltuulen ja Myrkkykatseen luo, näin Sammaltuulen viiksien väpättävän.
"Voi noita oppilaita kun voi noin vierekkäin kulkea", kuulin mestarini kuiskaavan Myrkkykatseelle. Pian Myrkkykatseenkin viikset väpättivät. Meinasin sihahtaa vastalauseen, mutta huomasin itsekkin kuinka lähellä Salviatassua kävelin. Punastuin ja astahdin hieman kauemmas. Kun kävelimme eteenpäin, Salviatassu oli jäänyt katsomaan jotain. Tassuttelin Salviatassun luo.
"Älä jää jälkeen höpsö karvapallo", naukaisin kiusoittelevasti. Kääntyessäni sipaisin Salviatassun nenää ja vilkaisin tuota puoliksi ujosti, puoliksi virnistäen.
"No, Tuletko vai etkö?" kysyin ja huiskaisin häntääni.
//Salvia?

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com