Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  67  68  69  70  71  72  73  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Routahäntä

24.08.2015 19:31
//Skip 8-10 päivää
Vatsani oli alkanut pullistua. Olin Ruostekynnen kanssa varmaan onnistuneet. Lähdin kävelemään kohti parantajienpesää. Kuiskevirta lajitteli yrttejä kun saavuin.
"Öö, tuota voisitko katsoa olenko tiineenä?", kysyin. Kuiskevirta kääntyi puoleeni. Sinertävä naaras katsoi minua hetken ja tunnusteli vatsaani. Sitten hän katsoi minua.
"Kyllä sinä odotat pentuja! Kenen ne ovat? Ruostekynnen?" Kuiskevirta kysyi.
"Ruostekynnen", sanoin.
"Mutta menen nyt kertomaan kumppanilleni!" huudahdin ja menin pois parantajienpesästä. Ruostekynsi oli menossa partioon Myrskyklaanin Tilhensiiven ja Mutasilmän kanssa.
"Odota!" huusin kumppanilleni. Ruostekynsi pysähtyi.
"Tuota.. Minä odotan pentuja", sanoin että kukaan muu ei kuullut. Ruostekynnen suu levisi hymyyn.
"Hyvä", hän sanoi.
"Mutta minun pitää mennä nyt!" Nyökkäsin kumppanilleni ja katsoin kuinka hän lähti ulos leiristä. Käännin katseeni Kuiskevirtaan joka käveli Kaunokukan luo ja sanoi jotain. Hän katsoi samalla minua.
*Sanoo varmaan että odotan pentuja*, ajattelin. Päätin mennä katsomaan oliko klaaninvanhimmilla nälkä ja menin myös katsomaan kuningattaret. Hekin olivat jo syöneet tarpeeksi ja antoivat minulle luvan syödä. Otin tuoresaaliskasasta laihan myyrän ja aloin järsimään sitä. Pian luokeni saapui Vapaudenlento. Vanhempi soturi hymyili minulle.
"Kuulin Kaunokukalta että olet tiineenä. Onko tämä toinen pentueesi?" Vapaudenlento kysyi.
"On", vastasin ja söin myyrän viimeiset riippeet. Nuolin sitten huuleni ja nousin seisomaan.
"Hyvä että saamme lisää pentuja!" Vapaudenlento jatkoi. Nyökkäsin.
"Mutta se on vain huono, että kuningattaret eivät saa riittävästi ruokaa ja siksi pennutkaan eivät saa maitoa", huokaisin. Vapaudenlento nyökkäsi.
"Minä taidan mennä nyt muualle", kuningatar sanoi ja lähti matkohinsa. Pian ladon ulos käynnistä saapui Ruostekynsi ja menin häntä vastaan.

//Ruoste?

Nimi: Ruostekynsi

24.08.2015 18:26
Aamu alkoi sarastaa ja kissat sotureidenpesässä alkoivat liikehtiä. Ilma oli lämmin, lähes hiostava. Tunsin Routahännän selän omaani vasten. Käännyin varovasti ja näin tämän tuhisevan sikeästi. Hymyilin. Kutittelin naaraan nenää hennosti hännänpäälläni, hän nosti päänsä ylös silmiään räpytellen.
"Huomenta", maukaisin hymyillen.
"Huomenta", Routahäntä haukotteli ja ojensi etukäpälänsä venytelläkseen. "Oletko ollut kauankin hereillä?"
"Jonkin aikaa", vastasin nuolaisten rintaani.
Soturi pysytteli vielä heinillä vieressäni. Katselin kissoja jotka lipuivat hiljalleen ulos pesästä. Kohta olimme kahdestaan.
"Tiedätkö mitä?" Routahäntä kysäisi.
"No?"
"Rakastan sinua", kumppanini maukui, nuolaisi nenääni ja tuuppasi minua lapaan.
"Hei!" huudahdin kun olin horjahtaa kumoon. Tuuppasin hänet maahan ja jäimme heinille nauramaan. Tuijotimme toisiamme silmiin. Kohta kieräytin kumppanini lempeästi mahalleen ja kumarruin hänen yllensä.

//SENSUROINTI//

//Ööö... Routa?
//Ei kai loppu ollu liian tyhmä?? DDDD:

Nimi: Routahäntä

24.08.2015 14:43
Epäilykseni heräsivät kun katsoin Lupiinitassun saaliin määrää. Miten hän oli onnistunut saamaan noin paljon saalista? Näin Pyrysilmän juttelevan Lupiinitassun kanssa. Katselin kuinka Ruostekynsi saapui partiosta. Hänellä oli suussaan säälittävän näköinen hiiri. Ei muillakaan sotureilla mitään parenpaa oikeastaan ollut. Katsahdin Lupiinitassuun joka näytti syylliseltä. Eikai hän ollut käynyt Kuolonklaanin reviirillä?! Heitin ajatukseni heti hukkaan ja menin Sammaltuulen seuraan joka istui sotureidenpesän edustalla.
"Hei Sammaltuuli! Oletko käynyt tänään saalistamassa?" kysyin Sammaltuulelta.
"En ole. Mutta mentäsiinkö yhdessä saalistamaan?" Sammaltuuli kysyi.
"Mennään vaan!" sanoin entiselle oppilaalleni. Lähdimme pois ladosta ja menimme korkokiville päin. Haistoin hiiren. Sammaltuulikin oli vissiin haistanut hiiren ja hän valpastui. Pian pienen puun taimen takaa ilmestyi pieni harmaa otus. Hiiri näki minut ja yritti päästä pakoon mutta Sammaltuuli oli valmiina ja nappasi hiiren hampaisiinsa.
"Hyvä!" nau'uin ja lähdin etsimään lisää saalista. Saalistimme koko loppu päivän. En saanut muuta kuin pienen hiiren ruipelon joka tuskin ruokkisi edes yhtä soturia. Sammaltuuli sentään oli saanut hiiren ja oravan. Olimme jo ladossa ja tiputimme saaliit tuoresaaliskasaan. Ruostekynsi saapui luokseni.
"Hei muru! Oletko saalistanut tänään?" Ruostekynsi kysyi.
"Olen. Saalistin Sammaltuulen kanssa", sanoin ja osoitin hännälläni Sammaltuulta. Sammaltuuli hymyili ja katosi Pyrysilmän seuraan. Huokaisin ja käännyin kumppanini puoleen.
"Tarvitsisimme enemmän sotureita", huokaisin. Ruostekynsi nyökkäsi. Aurinko alkoi laskea.
"Mentäisiinkö ennen yötä ulos kävelylle?" kysyin.
"Mennään vaan", Ruostekynsi sanoi ja lähti kohti ladon uloskäyntiä. Seurasin häntä. Auringon viimeiset säteet lämmittivät turkkiani. Katselin entistä Tuuliklaanin reviiriä.
"Toivottavasti saamme reviirimme pian takaisin", Ruostekynsi huokaisi. Vastasin nyökkäyksellä. Kuulin takanani rapinaa ja näin kuinka Sammaltuuli ja Pyrysilmä tulivat esiin puiden seasta.
"Mekin tulimme pienelle kävelylle", Pyrysilmä sanoi. Nyökkäsin ja käänsin katseeni takaisin entiselle reviirillemme. Pian haistoin tutun tuoksun. Se haisi Kuolonklaanilta. Kuolonklaanin partio oli varmasti tulossa!
"Kuolonklaanin partio tulee!" kuiskasin sukulaisilleni.
"Mennään piiloon! En jaksa niitä verikäpäliä!" Pyrysilmä huudahti ja meni ladon taakse. Seurasimme perässä. Pian Kuolonklaanin haju voimistui. Kuulin heidän puhuvan jotain.
"En haista mitään muuta klaania!" joku sanoi. Ajattelin sanojan olevan oppilas.
"En minäkään. Ainakaan meidän reviirillämme", möreämpi ääni vastasi. Jäykistyin. Oliko soturi haistanut meidät? Mutta onneksi olimme omassa reviirissämme.
"Mennään sisälle", ehdotin. Muut vastasivat nyökkäyksellä ja lähdimme ladon sisälle. Ladossa kissat alkoivat mennä yöpuulle. Näin kuinka Pyrysilmä ja Sammaltuuli katosivat sotureidenpesään.
"Mennäänkö mekin jo nukkumaan?" Ruostekynsi kysyi.
"Mennään vaan. Minulla on kauhen väsy", sanoin. Menimme sotureidenpesään nukkumaan.

//Ruoste? Kirjotatko sä sen kun ne tekee ne pennut?

Nimi: Usva

24.08.2015 14:37
Laittakaa kiitos tällaiset jutut Tarinat-osioon! Sitäkin tulisi päivittäin lukea, jos on asiaa sinulle jollain!^^

Nimi: Pyry

24.08.2015 06:38
//Selvä:D//

Nimi: Koivu

23.08.2015 19:15
//Pyry, en jatka sit suoraan tosta, vaan että tosta olis mennyt ainakin kaksi päivää siinä mun tarinan alussa. Ja oon kirjottanu jo aika kauan mut se on viel kesken. Kirjotin kuitenki yhteen kohtaan vähän samanlaisen jutun ku tossa, mut en ees ollu nähny tota tarinaa vaan kirjotin sen jo kauan ennen ku julkasit ton tarinan, joten siinä on vaan sattumalta samantyylinen kohta. En siis ottanut tosta :D //

Nimi: Pyrysilmä

23.08.2015 18:45
Tassutin laiskasti ja uupuneena sotureiden pesältä jonnekin missä saisin olla rauhassa. En juuri nyt jaksanut olla kissojen vilinässä. Lysähdin kuitenkin pesän edustalle ja suljin silmäni. En ollut syönyt mitään sinä päivänä ja eilen olin mennyt tyhjin vatsoin nukkumaan. Nälkä raastoi vatsaani ja sitä sattui. Tiesin katsomattakin että luuni erottuivat selvästi turkin alta, tunsin itseni heikoksi. Kuulin nopeaa tepsutusta, raotin silmiäni. Sammaltuuli kiiruhti minua kohti hätäisen näköisenä.
"Pyrysilmä!" hän ulvoi.
Nousin hitaasti seisomaan, kumppanini pysähtyi eteeni käpälät liukuen. Hän oli jokseenkin hengästynyt.
"Onko... onko kaikki hyvin?" hän huohotti.
"On toki", mumisin.
Vatsani kurni. Kyyristyin kivusta luimistaen korvani. Sammaltuuli näki lävitseni sillä hän tutkaili minua ja maukui:
"Älä yritä juksata minua. Näenhän minä että voit huonosti. Oletko syönyt mitään?"
Pudistin heikosti päätäni katse käpälissä. En kehdannut katsoa naarasta silmiin, tunsin hänen katseensa korventavan turkkiani.
"Sitten syöt", Sammaltuuli komensi päättäväisesti.
Nostin äkkiä katseeni häneen, korvani nytkähti hermostuneesti.
"Ei... tuota, ei minun tarvitse", sopersin. "Ei ole nälkä. Ja sitä paitsi muut tarvitsevat minua enemmän syötävää."
Sammaltuuli tuijotti minua tuimana. Yritin katsoa häntä silmiin yhtä tuimana, ilmeenkään värähtämättä mutta häntäni värisi hermostuneesti. Soturi jatkoi tuijottamistaan ja lopulta käänsin katseeni alistuneena muualle. Huokaisin. Vatsani murisi.
"No, hyvä on", sanoin. "Syödään sitten. Vaikka pärjäisin aivan hyvin ilman ruokaakin."
"Etpäs!" kumppanini sihahti. "Sinun täytyy syödä, siinä missä muidenkin. En halua että näännyt."
En vastannut, murahdin vain itsekseni. Otin kasasta laihan myyrän ja kannoin sen soturien pesän edustalle. Sammaltuuli asettui eteeni aivan kuin varmistaakseen, että varmasti söin koko aterian.

Nimi: Kivisulka

23.08.2015 17:25
Se ei ollut enne uni vaan pelkkä painajainen

Vastaus:

Meinasinkin, että enne unia tai sen sellasta, eli siis tarkotin sillai jännästi, ettei hirveesti mitää :p

-Usva

Nimi: Usva

23.08.2015 15:14
Ruostekynsi: 3kp

Mutasilmä: 4kp

Lupiinitasu: 8kp

Kivisulka: 3kp, suositelen, että tästä eteenpäin jätät enneunet ja sen sellaiset pois, koska kissat saavat sellaisia hyvin, hyvin harvoin:) Voihan ne toki olla pieniä, kuten, että kissasi saisi kolme pentua, tai että tulisi kuolemaan pian:D

Nimi: Kivisulka

23.08.2015 10:52
Käperryin nukkumaan. Katselin toivottomona muita nälkiintyneitä kissoja.
"Se kirottu Kuolonklaani...", murisin hampaitani kiristellen. Näin Mutasilmän kauempana juttelemassa päällikölle. Laskin pääni hiljaa tassuilleni ja suljin silmäni. Kesti hetken ajan, ennen kuin nukahdin.

Näin unta. Olin Tuuliklaanin leirissä, jonka Kuolonklaani oli vallannut. Kaikki näytti olevan entisellään.
*Miten tämä on mahdollista?* ihmettelin silmät pyöreinä.
Yllättäen kuin salaman välähdyksestä kaikki kissat alkoivat kadota. Hätäännyin ja astuin askeleen taaksepäin. Maa alkoi kuihtua. Käännyin kohti jokea. Yllätyin nähdessäni kirkkaan veden sijaan punaista verta. Käännyin ja lähdin juoksemaan. Kaaduin maahan kompastyessani johonkin. Nousin nopeasti ylös ja käännyin. Näin maassa Mutasuåilmän ruumiin.
"Ei!"

Heräsin nopeasti. Hengitin raskaasti ja nousin ylös. Huokaisin syvään.
*Painajainen...*
Laskeuduin takaisin mahalleni ja nukahdin.

//Joku?//

Nimi: Lupiinitassu

22.08.2015 21:19
Katselin kuinka Ruskatassu naposteli hiirtä, jonka annoin hänelle. Minä rakastin Ruskatassua todella paljon. En voisi olla erossa hänestä! Pistin silmät kiinni.
"Lupiinitassu!", joku kuiskasi takanani. Avasin silmäni ja näin Ruskatassun. Ruskatassu oli syönyt hiiren ja oli nyt sotureidenpesän vieressä niin, ettei kukaan nänhyt häntä muutakuin minä.
"Mitä nyt?" kuiskasin takaisin ja katsoin ettei kukaan näkisi meitä. Menin Ruskatassun luokse. Ruskatassu katsoi silmiini.
"Mentäisiinkö ulos?" Ruskatassu kuiskasi. Olin turhautunut. Kyllä kaikki näkisivät jos minä olisin mennyt Ruskatassun kanssa ulos.
"Kaikkihan näkee meidät!" huudahdin ettei kukaan muu kuullut. Ruskatassu luimisti korvansa.
"Mutta mitä jos minä menenkin sinua ensin ja sinä odotat täällä hetken ja tulet sitten ulos?" Ruskatassu kysyi. Katselin Ruskatassun laihoja kylkiä ja käännöin naamani sitten häntä päin.
"Se voisi toimia. Mutta mitä minä sanon kun lähden ulos näin vain?" kysyin. Ruskatassu pudisti päätään.
"Sano vaikka että menet saalistamaan", Ruskatassu sanoi. Nyökkäsin ja Ruskatassu lähti. Näin kuinka hän pujahti nopeasti ulos uloskäynnistä. Käännin katseeni muualle ja mietin mitä voisin tehdä ennenkuin lähtisin "saalistamaan". Aika kului nopeaa ja vihdoin päätin mennä ulos. Kukaan ei onneksi kysynyt mihin lähdin ja pääsin vaivatta ulos. Etsin katseellani Ruskatassua. En nähnyt häntä ja päätin mennä ladon toiselle puolelle. Huomasin olevani siinä kohdassa missä olin tapellut Varputassun kanssa. Ikävöin Varputassua vaikka hänkin rakasti Ruskatassua ja oli vihainen minulle. Huokaisin ja lähdin korkokiville päin. Pian näin ruskean turkin vilahtavan puuntakana. Menin sille kohtaa missä näin ruskean turkin. Ruskatassu istui pienen kannon päällä.
"Täältä kukaan ei löydä meitä", Ruskatassu sanoi ja nousi kannolta. Kehräsin ja rupesin puskemaan rakastamaani kissaa. Kiedoin itseni Ruskatassuun. Oli ihanaa olla Ruskatassun kanssa. En sietäisi olla hänestä enää koskaan erossa!

//Ruska?

Nimi: Mutasilmä

22.08.2015 20:58
Olin Kanelitähden kanssa hoitamassa haavojamme.
"Klaanit kärsivät liikaa... meidän... hngh... täytyy tehdä asialle pian jotain!" Murisin Päällikön vieressä.
"Tiedän..." Päällikkö mutisi. Viha oli sumentanut ajatukseni enkä enää voinut puhua mistään järkevästä. En enää edes osannut olla positiivinen. Mahaani sattui eikä muiden kärsimys auttanut asiaa. En ollut Kivisulan kanssa, en halunnut nähdä häntä niin laihana ja huonovointisena. *Kumpa vain saisimme kaksi suurta kaurista tai jotain... yksi jäniskin olisi parempi kuin yksi laiha hiiri!* murisin. Olin kyllästynyt elämään ja olin hyvin surullinen. Suljin silmäni ja itkin hiljaa. Nukahdin nopeasti.
Olin sumuisella, synkällä niityllä. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi paljon kissoja. Maa jalkojeni alla alkoi täristä ja murentua. Kissat putosivat huutaen ja kirkuen maan uumeniin. Yritin juosta mutten voinut, putosin itsekin pian, kun olin pudonnut näin Viiltotähden joka hyppäsi päälleni kynnet esillä.
"Aargh!" Huusin ja herätin vahingossa Päällikön.
"Mitä ihmettä sinä huudat!" Hän sihahti
"A-Anteeksi... Näin painajaista" sanoin ja painoin pääni nolona heiniin. Aamulla heräsin. En ollut nähnyt enää painajaista mutta minua väsytti.

//Joku?

Nimi: Ruostekynsi

22.08.2015 18:55
//Jatkoo edelliseen//

Tuntui kuin kynnet olisivat viiltäneet vatsaani, nälässä oli kamala olla! Minua heikotti mutta en antanut sen näkyä. Pidin pääni pystyssä jutellessani Routahännän kanssa.
"Minun tekee pahaa katsoa ladon kissoja kun kaikki ovat niin laihoja", valkea soturi naukaisi häntäänsä heilauttaen. Nyökkäsin.
"Minä vihaan Kuolonklaania!"
Kurkustani pääsi matalaa murinaa, en edes yrittänyt hillitä sitä. Jos voimani olisivat riittäneet, olisin mennyt Kuolonklaanin reviirille ja repinyt Viiltotähden kurkun auki omin kynsin! Jossain takaraivoni sopukoissa tykytti kuitenkin aavistus, etten voittaisi häntä yksin. Varmaankaan... Kynteni liukuivat esiin.
"Mikäs nyt?" Routahäntä kysyi.
Vedin kynteni sisään. "Ei mikään, kaikki hyvin. Minua vain ärsyttää se Kuolonklaani..."
"Ymmärrän", kumppanini maukui ja silitti hännällään lapaani. Hymyilin hänelle.


Nimi: Usva

22.08.2015 15:14
Pyrysilmä: 139kp!!

Routahäntä: 20kp!

Sammaltuuli: 99kp!

Mutasilmä: 31kp!

Kivisulka: 16kp

Ruostekynsi: 84kp!

Lupiinitassu: 26kp!

//EN LISÄÄ NYT! Heh.. PItäs arvioida useemmin tätäki:'D

Nimi: Lupiinitassu

18.08.2015 19:48
//Jatkoo Ruskalle, Pyrylle sekä Illalle c:

Saalistin Sammaltuulen, Iltatassun ja Kohinamielen kanssa. Sammaltuuli oli jo onnistunut nappaamaan laihan hiiren ja Kohinamieli oli juuri jäljittämässä kania. Viherlehti olisi pian loppu. Huokaisin ja aloin jäljittämään hiirtä. Iltatassu oli ruvennut raahautumaan perässäni melkein koko ajan. Hän aina kysyy että haluaako tulla aterioimaan hänen kanssaan. Olin sanonut Ruskatassulle että jatkaisimme suhdettamme vasta sotureina. Mutta nyt olin vasta tuskin kärpästä isompi oppilas. Ei Ruskatassukaan kauhean vanha ollut. Minun mielestäni oli hyvä että Iltatassu roikkui koko ajan perässäni, sillä sitten kaikki luulisivat että Iltatassu oli kumppanini eikä Ruskatassu. Mutta minulla ei ollut yhtään kiinnostusta Iltatassua kohtaan. Näin hiiren pienen pensaan taimen alla nakertamassa pientä pähkinää. Harmaa otus ei ollut yhtään kiinnostunut mitä ympärillä tapahtui mutta menin varmuuden vuoksi tuulen alapuolelle. Hiiri ei huomannut minua ja sain napattua sen leikiten. Iltatassu oli vieressäni.
”Hienosti napattu!” tämä sanoi. Tuhahdin ja lähdin etsimään lisää saalista. Näin Kohinamielen tulevan pensaan takaa kani hampaissaan.
”Oletko saanut yhtään saalista?” Kohinamieli kysyi. Katsoin mestariani silmiin. Näin että hän katsoi minua pilke silmäkulmassaan.
*Hän kai ajattelee, etten pystyisi keskittymään saalistukeen kun ihailin Ruskatassua!” ajattelin ärtyneenä. Jatkoin saalistusta. Haistoin oravan jossain. En tiennyt mistä oravan tuoksu kantautui joten aloin jäljittämään sitä. Pian näin oravan korkealla puussa. Luulin että orava näki minut, muttei tainnut nähdäkään. Aioin hyökätä oravan kimppuun kun se huomasi minut ja lähti matkoihinsa.
*Hiirenpapanat!* ajattelin. Jatkoimme saalistusta vielä hetken aikaa kun Kohinamieli päätti että saalistus saisi tältä päivältä riittää. Iltatassu oli saanut oravan ja ylpeili siitä muille. Kohinamieli oli saanut kaninsa ja Sammaltuuli oli saanut hiiren. Minäkin olin saanut hiiren mutta se oli varmasti kymmenen kertaa pienempi kuin Sammaltuulen. Kun kävelimme latoon, katselin vain tassujani. Minua hävetti kovasti, että kaikki muut olivat saaneet paremmat saaliit kuin minulla. Kun olimme ladossa, vein tuoresaalista klaaninvanhimmille ja kuningattarille. Katselin ympärilleni. Hyi, kuinka kaikki kissat näyttivät laihoilta. En oikeastaan koskaan ollut tuntenut miten olla kylläinen ruoasta. Olin ollut aina laiha.
*Se on sen hiirenaivo Kuolonklaani!* ajattelin. Näin kuinka Sammaltuuli meni Pyrysilmän luokse. Pyrysilmä sanoi jotain Sammaltuulelle ja katsoi samalla minua. Sammaltuuli sanoi vielä jotain Pyrysilmälle ja lähti sitten Routahännän luo. Pyrysilmä tuijotti minua ja saapui luokseni.
”Etkö voisi kertoa mikä sinulla on?” Pyrysilmä kysyi. Sihahdin.
”Etkö jo tiedä?! En halua kertoa mene kysymään emolta!” sihahdin ja lähdin pois. Menin oppilaidenpesään jossa ei onneksi ollut ketään. Menin makaamaan olkiin ja yritin saada unta. Mutta uni ei meinannut tulla.
”Lupiinitassu”, näin jonkun sanovan nimeni. Avasin silmäni ja näin Ruskatassun.
”En voi olla sinusta erossa”, sanoin.

Nimi: Pyrysilmä

17.08.2015 18:40
Ajattelin mennä etsimään Lupiinitassun ja jutella hänen kanssaan, en ollut nähnyt häntä ollenkaan vaikka hän varmasti oli ollut koko ajan täällä ladossa. Tepsutin oppilaiden pesään mutta se oli tyhjä.
*No mihin se pikkuhippiäinen on kadonnut?* pohdin ja käännyin pois pesältä. Silloin näin Kohinamielen ja Lupiinitassun tulevan latoon, soturi kantoi suussaan kahta hiirtä. Menin sisartani vastaan.
"Miksi isä ja emo ovat kyselleet sinua?" tiukkasin. "Ja miksi en ole nähnyt sinua ollenkaan tänään?"
Lupiinitassu huiskaisi hännällään ilmaa ja nytkäytti korvaansa.
"Mitä se sinulle kuuluu? Enköhän minä itse osaa huolehtia itsestäni!"
Oppilas lähti jolkottamaan jonnekin ja jäin katsomaan hänen menoaan typertyneenä.
*Mitäs tuo nyt oli? Onko sisareeni iskenyt joku uhmaikä?* ajattelin kummissani.

Myöhemmin kävelin hitaasti tuoresaaliskasalle. Se oli kuitenkin niin pieni että oli varmasti nälkäisempiäkin kissoja kuin minä. Unohdin vatsaani raastavan nälän ja tassutin vastahakoisesti soturien pesään, en tuntenut oloani yhtään väsyneeksi. Sotureita oli jo heinillä paneutumassa nukkumaan ja jotkut olivat jo unessa. Hiivin omalle paikalleni ja asetuin kerälle.

//Lupiini? Ei oo pakko jatkaa. Toivottavasti en autohitannu liikaa...

Nimi: Ruostekynsi

17.08.2015 18:28
Olin Routahännän kanssa syömässä yhteistä hiirtä. Olin aijemmin tänään vienyt klaaninvanhimmille ja pentutarhan asukeille syötävää, ja saatoin nyt syödä hyvällä omallatunnolla.
"Mitä sanoit Lupiinitassulle kun puhuit hänen kanssaan?" Routahäntä kysyi katsahtaen minua.
Pureskelin hitaasti jotta saisin vähän aikaa. En olisi voinut sanoa kumppanilleni koko totuutta mutta piti minun silti jotain sanoa. Nielaisin suuni tyhjäksi ja mau'uin:
"Sanoin vain oman kantani asiasta. En tahdo saarnata koska tiedän liiankin hyvin, ettei tunteilleen voi mitään."
Routahäntä nyökkäsi ja mumisi jotain ja katsoi käpäliään. Ilmeisesti hän ei ollut kovin tyytyväinen vastaukseeni mutta sai luvan kelvata. Valkea soturi nostaisi kuitenkin hirveän haloon jos kertoisin kaiken minkä sanoin tyttärelleni. Tosin, olihan hänellä syynsä. Oli soturilain vastaista olla vihollisklaanin kissan kanssa kumppanit ja tiesin sen aivan hyvin itsekin, mutta tiesin myös miltä rakkaus tuntui, kun rakasti jotakuta oikein paljon. Niin kuin minä rakastin Routahäntää. En minäkään innoissani siitä ollut että Lupiinitassu rakasti myrskyklaanilaista, mutta jos asiaa ajatteli hänen kannaltaan, hänkin oli mitä luultavammin ristiriidoissa tunteidensa kanssa. En halunnut pakottaa pentuani elämään jota hän itse ei halunnut elää, hänen täytyisi vain kuunnella sydämensä ääntä. Se mihin se johtaisi, ei ollut minun tai kenenenkään muun päätettävissä. Vaikkakin sydäntäni riipaisi ajatus että ainut tyttäreni vaihtaisi klaania. Annoin loput hiirestä Routahännälle ja aloin pestä korviani.
*Lupiinitassun täytyisi itse päättää, mihin hän kuuluu ja mitä hän elämältään haluaa* ajattelin. *Perhe vai ihastus*
Laskin käpäläni takaisin heinille ja katselin kissoja ympärilläni. Kaikki olivat langanlaihoja, pelkkää luuta ja nahkaa, luut erottuivat terävinä nahan alta.
"Minä taidan lähteä metsästyspartioon", tokaisin nousten käpälilleni. "Klaanit pitää ruokkia."
Tassutin synkkänä lähtevän partion luo jonka johdossa oli Tuuliklaanin varapäällikkö Mutasilmä. Vaaleanruskea kolli nyökkäsi merkiksi ja pinkaisi ulos. Muu partio, minä mukaan lukien säntäsi perään. Oli ihanaa tuntea raikkaat tuoksut ja kostea maa käpälien alla. Viherlehti oli lopuillaan, sen viimeisimmät päivät loivat lämpöään kaikkialle. Astuin maassa lojuvan oksan yli.

Olimme olleet metsällä melkein koko loppupäivän ja kannoin laihaa oravaa suussani, Usvahännän hampaista roikkui hiiri. Muut olivat jääneet tyhjin tassuin. Kannoimme saaliit tuoresaaliskasaan ja jotkut katsoivat kasaa pettyneinä. Ilta alkoi hämärtää, tuuli suhisi ulkona. Muutamat kissat vaihtoivat vielä kieliä tai muuten vain viettivät aikaa. Vilkaisin pientä riistaläjää. Vatsani murisi mutta en raaskinut ottaa syötävää. Muutkin tarvitsivat ruokaa.
*Kyllä minä pärjään* ajattelin ja tassutin sotureiden pesään, heinille omalle paikalleni. Tungin kuononi käpälän alle ja huokaisin syvään. Toivoin ettei Lupiinitassu tosissaan sanonut muuttavansa Myrskyklaaniin. Se olisi liikaa... olisin menettänyt jo toisen tyttäreni jos niin kävisi, enkä halunnut edes ajatella sitä.
*Lupiinitassu toimii niin kuin parhaaksi näkee* ajattelin synkkänä.

Nimi: Lupiinitassu

16.08.2015 14:22
Istuin oppilaiden pesällä. Olin ajatellut mitä isäni oli sanonut. Rakastin perhettäni mutta rakastin myös Ruskatassua. En voisi haljeta kahtia! Halusin saada muuta ajateltavaa kuin pelkkä Ruskatassu ja päätin mennä etsimään Kohinamieltä. Löysin Kohinamielen Tulipuron seurassa.
"Mennäänkö saalistamaan?" kysyin. Kohinamieli tuijotti minua hetken.
"Selvä", hän sanoi lopulta. Menimme ulos ladosta. Haistoin melkein heti hiireen ja yritin paikantaa sitä. Pian näin hiiren, joka oli pienen puun taimen takana. Lähdin hiippailemaan sitä kohti. Hiiri järsi pientä auringonkukan siementä eikä huomannut minua. Hyppäsin hiiren päälle mutta hiiri oli minua nopeanpi ja lähti karkuun.
*Hiirenpapanat!* ajattelin. Toivoin ettei Kohinamieli olisi nähnyt. Eikä se kyllä nähnytkään. Saalistimme koko iltapäivän mutta en siltikään saanut ollenkaan saalista. Kohinamieli kantoi kahta ruipeloa hiirtä. Pian olimme ladossa.

Nimi: Ruostekynsi

16.08.2015 13:50
//Jatkoa Routahännälle//

"Kuinkas metsästyspartiossa meni?" tiedustelin kumppaniltani mennessäni tätä vastaan. Kosketimme kuonoja.
"Ei hääppöisesti", naaras huokaisi.
"Niin... eipä tämä ole mitään parasta riista-aluetta."
Routahäntä pudisti päätään apeana. Kosketin hänen poskeaan kuonollani ja siirsin katseeni äkkiä sisäänkäynnille kun kuulin tepsutusta. Routahäntä teki samoin ja hänen lapansa jännittyivät kun Lupiinitassu pelmahti esiin. Kumppanini oli kääntymässä ja menemässä oppilaan perään kun tämä jolkotti oppilaiden pesään, mutta laitoin häntäni hänen tielleen ja mau'uin:
"Tuota... minä hoidan tämän."
Jolkotin oppilaiden pesälle ja kutsuin tytärtäni. Naaraan silmät kiiluivat hämärässä. Pesässä ei ollut muita.
"Lähettikö emo sinut?" oppilas sihahti.
"Ei. Tulin omasta tahdostani koska halusin jutella kanssasi."
"Kyllä minä tiedän mistä tulit paasaamaan! Samasta asiasta kuin emokin!"
Astuin sisään pesään. "Kuuntelisit edes mitä minulla on sanottavaa."
Lupiinitassu ei sanonut mitään joten istuuduin heinille hänen eteensä.
"Tiedän kyllä ettet voi mitään tunteillesi sitä Myrskyklaanin oppilasta kohtaan -mikäs hänen nimensä olikaan?"
"Ruskatassu", Lupiinitassu kivahti.
"Niin, Ruskatassu", maukaisin. "Tiedän kyllä miltä tuntuu kun rakastaa jotakuta oikein paljon eikä sille voi mitään. Mutta ymmärrätkö että jos menet Myrskyklaaniin", pidin tauon, "Minusta ja emostasi, kaikista ystävistäsi tulee vihollisiasi? Asumme kyllä kaikki ladossa ja näemme toisiamme, mutta sitä ei kestä ikuisesti."
Lupiinitassu katsoi minua vaiteliaana. Hänen korvansa nytkähti.
"Minä en halua menettää toistakin tytärtäni" sanoin hiljaa, silmät sumentuen. "Menetin jo Varputassun... en halua menettää sinuakin."
Tyttäreni ei vieläkään sanonut mitään.
"Älä tee asioita joita saattaisit katua."
Odotin vastausta katsoen oppilasta silmiin. Hiljaisuus jatkui. Vain Lupiinitassun häntä huitoi.
"Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko jäät, ja säilytät suhteesi perheeseesi ja ystäviisi, tai lähdet ja meistä kaikista tulee vihollisia. Harkitse."
Nousin ja poistuin pesästä.

//Lupiini?

Nimi: Usva

16.08.2015 13:06
Korjaus Pyrysilmän tarinaan:
LUNTA EI OLE! On ihan viherelehden loppu!^^

Nimi: Lupiinitassu

16.08.2015 12:12
Kuuntelin kuinka emoni hössötti siitä mitä olin tehnyt. Ruskatassukin oli joutunut emonsa ja isänsä puheille. En tajunnut miksi minun ja Ruskatassun rakkaudesta piti tehdä niin iso numero. Kyllä minä tiesin että on väärin rakastaa toisen klaanin kissaa. Isäni oli viisaampi kuin emoni. Isäni kuunteli minua mutta emoni vain kertaa samaa asiaa: Älä rakasta Myrksyklaanin hiirenaivoa. Niin hän aina minulle sanoi. Olin kertonut isälleni etten mahtanut tunteilleni mitään Ruskatassua kohtaan.
"Lupiinitassu! Etkö sinä kuuntele lainkaan minua?!" emoni Routahäntä huusi minulle.
"En kuuntele koska tiedän mitä yrität paasata!" väitin. Emoni meni hiljaiseksi ja pentutarhasta tepasteli ulos Jokiklaanin parantajan Tähtipolun pentu jota Ruskatassun emo Lumikukka hoiti.
"Uu! Ruskatassu taitaa olla niin komea että sinulta vain lentää silmät päästäsi!" Hopeapentu pilkkaisi minua. En välittänyt mitä Hopeapentu sanoi. Emoni oli juuri sanomassa minulle jotain kun häivyin ulos. En jaksanut enää yhtään emoani.

Nimi: Pyrysilmä

16.08.2015 11:25
Nukuin heinillä Sammaltuulen vieressä ja häntäni nytkyi kun näin unta, jossa olin vielä pentu ja jahtasin kaniinia nummilla. En ollut koskaan nähnyt millainen Tuuliklaanin reviiri oli ollut sillä olin syntynyt täällä ladossa, mutta emoni ja klaaninvanhimmat olivat kertoneet siellä olevan nummia, hyvää kaninjahtialuetta. Siellä oli aina tuoksunut mänty ja raikas tuuli joka pyyhki nummia. Avasin silmäni ja katselin hetken ympärilleni soturien pesässä. Kissat alkoivat heräillä ja siellä oli vain muutamia sotureita, muut hiippailivat ulos. Nousin istumaan ja nuolaisin etukäpälääni pyyhkäisten sillä korvallistani. Nuolaisin rintaani pari kertaa ja venyttelin sitten kaikkia jäseniäni. Sen jälkeen poistuin pesästä suunnaten tuoresaaliskasalle, se oli vähän isompi kuin eilen.
"Huomenta, Pyrysilmä! Heräsit viimein."
Käännyin ja näin isäni tassuttavan minua kohti. Katsoin häntä ihmeissäni. Kuinka niin "viimein"? Ruostekynsi istuutui eteeni.
"Nukuit puolipäivää", hän kertoi.
"Ai... onko jo aurinkohuippu?"
Hän nyökkäsi ja nuolaisi rintaansa pari kertaa ennen kuin nousi seisomaan ja maukui:
"No, minä tästä lähdenkin, syö sinä rauhassa."
Hän lähti tepsuttamaan pois päin mutta kääntyi vielä puoleeni ja sanoi:
"Ja jos Sammaltuulta etsit, hän meni rajapartioon."
Nyökkäsin. Katselin isäni menoa hetken aikaa kunnes kyyristyin syömään lintua. Repäisin siitä siipipalan ja pureskelin hitaasti. Lämmin aromi levisi kielelleni ja nautin siitä. Syljeskelin suustani sulkia. Kotvan kuluttua nousin istuma-asentoon ja pyyhkäisin viikseni puhtaiksi käpälällä. Vatsani kurni vieläkin hieman, lintu ei ollut vienyt koko nälkää mutta onneksi sentään pahimman terän. Kylkiluuni erottuivat turkin alta ja kun vilkaisin muita kissoja, eivät hekään hääppöisiä olleet. Näin emoni Routahännän vaihtamassa kieliä Ruostekynnen kanssa ja nytkäytin korvaani tervehdykseksi. Valkea soturi heilautti häntäänsä vastatakseen. Samassa kuulin ulkoa puhetta. Käännyin katsomaan sisäänkäynnille ja Sammaltuuli ilmestyi sieltä partioineen. Hän naukaisi sen jäsenille jotain ja hölkkäsi sitten luokseni. Kosketimme neniä.
"Hei!" kumppanini naukaisi.
"Hei", mau'uin.
"Nukuitko aurinkohuippuun?"
"Taisinpa nukkua", hymyilin.
"No sinähän unikeko olet", naaras naurahti ja kuljetti häntäänsä korvieni ympäri.
"Kuinkas partiossa sujui?" kysäisin.
"Hyvin."
Sammaltuuli otti häntänsä pois ja istuutui. Minä tein samoin.
"Kiva kuulla", tokaisin.
Kumppanini hymyili minulle ja räpäytti silmiään.
"Etsitkö minua?"
"En, Ruostekynsi tiedotti minulle että olet partiossa", vastasin nyökäten kollia kohti.
Sammaltuuli nyökkäsi.
"Ulkona on muuten satanut lunta."
Höristin korviani.
"Lunta?"
"Niin, semmoista kylmää, pehmeää ja valkoista ainetta jota sataa aina lehtikadon aikaan", naaras vitsaili.
Huiskaisin hännälläni hänen kaulaansa hymyillen, nousin ja lähdin tassuttamaan kohti sisäänkäyntiä ja sanoin:
"Voisinko mennä katsomaan? En ole nähnyt vielä lunta."
Soturi hymyili ja tuli vierelleni kulkemaan. Se oli tosiaan totta, ulkona maata peitti paksu lumikerros. Laskin käpäläni varovasti lumeen.
"Rohkeasti vain, se on täysin turvallista", kuulin Sammaltuulen huvittuneen äänen takaani.
Upotin toisenkin käpäläni lumeen ja kohta olinkin kokonaan lumessa. Se oli kylmää ja minua värisytti hiukan. Eteeni putosi lunta jostain korkeuksista, varmaan katolta. Loikkasin säikähtäneenä taaksepäin ja katsoin Sammaltuulta. Hän hymyili ja patisti minua lempeästi hännällään eteenpäin. Tämä oli elämäni ensimmäinen lehtikato ja tavallaan se oli huojentavaa. Nenälleni leijaili lumihiutale ja katselin sitä kunnes se suli. Kaikki näytti niin kauniilta talvisaikaan! Pölläytin lunta ilmoille käpälälläni, sitten hyppäsin ilmaan iloisena kuin pentu. Kiehnäsin lumessa ja kun katseeni osui Sammaltuuleen, tämä katseli minua lempeästi hymyillen. Jolkotin hänen luokseen lunta pöllyttäen.
"Tämä on niin upeaa! Uskomatonta!"
Olin aivan äimistynyt. Olin pentuna kuullut kissojen puhuvan vain lehtikadon huonoista puolista, että oli niin kylmä että varpaat jäätyvät ja häntä muuttuu kalikaksi, ja että riistaa on vähän. En kyllä minäkään riemusta hyppinyt kun riistaa oli muutenkin vähän, mutta tämä vain oli niin upeaa!

Loikoilin Sammaltuulen kanssa soturien pesän edustalla ja juttelimme välillä. Suurimman osan ajasta kyllä olimme hiljaa. Sotureita kulki ohitsemme ja myöhemmin Routahäntä kysyi hiljaa:
"Oletko nähnyt Lupiinitassua?"
"En", vastasin päätäni pudistaen.
En tosiaankaan ollut nähnyt sisartani vilaukseltakaan ja minuakin ihmetytti, missä hän oli.
"Kuinka niin?"
"Kunhan kysyin", Routahäntä sanoi ja poistui paikalta oudon oloisena.
*No, kaipa hänellä on siihen oma syynsä...* ajattelin.

//Sammal? Ei oo pakko jatkaa, toi voi olla Pyryn omaki tarina

Nimi: Routahäntä

16.08.2015 10:31
Napostelin hajamielisenä ruipeloa hiirtä pentutarhan edessä. Ruostekynsi istui vierelläni. En ollut nähnyt Lupiinitassua koko päivänä.
*Varmaan Ruskatassun kanssa! En välitäkään nykyään ollenkaan missä hän liikkuu!* ajattelin vihaisena. Minua pelotti että Lupiinitassu menisi Myrskyklaaniin. Olisin menettänyt sitten molemmat tyttäreni. Vaikka tietysti Lupiinitassu olisi elossa, hän olisi viholliseni. Huokaisin ja annoin loput hiirestä Ruostekynnelle. Minulla ei ollut nälkä.
"Kyllä sinunkin pitää syödä", Ruostekynsi sanoi ja antoi hiiren talaisin minulle.
"Ei ole nälkä", sanoin. Ruostekynsi huokaisi ja alkoi syödä hiirtä. Päätin mennä johonkin metsästyspartioon. Halusin saada muuta ajateltavaa kun Lupiinitassu. Mutasilmä istui sotureidenpesän edessä. Menin hänen luokseen.
"Voisinko mennä johonkin metsästyspartioon?" kysyin.
"Voit mennä vaikka heti. Ota Harmaapilvi ja Minkkimuisto mukaasi", Mutasilmä sanoi. Nyökkäsin ja menin etsimään kahta Tuuliklaanilaista. Löysin Harmaapilven Villisielun kanssa juttelemassa.
"Tuletko minun ja Minkkimuiston kanssa metsästyspartioon?" kysyin Harmaapilveltä.
"Voisin ehkä tullakin", Harmaapilvi vastasi ujosti. Löysimme Minkkimuiston oppilaidenpesän esustalta ja lähdimme matkaan. Saalistimme koko päivän vaikka Minkkimuisto sai vain ruipelon hiiren ja minä sain oravan. Olimme jo ladossa. Ruostekynsi tuli minua vastaan.

//Ruoste?

Nimi: Muta

16.08.2015 10:29
//Ai! en tienny et se on kuollu ku katoin vaa pikasesti onko Kivisulal oppilasta Klaanit kohasta D:

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com