Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  67  68  69  70  71  72  73  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ruostekynsi

13.07.2015 15:25
Heräsin aamulla kun joku astui hännälleni. Kiskaisin pääni ylös ja näin jonkun klaanitoverini aivan vieressä tassuttamassa pesän suuaukolle.
"Varo vähän!" sähähdin ja kissa käännähti minua kohti.
"Anteeksi."
*Johan on kun ei saa edes nukkua rauhassa!* ajattelin ärtyneenä.
Suljin silmäni uudestaan yrittäen saada taas unen päästä kiinni, mutta eipä siitä tietenkään mitään tullut. Huiskaisin hännälläni ilmaa ja nousin seisomaan. Aloin tassuttaa kohti pesän suuaukkoa mutta sitten kuulin naukaisun. Pysähdyin käpälä vielä ilmassa.
"Ruostekynsi, mihin sinä menet?"
Routahäntä katsoi minua korvat hörössä. Haukottelin ja sanoin:
"En saanut enää nukutuksi joten menen jo ulos."
Kumppanini kömpi jaloilleen ja venytteli.
"Odota, minäkin tulen."
Hän kiiruhti luokseni ja menimme ulos pesästä. Menimme tuoresaaliskasalle ja otimme molemmat myyrät joita aloimme syödä kasan lähellä. Olin väsynyt sillä en ollut saanut yöllä nukutuksi kovin hyvin. Routahäntä kai huomasi sen sillä hän katsahti minua huolestuneena.
"Onko kaikki hyvin?"
Töykin myyrääni käpälällä ja katsoin valkeaa naarasta hajamielisenä.
"On, totta kai. Minua vain vähän väsyttää."
Routahäntä tarkkaili minua hetken silmiään siristäen ja nyökkäsi sitten hitaasti. Syötyämme menimme metsästyspartioon johon meidät oli määrätty. Käpäläni tuntuivat raskailta ja tuntui että olisin voinut nukkua kokonaisen kuun! Partiossa oli meidän lisäksemme Marjahohto, Karpalokynsi, Jäätuiske ja Aavikkotuuli. Lähdimme ladosta.

//Joku saa jatkaa jos haluu

Nimi: Routahäntä

13.07.2015 11:42
Vedin tuoresaaliskasasta oravan ja lähdin viemään sitä Ruostekynnelle. Kimeä, innostunut huudahdus herätti minut ajatuksistani:
”Hei Routahäntä, minä sain tuon äsken saalistuspartiossa!”
Käännyin katsomaan harmaan väristä naarasta, Käpälätassua.
”Olet taitava!” puhkesin kehräämään pudotettuani saaliin maahan. Käpälätassun silmissä loisti ylpeys ja ilo. Yleensä soturioppilaat eivät tulleet keskustelemaan kanssani muusta kuin haavoistaan.
”Toivuitko sinä siitä haavasta kaulassasi?" hän kysyi huolestuneesti. Huokaisin hiljaa, sillä toivoin että olin jo toipnut, mutta se ei ollut täysin varmaa.
”Uskon niin. Olen nuori vielä, eri asia olisi jos olisin joku klaaninvanhin”, nau’uin yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. Vaikka yleensä sainkin piilotettua tunteeni, naaras näki lävitseni.
”Minua pelottaa että sinä kuolet. Olet niin mukava!” hän sanoi. Nyökkäsin. Käpälätassu katseli minua ymmärtäväisesti.
”Minä uskon, että hän toivut. Kuten sanoit, olet nuori ja vahva", Käpälätassu maukui rohkaisevasti. Mielialani parani hieman. Oikeastaan pelkäsim että olisin kuollut.
”Minun on varmaankin paras mennä etsimään Kaipuusydän, hän lupasi opettaa miten kettuja vastaan taistellaan!” vailla väsymyksen häivää hän heilautti häntäänsä minulle ja nelisti sotureiden pesää kohti. Otin oravan takaisin hampaisiini ja lähdin sotureiden pesän suuaukkoa päin. Ruostekynsi pisti päänsä ulos heinien seasta.
”Siinähän sinä olet! Olen etsinyt sinua! Luulin että olit Sammaltassun kanssa harjoituksissa”,
"Minä olin jo. Minäkin etsin sinua", kehräsin hellästi kumppanilleni.
Nopeutin askeliani ja tassuttelin sisään. Kellanpunainen kolli istui kuivien heinien päällä peseytymässä. Laskin mitään sanomatta oravan maahan. Ruostekynsi iski hampaansa oravaan. Sitten hän vieritti oravan minulle.
"Syö vain. Minulla ei ole nälkä", hän maukui. Kaipuusydän tuli sotureiden pesälle. Hän töytäisi minut hellästi pois tieltään, joten siirryin kuuliaisesti kauemmas. Hän oli kai menossa nukkumaan oli jo aika myöhä. Tassuttelin Ruostekynnen viereen. Vaihdoimme kieliä toistemme kanssa. Sitten menimme nukkumaan.

//Ruoste? Sammal?

Nimi: Ruostekynsi

12.07.2015 13:49
Unohin laittaa tohon että saa jatkaa jos haluu

Nimi: Ruostekynsi

12.07.2015 13:47
Oli yö. Räväytin silmäni auki herätessäni johonkin. Mutta mihin? Nostin pääni ja höristin korviani. En kuitenkaan kuullut -enkä nähnyt- muuta kuin pesässä tuhisevia, kissojen tummia hahmoja. Huokaisin ja nousin käpälilleni.
*Mikä se ääni oikein oli?* pohdin.
Tosin en ollut ollenkaan varma oliko se edes minkäänlainen ääni johon heräsin. Saattoihan se olla vaikkapa jokin painajainen johon heräsin, mutten muistanut siitä mitään.
*Ei se kyllä mikään painajainen ollut!*
Hiivin hiljaa ulos mutta ennen kuin pääsin pesän suuaukolle, tunsin käpäni alla jotakin pehmeää. Joku murahti lähellä. Katsoin alas ja huomasin että olin astunut jonkun Varjoklaanin soturin hännälle.
*Ups!*
Nostin käpäläni ja livahdin ulos. Leirin pääaukiolla oli autiota, ihmekös tuo kun kaikki nukkuivat.
*Eihän kukaan täysijärkinen lähde haahuilemaan mihinkään keskellä yötä!*
En kuitenkaan olisi saanut enää nukuttua, tiesin sen, joten päätin lähteä ulos ladosta. Pujahdin viileään yöilmaan. Pöllö huhuili jossakin. Tassutin ympäriinsä ja paluumatkalla vainusin kanin. Näin sen pitkässä heinikossa ja kiersin sen taakse. Hyökkäsin. Katkaisin saaliilta niskat ja palasin takaisin latoon. Kannoin riistan tuoresaaliskasaan ja hiivin takaisin soturienpesään. Asettuessani oljille olin näkevinäni kissan silmät jotka kiiluivat vähäisessä valossa.
*Kuka tuo on? Miksi hän minua tuijottaa?*
Kun katsoin kissaa uudestaan hän oli jo sulkenut silmänsä.
*Ehkä minä vain kuvittelin* ajattelin laskiessani pääni käpälille.

Nimi: Mutasilmä

12.07.2015 13:05
Etsin katseellani Kivisilmää, pian näin hänet makaamassa lähellä soturienpesää. Kipitin hänen luokseen
"Hei!" Hymyilin ja istahdin Kivisulkaa vastapäätä.
"Hei!" Kivisulka nousi ja nuolaisi minua.
"Mennäänkö kävelylle tai saalistamaan?" kysyin
"Mennään vaikka saalistamaan..." kivisulka sanoi.
"Otetaanko Kuusamatassu mukaan?" kysyin ja Kivisulka nyökkäsi. Lähdimme etsimään oppilastani. Löysin hänet nopeasti juttelemassa muille oppilaille.
"Kuusamatassu! Tule mennään harjoittelemaan!" Sanoin Naaraalle.
Naaras pomppasi innokkaana ylös ja lähdimme Kivisulan kanssa ulos ladosta.
"Harjoitellaan metsästystä" sanoin
"Voisit etsiä saaliin" jatkoin katsoen Kuusamatassua
"Kyllä!" Kuusamatassu vastasi ja alkoi haistella ympärilleen.
"Tuolla!" hän kuiskasi ja alkoi hiipia kohti hiirtä joka rapisteli heinikossa. Hän hiipi ainavain lähemmäs ja hyppäsi nopeasti hiirtä päin.
"Eih!" Kuusamatassu murahti kun hiiri pääsi pakoon. Yhtäkkiä näin kuitenkin harmaan, kauniin kivisulan joka hyppäsi ohitseni saman hiiren kimppuun ennenkuin se ehti koloonsa. Hän tappoi hiiren nopeasti ja tuli takaisin vierelleni. *Milloin hänestä on tullut noin hyvä!* mietin
"...Hienoa!..." sanoin silmät ammollaan ja Kivisulka huiskaisi poskeani hännällään...

//Kivisulka? Kuusamatassu? Joku?

Nimi: Ruostekynsi

11.07.2015 11:04
Ladossa sama melu jatkui. Luimistin korvani hirveältä hälinältä mutta eipä sekään paljon auttanut. Menin Routahännän kanssa soturienpesään ja asetuimme vierekkäin oljille. Tunsin kumppanini lämpimän turkin omaani vasten.
"Hyvää yötä, Routahäntä", kuiskasin.
"Hyvää yötä"
Nukahdimme melkein heti.

Jostakin kantautui hentoa auringonvaloa suoraan kasvoilleni. Raotin silmiäni, oli aamu. Routahäntä nukkui yhä vieressäni. Tunsin muiden sotureiden lämpimät kehot ympärilläni. Samassa tunsin kuinka joku potki minua ilkeästi takajaloilla. Käännähdin ja näin Jokiklaanin Jäätuiskeen. Soturi maukui unissaan jotakin käsittämätöntä ja takoi samalla takajaloillaan minua.
"Hei! Jäätuiske herää!"
Valkea kolli havahtui hereille ja tapitti minua kummissaan.
"Mitä nyt?"
"Sinä potkit minua", murahdin.
"Ai, anteeksi. En tajunnut sitä kun nukuin."
Murahdin jotakin ja aloin sitten herätellä Routahäntää. Silittelin naaraan poskea hännänpäälläni.
"Herätyys. Silmät aukui, Routahäntä."
Kumppanini räpytteli hetken silmiään ja hän oli vieläkin uninen. Pää yhä käpälillä leväten hän kysyi:
"Mmitä nyt, Ruostekynsi? Haluan nukkua vielä vähän... nythän ei ole edes aamu"
Hymyilin ja kosketin Routahännän poskea kuonollani.
"Valitan, mutta kyllä nyt on aamu ja aurinko on nousemassa kohti lakipistettään. Pahoitteluni"
Valkea naaras hymyili. Sitten hän kömpi väsyneenä istumaan ja alkoi sukia takkuista turkkiaan. Sen jälkeen menimme ulos soturienpesästä tuoresaaliskasalle. Otimme peipposen jonka jaoimme. Routahäntä oli yhä väsynyt ja hänen päänsä nuokahteli. Kun hän oli syönyt oman osuutensa hän laski päänsä käpälilleen ja sulki silmänsä, aivan kuin unentuloa vastaan taisteleminen olisi ollut aivan mahdotonta.
"Et kai sinä meinaa nukahtaa uudestaan?" nau'uin hieman huvittuneena.
Routahäntä mumisi jotakin käsittämätöntä ja se oli ilmeisesti myöntävä vastaus.
"Kuule, ehdotan että menemme ulos jotta tuo väsymys kaikkoaa sinusta."
Tassutin kumppanini luo ja töykin tätä hellästi kuonollani. Hän pisti vähän vastaan aluksi mutta nousi sitten ylös. Lähdimme ulos.
"En tajua kuinka ulkoilma voi karistaa minusta väsymyksen", maukui Routahäntä.
Hymyilin.
*Hänpä ei tiedä mikä häntä odottaa*
Kävelimme vähän matkaa kaikessa rauhassa ja hihkaisin sitten:
"Ota kiinni!"
Pinkaisin juoksuun ja kuulin takaani Routahännän yllättyneen naukaisun. Katsoin syrjäsilmällä näkyisikö takanani varjoa ja vähän säikähdinkin kun Routahäntä ilmestyi lähelleni. Hänen etujalkansa olivat takajalkojeni kohdalla ja kiristin tahtia. Käpäläni rummuttivat maata ja nautin siitä kun sain juosta niin kovaa kuin käpälistä lähti, kun tuuli löi vasten kasvoja.
*Tämä se on elämää!*
Äkkiä Routahäntä juoksi rinnalleni. Hänen silmänsä säihkyivät innosta.
"Oletko sinä enää väsynyt?" kysyin huohottaen.
Routahäntä katsoi minua hymyillen. "Arvaa!"
Hän kiristi tahtia ja meni ohitseni.
"Hei! Et sinä noin voi tehdä!" huudahdin nauraen.
Juoksin nopeammin ja minusta tuntui kuin olisin lentänyt eteenpäin. Yht'äkkiä Routahäntä teki äkkikäännöksen ja suhahti ohitseni. Hidastin ja käännyin itsekin. Aloin saavuttaa valkeaa naarasta ja huomattuaan sen, tämä kiljaisi.
"Apua!"
"Odotas vain, kyllä minä sinut kiinni saan!"
Kohta loikkasinkin ja kaadoin soturin maahan. Hän jäi selälleen etukäpälieni väliin ja nauroi vimmatusti. Sitten hän hiljeni ja jäi katsomaan minua silmiin. Hiljaisuus täytti paikan. Hukuin Routahännän silmien sinisiin syvyyksiin. Yht'äkkiä hän kurotti kaulaansa ja nuolaisi minua poskelle. Katsoin häntä ensin ihmeissäni, sitten hymyilin. Siirryin niin että naaras pääsi ylös. Pikkuhiljaa lähdimme kohti latoa, hengästyneinä ja toisiamme vilkuillen.

Nimi: Routahäntä

11.07.2015 09:58
"Mahtavaa Sammaltassu!" kehuin. Sammaltassu oli edistynyt hyvin saalistuksessa. Hän sai kanin ja hiiren. Hän oli taitava metsästäjä vaikka olikin vasta oppilas.
*Hän on parempi kuin minä!* ajattelin. Olimme menossa latoon. Sammaltassu kantoi kaniaan. Hänellä säihkyi silmät ilosta. Minä olin saanut vain pienen vaivaisen hiiren. Kun saavuimme latoon, Sammaltassu ja minä veimme saaliit tuoresaaliskasaan. Kuusamatassu saapui Sammaltassun luo.
"Tule! Minä varasin sinulle hiiren", hän maukui Sammaltassulle. Niinpä Sammaltassu ja Kuusamatassu katosivatkin väkijoukon keskelle. Ladossa oli todella meluisaa.
*Tulen hulluksi tätä vauhtia!* ajattelin närkästyneenä. Ruostekynsi istui ladon suuaukolla. Menin tervehtimään häntä. Ruostekynsi nosti päänsä.
"Routahäntä! Mitä olet tänään tehnyt?" hän kysyi ja saapui luokseni. Puskimme toisiamme.
"Olin Sammaltassun kanssa saalistamassa. Hän edistyy hyvin!" kerroin.
"Syödäänkö tuo kani yhdessä?" Ruostekynsi kysyi ja osoitti hänen jalkojen juuressa olevan kanin.
"Sopii!" mau'uin. Söimme kanin muutamalla haukkauksella. Ladossa kaikui joka ikisen kissan ääni.
"Minä tulen täällä hulluksi!" sanoin ärtyneenä.
"Mitä jos mentäisiin kävelylle?" Ruostekynsi kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme rinnatusten pois ladosta. Aurinko oli laskemassa mailleen. Sen viimeiset säteet lämmittivät ihanasti turkkia. Katselimme auringonlaskua toisiimme painautuneina.
"Meidän pitäisi mennä nukkumaan", Ruostekynsi sanoi. Kehräsin vastaukseksi ja lähdimme latoon.

//Ruoste? Sammal?

Nimi: Ruostekynsi

10.07.2015 13:09
Kyyristyin syömään lintuani ja kuuntelin toisella korvalla hälinää joka täytti koko ladon. Korvissani soi. Minun täytyisi äkkiä päästä ladosta pois! Myrskyklaanin Virtaviiksen ruumis oli aukion keskellä ja joitakin kissoja oli ruumiin ympärillä pää painuksissa. En niinkään kiinnittänyt heihin sen enempää huomiota vaan lähdin rajapartioon johon minut oli määrätty. Routahäntää ei näkynyt koko leirissä sillä hän oli mennyt Sammaltassun kanssa saalistamaan.
*No, eipä hänen ainakaan tarvitse olla täällä ladossa ja kärsiä tästä hirvittävästä melusta!* ajattelin ja olin helpottunut, kun vihdoin menimme ulos. Partiossa oli pari Varjoklaanin ja Jokiklaanin kissaa ja minun lisäkseni Tuuliklaanista oli mukana Tulipuro ja Hunajatassu.

Palattuamme takaisin latoon vein vähäiset saaliini tuoresaaliskasaan, olimme nimittäin metsästäneet paluumatkalla. Kasa ei ollut kovin kummoinen mutta sai kelvata. Aijoin jo mennä parantajienpesälle katsomaan Kanelihäntää kunnes muistin että Tähtipolku oli sanonut ettei potilasta pääse katsomaan.
*No, koetan keksiä jotain muuta tekemistä.*
Se kävi kyllä aika mahdottomaksi. Pääni löi aivan tyhjää eikä ympäri latoa haahuilu auttanut asiaa yhtään. Lopulta päädyin juttelemaan klaanitoverini Kivisulan kanssa.
"Mitäs sinä?" hän kysyi.
Kohautin lapojani. "Mitäs tässä. Olen täällä vain tyhjän panttina."
Kivisulka naurahti. "Kuinka niin? Eikö sinulla ole mitään tekemistä?"
Pudistin päätäni. "Ei ole ei. Ja Routahäntäkin on Sammaltassun kanssa saalistamassa. Tähtiklaani tietää milloin he tulevat."
Kivisulka tutki mietteliäänä käpäliään.
"Mutta entäs sinä? Missäs Mutasilmä on, en ole nähnyt häntä tänään", naukaisin, ihan vain kääntääkseni keskustelun muualle. En halunnut puhua kokoajan vain itsestäni ja siitä miten tylsää minulla tällä hetkellä oli.
"Jaa... En ole nähnyt häntä tänään. Kaipa hän pyörii vain partioissa ja on unohtanut minut kokonaan"
Tuhahdin epäuskoisena. "Tuota et kyllä itsekään usko! Ei Mutasilmä niin tekisi. Voi toki olla että hän on partioissa mutta ei hän sinua unohtanut ole"
Kivisulka kohautti lapojaan. Köyristin selkäni venytykseen ja tunsin jäykkien lihasten aukeavan. Huokaisin syvään, nautinnollisesti. Sitten lysähdin jälleen kyljelleni paistattelemaan päivää.

Nimi: Sammaltassu

10.07.2015 01:30
Heräsin kun käpälä tökkäisi hellästi kylkeäni. Räpyttelin silmäni auki ja huomasin Routahännän seisomassa vieressäni.
"Mitä nyt?" kysyin hämilläni ja avasin suuni isoon haukotukseen.
"Lähdemme tänään saalistamaan ja ennen sitä opetan sinulle muutaman taktiikan", mestarini vastasi. *Saalistamaan!* Nousin heti ylös virkeänä. "Hyvä on", naukaisin.
"Tule." Routahäntä johdatti minut ulos ladosta, jonka jälkeen hän vei minut pienelle tasaiselle pensaiden ympäröimälle alueelle.
"Noniin", hän maukui. "Ensiksi opetan sinulle muutaman perusasian. Katso tarkkaan ja tee perässä." Valkoinen soturi laskeutui vaanimisasentoon. Katsoin tarkkaan hänen asentoaan ja tein sen sitten perässä. Routahäntä nousi ylös tarkkaillakseen asentoani.
"Näinkö?" kysyin.
"Laske häntäsi ihan alas ja laita etutassusi kauemmaksi toisistaan", mestarini neuvoi. Huomasin että häntäni tosiaan melkein sojotti pystyssä. Korjasin asentoani ja odotin Routahännän sanovan jotain.
"Hyvä, juuri noin!" hän kehui. Nousin ylös ja ravistelin takiaisen turkistani.
"Mitä seuraavaksi?" kysyin innoissani.
"Nyt opetan sinulle kuinka jänis oikeasti napataan", Routahäntä maukaisi. "Vaikka kyllä te eilenkin saitte Kuusamatassun kanssa sen jäniksen hienosti napattua", hän lisäsi. Nyökkäsin ja kuuntelin kuinka Routahäntä selosti jäniksenpyydystystaktiikoita, sekä näytti välillä muutaman esimerkin.
Kun mestarini oli opettanut miten kani tai jänis pyydystetään, lähdimme etsimään riistaa. Sukelsin pois pensaiden keskeltä ja haistelin ilmaa. Tuore kanin haju tulvi sieraimiini. Lähdin seuraamaan tuoksua. Routahäntä lähti toiseen suuntaan, ilmeisesti saadessaan vainun jostakin. Jatkoin matkaa ja pian näin pienen kanin puputtamassa apiloita. Paljastin kynteni ja hillitsin itseäni juoksemasta suoraan saaliin kimppuun. Pudottauduin matalaksi, niinkuin Routahäntä oli opettanut. Hiivin hiljaa kania kohti takaapäin. Lähestyin sitä koko ajan ja pian voisin hypätä sen kimppuun ja tappaa sen puraisemalla. Olin niin keskittynyt, etten huomannut kiveä edessäni. Osuin siihen tassullani, kompastuin, enkä pystynyt pidättämään vingahdusta. Kani kuuli minut ja lähti lujaa pakoon. Nousin ylös huokaisten. Ei olisi enää järkevää lähteä perään. Käännyin palatakseni Routahännän luo, mutta näinkin hänen olevan tulossa tännepäin saalis hampaissaan roikkuen. Kävelin häntä vastaan apeana.
"Saitko mitään?" mestarini kysyi pudotettuaan myyrän ja jäniksen maahan.
"En", vastasin latteasti.
"No?" Routahäntä kallisti päätänsä kun näki ilmeeni.
"Minulta pääsi kani karkuun", nau'uin. Naaras laski häntänsä lavalleni.
"Sellaista sattuu", hän lohdutti.
"Niinpä kai", huokaisin.
"Jospa yrittäisit uudestaan etkä menettäisi toivoasi heti", Routahäntä kehotti. Nyökkäsin vaisusti. Mitään sanomatta lähdin etsimään uutta saalista. Minun olisi pakko näyttää mestarilleni että osasin metsästää! Tassutin erästä pensasta kohti kunnes kuulin rapinaa. Pysähdyin ja huomasin myyrän liikehtivät parin lehden alla. Hiivin pensasta kohti rauhassa. *En saa päästää sitä karkuun*, ajattelin. Kun olin ketunmitan päässä myyrästä, jännitin takajalkani ja loikkasin. Kauhaisin kynnelläni myyrän ilmaan. Se putosi maahan ja nostin sen hampaisiini. Sitten lähdin loikkimaan mestarini luo hymy huulilla. Mitäköhän hän nyt sanoisi?

// Routa? :D

Nimi: Ruostekynsi

09.07.2015 20:30
Routahäntä oli hetki sitten ollut parantajienpesässä sillä hänen kaulan haavansa oli taas auennut. Kani oli raapinut sitä. Ei ollut mukavaa katsella ja kuulla kun kumppaniani sattui. Olin passittanut naaraan nukkumaan ja olin itsekin menossa soturienpesään. Kuu paistoi tummalta yötaivaalta ja miljoonat tähdet loistivat.
"Virtaviiksi on nyt tuolla saalistamassa Tähtiklaanin kanssa* ajattelin.
Myrskyklaanilaissoturi oli kuollut sinä samana päivänä. Hän oli ollut todella kauan soturienpesässä ja laihtunut miltei luurangoksi. Saavuin pesälle ja pujahdin sisään. Routahäntä nukkui jo sikeästi ja menin hänen viereensä. Nukahdin melkein heti.

Aamulla heräsin kun kissat alkoivat liikehtiä. Avasin silmäni ja huomasin että Routahäntä oli jo herännyt. Menin ulos pesästä ja otin linnun tuoresaaliskasasta.


Nimi: Usva

09.07.2015 19:27
Ruostekynsi: 27kp! Kanelihäntä on ollut hereillä kokoajan, muttei tuota pääse katsomaan! ö3ö

Routahäntä: 10kp

Sammaltassu: 9kp

Nimi: Routahäntä

09.07.2015 18:53
"Auuuh", mau'un, kun Tähtipolku levitti haavaani hanhikkia. Kaulani haava oli taas alkanut vuotamaan koska aamulla saalistamani kani oli raapinut sitä.
"Rauhoitu", Ruostekynsi maukui, ja laski hännän lavalleni.
"Kyllä sinä selviät", Tähtipolkukin rauhoitteli. "Mu-mutta minua pelottaa." Ruostekynsi nyökkäsi:
"Ymmärrän täysin, mutta pysy paikoillasi, älkä sätki." Huitaisin Ruostekynnen hännän pois omallani. Kumppanini siirtyi kauemmas minusta, ja jäi katselemaan Tähtipolun touhuja. Suljen silmäni, ja vaivun uneen.

"Routahäntä, Routahäntä herää", kuulin Ruostekynnen äänen, ja avaan silmäni.
"Mi-mitäh?"
"Haavasi on tyrehtynyt, ainakin hetkeksi", Tähtipolku ilmoitti. Kaulani oli edelleen kipeä.
*Minä kyllä kostan sille joka tämän haavan teki!* ajattelin. Ruostekynsi katsoi minuun päin. Oli yö.
"Sinun on parasta mennä nukkumaan", hän maukui. Tottelin häntä ja menin nukkumaan.
*Menen huomenna Sammaltassun kanssa saalistamaan*, ajattelin ennen kuin vajosin uneen.

//Ruoste? Sammal?

Nimi: Ruostekynsi

09.07.2015 16:30
Olin aamulla syvässä unessa ja näin juuri unta jossa olin vanhalla reviirilläni saalistamassa kania. Mutta sitten heräsin johonkin säpsähtäen. En edes tiennyt mihin heräsin mutta johonkin kuitenkin.
*Äh, minähän kuulen jo harhoja!* ajattelin ja laskin pääni takaisin käpälille. *Ehkä ehdin vielä nukkua...*
Olin juuri vaipumassa takaisin uneen kun soturienpesään ryntäsi joku, itse en tätä kylläkään huomannut. Tunsin kuinka käpälä tökki minua ilkeästi kylkeen. Raotin toista silmääni ja erotin sumean hahmon edessäni. Kun katseeni tarkentui, näin Mutasilmän joka hoputti minua nousemaan ylös.
*Mmmh... onko pakko?*
Suurin ponnistuksin kömmin käpälilleni. Jalkani tärisivät väsymyksestä kun tassutin ulos pesästä. Ladossa oli kissoja ruuhkaksi asti, ei mikään ihme kylläkään, sillä olihan siellä neljä kokonaista klaania. Menin tuoresaaliskasalle ja nappasin siitä laihan hiiren, jota sitten jäinkin syömään kasan lähelle. Silmäni lupsahtelivat vieläkin. Nielin loput hiirenrippeet ja nousin istumaan alkaen sukia takkuista turkkiani. Sen jälkeen etsin katseellani Routahäntää. En kuitenkaan nähnyt tätä missään vaikka haravoin katseellani ympäri latoa.
*Missähän hän on?* pohdin.
Saattoi hyvinkin olla että kumppanini oli oppilaansa Sammaltassun kanssa harjoittelemassa.
*Milloinkahan minä saan oppilaan?* mietin kävellessäni parantajienpesälle. Ajattelin käydä tervehtimässä Kanelihäntää, siitä olikin jo pari päivää kun viimeksi kävin. Pysähdyin pesän suuaukolle ja naukaisin:
"Anteeksi jos häiritsen mutta voisinko tulla tervehtimään Kanelihäntää?"
Kuiskevirta nosti katseensa yrttikasasta jota oli jauhamassa tahnaksi. "Valitettavasti hän nukkuu juuri nyt. Antaa hänen levätä. Mutta voit kyllä tulla myöhemmin uudestaan, josko hän silloin olisi hereillä."
Nyökkäsin ja poistuin pesästä ja pujahdin ulos ladosta.
*Mitäh?! Tähtiklaanin tähden, en kai minä sentään aurinkohuippuun nukkunut?*
Aurinko oli jo korkealla eikä siitä edes ollut kauaa kun heräsin. Kaikkea sitä...
*No, nyt kun olen täällä ulkona niin voisin mennä metsästämään*
Jolkotin kauemmaksi ladosta ja vainusin melkein heti peipposen. Paikansin sen ja näin eläimen kivellä peseytymässä. Lähdin hiipimään sitä kohti ja kun olin tarpeeksi lähellä, jännitin lihakseni loikkaan. Mutta lintu näki minut ja pyrähti siivilleen. Silloin minä ponkaisin takajaloillani ja nappasin linnun kynsiini. Surmasin sen puremalla niskaan. Haudattuani saaliin maahan aloin etsiä uutta riistaa. Samassa äkkäsin hiiren parin ketunmitan päässä nakertamassa pähkinää käpäliensä välissä. Hiivin matalana sitä kohti ja hyökkäsin. Tapoin hiiren yhdellä käpäläniskulla. Etsin vielä uutta hajujälkeä mutta en löytänyt enää mitään. Otin saaliit hampaisiini ja palasin takaisin latoon. Olin melkein törmätä lähtevään rajapartioon jonka johdossa oli Varjoklaanin Kuiskeviiksi. Naaras katsahti minua äreästi ja katsoin häntä takaisin yhtä myrkyllisesti. Huomattuaan katseeni hän katsoi muualle ja lähti partioineen ulos.
*Mitäs katsoo minua noin niin siinäpähän saa samalla mitalla* ajattelin pudottaessani saaliit tuoresaaliskasaan. *Enhän minä pahalla mutta pitääkö katsoa tuolla tavalla?*
Istahdin hetkeksi miettimään mitä seuraavaksi tekisin. Kissoja hyöri ympärilläni ja jotkut hakivat riistaa kasasta. Jotkut taas olivat vaihtamassa kieliä tai sukimassa toisiaan. Minäkin olisin voinut syödä jotakin. Tosin minulla ei ollut yhtään nälkä.
*Olisikohan Kanelihäntä jo hereillä?* tuumin. *Voisin käydä katsomassa...*
Jolkotin jälleen parantajienpesälle ja pistin pääni oviaukosta.
"Onko Kanelihäntä herännyt?"
Kaunokukka tuli pesän varjoisasta nurkasta jossa oli ilmeisesti yrttivarasto tai joku potilas.
"Juu, hän heräsi äskettäin" Varjoklaanin parantaja naukaisi. "Tule vain sisään"
Tassutin pesään ja istahdin Kanelihännän vuoteen lähelle. Kolli väräytti korviaan tervehdykseksi muttei sanonut mitään.
"Hei, Kanelihäntä" tervehdin. "Onko olosi jo parempi?"
"Ehkä hieman", Kanelihäntä sanoi. "Mutta paremminkin on mennyt"
Naurahdin.
"Ovatko haavasi parantumaan päin?"
Kanelihäntä vilkaisi parantajia ja huiskaisi lyhyttä häntäänsä. "Kysy heiltä, en minä tiedä. Mutta ainakin minusta tuntuu vähän paremmalta."
Kuiskevirta ei nostanut katsettaan yrttitahnasta maukuessaan:
"Ovat ne jo vähän parempia mutta et saa silti vielä lähteä täältä parantajienpesästä mihinkään. Tarvitset yhä lepoa."
Kanelihäntä huokaisi. Kaunokukka sanoi että hän käy hakemassa jotakin tuoresaalista itselleen ja muille joilla on nälkä parantajienpesässä. Silloin tajusin itsekin olevani nälissäni.
"Minä tulen samalla, minullakin on nimittäin nälkä" naukaisin.

Tuoresaaliskasalla Routahäntä söi juuri päästäistä. Jolkotin hänen luokseen ja me puskimme toisiamme.
"Tulitko syömään?" valkea soturi kysyi.
Minä nyökkäsin. Valikoin kasasta oravan ja kyyristyin syömään. Hetken kuluttua kävelin Routahännän kanssa ympäri latoa ja äkkiä eteemme suhahti kumppanini oppilas, Sammaltassu.
"Harjoittelemmeko huomenna?" hän kysyi.
Routahäntä näpäytti oppilastaan lempeästi kuonolle ja hymyili.
"Toki, Sammaltassu. Ellet sitten välttämättä tahdo pitää vapaapäivää"
"En tahdo, haluan harjoitella" Sammaltassu tiedotti ja vipelsi tiehensä.

Nimi: Koivu

09.07.2015 15:15
//Juu voit tietty ;DD

Nimi: lumihanki

09.07.2015 14:17
Oho! Nää unohtu "//"... mut ei se varmaa haittaa...

Nimi: lumihanki

09.07.2015 14:16
Koivu/Sammal, saanko jatkaa sun tarinaa? Voin kyllä tehä ihan omanki tarinan ilman että jatkan, jos ei käy

Nimi: Koivu / Sammal

08.07.2015 16:51
//No hiirenpapanat tuolta välistä puuttuu jotain sanoja xDD

Nimi: Sammaltassu

08.07.2015 16:47
Oli aamu. Olin saapunut Tuuliklaaniin vasta muutama päivä sitten. Onneksi Kanelihäntä suostui ottamaan minut klaaniin, kun kerroin olevani Koivutähden, entisen Tuuliklaanin päällikön jälkeläinen. En olisi voinut olla onnellisempi päästessäni klaaniin ja saadessani oppilasnimeni. Nyt aloin kuitenkin jo huolestua. Huolestua klaanien kohtalosta. Miten kävisi jos kaikki joutuivat vain asumaan yhdessä ladossa?
Venyttelin ja etsin katseellani mestariani, mutta Routahäntää ei näkynyt missään. Vilkaisin tuoresaaliskasaan. Siinä oli sen verran riistaa, että sitä riittäisi hädin tuskin edes yhdelle klaanille.
*Kaipa voisin käydä metsästämässä, kun Routahäntää ei kerran näy missään*, ajattelin. Minusta ei minun ollut kuitenkaan viisasta lähteä yksin minnekkään. Hädin tuskin tunsin paikkoja, minkä lisäksi pelkäsin että törmäisin Kuolonklaanin soturiin. Kävelin parin hännänmitan päässä istuvan Kuusamatassun viereen. Vaaleanruskea naaras katsahti minuun kysyvästi.
"Hei. Mietin vain lähtisitkö mukaan metsästämään?" kysyin ja yritin olla kuulostamatta epäröivältä.
"Tietysti minä lähden", naaras naukaisi. Kävelimme ulos ladosta ja pysähdyimme sen ulkopuolelle.
"Mihin päin mennään?" Kuusamatassu kysyi.
"Ihan sama, päätä sinä", naukaisin. En vielä tuntenut paikkoja kovin hyvin.
"No lähdetään vaikka tuonne." Vaaleanharmaa naaras osoitti oikealle nummille, jossa oli paljon pensaita.
"Sopii", mau'uin ja Kuusamatassu edellä lähdimme kävelemään eteenpäin. Vähän väliä vilkuilimme kummatkin ympärilemme Kuolonklaanilaisten varalta. Pidin kaikki aistini valppaana myös riistan vuoksi. Äkkiä Kuusamatassu pysähtyi. Hän kyyristyi pensaan taakse.
"Mitä nyt?" kuiskasin mentyäni itsekin matalaksi hänen viereensä.
"Shh... Tuolla on jänis", naaras sihahti. *Huh!* Olin jo luullut että hän näki Kuolonklaanin partion jossakin. Katsoin kuinka hän alkoi hiipiä jänistä kohti. Pian hän olisi tarpeaksi lähellä napatakseen sen. Kuusamatassu oli juuri ponnistamassa jäniksen kimppuun, kun se huomasi hänet. Jänis lähti pakoon ja Kuusamatassu lähti takaa-ajoon. Salamannopesti syösyin pensaan takaa jänistä vastaan. Se ehti kääntyä ajoissa, mutta kiihdytin edelleen sen perään. Huomasin Kuusamatassun jääneen jälkeen jäniksen tekemässä äkkikäännöksessä. Jänis oli vain kahden hännänmitan päässä minusta. *Minun on pakko saada se!* ajattelin sinnikkäästi. Jos se jatkaisi matkaansa vielä liian pitkälle, minun olisi luovutettava. Jänis teki taas kurvin ja käännyin perässä. Voimani alkoivat hiipua ja vauhtini hidastui. Siinä samassa Kuusamatassu hyppäsi erään pensaan takaa jäniksen eteen. Oppilas ehti vain hipaista tassullaan jänistä, kun se jo vaihtoi suuntansa takaisin minuun päin. Loikkasin sen selkään ja tapoin sen nopealla puraisulla niskaan. Kuusamatassu hölkytti luokseni.
"Mahtavaa!" hän maukui.
"Me saimme sen!" hihkaisin. Tämä oli vasta toinen saaliini. Käännyimme lähteäksemme takaisinpäin, mutta huomasimmekin partion kävelevän meitä kohti. Tunnistin oitis Routahännän valkoisen turkin.
"Hienosti napattu!" mestarini sanoi siniset silmät loistaen.
Kuljimme loppumatkan latoon partion mukana. Kun olimme perillä, tassutin häntä pystyssä pudottamaan jäniksen tuoresaaliskasaan.
"Minä menen nyt lepäämään", Kuusamatassu ilmoitti minulle. Nyökkäsin ja hän tassutti pois. Menin itsekin nurkkaan jossa makasin yleensä. Peseydyin rauhassa ja katselin kissojen touhuja. Kun Routahäntä ja Ruostekynsi kävelivät ohi, menin mestarini luo.
"Harjoittelemmeko huomenna?" kysyin Routahännältä ja odotin vastausta.

//Routahäntä, saat jatkaa mut ei oo pakko :D Voin kyl jatkaa itekki tästä ;PP

Nimi: Usva

08.07.2015 14:29
VIRTAVIIKSI MAKAA HENKIHIEVERISSÄ SOTUREIDEN PESÄSSÄ!
Se ei oo syöny moneen päivään!

Nimi: Ruostekynsi

08.07.2015 10:57
Vietyämme saaliit tuoresaaliskasaan päivä alkoi jo hämärtyä. Aurinko laski taivaanrannassa ja ilma alkoi viiletä. Kuuviiksi ja Virtaviiksi häipyivät jonnekin ja minä otin Routahännän kanssa hiiren itsellemme. Menimme syömään sitä soturienpesän edustalle. Kissoja ramppasi pesään sisään ja ulos. Juttelin Routahännän kanssa niitä näitä ja aika kului nopeasti. Hiirestä oli enää jäljellä vain vähän ja aijoin hotkaista sen omiin suihini, mutta sitten huomasin että Routahäntä katsoi minua hymyillen, silmät lämpimästi minua tuijottaen. Ymmärsin yskän. Työnsin etukäpälällä hiirenrippeet kumppanilleni ja tämä hotkaisi ne nopeasti. Katsoin häntä hymyillen. Naaras hymyili takaisin. Pian nousimme ja tassutimme soturienpesään. Painauduimme toisiamme vasten, toivotimme toisillemme hyvää yötä ja suljimme silmämme.

//ÖÖ... Kuura, en tiiä kysyitkö yp: ltä vai multa mut jos kysyit multa ni voit tehä sen pentuhaken

Nimi: Routahäntä

08.07.2015 08:31
Tuoresaaliit olivat jo syöty. Aurinko alkoi laskea taivaanrannan taa. Päätimme mennä kävelylle ulos. Ladossa ei jaksanut kauaa olla koska siellä oli niin ahdasta. Olimme aika lähellä Tuuliklaanin entistä reviiriä. Ruostekynsi katsoi kaukaisuuteen.
"Tuolla on kuolonklaanin partio. En koskaan kiertäisi koko kuolonklaanin reviiriä!" hän maukui. Nyökkäsin. Katsoin kauas ja näin kuolonklaanin partion. Näin että Hiirikynsi oli johdossa. Sen mukana olivat myös Pimeäkynsi, Kaaosmieli ja hänen oppilaansa Sinitassu. Sitten muistin kaulassani olevan haavan. Se oli oikeastaan jo arpi mutta muistin että juuri Sinitassu sen oli tehnyt. Tuhahdin ja lähdin toiseen suuntaan. Ruostekynsi seurasi perässä.
"Kirotut kuolonklaanilaiset!" Ruostekynsi huudahti.
"En halua enää asua ladossa!" huudahdin. Ruostekynsi katsoi silmiini ja painautui minua vasten.
"Kyllä me selvitään." Ruostekynsi vakuutti ja puski kuonoani. Hymyilin hänelle ja menimme latoa kohti. Ladossa oppilaat alkoivat mennä jo nukkumaan. Soturit vaihtoivat kieliä ja söivät tuoresaalista. Minua väsytti mutten halunnut kertoa sitä Ruostekynnelle, sillä jos olisin kertonut hän olisi patistanut minut nukkumaan. Mutten halunnut. Halusin olla Ruostekynnen kanssa. Mutta huomasin Ruostekynnen haukottelevan.
"Mennäänkö nukkumaan?" Ruostekynsi kysyi haukotellen.
"Mennään vaan." vastasin ja lähdimme sotureidenpesälle. Siirsin makuualuseni Ruostekynnen oman viereen. Uni tuli heti. Aamulla heräsin Ruostekynnen pökkiessä minua.
"Heräys! Tuletko metsästyspartioon Virtaviiksen, minun ja Kuuviiksen kanssa?" hän kysyi. Avasin silmäni. Soturit alkoivat heräillä. Nousin ylös.
"Mennään heti!" vastasin. Kävelimme Jokiklaanin Kuuviksen ja Myrskyklaanin Virtaviiksen luo. Lähdimme oitis metsästyspartioon. Olimme aika lähellä Tuuliklaanin entistä reviiriä. Haistelin ilmaa. Ilmassa leijui myyrän tuoksu. Paikansin sitä ja huomasin myyrän kuopivan maata suuren tammen vieressä. Lähdin hiippailemaan sitä kohti. Myyrä ei onneksi huomannut minua, joten hyppäsin sen päälle ja katkasin siltä niskat. Laitoin sen maahan ja kuovin sen päälle hiekkaa. Ruostekynsi hymyili minulle ilahtumisen merkiksi. Kuuviiksi näkyi vaanivan pientä hiirtä. Pian hän oli saanut sen. Saalistimme koko päivän. Minä en saanut muutakuin sen myyrän, Ruostekynsi sai kaksi hiirtä, Virtaviiksi sai kottaraisen ja Kuuviiksi sai myyrän. Niillä ei neljää klaania ruokittu mutta oli tuo aika paljon. Veimme saaliit tuoresaaliskasaan.

//Voinko tehdä Ruosteen Roudan pentuhakemuksen?

Nimi: lumihanki

07.07.2015 19:27
//Joo sopii! Kivat nimet

Nimi: Kuura

07.07.2015 18:11
Ehkä pian :) Sopisiko että niiden nimet olisi Lubiinipentu, Pyrypentu ja Varpupentu?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com