Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  93  94  95  96  97  98  99 [ Kirjoita ]

Nimi: Artemis YP

16.04.2015 15:29
Mutatassu, älä kirjoita alle viiden rivin tarinoita!

Nimi: Mutatassu

16.04.2015 15:10
Nyökkäsin ja katsoin Keltatassuun kysyvästi

//Kelta? Närhi?

Nimi: Närhitassu

16.04.2015 13:25
"Onnitelut!" sanoin Keltatassulle. Hymilin ja kävilin tämän luokse.
"En ole ehtinyt vielä ehtinyt esittäytyä. Nimeni opn Närhi...Tassu", sanoin kahdelle oppilaalle. Tassu osa jäi melkein pois. Oli totuttava uuteen nimeeni.
"Sinä siis olet Keltatassu ja sinä Mutatassu?" varmistin kaksikolta.
"Kyllä", kumpikin vastasi lähes kuorossa.
"Selvä. Haluaisitteko leikkiä? Painia tai jotain. Tai vaikka mentäisiinkö vaikka metsästämeen?" kysyin iloisesti. Toivon että Mutatassusta ja Keltatassusta tulisi ystäviäni. Minulla ei ollut muuta kuin äiti. Toivottavasti en vaikuttanut liian innokkaalta...

//Hyypät?

Nimi: Mutatassu

16.04.2015 13:23
*Minäkin tahdon oman oppilaan kun minusta tulee soturi...* ajattelin kun katsoin Keltatassua ja Harmaapilveä.
"Keltatassu!" yhdyin huutamaan iloisena oppilaan nimeä.

//Keltatassu?

Nimi: Keltapentu/tassu

16.04.2015 06:00
Oppilas joka oli tullut luoksemme esittäytyi. Ja sen jälkeen kuulin Omenatähden äänen
"Kaikki oman riistansa metsästämään kykenevät tulkoon klaani kokoukseen" hän huusi. Säntäsin heti sinne.
Kun kaikki kissat olivat tulleet Omenatähti alkoi puhumaan:
"Keltapennusta on aika tulla oppilas. Keltapentu tulisitko tänne näin?" Kävelin varmoin askelein kissojen eteen. Olin odottanut tätä todella kauan.
"Keltapentu tästä päivästä siihen päivään asti kun pääset soturiksi, sinut tunnetaan nimellä Keltatassu!" Omenatähti julisti ja klaani hurrasi "Keltatassu! Keltatassu!" kuulin huutoja.
"Mestarisi olkoon Harmaapilvi" Omenatähti sanoi ja Harmaapilvi käveli luokseni.

//joku?

Nimi: Mutatassu

15.04.2015 17:05
Minulla ei ollut tekemistä ja näin Närhitassun ja Keltapennun joten päätin mennä heidän luokseen, Keltapennulla ja Minulla oli hyvin saman kaltaiset menneisyydet joten ymmärsin häntä, Sekä Närhitassua jonka vanhemmat olivat kuolleet.
"Hei! olen Mutatassu!" Esittelin itseni ja katsoin hymyillen Keltapentua ja sittennärhitassua.

//Närhi? Kelta?

Nimi: Keltapentu

14.04.2015 21:20
Viereeni tuli joku oppilas. Hän tervehti minua.
"Hei" ,mau'uin hänelle. Katsahdin kissaan päin. En muistanut olinko nähnyt hänet enne. No en ainakaan tänään.
"Oletko ollut jo kauan oppilas? En ole nähnyt sinua pentu tarhassa" ,kysyin. Nousin ylös ja venyttelin.
"Minä ole muuten Keltapentu" ,lisäsin.
"Olen Närhitassu. Ja minä tulin vasta vähän aikaa sitten tänne. Äitini oli erakko ja isäni Tiikeritähti mutta hänkin kuoli. Ja nyt minä,sitten olen täällä" ,Närhitassu kertoi. Minunkin perheeni oli kuollut joten ymmärsin Närhitassua hyvin.
"Minunkin perheeni on kuollut. Jokiklaani tappoivat heidät taistelussa" ,sanoin haikeasti.

//Närhi?

Nimi: Närhitassu

14.04.2015 20:53
Olin ollut jo hyvin monta päivää Tuuliklaanissa. Isäni oli halunnut minut tänne joten päätin jäädä. Ei minulla ollut kyllä mitään muutakaan paikkaa mennä. Ei kotia eikä ruokaa. Eikä myöskään taitoja metsästykseen. Olin ollut jo muutamalla harjoitus tunnilla. Olin opinut jo jonkin verran metsästystä ja tunsin jo jonkin verran Tuuliklaanin rajoja.
Astuin leirin sisään mestarini Kanelihännän kanssa. Olimme juuri harjoitelleet taistelemaan. Olin iloinen onnistuneesta tunnista. Astelin jonkin suurin piirtein minun ikäisen pennun luokse joka oli selällään ja katsoi kaikkea. Päätin mennä tämän seuraan ja köllähdin tämän viereen ja kierähdin seläleni ja katsoin kaikkialle ja sanoin,
"Moi!"

//Kelta?

Nimi: Keltapentu/tassu

14.04.2015 20:35
//Kirjotan nyt siis niinku pentuna ku ei oo Viel mestarii ni en voi kirjoittaa nimitys tarinaa.

Istuin pentutarhan sisäänkäynnin vieressä ja tarkkailin muiden kissojen puuhia. Näin Kipinätassun tulevan mestarinsa Villisielun kanssa juuri leiriin. Kipinätassusta oli juuri tullut oppilas ja hän oli päässyt pois pentutarhasta. Kipinätassu oli vain vähän minua vanhempi, joten minusta tulisi myös ihan kohta oppilas. En malttanut enää pysyä paikoillani sen jälkeen kun olin ajatellut oppilaaksi pääsemistä. Hypin paikoillani heilutin häntääni niin kovaa että hengästyin ja lysähdin maahan makaamaan. Olin jo tylsistynyt katsomaan mitä muut tekivät, joten kierähdin selälleni. *väärinpäin kaikki näyttää kivenmalta* ajattelin.

//Joku?

Nimi: Kipinätassu

14.04.2015 19:41
Oli ensimmäinen päiväni oppilaana, minut oli nimitetty eilen. Oli ihanaa vihdoin päästä pois pentutarhasta kitisevien pentujen luota, en olisi kestänyt sitä päivääkään. Näin leirin reunalla mestarini Villisielun. Juoksin vaaleanharmaan naaraan luo.
"Villisielu, voimmeko mennä harjoittelemaan?" Kysyin hyppien ilosta. Olin odottanut tätä kauan.
"Hm, hyvä on. Mennään nyt heti niin pääsemme takaisin ennen kuin aurinko laskee", mestarini sanoi. Kävelimme vierekkäin ulos leiristä, ja pysähdyimme vähän matkan päähän.
"Tänään voisimme kiertää rajat, jotta opit ne, voimme myös saalistaa matkan varrella. Kumpi ensin joella?" Villisielu sanoi hymyillen, ja lähti juoksemaan. Ryntäsin juoksuun kohti jokea Villisielun perässä. Pian kiihdytin soturin rinnalle. Rakastin juoksemista, ja oli ihanaa tuntea olevansa vapaa kun juoksi niityillä. Mestarini oli ennen minua joella, mutten jäänyt paljon jälkeen. Sen jälkeen jatkoimme matkaa Nelipuita kohti, ja siitä Ukkospolun reunaa pitkin takaisin leiriin. Kun olimme leirin lähellä, Villisielu kuuli hiiren, ja näytti minulle miten ne saa kiinni.
"Kohta näet ison saaliin!" Mestarini kuiskasi, ja hiipi hiiren lähelle, ja sitten ponkaisi. Hiiri kuoli yhdellä iskulla. Kun Villisielu toi hiiren luokseni, tokaisin:
"Ja tuoko muka on iso saalis? Siilikin olisi saanut paremman!" Ja lähdin kohti leiriä. Pian mestarini juoksi viereeni vihaisena.
"Et voi koskaan puhua mestarillesi noin!" Hän melkein huusi. Katsoin häneen, ja sitten vain lähdin juoksuun. Olin vain sanonut mitä ajattelin. Oliko se muka väärin?

Nimi: Omenankukka/Omenatähti

13.04.2015 16:23
//tässä on nyt se henkien saamis tarina :P

Unikkouni oli antanut saattanut minut leirin reunalle, ja sitten jäin yksin kävelemään kohti kuukiviä. Kun kuljin nelipuiden ohi, kuulin Jokiklaanin leiristä päin hälinää. Kiihdytin vauhtiani, en halunnut jäädä selittelemään. Pian olin jo ukkostiellä. Katsoin varovasti kumpaankin suuntaan ja ryntäsin tien yli. Musta aine josta tie oli tehty kirveli polkuanturoitani. Onneksi matka oli ukkospolun jälkeen lyhyt. Juoksin kivien sisäänkäynnille, ja sitten hidastin. Sisällä oli täysin pimeää. Astuin varovasti sisään, enkä erään nähnyt mitään. Säikähdin, mutta jatkoin matkaa. Kuljin sokkona luolastoissa, ja yritin pitää tukea seinästä. Onneksi pian näin edessäni valoa. Valo hehkui kaikissa keltaisen ja valkoisen sävyissä. Se oli niin kaunista ja niin pelottavaa. Se loisti suuresta kivestä, johon kuun valo heijastui. Kävelin kuitenkin sen luo, ja painoin kuononi sen kylkeen. Pian valuin unen syvään kuiluun.

Olin metsässä nelipuiden luona.
*miten minä tänne päädyin?* mietin itsekseni. Takaatani alkoi loistaa valoa, samanlaista kuin luolassa. Käännyin nopeasti ympäri ja näin kissoja virtaavan paikalle. Jännitin lihakseni, ja olin valmis taisteluun, jos sellainen tulisi. Kaikki kissat olivat eri klaaneista. Pian yksi niistä käveli luokseni. Se oli Koivutähti, hän oli ollut Tuuliklaanin päällikkö ennen Pikkutähteä. Ja minun mestarini. Hymyilin valkoiselle naaraalle, kun tämä sanoi:
"Tervetuloa Tähtiklaaniin, Omenankukka. Olet tullut tänne saamaan yhdeksän henkeäsi. Ensimmäisen niistä saat minulta. Annan sinulle voimia jatkaa, jotta jaksat auttaa klaaniasi vaikka et enää jaksaisi." Lävitseni puhalsi kylmä viima, joka sattui, mutta se antoi tunteen että voisin juosta pidemmälle kuin koskaan.
"Kiitos Koivutähti", sanoin hiljaa. Pian eteeni juoksi toinenkin kissa. Se oli Pilvitassu. Oma pieni pentuni, joka oli kuollut kaksijalkojen takia. Kyyneleet alkoivat virrata poskillani.
"Hei, äiti. Annan sinulle hengen jolla voit rakastaa, ja suojella rakkaitasi", hän sanoi. Tunsin sisälläni suurta lämpöä, johon sekoittui vihaa. Se sattui hiukan. Katselin kun Pilvipentu käveli pois ja kääntyi vielä sanomaan:
"Älä huolehdi minusta. Voin täällä hyvin", hymyilin pennulleni viimeisen kerran, kun eteeni astui lihaksikas musta oppilas.
"Ebentassu" kuiskasin hiljaa. Oppilas jonka olin tappanut sodassa.
"Hei, Omenankukka. Annan sinulle hengen, jolla jaksat uskoa oikeaan. Sinun pitää uskoa siihen mikä mielestäsi on oikeaa, ei siihen mihin ystäväsi haluavat sinun uskovan. Älä tee samaa virhettä kuin minä", Ebentassu kuiskasi lopun hiljaa ja anteeksipyytäen. Samassa sisälläni puhkesi myrsky joka repi minua kahteen suuntaan, ja pian se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanut. Huohotin vieläkin kun seuraava kissa astui eteeni.
*vielä kuusi jäljellä. Eiväthän ne kaikki voi sattua niin paljon?* ajattelin. Kissa joka asteli eteeni oli suuri keltainen kolli, Leijonatähti, hän oli uhrautunut sodassa jotta se loppuisi.
"Tällä hengellä annan sinulle voiman uhrautua rakkaitesi puolesta." Hän sanoi, ja lävitseni kulki suuri hätääntymisen tunne, mutta heti sen jälkeen rauhallinen viima. Katsoin kollia silmät suurina kun tämä käveli pois. Olin aina ihaillut häntä, vaikkei hän ollutkaan Tuuliklaanilainen. Pian luokseni asteli toinen Myrskyklaanilainen; Pajutähti.
"Täällä hengellä annan sinulle uskollisuutta klaanillesi, pysy aina klaanillesi uskollisena", Vaaleanharmaa naaras kuiskasi lopun. En tuntenut mitään, muutuin hetkeksi tunnottomaksi, ja ymmärsin kunnioittamisen myös nuorempia kohtaan. En ollut koskaan tuntenut näin paljon näin lyhyessä ajassa. Eteeni käveli tuntematon vaalean ruskea naaras, joka tuoksui erakolta.
"Hei, Omenankukka. Et varmaan muista minua, mutta olen äitisi, nimeni on Ruska", naaras sanoi. Henkeni salpaantui, kun huomasin yhden näköisyyden
*voi kun Kaislahäntäkin olisi täällä* ajattelin.
"Tällä hengellä annan sinulle voiman jaksaa toivoa, vaikka tuntuisi että kaikkia olisi mahdotonta. Jaksa toivoa mahdottomienkin asioiden eteen", Ruska sanoi. Nyökkäsin, ja tunsin kuinka sisälläni leijui kuplia, kuin kevyitä pieniä toiveita. Nyökkäsin naaraalle itkien. Äitini hymyili minulle myös silmät kyynelissä, ja sitten käveli pois. Seuraavaksi eteeni käveli toinen pieni oppilas, Lumitassu. Toinen pentuni, joka oli hukkunut. Kyyneleet vain jatkoivat virtaamista. En ollut koskaan itkenyt näin paljoa. Tästä tulisi kamalat traumat.
"Tällä hengellä annan sinulle suojelemisen voiman, jotta jaksat suojella klaaniasi ja rakkaitasi", Lumitassu sanoi. Tunsin niin suurta kipua ja vihaa, sekä halua taistella rakkaideni puolesta.
"Kiitos, Lumitassu, olen niin pahoillani kun kuolit", sanoin ääni käheänä. Pentuni nyökkäsi ja käveli pois. Luokseni käveli Hallamyrsky, Tuuliklaanin vanha varapäällikkö, joka oli kuollut yhdessä kumppaninsa kanssa.
"Tällä hengellä annan sinulle luottamisen voiman. Luota muihin kissoihin, vaikka he olisivat nuoria. Vain harvat valehtelevat, ja kyllä sinä sen huomaisit", naaras sanoi hymyillen lempeästi. Tunsin kevyen tuulen, joka voimistui, mutta antoi kummallisen rauhallisuuden tunteen. Vielä yksi henki oli jäljellä. Valkoinen naaras käveli luokseni, se oli Vuokkokynsi.
"Tällä hengellä annan sinulle viisautta. Viisautta siihen mikä on oikein, ja siihen mihin uskot", naaras sanoi. Lävitseni pyyhkäisi vakaa tunne, osaisin tehdä oikein.
"Kiitos. Kiitos teille kaikille", sanoin. Valo joka lähti kissoista voimistui ympärilläni.
"Onnea matkaan, Omenatähti!" Kaikki kissat sanoivat kuorossa. Sitten näin pelkkää valoa.


Heräsin kuukiven vierestä, siitä mihin olin nukahtanut. Nousin hitaasti ylös, vieläkin vapisten. Tunsin itseni heikoksi, vaikka olikin vahvempi kuin koskaan.

//eli tää jatkuu nyt sillä alemmalla tarinalla :P

Nimi: Kanelihäntä

12.04.2015 15:59
Tiikeritähden kuoltua Omenankukasta oli tullut päällikkö Omenatähti. Nyt hänen täytyi valita Tuuliklaanille uusi varapäällikkö. Kävelin silmät suurina Omenatähden luokse.
"häh, minä? Eikun...ööh kiitos" ,sanoin edelleen vähän hämilläni siitä mitä oli tapahtunut.
"Oletko valmis ottamaan paikan vastaan?" Omenatähti kysyi minulta. *En* ajattelin mielessäni ennen kuin vastasin:
"Kyllä olen" Minusta tuntui vähän samanlaiselta kuin silloin kun Tiikeritähti nimitti minut soturiksi, samaan aikaan mahtavalta ja kamalalta. *Kumpa Leppävirta olisi täällä, hän olisi minusta ylpeä* harhauduin taas ajattelemaan klaanipetturi sisartani. Katsoin Omenatähteä silmiin.
"Kiitos" ,sanoin.

//joku?

Nimi: Omenankukka

12.04.2015 15:28
//Kirjotan nyt varapäälliköksi nimittämistä tarinan, ja huomenna tai tiistaina teen vasta sen henkien saamis tarinan, et nää sit tulee vähän väärän järjestykseen.

Juoksin kohti leiriä, ja tunsin uusien henkieni voimat sisälläni. En ollut koskaan juossut niin kovaa. Olin aluksi pelännyt päällikön paikkaa, mutta se muuttui helpommaksi. Oli vain muutama päivä Tiikeritähden kuolemasta, ja koko klaani suri häntä. Pian näin leirin sisään käynnin ja ulvaisin iloisesti. Kiihdytin vielä hiukan, ja pian olin leirissä. Hidastin vauhtini kävelyyn ja lähdin kohti suurkiveä. Minun pitäisi nimittää varapäällikkö, se olisi ensimmäinen tehtäväni päällikkönä. Minulla oli ollut aikaa miettiä valintaani. Olin tehnyt päätökseni, ja olin tyytyväinen siihen. Kuljin leirin läpi, ja hyppäsin kivelle.
"Kaikki oman riistaosaston metsästämään kykenevät, tulkaa klaanikokouksee !" Huudahdin. Kissoja alkoi virrata pesistä ja leirin reunoilta.
"Kuten tiedätte, Tiikeritähti kuoli muutama päivä sitten. Matkustin kuukiville, ja sain Tähtiklaanilta yhdeksän henkeäni!" Sanoin.
"Nyt minun on aika päättää itselleni varapäällikkö. Valitsemani kissa on hyvin urhea, ystävällinen ja kokenut kissa. Tuuliklaanin uusi varapäällikkö on Kanelihätä!" Ulvaisin hymyillen. Näin kissojen keskeltä Kanelihännän tuijottavan minua silmät suurina.
"Kanelihätä, tuletko tänne?" Sanoin ja Kanelihäntä käveli luokseni.

//Kaneli? Ja sori ku on näin lyhyt :(

Nimi: Omenankukka

12.04.2015 11:13
// Joo jos käy niin jatkan nyt tuota tarinaa Närhitassu :)

"Voi ei!" Huudahdin. Ei Tiikeritähti voinut vain kuolla, hänellä oli jäljellä elämiä. Ei hän voinut vain menettää niitä kaikkia kerralla, eikö? Samalla kun miljoonia ajatuksia virtasi päässäni, pieni pentu kaatui maahan voihkaisten.
"Unikkouni, pentu pyörtyi!" Sanoin parantajalle hätääntyneenä.
"Rauhoitu Omenankukka, ja kanna hänet pesääni", Naaras sanoi kipakasti. Nostin pennun ja tassutin Unikkounen perään.
"Mistä löysit hänet?" Unikkouni kysyi.
"Hän oli Tiikeritähden luona. En tiedä miksi, mutta hän kutsui Tiikeritähteä isäkseen" Vastasin epävarmasti. naaras hymähti hiljaa. Tiesikö hän jotakin siitä? Jatkoimme kuitenkin matkaa parantajan pesälle, ja siellä laskin pennun pienen kiven päälle. Unikkouni käveli pennun viereen ja alkoi tutkia häntä. Näin Tiikeritähden ruumiin pesän toisessa reunassa, ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni.
"Pennulla on useita haavoja, mutta mikään niistä ei ole hengenvaarallinen. Näyttää ketun tekosilta. Hän on varmaan pyörtynyt nälkään." Unikkouni raportoi. Nyökkäsin hiljaa. Odotimme hetken pesässä jutellen, ja pian pentu heräsi.
"Missä minä olen?" Hän huudahti.
"Hei pikkuinen. Olet Tuuliklaanissa, parantajan pesässä. Minä olen Unikkouni, ja tässä on Omenankukka. Kuka sinä olet?" Unikkouni puhui pennulle rauhoittavalla äänellä. Kolli vilkuili hermostuneesti pesää.
"Olen Närhi." Hän sanoi hiljaa.
"Voisitko kertoa meille mitä tapahtui?" Kysyin.
"Olin metsässä ja iso kettu tuli eteeni. Se alkoi raapia minua. Säikähdin kamalasti. Pian isä kuitenkin tuli sinne ja alkoi tapella ketun kanssa. Menin puun taakse piiloon. Kettu satutti isää. Sitten isä, kertoi minulle että hän on isäni. En ollut tiennyt sitä aiemmin. Äiti ei kertonut." Närhi sanoi vapisten.
"Hmm, selvä. Voin antaa sinulle unikonsiemeniä, sitten saat nukuttua." Unikkouni sanoi. Pentu nyökkäsi. Parantaja juoksi luolan toiselle puolelle, ja haki Unikon siemenet. Pentu söi ne, ja ennen kuin nukahti, hän sanoi hiljaa:
"Kiitos" Hymyilin pennulle, kun hän sulki silmänsä ja alkoi tuhista.
"Omenankukka" Unikkouni sanoi takaatani hiljaa. Käännyin ympäri.
"En tiedä oletko ajatellut, mutta sinusta tulee usi päällikkömme" Naaras sanoi hymyillen. En ollut ajatellut sitä. En tiennyt olinko valmis. Mutta silti minä hymyilin vähän.

//Joku?

Nimi: Närhitassu

12.04.2015 08:14
Tuijotin isääni peloissani. Kuoliko se? Voi ei!! Aloin hätäilemään. Pian kuulin jonkun kissan tulevan. Sieltä tuli joku naaras.
"Haistoin ketun ja verta, mitä tapahtui?" kysyi tämä.
"Voi ei!" tämä sanoi huomatessaan isäni ruumiin.
"Tiikeritähti! Tiikeritähti!!" naaras sanoi hädissään.
"Mitä tapahtui?" tämä kysyin minulta.
"K-kettu jahtasi minua ja isä tuli apuun ja......" aloitin.
"Isä?" Naaras sanoi nostaessaan isän ruumiin selkäänsä.
"Seuraa", tämä sanoi hädissään. Jonkin ajan kulutua saavuimme johonkin.
"Tiikeritähti on pahoin haavoittunut, parantaja tule apuun!"huusi naaras. Joku tuli jostain pesästä ottamaan Tiikeritähden ja vei tämän mukanaan.

***

Hetken kuluttua sama kissa joka olin vienyt isän hoitoon, ainakin luulin niin, tuli takaisin. Tämän kasvoilla oli suurullinen ilme kun hän sanoi,
"Tiikeritähti on kuollut."
"Voi ei!!" sanoi naaras vieressäni. Sitten menetin tajun en ollut varma johtuiko se nälästä, väsymyksestä vai veren hukastra. Olin itsekkin saanut muutaman haavan ja en ollut syönyt päiviin.

//Joku Tuuliklaanilainen? Tää on siis Tiikeritähden vahinko pentu erakon kanssa ja äskösessä tarinassa tulu mahtava Star Wars hetki. "Olen isäsi" xD

Nimi: Tiikeritähti

12.04.2015 08:03
Astelin ympäriinsä Tuuliklaanin reviiriä metsästellen. Riista oli alkanut lisääntymään joten saaliita oli helpomppi saada. Olin onnelinen riistan kasvusta, koska klaani saisi enemmän ruokaa ja pennut kasvaisivat vahvemmiksi.
Lähestyin nuorta jänistä joka söi tiettämättömästi lumen sulamis kohdista ruohoa. Jäniksillä on hyvä kuulo joten minun täytyi liikkua hitaasti ja äänettömästi. Kun olin tarpeeksi lähellä hyppäsin jäniksen kimppuun ja aloitin kuolon iskuni niskaan. Kuului hento rasahdus ja jänis lopetti räpiköinnin. Hautasin jäniksen hulellisesti läheisen puun tyveen ja aloin etsimään uutta saalista. En ehtinyt kauaa etsiä kun haistoin ketun. Ja mikä pahinta löyhkän suunnasta kuului vikinää ja kiljuntaa. Joku pentu oli joutunut ketun hampaisiin. Lähdin juoksuun ja pääsin ajoissa ketun ja läikikkään pennun luokse. Hyppäsin ketun kimppuun ja yritin hätistää sitä pois, mutta kettu oli isokokoinen, ja leikki tuulella jahdatessaan pentua. Taisteltuani jonkin aikaa ketu sai otteen käpälästäni ja repäisi. Menetin tasapainoni ja kaaduin. Kettu piti otteensa, mutta alkoi raapimaan mahaani samalla. Onnistuin repäisemään tassuni pois ja hypähdin pois. Mahjastani vuoti verta ja en voinut varata yhtään painoa oikeaan jalkaani. Muistin pennun ja huusin,
"Mene piiloon!"
Kuuulin pienten tassujen töpötyksen. Ne johtivat läheiseen puun viereen jonka tyvessä oli pieni pennun mentävä kolo.
Verinen kamppailu jatkui ja jatkui. Lopulta kettu sai otteen kaulastani ja paiskasi minut vasten puun runkoa. Kettu repäisi siinä samalla kaulaani syvän haavan. Kettu näytti saaneen tarpeekseen ja kipitti päis. En saanut enään kunnolla happea. Pentu kipitti pois puun kolosta ja tunnistin sen.
"Närhi",kähisin hiljaa.
"M-miten tiedät nimeni?" kysyin peloissani.
"Koska minä olen isäsi"; jatkoin kähisemistä. Muistin sen. Olin tehnyt yhden sivu hypyn erakon kanssa. Vain yksipentu ei enempää. Pentu katsoi minua kauhuissaan. Tajusin että Närhi oli kuun kuuden ikäinen, mutta hyvin nälkiintynyt.
"Anteeksi poika että jätin sinut ja äitisi", kähisin ja hymy nousi huulilleni.
"Ei hätää, kaikki järjestyy pääset klaaniini", sanoin ja suljin silmäni.

//Kuoli ja menetti kaikki henkensä//

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com