Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  96  97  98  99  100  101  102  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: lumihanki

05.07.2015 18:35
//Sori ku tuli noin lyhyitä kappaleita

Nimi: Ruostekynsi

05.07.2015 18:34
"Routatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Routahäntä. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja saalistustaitojasi, ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi"
"Routahäntä! Routahäntä! Routahäntä!" Kaikki ulvoivat tuoreen soturin nimeä. Hän tassutti vierelleni ja minä kuiskasin:
"Olen todella ylpeä sinusta"
Naaras kehräsi ja nojautui lapaani.

"Ajatella että minä olen nyt soturi!" Routahäntä henkäisi kun olimme myöhemmin päivällä syömässä.
"Niin", sanoin nieltyäni loput hiirenrippeet. Puhdistin viikseni käpälällä ja köyristin selkäni venytykseen. Tunsin kuinka jäykät lihakseni avautuivat. Sitten lysähdin maahan.
"Voisimmeko mennä johonkin partioon kun nyt olen soturi?" kysäisi Routahäntä.
"Toki. Sitten kun olet syönyt."
Ulkona satoi mutta onneksi olimme suojassa ladossa.

Kun valkea soturi oli saanut syödyksi, ujuttauduimme rajapartioon. Metsästyspartio oli saapunut hetki sitten mutta tuonut mukanaan niukasti saalista.
*Kuinka tuolla muka ruokkii kaikki kolme klaania?* mietin. Menimme ulos ja uusimme hajumerkit. Partiossa oli mukana jokunen varjoklaanilainen ja pari kissaa Jokiklaanista. Minä olin Routahännän kanssa ainoat Tuuliklaanin kissat. Rajoilla oli jälleen rauhallista. Paluumatkalla saalistimme mutta emme saaneet kuin kaksi peipposta ja hiiren.

Latoon tultuamme koko partio oli läpimärkä. Minä palelin koska kosteus imeytyi nahkaan ja se tuntui inhottavavalta. Routahäntäkin värisi ja hän näytti aivan uitetulta rotalta kylkiin liimautuneessa, valkeassa turkissaan. Jokiklaanin kissat eivät olleet moksiskaan sateesta saati siitä, että hekin olivat vähän märkiä. Eivät kyllä niin kovin märkiä sillä heidän paksut turkkinsa hylkivät vettä pitäen heidät lämpiminä. Varjoklaanilaisetkin olivat viluissaan. Menin Routahännän kanssa soturienpesään lämmittelemään. Painauduimme tiiviisti toisiamme vasten ja hänen kehonsa lämmitti minua. Laskin pääni valkean naaraan kyljelle. Nukahdimmekin kai jossain vaiheessa sillä heräsin kun aurinko oli jo matalalla.
*Tähtiklaanin tähden, olen nukkunut puoli päivää! Miten minä nyt näin nukahdin?* ihmettelin. Kumppanini nukkui vielä sikeästi ja hänen jalkansa ja korvansa nykivät hänen nähdessään jotakin unta. Kuulin ulkoa yhä kissojen ääniä.
*Ehkä ehtisin tehdä vielä jotain ennen kuin kaikki menevät pesiinsä*
Jätin Routahännän nukkumaan ja pujahdin pesästä pois. Kaipasin raitista ilmaa ja menin ladosta ulos. Ilta-aurinko loi pitkiä varjoja maahan ja hento tuulenviri tuli suoraan minun suuntaani ja pörrötti turkkiani.
*Ihanaa*
Tovin kuluttua menin takaisin latoon.

Nimi: Korppi

05.07.2015 16:56
Routatassu: 46kp! Onnea, olet nyt soturi!

Ruostekynsi: 69kp!

Kivisulka: 16kp

Mutasilmä: 15kp

Karpalokynsi: 11kp

Nimi: Ruostekynsi

04.07.2015 20:08
"Hyvä, Routatassu!" kehuin naarasta.
Olin katsomassa hänen metsästysharjoituksiaan ja hän oli juuri kantamassa oravaa minun ja Kaipuusydämen luo. Tämäkin kehui oppilastaan ja Routatassu kehräsi tyytyväisenä. Hän hautasi saaliinsa maahan ja alkoi sitten taas haistella ilmaa. Valkean naaraan silmät rävähtivät levälleen kun hän haistoi kanin. Minäkin haistoin sen. Hän huomasi nuoren jäniksen saniaispehkossa ja rupesi hiipimään sitä kohti täydellisessä vaanimisasennossa.
*Hän on kehittynyt* ajattelin.
Kun Routatassu pääsi tarpeeksi lähelle, hän loikkasi mutta oppilaan takajalka osui risuun joka lojui maassa. Jänis pinkaisi pakoon. Lähdin jahtaamaan sitä ennen kuin itse edes tajusin. Hyökkäsin ja kaadoin jänön maahan katkaisten siltä niskat. Yht'äkkiä tunsin katseen korventavan turkkiani. Käännyin hitaasti ja kohtasin Routatassun katseen. En osannut tulkita hänen ilmettään kävellessäni häntä ja hänen mestariaan kohti. Laskin saaliin maahan.
"Anteeksi", mumisin katsoen Routatassua vaivautuneena. "Se oli refleksi..."
Routatassu hymyili eikä vaikuttanut ollenkaan vihaselta tai närkästyneeltä. Hän tassutti luokseni ja kosketti kuonoani omallaan.
"Ei se mitään, senkin pöhkö karvapallo"
He jatkoivat saalistusta ja lopuksi Routatassu oli saanut kaksi hiirtä, oravan, ja- no sen kanin minä kannoin itse...

Kun saavuimme takaisin latoon, rajapartio oli juuri lähdössä. Siinä oli muutamia kissoja toisistakin ladossa olevista klaaneista. Kun olimme matkalla tuoresaaliskasalle viedäksemme saaliit sinne, joku Jokiklaanin oppilas, musta kolli, törmäsi minuun. Hän pyllähti maahan ja katsoi minua tökerönä.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus törmäillä" kolli maukui.
"Ei se mitään" mutisin suu täynnä kania. Oppilas vilisti tiehensä.
*Olipas siinä kohtelias oppilas* ajattelin mennessäni Routatassun kanssa oppilaidenpesän edustalle. Aloimme sukia toistemme turkkeja.
"Tuletko joskus katsomaan taisteluharjoituksianikin?" Routatassu kysyi.
"Tottakai jos on aikaa" maukaisin. Sitten mieleeni pälkähti eräs asia. "Mitä jos harjoittelisimme tässä ja nyt?"
Routatassu katsoi minua ymmällään mutta suostui sitten.
"No niin, yritä väistää tämä liike"
Syöksyin kohti valkeaa oppilasta mutta tämä väisti salamana sivuun ja minä lysähdin maahan. "Hienoa! Olet edistynyt!" kehuin. Toistimme liikkeen uudestaan ja väistettyään Routatassu upotti hampaansa hellästi niskanahkaani ja laittoi toisen käpälänsä niskaani ja toisen selälleni, niin etten pystynyt liikkumaan. Liike oli sama jota Routatassu oli käyttänyt pari kuuta sitten, kun meidät oli laitettu harjoittelemaan toisiamme vastaan. Hän päästi irti ja kömmin ylös. "Loistavaa! Ihan todella, olet mahtava!"
Naaras hymyili ja minä hymyilin takaisin.

Meillä oli ollut pitkä päivä. Taisteluharjoitusten jälkeen olin vielä mennyt Routatassun kanssa metsälle toista kertaa sinä päivänä. Nyt saavuimme juuri oppilaidenpesälle ja naaras huokaisi pettyneenä.
"Hei, äläs nyt" naukaisin. "En minäkään tykkää olla soturienpesässä ilman sinua. Mutta minä olen soturi joten en voi olla oppilaidenpesässä"
Routatassu katsoi ensin pesän oviaukkoa, sitten minua. "Mutta minä en halua olla erossa sinusta" hän sanoi hiljaa.
Astuin askeleen eteenpäin ja annoin Routatassun nojata lapaani. "En minäkään halua olla sinusta erossa" kuiskasin. "Mutta se vain on niin. Emme voi olla öitä yhdessä -vielä."
Routatassu katsahti minua. "Niin mutta..."
Vaiensin naaraan laittamalla häntäni tämän suulle. "Sinusta tulee pian soturi ja sitten voimme taas olla kaikki yötkin yhdessä. Usko pois. Nyt minun täytyy mennä Routatassu, mutta älä unohda että rakastan sinua ikuisesti. Ja minä odotan sinua aina"
Nuolaisin kumppanini nenää ja menin sitten soturienpesään. Asettuessani sammalvuoteelle, minusta tuntui tyhjältä. Tyhjältä ja kylmältä kun Routatassu ei ollut vierelläni. Menin tiukalle kerälle suojatakseni itseäni kylmältä. Vaikka ei se paljon auttanut. Suljin silmäni ja nukahdin Routatassu mielessäni.

Nimi: Routatassu

04.07.2015 17:53
Puskimme toisiamme ja lähdimme omiin pesiimme nukkumaan.
*Jee Ruostekynsi tulee katsomaan harjoituksiani!* ajattelin ennen kuin vajosin uneen.
"Herätyys Routatassu!" Kaipuusydän pukki minua hereille. Nousin seisomaan.
"Ruostekynsi sanoi minulle että tulee katsomaan harjoituksia. Tiedätkö siitä?" Kaipuusydän kysyi. Nyökkäsin.
"Tiedän. Mutta mitä me tänään tehdään?" kysyi. Kaipuusydän hymyili.
"Menemme saalistamaan. Haemme Ruostekynnen mukaan. Hän vielä nukkui kun tulin herättämään sinua." hän vastasi. Ruostekynnen olemassa olo tuntui mukavalta harjoituksissa. Tuntui kivalta kun teki jotain josta hän kehui. Ruostekynsi nukkui edelleen sotureidenpesässä. Kaipuusydän meni Ruostekynnen viereen.
"Herätys unikeko! Muista että tulet tänään Routatassun harjoituksiin!" hän maukui. Ihan kun nimi "Routatassu" saisi Ruostekynnen heräämään. Hän nousi seisomaan viivana.
"Lähdetään heti!" hän maukui. Kehräsin Ruostekynnelle ja lähdimme ulos ladosta. Kuljin Ruostekynnen vieressä. Pysähdyimme pienelle aukiolle.
"Mitä haistat?" Kaipuusydän kysyi. Ruostekynsi haisteli ilmaa. Hän hymyili minulle ja meni taakse päin. Haistelin ilmaa. Ilmassa leijui kanin haju mutta se ei ollut tuore. Sitten haistin oravan. Painauduin maata vasten. Huomasin oravan korkealla männyssä. Orava nakersi pientä jyvänsiementä. Kävelin puun viereen. Katsoin taakseni ja näin että Kaipuusydän perääntyi pari askelta ettei orava haistaisi kissaa. En voisi kiivetä puuhun sillä orava pääsisi karkuun. Odotin niin kauan kunnes orava kapusi puuta alas. Sitten hyppäsin ja katkaisin oravan niskat. Kannoin velton ruumiin Ruostekynnen ja Kaipuusydämen luo.

Nimi: Ruostekynsi

04.07.2015 16:23
Kun tulin metsästyspartiosta näin kissoja jonkun velton ruumiin ympärillä.
*Ai niin, Omenatähden valvojaiset!* muistin ja vein saaliini tuoresaaliskasaan. Sitten menin kissojen luo. Puikkelehdin surevien kissojen välistä entisen päällikköni vierelle. Asetuin vatsalleni ja laitoin kuononi Omenatähden kylmälle turkille.
*voih, miten me pärjäämme ilman sinua?*
"Kiitoksia kaikesta, Omenatähti", kuiskasin ja silmäni sumenivat. "Johdit klaaniasi hyvin ja kaikki ovat sinulle ikuisesti kiitollisia"
Käpälätassu oli entisen mestarinsa vierellä ja hänen silmänsä kiiltivät surusta. Äkkiä nousin ja astelin pois. Satuin vilkaisemaan parantajienpesälle ja kuulin vaimeita ääniä.
*Kanelihäntä on tuolla vakavasti haavoittuneena, eikä hänellä ole vielä yhdeksää henkeään* ajattelin. *Pitäisikö minun käydä hänen luonaan?* Päätin käydä parantajienpesällä ja lähdin tassuttamaan sitä kohti. Pysähdyin oviaukolle ja naukaisin tervehdykseni.
"Ai sinä, Ruostekynsi. Tule vain sisään" Konnakuiske kehotti.
Astuin pesään ja näin Kanelihännän eräällä sammalvuoteella. Hänen silmänsä olivat kiinni mutta kolli avasi ne kuullessaan tuloni.
"Tervehdys, Ruostekynsi" hän maukui. "Mikäs sinut tänne tuo?"
Istuuduin ja vastasin:
"Tulin vain katsomaan kuinka voit"
Vetäessäni henkeä, sieraimiini tulvahti pistäviä tuoksuja. Parantajat olivat kai laittaneet takiaisenjuurta ja kehäkukkaa Kanelihännän haavoihin.
"Mitäs tässä, ei tämä kovin hääppöistä ole. Kaikkein mieluiten olisin tuolla ulkona johtamassa klaaniani"
Kuiskevirta kuuli kollin sanat ja kääntyi.
"Valitettavasti sinun täytyy levätä täällä jotta haavasi paranevat" Naaras sekoitteli jotakin yrttitahnaa ja jatkoi. "Siinä ei mikään klaanin johtaminenkaan auta"
Kanelihäntä murahti jotakin ja laski päänsä sammalille. Tulkitsin sen merkiksi poistua joten peruutin pesästä ulos, ja törmäsin kääntyessäni siihen samaan hopeanharmaaseen naaraaseen, jonka olin nähnyt itkemässä muutama päivä sitten.
"Anteeksi kauheasti!" naukaisin säikähtäneenä.
Naaras värisytti viiksiään. "Ei se mitään"

Näin Routatassun tulevan Kaipuusydämen kanssa latoon. He olivat kaiketi olleet harjoittelemassa. Menin Routatassua vastaan ja puskimme toisiamme.
"Onko kaulasi jo parempi?" kysyin.
"No vähän. Ei se enää niin kipeä ole mutta välillä siihen sattuu."
"Minähän sanoin että se paranee" naukaisin ja näpäytin Routatassun otsaa hännänpäälläni.
"Voisin muuten tulla joku kerta katsomaan harjoituksiasi" sanoin kun kävelin oppilaan kanssa tuoresaaliskasalle. "Ellei se haittaa sinua"
Naaras otti myyrän ja menimme ladon nurkkaan syömään. Näin Myrskyklaanin Leijonaloikan ja tämän kumppanin Lumikukan sukimassa toisiaan soturienpesän edustalla.
"Juu, totta kai voit tulla" Routatassu sanoi. "Kävisikö vaikka tänään tai huomenna?"
"Mainiosti"

Nimi: Kivisulka

04.07.2015 13:24
Kun heräsin, huomasim että ladossa pidettiin muistotilaisuutta Omenatähdelle ja muille kuollrille.
Herätin Mutasilmän.
"Menen katsomaan Omenatähden muistotilaisuutta", sanoin. Menin muiden luokse Mutasilmän kanssa.
Katsoin surullisesti Omenatähden ruumista.
*Touvotravasti voit hyvin esi-idiemme luona*, ajattelin. Painoin kuononi Omenatähden turkkiin ja hyvästelin naaraan. Kesken tilaisuuden lähfin pois ladosta.
*Pärjäämmekö ilman Omenatähteä?* mietin huolissani.
*Luulisin...*, vastasin mielessäni.
*Kyllä me päihitämme Kuolonklaanin!*

//joku?//

Nimi: Kivisulka

04.07.2015 13:16
Vaihdoin Mutasilmän kanssa kieliä.
*Kohta on varmaan yö*, jaattelin ja vilkaisin tummaa taivasta.
"Mitä mietit?" Mutasilmä kysyi.
"Kohta tulee yö", vastasin. Kolli nyökkäsi.
"Haluatko mennö taas huomenna saalistamaan?" Kysyin.
"Vaikka". Venyttelin ja asetuin nukkumaan Mutasilmän viereen.
"Hyvää yötä", haukottelin.
"Hyvää yötä". Nukahdin lähes heti.

Olin Tuuliklaanin reviirillä.
*En olisi voinyt uskoa kuinka kaipaisinkaan näutä nummia!* ajattelin tohkeissani. Yllättäen pysähdyin.
"Missä muut ovat?" Sanoin itsekseni. Näin muita klaanilaisiani leirissä. Huokaisin syvään.
"Miksi Kuolonklaanin puti tulla tänne tuhoamaan kaiken?" Mutisin.
Yllättäen heräsin.

//Mutasilmä? Sori lyhyys://

Nimi: Ruostekynsi

03.07.2015 22:48
"Herää, Ruostekynsi" Ääni tunkeutui uniini ja tunsin kuinka joku tökki minua ilkeästi kylkeen käpälällä. Raotin väsyneenä toista silmääni ja erotin sumeasti kissan hahmon, joka seisoi edessäni yhä tökkien.
"Herää!"
Avasin silmäni kokonaan ja venytin leukani valtavaan haukotukseen.
"Mitäh? Eihän nyt ole vielä edes aurinkohuippu..."
"Kuule, aurinko on noussut ja sinut on määrätty aamupartioon!" Kivisulka katsoi minua siihen tapaan, ettei enää kannattanut väittää vastaan.
"Sinun täytyy sopeutua aikaisiin herätyksiin ja myöhäisiin päiviin" hän naukaisi mennessään ulos soturienpesästä.
*Kiitos kun kerroit* ajattelin vähän ärtyneenä.
Nousin istualleni ja suin turkkiani vähäsen, ennen kuin menin ulos kissojen luo, jotka olivat mukana aamupartiossa. Venyttelin ennen kuin luikahdin ulos viileään aamuilmaan. Aamukaste kimalteli kasvien ja puiden lehdillä ja aurinko oli nousemassa kohti lakipistettään.
*Tästä tulee hyvä päivä* ajattelin.
Vasta nyt huomasin valkean turkin vilahtavan. Sitten Routatassu ilmestyi mestarinsa viereen. Ensin hän katsoi minua hetken hymyillen ja loikki sitten luokseni, häntä iloisesti pystyssä.
"Hyvää huomenta, Ruostekynsi" oppilas maukui ja hipaisi hännänpäällään korvaani.
"Huomenta vain sinullekin" sanoin huvittuneena Routatassun iloisuudesta.
"Mistäs nyt tuulee?"
Naaras katsoi minua hetken ymmällään. "Ei mistään, kai sitä elämässään saa iloinen olla"
"Saa toki"
Yht'äkkiä kompastuin ja lysähdin nenälleni. Routatassu kikatti ja yritti peitellä nauruaan, mutta ei onnistunut. Olin ensin ihan pöllämystynyt ja tuijotin edessä meneviä kissoja. Sitten kompuroin jaloilleni ja vilkaisin Routatassua. Tämä oli lopettanut nauramisen ja katsoi nyt minua hymyillen.
"Ei kai sattunut?" hän kysyi.
"Ei"
Jatkoimme matkaa. Nauroimme yhdessä ja juttelimme, enkä huomannut ollenkaan että partio oli pysähtynyt haistelemaan riistaa. Törmäsin edessäni olevaan Varjoklaanin soturiin joka rähähti:
"Varo vähän!"
Peruutin hämmentyneenä. "No anteeksi"
Kun varjoklaanilainen oli murahtanut jotakin, kuiskasin Routatassulle: "Ovatkohan kaikki Varjoklaanissa tuollaisia? Äksyjä kuin koirat ja haisevia kuin klaaninvanhinpien vanhat makuualuset"
Oppilas nauroi huvittuneena. "En tiedä. Voivat ollakin"
Naurahdin ja tuuppasin kumppaniani hellästi niin että tämä vähän horjahti, muttei kaatunut.

Latoon palatessamme veimme saaliit tuoresaaliskasaan. Sen luona olikin jo pari Varjoklaanin, Jokiklaanin ja oman klaanini oppilasta. Kun pudotimme saaliit, he alkoivat naukua iloisesti, kun saivat lisää ruokaa. Sitten he vilistivät tiehensä jotakin suussaan.
"Minulla on nälkä. Syötäisiinkö jotain?", kysyin sillä vatsani murisi kuuluvasti.
"Vaikka"
Otimme pullean rastaan ja jaoimme sen. Sitten kävimme kyljellemme lepäämään, niin lähelle toisiamme että otsamme koskettivat toisiaan. Asetin toisen etukäpäläni Routatassun käpälälle ja nukahdimme siinä samassa.

Nimi: Mutasilmä

03.07.2015 21:43
"Tottakai!" Huudahdin *Eikai...!*
"Siis kun... näin kun katsoit Kuusamatassua..." Kivisulka uskaltautui sanomaan. *Ei!... Mitä teen?*
"En minä... En pidä hänestä niin... ja hänellä on jo varmasti ihastus..." Sanoin nopeasti.
"Olen pitänyt sinusta jo pienestä oppilaasta asti!" Sanoin ja puskin ystävällisesti Kivisulkaa. *En pidä oikeastikaan Kuusamatasusta... Hän on mukava mutta...Ei...* Mietin. *Kumpa hän uskoisi...* koska puhuinhan totta... Lähdimme kävelemään vierekkäin kohti latoa.
Olimme olleet jo hetken ladossa ja makasimme nyt kerällä vierekkäin heinien päällä. Olimme lähekkäin ja katsoimme toisiimme. Oli aika rauhallista vaikka ladossa olikin neljä klaania.
"Rakastan sinua..." kuiskasin ja painoin pääni Kivisulan otsaa vasten.
"Mhh.... Minäkin" Kivisulka kehräsi. Hymyilin ja raotin silmiäni jotta näkisin kivisulan.
"Olen rakastanut aina ja tulen rakastamaankin." Kuiskasin
"Kukaan ei sitä voi estää..." jatkoin ja suljin taas silmäni.
Hetken päästä menin hakemaan meille syötävää. Valitsin kasasta hiiren ja Varpusen.
"Kiitos" Kivisulka sanoi ja alkoi syödä. Söimme aika nopeasti, haukottelin ja menin Lähemmäs Kivisulkaa vaihtamaan kieliä.

//Kivisulka? (joo sekava :D)

Nimi: Kivisulka

03.07.2015 14:04
"Tietenkin! Siis, jos se sinulle käy...", vastasin..
En ollut enää edes varma tunsiko Mutasilmä minua kohtaan enää mitään muut kuin ystävyyttä.
Huomasin Mutasilmän punastuvan katsoessaan oppilastaan. Laskin jäntäni hieman alakuloisesti alas, mutta en näyttänyt kollille, että olin huomannut sen.
*Jos hän valitsee Kuusamatassun minun sijaani, en voi suuttua hänelle, se on hänen valintansa*, ajattelin ja vilkaisin sivusilmällä kollia.
"Mennäänkö saalistamaan?" Kysyin Muatsilmältä. Kollk nyökkäsi mitään sanomatta. Menin ulos ladosta Mutasilmän vieressä kulkien. Aloimme metsästää.

Myöhemmin olin saanut varpusen ja Mutasilmä kaksi vesimyyrää. Pysähdyin hiljaa. Mutasilmä katsahti minuun ja kysyi:
"Onko jokin hätänä?"
"On- tai siis ei! Ei tietenkään!" Vastasin äkkiä. Kolli katsahti minuun kysyvästi.
"No hyvä on... Emme ole puhuneet kovinkaan paljoa sen jälkeen kun meistä tuli sotureita...", aloitin.
"Ja?"
"Ja mietin... että tunnetko minua kohtaan enää mitään?" Kysyin ja katsoin maahan.

//Sori lyhyys. Mutasilmä?//

Nimi: lumihanki

03.07.2015 12:44
//Jaaha, taas mokasin. Eipä oo 10 rivii. Miks mä aina mokaan?! >:(

Nimi: Ruostekynsi

03.07.2015 12:39
Olimme jo syöneet kanin ja olimme soturienpesän edustalla. Olimme vatsallamme maassa, tiiviisti toisiimme painautuneina, ja saatoin melkein tuntea Routatassun sydämenlyönnit.
"Välillä minusta tuntuu että en pääse ollenkaan eteenpäin soturikoulutuksessani" naukaisi Routatassu. "Mitä jos se onkin totta? Mitä jos minusta ei haluta soturia?"
Kurtistin kulmiani. "Höpsis! Sinä et usko itsekään tuota ja tiedätkös, minä en välitä yhtään siitä, oletko oppilas vai soturi, rakastan sinua silti" Laskin pääni Routatassun niskalle. Oppilaan kaula oli yhä kipeä mutta oli se paranemaan päin. Onneksi.

//sori pätkä mut ei just nyt oo oikee inspistä. Ehkä tänää myöhemmin on enemmän inspii

Nimi: Routatassu

03.07.2015 11:23
Katsoimme toisiamme silmiin. Sitten lähdimme takaisin latoon. Kissat vaihtoivat kieliä kun saavuimme. Päätimme syödä ja menimme tuoresaaliskasalle. Otimme kanin jota söimme yhdessä. Menimme sotureidenpesän eteen.
"En halua odottaa yötä. On tylsää nukkua yksin." valitin.
"Sinusta tulee pian soturi. Tiedän sen. Ja onhan sinulla Käpälätassu, Kuutamotassu ja Kuusamatassu." Ruostekynsi lohdutti. Painauduimme tiiviisti toisiimme.
"Mutta ei se ole sama asia." sanoin.
"En minäkään pidä olla sotureidenpesällä ilman sinua." hän maukui. Puskimme kuonojamme. Olimme syöneet jo kanin.

Nimi: Mutasilmä

02.07.2015 22:20
"Oh! Hei!" tervehdin naarasta ja samalla näin hoikan, mustan kissan kävelevän meitä kohti.
"Öh... Hei!" Kissa tervehti
"Keitä olette?" Hän kysyi
"Kuka itse olet?" murahdin. *Esittelisi itsensä ensin!*
"Kulotassu" Kolli sihahti ja katsoi minua tuimasti
"Hei! Olen Kivisulka!" Sanoi vieressäni makaava, kaunis, ihastukseni iloisesti.
"Olen Mutasilmä... Oletko varjoklaanista? olemme Tuuliklaanista..." Sanoin vaisusti.
"Olen..." Kolli sanoi.
"Oletteko olleet varjoklaanin kanssa täällä jo kauankin?" kysyin kollilta joka ei näyttänyt välittävän pätkääkään sodasta tai soturilaista.
"Aaika kauan" Kulotassu sanoi ja kellahti rennosti selälleen. Murisin hyvin hiljaa niin ettei kukaan kuullut ja katsoin jälleen Kivisulkaan. Yhtäkkiä Kolli lähti pois ja jäimme kahden.
"Mh... Kivisulka... Minä olen tuota... Puhuimme tästä viimeksi kauan sitten mutta..." aloitin.
"En ole varma mutta... Olemmeko kumppaneita?...Siis sillä tavalla?" sanoin hiipuvalla äänellä, olettaen että hän oli jo unohtanut tunteemme. Näin jälleen sivusilmällä Kuusamatassun ja punastuin. *Ei! Ei! hän on oppilaani, hänellä on jo varmasti ihastus ja minullakin on!* toruin ja käänsin jälleen katseeni Kivisulkaan kysyvästi.

//Kivisulka?

Nimi: Kivisulka

02.07.2015 17:24
Kävelin ladossa ja etsin katseellani Mutasilmää. Aluksi näin vain pari myrskyklaanilaista ha varjoklaanilaita, mutta näin sitten Mutasilmän muiden tuuliklaanilaisten kanssa.
Aluksi ajattelin mennä juttelemaan kollille, mutta päätinkin mennä metsästämään.
Kävelin ulos ladosta ja haistelin ilmaa. Haistoin hiiren. Kyyristyin saalistus asentoon ja ponnistin. Painoin saaliin maahan ha tapoin sen nopealla puraisulla.
Vein hiiren latoon. Venyttelin vösyneenä ja haistelin ilmaa uudestaan. Haistoin toisen hiiren. Näin piebrn eläimen syövän ladon ulkopuolella. Tassuttelin ulos ja hiivin sitä kohti. Siristin silmi
ni. Loikkasin ja painoin hiiren maahan. Hiiri luikerteli kuitenkin otteestani. Murahdin turhautuneena, mutta jatkoin saalistusta.
myöhemmi olin saanut kaksi hiirtä ja varpusen. Vein saaliit tuoresaaliskasaan ja menin Mutasilmän luokse.

//Mutasilmä?//

Nimi: Ruostekynsi

02.07.2015 13:16
Kävelin Routatassun kanssa parantajienpesältä pois päin. Hänen kaulaansa särki kuulemma todella paljon ja tunsin myötätuntoa kumppaniani kohtaan. Olihan toki minullakin särkyä haavoissani mutta ei varmaankaan yhtä paljon kuin Routatassulla. Vilkaisin valkeaa naarasta sivusilmällä ja huomasin tämän olevan vähän ärtynyt. Hän huiski hännällään ja tömisteli oljilla. Kun hänen kaulaansa sattui, hän sävähti.
"Mikäs nyt on?" kysyin.
"Ärsyttää vain kun en voi harjoitella kaulani takia" Routatassun ääni oli katkera. "Tällä menolla minusta ei tule koskaan soturia!"
"Äläs nyt. Kaulasi paranee kyllä aikanaan" kosketin hännänpäälläni Routatassun korvaa. Oppilas huokaisi ja katsoi minua. "Niin mutta mitä vähemmän harjoittelen, sitä pidempään menee ennen kuin pääsen soturiksi"
Olin hetken vaiti. Mieleni olisi tehnyt sanoa jotakin mutta en keksinyt mitään, mikä kohentaisi Routatassun oloa. Niimpä vain nuolaisin hänen poskeaan ja sanoin:
"Kaikki aikanaan, rakkaani. Minä odotan sinua aina. Älä unohda sitä"
Painoin kuononi hänen turkkiinsa varoen osumasta kaulaan, ja menin sitten Kanelihännän luo kuullessani hänen kutsuvan minua.
"Lähtisitkö nyt rajapartioon?" varapällikkö kysyi.
Katsoin kollia ristiriitaisin tuntein. Olisin tahtonut olla Routatassun kanssa, mutta tämä olisi ensimmäinen tilaisuuteni mennä partioon soturina. Vilkaisin ensin Routatassua ja sitten Kanelihäntää.
*Mitä minä teen?*
Kanelihäntä katsoi minua odottavasti.
"No?"
"Ethän suutu jos minä... tai siis..."
*Äh! Miten tämä voi olla näin vaikeaa?!*
"Kyllä... kyllä minä voin lähteä" sanoin lopulta.
Varapällikkö nyökkäsi. "Hienoa. Ota mukaasi Kivisulka, Karpalokynsi ja Villisielu"
Nyökkäsin ja lähdin etsimään sotureita. Kun näin Routatassun, kiirehdin hänen luokseen.
"Routatassu, minun täytyy mennä rajapartioon"
"Voinko minä tulla mukaan?" Routatassu katsoi minua toiveikkaana, silmät kirkkaina ja häntä pystyssä.
Huono omatunto kolkutti rinnassani kun avasin suuni maukuakseni:
"Olen pahoillani, Routatassu, mutta Kanelihäntä luetteli kissat partioon. Ottaisin sinut mielelläni mukaan mutta nyt se ei onnistu. Anteeksi"
Katsoin oppilasta silmiin odottaessani vastausta. Jännityin kun hiljaisuus jatkui. Lopulta Routatassu vastasi.
"Ei se mitään, Ruostekynsi. Pääsenhän minä mukaan joskus toiste"
Routatassu ei ollut vihainen mikä oli hyvä. Menin partioni luokse ja lähdimme ladosta.

Tullessamme takaisin, Routatassu oli odottamassa minua. Riensin hänen luokseen ja puskimme toisiamme. Menin syömään myyrän ja menin sitten Routatassun kanssa ulos kävelylle.
"Minkälaista partiossa oli?" hän uteli.
"Rauhallista. Kuinka niin?"
Naaras pudisti päätään. "Kunhan kysyin"
Kun olimme hetken jutelleet niitä näitä, kysäisin oppilaalta että haluaisiko tämä lähteä seuraavaan partioon kanssani.
"Kuka nyt tuollaisen hiirenaivon kanssa partioon tahtoisi?" Naaraan ääni oli ilkikurinen.
"Mitä sinä sanoit?"
Kaadoin äkkiä Routatassun maahan, upotin hampaani hellästi hänen niskanahkaansa ja painoin maata vasten.
"Kuka muka on hiirenaivo?", murisin leikkisästi.
"Sinä!"
En päästänyt otettani vaikka Routatassu kiemurteli allani nauraen, vaan naukaisin:
Niin kuka? Voisitko toistaa, en oikein kuullut?"
"Voisitko nyt siirtyä että pääsisin ylös?" Valkea oppilas naukui naurun lomassa.
"En ennen kuin kerrot, kuka olikaan se hiirenaivo josta puhuit"
"Hyvä on hyvä on. Et sinä ole mikään hiirenaivo"
Kierähdin pois ja jäimme maahan nauramaan. Sitten käännyin ja katsoin Routatassua silmiin.
"Rakastan sinua" kuiskasin.
"Niin minäkin sinua"

Nimi: Routatassu

02.07.2015 09:32
Heräsin aamulla. Kaulaani särki kauheasti etten pystynyt nostaa päätäni. Lepäsin vielä hetken ja kaulaa ei särkenyt enää niin paljon. Nostin pääni ja venyttelin. Oli haikeaa ajatella etten voisi nukkua Ruostekynnen vieressä. En tiennyt olisiko tänään harjoituksia kaulani takia. Olin menossa pois oppilaiden pesältä, kun Ruostekynsi tuli vastaan.
"Huomenta!" hän maukui. Hymyilin kumppanilleni.
"Huomenta! Saitko hyvin nukuttua? Minä sain." sanoin.
"Sain. Toivottavasti sinusta tulee pian soturi." hän maukui. Nyökkäsin. Hipaisin hännälläni Ruostekynnen kuonoa.
"Tule, mennään syömään. En tiedä jaksanko harjoitella tänään kaulani ansiosta!" sanoin. Minua ärsytti koko kaula täysin.
*Tätä vauhtia minusta ei koskaan tule soturia!* ajattelin ärtyneesti. Söimme oppilaidenpesän lähellä. Kaipuusydän tuli luokseni.
"Tuletko Routatassu?" hän kysyi. Kaulaani särki edelleen.
"En tiedä pystynkö. Kaulaani särkee kauheasti." Kaipuusydän näytti ymmärtäväiseltä.
"Selvä. Sinun ei tarvitse tänään tulla. Mutta sinun kannattaa näyttää tuota haavaa parantajille." hän maukui. Nyökkäsin.
"Minä käyn parantajien pesällä. Tulen sitten." sanoin Ruostekynnelle.
"Minä tulen mukaan. Minunkin haavojani särkee." hän maukui. Menimme Ruostekynnen kanssa rinnatusten parantajien pesälle. Kaunokukka ja Kuiskevirta nukkuivat. Konnankuiske taas sekoitteli yrttejä pesän ulkopuolella. Hän nosti päänsä.
"Huomenta. Mitä asiaa teillä on?" Konnankuiske kysyi.
"Minun ja Ruostekynnen haavoja särkee kauheasti. Katsoisitko ovatko ne tulehtuneet." sanoin. Konnankuiske nyökkäsi ja rupesi haistelemaan haavoja. Ensin hän haisteli minun haavani.
"Se voi olla tulehtunut." hän maukui.
"Laitan takiaisen juurta siihen." hän maukui. Pian haavaani oli hierottu takiaisen juurta riittävästi ja lähdin pois. Ruostekynsi tuli perässäni.

Nimi: Ruostekynsi

01.07.2015 17:37
Routatassu saapui luokseni heti nimitysmenojeni jälkeen. Hän kosketti kuonoani omallaan ja sanoi hiljaa:
"Olen ylpeä sinusta"
"Kiitos"
Hukuin Routatassun sinisten silmien syvyyksiin ja kurkustani jyrisi kehräys meidän puskiessamme toisiamme. Routatassu ei ollut vielä soturi mutta se ei mitenkään vaikuttanut siihen, mitä tunsin häntä kohtaan. Ei koskaan. Kävelimme kylki kyljessä tuoresaaliskasalle. Aloin jo pikkuhiljaa tuntea oloni kotoisaksi ladossa. Vaikka minua nokitti vieläkin häviö, en enää jaksanut murehtia sitä. Elämä oli tässä ja nyt eikä menneitä kannattanut murehtia. Otin kasasta pullean hiiren ja Routatassu otti oravan. Asetuimme rauhalliseen paikkaan aterioimaan. Vasta nyt katsoin kunnolla ympärilleni. Ladossa oli todella paljon kissoja! Ei mikään ihme sillä siellä oli oman klaanini lisäksi myös kolme muuta klaania. Kissoja oli suurissa sekä pienissä ryhmissä ja jotkut olivat omissa oloissaan. Haukkasin hiirestä palasen ja käänsin katseeni Routatassuun, joka söi minua vastapäätä. Naaras vilkuili välillä ympärilleen kuin peläten, että joku vihollisklaanilainen voisi koska tahansa hyökätä hänen kimppuunsa.
"Mikä on?" naukaisin.
Routatassu katsoi minua vähän yllättyneenä. "Ei tässä mitään, en vain ole tottunut näin suureen kissajoukkioon"
"Kyllä sinä pian sopeudut ja pikkuhiljaa tämä alkaakin tuntua jo kodilta" sanoin ja ymmärsin täysin miltä Routatassusta tuntui. Söimme ja menimme sitten kysymään Myrskyklaanin Leijonaloikalta, missä oli soturienpesä ja missä oppilaiden. Emme tienneet ollenkaan mikä pesä oli missäkin, paitsi parantajienpesän paikan tiesimmekin jo.
"Soturienpesä on tuolla ja oppilaidenpesä tuolla" Leijonaloikka osoitti hännällään pesiä.
"Selvä ja kiitos" naukaisin Routatassun kanssa samaan aikaan. Myrskyklaanilaissoturi nyökkäsi ystävällisesti ja me lähdimme ravaamaan kohti soturienpesää. Perillä Routatassu pysähtyi äkisti. Käännyin katsomaan ja Routatassu katsoi minua, aivan kuin minun olisi pitänyt tietää jotakin.
"Mitä nyt?" ihmettelin.
"Minä en saa tulla sinne..."
Tuijotin oppilasta kummissani. "Mikset muka? Totta kai voit, mitä sinä nyt...?" Vaikenin äkkiä kun muistin ettei Routatassu ollut vielä soturi. Että hän oli oppilas. Vanhasta tottumuksesta olin muistanut että olin yhä oppilas, että saisin painautua vasten Routatassua oppilaidenpesässä, tuntea hänen läheisyytensä ja haistaa hänen tuoksunsa. Nyt se kaikki oli muuttunut, siihen asti kunnes Routatassustakin tulisi soturi. Puskimme toisiamme ja vedin keuhkoihini valkean naaraan tuoksua. Sitten irtauduimme ja katsoimme toisiamme pitkään silmiin.
"Hyvää yötä", naukaisin.
"Hyvää yötä" Routatassun ääni tulvi rakkautta ja ehkä hieman myös ikävää, vaikka emme joutuneetkaan olemaan erossa kuin vain ne yöt, joiden jälkeen kumppanistani tulisi vihdoin soturi. Vaikka kieltämättä minunkin sydäntäni riipi ikävä, kun hieroimme kuonojamme yhteen ja menimme pesiimme.

//Routatassu?
//Tuossa on siis ilta ja ne meni nukkumaa, en vaa saanu sitä mitenkää ujutettua tohon mukaa

Nimi: Kuura

01.07.2015 17:34
Ok :3

Nimi: lumihanki

01.07.2015 15:43
//Jatkan tota sun tarinaa ihan kohta, Kuura

Nimi: Routatassu

01.07.2015 15:10
Odottelin Ruostetassun kanssa parantajan pesälle pääsyä. Tuuliklaanissa ei tällä hetkellä parantajaa, sillä joku kuolonklaanilainen hiirenaivo oli surmannut Unikkounen. Ja myös Omenatähden. Kesti kauan kunnes minun ja Ruostetassun vuoro tuli. Kaunokukalla, Kuiskevirralla ja Konnankuiskeella oli paljon hoidettavanaan. Katsoin taakseni ja jono takanani näytti jatkuvan loputtomiin.
*En haluaisi olla parantaja!* ajattelin. Parantajat katsoivat ensin Ruostetassun haavat ja laittoivat niihin takiaisenjuurta tulehduksen ehkäisyyn. Sitten oli minun vuoroni. Kukkatassu kuolonklaanista oli purrut kaulaani kipeästi ja sitä särki vieläkin. Kyljessänikin oli aika iso arpi ja hännänpäässä. Kaunokukka tarkasteli kaulaan tullutta haavaa joka oli oikeastaan nyt jo arpi. Hän tunnusteli kaulaani.
"Ottaako tuo kipeää?" hän kysyi. Kaulassani tuntui kauhealta. Todella kipeältä. Nyökkäsin.
"Toivottavasti se ei ole tulehtunut." Kaunokukan vieressä oleva Konnankuiske maukui. Kaunokukka nyökkäsi.
"Laitan siihen takiaisenjuurta. Laitan myös muihinkin haavoihin." Kaunokukka maukui. Hän laittoi takiaisenjuuret ja lähdin katsomaan mihin Ruostetassu oli mennyt. Minusta ja Ruostetassusta tulisi ehkä pian sotureita. Ainakin oltiin oltu jo aika kauan oppilaita. Sitten muistin että Kanelihäntä oli puhunut Tulipurolle että Ruostetassusta pitäisi tulla pian soturi. Samassa näin Kanelihännän nousevan vanhan laudanpätkän päälle. Se ei ollut kovin korkealla mutta riittävän korkea että kaikki näkivät.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen." hän huudahti. Ruostetassu taisi tietää että hänestä tulisi soturi koska lähestyi Kanelihäntää.
"Minä Kanelihäntä Tuuliklaanin päällikkö pyydän soturiesi-isiämme kääntämään katseensä tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääksen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Ruostetassu lupaatko soudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania vaikka henkesi uhalla?
"Lupaan." Ruostetassu sanoi ääni väpisten.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi:Ruostetassu tästä lähtien sinut tunnetaan nimillä Ruostekynsi. Tähtiklaani kunnioittaa taistelutaitojasi ja rohkeuttasi ja hyväksyy sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi." Kanelihäntä maukui.
"Ruostekynsi! Ruostekynsi! Ruostekynsi!" kaikki huusivat. Huusin todella kovaa, sillä olihan Ruostekynsi kumppanini.
*Koskahan minustakin tulee soturi?" ajattelin. Ruostekynnen silmät säteilivät kun saavuin hänen luo.

//Ruostekynsi?


Nimi: lumihanki

01.07.2015 11:08
//Oho! Unohin että Ruoste pääs jo soturiks! Mutta jos siitä tulee seuraavassa tarinassa soturi? Kuka sen sitte ikinä kirjottaakaa.

Nimi: Ruostetassu

01.07.2015 10:53
Olimme saapuneet Jokiklaanin kanssa latoon, siellä oli myös Myrskyklaani. Kuolonklaani oli voittanut taistelun ja se valtasi leirimme.
*Eikö niillä saastoilla muka ollut jo aivan tarpeeksi maata?* mietin vähän ärtyneenä. Minua nokitti häviö mutta sille ei voinut mitään. Taistelu oli ja meni, enää siihen ei voinut vaikuttaa. Haahuilin ladossa ympäriinsä tietämättä minne mennä. En oikein osannut asettua. Toisten klaanien kissat vilkuilivat minua välillä ja mietin, mitä he mahtoivat ajatella. Pitivätkö he minua outona kun seilasin ympäriinsä, vai tuntivatko myötätuntoa minua ja klaaniani kohtaan? Se oli yksi kysymys johon en osannut vastata. Lopulta istuuduin ja tutkin tassujani ladon lattiaa peittävillä oljilla. Rintakehääni ja kaulaani kivisti taistelussa tulleiden vammojen takia. Toisesta lavastani puuttui turkinriekale kun Karhuturkki oli retuuttanut minua ympäriinsä. Toista etutassuani särki koska joku Kuolonklaanin saasta oli purrut sitä. Äkkiä korviini kantautui itkunsekaista ulinaa. Käännähdin ja näin jonkun hopeanharmaan naaraan säntäävän ulos pesästä, kai parantajanpesästä. Ainakin sen edustalla jonotti paljon kissoja, varmaan puolet ladon kissoista! Naaras lysähti istumaan ja hänen silmänsä olivat sumeat, kyyneleet vierivät pitkin poskia.
*Mikä tuota vaivaa?* pohdin ihmeissäni.
Yht'äkkiä tunsin kevyen kosketuksen lavallani. Käännyin ja näin yllätyksekseni Routatassun joka asteli vierelleni ja istuutui. Hieroimme kuonojamme yhteen ja katselimme toisiamme hellästi. Routatassu nojasi päätään lapaani. Se oli juuri se lapa jota särki hieman mutta en tahtonut sanoa sitä, ja sitä paitsi kipu oli jo lievempi. Routatassullakin oli vammoja, ne näyttivät jopa pahemmilta kuin omani.
Routatassu nosti katseensa ja tuijotti minua. "Kävitkö jo parantajienpesällä?"
Rypistin otsaani. "En... eikä minun tarvitsekaan. Eivät vammani niin vakavia ole"
Routatassu silmäili minua alhaalta ylös. "Jaa, eivät vai? Jos nuo eivät ole vakavia niin mitkä sitten?" Hän katsoi minua kiinteästi silmiin. "Suosittelen sinua käymään siellä"
"Ei kun ihan totta, olen kunnossa", yritin vakuutella.
Mutta Routatassu ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. "Ruostetassu, jos et mene sinne itse, niin minä vaikka raahaan sinut sinne jos on pakko!"
Naaraan äänensävy oli jo sellainen ettei minun kannattanut enää pistää hanttiin.
"Hyvä on... minä menen" nau'uin miltei alistuneena.
Routatassun katse lämpeni ja hän alkoi tuuppia minua lempeästi kohti kissojen jonoa. Siinä oli paljon ja vakavasti haavoittuneita kissoja. Jotkut olivat jopa niin heikkoja etteivät pysyneet jaloillaan, vaan lepäsivät maassa. Routatassu oli vierelläni kylki kiinni omassani. Hänkin odotteli parantajienpesälle pääsyä.

//Routatassu? Joku?

Nimi: Usva

30.06.2015 22:21
Lukekaa Myrskyklaanin Leijonaloikan tarina, Tuuli ja Joki on nyt Ladossa!
Tarinoita saa taas kirjoittaa!~

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com