Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Chat on hetkellisesti pois käytöstä, hyppää väliaikaiseen chattiin tästä!

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Tuuliklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Tuuliklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 
 << <  96  97  98  99  100  101  102  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Mutasilmä

28.07.2015 11:11
Mietin, näin vähän matkan päässä suuria kiviä.
"Mennään tuosta ylös ja harjoitellaan sitten vaikka taistelua" sanoin ja kävelin muiden kanssa kivien luokse. Loikkasin ensimmäiselle kivelle se oli liukas ja sammalen peitossa.
"Varokaa kivet ovat liukkaita" varoitin ja loikkasin toisen kivenpäälle. Näin kun Kivisulka oli alemmalla kivellä. Hyppäsin jälleen ja tunsin otteeni lipeävän ja tipuin sain kynsilläni hidastettua pudotusta ja valuin kivelle missä kivisulka oli. putosin ja kivisulka kompastui samalla kaatuen päälleni.
"Uh... Anteeksi" sanoin punastuen. Nousin ylös ja hyppäsin varovaisemmin takaisin kivelle. Kuusamatassu kehräsi huvittuneesti vieressäni, läpsäisin hännälläni naarasta kylkeen hymyillen ja jatkoin. Kun olimme päässeet ylös aloimme harjoittelemaan kun saavuimme mäen päälle.
"Mennään vähän tuonnemmas ettei kukaan putoa kivikkoon" sanoin.

//Kivisulka? Kuusamatassu? Varputassu?

Nimi: Iltatassu

28.07.2015 05:00
Etsin katseellani mestariani, Sammaltuulta. Näin Routahännän joten menin hänen luokseen.
"Routahäntä, tiedätkö missä Sammaltuuli on?" nau'uin.
"En, kuinka niin?" hän naukui.
"Ajattelin kysyä vain menisimmekö harjoituksiin", naukaisin ja lähdin.
"Ahaa, no kysy Ruostekynneltä, hän saattaa tietää", tuo naukui.
"Kiitos", naukaisin.
Lähdin etsimään Ruostekynttä. Pujottelin monen kissan ohi.
"Ruostekynsi!" ulvaisin hänet nähdessäni.
"Mitä?" tuo naukui.
"Oletko nähnyt Sammaltuulta?" naukaisin.
"Kyllä, hän oli, tuossa aamulla kysymässä minulta midsä Pyrytassu on, joten hän saattaa olla poikani kanssa, jossaikin", tuo naukui.
"Kiitos todella paljon ja saanko mennä ulos ladosta etsimään Sammaltuulta?" naukaisin.
"Toki saat", tuo vastasi.
Nyökkäsin ja lähdin ulos ladosta. Kun olin ulkona, haistelin ilmaa.
*Sammaltuulen haju!* ajattelin ja aloin seurata hajua.
Seurasin hajua kunnes näin naaraan.
"Sammaltuuli!" ulvaisin ja juoksin naaraan luo.
"Iltatassu? Mitä sinä täällä teet?" Sammaltuuli naukui.
"Harjoitukset", mau'uin.
"Totta, anteeksi Pyrytassu", naaras naukui.
"Ei se mitään", Pyrytassu naukui.
Lähdin Sammaltuulen kanssa.
"No niin, ensin vaanimisasentosi", tuo naukui.
Asetuin kyyryyn maahan ja jännitin lihakseni.
"Hyvä, mutta häntä ylemmäs", naaras korjasi.
Nostin häntääni.
"Nyt hyökkäät", hän komensi.
Hyökkäsin ja esitin tappavani oravan.
"Hienoa, nyt metsästämme oikeasti", hän naukui.
Kävelimme metsää vähän syvemmälle.
"Tavataan tässä auringonhuippuna", mestarini maukui.
Nyökkäsin ja haistelin ilmaa. Haistoin kanin, myyrän ja hiiren. Etsin kania katseellani. Löysin sen ja aloin hiipiä sitä kohti. Se kuitenkin huomasi minut ja ampaisi pakoon. Lähdin perään ja sain sen kiinni. Puraisin siltä niskat poikki ja se valahti veltoksi. Veri purskahti suuhuni. Kaivoin kuopan ja hautasin sen. Etsiskelin hiirtä. Näin sen ja aloin hiipiä sitä kohti. Sekin taisi huomata minut, koska se luoksi koloonsa. Katsoin taivaalle. Oli kohta auringonhuippu. Kaivoin kanin ylös ja aloin kävellä kohti tapaamis paikkaa. Sammaltuuli odotti siellä suussaan päästäinen, myyrä ja hiiri.
"Hyvä saalis", nau'uimme samaan aikaan.
Lähdimme kohti latoa. Veimme ladossa kaiken tuoresaalis kasaan.
"Otan tuosta ja vien klaaninvanhimmille", mau'uin.
"Hyvä", mestarini vastasi.
Otin kanin ja veinsen klaaninvanhimmille.
"Pikkutähti, Taipaleenalku ja Mahlahenki ruokaa", nau'uin.
Kaikki kolme nostivat päänsä, kun toin heille kanin.
"Kiitos", Taipaleenalku naukui.
Nyökkäsin ja lähdin. Menin hakemaan itselleni päästäisen. Söin sen nopeasti ja katselin ympärilleni. Katselin kaunista valkeaa naarasta. Olin kuullut, että hänen nimensä on Lupiinitassu. Naaras oli hyvin kaunis. Lupiinitassu tuli luokseni puhumaan.
"Hei, Lupiinitassu", nau'uin.
"Hei, Iltatassu", tuo naukui.
Naaras asettui viereeni. Katselin häntä lumoutuneena.
*ryhdistäydy* ajattelin.
Aloin puhua soturina olosta ja pääliköistä. Lupiinitassu katseli puhettani ja hymyili.

//Lupiinitassu?

Nimi: Sammaltuuli

27.07.2015 18:36
Kurkistin oppilaiden pesään. Pyrytassu nukkui paikallaan heinillä, niinkuin Ruostekynsi oli hetki sitten sanonut. Käännyin lähteäkseni, mutta silloin kuulin heinien kahinaa.
"Sammaltuuli!" Pyrytassu maukui ennekuin ehdin lähteä. Käännyin takaisin pesään. Pyrytassu oli noussut istumaan.
"Oliko sinulla asiaa?" kolli kysyi.
Katsoin häntä silmiin hymyillen, ja tuntui kuin lämmin aalto olisi kulkenut ylitseni.
"Ei mitään ihmeellistä. Lepää vain, näytät väsyneeltä", vastasin lempeästi.
"Ei minua enää väsytä", Pyrytassu väitti.
"Oletko varma?" kysyin pilke silmäkulmassani.
"Olen", oppilas vastasi ja virnisti.
"Hyvä on sitten. Lähtisitkö metsälle?" nau'uin.
"Sopii!" Pyrytassu maukaisi innossaan ja pomppasi pystyyn. Lähdimme kävelemään ulos ladosta turkit toisiaan hipoen.

//Pyry? Sori lyhyt, koska känny :D

Nimi: Ruostekynsi

27.07.2015 18:09
Pyrytassu oli ollut melko väsynyt parina päivänä mutta kai hän oli nukkunut yöllä huonosti. Olin nähnyt hänen menevän heti partion jälkeen oppilaidenpesään. Olisin mennyt tervehtimään mutta ajattelin että hän meni lepäämään niin en mennytkään. Poikani kai halusi omaa rauhaa enkä viitsinyt häiritä häntä. Olin tullut hetki sitten metsästyspartiosta enkä ollut syönyt mitään sen jälkeen. Nälkä raastoi vatsaani ja tassutin saaliskasalle ottaen leukoihini myyrän. Kannoin sen soturienpesän edustalle ja kyyristyin syömään. Vatsani täyttyi ateriasta ja lopuksi nousin istumaan. Nuolin huuleni puhtaiksi ja aloin sukia selkääni. Kohta huomasin lavassani pienen tikun jonka vedin kivuttomasti pois. Nuolaisin käpälääni ja pyyhkäisin sillä korvallistani. Kun suin rintaani kuulin tutun äänen aivan läheltä.
"Hei Ruostekynsi, oletko nähnyt Pyrytassua?"
Nostin katseeni kieli yhä ulkona ja näin Sammaltuulen. En ollut kuullut nuoren naaraan tuloa, joka nyt katsoi minua kysyvästi.
"Hän on kai nukkumassa nyt, oliko sinulla jotakin asiaa hänelle?"
"Olisin vain pyytänyt häntä metsälle mutta jos hän nukkuu niin en minä sitten. Joskus toiste sitten", maukui Sammaltuuli ja jolkotti matkoihinsa.

Nimi: Pyrytassu

27.07.2015 16:02
Olin tuoresaaliskasan lähistöllä aterioimassa. Näykin kuitenkin hiirtä haluttomasti ja lopulta, kun olin saanut syötyä, menin rajapartioon johon minut oli määrätty. Rajoilla oli rauhallista kuten yleensä. En uskonut että kukaan kuolonklaanilainen tulisi reviirillemme mutta kotikisut ja erakot olivat asia erikseen. Tassutimme hiljaisuuden merkeissä ja kun olimme kiertäneet koko reviirin, käännyimme takaisin latoa kohti.

Perillä menin oppilaidenpesään lepäämään. En tiennyt miksi mutta minua väsytti ja rojahdin heinille omalle paikalleni. Olin kai juuri nukahtanut kun joku kurkkasi sisään pesän suulta. Olin vielä kuitenkin hämärästi hereillä ja tunnistin tulijan tuoksun:
*Sammaltuuli*

//Joku? Sammal?

Nimi: Kivisulka

27.07.2015 12:50
Haukottelin ja asetuin nukkumaan Mutasilmän viereen.
"Öitä", kuiskasin väsyneenä.
"Öitä", kolli vastasi.
Suljin silmäni. Nukahdin heti.

Aamulla nousin ylös ja venyttelin. Mutasilmä oli jo hereillä.
"Lähdetäänkö?" Kysyin ja vilkuilin ympärilleni. Etsin katseellani Varputassua.
"Sopii", Mutasilmä naukaisi ja nousi ylös. Kehräsin äänekkäästi.
"Käy sinä hakemassa Kuusamatassu niin minä etsin Varputassun", ehdotin. Kolli nyökkäsi. Lähdim etsimään oppilastani. Näin tämän parin ketunhännän päässä ja menin hänen luokseen.
"Varputassu, mennään harjoittelemaan", sanoin. Naaras kohotti katseensa ja nyökkäsi innokkaasti.
Lähdin kävelemään Varputasdu vierelläni kohti Mutasilmää ja Kuusamatassua.
"Mitä harjoittelemme tänään?" Oppilaani kysyi.
"Harjoittelemme sitä, miten voimme liikkua hankalissa maastoissa", kerroin. Näin edessäni ison puun. Kävelin sen luo ja ponnistin. Laskeuduin kevyesti alimmalle oksalle. Loikkasin lähes samantien toiselle.
"Koittakaa tekin", ehdotin. Kuusamatassu asteli puun luokse ja loikkasi.
"Hyvä hyppy", Mutasilmä kommentoi.
"Sitten Varputassu", naukaisin. Naaras loikkasi oksalle Kuusamatasdun viereen.
Hyppäsin kolmannelle oksalle ja kehotin kahta oppilasta hyppäämään toiselle oksalle. Kahden naaraan istuessa oksalla, Mutasilmä loikkasi alimmalle.
"Laskeudutaanko vai jatketaanko vielä hieman?" Kysyin.
"Jatketaan vähän", kolli sanoi ja loikkasin uudelle oksalle. Sama jatkui, kunnes olimme jo yli puolessa välissä.
"Riittää tältä kertaa. Mennään alas", naukaisin. Mutasilmä nyökkäsi ja alkoi mennä alaspäin.
"Varokaa", käskin.
"Alas meno on hankalampaa kuin ylös". Oppilaat nyökkäsivät ja laskeutuivat alemmalle oksalle. Pian olimme kaikki maankamaralla.
"Hyvin meni!", sanoin oppilaille.
"Harjoiteltaisiinko välillä taistelua, vai jatketaanko tasapainoilu harjoituksia?" Kysyin Mutasilmältä.

//Mutasilmä, Kuusamatassu tai Varputassu?//

Nimi: Muta

27.07.2015 11:07
Ainiin //Kivisulka? Joku?

Nimi: Ruostekynsi

26.07.2015 11:33
Korviini kantautui melua. Oli aamu ja kissat alkoivat heräillä pikkuhiljaa. Avasin silmäni ja näin liikehtiviä kissoja pesässä. Vieressäni Routahäntä heräili ja sanoin tälle:
"Nuku vain jos vielä väsyttää. Minä menen jo."
Nuolaisin kumppanini korvaa lempeästi ja tassutin ulos pesästä. Pysähdyin venyttelemään etujalat pitkällä edessä. Sitten nuolaisin lapaani pari kertaa ja tassutin tuoresaaliskasalle. Siinä oli muutamia kissoja vaihtamassa kieliä tai aterioimassa.
*Voisivat mennä muualle juttelemaan!* ajattelin.
Otin vesimyyrän ja kannoin sen soturienpesän edustalle. Söin sen muutamalla hotkaisulla ja kun nousin käpälilleni, äkkäsin Pyrytassun tulevan Ukkosraidan kanssa latoon. Päätin mennä tervehtimään heitä kumpaakin mutta ensin Pyrytassua. Jolkotin kollin luo ja nau'uin iloisesti:
"Hei."
"Hei", sanoi Pyrytassu nyökäten.
"Olit näköjään harjoituksissa. Miten meni?"
Oppilas rapsutti korvaansa takakäpälällään ja laski sen sitten alas.
"Hyvin. Opin yhden uuden liikkeen!"
Hymyilin. Poikani innostus oli silminnähtävää.
"Onko sinulla nälkä? Mene ihmeessä syömään jos on."
Pyrytassu pudisti päätään. "Ei, ei minulla ole nälkä. Söin aamulla aika pulskan varpusen niin en ole juuri nyt nälissäni."
"Selvä", nyökkäsin.
"Mutta en nukkunut yöllä melkein yhtään joten menen tästä nyt lepäämään."
Kellanpunainen kolli tepsutti oppilaidenpesään ja minä puolestani menin Ukkosraidan luo kyselemään kuinka Pyrytassun koulutus sujui. Hyvin kuulemma. Juttelimme hetken ja myöhemmin päivällä menin Routahännän kanssa saalistamaan.
"Pyrytassu edistyy hyvin koulutuksessaan", kerroin kävellessämme vähän kauemmas ladosta.
"Hienoa. Mites se taistelu sujuu?"
"No se ei ehkä ole hänen vahvin puolensa mutta saalistuksessa pärjää hyvin. Hän pääsee kohta varmaan soturiksi", naukaisin ylpeänä pojastani.
Pysähdyimme eräälle metsäaukiolle. Raotin leukojani ja haistoin myyrän. Se vipelsi aluskasvillisuudessa ja pysähtyi sitten. Painauduin matalaksi ja hiivin eläintä kohti. Kohta loikkasin mutta myyrä näki minut ja säntäsi pakoon. Lähdin sen perään mutta se oli jo kadonnut.
"Hiirenpapanat!" sähähdin.
Saalistimme hetken ja sainkin sitten oravan, rastaan ja kottarisen. Lähdimme kohti latoa.

Nimi: Pyrytassu

26.07.2015 11:05
Oppilaidenpesässä oli melko hämärää ja ympärilläni oli tummia, uinuvien kissojen hahmoja. Kuuntelin tuhinaa ja välillä kiinnitin katseeni johonkin kissaan, joka sätki unissaan. En saanut unta. Sammaltassusta oli tullut soturi ja oli nykyään Sammaltuuli. Olin toki iloinen hänen puolestaan mutta minua harmitti kun harmaavalkea, kaunis naaras ei ollut vierelläni. Huokaisin itsekseni ja äkkiä huomasin että klaanitoverini Kuusamatassu liikehti makuualusillaan. Suljin äkkiä silmäni ja teeskentelin nukkuvaa. Naaras kuitenkin kuiskasi hännänmitan päässä:
"Pyrytassu, oletko hereillä?"
Avasin hitaasti silmäni ja naaraan meriveden siniset silmät loistivat hämärässä.
"Olen. Miksi kysyt?"
Kuusamatassu haukotteli ja sanoi hiljaa:
"Ajattelin vain että et saa nukutuksi kun Sammaltuuli ei ole täällä."
Huokaisin vähän ärtyneenä ja käänsin pääni muualle laittaen sen takaisin käpälieni päälle.
*Mitä hän muka siitä tietää?*
Suljin silmäni vaikka tiesin etten saisi unta. Kohta Kuusamatassu kuiskasi taas:
"Pyrytassu?"
Kuulin varsin selvästi mutta en reagoinut mitenkään. Tovin kuluttua oppilas nukahti. Raotin silmiäni varovasti. Ei mennyt kauaakaan kun lopulta nukahdin itsekin.

Aamulla Ukkosraita tuli herättämään minut pysähtyen ensin pesän suuaukolle.
"Pyrytassu, herää."
En jaksanut avata silmiäni sillä olin valvonut melkein koko yön. Ukkosraita puikkelehti kissojen ohi ja maukui:
"Ylös nyt Pyrytassu. Vien sinut harjoituksiin."
Nyt muistinkin.
*Ai niin...*
Kampesin itseni väkisin pystyyn ja katsoin mestariani unenpöpperöisenä.
"Syö ensin jotain niin menemme sitten", Ukkosraita sanoi.
Nyökkäsin ja raahauduin väsyneenä ulos oppilaidenpesästä. Valikoin tuoresaaliskasasta varpusen ja kun käännähdin, olin törmätä Sammaltuuleen joka oli myös tullut aterioimaan. Pudotin lintuni voidakseni puhua.
"Huomenta."
"Huomenta", Sammaltuuli maukui iloisena. "Näytät väsyneeltä, etkö saanut yöllä nukuttua?"
Pudistin päätäni ja sanoin:
"Minun täytyy nyt syödä nopeasti sillä menen Ukkosraidan kanssa harjoituksiin. Nähdään myöhemmin."
Noukin varpusen maasta ja menin oppilaidenpesälle syömään. Pikkuhiljaa väsymykseni alkoi kaikota syödessäni. Sain energiaa ja tunsin itseni virkeäksi. Kohta nuolin huuleni ja suin itseäni vähän ennen kuin jolkotin Ukkosraidan luo.
"Siinähän sinä olet. Tule, mennään", kolli maukui ja lähdin hänen perässään ulos ladosta. Aurinko oli nousemassa kohti lakipistettään mutta vielä ei ollut kovinkaan lämmin. Aamukaste kimalteli kasvien ja puiden lehdillä ja kostea ruoho tuntui mukavalta käpälissä. Pian saavuimme harjoittelupaikkaan. Ukkosraita selitti mitä liikettä tällä kertaa opettelisimme ja käski minun sitten hyökätä. Juoksin savunharmaata kollia kohti ja tarpeeksi lähellä loikkasin korkealle ilmaan ja laskeuduin mestarini selkään. En ehtinyt tehdä mitään muuta kun Ukkosraita jo karisti minut selästään. Tömähdin maahan.
"Uusi yritys. Käytä nopeuttasi paremmin."
Huokaisin ja kömmin käpälilleni.
Laskeuduin Ukkoraidan selkään ja tämä heitti minut jälleen selästään. Jäin makaamaan kyljelleni maahan ja ärisin:
"Miksi meidän pitää harjoitella tätä typerää liikettä? En ikinä opi tätä!"
"Kaikki taisteluliikkeet pitää opetella", sanoi Ukkosraita. "Mitä jos taistelussa joku tekee sinua vastaan liikkeen johon et osaa vastata? Sitten olet pulassa. Ja vain sen takia ettet ole harjoitellut sitä liikettä ja puolustautumista siihen."
"Tajusin! Otetaan se liike sitten uudestaan", mau'uin ja nousin ylös.
Ukkosraita nyökkäsi ja meni asemiinsa. Pinkaisin juoksuun, juoksin ensin vasemmalle sitten oikealle, aloin juosta suoraan ja kierähdin maassa ympäri, sitten loikkasin kollin selkään ja salamannopeasti levitin jalkani ja tarrasin kiinni mestarini kyljistä käpälillä. Pistin koko painoni oikealle puolelle ja nykäisin voimakkaasti itseäni jolloin Ukkosraita kaatui kyljelleen. Nousin hänen päältään ja laitoin käpäläni hänen kyljelleen.
"Hienoa Pyrytassu! Sanoinhan että opit tuon liikkeen vielä."
Kehräsin iloisena kehuista ja siitä että olin vihdoin onnistunut.

Nimi: Kuura

26.07.2015 10:39
Ups toi pitäis olla Lupiinitassu :D

Nimi: Lupiinipentu

26.07.2015 09:46
Säntäsin Varputassun ja Ruskatassun perään. En nähnyt heitä enää.
*Minulla on maailman hiirenaivoisin sisko!* ajattelin vihaisena. Seurasin Ruskatassun hajujälkiä mutta en huomannut ollenkaan Varputassun. Yhtäkkiä Ruskatassun hajujäljet katosivat ja näin Varputassun puun takana.
"Sinä senkin hiirenaivo sisko joka vie minulta tulevan kumppanini!" hän rääkyi ja hyökkäsi kimppuni. En ollut varautunut hyökkäykseen ja Varputassu painoi pääni multaan. Sitten hän rupesi raapimaan minun selkääni verille. Yritin rimpuilla pois mutten päässyt.
*Tähtiklaani auta!* huusin ajatuksissani. Mutta mitään ei tapahtunut. Varputassu kynsi minua koko ajan enkä millään päässyt irti.
"Lopettakaa Tähtiklaanin tähden!" huusi joku takanani. Varputassu päästi otteensa irti. Nousin seisomaan. Takanamme oli Ruskatassu. Katsoin vaivautuneena Varputassua. Varputassu taas näytti voitonriemuiselta.

//Mini. Ruska?

Nimi: Sammaltassu/-tuuli

25.07.2015 22:25
Istuin heinäpaalilla, hieman alempana kuin Kanelitähti. Katselin jännittyneenä, mutta innoissani, kun kissat kokoontuivat keskelle latoa.
"Kutsuin teidät koolle, koska on taas aika nimittää uusi soturi," Kanelitähti aloitti. Aloin yhtäkkiä täristä. En tiennyt johtuiko se enemmän pelosta vai innosta.
"Minä, Kanelitähti, Tuuliklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi", päällikkö maukui ja siirsi katseensa minuun. "Sammaltassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania — jopa henkesi uhalla?" hän kysyi. Katsoin häntä suoraan silmiin, enkä enää tärissyt.
"Lupaan", maukaisin itsevarmalla äänellä.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Sammaltassu, tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan Sammaltuulena. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja hyväsydämisyyttäsi, ja hyväksymme sinut täydeksi Tuuliklaanin soturiksi!" Kanelitähti lopetti ja kosketti kunnollaan päälakeani. Käänsin katseeni kaikkien klaanien kissoihin, jotka alkoivat hurrata nimeäni. Suuni puhkesi heti hymyyn.
"Sammaltuuli! Sammaltuuli!"
"Onneksi olkoon, Sammaltuuli!"
Hyppäsin alas ja Pyrytassu juoksi heti ensimmäisenä luokseni. Hän kosketti nenääni nenällään.
"Onneksi olkoon!" kolli onnitteli. "Sammaltuuli", hän lisäsi painottaen sanaa 'tuuli'.
"Kiitos!" kehräsin ja nuolaisin hänen otsaansa. Routahäntäkin tuli onnittelemaan, sekä moni muu, kuten Tuomitassu, Kuutamotassu ja Hallatassu. Pääsin nukkumaan ensimmäistä kertaa soturienpesään. Siitä huolimatta minua harmitti, ettei Pyrytassu ollut vierelläni.

//Pyry? Toi mitä päällikkö sanoo tos nimitysmenossa tuli sit ihan ulkomuistista, et en tiiä menikö ihan oikein mut iha sama :D

Nimi: Mutasilmä

25.07.2015 22:15
Menimme Kivisulan kanssa makoilemaan aurinkoon kun saavuimme latoon.
"Mitä harjoittelisimme huomenna..." Kivisulka mietti ja katsoi minua samalla kysyvästi
"Kiipeilyä? Hyppelyä?" ehdotin
"Hyvä idea! erillaisissa maastoissa kulkeminen on hyödyllistä harjoittelua" Kivisulka sanoi
"Enkä ole sitä paljoa harjoitellutkaan kuusamatassun kanssa" hymyilin. Kivisulka hymyili takaisin.
"Mennäänkö nukkumaan?" kysyin, haukottelin javenyttelin samalla kun nousin seisomaan. Kivisulka teki samoin ja nyökkäsi. Kävelimme vierekkäin kohti soturienpesää. Kivisulan turkki oli lämmin ja pehmeä.
"Rakastan sinua" kuiskasin ja nuolaisin itseäni hieman pienempää naarasta otsasta.
"Minä sinua..." Naaras kuiskasi niin etten meinannut kuulla. Kun saavuimme pesälle. Menimme vierekkäisille makuualustoille. Suljin silmäni ja kuuntelin ladon ääniä. Valvoin pitkään kuulin hiljaista tuhinaa, kissat nukkuivat. Katsoin vielä Kivisulkaa ja päätin pakottaa itseni nukkumaan.

Nimi: Ruostekynsi

25.07.2015 18:25
Aurinko alkoi laskea kun saavuin partioni kanssa takaisin latoon. Oli alkanut yllättäen sataa ja olimme läpimärkiä.
"Brrr!" klaanitoverini hytisi.
Katsahdin partion jäseniä ja mau'uin:
"Menkää lämmittelemään. Jos on nälkä niin hakekaa myös kasasta jotakin."
Kissat hajaantuivat kukin omille teilleen. Vatsani kurisi ja söin oravan ennen kuin menin etsimään Pyrytassua. Näinkin hänet vaihtamassa kieliä Sammaltassun kanssa ladon reunalla ja ravasin heidän luokseen.
"Pyrytassu, tulet huomenna aamupartioon, Kanelihäntä käski aiemmin ilmoittaa."
"Selvä. Sataako siellä kun olet ihan märkä?" Pyrytassu maukui.
"Juu. Minä tästä lähden häiritsemästä teitä niin... saatte olla rauhassa."
Kuulin poikani huokaisevan ja alkavan taas jutella ystävänsä kanssa.
*Nuo kaksi näyttävät viihtyvän yhdessä* ajattelin. Tuoresaaliskasalla Routahäntä tuli minua vastaan.
"Hei", hän maukaisi. "Kastuit näköjään aika pahasti partiossa. Oletko varma ettet vilustunut?"
Hymy levisi kasvoilleni katsoessani huolestunutta kumppaniani.
"Ei, en vilustunut." Kosketin naaraan kuonoa omallani. "Älä huoli. Oletkos muuten huomannut että Pyrytassu ja Sammaltassu viettävät nykyään paljon aikaa yhdessä?"
Routahäntä vilkaisi kaksikkoa hymyillen. "Olenhan minä jotakin huomannut. Ehkä he ovat löytäneet toisensa."
"Aivan", sanoin ja otin rastaan itselleni.
Kyyristyin syömään sitä ja Routahäntäkin asettui syömään oravaa.

Myöhemmin illalla tassutin väsyneenä soturienpesään. Pesässä oli jo kissoja ja puikkelehdin heidän ohitseen varovasti ja hiljaa, omalle makuusijalleni. Suin itseäni väsyneesti ja menin sitten tiukalle kerälle. Nukahdin siinä samassa.

Nimi: Pyrytassu

25.07.2015 13:34
Huokaisin syvään ja masentuneesti. Sammaltassusta tulisi soturi ja minä olen vasta oppilas, siinä menisi varmasti kauan ennen kuin itsekin pääsisin soturiksi. Sammaltassu yritti turhaan lohduttaa minua mutta pakottauduin olemaan iloinen. Pakotin vaisun hymyn kasvoilleni.
"Olen kuitenkin iloinen puolestasi", sanoin.
Harmaavalkea naaras hymyili.
"Mutta entä jos soturintehtäväsi eivät jätä ollenkaan aikaa minulle?" jatkoin. "Entä jos sinun pitää käydä kokoajan partioissa ja..."
Sammaltassu hiljensi minut laittamalla häntänsä suuni eteen.
"Ei nyt sentään, Pyrytassu. Kyllä minulla sinullekin aikaa jää, älä siitä huoli."
"Niin kai", maukaisin.
Naaras nuolaisi poskeani ja kosketti kuonollaan omaani. Sitten hän jolkotti jonnekin. Katselin hänen menoaan apeana. Äkkiä Ukkosraita saapui luokseni ja menimme metsästämään. Kävelimme rauhallista tahtia hyvälle alueelle mutta minua ei oikein innostanut yhtään. Sammaltassun soturiksi tulo pyöri yhä mielessäni.
"Mikäs nyt on?" Ukkosraita kysyi.
En nostanut katsettani vaan pidin sen maassa.
"Ei mikään."
Ukkosraita ei uskonut vaan näytti näkevän lävitseni.
"Kyllä sinua jokin vaivaa. Kerros nyt mikä."
Käänsin terävästi pääni kohti savunharmaata kollia ja murahdin:
"Eikö nyt vain voitaisi mennä!?"
Mestarini katsoi minua kummissaan ja sanoi:
"Toki. Anteeksi että utelin."
Saavuimme metsästysalueelle ja vainusin melkein heti oravan. Se oli juuri kiipeämässä puunrunkoa pitkin ylemmäs mutta juoksin nopeasti puun luo ja tarrasin kynsilläni oravan hännästä. Purin sitä voimakkaasti niskaan ja saalis valahti veltoksi. Hautasin sen maahan ja näin sitten kanin pusikossa. Hiivin sen taakse ja hyppäsin sen selkään purren siltä niskat katki. Hautasin saaliit ja sain vielä päästäisen, tikan ja kottaraisen.
"Hyvä, Pyrytassu!"
"Kiitoksia kehuista", sanoin vaisusti.
Lähdimme kohti leiriä.

Perillä vein saaliit saaliskasaan ja otin kanin klaaninvanhimmille. He kiittivät vaisusti ja käskivät lähteä.
*Ovatpa he töykeitä* ajattelin kyyristyessäni syömään hiirtä.
Samassa Sammaltassu tuli luokseni ja kävi vatsalleen minua vastapäätä.
"No? Miten meni?"
"Mikä?" kysyin hölmistyneenä.
"Harjoitukset."
"Ai, hyvin meni", vastasin ja haukkasin hiirestä palasen.
"Kiva", maukui Sammaltassu hymyillen.
Katsoin häntä ihmeissäni.
*Mikä häntä vaivaa?*
Emoni Routahäntä kulki ohitsemme ja väläytti minulle merkitsevän katseen hymyillen. Kasvoilleni levisi väkisinkin hymy vaikka yritinkin estää sen. Seuraavaksi Ruostekynsi tepsutti ohitsemme ja maukui silmää iskien:
"Tervehdys kyyhkyläiset."
Pyörittelin silmiäni ja Sammaltassu yritti olla nauramatta. Jatkoin ateriointiani harmaavalkean oppilaan kanssa jutellen.

//Sammal? Routa? Joku?

Nimi: Kivisulka

25.07.2015 12:32
"Palataanko latoon?" Mutasilmä mutisi.
"Sopii", vastasin ja otin hiiren maasta.
"Harjoitellaanko huomenna uudestaan? Voisin ottaa Varputassun mukaan", ehdotin.
"Katsotaan", Mutasilmä vastasi. Laskin katseeni maahan. Ensimmäinen oppilaani oli kuollut taistelussa Kuolonklaania vastaan, kun nämä olivat hyökänneet Tuuliklaanin leiriin.
*Ne...ne hiirenaivoiset ketunläjät...*, ajattelin mielessäni ja työnsin kynteni maahan.
"Onko jokin hätänä?" Kuusamatassu kysyi. Pudistin päätäni ja vedin kynteni maata.
"Ei mikään", mutisin ja annoin Kuusamatassun kulkea edessäni.
*Ne...ne...*, ajattelin etsiessäni oikeaa sanaa, millä voisin kuvata vihaani Kuolonklaania kohti.
Huokaisin syvään rauhoittaakseni itseni ja jatkoin matkaa kohti latoa.

//Mutasilmä, Kuusamatassu tai Varputassu?//

Nimi: Koivu

25.07.2015 12:28
//Oho, tuol on vrm muutamaki virhe, mut korjaan
*mestarimme
*metsästyksesi

Nimi: Sammaltassu

25.07.2015 12:25
Avasin silmäni. Makasin omilla makuualusillani oppilaiden pesässä. En vain jostain syystä saanut unta. Nousin ylös ja tepsutin Pyrytassun vierelle. Kolli nukkui sikeästi, enkä viitsinyt herättää häntä. Sen sijaan käperryin hänen viereensä. Pyrytassun turkki tuntui lämpimältä omaani vasten, ja hetken päästä sainkin unen päästä kiinni.

Nousin ylös ja haukottelin. Katsoin viereeni, mutta Pyrytassua ei näkynyt. Hän oli luultavasti lähtenyt aikaisin harjoittelemaan. Venyttelin ja kävelin ulos oppilaidenpesästä. Samassa näin Routahännän lähtevän kävelemään minua kohti. Menin häntä vastaan.
"Siinähän sinä olet", mestarini maukui.
"Olen olen. Mitä teemme tänään?" kysyin ja tunsin itseni hyvin pirteäksi. Yhtäkkiä aloin tuntea itseni hieman vaivaantuneeksi, kun muistin että Routahäntä oli Pyrytassun emo. Jos kerran Ruostekynsi tiesi jo minusta ja Pyrytassusta, miksei Routahäntäkin?
"Haluan varmistaa, että osaat muutaman hyvän taisteluliikkeen ja myöhemmin sinulle pidetään metsästyskoe", Routahäntä kertoi. Kaikki muu katosi mielestäni ja suoristin korvani niin, että ne osoittivat suoraan eteenpäin. *Metsästyskoe!*
"Nytkö jo?" ihmettelin, enkä meinannut pysyä nahoissani.
"Nyt jo", Routahäntä naukaisi hymyillen. Lähdin kiertämään kehää pomppien innoissani kuin pentu. "Mutta muista, että ensin menemme harjoittelemaan", soturi muistutti.
"Muistan!" nau'uin.

Oli melkein aurinkohuippu. Olimme harjoitelleet jo kolmea taisteluliikettä ja olin osannut kaikki hyvin. Viimeinen oli kuitenkin hieman vaikeampi. Hyppäsin korkealle, tiputtauduin Routahännän selkään, enkä ehtinyt taaskaan tekemään muuta, kun mestarini jo karisti minut päältään. Tipuin maahan ja hän asetti tassunsa kyljelleni.
"Jos et opi tätä kunnolla, vastustajan on helppo selättää sinut maahan", maukui Routahäntä.
"Tiedän... Monesko kerta tämä oli?" naukaisin.
"Viides." Routahäntä käveli taas kauemmas minusta. "Uudestaan."
Nousin ylös ravistellen ruohoja turkistani. Loikkasin sivulle, sitten toiseen suuntaan, jonka jälkeen ponnistin takajaloillani itseni ilmaan. Tiputtauduin Routahännän selkään. Nyt minun täytyisi olla nopea. Kurkotin takajalkani alemmas ja vedin mestariltani jalat alta. Sitten kierähdin hänen viereensä maahan selälleni, tartuin kiinni hänestä ja viskasin naaraan toiselle puolelleni. Kaikki tuo tapahtui niin nopeasti, ettei Routahäntä ehtinyt reagoida. Nousin hänen päälleen.
"Onnistuinko?" kysyin. Päästin mestarini ylös.
"Onnistuit! Mahtavaa, Sammaltassu!" hän kehui.
"Kiitos", kehräsin.
"Nyt meidän täytyy kuitenkin kiirehtiä ladolle. Metsästyskokeesi alkaa pian ja Kuutamotassu saattaa olla jo odottamassa", Routahäntä sanoi. Hän lähti jo kävelemään ladolle päin.
"Onko Kuutamotassulla se samaan aikaan?" kummastelin. Mestarini ei ollut maininnut sitä aiemmin.
"On. Enkö kertonut sitä silloin?" hän kysyi ja kääntyi katsomaan minua.
"Et", naukaisin.
Otin hänet kiinni ja kävelimme ladolle. Kuutamotassu oli tosiaan jo odottamassa.
"Aloitammeko nyt?" kolli kysyi innoissaan.
"Aloitatte", Routahäntä maukui. Katselin ympärilleni.
"Kuka meitä tarkkailee?" tiedustelin.
"Minä ja Villisielu", Routahäntä kertoi. Samassa hopeanharmaa naaras tassutti luoksemme.
"Hyvä, olette valmiina", Villisielu naukui. Nyökkäsimme Kuutamotassun kanssa samaan aikaan. "Siinä tapauksessa voitte lähteä. Valitkaa kuitenkin eri suunnat ja muistakaa, ettei metsästykskokeen aikana saa puhua. Metsästäkää niin paljon kuin saatte!" soturi maukui ja vilkaisi meitä kumpaakin sinisillä silmillään.
"Onnea metsästykseen!" Routahäntä huusi peräämme, kun juoksimme ulos ladosta. Kuutamotassu kääntyi oikealle, minä suuntasin Korkokiville päin. Viritin aistini valppaiksi. Kävelin hiljaa eteenpäin ja haistelin ilmaa. Pian sain tuoreen vainun kanista. Lähdin seuraamaan sitä. Näin pienen kanin syömässä apiloita. Tarkistin että tuuli puhalsi oikeasta suunnasta. Kyyristyin vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään vatsa maata viistäen kohti kania. Kun olin tarpeeksi lähellä, hyppäsin, laskeuduin kanin viereen ja upotin kynteni sen nahkaan. Tapoin sen nopealla puraisulla ja hautasin sen puun juureen. Jatkoin matkaani kohti Korkokiviä.

Juoksin ukkospolun yli takaisin ladolle päin. Olin saanut Emonsuun lähistöltä kaksi hiirtä ja linnun. Lisäksi minulla oli jo valmiiksi se kani, jonka olin napannut menomatkalla. Juoksin sen puun luo, jonka juureen olin haudannut kanin. Laskin muut saaliini maahan ja kaivoin kanin ylös. Otin hampaisiin ensin kanin ja hiiren, vein ne ladon nurkalle, sekä palasin sitten hakemaan toisen hiiren ja linnun. Vein ne suoraan sisälle latoon, jossa Routahäntä ja Villisielu olivatkin jo odottamassa. Laskin hiiren ja linnun heidän eteensä, jonka jälkeen juoksin hakemaan kanin ja toisen hiireni. Loikin taas takaisin latoon. Routahäntäntä hymyili, muttei sanonut vielä mitään. Olin omasta mielestäni saanut riistaa ihan hyvin, vaikka sitä ei ollutkaan paljoa pienellä reviirillämme. Kuutamotassu jolkutti viereeni pudottaen myyrän ja suuren jäniksen mestarinsa eteen. Sen jälkeen hän haki vielä oravan.
"Hienoa!" Routahäntä kehui meitä.
"Olette saaneet paljon saalista!" Villisielu maukui. Mestarini vaihtoivat nopeat, merkitsevät katseet.
"Sammaltassu, tule. Viedään ensin nämä saaliit tuoresaaliskasaan. Sen jälkeen minulla on sinulle kerrottavaa", Routahäntä naukaisi. Veimme tuoresaaliit kasaan ja seurasin mestariani hiljaisempaan nurkkaan, jossa ei kokoajan kulkenut sotureita sinne tänne.
"Taistelit hienosti, sekä metsästyksestä sujui erinomaisesti", hän aloitti. "Kerroin Kanelitähdelle, että olisit nyt valmis soturiksi", Routahäntä paljasti vihdoin.
"Oikeastikko? Ihanaa!" naukaisin.
"Nimitysmenosi ovat huomenna. Olen hyvin ylpeä sinusta!" naaras kehräsi.
"Kiitos!" mau'uin silmät säihkyen. *Minusta tulee soturi!* Iloni haihtui kuitenkin saman tien, kun tajusin, että en voisi enää nukkua samassa pesässä Pyrytassun kanssa. Routahäntä hymyili ja poistui paikalta. Lähdin oppilaidenpesää kohti. Näin Pyrytassun istumassa pesän edustalla. Juoksin kollin luo yhtäaikaa innoissani ja apeissani.
"Minusta tulee huomenna soturi!" naukaisin. Kolli lopetti tassunsa pesemisen ja katsoi minuun.
"Hienoa! Onneksi olkoon!" hän maukui. Pyrytassu näytti kuitenkin heti tajuavan saman kuin minä, sillä hänen ilmeensä synkkeni. Huokaisin.
"Tiedän mitä ajattelet... Mutta kyllä sinustakin varmasti tulee pian soturi", nau'uin.
"Mutta vastahan minusta tuli oppilas", Pyrytassu sanoi masentuneesti. Nuolaisin hänen poskeaan.
"Älä huoli, voimme silti viettää paljon aikaa yhdessä", lupasin.

//Uh, pitkä 8) Pyryyh? (Kirjotan seuraavassa tarinassa nimitysmenot)

Nimi: Varputassu

25.07.2015 11:57
"Minäpäs rakastan Ruskatassua!" ulvaisin sisarelleni, jonka keskustelua Ruskatassun kanssa olin salakuunnellut.
"Mitä tämä nyt tarkoittaa?!" Ruskatassu kysyi hämillään.
"Rakastan sinua!" huudahdimme hiljaa yhdessä sisareni, Lupiinitassun kanssa yhtäaikaa.
Katsoin murhaavasti sisartani.
"Tunteeni ovat aitoja!" lupasin.
"Niin minunkin", Lupiinitassu henkäisi.
"Hei, on kiellettyä rakastaa toisen klaanin kissaa!" huudahti Ruskatassu hämillään.
"En mahda tunteilleni mitään", Lupiinitassu naukui katsoen uhkaavasti minua vihreillä silmillään.
"En minäkään!" sihahdin.
"Mikä väittely teillä täällä on?" emomme, Routahäntä kysyi ja katsoi meitä ja Ruskatassua hämillään.
"Ei mikään", vakuutin.
Siirsin katseeni Ruskatassuun, joka oli kadonnut. Kolli loikki jo ulos ladosta. Sihahdin.
"Sinun takiasi hän lähti", Lupiinitassu kuiskasi korvaani.
"Sinunpas!" huudahdin.
"Rauhoittukaa nyt", emo naukui.
"Vihaan sinua!" sihahdin sisarelleni ja loikin Ruskatassun perään.

//Toivottavasti tää ei ollu liikaa autohittiiXD

Nimi: Usva

25.07.2015 11:49
Lupiinitassu: 10kp

Sammaltassu: 24kp! Onnea soturille!

Pyrytassu: 29kp! Ahahahahah, vielä 1kp, niin soturi!:D

Routahäntä: 5kp

Nimi: Pyrytassu

24.07.2015 22:19
Silmäni sumenivat ja tunsin kuinka sydämeni hakkasi. Kurkkuuni nousi pala vaikkei minulla ollut mitään aihetta itkuun. Vai oliko?
"Annathan?" Sammaltassu toisti nyyhkäisten.
Kyynel vieri poskelleni kuin pieni vesipisara joka tipahti maahan. Nyt ymmärsin kuinka paljon harmaavalkea naaras todella merkitsi minulle. Räpäytin silmiäni ja uusi kyynel valui taas poskeani pitkin. Haukkasin henkeä, hengittäminen oli vaikeaa kun tuntui että kurkku oli jotenkin tukkeessa.
"Annan sinulle anteeksi Sammaltassu!" ulvoin itkuisella äänellä.
Oppilas irtautui minusta ja katsoi minua sumein silmin. Hän hymyili ja minuakin alkoi hymyilyttää. Kyyneleet virtasivat vieläkin hänen poskillaan ja nau'uin lempeästi:
"Ei sinun enää tarvitse itkeä. Minä annoin sinulle anteeksi ja kaikki on hyvin, eikö?"
Sammaltassu nyökytteli päätään ja pyyhkäisi silmänsä kuiviksi. Hymyilin. Äkkiä kuulin Ruostekynnen huvittuneen naukaisun:
"Routahäntä olikin siis oikeassa."
Käännähdin yllättyneenä katsomaan kollia joka asteli lähemmäksi ja pysähtyi sitten ilkikurinen pilke silmissään.
"Oma poikani löysi kumppanin. No, koskas niiden pentujen aika on?"
"Isä. Ei."
Astahdin askeleen isääni kohti ja katsoin häntä tuimasti. Ruostekynsi virnisti ja tassutti tiehensä. Käännyin taas Sammaltassun puoleen.
"Älä välitä", sanoin. "Hän on välillä vähän hiirenaivoinen."
Naaras hymyili huvittuneena.
"Ai?"
Purskahdimme nauruun mutta rauhoituimme melkein heti. Vilkaisimme toisiamme ja tassutimme oppilaidenpesään. Kävimme omille paikoillemme heiniin ja nukahdimme. Tai ainakin minä nukahdin, Sammaltassusta en ollut ihan varma

Nimi: Sammaltassu

24.07.2015 20:13
//Jatkan nyt kuitenkin tosta Pyryn tarinasta//

Pyrytassu seisoi edessäni pää ja häntä alhaalla. Minua alkoi yhtäkkiä jännittää hänelle puhuminen. Tajusin, etten edes ollut varma mitä minun piti sanoa. Ehkä vain myöntäisin, etten tuntenut mitään häntä kohtaan. En kuitenkaan olisi halunnut loukata häntä. Halusin että pyysimme ystävinä. Tämä välttely ei kuitenkaan voisi jatkua. Huokaisin ja avasin suuni.
"Anteeksi, että olin niin omituinen," aloitin. Pyrytassu nosti päänsä ylös.
"Ei, vaan minä olin", kolli maukui. "Anteeksi. Ehkä meistä ei olekaan enää ystäviksi, nyt kun tiedät totuuden", hän sanoi hiljaa. Hän katsoi hetken minua suoraan silmiin surullisin katsein ja tuntui kuin jokin olisi myllähtänyt sisälläni. Tilanne alkoi kuumottaa minua. Pyrytassu kääntyi ja lampsi tiehensä häntä riipuksissa ja katse maassa. Värähdin. *Ei! Eihän tämä voi mennä näin!* ajattelin hätääntyneenä. Kyllä me voisimme olla ystävät. Meidän oli pakko olla! Ravistelin päätäni. Miksi ajattelin niinkuin en voisi elää ilman että olisimme ystävät? Istuin hetken paikoillani sydän tykyttäen. *Ei!* Yhtäkkiä lähdin viivana Pyrytassun perään. Juoksin niin lujaa kuin jaloistani pääsin, sekä kuulin sydämeni rummutuksen niin lujana, että ihme ettei jokainen ladon kissa kuullut sitä. Äkkäsin kollin kävelemässä tuoresaaliskasan ohi. Pysähdyin liukuen Pyrytassun viereen.
"Pyrytassu!" ulvaisin hengästyneenä. Hän kääntyi minuun päin ja yllättyi nähdessään minut.
"Kyllä meistä on ystäviksi, en voi elää ilman sinua! Anteeksi kun olin hiirenaivo... En tee niin enää toiste! Mutta..." sanat pulppusivat suustani kuin vesi purossa. "Minäkin rakastan sinua, Pyrytassu!" nau'uin ääni väristen. Katsoin syvälle hänen silmiinsä. Pyrytassu näytti siltä, ettei tiennyt mitä sanoa.
"Anna anteeksi", maukaisin hiljaa. Painoin kuononi kollin poskea vasten. "Annathan?" kysyin kuiskaten. Kyynel vieri poskelleni ja tippui maahan. Jos hän antaisi anteeksi, en enää koskaan luopuisi hänestä!

//Pyry? :'3

Nimi: Lupiinitassu

24.07.2015 19:44
Olin Kohinamielen kanssa saapumassa latoon pitkän saalistusretken jälkeen. Olin saanut ihka ensimmäisen saaliini. Ruipelon hiiren! Mitä Varputassu minusta ajattelisi!? Mutta onneksi Kohinamieli oli minusta tyytyväinen. Huomasin Ruskatassun ja Lehtiturkin saapumassa latoon. He tulivat korkokiviltä päin. Lehtiturkki ja Kohinamieli rupesivat juttelemaan jostain ja minä ja Ruskatassu jäimme taakse. Katselin Ruskatassua silmiin.
*Tajuatko Lupiinitassu!? Nyt on aika kertoa tunteesi!* kuului ääni sisälläni. Pysähdyin. Ruskatassu katsoi minua ihmeissään. Hänkin pysähtyi. Katselin että Kohinamieli ja Lehtiturkki olivat menneet latoon. Ruskatassu katsoi minua kysyvästi.
"Tuota.. Minulla olisi asiaa.. Tulisitko tuonne ladon nurkkaan niin kerron", sanoin ja menin kävelemään ladon pihapuolen nurkkaan. Pysähdyin. Huokaisin syvään.
"Minun on pakko sanoa tunteistani. Minä rakastan sinua", kerroin.

Nimi: Routahäntä

24.07.2015 15:59
Olin ylpeä pennuistani. Katselin kun he lähtivät mestareidensa kanssa harjoittelemaan. Söin Sammaltassun kanssa ennen saalistusta. Ihmettelin miksi hän näytti jotenkin alakuloiselta. Mutta jätin asian sikseen. Menimme ulos ladosta saalistamaan. Olimme lähellä latoa kun Sammaltassu pysähtyi ja haisteli ilmaa.
"Haistan oravan", hän kuiskasi. Menin taakse päin ettei orava huomaisi minua. Luotin Sammaltassuun ja uskoin että hän saisi oravan kiinni. Menin ladon nurkkaan piiloon. Katselin silti nurkasta miten Sammaltassu yritti saalistaa oravaa. Katselin missä orava olisi ja huomasin se olevan ison männyn latvassa. Sammaltassukin oli näköjään nähnyt sen ja meni lehtien sekaan piiloon ja odotti. Katselin kuinka orava nakersi viimeisen pähkinänsä ja kapusi alas. Onneksi Sammaltassu huomasi sen. Hän odotti kärsivällisesti että orava oli alhaalla ja nappasi oravan. Olin yllättynyt Sammaltassuun. Olisin itse varmasti yrittänyt saada oravaa puusta. En nimittäin ollut kovin kärsivällinen.
"Hienoa Sammaltassu!" huudahdin ja kävelin naaraan luo.
"Kiitos!" hän sanoi. Saalistimme koko päivän ja olimme menossa takaisin latoon. Sammaltassu oli saanut oravansa ja minä sain pienen ruipelon hiiren. Ruostekynsi oli minua ladossa vastassa.
"Miten meni?" hän kysyi.
"Onko Sammaltassu taitava?" Hymyilin kumppanilleni.
"Hän on luonnonlahjakkuus!" huudahdin.
"No mitä hän tänään teki?" Ruostekynsi kysyi.
"Hän nappasi oravan. Orava oli puussa ja hän meni lehtien sekaan piiloon. Hän odotti että orava tulisi alas ja sitten kun se oli tullut hän hyökkäsi sen päälle", sanoin.
"Onpa mahtava oppilas!" kumppanini sanoi. Menimme nukkumaan.

Nimi: Pyrytassu

24.07.2015 15:58
*Voi ei voi ei! Olen minäkin yksi hiirenaivo!* soimasin itseäni. Olin kertonut Sammaltassulle että rakastan häntä ja hän oli jättänyt minut kuin nallin kalliolle, niin pahasti se raukka järkyttyi.
*Miksi minun Tähtiklaanin nimeen piti kertoa se hänelle?! Rakastan häntä todella mutta nyt Sammaltassu vihaa minua eikä enää ikinä halua nähdä minua!*
Olin lähtenyt oppilaidenpeästä vähän aikaa sitten sillä harmaavalkea naaras oli tullut nukkumaan. Minua hävetti korvista hännänpäähän kun olin ollut niin törppö.
*Miten joku saattaa olla niin hiirenaivoinen?!*
Päätin että välttelisin oppilasta parhaani mukaan, oli jo tarpeeksi nöyryyttävää kun hän häipyi luotani. Menin tuoresaaliskasalle ja nappasin hiiren leukoihini. Sitten menin mahdollisimman kauas oppilaidenpesästä ja kyyristyin syömään. Hetken kuluttua naaras kuitenkin tassutti ulos ja venytteli pitkään. Hän meni ottamaan kasasta oravan ja alkoi tassuttaa oppilaidenpesän suuntaan. Kyyristyin vielä matalammaksi varmuuden vuoksi. En halunnut ottaa sitä riskiä että oppilas huomaisi minut ja saattaisi tulla juttelemaan. Kyllä, kuulostaa tyhmältä mutta mitä muutakaan voin? Syötyäni aijoin mennä oppilaidenpesään mutta kun Sammaltassu oli sen edustalla.
*Mitä minä teen?!*
Haahuilin ympäri latoa toimettomana kunnes mestarini Ukkosraita tuli luokseni.
"Pyrytassu, vien sinut taisteluharjoituksiin", hän maukui.
"Selvä."
Olin helpottunut päästessäni pois ladosta ja ennenkaikkea, pois Sammaltassun näköpiiristä.

"Yritä väistää tämä liike."
Ukkosraita syöksyi minua kohti ja valmistauduin väistämään, mutta olin liian hidas. Kolli painoi minut maahan ja upotti hampaansa kaulaani, mutta ne eivät lävistäneet nahkaa. Yritin potkaista kollin kauemmas mutta en onnistunut joten aloin raapia takakäpälilläni mestarini vatsaa mutta ilman kynsiä. Silloin tämä ponnahti takajaloilleen ja kehui minua hiukan. Kohta minun piti hyökätä Ukkosraidan kimppuun. Säntäsin juoksuun ja livahdin savunmustan kollin vatsan alle ja hyppäsin. Ukkosraita tuskin edes horjahti yrittäessäni kaataa tätä, hän oli niin voimakas. En ollut kovin hyvä taistelemisessa. Teimme liikkeen loppuun ja jatkoimme vielä harjoituksia, mutta myöhemmin, kun aurinko alkoi laskea, lähdimme kohti leiriä.

Tunsin oloni uupuneeksi kun tassutin oppilaidenpesään. Olin onnistunut unohtamaan Sammaltassun ja oman häpeäni mutta heti kun astuin pesään, näin kauhukseni tämän istuvan heinillä omalla paikallaan. Hän katsoi minua ja näytti siltä että oli odottanut minua. Naaraan ilme oli mitänsanomaton, ajattelin miltei paniikissa että hän tulittaisi minua solvauksilla ja pitäisi saarnan siitä ettei kukaan voinut pitää puolisokeasta kissasta. Pesässä ei ollut muita enkä voinut häipyäkään. Sammaltassu olisi kuitenkin tullut perääni ja pakottanut kuuntelemaan mitä asiaa hänellä sitten ikinä olikaan. Olin jähmettynyt paikoilleni. Toivoin hartaasti että joku tulisi pelastamaan minut tästä epämiellyttävästä tilanteesta, mutta turha toivo. Katsoin harmaavalkeaa naarasta pää ja häntä alhaalla, odottaen tuomiotani.

//Sammal?

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com