Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani | Jokiklaani | Tuuliklaani | Varjoklaani | Taivasklaani | 
Kuolonklaani 
​ | Kuohuvan Veden Heimo | Erakot&kotikisut  | Tähtiklaani | Pimeyden metsä 

Varjoklaanin tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kyyhkylento

20.01.2017 10:07
Tassutimme kohti Varjoklaanin leiriä. Olin huojentunut löytäessämme pennut.
Näin kuinka rakkaus huokui kaikista kolmesta. Katsahdin Oklaiekin vihreisiin silmiin, kun näin kollin kuinka jokin tunne sai minut valtaansa.
"Hei Okaliekki", tassutin kollin viereen.
"Hei", hän vastasi. Leiri näkyi jo, lähdin juoksemaan HÄmyliljan ja Lehtotassun luo.
"Löysimme Murattitassun ja Pujopennun!" Kiljahdin kuin pentu. Hämylilja nelisti luokseni. Näin kuinka Lehtotassu kiiruhti perheensä luokse. Oli varmasti ollut rankkaa olla erossa pentue tovereistaan. Huokaisin onnellisena, kaikki oli taas hyvin. Katsahdin Okaliekkiin joka tassutti luoksen, tuletko metsästämään kun on kuunhuippu. Nyökkäsin lumoutuneena. Olin rakastunut tähän kolliin, mutta hän tahtoi olla vain ystävä, uskoisin. Istahdin Hämyliljan viereen.

//Hämy?

Nimi: Pujopentu

20.01.2017 08:29
"Emo!" juoksin lujaa emon luokse aloin puskemaan emoni pehmeää turkkia. Haistoin emoni lämpimän tuoksu.
"Lähdetäänkö me jo kotiin?" Murattitassu kysyi emolta. Hän nyökkäsi.
"Anteeksi, että he tunkeituivat reviirillenne", Kyyhkylento naukaisi.
Polttotähti nyökkäsi. Lähdimme tassuttamaan kohti Varjoklaania.
"Mitä ajattelitte kun karkasitte?!" Loistelintu naukui hieman vihaisesti.
"Emme me karanneet, halusimme vain tuoda sinulle hienoja kasveja ja riistaa...", nau'uin vaisusti. Loistelintu katsoi meitä hueman lempeämmin.
"Tässä", ojensin pientä rietunutta kasvia emolleni. Loistelintu puski minua ja sen jälkeen Mutattitassua.
Hän nosti kasvin suuhunsa, ja piti siitä tiukasti kiinni koko matkan.
"Anteeksi", nau'uin hiljaa.

//Loiste? Muratti? Risa? Joku?

Nimi: Murattitassu

20.01.2017 08:12
Kävelin edelleen vähän väsyneenä Polttotähden vieressä. Pujopentu oli hänen selkänsä päällä ja takanamme käveli Purohäntä. En pitänyt Purohännästä, koska hän nimitteli meitä pennuiksi. Olinhan minä jo oppilas! Olimme nyt nelipuiden kohdalla, ihan puhujankiven vieressä. Edessämme avautui Varjoklaanin reviiri. Kuulin Purohännän tuhahtavan. En kuitenkaan piitannut siitä,- pääsisimme kohta kotiin. Nyt olimme ihan Varjoklaanin rajalla.
"He ovat menneet täältä, Myrskyklaanin reviirille!" kuulin tutun äänen, joka kuului emolleni.
"Emo!" huudahdin ja säntäsin Varjoklaanin reviirille. Näin sivusilmällä, kuinka Polttotähti auttoi Pujopennun alas ja tämäkin säntäsi perääni. Olimme nyt Varjoklaanin reviirillä. Haistoin nyt kotoisat ja mukavat tuoksut, mitä Varjoklaanin mailla leijaili. Pysähdyin ja Pujopentu tuli viereeni.
"Emo! Me täällä!" Pujopentu huudahti. Vaikka hän oli ollut todella väsynyt ja melkein paleltunut, hän sai uutta elinvoimaa tästä. Samassa lumi alkoi narskua vasemmalta ja sieltä tuli esiin Loistelintu, Kyyhkylento, Risasiipi ja Okaliekki. Loistelintu näytti helpottuneelta. Hän ryntäsi luoksemme.
"Onneksi olette kunnossa!" hän huudahti ja nuolaisi minun ja Pujopennun päitä. En tiennyt, mitä sanoisin myrskyklaanilaisista. Pujopentu ehti silti ensin.
"Myrskyklaanilaiset auttoivat, me melkein palelluimme", siskoni maukui. Loistelintu katsoi hetken mietteliäänä.
"Pääasia, että olette nyt turvassa", emomme maukui.
"Lähdetäänkö me jo kotiin?" kysyin.

//Loiste? Pujo? Risa? Kyyhky?

Nimi: Haavetassu

19.01.2017 20:25
"Minä en lähde vielä", toistin. Hiilitassu hämmentyi.
"Mikset?" hän kysyi. Vaikenin ja jähmetyin hetkeksi.
"Koska... Koska minä..." en saanut sanoja suustani.
'Mitä minun pitäisi sanoa? Mitä minun pitäisi tehdä?' Lopulta sain suustani muutaman sanan.
"Kuuhuippu... Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajalla olevan ukkospolun alittavassa tunnelissa... Sieltä meitä ei huomata", kuiskasin ja käännyin lähteäkseni.
"Mutta entäs Pujopentu ja Murattitassu?" Hiilitassu kysyi ennenkuin ehdin lähteä. Olin unohtanut heidät kokonaan.
"Näytä tietä", sanoin ja käännyin.

//Hiili?

Nimi: Haavetassu

19.01.2017 17:28
Ponkaisin eteenpäin ja iskin hampaani jänikseen. Hain vielä saamani oravan ja tassuttelin leiriin. Leiristä kantautui meteilöintiä ja siellä oli paljon hälinää.
"Mitä täällä tapahtuu? " kysyin pudotettuani saaliini tuoresaaliskasaan joka oli melko tyhjillään.
"Pujopentu ja Murattitassu ovat kateissa!" joku vastasi. Hätäännyin ja juoksin ulos leiristä. Haistoin ilmaa ja löysin Pujopennun ja Murattitassun hajujäljen. Lähdin seuraamaan sitä ja se johti kuusten halki nelipuille. Sieltä se meni Myrskyklaanin reviirille. Silmänräpäyksen ajan epäröin astua Myrskyklaanin reviirille. Mutta silloin päähäni pälkähti kuva Hiilitassusta ja syöksyin Myrskyklaanin metsiin. Melko pian ylitettyäni rajan Pujopennun ja Murattitassun hajujälkeen sekoittui Hiilitassun haju. Ilmeisesti Hiilitassu oli löytänyt Pujopennun ja Murattitassun Myrskyklaanin reviiriltä ja vienyt heidät syvemmälle metsään, luultavimmin leiriin. Juoksin eteenpäin seuraten hajujälkeä.

//Joku?

Nimi: Hämylilja

19.01.2017 16:29
Katselin, kuinka Loistelintu, Kyyhkylento, Risasiipi ja Okaliekki lähtivät matkaan. Klaanitoverit supattivat jotain ryhmissä. Toivoin, että pennut olisivat kunnossa. Vatsaani möyri, kun ajattelin mitä on voinut tapahtua.. Näin, kuinka Kaunokukka tuli pesästään. Naaras näytti levottomalta. Kaunokukka istahti, mutta oli silti hermostunut. Kävelin parantajakissan luokse.
"Voinko auttaa sinua jotenkin?" kysyin. Kaunokukka katsoi minua hetken sinisillä silmillään.
"Ei tarvitse", hän vastasi. Nyökkäsin vaisusti ja istahdin hänen viereensä. Ei ollut oikein mitään puhuttavaa. Huoli pennuista oli suuri. Mitä jos Murattitassu on menehtynyt? Mitä jos Pujopentu on menehtynyt? Vaihdon nopeasti asentoa levottovana. Voi kuinka he tulisivat jo Murattitassu ja Pujopentu mukanaan, elävänä! Kuulin Kaunokukan huokaisevan. Katsoin ylös, oksakattoon. Näin, kuinka ulkona satoi lunta kovaa. Pentujen henkiinjääminen saisi olla ihme.
*Hyvä Tähtiklaani, anna pentujen olla hengissä!* rukoilin. Väsy alkoi painaa silmäluomiani.
"Menen nukkumaan", ilmoitin Kaunokukalle ja suunnistin sotureiden pesään.

//Joku?

Nimi: Loistelintu

19.01.2017 15:43
Tuijotin Kyyhkylentoa järkyttyneenä.
"Missä minun tyttäreni ovat?" sihisin hampaitteni välistä. Kyyhkylento perääntyi muutaman askeleen.
"E-en minä vain tiedä!" hän parkaisi hiljaa. Luimistin korviani yrittäen samalla estellä raastavaa pakokauhua, joka oli vähällä saada vallan mielessäni. Käännähdin ympäri silmät leimuten. Suuntasin tummansinisten silmieni katseen Suurkiven päällä seisovaan Kuutähteen, joka katseli kissajoukkoa huolestuneen näköisenä.
"Kuutähti! Anna minun lähteä etsimään heitä", huudahdin vaientaen samalla ympärilläni olevat kissat. Päällikkö räpäytti silmiään mietteliäänä. Risasiipi asteli vierelleni ja avasi suunsa:
"Minä voin lähteä Loistelinnun mukaan. Murattitassu on meidän tyttäremme." Vilkaisin kumppaniani merkitsevästi.
"Ja Pujopentu myös", hän lisäsi nopeasti. Kuutähti katseli meitä hetken, kunnes nyökkäsi.
"Hyvä on. Ottakaa mukaanne myös Kyyhkylento ja Okaliekki", Kuutähti suostui. "Luotamme teihin. Tarvittaessa lähetämme lisää kissoja auttamaan etsimisessä."
"Kiitos, Kuutähti", huokaisin huojentuneena. Jolkutin leirin sisäänkäynnille ja viitoin muita partion matkaan lähteviä seuraamaan minua. Pujahdin ulos tunnelista ja jatkoin matkaani kohti ei mitään. Tässä pyryssä jäljittäminen oli lähes mahdotonta, mutta meidän oli silti yritettävä, sillä nuoret kissat saattoivat hautautua lumeen tai paleltua hengiltä.
*Hyvä Tähtiklaani, anna heidän olla kunnossa!* rukoilin mielessäni ja marssin eteenpäin maistellen samalla ilmaa. Yhtäkkiä Okaliekki älähti ja lähti kulkemaan toiseen suuntaan. Pysähdyin silmiäni räpäyttäen.
"Minne sinä olet menossa, Okaliekki?" Kyyhkylento kysyi.
"Seuratkaa perässä! Haistan heidät!" kollisoturi murahti Kyyhkylennon kysymyksestä välittämättä ja kiihdytti juoksuun. Vaihdoimme Risasiiven kanssa toiveikkaita katseita, ja säntäsimme sitten Okaliekin perään.
"Toivottavasti ei ole vielä liian myöhäistä", Risasipi puuskutti.
"Ei ole. Ei voi olla! Ei Tähtiklaani ole niin julma", sihahdin. Lunta lensi suoraan silmiini. En kuitenkaan pysähtynyt. Jatkoin luovuttamatta eteenpäin.
Edestäpäin kuului matalaa jyrinää. Olimme melkein Ukkospolulla. Okaliekki pysähtyi yllättäen. Hän nuuhkaisi kerran ilmaa ja katsahti sitten valkeaksi värjäytyneen kivipinnan toiselle puolen.
"He ovat menneet yli", hän kuiskasi hiljaa.
"Ei voi olla totta!" ulvaisin. "Murattitassu! Pujopentu! Vastatkaa!" Ei kuulunut vastausta. Painoin pääni lannistuneena.
Okaliekki tähyili yhä Ukkospolun toiselle puolen.
"Jos he eivät ole jääneet hirviön alle, ovat he siinä tapauksessa Ukkospolun toisella puolella", hän sanoi. Katsahdin häneen vaitonaisena.
"Tarkoitatko...?"
"Kyllä. He ovat elossa, mutta toisella puolella", Okaliekki vastasi häntäänsä heilauttaen. Riemu täytti sisimpäni.
"Lähdetään!" nau'uin päättäväisesti ja astelin Ukkospolun reunalle. Odotin, että suuri punertava hirviö kulki ohitseni, ja loikin sitten polun toiselle puolen muut perässäni.
Jatkoimme matkaamme kohti Nelipuita.

//Poltto? :)

Nimi: Pujopentu

19.01.2017 14:58
Huomasin roikkuvani niskasta. Haistoi lämpimän hajun, se oli kissa siitä olin varma. Se oli suurempi kuin Murattitassu.
"Emo oletko se sinä?" nau'uin voimillani.
"En ole emosi olen Myrskyklaanin Kuiskevirta", hän naukui.
Yritin pitää silmiäni auki, mutta välillä kaikki silti pimeni.

Pian olin lumihangessa istumassa, näin kauniin tummantuskean naaraan ja mustan kollin.
"No niin Kukka näytähän mitä osaat", naaras naukui lempeästi heittäen sammalpallon luokseni.
*Keitä nuo olivat?*
Heitin sammalpallon takaisin emolleni.
"Kukka varo!" naaras kiljaisi. Hän nosti minut niskasta ja lähti juosten pakoon.
"Muista Kukka, minä, emosi olen aina turvanasi. *Emoni?! Loistelintu on emoni ja olen Pujopentu!* Yhtäkkiä näin kauhistuttavan näyn, koira repi mustaa kollia kappaleiksi!

Raotin silmäni en ollut enää lumessa olin jossain lämpimässä. Katsoin ylöspäin näin outoja kissoja en tunnistanut heitä.
"Kaikki on hyvin", yksi naukui.
"Missä emo missä Murattitassu?" inisin.
"Murattitassu on aivan vieressäsi", hän naukaisi. Huomasin sisareni makaavan vieressäni turkki lumessa.

//Muratti? Joku myrskyklaanilainen?

Nimi: Pujopentu

19.01.2017 10:19
Makasin voipuneena lumihangessa. Bälillä kaikki pimeni äkillisesti, en tiennyt missä olin. Yhtäkkiä makasin pentutarhan edessä. Näin kuinka emoni loikki luokseni. Hän kietoitui ympärilleni. Oloni oli lämmin, avasin silmän minua rrahattiin jonnekkin lumihangessa. Oloni oli lämmin vaikka makasin lumi
Hangessa.
"Emo sinäkö siinä?" hourailin puoli tajuttomana. Tunsin kuinka minua alettiin raahaamaan entistä nopeammin.
Kaikki pimeni taas.
"Heräsin niityllä siellä oli kaunista, näin Kaunokukan hyppimässä niityllä, mutta hän oli pentu. Hän lähti juoksemaan luokseni.
"Kuka olet?" hän kysyi ja hänen kaulassansa kilisi pieni kivi.
"Kaunokukka sinäkö se olet?" kysyin.
Avasin silmäni makasin keskellä tuntematonta leiriä, ja kaikki pimeni.

//Muratti? Hiili? Joku myrskyklaanilainen?

Nimi: Murattitassu

19.01.2017 08:20
Katsoin säikähtäneenä Myrskyklaanin kissaa. Tummanharmaa kolli katsoi keltaisilla silmillään vihaisesti meitä.
"Tuota.. Eksyimme", mau'uin. Pujopentu, joka oli vieressäni tärisi varmasti jostain muustakin, kuin kylmästä.
"Miksi Varjoklaani päästäisi pentuja leirinsä ulkopuolelle?" tummanharmaa kolli katsoi meitä. Huokaisin. Voisinko kertoa vihollissoturille jotain karkaamisesta? Hänhän voisi kannella koko Varjoklaanille! Mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
"Me karattiin. Ja sitten eksyttiin. Ei ollut tarkoitus tulla reviirillenne", mau'uin ja katselin käpäliäni. Myrskyklaanilainen huokaisi ärsyyntyneesti.
"Mistä sitä tietää", kolli murahti. Tajusin, että Pujopentu oli jo niin kylmissään, että ei jaksanut enää pysyä pystyssä. Hän lyhähti maahan. Aloin nuolemaan pentuetoveriani. Hän ei saisi paleltua! Käänsin katseeni myrskyklaanilaiseen.
"Me emme löydä takaisin leiriin ja Pujopentu paleltuu!" huudahdin. Lysähdin Pujopennun viereen ja yritin lämmittää pentua.

//Hiili? Se vois vaikka viedä ne Myrskyn leiriin tai jtn.

Nimi: Kyyhkylento

19.01.2017 07:49
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanin kokoukseen!" Kuutähti kutsui klaania koolle.
Koko klaani kerääntyi koolle aukiolle. Näin kuinka Hallaruusu suki turkkiansa siistiksi.
"Pujopentu tule tänne!" Kuutähti kutsui. Katsahdin vieressäni istuvaan Hämyliljaan.
"Ei tarvi ujostella", Kuutähti naukui lempeästi.
"Minusta tuntuu, että hän ei ole leirissä", kuiskasin ystävälleni. Hämylilja nyökkäsi ja lähti tassuttamaan Kuutähden luo.
"Kyyhkylento?!" kuulin jonkun huutavan, katsahdin ääntä kohden näin Loistelinnun hätääntyneen ilmeen.
"Oletko nähnyt Murattitassua?!" Loistelintu katsoi minua toiveikkaasti. Pudistin päätäni.
"Pujopentukin on kadonnut." nau'uin Loistelinnulle surullisena.

//Loiste? Joku?

Nimi: Pujopentu

19.01.2017 07:35
Taivalsimme lumessa. Turkkini oli jäässä.
"En jaksa enää!" nau'uin voipuneena.
"Jaksa vielä hetki", Murattitassu naukui.
Nyökkäsin. Yritin ponnistella ruskean naaraan perässä, mutta pienet jalkani eivät jaksaneet.
Lyyhistyin maahan. Aloin nyyhkyttämään.
"Haluan takaisin emon luo", miu'uin väsyneenä.
"Sinun täytyy jaksaa", Murattitassu naukui kannustavasti. Yritin nousta, mutta jalkani eivät kantaneet.
"Mene sinä hakemaan apua! Minä kyllä pärjään sen aikaa!" tärisin kylmästä. Murattitassu nyökkäsi. Aurinko alkoi laskea ja alkoi tulla pimeä, aloin täristä entistä enemmän. *Toivottavasti Murattitassu on nopea ja löytää leiriin!* Lumi alkoi hiljalleen tippua turkilleni. Aloin nyyhkyttämään surullisena.

//Muratti?

Nimi: Ekkuu

18.01.2017 19:14
Haavetassu: 13kp

Murattitassu: 31kp!

Hämylilja: 41kp!

Pujopentu: 11kp Oppilaalle onnea! Mestarisi näkyy klaanin sivulla.

Kyyhkylento: 14kp

Loistelintu: 17kp

Nimi: Haavetassu

18.01.2017 17:40
"Totta... No kaipa minä sitten alankin tästä lähteä", vastasin Purohännälle.
"Kuuhuipun aikaan nelipuulla", kuiskasin Hiilitassulle niin, että Purohäntä ei kuullut. Hiilitassu ärähti ja pinkaisin kuusten lomaan.
'Miksi minä niin sanoin?' kysyin itseltäni.
'Aionko muka tavata hänet? Miksi muka?' Kun raja oli kaukana, pysähdyin hetkeksi. Päätin metsästää, niin saattaisin välttyä kyselyltä siitä, miksi olin jäänyt sinne ja miksi siinä meni niin kauan. Kuuntelin tarkkaan ja haistelin ilmaa. Lopulta tavoitin oravan hajun. Pudottauduin vaanimisasentoon. Hiivin hajua kohti. Orava istui suuren kuusen juurella. Jännitin lihakseni ja ponkaisin sitä kohti. Pian hampaani upposivat oravan lihaan. Vaikka orava oli laiha, siitä olisi edes jotain hyötyä. Hautasin sen ja kuuntelin.
'Hiiri', ajattelin havaitessani hiiren hajun. Hiivin tuulen alapuolella kohti hiirtä. Jännitin lihakseni ja ponkaisin eteenpäin. Hiiri huomasi minut ja lähti pakenemaan. Hiiri katosi näkyvistä. Jouduin tyytymään oravaan. Vein oravan leiriin ja pudotin sen tuoresaaliskasaan. Sinä päivänä tuppauduin ajankuluksi mukaan kaikkiin partioihin. Kun koitti yö, en saanut unta. Kierin makuualustallani ties kuinka kauan. Lopulta nousin. Kaikki muut nukkuivat.
'Varmastiko? Oletko aivan varma tästä? Pakko se kai on kun tuli niin sanottua. Mutta jos jäisin tänne ja unohtaisin koko jutun', ajattelin. Mutta lopulta astelin ulos pesästä ja hiivin leirin ulkopuolelle. Onnistuin livahtamaan leiristä. Juoksin metsän halki kohti nelipuita. Laakson reunalla pysähdyin ja epäröin hetken. Pian kuitenkin juoksin laaksoon. Hyppäsin puhujankivelle ja asetuin sen päälle niin, ettei minua nähtäisi. Jäin odottamaan. Oli kuunhuippu.
'Tulisiko hän edes? Tuskin', ajattelin, mutta jäin silti yhä odottamaan.

//Hiili?

Nimi: Murattitassu

18.01.2017 17:05
Mietin. En kyllä osannut kunnolla reviiriä, mutta toisaalta.. Kyllähän minä tiesin, missä suunnassa ukkospolku ja sen tunneli olivat.
"Mennään. Saalistetaan jotain Loistelinnulle?" kysyin.
"Vaikka", Pujopentu maukui. Mietin hetken. Mistä pääsisimme leiri ulkopuolelle, ilman, että kukaan huomaisi?
"Mennäänkö tarpeidenteko paikan kautta?" kysyin. Pujopentu näytti epäilevältä.
"Ai jätösten keskeltä?" sisareni maukui. Nyökkäsin. Mitään muuta vaihoehtoa ei ollut.
"Se on ainut tie", mau'uin. Pujopentu huokaisi.
"Selvä sitten. Lähdetäänkö heti?" kysyin. Pujopentu nyökkäsi. Pujahdimme ulos oppilaiden pesästä. Suuntasimme kohti tarpeidenteko paikkaa. Kukaan klaanitovereista ei kuitenkaan huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Pujahdimme tarpeidenteko paikalle. Pujopentu nyrpisti nenäänsä, pujotellessaan jätösten yli. Pian olimme karhunvatukkatiheikössä ja yritimme mennä sen läpi. Sain jotenkin siihen pienen reiän, mistä pääsi ulos. Pujopentu tuli perässä. Olimme nyt metsässä. Lunta satoi hiljalleen.
"Vau!" Pujopentu hihkaisi. "Missäpäin on ukkospolku?" Maistelin ilmaa. Ukkospolun katku haisi vasemmalla puolellamme.
"Vasemmalla", selitin. Lähdimme tarpomaan lumessa kohti ukkospolkua. Maistelin aina välillä ilmaa, ettei kukaan näkisi meitä. Tuntui kuluvan ikuisuus, kunnes ukkospolku alkoi haista voimakkaammin. Näin Pujopennun nyrpistävän nenäänsä. Mutta ukkospolun katkun alta tuoksui jotain muutakin.. Tuoksu oli tuttu. Varjoklaanin kissoja!
"Mene alas!" tiuskaisin Pujopennulle ja hän totteli. Menin itsekin alas. Kukaan ei saisi nähdä meitä nyt. Pujahdimme parin lumikinoksen taakse. Haju tuli edestämme ja kohta kuului askelia. Haistin kaksi kissaa, ei siis partio ollut kyseessä. Kurkistin vähän lumikinoksen takaa. Näin Hämyliljan ja Tuikesilmän. He olivat menossa nähtävästi leiriin. Kun he olivat menneet ohi, jatkoimme matkaa. Tunsin, kuinka Pujopentu alkoi väsyä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Kohta ukkospolun musta maaläntti näkyi edessämme.
"Tuolla on ukkospolku", selitin. Pujopentu katseli ihmeissään näkymää. Hirviöitä meni edestakaisin.
"Jatketaan eteenpäin. Ukkospolun ali menee tunneli, jonka toisessa päässä on vielä vähän Varjoklaanin reviiriä", selitin. Pujopennun niskakarvat menivät vähän pystyyn. Kohta olimme ukkospolun vieressä. Suuntasimme tunnelille. Tunnelissa oli kosteaa ja ilma oli tunkkaista. Säikähdin, kun hirviö meni yli.
*Ei hätää. Eivät ne tänne tule*, ajattelin. Pian olimme ukkospolun toisella puolella.

//Pujo? Ne vaik harhautuis Myrskyklaanin reviirille? :D

Nimi: Hämylilja

18.01.2017 16:35
Vilkaisin Kyyhkylentoa ja sitten Tuikesilmää. Jos menisin, suuttuisiko Kyyhkylento? Mutta jos en menisi, suuttuisiko Tuikesilmä? Huomasin, että Kyyhkylento katsoi minua lempeästi.
"Minun puolestani, voit mennä", paras ystäväni maukui. Vilkaisin Tuikesilmää.
"Kai minä sitten tulen. Voin saalistaa sinulle jotain matkalla", lupasin Kyyhkylennolle. Naaras nyökkäsi. Minä ja Tuikesilmä lähdimme ulos leiristä. Ulkona satoi lunta hiljalleen ja välillä se loppui. Kävelin Tuikesilmän vierellä. Tunsin, kuinka paljon rakastin tätä. Puskin kollin lapaa. Tuikesilmä alkoi kehräämään. Me emme puhuneet oikein mitään. Samassa haistin ilmassa oravan. Tuikesilmäkin oli huomannut, mutta antoi minun saalistaa. Minunhan piti viedä Kyyhkylennolle jotain. Aloin jäljittämään oravaa. Kohta näin tuon kahden lumikinoksen päällä. Pudottauduin vaanimisasentoon. Kuljin pehmeästi eteenpäin, kunnes olin hyvän välimatkan päässä oravasta. Loikkasin tämän niskaan ja tein nopeasti tappopureman. Olin jo luullut, etten saisi mitään. Otin oravan leukoihini ja menin Tuikesilmän luo. Hautasin oravan lumeen. Jatkoimme matkaa. Olimme nähtävästi menossa kohti ukkospolkua. Haistin jo sen katkun.
"Hämylilja", Tuikesilmä yhtäkkiä maukui. Käänsin pääni kohti Tuikesilmää ihmetellen. Mitä asiaa hänellä oli? Katsoin Tuikesilmää silmiin.
"Haluaisitko sinä joskus pentuja..?" kolli kysyi ihmeellisen ujosti. Katsoin tätä hetken silmiin. En tiennyt mitä vastaisin..
"En tiedä. Ehkä joskus..", mau'uin. Tuikesilmä ei vastannut mitään.
"Minä rakastan sinua", mau'uin ja nojauduin Tuikesilmää vasten.
"Ja minä sinua", Tuikesilmä vastasi ja nuolaisi päätäni. Olimme vain siinä hetken. Tuikesilmän kanssa oli vain niin mukava olla.
"Lähdetäänkö jo leiriin?" kysyin. Tuikesilmä näytti huvittuneelta.
"Aina sinulla on kiire. Mutta hyvä on", kumppanini maukui. Lähdimme kohti leiriä. Noudin oravani samalla.

"Tässä on sinulle se orava", mau'uin ja ojensin oravani Kyyhkylennolle leirissä.

//Kyyhky? :3

Nimi: Pujopentu

18.01.2017 16:16
Kipitin ulos pentutarhasta pienin askelin. Olin menossa oppilaiden pesälle.
"Murattutassu? Lehtotassu?" kuiskasin.
Näin pienen pään nousevan ylös.
"No? Minä olen caan täällä Lehtotassu meni saalistamaan", naaras naukaisi.
Katsahdin tassuihini.
"Haluaisin mennä seikkailemaan ja en oikein tunne reviiriä niin voitko tulla mukaan?" katsoin Murattitassua anovasti.
Hän silmänsä tuijottivat minua.
"Ja voitaisiin viedä emolle kukkasia, eikä kukaan huomaisi, ja olenhan saman ikäinen kun sinä minunkin pitäisi olla oppilas!" nau'uin. Naaras katsoi minuun miettivästi.
"Syödään ensin ja sitten jatketaan juttelua", hän naukui. Näin kuinka naaras nosti kasasta pienen vihreän otuksen.
"Mikä tuo on?" kysyin tuijottaen otusta.
"Se on sammakko", hän naukaisi. Katselin sammakkoa, mahtoiko olla hyvää?
"Niin siitä retkestä...", siirtelin tassujani lumipohjassa.
"Minäkään en osaa kunnolla reviiriämme", hän miukui miettivästi.
"Mennäänkö? Tuodaan emolle tuliaisia", katsoin innostunutta pentue toveriani.

//Muratti? Jos se suostuu nii voiko nää eksyä ja harhautua muiden reviirille? c:

Nimi: Kyyhkylento

18.01.2017 16:03
Tassuttelimme klaaninvanhimpien pesälle. Asetuin istumaan nukkuvien vanhusten viereen.
"Herätys!" kuiskasin lempeästi. Hohtotähti nosti verkkausesti päätään.
"Mitä nyt?" hän naukui. Katsahdin Hämyliljaan kuin antaakseni merkin, että hän voisi kertoa.
"No tuota me toimme riistaa", Hämylilja ojensi saalistamaani oravaa tummalle naaraalle. Näin kuinka Meripihkaraidan nenä värisi.
"Onko täällä tuoretta oravaa?" hän avasi silmänsä. Nyökkäsin. Vanhukset alkoivat hotkia lihavaa oravaa.
"En olekaan syönyt pitkään aikaan näin hyvin", Hohtotähti naukui.
" Näkee kyllä että hiirenkorva on tulossa", Meripihkaraita maiskutti. Väräytin korvaani lähtemisen merkiksi.
Istahdin huokaisten, näin kuinka pieni Pujopentu kipitti ulos pentutarhasta. Tuo pieni pentu kasvaisi joskus suureksi soturiksi tai parantajaksi. Katsahdin ystävääni huomasin kuinka Tuikesilmä tassutteli tänne päin.
"Haluatko tulla kävelylle?" hän kysyi ystävältäni.

//Hämy??

Nimi: Haavetassu

18.01.2017 15:25
Astelin oppilaiden pesään ja asetuin nukkumaan. Kun heräsin, oli aamu. Astelin ulos pesästä ja näin, että aamupartio oli lähtemässä. Tuppauduin siihen mukaan ja lähdimme. Menisimme Myrskyklaanin rajan. Juoksimme kuusimetsän halki lumen narskuessa käpälissäni. Tuuli puhalsi turkkiani. Rajalla oli ukkospolku joka löyhkäsi kauhealta. Ukkospolun takana oli kaunista lehtimetsää. Ensimmäisen merkin laittoi partion johtaja Loimusilmä. Jatkoimme eteenpäin ja Mietesielu laittoi seuraavan merkin. Pian pääsimme kohtaan jossa oli maanalle vievä tunneli maassa. Se oli pimeä. Astuimme sisään Hallaruusun merkattua vielä eräs pensas. Tunneli oli kovapintainen ja huomasin, että se nousi pian ylöspäin. Nousimme ylös pienelle maa läntille joka kuului Varjoklaanille. Aivan sen vieressä oli Myrskyklaanin metsää. Jätin siihen merkin ja palasimme tunnelin kautta ukkospolun toiselle puolelle. Kuljimme vähän matkaa ja merkitsin erään kuusen. Sitten aluskasvillisuudesta Myrskyklaanin puolelta kuului rapinaa. Pysähdyimme. Aluskasvillisuudesta ilmaantui Myrskyklaanin partio. Risasiipi luetteli minulle muutaman partiossa olevan Myrskyklaanilaisen nimen, sillä kaikista ei ollut mainittu mitään kokoontumisessa. Mukana oli yksi oppilas. Risasiipi oli sanonut hänen olevan Hiilitassu. Kaikkien karvat pörhistyivät, vaikka minun olikin vaikea pörhistää karvojani kenellekkään.

//Hiili?

Nimi: Hämylilja

18.01.2017 09:00
Naurahdin itsekseni. Kyyhkylennollahan oli aina tapana mennä nukkumaan "hassuihin" paikkoihin. Paras ystäväni istui aukiolla, katsoen, kuinka Okaliekin partio saapui leiriin. Puskin Tuikesilmän lapaa.
"Eikai haittaa, vaikka menen hänen luokseen?" kysyin rakastamaltani kissalta.
"Ei haittaa", Tuikesilmä kehräsi. Kosketin vielä hänen kanssaan neniä, kunnes tassuttelin Kyyhkylennon luokse.
"Huomenta", maukaisin hyväntuulisesti.
"Huomenta", Kyyhkylento maukui ja venytteli haukotellen. Sitten muistin, että olin luvannut Lehtotassulle, että menisimme saalistamaan.
"Voisitko sinä ja Murattitassu tulla minun ja Lehtotassun kanssa saalistamaan?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. "Lähdemmekö heti?" Mietin. Mitä olinkaan sanonut Lehtotassulle.. Aamulla muistaisin.
"Lähdetään. Käytkö sinä herättämässä Murattitassun ja Lehtotassun?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Hän jolkotti oppilaiden pesän suulle.
"Herätys!" kuulin Kyyhkylennon huudahtavan. Naurahdin itsekseni. Kohta Kyyhkylento palasi, Lehtotassu ja Murattitassu kannoillaan. Pennut näyttivät innokkailta.
"Minä saalistan metsän suurimman oravan!" Murattitassu lupasi.
"Eikun..", Lehtotassun puhe keskeytyi, kun Kyyhkylento puhui.
"Mennäänkö saalistamaan vuorivaahteran läheisyyteen?" naaras kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme tallustelemaan kohti uloskäyntitunnelia. Ulkona satoi hiljalleen lunta ja oli pilvistä. Hyrisin kylmästä, koska edes aurinko ei näyttäytynyt. Pakkanen nipisteli tassujani. Vilkaisin takanani olevaan Murattitassuun ja Lehtotassuun. He eivät olleet moksiskaan. Pian edessämme näkyi vuorivaahtera, jonka oksilla oli paksu lumivaippa. Tassuttelimme tämän viereen. Minä ja Kyyhkylento istuidimme vierekkäin. Lehtotassu ja Murattitassu istahtivat myös.
"Tiedättekö jo, miten vaanitaan?" Kyyhkylento kysyi. Lehtotassu ja Murattitassu vilkaisivat toisiaan.
"Ette näköjään. No, pitäkää vartalonne hyvin lähellä maata, mukaanlukien häntänne, joka on pidettävä myös suoraa vasten maata", Kyyhkylento maukui. Lehtotassu yritti parhaansa mukaan mennä vaanimisasentoon. Se näytti aika hyvältä. Murattitassusta ei kuitenkaan voinut sanoa samaa. Hänen jalkansa olivat suorassa.
"Koukista jalkasi, Murattitassu. Sitten pääset sulavasti liikkeelle", mau'uin Murattitassulle. Naaras nyökkäsi ja koukisti jalkojaan. Nyt hänenkin vaanimisasenonsakin näytti hyvältä.
"Nyt kun olette vaanimisasennossa, yrittäkää liikkua eteenpäin. Liikkuessanne asettakaa askeleenne pehmeästi maahan. Muistakaa varoa oksia , jotka voivat rapista tassujenne alla", selitin. Nyt oppilaat alkoivat liikkua, pujotellen oksien välistä, jotka olivat tippuneet maahan puista. Lehtotassu sai pehmeästi askeleensa maahan, niin kuin Murattitassukin, mutta hänen pitäisi vielä harjoitella.
"Kun olette tarpeeksi lähellä saaliseläintä, loikatkaa nopeasti sen päälle ja tehkää sille tappopurema", Kyyhkylento selitti. Oppilaat nyökkäsivat ja alkoivat vaania risuja, jotka olivat lumella. Se näytti jo aika hyvältä.
"Koittakaa nyt saalistaa oikeaa riistaa", mau'uin.
"Me menemme saalistamaan vähän matkan päästä tuonne", Kyyhkylento jatkoi ja osoitti hännällään paikkaa, jota kun meni suoraa, pääsi ukkospolulle. Oppilaat nyökkäsivät. En olisi jaksanut saalistaa, haluaisin vain katsoa, miten Lehtotassulla sujui. Seurasin kuitenkin Kyyhkylentoa, joka vain käveli eteenpäin. Aloin maistelemaan ilmaa. Haistin pari hiirtä. Lähdin jäljittämään niitä, pudottauduten vaanimisasentoon. Hiiret olivat lähempämä, kuin arvasinkaan. Ne olivat pienen männyn juurakolla, ruokaillen yhdessä paria pähkinää. Tiesin, että saisin ehkä vain toisen, jos saisinkaan jotain. Ajattelin napata oikeanpuoleisen hiiren. Vaanin vielä hetken, kunnes loikkasin hiiren päälle. Hiiri päästi ison vinkunan, mutta tapoin sen nopeasti. Toinen hiiri juoksi karkuun. Otin kuolleen hiiren suuhuni ja menin samaan paikkaan, missä Kyyhkylento oli ollut viimeksi. Kyyhkylento oli edelleen siinä, suussa iso orava.
"Taisit sinä napata metsän suurimman oravan", kehräsin huvittuneena. Kyyhkylento naurahti. Lähdimme tassuttelemaan kohti vuorivaahteraa, jonka luona oppilaat olivat. Näimme vain Murattitassun, joka kantoi omahyväisenä pientä hiirtä.
"Hienosti napattu, mutta missä Lehtotassu on?" Kyyhkylento mumisi orava suussaan. Murattitassu osoitti hännällään paria mäntyä, minkä takana Lehtotassu oli vaanimisasennossa. Pian hän loikkasi ja nopeasti tappoi jonkun riistan. Hän otti sen suuhunsa ja käveli luoksemme. Lehtotassulla oli hiiri.
"Hienosti napattu! Lähdemme nyt takaisin leiriin", mau'uin. Lähdimme tarpomaan lumessa kohti leiriä. Pistin merkille, että Murattitassu ja Lehtotassu menivät minun ja Kyyhkylennon jälkiä pitkin. Kohta pääsimme leiriin. Pudotimme tuoresaaliimme kasaan.
"Voisitte viedä jotain klaanivanhuksille, jos käy", Kyyhkylento maukui. Oppilaat nyökkäsivät ja veivät kukin omat hiirensä Hohtotähdelle ja Meripihkaraidalle.

//Kyyhky?

Nimi: Kyyhkylento

18.01.2017 07:58
Astuimme leiriin, Hämyliljaakaan ei näkynyt. *Hän on varmaan jo nukkumassa. Lähdin tasUttamaan soturienpesälle, mutta pian huomasin makaavani leirin keskellä.
"Ihan sama", tuhahdin hiljaa. Huokaisin väsyneenä ja painoin silmäni kiinni.

Pian huomasin olevani niityllä, näin perhoset, lähdin hyppimään niiden perässä. *Onpa täällä kaunista!* Istahdin kannolle, näin kuinka riista eläimet pomppivat ja juoksivat ympäriinsä.
"Voisin olla täällä ikuisesti, siis jos Hämyliljakin olisi täällä", huokaisin. Oloni oli kevyt kuin kukalla, ei huolia.

Räväytin silmäni auki. Aamu alkoi sarastaa. Huomasin makaavani keskellä leiriä ja jotkut kissat tuijottivat minua hölmistyneinä. Huomasin Hämyliljan istuvan Tuikesilmän kanssa. *Ehkä minun on parempi olla täällä yksin, niin en aiheuta haittaa.* Istahdin maahan, katselin kuinka Okaliekin partio tassutti leiriin.

//Hämy?

Nimi: Hämylilja

17.01.2017 19:25
Kyyhkylento oli mennyt äskettäin Loistelinnun ja Murattitassun kanssa kuuhuipun partioon. Istuin yksikseni sotureiden pesän edustalla. Nälkä kurni vatsaani. Voisin kai hakea jotain syötävää.. Katsahdin taivaaseen. Kuu loisti sirppinä taivaalla. Useimmat klaanitoverit olivat jo nukkumassa. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä laihan hiiren. Samassa haistin tutun tuoksun, joka oli tulossa tänne päin. Tuikesilmä. Kolli käveli varjoista luokseni. Puskin hänen kaulaansa.
"Haluatko ruokailuseuraa?" rakastamani kissa kysyi. Nyökkäsin ja kehräsin samalla. Tuikesilmä valikoi kasasta kyyhkysen ja tuli istumaan viereeni. Nautin hiirestäni, vaikka se olikin todella laiha. Olihan minulla silti ihanaa ruokailuseuraa.. Sain hiireni nopeasti syötyä. Tuikesilmä söi vielä. Hän nielaisi viimeiset kyyhkysensä. Puskin Tuikesilmän lapaa.
"Rakastan sinua", kehräsin katsoessani tätä silmiin. Tuikesilmä puski päätäni.
"Minäkin sinua", kolli maukui. Istuimme hetken siinä, mitään sanomatta. Kunnes Tuikesilmä puhui.
"Mennäänkö jo nukkumaan?" kolli kysyi.
"Mennään vaan", kehräsin. Tassuttelimme vierekkäin sotureiden pesälle. Tuikesilmä meni nukkumaan makuupaikalleen ja käperryin hänen viereensä. Sain helposti nukuttua.

//Kyyhky? Loiste? Joku?

Nimi: Murattitassu

17.01.2017 19:13
Olin Kyyhkylennon kanssa menossa saalistamaan, mutta Loistelintu oli pysäyttänyt meidät. Hän ilmoitti, että menisimme tänään kuuhipun partioon. Emoni kehotti meidän levätä.
"Selvä", Kyyhkylento maukui. Lähdimme tassuttelemaan omiin pesiimme. Näin sivusilmällä, kuinka Loistelintu meni Risasiiven luokse. Minua ei väsyttänyt, mutta tiesin, että minun pitäisi nukkua. Pujahdin karhuvatukoiden välistä oppilaiden pesään. Siellä ei ollut ketään. Käperryin omalle makuualustalleni ja pistin silmäni kiinni. Olin ehkä vähän jännittynyt kuuhuipun partiosta. Se olisi ensimmäinen partioni! Hetken päästä nukahdin.

"Herätys, Murattitassu!" kuulin tutun äänen, joka kuului Kyyhkylennolle. Avasin silmäni. Kyyhkylento istui oppilaiden pesän suuaukolla.
"Lähdemme kohta. Laita itsesi valmiiksi", Kyyhkylento maukui. Suin pikaisesti turkkini ja menin Kyyhkylennon viereen.
"Odottaako Loistelintu jo meitä?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Pujahdimme aukiolle. Oli jo pimeää, ainoastaan taivaalla mollottava kuu loi vähän valoa. Suurin osa kissoista oli jo nukkumassa. Haistin tutun tuoksun, joka kuului emolleni. Loistelintu istui uloskäyntitunnelin vieressä. Hänen valkea turkkinsa kimalteli hopeisena.
"Huomenta, Murattitassu", Loistelintu naurahti. Olin sanomassa, että nyt oli yö, mutta tajusin, että Loistelintu vain vitsaili. Kävelimme ulos leiristä. Suuri Varjoklaanin reviiri avautui eteemme. Kuu loisti hopeisena, tehden varjoja mäntyjen taakse. Oli aika kaunista. Päivän aikana oli satanut lunta, ja nyt sitä oli aiempaa enemmän. Loistelintu meni minun ja Kyyhkylennon edellä. Käytin hyväkseni Loistelinnun ja Kyyhkylennon jälkiä- minun ei tarvitsisi mönkiä lumessa, kuin joku lisko. Kyyhkylento huomasi mitä tein ja naurahti.
"Kierretään ensin kaksijalkalan ja Kuolonklaanin rajat", Loistelintu maukui. Kyyhkylento nyökkäsi. Tassuttelimme hetken eteenpäin, kunnes kaksijalkojen luonnottomat pesät tulivat näkyviin. Katselin kummastuneena neliskulmaisia pesiä. Ihmettelin, miten kotikisut pystyivät asua sellaisessa. Kohta olimme aidan vieressä, jonka toisella puolella oli kaksijalkala. Merkkasimme rajamme ja lähdimme tallustelemaan kohti Kuolonklaanin rajaa. Vihasin kaikista eniten Kuolonklaania. Ne olivat mielestäni ylimielisiä ja rasittavia. Olimme nyt ihan Kuolonklaanin rajalla.
"Kuolonklaanin partio meni tästä äsken", Kyyhkylento maukui hiljaa. Luimistin korviani. En haluaisi nähdä Kuolonklaanin kissoja!
"Haju on laimea", Loistelintu ilmoitti. Rentouduin. Seuraavaksi menimme kohti ukkospolkua, jonka toisella puolella on Myrskyklaanin raja. Onneksi ukkospolun ali meni tunneli, ettei tarvitsisi mennä ukkospolun yli, päästäkseen Myrskyklaanin rajalle. Menisimme tunnelista. Haistin kuvottavan katkun, joka tuli ukkospolusta. Nyrpistin nenääni. Kohta edessäni näkyi musta maatilkku. Nyt ukkospolulla ei mennyt hirviöitä, ne olivat varmasti nyt nukkumassa. Pian tunnelikin jo näkyi. Kiersimme vielä Myrskyklaanin rajan, kunnes tulimme leiriin. Leirissä ei ollut enää ketään hereillä, paitsi vartiossa oleva Loimusilmä. Nyökkäsimme hänelle kohteliaasti ja menimme pesiimme nukkumaan. Oppilaiden pesästä kuului rauhallista tuhinaa. Pujottelin oppilaiden välistä omalle nukkumapaikalleni. Vieressäni oleva Lehtotassu nukkui. Käperryin hänen viereensä ja nukahdin.

//Joku?

Nimi: Loistelintu

17.01.2017 14:00
"Kyllä. Koko orvara on sinulle", vastasin huvittuneena. "Mutta olisi tietenkin reilua, että jakaisit osan siitä Mistelipennulle ja Kuurapennulle." Pujopentu katsahti pesätovereihinsa innostuneena.
"Joo! Jaetaan orvara kolmestaan!" hän hihkaisi. Istahdin maahan kietaisten samalla häntäni etukäpälieni ympärille. Katselin kuinka Pujopentu, Mistelipentu ja Kuurapentu raahasivat oravan syrjempään, ja alkoivat repiä siitä palasia itselleen, kukin vuorollaan.
"Sinä se et sitten malta pysyä erossa täältä." Siirsin katseeni sammaleilla makaavaan Kanervakuuhun, joka katseli minua ilkikurinen pilke silmissään.
"Totta", hymyilin. "En minä voi hylätä Pujopentua. Hänhän on melkein kuin oma tyttäreni." Kanervakuu nyökkäsi.
"Ymmärrän", kuningatar maukui myötätuntoinen katse silmissään. "Mistelipentukin on kuin oma tyttäreni."
Katselin hetken saalistajia leikkiviä pentuja, kunnes nousin ylös ja tassuttelin pesän suulle.
"Minun on nyt mentävä", sanoin hiljaa, ja pujahdin ulos pesästä. Astelin valoisalle aukiolle. Vaskitsaviima jakoi parhaillaan päivän partioita. Loikin ketterästi kissajoukon lähelle, kuullakseni olinko lähdössä johonkin partioon.
"...ja kuuhuipun partioon lähtevät Loistelintu, Kyyhkylento ja Murattitassu! Johtoon Loistelintu!" Vaskitsaviima ilmoitti kuuluvalla äänellä. Hätkähdin kuullessa oman nimeni.
*Kuuhuipun partioon siis... ja mukaan Kyyhkylento ja Murattitassu*, pistin muistiin.
Huomasin Kyyhkylennon, joka oli lähdössä ulos leiristä oppilaansa Murattitassun kanssa. Loikin heidän luokseen.
"Hei", tervehdin. "Me lähdemme tänä yönä kuuhuipun partioon, joten levätkää hyvin ennen lähtöä."

//Kyyhky tai Muratti?

Nimi: Pujopentu

17.01.2017 07:43
Istuin pentutarhan vieressä, katselin kuinka lumen alta pilkotti jotain vehreää. Siirsin hiukan lunta sen päältä, huomasin pienen ratamon tai ainakin luulen, että se oli ratamo. Huomasin kuinka Hämylilja oli tassuttanut Kyyhkylennon luokse. He katselivat minua huvittuneeuna. Juoksin heidän luokseen ratamot suussa.
"Minä haluan parantaajaksi!" hän ilmoitti. Hämylilja käänsi katseensa Kyyhkylentoon ja sitten minuun.
"Sepä hienoa!" Kyyhkylento naukaisi.
"Kanervakuu! Leikitään parantajanpesää!" juoksin pentutarhalle.
"Minä olen parantaja ja minun nimeni on Pujokukka!" nau'uin.
"Ai jai minua sattui tassuun!" Kuurapentu leikki.
"Tuuleeko siitä verta?"kysyin innoissani. Kuurapentu nyökkäsi. Lähdin tassuttamaan soturienpesälle, nousin takajaloilleni ja kurkotin hämähäkinseittiin.

Pian tassussani oli paljon seittiä. Ja aloin kietoa sitä Kuurapennun tassuun.
"Kiitos hoidosta Pujokukka!" Kuurapentu naukaisi leikkiessään lopulla hämähäkinseitillä. Näin kuinka emo tassutti suuren oravan kanssa luokseni. Se oli suurempi kuin minä!
"Onko tuo koko orvara minulle?" kysyin hämmentyneenä.

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com