Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kaihopentu

23.03.2017 15:43
Heräsin auringon paisteeseen. Nousin heti ylös ja venyttelin pieniä jalkojani. Emoni Pujosulka nukkui vielä, samoin veljeni Sirpalepentu. Nyt osasin jo kävellä! Katsoin ympärilleni pentutarhassa. Huokaisin pettyneesti. Muut nukkuivat vieläkin, ei tämä voinut olla todellista! Mitä voisin nyt tehdä? Astelin oentutarhan suuaukolle ja katselin leiriä. Aurinko oli vasta nousemassa, ehkä siksi näytti siltä, että kaikki kissat nukkuivat. Harkitsin hetken, mitä tekisin. Jos menisin ulos, emoni suuttuisi minulle. Mutta halusin niin kovasti nähdä, minkälaista leirissä oli. Astuin hiukan epäröiden ulos. Oliko tämä sittenkään järkevää? Mietin hetken, mutta astelin sitten leirin aukiolle. Kiersin katseellani leiriä ympäri. *Noissa pesissä nukkuvat soturit ja oppilaat*, tuumin kun katseeni osui lehdistä sun muista kasattuun rakennelmaan. Hiivin kohti toista niistä. Se oli luullakseni sotureiden pesä, sillä se oli toista isompi. Kurkistin sisään. Ei, tämä ei totisesti ollut kummankaan pesä! Haistoin outoja kasvien tuoksuja. Näin siistissä rivissä olevia yrttejä. Tämä oli varmasti parantajan pesä, josta minulle oli kerrottu. Vetäydyin pois suuaukolta. Suuntasin askeleeni toiseen pesään. Tällä kertaa haistoin kissoja. Työnsin varovasti pääni aukosta sisään ja hiivin pesän pimeyteen.

//Joku soturi? Tai vaik oppilas, ihan sama kumpaan pesään se meni :D

Nimi: Häivetassu

22.03.2017 11:47
Tassuttelimme kohti palanutta vuorivaahteraa. Murattilehti pinkaisi juoksuun ja minä pinkaisin tämä perään. Juoksin niin lujaa, että luulin jalkojeni repeävän, mutta jatkoin vain. Pian mestarini pysähtyi yllättäen. Hidastin vauhtia ja tunsin kuinka hengästynyt olin.
"Hyvin juostu", mestarini kehui. Nyökkäsin kiitokseksi.
"Nyt yritä metsästää jotain, minä menen tuonne ja mene sinä tuonne. Kun olet saanut yhden saaliin palaa takaisin", Murattilehti selitti. Nyökkäsin ja lähdin tassuttamaan Murattilehden osoittamaan suuntaan. Olin kävellyt jo pitkän matkaa ja olin juuri kääntymässä takaisin, kun haistoin riistaa. *Kani? Mitä se tällä tekee?* Lähdin vaahimaan kohti kanin tuoksua. Pian näin valkean turkin. *Hahaa. Se ei huomaa mitään. Toivottavasti Murattilehti on ylpeä!* Tunsin lämpimän tunteen ajatellessani naarasta, mutta se tukahtui muistaessani Naavakoin. Karistin ajatukset mielestäni ha keskityin kaniin. Pian olisi loikan aika. Jännitin lihakseni hyppyyn ja pian kynsin kanin vaaleaa turkkia. Puraisin siistin tappopureman ja nostin vetelän kanin ilmaan. Kiiruhdin palaneen vuorivaahteran luo ja istahdin puun juurelle. Pian näin ihastuttavan naaraan juoksevan tänne päin. *Murattilehti tulee!* Kurkustani kantautui pieni kehräys.

//Muratti?

Nimi: Minttupentu

22.03.2017 11:35
Katsoin Tihkutassuun iloisesti.
"Hyvä ettei käynyt mitään", hymyilin nuolaisten nuoren kollin poskea.
"Haluan jo oppilaaksi! Olen jo tarpeeksi vanha!" naukaisin kärsimättömästi. Tihkutassu nyökkäsi. Hetken nuori kolli näytti miettivän jotain. Hän katseli ympärilleen ja pian käännähti minun suuntaani.
"Mitä jos tehtäisiin jotain joka osoittaisi, että olet tarpeeksi vanha oppilaaksi?" Tihkutassu naukui katsoen minua silmiin.
*Mutta en saa lähteä leiristä*
"Joo", naukaisin innoissani.
"Mutta mitä se voisi olla?" naukaisin mietteliäänä. Tihkutassu mietti hetken ja sitten siirsi pienen kävyn sulaneelle kohdalle.
"Jos teemme näin...", nuori kolli naukui piirtäen kynnellä kuvioita maahan ja selittäen suunnitellen suunnitelmaansa.

//Tihku?

Nimi: Tihkutassu

22.03.2017 10:37
Minttupentu potkaisi takajalallaan ilmaa voimakkaasti.
"Hyvä. Kun toistelet tuota liikettä, osaat sen vielä paremmin", ohjenstin. Minttupentu nyökkäsi silmät säteillen. Tajusin, etten ollut ikinä puhunut kellekään niin lempeästi. En edes Hämyliljalle tai Tuikesilmälle. Minttupentu toisteli liikettä hetken, kunnes se näytti vielä paremmalta.
"Tihkutassu!" kuulin takanani vihaisen huudon. Käänsin päätäni ja näin takanani Synkkäsielun.
"Täälläkö sinä olet laiskottelemassa, kun sinun pitäisi saalistaa!?" mestarini raivosi. Katsoin Synkkäsielua rauhallisesti.
"En minä laiskottele. Ensin harjoittelin takapotkua ja sitten Minttupentu yhtyi seuraani, joten opetin häntäkin tekemään takapotkun", selitin. Synkkäsielu katsoi minua vihaisesti.
"Mutta minä käskin sinua saalistamaan! Tästä hyvästä saat tämän päivän pestä klaanivanhusten turkkeja!" Synkkäsielu huusi ja lähti tepastelemaan kohti sotureiden pesää.
"Mutta..", takeltelin.
"Ei mitään muttia! Käsky on käsky!" mestarini raivosi kääntämättä päätään. Huomasin sotureiden pesän edustalla istuvan Tuikesilmän. Isäni ilme oli synkkä ja ehkä hiukan surullinenkin. En välittänyt, vaan käänsin katseeni Minttupentuun.
"Synkkäsielu oli aika vihainen", naaras huomautti. Huokaisin.
"Kaipa minun pitää sitten totella", murahdin ja lähdin tassuttamaan kohti Hunajaviiksen pesää, josta saisin hiirensappea.
"Odota! Minäkin tulen mukaan!" kuulin Minttupennun äänen. Käännyin katsomaan Minttupentua, joka nelisti luokseni.
"Tule sitten", mau'uin ja jatkoin matkaani parantajan pesälle. Sieltä tultuamme kannoimme hiirensapet klaanivanhusten pesään. Kaunokukka, entinen parantaja istui pesän nurkassa sukimassa kullanruskeaa turkkiaan. Hohtotähti istui Kaunokukan vieressä ja Meripihkaraita nukkui omalla makuusijallaan kuuluvasti kuorsaten.
"Tulin nyt puhdistamaan punkkinne. Kenen punkit otan ensimmäisenä?" murahdin. Kaunokukka ja Hohtotähti vilkaisivat toisiaan.
"Kuulostat ihan Tuikesilmältä, kun hän oli oppilas", Hohtotähti kehräsi. "Mutta minulla on yksi punkki lavassani", klaanivanhus jatkoi. Murahdin. En halunnut olla yhtään samanlainen, kuin isäni! Tuikesilmä oli pehmo, miksei isäni voisi olla joku mahtavampi soturi? Aloin kuitenkin puhdistamaan punkkeja. Minttupentu piti seuraa klaanivanhuksille, sillä minusta nyt ei oikein kunnon seuraa saanut. Klaanivanhukset olivat turhia, miksi heitä piti edes pitää hengissä? Silloin, kun minusta tulee päällikkö, häädän kaikki klaanivanhukset muualle, mukaanlukien Kuohupennun. Mieleeni juolahti pelottava ajatus. Mitä jos Kuohupentu pääsisi päälliköksi, enkä minä? Karistin ajatuksen heti pois. Miten siitä nössöstä voisi edes tulla päällikköä?

Vaanin oravaa, joka nakersi pähkinää männyn juurella. Liu'uin hieman lähemmäs ja loikkasin sitten sen päälle. Katkaisin nopeasti sen niskat ja hautasin sen lumeen. Oli kulunut päivä siitä, kun olin puhdistanut klaanivanhusten turkit punkeilta. Olin tänään Synkkäsielun, Hämyliljan ja Tummaielun kanssa metsästyspartiossa. Aloin haistelemaan ilmaa ja yritin erottaa siitä jonkin riistaeläimen tuoksun. En kuitenkaan erottanut minkään riistaeläimen tuoksua. Lähdin jolkottamaan kohti haaskalaa haistellen välillä ilmaa. Yhtäkkiä haistoin jonkun eläimen, jota en ennen ollut haistanut. Löyhkä oli tuore ja aloin jäljittämään sitä. Jos saalistaisin jonkun sellaisen riistan, mikä oli oikea harvinaisuus! Tassutin hetken eteenpäin, kunnes erotin kahden männyn takana punaruskean eläimen. Se oli hiukan suurempi, kuin kissa ja sen kuono oli suippo. Eläin pysähtyi ja alkoi haistelemaan ilmaa. Painauduin tuulen alapuolelle. Päätin, että hyppäisin eläimen päälle ja tappaisin hengiltä. Eläin lähti tassuttelemaan eteenpäin, eikä huomannut minua. Hivuttauduin lähemmäs sitä ja hetken mielijohteesta loikkasin sen päälle. Painoin kynteni sen punaruskeaan turkkiin ja eläin vingahti kivusta. Nautin siitä, varsinkin kun punaista verta läikkyi turkkiini. Olin kuitenkin ehkä aliarvioinut eläimen, sillä tuo tarttui hampaillaan vasempaan etutassuuni. Säikähdin kivusta ja yritin potkia eläimen irti minusta.
"Tihkutassu!" kuulin tutun äänen. Tiesin, että huutaja oli emoni, Hämylilja. Mutta en silti pystynyt katsomaan emoni suuntaan. Ajattelin, että Hämylilja menisi pyytämään apua, mutta hyökkäsikin suoraan eläimen päälle. Eläin päästi jalastani irti ja pystyin näkemään, kuinka Hämylilja puri eläimen tuuheaa häntää. Kun eläin oli keskittynyt nappaamaan emoani loikkasin eläimen selän päälle ja viilsin sen selkään syvän haavan. Eläin ähkäisi, mutta pystyi tarttumaan Hämyliljaa selästä. Pienikokoinen emoni vingahti kivusta. Vaikka en nyt niin välittänyt Hämyliljasta hyökkäsin uudestaan eläimen päälle ja purin tuon niskaa niin kovaa kuin vain pystyin. Eläin päästi irti emostani, mutta tarttui terävillä hampaillaan niskaani. Ähkäisin kivusta ja yritin potkia eläimen kuonoa. Se ei kuitenkaan onnistunut ja minuun iski pakokauhu. Huomasin, että Hämylilja oli tiputettu maahan ja hän yritti nousta vaivalloisesti ylös. Me olisimme mennyttä. Eläin puri vielä kovempaa ja sen hampaat tuntuivat osuvan lihaani. Kiljaisin kivusta, kunnes eläimen ote hellitti. Tipuin maahan ja huomasin Tummaiselun, joka taisteli eläintä vastaan. Katsoin sivusilmällä, kuinka Synkkäsielu meni auttamaan. Nousin äkkiä ylös ja loikkasin eläimen selän päälle samalla, kun Synkkäsielu puri häntää ja Tummasielu veti eläimen etutassua alas. Viilsin eläimen selkään syvän haavan ja verta läikkyi turkkiini. Eläin huusi kivusta ja päästi itsensä irti. Sitten tuo juoksi äkkiä karkuun. Käänsin katseeni huohottaen Tummasieluun ja Synkkäsieluun. Synkkäsielu jolkotti Hämyliljan luokse ja auttoi tämän ylös.
"Mitä tapahtui?" Tummasielu murahti. Käänsin katseeni valkeaan kolliin.
"Tuo eläin hyökkäsi kimppuuni", murahdin. "Mutta onneksi sai kunnon opetuksen!" jatkoin. Tummasielu murahti.
"Ketun kanssa ei ole leikkimistä", kolli murahti ja jolkotti Hämyliljan ja Synkkäsielun luo. Minäkin tassuttelin heidän luokseen.
"Miten niskasi voi, Tihkutassu..?" Hämylilja kähisi. Emoni silmissä oli tuskainen katse, sekä syvä haava selässä. Veri oli valunut emoni selkää pitkin. Elämäni ensimmäistä kertaa tunsin sääliä emoani kohtaan.
"Hyvin hän voi. Keskity nyt omiin haavoihisi", Synkkäsielu maukui ja alkoi saattamaan emoani kohti leiriä. Käänsin katseeni takaisin Tummasieluun.
"Miksei Hämylilja voinut mennä pyytämään apua ensin meiltä?" Tummasielu murahti. Pudistin päätäni.
"Hän on tehnyt aina nopeita johtopäätöksiä", murahdin.
"Kaikkihan sen tietää", Tummasielu vastasi ja lähti jolkottamaan kohti leiriä. Huokaisin ja lähdin juoksemaan vanhan soturin perään.

Leirissä suuntasin suoraan parantajan pesälle. Hämylilja istui pesän nurkassa ja Hunajaviiksi laittoi hämähäkinseittiä naaraan haavoihin. Synkkäsielu istui emoni vieressä. Kun Hunajaviiksi oli saanut Hämyliljan haavoihin hämähäkinseitit, naaras kääntyi minuun päin.
"Kuulin, että sait niskaasi syvän haavan. Näytä sitä minulle", parantaja maukui. Murahdin. Minua ärsytti parantajat! Sitten kun vain olen päällikkö parantajatkin saavat lähteä hiiteen!
"Laitan niskaasi hämähäkinseittiä. Saat pysyä huomenna leirissä, ettei haava aukea", Hunajaviiksi maukui ja katsoi minua hieman miettivästi. Huokaisin. Halusin harjoitella huomenna taistelua! Tosin, voisin olla koko huomispäivän leirissä Minttupennun kanssa. Hunajaviiksi kävi pesän nurkassa hakemassa hämähäkinseittiä ja palasi takaisin laittamaan sitä niskaani. Niskani haava alkoi kirvellä, mutta pian totuin siihen.
"Minä menen nyt aukiolle", selitin ja pujahdin parantajan pesästä aukiolle. Huomasin Minttupennun pentutarhan edustalla. Jolkotin naaraan luokse.
"Oletko kunnossa? Kuulin, että kettu hyökkäsi päällenne", Minttupentu sanoi huolestuneesti.
"Olen minä", mau'uin ja nuolaisin Minttupennun päätä lempeästi.

//Minttu? :3

Nimi: Hämylilja

22.03.2017 08:16
"Tervehdys, Kyyhkylento!" kehräsin parhaalle ystävälleni. Emme olleet kovin jutelleet sen jälkeen, kun muutin takaisin sotureiden pesään. Kyyhkylennolla oli tassut täynnä töitä pentujensa kanssa. Mutta kohta heistäkin tulisi jo oppilaita. Katsahdin Kyyhkylennon turkkiin. Siinä oli kaksi jo hieman tyrehtynyttä haavaa.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" kysyin hiukan huolestuneella äänellä. Mieleeni juolahti yksi ajatus; tekikö sen Tihkutassu? Karistin ajatuksen heti mielestäni. Miksi hän pahoinpitelisi Kyyhkylentoa? Sitä paitsi, Tihkutassu oli melko läheinen Minttupennun kanssa, joka oli Kyyhkylennon pentu. Kyyhkylento katsoi minua hetken meripihkanvärisillä silmillään. En osanut tulkita mitään hänen ilmeestään.
"Kun olin kävelyllä, joku musta kissa hyökkäsi kimppuuni. Sain hänet häädettyä", kuningatar maukui.
"Oliko hän jostain klaanista?" kysyin hieman epäröiden. Mitä jos vaikka Myrskyklaani hyökkäisi Varjoklaaniin? Kyyhkylento kuitenkin pudisti päätään.
"Ei hän haissut miltään klaanilta. Hän oli varmasti joku erakko", hän maukui. Helpotuin hieman. Erakot saattoivat joskus vain eksyä reviirillemme.
"Pitäisikö erakosta kertoa Vaskitsatähdelle? En usko, että hän on uhka, mutta Vaskitsatähti voi käskeä muiden olla varovaisia", sanoin.

//Kyyhky?

Nimi: Minttupentu

22.03.2017 07:52
Tihkupentu kipitti luokseni. *Tihkutassu!* Lähdin juoksemaan tätä vastaan. Nuolaisin tämän kirvaa ja istahdin tämän viereen.
"Miten olet pärjännyt?" naukaisin Tihkutassulle.
"Minusta tuntuu, että olen jo parempi kuin mestarini", Tihkutassu hihkaisi. Katsoin nuorta kollia äimistyneenä.
"Vau! Haluatko opettaa minullekin jotain? Haluan olla yhtä hyvä kuin sinä" nau'uin innokkaasti. Nuori kolli nyökytti innoissaan.
"Mennään tuonne sulaneelle kohdalle, leirin nurkassa!" Tihkutassu selitti. Nyökkäsin. Lähdimme tassuttamaan kohti paikkaa jonka Tihkutassu oli minulle osoittanut.
"Minä haluan sitten, että meistä tulee päälliköitä! Ihan oikeasti!" naukaisin.
"Voi olla vaan yksi päällikkö", Tihkutassu naukaisi surullisena.
"Mutta jos sinusta tulee ensin päällikkö, voit määrätä montako päällikköä haluat!" kiljaisin.
"Meidän täytyy harjoitella tosi paljon, että päästään pääliköiksi!" naukaisin. Äkkiä Tihkutassu näytti hienon liikkeen.
"Tuo oli takapotku. Yritä sinäkin", nuori kolli maukui.

//Tihku?

Nimi: Hunajaviiksi

21.03.2017 16:56
Leirissä kaikki oli kunnossa, yrttejä minulla oli riittämiin, eikä hoidettavia kissoja ollut. Istuskelin parantajan pesän ulkopuolella odottaen jotain tapahtuvan. Pennut leikkivät, klaaninvanhimmat rupattelivat keskenään ja soturit valmistautuivat partioihin... Vilkuilin ympärilleni. Kukaan ei kaiketi kaipaisi minua jos kipaisisin pikaisesti kävelyllä. Voisin samalla etsiä hyviä paikkoja, mistä löytyisi yrttejä. Kieltäydyin ajattelemasta, että voisin tavata Naaliturkin, mutta valkoinen tuuliklaanilainen työntyi väkisinkin mieleeni. No, ehkä näkisin myös hänet, mutta en lähtisi etsimään kollia. Lähdin leiristä rauhallisesti hölkäten. Maa oli jo osittain sulanut hiirenkorvan ajan lämpenevässä ilmassa. Nuuhkaisin ilmaa. Metsässä tuoksui ihanan elävältä, kukat ja muut kasvit alkoivat hiljalleen kasvaa ja eläimet työntyivät pesistään ulos. Haistoin lähellä kissanminttua. Kuljin hajun suuntaan, ja löysin vanhoja, kuihtuneita vihreitä lehtiä, mutta niiden vieressä puski ylös pari kissanmintun alkua. Viherlehden aikaan tässä varmasti kasvaisi sitä suurin määrin. Jatkoin matkaani. Kuljin kohti tunnelia, joka johti Tuuliklaanin reviirin rajalle. Tämä oli väärin, mutta halusin tavata Naaliturkin. Kehräsin iloisena ajatellessani tapaavani hänet, mutta se oli oikeastaan aika epätodennäköistä. Meidän ei vielä pitänyt kaiketi tavata.
Saavuin ukkospolun luo. Sen kitkerä ja ällöttävä haju täytti sieraimeni. Kuljin äkkiä tunneliin, missä haju oli hiukan lievempi. Tämä ei vielä ollut Tuuliklaanin reviiriä, mutta haistoin vahvasti naapurimme tuoksut. Jos minulla olisi vähän tuuria, Naaliturkki ilmestyisi partiossa tai muusta syystä tänne. En tiennyt, pitikö kolli minusta niin paljoa, että tulisi varta vasten etsimään minua. Odotin kuitenkin kärsivällisesti tunnelin pimeydessä. Minua ei voisi nähdä ja suurin osa hajustani kätkeytyi ukkospolun löyhkän alle.

// Naali?

Nimi: Kyyhkylento

21.03.2017 16:21
Kumahdin kiveä päin. Kuulin mustan kollin askeleet. *Se lähti!* Henkäisin helpottuneena. Nousin varovasti tassuilleni. Turkissani oli pari verta vuotavaa haavaa ja suussani maistui verelle. Pudistin päätäni.
*Minun täytyy lähteä takaisin pentujen luokse*
Lähdin jolkottamaan takaisin kohti Varjoklaanin rajaa.
Haistoin jo äsken kulkeneen partion tuoksut. Partiossa oli Okaliekki, Ikituuli ja Saratassu. Pian näin kolmen kissan jolkottavan takaisin metsää päin.
"Hei Okaliekki! Odota", ulvaisin ja pinkaisin juoksuun. Liekin värinen kolli käännähti ja katsoi kun juoksin hänen luokseen.
"Missä sinä olet oikein ollut?" Okaliekki kysyi huolestuneena.
"Äh harhailin vain vähän", naukaisin ja hymyilin säteilevästi.

Istyin leirissä sukimassa karvojani katselin kuinka pennut leikkivät yhtenä karvakasana. Minttupentu ja Tihkutassu istuskelivat pentutarhan edustalla. *En oikein tiedä tuosta kollista* Katselin nuorta kollia hieman arvostellen.
*Hän satutti Kuohupentua!* Nousin ylös ja näin Sienipennun ja Lehmuspennun. Nyökkäsin heille tervehdykseksi ja lähdin astelemaan Knervakuun luokse.
"Hei Kanervakuu, kerkeätkö vahtimaan pentuja?" naukaisin.
Naaras nyökkäsi. Lähdin tassuttamaan kohti soturien pesää.
Pian näin tutun naaraan sukimassa turkkiaan. *Hämylilja!* Nelistin tämän luokse.

//Hämy?

Nimi: Tihkutassu

21.03.2017 15:00
Tarkkailin Synkkäsielua katseellani. Hänen mukaansa, olin kehittynyt paljon taistelussa. Mutta voisihan sitä paremminkin mennä. Synkkäsielu kiristi lihaksensa ja loikkasi selkäni päälle. Kierähdin selälleni ja Synkkäsielun ote irtosi. Tein nopeasti takapotkun ja kuulin, kuinka mestarini kiljaisi kivusta. En välittänyt vaan valmistauduin loikkaamaan viimeisen kerran Synkkäsielun päälle. Mestarini kuitenkin nousi seisomaan vaivalloisesti.
"Riittää jo! Olet jo voittanut", Synkkäsielu maukui. Katsoin omahyväisenä vaaleanharmaata mestariani. Olin voittanut soturin! Tosin tuo soturi ei ollut kovin hyvä.
"Jatketaan", murahdin ja valmistauduin loikkaamaan taas Synkkäsielun päälle.
"Eiköhän se jo riitä. Olet jo oppinut hyvin takapotkun, joten voimme tehdä jotain muuta. Mennään saalistamaan", mestarini kuitenkin maukui. Saalistamaan! Kyllähän muutkin voisivat saalistaa, mutta mitäpä jos vaikka Myrskyklaani hyökkäisi Varjoklaaniin? Sitä paitsi saalistus oli todella tylsää.
"Ei käy! Mene sinä keskenäsi saalistamaan!" sihahdin. Synkkäsielun tummansiniset silmät näyttivät hiukan vaivaantuneelta.
"Sinä tulet minun kanssani, sinun pitää totella mestariasi", hän maukui rauhallisesti.
"Et sinä minua määräile, senkin kotikisu!" huudahdin ja lähdin juoksemaan leirin suuntaan. Kun olin juossut hetken, vilkaisin taakseni. Synkkäsielu ei ollut seurannut. Muutin juoksemiseni kävelyksi. Menisin harjoittelemaan yksikseni! Näin jo leiriä ympäröimän karhunvatukkamuurin. Yhdellä nurkalla, ihan karhunvatukkamuurin vieressä oli tasainen alue, eikä siinä ollut paljon lunta eikä loskaa. Siinä olisi hyvä harjoitella. Juoksin äkkiä sinne. Muistelin, mitä Synkkäsielu oli kertonut takapotkusta ja harjoittelin sitä hetken itsekseni. Kun se meni ihan hyvin, harjoittelin etutassulla lyöntiä, jota Synkkäsielu opetti eilen. Kun olin opetellut sitä hetken, haistoin kissoja. Käänsin katseeni sinne, mistä haju tuli. Näin mustan ja tummanruskean kissan. Häivetassu, sekä Murattilehti
"Hei Tihkutassu. Missä Synkkäsielu on?" Murattilehti kysyi.
"Saalistamassa", murahdin. Murattilehden vieressä oleva Häivetassu katsoi minua jotenkin oudosti, mutta nyt en välittänyt siitä. Murattilehti avasi suunsa, mutta nyökkäsi sitten.
"Me menemmekin nyt saalistamaan", naaras maukui ja pujahti aluskasvillisuuden sekaan. Häivetassu lähti mestarinsa perään. Huokaisin. Minua ei enää huvittanut taistella, joten lähdin kulkemaan piikkipensastunnelia kohti. Pian pujahdin siitä aukiolle. Ensimmäisenä näin Minttupennun, joka leikki Mistelipennun, sekä Viherpennun kanssa. Jolkotin Minttupennun luo.

//Minttu? :3

Nimi: Sienipentu

20.03.2017 16:33
Suorastaan puhkuin intoa! Hunajaviiksi oli luvannut, että minusta voisi tulla hänen oppilaansa, kun täyttäisin kuusi kuuta! Eniten olin innoissani siitä, että minun ei tarvitsisi tappaa ketään ja voisin pysyä kaukana taisteluista, jos sellaisia syttyisi. Tietenkin myös kissojen auttaminen kuulosti mahtavalta, mutta se ei sytyttänyt mielenkiintoani samalla tavalla kuin tieto siitä, että en joudu taistelemaan muiden klaanien jäseniä vastaan. Loikin sisään pentutarhaan ja kohtasin heti veljeni myrkynvihreät katseet. Hän kallisti pientä päätään.
"Missä sinä viivyit?" kolli kysyi tasaisella äänellä.
"Hunajaviiksi sanoi, että minusta voi tulla hänen oppilaansa", naukaisin hennosti hymyillen pentuetoverilleni. Lehmuspentu kohotti kulmiaan hieman epäuskoisena.
"Oikeastiko?" hän kysyi ja räpytteli vihreitä silmiään. Nyökkäsin. Veljeni pysyi hetken aikaa hiljaa ja katsoi maahan. Hän näytti pohtivan jotakin. Kasvoillani oleva hento hymy katosi hetkessä. Eikö Lehmuspentu pitänyt siitä, että en aikonut ryhtyä soturiksi? Sitten hän nosti taas myrkynvihreän katseensa minuun.
"Sehän on aivan mahtava uutinen!" hän totesi ja hymyili minulle lempeästi. Kasvoilleni leimahti jälleen se sama hento hymy, joka oli aiemmin kaikonnut kuin tuhka tuuleen. Lehmuspentu oli sittenkin iloinen minun puolestani!

//Lehmus voi halutessaan jatkaa, jatkan ite ellei hän jatka:D

Nimi: Sarapentu/-tassu

19.03.2017 20:53
"Kuohupentu, haluaisitko leikkiä?" kysyin Kuohupennulta, joka näytti hieman yksinäiseltä. Kuohupentu nyökkäsi arasti, ja minä menin hänen luokseen.
"Mennäänkö katsomaan, jos joku oppilaista olisi leirissä? Voisimme oppia saalistamaan!" intoilin Kuohupennulle.
"Mennään vain" Kuohupentu naukui hiljaa. Loikin innoissani oppilaiden pesälle, ja kurkistin sisään. *Toivottavasti en törmä siihen pelottavaan oppilaaseen taas!* toivoin.
"Onko täällä joku?" huhuilin.
"Olen minä täällä", joku vastasi oppilaiden pesästä.
"Kukas sinä olet?" kysyin ihmeissäni.
"Minä olen Sydäntassu" esittäytyi se joku, tullessaan ulos pesästä.
"Hei vain! Minä olen Sarapentu, ja tässä on Kuohupentu", minäkin esittelin.
"Hauska tutustua. Oliko teillä kysyttävää?" kysyi Sydäntassu.
"Joo! Me haluaisimme kovasti oppia metsästämään!" hihkuin. Sydäntassu alkoi opettaa meitä. Näin Kanervakuun juttelevan Vaskitsatähden kanssa.
"Sarapentu! Tulisitko tänne?" Kanervakuu huusi minulle. Lähdin viipottamaan kohti Kanervakuuta.
"Mitä nyt? Teinkö jotain?" kysyin säikähtäen hieman. Kanervakuu pudisti päätään, ja alkoi sukia turkkiani.
"Miten ihmeessä sinä olet noin hiekkainen?" Kanervakuu naurahti.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" kuulin Vaskitsatähden huutavan.
"Mitä nyt tapahtuu?" kysyin Kanervakuulta.
"Enpäs tiedä" Kanervakuu sanoi kuulostaen jotenkin mystiseltä.
"Tiedäthän! Minä näin, kun sinä puhuit Vaskitsatähden kanssa!" väitin. Kanervakuu hymyili lämpimästi, eikä vastannut minulle. Istahdin muun klaanin joukkoon, Kuohupennun viereen.
"Sarapentu, tulisitko eteen" Vaskitsatähti kutsui. *Minusta tehdään oppilas!*. Istahdin tärkeän näköisenä Suurkiven viereen.
"Sarapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis aloittamaan soturioppilaan koulutuksen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Saratassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Ikituuli. Toivon, että Ikituuli siirtää kaiken tiedon sinulle." kuuntelin Vaskitsatähden rauhallista ääntä, ja katselin mestariani, Ikituulta joka tepasteli klaanin joukosta Suurkiven eteen, ja istahti viereeni.
"Ikituuli, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi rohkea ja ystävällinen. Odotan, että siirrät kaiken tälle nuorelle oppilaalle." Vaskitsatähti puhui nyt Ikituulelle. Tunsin, miten Ikituuli kosketti päälakeani kevyesti nenällään. Katsoin ylös, suoraan Ikituulen jäänsinisiin silmiin, jotka tuikkivat ystävällisesti.
"Saratassu! Saratassu!" klaani huusi uutta nimeäni.
"Mitä teemme ensimmäisenä?" kysyin innoissani.
"Mietin tässä hieman, että koska aurinkohuippu on jo ohi, niin aloitamme harjoittelun vasta huomenna. On näes tärkeää luoda kestäviä ystävyyssuhteita. Menehän tutustumaan uusiin pesätovereihisi!" Ikituuli kehotti. Katselin ympärilleni, ja näin Sydäntassun hieman kauempana.

//Sydän?

Nimi: Hunajaviiksi

19.03.2017 19:40
Käännähdin kun kuulin askelia takaani. Sienipentu juoksi luokseni. Pentu avasi suunsa hiukan epäröiden, mutta ei sanonut mitåän kuitenkaan.
"Hei, Sienipentu. Onko sinulla jotain asiaa?" naukaisin lempeästi. Vaaleanruskea kolli mietti hetken ja vastasi sitten.
"Voiko minusta tulla sinun oppilaasi? Siis sitten kun olen kuusi kuuta... Kaunokukka sanoi, että minun pitää kysyä sinulta, kun hän kertoi siirtyvänsä klaaninvanhimmaksi."
Iloinen tunne valtasi koko kehoni. Ensin minusta tuli parantaja, ja sain heti oppilaankin!
"Totta kai voi", naukaisin kehräten. Sienipennun silmät loistivat innokkaina. "Odotan innolla, että pääsen kouluttamaan sinua."
Sienipentu nyökkäsi.
"Kiitos!"
Sitten pentu ampaisi pentutarhalle ja jäin istumaan parantajan pesän edustalle. No niin, nyt olin parantaja, ja minulla oli uusia velvollisuuksia. Katsahdin taivaalle. Oli aurinkohuippu. Seuraavan auringonnousun jälkeen tapaisin taas Naaliturkin. Huokaisin ja suljin silmäni. En saisi herättää epäilyksiä. Istuskelin katselemassa leirin touhuja.

//Joku? :D

Nimi: Murattilehti

19.03.2017 18:42
"Mutta voisin vaikka käydä tässä lähiaikoina. Mutta tänään en varmastikaan voi, sillä he varmasti jo nukkuvat", mau'uin. Häivetassu nyökkäsi. Leiri, jota ympäröi karhunvatukkapensaat, alkoi jo näkyä. Oli jo alkanut hämärtämään ja minun piti siristää silmiä, että erotin missä piikkipensastunneli oli. Pujahdimme sieltä aukiolle. Erotin aukiolla klaanitovereiden kiiluvia silmäpareja. Käänsin katseeni Häivetassuun, joka oli takanani.
"Voit mennä nyt nukkumaan. Huomenna on taas varhainen herätys", mau'uin. Häivetassu nyökkäsi ja lähti tallustamaan kohti oppilaiden pesää. Tunsin, kuinka nälkä kurni vatsassani, mutta en jaksant mennä enää syömään, koska olin niin väsynyt. Lähdin tassuttamaan kohti sotureiden pesää. Pujahdin saniaisten läpi sinne ja pujottelin nukkuvien klaanitovereiden välistä omalle makuualuselleni, joka sijaitsi pesän nurkassa. Se ei ollut mikään paras paikka, mutta onneksi turkkini oli melko pitkä, ettei olisi niin kylmä. Käperryin makuupaikalleni ja vajosin uneen.

Heräsin taas melko aikaisin, tällä kertaa aamupartio oli silti lähtenyt. Haukottelin makeasti ja venyttelin jäseniäni. Sitten nousin istumaan ja aloin sukimaan takkuuntunutta turkkiani. Heikko auringonvalo siivilöityi sotureiden pesän oksakatosta sisään. Kun olin sukinut turkkini, pujahdin aukiolle. Minulla oli niin hirveän nälkä, mutta en saisi varmastikaan vielä syödä. Ensin pitäisi saalistaa klaanille. Yritin olla välittämättä nälästä ja istahdin keskelle aukiota. Odottaisin taas hetken, ennen kuin menisin herättämään Häivetassun. Kuulin pentutarhan suunnalta askelia ja hopeanharmaa pää tuli näkyviin. Pujosulka! Jolkotin sisareni luo.
"Huomenta", tervehdin. Pujosulan hopeanharmaille kasvoille levisi ilahtunut hymy.
"Huomenta. Mitä sinulle kuuluu? Onko kivaa, kun sinulla on oppilas?" sisareni kysyi.
"Hyvää minulle kuuluu. Ja on se todella mukavaa", selitin. Pujosulka hymyili. Sitten muistin, mitä Pujosulan jaloille oli tapahtunut. Sisareni jalat olivat halvaantuneet, sillä käärme oli purrut häntä. Onneksi hän ei ollut kuollut; en haluaisi menettää toista siskoani. Pentutarhalta alkoi kuulumaan pientä vikinää.
"Minun pitää nyt mennä", Pujosulka maukui. "Tulethan katsomaan joskus Sirpalepentua ja Kaihopentua?" hän jatkoi.
"Tottakai tulen. Sitten vain, kun on aikaa", mau'uin. Pujosulka pujahti takaisin pentutarhaan. Käänsin katseeni aukion keskustaan. Klaanitovereia oli alkanut tulla jo pesistään. Menisin nyt herättämään Häivetassun.

//Häive?c:

Nimi: Sienipentu

19.03.2017 18:31
Vaskitsatähti oli kutsunut koko Varjoklaanin koolle leirin pääaukiolle. Myös minä ja Lehmuspentu olimme tulleetkuuntelemaan kokousta, jonka klaanipäällikkö pian aloitti:
"Kaunokukka, toiveesi on luopua parantajan tehtävistä ja siirtyä klaaninvanhimpiin, eikö vain?" Kaunokukka katsoi päällikköä hetken ajan hiljaa.
"Kyllä", parantaja vastasi kuuluvalla äänellä. Pieni ja hento suru leimahti sisälläni liekkiin. Ei kai parantaja luopunut parantajuudesta vain siksi, koska oli kuullut minun toiveeni? Pakotin itseni keskittymään kokoukseen.
"Varjoklaani kunnioittaa sinua kaikesta, mitä olet antanut meille. Pyydän Tähtiklaania antamaan sinulle monta kuuta aikaa levätä", Vaskitsatähti naukui. Kokouksen päätteeksi kullanruskea naaraskissa lähti astelemaan kohti klaaninvanhimpien pesää rauhallisesti. Hän vilkaisi minua nopeasti kirkkaansinisillä silmillään ja iski minulle silmää. Hennosti hymyilin naaraalle, mutta hän ei huomannut sitä, sillä oli jo kääntänyt päänsä pois minusta.
"Kaunokukka! Kaunokukka!" klaani hurrasi parantajakissan nimeä kovaäänisesti. Siirsin katseeni Lehmuspentuun.
"Tämäkö se asia oli?" veljeni kysyi minulta. Nyökkäsin. Olin ylpeä siitä, että olin kyennyt pitämään näinkin suuren salaisuuden monien päivien ajan. Siltikin vatsanpohjassani tuntui, koska en pidänyt siitä, että en voinut kertoa jotakin Lehmuspennulle tai omalle rakkaalle emolleni. Huomasin Hunajaviiksen astelevan kohti parantajan pesää. Epäröiden loikin kohti klaanin nykyistä parantajaa. Avasin suuni lausuakseni naaraan nimen ääneen, mutta suustani ei kuulunutkaan ääntä.
"Hei, Sienipentu. Onko sinulla jotain asiaa?" oranssi naaraskissa kysyi. Keräsin kaiken rohkeuteni ja nau'uin:
"Voiko minusta tulla sinun oppilaasi? Siis sitten kun olen kuusi kuuta.. Kaunokukka sanoi, että minun pitää kysyä sinulta, kun hän kertoi siirtyvänsä klaaninvanhimmaksi.."

//Hunaja?cx

Nimi: Lehmuspentu

19.03.2017 17:53
Leikin itsekseni männynkävyllä pentutarhan perällä. Sienipentu oli mennyt parantajan pesälle auttelemaan Hunajaviikseä ja Kaunokukkaa yrttien lajittelemisessa. Hän oli pyytänyt minuakin auttamaan heitä, mutta olin kieltäytynyt, sillä haisevien lehtien lajittelu erillisiin pinoihin ei ollut minun juttuni. Minua harmitti, että oli mennyn kieltäytymään, sillä mitäpä minä täällä yksikseni keksisin? Nakkelisin männynkäpyjä aikani kuluksi, vai?
Vilkaisin muita, pesän toisella puolella leikkiviä pentuja kaihoisasti. Minua ei huvittanut mennä kinuamaan heidän mukaansa.
Emoakaan ei ollut näkynyt vähään aikaan. Isän mukaan hänellä oli varapäällikkyyden myötä paljon kiireitä, eikä siksi ollut kerennyt katsomaan meitä.
Päästin turhautuneen huokaisun, nousin jaloilleni ja laahustin pesän suuaukolle. Katsahdin ulos surkeana. Minulla ei ollut ketään leikkikaveria. Olin yksin - Tähtiklaani oli hylännyt minut. Muiden mielestä olin liian energinen ja toimelias, enkä sen vuoksi soveltunut esimerkiksi kunniakkaaksi soturiksi, joka osasi pitää päänsä kylmänä hetkenä minä hyvänsä. Mutta ei. Olin mitätön karvamytty, joka retkotti pesän syrjäisimmässä nurkassa kuin sammalpallo, jolla kukaan ei enää tahtonut leikkiä.
Käännyin ympäri ja tallustin onnettomana omalle vuoteelleni ja käperryin tiukaksi kippuraksi sammaleille. Kuuntelin hetken leikkivien pentujen kiljahduksia, kunnes suljin silmäni ja vaivuin uneen.

Nimi: Untuva

19.03.2017 15:34
Hunajaviiksi: 4kp

Lähdetassu: 2kp

Haavekukka: 5kp

Kyyhkylento: 4kp

Sarapentu: 6kp Onnea oppilaalle, mestarisi näkyy klaanin sivuilla!

Häivetassu: 9kp

Hämylilja: 19kp

Kuohupentu: 4kp

Minttupentu: 3kp

Murattilehti: 3kp

Viherpentu: 5kp

Nimi: Viherpentu

19.03.2017 12:47
"Leikitäänkö jotain muuta?" Kuohupentu huohotti. Nyökkäsin ja mietin hetken.
"Olisitko sinä jokiklaanin päällikkö Kuohutähti? Minä voisin olla jokiklaanin varapäällikkö Viherkorva?" Ehdotin Kuohupennulle. Siskoni nyökkäsi ja hypähti läheiselle kivelle istumaan ylvään näköisenä. Tepastelin kiven juureen pää ja häntä pystyssä ja istahdin. Katselin leiriä kuin omaani ja nousin seisomaan.
"Kävisimmekö partioimassa hieman rajoja Kuohutähti?" Kysyin Kuohupennulta. Tämä nyökkäsi ja hyppäsi alas kiveltä. Hän lähti kiertämään leiriä kuin partioiden ja minä tepastelin perässä. Partioiminen oli hauskaa! Saavuttuamme takaisin kivelle jolla Kuohupentu oli äsken istunut lähdimme saalistamaan. Huomasin sammalpallon lähellä klaanivanhimpien pesää ja syöksyin sen päälle. Kasasimme kiven viereen kaiken saalistamamme. Pian siinä oli keppi eli lintu, kivi eli hiiri ja sammalpallo joka esitti myyrää. Vaihdoimme Kuohupennun kanssa tyhtyväiset ilmeet ja istuimme jälleen tarkkailemaan leiriä, kunnes takaamme kuului emomme Kyyhkylennon ääni:

//Kyyhky? Kuohu?

Nimi: Kuohupentu

19.03.2017 10:30
Katsoin hetken Viherpentua. Tuntui siltä, kuin veljeni yrittäisi piristää minua jotenkin. Minua ei kuitenkaan huvittanut.
"En minä nyt varmaan", sanoin hiljaa. Vilkaisin oppilaiden pesän edessä olevaa Tihkutassua, joka näytti Minttupennulle jotain. Typerä Tihkutassu! Vihasin häntä, miksi hänen piti olla niin omahyväinen? Tuntui siltä, kun Minttupentu olisi jättänyt minut ja Viherpennun. Viherpentu taisi huomata minne katsoin.
"Älä välitä Tihkutassusta. Tule nyt leikkimään sammalpallolla", veljeni maukui. Huokaisin. Kaipa sitten.
"Hyvä on", mau'uin. Viherpentu heitti minulle sammalpallon ja sain sen helposti kiinni. Leikimme hetken, kunnes aloin jo väsymään.
"Leikitäänkö jotain muuta?" huohotin.


//Viher?

Nimi: Viherpentu

19.03.2017 08:11
Vierittelimme Minttupennun kanssa sammalpalloa, kunnes hän yhtäkkiä lähti ja jätti minut yksin sammalpallon kanssa. Päätin lähteä katsomaan minne hän meni, vaikka se olikin jo arvattavissa. Kipitin pentutarhan sisäänkäynnille ja muljautin silmiäni. *Tietenkin hän meni juuri sinne minne epäilin.* ajattelin turhautuneena ja katsoin kuinka hän jutteli Tihkutassun kanssa. Tuntui siltä kuin Minttupentu olisi välittänyt enemmän Tihkutassusta kuin sisaruksistaan. Huokaosin ja huomasin Kuohupennun vähän matkan päässä minusta. Näin hänen katseestaan joka porautui Tihkutassuun ja Minttupentuun, että hänellä oli jokin mielensä painona. Kävelin hänen luokseen ja naukaisin varovasti:
"Hei, miten menee?" Odotin hetken Kuohupennun vastausta, kunnes hän vastasi hieman vaisusti:
"Hyvin. Entä itselläsi?"
"Oikein hyvin. Tuletko leikkimään kanssani sammalpallolla?" Kysyin siskoltani pyörittäen sammalpalloa käpälissäni.

//Kuohu?

Nimi: Häivetassu

18.03.2017 17:20
Istuin oppilaidenpesässä. Murattilehti odotti minua kun suin turkkini.
"Mitä me teemme tänään?" naukaisin innoissani.
"Menemme harjoittelemaan jotain helppoja liikkeitä", Murattilehti naukui hymyillen. Tunsin kuinka korvan pääni muuttuivat tulikuumiksi. En niin välittänyt taistelusta, mutta en voinut kieltäytyä. Rusehtava naaras viittoi minua seuraamaan. Tassuttelin tämän perässä. Hieman edellämme tassuttutteli aamupartio ja huomasin kuinka Murattilehti katseli sen suuntaan. Pian huomasin syyn, hän katseli Naavakoita. Tunsin oloni loukkaantuneeksi, mutta en antanut sen näkyä päällepäin. *Tämän piti olla meidän harjoittelu tuokio!* Röyhistin rintaani ja yritin näyttää ylväältä, mutta Murattilehti katseli vain Naavakoin perään.
"Eikö meidän pitänyt kääntyä tästä?" naukaisin hymyillen naaraan kävellessä ohi polun jota pitkin pääsisimme harjoittelu paikalle.
"J-oo, olin vain omissa ajatuksissani", tämä naukaisi ja kääntyi pois aamupartion perästä. *Vai omissa ajatuksissa*
Yritin näyttää mahdollisimman iloiselta.
"No niin tänään harjoittelemme hännän kiskontaa", naaras naukui.

Astelimme kohti leiriä. Olimme harjoiteleet niin pitkään kunnes osasin liikkeen.
"No mille tuntuu olla oppilas?" Murattilehti naukui.
"Kivalta", hymyilin. *Murattilehti on varmaan hirveä yksinäinen ilman sisartaan Lehtotassua, mutta onhan hänellä Pujosulka*
Muistin tarinoita jota minulle oli kerrottu Pujosulan halvaantumisesta.
"Oletko jo käynyt katsomassa sisaresi pentuja?" naukaisin yllättäen. Murattilehti pudisti päätään.
"En ole vielä ehtinyt", tämä naukui tassuttaessaan eteenpäin.

//Muratti?

Nimi: Murattilehti

18.03.2017 17:05
Heräsin jonkun liikehtivän sotureiden pesässä. Avasin silmäni ja näin Hämyliljan, Loistelinnun ja Naavakoin poistuvan pesästä. Minäkin haluaisin mennä aamupartioon, jos Naavakoikin menisi! Olin jo nousemassa ylös, kunnes muistin, etten voisi millään mennä aamupartioon. Olin Häivetassun mestari! Nousin silti istumaan. En saisi enää nukuttua, tiesin sen. Aloin sukimaan ruskeaa turkkiani. Se oli täynnä takkuja, koska liikehdin aika paljon nukkuessani. Kun turkkini oli siisti pujahdin aukiolle. Aurinko oli nousemassa ja aukio oli tyhjillään. Minulla oli jano, joten menin leirin nurkalla olevan vesilammikon luokse ja join hieman kylmää vettä. Klaanitoverit alkoivat kohta heräillä ja lähtivät partioihin. Nyt voisin herättää Häivetassun. Jolkotin oppilaiden pesälle, joka sijaitsi sotureidenpesän lähellä. Pujahdin pesään ja etsin katseellani Häivetassun mustaa turkkia. Hän oli ihan suuaukon vieressä.
"Herätys, Häivetassu", herättelin oppilastani.
"Mitäh nyt?" Häivetassu mumisi ja avasi silmänsä. Sitten hän näytti muistavan, että oli jo oppilas ja nousi äkkiä istumaan.

//Häive? c:

Nimi: Minttupentu

18.03.2017 16:54
Leikin Viherpennun kanssa sammalpallolla. Tämä tönäisi tumman vihreän pallon luokseni. Pian kuulin jotain, joka sai minut kehräämään. Tihkutassun. Vihreä pallon vieri ohitseni kun pinkaisin kohti Tihkutassua.
"Hei! Nyt se meni ohi!" kuulin Viherpennun vinkaisun. En välittänyt siitä vaan kipitin Tihkutassun hajun perään. Pian näin tutun kissan oppiladen pesän edustalla.
"Hei Tihkutassu!", kiljaisin. Oppilas kääntyi katsomaan minua.
"Hei Minttupentu!" tämä naukaisi. Minusta tuntui siltä kuin muut oppilaat olisivat mulkoilleet minua koska olin pentu.
"Älä välitä heistä", Tihkutassu kuiskasi. Nyökkäsin.
"Miten meni?" naukaisin innoissani. Tihkutassu katsoi minua iloisesti.
"Sain koko metsän suurimman oravan!" tämä naukui innoissaan. Vilkaisin pentutarhalle. Näin sisareni Kuohupennun ja muistin riitamme. Tunsin surua. Tihkutassukin ymmärsi mistä oli kyse.
"Onhan sinulla minut", tämä röyhisti rintaansa. Hymyilin säteilevästi. *Tihkutassuun voi aina luottaa!* Kehräys kantautui kurkustani.

//Tihku?

Nimi: Kuohupentu

18.03.2017 16:39
"Helppoahan se on", kehräsin ja tassuttelin edestakaisin Kaihopennun edessä. Kaihopentu katsoi minua keltaiset silmät pyöreinä.
"Voinko yrittää?" minua pienempi pentu kysyi. Käänsin katseeni pentutarhan nurkalla loikoilevan Kanervakuuhun. Sitten käänsin katseeni takaisin Kaihopentuun.
"Jos Kanervakuu auttaisi sinua?" ehdotin. Uskoin, että Kaihopennun oma emo Pujosulka ei voisi oikein auttaa, sillä hänen takajalkansa olivat halvaantuneet. Kaihopentu käänsi katseensa Kanervakuuhun.
"Voisitko sinä auttaa minut seisomaan?" pieni pentu kysyi kuningattarelta. Vaaleanruskea Kanervakuu käänsi katseensa Kaihopentuun.
"Eiköhän se käy", Kanervakuu maukui ja nousi seisomaan.

//Kaiho? Toivottavasti en hitannut liikaa.

Nimi: Hämylilja

18.03.2017 16:30
Aurinko oli juuri noussut leiriä ympäröivän karhunvatukkapensasmuurin yläpuolelle ja se lämmitti mukavasti. Oli tulossa hiirenkorva. Loikoilin sotureiden pesän edustalla sukimassa itseäni. Olin ollut yöllä Murattilehden ja Aamutassun kanssa saalistamassa, joten annoin Aamutassun nukkuvan pidempään. Menisimme Synkkäsielun ja Tihkutassun kanssa iltapäiväpartioon. Katselin tyytyväisenä leiriä. Oli niin mukavaa olla niin vahvassa klaanissa! Mistelipentu, joka oli pennuista vanhin, loikoili pentutarhan edustalla, katsoen pesätoveriensa leikkejä.
*Mistelipennusta pitäisi tulla jo oppilas*, ajattelin ja nuolaisin vasenta etutassuani. Naavakoi ruokaili Murattilehden kanssa sotureiden pesän vieressä. Murattilehti vaikutti melko iloiselta Naavakoin seurassa, mutta Naavakoista ei kyllä osannut sanoa oikein mitään. Kun olin saanut itseni suittua, käänsin katseeni taivaalle. Aika tuntui menevän hitaasti, sillä oli edelleen aurinkohuippu. Sitten kuulin piikkipensastunnelista askelia ja käänsin katseeni sinne. Äkkäsin Synkkäsielun pilkukkaan turkin, sekä Tihkutassun, oman poikani tummanharmaan turkin. Heillä ei ollut mitään saalista, joten arvelin heidän olevan juuri taisteluharjoituksissa.
"Oltaisiimpa olleet kauemmin! Tai olisimme edes käyneet saalistamassa!" Tihkutassu marisi mestarilleen Synkkäsielulle. Tiesin Synkkäsielun varsin hyvin; hän masentui kovin helposti. Tihkutassu ei ehkä sopinut oikein hänen oppilaakseen..
"Mutta lähdemme kohta iltapäiväpartioon. Emme voi olla vuorivaahteran luona ikuisesti", Synkkäsielu murahti. Tihkutassu oli avaamassa suutaan, mutta huomasikin minut ja ei sanonutkaan mitään. Poikani sähkönsiniset silmät tuntuivat poraavan kehooni reiän, se oli varsin kylmä ja välittämätön. Huokaisin. Tuntui siltä, kuin Tihkutassu ei välittäisi minusta yhtään.. Huomasin, että Kyyhkylennon pentu, Minttupentu vipelsi Tihkutassun luo.
"Mitä sinä opit? Voitko opettaa minullekin?" naaras kehräsi. Tihkutassu röyhisti rintaansa ylimielisesti. Se ei näköjään Minttupentua haitannut.
"Toki. Synkkäsielu opetti minulle tämän", Tihkutassu maukui ja alkoi näyttämään taisteluliikettä. Minttupennun tummansiniset silmät loistivat, kun hän yritti matkia Tihkutassua.
"Koska menemme siihen partioon?" kuulin tutun äänen takanani. Käänsin pääni puhujan suuntaan. Se oli Aamutassu. Käännyin oppilaani päin.
"Heräsitkin jo. Iltapäivällä. Synkkäsielu lupautui tulla Tihkutassun kanssa mukaamme", selitin. Aamutassu nyökkäsi aavistuksen verran. Tajusin, että oppilaallani saattoi olla melko nälkä. Hän ei ollut syönyt mitään, kun tuli eilen illalla metsästyspartiosta.
"Voit hakea jotain syötävää. Jos lähdemme sitten, kun olet syönyt", mau'uin. Aamutassu nyökkäsi ja tassutteli tuoresaaliskasalle. Huomasin, että tuoresaaliskasa oli matala, pitäisi käydä saalistamassa nopeasti. Aamutassu valikoi kasasta myyrän ja jolkotti takaisin luokseni. Hän alkoi ruokailemaan ja ei kestänyt kauaa, kun hän oli saanut myyränsä syötyä.
"Lähdetäänkö nyt?" Aamutassu intoili. Nyökkäsin.
"Mene hakemaan Tihkutassu, niin minä haen Synkkäsielun", käskin. Aamutassu nyökkäsi ja jolkotti oppilaiden pesän suulle. Käänsin katseeni suurkiven alla loikoilevaan Synkkäsieluun.
"Me lähdemme nyt siihen iltapäiväpartioon", huikkasin. Synkkäsielu nyökkäsi ja nousi seisomaan. Minua vanhempi soturi jolkotti luokseni.
"Aamutassu meni hakemaan Tihkutassua", mau'uin ja lähdin tassuttelemaan kohti piikkipensastunnelia, jonne Aamutassu ja Tihkutassu olivat jo menneet odottamaan.
"Minä saalistan koko metsän suurimman jäniksen!" Tihkutassu leuhki. Minua ärsytti tuollaiset kissat ja osasin kyllä käyttäytyä joillekin tylysti.
"Ai tuuliklaanilaisten riistaako aiot saalistaa?" kysyin ja lähdin kulkemaan tunnelista metsään. Tihkutassu sihahti, mutta ei sanonut mitään. Aamutassu jolkotti viereeni.
"Mihin menemme saalistamaan?" oppilaani kysyi.
"Vuorivaahteralle", vastasin. Takanani kävelevä Tihkutassu taisi kuulla, mitä sanoin.
"Ei sieltä mitään löydy! Saalistin kerran yhdelle suolla ja sain sieltä paljon riistaa, enemmän kuin vuorivaahteralta", hän maukui. Käänsin katseeni poikaani.
"Sanoin jo, että menemme vuorivaahteralle, joten sitten me menemme sinne. Et sinä johda tätä partiota", sanoin. Tihkutassu murahti, mutta ei enää väittänyt vastaan. Onneksi. Pian vuorivaahtera alkoi näkyä edessämme. Lumi oli sulanut sen oksista, mutta vesipisarat notkuivat siitä alas. Kohta olimme vuorivaahteran juurella.
"Aamutassu mene sinä tuonne päin saalistamaan", mau'uin osoittaen hännälläni vasenpaan. Käänsin katseeni sitten Tihkutassuun ja Synkkäsieluun.
"Te voitte saalistaa tässä. Minä menen saalistamaan ukkospolulle päin", ilmoitin ja lähdin tassuttelemaan kohti ukkospolkua, joka oli kyllä melko kaukana. Kuulin, kuinka Tihkutassu murisi epätyytyväisenä. Aloin haistelemaan ilmaa. Erotin ilmassa melko tuoreen oravan hajun, joten lähdin jäljittämään sitä. Orava ei ollut kaukana, kahden männyn välissä. Huomasin, että en ollut tuulenalapuolella, mutta orava oli niin keskittynyt kaivamaan talvivarastojaan, joten se ei huomannut minua. Pudottauduin silti vaanimisasentoon ja liu'uin lähemmäs oravaa. Kun olin mielestäni hyvän välimatkan päässä oravasta, loikkasin sen kimppuun ja katkaisin nopeasti sen niskat. Kuovin vähän lunta ja hautasin oravani sinne. Pistin paikan mieleeni ja aloin haistelemaan uutta riistaa. En erottanut tällä kertaa riistan tuoksua, mutta kissojen kyllä. Huomasin parin paatsamapensaan takaa vaaleanharmaan naaraan, sekä kilpikonnakuvioisen kollin. Ilokseni siinä oli Lähdetassu, sekä Tammikynsi. Tammikynsi selitti jotain saalistustekniikkaa Lähdetassulle, joten en halunnut häiritä heitä. Jatkoin matkaa välillä ilmaa maistellen. Oli jo pimeää, kun vihdoin raahasin saaliini tuoresaaliskasaan leirissä. Olin saanut oravan lisäksi hiiren ja pienen sammakon. Aamutassu tiputti jälkeeni saaliinsa kasaan. Olin hyvin vaikuttunut oppilaani saalistustaidoista. Käänsin katseeni Tihkutassuun, joka leuhki muille oppilaille oppilaiden pesän edustalla.
"Sain koko metsän suurimman oravan!" pentuni leuhki. Muut oppilaat eivät näyttäneet kovin innostuneilta kehumaan Tihkutassua. Lähdetassu ja Häivetassu; kaksi muuta pentuani ruokailivat yhdessä, eivätkä kääntäneet katseitaan Tihkutassuun. Kaamostassu, sekä Karpalotassu vilkaisivat toisiaan, mutta eivät sanoneet mitään. Tihkutassu ei kuitenkaan välittänyt vaan alkoi hotkimaan myyrää, minkä oli hakenut tuoresaaliskasasta. Aamutassu jolkotti muiden oppilaiden seuraan.

//Joku?

Nimi: Häivetassu

18.03.2017 13:22
"Minä en osaa metsästää", naukaisin surullisena. Olimme juuri palanneet kiertämästä rajoja Murattilehden kanssa. Kaksi pentua katsoi minua hieman surkeana. Kellahdin selälleni inahtaen.
"Leikitäänkö parantajan pesää", kiljaisin innoissani.
"Joo! Minä olen parantaja!" Neilikkapentu kiljui.
"Minä olen potilas!" ulvaisin. Pieni Sarapentu katsoi minuun mietteliäästi.
"Minkä minä olen?" hän naukaisi.
"Parantaja oppilas! Minä olen leikisti syönyt kuolon marjoja!" kiljaisin innoissani.
"Kuka puhui kuolonmarjoista?" kuulin tutun naukaisun.
*Kaunokukka!*
"Oletteko koskeneet kuolonmarjoihin?" tämä kysyi huolissaan. Pudistin päätäni.
"Ei olla koskettu", Sarapentu naukui pienellä äänellään.
"Täällä sinä olet laiskottelemassa!" kuulin mestarini äänen rakaani. Käänsin katseeni rusehtavaan naaraaseen.
"Mutta olin leikkimässä", nau'uin surullisena.
"No tule nyt. Sinun pitää mebnä nukkumaan, että jaksat huomenna", Murattilehti naukui. Nyökkäsin. Kun katselin Murattilehteä minusta tuntui oudolta, hyvällä tavalla oudolta. Korvan nipukkani tuntuivat kuumilta. Olin hieman surullinen kun tämä tassutti Naavakoin luokse. *Hän taitaa pitää Naavakoista* Hymähdin hieman, mutta hymy ei tullut suoraan sisältäni. Olin surullinen. Karistin ajatuksen pois mielestäni ja tassutin oppilaiden pesälle. Käperryin pedilleni ja suljin silmäni.

//Muratti x3

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com