Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa siitä ja erilaisista uhista löydät Muuta-osiosta. 

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kuohutassu

27.04.2017 18:48
"Noh, mikä tuo sinut tänne tunneliin?" Ruokotassu kysyi. Mitä se hänelle kuuluisi? En halunnut olla kuitenkaan kovin tyly ja Ruokotassu vaikutti melko kiinostavalta kissalta.
"Olin saalistamassa", mau'uin. En viitsinyt sanoa, että olin haistanut täällä päin kanin. Tietysti se tuli Tuuliklaanin reviiriltä, mutta en minä uteliaisuudelleni mitään voinut. Istahdin, sillä halusin hieman rentoutua. Tuskin Ruokotassu minulle mitään tekisi. Oppilas vaikutti jotenkin kiinnostavalta ja halusin tutustua häneen ehkä paremmin.
*Mitä sinä oikein ajattelet? Ruokotassu on Tuuliklaanista!* ajattelin. Mutta toisaalta kukaan ei saisi tietää tästä. Risasiipi olisi odottanut varmasti, että hyökkäsin toisen klaanin edustajan kimppuun, mutta en minä pystyisi.
"No, entä sinä? Mikä toi sinut tänne?" kyselin.

//Ruoko? cx

Nimi: Hämylilja

27.04.2017 18:39
Katsoin huvittuneena, kuinka Narsissipentu käpertyi kerälle ja alkoi nukkumaan. Tuikesilmä oli juuri lähtenyt takaisin askareihinsa, kuten myös Kyyhkylento. Olin saanut juuri hiireni syötyä ja käänsin katseeni Härmäpentuun. Samassa pentu alkoi liikehtimään ja avasi nopeasti silmänsä. Hän sulki ne kuitenkin nopeasti kiinni. Olin niin innoissani, tajutessani, että Härmäpentu saattaisi avata silmänsä kohta kokonaan.
"Huomenta Härmäpentu", mau'uin lempeästi ja nuolaisin pentuni turkkia. Huomasin, että Härmäpentu raotteli vähää väliä silmiään. Nyt pystyin jo erottamaan, minkä väriset hänen silmänsä olivat. Ne olivat kirkkaanvihreät. Pian Härmäpentu räväytti silmänsä kokonaan auki. Pentu katseli pentutarhaa silmät pyöreinä.
"Avasitkin jo silmäsi", kehräsin. "Olen emosi Hämylilja."


//Härmä? c:

Nimi: Narsissipentu

27.04.2017 17:33
"Kuka sinä olet?" kysyin hieman pelokkaasti valtavalta kollilta.
Katsoin pelokkaasti suurta kissaa.
"Olen Tuikesilmä", Tuikesilmä sanoi ystävällisesti.
"Miksi? Tuikkivatko sinun silmäsi?" kysyin ihmeissäni.
"En minä sitä tiedä, mutta tähdet ainakin tuikkivat", soturi totesi ja katsoi ylös korkeuksiin. Minäkin käänsin katseeni ylös.
"Mitä ne tähvet ovat?" kysyin silmät pyöreinä. Halusin tietää kaiken maailmasta.
"Tähdet kultaseni", Hämylilja korjasi.
"Tähdet ovat taivaalla loistavia valopisteitä" naaras jaatkoi.
"Miksi niitä ei sitten näy nyt?" kysyin pettyneenä.
"Siksi koska on päivä. Tähdet tuikkivat vain öisin", naaras sanoi.
"Mutta en minä jaksa valvoa koko yötä", sanoin turhautuneena.
"Ei sinun tarvitsekkaan, sillä tähdet syttyvät jo illalla", Hämylilja sanoi.
Minua alkoi yhtäkkiä ramaista. Käperryin kerälle. Suljin silmäni. Aloin nähädä kummallista unta.

Unessa minulla oli siivet. Asuin tähdissä. Päivisin lensin pilvissä. Iltaisin minun oli sytytettävä tähdet. Öisin lensin niiden seassa ja katselin niiden tuiketta. Kun aamu koitti minun oli sammutettava tähdet ja puhallettava pilvet taivaalle.

//Hämy? Joku?

Nimi: Lähdetassu

27.04.2017 15:17
// JATKOA MYSKIHÄNNÄLLE //

"Olit vasta tajuton ja ymmärrän, jos olosi on hieman heikko. Ehkä haluaisit juoda ennen kuin lähdet takaisin omalle reviirillesi? Joki on muutaman ketunmitan päässä takanani ja sillan alapuolella virtaus ei ole erityisen voimakas", Myskihännäksi esittäytynyt kolli ehdotti.
"Hyvä on", vastasin. Lähdin seuraamaan kollia jokea kohti. Onneksi kukaan kuolonklaanilainen ei löytänyt minua, koska he olisivat heti tappaneet minut ennen kuin kukaan olisi pelastanut minut. Saavuimme joelle ja aloin juomaan hitaasti vettä. Teki todella hyvää, kun viileä vesi valui kurkustani alas. Tällä pärjäisin varmasti kotiin saakka. Lopetin pian juomisen ja katsoin Myskihäntää.
"Olet ilmeisesti valmis?" kolli kysyi.
"Kyllä olen", vastasin.
"Saatan sinut vielä Nelipuille ja sitten varmaakin pärjäät omalle reviirillesi saakka?" kolli kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme kävelemään kohti Nelipuita yhdessä. Täytyi myöntää, että kolli vaikutti oikein mukavalta. *Ei Lähdetassu. Hän on Jokiklaanin kissa. Et sinä voi ystävystyä hänen kanssaan*, mietin. Mutta kuitenkin katsoin taas kollia ja huomasin hänen olevan ajatuksissaan.

//Myski?

Nimi: Vihertassu

27.04.2017 08:53
Minttutassun puskettua minua päähäni katsahdin tähän piristyneenä ja puskin takaisin. Jatkoimme matkaa rinta rinnan.
"Mutta muista, en ole vieläkään Tihkuturkin kanssa väleissä! Ja älä edes yritä!" Naukaisin hieman leikkisästi. Minttutassu katsoi minua ilkikutisesti ja läimäisi kevyesti korvan taakse.
"Hei! Senkin!" Naukaisin ja loikkasin Minttutassun kimppuun leikilläni. Minttutassu potkaisi minut tehokkaasti pois päältään ja lennähdin läheiseen pusikkoon. Revähdin nauramaan ja kömmin seisaalleni. Katsahdin siskoni hilpeisiin kasvoihin onnellisena. Olin iloinen, että olimme saaneet välimme kuntoon! Samassa muistin emomme Kyyhkylennon.
"Öö... tuota oletteko Kyyhkylennon kanssa väleissä?" Kysäisin tönkösti siskoltani. Siskoni katsahti minuun katsoin häbtä tyynesti takaisin.

//Minttu?

Nimi: Saratassu

26.04.2017 20:17
Olin menettänyt ajantajuni kokonaan maatessani päivästä toiseen parantajan pesässä. Oli saattanut mennä kaksi päivää, tai kolme, tai neljäsosakuu. En jaksanut kiinnittää siihen huomiota, makasin vain paikoillani kuumeisena. Usein sain rajuja yskänpuuskia, mutta ne loppuivat ajallaan. En ollut juuri lainkaan perillä leirin tapahtumista, tiesin vain, että monia kissoja oli taas kuollut. Minä en kuitenkaan ainakaan vielä ollut kuoleman kielissä, kiitos Hunajaviiksen ja Sienikarvan. Suunnilleen päivittäin minulle tuotiin yrttejä helpottamaan oireita. Niitä oli erimakuisia, kirpeitä ja makeita. Toisinaan Ikituuli kävi lyhyesti vierailulla, mutta lyhyesti vain, ettei sairaus tarttuisi. Muun aikani käytin aikalailla nukkumiseen. Niin tein itse asiassa tälläkin hetkellä. Heräsin kuitenkin pian rajuun yskään. Yskin yskimästä päästyänikin, mutta siitä ei ollut tulla loppua. Tunsin suussani veren maun, maun jota olin oppinut sairasaikanani inhoamaan. Kun yskä lopulta loppui, olin taas rättiväsynyt. Väsyin todella helposti, mutta kai siitä oli syyttäminen tätä erikoista tautia. Kylmän tunne valtasi kehoni hiljalleen, tuijottaessani väsynein silmin pesän seinää edessäni. Kuume oli nousemassa.

Nimi: Kuohutassu

26.04.2017 20:10
"Aiot silti varmaankin poistua, sillä minä en ainakaan lähde. Olin täällä ensin! Mutta jos et lähde, voisit edes kertoa, kuka olet?" oppilas murisi. Tunsin itseni hilpeäksi, sillä oppilas oli tuskin pentua suurempi. Minä en antaisi kenenkään toisesta klaanista määräilevän minua, eli en luikkisi pakoon kuin jänis.
"Ja mitä nimeni sinulle kuuluu?" mau'uin yrittäen kuulostaa töykeältä. Mutta se ei oikein onnistunut. Oppilas katsoi minua lehdenvihreillä silmillään, enkä osannut tulkita hänen katsettaan. Minulle tuli silti melko paha olo, että olin vastannut niin töykeästi.
"No, minun nimeni on Kuohutassu", sanoin. Odotin, että oppilaskin sanoisi nimensä. Mutta hän ei sanonutkaan mitään.
"Ja sinun nimesi on?" kysyin.

//Ruoko?

Nimi: Härmäpentu

26.04.2017 19:45
Aloin pitää inhottavana tunnetta, etten nähnyt mitään. Olin ensimmäisten päivieni aikana oppinut erottamaan muutamia hajuja toisistaan. Asuinpaikassa, jossa olin emoni kanssa, asui selvästi myös muita kissoja, jotka opin erottamaan hajun perusteella. Myös isän tuoksun tunnistin. Nimiä en tiennyt, en osannut yhdistää niitä hajuihin. Ymmärsin jo ympäriltäni puhetta, sanoja sieltä täältä, lauseitakin, mutta en vielä ymmärtänyt täydellisesti sanojen merkitystä ja lauseiden kokonaisuuksia. Jossakin tuoksui vahvasti lihaisa ruoka, jota muut kissat söivät. Minulle kelpasi vielä vallan hyvin emoni maito, en minä vielä muuta tarvinnut. Minun teki mieli tutkia ympäristöä, mutta aina yrittäessäni möngertää kauemmas emosta, hän veti minut takaisin lähelleen tai sitten kompuroin itse, mutta seuraus oli aina sama. Päivät olivat tylsiä, mutta nukuin enimmäkseen.
Eräänä päivänä tajusin, miten saatoin liikuttaa luomiani. Ne tuntuivat kuitenkin niin raskailta, etten jaksanut avata silmiäni vielä. Mutta sinnikkäästi yritin, ja eräänä päivänä, sain raotettua silmiäni. Ensin näin vain läjäyksen värejä ja liikettä, joten silmät oli pakko sulkea. Vähitellen raottelin niitä, ja silmäni alkoivat hahmottaa asioita. Erivärisiä kissoja, jotkin seinät...Suljin silmäni uudelleen, lepuutin niitä ja avasin taas ymmärtääkseni lisää ympäristöstäni.

//Hämy tai muut paikallaolijat?

Nimi: Minttutassu

26.04.2017 19:17
Latsoin veljeeni hieman epäröiden. Minusta tuntui pahalta vakoilla Kuohutassua.
"Minusta meidän pitäisi lähteä ja antaa hänen olla rauhassa", naukaisin ja viitoin Vihertassua pois päin.
"Mutta jos joku hyökkää hänen kimppuunsa?" Vihertassu huolehti.
"En usko. Minusta kaikki oli ihan hyvin", hymähdin. Lähdimme tassuttamaan rinta rinnan poispäin.
"Voimme käydä katsomassa jos Kuohutassua ei näy auringon laskuun mennessä", naukaisin. Lähdimme nelistämään. Metsän raikas tuuli viiletti kasvoillani. Huokaisin onnellisena.
"Ihanaa, että saimme välimme sovittua", hymähdin. Pysähdyin Vihertassun viereen ja puskin tämän päätä.

//Viher?

Nimi: Lähdetassu

26.04.2017 18:35
Vaikka Lehmustassun kuolemasta oli kulunut jo pitkä aika, ikävöin häntä yhä. En pystyisi elämään ollenkaan. Sattui liikaa. Niin paljon, että tunsin kuinka sydämeni oli särjetty sirpaleiksi. Annoin itseni vaeltaa kohti ukkospolkua ja Nelipuita. Tiesin, että Nelipuut kuuluivat Kuolonklaanille, mutta en sillä hetkellä välittänyt mistään. Halusin vain rauhaa ja paikan, jossa voisin purkaa tunteeni. Tunsin yhtäkkiä jotakin. Silmäni alkoivat hämärtyä ja kaaduin maahan. En voisi kuolla nyt. En ole edes soturi.

Tunsin pian jonkun käpälän tökkivän minua. Näköni ei ollut nyt niin tarkka, mutta erotin vaaleanharmaa kollin edessäni. Ulkonäöstä päätellen, hän ei voinut olla omasta klaanistani. Pian tunnistin tuon tuoksun. Hän on jokiklaanilainen!
"Oletko kunnossa?" kolli kysyi. Nousin varovasti ylös ja vastasin:
"Olen."

//Myski?

Nimi: Vihertassu

26.04.2017 17:12
Lopulta istahdin Minttutassun kanssa etäämmälle odottamaan. Minua hieman pelotti siskoni puolesta, sillä tunnelissa voisi vaania ties mitä. Pakotin kuitenkin itseni istumaan alas ja tarkkailemaan tilannetta täältä kauempaa. Niskakarvani sojotyivat kohti taivasta siskoni kadotessa tunneliin. En kuullut mitään. Aloin hetmostua entisestään enemmän ja olin jo vähällä syöksyä tarkistamaan tilannetta, kunnes kuulin puhetta. Huokaisin helpottuneena ja rentoutin lihakseni. Aika tuntui kuluvan hitaasti kuin etana. Hetket vierivät. Pian jo ihmeteltäisiin missä viivyimme. Minttutassu suki itseään tyynesti. Toivoin, että voisin olla yhtä tyyni, mutta pelko siskoni puolesta kalvoi minua. Vaihdoin asentoani turhautuneena ja huiskin hännälläni edes takaisin. Näin jonkun tuuliklaanilaisen kaukana tuuliklaanin reviirillä jahtaamassa kania. Hän oli taitava juoksija ja kiri kanin kiinni hujauksessa. Katseeni kiinnittyi jälleen tunnelin suu aukkoon.

//Minttu? Siri ihan hiiirveeen tönkkö!

Nimi: Minttutassu

26.04.2017 16:12
Istuin hengästyneenä maahan. Olimme juuri harjoitelleet Tuikedilmän kanssa taistelua. Vilkaisin Vihertassuun.
"Mentäisiinkö Kuohutassua vastaan?" hymähdin. Kolli nyökkäsi.
"Voimmeko me mennä Kuohutassua vastaan?" naukaisin Mietesielulle. Kolli harkitsi hetken, mutta nyökkäsi pian.
"Saatte, olkaahan varovaisia. Me menemme jo edeltä leiriin", Mietesielu naukaisi. Nyökkäsin tälle ha lähdimme Vihertassun kanssa rintarinnan Kuohutassun hajuvanan perään. Kuohutassu oli kierrelly ja kaarrellut ja jäljityänyt eläimiä. Pian huomasimme tuoreemman hajun.
"Hän on mennyt tuonne!" Vihertassu naukaisi ja lähti jolkottamaan Tuuliklaanin rajan suunnalle.
"Toivottavasti hän saa hyvin riistaa", naukaisin ja kirin Vihertassun rinnalle. Pian näin tutun harmaa valkean hahmon. Tämä näytti etsivän jotain.
"Huhuu onko siellä ketään?" kuulin tuntemattoman äänen naukuvan tunnelin toisesta päästä. Huomasin kuinka Kuohutassu valpastui ja katseli tunnelliin hämmentyneenä. Vihertassu oli loikkimassa sisaremme luokse, mutta pysäytin hänet hännän heilautuksella.
"Jäädään katsomaan, olemme hyvä apu jos tulee tappelu", hymähdin veljelleni joka näytti harkitsevalta.

//Viher?

Nimi: Kuohutassu

26.04.2017 15:19
Vihertassu oli juuri taistellut mestariaan Mietesielua vastaan. Nyt oli Tuikesilmän ja Minttutassun vuoro. Katselin hetken, kuinka he taistelivat toisiaan vastaan. Minttutassu pärjäsi hyvin, ollakseen Tuikesilmää pienempi. Tuntui, ettei heidän taistelunsa loppuisi ikinä. Käännyin Risasiiven puoleen.
"Voinko käydä saalistamassa jotain sillä välin, kun Minttutassu ja Tuikesilmä taistelevat?" kysyin mestariltani. Risasiipi katsoi minua hetken, mutta nyökkäsi sitten.
"Käy. Tulethan mahdollisimman pian?" hän kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi. Tassujani syyhytti lähteä juoksemaan ympäri metsää ja saalistamaan jotain. Lähdin juoksemaan kohti ukkospolkua. Kuulin jo sen kauhean melun ja haistoin sen oksettavan katkun. Vaikka pelkäsin yli kaiken ukkospolkua, halusin mennä sen lähistölle saalistamaan. Pian ukkospolun musta läntti näkyi edessäni. Nyrpistin nenääni haistaessani sen löyhkän vielä kovempaa. Yritin erottaa ilmassa jonkun riistaeläimen tuoksun. En erottanut ensiksi mitään, joten tassuttelin lähemmäs ukkospolkua. Sitten erotin kanin tuoksun ja yritin jäljittää sitä. Tajusin tuoksun tulevan ukkospolun alla kulkevasta tunnelista, joka johtaisi Tuuliklaanin reviirille. Vaikka en saisi saalistaa Tuuliklaanin reviirillä lähdin ihan vain uteliaisuuttani kohti tunnelia. Kun olin parin ketun mitan päässä tunnelista, erotin jonkun oudon hajun. Katsoin tunneliin ja sydämeni hyppäsi kurkkuun. Tunnelissa oli kissa, minua vähän pienempi kolli.

//Ruoko? Sori, vähän tönkkö stoori..

Nimi: Vihertassu

26.04.2017 09:04
Kuohutassun taistelu mestariaan vastaan oli mennyt olettamallani tavalla, eli hieman päin pusikkoa. Nyt oli minun vuoroni. Tiesin etten ollut hyvä taistelemaan, mutta päätin tehdä parhaani. Asetuin Mietesielun kanssa vastakkain vedin syvään henkä ja tutkin mestarini asentoa. Päätin hyökätä hänen vasemmalta puoleltaan. Tuijotin mestariani hämäävästi oikeaan etujalkaan. Sitten pinkaisin juoksuun. Juoksin kohti mestarini oikeaa etujalkaa, mutta viome tingassa käännyin kohti hänen vasempaa puoltaan. Juoksin häntä kohti hänen vasemman kylkensä puolelta. Loikkasin mestarini selkään. Läimin kynnet piilossa mestarini niskaa ja kylkiä. Kun mestarini alkoi viskoa minua pois olin varautunut, mutta en ollut saanut kunnon otetta, joten tömähdin maahan. Nousin äkkiä pystyyn. En nähnyt mestariani missään, mutta kuulin kuinka tämä juoksi minua kohti takaa päin. Epäilin tämän, koettavan hypätä selkääni joten kyyristyin matalaksi ja mestarini tömähti kuononi eteen. Virnistin tälle ja läimäisin tätä toiseen takajalkaa. Kolli potkaisi minua kohti mutta sain väistettyä viime tingassa. Mestarini nousi seisomaan ja töytäisi minut kumoon. Hän potkaisi minua ja lensin kauemmas hänestä. Huohotin maatessani maassa. Mestarini tassutti luokseni ja painoi tassunsa rintakehääni voiton merkiksi. Nyökkäsin hyvöksyvästi ja kampesin itseni pystyyn mestarini tassuttaessa muiden luokse. Huohotin hengästyneenä tasuttaessani siskojeni väliin. Samassa Minttutassu ponkaisi innokkaana pystyyn ja tassutti Tuikesilmän kanssa kohtaan jossa olimme äsken Mietesielun kanssa kamppailleet. *Näytä sille Minttutassu!* ajattelin nojautuessani Kuohutassuun.

//Minttu? Kuohu?

Nimi: Kuohutassu

26.04.2017 08:45
"Herätys Kuohutassu!" kuulin tutun äänen ja hymy levisi kasvoilleni. Avasin silmäni ja näin Minttutassun, joka istui vieressäni. Nousin seisomaan ja suin pikaisesti turkkini. Olin niin onnellinen, että Minttutassu oli nyt jotenkin tekemisissä Vihertassun ja minun kanssa.
"Vihertassu, Tuikesilmä, Risasiipi ja Mietesielu odottavat jo meitä", Minttutassu maukui. Nousin äkkiä seisomaan ja lähdin seuraamaan Minttutassua, joka oli jo pujahtanut aukiolle. Aurinko paistoi mukavasti turkkiini. Olisipa jo viherlehti! Huomasin piikkipensastunnelin vieressä Vihertassun ja mestarimme. Mestarit juttelivat jostain, mutta en kuullut mitä he puhuivat. Juoksin Minttutassun perässä Vihertassun luo.
"Mitä me teemme tänään?" kysyin edelleen hieman unenpöpperössä.
"Harjoittelemme tänään taisteluliikkeitä", Vihertassu vastasi. Veljeni vilkaisi aina vähää väliä mestariaan Mietesielua. Hän varmasti toivoi, että lähtisimme pian. Minä en olisi ehkä halunnut mennä harjoittelemaan taisteluliikkeitä. Ensinnäkään, en oikein ollut taistelemisessa hyvä. Kadehdin hieman Minttutassua, joka osasi taistella todella hyvin. Mutta kyllähän Tihkuturkkikin oli häntä opettanut.. Olin niin vaipunut ajatuksiini, etten huomannut, että Risasiipi oli sanonut minulle jotain. Käänsin katseeni mestariini.
"Voisitko toistaa?" mau'uin hieman anteeksipyytävästi. Risasiipi murahti hieman.
"Että me menemme tänään harjoittelemaan taisteluliikkeitä", hän maukui. Nyökkäsin, vaikka tiesinkin jo.
"Lähdetään", Tuikesilmä käski ja lähti kulkemaan piikkipensastunnelista ulos. Lähdin taas viimeisenä, ihan Vihertassun ja Minttutassun kannoille. Odotin innolla, että pääsisin jo soturiksi. Mutta olihan meillä ollut jo loppuarviointi, joten se tapahtuisi varmasti melko pian. Minun loppuarviointini oli mennyt mielestäni aika hyvin, sillä olin saanut kanin, hiiren ja kottaraisen. Olin sentään saalistuksessa hyvä.
"Minne me menemme harjoittelemaan?" kuulin Minttutassun kysyvän.
"Ajattelimme, että menisimme vuorivaahteran läheiselle aukiolle", Mietesielu vastasi. Jolkotin Vihertassun ja Minttutassun vierelle. Voi kumpa mukavalta tuntui olla taas kaikkien sisaruksien seurassa! Kohta vuorivaahtera alkoi jo näkymään ja mestarimme pysähtyivät paikoilleen.
"Me voimme harjoitella tässä", Risasiipi maukui. Nyökkäsin ja vilkaisin Minttutassua ja Vihertassua. Olin ihan hermona, sillä en haluaisi hävitä kellekään, koska mitä Risasiipi ajatteli?
"Jospa minä taistelen ensin Kuohutassua vastaan?" Risasiipi ehdotti. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Käänsin katseeni edessäni seisovaan Risasiipeen.
"Käy. Jos taistellaan ensin oppilaitamme vastaan?" Mietesielu ehdotti. Tuikesilmä nyökkäsi myöntymiseksi ja istahti sitten Minttutassun viereen. Nielaisin hieman kuuluvasti ja valmistauduin hyökkäämään Risasiiven kimppuun. Kolli oli minua paljon isompi, joten Risasiiven ei olisi vaikea päihittää minua. Tähtäsin mestarini etujalkaan ja juoksin häntä kohti. Olin potkaisemassa Risasiipeä jalkaan, että hän menettäisi tasapainonsa, mutta Risasiipi ehti ensin. Kolli väisti ja loikkasi päälleni. Jalkani lysähtivät maahan painosta ja yritin kiemurrella pois. Mutta Risasiipi ei päästänyt niin helpolla. Tunsin, kuinka ilmat menivät pihalle ja kiljuin kivusta. Risasiipi hellitti otettaan, että pääsisin pois. Pujahdin hänen altaan ja loikkasin suoraan hänen niskaansa. Mutta otteeni oli liian kevyt, sillä Risasiipi sai ravisteltua minut alas. Nousin äkkiä seisomaan ja yritin tähtätä taas Risasiiven niskaan. Mestarini kuitenkin taisi huomata sen ja oli nyt valmis väistämään. Lensin taas maahan ja tunsin, kuinka multaa oli mennyt suuhuni. Yskäisin ja yritin saada mullat pikaisesti pois suustani. Mutta Risasiipi oli ehtinyt tarttumaan hännästäni ja kiskoi minua taaksepäin. Yritin takapotkua, mutta se ei onnistunut, sillä Risasiipi tiesi, mitä olin tekemässä. Yritin kiskoa itseäni irti Risasiiven otteesta, mutta se ei vain auttanut. Risasiipi hellitti hieman otettaan, että pääsisin pois. Nyt halusin tähdätä mestariani kaulaan. Katsoin häntä silmiin, enkä näyttänyt mihin halusin iskeä. Juoksin sitten häntä kohti ja tartuin kaulaan. Yritin pitää otettani vakaana, ettei Risasiipi heittäisi minua taas maahan. Mestarini alkoi taas ravistelemaan kaulaansa ja tietysti otteeni lipsahti. Lysähdn maahan huohottamaan.
"Eiköhän tämä jo riitä?" huohotin. Tiesin, että olin pärjännyt surkeasti, mutta en yksinkertaisesti jaksanut enää. Risasiipi nyökkäsi. Nousin ylös ja tassuttelin Minttutassun ja Vihertassun viereen.
"Meni se ihan hyvin", Minttutassu maukui. Tiesin, ettei hän tarkoittanut sitä, mutta nyökkäsin silti kiitokseksi.

//Minttu tai Viher?

Nimi: Vihertassu

26.04.2017 08:09
Lähdin juoksemaan läpi tutun varjoklaanin reviirin kohti myrskyklaanin reviirin rajaa. Tunsin tuulen ujeltavan juostessani ja sydämeni sykkivan kiivaammin. Minulla olisi mahdollisuudet päästä soturiksi, kunhan suorittaisin tämän kunnialla. Pysähdyin äkisti haistaessani hiiren. Kyyristyin matalaksi ja paikansin hiiren parhaani mukaan hajun perusteella. Pian näinkin puskan takana vilahtavan harmaan turkin ja odotin. Viimein, kun hiiri pysähtyi nakertamaan siementä, syöksyin sitä kohti ja ennen kuin hiiri ehti karata katkaisin sen pienet ja hennot niskat. Hautasin hiiren ja aloin jäljittämään uutta saalista. Tassutin eteenpäin tuulen alapuolella ja raotin suutani. Kitalakeeni kantautui ukkospolun katkun lisäksi, jotakin muuta. *Myrskyklaani!* lähdin hiipimään kohti hajun lähdettä. Niskakarvani sojottivat pystyssä ja kynteni olivat valmiiksi esillä. Valmistauduin hyökkäämään ja häätämään tunkeilijat. Sitten ainakin pääsisin soturiksi! Oli hiiren hiljaista lukuun ottamatta tuulen tasaisia henkäyksiä. Tajusin, että haju lähti viereisestä pensaasta. Hiivin kohti pensasta mutta pettymyksekseni näin ruskean ohuen turkin joka kuului jänikselle! Jänis oli varmaan lähtöisiään tuuliklaanista, mutta harhautunut myrskyklaanin reviirille niin, että haisi ihan myrskyklaanille. Sisälläni velloi tietyn lainen pettymys, mutta toisaalta klaanivanhimmat saisivat siitä komean aterian. Virittäydyin valmiiksi loikkaan. Lopulta, kun jänis loikki hieman eteenpäin niin, että tuli pois puskasta tein niin hyvän loikan kuin pystyin ja laskeuduin neljälle jalalle jäniksen päälle. Yhtäkkiä jänis alkoi rimpuilla vimmatusti. Se karkasi otteestani ja lähdin juoksemaan sen perään minkä jaloistani pääsin. Välillä minua inhotti se, että jalkani olivat niin lyhyet. Näytti kuitenkin siltä, että olin rytäkässä saanut tehtyä jotain jäniksen toiselle takajalalle, sillä se ontui sitä. Kiihdytin vauhtini vaarallisen nopeaksi. Jos nyt kaatuisin, voisin olla mennyttä. Minun oli kuitenkin otettava se riski. Juoksin ja huomasin, että kirin jatkuvasti välimatkaani jänikseen umpeen. Onnistumisen ilo valtasi kehoni, syöksyessäni jäniksen niskaan ja purressani tätä kaulasta. Siinä tassujeni alla makasi veltto ja eloton jänis! Olin hyvin tyytyväinen saaliiseeni. Kaivoin hieman maata jalkojeni edestä ja siirsin kanin siihen, sitten peitin sen mullalla huolellisesti. Käännähdin ympäri ja avasin jälleen suuni. En haistanut mitään, joten jatkoin matkaani kaikki aistit valppaina. *Onkohan Mietesielu nytkin jossain lähettyvillä?* mietin haikeana. Ravistin kuitenkin päätäni ja keskityin jälleen etsimään uusia merkkejä saaliista. Tassutin hiljaa eteenpäin vilkuillen ympärilleni. Missään ei ollut merkkejä riistasta. Päätin mennä lähemmäs ukkospolkua koettamaan onneani. Ukkospolun äänet alkoivat kantautua korviini. Pian näin loputtoman mustan polun edessäni. Samassa haistoin kaiken katkun alta nipin napin varpusen. Kyyristyin matalaksi ja katselin ja haistelin ympärilleni. Pian näin ruskeanharmaan, sulkapeitteisen pienen linnun. Hiivin lähemmäs varpusta. Hätkähdin hieman, kun ukkospolulla kiisi suuri hirviö. Varpunen lehahti lentoon hirviötä säikähtäessään.
"Hiiren papanat!" Nau'uin turhautuneena ja käännähdin ympäri. Edessäni istui kokoiseni kolli, varjoklaanin soturi ja mestarini.
"Aih.... öö... hei", naukaisin tönkösti ja odotin mestarini tuomiota epäonnistuneesta varpusen saalistuksestani. Yllätyksekseni kolli ei alkanut moittimaan mitään vaan viittoi minua vain seuraamaan. Seurasin kollia hiljaisuuden vallitessa. Huomasin, että lähestyimme paikkaa, jossa olin napannut jänikseni.
"Ota se mukaan. Käydään vielä hakemassa se hiiri", mestarini tuumasi. Nyökkäsin ja aloin kevyesti kuopia multakerrosta pois jäniksen päältä. Viimein , kun olin kuopinut mullat pois, nostin jäniksen leukoihini ja lähdin kantamaan kohti hiiren saalistus paikkaani. Jänis miltei hipoi maata, mutta pinnistelyjeni ansiosta sain pidettyä sen nipin napin ilmassa. Päästyämme paikkaan jossa saalistamani hiiri sijaitsi laskin jäniksen eräälle kivelle ja kaivoin hiiren varovasti esiin. Katsahdin ensin jänikseen ja sitten hiiren. *Miten saan ne molemmat leiriin?* mietin kuumeisesti. Katsahdin hämmästyneenä mestariini, kun tämä naukui:
"Minä voin kantaa hiiren." Nyökkäsin kiitokseksi ja tarrasin jälleen kiinni jänikseen. Lähdin Mietesielun kintereillä kantamaan jänistä kohti leiriä.
Leiriin päästyämme niskani oli hillittömän kipeä kantamisesta. Mietesielu viittoi hännällään kohti klaanivanhimpien pesää, joka tarkoitti, että minun täytyisi viedä jänikseni heille syötäväksi. *Enää vähän!* ajattelin voiton riemuisena. Samassa tajusin, että tämä saattaisi olla viimeinen saalis, jonka veisin klaanivanhimmille. Askeleeni hidastuivat vaistomaisesti lähestyessäni klaanivanhimpien pesää. Sujähdin pesään vaivvanloisesti jänis suussani. Seisoessani kolmen naaraan edessä katseeni kävi ensin jokaisessa, ennen kuin laskin jänikseni heidän eteensä.
"Tässä olkaa hyvät", naukaisin naaraille ja käännähdin ympäri lähteäkseni.
"Näyttääpä maukkaalta! Mites koulutuksesi etenee?" Hohtotähti naukui kysyvästi. Käännähdin ympäri ja istahdin naaraiden eteen.
"Koulutukseni etenee hyvin. Nappasin tuon jäniksen äskeisessä loppu arvipinnissa", naukaisin.
"Tulee mieleen omat oppilas aikani, kun suoritin loppu arviointini", Meripihkaraita naukui ja näytti vajoavan muistoihinsa.
"Nyt täytyy mennä!" Naukaisin ystävälliseen sävyyn naaraille jotka nyökkäsivät. Saavuttuani aurinkoiselle leirin aukiolle katselin ympärilleni kaikkialla näytti rauhalliselta, ja klaanin elämä pyöri hyvin. Huokaisin tyytyväisenä. Nytkähdin hieman, kun kuulin yhtäkkiä Mietesielun äänen takaani:
"Veisitkö vielä kuningattarille jotain?" Katsahdin mestariini ja nyökkäsin. Loikin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä pulskan vesimyyrän ja sisiliskon. Lähdin pää painuksissa, ajatuksissani tassuttamaan pentutarhalle. Pujahdin pesään sisään ja katselin ympärilleni. Pesässä makoili Kanervakuu, Pujosulka ja Hämylilja. Mieleeni muistuivat omat pentu aikani. Se, kuinka Kyyhkylento huolehti minusta ja sisaruksistani. Kuinka olin yksinäinen ja kuinka leikin jo edes menneen Kaihopennun ja Sirpalepennun kanssa. Huokaisin ja pudotin saaliit naaraille. Käännähdin hiljaa ympäri ja tassutin verkkaisesti ulos pentutarhasta. Aurinko oli jo laskemassa ja jotkut aikaisimmista nukkumaan menijöistä menivät jo pesiinsä. Minua ei väsyttänyt, en tiedä johtuiko se jännityksestä, että pääsisinkö soturiksi, mutta minua ei vain yksinkertaisesti väsyttänyt. Asetuin kiven viereen jonka luona olin pentuna leikkinyt ystävieni Kaihopennun ja Sirpalepennun kanssa. Kivi toi mieleeni leikkimme, kun elämä oli huoletonta ja ei tarvinnut huolehtia mistään. Mieleeni muistui myös alkujuuret Minttutassun ja siskoni Kuohutassun sekä minun riidalle. Minttutassu oli pennusta pitäen kulkenut jatkuvasti vain Tihkuturkin seurassa ja unohtanut meidät. Hän oli väittänyt ettei Kyyhkylento ollut hänen emonsa. Samassa tajusin, että Minttutassu ei ollut tietääkseni sopinut riitaansa Kyyhkylennon kanssa ja se täytyisi tehdä! Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt Minttutassua, joten oletin tämän menneen jo nukkumaan. Aurinko painui nopeaa tahtia alemmas. Pian siitä ei näkynyt miltei mitään. Huokaisin syvään hyvän tuulisena ja asetuin makaamaan. Nyt viimeisetkin kissat olivat pesissään nukkumassa. Omatkin silmäluomeni alkoivat tuntua jo raskailta. *En saa vielä nukahtaa!* ajattelin topakasti. En kuitenkaan voinut sille mitään, että vaivuin pian unien maailmaan.

Yhtäkkiä hätkähdin hereille ja katselin ihmeissäni ympärille. En ollut oppilaiden pesässä. Samassa tajusin missä olin. Olin pentutarhan lähettyvillä, sen kiven juurella jolle olin eilen asettunut istumaan. Olin nukahtanut! Katselin pian ympärilleni. Helpotus valtasi kehoni, sillä kukaan ei ollut ilmeisesti huomannut. Nousin pian istumaan ja peseytymään kauttaaltani. Kieleni pitkät ja verkkaiset vedot puhdistivat minua vähä vähältä. Pian ensimmäiset soturit alkoivat heräillä ja tulla ulos pesistään. Olin iloinen, että olin herännyt ennen heitä, enkä heidän jälkeensä. Mikä juttu siitäkin olisi syntynyt! Näin kuinka aamupartio valmistautui lähtöön, leirin suulla. Kun partio katosi näköpiiristäni klaanini päällikkö, Vaskitsatähti käveli verkkaisesti pesästään. Pian koko leiri oli heräilemässä. Hymy levisi kasvoilleni, kun näin Kanervakuun paimentavan Hunajaviiksen pentuja ulkosalle leikkimään. Nousin seisomaan ja tassutin mestarini Mietesielun luokse juttelemaan. Pian myös Tuikesilmä liittyi keskusteluumme riista apajista.

//Joku saa halutessaan jatkaa

Nimi: Hämylilja

26.04.2017 08:04
"Niin", Kyyhkylento huokaisi. Hänen kasvoilleen oli tullut hieman surullinen ilme, joten en halunnut jatkaa enää tätä keskustelua. Kuulin samassa jonkun kutsuvan nimeäni ja käänsin katseeni Pujosulkaan ja Hunajaviikseen.
"Hämylilja, Kanervakuu.. pitäisittekö heitä silmällä hetken?" Hunajaviiksi osoitti hännällään pentujaan, jotka nukkuivat hänen takanaan. Vilkaisin nopeasti pesän nurkalla seisovaa Kanervakuuta ja nyökkäsin sitten.
"Kiitos", Hunajaviiksi sanoi ja kääntyi pentujensa puoleen. Narsissipentu alkoi liikehtimään ja avasi silmänsä.
"Juttelen hetken Pujosulan kanssa niin Hämylilja ja Kanervakuu hoitavat sinua ja Orkideapentua", Hunajaviiksi sanoi lempeästi. Narsissipennun katse muuttui pelokkaaksi ja pentu vilkaisi minua.
"Ei hätää pikkuinen, en minä syö sinua", naurahdin ja vaihdoin hieman asentoa.
"Vaikka nälkä onkin", Narsissipentu naurahti, mutta hänen äänensä kuulosti vielä pelokkaalta. Huomasin sivusilmällä, kuinka Hunajaviiksi ja Pujosulka lähtivät pesästä aukiolle. Narsissipentu tapitti minua hetken meripihkaisilla silmillään ja avasi sitten suunsa:
"Minkälaista on pentutarhan ulkopuolella on? Minkälaista mahtaa olla soturi?" Mietin hetken.
"Hmm... soturin elämä on kovaa, mutta välillä kivaa", totesin. Tai oikeastaan aina oli kivaa, minulla ainakin, kun ajattelin sen niin. Mutta Narsissipennusta en tiennyt, joten en sanonut sitä ääneen.
"Entä minkälaista on pentutarhan ulkopuolella?" Narsissipentu kysyi silmät pyöreinä. Hymyilin.
"Siellä on paljon pesiä, kissoja ja se on todella suuri. Mutta näetpähän sitten reviirin, joka on aivan valtava!" huudahdin. Narsissipentu näytti melko kiinnostuneelta.
"Voitko viedä minut ulos?" pentu kysyi. Pudistin päätäni. Minulla oli myös Härmäpentu hoidettavanani ja tuskin Hunajaviiksi vielä antaisi.
"Ei tällä kertaa. Mutta lupaan, että hieman vanhempana pääset käymään aukiolla", kehräsin. Narsissipentu näytti hieman pettyneeltä, mutta ei sanonut mitään. Nuolaisin Härmäpennun turkkia, joka makasi vatsani vieressä. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka oli seurannut keskustelua hilpeänä.
"Haenko jotain syötävää?" paras ystäväni kysyi.
"No, voit sinä jotain pientä tuoda, kiitos", vastasin. Kyyhkylento nyökkäsi ja nousi seisomaan. Kun hän oli pujahtamassa aukiolle, tasaisen harmaa hahmo tassutteli sisään. Se oli Tuikesilmä. Kumppanillani oli suussaan jänis ja hiiri. Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Hänen ei näköjään tarvinnut hakea minulle sittenkään mitään.
"Tervehdys", Tuikesilmä kehräsi ja tiputti saaliit maahan.
"Tervehdys", kehräsin ja nousin istumaan. Härmäpentu hieman liikehti ja äänteli jotain, mutta lopetti sitten.
"Miten Härmäpentu voi?" Tuikesilmä kysyi ja tassutteli pentumme viereen. Hän nuolaisi Härmäpentua ja kääntyi sitten minun puoleeni.
"Ota siitä jotain syötävää. Ja sinä myös, Kanervakuu", Tuikesilmä maukui ja vilkaisi nurkassa istuvaa Kanervakuuta. Nyökkäsin ja otin hiiren suuhuni. Vilkaisin Narsissipentua, joka katsoi hieman peloissaan Tuikesilmää. Tuikesilmähän oli minua ainakin kaksi kertaa suurempi.


//Narsissi? Kyyhky?

Nimi: Narsissipentu

25.04.2017 19:59
Heräsin emoni suojista.
"Juttelen hetken Pujosulan kanssa niin Hämylilja ja Kanervakuu hoitavat sinua ja Orkideapentua", Hunajaviiksi sanoi lempeästi.
*Oliko Hämylilja se iso pelottava naaras joka oli ajanut minut pois Härmäpennun luota?* Katselin hiukan pelästyneenä Hämyliljaa.
"Ei hätää pikkuinen, en minä syö sinua",Hämylilja sanoi.
"Vaikka nälkä onkin". Naurahdin pelokkaasti. Sitten rohkaistuin.
"Minkälaista on pentutarhan ulkopuolella on? Minkälaista mahtaa olla soturi?"kyselin hieman ujona.
"Hmm... soturin elämä on kovaa, mutta välillä kivaa", Hämylilja totesi.
"Entä minkälaista on pentutarhan ulkopuolella?" kysyin silmät pyöreinä.

//Hämy? Kanerva

Nimi: Hunajaviiksi

25.04.2017 17:00
Katsoin hiukan säikähtäneenä Pujosulkaa, joka oli esittänyt pelkäämäni kysymyksen. Palautin kasvoni kuitenkin peruslukemille, sillä joku, esimerkiksi Kanervakuu, saattoi katsella. En tiennyt, pitäisikö minun kertoa Pujosulalle, vai pitää Naaliturkki salassa. Häneen kuitenkin luotin täysin, Pujosulka oli oaras ystäväni. Muutenkin suhteen salassa pitäminen soti luontoani vastaan, olisi helpottavaa kertoa edes jollekin kissalle. Nousin ylös sammalilta.
"Hämylilja, Kanervakuu.. pitäisittekö heitä silmällä hetken?" kysyin ja nyökkäsin Narsissipentua ja Orkideapentua kohti. Kuningattaret nyökkäilivät myömtyvästi ja lähdin ulos.
"Tule, en halua kertoa sitä täällä, kun muut kuulevat", naukaisin pikaisesti ja juoksin Pujosulan edellä. Naaraan takajalat olivat halvaantuneet, joten hän liikkui hitaammin. Pian pysähdyin ja istuuduin kiertäen häntäni siististi viereeni. Huokaisin syvään.
"Sinun on luvattava, ettet kerro tästä kellekään", maukaisin ääni väristen. Pujosulka kohotti yllättyneenä kulmiaan.
"En kerro", naaras naukui. Käänsin katseeni Pujosulan ohi. Mietin hetken, olisiko sittenkään järkevää kertoa edes Pujosulalle, mutta olin tehnyt päätökseni.
"Pentujen isä ei ole tästä klaanista", huokaisin ja painoin pääni korvat luimistettuina. "Hän on kumppanini Tuuliklaanista. Olemme tapailleet rajalla jo pitkään, nyt sain hänen pentunsa."
En tiennyt yhtään, miten Pujosulka reagoisi. Katsoin häntä alentuen ja odottaen naaraan seuraavia sanoja.
"Minä rakastan häntä yli kaiken muun, sinun on ymmärrettävä se", kuiskasin hiljaa.

//Pujo? Sori Tammi ku vein sun naaraan pois

Nimi: Minttutassu

25.04.2017 16:32
Katsoin veljeäni tyytyväisenä.
"Sopii", hymähdin. Tunsin ilon kuplivan sisälläni. Pian kuulin pusikosta rapinaa ja näin mestarimme.
"Mitä te täällä teette?" Kuohutassu naukaisi.
"Nyt on teidän aikanne suorittaa loppu arviointi", Tuikesilmä naukui.
"Oikeasti?" naukaisin. Mestarimme nyökkäsivät. Tunsin innon sisälläni ja aloin kävelemään edes takaisin innoissani.
Mestarimme viittoivat hännillänsä merkin seurata. Lähdimme kipittämään sotureiden perässä. Pian pysähdyimme.
"Minttutassu sinä lähdet Tuuliklaanin rajan suunnalle, Vihertassu Myrskyklaanin rajan suunnalle ja Kuohutassu palaneelle vuorivaahteralle", Tuikesilmä naukaisi ja nyökkäsi lähtö merkin. Pinkaisin kohti Tuuliklaanin rajaa. Haistelin juostessani ilmaa. Kuonooni leijui oravan tuore tuoksu, tein äkkipysähdyksen ja lähdin hiljaa tassuttaen kohti oravan tuoksua. Yritin muistaa kaiken Tuikesilmän opettaman oravan metsästyksestä. Pian näin harmaan ryskean oravan järsimässä käpyä. Hiivin tuulen alapuolella varoen ja loikkasin oravan kimppuun. Kynteni upposivat eläimen pehmeään nahkaan. Olin ylpeä itsestäni. Kaivoin pienen kuopan ja hautasin oravan maahan noutaakseni sen myöhemmin. Lähdin kipittämään eteenpäin. Haistoin Okaliekin partion kulkeneen tästä. Tassutin eteen päin kunnes huomasin saapuneeni Tuuliklaanin rajalle. Haistoin, että Hunajaviiksi oli käynyt täällä pari päivää sitten. Jatkoin matkaani ja pian törmäsin hiiren tuoksuun. Lähdin seuraamaan hiiren hajuvanaa ja pian näin kuolleen hiiren makaavan puun juurella. Miksi se oli kuollut? Astelin haistelemaan hiirtä ja pian kuulin takaani tyytymättömän murahduksen. Näin pienen näädän joka loikki minua karkuun.
"Ei minun ollut tarkoitus varastaa saalistasi!" naukaisin ja jatkoin matkaani. Kuulin rapinaa pusikosta ja näin vilahduksen Tuikesilmän harmaasta turkista. Pian näin kollin edessäni seisomassa.
"Hienoa! Voit lähteä pian tuomaan riistojasi leiriin päin", Tuikesilmä hymähti.
"Minä haluan ensin käydä katsomassa erään asian", hymähdin. Mestarini nyökkäsi hetken harkiten ja pian vilahti jo pois. *Menen katsomaan onko se näätä hakenut jo hiirensä* Tassuttelin kohti paikkaa jossa olin nähnyt näädän ja sen saaliin. Pian huomasin kuinka pieni näätä oli järsimässä hiiren raatoaan. Kipitin takaisin päin. Olin vieläkin lähellä Tuuliklaanin hajumerkkejä. Pinkaisin juoksuun ja saavuinkin paikalle johon olin haudannut oravan. Kaivoin kohtaa hellästi ja pian maan alta paljastui pehmeä harmaan ruskea turkki.
"Siinähän sinä olet", naukaisin itselleni. Lähdin raahaamaan oravan leirin suunnalle. *Onkohan Vihertassu ja Kuohutassu jo saaneet arvionninsa tehtyä?*

//Viher? Kuohu?

Nimi: Vihertassu

25.04.2017 16:02
Katsahdin Minttutassuun. Ymmärsin tämän halun seurustella kollin kanssa ja tuntui jotenkin pahalta pitää häntä erossa rakastamastaan. Lopulta huokaisin ja katsoin pitkään Minttutassuun.
"Minttutassu?" Kysäisisn naaraalta. Minttutassu katsahti minuun ja kysyi:
""Niin?" Huokaisin ja vedin syvään henkeä.
"Minulla olisi ehkä hieman parempi idea. Voisit jatkaa kyllä Tihkuturkin kanssa olemista. Mutta jos voisitko koettaa pitää hänet aisoissa? Ettei hän kiusaisi meitä enään?" Kysyin siskoltani istahtaen maahan ja katsoen tätä tyynenä. Minttutassu katsoi minua pitkään harkitsevasti. Istuin siinä katsellen punertavan ruskeaa naarasta. Mielestäni ehdotukseni olisi reilu; jos Tihkuturkki lopettaisi härnäämisen ja kiusaamisen voisimme olla jälleen Mintyutassun kanssa väleissä. Ja ainut joka pystyi jotenkin edes komentamaan Tihkuturkkia oli Minttutassu.

//Minttu?

Nimi: Kuohutassu

25.04.2017 15:48
Tunsin kehräystä syvällä kurkustani. Olin niin onnellinen. Käänsin katseeni takaisin Minttutassuun ja vilkaisin sitten nopeasti Vihertassua. En osannut päätellä tämän ilmeestä yhtään mitään.
"Minä annan ainakin anteeksi", sanoin hiljaa ja puskin Minttutassun päätä. Vaikka sisareni pysyisi erossa Tihkuturkista koulutuksemme loppuun saakka, mietin mitä Tihkuturkki siihen sanoisi. Vaikka en pitänyt Tihkuturkista, miten sitten Minttutassun laita? Tuntui hieman pahalta, että Minttutassun pitäisi olla hänestä erossa vain meidän takia. Mutta en viitsinyt sanoa sitä ääneen, sillä Vihertassu oli paikalla. Mitäköhän veljeni siitä tuumaisi? Antaisko hän edes anteeksi? Käänsin katseeni veljeeni. Toivoin, että hän antaisi anteeksi. Muuten minua revittäisiin kahteen suuntaan.

//Viher?

Nimi: Minttutassu

25.04.2017 15:35
Katsoin Kuohutassua. Tämän kasvoille valui pieniä kyyneliä. Nousin äkkiä ylös ja juoksin siasreni luokse. Minusta tuntui pahalta nähdä hänen itkevän. Puskin tämän päätä.
"Ei minun tarkoituksenani ollut saada sinua itkemään", kuiskasin surullisena sisareni puolesta. Nuolisin kyyneleet tämän poskilta.
"Anteeksi, että olen ollut hiiren aivoinein", naukaisin.
"Sinun pitää olla erossa Tihkuturkista", kuulin Vihertassun maukuvan. Käänsin katseeni veljeeni.
"Hän aiheuttaa meille vain harmia", Vihertassu lisäsi.
Katsoin sisariani toivottomana.
"Selvä, olen hänestä erossa siihen asti että pääsemme sotureiksi ja keskityn koulutukseen", huokaisin vasten tahtoisesti mutta onnellisesti. Katsoin sisariini kuin arvioiden olivatko he tyytyväisiä. Nuolaisin vielä Kuohutassun poskea.
"Annattehan anteeksi?" hymähdin hieman.

//Kuohu?

Nimi: Kuohutassu

25.04.2017 15:27
//Unohtakaa toi äskönen, se oli liian lyhyt.

"Kuohutassu sinäkin, antaisitko Tihkuturkille edes tämän kerran anteeksi?" Minttutassu kuiskasi.
Katsoin hetken käpäliini ja siirsin sitten käänsin katseeni takaisin Minttutassun silmiin. En voisi antaa anteeksi Tihkuturkille. En ikinä.
"Anteeksi Minttutassu, mutta en voi. Nämä arvet eivät ikinä poistu selästäni, eikä myöskään ne arvet mielestäni. Etkö huomaa, että Tihkuturkki vihaa minua?" kysyin ääni väristen. Vihertassu, joka oli vieressäni vaihtoi hieman asentoa. Katsoin Minttutassua silmiin, mutta en pystynyt tulkita hänen mieltään. Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin.
"Omapa on valintasi, mutta minä en voi antaa Tihkuturkille ikinä anteeksi", jatkoin ääni väristen vielä kovempaa. Odotin Minttutassun reaktiota.

//Minttu?

Nimi: Kuohutassu

25.04.2017 15:25
Katsoin hetken käpäliini ja siirsin sitten käänsin katseeni takaisin Minttutassun silmiin. En voisi antaa anteeksi Tihkuturkille. En ikinä.
"Anteeksi Minttutassu, mutta en voi. Nämä arvet eivät ikinä poistu selästäni, eikä myöskään ne arvet mielestäni. Etkö huomaa, että Tihkuturkki vihaa minua?" kysyin ääni väristen. Vihertassu, joka oli vieressäni vaihtoi hieman asentoa. Katsoin Minttutassua silmiin, mutta en pystynyt tulkita hänen mieltään. Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin.
"Omapa on valintasi, mutta minä en voi antaa Tihkuturkille ikinä anteeksi", jatkoin ääni väristen vielä kovempaa. Odotin Minttutassun reaktiota.

//Minttu?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com