Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pujosulka

15.08.2017 20:24
Käskien Tammikynnen mennä edellä, kiskon itseni kohti parantajan pesää. Halvaantuneet takajalkani muistuttivat minua aina Hunajaviiksestä. Tuo nyori naaras oli yrittänyt keksiä yrtti seoksen, joka olisi palauttanut jalkani takaisin. *Mitenköhän hänellä menee Tuuliklaanissa?* Astuin sisään yrttientuoksuiseen pesään ja mieleeni tulvahti muistoja Hunajaviiksen kanssa. Kuinka olimme kikattaneet ja viettäneet aikaa yhdessä.
Katsoin kuinka Sienikarva alkoi tutkia Haavekukan ruumista nenänkärjellään.
"Hän yritti t-tappaa itsensä, niinkö sinä sanoit?" Sienikarva naukui rakastamalleni kollille. Hymyilin katsoen tämän turkkia. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta. Siitä asti kun emostani oli tullut päällikkö emme olleet ehtineet viettää aikaa yhdessä, sillä päällikön virka vei hänen kaiken aikansa.
"Kyllä hän varmaan tästä toipuu", naukaisin nostaakseni ilmapiiriä. Yammikynsi räpäytti hyväksyvästi. Sienikarva tunnusteli naaraan rintaa vakava ilme kasvoillaan.
"Onko hänen keuhkoissaan vettä?" naukaisin hiljaa. Sienikarva pudistipäätänsä ja lähti kohti yrttien lajiteltua riviä. Tuo mutisi itsekseen jotain hakiessaan yrttejä. Vilkaisimme Tammikynnen kanssa toisiimme.
"Voi kun osaisin auttaa", huokaisin.

//Tammi? Sieni? Haave?

Nimi: Kuohuvirta

13.08.2017 09:39
Siirsin katseeni surullisesti tassuihini. Mitä jos Minttusydäntä ei löydettäisikään? Missä Minttusysdän on nyt? Tunsin olevani niin toivoton.
"Minä ainakin haluan mennä etsimään häntä", naukaisin ja siirsin katseeeeni perheen jäseniini. Etsisin Minttusydäntä kaikkialta! Tutkisin koko Varjoklaanin reviirin ja jos häntä ei sieltä löydettäisi, siirtyisin jopa muiden klaanien reviirille!
"Loistetähti lupasi lähettää etsintäpartioita", Kyyhkylento maukui. Hänen äänensävynsä oli edelleen huolestuneen sävyinen. Nyökkäsin ja siirsin katseeni Viherloikkaan. Veljeni katsoi käpäliään. Hänkin vaikutti hajamieliseltä.
"Mentäisiinkö kaikki etsimään Minttusydäntä?" Okaliekki ehdotti. Siirsin katseeeni Kyyhkylentoon ja Viherloikkaan.
"Minä ainakin tulen", mau'uin.

Nimi: Kuura

09.08.2017 11:20
Pujosulka: 12kp

Minttusydän: 2kp

Lähdetassu: 9kp

Hämylilja: 18kp

Kyyhkylento: 10kp

Kuohuvirta: 7kp

Narsissiviiksi: 5kp

Koskitassu: 15kp

Haavekukka: 2kp

Härmätassu: 9kp

Tammikynsi: 7kp

Nimi: Kyyhkylento

08.08.2017 09:56
Katsoin vuoroin kumppaniani ja vuoroin pentujani. Katsoin heitä huolesta ymmällään.
"Emme tiedä", kuiskasin ilmaan. Katsoin Kuohuvirran kauhistunutta ilmettä.
"Olen pahoillani", Okaliekki naukui möreällä äänellään. Viherloikka nyökkäsi. Huokaisin ja mietin mitä tehdä.
"Yritetäänkö olla huolehtimatta? Hänet varmasti köydetään", naukaisin ja yritin saada huoleni pois mielestäni. Tiesin että ylireagoin, aina. Katselin ympärilleni vauhkona. Hengitykseni salpautui. Okaliekki asteli nuolemaan poskeani rauhoittavasti. Hän tunsi minut. Hymyilin vaisusti.
"Eli pitäisikö meidän unohtaa Minttusydän?" Viherloikka naukui ymmällään. Pudistin päätäni.
"Meistä on enemmän apua etsinnöissä, kun emme huolehdi", nau'uin.

//Viher? Kuohu?

Nimi: Tammikynsi

04.08.2017 22:16
Oli helpottavaa tietää, että Haavekukka oli hengissä, mutta olin ollut todella huolissani myös kumppanini puolesta. Naaras vaikutti kuitenkin olevan aivan kunnossa. Naurahdin pienesti ja sipaisin tuon hopeanharmaata turkkia hännälläni.
"Niin näytätkin! Olet koko klaanin suloisin karvapallero", kehräsin ja paransin otettani Haavekukasta. Odotin vain hetkeä, jolloin ruskea naaras virkoaisi, sillä oli pelottavaa ajatella tuon olevan tajuttoman ja kenties vakavammin vaurioitunut, kuin osasimme arvella.
"Meidän on paras pitää kiirettä, jotta saamme hänet nopeasti Sienikarvan hoitoon", naukaisin ja kiristin tahtiani huolehtien kuitenkin, että Pujosulka pysyisi mukana. Viherlehden lämmin tuuli pörrötti turkkejamme, jotka olivat lähestulkoon jo kuivuneet. Soinen maastokin oli ollut tavallista hieman kuivempi, mutta se teki liikkumisesta vain helpompaa. Pian olimme saapuneet jo leirin edustalle ja astuin Pujosulan perässä sisäänkäyntiin. Leirin sisäpuolella olleita kissoja alkoi kerääntyä hieman heidän huomattuaan Haavekukan tilan. Laskin ruskean soturin hetkeksi maahan ja annoin leukojeni levätä.
"Mitä on tapahtunut?" kuulin jonkun kysyvän.
"Pelastimme Haavekukan vedestä, mutta meidän on saatava hänet pian parantajalle", vastasin ja tartuin uudelleen naaraan niskanahkaan, lähtien viemään tuota parantajalle.

//Pujo? Joku? Sori vähän tönkkö

Nimi: Härmätassu

02.08.2017 13:40
Aivan kuten olin arvellutkin, uudet oppilaat pääsivät miltei heti kiertämään reviiriä, sillä Koskitassun uusi mestari, Risasiipi asteli oppilaansa luokse.
"Tule, Koskitassu, me lähdemme kiertämään reviiriä", hän sanoi.
"Selvä", Koskitassun äänestä pilkotti selvästi innostus.
Luomatassu vilkaisi Hämyliljaa, mutta tällä näytti olevan jotain kiireitä ja tärkeää asiaa joidenkin muiden sotureiden kanssa. Hän näytti hiukan harmistuneelta.
"Sinäkin pääset varmasti pian tutkimaan reviiriä", sanoin ja pyyhkäisin naaraan lapaa hännälläni.
"Hämyliljalla on kamalasti kiireitä koska hän on varapäällikkö, kerkeääköhän hän ikinä kouluttamaan minua", Luomatassu mutristi huuliaan.
"Älä huoli, varmasti kerkeää", naukaisin.
"Risasiipi!" kuului samassa huudahdus Hämyliljan äänellä ja hän lähestyi meitä.
"Voisitko ottaa Luomatassunkin mukaan, minulla ei juuri nyt ole valitettavasti aikaa viedä häntä reviiriä katsomaan", hän sanoi anteeksipyytävällä äänellä.
"Selvä", Risasiipi sanoi nyökäten.
"Kiitos!" Hämylilja henkäisi ja lähti takaisinpäin.
Luomatassu näytti piristyneeltä, vaikka toisaalta hän olisi varmaan mieluummin lähtenyt Hämyliljan kanssa.
"Tulkaa nyt", Risasiipi maukui ja huitaisi hännällään molemmat oppilaat peräänsä.
"Nähdään", sanoin heille.
"Nähdään!" kaksikko huikkasi ja jatkoi kohti leirin suuaukkoa Risasiiven kanssa.
Jäin siis yksin ja katselin etsivästi ympärilleni. Missähän Tihkuturkki mahtoi olla? Olisin voinut pyytää häntä koulutustuokioon, koska minulla ei ollut muuta tekemistä, mutta häntä ei näkynyt.

//Joku? Koski?
//Tajusin, että Hämy oli jo kirjoittanut tuolla aikaisemmin reviirin kiertämisestä, mutta ehkä ei haittaa jos tämä tulee toisen kerran jos Koski kirjoittaa siitä :D?

Nimi: Pujosulka

01.08.2017 22:15
Tammikynsi astui Haavekukan vierelle ja katsoi kuinka tämä hengitti tasaiseen tahtiin. Muistin kuinka olin ennen halvaantumistani luullut, että Tammikynsi rakasti Haavekukkaa ja olin kateudusta vihreä. Vilkaisin Tammikynnen meripihkaisiin silmiin ja tämä vilkaisi takaisin, käänsinme katseemme takaisin loukkaantuneeseen soturii .
"Hänet tätyy viedä pikimmiten parantajan luokse", naukaisin huolissani. Tammikynsi nyökkäsi räpäyttäen silmiään hitaasti. Tunsin kuinka huoli valtasi minut.
"Jos hänelle kävisi jotain se olisi minun vikani. Olisinko pelastanut hänet liian myöhään?" naukaisin itselleni. Tammikynsi kuuli sanani ja naukaisi:
"Otathan huomioon, että hän on nytkin elossa", Tammikynsi kehräsi ja nappasi tämän niskanahan leukojensa väliin. Aurinko paistoi turkeillemme kuivattaen ne pörröisiksi.
"Näytän varmaan hirveältä karvapallolta", naukaisin hilpeästi yrittäen keventää tunnelmaa.

//Tammi?

Nimi: Kuohuvirta

31.07.2017 18:27
"Entäs Minttusydän? Missä hän on?" Viherloikka kysyi ihmeissään. Vilkaisin Kyyhkylentoa ja sitten Okaliekkiä. En ollut nähnyt Minttusydäntä aikoihin ja olin jo alkanut huolestumaan. Tiesiköhän Kyyhkylento Minttusydämestä mitään? Kyyhkylento oli siirtänyt katseensa tassuihinsa. Hän ei näyttänyt vastaavan mitään.
"No? Tiedätkö missä Minttusydän on?" kysyin ja tajusin puhuneeni huolestuneella äänensävyllä. Emoni käänsi meripihkaiset silmänsä minua kohti ja vilkaisi sitten Okaliekkiä ja Viherloikkaa. Sitten hän avasi suunsa:
"En tiedä. Hän on varmasti kadonnut", Kyyhkylento kuiskasi itku kurkussa. Sydämeni tuntui jättävän yhden lyönnin lyömättä. Päässäni pyöri heti seuraavat kysymykset: Missä Minttusydän oli? Onko hän kunnossa? Siirsin katseeni tassuihini ja tunsin sydämeni hakkaavan kovaa.

//Kyyhky? Viher?

Nimi: Kyyhkylento

29.07.2017 22:30
"Minttusydän on kadonnut", naukaisin vakavasti. Loistetähden ilme vakavoitui, mutta tuo nyökkäsi. Tunsin eräänlaista kunjoitusta entistä mestariani kohtaan.
"Käskemme partioiden olemaan tarkkavaisia", Loustetähti selitti. Nyökkäsin ja poistyin pesästä. Toivoin, että Hämylilja ymmärtäisi. Loikin surkeana Okaliekin luokse ja katsoin tätä itkun sumentamin silmin.
"Mikä on?" tämä naukui hädissään.
"M-Minttusydän on kadonnut, ja pelkään, että hänelle on tapahtunut jotain, voisitko etsiä Kuohuvirran?"selitin surkeana. Kumppanini nyökkäsi pikaisesti ja porhalsi etsimään tytärtäni. Saavuin soturien pesälle ja huomasin Viherloikan pyristelemässä unissaan.
"Viherloikka? Viherloikka?!" nau'uin ja tönäisin poikaani lempeästi tämä avasi silmänsä hitaasti ja katsoi minuun kummastuneena.
"Minulla olisi sinulle ja sisarellesi asiaa", naukaisin hiljaa.
"Vain yhdelle sisarelleni?" Viherloikka naukui. Nyökkäsin ja kyynel vierähti poskelleni.

//Kuohu? Viher?

Nimi: Hämylilja

28.07.2017 12:02
"Minttusydän on kadonnut", Kyyhkylento niiskaisi. Minttusydän kadonnut? Pystyin heti yhdistämään sen Tihkuturkkiin. Eikai Tihkuturkki ollut tehnyt hänelle mitään?
"Olen varma, että löydämme hänet pian", rauhoittelin. En halunnut sanoa ajatuksiani ääneen.
"Entä jos emme löydäkkään?" Kyyhkylento oli hätääntynyt ja pyöri nyt ympyrää. Hän käänsi katseensa minuun.
"Kiitos", hän yhtäkkiä sanoi. Kyyhkylento istahti ja tasoitti hengitystään. En ymmärtänyt, mitä Kyyhkylento tarkoitti.
"Mistä?" mau'uin hieman epäröivänä.
"Sittä, että yritit lohduttaa", Kyyhkylento hymyili iloisena. Hän mumisi jotain itsekseen ja käänsi katseensa takaisin minuun.
"Pitäisikö tästä kertoa Loistetähdelle..?" hän kuiskasi. Katsoin Kyyhkylentoa miettivänä. Se olisi varmasti kannattavaa, sillä partiot voisivat sitten kiinnittää huomiota, jos näkisivät Minttusydämen jossain. Toivoin vain, ettei Kyyhkylennon tyttärelle olisi sattunut mitään.
"Pitää. Hän voi ilmoittaa siitä koko klaanille ja partiot osaavat etsiä myös Minttusydäntä", selitin. Kyyhkylento nyökkäsi.
"Mennään vaikka heti kertomaan, jos menisimme sitten etsimään häntä?" ehdotin, sillä halusin Kyyhkylennon rauhoittuvan. Kyyhkylento nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti päällikön pesää, joka sijaitsi parantajan pesän vieressä. Lähdin hänen peräänsä. Pysähdyimme Loistetähden pesän eteen.
"Loistetähti?" sanoin. Pian pesästä kuului vastaus.
"Hämylilja, tule sisään." Pujahdimme yhdessä Kyyhkylennon kanssa päällikön pesään. Loistetähti oli juuri sukimassa valkean täplikästä turkkiaan, kun saavuimme.
"Oliko teillä jotain asiaa?" Loistetähti kysyi lempeästi. Vilkaisin Kyyhkylentoa. Kertoisiko hän asiasta, vai kertoisinko minä?

//Kyyhky? :D

Nimi: Narsissiviiksi

27.07.2017 15:19
"Eipä kai", vastasin hajamielisesti. Kyllä minäkin olisin huolissani jos olisin hänen asemassaan. Mutta minä tietäisin että Minttusydän pärjäisi hyvin. Ja niin Kuutamosielukin. Minkälaistakohan olisi elää yksin metsässä vailla klaanin tarjoamaa suojaa? Olisi varmasti kamalaa nukkua kaiken maailman paikoissa ja puolustaa itseään täysin yksin. Toisaalta ajatus yksinelosta kiehtoi minua. Ei tarvitsisi jakaa riistaa toisten kanssa, ja saisi niin paljon tilaa itselleen kuin mahdollista. Eipäs. Erakoita oli muitakin ja klaanien reviirit rajoittivat erakoiden elintilaa. Joten oli siis parempi elää klaanissa.
"Enpä haluaisi olla erakko", totesin epäuskoisena omiin ajatuksiini. Viherloikka katsahti minuun.
"Kuinka niin?" hän kysyi.
"Joutuisin elämään hirveän pienellä reviirillä ja puolustamaan itseäni ja olisin koko ajan hirveän yksinäinen!" puuskahdin järkyttyneenä.

//Viher?

Nimi: Tammikynsi

27.07.2017 11:27
Katsoin kumppaniani huolehtivalla katseella, jossa oli mukana myös toruvaa sävyä. Olin tietenkin ylpeä, että hän oli lähtenyt pelastamaan Haavekukkaa vedestä, jonne hän oli vapaaehtoisesti hypännyt, mutta naaras oli vaarantanut oman henkensä. Halvaantuneet takajalat eivät ainakaan helpottaisi uimista. Pujosulka oli nyt kuitenkin turvassa - ja elossa kuivalla maalla, mutta Haavekukan tilasta en tiennyt.
"Tähtiklaanin kiitos, olin paikalla ja onnistuin pelastamaan sinut. Lupaa minulle kuitenkin, ettet tee ikinä enää mitään noin hiirenaivoista", naukaisin ja puskan naaraan päätä hellästi. Yritin tasata hengitystäni, joka kävi vieläkin ylikierroksilla sukeltelun jäljiltä.
"Lupaan", kumppanini lupasi ja hymyili pienesti. Etsin katseellani Haavekukkaa, joka pitäisi viedä pian parantajan luo, mikäli hän olisi vielä hengissään. Vähän matkan päästä paikasta, jossa minä ja Pujosulka olimme, huomasin ruskean turkin, jota kohti lähdin varoen kävekemään. Kumppanini seurasi perässä hieman vaivalloisemmin.

//Pujo? Haave?

Nimi: Pujosulka

27.07.2017 10:57
Katsoin kauhistuneena kuinka Haavekukka loikkasi veteen ja päästi happensa ulos. Tiesin mitä tuolle kävisi, jos tuo ei osaisi uida, mitä minä tekisin halvaantuneilla takajaloilla. Sitten kuulin äänen nimitys seremoniastani.
"Pujotassu lupaathan sinä palvella klaaniasi jopa hengelläsi?" Käänsin katseeni lampeen. Minun. Olisi. Pelastettava. Haavekukka.
Loikkasin veteen joten kuten ja yritin pitää itseni pinnalla. Vedessä roikkuvat takajalkani tuntuivat painavilta ja vwtivät minua kohti pohjaa. Näin Haavekukan vähän matkan päässä ja sukelsin syvemmälle, sillä hinnalla etten pääsisi ylös. Nappasin Haavekukan niskasta kiinni, mutta samaan aikaan kylmä lampivesi valui suuhuni. Tunsin kuinka lampiveden kylmyys värisytti vartaloani. Yritin raahata naaraan märkää ruumista kohti pintaa, mutta takajaökani estivät sen. Sitten sain idean. Nostin Haavekukan pinakke kuonon tönäisyllä, sillä naaras oli vedessä huomattavasti kevyempi. Työnsin hänet vedestä käsin pinnalle ja jäin kiemurtelemaan pohjaan. *Anteeksi Tammikynsi* Pian huomasin tutun turkin välähdyksen vedessä. Sen jälkeen näin sumeat meripihkan väriset silmät. *Tammikynsi?* Suljin silmäni väsyneenä ja onnellisena. *Tammikynsi on täällä* Kolli nappasi niskanahastani kiinni ja pyristeli kohti pintaa. Menetin tajuntani.

Raotin silmiäni. Makasin rannalla. Kaikki oli sumeaa, mutta huomasin vieressäni makaavan Haavekukan ja toisella puolella märän Tammikynnen.
"Tammikynsi", kuiskasin.
"Sinä pelastit minut", kehräsin ja yritin nousta. Yskin vettä kuivalle maalle.
"Mitä sinä siellä vedessä teit?" kumppanini kysyi huolissaan.
"Pelastin Haavekukan, hän yritti hukuttautua. Toivottavasti hän selviää", naukaisin vakavasti ja katsoin rannalla lepäävää Haavekukkaa.
"Hän kaipaa Hiiliturkkia".

//Tammi? Haave? Toivottavasti en hitannu liikaa.

Nimi: Koskitassu

25.07.2017 11:46
"Itsestänikin tuntui silloin tuolta. Pääsette varmaan ensimmäisenä tutustumaan klaanin reviiriin", Härmätassu maukui.
"Siistiä, en olekaan nähnyt sitä kuin ihan vähän tästä leirin ulkopuolelta jos sitätkään", Luomatassu naukui ja polki maata tassuillaan. Olin niin innoissani, kun pääsin oppilaaksi. Olin odottanut sitä koko ikäni! Halusin jo mahdollisimman nopeasti päästä tutkimaan reviiriä. Kanervakuu oli sanonut, että Varjoklaanin reviiri oli valtava! Olin tyytyväinen, että olin saanut Risasiiven mestarikseni ja Luomatassukin oli varmasti tyytyväinen omaan mestariinsa.
"Onko Tihkuturkki jo opettanut sinulle jotain siistejä taisteluliikkeitä?" kysyin Härmätassulta. Hopeanharmaa naaras nyökkäsi.
"On. Hän on opettanut minulle jo takapotkun, mutta emme ole vielä harjoitelleet paljoa", vanhempi oppilas maukui. Nyökkäsin ja käänsin katseeni Risasiipeen, joka oli mennyt juttelemaan Hämyliljan kanssa.
*He varmasti keskustelevat, että mitä he opettaisivat tänään minulle ja Luomatassulle*, ajattelin innoissani.

//Härmä? Sori kauheen tönkkö xc

Nimi: Kyyhkylento

24.07.2017 13:03
Nyökkäsin huolissani Tihkuturkille. Kyynel oli vierähtää poskelleni, mutta pidättelin. En halunnut näyttää suruani. *Mitä Minttusydämelle olisi voinut käydä?* Näin Hämyliljan. Juoksin tämän luokse ja katsoin tähän itkuisilla silmilläni.
"Minttusydän on kadonnut", niiskaisin. Hämylilja nyökkäsi.
"Olen varma, että löydämme hänet pian", tämä rauhoitteli.
"Entä jos emme löydäkkään?" hätäännyin ja aloin pyörimään ympyrää. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Kiitos", kehräsin. Istahdin maahan ja yritin rauhoittua.
"Mistä?" Hämylilja naukui.
"Sittä, että yritit lohduttaa", hymyilin iloisena. Katsoin tassuihini.
"Ihan varmasti hän löytyy, ihan varmasti", kuiskasin itselleni

//Hämy? Sori tönkköö xc ja en kerenny tarkistaan jote on varmaan ihan täynnä kirjotusvirheitä :3

Nimi: Härmätassu

21.07.2017 10:39
Pentuaikojeni ystävät, Luomapentu ja Koskipentu oli juuri nimitetty oppilaiksi. Huusin yhdessä klaanin muiden kissojen kanssa heidän uusia nimiään ja luovin sitten kissajoukon läpi heidän luokseen.
"Onnea oppilaiksi pääsystä", kehräsin ja kosketin molempia kevyesti hännänpäälläni.
"Kiitos", Koskitassun silmät loistivat ja hän vilkaisi uutta mestariaan Risasiipeä kohti.
"Pidätkö mestaristasi?" kysäisin.
"Hän on varmasti hyvä mestari", Koskitassu naukaisi ja väräytti viiksiään.
"Minä sain sinun emosi mestarikseni", Luomatassu ilmoitti ja heilutteli häntäänsä pirteästi.
"Niin sait", virnistin ja vilkaisin emoni suuntaan, joka oli syventynyt keskusteluun Loistetähden kanssa kokouksen päätyttyä.
"Pääsisinpä jo harjoittelemaan", Koskitassu sanoi.
"Itsestänikin tuntui silloin tuolta. Pääsette varmaan ensimmäisenä tutustumaan klaanin reviiriin", mau'uin.
"Siistiä, en olekaan nähnyt sitä kuin ihan vähän tästä leirin ulkopuolelta jos sitätkään", Luomatassu naukui ja polki maata tassuillaan.

//Ömm jotain tässä, Koski?

Nimi: Haavekukka

19.07.2017 23:39
Kyyhkylento katosi pian näkyvistä mäntyjen lomaan ja jäin Pujosulan seuraan. Katsoin apeana lammen pintaan. Tuijotin vedessä heijastuvaa kuvajaistani. Ajatukseni eivät irronnet Hiiliturkista. Näin mielessäni Hiiliturkin odottamassa tunnelissa. Hän näytti iloiselta ja muistin tuntemani ilon ja onnen. Miten nopeasti se kaikki olikaan ehtinyt särkyä? Kuulin Pujosulan sanovan jotain, mutta vain huokaisin. Tuijotin lammen pintaa kuitenkaan näkemättä sitä, sillä mieleni harhaili muistoissa. En kyennyt päästämään irti, en vain voinut. En voinut unohtaa. Silloin näin keinon vapautua. Mittasin lampea katseellani. Se riitti. Nousin seisomaan varmempana. Ratkaisu oli edessäni, enkä epäröinyt. Pujosulka sanoi jotain, mutten kuullut mitä. Hiiliturkki oli kuollut ja ratkaisu oli edessäni. Minunkin olisi kuoltava. Jännitin lihakseni ja vedin henkeä vielä kerran. Sitten minä loikkasin suoraan veteen. Tunsin kylmän veden turkissani kun vajosin pohjaa kohti.

//Pujo?

Nimi: Hämylilja

19.07.2017 18:37
"Olet oikeassa, mutta kyllä hän itsenäinen", Lähdetassu maukui. "Mutta olen samaa mieltä siitä että hän on todella tunteeton varsinkin siinä koko Kuohuvirta jutussa." Nyökytin päätäni. Lähdetassu vaipui ajatuksiinsa ja jäin katsomaan käpäliään. Vilkaisin taivaalle. Aurinkohuippu olisi kohta, joten minun pitäisi mennä järjestämään aurinkohuipun partioita. Käänsin vielä katseeni Lähdetassuun.
"Minkä päätöksen teetkään, olen silti ylpeä sinusta", kuiskasin ja nousin seisomaan. Lähdin kohti leiriaukiota, että voisin mennä järjestämään partiot.

Oli kulunut muutama päivä siitä, kun olin jutellut Lähdetassun kanssa. Nyt oli aurinkohuippu ja näyttelin uudelle oppilaalleni, Luomatassulle reviiriä tämän veljen Koskitassun ja tämän mestarin Risasiiven kanssa. Luomatassu ja Koskitassu oli nimitetty tänään oppilaiksi. Pentutarhassa ei ollut tällä hetkellä yhtäkään pentua, joten Kanervakuukin saisi välillä levätä.
"Mikä tämä löyhkä on?" Luomatassu kysyi nyrpistäen nenäänsä. Tuore oppilas tassutteli määrätietoisena edessäni ja oli nyt kääntänyt kirkkaankeltaisen katseensa minua kohti.
"Se tulee haaskalasta. Se on sellainen paikka, mihin kaksijalkalat jättävät romujaan ja siellä on myös paljon rottia, joten sieltä leviää usein tauteja", selitin. "Me emme nyt voi mennä haaskalan lähelle, sillä tauti voi edelleen levitä." Luomatassu nyökkäsi ja tuhahti:
"Kaksijalkalat ovat käsittämättömiä." Risasiipi ja Koskitassu kulkivat hieman takanamme ja Risasiipi selitteli jotain oppilaalleen, mutta en kuullut mitä. Oli aurinkoinen ja todella lämmin päivä. Tuntui siltä, kuin musta turkkini olisi tulessa.
"Ompa muuten monta hajua, minkä pitäisi oppia. Kaksijalan, ukkospolun, Myrskyklaanin, Tuuliklaanin ja jopa Kuolonklaanin!" Luomatassu yhtäkkiä maukui.
"Sinun pitää myös oppia Jokiklaanin ominaishaju, mutta opit sen varmasti kokoontumisessa", selitin. Luomatassu nyökkäsi päätään innokkaasti. Naaras oli todella innokas oppimaan, eikä minun käsittääkseni edes lannistunutkaan helposti. Kohta olimme kiertäneet kaikki rajat ja suuntasimme kohti leiriä.
"Mitä me teemme leirissä?" Luomatassu kysyi. Valkea naaras oli jolkottanut eteeni.
"Saat viedä klaaninvanhimmille jotain syötävää, jonka jälkeen saat hakea itsellesikin jotain", mau'uin. Luomatassu nyökkäsi. Kohta pujahdimme piikkipensastunnelista leiriin.

//Joku? Vaikka Kyyhky? :D

Nimi: Lähdetassu

17.07.2017 20:53
"En ole yhtään varma vielä", sanoin hiljaa, "aika näyttää."
"Tietääkö Myskihäntä tunteistasi?" emoni kysyi.
"Ei vielä", vastasin, "aion kyllä kertoa hänelle. Tarvitsen vain rohkeutta."
"Sinulla on paljon rohkeutta. Sinusta on kasvanut itsenäinen ja vahva. juuri sellainen kuin toivoinkin", Hämylilja sanoi, "samaa ei ehkä voi Tihkuturkista sanoa."
"Olet oikeassa, mutta kyllä hän itsenäinen", sanoin, "mutta olen samaa mieltä siitä että hän on todella tunteeton varsinkin siinä koko Kuohuvirta jutussa." Onneksi en ollut itse Kuohuvirta, mutta pystyin kuvittelemaan miltä hänestä tuntui siinä tilanteessa. Tihkuturkki saa maksaa vielä. En siltikään hirveästi ymmärtänyt mitä Minttusydän näki veljessäni. On toki kivaa, että veljelläni on joku, mutta juuri Minttusydän, niin en ollut varma.

//Hämy?

Nimi: Koskitassu

17.07.2017 13:46
Heräsin pentutarhassa auringonvalon osuessa silmiini. Avasin räpytellen silmäni ja tajusin auringon säteiden kulkeutuvan pentutarhan tiiviin oksakaton läpi. Venyttelin hieman jäseniäni ja haukottelin. Luomapentu nukkui vieressäni ja hänen valkea kylkensä kohoili hengityksen tahtiin. Kanervakuu makoili omalla makuualusellaan. Emoni oli sanonut hetki sitten minulle ja Luomapennulle, että meistä tulisi jo pian oppilaita. Odotin innolla sitä päivää! Halusin jo oppia saalistamaan ja tietysti taistelemaan. Halusin olla hyödyllinen klaanilleni. Mutta se oli aika mahdotonta pentuna, tunsin tuottavani vain vaivaa. Minulle ja Luomapennulle piti saalistaa ruokaa, koska emmehän itse osanneet. Olin niin vaipunut ajatuksiini, etten huomannut, että Luomapentu oli jo herännyt. Siskoni nousi seisomaan haukotellen.
"Nukuin melko hyvin viime yönä", Luomapentu tokaisi ja alkoi sukimaan valkeaa turkkiaan. Vilkaisin omaa takkuista turkkiani. Oli epäreilua, että minulla oli niin pitkä ja takkuinen turkki. Kesti aina ikuisuus, ennen kuin turkkini oli siisti. Ehkä en nyt edes jaksaisi sukia turkkiani, kyllähän sitä pystyi olemaan takkuturkkinakin. Samassa Kanervakuukin heräsi. Vanha kuningatar venytteli jäseniään ja nousi sitten istumaan. Kanervakuun ilme oli jotenkin mysteerinen ja ihmettelin, miksi.
"Minulla on asiaa Loistetähdelle", emoni maukui salaperäisesti. Pystyin jo aavistamaan jotain. Minusta ja Luomapennusta tulisi varmasti oppilaita! Vilkaisin innoissani Luomapentua. Kanervakuu suki pikaisesti turkkinsa ja pujahti sitten ulos pentutarhasta.
"Meistä tulee varmasti oppilaita", Luomapentu kuiskasi silloin, kun Kanervakuu lähti. Nyökkäsin innoissani. Kenestä tulisi mestarini? Kanervakuunn odottamisessa tuntui kuluvan ikuisuus, kunnes hän kohta pujahti takaisin pentutarhaan.
"Loistetähti nimittää teidän tänään oppilaiksi", emomme maukui iloisena.
"Jee!" Luomapentu hihkaisi.
"Koska hän nimittää meidät?" kysyin.
"Niin pian kuin mahdollista. Koskipentu, sinun kannattaisi nyt sukia turkkisi siistiksi", Kanervakuu maukui.
"En sui! En saa sitä ikinä selväksi", murahdin. Kanervakuu pyöräytti silmiään ja alkoi selvittämään turkkiani.
"Et voi mennä noin takkuisena tärkeään seremoniaan", emo tuhahti. Murahdin tympääntyneenä. Tuntui kestävän ikuisuus, kunnes Kanervakuu oli vihdoin saanut suittua turkkini. Kuin tilauksesta aukiolta kajautui huuto:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Juoksin innokkaana ulos pentutarhasta. Loistetähti istui Klaanikiven päällä ja odotteli, että kaikki klaanitoverit olivat tulleet koolle. Luomapentu asteli viereeni ja yhdessä sitten hyppäsimme Klaanikiven päälle, Loistetähden vierelle.
"Tänään nimitän kaksi pentua oppilaiksi. Luomapentu ja Koskipentu, olette täyttäneet kuusi kuuta ja teistä on aika tulla soturioppilaita. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitsette soturinimenne teidät tunnetaan nimillä Luomatassu ja Koskitassu. Luomatassun mestariksi tulee Hämylilja ja Koskitassun mestariksi Risasiipi." Näin solakan, mustan naaraan tassuttelevan pois väkijoukosta. Hämylilja loikkasi kevyesti Klaanikivelle ja kosketti Luomapennun nenää omallaan. Samassa valtava, tummanruskea kolli erottui pois väkijoukosta ja loikkasi Klaanikiven päälle. Valtava kolli kosketti omaa kuonoani omallaan ja maukui:
"Koulutan sinusta metsän parhaimman soturin." Klaanitoverit alkoivat huudella uusia nimiämme:
"Luomatassu! Koskitassu!"

//Joku?

Nimi: Narsissiviiksi

17.07.2017 12:20
"Eipä kai", vastasin ruskeanharmaalle kollille. Minäkään en ollut nähnyt Minttusydäntä vähään aikaan. Viherloikka oli varmasti huolissaan sisarestaan. Kyllä minäkin olisin huolissani Orkideapolusta jos hän vain yhtäkkiä katoaisi. Emme me kovin läheisiä olleet mutta olihan hän sentään sisareni. Ja toki olisin surullinen jos kuulisin kokoontumisessa emolleni, isälleni tai veljelleni sattuneen jotain. Suljin silmäni. Muistelin ystävääni Kuutamosielua joka oli karkotettu Karpalovarjon tappamisen takia. Sisimmässäni kuitenkin tiesin että Kuutamosielu ei ollut syyllinen. Joku muu oli varmasti tappanut Karpalovarjon ja lavastanut Kuutamosielun syylliseksi.
"Uskotko sinä Kuutamosielun syyllisyyteen?" kysyin yhtäkkiä Viherloikalta.

//Viher?

Nimi: Hämylilja

16.07.2017 19:53
"Olen kyllä hieman pettynyt mitä teit, mutta haluan vain parastasi. Se mitä Tihkuturkki teki pentuna on anteeksiantamaton", mau'uin. En pystynyt olla vihainen Lähdetassulle, hän ei ehkä tehnytkään mitään muuta väärää, paitsi rikkoi soturilakia. Halusin vain tyttärelleni parasta ja toivoin hänen olevan onnellinen. Olin ylpeä hänestä ja että hän oli uskaltanut kertoa minulle tuosta. Lähdetassu nyökkäsi päätään ja käänsi jäänsinisen katseensa käpäliinsä. Astelin lähemmäs tytärtäni ja puskin hänen lapaansa.
"Hyvä, että uskalsit kertoa tästä minulle", mau'uin lempeästi. Muistin, mitä Tihkuturkki oli tehnyt pentuna Kuohuvirralle. Kyyhkylennon tytär oli saanut siitä ikuiset arvet. En voisi ikinä antaa siitä Tihkuturkille anteeksi, enkä uskonut, että Kuohuvirtakaan pystyisi. Sitten tajusin yhden asian.
"Aiotko sinä sitten muuttaa joskus Jokiklaaniin..?" kysyin hiljaa.

//Lähde? Toivottavasti en hitannu liikaa

Nimi: Kuohuvirta

16.07.2017 19:35
Aurinko paistoi kuumasti turkkiini, kun ravasin Tihkuturkin ja Härmätassun kanssa partiossa, kohti Myrskyklaanin rajaa. Pysyttelin melko kaukana Tihkuturkista, sillä pelkäsin häntä edelleen. En varmaan ikinä lakkaisi pelkäämästä häntä. Mieltäni painoi koko ajan Ruokoturkki. En ollut nähnyt kollia pitkään aikaan ja tunsin jo ikävöivän häntä. Minua ei enää kiinnostanut, vaikka hän olikin Tuuliklaanista. Olihan hän silti kissa, jota rakastin. Härmätassu käveli edessäni varmoin askelin. Oppilas oli saattanut havaita, että minun ja Tihkuturkin välillä oli jännite. Pelkäsin kuollakseni, että Tihkuturkki yhtäkkiä hyökkäisi päälleni ja repisi minut kappaleiksi. Lähestyimme jo Myrskyklaanin rajaa ja erotin jo ukkospolun inhottavan katkun. Pian musta läntti näkyi edessämme ja näin kiiltävien hirviöiden pyyhältävän ohitsemme. Nyrpistin nenääni, lähestyessämme ukkospolkua.
"Jatketaan täältä sitten Tuuliklaanin rajalle", Tihkuturkki murahti ja käänsi sähkönsiniset silmänsä minua kohti. Tunsin hätkähtäväni, mutta nyökkäsin silti. Härmätassu haisteli ilmaa ja avasi sitten suunsa:
"Myrskyklaanin partio taisi mennä tästä juuri", Tihkuturkin oppilas maukui. Haistelin itsekin ilmaa ja nyökkäsin.
"Mutta he eivät ole onneksi ylittäneet rajaamme", Tihkuturkki murisi. Nyökkäsin hieman arasti. Pelkäsin sanovani jotain väärää, koska silloin Tihkuturkki vain saattaisi hyökätä päälleni. Jatkoimme kohti Tuuliklaanin rajaa ja tunsin sydämeni alkaavan hakkaamaan kovempaa. Mitä jos Ruokoturkki olisi siellä? En pystyisi olemaan ihan normaalisti, Tihkuturkki kyllä tajuaisi, että tunsin jotenkin sen kollin. En onneksi haistanut Tuuliklaanin rajalla Ruokoturkkia, haistoin vain juuri menneen partioin löyhkän. Pian jatkoimme matkaamme kohti Kuolonklaanin rajaa.

//Härmä?

Nimi: Kyyhkylento

16.07.2017 17:39
Istuin soturienpesän edessä odottaen että Naavakoi saapuisi minun ja Härmätassun luokse. Lähtisimme partioon. Työnsin pääni sisälle oesään ja näin kuinka Naavakoi tuhisi sammalilla.
"Herärys! Sinun piti lähteä sinne partioon", murahdin ystävällisesti.
"Joo joo", kolli tuhahti ja kierähti toiselle kyljelleen. Tlnäisin tätä hellästi ja naukaisin:
"Me menemme sitten jo Härmätassun kanssa". Lähdin ravaamaan Härmätassu oerässäni ulos leiristä. Naavakoi juoksi hengästyneenä vierellemme.

Olimme juuri palanneet leiriin. Olimme kiertäneet Mtrskyklaanin ja Kuolonklaanin rajan. Näin kuinka paras ystäväni jutteli vanhemman tyttärensä kanssa aukiolla. Sitten muistin Minttusydämen, jota ei ollut näkynyt lähiaikoina leirissä. *Ehkä hänellä on murheita?* Näin aukiolla harmahtavan kollin. Tämä käänsi sähkönsiniset silmänsä minuun. Astelin tämän luokse. En pitänyt tästä kissasta, mutta tahdoin antaa hänelle mahdollisuuden.
"Hei Tihkuturkki, oletko nähnyt Minttusydäntä lähiaikoina?" naukaisin ystävällisesti.

//Tihku?

Nimi: Lähdetassu

16.07.2017 10:37
"Onko sinulla jokin hätä?" emoni kysyi lempeästi.
*Mitä minä sanoisin?* mietin, *että olen rakastunut Jokiklaanin kolliin?*
"Minä...", änkytin, "olen..."
"Rakastunut", sain lauseen lopetettua. Hämylilja näytti miettiliäältä.
"Ei siinä mitään pahaa ole", emoni sanoi.
"Mutta hän ei ole tästä klaanista, hän on Jokiklaanin Myskihäntä", myönsin hiljaa. Huokaisin syvään ja painuin alas maahan.
"En tiedä mitä sanoa...", Hämylilja sanoi, "vihaan muita klaaneja ja se on soturilain vastaista, mutta haluan aina sinun parastasi."
"Emme ole vielä kumppaneita tai mitään. Olemme nähneet Nelipuilla kaksi kertaa", kerroin.
"Mutta Nelipuuthan kuuluu Kuolonklaanille!" emoni huudahti.
"Shhh... Hiljempaa", pyysin, "en halua, että muut kuulevat."
"Ja tiedän sen. Haluatko, että kerron iten se alkoi?" kysyin.
"Kerro ihmeessä", Hämylilja sanoi. Aloin kertomaan emolleni kaiken aina siitä asti kun pyörryin Nelipuilla. Saatuani loppuun kaiken, huokaisin syvään.
"Aikamoinen ensi tapaaminen", Hämylilja sanoi.
"Etkö ole vihainen?" kysyin.
"Olen kyllä hieman pettynyt mitä teit, mutta haluan vain parastasi. Se mitä Tihkuturkki teki pentuna on anteeksiantamaton", emoni sanoi.

//Hämy? Toivottavasti ei ollut liikaa hittausta...

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com