Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa siitä ja erilaisista uhista löydät Muuta-osiosta. 

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sienikarva

25.04.2017 15:11
Astelin ulos parantajan pesästä ja raahasin Synkkäsielun elotonta ruumista perässäni. Soturi oli juuri äsken menettänyt henkensä tautiin, johon emme vieläkään olleet löytäneet parannuskeinoa. Huomasin leirin aukiolla olevien kissojen katsovan haikeasti soturin ja minun perään.
Kun olin päässyt leirin ulkopuolelle, lähdin kulkemaan kohti paikkaa, jonne voisin haudata soturin ja päästää hänet viimeiselle matkalleen Tähtiklaaniin. Pysähdyin paikkaan, jonne olimme Hunajaviiksen kanssa haudanneet muutkit tautiin kuolleet, myös veljeni Lehmustassun. Laskin soturin elottoman ruumiin maahan ja ryhdyin kaivamaan kylmään, mutta märkään maahan naaraalle hautaa. Hautaa kaivaessani mietin, kuinka epäreilua elämä aina silloin tällöin oli. Olin kuitenkin iloinen, etteivät vanhempani olleet sairastuneet tähän julmaan tautiin. Harva kissa oli selvinnyt tästä taudista, joista yksi oli Vaskitsatähti. Kolli oli kuitenkin menettänyt yhden hengistään tautiin. Kun kuoppa oli tarpeeksi suuri ja syvä, laskin soturin sinne.
"Hyvää matkaa", kuiskasin hiljaa ja aloin potkimaan multaa haudan täytteeksi. Kun koko hauta oli täytetty, lähdin kulkemaan taas kohti leiriä. Vaikka moni oli kuollut tähän tautiin, klaaniin oli syntynyt uusia pentuja. Mestarini Hunajaviiksi oli synnyttänyt Varjoklaanille pentuja, joista olin hyvin iloinen.

//Sekava.. xd Joku voi jatkaa jos tahtoo

Nimi: Pujosulka

25.04.2017 07:41
Katsoin Hunajaviistä, parasta ystävääni ja tämän pentuja. Huomasin kuinka edelleen tunsin katkeruutta siitä että naaras oli päässyt parantajaksi, enkä minä.
"Sinua ei ole näkynytkään pitkään aikaan", hymähdin. Toinen pennuistani, Kaihopentu oli kuollut pari auringon nousua sitten ja Sirpalepentu oli sairastunut samaan tautiin joten tulin yksin pentutarhalle. Asetuin makaamaan varovasti.
"No miten sinulla on mennyt pentujen kanssa", naukaisin nuoremmalle naaraalle. Tämä kohautti lapojaan.
"Hyvin kai", tämä hymähti. Katsoin hänen pieniin pentuihinsa, hän oli varmasti niistä ylpeä. Mietin pentujeni kohtaloa.
"Toivon, että Sirpalepentu selviää", kuiskasin. Pian hummasin tutun, rakkaan kumppanini astelevan pentutarhalle. Tämä istahti viereeni. Asetuin Hunajaviiksen korvan viereen ja kuiskasin:
"Kuka mahtaa olla pentujen onnelinen isä? Jos saan kysyä".
Nousin takaisin istumaan.

//Hunaja? Tammi?

Nimi: Haavekukka

25.04.2017 06:04
Nielaisin viimeisenkin palan hiirestä.
'Pitäisiköhän minun lähteä Myrskyklaaniin Hiiliturkin luo?' mietin.
"Tule, Haavekukka", kuului ääni takaani. Käännyin ja näin Loimusilmän.
"Loistelintu määräsi sinut partioon minun, Okaliekin ja Synkkäsielun kanssa", Loimusilmä kertoi.
"Selvä", vastasin ja nousin. Kävelin Loimusilmän perässä muun partion luo, joka odotti jo leirin sisäänkäynnillä.
"Minkä rajan tarkistamme?" kysyin kun hölkytimme ulos leiristä.
"Menemme tällä kertaa tarkistamaan Tuuliklaanin rajan", Okaliekki kertoi Loimusilmän asettuessa partion johtoon. En ollut varma pitäisikö minun olla tyytyväinen vai ei. Kun Tuuliklaanin raja tuli näkyviin, partio kiristi hieman tahtia. Tuuliklaanin reviiri oli pelkkää nummea.
'Miten Tuuliklaanilaiset voivat asua tuolla?' ajattelin.
'Siellä varmasti tuulee paljon', jatkoin mietteitäni. Kun palasimme leiriin, tuppauduin mukaan toiseen rajapartioon. Se partio tarkasti Myrskyklaanin rajan. Kun partio pääsi rajalle, katsoin Myrskyklaanin reviiriä. Hetken kuluttua näkyviintuli Myrskyklaanin partio. Mukana oli Hiiliturkki. Hetken kuluttua partiot olivat aikeissa jatkaa matkaa.
"Menkää te edeltä. Minun pitää puhua Hiiliturkin kanssa", sain sanottua. Pian molemmat partiot katosivat näkyvistä.
'Minä sanon sen nyt tässä keskustelussa. Sanon, että olen valmis muuttamaan Myrskyklaaniin. Jos hänelle käy. Muutan hieman myöhemmin, en vielä tänään. Kaikki pitää hyvästellä', ajattelin.

//Hiili?

Nimi: Minttutassu

24.04.2017 21:23
Katsoin veljeäni nyökäten.
"Hän on muuttunut!" naukaisin.
"Kaikki tekevät pentuina typeryyksiä", naukaisin ja tuijotin Vihertassua suoraan silmiin. Pyyhin kyyneleet tassullani ja nousin seisomaan.
"Ymmärräthän?" naukaisin kuin kuiskaten. Vihertassu katseli minua tyynellä ilmeellään, enkä voinut tulkita hänen tunteitaan.
"Saat ajatella minusta mitä tahansa pahaa kunhan annat anteeksi Tihkuturkille, edes tämän kerran", huokaisin. Pian huomasin Kuohutassun joka oli saapunut paikalle.
"Kuohutassu sinäkin, antaisitko Tihkuturkille edes tämän kerran anteeksi?" kuiskasin. Sisareni vilkaisivat toisiaan ja pian kääntyivät takaisin minun puoleeni.

//Viher? Kuohu?

Nimi: Vihertassu

24.04.2017 19:52
Samassa tajusin että vihamielinen asenteeni ei auttanut. Istahdin ja silottelin niskakarvani. Sitten aloitin alusta rauhallisesti naukuen:
"En tullut haukkumaan sinua pystyyn vaan kertomaan asian laidan. Eli sinä petit meidät valitsemalla Tihkuturkin. Sen takia olemme sinulle vihaisia. En vihaa sinua sen takia että ralastat jotakin perheen ulkopuolista kissaa. Vaan siksi, että rakastat typerystä! Tiedät kyllä mitä hän teki Kuohutassulle. Ja hän ärsyttää ja härnää meitä. Sen takia vihaamme häntä. Tarkoituksemme ei ollut kiusata." Katsoin tyynenä edessäni kyhjöttävää Minttutassua. *Joko hän nyt ymmärtäisi mitä yritin sanoa?* mietin mielessäni silmäillessäni naarasta. Olin ehkä ollut liian vihoissani aiemmin selittääkseni asiaani selvästi. Mieleeni ilmestyi Kuohutassun arpinen selkä, jonka Tihkuturkki oli saanut aikaa. Se typerä hiiren aivo! Saisi minun puolestani lähteä koko klaanista! Ei tulisis ikävä ja voisi tehdä Minttutassullekkin hyvää olla hetki erossa Tihkuturkista.

//Minttu? Kuohu?

Nimi: Kyyhkylento

24.04.2017 08:31
Katsoin ystävääni ilahtuneesti kehräten. Meillä ei ollut ollut viime aikoina paljon aikaa yhdessä sillä olin saanut uuden oppilaan hoidettavakseni.
"Ihana nähdä sinua, Viklotassun kouluttaminen on vienyt niin paljon aikaa, että en ole ehtinyt edes tavata sinua!" naukaisin istahtaen ystäväni viereen. Hämylilja nyökkäsi.
"Miten Härmäpentu voi?" naukaisin katsoen Hämyliljan vatsan vieressä makaavaa pientä karvamyttyä.
"Tosi hyvin", Hämylilja hymyili. Vilkaisin leiriin päin ja näin kuinka yksi Hämyliljan pennuista tassutteli siellä. Se oli Tihkuturkki.
"Onko Tihkuturkki käyttäytynyt kunnolla, nyt kun en nää niin paljoa pentujanikaan niin en tiedä onko hän kiusannut heitä", naukaisin hieman varovaisesti.
"Uskoakseni Minttutassu viihtyy ainakin Tihkuturkin kanssa", Hämylilja naukaisi.

//Hämy?

Nimi: Hämylilja

24.04.2017 07:58
Heräsin liikehdintään pentutarhassa. Avasin silmäni ja näin Sirpalepennun, joka oli tallustellut pentutarhan suuaukon eteen. Kolli käänsi katseensa minuun ja hymyili. Hymyilin takaisin ja käänsin katseeni vatsani vieressä nukkuvaan Härmäpentuun. Pentu ei ollut vielä avannut silmiään. Sitten käänsin katseeni pesän nurkalla nukkuvaan Hunajaviikseen ja hänen pentuihinsa. Kuka oli niiden pentujen isä? Eihän parantajalla saanut olla pentuja. Vaikka mieltäni vaivasivat nuo kysymykset, en viitsinyt kysyä Hunajaviikseltä. Vaikka uteliaisuuttani haluaisin tietää. Mitä se minulle kuuluisi? Nuolaisin Härmäpentua ja tuo liikahti vähän. Odotin innolla, että Härmäpentu avaisi jo silmänsä. Mutta kaikki ajallaan. Tiesin, että hätäilin senkin asian kanssa. Samassa kuulin taas liikehdintää ja kuulin sen tulevan Hunajaviiksen luota. Käänsin katseeni parantajan pentuihin.
"Orkideapentu! Herää täällä on ihmeellistä", kuulin Narsissipennun huudahtavan. En voinut pitää pientä kehräystä. Olivat ne pennut niin suloisia!
"Anna minun nukkua!" Orkideapentu vastasi.
"Ei sitten", Narsissipentu sanoi pettyneenä ja käänsi katseensa Härmäpentun, joka nukkui edelleen vieressäni.
"Kuka sinä olet?" pentu kysyi ja katsoi Härmäpentua ihmetellen.
"Härmäpentu nukkuu vielä", sanoin topakasti. Sitä paitsi pentuni ei ollut vielä avannut silmiään. Narsissipentu katsoi minua hieman ujosti ja painautui sitten Hunajaviiksen turkkiin kiinni. Kohta kuulin pentutarhan suuaukolta askelia ja käänsin katseeni sinne päin. Ilokseni pentutarhaan pujahti tuttu raidallinen hahmo. Kyyhkylento! Paras ystäväni hymyili minulle ja tassutti hieman eteenpäin.
"Voinko tulla katsomaan Härmäpentua?" Kyyhkylento kehräsi.
"Tietysti voit! Et edes ymmärrä, kuinka olen ikävöinyt sinua!" sanoin ilahtuneesti.

//Kyyhky? :3

Nimi: Minttutassu

23.04.2017 20:52
Katsoin Vihertassua.
"Minä rakastan häntä! Mutta niin teitäkin, en voi valita kissojen välillä, jotka ovat minulle kaikki kaikessa", nau'uin itkun musertavalla äänellä. Vihertassu katsoi minua vihan täyttämillä silmillään. Huokaisin.
"Luulin, että olisimme aina yhdessä, mutta näyttääkin sille, että sinä vihaat minua sen takia, että rakastan jotakuta muutakin kuin perhettäni!" itkin. Huokaisin ja yritin ryhdistäytyä.
"Sinä ja Kuohutassu olette vieneet iloni. Voitte jo lopettaa kiusaamiseni", nyyhkytin ja painoin kuononi takaisin tassuihini.
"Miksi edes vaivauduit tulemaan tänne vain sen takia, että voisit haukkua minut pystyyn?" naukaisin ja nostin katseeni viekä kerran veljeeni.

//Viher? Kuohu?

Nimi: Vihertassu

23.04.2017 19:23
Katsoin halveksuen Minttutassun perään, kunnes ähkäisin. Lähdin juoksemaan naaraan perään minkä lyhyistä jaloistani pääsin. Oletin kuulevani takaani tassujen rummutusta mutten ollut varma kuulinko oikein. Jos kuulin oikein epäilin sen olevan Kuohutassu. Ravistin päätäni ja kiihdytin vauhtiani. Pian saavuin palaneelle vuorivaahteralle ja näin hieman etäämmällä Minttutassun pienen hahmon tassutin tämän luokse tasaten hengitystäni. Minttutassu katsahti minuun kyneleet valuen poskiaan pitkin.
"Sinä petit meidät! Oletimme, että olisit jälleen siskomme mutta valitsit sen saastaisen otuksen meidän sijaamme! SINÄ petit meidät! Minä voin harkita sinun vihaamisesi lopettamista, heti kun valitset meidät sen saastan sijaan!" Seisoin siinä Minttutassun edessä jalat harallaan ja niskakarvat pystyssä, raivosta vapisten. Katsoin läpitunkevasti edessäni kyhjöttävää naarasta. Tai pikemminkin petturia!

//Kuohu? Minttu?

Nimi: Minttutassu

23.04.2017 19:11
Tunsin oloni hieman petetyksi. Eikö sisareni aikoisi antaa anteeksi? Tunsin kuinka surullisuus painoi sisintäni. Huokaisin hieman. Tunsin taas onnen kuplivan sisälläni kun kuukin Tihkuturkin sanat. Puskin kollin päätä.
"Sisareni eivät pidä minusta enään. Heivät halua edes olla kanssani!" naukaisin ja katsoin Tihkuturkin sähkönsinisiin silmiin.
"Tahtoisin olla nyt hetken yksin", naukaisin ja lähdin pois päin Tihkuturkista. Pian näin sisareni iloisesti hyppien leirin nurkalla. Tahtoisivatko he olla kanssani? Ei. Eivät tahtoisi. Katsoin heitä hetken. Vilkaisin ympärilleni. Ihan kuin kaikki olisi ain harmaata mössöä ilman iloa. He olivat hylänneet minut ja vieneet kaiken iloni. Päätin kuitenkin astella heidän luokseen.
"Hei", yritin naukaista iloisesti. Sisareni katsoivat minua halveksuen.
"Voitte jo lopettaa, olette vieneet ilon elämästäni", nau'uin ja pidätin itkuani. Lähdin juoksemaan ulos leiristä. Juoksin sokeasti. Pian huomasin olevani palaneella vuorivaahteralla. Miksei elämäni voinut olla tavallisen oppilaan elämää? Minulla ei ollut enä mitään, ei yhtään mitään. Paitsi Tihkuturkki. Pieni lämpö kasvoi sisälläni ajatellessani kollia, mutta pian se katosi taas. Katselin ympärilleni. Ennen tämäkin paikka oli ollut kaunis, mutta nyt se näytti vain tavalliselta paikalta. Hautasin kuononi tassuihini ja annoin kyynelten valua.

//Viher? Minttu?

Nimi: Vihertassu

23.04.2017 07:08
Päästyäni leirin nurkkaan käännähdin ympäri ja jäin kärsivällisesti odottamaan Kuohutassua, joka loikki luokseni. Asetuin valmiiksi hyökkäykseen. Nyökkäsin siskolleni merkiksi hyökätä. Siskoni keinui hetken paikallaan ja silmäili vaihto ehtoja hyökkäykseen. Lopulta siskoni katsoi minua päättäväisesti suoraan silmiin. Siskoni juoksi oikean kylkeni puolelle ja loikkasi. En ehtinyt käännähtää, joten siskoni läpsi minua tassuillaan kylkeen maatessani. Pääsin kuitenkin pakenemaan siskoni otteesta ja nousin takajaloilleni. Huidoin etu käpälilläni vimmatusti ja loikkasin takajalkojeni voimalla Kuohutassun selkään. Kuohutassu loikki ja hyppeli niin, että otteeni löystyi sillä en käyttänyt kynsiä. Lopulta mätkähdin maahan. Siskoni painoi minua maata vasten etu tassuillaan voiton merkiksi. Huohotimme molemmat äänekkäästi en kuitenkaan tahtonut antaa siskolleni niin helppoa voittoa. Huidoin etukäpälilläni niin, että siskoni säpsähti ja perääntyi päältäni pois. Loikkasin pystyyn ja juoksin tämän toiselle sivulle. Kaadoin Kuohutassun sivulta käsin ja jäin painamaan häntä etu tassuillani. Virnistin siskolleni ja huohotin.
"Riittääkö?" Kysyin huohottaen ja siskoni nyökytteli.

//Kuohu? Toivottavasti en hitannu liikaa...

Nimi: Kuohutassu

22.04.2017 18:30
"Mennään vaan", mau'uin. Vilkaisin vuorivaahteraa ja tuhahdin: "En enää ikinä kiipeä tuonne!" Kuulin, kuinka Vihertassu alkoi kehräämään. Sitten hän kääntyi kannoiltaan ja lähti tassuttelemaan kohti leiriä. Jolkotin hänen viereensä. Tunsin itseni niin onneliseksi, että minulla oli niin mukava veli. Mitä tekisinkään ilman häntä? Samassa kuulin parin pensaikon takaa rapinaa ja eteemme asteli Okaliekki, Naavakoi ja Rikkotassu.
"Mitä te täällä teette?" Okaliekki maukui ystävällisesti.
"Olemme vain kävelyllä", Vihertassu maukui. Isämme nyökkäsi ja kääntyi Naavakoin ja Rikkotassun puoleen.
"Jatketaan matkaa", hän käski. Partio jatkoi matkaansa ja minä ja Vihertassukin jatkoimme matkaa. Pian karhunvatukoiden ympäröimä leiri alkoi jo näkyä. Piikkipensastunnelista asteli esiin Tammikynsi, Murattilehti ja Häivetassu. Hekin olivat näköjään menossa johonkin partioon. Odotin innolla, että pääsisin ensimmäiseen partiooni. Kunhan emme menisi ukkospolkujen lähelle. Risasiipi oli kertonut, että ukkospolun ali meni tunneli, jonka takana oli vielä Varjoklaanin reviiriä. Sitten alkaisi kuulemma Myrskyklaanin reviiri. Kohta pujahdimme Vihertassun kanssa sisälle leiriin. Oli tulossa ilta ja jotkut klaanitoverit vaihtoivat kieliä ja ruokailivat. Tunsin, että minulla oli väsy, mutta pitäisi harjoitella taisteluharjoituksia. Emmehän me muuten pääsisi niin nopeasti sotureiksi. Huomasin oppilaiden pesän edustalla Lähdetassun ja Saratassun, jotka ruokailivat yhdessä. Milloinhan Lähdetassu ja Häivetassu pääsisivät sotureiksi, sillä he olivat olleet oppilaina Tihkuturkkiakin kauemmin. Tuhahdin. Tihkuturkki oli päässyt soturiksi siksi, koska oli aiemmin taistellut kettua vastaan niin "hyvin". Olisin minäkin osannut, jos olisin ollut oppilaana silloin! Olin niin vaipunut ajatuksiini, että en huomannut Vihertassua, joka oli lähtenyt tassuttelemaan kohti leirin nurkkaan.

//Viher? Tönkkö lopetus, koska nyt pitää mennä.

Nimi: Vihertassu

22.04.2017 17:30
Katsoin murhaavasti pois päin tassuttavaa Tihkuturkkia ja Minttutassua. Hätkähdin ajatuksistani, kun siskoni Kuohutasssu kysyi:
"Koska alamme harjoittelemaan sotureiksi?" Katsahdin sikooni ja mietin vain silmän räpäyksen. Katsoin siskoani päättäväisesti ja naukaisin:
"Nyt." Lähdin loikkimaan alas puusta. Päästyäni alimmalle oksalle katsahdin Kuohutassuun; siskoni loikkasi alemmalle oksalle jalat täristen ja horjahti. Sydämeni jätti lyönnin väliin siskoni hakiessa tasapainoa. Huokaisin helpotuksesta, kun siskoni Kuohutassu sai tasapainon. Jäin odottamaan alimmalle oksalle, kunnes siskoni oli laskeutunut rinnalleni. Laskeuduin varovasti alas puun runkoa myöten ja tömähdin maahan. Siskoni Kuohutassu laskeutui hieman kömpelömmin, mutta olin tyytyväinen, että hän oli vielä ehjä.
"Mentäisiinkö leiriin harjoittelemaan, ettei kukaan ehtisi ihmetellä katoamistamme?" Ehdotin siskolleni kallistaen päätäni.

//Kuohu?

Nimi: Kuohutassu

22.04.2017 17:18
Katselin, kun Tihkuturkki ja Minttutassu jolkottivat pois puun juurelta. Pystyin nyt hengittämään normaalisti, sillä olin juuri melko peloissani. Käänsin katseeni vieressäni istuvaan Vihertassuun. Veljeni katsoi maahan ja en osannut tulkita hänen ilmeestään yhtään mitään.
"Minä pelkään Tihkuturkkia. Hän olisi voinut vaikka hyökätä kimppuumme!" huudahdin. Vihertassu käänsi meripihkaisen katseensa minua kohti.
"Ei Tihkuturkki olisi voinut tehdä meille mitään. Hän ei pääsisi muuten päälliköksi", Vihertassu vastasi. Veljeni ääni kuulosti totiselta, mutta siinä oli pieni häivähdys huumoria. Vihertassu oli oikeassa. Ei Tihkuturkki viitsisi tehdä meille mitään, kunhan vain pelotteli. Mietin Minttutassua. Vaikka siskoni oli minulle rakas ja en vihannut häntä, hän oli mielestäni petturi. Vaikka hän mitä selittelisi, en uskoisi häntä. Onneksi minulla oli sentään Vihertassu. Puskin veljeni päätä.
"Koska alamme harjoittelemaan sotureiksi?" kehräsin.

//Viher? Sori tosi lyhyt tarina..

Nimi: Narsissipentu

22.04.2017 12:56
Avasin silmäni kokonaan uuteen maailmaan. Tälläistäkö täällä oli? Näin ensimmäistä kertaa emoni. Emo oli samanvärinen kuin minä. Huomasin turkkini värin olevan sama kuin emolla.
"Kas, sinä avasitkin silmäsi jo" emoni sanoi.
"Olen Hunajaviiksi, sinun emosi", Hunajaviiksi sanoi lempeästi. Kaikki oli niin ihmeellistä. Huomasin vieressäni nukkuvan Orkideapennun.
"Orkideapentu! Herää täällä on ihmeellistä", läpsäisin sisartani korvalle.
"Amna mimnunm mnumkukuka", sisreni mumisi.
"Ei sitten", sanoin hieman pettyneenä. Huomasin hopeanharmaan pennun lähistöllä.
"Kuka sinä olet"? Kysyin hieman ujona.
"Härmäpentu nukkuu vielä", tomera ääni kuului. Säikähdin ääntä ja juoksin emoni luokse. Samassa minua alkoi nukuttaa. Vaivuin saman tien uneen.

Nimi: Hunajaviiksi

21.04.2017 21:26
Räpyttelin silmiäni aamun valoisuudessa. Naaliturkki makoili vierelläni ja kaikki kolme pentua kylkeäni vasten. Kumppanini näytti väsyneeltä, olikohan hän edes nukkunut?
"Valvoitko koko yön?" kysyin ihmeissäni. Naaliturkki nyökkäsi hetken kuluttua hiukan vastahakoisesti. Huokaisin ja kosketin hänen kylkeään kuonollani.
"Ei sinun olisi tarvinnut, olisimme voineet vahtia vuorotellen. Jos tänne siis löytäisi kukaan."
Laskin vielä hetkeksi pääni kaksijalkojen aineelle. Tunsin pentujen tasaisen tuhinan turkillani. *Meidän pitää lähteä, olen ollut epäilyttävän kauan poissa leiristä.* Naaliturkki nousi seisomaan ja tein samoin. Valkoinen kolli nosti itsensä näköisen pennun ilmaan. Kahmaisin kummankin tyttären niskanahat suuhuni.
"Sinun on pidettävä hänestä huolta. Ja itsestäsi", mumisin suu täynnä pentujen pehmoista karvaa. "Tiedän kyllä, että pidät."
Kosnetin vielä nopeasti, myös surullisesti Ruokopennun päälakea.
"Pidä sinäkin", Naaliturkki naukui, kohotin ymmärtämättä kulmiani, ja hän jatkoi "huolta itsestäsi."
Hymyilin lämpimästi.
"Hei sitten, nähdään taas. Onnea matkaan, Ruokopentu", naukaisin ja käännyin. Kuulin vielä Naaliturkin äänen vastaavan, varmaan vain hyvästit. Nyökkäsin vielä ja lähdin sitten taivaltamaan kohti Varjoklaanin leiriä.

Makasin pentutarhalla sammalien päällä. Olisin täällä päivän tai pari imettämässä pentujani, sitten palaisin parantajan tehtäviin. Toki hoidin niitä nytkin, jos apuani tarvitsi. Kanervakuu jutteli hiljaa Hämyliljalle, välillä naaras loi epäileväisiä silmäyksiä suuntaani. Hämylilja ei juuri näyttänyt kiinnostuneen, onneksi. Mitä vähemmän oli kissoja, jotka puhuivat minsuta pahaa, sen parempi. En tiennyt, mitä Kanervakuu sanoi, mutta tiesin, että hän arveli pentujen isän olevan toisesta klaanista. *Niin kauan, kun hän ei voi todistaa mitään, kaikki on hyvin.* Nuolaisin hellästi pentujeni päälakia. Kaksi tytärtäni olivat kauniita, ja mokemmat muistuttivat niin suuresti minua. En malttanut odottaa heidän silmiensä avausta, olisiko heille periytynyt minun vihreät silmäni? Kuulin Pujosulan ja Sirpalepennun astuvan sisään. Olin tullut, kun he olivat olleet muualla, ja nyt Pujosulka katsoi hiukan hämmästyneenä pentuihini.
"Onnea", hän naukui yllättävän iloisesti, ottaen huomioon, että naaraan toinen pentu oli vasta kuollut. Kiitin hymyillen parasta ystävääni.
"He syntyivät hakiessani yrttejä, en jaksanut kantaa heitä leiriin, joten jäin yöksi sinne."
Kanervakuu kohotti päätään.
"Ihmettelen yhä, miksei pentujen isä voi hoitaa sellaista."
En jaksanut välittää tuosta naaraasta, joskus totuus paljastuisi, mutta silloin kertoisin sen itse.

//Pujo? Pennutki voi jatkaa jos haluu

Nimi: Hunajaviiksi

21.04.2017 19:49
Katsoin hiukan ihmeissäni Naaliturkkia.
"En minä täällä nukkuisi, omalla puolellani tietysti!" naurahdin ja asetuin jälleen istumaan. Kehräsin lempeästi tuntiessani pennut vatsaani vasten.
"En ole niin tyhmä."
Nuolin nopeasti kahden tyttäreni turkkeja. Kumpikin inisi hiljaa ja kiemurteli paikallaan. Käänsin vielä lehdenvihreät silmäni Naaliturkin meripihkaisia silmiä kohti.
"Onko klaanissanne imettäviä kuningattaria?" kysäisin mietiskellen. Naaliturkki näytti miettivän hetken, ja pudisti sitten päätään.
"Orpopentuja hoitaa Vapaudenlento, mutta hänellä ei ole omia pentuja, eli hän ei voi imettää Ruokopentua."
Tunsin oloni iloiseksi, voisin ehkä nähdä poikaani joskus, jos lävisin imettämässä häntä. Minulla olisi maitoa vielä pitkän aikaa, vaikka en hoitaisikaan pentujani.
"En tiedä, voitko sinä imettää häntä", Naaliturkki naukui kuin lukien ajatukseni. Huokaisin syvään. Niin, se olisi Tuuliklaanin asia. Tiesin kuitenkin, ettei pentu selviäisi, jos hän ei saisi maitoa ensimmäisen päivänaä aikana kunnolla, Ruokopentu tarvitsi ravintoa.
"Minä nukun tunnelissa", maukaisin päättäväisesti. "Ja Ruokopentukin nukkuu."
"Hänen piti lähteä Tuuliklaaniin", kumppanini naukui räpäyttäen silmiään.
"Hän sattuu olemaan minunkin pentuni, ja jos klaanissanne ei ole imettäviä kuningattaria, minun pitää antaa hänelle maitoa ainakin näin aluksi, noin pieni pentu tarvitsee sitä", selitin ja nostin Ruokopennun lähemmäs itseäni. Pentu vingahti pienesti, mutta nuolaisin kollin pientä korvaa ja hän rauhoittui.
"Voit hakea hänet aamulla. Ellet itsekin halua nukkua täällä kanssani", naukaisin virnistäen. "Ymmärrän kyllä jos et halua.. minä vain pitäisin siitä kovasti."

//Naali? Pennut?

Nimi: Elandra

21.04.2017 16:42
Sienikarva: 7kp

Minttutassu: 10kp

Kuohutassu: 3kp

Hunajaviiksi: 11kp

Tihkuturkki: 2kp

Narsissipentu: 4kp

Nimi: Hunajaviiksi

21.04.2017 07:01
"Niin hänestä tulee", kehräsin ja kosketin vielä Ruokopennun päätä. Nostin sitten katseeni taas Naaliturkkiin.
"Minun on mentävä, pennuilla tulee kylmä ulkona", naukaisin ja noukin Orkideapennun suuhuni. Avasin suuni ammolleen ja nostin myös Narsissipennun ilmaan.
"Saatko heidät varmasti kannettua Varjoklaanin leiriin?" Naaliturkki kysyi ja katsoi suussani roikkuvia pentuja. "Synnytit vasta, ja sinulla on kaksi pentua kannettavana."
Nyökytin päätäni tomerasti. Minun olisi pakko jaksaa viedä pentuni leiriin. Laskin pennut kuitenkin hetkeksi maahan, puhuminen oli käynyt turhan vaikeaksi kaksi karvamyttyä suussa.
"Kyllä minä jaksan, älä huoli", maukaisin ja kosketin hellästi kumppanini kuonoa omallani. Minua väsytti, mutta jaksaisin varmasti kantaa pennut lämpimään. *Ellen jää metsään yöksi.* Ajatus jollain tapaa kiehtoi minua, ehkä siksi, ettei minun tässä kunnossa tarvitsisi kantaa kahta velttoa pentua leiriin asti. Pennut pysyisivät varmasti lämpiminä vierelläni, jos menisin johonkin pensaaseen yöksi.
"Tai.. sitten voin nukkua ulkona tämän yön", naukaisin toiveikkaasti tuuliklaanilaiselle. Kurtistin kuitenkin kulmiani. "Olisiko se vähän typerää, voit sinä sanoa, olet pentujen isä. Se olisi vain helpompaa... minulle."
Oikeastaan saatoin vain vältellä Kanervakuun ja muiden kissojen puheita, kun saapuisin leiriin kahden puoliverisen pennun kanssa, vaikkeivät he pentujen isää tietäisikään.

//Naali? Pennut?

Nimi: Narsissipentu

20.04.2017 21:43
Kylmyys. Kylmyys valtasi minut oitis. En hetkeen saanut happea.
Sitten minua ympäröivä kalvo puhkesi. Raitis ilma täytti minut tuoksullaan.
Tuli taas kylmä. Tunsin lähelleni jotain lämpöä. Lähdin lämmön lähdettä lähemmäs. Painauduin siihen kiinni. Tunsin sen pehmeyden. Tiesin sen olevan emoni kylki.
Haistoin vieressäni kahden pennun hajut. Toinen oli kollin, toinen naaraan.
Kuulin ääniä. Toinen oli selkeästi emoni ääni. Toinen oli jonkun kollin.
"Annan tämän pennun sinulle", emoni ääni sanoi.
*Annettaisiinko joku meistä pois?* En kuullut kollin ääntä selvästi, mutta jotain se kuitenkin sanoi.
"Sinä olet Ruokopentu", kollin ääni sanoi täysin selvästi veljelleni.
"Sinä olet Orkideapentu" emoni sanoi varmaankin sisarelleni.
*Entä minä?*
"Ja Narsissipentu", emo päätti viimein.
*Narssipentu! Kuulostaa tosi kivalta.*
Yhtäkkiä alkoi väsyttää hirveästi. Painauduin tiiviisti emoon kiinni. Unen aalto pyyhkäisi kylmyyden pois luotani.

//Hunaja? Naaali? Orkidea? Ruoko?

Nimi: Tihkuturkki

20.04.2017 20:22
Aloin ruokailemaan fasaania, jonka olin valikoinut riistakasasta. Minua ärsytti suunnattomasti Kuohutassu ja Vihertassu, jotka olivat juuri vakoilleet minua ja Minttutassua. Mitäköhän niidenkin sammakkoaivojen päässä liikkui? Haukkasin fasaanistani palan ja käänsin katseeni Minttutassuun. Punaruskea naaras oli valikoinut tuoresaaliskasasta myyrän ja söi sitä parhaillaan.
"Kuohutassun ja Vihertassun pitäisi saada kunnon opetus", mau'uin. Minttutassu käänsi kauniit tummansiniset silmänsä minua kohti. Hän oli kaunis, sitä ei voinut kieltää.
"Ei ole kyllä kovin kivaa, että he vakoilivat meitä", hän vastasi. Nyökkäsin. Huomasin, että ääneni ei ollut ikinä niin lempeä. Haukkasin loput fasaanista suuhuni ja jäin odottamaan Minttutassua. Naaras oli puhunut tunteistaan minulle vuorivaahteran suunnalla, mutta minä en ollut ehtinyt vastata mitään.
"Minäkin pidän sinua enemmän, kuin ystävänä", kehräsin Minttutassulle.

\\Minttu? <3

Nimi: Minttutassu

20.04.2017 18:56
Vilkaisin Tihkuturkkiin. Nyökkäsin.
"Selvä ja antakaa sitten olla viimeinen kerta", Tihkuturkki murisi ja lähdimme tassuttamaan poispäin. Vilkaisin vielä sisariini. *Epäilevätköhän he minua?* Työnsin ajatuksen pois päästäni. Tassutin Tihkuturkin rinnalla.
"Mennäänkö joelle?" naukaisin samalla kehräten.
"Mennään vaan", Tihkuturkki hymyili. Kävelimme turkki kiinni turkissa eteenpäin. Tunsin oloni onnelliseksi. Vilkaisin Tihkuturkin kasvoihin ja hymyilin. Pian saavuimme rantaan. Istuimme joen rannalle. Katselin aaltoilevaa jokea ja astelin joen penkereelle. Kastoin tassuni veteen ja hätkähdin sen kylmyyttä. Roiskaisin vettä Tihkuturkin päälle. Tihkuturrki katsoi aluksi minua vihaisesti, mutta pian se kääntyi hymyksi.
"Hei!" tämä naukaisi. Hymähdin hieman. Tunsin kuinka päälleni tippui pisaroita, huomasin pian Tihkuturkin ha tämän märän käpälän.
"Sinun ansioistasi olen nyt märkä", naukaisin muka vihaisena. Tihkuturkki viittoi minua lähtemään leiriin. Tassutimme yhdessä kohti tutun tuoksuista leiriä. Astuimme sisään leiriin. Kissat touhusivat omia askareitaan. Tihkuturkki kipitti riistakasalle ja viittoi minua hännällään mukaansa. Tassutin Tihkuturkin viereen syömään.

//Tihku? Viher? Kuohu?

Nimi: Hunajaviiksi

20.04.2017 18:47
"Nyt heti?" naukaisin väsyneesti, mutta asetin jalkani alleni ja ponnistin vaivalloisesti seisomaan. Seisoin hetken jalat aivan levällään ja huokaisin.
"Normaalisti emot eivät nouse näin äkkiä, varsinkaan jos he ovat huonossa kunnossa", maukaisin mutta asetuin tukevammin seisomaan. Nojasin hetken ajan Naaliturkin lapaan ja katselin pentujamme. Kollille kumppanini oli jo antanut nimen, Ruokopentu. Se kuulosti hyvältä. Kolli oli noussut seisomaan, mutta kieräytin hänet takaisin makoilemaan. Ruokopentu oli kuin ilmetty isänsä, ja naaraat muistuttivat minua, kummallakin oli valkoinen rinta, vatsa, tassut ja hännänpää, ja lisäksi toisella toinen korva.
"Heille pitää keksiä nimet", sanoin ja istuuduin hetkeksi.
"Minä keksin jo kollille, keksi sinä heille."
Katselin ympärilleni. Oli hiirenkorva, voisin löytää ympäristöstä jonkin idean. Muistelin, miten Naaliturkki oli kerran antanut minulle kukan, sen jälkeen olimme alkaneet tapailla rajalla.
"Orkideapentu", osoitin toista naarasta, "ja Narsissipentu. Käyhän se?"
Naaliturkki nyökkäsi. Olin imettänyt pentuja jo hieman, mutta he tarvitsisivat maitoani kuitenkin pian. Minun pitäisi lähteä leiriin. *Toivottavasti jaksan kantaa molemmat.* Oloni oli edelleen heikko ja väsynyt, mutta minun olisi pakko selvitä leiriin kantaen kahta pentua, onneksi he eivät painaneet paljoa. Nousin jälleen seisomaan ja nostin hellästi poikani niskanahasta Naaliturkille. Nuolaisin Ruokopennun päälakea.
"Sinusta tulee yhtä vahva ja komea, kuin isäsi on", naukaisin hellästi hymyillen. Ikävä valtasi minut hetkeksi, jos tyttäremme eivät tietäisi isästään, poikamme ei tietäisi minusta.
"Mitä sanot klaanissasi? Kun tuot pennun sinne? Ja kerrorko hänelle koskaan hänen emostaan?" kyselin ja katsoin tiiviisti Naaliturkkia.

//Naali? Pennut?

Nimi: Kuohutassu

20.04.2017 18:20
Katsoin säikähtäneenä Tihkuturkkia ja Minttutassua, jotka seisoivat vaahteran juurella. Vilkaisin Vihertassua peloissani. Repisikö Tihkuturkki meidät kappaleiksi? Vihertassu katsoi heihin, enkä osannut tulkita hänen ilmettään. Sitten keksin, mitä sanoisin:
"Eikö me saada harjoitella puihin kiipeämistä?" tiesin, että tekosyyni oli huono, mutta mitä muutakaan olisin sanonut? Huomasin, että Minttutassu ja Tihkuturkki vilkaisivat toisiaan huvittuneina.
"Ja vakoilitte meitä samalla? Teillä ei ole mitään oikeutta vakoilla meitä", Tihkuturkki sihahti. Hänen sähkönsiniset silmänsä tuntuivat porautuvan ylitseni. Osasin tulkita hänen ilmettään, tiesin hänen ajattelevan: "Kun vain pääsen päälliköksi, tapan tuon kissan." Kylmätväreet kulkivat ylitseni. Mitä jos Tihkuturkki oikeasti pääsisi päälliköksi?
"Opimme jo", Vihertassu silitti karvojaan. "Olemme pahoillamme." Vilkaisin Vihertassua. Tiesin, ettei hän tarkoittaisi sitä. Mutta niin pääsisimme tästä kiusallisesta tilanteesta helpoiten ohi.
"Jos vielä kerran vakoilette meitä, saatte turkkipöllyä!" Tihkuturkki sihahti ja pörhisteli karvojaan.
*Voi kumpa he poistuisivat jo. Haluan jo alas*, ajattelin. Vaikka tuskin Tihkuturkki pahoinpitelisi minua enää, en silti luottanut häneen.

//Minttu? xD

Nimi: Minttutassu

20.04.2017 17:33
Kehräsin katsoessani Tihkuturkin silmiin.
"Miksi lähdit sisariesi luokse?" Tihkuturkki naukaisi tiukasti, mutta silti lempeästi. Puskin Tihkuturkin päätä.
"Koska he ovat minulle tärkeitä, niin kuin sinäkin", kehräsin. Tihkuturkki katseli minua hetken arvioiden, mutta pian hän hymyili taas.
"Pian sinäkin olet soturi", Tihkuturkki hyrisi.
Pudistin päätäni.
"Minä haluan yhdessä sisarieni kanssa soturiksi", muistutin terävästi.
"Etkö haluakkaan olla paras?" Tihkuturkki naukaisi hämillään.
"En minä heitä voisi jättää, minä rakastan heitä", hymyilin, " Mutta rakastan sinuakin, en perhe tavalla, vaan oikeasti".
Pian huomasin Tihkuturkin terävän katseen. Sanoinko jotain tyhmää?
"Mitä nyt?" kuiskasin.
"Meitä vakoillaan, ole kuin et huomaisi", tämä naukaisi ja alkoi kehrätä. Nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi.
"Keitä he ovat? Jotain eri klaanilaisia?" naukaisin värähtäen.
"Vihertassu ja Kuohutassu", Tihkuturkki kuiskasi. Sydämeni hypääsi kurkkuun. Pian huomasinkin heidän tuoksunsa. *Miksi he minua ja Tihkuturkkia vakoilevat?* Vilkaisin sivusilmällä puissa istuviin siaruksiini. Muistin kuitenkin mitä Tihkuturkki oli sanonut:
"Ole kuin et huomaisi heitä".
"Mentäisiinkö saalistamaan?" hymyilin niin, että Tihkuturkki ymmärsi sen merkitsevä jotain. Pinaksimme juokduun ja lähdimme poispäin puusta. Pian kaarroimme kuitenkin takaisin puun luo ja piilouduimme sen taakse ja näimme kuinka sisareni katselivat tarkkaavasti ympärilleen.
"Mihin he menivät?" kuulin Kuohutassun naukuvan.
Näin kuinka he katselivat entistä tarkemmin ympärilleen.
"Me olemme täällä, mutta miksi te olette siellä ja vakoilette meitä?" naukaisin terävästi. Nousin seisomaan puun viereen ja tuijotin tyynesti säikähtäneisiin sisariini.
"No miten asia on?" Tihkuturkki kuulusteli.

//Kuohu? Viher? Tihku?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com