Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tihkuturkki

20.06.2017 20:40
Katselin, kuinka Minttusydän pujahti pentutarhaan. Että vihasin tuota kissaa! Ja minä olin kuluttanut sitä paitsi kallisarvoista aikaani häneen! Käänsin katseeni takaisin Ikituuleen. Naaras katsoi minua jäänsinisillä silmillään. En pystynyt tulkitsemaan mitään hänen ilmeestään, mutta toivoin, että hän ei välittäisi tylystä käytöksestäni.
"Tulisitko kävelylle?" ehdotin naaraalle unohtaen äsköisen välikohtauksen. Ikituuli katsoi hetken sähkönsinisiä silmiäni ja nyökkäsi sitten.
"Sopii", hän maukui. Nousin seisomaan ja viittilöin hännälläni piikkipensastunnelille. Lähdimme tallustelemaan kohti tunnelia. Piikkipensastunnelin edessä seisoi Okaliekki ja hän katsoi meitä hetken hieman ihmeissään, mutta nyökkäsi sitten. Pujahdimme ulos. Päivä oli aurinkoinen ja tuntui siltä, että tumma turkkini olisi tulessa. Linnut lauloivat iloisesti ja kuulin riistan liikehdinnän kasvien suojissa. Kuljin edellä ja huomasin tassujeni johdattavan minua kaksijalkalan suuntaan. Pysähdyin odottamaan Ikituulta, joka puikkelehti kasvien yli. Kävelimme hetken vierekkäin, kunnes Ikituuli yhtäkkiä pysähtyi. Naaras istahti parin sammalmättään päälle.
"Miksi halusit minut kävelylle?" naaras ei enää kuulostanut kovinkaan pehmolta, pikemminkin Kuolonklaanin soturilta. Pidin siitä, joten en välittänyt.
"Enkö saisi?" virnistin hieman. Ikituuli katsoi hetken minua ilmeettömänä ja avasi sitten suunsa:
"Oletko kiinnostunut minusta..?" Katsoin Ikituulta ilmeettömänä.
"Entä jos olen?" naukaisin. Ikituuli ei vastannut. Istahdin Ikituulen eteen.
"Luulin, että sinulla on tunteita Minttusydäntä kohtaan", Ikituuli kuulosti taas pehmolta. Murahdin.
"Ei ole! Sen petturin saisi häätää koko klaanista! Odottakoot siihen asti, kun minusta tulee päällikkö", huudahdin.
"Tiedätkös mitä, Tihkuturkki? Olen alkanut hieman pitää sinusta, mutta turha luulo, minusta tulee seuraava päällikkö", Ikituuli nuolaisi huuliaan. Olin avaamassa suutani, mutta Ikituuli peitti sen hännällään. Minua ärsytti, että olin alistunut naaraalle, mutta annoin asian olla. Pidin Ikituulesta ja halusin nyt vain näyttää Minttusydämelle, että minä kostan. Tassuttelimme Ikituulen kanssa vuorivaahteralle ja sieltä takaisin leiriin. Etsin katseellani Minttusydäntä, mutta en nähnyt häntä missään.

Nimi: Hämylilja

20.06.2017 19:40
"Tervehdys Minttusydän", kehräsin punaruskealle naaraalle. Nuori soturi hymyili ja käänsi katseensa Kanervakuun vieressä nukkuviin pentuihin. Jopa Härmäpentu oli nukahtanut vanhemman kuningattaren viereen. Mietin, että oliko Minttusydämellä jotain mielessä, kun saapui pentutarhaan.
"Eivätkö olekin suloisia?" Kanervakuu maukui ja katsoi nukkuvia pentuja. Kuulin Koskipennun hieman kuorsaavan ja hymy nousi huulilleni.
"Ovat", Minttusydän maukui hieman poissaolevasti. Hän siirteli tassujaan aina välillä vaivaantuneesti ja ihmettelin, miksi.
"Onko sinulla jotain huolia? Vaikutat aivan siltä", kysyin nuorelta naaraalta. Minttusydän katsoi hetken minua ja avasi sitten suunsa.


//Minttu? Toivottavasti en hitannut liikaa xd

Nimi: Narsissiviiksi

20.06.2017 18:25
"Mikäs siinä", vastasin ystävälleni. Mahani mourusi nälästä. Riensin tuoresaaliskasalle. Otin kasasta rastaan. Nuolaisin huuliani aterian päätteeksi. Jossain kaukana jyrähti. Vilkaisin huolestuneena taivaalle, jonne oli kerääntynyt tummia pilviä.
"Toivottavasti ei ala sataa", sanoin.
"En halua vartioida leiriä sateessa ja salamoissa", jatkoin.
"Joudut kuitenkin kerran elämässäsi vartioimaan leiriä sateessa, joten miksi et tekisi sitä nyt?" Kuutamosielu kysyi.
"Ihan kuin minulla olisi vaihtoehto", murahdin.
"Ainiin. Tosiaan. Sehän on sinulle pakollista", naaras sanoi huvittuneena. Tuhahdin kuuluvasti. Taivas alkoi muuttumaan tummemmaksi. Yksittäinen pisara tipahti nenälleni. Ravistin sen ärsyyntyneenä pois.

Istuin leirin suuaukolla. Sade kasteli turkkini likomäräksi. Siinä istuessani minulla oli aikaa miettiä asioita. Mitäköhän Hunjaviiksi, Naaliturkki ja Ruokoturkki tekivät tällä hetkellä?
*Tyhmä kysymys Narsissiviiksi. Tietenkin he nukkuvat* ajattelin itsekseni.
*Minkälaista minun tulevaisuuteni tulee olemaan? Ehkä minulka on kumppani ja pentuja? Ehkä olen klaanipäällikkö?* Kuvittelin itseni Varjoklaanin suureksi ja voimakkaaksi päälliköksi. Minulla oli pentuja. Ja kumppani. Vierelläni oleva kissa oli ruskeanharmaa ja tällä oli meripihkan väriset silmät. Muistutti jotakuta tuttua.... En vain saanut päähäni ketä. Joka tapauksessa tunsin suurta rakkautta tuota kollia kohtaan.

Aamun sarastaessa seuraava vartija tuli ottamaan paikkani. Hiivin haukotellen soturienpesään.

//Joku joka herättää tän sitte?

Nimi: Kuutamosielu

20.06.2017 17:31
Partio ei ollut kovinkaan kummoinen. Erimielisyydet joidenkin partiossa olevien kissojen kanssa vain hiukan hämmensivät minua. Päätin kuitenkin antaa asoan olla ja kohdata mahdolliset vastaväitteet pää pystyssä. Huomasin kuitenkin Vaskitsatähden loikkaavan pimeäkivelle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästykseen kykenevä klaanikokoukseen!" päälikön ääni raikui ympäri leiriä. Huuto jäi myös ikävästi soimaan päähäni, joten irvistin hiukan. Onnekseni kukaan ei kuitenkaan huomannut sitä. Kaikki kissat keskittyivät vain kuuntelemaan päällikön asiaa. Narsissitassu istahti vierelleni. Nyökkäsin nopeat tervehdykset oppilaalle. Vaskitsatähden vaikuttava olemus hiljensi klaanin hyvin äkkiä.
"Narsissitassu, tulisitko tänne?" Vaskitsatähti maukaisi. Katsahdin innokkaasti kohti vieressäni istuvaa Narsissitassua, mutta oppilas näytti todella jännittyneeltä.
"Hyvin se menee", kuiskasin todella nopeasti Narsissitassulle. Oppilas tosin ei näyttänyt kuulleen minua, sillä ei vastannut. Katsoin tyytyväisenä ystäväni perään.
"Minä, Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja hänen vuoronsa tulla soturiksi. Narsissitassu lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" päällikkö kysyi. Nousin seisomaan, jotta näkisin paremmin Narsissitassun kissojen ylitse. Joku toinen soturi kuitenki murahti takaatani uhkaavasti.
"Istu senkin karvapallo!" kuulin sihahuksen lähistöltäni. Käänsin pääni ympäri ja väläytin hampaita. Siitä huolimatta laskeuduin alas istumaan.
"Lupaan", kuulin kaikuna Narsissitassun vastauksen. Katsoin synkeänä alas tassuihini. En ollut kuullut vastausta kunnolla, sillä kissat ympärilläni olivat varastaneet huomioni.
"Siinä tapauksessa...", Vaskitsatähti aloitti jatkamaan menoja, mutta omat ajatukseni karkasivat hetkeksi jonnekkin kaukaisuuteen. Havahduin vasta, kun klaani huusi Narsissitassun uutta nimeä. Narsissitassu oli saanut nimekseen Narsissiviiksi, emonsa mukaan.
"Narsissiviiksi!" ehdin huutaa kerran klaanin mukana, kunnes huudot kaikkosivat. Tassuttelin suoraan muiden kissojen läpi ystäväni luokse.
"Onnea!" maukaisin tyytyväisenä. "Sinä vartiot tmän yön leiriä!"
"Älä huoli", Narsissiviiksi vastasi oitis, "en päästä ainuttakaan kettua sisään!"
Narsissiviiksi puski minua ilkikurisesti ja sai minut nauramaan.
"Sen minä kyllä uskon!" kehräsin hyväntuulisena. Katsahdin toiveikkaasti lapani ylitse kohti tuoresaaliskasaa. Me emme ehtineet syödä lainkaan kun palasimme leiriin, sillä Narsissiviiksen nimitysmenot olivat alkaneet.
"Käydäänkö syömässä jotakin? Jotta jaksat yön?" ehdotin toiveikkaasti.

// Narsissi?

Nimi: Narsissitassu/-viiksi

20.06.2017 17:07
Partiosta palatessamme päällikkö kutsui kaikki klaanikokoukseen. Istahdin Kuutamosielun viereen.
"Narsissitassu, tulisitko tänne?" Vaskitsatähti pyysi. Astelin jännittyneenä eteen.
"Minä, Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Narsissitassu lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" Vaskitsatähti kysyi.
"Lupaan", vastasin jännittyneenä.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Narsissiviiksenä. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja taisteluraitojasi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi",päälikkö sanoi.
Tämän jälkeen Vaskitsatähti käveli luokseni ja kosketti kuonollaaan päälakeani. Nuolaisin päällikön lapaa. Klaani hurrasi nimeäni.
"Narsissiviiksi!"
"Narsissiviiksi!" Kuutamosielu huusi. Kun hurraus oli laantunut Kuutamosielu tuli luokseni.
"Sinä vartioit tämän yön leiriä!" hän sanoi.
"Älä huoli en päästä ainuttakaan kettua sisään! puskin ystävääni ilkikurisesti.

//Kuutamo? Ei oo pakko jatkaa xd

Nimi: Haavekukka

20.06.2017 16:45
Katsoin suruisin silmin Kyyhkylentoa.
"Niin", hän hymähti.
"Minullakin on ollut huolia, mutta pääsin niistä eroon puhumalla", Kyyhkylento naukaisi lempeästi. Laskin katseeni jälleen maahan.
*Ei puhuminen tuo Hiiliturkkia takaisin. Mitä se muka auttaa?* ajattelin.
*Mutta toisaalta, eikai se voi haitatakkaan? Vai voiko?*mietin pohtimatta asiaa lainkaan. Huokaisin ja mieleeni välähti muisto, kun oli astunut tunneliin jota pitkin pääsi Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajalla olevan ukkospolun ali. Olin nähnyt kissan mustan hahmon tunnelissa. Olin tunnistanut Hiiliturkin välittömästi. Olimme olleet iloisia, vaikka toisinaan jäimmekin kiinni salaisista tapaamisistamme. Muisto riipaisi, kuin terävät kynnet. Voihkaisin hiljaa.
"Hiiliturkki on kuollut", sanoin, vaikka tiesin, ettei se tarjoaisi riittävää selitystä. Miten joku voisi ymmärtää? Ummistin silmäni.
*Kuollut...*, ajattelin. Silloin se sana täytti mieleni:
*Kuolema... Hiiliturkki on kuollut... Hän päätyi Tähtiklaaniin... Minäkin päädyn sinne aikanani, kun joskus viimein kuolen... Sitten voimme olla yhdessä... Kuolema... Kun kuolen, päädyn Hiiliturkin luo Tähtiklaaniin... Mutta siihen on vielä kauan...*. Räväytin silmäni auki.
*Onko? Minä voin kuolla... milloin vain!* tajusin ja tein päätökseni. Minä kuolisin, keinolla millä hyvänsä. Surulliseen katseeseeni ja olemukseeni sekoittui nyt hieman varmuutta.

//Kyyhky?

Nimi: Sienikarva

20.06.2017 15:54
Katsoin Liljatassua suoraan tuon meripihkasilmiin ja mietin, mitä voisin hänelle opettaa. Itselleni oli oppilaana iso asia päästä ulos leiristä, ja se pelottikin minua paljon, joten ulos en naarasta veisi, sen tekisin vasta muutaman päivän tai ehkä jopa neljäsosakuun kuluttua. Ehkä voisin opettaa hänelle joitakin yrttejä? Viherlehti oli saapunut ja yrttejä oli runsaasti, joten yrttien opettaminen olisi mielestäni hyvä idea.
"Opetan sinulle muutaman yrtin", naukaisin naaraalle ja astelin tuon edellä parantajan pesään, jonne Liljatassu tekisi itselleen pedin myöhemmin. Naaras saisi nukkua samassa paikassa, jossa minä olin oppilaana nukkunut, nyt nukuin Hunajaviiksen entisellä pedillä, sillä se oli parantajan peti, erillään parantajaoppilaasta ja sairasaukiosta. Liljatassu loikki perässäni yrttivaraston sisäänkäynnille, mutta heilautin häntääni merkiksi pysähtyä. Naaras jäi odottelemaan varaston sisäänkäynnille, kun lähdin hakemaan muutamia yrttejä. Valikoin itselleni unikonsiemeniä, kultapiiskua sekä katajanmarjoja ja kannoin ne parantajan pesän aukiolle tuoreen parantajaoppilaan luokse.
"Osaatko kertoa, mitä nämä yrtit ovat?" kysyin ja käänsin kysyvän katseen nuoreen naaraskissaan, joka yhä luuli minua veljekseen. Emoni oli ottanut pennun hellään huomaansa pyynnöstäni, sillä uskoin niin olevan paras Liljatassulle. En tahtonut, että hän kokisi olonsa erilaiseksi erakkosyntyisyyden takia, joten uskottelimme hänen olevan varjoklaanilainen ja minun sisareni. Olin itsekin alkanut näiden kuiden aikana uskomaan niin, sillä Liljatassusta oli tullut minulle hyvin läheinen ja tärkeä, kuten Lehmustassukin oli ollut. Tahdoin kouluttaa naaraasta hyvän parantajan Varjoklaanille, tahdoin suojella häntä hengelläni, sillä olinhan sentään löytänyt hänet ukkospolulta ja pelastanut hänet jo kertaalleen.

//Lilja?

Nimi: Liljapentu/-tassu

20.06.2017 13:39
Heräsin tavalliseen tapaani pentutarhassa. Kaikki muut pennut olivat vielä unessa, joten en raaskinut herättää heitä, vaan lähdin omatoimisesti pesän ulkopuolelle haukkaamaan raitista ilmaa. Päästyäni ulos pesän suuaukosta, olin heti alkajaiseksi huomannut Sienikarvan juttelemassa Vaskitsatähden kanssa päällikön pesän edustalla. Sen enempää miettimättä olin mennyt heidän luokseen. Parantajakolli oli katsahtanut minuun yllättyneen näköisenä, ja päällikkö oli nyökännyt minulle kohteliaasti pienen hymyn kera.
Sitten Vaskitsatähti oli heittänyt Sienikarvaan paljon puhuvan katseen, ja isoveljeni oli kertonut minulle, että tänään, aurinkohuipun hetkellä, minut nimitettäisiin hänen oppilaakseen. Oli ollut vähällä, ettenkö olisi loikannut kohta ulos turkistani, mutta olin onnekseni pystynyt hallitsemaan riemuntulvahdukseni - ainakin jotenkuten.
Istuskelin parhaillani pentutarhan edustalla Kanervakuun pestävänä. Muut pennut kiertelivät ja kaartelivat ympärillämme innosta kihisten.
”Liljapennusta tulee parantaja!” joku kimitti.
”Ei, hiirenaivo, vaan parantajaoppilas!” toinen naurahti.
Olin vähällä pakahtua ylpeydestä. Jonain päivänä minusta tulisi muiden parantajaoppilaiden tassunjäljissä myös parantaja, ja silloin minä voisin auttaa kaikkien klaanien kissoja, jotka olivat loukkaantuneita tai sairaita!
Vilkaisin jännitys etukäpälissä kihelmöiden taivaalle; pian olisi aurinkohuipun hetki.
Laskin katseeni takaisin aukiolla oleviin kissoihin, jotka olivat pikkuhiljaa alkaneet hivuttautumaan Klaanikiveä kohti. Ja eikä aikaakaan, kun Vaskitsatähti ja Sienikarva pelmahtivat esiin päällikön pesästä.
Kiemurtelin irti Kanervakuun tukevasta otteesta ja loikin aukiolle kokoontuneiden kissojen ohitse Klaanikiven juurelle.
Vaskitsatähti kajautti kokoontumiskutsun, jota ei oikeastaan olisi tarvittu, sillä lähes kaikki klaanin kissat olivat jo paikalla - klaaninvanhimpia ja pentutarhan väkeä lukuunottamatta.
Kun kaikki olivat kuuloetäisyydellä, Sienikarva aloitti:
”Varjoklaanin kissat. Kuten tiedätte, en voi olla ikuisesti teidän kanssanne. Siksi minun on aika ottaa itselleni oppilas. Olen valinnut kissan, joka on huolellinen ja nopea oppimaan. Oppilaani tulee olemaan Liljatassu.”
”Liljatassu, hyväksytkö paikkasi Sienikarvan oppilaana?” Vaskitsatähti kysyi.
Nyökytin pienesti päätäni. ”Hyväksyn.”
”Seuraavan puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut muiden parantajien joukkoon”, uusi mestarini naukaisi ja loikkasi sitten alas Klaanikiven päältä.
Vaskitsatähti kohotti leukaansa ja maukui: ”Varjoklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi.”
”Liljatassu! Liljatassu!” klaani yhtyi hurraamaan. Olin vähällä pakahtua onnesta. Tätä hetkeä minä olin odottanut iät ja ajat!
Kun huudot oli huudettu ja onnittelut onniteltu, tassuttelin isoveljeni luo, joka odotteli minua pesänsä edustalla - tai no, oikeastaan meidän pesämme.
”Menikö se hyvin?” utelin.
Sienikarva nyökkäsi hymyillen. ”Meni, mainiosti”, hän vastasi.
Kurkotin puskemaan veljeäni, joka vastasi eleeseen sipaisemalla korvaani kuonollaan.
”Nyt me voimme olla joka päivä yhdessä!” kehräsin iloisena, ja kysyin sitten: ”Mitä me teemme ensimmäiseksi?”

//Sieni? Toivottavasti en hitannut liikaa.

Nimi: Kuohuvirta

20.06.2017 13:15
"Minäkään en ole enää oppilas. Olen Ruokoturkki. Minulle on tapahtunut paljon tapaamisemme jälkeen", Ruokoturkki maukui. Jostain syystä tunsin ilon aallon lehahtavan päälleni. Oli mukavaa, että Ruokoturkistakin oli tullut soturi!
"Sepä hienoa!" naukaisin. Tunsin oloni jotenkin mukavaksi Ruokoturkin seurassa. Tuntui siltä, että kaikki huoleni olisivat kaikonneet. Vilkaisin nopeasti taivasta. Tänä päivänä oli satanut hieman aamullla, mutta sade oli jo aikoja sitten loppunut ja aurinkokin alkoi aina välillä paistaa. Oli hetken kiusallinen hiljaisuus, enkä keksinyt oikein mitään sanottavaa. Samassa kuulin kauempaa oksan katkeavan. Jähmetyin paikoilleni, mutta rentouduin huomatessani, että se olikin vain fasaani, joka pyrähteli lentoon. Käänsin katseeni takaisin Ruokoturkkiin ja siirsin katseeni hänen lehdenvihreisiin silmissä. Tunsin hieman outoa tunnetta sisälläni. Kun tajusin, mitä se oli kiukku leimahti sisälläni.
*Hän on Tuuliklaanin kissa! Kuohuvirta, mikä sammakonaivo olet?!* kuulin äänen sisälläni. Toinen ääni kuitenkin sanoi, että se ei haittaa, vaikka hän olikin eri klaanista. Katsoin hetken miettivänä Ruokoturkkia ja mietin mitä sanoisin. Kertoisinko hänelle, että minulla oli tunteita häntä kohtaan? Mitä jos hän ajattelisi, että minä olen täys sammakkoaivo?
"Tuota.. Minulla taitaa olla tunteita sinua kohtaan", mau'uin hetken mielijohteesta.


//Ruoko? Sori jos hittasin liikaa ja sry tönkkö xd

Nimi: Kyyhkylento

20.06.2017 11:27
Katsoin nuorempaa naarasta huolissani. Tämä vaikutti hieman alakuloiselta.
"Onko kaikki hyvin?", naukaisin huolissani. Haavekukka katsoi minuun kerran ja käänsi vain päänsä alas.
"Hei, kyllä voit kertoa minulle mitä vaan lupaan olla kertomatta kellekkään", hynyilin ja tönäisin Haavekukkaa lempeästi. Tämä huokaisi surullisena.
Laskin häntäni tämän selälle niin, että tämä istahtaisi maahan. Istuin tämän viereen ja kiedon häntäni Haavekukan seläntaakse.
"Usko pois se helpottaa kun kertoo jollekin", naukaisin huolehtivaisesti. Haavekukka käänsi alakuloisen katseensa minuun.
"No kun..", naaras aloitti.
"Niin", hymähdin.
"Minullakin on ollut huolia, mutta pääsin niistä eroon puhumalla", naukaisin lempeästi.

//Haave? Tästä tuli hirveen äidillinen tarina xd

Nimi: Minttusydän

20.06.2017 09:48
*Mene vaan!* Katsoin Tihkuturkin perää. Kolli lähti astelemaan kohti Ikituulta. Tunsin pienen kateuden pistoksen sisälläni. Enhän minä voinut kieltää tunteitani Tihkuturkkiakaan kohtaan. Katselin kaihoisasti Tihkuturkin perään. Päätin lähteä heidän luokseen näkemään mistä oli kyse.
"Öh hei", nau'uin. Tihkuturkki mulkaisi minua murhaavasti.
"Hei, Minttusydän", Ikituuli naukui.
"Miten jalkasi voi?" tämä kysyi.
"Hyvin. Saanko liittyä seuraan?" halusin tarkkailla heitä mahdollisimman läheltä.
"totta ka...", Ikituuli naukui, mutta Tihkuturkki keskeytti tämän.
"Haluamme olla kahden!" tämä maurahti. Mulkaisin kolliin. Lähdin nilkuttamaan kohti pentutarhaa ja pian näinkin Hämyliljan ja pennut. Pian
hahmotin pesässä myös Kanervakuun.
"Tervehdys", nau'uin kissoille.

//Hämy? Pennut?


Nimi: Hämylilja

20.06.2017 08:49
"Hienoa Härmäpentu!" kehuin tytärtäni. Härmäpentu oli melko hyvä vaanija, paitsi hän iski sammalpalloa ehkä vähän hitaasti. Mutta se nyt ei haitannut; hän oli vasta pentu. Huomasin, että pennut alkoivat vähän väsähtää, tai ainakin Luomapentu ja Koskipentu istahtivat Kanervakuun viereen huohottamaan. Vilkaisin sammalpalloa, joka lojui maassa. Sitä ei oikeastaan enää voinut kutsua sammalpalloksi, sillä pennut olivat hajottaneet sen osiin. Härmäpentu ja Liljapentu jatkoivat vielä harjoitteluaan. Pian kuitenkin Luomapentu ja Koskipentu yhtyivät joukkoon. Vilkaisin vieressäni istuvaa Kanervakuuta huvittuneesti ja käänsin katseeni sitten taivaalle. Taivaalla ei näkynyt yhtäkään pilveä, enkä tuntenut tuulenkaan pörröttävän turkkiani. Aurinko paistoi kirkkaasti ja sai mustan turkkini lämpimäksi. Katseeni harhaili ympäri aukiota ja samassa se osui sotureiden pesän edustalla oleviin Ikituuleen, Haavekukkaan, Sarasydämeen ja Murattilehteen. En nähnyt muuten mitään epätavallista, paitsi pian joukkoon yhtyi Tihkuturkki. Poikani oli kiinnittänyt katseensa pieneen Ikituuleen, joka istui muiden takana. Huomasin Tihkuturkin katseesta, että hän aikoisi tehdä jotain ilkeää. Huomasin parantajan pesän edustalla loikoilevan Minttusydämen ja ihmettelin miksi hän ei ollut Tihkuturkin seurassa, niin kuin yleensä.
"Emo, et nähnyt suoritustani!" kuulin Härmäpennun marisevan. Käänsin katseeni nopeasti hopeanharmaaseen tyttäreeni. Vilkaisin nopeasti Kanervakuuta.
"Anteeksi", mau'uin. Härmäpentu ei vastannut, vaan jatkoi harjoitteluaan. Koskipentu erkaantui joukosta ja tallusteli Kanervakuun luokse.
"Emo, on nälkä", hän miukui. Kanervakuu oli hetken hiljaa, mutta vastasi sitten:
"Haluisisitko maistaa riistaa?" kuningatar ehdotti. Koskipennun silmät kirkastuivat.
"Joo!" hän huudahti. "Saanko maistaa sammakkoa?"
"Minäkin haluan!" Luomapentu huudahti takana. Käänsin katseeni Härmäpentuun ja Liljapentuun.


//Pennut? :D

Nimi: Noctis

31.05.2017 21:35
Iltasielu: 12kp

Sienikarva: 32kp!

Kuohuvirta: 5kp

Kuutamosielu: 64kp!

Tammikynsi: 2kp

Narsissitassu: 35kp! Soturionnittelut!

Pujosulka: 2kp

Liljapentu: 22kp! Onnittelut uudelle parantajaoppilaalle!

Kyyhkylento: 9kp

Tihkuturkki: 22kp!

Häivetassu: 10kp

Hämylilja: 14kp

Härmäpentu: 21kp! Onnittelut uudelle oppilaalle!

Koskipentu: 7kp

Lähdetassu: 4kp

Minttusydän: 2kp

Haavekukka: 3kp

Sarasydön: 12kp

Vastaus:

ps. Liljapentu on pentuna niin kauan, että Emppu päättää laittaa sen oppilaaksi :)

-Elandra

Nimi: Sarasydän

18.05.2017 21:26
Katselin Häivetassua, ja panin merkille kollin itsevarman istuma-asennon.
"Tahtoisitko tulla huomenna metsälle, tänään alkaa olla jo aika myöhä?" Häivetassu naukui, katsellen auringonlaskua. Kolli siirsi vaaleankeltaisen katseensa minuun, ja katseli jotain, ehkäpä silmiäni.
"Voisin minä tulla", vastasin, ja hymyilin leveästi. Siirsin katseeni taivaanrantaan, joka hehkui nyt erilaisissa oranssin, keltaisen ja kullan sävyissä.
"Minä niin pidän auringonlaskuista!" huokaisin katsellessani upeaa näkyä. Puiden tummat siluetit piirtyivät sumeahkoina auringonlaskua vasten jossain kaukana.
"Pidätkö sinäkin niistä?" kysyin Häivetassulta, ja käänsin vihreän katseeni häneen.

//Häive?

Nimi: Häivetassu

18.05.2017 20:10
Katsoin Sarasydäntä iloisesti hymyillen. Naaras oli saanut soturinimensä jo hetki sitten, joka tuntui hieman epäreilulta. Mutta en välittänyt siitä vain olin, tai no ainakin yritin olla iloinen hänen puolestaan.
"Hyvää, entä sinulle?" hymyilin rohakisevasti. Naaras käänsi kauniin katseensa taas minuun.
"Uskoakseni hyvin, olimme juuri partiossa", Sarasydän naukui säteilevästi hymyillen. Nyökkäsin.
"Tahtoisitko tulla huomenna metsälle, tänään alkaa olla jo aika myöhä?" nau'uin ja katselin auringon oranssiksi värittämää taivasta. Vilkaisin Sarasydämeen. Tämän silmät tosiaankin olivat kauniit. Siirsin katseeni taas johonkin muualle ettei tuijottamiseni olisi epäilyttävää.

//Sara?

Nimi: Kuutamosielu

18.05.2017 17:53
Katsahdin tyynesti ystäväni Narsissitassun mestaria Valkosydäntä. Käänsin suosiolla katseeni pois, sillä se saattaisi tuottaa pitkällä aikavälillä hyvinkin paljon hämmennystä.
"On ehkä parempi, että emme mainutse asiasta Valkosydämelle. Harva kissa tykkää, jos joku toinen tunkee kuononsa toisten asioihin", huokautin nopeasti. Saavuimme ukkospolun reunalle ja katsoin haltioissani sen kiiltävää pintaa. Juuri silloin maa alkoi vavahdella ja tuntui kuin se pettäisi alta. Hirviö suhahti todella nopeaa vauhtia silmieni edestä.
"Kuutamosielu!" kuulin Valkosydämen vihaisen huudon. Kissa tassutteli luokseni erittäin äkäisen näköisenä. Pidin kuitenkin kasvoni peruslukemilla, sillä pahin asia tässä olisi näyttää heikkouden merkkiä. Kallistin päätäni kummissani. Ele oli ehkä hiukan kotikisumainen, mutta tepsi joka kerta.
"Mitä? Teinkö jotakin väärin?" kysyin viattomasti. Valkosydän näytti todella tyytymättömältä. Näytti siltä, kuin kissan korvista voisi hetkenä minä hyvänsä purkautua savupilvet.
"Että mitä!" Valkosydän sihahti. "Olit aivan ukkospolun vuerellä kun se juoksi ohitse!"
"Mielestäni Varjoklaanin rajamerkki on tällä kohdalla", huomautin nopeasti Valkosydämen raivoamisen keskelle. Narsissitassu kohotti hiukan kuonoaan.
"Niin se onkin", oppilas vahvisti. "Etkö sinä haista sitä?"
Valkosydän näytti tympääntyneenä ja murahti vasten kasvojani. "Haistan vain ukkospolulta jääneen katkun!"
"Jättäkää merkkinne vauhdilla. Siirryn Okaliekin kanssa seuraavalla merkille",, Narsissitassun mestari murahti ja tassutteli pois. Naurahdin Valkosydämen poistuttua monien ketunmittojen päähän.
"Hän on kuin äkäinen ampiainen", nauroin.
"Niin, ja sinä tunnut osaavat käsitellä ampiaisia", Narsissitassu kehräsi huvittuneena. En voinut olla nauramatta Narsissitassun kanssa. Me molemmat kuvittelimme Valkosydämen hännän tilalle piikin ja korvien tilalle sarvet. Turkin väri oli vaihtunut mustakeltaiseen ja silmät mustiksi. Me molemmat nauroimme kovaan ääneen.
"Tule, jatketaan matkaa", maukaisin lopulta.

// Narsisti?

Nimi: Sarasydän

18.05.2017 17:42
Tunsin oloni kerrassaan loistavaksi astuessani ensimmäistä kertaa soturien pesästä ulos suoraan uuteen päivään. Eihän jokainen yö ollut ensimmäinen soturien pesässä. Istahdin pesän edusalle, ja suin rauhassa turkkini. Milloin aamuni oli viimeksi ollut kiireetön? No, kai silloin, kun olin ollut sairas, mutta sitä ei laskettu.
"Sarasydän, lähdetkö metsästyspartioon?" joku kysyi kauempaa. Katsahdin puhujaa, ja näin Risasiiven.
"Voisin lähteä", nau'uin, ja nousin seisomaan.
"Hyvä", Risasiipi vastasi lyhyesti, ja lähti sitten poispäin. Katsoin parhaaksi seurata häntä, ja loikin kollin perään. Tajusin kuitenkin, ettei loikkiminen ollut sopivaa soturin käytöstä, ja hiljensin kävelyvauhtiin.
"Karpalovarjo! Lähdetkö metsästyspartioon?" Risasiipi naukui soturille. Karpalovarjo nyökkäsi, ja liittyi pieneen joukkoomme.
"Lähdetään", Risasiipi maukui, ja lähti johtamaan partiota ulos leiristä.
"Minne asti me menemme?" kysyin Risasiiveltä, joka ilmeisesti oli partion johdossa.
"Palaneelle vuorivaahteralle", kolli ilmoitti. Matkamme sujui melko hiljaisissa merkeissä.
"Täällä ollaan", Risasiipi naukui, ja me hajaannuimme kukin omaan suuntaansa. Minä koetin onneani aivan vuorivaahteran juurakosta. Haistelin innoissani ilmaa, ja löysinkin hiiren tuoksun. Pieni, mutta pulskahko olento rapisteli kynsillään pähkinää. Hetken mietin, tarvitsisinko vaanimisasentoa laisinkaan, koska olin niin lähellä. Lopulta päätin laskeutua vaanimaan, koska siitä oli helpompi hypätä. Otin muutaman kevyen askelen, ja loikkasin. Sain hiiren hampaisiini, ja haistoin tuoreen riistan. Jätin riistani paikkaan, josta muistaisin ottaa sen mukaan. Jatkoin haistelua, ja riistan etsimistä. Hetken sain haistella, ennen kuin haistoin linnun. Näin linnun mustat sulat, ja tunnistin sen kottaraiseksi. Lintu nokki maata melko kaukana minusta. Laskeuduin vaistomaisesti vaanimisasentoon, ja hiippailin pikkuhiljaa lähemmäs kottaraista. Hetki hetkeltä, askel askeleelta pääsin yhä lähemmäs tuota mustaa lintua. Nyt! Nyt loikkaisin! Jännitin lihakseni loikkaan, ja hyppäsin kynnet ojossa kottaraisen kimppuun. Katselin kauhuissani ja pettyneenä, miten kottarainen lähti lentoon juuri ja juuri tassujeni alta. Sohaisin ilmaa etutassullani, ja osuin kottaraisen siiven kärkeen. Pettyneenä laskeuduin maahan, ja katselin kottaraisen lentävän pois. Eipä siinä auttanut muu, kuin etsiä uutta saalistettavaa. Kiersin yhä laajempaa aluetta, seuranani hiipuva toivo saaliin löytämisestä. Viimein haistoin jotain. Enkä ihan mitä tahansa, vaan myyrän. Lopultakin! Tätä saalista en aikoisi päästää menemään. Pidin katseeni tiukasti myyrässä hiipiessäni sitä kohti. Kun viimein loikkasin, ei myyrä tiennyt olemassaolostani.
"Sainpas!" mumisin suu täynnä myyrän turkkia.
"Sarasydän! Lähdetään!" Risasiipi kutsui jonkin matkan päästä. Nyökkäsin, ja hain hiireni Palaneen vuorivaahteran juurakolta.
"Mennään!" nau'uin iloisesti. Risasiipi meni taas edellä, ja matka sujui hyvin hiljaisissa merkeissä. Leiriin saapuessani vein ensin saaliini tuoresaaliskasaan. Katselin hieman leiriä, ja koetin keksiä tekemistä. Istahdin maahan, ja kiedoin häntäni tassujeni ympärille. Pian huomasi Häivetassun istuvan jonkin matkan päässä. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi jutellut Häivetassun kanssa. Muisti vielä, miten olin pentuna leikkinyt Häivetassun kanssa! Kävelin vanhan ystäväni luo.
"Hei Häivetassu! Mitä kuuluu?" aloitin keskustelun.

//Häive?

Nimi: Narsissitassu

18.05.2017 17:30
"Oletko tulossa?" Kuutamosielu huudahti jonon perälle jossa minä kävelin. Vilkaisin kysyvästi vieressäni kulkevaa Valkosydäntä joka oli varmasti kuullut Kuutamosielun sanat.
"Tämä ei ole mikään ystäväkokous, tämä on partio!" Naaras tokaisi.
*mikäs häntä risoo?* Pudistin pettyneenä päätäni minua kysyvästi katsovalle Kuutamosielulle. Naaras käänsi katseensa taas eteen. Mikäköhän Valkosydämellä oli? Saavuimme pian Myrskyklaanin rajalle. Aloitimme työskentelemän. Aina kun aloitin puhumisen ystäväni kanssa, Valkosydän käski vain tehdä töitä. Kun viimein huomasin, että Valkosydän ei katso, hiivin lähemmäs Kuutamosielua.
"Mestarini on jotenkin omituinen tänään", sihahdin hänelle.
"Jep", tuo vastasi lyhyesti.
"Valkosydän ei ole koskaan ennen käyttäytynyt noin!" sihahdin.

//Kuutammoooo?

Nimi: Kuutamosielu

17.05.2017 16:47
Katsoin tyynesti Valkosydämen suuntaan. Vaalkean harmaa naaras odotti keltaoranssin kollin kanssa leirin suuaukolla. Tunnistin soturin Okaliekiksi, vaikka en paljoa ennen ollutkaan puhunut hänelle. Oli hiuman outoa tassutella aivan uuden kissan seuraan. Olin vielä kuitenkin nuori soturi, joten tässä olisi totuttelemista.
"Kuutamosieluko se oli?" Okaliekki huusi kauempaa. Nostin katseeni ja nyökkäsin.
"Hyvä. Voin jatkoa vartenkin muistutella sinua siitä, että voisit laittaa tassuihini hiukan vauhtia", Okaliekki hymähti. Väräytin viiriksiäni ja katsoin ympärilleni. Olin kävellyt vain muutaman ketunmitan verran lähemmäs Valkosydäntä ja Okaliekkiä. Tyydyin ottamaan kasvoilleni kuitenkin lempeän hymyn ja teeskentelevän kiitollista.
"Kiitos huomautuksesta Okaliekki", maukaisin herttaisesti kävellessäni keltaoranssin soturin ohitse. Sivusilmälläni huomasin kollin punastuneen, mutta heilautin vain häntääni.
"Mihin suuntaan?" kysyin Valkosydämeltä välittämättä Okaliekistä
"Suoraan kohti Myrskyklaanin ja Varjoklaanin rajaa", Valkosydän kuittasi ja suuntasi kuononsa kohti ukkospolkua.

// Narsissi?

Nimi: Narsissitassu

17.05.2017 16:01
"Minkä minä valisen...?" intoilin. Kuutamosielu seurasi huvittuneena sivusta minua.
"Ottaisinko tuon vai tuon...?" pohdin.
"Otan tämän", valitsin viimein kasasta varpusen. Istahdin ystäväni viereen aterioimaan.
"Kestipä sinulla kauan valita aamupalasi", naaras sanoi. Hymähdin vastaukseksi. Huomasin Valkosydämmen tulleen luokseni.
"Lähdetään aamupartioon ihan pian", Valkosydän sanoi. Mestari poistui paikalta.
"Sinäkin tulet", sanoin mestarini mentyä. Kuutamosielu pyöräytti silmiään.
"Totta kai", tuo vastasi.
"Jee", olin innoissani. Kun olimme aterioineet, hyppäsimme leirinsuulla olevan jono jatkoksi.

//Kuutamo? Tuli vrm ihan kauheen pätkä xd

Nimi: Kuutamosielu

17.05.2017 14:25
Nousin hiukan vastahakoisesti ylös ja venyttelin jäseniäni. Venytin vasenta takajalkaani pitkään. Olin ilmeisesti nukkunut jotenkin oudosti sen päällä, joten se oli aivan jumissan.
"Eikö sinulla ole muita häirittäviä?" kysyin huvittunena. Heilautin hiukan korviani ja katsahdin Orkideapolun suuntaan. Narsissitassu vain virnisti huvittuneena.
"Ei. Häivetassu nukkuu", oppilas lisäsi. Pyöräytin huvittuneena silmiäni.
"Mutta niin nukuin minäkin", läpsäisin hännänpäälläni Narsissitassua kuonolle. Kaikesta huolimatta venytin vielä selkääni ja ojensin kynsiäni nautinnollisesti. "Mutta kaipa minä voin täältä pesästä poistua kun kerran heräsinkin."
Narsissitassu loikki innoissaan pois pesältä kohti tuoresaalista. Seurasin oppilaan esimerkkiä ja tassuttelin tuoresaaliskasan luokse. Valitsin kasasta melko pienen hiiren. Hiiri oli kuitenkin vielä lämmin ja sai minut hymyilemään. Tuore riista oli varmasti paras asia, jonka tiesin. Asetuin kauemmas kasasta syömään hiirtäni. Jäin kuitenkin odottamaan Narsissitassua, sillä hän ei näyttänyt osaavan päättää ateriaansa.

// Narsissi?

Nimi: Narsissitassu

17.05.2017 13:28
Seurasin Kuutamosielun perässä leiriin. Vein hiireni tuoresaaliskasaan. Aurinko oli jo melkein laskenut. Istahdin alas aukiolle. Muut klaanissa olivat menneet jo nukkumaan. Tuijotin sinne missä aurinko oli vasta hetki sitten ollut. Äskeiset kauhunhetket palautuivat mieleeni. Olin ollut täysin yksin. Mitä jos jäisin ikuisesti yksin? Kaikki kaikkoaisivat läheltäni. Mutta ei. Minulla oli ystäviä. Häivetassu ja Kuutamosielu olivat ystäviäni, eivätkä jättäisi minua yksin. Minulla oli sukuakin olemassa. Tuuliklaanissa vanhempani ja veljeni. Varjoklaanissa sisareni. Eikä kukaan ollut jättämässä minua yksin. Onnellisuuden tunne täytti mieleni. Hiivin oppilaidenpesään nukkumaan.

Heräsin aamulla pirteänä kuin peipponen. Ryntäsin aukiolle. Viherloikka istui aukiolla yksikseen. Olinko tosiaan ihastunut Viherloikkaan? Lähdin etsimään Kuutamosielua. Löysin tämän heräilemästä soturien pesän luota.
"Herätys unikeko tehdään jotain", mau'uin innoissani.
"Et ole tosissasi, tähän aikaan aamusta", naaras vastasi unisena.
"Olen olen", naukaisin kärsimättömänä

//Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

16.05.2017 22:16
Nyökkäsin nopeasti Narsissitassulle. Naoukin sammakon uudestaan suuhuni ja suuntasin taas kohti leiriä. Sammakon nappaaminen olikin ollut yllättävän helppoa. Narsissitassu oli säikäyttänyt sammakon kauemmas maalle, joten sain sen helpommin kiinni. Valehtelisin, jos sanoisin että en ollut tyytyväinen suoritukseeni. Nyt vasta muistin Narsissitassun äsköisen jälkeen jäämisen ja haaveilun. Käännyin katsomaan takanani kulkevaa oppilasta vihreänruskea sammakko suussani. Pudotin sen maahan ja kallistin päätäni.
"Vieläkö harmittelet äsköistä?" kysyin kummissani. En saanut oppilaalta varsinaista vastausta, mutya ei se minua pysäyttäisi. Yrittäisin saada hänet vaikka nauramaan jos ei muuta.
"Ei hätää", maukaisin oehmeästi ja katsoin hetkeksi jonnekkin kaukaisuuteen Narsissitassun ohitse, "se on normaalia", palautin katseeni hymyilen Narissitassuun, "sillä minäkin koko ajan ajattelen jotakin aivan muuta ja saatan helposti hukkua ajatuksiini. Olet varmasti huomannut. Sii ei ole mitään hävettävää."
Nappasin sammakon uudestaan suuhuni ja sujahdin takaisin leiriin.

// Narsissi?

Nimi: Härmäpentu

16.05.2017 20:35
"Minulle käy", Liljapentu naukaisi vastaukseksi.
"Minullekin käy", mau'uin.
"Ja sitä paitsi minä vaanin paljon paremmin kuin kukaan teistä!" lisäsin ja kohotin kuonoani tahallani.
"Ja hah, sehän nähdään!" Luomapentu sähähti leikillään ja läimäisi minua kylkeen kevyesti.
Tönäisin häntä lapaan ja loikkasin sitten kauemmas.
"Vaanitaan tuota sammalpalloa", ehdotti Koskipentu ja osoitti hännällään suurikokoista sammalpalloa, jota olimme yhdessä koonneet aikaisemmin päivällä.
"Joo, se on hyvä saalis", Liljapentu nyökkäsi ja kyyristyi saalistusasentoon samoin kuin Luomapentu, joka vain nyökkäsi Koskipennun ehdotukselle ja tarkasteli tiukasti sammalpalloa muutaman hännänmitan päässä.
Minäkin kyyristyin alemmas ja keinutin kevyesti takapäätäni valmistautuen loikkaan.
"Hyppää sinä ensin, Härmäpentu", Koskipentu sanoi.
"Selvä", naukaisin ja loikkasin saman tien eteenpäin niin, että pöllyytin maata takajaloillani.
Loikkasin muutamalla pitkällä loikalla sammalpallon luokse ja hutaisin sitä kynsilläni. Pallon sammaleet hapsottivat sen takia, mutta se pysyi läjässä ja vyöryi hiukan kauemmas.
"Et olisi saanut oikeaa saalista kiinni, olit liian kaukana. Juoksemisesi kuuluisi ja tuntuisi jokaiselle saaliseläimelle monen ketunmitan säteellä", emoni Hämylilja nauroi.
Mutristin tyytymättömänä kasvojani ja palasin muiden rinnalle.
"Saalistusasentosi oli tosin ihan hyvä, älä vain laahaa häntääsi maassa. Se voi kahisuttaa lehtiä tai aiheuttaa muuta ääntä. Iskusi oli myös hyvä", Kanervakuu huomautti.
Nyökkäsin ja seurasin, kun oli Luomapennun vuoro yrittää. Hänen hiipimisensä oli todella hiljaista ja hyvännäköistä Hämyliljan ja Kanervakuun mukaan, mutta hänen tasapainonsa oli vähän hukassa ja isku sammalpalloon huono. Liljapennun yrityksen aikana Koskipentu harjoitteli takanani hiipimistä. Hänen askeleensa olivat kuulemma aluksi liian raskaat, mutta muuten asento oli hyvä. Liljapennun suorituksen jälkeen Koskipentu hiippaili sammalpallon kimppuun. Hän hiipi nyt todella hyvin astuessaan pehmeästi ja isku sammalpalloon hajotti sen kahteen osaan.
"Hah!" Koskipentu iloitsi ja löi sammalpalloon vielä uuden iskun niin että sammal mureni osiin.
"Mahtasti meni!" Kanervakuu kehui poikaansa.
"Ottakaa uudelleen", Hämylilja ehdotti.
Oli siis taas minun vuoroni. Tällä kertaa nostin häntääni, otin hiipimisen pehmeyteen mallia Koskipennulta ja onnistuin suhteellisen hyvin edelliseen yritykseeni verraten.

//Muut pennut, tai Hämy?

Nimi: Koskipentu

16.05.2017 20:20
Vilkaisin vielä kerran Kaunokukan perään ja juoksin sitten muiden pentujen perässä Kanervakuun valvovien silmien alle. Näin oppilaiden pesän edustalla ruokailevat oppilaat ja tunsin itseni kateelliseksi. Minäkin olisin halunnut olla jo oppilas!
"Mitä me leikimme seuraavaksi?" Luomapentu kysyi ja istahti Kanervakuun viereen. Sisareni turkki oli mennyt sekaisin, joten Kanervakuu suki sen nopeasti.
"Hmm..", mietin. En ehkä jaksaisi enää leikkiä, sillä olin jo hieman väsynyt. Huomasin Härmäpennun emon, Hämyliljan tassuttelevan Kanervakuun viereen. Hämylilja oli ollut aika alakuloinen, sillä hänen kumppaninsa Tuikesilmä oli kuollut ketun kynsiin muutama päivä sitten. Käänsin katseeni sotureiden pesän edustalla loikoilevaan Loimusilmään. Toivoisin, ettei minun isälleni kävisi ikinä mitään niin hirveää!
"Emo, koska meistä tulee oppilaita?" käänsin katseeni Kanervakuuhun ja kysyin. Emoni katsoi meitä lempeästi.
"Ihan vielä ei ole sen aika", hän kehräsi. Hymähdin tyytymättömänä.
"Leikitäänkö oppilaita?!" Luomapentu keksi. Käänsin katseeni sisareeni ja vilkaisin sitten Härmäpentua.

//Härmä? cx

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com