Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pujosulka

21.11.2017 18:01
Kaikki oli kaaoksena. En edes käsityänyt mitä oli tapahtunut. Tammikynsi oli pettänyt minut ja hyväksynyt Pimeyden metsän vallan ja taistellut jopa heidän puolellaan. Nyt en enään nähnyt häivähdystäkään siitä kollista jonka tapasin oppilaana. Makasin klaaninvanhimpien pesässä oelonsekaisin tuntein kuten Meripihkaraitakin. Vanha naaras oli pelista kankea, muttei tunnustanut sitä itselleenkään. Naaras yritti pitää pieteää ilmapiiriä pystysaä kertomalla tarinoita nuoruudestaan.
".. ja silloin oli melkein yhtä paha tappelu, muttei se kyllä näin päätynyt. En ole kuunaan nähnyt tälläistä", naaras voivotteli. Nuolaisin pesätoverini takajalkaa lempeästi.
"Meitä kaikkia pelottaa, mutta meidän pitää vain pitää huolta läheisistämme, eikä anneta pelolle valtaa", nau'uin Meripihkaraidalle. Vilkaisin merkitsevästi Hohtotähteä. Naaras nukkui sikeästi. Nuökkäsin lempeästi.
"Menen haukkaamaan happea", kuiskasin sillä en halunnut herättää uinuvaa vanhusta. Leirissä vallitsi karmea kaaos. Näin kuinka Narsissiviiksi katseli päälliköpesän edustalle syntynyttä kiistaa. Naaraasta muistin hänen ja Orkideapolun emon. Hunajaviiksen. Parhaan ystäväni, ikävöin häntä suuresti. Lähdin raahautumaan kohti Narsissiviikseä.
"Tervehdys", naukaisin laimeasti, mutta väänsin pienen hymyn.

//Narsissi? :3

Nimi: Sienikarva

21.11.2017 15:31
Katsoin Tihkuturkkia suoraan soturin sähkönsinisiin silmiin. Kolli oli kysynyt minulta kysymyksen, johon tiesin vastauksen. En kuitenkaan ollut kerennyt sitä kertoa, kun Minttusydän oli ilmoittanut, ettei parantaja saisi tavata päällikköään. Siihen Tihkuturkki oli todennut olevansa Varjoklaanin päällikkö, joka oli saanut entisen erakon hiljaiseksi. Nyt Tihkuturkki katsoi minua. Hänen leukansa oli nostettu ylös ja katse oli mitään sanomaton. Hetkeksi unohdin jo vastaukseni, mutta säpsähdin ja nau'uin:
"Älä ajattele minua nyt Varjoklaanin parantajana." Se oli hieman tökerö vastaus, sillä soturi kallisti kysyvästi päätään.
"Minä minä sitten sinua ajattelisin?" kolli tuhahti. Hän ei joko tiennyt tai muistanut, että olin Loistetähden poika, kuten Murattilehtikin oli. En ymmärtänyt, kuinka naaraasta oli parin kuun sisällä tullut niin kylmä, että hän oli valmis antamaan oman emonsa kuolla ja ei antanut minun nähdä häntä.
"Pentuna, joka tahtoo nähdä emonsa. Loistetähti on minulle kaikki kaikessa. Hän on kasvattanut minut, sinun täytyy antaa minun nähdä hänet", nau'uin epätoivoisesti edessäni seisovalle kollille. Tihkuturkki siristi hieman silmiään, mutta pysyi vaiti. Odotin jännittyneenä kollin vastausta.

//Tihku? Muistin vasta äske et Muratti on Sienen sisko(koska se o jostai syystä merkattu veljeks XDD) jonka takia en maininnu sitä edellisessä tarinassa xdd

Nimi: Kyyhkylento

21.11.2017 14:59
Niiskaisin nenälläni ja nostin pääni pystyyn.
"Emme saisi näyttää heikoilta", naukaisin kuivasti ja pyyhin silmiäni tassullani.
"Hän haluaa vain, että alistumme", naukaisin. Loustetähti raukka. Häntä kidutettiin päällikön pesässä. Ihanaa mestariani joka kasvatti minut ja opetti taistelemaan. Tahtoisin puhua hänelle, ehkä viimeisen kerran, mutten halunnut myöntää sitä itselleni. Katsoin Okaliekkiin ja hymyilin. Viherloikka istui tuon vieressä. Astelin Kuohuvirran luokse ja nuolaisin naaraan päätä hellästi.
"Tämä oli varmasti rankkaa sinullekkin, Minttusydän oli niin läheinen sinun ja Viherloikan kanssa", naukaisin ja nuolaisin vielä naaraan harmaavalkeaa turkkia.
"Hämylilja?" naukaisin tuijottaen päällikönpesän edustalle kokoontunutta joukkoa. Tumma naaras päästi pienen kysyvän äännähdyksen.
"Odotatko täällä jos menen tuonne ja sanon suorat sanat tuolle kollille?" naaraan katse muuttui järkyttyneeksi.
"Sinä et voi muuttaa mieltäni, et millään", nau'uin itsevarmasti.

//Hämy?

Nimi: Narsissiviiksi

21.11.2017 08:29
Siinä silmäräpäyksessä kaikki oli mennyt pieleen. Pimeyden Metsän kannattajat olivat hyökänneet leiriimme yllättäen ja nyt olimme piiritettyinä. Olin yllättynyt siitä miten moni klaanistamme oli vaihtanut puolta. Kaikkea sitä johti tietysti Tihkuturkki. Se kirottu variksenruokaläjä! Mitäminä nyt tekisin? Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia Pimeyden Metsän kannattajia vastaan. Minulla oli siis kolme vaihtoehtoa. Joko pistäisin vastaan ja kuolisin, pakenisin henkeni edestä ja ryhtyisin erakoksi, tai alistuisin Tihkuturkin toteltavaksi. Kuoleminen ei oikein houkuttanut. Entä erakoituminen? Muistin emoni Hunajaviiksen joka oli lähtenyt klaanista rakkauden tähden. Mutta minulla ei ollut rakkautta. Enkä minä olisi samanlainen kuin emoni. Minä olisin klaanilleni uskollinen. Minä jäisin. Jos klaanini vaihtaa uskoaan, niin minäkin vaihdan. Etsin katseellani Tihkuturkkia. Kolli oli päälikönpesän edustalla jututtamassa Sienikarvaa. Sisälläni leimahti. Lähdin kävelemään nopeasti kohtia Tihkuturkkia. Vähän ennen päälikönpesää pysähdyin odottamaan.

Nimi: Minttusydän

21.11.2017 07:59
"Tämä alkaa mennä jo aika halveksuttavaksi!" murahdin.
"Parantaja ei pääse enää klaaninpäällikkönsä luo", sihahdin. Tihkuturkki hätkähti ja kääntyi viha palaen tuon silmissä.
"Minä, olen nyt klaaninpäällikkö. Minä, määrään mitä tehdään ja minä, voin vaikka halutessani karkottaa sinu!" kolli ärjäisi ja kääntyi takaisin Sienikarvan puoleen. Katsoin harmaata kollia tiukasti selkään, mutta tiesin, etten voisi enää mitään. *Tuo kolli oli päätöksensä tehnyt.* Minä tiesin, mitä oli tulossa, Loistetähden kuolema. Henkäisin tiätäen että tämän klaanin väkivaltaisuus puoli oli vasta tulossa, mutta silti olin uskollinen Tihkuturkille. Katselin muten parantaja kolli puhutteli reippaasti Tihkuturkkia.
"Tämä on ihan järjetöntä", kuiskasin itsekseni.

//Tihku? Sieni?

Nimi: Hämylilja

21.11.2017 07:55
"Kaikki on ohi", Kyyhkylento sanoi järkyttyneesti. Sydäntäni riipaisi Kyyhkylennon lause, mutta en halunnut uskoa siihen. Kuohuvirta, joka oli vieressäni, hätkähti hieman. Raukka oli kokenut kovia jo aiemmin Tihkuturkin toimesta.
"Kaikki kääntyy varmasti parhain päin", yritin lohduttaa ja huijata itseäni.
"Niin", Okaliekki rauhoitteli. Mietin, mitä aikoisin tehdä, jos Tihkuturkin valta jatkuisi edelleen. Ainakaan klaaniin en jäisi, en haluaisi uskoa Pimeyden metsään tai olla Tihkuturkin vallan alla. Karkuun oli melkein mahdotonta päästä, tai leirin uloskäynnillä oli vartioita. Jos ei sitten karkaisi jostain muualta.. Mutta mitä tekisin ilman klaania? En osaisi elää ilman sitä! Silittelin Kyyhkylennon selkää hännälläni. Lähdetassu tassutteli viereeni. Tyttäreni näytti hermostuneelta.
"Mitä me aiomme tehdä?" hän kuiskasi.

//Kyyhky? Joku?

Nimi: Tihkuturkki

21.11.2017 07:47
"Usklasit tehdä jotain unelmiesi eteen, mutta teit silti vääryyttä, mutta silti minä palavasti rakastan sinua", Minttusydän kuiskasi.
"Myönnä pois Minttusydän, että haluat itsekin valtaa. Voimme yhdessä hallita koko Varjoklaania", katsoin rakastamaani kissaa silmiin. En osannut päätellä mitään Minttusydämen katseesta.
"Halusin valtaa, mutta en tällä tavalla..", Minttusydän kuiskasi ja katsoi minua silmiin kauniilla, tummansinisillä silmillään.
"Älä ole niin lapsellinen, Minttusydän", murahdin. Minttusydän oli avaamassa suutan, mutta kuulin askelia takanani. Vilkaisin taakseni ja näin tummanruskean naaraan, Murattilehden.
"Eikö sinun pitänyt olla vartioimassa?" tuhahdin, mutta nousin silti ylös seisomaan. Murattilehti näytti hieman anteeksipyytäväiseltä ja avasi sitten suunsa:
"Sienikarva pyysi päästä Loistetähden luo", naaras maukui.
*Se parantaja!* Mieleeni ei ollut tullut mieleen, mitä aiokoisin tehdä parantajille. Luultavasti samalla tavalla, kuin normaaleillekin sotureille, jotka uskoivat Tähtiklaaniin.
"Päästetäänkö hänet sisään?" Murattilehti kysyi hieman arasti.
"Anna minä jututan häntä", murahdin ja lähdin tepastelemaan kohti päällikön pesää Murattilehti kannoillani. Tunsin Minttusydämen tummansinisen katseen nahassani, mutta en viitsinyt katsoa häntä.
*Oma on päätöksensä*, ajattelin ärsyyntyneenä. Päällikön pesän edustalla seisoivat Ikituuli, sekä hänen edessään vaaleanruskean kollin, Sienikarvan.
"Miksi edes haluat mennä katsomaan Loistetähteä?" sihahdin. Mieleeni juolahti, että hän saattaisi antaa entiselle päällikölle jotain voimistavia yrttejä. Tosin hänellä ei ollut niitä mukanaan. Katsoin silti parantajaa epäilevästi.

//Sieni? Minttu?

Nimi: Sienikarva

20.11.2017 23:34
Sydämeni takoi, kun istuin parantajan pesän perällä ja katselin omia etukäpäliäni. Elämäni ensimmäinen taistelu, jossa osallisena oli enemmän kuin kaksi kissaa. Loukkaantuneilta ei voitu säästyä ja tein tietenkin kaikkeni auttaakseni jokaista loukkaantunutta. Tihkuturkki oli pettänyt klaaninsa. Hän oli klaanipetturi, joka oli voittanut päällikkömme, minun emoni. Nyt minun oma emoni makasi avuttomana omassa pesässään ja häntä vartioi kaiken aikaa julmat Pimeyden Metsän soturit. Pimeyden Metsä oli mennyt oman klaanin edelle, se kertoi heidän viisaudestaan. Mutta minä olin luvannut palvella klaaniani ja auttaa jokaista, joka apuani tarvitsee. Vaikka mitä tapahtuisi, olin luvannut pysyä klaanini rinnalla loppuun saakka. Olin umpikujassa. En ollut nähnyt Liljatassua hetkeen. Oppilaani oli suojellut Pimeyden Metsän sotureita, mutta en osannut sanoa, kummalla puolella hän oli. Minä en halunnut valita puolia, se tuntui liian väärältä. En voinut kääntää selkääni osalle Varjoklaania vain siksi, että he uskoivat Pimeyden Metsään tai Tähtiklaaniin. Mutta ne olivat toistensa viholliset. Pimeyden Metsä oli julmien kissojen paikka, pitäisikö minun pelastaa ne, jotka ovat täällä vain siksi, että he ovat vuodattaneet viattomien verta? Hyvä Tähtiklaani, auta minua ja kerro, mitä minun täytyy tehdä.
Entä jos Tihkuturkki tappaisi emoni? Voisinko koskaan antaa sitä hänelle anteeksi? Voisinko toimia hänen rinnallaan Varjoklaanin parantajana ja tehdä kuten hän tahtoo? Minua pelotti, pelko oli ottamassa vallan heikosta kehostani. Tähtiklaani oli hiljaa. Oliko Tähtiklaani hylännyt minut ja Varjoklaanin? Oliko se merkki siitä, että minun täytyisi unohtaa Tähtiklaani ja keskittyä pysymään uskollisena klaanilleni ja sen jäsenille? Ravistin päätäni.
Ajatukseni olivat sumuiset. Yksi asia oli kuitenkin selvää: en tahtonut menettää emoani. En voisi antaa hänen lähteä pois tästä maailmasta ilman, että kävisin viimeisen kerran hänen luonaan. Keräsin kaiken rohkeuteni ja nousin ylös. Menisin tapaamaan emoani. Olin Varjoklaanin parantaja ja minulla oli oikeus nähdä klaanini päällikkö, oma emoni. Kävelin ulos parantajan pesästä. Pääaukion tunnelma oli kireä. Vain muutama kissa puhui, ja sekin kuulosti vain tiuskimiselta. Muutama kissa seurasi katseellaan kulkuani. Erotin joitakin tuttuja katseita jostain leirin seinämien varjoista. Yksi heistä oli oma isäni, Risasiipi. Kolli istui selkä suorana varjossa ja katsoi minua. Hänen katseensa sai minut tuntemaan oloni voimakkaammaksi.
Saavuin päällikön pesän sisäänkäynnille, jossa minua vastassa olivat pilkukas Ikituuli ja raidakas Murattilehti. He estivät heti pääsyni pesään ja katsoivat minua murhaavasti silmillään. Meinasin jänistää, mutta kun vilkaisin taakseni ja huomasin isäni katseen, rohkeus vain kumpusi sisältäni.
"Minä tulin tapaamaan Loistetähteä", naukaisin yllättävän kovaäänisesti. Oma ääneni lähes säikäytti minutkin, mutta pakotin itseni pysymään vahvana ja selkä suorana. Pääaukion kissat käänsivät katseensa hetkeksi minuun, mutta osa jatkoi pian tehtäviään.
"Tihkuturkki kielsi päästämättä ketään hänen luokseen", Murattilehti vastasi armotta.
"Hän on minun emoni ja minä olen tämän klaanin parantaja. Teidän on päästettävä minut emoni luokse tai saatatte löytää hiirensappea seuraavasta ateriastanne!" sihahdin kaksikolle niin, että karvani nousivat pystyyn ja kynteni liukuivat esiin. Oma vihani pelotti minua itseänikin, mutta se ei hetkauttanut pesää vartioivia sotureita.
"Murattilehti, hae Tihkuturkki. Minä pärjään kyllä yksin tässä", Ikituuli naukui ja antoi toverilleen merkin poistua. Hän asettui keskelle sisäänkäyntiä ja katsoi minua kylmällä katseellaan.

//Tihku?

Nimi: Kyyhkylento

20.11.2017 22:07
Varjoklaanin oli vallanut täys kaaos. Parhaan ystäväni poika, Tihkuturkki, oli kaapannut klaanin lliittolaistensa kanssa. Ja oli tapahtunut jotain mikä oli mahdotonta, Minttusydän oli mukana. Olin onnellinen kun rakas tyttäreni oli palannut. Istuin Hämyliljan vieressä ja olin paianut pääni ystäväni turkkiin. Tiesin, että ylireagoin aina, mutta kaikki oli nyt ohi. Hengitykseni oli nopeaa ja vähäistä ja kyyneleet valuivat poskillani. En kuullut mitään, en nähnyt mitään, haistoin vain Hämyliljan rauhoittavan turkin. Vaelsin kauas pentuaikoihini. Tunsin kaukaista onnea. Kuulin jostain Okaliekin kaukaista puhetta.
"Kaikki on hyvin", tuo sanoi ja puski päätäni. Olin ylireagoiva persoona, olin ihan säpäleinä. Nostin pääni ja näin sumean Okaliekin katsoin kollia tkuisilla silmilläni. Kuohuvirta, Häivetassu ja Lampitassu olivat luonamme. Katsoin kaikkia ja purskahdin uudestaan itkuun.
"Kaikki on ohi", sanoin särkyneellä äänelläni.

//Hämy? Muut?

Nimi: Minttusydän

20.11.2017 21:53
Katsoin Tihkuturkin silmiin. Viha roihusi sisimmässäni. Lähdin astelemaan eteenpäin kohti kollia, jota palavasti rakastin, mutta samaan aikaan vihasin.
"Tihkuturkki", nau'uin kylmästi. Kolli heilautti häntäänsä.
"Minttusydän", harmaa kolli naukui. En keskittynyt muuhun kuin Tihkuturkin katseeseen.
"Sinä teit tämän, ja tiedän sen ja tiedän mitä muutakin olet tehnyt", nau'uin ja loikkasin kollin päälle. Tuo retkahti löysäksi tahallaan.
"Sinä teet kaiken mitä soturilaki kieltää, minä vihaan sinua!" karjaisin kimeällä äänelläni. Hengitykseni salpautui ja aloin täristä.
"Si- sinä...", murisin.
"Mitä minä?" Tihkuturkki naukui häijyn ilkeästi ja potkaisi minut pois.
"Vaikka takoisin järkeä päähäsi, niin sinä et vaan ymmärrä", murisin. Katsoin tuota itse varmaa kollia ihaillen.
"Usklasit tehdä jotain unelmiesi eteen, mutta teit silti vääryyttä, mutta silti minä palavasti rakastan sinua", kuiskasin kollille.

//Tihku? Sori jos tuli hittausta liikaa vähä vaan on harjottelemista kirjottaan xd

Nimi: Tihkuturkki

20.11.2017 21:42
Se oli tapahtunut. Unelmani olivat toteutuneet. Varjoklaanin leirissä oli vallinnut koko päivän täysi kaaos. Minun aiheuttamani. Olin niin ylpeä itsestäni. Olin voittanut Tähtiklaanin Pimeyden metsän joukollani. Loistetähteä ei oltu vielä tapettu, heikko päällikkö oli vankina pesässään. Loistetähteä vartioi juuri Ikituuli, sekä Murattilehti. Istuskelin juuri keskiaukiolla katsellen aikaansaanostani. Tähtiklaanin puolella olevat kissat olivat leirin sisällä, sillä ulos niitä ei päästetty. Olin silti varma, että useammat Tähtiklaanin kannattajat olivat jo paenneet. Vilkaisin ympärilleni ja katseeni osui päällikön pesään. Tiesin mitä nyt tekisin. Lähdin tassuttelemaan kohti päällikön pesää, jonka uloskäynnin kohdalla Ikituuli ja Muraattilehti vartioivat.
"Käyn jututtamassa hieman Loistetähteä", sanoin nuoleskellen huuliani. Vartijat nyökkäsivät ja päästivät minut sisääni.
"Mitä nyt haluat?" kuulin Loistetähden sihahtavan. Varjoklaanin entinen päällikkö oli menettänyt tämän päiväisessä taistelussa jo yhden hengen, sekä oli haavoittunut melko pahasti. Katsoin silmät kiiluen vaaleaa naarasta. Loistetähti makasi makuualusellaan ja katsoi minua murhaavasti. Vedin kynteni ulos ja nuolaisin huuliani. Samalla silmänräpäyksellä jännitin lihakseni ja loikkasin Loistetähden niskaan. Naaras kamppaili viimeisillä voimillaan, mutta oli jo niin heikko, ettei pystynyt kunnolla. Viilsin entistä päällikköä niskaan ja tämä ulvaisi. Horjahdin Loistetähden niskasta ja sillä välin hän ehti viiltää minua selkään. Tunsin kuinka veri pulpahti selkääni, mutta en antanut sen haitata. Loikkasin uudestaan tämän selkään ja purin kaikilla voimillani tätä niskaan. Loistetähti ulvahti ja välähti sitten veltoksi maahan. Entisellä päälliköllä oli enää neljä henkeä, jotka varmasti kuluttaisin lähipäivinä. Annoin silti tämän kärsiä mahdollisimman kauan. Nuolaisin tassuani ja lähdin sitten ulos pesästä. Huomasin Minttusydämen yksikseen sotureiden pesän edustalla. Naaras oli palannut muutama päivä sitten takaisin Varjoklaaniin. Tarkastelin hetken tätä katseellani. Samalla silmänräpäyksellä tajusin katseemme kohtaavan. Tunsin itseni hieman vaivaantuneeksi, mutta pakotin silti itseni menemään Minttusydämen luo.

//Minttu?

Nimi: Elandra

03.10.2017 11:09
Kuohuvirta: 2kp -

Pujosulka: 4kp -

Kyyhkylento: 6kp -

Nimi: Kyyhkylento

22.08.2017 19:05
"Minä tulen myös", Okaliekki naukui. Nyökkäsin ja olin juuri avaamassa suutani kun Okaliekki laiittoi häntänsä kuononi eteen. Tämä liukui korvani juureen ja naukui:
"Hae sinä jotain rauhoittavaa, tiedänhän minä sinun ylireagointisi". Nostin hymyn huulilleni.
"Mikään ei voi pidätellä minua täällä leirissä, jos joku pennuistani on kadoksissa. Eikä mikään tauhoittava lääke palauttaisi yö-uniani", nau'uin jännittyneenä. Okaliekin silmät sädehtivät huolehtivaisesti.
"Mutta hae edes sitä yrttiä. Minun mielikseni", kolli sanoi ja kirsi Kuohuvirran hellästi tämän korvaa hipaisten.
"Meidän mieliksemme", Viherloikka naukui. Hymy nousi huulilleni.
"Voi teitä, no jos nyt teidän mieliksi", kehräsin ja puskin ensin Okaliekkiä ja sitten kumpaakin pentuani vuorollaan.
"Kiitos, että olette pitämässä vanhasta emostanne huolta", hymyilin leikkisä pilke silmäkulmassani ja lähdin hieman rentoutuneemmin kohti parantajan pesää. Tassutin keinuvin askelin, vaikka olinkin kuinka rentoutunut, en saanut kadonnutta tytärtäni pois mielestäni.
Saavuin parantajan pesälle ja näin Sienikarvan lajittelemassa marjoja. Toisella puolella tätä oli kasa mädäntyneitä erivärisiä marjoja, ja toisella puolella hieman tureemman näköisiä.
"Ai hei Kyyhkylento, mitä saisi olla?" nuori hiekanruskea kolli naukaisi arasti. Tiesinhän minä, että parantaja kolli oli hieman muita klaanitovereitani arempi, joten osasin kohdella häntä sen mukaan, vaikka tuon vastakohta olinkin seikkaikunhaluni ja rohkeuteni ansiosta.
"Tarvitsisin jotain rauhoittavaa", hymyilin.
"Tinjamia siis", kolli naukui ja ojensi yrtin minulle. Nuolin sen pois ja lähdin takaisin kohti perhettäni.
"Kiitos", huikkasin vielä.

//Perhe?

Nimi: Pujosulka

15.08.2017 20:24
Käskien Tammikynnen mennä edellä, kiskon itseni kohti parantajan pesää. Halvaantuneet takajalkani muistuttivat minua aina Hunajaviiksestä. Tuo nyori naaras oli yrittänyt keksiä yrtti seoksen, joka olisi palauttanut jalkani takaisin. *Mitenköhän hänellä menee Tuuliklaanissa?* Astuin sisään yrttientuoksuiseen pesään ja mieleeni tulvahti muistoja Hunajaviiksen kanssa. Kuinka olimme kikattaneet ja viettäneet aikaa yhdessä.
Katsoin kuinka Sienikarva alkoi tutkia Haavekukan ruumista nenänkärjellään.
"Hän yritti t-tappaa itsensä, niinkö sinä sanoit?" Sienikarva naukui rakastamalleni kollille. Hymyilin katsoen tämän turkkia. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta. Siitä asti kun emostani oli tullut päällikkö emme olleet ehtineet viettää aikaa yhdessä, sillä päällikön virka vei hänen kaiken aikansa.
"Kyllä hän varmaan tästä toipuu", naukaisin nostaakseni ilmapiiriä. Yammikynsi räpäytti hyväksyvästi. Sienikarva tunnusteli naaraan rintaa vakava ilme kasvoillaan.
"Onko hänen keuhkoissaan vettä?" naukaisin hiljaa. Sienikarva pudistipäätänsä ja lähti kohti yrttien lajiteltua riviä. Tuo mutisi itsekseen jotain hakiessaan yrttejä. Vilkaisimme Tammikynnen kanssa toisiimme.
"Voi kun osaisin auttaa", huokaisin.

//Tammi? Sieni? Haave?

Nimi: Kuohuvirta

13.08.2017 09:39
Siirsin katseeni surullisesti tassuihini. Mitä jos Minttusydäntä ei löydettäisikään? Missä Minttusysdän on nyt? Tunsin olevani niin toivoton.
"Minä ainakin haluan mennä etsimään häntä", naukaisin ja siirsin katseeeeni perheen jäseniini. Etsisin Minttusydäntä kaikkialta! Tutkisin koko Varjoklaanin reviirin ja jos häntä ei sieltä löydettäisi, siirtyisin jopa muiden klaanien reviirille!
"Loistetähti lupasi lähettää etsintäpartioita", Kyyhkylento maukui. Hänen äänensävynsä oli edelleen huolestuneen sävyinen. Nyökkäsin ja siirsin katseeni Viherloikkaan. Veljeni katsoi käpäliään. Hänkin vaikutti hajamieliseltä.
"Mentäisiinkö kaikki etsimään Minttusydäntä?" Okaliekki ehdotti. Siirsin katseeeni Kyyhkylentoon ja Viherloikkaan.
"Minä ainakin tulen", mau'uin.

Nimi: Kuura

09.08.2017 11:20
Pujosulka: 12kp

Minttusydän: 2kp

Lähdetassu: 9kp

Hämylilja: 18kp

Kyyhkylento: 10kp

Kuohuvirta: 7kp

Narsissiviiksi: 5kp

Koskitassu: 15kp

Haavekukka: 2kp

Härmätassu: 9kp

Tammikynsi: 7kp

Nimi: Kyyhkylento

08.08.2017 09:56
Katsoin vuoroin kumppaniani ja vuoroin pentujani. Katsoin heitä huolesta ymmällään.
"Emme tiedä", kuiskasin ilmaan. Katsoin Kuohuvirran kauhistunutta ilmettä.
"Olen pahoillani", Okaliekki naukui möreällä äänellään. Viherloikka nyökkäsi. Huokaisin ja mietin mitä tehdä.
"Yritetäänkö olla huolehtimatta? Hänet varmasti köydetään", naukaisin ja yritin saada huoleni pois mielestäni. Tiesin että ylireagoin, aina. Katselin ympärilleni vauhkona. Hengitykseni salpautui. Okaliekki asteli nuolemaan poskeani rauhoittavasti. Hän tunsi minut. Hymyilin vaisusti.
"Eli pitäisikö meidän unohtaa Minttusydän?" Viherloikka naukui ymmällään. Pudistin päätäni.
"Meistä on enemmän apua etsinnöissä, kun emme huolehdi", nau'uin.

//Viher? Kuohu?

Nimi: Tammikynsi

04.08.2017 22:16
Oli helpottavaa tietää, että Haavekukka oli hengissä, mutta olin ollut todella huolissani myös kumppanini puolesta. Naaras vaikutti kuitenkin olevan aivan kunnossa. Naurahdin pienesti ja sipaisin tuon hopeanharmaata turkkia hännälläni.
"Niin näytätkin! Olet koko klaanin suloisin karvapallero", kehräsin ja paransin otettani Haavekukasta. Odotin vain hetkeä, jolloin ruskea naaras virkoaisi, sillä oli pelottavaa ajatella tuon olevan tajuttoman ja kenties vakavammin vaurioitunut, kuin osasimme arvella.
"Meidän on paras pitää kiirettä, jotta saamme hänet nopeasti Sienikarvan hoitoon", naukaisin ja kiristin tahtiani huolehtien kuitenkin, että Pujosulka pysyisi mukana. Viherlehden lämmin tuuli pörrötti turkkejamme, jotka olivat lähestulkoon jo kuivuneet. Soinen maastokin oli ollut tavallista hieman kuivempi, mutta se teki liikkumisesta vain helpompaa. Pian olimme saapuneet jo leirin edustalle ja astuin Pujosulan perässä sisäänkäyntiin. Leirin sisäpuolella olleita kissoja alkoi kerääntyä hieman heidän huomattuaan Haavekukan tilan. Laskin ruskean soturin hetkeksi maahan ja annoin leukojeni levätä.
"Mitä on tapahtunut?" kuulin jonkun kysyvän.
"Pelastimme Haavekukan vedestä, mutta meidän on saatava hänet pian parantajalle", vastasin ja tartuin uudelleen naaraan niskanahkaan, lähtien viemään tuota parantajalle.

//Pujo? Joku? Sori vähän tönkkö

Nimi: Härmätassu

02.08.2017 13:40
Aivan kuten olin arvellutkin, uudet oppilaat pääsivät miltei heti kiertämään reviiriä, sillä Koskitassun uusi mestari, Risasiipi asteli oppilaansa luokse.
"Tule, Koskitassu, me lähdemme kiertämään reviiriä", hän sanoi.
"Selvä", Koskitassun äänestä pilkotti selvästi innostus.
Luomatassu vilkaisi Hämyliljaa, mutta tällä näytti olevan jotain kiireitä ja tärkeää asiaa joidenkin muiden sotureiden kanssa. Hän näytti hiukan harmistuneelta.
"Sinäkin pääset varmasti pian tutkimaan reviiriä", sanoin ja pyyhkäisin naaraan lapaa hännälläni.
"Hämyliljalla on kamalasti kiireitä koska hän on varapäällikkö, kerkeääköhän hän ikinä kouluttamaan minua", Luomatassu mutristi huuliaan.
"Älä huoli, varmasti kerkeää", naukaisin.
"Risasiipi!" kuului samassa huudahdus Hämyliljan äänellä ja hän lähestyi meitä.
"Voisitko ottaa Luomatassunkin mukaan, minulla ei juuri nyt ole valitettavasti aikaa viedä häntä reviiriä katsomaan", hän sanoi anteeksipyytävällä äänellä.
"Selvä", Risasiipi sanoi nyökäten.
"Kiitos!" Hämylilja henkäisi ja lähti takaisinpäin.
Luomatassu näytti piristyneeltä, vaikka toisaalta hän olisi varmaan mieluummin lähtenyt Hämyliljan kanssa.
"Tulkaa nyt", Risasiipi maukui ja huitaisi hännällään molemmat oppilaat peräänsä.
"Nähdään", sanoin heille.
"Nähdään!" kaksikko huikkasi ja jatkoi kohti leirin suuaukkoa Risasiiven kanssa.
Jäin siis yksin ja katselin etsivästi ympärilleni. Missähän Tihkuturkki mahtoi olla? Olisin voinut pyytää häntä koulutustuokioon, koska minulla ei ollut muuta tekemistä, mutta häntä ei näkynyt.

//Joku? Koski?
//Tajusin, että Hämy oli jo kirjoittanut tuolla aikaisemmin reviirin kiertämisestä, mutta ehkä ei haittaa jos tämä tulee toisen kerran jos Koski kirjoittaa siitä :D?

Nimi: Pujosulka

01.08.2017 22:15
Tammikynsi astui Haavekukan vierelle ja katsoi kuinka tämä hengitti tasaiseen tahtiin. Muistin kuinka olin ennen halvaantumistani luullut, että Tammikynsi rakasti Haavekukkaa ja olin kateudusta vihreä. Vilkaisin Tammikynnen meripihkaisiin silmiin ja tämä vilkaisi takaisin, käänsinme katseemme takaisin loukkaantuneeseen soturii .
"Hänet tätyy viedä pikimmiten parantajan luokse", naukaisin huolissani. Tammikynsi nyökkäsi räpäyttäen silmiään hitaasti. Tunsin kuinka huoli valtasi minut.
"Jos hänelle kävisi jotain se olisi minun vikani. Olisinko pelastanut hänet liian myöhään?" naukaisin itselleni. Tammikynsi kuuli sanani ja naukaisi:
"Otathan huomioon, että hän on nytkin elossa", Tammikynsi kehräsi ja nappasi tämän niskanahan leukojensa väliin. Aurinko paistoi turkeillemme kuivattaen ne pörröisiksi.
"Näytän varmaan hirveältä karvapallolta", naukaisin hilpeästi yrittäen keventää tunnelmaa.

//Tammi?

Nimi: Kuohuvirta

31.07.2017 18:27
"Entäs Minttusydän? Missä hän on?" Viherloikka kysyi ihmeissään. Vilkaisin Kyyhkylentoa ja sitten Okaliekkiä. En ollut nähnyt Minttusydäntä aikoihin ja olin jo alkanut huolestumaan. Tiesiköhän Kyyhkylento Minttusydämestä mitään? Kyyhkylento oli siirtänyt katseensa tassuihinsa. Hän ei näyttänyt vastaavan mitään.
"No? Tiedätkö missä Minttusydän on?" kysyin ja tajusin puhuneeni huolestuneella äänensävyllä. Emoni käänsi meripihkaiset silmänsä minua kohti ja vilkaisi sitten Okaliekkiä ja Viherloikkaa. Sitten hän avasi suunsa:
"En tiedä. Hän on varmasti kadonnut", Kyyhkylento kuiskasi itku kurkussa. Sydämeni tuntui jättävän yhden lyönnin lyömättä. Päässäni pyöri heti seuraavat kysymykset: Missä Minttusydän oli? Onko hän kunnossa? Siirsin katseeni tassuihini ja tunsin sydämeni hakkaavan kovaa.

//Kyyhky? Viher?

Nimi: Kyyhkylento

29.07.2017 22:30
"Minttusydän on kadonnut", naukaisin vakavasti. Loistetähden ilme vakavoitui, mutta tuo nyökkäsi. Tunsin eräänlaista kunjoitusta entistä mestariani kohtaan.
"Käskemme partioiden olemaan tarkkavaisia", Loustetähti selitti. Nyökkäsin ja poistyin pesästä. Toivoin, että Hämylilja ymmärtäisi. Loikin surkeana Okaliekin luokse ja katsoin tätä itkun sumentamin silmin.
"Mikä on?" tämä naukui hädissään.
"M-Minttusydän on kadonnut, ja pelkään, että hänelle on tapahtunut jotain, voisitko etsiä Kuohuvirran?"selitin surkeana. Kumppanini nyökkäsi pikaisesti ja porhalsi etsimään tytärtäni. Saavuin soturien pesälle ja huomasin Viherloikan pyristelemässä unissaan.
"Viherloikka? Viherloikka?!" nau'uin ja tönäisin poikaani lempeästi tämä avasi silmänsä hitaasti ja katsoi minuun kummastuneena.
"Minulla olisi sinulle ja sisarellesi asiaa", naukaisin hiljaa.
"Vain yhdelle sisarelleni?" Viherloikka naukui. Nyökkäsin ja kyynel vierähti poskelleni.

//Kuohu? Viher?

Nimi: Hämylilja

28.07.2017 12:02
"Minttusydän on kadonnut", Kyyhkylento niiskaisi. Minttusydän kadonnut? Pystyin heti yhdistämään sen Tihkuturkkiin. Eikai Tihkuturkki ollut tehnyt hänelle mitään?
"Olen varma, että löydämme hänet pian", rauhoittelin. En halunnut sanoa ajatuksiani ääneen.
"Entä jos emme löydäkkään?" Kyyhkylento oli hätääntynyt ja pyöri nyt ympyrää. Hän käänsi katseensa minuun.
"Kiitos", hän yhtäkkiä sanoi. Kyyhkylento istahti ja tasoitti hengitystään. En ymmärtänyt, mitä Kyyhkylento tarkoitti.
"Mistä?" mau'uin hieman epäröivänä.
"Sittä, että yritit lohduttaa", Kyyhkylento hymyili iloisena. Hän mumisi jotain itsekseen ja käänsi katseensa takaisin minuun.
"Pitäisikö tästä kertoa Loistetähdelle..?" hän kuiskasi. Katsoin Kyyhkylentoa miettivänä. Se olisi varmasti kannattavaa, sillä partiot voisivat sitten kiinnittää huomiota, jos näkisivät Minttusydämen jossain. Toivoin vain, ettei Kyyhkylennon tyttärelle olisi sattunut mitään.
"Pitää. Hän voi ilmoittaa siitä koko klaanille ja partiot osaavat etsiä myös Minttusydäntä", selitin. Kyyhkylento nyökkäsi.
"Mennään vaikka heti kertomaan, jos menisimme sitten etsimään häntä?" ehdotin, sillä halusin Kyyhkylennon rauhoittuvan. Kyyhkylento nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti päällikön pesää, joka sijaitsi parantajan pesän vieressä. Lähdin hänen peräänsä. Pysähdyimme Loistetähden pesän eteen.
"Loistetähti?" sanoin. Pian pesästä kuului vastaus.
"Hämylilja, tule sisään." Pujahdimme yhdessä Kyyhkylennon kanssa päällikön pesään. Loistetähti oli juuri sukimassa valkean täplikästä turkkiaan, kun saavuimme.
"Oliko teillä jotain asiaa?" Loistetähti kysyi lempeästi. Vilkaisin Kyyhkylentoa. Kertoisiko hän asiasta, vai kertoisinko minä?

//Kyyhky? :D

Nimi: Narsissiviiksi

27.07.2017 15:19
"Eipä kai", vastasin hajamielisesti. Kyllä minäkin olisin huolissani jos olisin hänen asemassaan. Mutta minä tietäisin että Minttusydän pärjäisi hyvin. Ja niin Kuutamosielukin. Minkälaistakohan olisi elää yksin metsässä vailla klaanin tarjoamaa suojaa? Olisi varmasti kamalaa nukkua kaiken maailman paikoissa ja puolustaa itseään täysin yksin. Toisaalta ajatus yksinelosta kiehtoi minua. Ei tarvitsisi jakaa riistaa toisten kanssa, ja saisi niin paljon tilaa itselleen kuin mahdollista. Eipäs. Erakoita oli muitakin ja klaanien reviirit rajoittivat erakoiden elintilaa. Joten oli siis parempi elää klaanissa.
"Enpä haluaisi olla erakko", totesin epäuskoisena omiin ajatuksiini. Viherloikka katsahti minuun.
"Kuinka niin?" hän kysyi.
"Joutuisin elämään hirveän pienellä reviirillä ja puolustamaan itseäni ja olisin koko ajan hirveän yksinäinen!" puuskahdin järkyttyneenä.

//Viher?

Nimi: Tammikynsi

27.07.2017 11:27
Katsoin kumppaniani huolehtivalla katseella, jossa oli mukana myös toruvaa sävyä. Olin tietenkin ylpeä, että hän oli lähtenyt pelastamaan Haavekukkaa vedestä, jonne hän oli vapaaehtoisesti hypännyt, mutta naaras oli vaarantanut oman henkensä. Halvaantuneet takajalat eivät ainakaan helpottaisi uimista. Pujosulka oli nyt kuitenkin turvassa - ja elossa kuivalla maalla, mutta Haavekukan tilasta en tiennyt.
"Tähtiklaanin kiitos, olin paikalla ja onnistuin pelastamaan sinut. Lupaa minulle kuitenkin, ettet tee ikinä enää mitään noin hiirenaivoista", naukaisin ja puskan naaraan päätä hellästi. Yritin tasata hengitystäni, joka kävi vieläkin ylikierroksilla sukeltelun jäljiltä.
"Lupaan", kumppanini lupasi ja hymyili pienesti. Etsin katseellani Haavekukkaa, joka pitäisi viedä pian parantajan luo, mikäli hän olisi vielä hengissään. Vähän matkan päästä paikasta, jossa minä ja Pujosulka olimme, huomasin ruskean turkin, jota kohti lähdin varoen kävekemään. Kumppanini seurasi perässä hieman vaivalloisemmin.

//Pujo? Haave?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com