Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tihkuturkki

16.05.2017 20:10
En voinut uskoa Minttusydämen puhetta todeksi.
"Turha pyytää anteeksi", murahdin ja käänsin katseeni pois. Miten Minttusydämellä oli voinut olla tunteita toiseen kissaan ja vielä parantajaan! Tunsin vihan leimuavan sisälläni. Käänsin katseeni sotureiden pesän edustalla pyöriviin naaraisiin. Murattilehti, Ikituuli, Sarasydän ja Haavekukka juttelivat. Kiinnitin katseeni Ikituuleen. Naaras oli kaunis ja toivoin Minttusydämen tulevan mustasukkaiseksi. Tassuttelin naaraiden luo ja pidin katseeni Ikituulessa.
"Haluatko ruokaseuraa?" ehdotin naaraalle. Ikituuli vilkaisi muita ja käänsi päänsä sitten kysyvästi minuun. Ikituuli oli mielestäni pehmo, joten uskoin hänen suostuvan helpolla.
"Kai se käy", Ikituuli maukui. Vilkaisin parantajan pesän edustalla loikoilevaan Minttusydämeen. Mitäköhän hän ajatteli? Toivoin hänen olevan mustasukkainen.

//Minttu? Outo tarina, tiiän :DD

Nimi: Narsissitassu

16.05.2017 18:44
Kun sain hiiren napattua, käännyin katsomaan ystävääni. Tuo oli yhtäkkiä jähmettynyt paikalleen järkyttyneen näköisenä.
"Mikä sinulla on?" kysyin ihmeissäni.
"Mietin vain, saankohan koskaan oppilasta?" naaras pohti.
"Kyllä sinä saat", maukaisin huvittuneena.
"Mutta sinähän olet ollut soturi vasta vähän aikaa", lohdutin.
"Ja pian olet sinäkin soturi", Kuutamosielu hymyili. Nostimme saaliit suuhumme ja lähdimme kohti leiriä. Laskevan auringon valo loi puiden varjoja maahan. Tälläiset auringonlaskut olivat mukavia. Ja tälläiset päivät yleensäkkin. Suljin silmäni ja nautin vain tästä hetkestä. Oli täysin hiljaista. Mutta lämmintä. Yhtäkkiä tajusin olevani yksin. Kuutamosielu oli varmasti jo kaukana täältä. Pinkaisin hädissäni juoksuun. Saavutin pian ystäväni.
"Missä oikein olit?" tuo kysyi.
"Minä...Olin ajatuksissani", sopersin.

//Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

16.05.2017 17:26
Katsoin kuinka Narsissitassu ravisteli oksan palaset pois turkistaan. Jostakin syystä oksan palat toivat mieleen jotakin kaukaista, jitakin tuttua. Vaivauin taas hetkeksi omiin maaiomoihini. Ympärilläni oli pimeää, kunnes avasin silmäni ja edessä oli keppi. Näin pienen tassun kurkottavan sitä kohden ja tökkäisevän sitä.
Kuulin rapinaa lähistöltä ja aistini valpastuivat. Ajatukseni palasivat takaisin tähän hetkeen. Terävöitin kuuloaistiani entisestään ja tarkkailin ympäristöä.
"Kuuletko? Hiiri", kuittasin nopeasti Narsissitassulle. Oppilas nyökkäsi ja lähti hiipimään kohti rapinaa. Seurasin taempaa tyynesti, mutta hermostuneena Narsissitassun jokaista liikettä. Yksikin väärä liike ja riistaeläin juoksisi karkuun.
"Nyt pääset näyttämään minulle taitosi", maukaisin huvittuneena Varjoklaanin oppilaalle. Narsissitassu naurahti hiljaa ja jatkoi matkaansa. Seurasin oppilasta hiljaa tuon takana ja tarkkailin jokaista liikettä.
*Aivan kuin Narsissitassu olisi oppilaani!* ajattelin innoissani. Karu totuus iski kuitenkin vasten kasvojani. Narsissitassu ei ollut oppilaani, eikä koskaan tulisi olemaan. Mutta hän oli kuitenkin minun ystäväni.

// Narsissi?

Nimi: Haavekukka

16.05.2017 15:46
"Kai minä voin tulla", nau'uin edes yrittämättä kuulostaa iloiselta. En saanut ravistettua mielestäni sitä ajatusta, joka oli vaivannut minua jo muutaman päivän. Huomasin Kyyhkylennonkin vain juuri ja juuri.
'Hiiliturkki...', ajattelin.
'Miksi sinun piti kuolla?' ajattelin ja näin selkeänä mielessäni Hiiliturkin; Myrskyklaanilaiskollin jota olin rakastanut. Olihan hän ollut eri klaanista, mutta entä sitten? Pääasia oli, että olimme rakastaneet toisiamme ja nyt hän oli kuollut. Laahustin Kyyhkylennon kanssa ulos sotureiden pesästä. Astelimme leirin halki enkä meinannut edes kuulla jostainpäin tullutta iloista tervehdystä. En vastannut vaan jatkoin kulkuani. Kuljimme leirin sisäänkäynnistä ulos. Aivan lähellä istuskeli houkuttava, pulska myyrä. En kuitenkaan piitannut siitä lainkaan vaan kävelin ohi. Mieleni valtasi yhä vain yksi ainoa ajatus:
'Hiiliturkki... Miksi jätit minut? Miksi sinun piti kuolla?' Laahustin eteenpäin ja kyynel vierähti poskelleni.

//Kyyhky?

Nimi: Kyyhkylento

16.05.2017 15:26
Avasin silmäni. Seisoin aukealla nummella. Näin hiekan ja puskien liikkuvan tuulen mukana. Kuulin kissoja. Lähdin loikkimaan eteenpäin. Yllätyin kuinka ilmavia loikkani olivat. Tuntui kuin en olisi liikkunut senttiäkään vaan pysynyt paikallani koko ajan. Ahdistus valtasi minut, halusin vain pois täältä.

Avasin silmäni hitaasti haukotellen. Hiirenkorvan aamun aurinko paistoi silmiini. Tunsin Sirrisiiven turkin turkkiani vasten. Venyttelin makuultani hieman ja sen jälkeen nousin ylös. Haukottelin vielä uudestaan ja vilkaisin pesään. Sirrisiipi jäisi yksin sinne. Sisareni oli varmasti vaeltanut pitkän matkan. Pian huomasinkin nurkassa heräilevän Haavekukan.
"Huomenra Haavekukka", naukaisin hymyillen. Naaras nyökkäsi hieman vaisun tervehdyksen.
"Haluaisitko lähteä kävelylle? Vaikutat hieman poissa olevalta", nau'uin huolissani. Naaras kohautti lapojaan.
"Tule nyt. Tulethan?" kannustin.
"Kai minä voin tulla", ruskeankirjava naaras naukui nousten ylös. Yritin hymyillä. *Häntä varmaan surettaa jokin asia*.

//Haave? :D

Nimi: Minttusydän

16.05.2017 08:31
Miten niin erikoinen?!" kivahdin jännittyneenä. Oliko Tihkuturkki huomannut tunteeni Sienitassua kohtaaan?
Tihkuturkki katsoi minua vaativasti.
"Minä-minulla....minulla ei ole tunteita sinua kohtaan", naukaisin. Tihkuturkin suu loksahti auki.
"Vaan Sienitassua", naukaisin vaikken tiennyt oliko se hyvä vaihtoehto. Nosti hampaillani murtuneen jalkani istumis asentoon ja huokaisin.
"Sinä petit minut", Tihkuturkki murahti peittelleen alakuloisuuttan.
Anteeksi", kuiskasin. Katsoin Tihkuturkin roihuaviin silmiin.
"Turha pyytää anteeksi", kolli murisi.

//Tihku :D Poistakaa toi vanha tarina, se oli liian lyhyt :D

Nimi: Narsissitassu

15.05.2017 11:43
"Mennään vain", sanoin iloisena. Aurinko lämmitti turkkiani mukavasti. Se heijastui oranssin keltaisista jaloistani kultaisena valona.
"Sinä näytät ihan joltain aurinkokissalta", Kuutamosielu nauroi. Vilkaisin itseäni maassa olevasta vesilätäköstä. Tosiaan, turkkini hohti kultaisena kuin aurinko. Pian tosiaan olisi viherlehti. Ja hyvä sää tehdä kaikkea kivaa. Pian minusta tulisi soturi. Löysin pienen pusikon yhden puun juurelta.
"Täällä haisee jokin riista", mau'uin. Hiivin pusikkoon. Maassa seisoi pieni varpunen jotain nokkimassa. Hiivin hiljaa lähemmäs. Refleksini olivat salaman nopeat. Puraisin varpuselta niskan poikki. Peruutin ulos puskasta varpunen suussani. Kuutamosielu rupesi nauramaan. Katsoin häntä ihmeissäni.
"Mikä nyt on?" kysyin.
"Sinulla on oksia turkissasi", naaras kikatti. Laskin varpusen suustani ja ravistin oksat turkistani.

//Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

14.05.2017 12:48
Hymähdin hyväntuulisena ja heilautin häntääni. Narsissitassun kanssa oli hyvinkin helppo puhua. Oppilaasta sai hyvää juttuseuraa. Katsahdin nopeasti taivaalle. Sadepilvet olivat poistuneet taivaalta ja aurinko paistoi hyvinkin kauniisti. Suljin hetkeksi silmäni ja nautin lämmöstä.
"Mitä mietit?" Narsissitassu kysyi hetken kuluttua. Kasvoilleni hiipi heikko hymy.
"Nautin tästä heykestä. Nautin viherlehden saapumisesta. Hiirenkorvan aika on pian ohitse", kehräsin. Avasin silmäni ja laskin katseeni Narsissitassuun. Räpyttelin hetken aikaa silmiäni, sillä aurinko oli soakussut minut hetkeksi.
"Kaikki hyvin?" Narsissitassu kysyi. Nyökkäsin.
"Aurinko vain sokaisi minut", naurahdin. Narsissitassu ryhtyi nauramaan kanssani. Maa näytti jo melko kuivalta.
"Mentäisiinkö koettamaan onnea metsälle? Aurinko paistaa ihanasti ja minusta tuntuu, että riista alkaa liikkua."

// Narsissi?

Nimi: Tihkuturkki

14.05.2017 10:53
Istuskelin sotureiden pesän edustalla katsoen klaanitovereiden touhuja. Olin ollut juuri aamupartiossa. Oli kulunut muutama päivä siitä, kun murhasin Tuikesilmän. Muistelin, kuinka upotin hampaani hänen kaulaansa ja.. Tuntui siltä, että nautin siitä. Nuolaisin huuliani. Eipä se minua haittaisi, kun ei kukaan tiedä asiasta. Paitsi Häivetassu.. Käänsin katseeni oppilaiden pesän edustalla ruokailevaan Häivetassuun. Musta oppilas ruokaili juuri Lähdetassun kanssa. Samassa katseeni kiinnittyi punaruskeaan naaraaseen, joka loikoili parantajan pesän edustalla. Katsoin hetken Minttusydäntä miettien. En ollut puhunut naaraan kanssa pitkään aikaan. Oliko hänellä jokin hätänä? Oliko hän suuttunut minulle jostain? Minttusydän oli ollut aika omituinen pitkän aikaa. Katsoin hetken Minttusydäntä ja samassa tajusin katseemme kohtaavan. Tajusin, ettei Minttusydämen silmissä ollut enää sitä samaa kiiltoa, kuin ennen. Nousin seisomaan ja lähdin tassuttelemaan Minttusydäntä kohti. Aikoisin kysyä häneltä suoraan, mistä oli kyse.
"Miksi olet ollut niin omituinen pitkän aikaa?" kysyin.


//Minttu? :D

Nimi: Lähdetassu

14.05.2017 10:25
// Jatkoa Myskihännälle //

"Halusin nähdä sinut", vastasin. Kolli näytti hieman yllättyneeltä kuullessani vastauksen. Hänen ilmeensä oli "mitä ihmettä".
"Mutta kai muistat, että alue, jossa seisot on Kuolonklaanin aluetta?" Myskihäntä kysyi.
"Muistan muistan, mutta Kuolonklaani ei käytä tätä aluetta usein", sanoin.
"Olet oikeassa", Myskihäntä myönsi, "mitenkäs elämä sujuu muuten Varjoklaanissa?" Mietin hetken pitäisikö kertoa hänelle, mutta Myskihäntä vaikutti luotettavalta kollilta, joten miksi ei.
"Ihan hyvin, jos Tihkuturkkia ei lasketa", sanoin.
"Kuka on Tihkuturkki?" Myskihäntä kysyi.
"Minun pentueveljeni", sanoin.
"Mitä hän on tehnyt?" kolli kysyi.
"Kun olimme pentuja, leikimme yksi päivä klaania. Kun emoni ystävän tytär Kuohuvirta silloin Kuohupentu sanoi jotain, mikä ärsytti veljeäni, Tihkuturkki hyökkäsi hänen kimppuunsa", kerroin, "se oli todella paha haava ja Tihkuturkki sai rangaistuksesi sen, että hän ei päässyt oppilaaksi samaan aikaan minun ja toisen veljeni Häivetassun kanssa."
"Ai. Olen pahoillani. Vaikka se olikin leikkiä, niin Tihkuturkki teki silti väärin Kuohuvirralle", Myskihäntä sanoi.
"Niin, mutta siitä on jo aikaa", sanoin.

//Myski?

Nimi: Iltasielu

13.05.2017 23:16
Olimme juuri astelemassa Sienikarvan kanssa parantajanpesään, hän oli hakenut minut auttamaan yrttien järjestelyssä ja niiden hakemisessa, kuten yleensäkin. Toivoin että se auttoi parantajakollia edes vähän. Minusta tuntui, että tuosta kollista voisi tulla ystäväni.
"Niin tuota... Liljapentu!" Sienikarva aloitti lauseensa, mutta se päättyi kuin seinään, hän oli huomannut saman kuin minä. Liljapentu makasi maassa, yrttipinojen vieressä. Rusehtava kolli juoksi pennun luo, kun minä ryntäsin ulos pesästä. Loistelintu oli juuri järjestelemässä partioita. En voinut muutakaan kuin huutaa tuolle vähän matkan päästä.
"Loistelintu, Liljapentu!" huusin tuolle. Naaras laittoi nopeasti kissat partioihin ja tuli sitten luokseni.
"Niin mitä, eikai Liljapennulle ole käynyt mitään?" tuo kysyi.
"Ei, rikun en tiedä, tule nyt", naukaisin vain ja johdatin naaraan parantajanpesään. Sienikarva oli laittanut Liljapennun makaamaan sammalpedille.
"Mitä hänelle kävi?" Loistelintu kysyi pennultaan.
"Löysimme hänet makaamasta yrttikasojen vierestä, mutta sain selville, että hän oli syönyt vain unikonsiemeniä, ne nukuttavat, hän herää kun unikonsiementen vaikutus lakkaa. En tiedä montako unikonsiementä län söi", Sienikarva naukui. Huokaisin vain helpottuneena, siitä, ettei Liljapennulle käynyt pahemmin.

//Sieni? Lilja? Sori ku tungen taas Illan mukaan mut on tylsää nii pakko kirjottaa jotai xdd

Nimi: Härmäpentu

13.05.2017 21:18
Liljapentu tarrautui Kaunokukan takajalkaan, minun loikkani jäi hiukan vajaaksi. Olin yrittänyt osua parantajan vatsaan, mutta nyt jäin roikkumaan hetkeksi hänen vatsakarvoihinsa ennen kuin en jaksanut enää pitää kiinni ja tipahdin maahan. Kaunokukka sai ravistettua Luomapennun ja Koskipennun hännältään, ja tavoitteli Liljapentua. Minä keräsin itseni ja syöksähdin kampeamaan Kaunokukan etujalkoja tasapainon horjuttamiseksi, ja Luomapentu tuli auttamaan minua. Koskipentu auttoi Liljapentua takajalkojen luona. Kaunokukka horjahti ja kaatui sitten oma-aloitteisesti kyljelleen varoen meitä, ettei kaatuisi meidän päällemme.
"Nyt kuolet, senkin ilkimys!" kiljaisin ja läimäisin Kaunokukkaa rintamukseen.
Läimäisyni osui suoraan tuuheisiin rintakarvoihin, mutta se ei minua lannistanut. Kaunokukka vain nauroi ja tyrkkäsi minut helposti kumoon ravistellen samalla kaksi takajalkojensa luona olevaa pentua pois päältään. Luomapentu kapusi hänen ylleen ja sohi siellä tassuillaan aiheuttaen varmasti takkuja vanhan parantajan turkkiin, mutta tämä tiputti pennun varovasti alas päältään. Taistelumme jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes Kaunokukka valahti veltoksi ja ja teeskenteli kuollutta.
"Haa! Voitimmepas!" iloitsin Luomapennun kanssa.
Samassa Kaunokukka kiepahti jaloilleen yllättävän nopeasti niin vanhaksi kissaksi, kaatoi meistä kaksi häntänsä avulla ja kumosi minut ja Koskipennun etutassuillaan. Sitten hän vilisti klaaninvanhimpien pesään sisään sähisten leikillään meille.
"Älä palaa enää, senkin ilkeä kettu", Liljapentu uhosi.
"Hei pennut! Tulkaapa tänne pentutarhalle sieltä!" kuului Kanervakuun huuto, ja meidän oli aika palata vähän lähemmäs valvovia silmiä.

//Muut pennut? Taas tosi mahtavaa laadultaan tämä :D

Nimi: Narsissitassu

13.05.2017 19:02
"Orkideapolku?" varmistin.
"En minä hänestä tiedä. Emme ole jutelleet pitkiin aikoihin. Emme sen jälkeen kun hänestä tuli soturi", sanoin surullisena. Kaipasin kovasti juutuhetkiä siskoni kanssa. Emme todellakaan olleet pitkään aikaan puhuneet. Mutta olihan minulla nyt uusia ystäviä; oppilas Häivetassu ja nuori soturi Kuutamosielu.
"Mutta tehän ette olekkaan enää niin paljon tekemisissä. Onhan hänelläkin varmasti soturien puolella ystäviä. Ja onhan sinullakin ystäviä", Kuutamosielu sanoi ymmärtäväisesti. Kuutamosielu oli oikeassa. Kyllä minulla oli ystäviä. Häivetassu oli ensimmäinen ystäväni kun minusta oli tullut oppilas. Seuraavaksi olin tutustunut Kuutamosieluun, nuoreen soturiin.
*mitä sitten jos Orkideapolku ei puhu minulle? En aio pilata oppilasaikojani sillä ajatuksella että en ole yhteydessä perheeseeni*

//kuutamo?

Nimi: Koskipentu

13.05.2017 08:56
Painimme Härmäpennun kanssa hetken, kunnes aloin jo väsyä. Annoin Härmäpennun tökätä minut maahan.
"Minä luovutan", huohotin. Luomapentu ja Liljapentu olivat jääneet katsomaan painimista kauempaa.
"Minä voitin!" Härmäpentu hihkaisi.
"Leikitäänkö nyt jotain muuta?" Luomapentu ehdotti. Vilkaisin Liljapentua ja Härmäpentua, jotka nyökyttelivät päitään.
"Mitä me leikimme?" kysyin. Näin sivusilmällä Kaunokukan, joka tallusteli kohti klaanivanhusten pesää.
"Aukiolla on kettu!" huudahdin ja säntäsin vanhaa parantajaa kohti. Vilkaisin sivusilmällä muita pentuja ja hekin lähtivät leikkiin mukaan. Kaunokukka kääntyi meitä kohti.
"Ei saa säikytellä noin..", Kaunokukka ei saanut lausettaan loppuun, kun loikkasin hänen häntänsä päälle. Kaunokukka hätkähti hieman, mutta lähti leikkiin mukaan.
"Täälläpä on paljon kissoja, saan teistä penikoilleni ruokaa", parantaja maukui ja yritti saada ääntään möreämmäksi.
"Meitä et saa!" Luomapentu huudahti ja tarrautui myös Kaunokukan häntään.

//Muut pennut? Tuli aika tönkkö ja outo tarina xD

Nimi: Kuutamosielu

11.05.2017 20:27
Nyökkäsin Narsissitassulle. Viherloikka oli varsinkin mukava kolli. Tarkoitukseni ei ollut oikeasti tunkeutua Narsissitassun salpihin, mutta keskustelu sattui vahinkomaisesti edetä tähän pisteeseen. Heilautin huolettomasti häntääni ja hymyilin Narsissitassulle.
"Mikä on? Näytät hiukan kalpealta?" kysyin lievästi huvittuneena. Oli varmasti vaikeaa myöntää olevansa ihastunut - tai rakastunu johonkin kissaan. Narsissitassu ei kuitenkaan saanut sanoja suustaan, joten naurahdin.
"Älä häpeä sitä", nostin katseeni leirissä viliseviin kissoihin, "tuo on aivan normaalia."
"Oletko sinä koskaan rakastunut kehenkään?" Narsissitassu kysyi hiljaisuutensa päätyttyä. Katseeni vaipui nyt tassuihini. Erään kollin ääni kaikui päässäni.
*Kuutamotassu? Oletko se sinä?* kuulin kollin sanat aivan liian selvästi päässäni. Muutaman päivän jälkeen joku soturi juoksi luokseni ja sanoi hänen kuolleen. Se kirottu tauti vei ainoan kissan jota rakastin. Tauti oli vienyt jo monia Varjoklaanin kissoja enkä tiennyt oliko loppua näkymässä vieläkään. Heräsin taas horroksestani ja käänsin katseeni Narsissitassuun. Otin kasvoilleni mahdollisimman herttaisen hymyn, jonka takaa ei koslaan voisi luulleen minun valehteleva.
"Ei, en ole", vastasin. Minua ei edes kaduttanut valehdella, sillä tunteeni olivat pelissä. Jos kertoisin kollista Narsissitassulle, en pystyisi jatkamaan elämääni. Kollin elämä päättyi jo nuorena ja omani oli jatkyttava. Päätin kuitenkin sinä päivänä, että en koskaan tulisi rakastamaan ketään. Jos en rakasta mitään, minulla ei ole mitään menetettävää. Päätös oli särkenyt sydämeni, mutta niin oli tehnyt nuori kollikin.
"Entä sisaresi?" kysyi huolettomasri peittäen sisällä vallitsevan myrskyn.

// Narsissi?

Nimi: Härmäpentu

11.05.2017 20:15
Emo vaikutti vielä vähän alakuloiselta, enkä ihmetellyt. Hän oli tuntenut Tuikesilmän, rakastanut tätä ja kaipasi tätä siksi nyt vielä enemmän kuin minä, ainakin luulisin. Vaikka kyllähän minäkin isääni kaipasin, ihan hirveästi, mutta jotekin pääsin siitä myös nopeasti yli. Kunnioittaisin hänen muistoaan, ja olin onnellinen, että olin tuntenut hänet edes hetken.
Emo oli suostunut tulemaan kanssani ulos, mutta hän suuntasi askeleensa Kyyhkylennon ja Sirrisiiven luokse. Kanervakuu oli istahtanut valvomaan meitä pesän seinustalle, Luomapentu, Koskipentu ja Liljapentu olivat aloittelemassa leikkiä. Niinpä minäkin suuntasin heidän luokseen ja pian meillä oli taistelu meneillään. Minä ja Luomapentu olimme kettuja, ja meidän oli määrä hyökätä kahden muun kimppuun, kun nämä olivat metsästämässä. Saaliiksi pääsi kaksi sammalpalloa. Kun Koskipentu ja Liljapentu vaanivat saaliitaan, minä ja Luomapentu hyppäsimme heidän kimppuunsa. Sain Koskipennun kaadettua, mutta hän loikkasi kimppuuni suoraan siitä ja tyrkkäsi minut kyljelleen. En kuitenkaan luovuttanut vaan aloimme painimaan maassa, tavoitellen kumpikin voittoa taistostamme.
"Häivy, senkin ilkeä kettu! Täältä et saa syötävää!" Koskipentu sähisi ja läimäisi minua kylkeen.
Painimme jatkui, kunnes molemmat irrottautuivat yhtä aikaa hengähtämään kauemmas toisistamme. Liljapentu ja Luomapentu nahistelivat vielä leikillään toistensa kimpussa, ja pian minun ja Koskipennunkin taisto jatkui.

//Mahtava tarina, I know, mutta muut pennut?

Nimi: Hämylilja

11.05.2017 19:55
Heräsin aamulla liikehdintään. Olin viime yönnä ollut kokoontumisessa ja olin nukkunut melko pitkälle. Avasin silmäni ja näin Kanervakuun, joka patisti pentuja aukiolle.
"Jos kerran haluatte aukiolle, älkää häiritkö sotureita", Kanervakuu maukui hiljaa. Härmäpentu istui Luomapennun vieressä ja nyökkäsi. Katseeni kiinnittyi Koskipennun vieressä olevaan pentuun, Liljapentuun. Sienikarva oli löytänyt pennun ja tuonut klaaniin. Härmäpentu käänsi katseensa minuun.
"Emo, tuletko sinäkin ulos?" tyttäreni ehdotti. Tunsin olevani väsynyt, mutta lupauduin nyökkäämällä. Surin edelleen Tuikesilmää. Miten Tähtiklaani antoi tämän tapahtua? Nousin seisomaan ja suin pikaisesti turkkini siistiksi. Kanervakuu ja pennut olivat menneet jo aukiolle, paitsi Härmäpentu. Tyttäreni odotti pentutarhan uloskäynnillä minua. Tassuttelin hänen luokseen ja yritin olla pirteämpi. Vaikka Tuikesilmä oli kuollut, elämä jatkuu. Pujahdin Härmäpennun perässä aukiolle. Oli aurinkohuippu ja näin aurinkohuipun partion lähtevän; siihen kuuluivat Haavekukka, Loistelintu ja Okaliekki. Klaanitovereita oli vaihtamassa kieliä ja ruokailemassa yhdessä. Näin Kyyhkylennon ja Sirrisiiven vaihtamassa kieliä. Härmäpentu oli tassutellut muiden pentujen luo, joten päätin mennä tervehtimään Kyyhkylentoa ja Sirrisiipeä.

//Kyyhky?

Nimi: Narsissitassu

11.05.2017 18:34
"Mitä rakkaus on...", toistin perässä. Mitä rakkaus on? Tiedänkö minä? Rakkaus...Hunjaviiksi rakasti minua varmasti. Ja Orkideapolku. Ja minä rakastin heitä. Mutta mitä oli kumppanien välinen rakkaus? Mitä se oli? Jotain jonka vuoksi Hunjaviiksi oli riskeerannut parantajan paikkansa ja lopulta muuttanut ralkauden perässä toiseen klaaniin. Se saa hylkämään kaikki läheiset tai tulemaan heidän kanssaan entistä läheisimmiksi. Sitä on rakkaus.
"Rakkaus saa hylkämään kaikki läheiset tai tulemaan heidän kanssaan entistä läheisimmiksi. Sitä on rakkaus", lausuin ajtukseni ääneen.
"Rakastatko ketään?" Kuutamosielu kysyi.
"Onko jotain kivaa kollia mielessä?" Jaaha. Keskustelu oli ajautunut tähän suuntaan.
"Vi-viherloikka", sanoin mahdollisimnan hiljaa.

//Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

11.05.2017 16:55
Tota puhuen yllätyin hiukan Narsissitassun vastauksesta. Totta puhuen odotin hänen olevan perheensä puolella, mutt voi olla että Varjoklaani on hänelle läheisempi asia. Kenties hän jopa luottaa Varjoklaanin enemmän kuin perheeseensä.
*Ei hän väärässäkään ole*, ajattelin ja nostin katseeni tummien pilvien sävyttämälle taivaalle, *klaani pitää yhtä vastatuulessakin. Perheet saattavat hajota hetkenä minä hyvänsä.*
Katsoin raiuhassa tuulien purjehdusta ja muistelin omaa oppilaskoulutustani. Ikituuli koulutti minut hyvin ja olin siitä hyvinkin kiitollinen. Katsahdin nopeasti Narsissitassuun. Mahtoikohan häne mestarinsa kouluttaa häntä samalla tavalla vai eri tavalla? Ajatukseni olivat kuitenkin liian myrskyisät, että olisin jaksanut keskittyä Narsissitassun mestarin käytökseen tuon koulutuksessa. Mieleeni palasi ajatus, joka oli mielestäni hiukan outo.
"En oikein ole koskaan ymmärtänyt sitä, kuinka kumppanit uhrautuvat toistensa puolesta", maukaisin katse yhä pilvissä. Pilvet alkoivat vaihtua vaaleamman valkeiksi ja paljastaa joistakin raoista auringonvaloa leiriin.
"Vai johtuuko se siitä, että en tiedä mitä rakkaus on?" maukaisin hyvin hiljaa ääneen. Lauseen oli tarkoitus olla jatus, mitta ääneen sanpminen paransi sen totuutta. En ole koskaan rakastanut ketään. Vanhempani olivat kuolleita tai kadonneita eivätkä koskaan olleet opettaneet siitä minulle mitään. Olisin varmasti ainiaan yksin.

// Narsissi?

Nimi: Narsissitassu

11.05.2017 16:24
"Mutta eikö se ole soturilain rikkomista!?" huudahdin kauhistuneena. Soturilaki oli kaiken perusta! Miten minä voisin edes ajatella soturilain rikkomista!?
"On mutta perhe ja soturilaki ovat kaksi eriasiaa. Sinun joko saatava ne toimimaan yhdessä, tai sitten sinun valittava", Kuutamosielu sanoi kylmästi. Korvani painautuivat luimuun. Oliko minun valittava perheen ja soturilain välillä? Vai olisiko minun elämäni loppuun asti vältettävä perheeni tapaamista taistelussa? Mitä minä tekisin? Kumman valitsen? Suljin silmäni ja punnitsin päätöstä. Soturilaki. Sitähän kaikki lupaavat noudattaa koko elämänsä. Niin myös minäkin. Mutta mitä jos kyseessä oli oma perhe? Minä rakastan heitä vaiika joutuisin rikkomaan soturilakia. Ei. En riko soturilakia. Minun on vältettävä heidän tapaamistaan taistelussa. Ja vielä parempi että en joudu taisteluun ollenkaan.
"Minä...Minä valitsen soturilain. Minä työskentelen tästä lähtien ahkerasti klaanini eteen. Vannon sen Tähtiklaanin kautta", sanoin varmasti. En anna perheasioiden sotkea elämääni klaanissa. Minä noudatan soturilakia. Aina.

//Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

11.05.2017 16:11
Narssissitassun kertomus tuon perheestä oli omalla tavallaan surullinen, mutta ianakin he olivat hengissä.
"Narsissitassu", maukaisin yllättäen enkä jaksanut enää keskittyä tuoresaaliskasan märkiin hiiriin ja muihin riistaeläimiin. Narsissitassu käänsib katseensa minuun ja höristi korviaan.
*Hyvä, hän siis kuuntelee minua.*
"Minä tahdon vain sanoa, että nauti siitä, mitä sinulla on. Sinulla on sentään siskosi Orkideapolku tässä klaanissa. Olette toistenne peilikuvat, jos ei lasketa valkeaa korvaasi", viittasin nopeasti hännänpäälläni Narsissitassun toiseen korvaan ja naurahdin. Oppilas naurahti hiukan huvittuneena, mutya palautti kasvonsa peruslukemille. Ehkä hän odotti minun vielä jarkavan jollakin tavalla.
"Sinun emosi ja isäsi ovat silti elossa. Veljestäsi puhumattakaan. Te aivan varmasti tapaatte jossakin kokoontumisessa. Olen siitä aivan varma", maukaisin hymyilen ja yritin tuoda jotakin iloista Narsissitassun perhedraamaan. Oppilaan ajatukset näyttivät kuitenkin harhautuvan jonnekin toisaalle. Tuo katsahti minuun kauhuissaan.
"Entä, jos joudun taistelemaan heitä vastaan! Mitä minä sitten teen?" naaras maukui hädissään. Jallistin hieman päätäni. Eikö vastaus olla ilmiselvä?
"Et vain taistele", maukaisin hitaasti hiemman oudoksuen. Narsissitassu näytti yllättyneeltä.
"Voinko jättää taistelematta?"
Pudostin päätäni. "En tarkoittanut tuota. Tarkoitin, että sinun ei tarvitse taistella perhettäsi vastan. Voit aina pitää heidän puoliaan jos siltä tuntuu."
Narsissitassu näytti epäilevältä. "Oletko varma?"
"Täysin varma", kuittasin.

// Narsissi?

Nimi: Narsissitassu

11.05.2017 16:01
"Ai olen pahoillani", sanoin surullisena.
"Minä ikävöin Hunjaviikseä. Haluaisin myös tavata isäni ja veljeni", sanoin miettivänä.
"Eikös isäsi ole Tuuliklaanin varapäällikkö?" Kuutamosielu kysyi.
"On. Naaliturkki nimeltään", vastasin.
"Ja veljesi...?"
"Ruokotassu", keskeytin naaraan lauseen. Tuijotin nyt täysin auringonpaisteiselle taivaalle.
*Tähtiklaani, tiedän että vihaatte minua, mutta antakaa minun nähdä perheeni edes kerran* rukoilin. Lähdin etsimään riistakasasta jotain syötävää. Riistakas oli ihan märkä.
"Oletko varma että haluat syödä märkiä hiiriä?" Kuutamosielu kysyi huvittuneena.
"Enpä taida", totesin inhoten.

//Kuutamo? Inspin menetys xd

Nimi: Kuutamosielu

10.05.2017 20:48
Pudistelin päätäni hitaasti ja annoin katseeni valua alas hopeanharmaisiin tassuihini. Narsissitassu ei kuitenkaan vastannut minulle, joten hän taisi odottaa muitakin vastauksia kuin vain eleitä.
"Ei mikään", vastasin pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Ei oikein usko", Narsissitassu vastasi hiukan ujosti ja varovasti. "Kissat harvoin vaikenevat yhtäkkiä."
Nostin katseeni Narsissitassuun. Tietyssä määrin oppilas oli oikeassa. Harvoin minä noin vain yhtäkkiä vaikenen. Narsissitassu aisti ilman apuanikin, että jokin oli pielessä. Huokasin raskaasti ja annoin katseeni valua uudestaan tassuihini.
"Saanko puhua nyt suoraan?" kysyin hiukan nolostuneena. Tahdoin tietää, että Narsissitassu tulisi kestämään joka ikisen sanani mitä tulisin sanomaan. Nostin katseeni oppilaaseen ja vakavoitin hieman katsettani. "Et saa loukkaantua sanoistani lainkaan."
Narsissitassu vavahti hiukan, sillä ei ollut varmaankaan odottanut aivan tämmöisiä sanoja minun suustani. Lopulta tuo kuitenkin nyökkäsi.
"En loukkaannu", Narsissitassu vakuutti.
"Hyvä on", maukaisin hiukan huokaisten. Katsahdin taivaalle ja palasin menneeseen. Hahmotin kaksi kissaa edessäni, mutta en erottanut värejä enkä sen koommin ääniä. Kissat katosivat kuitenkin pois luotani, enkä nähnyt heitä enää koskaan. Pennun avuton vinkuminen kaikui päässäni. En tiennyt oliko se omaani vai jonkun muun omaa. Vavahdin paikoillani herätessäni todellisuuteen. Narsissitassu katsoi minua kauhuissaan.
"Mitä tapahtui?" tuo kysyi peloissaan. Pudistin päätäni itsekin hiukan hämmentyneenä.
"Palasin vain pentutraha-aikaani, menneisyyteen", maukaisin hiukan oudoksuen. Pennun avuton vinkuminen kaikui yhä päässäni.
"Oletko kunnossa?" Narsissitassu kysyi varovasti.
Nyökkäsin hitaasti: "Olen, minua vain vaivaa pentuajan traumat."
"En ole koskaan tavannut vanhempiani. He ovat kadonneet kauan aikaa sitten. Tuskin kukaan tästä klaanistakaan muistaa heitä. En edes tiedä oliko minulla sisaruksia vai ei. Siksi en pidä siitä puhumisesta", selitin ja painoin pääni kohti rintaani. Nyt se oli sanottu, totuus.

// Narsissi? Sori vähän outo ja seko

Nimi: Tihkuturkki

10.05.2017 20:37
"Hei! Minun nimeni on Olkipuro. Kuka sinä olet?" kellanpunainen kolli esittäytyi. Katsoin Olkipuroa hieman hämilläni, mutta en halunnut näyttää sitä. Mutta kertoisinko toisen klaanin kissalle, mikä oli nimeni? Päätin kertoa, sillä olihan Olkipurokin kertonut omansa.
"Nimeni on Tihkuturkki", sanoin hieman tylysti. Olkipuro nyökkäsi.
"Olet näköjään Varjoklaanista?" hän kysyi. Nyökkäsin. Mietin, mistä klaanista Olkipuro oli, mutta haistinkin sen jo hänen löyhkästään. Miksi toisten klaanien kissojen piti haista niin pahalta? Mieleeni palautui Häivetassu, joka oli saanut tietää, että murhasin Tuikesilmän. Toivoin vain hartaasti, ettei hän kantelisi. Mutta jos niin tekisi, hän saisi kyllä kuulla kunniansa. Käänsin katseeni takaisin Olkipuroon.


//Olki? Sori tönkkö :c

Nimi: Narsissitassu

10.05.2017 17:52
"Onko se edes olemassa?" mietin. Olin aina luullut että se oli vain pennuille kerrottu satu. Mieleni palasi taas kerran pentutarha-aikoihin. Kun olin pentutarhalla Hämyliljan ja Kanervakuun kanssa. Kun olin halunnut niin kovasti oppilaaaksi. Kun olin unelmoinut soturiudesta. Kun olin kurkkinut leiriin pentutarhan rakosista.
"Kuutamosielu?" kysyin ystävältäni.
"Niin?" tämä kysyi.
"Muistako pentutarha-aikasi?" kysyin. Kuutamosielu meni yhtäkkiä jotenkin hiljaiseksi ja surulliseksi. Olinko sanonut jotain väärää?
"Mikä sinun on?" kysyin varovasti.

//Kuutamo?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com