Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Liljatassu

03.07.2017 20:43
”Mutta olen syytön!” Kuutamosielun huuto kaikui leirissä. Loistetähti seisoi nuoren soturin edessä niskakarvat pystyssä ja suu vihaiseen irveen mutristuneena.
”Tihkuturkki, saata tämä luopio Varjoklaanin rajalle ja pidä huoli, että hän ei palaa”, päällikkö murisi hampaittensa takaa ja käänsi sitten selkänsä entiselle soturilleen. Tihkuturkin kasvoilta paistoi tyytyväisyys.
”Totta kai, Loistetähti”, hän naukaisi ja tassutti Kuutamosielun luo leveästi virnistellen. Naaras loi vielä viimeisen, murheellisen katseen Karpalovarjoon, joka makasi maassa suu avautuneena äänettömään avunhuutoon.
Tuijotin Loistetähteä järkyttyneenä. Kuinka hän oli saattanut karkottaa Kuutamosielun omasta kodistaan? Karvathan olivat selvästi olleet Tihkuturkin!
Päällikköön vihaisesti mulkaisten raivasin tieni muiden kissojen ohitse leirin uloskäynnille, josta Kuutamosielu ja Tihkuturkki olivat kadonneet hetki sitten ulos.
”Liljatassu, minne sinä oikein olet menossa?” Sienikarvan huudahdus kajahti hälinän ylitse, mutta en pysähtynyt vastaamaan. Minun olisi löydettävä Kuutamosielu ja Tihkuturkki ennen kuin olisi liian myöhäistä.

Saavuin Varjoklaanin ja Kuolonklaanin rajan lähettyville. Huomasin Tihkuturkin ja Kuutamosielun kauempana rajalla. Suuri tummanharmaa kolli oli kumartunut pienemmän naaraan ylle ja sähisi solvauksia tuolle.
”Tihkuturkki, lopeta heti paikalla!” ulvaisin ja harpoin paikalle häntä pystyssä ja turkki pörhöllään. ”Anna hänen olla!”
Tihkuturkki kääntyi katsomaan minua. ”Mitä sinä täällä teet?” hän sähisi ja huitaisi kynsillään kasvojani kohden. Peräännyin muutaman askelen, mutta en irrottanut meripihka katsettani hänestä.
”Sinunhan piti vain saattaa hänet rajalle!” tiuskaisin vastaukseksi. Kolli näytti hätkähtävän.
”Tämä ei kuulu millään lailla sinulle!” hän ärähti. Työnsin kynteni esiin ja kyyristyin valmiina hyökkäämään Tihkuturkin kimppuun.
”Voi, kyllä kuuluu, jos sinä aiot satuttaa Kuutamosielua!” murisin, ja lisäsin sitten pisteliääseen sävyyn: ”Minä nimittäin tiedän sinun pikku salaisuutesi Karpalovarjosta!”

//Tihku? Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

03.07.2017 20:16
Katsoin raivostuneena Tihkuturkin suuntaan. Hän oli niin tekopyhä kissa, että sanat eivät riittäneet edes kuvailemaan sitä. Käännyin pikaisesti Karpalovarjon suuntaan, mutta Loistetähden murahdus esti minua.
"Älä koske häneen! Olet tehnyt jo tarpeeksi!" päällikkö sähähti. Hänen äänessään ei ollut enää mitään säälivää. Paljastin hampaani irvistykseen Tihkuturkkia kohden.
"Katso Karpalovarjon kynsiä!" maukaisin tympääntyneenä Loistetähden suuntaan. Olin näkeviäni Tihkuturkin hätkähtävän, mutta se oli hyvin ohimenevä hetki. Loistetähti katsoi empien Tihkuturkin suuntaan.
"Älä mene, se voi olla ansa. Kuka tietää, jos hän vainna suunnittelee hyökkäystä sinua vastaan?" Tihkuturkki maukaisi Loistetähdelle.
"Tukehtuisit karvapalloon", mumisin itsekseni katse Tihkuturkissa. Naaras jäi seisomaan paikoilleen ja katsoi Karpalovarjoa.
"Luuletko, että olisin niin tyhmä, että tappaisin oman klaanitoverini ja sen jälkeen yrittäisin tappaa päällikön?" kysyin hiukan tympääntyneenä ja käännyin katsomaan taas Loistetähteä.
"Olet vasta saanut henkesi", lisäsin nopeasti.
"Olet tuore päällikkö. Älä anan ulkokuoren hämätä!" maukaisin toivottomana ja katsoin karpalovarjoa.
"Sinä!" Loistetäht söhähti. "Älä neuvo minua, kuinka olla päällikkö!"
Vaikenin oiin ja painoin päätäni alas. Tässä se tulisi... Loistetähti aikoisi tappaa minua Tihkuturkin takia. Hän oli murhannut Karpalovarjon ja syyntti siitä minua.
"Katsoisit nyt vain hänen kynsiään. Niissä on karvoja", maukaisin hiljaa. Hetken ajan Loistetähti näytti leppyvän. Naaras käveli lähemmäs Karpalovarjoa ja Tihkuturkki hätkähti.
"Loistehti! Se voi olla...", kollia loitti, mutta Loistetähti nosti häntänsä ja vaiensi Tihkuturkin. Loistetähti tutkaili pitkään Karpalovarjon kynsiä, joissa oli harmaita karvatuppoja.
"Katso nyt! Karva on tummanharmaata!" maukaisin voitokkaasti ja siirsin katseeni kohti Tihkuturkkia, joka näytti ärtyvän yhä enemmän.
"Tihkuturkki murhasi Karpalovarjon!" maukaisin kovempaan ääneen ja katsoin Loistetähteä. Päällikön kasvot siirtyivät kohti Tihkuturkkia ja sitten minua.
"Mutta", Loistetähti aloitti. Mielialani laski heti. Tästä ei voisi seurata mitään hyvää. Päällikkö ei luonut enää katsettakaan kohti Tihkuturkkia vaan keskittyi kokonaan minuun.
Pienen tauon jälkeen Loistetähti jatkoi: "Tihkuturkilla ei ole yhtäkään haavaa turkissan. Kun taas sinulla on harmaan raitasi kohdalla haava."
Otin muutaman huopuvan askeleen taaksepäin. Kävin läpi äsköisitapahtämia ja muistin Tihkutirkin viiltänee minua kylkeen.
"Mutta sen teki Tihkuturkki! Ei Karpalovarjo!" maukaisin hädissäni.
"Todisteet puhuvat sinua vastaan. Tihkuturkissa ei ole merkkiäkään käydystä taistelusta ja sinulla niitä on montakin. Esimerkkeinä toimikoon punaiset tassusi ja haavasi", Loistetähti huomautti. Vasta nyt muistin, että seisoin niin lähellä Karpalovarjoa, että tassuni olivat punertuneet
"Mutta Tihkuturkki kävi puhdistamassa itsensä suolla! Hän haisee ihan suolta!" puolustauduin.
"Olin metsästämässä suolla sammakoita", Tihkuturkki murahti tyynesti.
"Murhasit oman klaanisi kissan ja kehtaat vielä valehdella, että se olin minä. Kuinka alas oletkaan Kuutamosielu vajonnut."
Käänsin katseeni raivoissani pois Tihkuturkista.
"Valitettavast, minun on häädettävä sinut klaanista", Loistetähti maukaisi pettyneenä.
"En koskaan uskonut sinun tekevän tälläistä, mutta en voi muuta. Poistu Varjoklaani mailta, tai kohtaa seuraukset. Et kuulu enää tähän klaaniin."
Olisin voinut kaatua maahan. Oli, kuin joku olisi juuri raadellut sydämeni. Ja se joku oli Tihkuturkki. Hänen takiaan minut häädetään klaanista!
"Mutta olen syytön!" parkkaisin, mutta Loistetähti ei enää kuunnellut minua.
"Tihkuturkki, saata tämä luopio Varjoklaanin rajalle ja pidä huoli, että hän ei palaa", Loistetähti maukaisi ja kääntyi ympäri kohti leiriä. Tyytyväinen hymy paisto Tihkuturkin kasvoilla.
"Totta kai, Loistetähti", tuo maukaisi kuuliaisesti. Käännyin vastahakoisin mielin ympäri ja loin viimeisen katseeni kohti Karpalovarjoa.
"Toivottavasti voit kertoa Tähtiklaanissa, kuinka sinulle oikeasti kävi", kuiskasin hiljaa.

// Tihku?

Nimi: Kuohuvirta

03.07.2017 19:17
"Minut on valittu pelastamaan varjoklaani Pimeyden metsältä! Pimeyden metsä on ilmeisesti soluttautunut joukkoomme klaanimme jäsenen ruumissa. Eli joku koettaa levittää uskoa Pimeyden metsään klaanissamme. Minun on pysäytettävä tuo kissa sillä muuten kohta kaikki uskovat Pimeyden metsään ja sinä tiedät mitä meille kävisi! Minun täytyy tuhota pahuus eli varmaankin se kissa joka levittää Pimeyden metsän uskoa klaanissamme... Mutta enhän minä voi tappaa? Se on vasten soturilakia!" Viherloikka selitti hengästyneenä. Katsoin hieman pelästyneenä veljeäni. Eikai se vain ollut totta? Pelkäsin jo tarpeeksi paljon Pimeyden Metsää. Mutta jos tuo olisi totta, kuka olisi se kissa, joka yrittää käännyttää Varjoklaania Pimeyden Metsän puolelle.
"Toivon vain, ettei tuo uni ole enne", mau'uin hiljaa.

//Viher? Sry mini :/

Nimi: Kyyhkylento

03.07.2017 19:09
"Niin", huokaisin ja laskin häntäni Hämyliljan lavan päälle. Mietin mahakivuista kärsivää kumppaniani, Okaliekkiä. Huokaisin ja pysähdyin.
"Sitten kun olet päällikkö ja minä klaaninvanhin, vierailethan minun luonani joka päivä", nau'uin anelevasti. Hämylilja naurahti.
"Höpsö, minä eläiköydyn varmasti kauan ennen sinua", Hämylilja kehräsi huvittuneena ajatukselleni. Hymyilin hieman ja poskelleni vierähti pieni onnen kyynel, minulla oli niin hyvä ystävä. Hän osasi lohduttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pian muistin Tuikesilmän.
"Anteeksi, että kiusasin sinua silloin joskus Tuikesilmästä, en voi koskaa antaa anteeksi itselleni", naukaisin surkeana.
"Onko sinulla ikävä häntä?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kietaisin häntäni tämän ymoärille. Olihan hänellä vielä pentunsa.
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" kuiskasin hiljaa.

//Hämy?

Nimi: Kuutamosielu

03.07.2017 18:34
Katsoin järkyttyneenä, kuinka Tihkuturkki loikkasi Karpalovarjon suuntaan. Kolli rääkäisi ja yritti taistella selvästi itseään isompaa kollia vastaan.
"Tihkuturkki mitä teet?! Lopeta!" huusin hädissäni. Tihkuturkki kuitenkin jatkoi tappelemista hullu ilme kasvoillani. Pian kuulin kuitenkin Karpalovarjon viimeisen henkäyksen, kunnes hän valahti aivan veltoksi. Katsoin järkyttyneenä kollia, jonka silmät olivat hetki sitten roihunneet pelastuksen tunteesta. Nyt se olivat lasittuneen näköiset ja tuijottivat eteenpäin. Pieni kyynel vierähti poskeltani.
"Olet hirviö! Tapoit oman klaanin kissan!" huusin järkyttyneenä Tihkuturkille, mutta hän ei näyttänyt välittävän. Kolli siirtyi vain kauemmas Karpalovarjosta ja juoksi pois. Astelin itkuisen näköisenä toisen soturin vierelle. Maa ol värjääntynytpunaiseksi ja värjäsi samalla myös hopeanharmaat tassuni. En välittänyt tahmeasta aineesta, joka oli juuri tahrinut tassuni. Nostin toisen tassuni Karpalovarjon kyljelle, jotta tuntisin hänen sydämentä sykkeen. Se ei kuitenkaan tuntunut missään. En onnistunut enää itkemään, vaikka olinkin surullinen.
"Miksi Tihkuturkki teki tämän?" maukaisin ääneen ajatellen. Huokaisin syvään ja katsoin Karpalovarjoa.
*Hän oli niin nuori...*, ajattelin murheissani. Olin aivan liikaa ajatuksissani kuullakseni lähestyvien kissojen askeleet.
"Kuutamosielu!" kuulin Loistetähden järkyttyneen maukaisun. Käännyin hädissäni katsomaan Loistetähteä. Voisin kertoa hänelle mitä tapahtui!
"Loistetöhti, minulla on kerrottavaa...", aloitin, mutta Loistetähden pettynyt katse est minua jatkamasta. Huomasin Tihkuturkin astelevan Loistetähden takaa. Kollin tassut ja turkki olivat täysin puhtaat, paitsi hän löyhkäsi kovasti suolta.
"Loistetähti", maukaisin hiljaa. Päällikkö ei siltikään näyttänyt tyytyväiseltä.
"Sinä tapoit Karpalovarjon, joten et jätä muuta vaihtoehtoa...", Loistetähti maukui pettyneenä.
"Mitä!? Se oli Tihkuturkki!" rääkäisin.

// Tihku?

Nimi: Kuohuvirta

03.07.2017 15:37
Istuimme Viherloikan kanssa vastakkain. Veljeni huokaisi hieman ja avasi sitten suunsa:
"Olen nähnyt todella oudon unen. En tiedä onko tämä jokin enne, mutta siinä unessa oli Tuikesilmä, joka sanoi minulle näin: "Sinut on valittu pelastamaan klaanisi. Pimeyden Metsä soluttautui klaaniisi sen jäsenen ruumiissa, sinun täytyy pysäyttää hänet, jotta kuolema ei ota valtaa klaanissasi. Varo kehen luotat, sillä paholainen voi olla kenen vain ruumiissa. Tuhoa pahuus ja pelasta klaanisi." Katsoin Viherloikkaa ihmeissäni. Useinmitenhän Tähtiklaani antaa unia vain parantajille ja joskus jopa päälliköille. Kyyhkylento oli kyllä joskus kertonut, etteivät soturit saa unia Tähtiklaanilta.
"Se kyllä kuulostaa ihan enteeltä", mau'uin hiljaa. Minua alkoi hieman pelottamaan. Mitä uni voisi tarkoittaa?

//Viher? Sori, jos hittasin liikaa :/

Nimi: Narsissiviiksi

03.07.2017 12:41
Viherloikka meni kohti Kuohuvirran makuusijaa. Hän herätti tuon naaraan ja supatti jotain tämän korvaan. He lähtivät ulos pesästä.
*kaipa heillä on jotain selvitettävää. Hehän ovat pentuetovereita*, ajattelin. Mustasukkaisuus hiipi varkain mieleeni. Joka tapauksessa minua ei enää väsyttänyt. Lähdin ulos pienelle kävelylle. Vartiossa oleva kissa vilkaisi minua kummastuneena. Heilautin häntääni tämän epäilevälle ilmeelle. Kuu valaisi koko taivaan. Kuu. Tässä kuussa olisi taas kokoontuminen. Kuutamossa kävely oli mukavaa. Vedin viileää yöilmaa keuhkoihini. Kuutamo...Minua vaivasi vielä ystäväni kummallinen lähtö minun ja Viherloikan luota. Olin huomaamattani kulkenut kohti nelipuita. Täällä olisi kokoontuminen. Olin kuullut tarinoita monista kokoontumisista. Täysikuu lipuisi nelipuiden aukiolle ja värjäisi aukion hopeiseksi. Monet kissat kuuntelisivat pääliköiden asioita. Ja siellä olin minä, yhtenä pääliköistä. Pudistin päätäni. Todellisuus oli ympärilläni. Talsin takaisin leiriin. Kömmin soturienpesään nukkumaan.

//Viher voit jatkaa sit ku oot saanu kerrottuu Kuohulle sen mitä aioit jos haluut xd

Nimi: Hämylilja

03.07.2017 09:47
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" Kyyhkylento hymyili. Vilkaisin Loistetähteä, joka istui Klaanikiven päällä. Käänsin sitten katseeni takaisin Kyyhkylentoon.
"Ehkä kyselen Loistetähdeltä vielä jotain, sillä olen aika hermostunut. Miten edes opin herätä joka aamu aikaisin ja järjestellä partioita?" Kyyhkylento kehräsi huvittuneena.
"Hyvin se menee. Mutta kyllähän sinä voit kysyä Loistetähdeltä neuvoja", hän naukui ja nuolaisi etutassuaan. Nyökkäsin ja lähdin tassuttelemaan kohti Klaanikiveä, jonka päällä Loistetähti oli. Kun naaras näki minut, hän loikkasi sieltä alas.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Loistetähti kysyi minulta lempeästi.
"On. Mietin vain, miten ikinä opin heräämään aikaisin aamulla ja järjestellä partioita? Se tuntuu vain niin hankalalta", mau'uin. Loistetähti kehräsi huvittuneena.
"Kyllä sinä opit. Mutta jos sinulla on jotain kysyttävää, aina voit kääntyä minun puoleeni", tuore päällikkö maukui. Nyökkäsin, painoin pääni alas kunnioittavasti ja lähdin sitten taas Kyyhkylennon luo.
"Hyvin se menee", Kyyhkylento vakuutti samalla, kun lähdimme astelemaan kohti piikkipensastunnelia. Muistelin, kun olin oppilas, Kyyhkylento pentu. Ystävystyin häneen, kun menin tervehtimään pentuja pentutarhassa. Olimme hetken aikaa yhdessä oppilaina, kunnes minusta tuli soturi. Mutta pian myös Kyyhkylennosta tuli soturi. Mutta siitäkin oli jo paljon aikaa. Miten aika meni niin nopeasti? Huomasin, että olimme jo kohta vuorivaahteran luona.
"Muistatko, kun me aina harjoittelimme täällä?" Kyyhkylento yhtäkkiä kysyi. Nyökkäsin. Siitäkin oli paljon aikaa.
"Aika meni niin nopeasti", huokaisin.

//Kyyhky? :DD

Nimi: Kuutamosielu

02.07.2017 20:35
Ilmeeni ei värähtänytkään Tihkuturkin sanoista. Ilmeisesti kolli oli luopunut uskostaan Tähtiklaanin suhteen. Omasta mielestänseioli kyllä hyvinkin surumielistä.
"Valitettavasti ikuiseen pimeyteen uskominen ei tee minusta onnellista", maukaisin tyynesti Tihkuturkilta.
"Ehkä voisit kysyä Minttusydäntä puolellesi?"
Väistin tyynesti Tihkuturkin lihasmassan viertämällä kollin ja suuntaamalla takaisin leiriin yhä vain nopeammin askelin. Todellisuudessa tämä keskustelu Tihkuturkin kanssa ahdisti minua aikalailla. Oli pelottavaa, kuinka kolli yhtäkkiä oli alkanut pilkkaamaan Tähtiklaania.
*Yrittääkö hän käännyttää minua Pimeyden metsän puolelle? Miksi?* ajattelin hämilläni. Turkin kynnen hipaisuja lavassani ja käännyin sähisten katsomaan sivaltajaani.
"Mistä hyvästä tuo oli?" murahdin.

// Tihku? Toimittavasti ei ollu liikaa hittiä cx

Nimi: Kyyhkylento

02.07.2017 15:39
Juoksin Hämyliljan luokse ja puskin tämän päätä iloisesti.
"Onnea Hämylilja!" kehräsin innoissani. Hämylilja käänsi katseensa silmiini ja naukui:
"Kiitos". Okaliekkikin oli tullut onnittlemaan Hämyliljaaa. Tämän silmissä oli hieman kaihoisa katse. Tiesin mistä se johtui.
"Tuikesilmäkin on varmasti ylpeä sinusta", nau'uin lohduttavasti. Hämylilja painoi silmänsä kiinni ja nyökkäsi. Häivetassu pinkaisi emonsa luokse ja puski tämän rintaa pienellä päällään.
"Onnea emo", tämä kehräsi kimeällä äänellään. Olin niin onnellinen. Näin ympärilläni kauniita kukkia jotka hohkasivat lämpöä. Pian hätkähdin taas todellisuuteen. Olin oppinut tuntemaan itseni, tunteeni olivat aina hyvin vahvoja.
"Myistan vielä kun olit oppilas ja minä pentu, ja nyt sinä olet jo varapäällikkö!" kehräsin.
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" hymyilin.

//Hämy? Sori tönkköö xc

Nimi: Hämylilja

02.07.2017 15:17
"Hain juuri yhdeksän henkeäni ja päällikkönimen Tähtiklaanilta. Tästä lähtien minä olen siis Varjoklaanin päällikkö Loistetähti. Nimeän nyt varapäällikköni. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Hämylilja. Otatko vastaan paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" Loistetähti kysyi minulta ja kääntyi puoleeni. Koko klaani teki samoin. Katsoin hämmästyneenä Loistetähteä. Olin koko ikäni halunnut olla varapäällikkö ja vihdoin minulla oli mahdollisuus! Tunsin klaanitovereiden katseet porautuvan ylitseni. Olin niin täpinöissäni ja en pystynyt edes olla aloillani.
"Tietysti otan paikan vastaan", yritin pysyä rauhallisena, mutta aina kun olin edes vähän innoissani, puhetyylini oli vielä nopeampi kuin yleensä. Klaani alkoi hurrata nimeäni.
"Hämylilja! Hämylilja!" Heti ensimmäisenä onnittelemaan saapui Kyyhkylento.

//Kyyhky? :D

Nimi: Sienikarva

02.07.2017 15:07
Nousin ylös pediltäni ja astelin ulos pesästä. Vilkaisin Liljatassua, joka vielä nukkui omalla sammalvuoteellaan sairasaukiolla. Hiivin hiljaa oppilastani herättämättä ulos pesästä leirin pääaukiolle. Hämmästyksekseni erotin Hohtotähden ruumiin leirin pääaukiolla. Sen vierellä istui kullanruskea naaraskissa, entinen parantaja Kaunokukka.
"Mitä tapahtui?" kysyin. Kaunokukka käänsi katseensa minua kohti.
"Hän menetti viimeisen henkensä nukkuessaan viime yönä", klaaninvanhin ilmoitti haikealla äänellä. Nyökkäsin hitaasti ja katsoin Hohtotähden ruumista surullisena. Hän oli ollut klaanin päällikkö kauan ennen syntymääni, ja koko elämäni ajan hän oli ollut klaaninvanhimpana. Naaraan silmät olivat suljetut ja hänen kylkensä oli lakannut kohoilemasta, sillä naaraan hengitys oli pysähtynyt. Vaskitsatähti asteli ulos pesästään. Nähdessään Hohtotähden ruumiin, hänen kasvoilleen ilmestyi surumielinen virnistys. Hohtotähden kuolemasta mieleeni muistui Lehmustassun kuolema. Hänen menettäminen oli ollut minulle kova pala, enkä silloin tiennyt, voisinko selvitä siitä. Olin kuitenkin selvinnyt ja nyt olin Varjoklaanin parantaja, minulla oli koulutettavana maailman paras oppilas, jota suojelisin hengelläni koko loppuelämäni.
"Onko hän lopullisesti kuollut?" Vaskitsatähti kysyi ja vilkaisi ensin Kaunokukkaa, jonka jälkeen hän käänsi katseensa minuun.
"Kaunokukka kertoi, että hän menetti viimeisen henkensä yöllä nukkuessaan", kerroin päällikölle ja vilkaisin nopeasti edesmenneen kissan ruumista. Vaskitsatähti nyökkäsi. Hän katsoi minua vakavasti meripihkaisilla silmillään.
"Minä olen päättänyt siirtyä klaaninvanhimmaksi", päällikkö ilmoitti yhtäkkiä. Katsoin häntä hieman hämmästyneenä. Vaskitsatähti oli klaanin vanhin kissa, jos ei laskettu Meripihkaraitaa laskuihin mukaan. Hänen eläköityminen ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olihan kollin kuonossa jo vanhuudesta kertovia harmaita karvoja. Nyökkäsin rauhallisesti.
"Milloin aiot ilmoittaa klaanille?" kysyin.
"Mahdollisimman pian", päällikkö ilmoitti, "aurinkohuipun hetkellä." Käänsin katseeni taivaalle. Aurinko oli vasta nousemassa taivaanrannasta, aurinkohuippuun olisi vielä tovi aikaa.

Aurinkohuipun koittaessa, palasin leiriin Liljatassun kanssa suu täynnä yrttejä. Olimme käyneet yhdessä keräämässä yrttejä läheltä haaskalaa, mutta varoimme liian lähelle menemistä, sillä sieltä olisimme saattaneet tuoda leiriin ikävän taudin, josta olimme vasta päässeet eroon. Hohtotähden ruumis oli yhä pääaukiolla, siinä se olisi seuraavan yön. Vaskitsatähti kutsui klaanin koolle kertoakseen eläköitymisestänne.
"Minä olen päättänyt luopua päällikön virasta ja siirtyä klaaninvanhimpien joukkoon. Pyydän Tähtiklaania antamaan minulle monta kuuta aikaa levätä. Käyn luovuttamassa ylimääräiset henkeni ja päällikkönimeni tänä iltana Tähtiklaanille, jotta Loistelintu voi saada omansa ja tulla Varjoklaanin päälliköksi", naukui Vaskitsatähti kovaan ääneen, jotta jokainen leirissä oleva kissa voisi kuulla hänen sanansa. Kuulin hyväksyviä naukaisuja ympäri leiriä, mutta ne olivat kunnioittavia. Kaikki kunnioittivat Vaskitsatähden työtä klaanimme päällikkönä. Hän oli omasta mielestäni suoriutunut hyvin. Varjoklaanissa ei ollut ollut sotia hänen ollessa päällikkönä, eikä oikeastaan muitakaan ongelmia. Kaikki oli mielestäni sujunut erittäin hyvin.
Päällikkö lopetti kokouksen ja asteli emoni Loistelinnun luokse. Kaksikko jutteli tovin keskenään, kunnes emoni asteli minun luokseni.
"Haen henkeni auringonlaskun koittaessa", naaras ilmoitti hymyillen. Nyökkäsin ja kosketin varoen kuonollani emoni kuonoa osoituksena siitä, kuinka tärkeä hän minulle todella oli.

Kun klaani valvoi Hohtotähden ruumiin yllä, he odottivat samalla Loistelinnun ja Vaskitsatähden paluuta. Aurinko oli nousemaisillaan, kun kaksikko palasi viimein leiriin Loistelintu edellä ja Vaskitsatähti häntä seuraten. Kissat kääntyivät heitä kohti kysyvät katseet kasvoillaan. Molempien kissojen kasvoilla oli leveät hymyt, josta päättelin, että Loistelinnusta oli tullut Loistetähti. Vaskitsatähdestä oli kai tullut taas Vaskitsaviima, joka oli hänen soturinimensä. Emoni kutsui klaanin kokoon, vaikka olikin vielä yö. Pääaukiolla olevat kissat kääntyivät uutta päällikköä kohden, ja jotkut pesissä olevat klaanin jäsenet tulivat kuulemaan kokousta.
"Hain juuri yhdeksän henkeäni ja päällikkönimen Tähtiklaanilta. Tästä lähtien minä olen siis Varjoklaanin päällikkö Loistetähti. Nimeän nyt varapäällikköni. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Hämylilja. Otatko vastaan paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" Loistetähti kysyi Hämyliljalta ja kääntyi hänen puoleensa. Koko klaani teki samoin. Jos olisin ollut Hämylilja, olisin ollut hyvin ahdistunut siitä huomiosta, jota naaras juuri nyt sai. Lukuisat silmäparit tuijottivat häntä suoraan sieluun, mutta en ollut varma, oliko naaras ahdistunut, onnellinen vai pettynyt. Seuraava kysymys päässäni oli, ottaisiko naaras vastaan varapäällikön paikan?

Nimi: Kuutamosielu

02.07.2017 12:07
Katsoin mahdollisimman tyynenä Tihkuturkkia. Kolli näytti olevan tosissansa sanojensa myötä. En ollut aivan varma, miksi häntä kiinnosti mihin uskoin. Vaihtoehtoja oli edes ollut kovinkaan montaa. Pyöräytin silmiäni ja lähdin tassuttelemaan kohti liiä. Tihkuturkki seurasi minua selvästi vastahakoisin mielin.
"Miksi sinä sen tahdot tietää?" kysyin tyynesti ja jatkoin kävelyäni. Pian Tihkuturkki kuitenkin loikkasi eteeni ja esti tieni.
"Aivan. Päätät siis leikkiä hankalaa?" Tihkuturkki murahti. "Vastaa kysymykseeni!"
Katsoin pentumaisesti Tihkuturkkia.
"Vastaan kuitenkin sinun mieleesi väärin ja silppuat minut, joten miksi et tekisi sitä vain suoraan?" kysyin herttaisella äänensävylläni. Vastaukseni selvästi ärsytti Tihkuturkkia, joka vain siristi silmiäni.
"Mutta uskon Tähtiklaaniin."

// Tihku?

Nimi: Hämylilja

02.07.2017 11:19
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" Kyyhkylento naukui. Katsoin parhaata ystävääni hieman hölmistyneenä. Odottiko Kyyhkylento pentuja?
"Sehän olisi hienoa. Miksi sinä kysyt?" kysyin hieman hämmästyneenä. Vasen takajalkani oli alkanut kramppaamaan, joten jouduin vaihtamaan asentoa. Kyyhkylento pudisti päätään.
"Etten vain ole liian vanha..", hän maukui hiljaa.
"Höpsis! Et sinä mikään vanha ole!" naukaisin.
*Toisin kuin minä*, ajattelin mielessäni. Tunsin suurta kaipuuta Tuikesilmää kohtaan. Miksi hänen piti jo kuolla? Käänsin katseeni takaisin Kyyhkylentoon. Paras ystäväni katseli käpäliään ja oli hiljaa.

//Kyyhky? :D

Nimi: Kyyhkylento

02.07.2017 10:52
Ravasin Hämyliljan vierellä, huomasin kuinka hän alkoi jo hengästyä. *Muista Kyyhkylento hänhän on vanhempi kuin sinä* Olihan minullakin ikä alkanut painaa päälle, mutta uskoisin, että vielä jaksaisin monta vuoden aikaa. Pian huomasin minunkin jo hengästyvän. *Siitähän oli niin vähän aikaa vasta kun olin oppilas! Aion pysyä soturina vielä pitkään* Mielessäni pyöri vain yksi ajatus *Hankkisinko enään pentuja? Olisinko jo pian liian vanha?* Tunsin taas tunnepurkauksen sisälläni. Kaikki pimentyi hetkeksi, mutta pian taas ravasin partion mukana.
"Kyyhkylento, onhan kaikki hyvin?" Hämylilja naukui. Nyökkäsin.
"On on", yritin kehrätä.
"Oletko ihan varma?" tämä vielä varmisti. Nyökkäsin ja lisäsin vauhtia.

Olimme saapuneet leiriin. Olimme mnossa yhdessä katsomaan Okaliekin vointia. Oli auringon huippu. Liekin värinen kolli nukkui kippuralla soturien pesässä.
"Annetaan hänen nukkua", Hämylilja kuiskasi. Suuntasimme riistakasalle.
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" nau,uin.

//Hämy?

Nimi: Hämylilja

02.07.2017 10:08
Odottelin piikkipensastunnelin vieressä Okaliekkiä, jonka olisi määrä tulla minun, Härmätassun ja Vaskitsatähden kanssa partioon, Tuuliklaanin rajalle. Härmätassu istui vieressäni, sekä Vaskitsatähti odotteli kärsivällisenä takanani. Samassa tuttu raidallinen naaras jolkotti luoksemme. Kyyhkylento! Tulisiko hän meidän kanssamme partioon?
"Tervehdys Kyyhkylento!" kehräsin. "Eikö Okaliekki tulekaan?" Kyyhkylento pudisti päätään.
"Hänen vatsansa on kipeä, joten minä tuuraan häntä", hän maukui. Nyökkäsin. Olin niin iloinen, että paras ystäväni tuli kanssamme partioon!
"Lähdetään", Vaskitsatähti käski ja nousi seisomaan. Klaanipäällikkö pujahti piikkipensastunnelista ulos ja me muut seurasimme tätä. Härmätassu jolkotti Vaskitsatähden vierellä ja minä ja Kyyhkylento jolkotimme vierekkäin kohti Tuuliklaanin rajaa. Kun olimme puolessa välissä matkaa, tunsin hieman jalkojeni väsyvän. Niin ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin ja tiesin heti, mistä oli kyse. Olin tulossa jo vanhaksi. Yritin kuitenkin olla välittämättä väsymisestä, joten jatkoin vaan jolkottamista. Vilkaisin vierelläni juoksevaa Kyyhkylentoa. '

//Kyyhky? Härmä? :D

Nimi: Kyyhkylento

01.07.2017 21:16
Avasin silmäni, olin soturien pesässä Okaluekin viereen käpertyneenä. Nostin pääni varovasti. Yritin olla herättämättä liekinväristä kollia. Pian kuulin jonkun purisevan huvittuneena. Käänsin katseeni ja näin Okaliekin metsän vihreät silmät tuijottaen minua hilpeästi.
"Taisit luulla että nukun", kolli hymähti väsyneenä. Puskin rakastamani kollin päätä hellästi.
"Niin luulin. Näytät sille, ettet ole saanut kunnolla nukuttua", nau'uin huolestuneena.
Okaliekki katsoi minuun lempeästi.
"Äh vatsaani vain vähän saattuu, ei se mitään vakavaa ole", kolli naukui. Katsoin kumppaninia vaativasti.
"Minä haen sinulle hieman yrttejä Sienikarvalta", selitin ja porhalsin ulos. Lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Näin kuinka Minttusydän oli taas Surrisiiven seurassa. He taisivat tulla hyvin juttuun. *Hyvä että heillä on hauskaa, Sirrisiipi oli pentuna hieman yksinäinen* Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään ja näin pesän oerällä yrttejä lajittelevan kissan.
"Tervehdys", Sienikarva naukui, "Mitä tarvitset?"
"Jotain vatsakipuun Okaliekille", naukaisin huolissani. Kolli nyökkäsi ja kaivoi varastoista pari siementä ja lehden.
"Tässä on kirveliä vatsakipuun ja unikon siemeniä unen saantiin", Sienikarva selitti ja ojensi yrtit.
"Kiitos", nau'uin ja nostin yrtit suuhuni varovasti. Juoksin takaisin Okaliekin luokse ja käskin tämän syödä ne.
"Kiitos", kolli naukui.
"Nyt nukut rauhassa ja minä hoidan askareesi", kehräsin kolille. Tämä käänsi lempeän katseensa minuun päin.
"Ei sinun tarvitse, ihan totta", Okaliekki änkytti. Nyökkäsin virnistäen.
"Et voi estää minua", naukaisin ja lähdin jolkottamaan Loistelinnun luokse. Valkea naaras oli jakamassa kissoja partioihin.
"Okaliekki, missä Okaliekki?" Loistelintu huhuili. Viitoin varapäällikölle hännälläni.
"Hän on sairaana minä tuuraan häntä", selitin. Loistelintu nyökkäsi.
"Selvähän se, eli siis Tuuliklaanin rajalle lähtee partioimaan Kyyhkylento, Härmätassu ja Hämylilja ja Vaskitsatähti vaati päästä johtamaan tätä partiota joten pertiota johtaa Vaskitsatähti", Loistelintu selitti ja viittoi kissat tpistensa luokse. *Vihdoin voisimme viettää yhteistä aikaa parhaan ystäväni kanssa!*

//Hämy? Härmä?

Nimi: Narsissiviiksi

01.07.2017 17:14
Nyökkäsin Viherloikalle. Minullakin oli asioita setvittävänä. Kävelin pois tuoresaaliskasalta. Minulla ei ollut yhtään nälkä. Olisiko minulla ja Viherloikalla tulevaisuutta? Ja mihin Kuutamosielu oli kadonnut? Mieleni teki lähteä etsimään parasta ystävääni. Hillitsin itseni.
*Hän halusi vain antaa minulle ja Viherloikalle tilaa*, vakuuttelin itselleni. Tuuli pörrötti turkkiani. Aurinko paistoi. Tuuli muuttui puuskaisemnaksi. Tuulessa oli jotain enteilevää. Korvani painuivat luimuun. Menin soturienpesään. Siellä oli suojaisampaa. Käperryin kokoon. Näin unta.

//Unta

Seisoin korkean harjanteen päällä. Tunsin olevani jo hyvin kokenut soturi. Minulla oli kolme pentua ja kumppani. Mutta se ei ollut Viherloikka. Naaliturkki. Minun isäni. Tietysti. Olin Hunajaviiksi. Olin onnellinen ollessani Tuuliklaanissa kumppanini luona, mutta ikävöin välillä kahta pennuistani jotka olivat jääneet Varjoklaaniin.

//hereillä

Heräsin säpsähtäen unesta. Kuu oli jo noussut taivaalle. Hunjaviiksellä oli siis uusi pentue. Vai oliko? Uni oli kyllä tuntunut todelliselta. Viherloikka astui sisään.

//Viher?:3

Nimi: Kuutamosielu

01.07.2017 10:54
Kuulin lähistöllä askeleita, jotka tulivat minua kohden. Käänsin siniset silmäni kohti tulijaa. Huomasin harmaan kollin lähestyvän minua. Tihkuturkin väritys otti aina silmiin. Harmaassa turkissa oli nimittäin valkeita pisteitä. Kollin sähkösiniset silmät olivat hyvin vangitsevat.
"Mihin sinä uskot?" Tihkuturkki maukaisi kovaan ääneen kun pääsi luokseni. Katsoin tuota kummissani.
*Että mitä?* ajattelin närkästyneenä. Katsahdin nopeasti taivaalle pyöräyttäen silmiäni.
"Uskon siihen, etä tuolla asenteella et taida saada sitä vastausta, jota haet takaa", vastasin hyvinkin herttaisella, mutta rasittavalla äänensävyllä. Kohtaaminen Myrskyklaanin kissan kanssa oli saanut aistini valppaammiksi. Oli sanomattakin selvää, että Tihkuturkilla ei ollut juuri nyt hyvät mielessään. Kohotin kulmiani epäilevästi ja nostin katseeni taivaalle uudestaan. Katsoin ohimeneviä pilviä enkö vaivautunut edes vilkaisemaankaan Tihkuturkkia.
"Uskon siihen, että jokainen saa uuden mahdollisuuden tehdessään jotakin väärää", maukaisin. Katseeni laskeutui nyt uhkaavasti Tihkuturkkiin. "Ja samaa sanon sinulle. Olt tekemässä virheen, mitä ikinä aiotkaan tehdä."

// Tihku?

Nimi: Kuutamosielu

30.06.2017 23:37
Katsoin hämmentyyneenä ympärilleni. Tämä alue ei näyttänyt enää Varjoklaanin reviiriltä, eikä haissutkaan silmä. Nousin ylös mättäiltä ja tassuttelin lähemmäs ukkospolkua. Jokin oli vialla. Haistoin nopeasti ilmaa ja huomasin, että en ollut ylsin. Käänsin katseeni säikähtäneenä . Harmaa kolli katsoi minua uhkaavasti. Siinä samassa tajusin, että olin vahingossa juossut ukkospolun ylitse Myrskyklaanin reviirille. Olin kai ollut liian peloissani hirviön juostessa minua kohden, että juoksin vain niin nopeasti kuin tassuistani lähti. Harmaa kissa asteli eteenpäin. Huomasin nyt, että tuon kuono ja tassut olivat musta. Taivaansinisistä silmistä huokui ystävyyttä. Kuitenkin, tilanne oli niin uhkaava, etten uskaltanut puhua.
"Saat tasan tarkkaan silmänräpäyksen aikaa poistua Myrskyklaanin reviiriltä tai pakotan sinut poistumaan!" kolli sihahti minulle. Säikähdin voimakasta reaktiota, joten juoksin nopeasti ukkospolun ylitse. Juuri, kun tassuni koskettivat turvallisesti oman reviirini maata, hirviö juoksi takaatani. Käännyin ympäri ja katsoin kuinka läheltä hirviö oli juuri mennytkään. Sama harmaa Myrskyklaanin kissa ilmestyi nyt ukkospolun varteen ja katsoi minua.
"Mitä!?" sihahdin hiljaa. Kissan katse ärsytti minua. Miksi ihmeessä hän katsoi perääni? Öuuliko hän todella, että en totellut häntä. Jäin hetkeksi katsomaan harmaata kissaa, kunnes käännyin ympäri ja juoksin kohti Varjoklaanin leiriä. Tahdoin puhua Narsissiviikselle.

// Tihku? Narsissi?

Nimi: Narsissiviiksi

29.06.2017 19:04
Kiedoin häntäni Viherloikan hännän ympärille. Olin niin onnellinen. Nojasin päätäni kollin rintaa vasten. Oliko meillä tulevaisuus yhdessä? Tulisiko meistä kumppanit?
"Rakastan sinua", sanoin Viherloikalle.
"Kuulitko mitä kysyin?" kolli naurahti.
"En. Mitä sinä kysyit?" katsoin Viherloikkaa silmiin.
"Kysyin että lähtisitkö metsälle kanssani ja sinä vastasit 'rakastan sinua' " Viherloikka vastasi. Naurahdin onnellisena.
"Tietysti lähden metsälle. Minulla on paljon sanottavaa", puskin rakastamaani kollia lempeästi. Kylki kyljessä lähdimme leiristä.
"Minun oli vaikeaa tunnustaa rakkauteni, koska pelkäsin että alkaisit vihaamaan minua", totesin hiljaa.
"Minä taas taisin tajuta vasta äsken rakastavani sinua", kolli vastasi. Suljin silmäni. Tunsin kollin rauhoittavan lämmön vieressäni. Huomasin varpusen rapistelevan lähelläni. Tapoin sen yhdellä käpälän iskulla ennenkuin se ehti lentää pois.

//Viher? Seurustelua siis xD

Nimi: Sienikarva

29.06.2017 14:29
Odottelin kärsimättömänä leirissä, että Liljatassu palaisi. Hän oli ollut poissa jo kauemmin, mitä olin uskonut, joten mielikuvitukseni alkoi oitis laukata ympäriinsä ja loi erilaisia kuvitelmia päähäni. Entä jos naaras oli jäänyt hirviön alle ja makasi nyt avuttomana jossain ukkospolun varrella yrittäen huutaa turhaan apua? Entä jos joku oli hyökännyt hänen kimppuunsa ja hän makasi maassa lähes elottomana? En kestänyt ajatuksiani, joten nousin ylös ja ravasin parantajan pesästä ulos suoraan leirin uloskäynnille.
"Sienikarva, minne olet menossa?" kuulin jonkun huutavan perästäni, mutta en kyennyt keskittymään kysymykseen, keskityin ainoastaan Liljatassuun. Olin luvannut pitää hänet turvassa kaikilta maailman vaaroilta, ja nyt olin ehkä rikkonut lupaukseni. Jos naaras ei ollut kunnossa, saisin syyttää vain itseäni. Jos hän olisi kuollut, en kestäisi sitä. Kiristin ravini pian juoksiaskeleiksi, seurasin oppilaani laimentunutta hajujälkeä kohti Kuolonklaanin rajaa. Onnekseni en havainnut muiden kissojen tai eläinten hajujälkiä maassa, ainakaan vielä.
Kuolonklaanin raja lähestyi lähestymistään. Mitä enemmän se lähestyi, sitä enemmän minä pelkäsin, että joku on vienyt naaraan rajalta Kuolonklaanin reviirille, tai että hän on itse vahingossa päätynyt sinne, jäänyt kiinni ja.. En kerennyt ajatella sen enempää, kun erotin naaraan tummanharmaan turkin lähelläni. Helpotus valtasi minut, hidastin tahtiani ja huokaisin. Astelin naaraan luokse, hän näytti tutkailevan kehäkukkia, joita rajalla kasvoi.
"Täällähän sinä olet", nau'uin yhä huojentuneena ja katsoessani Liljatassua, en voinut pitää hymyä poissa huuliltani.

//Lilja?

Nimi: Minttusydän

29.06.2017 10:36
Raotin silmiäni. Kaikki kirkas ympäröi minua, mutta pian kaikki selveni. Näin enää pari kissaa nukkumassa. Tihkuturkki istuskeli auringonpaisteessa sukimassa itseään viereisellä makuualusella.
"Huomenta", nau'uin kollille lempeästi. Tämä hätkähti ja käänsi kasvonsa minuun päin.
"Ai huomenta Minttusydän", tämä kehräsi. Nousin venyttelemään ja sitten asetuin taas uudestaan makaamaan. Olin jutellut Sirrisiiven kanssa myöhään yöhön. Meillä oli ollut todella paljon puhuttavaa keskenämme.
"Anteeksi vielä siitä hässäkästä, jonka minä aloitin sanoin vaan jotain suutuksissani ja...", yritin selittää, mutta Tihkuturkki keskeytti.
"Ei se mitään, unohdetaan se asia", Tihkuturkko naukaisi tuimasti, sillä tämä ei varmastikkaan halunnut puhua siitä.
"Anteeksi", nau'uin alakuloisesti. *Tähtiklaani, teen tämän vain Tihkuturkin takia* Tihkuturkki puski päätäni. Tunsin kuinka lämpö nousi ympärilläni. Vilkaisin onko ketään enään pesässä, muttei ollut.
"Miten suunnitelmasi etenee?" kuiskasin katsoen kollin sähkönsinisiin silmiin.

//Tihki?

Nimi: Kyyhkylento

28.06.2017 20:58
"Tahtoisin nähdä hänet taas", Haavekukka naukui. Puskin naaraan päätä. Pian kuulin rapinaa puskasta, hopeanharmaa naaras asteli esille, tai no laahautui.
"Hei Pujosulka", kehräsin ja osoitin naaraalle paikkaa istua. Naaras istuutui. Yö oli saapunut. *Kuunhuipun partio! Minun piti johtaa Kuunhuipun partiota!*
"Minun täytyy nyt mennä, olin unohtanut partion kokonaan", naukaisin hätääntyneenä. Pujosulka nyökkäsi.
"Minä jään tänne Haavekukan seuraksi, tulemme kohta leiriin", naaras selitti. Nyökkäsin ja lähdin pinkomaan kohti leiriä. Suuaukolla minua tuli vastaan Okaliekki, Mietesielu ja Tuomitassu.
"Antteksi, että olen myöhässä olin uppoutunut ajatuksiini niin etten huomannut ajan kulua", naukaisin anteeksipyytävästi. Okaliekki nyökkäsi hymyillen.
"No sentään ehdit", tämä naukui. Asetuin partion kärkeen ja oidin huolen siitä, että vauhti ei olisi liian nopea eikä liian hidas, ettei kukaan kissa jäisi jälkeen tai kompastuisi toisten tassuihin. Katselin öistä kuun värittämää metsää lumoutuneena. Linnut eivät enää laulaneet. Pian saavuimme Kuoloklaanin rajalle. Haistoin voimakkaan Kuolonklaanin tuoksun siitä oli kulkenut partio. Jolkotin rajaa pitkin ja pysähdyin välillä jättämään hajumerkkini. Pian olimme jo loppusuoralla. Näin edessäni jo häämöttävän leirin suu-aukon. Astelin sisään ja bäin edessäni hiljaisen leirin. Näin vain Minttusydämen ja Sirrisiiven aukiolla. Okaliekki kirmasi rinnalleni.
"Mennäänkö tervehtimään Minttusydäntä?" tämä kysyi. Nyökkäsin rakstavaisesti kumppanilleni. Astelimme tyttäremme luokse.
Hei Minttusydän!" nau'uin heiluttaen häntääni iloisesti.
"Hei emo", Minttusydän hymyili.
"Mitä Minttusydän?" Okaliekki naukui tyttärellemme.koossa. Minttusydän pyski ensin päätäni ja vielä isänsäkin päätä.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" nau'uin, sillä halusin tietää mitä tyhmyyksiä nyt se kolli oli tehnyt. Huomasin Minttusydämen aristelevan hieman.
"Hyvin", Minttusydän selitti.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", Okaliekki kehräsi.
"Oletko jo tavannut tätisi?" nau'uin ja viitoin Sirrisiipeen. Tyttäreni nyökkäsi ja lähti kohti sisartani. Kävelimme Okaliekin kanssa kiven päälle istumaan ja pianoin pääni tämän lapaa vasten.
"Voi, että minä rakastan sinua", kehräsin. Okaliekki puski päätäni.
"Minäkin sinua", tämä naukui. Pian lähdimme yhtä matkaa soturienpesälle. Pian olnkin jo käpertyneenä Okaliekin vieressä ja suljin silmäni väsyneenä.
"Hyvää yötä", kolli naukui.
"Hyvää yötä".

//Joku?

Nimi: Minttusydän

28.06.2017 09:38
Istuin riistakasan läheisyydessö tuijottellen hiirtä. *Oliko oikea asia alkaa uskomaan Pimeyden metsään? Voinhan lopettaa sen kun haluan? En tahdo olla murhaaja. Tähtiklaani auta!* Huokaisin ja käänsin katseeni aukiolle saapuvaan emooni.
"Hei Minttusydän!" tämä tervehti.
"Hein emo", hymyilin. Pian emoni oerässä asteli tutun näköinen liekinvärinen kolli. Okaliekki.
"Mitä Minttusydän?" tämä naukui iloisesti. Hymyikin isälleni onnellisesti. Minulla sentään oli koko perheeni koossa. Tihkuturkki oli menettänyt isänsä ketulle ja eikä hän viettänyt aikaansa sisarustensa kanssakaan paljoa. Puskin ensin emoni päätä ja sitten isäni päätä. He olivat vielä nuoria. Minulla ei olisi huolia vielä pitkään aikaan. Kehräsin hiljaa.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" emoni naukui lempeästi.
Tunsin kuinka korvissani alkoi kuumottaa.
"Hyvin", nau'uin hieman arkana tästä aiheesta.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", isäni kehräsi. *Pikemmin Pimeyden metsä* Emoni katsoi minuun iloisesti.
"Oletko jo tavannut tätisi?" Kyyhkylento naukui viittoen hännällään kohti sisartaan. Nyökkäsin. En ollut viettänyt paljoa aikaa vielä koskaan tätini kanssa, mutta ehkä nyt olisi se tilaisuus. Hyvästelin vanhempani ja loikin Sirrisiiven luokse. Harmahtava baaras suki itseään pesän edustalla.
"Hei", naukaisin. Sirrisiipi hätkähti ja katsoi minua hetken miettien.
"Kasvon piirteesi ovat tutut, mutta kuka olet?" naaras naukui ja mietti.
"Sisaresi toinen tytär", kehräsin. Sirrisiipi katsoi minua hämmentyneenä.
"Onko Kyyhkylennolla pentuja?!" naaras kehräsi. Nyökkäsin.
"Minä, Kuohuvirta ja Viherloikka. Voit varmasti tavata heidät myöhemmin", naukaisin. Tätini nyökkäsi.

//Joku?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com