Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pujosulka

27.07.2017 10:57
Katsoin kauhistuneena kuinka Haavekukka loikkasi veteen ja päästi happensa ulos. Tiesin mitä tuolle kävisi, jos tuo ei osaisi uida, mitä minä tekisin halvaantuneilla takajaloilla. Sitten kuulin äänen nimitys seremoniastani.
"Pujotassu lupaathan sinä palvella klaaniasi jopa hengelläsi?" Käänsin katseeni lampeen. Minun. Olisi. Pelastettava. Haavekukka.
Loikkasin veteen joten kuten ja yritin pitää itseni pinnalla. Vedessä roikkuvat takajalkani tuntuivat painavilta ja vwtivät minua kohti pohjaa. Näin Haavekukan vähän matkan päässä ja sukelsin syvemmälle, sillä hinnalla etten pääsisi ylös. Nappasin Haavekukan niskasta kiinni, mutta samaan aikaan kylmä lampivesi valui suuhuni. Tunsin kuinka lampiveden kylmyys värisytti vartaloani. Yritin raahata naaraan märkää ruumista kohti pintaa, mutta takajaökani estivät sen. Sitten sain idean. Nostin Haavekukan pinakke kuonon tönäisyllä, sillä naaras oli vedessä huomattavasti kevyempi. Työnsin hänet vedestä käsin pinnalle ja jäin kiemurtelemaan pohjaan. *Anteeksi Tammikynsi* Pian huomasin tutun turkin välähdyksen vedessä. Sen jälkeen näin sumeat meripihkan väriset silmät. *Tammikynsi?* Suljin silmäni väsyneenä ja onnellisena. *Tammikynsi on täällä* Kolli nappasi niskanahastani kiinni ja pyristeli kohti pintaa. Menetin tajuntani.

Raotin silmiäni. Makasin rannalla. Kaikki oli sumeaa, mutta huomasin vieressäni makaavan Haavekukan ja toisella puolella märän Tammikynnen.
"Tammikynsi", kuiskasin.
"Sinä pelastit minut", kehräsin ja yritin nousta. Yskin vettä kuivalle maalle.
"Mitä sinä siellä vedessä teit?" kumppanini kysyi huolissaan.
"Pelastin Haavekukan, hän yritti hukuttautua. Toivottavasti hän selviää", naukaisin vakavasti ja katsoin rannalla lepäävää Haavekukkaa.
"Hän kaipaa Hiiliturkkia".

//Tammi? Haave? Toivottavasti en hitannu liikaa.

Nimi: Koskitassu

25.07.2017 11:46
"Itsestänikin tuntui silloin tuolta. Pääsette varmaan ensimmäisenä tutustumaan klaanin reviiriin", Härmätassu maukui.
"Siistiä, en olekaan nähnyt sitä kuin ihan vähän tästä leirin ulkopuolelta jos sitätkään", Luomatassu naukui ja polki maata tassuillaan. Olin niin innoissani, kun pääsin oppilaaksi. Olin odottanut sitä koko ikäni! Halusin jo mahdollisimman nopeasti päästä tutkimaan reviiriä. Kanervakuu oli sanonut, että Varjoklaanin reviiri oli valtava! Olin tyytyväinen, että olin saanut Risasiiven mestarikseni ja Luomatassukin oli varmasti tyytyväinen omaan mestariinsa.
"Onko Tihkuturkki jo opettanut sinulle jotain siistejä taisteluliikkeitä?" kysyin Härmätassulta. Hopeanharmaa naaras nyökkäsi.
"On. Hän on opettanut minulle jo takapotkun, mutta emme ole vielä harjoitelleet paljoa", vanhempi oppilas maukui. Nyökkäsin ja käänsin katseeni Risasiipeen, joka oli mennyt juttelemaan Hämyliljan kanssa.
*He varmasti keskustelevat, että mitä he opettaisivat tänään minulle ja Luomatassulle*, ajattelin innoissani.

//Härmä? Sori kauheen tönkkö xc

Nimi: Kyyhkylento

24.07.2017 13:03
Nyökkäsin huolissani Tihkuturkille. Kyynel oli vierähtää poskelleni, mutta pidättelin. En halunnut näyttää suruani. *Mitä Minttusydämelle olisi voinut käydä?* Näin Hämyliljan. Juoksin tämän luokse ja katsoin tähän itkuisilla silmilläni.
"Minttusydän on kadonnut", niiskaisin. Hämylilja nyökkäsi.
"Olen varma, että löydämme hänet pian", tämä rauhoitteli.
"Entä jos emme löydäkkään?" hätäännyin ja aloin pyörimään ympyrää. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Kiitos", kehräsin. Istahdin maahan ja yritin rauhoittua.
"Mistä?" Hämylilja naukui.
"Sittä, että yritit lohduttaa", hymyilin iloisena. Katsoin tassuihini.
"Ihan varmasti hän löytyy, ihan varmasti", kuiskasin itselleni

//Hämy? Sori tönkköö xc ja en kerenny tarkistaan jote on varmaan ihan täynnä kirjotusvirheitä :3

Nimi: Härmätassu

21.07.2017 10:39
Pentuaikojeni ystävät, Luomapentu ja Koskipentu oli juuri nimitetty oppilaiksi. Huusin yhdessä klaanin muiden kissojen kanssa heidän uusia nimiään ja luovin sitten kissajoukon läpi heidän luokseen.
"Onnea oppilaiksi pääsystä", kehräsin ja kosketin molempia kevyesti hännänpäälläni.
"Kiitos", Koskitassun silmät loistivat ja hän vilkaisi uutta mestariaan Risasiipeä kohti.
"Pidätkö mestaristasi?" kysäisin.
"Hän on varmasti hyvä mestari", Koskitassu naukaisi ja väräytti viiksiään.
"Minä sain sinun emosi mestarikseni", Luomatassu ilmoitti ja heilutteli häntäänsä pirteästi.
"Niin sait", virnistin ja vilkaisin emoni suuntaan, joka oli syventynyt keskusteluun Loistetähden kanssa kokouksen päätyttyä.
"Pääsisinpä jo harjoittelemaan", Koskitassu sanoi.
"Itsestänikin tuntui silloin tuolta. Pääsette varmaan ensimmäisenä tutustumaan klaanin reviiriin", mau'uin.
"Siistiä, en olekaan nähnyt sitä kuin ihan vähän tästä leirin ulkopuolelta jos sitätkään", Luomatassu naukui ja polki maata tassuillaan.

//Ömm jotain tässä, Koski?

Nimi: Haavekukka

19.07.2017 23:39
Kyyhkylento katosi pian näkyvistä mäntyjen lomaan ja jäin Pujosulan seuraan. Katsoin apeana lammen pintaan. Tuijotin vedessä heijastuvaa kuvajaistani. Ajatukseni eivät irronnet Hiiliturkista. Näin mielessäni Hiiliturkin odottamassa tunnelissa. Hän näytti iloiselta ja muistin tuntemani ilon ja onnen. Miten nopeasti se kaikki olikaan ehtinyt särkyä? Kuulin Pujosulan sanovan jotain, mutta vain huokaisin. Tuijotin lammen pintaa kuitenkaan näkemättä sitä, sillä mieleni harhaili muistoissa. En kyennyt päästämään irti, en vain voinut. En voinut unohtaa. Silloin näin keinon vapautua. Mittasin lampea katseellani. Se riitti. Nousin seisomaan varmempana. Ratkaisu oli edessäni, enkä epäröinyt. Pujosulka sanoi jotain, mutten kuullut mitä. Hiiliturkki oli kuollut ja ratkaisu oli edessäni. Minunkin olisi kuoltava. Jännitin lihakseni ja vedin henkeä vielä kerran. Sitten minä loikkasin suoraan veteen. Tunsin kylmän veden turkissani kun vajosin pohjaa kohti.

//Pujo?

Nimi: Hämylilja

19.07.2017 18:37
"Olet oikeassa, mutta kyllä hän itsenäinen", Lähdetassu maukui. "Mutta olen samaa mieltä siitä että hän on todella tunteeton varsinkin siinä koko Kuohuvirta jutussa." Nyökytin päätäni. Lähdetassu vaipui ajatuksiinsa ja jäin katsomaan käpäliään. Vilkaisin taivaalle. Aurinkohuippu olisi kohta, joten minun pitäisi mennä järjestämään aurinkohuipun partioita. Käänsin vielä katseeni Lähdetassuun.
"Minkä päätöksen teetkään, olen silti ylpeä sinusta", kuiskasin ja nousin seisomaan. Lähdin kohti leiriaukiota, että voisin mennä järjestämään partiot.

Oli kulunut muutama päivä siitä, kun olin jutellut Lähdetassun kanssa. Nyt oli aurinkohuippu ja näyttelin uudelle oppilaalleni, Luomatassulle reviiriä tämän veljen Koskitassun ja tämän mestarin Risasiiven kanssa. Luomatassu ja Koskitassu oli nimitetty tänään oppilaiksi. Pentutarhassa ei ollut tällä hetkellä yhtäkään pentua, joten Kanervakuukin saisi välillä levätä.
"Mikä tämä löyhkä on?" Luomatassu kysyi nyrpistäen nenäänsä. Tuore oppilas tassutteli määrätietoisena edessäni ja oli nyt kääntänyt kirkkaankeltaisen katseensa minua kohti.
"Se tulee haaskalasta. Se on sellainen paikka, mihin kaksijalkalat jättävät romujaan ja siellä on myös paljon rottia, joten sieltä leviää usein tauteja", selitin. "Me emme nyt voi mennä haaskalan lähelle, sillä tauti voi edelleen levitä." Luomatassu nyökkäsi ja tuhahti:
"Kaksijalkalat ovat käsittämättömiä." Risasiipi ja Koskitassu kulkivat hieman takanamme ja Risasiipi selitteli jotain oppilaalleen, mutta en kuullut mitä. Oli aurinkoinen ja todella lämmin päivä. Tuntui siltä, kuin musta turkkini olisi tulessa.
"Ompa muuten monta hajua, minkä pitäisi oppia. Kaksijalan, ukkospolun, Myrskyklaanin, Tuuliklaanin ja jopa Kuolonklaanin!" Luomatassu yhtäkkiä maukui.
"Sinun pitää myös oppia Jokiklaanin ominaishaju, mutta opit sen varmasti kokoontumisessa", selitin. Luomatassu nyökkäsi päätään innokkaasti. Naaras oli todella innokas oppimaan, eikä minun käsittääkseni edes lannistunutkaan helposti. Kohta olimme kiertäneet kaikki rajat ja suuntasimme kohti leiriä.
"Mitä me teemme leirissä?" Luomatassu kysyi. Valkea naaras oli jolkottanut eteeni.
"Saat viedä klaaninvanhimmille jotain syötävää, jonka jälkeen saat hakea itsellesikin jotain", mau'uin. Luomatassu nyökkäsi. Kohta pujahdimme piikkipensastunnelista leiriin.

//Joku? Vaikka Kyyhky? :D

Nimi: Lähdetassu

17.07.2017 20:53
"En ole yhtään varma vielä", sanoin hiljaa, "aika näyttää."
"Tietääkö Myskihäntä tunteistasi?" emoni kysyi.
"Ei vielä", vastasin, "aion kyllä kertoa hänelle. Tarvitsen vain rohkeutta."
"Sinulla on paljon rohkeutta. Sinusta on kasvanut itsenäinen ja vahva. juuri sellainen kuin toivoinkin", Hämylilja sanoi, "samaa ei ehkä voi Tihkuturkista sanoa."
"Olet oikeassa, mutta kyllä hän itsenäinen", sanoin, "mutta olen samaa mieltä siitä että hän on todella tunteeton varsinkin siinä koko Kuohuvirta jutussa." Onneksi en ollut itse Kuohuvirta, mutta pystyin kuvittelemaan miltä hänestä tuntui siinä tilanteessa. Tihkuturkki saa maksaa vielä. En siltikään hirveästi ymmärtänyt mitä Minttusydän näki veljessäni. On toki kivaa, että veljelläni on joku, mutta juuri Minttusydän, niin en ollut varma.

//Hämy?

Nimi: Koskitassu

17.07.2017 13:46
Heräsin pentutarhassa auringonvalon osuessa silmiini. Avasin räpytellen silmäni ja tajusin auringon säteiden kulkeutuvan pentutarhan tiiviin oksakaton läpi. Venyttelin hieman jäseniäni ja haukottelin. Luomapentu nukkui vieressäni ja hänen valkea kylkensä kohoili hengityksen tahtiin. Kanervakuu makoili omalla makuualusellaan. Emoni oli sanonut hetki sitten minulle ja Luomapennulle, että meistä tulisi jo pian oppilaita. Odotin innolla sitä päivää! Halusin jo oppia saalistamaan ja tietysti taistelemaan. Halusin olla hyödyllinen klaanilleni. Mutta se oli aika mahdotonta pentuna, tunsin tuottavani vain vaivaa. Minulle ja Luomapennulle piti saalistaa ruokaa, koska emmehän itse osanneet. Olin niin vaipunut ajatuksiini, etten huomannut, että Luomapentu oli jo herännyt. Siskoni nousi seisomaan haukotellen.
"Nukuin melko hyvin viime yönä", Luomapentu tokaisi ja alkoi sukimaan valkeaa turkkiaan. Vilkaisin omaa takkuista turkkiani. Oli epäreilua, että minulla oli niin pitkä ja takkuinen turkki. Kesti aina ikuisuus, ennen kuin turkkini oli siisti. Ehkä en nyt edes jaksaisi sukia turkkiani, kyllähän sitä pystyi olemaan takkuturkkinakin. Samassa Kanervakuukin heräsi. Vanha kuningatar venytteli jäseniään ja nousi sitten istumaan. Kanervakuun ilme oli jotenkin mysteerinen ja ihmettelin, miksi.
"Minulla on asiaa Loistetähdelle", emoni maukui salaperäisesti. Pystyin jo aavistamaan jotain. Minusta ja Luomapennusta tulisi varmasti oppilaita! Vilkaisin innoissani Luomapentua. Kanervakuu suki pikaisesti turkkinsa ja pujahti sitten ulos pentutarhasta.
"Meistä tulee varmasti oppilaita", Luomapentu kuiskasi silloin, kun Kanervakuu lähti. Nyökkäsin innoissani. Kenestä tulisi mestarini? Kanervakuunn odottamisessa tuntui kuluvan ikuisuus, kunnes hän kohta pujahti takaisin pentutarhaan.
"Loistetähti nimittää teidän tänään oppilaiksi", emomme maukui iloisena.
"Jee!" Luomapentu hihkaisi.
"Koska hän nimittää meidät?" kysyin.
"Niin pian kuin mahdollista. Koskipentu, sinun kannattaisi nyt sukia turkkisi siistiksi", Kanervakuu maukui.
"En sui! En saa sitä ikinä selväksi", murahdin. Kanervakuu pyöräytti silmiään ja alkoi selvittämään turkkiani.
"Et voi mennä noin takkuisena tärkeään seremoniaan", emo tuhahti. Murahdin tympääntyneenä. Tuntui kestävän ikuisuus, kunnes Kanervakuu oli vihdoin saanut suittua turkkini. Kuin tilauksesta aukiolta kajautui huuto:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Juoksin innokkaana ulos pentutarhasta. Loistetähti istui Klaanikiven päällä ja odotteli, että kaikki klaanitoverit olivat tulleet koolle. Luomapentu asteli viereeni ja yhdessä sitten hyppäsimme Klaanikiven päälle, Loistetähden vierelle.
"Tänään nimitän kaksi pentua oppilaiksi. Luomapentu ja Koskipentu, olette täyttäneet kuusi kuuta ja teistä on aika tulla soturioppilaita. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitsette soturinimenne teidät tunnetaan nimillä Luomatassu ja Koskitassu. Luomatassun mestariksi tulee Hämylilja ja Koskitassun mestariksi Risasiipi." Näin solakan, mustan naaraan tassuttelevan pois väkijoukosta. Hämylilja loikkasi kevyesti Klaanikivelle ja kosketti Luomapennun nenää omallaan. Samassa valtava, tummanruskea kolli erottui pois väkijoukosta ja loikkasi Klaanikiven päälle. Valtava kolli kosketti omaa kuonoani omallaan ja maukui:
"Koulutan sinusta metsän parhaimman soturin." Klaanitoverit alkoivat huudella uusia nimiämme:
"Luomatassu! Koskitassu!"

//Joku?

Nimi: Narsissiviiksi

17.07.2017 12:20
"Eipä kai", vastasin ruskeanharmaalle kollille. Minäkään en ollut nähnyt Minttusydäntä vähään aikaan. Viherloikka oli varmasti huolissaan sisarestaan. Kyllä minäkin olisin huolissani Orkideapolusta jos hän vain yhtäkkiä katoaisi. Emme me kovin läheisiä olleet mutta olihan hän sentään sisareni. Ja toki olisin surullinen jos kuulisin kokoontumisessa emolleni, isälleni tai veljelleni sattuneen jotain. Suljin silmäni. Muistelin ystävääni Kuutamosielua joka oli karkotettu Karpalovarjon tappamisen takia. Sisimmässäni kuitenkin tiesin että Kuutamosielu ei ollut syyllinen. Joku muu oli varmasti tappanut Karpalovarjon ja lavastanut Kuutamosielun syylliseksi.
"Uskotko sinä Kuutamosielun syyllisyyteen?" kysyin yhtäkkiä Viherloikalta.

//Viher?

Nimi: Hämylilja

16.07.2017 19:53
"Olen kyllä hieman pettynyt mitä teit, mutta haluan vain parastasi. Se mitä Tihkuturkki teki pentuna on anteeksiantamaton", mau'uin. En pystynyt olla vihainen Lähdetassulle, hän ei ehkä tehnytkään mitään muuta väärää, paitsi rikkoi soturilakia. Halusin vain tyttärelleni parasta ja toivoin hänen olevan onnellinen. Olin ylpeä hänestä ja että hän oli uskaltanut kertoa minulle tuosta. Lähdetassu nyökkäsi päätään ja käänsi jäänsinisen katseensa käpäliinsä. Astelin lähemmäs tytärtäni ja puskin hänen lapaansa.
"Hyvä, että uskalsit kertoa tästä minulle", mau'uin lempeästi. Muistin, mitä Tihkuturkki oli tehnyt pentuna Kuohuvirralle. Kyyhkylennon tytär oli saanut siitä ikuiset arvet. En voisi ikinä antaa siitä Tihkuturkille anteeksi, enkä uskonut, että Kuohuvirtakaan pystyisi. Sitten tajusin yhden asian.
"Aiotko sinä sitten muuttaa joskus Jokiklaaniin..?" kysyin hiljaa.

//Lähde? Toivottavasti en hitannu liikaa

Nimi: Kuohuvirta

16.07.2017 19:35
Aurinko paistoi kuumasti turkkiini, kun ravasin Tihkuturkin ja Härmätassun kanssa partiossa, kohti Myrskyklaanin rajaa. Pysyttelin melko kaukana Tihkuturkista, sillä pelkäsin häntä edelleen. En varmaan ikinä lakkaisi pelkäämästä häntä. Mieltäni painoi koko ajan Ruokoturkki. En ollut nähnyt kollia pitkään aikaan ja tunsin jo ikävöivän häntä. Minua ei enää kiinnostanut, vaikka hän olikin Tuuliklaanista. Olihan hän silti kissa, jota rakastin. Härmätassu käveli edessäni varmoin askelin. Oppilas oli saattanut havaita, että minun ja Tihkuturkin välillä oli jännite. Pelkäsin kuollakseni, että Tihkuturkki yhtäkkiä hyökkäisi päälleni ja repisi minut kappaleiksi. Lähestyimme jo Myrskyklaanin rajaa ja erotin jo ukkospolun inhottavan katkun. Pian musta läntti näkyi edessämme ja näin kiiltävien hirviöiden pyyhältävän ohitsemme. Nyrpistin nenääni, lähestyessämme ukkospolkua.
"Jatketaan täältä sitten Tuuliklaanin rajalle", Tihkuturkki murahti ja käänsi sähkönsiniset silmänsä minua kohti. Tunsin hätkähtäväni, mutta nyökkäsin silti. Härmätassu haisteli ilmaa ja avasi sitten suunsa:
"Myrskyklaanin partio taisi mennä tästä juuri", Tihkuturkin oppilas maukui. Haistelin itsekin ilmaa ja nyökkäsin.
"Mutta he eivät ole onneksi ylittäneet rajaamme", Tihkuturkki murisi. Nyökkäsin hieman arasti. Pelkäsin sanovani jotain väärää, koska silloin Tihkuturkki vain saattaisi hyökätä päälleni. Jatkoimme kohti Tuuliklaanin rajaa ja tunsin sydämeni alkaavan hakkaamaan kovempaa. Mitä jos Ruokoturkki olisi siellä? En pystyisi olemaan ihan normaalisti, Tihkuturkki kyllä tajuaisi, että tunsin jotenkin sen kollin. En onneksi haistanut Tuuliklaanin rajalla Ruokoturkkia, haistoin vain juuri menneen partioin löyhkän. Pian jatkoimme matkaamme kohti Kuolonklaanin rajaa.

//Härmä?

Nimi: Kyyhkylento

16.07.2017 17:39
Istuin soturienpesän edessä odottaen että Naavakoi saapuisi minun ja Härmätassun luokse. Lähtisimme partioon. Työnsin pääni sisälle oesään ja näin kuinka Naavakoi tuhisi sammalilla.
"Herärys! Sinun piti lähteä sinne partioon", murahdin ystävällisesti.
"Joo joo", kolli tuhahti ja kierähti toiselle kyljelleen. Tlnäisin tätä hellästi ja naukaisin:
"Me menemme sitten jo Härmätassun kanssa". Lähdin ravaamaan Härmätassu oerässäni ulos leiristä. Naavakoi juoksi hengästyneenä vierellemme.

Olimme juuri palanneet leiriin. Olimme kiertäneet Mtrskyklaanin ja Kuolonklaanin rajan. Näin kuinka paras ystäväni jutteli vanhemman tyttärensä kanssa aukiolla. Sitten muistin Minttusydämen, jota ei ollut näkynyt lähiaikoina leirissä. *Ehkä hänellä on murheita?* Näin aukiolla harmahtavan kollin. Tämä käänsi sähkönsiniset silmänsä minuun. Astelin tämän luokse. En pitänyt tästä kissasta, mutta tahdoin antaa hänelle mahdollisuuden.
"Hei Tihkuturkki, oletko nähnyt Minttusydäntä lähiaikoina?" naukaisin ystävällisesti.

//Tihku?

Nimi: Lähdetassu

16.07.2017 10:37
"Onko sinulla jokin hätä?" emoni kysyi lempeästi.
*Mitä minä sanoisin?* mietin, *että olen rakastunut Jokiklaanin kolliin?*
"Minä...", änkytin, "olen..."
"Rakastunut", sain lauseen lopetettua. Hämylilja näytti miettiliäältä.
"Ei siinä mitään pahaa ole", emoni sanoi.
"Mutta hän ei ole tästä klaanista, hän on Jokiklaanin Myskihäntä", myönsin hiljaa. Huokaisin syvään ja painuin alas maahan.
"En tiedä mitä sanoa...", Hämylilja sanoi, "vihaan muita klaaneja ja se on soturilain vastaista, mutta haluan aina sinun parastasi."
"Emme ole vielä kumppaneita tai mitään. Olemme nähneet Nelipuilla kaksi kertaa", kerroin.
"Mutta Nelipuuthan kuuluu Kuolonklaanille!" emoni huudahti.
"Shhh... Hiljempaa", pyysin, "en halua, että muut kuulevat."
"Ja tiedän sen. Haluatko, että kerron iten se alkoi?" kysyin.
"Kerro ihmeessä", Hämylilja sanoi. Aloin kertomaan emolleni kaiken aina siitä asti kun pyörryin Nelipuilla. Saatuani loppuun kaiken, huokaisin syvään.
"Aikamoinen ensi tapaaminen", Hämylilja sanoi.
"Etkö ole vihainen?" kysyin.
"Olen kyllä hieman pettynyt mitä teit, mutta haluan vain parastasi. Se mitä Tihkuturkki teki pentuna on anteeksiantamaton", emoni sanoi.

//Hämy? Toivottavasti ei ollut liikaa hittausta...

Nimi: Hämylilja

15.07.2017 10:47
Oli vielä hieman hämärää, kun heräsin sotureiden pesästä. Nousin ylös ja pujottelin klaanitovereiden välistä leiriaukiolle. Aamukaste kasteli tassuni, kun tassuttelin Klaanikiven eteen. Odottelin siinä hetken, kunnes muut alkoivat heräillä ja Tammikynsi, Orkideapolku ja Murattilehti pujahtivat sotureiden pesästä ja jolkottivat luokseni.
"Te voitte mennä aamupartioon, ottakaa joku oppilas mukannne", käskin. Soturit vilkaisivat toisiaan ja käänsivät katseensa sitten takaisin minuun.
"Otamme Häivetassun mukaamme", Murattilehti maukui. Nyökkäsin. Häivetassun mestari Murattilehti lähti oppilaiden pesälle herättämään Häivetassua ja Orkideapolku ja Tammikynsi jäivät odottamaan piikkipensastunnelille. Kohta sotureiden pesästä pujahti esiin Kyyhkylento. Ilahduin nähdessäni parhaan ystäväni.
"Mihin partioon minä menen?" Kyyhkylento kysyi pirteästi. Mietin hetken.
"Saat valita pari soturia mukaasi aurinkohuipun partioon. Sinä johdat partiota", kehräsin. Kyyhkylento nyökkäsi.
"Taidan siis mennä vielä nukkumaan", hän jatkoi ja lähti jolkottamaan takaisin sotureiden pesälle. Istuin hetken Klaanikiven edustalla, kunnes näin vaaleanharmaan raidallisen naaraan tulevan oppilaiden pesältä. Tunnistin heti kissan Lähdetassuksi. Aistin hieman levottomuutta tyttärestäni. Päätin mennä Lähdetassun luo. Oppilas käänsi jäänsiniset silmänsä minua kohti.
"Onko sinulla jokin hätänä?" kysyin lempeästi.

//Lähde? Toivottavasti en hitannu liikaa..

Nimi: Lähdetassu

14.07.2017 19:44
// JATKOA NARSISSIVIIKSELLE //

Loppu partio meni rajoja merkkaillessa Tuuliklaanin rajalla. Kun olimme valmiit, lähdimme takaisin leiriin. Paluumatka menikin Narsissiviiksen ja Orkideapolun kanssa keskustellessa. Saavuttuamme takaisin kaikki lähtivät omille teilleen.
*Mitä sitä tekisi? Myskihäntää tapaamaan?* mietin, *ei ei. Se olisi nyt vaarallista. Jos vaikka joku muu sattuisi tulemaan vastaan.* Istahdin alas ja huokaisin syvää. Mihin ihmeen sotkuun olen saanut oman kuononi tungettua? On soturilain vastaista tapailla toisen klaanin kissaa. Jos Lehmustassu eläisi, en olisi nyt tässä tilanteessa, mutta toisin kävi. Pian säikähdin, koska tajusin juuri yhden pelottavan, ihanan sekä väärin olevan asian. Miä olen pihkassa Myskihäntään.
*Ei... Ei... Ei. Näin ei voi käydä. Lähdetassu. Mihin sinä oikein panit oman kuonosi?* mietin. Minun täytyy puhua jollekulle. En voisi kertoa tästä emolleni ainakaan, mutta jos ikinä alkaisin tapailla häntä, minun olisi pakko. En voisi valehdella hänelle, mutta en haluaisi järkyttää häntä ainakaan vielä. Menen puhumaan Narsissiviikselle, mutta huomasin Narsissiviiksen Viherloikan seurassa.
*Puhun hänelle myöhemmin*, ajattelin.

Nimi: Minttusydän

14.07.2017 09:06
Pyyhin itkuisia silmiäni. *Miksi kaiken pitää olla näin hankalaa?* Kuulin askeleita pusikosta. Tunsin kylmät väreet ja pörhistin karvani.
"Kuutamosielu?" kysyin kylmästi. En kuullut vastausta.
"Sinäkö siellä?" huhuilin. Tuuli tuli väärästä suunnasta, joten en voinut haistaa kuka siellä oli. Pian puskasta asteli hopeanharmaa naaras häntä ylhäällä.
"Minä se vain", Kuutamosielu naukui. Nousin seisomaan ja tasoitin karvani.
"Mutten ole Kuutamosielu, olen Selene", naaras naukui hiljaa.
"Selene?" nau'uin kummastuneena. *Mitä Kuutamosielulle on tapahtunut tänä aikana?*
"Mitä sinä oikein höpötät?" naukaisin huvittuneena.
"Selene, se on uusi nimeni", tämä naukui. Naaraan hopeanharmaa turkki hohti kuunvalossa.

//Selene?

Nimi: Pujosulka

13.07.2017 21:15
Raotin silmiäni. Makasin aurinko läikässä klaaninvanhimpien pesän edustalla. *Minusta tuntuu kuin olisin joku vanhus! Minun täytyy tehdä jotain klaanini hyväksi* Nousin varovasti ja lähdin etenemään kohti soturien pesää. Haravoin katseellani pesän nurkkia myöten, mutten nähnyt jälkjeäkään etsimästäni kissasta. Tammikynnestä.
"Pöö", tuttu ääni naukui takaani ja kaatoi minut kumoon. Käänsin leikkisän katseeni taakseni hiipineeseen kissaan.
"Mitä sinä etsit?" kolli maukui ja istahti m
aahan kietoen häntänsä tassujen ympärille. Tönäisin kollia hellästi kylkeen ja katsoin tätä lempeästi.
"Sinua", kehräsin. Rakastamani kolli katsoi minua hymyillen. Puskin tämän päätä.
"Minusta on tuntunut lähiaikoina hieman hyödyttömältä", nau'uin kääntäen katseeni Tammikynnen silmiin. Ne säteilivät iloista energiaa.
"Et sinä ole hyödytön", tämä naukui ja tönäisi minua uudestaan.
"Hei mitä jos mentäisiin partioon?" kolli ehdotti. Hymähdin.
"Jäisin jälkeen", naukaisin hieman alakuloisesti.
"Mutta ihan vain kaksistaan?" Tammikynsi selitti ja nousi seisomaan jo valmiina lähtöön. Hymyilin kollille myöntävän vastauksen. *Voi, että hän osaa olla ihana* Kehräys kantautui kurkustani.

//Tammi?

Nimi: Narsissiviiksi

12.07.2017 12:53
Loppupartio oli kulunut hyvin nopeasti. Orkideapolku oli lähtenyt omille teilleen, Lähdetassu oppilastovereidensa seuraan ja Tammikynsi oli mennyt juttelemaan jollekkin. Minulla oli hirveä nälkä joten suunnistin tuoresaaliskasalle. Huomasin Viherloikan syömässä yksin. Lähdin tallustamaan kollia kohti.
"Hei, miten päiväsi on mennyt?" tervehdin ruskeanharmaata kollia.
"Ihan hyvin. Entä sinulla?" kolli kysyi.
"Ihan hyvin. Olin partiossa ja melkein pilasin rajamerkit", huokaisin. Viherloikka näytti olevan huolissaan jostain.
"Olet selvästi huolissasi jostain. Kullä minä sinut tunnen", totesin kollille.

//Viher?

Nimi: Untuva

11.07.2017 20:39
Tihkuturkki: 12kp -

Narsissiviiksi: 26kp! -

Lähdetassu: 13kp -

Härmätassu: 17kp -

Koskipentu: 6kp - Voit nyt kirjoittaa oppilasnimityksesi! Mestarisi näkyy sivuillasi ja klaanin sivuilla.

Minttusydän: 34kp! -

Kuohuvirta: 10kp -

Kuutamosielu: 49kp! -

Tuomitassu: 3kp -

Viherloikka: 4kp -

Liljatassu: 60kp! - Halutessasi voit saada parantajanimen seuraavassa parantajien kokoontumisessa.

Kyyhkylento: 24kp! -

Sienikarva: 18kp -

Hämylilja: 20kp! -

Nimi: Minttusydän

10.07.2017 09:53
Kuutamosielu oli lähtenyt katsomaan löytäisikö ruokaa. Tunsin kuinka ahdistus oli vallannut minut. *Onko Tihkuturkki murhaaja?Minun rakas Tihkuturkkini?* Kyynel vierähti poskelleni. Nostin pääni ylös ja katsoin kohti Varjoklaanin reviirin suunnelle. *Tuolla oli kotini ja Tihkuturkki, mutta...* Rakastin murhaajaa. Nousin seisomaan ja lähdin tassuttamaan kohti lähintä pensasta. Siellä minä nukkuisin yön yli. Laahasin häntääni maassa. Käperryin puskan pohjalle ja suljin silmäni. Kyyneleet valuivat silmistäni. *Ikävöin Kuohuvirtaa, Viherloikkaa, perhettäni ja Tihkuturkkia* Pian viherlehden tuuli tuuditti minut uneen.

Seisoin valtavalla kukkaniityllä. Huomasin kuinka kukkien keskellä Tihkuturkki juoksi minua kohti.
"Tihkuturkki? Oletko se sinä?" naukaisin ja purskahdin itkuin ja juoksin tämän luokse.
Mutta odottamaattami kolli tekikin yllättävän käännöksen. Hän loikkasi päälleni. Paljasti kyntensä. *Ei!*

Räväytin silmäni auki. Oli vieläkin yö. *Minä.. minä pelkään häntä* Huomasin kuinka kyyneleet alkoivat taas virrata. Tässä ei ollut kyse vain Kuohuvirran vihaamisesta. Hän.. hän halusi olla johtajamme, hinnalla millä hyvänsä.

Nimi: Härmätassu

09.07.2017 16:19
Näin juuri jotakin omituista unta, jossa esiintyi siivekkäitä kissoja, kun untani alkoi häiritä valtava tassu, joka tuli taivaasta ja tökkäisi minut nurin. Pian tajuntaani kuitenkin levisi ajatus, että joku yritti oikeasti saada minut hereille, joten unikupla poksahti rikki ja avasin silmäni.
Näin vierelläni Tihkuturkin, joka oli ilmeisesti tökkinyt minua hereille.
"No niin, heräsithän sinä viimein. Meidän pitää lähteä partioon ihan kohta", mestarini naukaisi ja poistui oppilaiden pesästä sanottuaan asiansa.
Nyökkäsin hajamielisesti hänen peräänsä, vaikka hän ei sitä nähnytkään, ja nousin istumaan. Ravistelin turkkiani hiukan ja astelin sitten ulos. Ulkona oli nätti sää, aurinko paistoi ja linnut lauloivat jossakin. Istuuduin hetkeksi alas ja suin turkkini siistiksi. Tihkuturkki oli mennyt sotureiden pesälle, josta hän haki mukaamme Kuohuvirran. Mestarini vilkaisi minun suuntaani ja huitaisi hännällään merkiksi seurata kaksikkoa. Nousin seisomaan ja ravasin leirin halki kahden soturin perään. Tihkuturkki johdatti partion ulos leiristä ja suuntasi kohti Myrskyklaanin rajaa, josta meidän piti aloittaa partioiminen.
Olin vieläkin hiukan tokkurassa, ja yritin selvittää päätäni samalla, kun keskityin pysymään tassuillani. Pian aistini terävöityivät normaaleiksi ja saatoin seurata sotureita vakain askelin, väsymykseni oli pois pyyhitty.

//Tihku? Kuohu?

Nimi: Narsissiviiksi

09.07.2017 13:23
"Luulisin tämän olevan rajapartio", totesin poissaolevasti. Mieleni lipui taas Viherloikkaan. Kolliin jota rakastin. Ruskeanharmaassa soturissa oli kaikki täydellistä. Tuon meripihkanväriset silmät räpsähtivät ystävällisesti. Lähdetassu näytti katsovan hetken aikaa kaihoisasti nelipuiden suuntaan. Oliko se vain kuvitelmaa?
"Pysähdytään tähän", Tammikynsi sanoi. Olimme tallustaneet Tuuliklaanin rajalle. Vilkaisin Tuuliklaanin reviirille. Siellä vanhempani ja Ruokoturkki elivät onnellisina. Aloin vahvistamaan hajumerkkiä hyvin hajamielisesti.
"Narsissiviiksi! Se rajamerkki on täällä päin!" Lähdetassu huudahti minulle huvittuneena. Luimistelin korviani nolona ja siirryin eteenpäin.

//Tammi? Orkidea? Lähde?

Nimi: Kyyhkylento

09.07.2017 12:26
istuskelin partioita järjestävän Hämyliljan vieressä. Katselin iinoissani kuinka kissat hölkkäsivät partioihin. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Hämylilja", nau'uin parhaalle ystävälleni. Käänsin katseeni leirissä vaeltaviin kissoihin ja näin kuinka Okaliekki oli astelemassa parantajan pesään, sillä tämän vatsa oli vieläkin reistaillut.
"No?" Hämylilja keskeytti ajatukseni.
"No olisiko minun mahdollista päästä metsästyspartioon?" kysyin varovasti. Hämylilja katseli minua hilpeästi.
"No, nyt tämän kerran, mutta älä luule, että ottaisin toiveita toista kertaa", Hämylilja kehräsi hilpeästi. Nyökkäsin ja loikkasin alas kiveltä.
"Metsästyspartioon lähtee Kyyhkylento, Mietesielu ja Tuomitassu", Hämylilja naukui.

//Tuomi?

Nimi: Lähdetassu

08.07.2017 16:20
// JATKOA NARSISSIVIIKSELLE //

"Ihan hyvin kaiketi", vastasin. En voinut missään tapauksessa kertoa kenellekään Myskihännästä yhtään mitään, koska siitä seuraisi rangaistus ja kuka tietää mitä muutakin.
"Miten itselläsi menee?" kysyin.
"Hyvin kiitos", Narsissiviiksi vastasi.
"Sehän on kiva kuulla", sanoin. Mitenköhän Tihkuturkilla mahtaa sujua tällä hetkellä Kuohuvirran kanssa? Varmaankin huonosti.
"Onko sinulla ikävä Hunajaviikseä?" kysyin Narsissiviiksellä.
"Joskus, mutta ymmärrän kyllä Orkideapolun miksi hän muutti isäni luokse Tuuliklaaniin", Narsissiviiksi sanoi.
"Rakkaudesta ja hei onhan sinun veljesikin siellä", totesin.
"Se on kyllä totta", Orkideapolku vastasi ja liittyi keskusteluun mukaan.
"Mikähän edes pitää tehdä?" kysyin, "merkata rajoja vai metsästää riistaa?"

//Tammi? Orkidea? Narsissi?

Nimi: Narsissiviiksi

07.07.2017 21:19
Heräsin iloisena uuteen Viherlehden päivään. Soturienpesässä ei ollut enää juuri ketään. Kaikki olivat aukiolla juttelemassa tai vaihtamassa kieliä. Venyttelin raajani pitkiksi ja ravistin unenrippeet turkistani. Kuljin aurinkoiselle aukiolle. Huomasin Hämyliljan kääntyvän minua kohti. Musta naaras oli valittu varapäälliköksi kun Vaskitsaviima oli luopunut hengistään ja varapäällikkönä ollut Loistetähti noussut päälliköksi.
"Sinä menet partioon Orkideapolun, Tammikynnen ja Lähdetassun kanssa", Hämylilja ohjeisti. Muistelin miten pelottavalta tuo naaras oli vaikutranut silloin kun olin vielä pentu. Marssin Orkideapolun ja Tammikynnen luokse. Pian Lähdetassu ilmestyi luoksemme.
"Huomenta", Tammikynsi maukui oppilaalleen.
"Huomenta", vaaleanharmaa naaras vaatasi.
"Huomenta", minäkin naukaisin.
"Huomenta", Orkideapolku naukui.
"Lähdetään", Tammikynsi maukui. Tammikynsi kulki edellä, minä ja Lähdetassu hänen perässään ja Orkideapolku hieman taaempana.
*Voisi ehkä olla hyvä puhua jostain*, ajattelin itsekseni.
"No, mitenkäs sinulla on mennyt viimeaikoina?" esitin kysymyksen vieressäni kulkevalle Lähdetassulle.

//Tammi? Orkidea? Lähde?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com