Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa siitä ja erilaisista uhista löydät Muuta-osiosta. 

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hunajaviiksi

14.04.2017 13:08
"Kuvitteletko, etten olisi miettinyt sitä?" naukaisin kireästi ja käännähdin ympäri. En varmasti kertoisi kenellekään, kuka pentujen isä oli. Muut saisivat yrittää nyhtää tietoa minulta, mutta pitäisin suuni kiinni.
"He saavat udella pentujen isästä, mutta emona minun ei ole pakko kertoa hänestä mitään. Enkä kerrokaan."
Huokaisin syvään. Varjoklaanilaiset varmaan ajattelisivat, että pennut olivat jonkun kollin klaanistamme. Ainakin toivottavasti. Jotkut saattaisivat jopa kuvitella, että ne olisivat Pikiviillon, varmaankin aika moni tiesi tapaamisistamme. He saattoivat luulla, että meidän kahden välillä olisi ollut rakkautta, mutta itselläni ei ollut mitään tunteita Pikiviiltoa kohtaan. Niin kauan, kuin he eivät voisi todistaa pentujen isän olevan eri klaanista, kaikki olisi hyvin, eivätkä he koskaan voisi. *Kerron heille sitten, kun he ovat vanhempia.*
"Koska olen parantaja, en voi hoitaa heitä", maukaisin kääntäen taas katseeni Naaliturkkiin. "Kun he syntyvät, olen pentutarhassa ehkä pari päivää, sitten joku kuningattarista ottaa heidät hoitoonsa."
En tiennyt, puhuinko Naaliturkille vai vakuuttelinko itseäni. Kuitenkin tiesin, että kaikki järjestyisi. Voisin olla pentujen kanssa aina silloin, kun minulla oli aikaa. Odottamatta ilo alkoi kuplia sisälläni. Aluksi pennut olivat vaikuttaneet aika kamalalta, mutta nyt olin jo innoissani.
"Harmittaako sinua, kun et voi olla heidän kanssaan?" kysyin hiljaa kumppaniltani. En tiennyt, oliko hän pennuista edes aidosti iloinen, mutta pentujen isänä oli varmasti surullista katsoa heidän kasvuaan, kun he eivät tietäisi isäänsä. *Eikä hän voisi kasvattaa heitä.*

//Naali?

Nimi: Hunajaviiksi

14.04.2017 09:25
Kuljin Sienitassun edellä leiriä kohti. Meillä oli kummalakin suut täynnä kirveliä, tuoretta sellaista. Hiirenkorvan aika antoi uusia yrttejä, joiden vaikutus oli voimakkaampi kuin lehtikadon aikaan kerättyjen. Kuulin Sienitassun askeleet takaani. Hän liikkui nopeasti, mutta tuntui hidastelevan, jotta pysyisi takanani. Tunsin juoksevani hitaammin, kuin ennen, se tuntui raskaammalta. Onneksi saavuimme pian leiriin, ja pääsin lepäämään. Vatsaani kivisti oudosti, mutta kipu meni onneksi pian ohi. Riensin parantajan pesään ja kävin makuulle maahan. Minulla oli aavistus, aavistus siitä, mikä minua vaivasi. Aavistus oli varmasti oikeassa, en keksinyt mitään muuta syytä tälle. Oloni tuntui raskaalta, vatsaani kävi kipeää silloin tällöin. Oppilaani asteli pesään ja katsoi hiukan huolissaan minuun.
"Ei tässä mitään", naukaisin nopeasti. "Hae itsellesi ruokaa, teit hyvin töitä."
Nyt, kun oppilas oli kadonnut, aloin tutkia vatsaani. Nousin seisomaan ja liikutin kuonoani turkillani. Silmäni rävähtivät auki, ehkä kauhusta, ehkä säikähdyksestä, kun tunsin jonkun potkaisevan vatsassa. Tiesin, että odotin pentuja, ja tiesin varsin hyvin, kuka pentujen isä oli. Tunnustelin hellästi vatsaani. *Niitä on kolme!* En tiennyt, olisiko minun pitänyt olla iloinen tästä. Emon ei tarvinnut klaaneissa kertoa pentujen isää, mutta varmasti se herättäisi epäilyksiä. En ollut oikein pyörinyt yhdenkään kollin kanssa. No, jos kukaan ei voisi todistaa suhdettani tuuliklaanilaiseen, olisin turvassa, samoin Naaliturkki. Juoksin ulos pesästä ja nyökkäsin ohi mennen Sienitassulle, joka söi varista leirin reunalla. Suuntasin askemeeni Tuuliklaanin rajaa kohti.

Astelin kaksijalkojen tunneliin tuttuun tapaan. Minun olisi tavattava Naaliturkki, minun olisi kerrottava hänelle pennuista. Kurkistin tunnelin suulla ulos. Metsä oli hiljainen, eikä ketään näkynyt. Haistelin ilmaa. En erottanut Naaliturkin turvallista hajua, vain yhden, voimakkaan Tuuliklaanin tuoksun. Epäröin hetken, mutta syöksyin sitten pienehkön metsän läpi nummille. Säntäsin jonkinlaisen pensaan taakse piiloon ja kurkistelin sen oksien välistä Tuuliklaanin leirin suuntaan. Tiesin, missä se oli, sillä olin kerran käynyt siellä. Katselin tarkasti siihen suuntaan, ehkä kumppanini saapuisi sieltä. Yhtäkkiä kuulin selvästi hengityksen ja askelien äänen takaani. Käännähdin nopeasti ja seisoin vastakkain valkoisen kollin kanssa. Huokaisin helpotuksesta.
"Onneksi se olit sinä", naukaisin ja kosketin kuonollani Naaliturkin korvaa.
"Minulla on sinulle kerrottavaa."
Naaliturkki näytti odottavalta. Nielaisin ja hengähdin ennen kuin kerroin. En tiennyt, miten hän reagoisi tähän, toivottavasti hyvin. Olin itsekin järkyttynyt, mutta jotenkin iloinen, saisin pentuja.
"Odotan pentuja. Sinun pentujasi", maukaisin hiljaa. Kolli oli kyllä saattanut huomata sen vatsani koosta. Se oli pyöristynyt, mutta ei sentään vielä ollut huomiota herättävän suuri.

//Naali?

Nimi: Saratassu

13.04.2017 21:07
Heräsin aamulla aikaisin, jo hieman ennen aamupartiota. En saanut hengitettyä kunnolla, sillä nenäni oli tukossa.
"Noh, ehkä se on vain kevätnuhaa", totesin itsekseni, ja toivoin todella sen olevan totta. Menin hakemaan jotakin syömistä ennen päivän harjoituksia. Tänään minun piti oppia kiipeilemään, niin Ikituuli oli sanonut.
"Ai, hei Saratassu! Oletkin jo hereillä", tervehti mestarini, joka oli juuri herännyt.
"Huomenta Ikituuli! Milloin me lähdemme kiipeilemään?" mau'uin.
"Voisimme varmaaniin lähteä pian. Kuulostat hieman nuhaiselta", Ikituuli huomautti.
"Ei tässä mitään, kyllä minä pärjään", naukaisin, mutta näin silti pientä huolta mestarini silmissä. Lähdimme leiristä pian, ja suuntasimme kohti Palanutta vuorivaahteraa. Huomasin väsyväni helposti, vaikka matka ei ollut pitkä. Pistin kuitenkin väsymyksen eilisten taisteluharjoitusten piikkiin.
"Olet edistynyt koulutuksessasi melko hyvin", naukui Ikituuli, rikkoen hiljaisuuden.
"Kiitos!" nau'uin innoissani. Puhuminen sattui kurkkuun, ja samalla kutitti. Aloin yskiä, ja kahistuin, kun yskästä ei ollut tulla loppua. Viimein yskänpuuska loppui, ja lähdin jatkamaan matkaa.
"Oletko kunnossa?" varmisti Ikituuli. Nyökkäsin, sillä en halunnut puhua. Väsymys painoi käpäliäni raskaana, enkä meinannut jaksaa nostaa tassujani. Tunsin tuulen turkillani, ja haistoin sen raikkauden. Aloin taas yskiä, ja annoin väsymykselleni periksi. Istuin maahan, ja jatkoin ysiimistä. Ikituuli tuli luokseni, ja kehotti minua nostamaan pääni. Hän katseli minua hetken, ja totesi:
"Et sinä tuossa kunnossa voi kiipeilemään oppia. Lähdetään takaisin leiriin". En missään nimessä halunnut jättää harjoituksia väliin, ja väitin itsepäisesti vastaan.
"Kuulehan nyt Saratassu, olen nähnyt ennenkin sairaita kissoja, ja vaikken olekkaan parantaja, niin osaan sanoa, että sinä olet sairas, etkä voi opetella kiipeilyä. Nyt me lähdemme suorasn leiriin, ja Hunajaviiksen luo", totesi Ikituuli tiukkaan sävyyn. Lopetin vastaan väittämisen, ja käännyimme mestarini kanssa leiriä kohti. Emme päässeet kovinkaan pitkälle, ennen kuin sain taas yskänpuuskan. Säikähdin hirveästi, kun maistoin rautaisen maun suussani, ja näin punaisen nesteen valuvan maahan. Verta ei tullut paljoa, ja mutta Ikituuli painoi minut kiinni kylkeensä, ja koitti saada minut kävelemään nopeammin. Näin pääsimme leiriin saaka, jouduimme tosin pysähtelemään välillä, kun minä yskin. Leiriin päästyämme voimani olivat loppuneet, viimeistä ripettä myöten. Lyyhistyin sisäänkäynnin eteen, ja jäin voipuneena maahan makaamaan.
"Saratassu! Saratassu nouse ylös nyt!" mestarini patisteli, ja koetti nostaa minut jaloilleni. En jaksanut, vaikka yritin, en vain jaksanut. Ikituuli nappasi hampaillaan niskastani kiinni, ja lähti raahaamaan minua parantajan luo.
"Hunajaviiksi!" Ikituuli huusi, laskettuaan minut parantajan pesän eteen. Parantaja juoksi ulos pesästään, ja auttou Ikituulta kantamaan minut sisään. Yskin voimattomasti, ja maistoin taas veren. Se levisi makuualuselle, joka minulle oli tehty.
"Juuri niin kuin oletin. Se on vain levinnyt kovin nopeasti", Hunajaviiksi maukui hiljaa. Kuulin hänen ja mestarini keskustelevan, mutten jaksanut keskittyä heidän sanoihinsa. Vaivuin hiljaa uneen.

//Anteeksi jos oli kirjoitusvirheitä, tein kännykällä.. Aika kökkö lopetus...

Nimi: Hämylilja

13.04.2017 18:46
Istuin tuoresaaliskasan vieressä katsoen, kuinka uusi oppilaani Rikkotassu vei riistaa klaanivanhuksille. Olimme juuri kiertäneet Varjoklaanin reviirin. Katseeni osui sotureiden pesän edustalla makoilevin Tihkuturkkiin ja Minttutassuun. He juttelivat jotain toisilleen, mutta en kuullut, mistä he puhuivat. En oikein tiennyt, mitä mieltä olin Tihkuturkin ja Minttutassun suhteesta. Minttutassu nimittäin oli jättänyt perheensä Tihkuturkin takia. Tai ainakin niin Kyyhkylento oli kertonut. Huomasin oppilaiden pesän vieressä Lähdetassun, Vihertassun ja Kuohutassun, jotka harjoittelivat taisteluliikkeitä. Katselin heitä hetken, kunnes huomasin sivusilmällä valkean Rikkotassun, joka käveli minua kohti.
"Mitäs sitten?" naaras kysyi.
"Voit ottaa nyt itse jotain syötävää", mau'uin. Rikkotassu nyökkäsi ja alkoi valikoimaan itselleen jotain syötävää. Hätkähdin, kun tunsin potkun vatsassani. Siellähän se minun pentuni potki. Huomasin, että Lähdetassu oli lopettanut harjoittelemisen ja tassutteli minua kohti.

//Lähde? Sori tönkkö stoori xc

Nimi: Vihertassu

13.04.2017 07:31
Kurotin kaulaani ja kiihdytin tahtiani nähdäkseni puun. Moni puhui siitä ja oletin sen oleva tärkeä osa klaanivanhimpien tarinoita. Puu oli hyvin iso. Näytti kuin se olisi hiponut yllämme lipuvia pilviä. Jokaista omalla vuorollaan. Laskin katseeni ja huomasin pienen violetin kukan. Käännähdin mestariani kohti ja kysyin:
"Mikä kukka tämä on?" Mietesielu havahtui mietteistään ja käänsi katseensa minuun.
"Se on ohdake", Mietesielu tokaisi ja kysyi samassa Tuikesilmältä:
"Jatkammeko matkaa myrskyklaanin rajalla olevalle ukkospolulle?" Tuikesilmä nyökkäsi ja naukaisi:
"Tulkaahan. Seuraavaksi näette ukkospolun." Katsoin jännittyneenä Kuohutassuun joka väläytti pienen hymyn minulle. Lähdimme innoissamme kävelemään mestareidemme perään. Aloin kuulla kauheaa meteliä ja haistaa outoa katkua edetessämme.
"Vihertassu, haistatko jo ukkod polun katkun?" Mestarini Mietesielu kysyi. Nyökkäsin mestarilleni ja samassa eteeni avautui iso musta polku. Ukkospolku. Katsoessani sivuilleni, tuntui kuin se jatkuisi loputtomiin.

//Joku?

Nimi: Miyu

12.04.2017 16:52
Hallaruusu: 3kp

Hämylilja: 6kp

Hunajaviiksi: 19kp

Lähdetassu: 5kp

Sienitassu: 11kp

Kuohutassu: 3kp

Pujosulka: 2kp

Nimi: Pujosulka

12.04.2017 08:19
Nyyhkytin pentujeni vieressä.
"At saa kuolla! Et voi jättää minua!" itkin. Pian huomasin Tammikynnen vierelläni. Katsoin tätä järkyttyneesti.
"Si, Sirpalepaentu. Hänkin on sairas!" kuiskasin.
"Voin halea Hunajaviiksen", Tammikynsi naukaisi järkyttyneenä. Nyökkäsin. Vaalea parantaja oli juuri palannut kokoontumisesta.
"Olet minulle tärkeä", kuiskasin pienen pennun korvaan.
Pian Tammikynsi tuli pian takaisin Hunajaviiksi mukanaan.
"Mikä hänellä on?" Hunajaviiksi naukaisi.
"Hän oksensi verta", kuiskasin. Huomasin kuinka järkytynyt olin. Tammikynsi laski häntänsä lavoilleni ja lähdimme ulos pesästä, jotta tauti ei tarttuisi. Nuolaisin kumppanini päätä rakastavasti.

//Tammi?

Nimi: Kuohutassu

12.04.2017 08:03
"Ei Minttutassu meistä välitä", mau'uin surullisena. Vihertassu katsoi minua meripihkanvärisillä silmillään, enkä osannut tulkita niistä mitään. Typerä Tihkuturkki! Mikä Minttutassua siinä viehätti!? Tunsin, kuinka kyynel tipahti poskelleni. Rakastin Minttutassua, en antaisi häntä niin helposti Tihkuturkille. Nuolaisin Vihertassun päätä. Olihan minulla sentään hänet. Huomasin, että Risasiipi ja Mietesielu olivat jo kaukana.
"Otetaan heidät kiinni", huudahdin ja lähdin juoksemaan Risasiipeä ja Mietesielua kohti. Kuulin, kuinka Vihertassu seurasi takanani.
"Mitä te nyt kuppaatte?" Risasiipi murahti. "Näette kohta palaneen vuorivaahteran. Siellä oppilaat harjoittelevat saalistusta tai joskus taisteluakin", hän jatkoi. Tirkistelin eteenpäin. Erotin jo hiemaa kauempana suuren puun. Se oli varmasti vuorivaahtera.
*Mihinköhän Minttutassu ja Tihkuturkki menivät*, ajattelin.

//Viher?

Nimi: Hunajaviiksi

11.04.2017 21:39
Kun kuulin Pikiviillon sanat, sydämeni alkoi tykyttää nopeammin. Oliko hän huomannut minun katsovan Naaliturkkia? Mahdollisesti... En voisi kertoa hänelle, että minulla oli kumppani toisesta klaanista, hän voisi kertoa vaikka Vaskitsatähdelle siitä. Minun olisi kiellettävä se, että minulla olisi ketään, vaikka saattaisin katua sitä myöhemmin.
"Rakkaastani? Ei minulla ole ketään rakasta!" naukaisin terävästi mitäänsanomaton katse kasvoillani. En tiennyt, uskoiko hän sanojani, mutta käänsin kollille selkäni.
"Hei sitten", naukaisin ja astelin muiden parantajien luo. Nyt Vaskitsatähti puhui vuorostaan puhujankivellä. Höristin korviani.
"Kaunokukka muutti klaaninvanhimpiin, joten Hunajaviiksestä tuli Varjoklaanin uusi parantaja."
Nousin seisomaan ja nautin olostani, kun nimeäni huudettiin ääneen. Pian istuuduin takaisin maahan Sienitassun viereen. Oppilaankin nimiä huudettiin vuorollaan, hän näytti olevan hiukan hämillään.
Kokoontumisen loppuessa etsin vaivihkaa Naaliturkin kissojen virrasta. Klaanien sekamelskassa kukaan ei toivottavasti huomaisi keskusteluamme.
"Puhuin Pikiviillon kanssa", kuiskasin ja tähyilin varautuneena ympärilleni. Kumppanini kohotti toista kulmaansa epäileväisenä.
"Kuolonklaanin parantajan?"
Nyökkäsin nooeasti. Liitotähti kokosi kissojaan, samoin Vaskitsatähti.
"Hän saattaa aavistaa jotain meistä, ollaan varovaisia", naukaisin häthätää ja juoksin Varjoklaanin kissojen luo.

//Joku?

Nimi: Sienitassu

11.04.2017 20:29
Kokoontuminen oli aivan mahtava. Koko illan olin vain kuunnellut muiden klaanien parantajien keskusteluita. Hunajaviiksi oli poistunut paikalta Kuolonklaanin parantaja Pikiviillon kanssa, mutta en pitänyt asiaa mitenkään erikoisena, sillä he olivat parantajia, joten he kai keskustelivat vain yrteistä sun muista, mistä kaikki muutkin keskustelivat. Parantajat keskustelivat ympärilläni oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Ensin kuulin heidän puhuvan siitä, miten mahtava hiirenkorvan aika on, jonka jälkeen he hyppäsivät heti juttelemaan klaaniensa pennuista, joita lähiaikoina oli syntynyt. Sitten Kirkasmarja oli selittänyt, kuinka jokiklaanilaiset olivat voineet palata takaisin leiriinsä. Sitten putosinkin jo vauhdista. Katselin vain ympärilleni. Kissat juttelivat keskenään. Huomasin, että lähes kaikki oikeasti juttelivat. Taisin olla ainoa, joka pysyi hiljaa eikä puhunut mitään.
"Sienitassu, oletteko saaneet Varjoklaanissa riehuneen taudin kuriin?" säpsähdin, kun kuulin yhden parantajista kysyvän minulta. Kysyjä oli Tuuliklaanin parantaja, Ruusupiikki. Olin hieman hämmentynyt kysymyksestä, sillä se oli niin henkilökohtaisesti osoitettu minulle. Olin vähällä menossa paniikkiin, kunnes sain soperrettua suustani:
"Tauti riehuu edelleen Varjoklaanissa. Vähän väliä joku menettää henkensä sen takia, viimeisin oli Kaamostassun kuolema. Emme ole löytäneet siihen parantavaa yrttiä." Muut parantajat nyökkäilivät pahoitellen. Käänsin katseeni Simpukkatassuun. Olin jutellut puolikuun aikaan parantajien kokoontumisessa tuuliklaanilaisoppilaan kanssa jonkun aikaa, kun olimme kulkeneet kohti korkokiviä. En kuitenkaan viitsinyt sanoa parantajaoppilaalle mitään, sillä tuskin hän edes muisti minua saatika yhteistä juttuhetkeämme.

//Joku?

Nimi: Hunajaviiksi

11.04.2017 20:14
Kohotin yllättyneenä kulmiani. Pidin huolen, etten näyttänyt halveksuvalta tai muutenkaan negatiiviselta, en halunnut, että Pikiviilto pahoittaisi mielensä. Pyörittelin hänen sanojaan päässäni. Kolli toivoi, että välillämme olisi ollut jotain. *Niin kuin mitä?* Taisin kyllä tietää, mitä hän tarkoitti, mutta en voinut uskoa hänen puhuvan totta. *Kuolonklaanilaisiin ei voi luottaa.* Mutta ehkä Pikiviiltoon voisi? Hän oli suunnilleen ikäiseni, molemmat olimme parantajia. Eikä Pikiviilto ollut samanlainen, kuin muut hänen klaanistaan. Huokaisin syvään, ennen kuin nuolaisin huuliani.
"Mitä halusit meidän välillä olevan?" kysyin hiljaa, mutta määrätietoisesti. "Vastaa, miten haluat, taidat valehdella kuitenkin."
Käänsin jälleen katseeni väkijoukkoon, ja sydämeni sykähti ylimääräisen lyönnin, kun huomasin valkoisen kollin kissojen seassa. *Naaliturkki!*

//Piki?

Nimi: Hunajaviiksi

11.04.2017 18:56
Silmäni laajenivat, kun kuulin Pikiviillon sanat. Suuni avautui raolleen, mutta suljin sen pian, kun tajusin, miten typerältä näytin. Vai olin minä hänelle tärkeä... Sitä en ollut ajatellutkaan, en ollut ajatellut koko kollia pitkään aikaan. Vain Naaliturkki ja parantajan tehtäväni olivat pyörineet päässäni kaiken aikaa. Mutta hän oli muistanut miettiä minua, eikä ollut unohtanut minua, vaika emme olleetkaan tavanneet pitkään aikaan.
"Ai... Selvä", maukaisin hämilläni. Hymyilin hiukan, tuttua lämmintö hymyäni.
"Olet sinäkin mukava... Olet ainoa vähänkään ystävällinen kuolonklaanilainen, jonka tiedän. Ja onnea siitä parantajan paikan saavutuksesta."
Pyörittelin kiusaantuneena tassuani maassa. Oliko hän todella miettinyt minua vai sanoiko vain? Ei kuolonklaanilaisiin voinut luottaa... *Hän kuitenkin pyysi minulta anteeksi.* Vilkaisin noepasti Puhujankiven suuntaan. Vaskitsatähti ja Pisaratähti eivät katsoneet meitä.

//Piki?

Nimi: Hunajaviiksi

11.04.2017 16:43
Nyökkäsin oppilaalleni.
"On hän oikea parantaja, hän hoitaa Kuolonklaanin kissoja aivan kuin mekin Varjoklaanin. Hän ei vain ole yhteydessä Pimeyden metsään millään tavalla, minusta tuntuu muutenkin, ettei parantajia oikein kunnioiteta siinä klaanissa", kerroin oppilaalleni. Hän nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Pikiviilto asteli sitten luokseni.
"Hei, Hunajaviiksi", parantaja tervehti aika koleasti, vaikkakin erotin ystävällisen sävyn hänen puheessaan. Kohotin kulmiani hämmentyneenä, mutta palautin pian ilmeeni normaaliksi.
"Ennen kuin sanot mitään, haluan pyytää sinulta anteeksi. Olen miettinyt sinua paljon ja meidän pitää varmaan puhua, mutta ei tässä kaikkien keskellä", Kuolonklaanin parantaja naukaisi ja viittoi minua syrjemmälle. Katsahdin muihin parantajiin; he juttelivat keskenään, Sienitassu istui Simpukkatassun luona. Käännyin Pikiviillon suuntaan ja seurasin häntä ihmetellen. *Olen miettinyt sinua paljon.* Hänen sanansa kaikuivat päässäni. En tiennyt, mitä hän tarkoitti, mutta olin hyvilläni siitä, että hän oli pyytänyt anteeksi. Olimme joutuneet vaikeuksiin, kun klaanit olivat saaneet selville tapaamisemme.

//Piki?

Nimi: Sienitassu

11.04.2017 16:30
//Hunaja, nää muute tietää jo Kuiskeen kuolemast koska parantajien kokoontumine.

Kuljin ripeään tahtiin Hunajaviiksen perässä kohti puhujankiveä. Erotin muiden klaanien parantajat aivan puhujankiven läheisyydestä.
"Hei", Myrskyklaanin parantaja Kortelampi tervehti meitä lempeästi. Katselin ympärilleni kuuntelematta muiden parantajakissojen jutustelua. Huomasin, että kaikki klaanit eivät olleet vielä paikalla. Käänsin katseeni parantajiin. Ruusupiikki ja Simpukkatassu puuttuivat, enkä myöskään nähnyt Kuolonklaanin parantajaa, jota en ikinä ollut nähnyt. Ehkä hän ei kokoontumisen aikana liittyisi seuraamme? Sain pian vastauksen kysymykseeni, kun huomasin valtavankokoisen kollikissan astelevan kohti puhujankiveä. Kolli asettui pikimustan naaraskissan kanssa muiden päälliköiden luokse, arvelin naaraan olevan joko suuren kollin kumppani tai varapäällikkö. Kolli itse oli aivan varmasti Kuolonklaanin päällikkö, Pisaratähti. Pian kollin ja naaraan jälkeen huomasin pikimustan kolllikissan lähestyvän meitä perässään vaaleanruskean naaraskissan. Mustan kollin tuli olla Pikitassu, oliko hänen perässään kulkeva naaras sitten Kidesydän? En ollut varma asiasta.
"Hei, Pikitassu", mestarini tervehti mustaa kollikissaa.
"Olen nykyään Pikiviilto. Tässä on oppilaani, Niittytassu", musta kollikissa naukui. Hunajaviiksi katsoi hymyillen Kuolonklaanin parantajakissaa.
"Tässä on minun oppilaani, Sienitassu", mestarini esitteli minut Pikiviillolle. Minusta tuntui omituiselta, että kolli oli parantaja jossain klaanissa, mutta ei siitä huolimatta käynyt ikinä puolikuun aikaan tapaamassa Tähtiklaania korkokivillä. Oliko hän sitten oikea parantaja, kerta hän ei vaihtanut unia edes Pimeyden Metsän kanssa?
"Hunajaviiksi", kuiskasin hiljaa mestarini nimen, niin ettei kukaan muu kuullut sitä. Mestarini käänsi katseensa minuun.
"Niin, Sienitassu", Hunajaviiksi kehotti minua kertomaan asiani.
"Onko Pikiviilto oikea parantaja, vaikka hän ei vaihda unia esi-isiensä kanssa?" kysyin hiljaa mestariltani ja vilkuilin pikimustaa kollikissaa.

//Hunaja?

Nimi: Lähdetassu

11.04.2017 16:17
// JATKOO HÄMYLILJALLE //

Emoni Hämylilja jolkotti minun ja Häivetassun luokse.
"Minulla on teille asiaa", hän sanoi.
"No?" kysyin.
"Kerro pois", Häivetassu pyysi.
"Minä olen tiineenä. Te saatte sisaruksia", emoni kertoi. Suuni loksahti auki. Minusta tulisi isosisko ja Häivetassusta ja Tihkuturkista isoveljiä?
"Onnea emo", onnittelin.
"Niin onnea", Häivetassu lisäsi. Pian huomasin kokoontumisen lähtijät.
"Eikö teidänkin pitäisi tulla?" Tihkuturkki kysyi.
"Ainiin jo. Minä, Häivetassu ja Lähdetassu olemme menossa sinne", emoni sanoi.

Kävelin muiden lähtijöiden kanssa kohti Nelipuita. Tämä oli ensimmäinen kokoontuminen ja oli kivaa, kun emo sekä veljeni olivat mukana. Harmikseni Lehmustassu ja isä eivät olleet päässeet mukaan, mutta en antaisi sen häiritä ensimmäistä kokoontumistani. Sentään Lehmustassun veli Sienitassu oli päässyt mukaan ja hän pääsisi joka kokoontumiseen, koska hän oli parantajaoppilas. Saavuimme Nelipuille viimeinkin. Katselin ihmeissäni ympärilleni. Tämähän on iso paikka. Huomasin pian valkean kollin mustilla laikuilla.
"Hei. Kuka sinä olet?" kolli kysyi.
"Lähdetassu, Varjoklaanin soturioppilas", vastasin varovasti.
"Hei Lähdetassu. Minä olen Simpukkatassu. Olen parantajaoppilas, kuten Sienitassukin", Simpukkatassuksi esitellyt kolli kertoi.
"Minkä klaanin jäsen olet?" kysyin.
"Tuuliklaanin", kolli vastasi.
"Tulehan jo Lähdetassu", kuului emoni pyyntö.

// Jatkan ite Simpukal. Hämykin voi halutessaan jatkaa. //

Nimi: Hunajaviiksi

11.04.2017 13:43
Kuljin varjoklaanilaisten joukon mukana kohti Nelipuita. Tänä yönä olisi täysikuu, jolloin viisi klaania kokoontuisivat kokootnumiseen. Tämä oli ensimmäinen kokoontumiseni parantajana. Sienitassulle tämä oli ensimmäinen kokoontuminen, hän oli kyllä jo tavannut muut parantajat puolikuun aikaan.
Yhden tietyn kollin halusin tavata. Toivoin kovasti, että kumppanini Naaliturkki saapuisi kokoontumiseen. Emme voisi kyllä oikein puhua, ettemme herättäisi epäilyksiä. *Ehkä tapaan myös Pikiviillon.* Olin jo melkein unohtanut parantajan, jolle olin kertonut Tähtiklaanista. Hän oli Kuolonklaanin parantaja, eikä siis käynyt koskaan Kuukivellä. Kuolonklaanissa parantajalla oli paljon alhaisempi asema, kuin muissa klaaneissa.
Saavuimme Nelipuiden keskellä olevaan laaksoon. Tähysin ympärilleni; Naaliturkkia ei ainakaan vielä näkynyt, ehkä hän oli väkijoukossa. Tai sitten kolli ei ollut vielä edes tullut.
Riensin sitten parantajien luo.
"Hei", naukaisin tervehdykseksi muille ja nyökkäsin. Huomasin, ettei Kuiskevirtaa näkynyt.
"Missä Kuiskevirta on?"
Kortelampi käänsi katseensa minuun.
"Hän on kuollut", uusi parantaja naukui. Nyökkäsin pahoittelevasti.
"Otan osaa."
Sitten huomasin Pikiviillon, joka saapui Kuolonklaanin joukon mukana. Hän tuli luoksemme. Katsoin häntä terävästi.

//Piki? Naali?

Nimi: Hämylilja

10.04.2017 08:24
Loikoilin sotureiden pesän edustalla Kyyhkylennon kanssa. Hänenkin pentunsa olivat jo päässeet oppilaiksi. Tosin, Minttutassu oli sanonut, ettei Kyyhkylento ollut hänen emonsa. En tiennyt, oliko Kyyhkylento saanut jo anteeksi tai jotain, koska hän ei ollut puhunut siitä pitkään aikaan. Sitten tunsin kuplintaa vatsassani. Se tuntui samalta, kun silloin, kun odotin Lähdetassua, Häivetassua ja Tihkuturkkia. Saisinko minä uuden pentueen..? Vilkaisin hieman hermostuneesti Kyyhkylentoa.
"Käyn nopeasti Hunajaviiksen ja Sienitassun luona", selitin ja lähdin jolkottamaan kohti parantajan pesää. Pujahdin kahden kiven välistä sinne. Oli aika hämärää, kesti hetken, kunnes erotin Hunajaviiksen ja Sienitassun hahmot, jotka lajittelivat yrttejä pesän nurkassa. Hunajaviiksi kääntyi katsomaan, kuka tuli.
"Ai, hei Hämylilja. Mitä asiaa?" parantaja kysyi. Istahduin.
"Tunnen taas sitä kuplintaa vatsassani. Odotanko minä pentuja?" kysyin. Hunajaviiksi katsoi minua hetken ja avasi suunsa:
"Mene selällesi, niin katson", hän käski. Nyökkäsin ja selälleni. Hunajaviiksi paineli hetken vatsaani. Sitten hän käski minun nousta.
"Odotat sinä. Mutta varmasti vain yhtä tai kahta, en osaa sanoa", Hunajaviiksi selitti. Nyökkäsin vilkaisten vatsaani. Minun pitäisi mennä kertomaan Tuikesilmälle ja tietysti muille pennuilleni. Uskoisin, että ainakin Lähdetassu olisi iloinen, että saisi sisaria.
"No, menen tästä nyt kertomaan Tuikesilmälle, sekä pennuille", kehräsin ja pujahdin ulos pesästä. Aukiolla ei ollut enää paljoa kissoja, sillä aurinkohuippu oli jo mennyt. Kyyhkylentokin oli kadonnut jonnekin. Aikoisin kertoa ensin Tuikesilmälle, joka istui Tummasielun ja Ikituulen seurassa tuoresaaliskasan lähellä. Jolkotin kumppanini luo.
"Minulla on sinulle asiaa", kehräsin. Tuikesilmä katsoi minua kysyvästi, mutta perääntyi hieman Ikituulesta ja Tummasielusta. Kun olimme hyvän matkan päässä muista, kerroin Tuikesilmälle, että odotin pentuja. Tuikesilmän kasvot menivät hymyyn.
"Sepä mukavaa. Lähdetassu, Häivetassu ja Tihkuturkki saavat sisaria", hän kehräsin ja puski päätäni. Huomasin Häivetassun ja Lähdetassun oppilaiden pesän edustalla. Jolkotin heidän luokseen.

//Häive? Lähde?

Nimi: Hallaruusu

09.04.2017 16:18
Heräsin. Oli yö, kumma kyllä. Miksi olisin herännyt keskellä yötä.
*Voisin lähteä metsästämään. Vaikka nyt onkin yö* mietin itsekseni.
Lähdin leiristä. Sain kulkea jonkin aikaa, kunnes haistoin linnun. Pudottauduin saalistusasentoon ja hiivin hiljaa eteenpäin varjoissa. Pian huomasin linnun. Se näytti etsivän läheltä väsähtäneenä matoja.
Hymyilin hieman ja hivuttauduin vielä lähemmäs. Lintu ei näyttänyt edes ymmärtävän täällä voivan olla vaaraa.
Loikkasin saaliin kimppuun ja minulle oli etua siitä, että olin onnistunut yllättämään linnun. Otin sen velton ruumiin hampaisiini ja kuovin maata sitten sen päälle. Lähdin etsimään lisää riistaa. Yllätyksekseni haistoinkin Haavekukan hajun. Lähdin seuraamaan sitä koska tahdoin tietää mitä hän teki yöllä metsässä. Olinhan minäkin.. oli silti saatava tietää.
Löysin soturin Ukkospolun alittavasta tunnelista.
"Haavekukka?"
"Mitä sinä täällä teet?" kysyin.

//Haave? Sori et tuppauduin tähä mukaan mut oli kirjoitettava Hallal xd. Ja joo, voisin jatkaa Hiilelläkin.

Nimi: Elandra

09.04.2017 14:35
Tammikynsi: 6kp

Saratassu: 3kp

Hunajaviiksi: 10kp

Häivetassu: 2kp

Kuohutassu: 4kp

Vihertassu: 4kp

Sirpalepentu: 3kp

Haavekukka: 2kp

Tihkuturkki: 4kp

Minttutassu: 3kp

Sienitassu: 6kp

Nimi: Tihkuturkki

09.04.2017 13:56
Kävelin Minttutassun kanssa vierekkäin kohti vuorivaahteraa. Tuikesilmä olisi surkea mestari, ei Minttutassu ansainnut sitä! Tiesin, että rakastin Minttutassua ja olin ikionnellinen, että hän oli valinnut minut Vihertassun ja Kuohutassun siasta. Samassa kuulin pusikosta askelia ja käänsin katseeni sinne. Tasaisen harmaa kolli pujahti ulos pusikosta. Tuikesilmä.
"Mitä te täällä teette?" isäni kysyi hämmentyneen näköisenä. Minttutassu vilkaisi minua nopeasti.
"Tihkuturkki vain halusi näyttää yhden jutun", naaras maukui.
"Niin", murahdin isälleni. Tuikesilmä katsoi minua hieman vihaisesti, mutta nyökkäsi sitten.
"Joka tapauksessa Minttutassu, sinun pitää tulla nyt leirin esittelykierrokselle. Tihkuturkki voi näyttää sen asian myöhemmin", hän maukui. Käänsin katseeni Minttutassuun, joka tassutteli Tuikesilmän luokse.

//Minttu?

Nimi: Vihertassu

09.04.2017 12:49
Katsoin järkyttyneenä Minttutassua. Hän oli petturi! Katsoin Kuohutassuun ja kietaisin häntäni jänen selkänsä ylitse.
"Tule! Emme kaipaa tuota petturia! Hän ei ole meille edes sukua!" Nau'uin tuohtuneena siskolleni. Loikin mestareidemme luokse ja huomasin Tuikesilmän ihmettyneen ilmeen.
"Missä Minttutassu on?" Hän kysyi. Katsahdin siskooni pikaisesti ja avasin suuni:
"Hän lähti Tihkuturkin kanssa jonnekkin." Katsoin Tuikesilmää joka katsoi jälkeemme.
"Jatkakaa te matkaa minä käyn etsimässä sen tottelemattoman naaraan", Tuikesilmä puhahti ja lähti loikkimaan pusikkoon. Seurasimme Kuohutassun kanssa mestareitamme hiljaisina. Hätkähdin, kun siskoni alkoi puhua minulle epäröiden:

//Kuohu?

Nimi: Sienitassu

09.04.2017 11:39
Kaamostassu makasi liikkumattomana sammalvuoteellaan. Itkuisin silmin katsoin, kuinka hänen kylkensä liike hidastui hidastumistaan. Hunajaviiksi oli lähtenyt keräämään yrttejä ja hän oli jättänyt minut vartioimaan Kaamostassua, joka oli parhaillaan pääsemässä Tähtiklaanin hoiviin. Kollin hengitys vain hidastui. Hänen silmänsä olivat sulkeutuneet. Olin antanut soturioppilaalle joitakin yrttejä, joiden Hunajaviiksi uskoi hellittävän hänen mahdollisia kipujaan. Yhtäkkiä Kaamostassu veti syvään henkeä. Säpsähdin ja nousin makuuasennosta seisomaan.
"Kaamostassu", kuiskasin hiljaa kollikissan nimen. Hänen kylkensä laskeutui hitaasti alaspäin, eikä se kohonnut enää sen jälkeen. Kyyneleet kirvelivät silmissäni, kun katsoin Kaamostassun elotonta ruumista.
"Hyvää matkaa", kuiskasin kollin korvaan ja suljin omat silmäni, jolloin kyyneleet valuivat poskiani myöten pudoten kollikissan turkille. Astuin askeleen kauemmas kollista ja yritin hetken aikaa koota itseäni. Minun täytyi kertoa koko klaanille, että olimme menettäneet taas yhden jäsenen sille taudille, johon emme olleet löytäneet parannuskeinoa. Astelin hitaasti ulos parantajan pesästä leirin pääaukiolle.
"Öh.. Hyvät klaanitoverit, saisinko huomionne, minulla on ilmoitettavaa", nau'uin mahdollisimman kovalla äänellä, vaikka tuskin puoletkaan pääaukiolla olevista kissoista kuuli sitä. Kissat kääntyivät kuitenkin minuun päin katsoen minua kysyvästi.
"Kaamostassu menehtyi juuri tautiin, joka riehuu Varjoklaanissa.. Jotta kukaan ei saisi häneltä tartuntaa, hänen ruumiinsa valvojaiset joudutaan jättämään väliin", sanoin hiljaisella äänellä. Jo muutamien kissojen ruumiiden valvojaiset oli jätetty pitämättä taudin vuoksi. Hunajaviiksi pelkäsi sen tarttuvan kuolleesta ruumiistakin muihin kissoihin, emmekä tahtoneet ottaa siitä selvää, sillä pahimmassa tapauksessa koko klaani sairastuisi tautiin, joka vähitellen tappaisi kaikki kissat.

Nimi: Minttutassu

09.04.2017 10:32
Katsoin Tihkuturkkia ja sitten vilkaisin sisaruksiini. Tihkuturkki oli rakastamani kissa ja he olivat perheenjäseniäni. Kumman valitsisin?
"Minä valitsen...", naukaisin ja tein viime hetken valinnan. Katsoin anteeksi pyytävästi sisaruksiini. Toivoin että he ymmärtäisivät.
"Tihkuturkin", naukaisin itsevarmasti. Tihkuturkki viittoi minut hännällään luokseen.
"Minun mestarini varmasti etsii minua", naukaisin. Huomasin Tihkuturkin katsovan ilkeästi mulkaisten minun mestariini, joka oli hänen isänsä. Tuikesilmä.
"Minä voin olla uusi mestarisi", Tihkuturkki naukaisi katsoen minuun lempeämmin kuin muihin. Nyökkäsin. Kuohutassu ja Vihertassu näyttivät pettyneiltä.
"Tämä on minun polkuni, ja minä valitsen mitä teen", naukaisin Vihertassulle ja Kuohutassulle. Katsoin Tihkuturkkiin ja hymyilin tälle onnellisesti.

//Tihku? Kuohu? Viher?

Nimi: Tihkuturkki

09.04.2017 09:50
"Minun tietääkseni hän ei halua olla teidän kanssa", mau'uin kylmän rauhallisesti. Vihertassun kurkusta kohosi syvää murinaa. Turha hänen oli ryppyillä minulle! Olin jo soturi ja hän oli vain nuori oppilas! Vilkaisin nopeasti eteeni, missä Mietesielu, Tuikesilmä ja Risasiipi olivat jo niin kaukana, että he eivät kuulisi, mitä täällä puhuttiin. Käänsin katseeni Minttutassuun. En osannut tulkita, mitä mieltä hän oli. Mutta ei hän petturi olisi!
"Kyllä hän haluaa!" Kuohutassu huudahti. Käänsin katseeni täplikkääseen naaraaseen. Se typerä pentu! Minulla oli jo pinna täynnä Kuohutassun takia! Liu'utin kynteni ulos. Halusin listiä Kuohutassun lopullisesti! Kuohutassu näytti säikähtäneeltä ja perääntyi hieman.
"Eiköhän Minttutassu tiedä, kenen kanssa hän haluaa olla", Vihertassu maukui. Vilkaisin ruskeanharmaata kollia ja käänsin katseeni sitten Minttutassuun.
"No, kenen puolella olet?" kysyin.

//Minttu?

Nimi: Haavekukka

08.04.2017 13:49
Astelin leirissä masentuneena, eikä kukaan muukaan klaanissa voinut kovin tyytyväinen olla. Varjoklaaniin oli iskenyt tauti, johon ei tiedetty parannuskeinoa. Ilta alkoi hämärtää ja päätin mennä metsästämään. Tassutin ulos leiristä ja haistoin ilmaa. Leirin lähellä ei kuitenkaan ollut riistaa.
'Onko sairaus karkottanut riistan kauemmas?' tuumin ja kuljin kauemmas leiristä. Lopulta haistoin hiiren ja pudottauduin vaistomaisesti vaanimisasentoon. Hiivin kohti hajun lähdettä, mutta huomasin hajun olevan jotenkin erikoinen. Haistoin tarkemmin ja huomasin, että hiiren haju oli jotenkin mätä. Nousin ja seurasin hajua. Hetken kuluttua näin hiiren. Ajattelematta sen enempää, pudottauduin vaanimisasentoon. Yhtäkkiä pieni lintu laskeutui hiiren päälle. Hiiri ei hievahtanutkaan. Lintu sen sijaan nousi oitis. Se suorastaan pakeni. Menin tutkimaan hiirtä lähemmin. Se oli mädäntynyt raato. Ei siis ollut ihme, että lintu oli häipynyt.
Myöhemmin palatessani leiriin, olin saanut kiinni hiiren ja pudotin sen tuoresaaliskasaan. Hetken kuluttua kuitenkin syöksyin ulos leiristä kertomatta syytä edes itselleni. Oli jo yö. Juoksin niin lujaa kuin pääsin ukkospolulle ja pujahdin sen alla olevaan tunneliin. Silloin tajusin miksi olin tullut sinne.
"Hiiliturkki!" naukaisin hiljaa ääneen. Jäin odottamaan, tulisiko Hiiliturkki.

//Hiili?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com