Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Härmätassu

24.06.2017 13:53
"Hienoa, tuo oli jo paljon parempi", kehaisin Koskipentua kun tämä kääntyi uusittuaan yrityksen minun puoleeni.
Nappasin sammalpallon jäänteet tassuihini ja kokosin ne nopeasti vähän paremmaksi sammalpalloksi eikä vain repaileiseksi kasaksi sammalta. Laskin sen maahan ja peräännyin muutaman askeleen.
"Tee vielä kerran, nyt voit keskittää iskusi paremmin tuohon palloon", sanoin ja nyökäytin päätäni kevyesti kohti sammalpalloa.
Koskipentu nyökkäsi ja valmistautui hyökkäykseensä. Hän otti hyvin vauhtia ja iski sammalpalloa niin kovaa kuin tassuistaan irti sai. Pallo hajosi iskun voimasta ja muutama haituva lensi vaikka kuinka kauas. Kehräsin huvittuneena ja sanoin:
"Oikein hyvä. Sinustahan tulee kohta oppilas niin pääset näyttämään tulevalle mestarillesi, että osaat jo jotain."
Koskipentu näytti hiukan ylpeältä ja keräili samalla puolhuolimattomasti sammalta takaisin palloksi.
"Voitko näyttää vielä jonkun toisen liikkeen?" hän kysyi.
"Hmm..no voimme koettaa sellaista yhtä. Odotas, minä näytän", naukaisin.
Siirryin niin, että sammalpallon jäänteet olivat edessäni. Koskipentu siirtyi sivuun katselemaan.
"Tehdään niin, että hyökkäämme vihollisen - eli tuon sammalpallon", hymähdin ja jatkoin sitten, "kimppuun, suoritamme siihen tuon saman liikkeen, mutta jatkamme sitä vielä väistöllä. Kuvitellaan, että vihollinen vaikkapa väistää iskun ja tekeekin vastaiskun, joten meidän täytyy väistää", selitin ensin.
Otin vauhtia, loikkasin sammalpallon kimppuun ja löin sitä samalla tavalla voimalla ja nopeasti kuin äsken. Sitten loikkasinkin saman tien mahdollisimman nopeasti kauemmas sammalpallosta.
"Ymmärsitkö? Tässä voi olla ensin vähän hankalaa loikata heti, nopeasti kauemmas, mutta tositilanteessa se voisi olla tärkeää", sanoin.

//Koski? :'D

Nimi: Kuohuvirta

23.06.2017 20:55
"Ei sitten", mau'uin hiljaa. Tunsin itseni hieman surulliseksi, koska Ruokoturkki ei siis tainnut pitää minusta.. Katsoin hetken Ruokoturkin lehdenvihreitä silmiä ja käännyin pois päin.
"Mutta jos muutat mielesi, saatat löytää minut vielä täältä", nau'uin ja lähdin jolkottamaan pois. En halunnut katsoa taakseni, mutta pystyin tuntemaan Ruokoturkin lehdenvihreän katseen selässäni. Metsä vilisi silmissäni, kun juoksin kohti leiriä. Tunsin, kuinka kyyneleet melkein valuivat poskiani pitkin, mutta en välittänyt. Minua ei kiinnostaisi, vaikka joku saattaisi ihmetellä leirissä. Minua ei nyt kiinnostanut yhtään mikään. Pujahdin nopeasti piikkipensastunnelista leiriin ja juoksin suoraa päätä sotureiden pesään. Käperryin kerälle makuualuselleni ja pistin silmäni tiukasti kiinni. Mielessäni pyöri vain Ruokoturkki. Tämän kuva oli mielessäni jatkuvasti, kunnes vihdoin nukahdin.

//Ruoko? Outo tarina xd

Nimi: Tihkuturkki

23.06.2017 19:02
"Minttusydän mitä sinä teet!?" rääkäisin edessäni oleville naaraille. Minttusydän käänsi päättäväisen katseensa minuun. Olin nähnyt melkeimpä kaiken; Minttusydän näköjään halusi antaa opetuksen Ikituulelle.
"En mitään", Minttusydän sihahti ja lähti juoksemaan pois päin. Tunsin suuren vihan leimuavan sisälläni.
"Mene vain karkuun! Minulle on ihan sama, vaikka et palaisi!" huusin raivostuneena. En kuitenkaan uskonut, että Minttusydän kuulisi. Käännyin Ikituulen puoleen.
"Tekikö hän sinulle mitään?" murahdin. Ikituuli pudisti päätään.
"En olisi antanutkaan", hän sihahti. Lähdimme mitään sanomattomina takaisin leiriä kohti. Halusin niin kertoa tästä tapauksesta Vaskitsatähdelle, mutta en jostain syystä pystyisi. Ikituuli saisi itse kertoa, jos halusi.
"Miksi hän käyttäytyi noin?" Ikituuli yhtäkkiä maukui. "Hän näköjään pitää edelleen sinusta." Käänsin katseeni Ikituulen jäänsinisiin silmiin. Tunsin ehkä pienen helpotuksen sydämessäni.
"Mitä väliä. Minä vihaan Minttusydäntä. Hänen on turha edes yrittää", mau'uin, mutten ollut varma puhuinko totta. Ikituuli hymähti ja pujahti piikkipensastunnelista leiriin. Pujahdin hänen peräänsä. Mietin minne Minttusydän meni ja jotenkin toivoin, ettei hän olisi kuullut, mitä olin hänelle juuri huutanut.


//Minttu? xd

Nimi: Minttusydän

23.06.2017 18:18
Katsoin kuinka Hämylilja saapui pienen häkkyräni luokse.
"Mitä sinä täällä teet?" tämä naukui. Vilkaisin Hämyliljaa.
"Tahdon olla yksin!" murahdin, sillä muistin kuinka Tihkuturkki oli vain jättänyt minut tänne.
"Et voi jäädä tänne", Hämylilja naukui. Huokaisin ja nousin seisomaan vastentahtoisesti.
Lähdin laahustamaan leiriin päin.

Saavuin leiriin ja näin Tihkuturkin kerällä soturienpesässä. Ikituuli oli painautunut tätä vasten. Tunsin kuinka viha ja suru sekoittuivat sisälläni. Työnsin kynteni ulos ja puristin maata. Jätin leirin maahan kynteni jäljet ja lähdin astelemaan kohti soturienpesää.
Hiivin Ikituulen vierelle ja kuiskasin:
"Teidän rakkaus tarinanne päättyy tähän". Tökkäsin Ikituulta kynnet esillä.
"Hei!" Ikituuli rääkäisi ja käänsi leimuavat silmänsä minuun.
"Anteeksi, mutta tuletko kanssani kävelylle?" naukaisin teatraalisesti. Naaras nyökkäsi ja nuolaisi kohtaa johon olin tökännyt tätä. Lähdimme rinnakkain ulos leiristä ja pian savuimme aukiolle. Asetuin paluureitin eteen. Ikituuli katsoi minuun kummastuneena.
"Sinun ei olisi pitänyt sotkeutua minun asioihini", murahdin ja työnsin kynteni esille. Silmäni loimusivat katsoessani tuota hiirenaivoista naarasta.
"Sinä veit hänet ja jos et lopeta hänen kanssaan olemista en vastaa teoistani!" murisin. Kuulin räsähdyksen takaani.
"Minttusydän mitä sinä teet!?" kuulin tutun kollin rääkäisyn.

//Tihku?

Nimi: Koskipentu

23.06.2017 18:09
"Joo!" hihkaisin. Härmätassu nyökkäsi. Oppilaiden pesän edustalla oli sammalpallo, joten Härmätassu näköjään käytti sitä vastustajanaan. Härmätassu otti hieman vauhtia ja iski etutassuillaan suoraan sammalpalloon ja todella nopeasti. Sammalpallo rikkoutui pieniksi haituviksi ja Härmätassu kääntyi puoleeni.
"Kokeile sinäkin. Siinä pitää olla todella nopea", naaras maukui. Nyökkäsin ja kiinnitin katseeni sammalpallon jämiin. Iskisin niihin, vaikka ne eivät kovin enää ollut vastustajaksi. Otin hieman vauhtia ja iskin sitten oikealla etutassullani sammalpalloa. Sitten peruutin hieman kauemmas ja käännyin Härmätassun puoleen.
"Oliko hyvä?" kysyin.
"Olisit voinut olla ehkä hieman nopeampi, mutta muuten hyvä. Koita uudestaan", hopeanharmaa naaras kehotti. Otin taas hieman vauhtia ja yritin olla nyt nopeampi. Huokaisin syvään ja juoksin nopeasti sammalpallon luo ja löin sitä etutassullani niin kovaa, kuin vain pystyin. Käännyin sitten Härmätassun puoleen.

//Härmä? Sry tönkkö xd

Nimi: Härmätassu

23.06.2017 13:53
Lekottelin hetken oppilaiden pesässä jutellen Rikkotassun kanssa. Lepuutin samalla tassujani, jotka eivät olleet tottuneet pitkiin kävely- tai juoksumatkoihin, kuten nyt reviiriä kiertäessäni olin joutunut kulkemaan. Onneksi jalat tottuisivat siihen, mutta nyt niitä särki pitkästä kävelemisestä.
Jonkin ajan kuluttua päätimme Rikkotassun kanssa lähteä pois pesästä etsimään jotain tekemistä, sillä sade oli viimeinkin lakannut. Astelimme ulos oppilaiden pesästä ja haistelin sateenraikasta ilmaa, se tuoksui niin hyvältä vaikka itse sade olikin aina ärsyttävää. Rikkotassu aikoi lähteä kysymään mestariltaan Naavakoilta taisteluharjoituksia tai muuta tekemistä, minäkin etsin katseellani Tihkuturkkia. Ennen kuin bongasin tummaharmaata kollia mistään, entinen pesätoverini Koskipentu loikki luokseni.
"Härmätassu, voitko opettaa minulle taisteluliikkeitä?" hän kysyi.
Koskipennulla näytti olevan energiaa istuttuaan koko päivän sisällä suojassa sateelta.
"Voisinhan minä, mutta ei minulla oli vielä ollut taisteluharjoituksia Tihkuturkin kanssa, joten oikeastaan en osaa vielä mitään sen kummempaa", naukaisin hiukan epäröivästi ja etsin katseellani mestariani, kääntäen sen sitten takaisin mustaan kolliin vierelläni.
"Mutta voimmehan me koettaa jotain, vaikka en väitä osaavani sen kummemmin mitään. Rikkotassu kuitenkin kertoi äsken yhdestä hienosta liikkeestä, voin näyttää sen sinulle?" ehdotin.

//Koski? :'D

Nimi: Lähdetassu

23.06.2017 11:55
// JATKOA MYSKELLE //

"Otan osaa", sanoin, "minun oma veljeni oli todella ärsyttävä pentuna."
"Mitä hän teki?" Myskihäntä kysyi.
"Vangitsi emoni ystävän Kyyhkylennon tyttäreen Kuohuvirran vatukkapensaaseen. Siellä piikit viiltelivät häneen haavoja", kerroin.
"Todella ikävä kuulla", Myskihäntä sanoi.
"Niin, mutta hän sai siitä seuraamukset", kerroin, "olla pentuna pidempään."
"Se oli oikein hänelle", kolli myönsi.
"Niin olikin", sanoin. Samassa rupesin miettimään mitä oikein olin tekemässä. Seisoin Kuolonklaanin reviirillä ja puhuin Jokiklaanin kissalle. No seuraamukset siitä tulee, mutta olen valmis niihin. Tekisin mitä vain saadakseni nähdä Myskihännän.
"Lähdetassu?" Myskihäntä kysyi.
"Niin?" kysyin.
"Kaikki hyvin?" kolli varmisti.
"Joo. Vaivuin ajatuksiini hetkeksi. Pahoittelut", sanoin.
*Tämä on sen arvoista*, ajattelin. Mitähän Lehmustassu ajattelisi jos kuulisi, että puhun jokiklaanilaiselle kissalle?

//Myski?

Nimi: Narsissiviiksi

23.06.2017 11:40
Hyökkäsin sammakoiden kimppuun. Nappasin niin monta kuin ehdin.
"Pitäisiköhän meidän saalistaa jotain muotakin kuin sammakoita?" kysyin hilpeästi.
"Tietysti. Mennään tuonne", Kuutamosielu sanoi. Seurasin ystävääni syvemmälle metsään. Huomasin mustarastaan lentävän matalalle oksalle. Nousin vaivihkaa takajaloilleni sen taakse. Tönäisin sen etutassullani pois oksalta. Se yllättyi niin että ei ehtinyt pyrähtää lentoon ennenkuin Kuutamosielu nappasi sen.
"Hyvin tämä yhteistyö toimii", totesin iloisesti. Nappasin yhden ohitse kulkevan hiiren.
"Eivätkö nämä hiiret tajua olevansa vaarassa? Hiiret ovat ihan hiirenaivoisia!" Nauroin.

//Kuutamo?:D

Nimi: Tihkuturkki

23.06.2017 10:44
Suin turkkiani sotureiden pesän edustalla ja katselin klaanitovereiden touhuja. Oli ilta ja useimmat olivat valmistumassa yöpuulle. Hämyliljan partio; johon osallistuivat Risasiipi, Murattilehti ja Viherloikka. Minua ei jostain syystä väsyttänyt, joten ajattelin meneväni ulos saalistamaan. Vaikka vihasinkin sitä, oli se edes jotain tekemistä ja voisin olla edes jotenkin hyödyksi Varjoklaanille. Suin turkkini nopeasti loppuun ja nousin sitten seisomaan. Yötaivas oli pilvinen, eikä näkynyt melkeinpä yhtäkään tähteä. Lähdin tallustelemaan kohti piikkipensastunnelia ja pujahdin sieltä ulos. Kuulin edessäni Hämyliljan partion tassuttelua ja kohta sekin katosi kaukaisuuteen. Metsä oli hiljainen, edes linnutkaan eivät laulaneet. Kuuntelin hieman ja kuulin ehkä hieman pöllön huhuilua. Lähdin tassuttelemaan kohti vuorivaahteraa ja ajattelin siellä olevan jotain saalista. Mielessäni pyöri lähes koko ajan Minttusydän; ehkä jotenkin toivoin, että hän olisi tullut sieltä haaskalan läheisyydestä takaisin leiriin. Mutta en ollut nähnyt koko naarasta sen jälkeen. Sisimmässäni välitin edelleen Minttusydämestä, mutta en vain halunnut myöntää sitä. Kun olin melko lähellä vuorivaahteraa, aloin maistelemaan ilmaa. Erotin ehkä valjun sammakon hajun ja aloin jäljittämään sitä. Pian huomasin läheisyydessä pienen lammikon ja huomasin siellä uiskentelevan sammakon. Pudottauduin nopeasti vaanimisasentoon ja hiivin lähemmäs matelijaa. Kun olin mielestäni tarpeeksi lähellä sammakkoa, loikkasin sen päälle ja puraisin sen nopeasti kuoliaaksi.
*Helppo saalis*, ajattelin omahyväisenä ja piilotin maan alle, ettei kukaan muu saaliseläin ottaisi sitä. Maistelin uudestaan ilmaa ja erotin heti tuoreen oravan tuoksun. Tuoksu tuli läheltä vuorivaahteran runkoa, joten uskoin oravan olevan puussa. Siellä se olisi mahdoton saalis. Lähdin silti hiipimään lähemmäs vuorivaahteraa ja onnekseni orava olikin nakertamassa jotain pähkinää vaahteran juurella. Mutta orava olisi silti melko vaikea saalis, koska se saattaisi kiivetä nopeasti puuhun, ennen kuin kerkeisin edes koskea siihen. Hiivin äänettömästi lähemmäs ja kiinnitin katseeni oravaan. Jyrsijä juoksi hieman kauemmas vaahterasta ja alkoi kuopimaan maata pienillä käpälillään. Nyt tiesin tilaisuuteni tulleen, joten kiristin lihakseni ja loikkasin nopeasti oravan päälle. Mutta en saanut kunnon otetta siitä, joten orava pääsi karkuun ja kiipesi nopeasti vuorivaahteraan. Miksei Tähtiklaani edes antanut minun saada pientä tyhmää oravaa?!
*Kiitos vain, Tähtiklaani*, ajattelin puoleksi ääneen ja kuovin maata ärsyyntyneenä. Turha olla edes kiitollinen Tähtiklaanille, että sain sen olemattoman sammakon! Etsin nopeasti sammakkoni maasta ja lähdin juoksemaan kohti leiriä. Leirissä tiputin sammakon tuoresaaliskasaan ja pujahdin sitten sotureiden pesään. Huomasin Ikituulen nukkuvan pesän nurkassa ja huomasin sen vieressä makuualustan. En tiennyt oliko Ikituuli laittanut sen minua varten, mutta menin silti siihen ja käperryin kerälle. Uni tuli melkeinpä heti.

Nimi: Elandra

22.06.2017 21:34
Hämylilja: 18kp, onnittelut kokeneelle soturille!

Minttusydän: 7kp

Kyyhkylento: 2kp

Kuohuvirta: 4kp

Liljatassu: 18kp

Sienikarva: 13kp

Haavekukka: 4kp

Narsissiviiksi: 14kp

Kuutamosielu: 16kp

Tihkuturkki: 20kp!

Pujosulka: 2kp

Viherloikka: 3kp

Härmätassu: 14kp

Rikkotassu: 3kp

Koskipentu: 3kp

Nimi: Sienikarva

22.06.2017 19:06
Katsoin ystävällisesti hymyillen Liljatassua, joka vaikutti aavistuksen verran nolostuneelta siitä, että oli nukahtanut ensimmäisenä päivänään parantajaoppilaana.
"Sinä olet vielä nuori ja kaipaat unta. Ei yhdet torkut maailmaa kaada", nau'uin lempeästi hymyillen naaraskissalle. Liljatassu huokaisi helpotuksesta, mutta vaikutti yhä hieman nolostuneelta.
"Tule, käydään hakemassa tuoresaalista ja syödään. Mennään sen jälkeen tarkistamaan klaaninvanhimpien voinnit, jos heillä on jotain, missä kaipaavat parantajan apua", nau'uin parantajaoppilaalle. Minusta tuntui kummalliselta laatia kaikki asiat, mitä naaraan kanssa tulisin tekemään, sillä ennen Hunajaviiksi oli tehnyt suunnitelmat ja kouluttanut minua, mutta hän ei ollut enää mestarini, vaan tuuliklaanilainen soturi. Nyt minä olin Varjoklaanin parantaja ja Liljatassu oli minun oppilaani, minun täytyi kouluttaa hänestä hyvä parantaja, josta Tähtiklaani ja Varjoklaani saisivat olla ylpeitä. Se kuitenkin arvellutti minua hieman, sillä minusta tuntui, että epäonnistuin jo ensimmäisenä päivänä koulutuksessa, sillä monta asiaa oli tullut mieleeni, mitä minun olisi pitänyt naaraalle opettaa, kuten esimerkiksi punkkien poisto klaaninvanhimmilta. Tekisimme sen kuitenkin pian, olihan päivää vielä jäljellä. Pelkäsin kaiken aikaa, että unohdin jotain. Liljatassu asteli perässäni leirin pääaukiolle aina tuoresaaliskasalle saakka. Valikoin kasasta itselleni hiiren ja naaras vilkaisi minua kysyvästi.
"Voinko ottaa itse minkä vain näistä saaliista?" naaras kysyi hieman hämmästyneenä. Hymyilin hänelle lempeästi.
"Tietenkin voit. Olet nyt oppilas ja sinun täytyy huolehtia itse, että saat syödyksi. Muista kuitenkin kysyä aina lupa minulta ennen syömistä", nau'uin naaraskissalle. En ollut varma sanoistani, mutta yritin olla välittämättä siitä. En minä kuolisi, vaikka sanoisinkin jotain virheellistä, voisin aina korjata sanomani asiat oikeiksi. Liljatassu nyökkäsi ja valikoi tuoresaaliskasasta itselleen hiiren. Kävelimme parantajan pesän edustalle syömään.
"No, miltä tuntuu olla parantajaoppilas?" kysyin hymyillen naaraskissalta syödessäni hiirtäni.

//Lilja?

Nimi: Koskipentu

22.06.2017 18:38
Istuskelin pentutarhan edustalla Kanervakuun vieressä ja katselin klaanitoverien touhuja. Härmäpentu oli nimitetty tänään oppilaaksi, hänet tunnettiin siis nyt nimellä Härmätassu. Hämylilja oli palannut takaisin soturin tehtäviin ja Härmätassu oli tietysti muuttanut oppilaiden pesään. Pentutarha tuntui tyhjältä, sillä siellä asusti enää Kanervakuu, Luomapentu, Liljapentu ja tietysti minä. Tunsin myös hiukan kateutta Härmätassua kohtaan, mutta olin myös iloinen hänen puolestaan. Mieleeni juolahti, että Härmätassuhan voisi opettaa minulle jotain siistejä taisteluliikkeitä. Mutta Härmätassu oli nyt oppilaiden pesässä ja varmasti jutteli muiden oppilaiden kanssa, eikä kaipaisi pennun seuraa. Maistelin hieman ilmaa. Tänään oli satanut kaatamalla ja ilma oli aika raikas. Onneksi sade oli silti loppunut, että pääsin ulos pentutarhasta; en jaksaisi olla siellä yhtään kauempaa. Samassa oppilaiden pesästä pujahti esiin Härmätassu ja Rikkotassu. Säntäsin heti oppilaiden luo.
"Härmätassu, voitko opettaa minulle taisteluliikkeitä?" kysyin tuoreelta oppilaalta.


//Härmä? :D

Nimi: Kuutamosielu

22.06.2017 17:59
Katsoin hyväntuulisena Narsissiviiksen nappaamaa sammakkoa.
"Meillä kävi hyvä tuuri", maukaisin histaessani sammakkoa. Katseeni siirtyi tyytyväisenä taivaalle, jolla aurinko paistoi lämmittäin harmaaraidallista turkkiani. Painauduin lähemmäs maata ja viittilöin Narsissiviikseä tekemään samoin. Tuore soturi ymmärsin vihjeen ja kumartui lähemmäs maata.
"Siitä on hyvääkin, että haiset aivan suolta", maukaisin tyytyväisenä, jolloin pieni kehräys kumpusi kurkustani. Narsissiviiksi katsoi minua ihmeissään, mutta väräytin korviani kohti suota. Narsissiviiksi käänsi katseensa kohti suota. Suolle lankesi hiljaisuus joksikin aikaa.
"Mitä me...", Narsissiviiksi aloitti, mutta hipaisin tätä hännälläni, jotta tuo hiljenisi.
"Auringon lämpö houkuttelee sammakoita pois suolta. Ollaan hiljaa ja odotetaan, että ne ovat maalla asti", selitin pitäessäni katseeni jännittyneenä kohti suota, "silloin meillä on etu niiden naappaamiseen."
Narsissiviiksi nyökkäsi pienesti ja jäi itsekin katsomaan suolle. Sammakoiden kurnutus alkoi yltyä uudestaan, nyt kun ne luulivat uhan poistuneen. Muutama sammakko loikkasi lähimmälle kivelle lähelle suon reunamaan.
"Valmiina? Kun lasken kolmeen, loikkaamme niiden kimppuun", kysyin hiljaa Narsissiviikseltä. Toinen soturi nyökkäsi minulle. Kohottauduin hiukan irti maasta vaanimisasentoon.
"Yksi...", maukaisin ja ojensin kynsiäni kohti multaista ja hiukan vetistä maata. Annoin kynsienki valua takaisin sisään ja nojasin kohti takajalkojani.
"Kaksi...", mumisin hiljaa ja väräytin viiksiäni jännittyneenä. "Kolme."
Loikkasin sen sanottuani suoraan kohti kivellä olevia sammakoita ja purin yhtä niskasta ennen kuin se loikkasi tiehensä.

// Narsissi?

Nimi: Härmätassu

22.06.2017 15:55
Tihkuturkki oli näyttänyt minulle klaanimme reviirin ja sen jälkeen olimme palanneet leiriin. Minun piti viedä klaaninvanhimmille saalista, ja tiesin, että he nurisisivat kuitenkin, jos tuoresaalis oli märkää. Kaivelin muiden alta jäniksen, jonka joku oli saanut kiinni varmaankin Tuuliklaanin rajalta, ja raahasin sen nopeasti aukion poikki klaaninvanhimpien pesään.
Meripihkaraita loikoili makuusijallaan pesän perällä, käpertyneenä pienelle sykkyrälle niin, että hän näytti vain valkoiselta möykyltä, jonka liekinvärinen raita loisti hämärässä valkoisesta turkista. Hohtotähti käänsi näkevän silmänsä minua kohti ja kallisti hiukan päätään.
"Siellä sataa?" kullanruskea Kaunokukka kysyi ja ravisteli turkkiaan noustessaan istumaan.
"Niin sataa, yritin etsiä teille kuivaa saalista", sanoin ja tyrkin jäniksen lähemmäs vanhuksia.
"Kiitos", Hohtotähti naukaisi ja nousi tullakseen jäniksen luokse.
Kaunokukka siirtyi auttamaan Pujosulan saaliin ääreen, tukien tätä kun tämä raahautui etujalkojensa avulla lähemmäs.
"Harmi että tuli sade, olisin halunnut käydä kävelyllä", Hohtotähti sanoi suupalojensa välistä.
"Meripihkaraita! Saalista", Kaunokukka meni tyrkkimään klaanin vanhinta kissaa.
Meripihkaraita heräsi ja ärhenteli Kaunokukalle jotain herättämisestä, mutta saaliin nähdessään hän leppyi ja asteli sen luokse.
"Sade tarkoittaa nivelkipuja", hän murahti asettuessaan jäniksen ääreen.
Lähdin kohti pesän ovea ja kuulin perässäni vielä klaaninvanhinten kiitokset saaliista. Työnnyin ulos ja kipitin nopeasti tuoresaaliskasalle ja nappasin siitä yhden hiiren mukaani. Juoksin nopeasti oppilaidenpesään suojaan sateelta.
Tajusin olevani siellä ensimmäistä kertaa, minun pitäisi valita makuusija itselleni. Rikkotassu ja Lähdetassu olivat pesässä ja juttelivat omilla makuusijoillaan, Häivetassua ei näkynyt. Nuuhkaisin hyvältä näyttävää makuusijaa pesän laidalla, ja sen hajusta päätellen paikka oli vapaana. Asetuin makuulle ja hotkin siinä nopeasti hiireni, jonka jälkeen asetuin vain lepäilemään makuusijalleni.

//Joku?

Nimi: Narsissiviiksi

22.06.2017 14:57
Mitä Kuutamosielu oli tarkoittanut sillä että kuka siinä nukkuu? En jaksanut miettiä enempää sitä vaan virnistin Kuutamosielulle.
"Otan haasteen vastaan", sanoin. Sammakoiden saalistus oli aina hauskaa vaikka ne eivät olleetkaan juuri minkää makuisia. Hiivin lähemmäs sammakoita. Niissä oli haastetta, koska ne hyppivät ja olivat liukkaita. Yksi sammakko oli ihan vieressäni. Painoin käpäläni nopeasti sen päälle. Tassuni upposi suohon.
"Hiirenpapanat! Tule itse tänne suolle!" Kiljaisin.
"En minä halua kastua ja sitäpaitsi sinun täytyy tuoda minulle yksi sammakko", Kuutamosielu sanoi. Hyvä on, ajattelin mielessäni. Ryntäsin yhden sammakon kimppuun niin että suovesi roiskui. Sainpas sen. Vein tyytyväisenä sammakon Kuutamosielulle.
"Haiset ihan suolta!" Kuutamosielu esitti yökkäävänsä.

//Kuutamo?

Nimi: Hämylilja

22.06.2017 13:25
Katsoin surullisena Minttusydämen perään. Miten Tihkuturkki voi edes aiheuttaa niin paljon vahinkoa..? Nousin seisomaan. Nälkä kurni vatsassani, joten päätin hakea tuoresaaliskasasta jotain syötävää. Pujahdin ulos pentutarhasta aukiolle ja suuntasin kohti tuoresaaliskasaaa. Riistan määrä oli lisääntynyt ja kasassa oli vaikka kuinka paljon riistaa. Valikoin kasasta sammakon ja menin pentutarhan eteen syömään sitä. Yritin erottaa leirissä Minttusydämen, mutta en nähnyt häntä missään. Minneköhän hän meni? Söin nopeasti sammakkoni loppuun ja aioin käväistä sotureiden pesällä. Jos vaikka Minttusydän olisi siellä ja voisin lohduttaa häntä jotenkin.. Pujahdin sotureiden pesään ja yritin erottaa siellä punaruskean turkin. Minttusydän ei kuitenkaan ollut sotureiden pesässä. Okaliekki oli makuualusensa päällä sukimassa turkkiaan ja käänsi katseensa minuun kysyvästi.
"Oletko nähnyt Minttusydäntä?" kysyin naaraan isältä. Okaliekki pudisti hieman päätään.
"Näin hänen juoksevan ulos leiristä. En kyllä tiedä mihin hän meni", hän naukui. Nyökkäsin ja pujahdin ulos pesästä. Päätin mennä Minttusydämen perään. Juoksin ulos leiristä ja yritin jäljittää Minttusydämen tuoksua. Mutta sade oli huuhtonut melkeimpä kokonaan hänen tuoksunsa. Erotin silti juuri ja juuri, että hän oli mennyt Tuuliklaanin rajan suuntaan. Lähdin juoksemaan kohti Tuuliklaanin rajaa. Metsä vain vilisti silmissäni. Kun olin Tuuliklaanin rajalla, aloin haistelemaan ilmaa. Nyt Minttusydämen tuoksu oli hieman vahvempi, sillä sielläpäin ei ollut satanut niin paljon. Minttusydämen tuoksu johti kohti haaskalaa. Miksi hän oli sinne mennyt? Lähdin juoksemaan kohti haaskalaa, niin nopeasti kuin vain pystyin. Pian erotin haaskalan hirveän löyhkän. Pysähdyin ja katselin ympärilleni. Haaskala näkyi jo edessäni ja sen löyhkä haisi entistä voimakkaammin. Samassa silmäni kiinnittivät huomion johonkin pesän näköiseen juttuun haaskalan vierestä. Katsoin tarkemmin ja huomasin punaruskean kissan sen sisällä.
"Minttusydän!" huudahdin ja juoksin pesän luokse.

//Minttu? Tuli aika tönkkö..

Nimi: Tihkuturkki

22.06.2017 12:50
Olimme Härmätassun kanssa kiertäneet jo kaksijalkalan rajan, vuorivaahteran ja Myrskyklaaniin ja Tuuliklaanin rajat. Härmätassu oli nopea oppimaan. Kuljimme nyt kohti Kuolonklaanin rajaa. Haistoin jo niiden ketunläjien inhottavan löyhkän.
"Haistatko mitään?" kysyin vierelläni kulkevalta Härmätassulta. Oppilaani maisteli ilmaa ja nyrpisti sitten hieman nenäänsä.
"Haistan. Mikä tuo haju on?" Härmätassu kysyi ja napitti minua kirkkaanvihreillä silmillään.
"Se on Kuolonklaanin ominaishaju. Kohta olemme Kuolonklaanin rajalla. Sen klaanin rajalla kannattaa olla hieman varuillaan, sillä kuolonklaanilaiset saattavat vaikka hyökätä päälle", sanoin puoliksi huumorilla. No, eihän kuolonklaanilaisista aina tiedä.. Härmätassu nyökkäsi hieman hymyillen. Pian pääsimme Kuolonklaanin rajalle. Kuolonklaanin partio oli juuri mennyt siitä, koska niiden löyhkä oli tuore. Jatkoimme Härmätassun kanssa kohti haaskalaa. Kun olimme kävelleet hetken matkaa, vesipisara tipahti kuonolleni. Vilkaisin nopeasti taivasta ja huomasin pilvien leijailevan auringon eteen. Pilvet olivat harmaita ja kohta alkoi satamaan melkeinpä kaatamalla.
"Kiristetään tahtiamme juoksuksi, jos haluat vielä nähdä haaskalan", murahdin. Härmätassu nyökkäsi ja pinkaisi juoksuun. Juoksin hänen peräänsä. Haaskalasta tulleiden tautien määrä oli alkanut onneksi vähentyä, joten ajattelin, että pystyisin näyttämään Härmätassulle haaskalan, mutta tietysti kauempaa. Mitä sanoisin Hämyliljalle, jos Härmätassu sairastuisi johonkin tautiin? Pian erotin haaskalan edessämme, joten pysähdyin.
"Älä mene lähemmäs. Haaskalasta voi tarttua jokin tauti, joten pysymme kauempana", selitin. Härmätassu pysähtyi ja nyökkäsi.
"Hirveä löyhkä! Lähdetään jo pois", märkä oppilaani maukui. Nyökkäsin, kunnes katseeni osui johonkin haaskalan läheisyydessä. Siristin hieman silmiäni ja näin siellä jonkinlaisen pesän ja mielenkíintoni heräsi. Sade laantui vähän, joten voin erottaa sen sisällä punaruskean kissan. Tiesin heti, kuka siellä oli ja kiukku leimahti sisälläni. Härmätassu oli jo lähtenyt leiriä kohti ja pysähtyi, kun huomasi, etten tullut.
"Tuletko sinä?" oppilaani kysyi.
"Joo", murisin ja jolkotin Härmätassun perään. Mitä ihmettä Minttusydän teki siellä?! Tunsin ehkä pienen kaipuun sydämessäni, kun lähdin pois päin hänestä. Huokaisin äänettömästi. Minttusydän petti minut!
*Onhan minulla Ikituuli..*, ajattelin. Kohta pujahdimme piikkitunnelista leiriin.
"Mitä minun pitää nyt tehdä?" Härmätassu kysyi minulta.
"Vie klaaninvanhuksille syötävää. Sitten voit ottaa itsekin jotain", murahdin ja käännyin pois päin oppilaastani. Huomasin sotureiden pesän edustalla Ikituulen, joten jolkotin hänen luoksensa. Ikituuli kehräsi, kun istahdin hänen viereensä. Olimme vain hiljaa ja Ikituuli puski hieman lapaani.
"En olisi ikinä ajatellut hankkivani kumppania..", Ikituuli maukui hiljaa. Katsoin hänen jäänsinisiin silmiinsä. Pitikö hän minua kumppaninaan? Jostain syystä en ollut yhtään halunnut niin. Mutta ihan hyvä vaan, sillä Minttusydän saisi kadehtia..


//Jatkan ite Hämyllä.

Nimi: Kuutamosielu

22.06.2017 12:37
Huomasin muuten, mihin kohtaan Narsissiviiksi teki petinsä, en voinut olla nauramatta.
"Valitsit sitten sen kaikkein ilmiselvimmän kohdan, josta näkee, että olet uusi soturi tässä klaanissa", naurahdin huvittuneena. Narsisiviiksi väräytti viiksiään hämmentyneenä.
"Ymmärrän illalla kun huomat, kuka viereiselä pedillä nukkuu", maukaisin huvityuneena. Tassuttelin hitaasti ulos pesästä javilkaisin lapani ylitse Narsissiviikseä.
"Meidänhän piti mennä metsälle? Tuleko va jäätkö?" kysyin nopeasti ja nelistin omia teitäni kohti metsää. Nostin kuononi ilmaa kohdin ja avasin suuni maistellakseeni ilmaa. Sammakon haju saapui luokseni ja suuntasin katseni kohti kauempana sijaitsevaa suota. Pian Narsissiviiksi jo nelistikin luokseni.
"Haistoitko jotakin?" tuore soturi kysyi.
"Sammakoita suolla. Pääset näyttämään taitosi", maukaisin huvittuneena.

// Narsissi?

Nimi: Minttusydän

22.06.2017 11:12
"En tiedä", naukaisin ja pyyhkin kyyneleeni poskeltani.
"Mene puhumaan hänen kanssaan", Hämylilja naukui. Katsoin Hämyliljaan.
"Mutta en voi, hän vihaa minua!" naukaisin ja lähdin laahustamaan pois päin. Yritin näyttää siltä kuin mikään ei okisi hätänä. Näin kuinka Tihkuturkki ja Hörmätasdu katosivat juuri näkyvistäni. Huokaisin. *Nyt Tihkuturkki alkaa liehitellä häntäkin!* Nyt mieleeni tuli väkisinkin idea. Tästä näkisin, että välittääkö Tihkuturkki minusta enään! Lähdin juoksemaan sen minkä voin kolmella jalallani. Metsä vilisi silmissäni ja ajauduin lähemmäs ja lähemmäs ukkospolkua. Olin Tuuliklaanin rajalla. Nostin pari keppiä maasta ja aloin koota pesää. Sidoin lehtiä keppien ympärille ja pian häkkyrä alkoi jo muistuttaa pesää. Lähdin raahaamaan kevyttä pesää ukkospolun reunamaa pitkin kayemnas ja kauemmas. Pian vastaani tuli haaskala. Sinne minä menisin. *Rottien keskelle* Kavahdin ajatusta rotista. Pian löysin haaskalan läheltä avoimen paikan ja laskin pesäni siihen. *Täällä kukaan ei käy!* Käperryin pesääni ja suljin silmäni. Näin koko ajan vain Tihkuturkin vihasta leimuavat silmänsä. *Toivon todellakin että kaikki järjestyy* Turkilleni tipahti vesipisara, alkaisi sataa. Olisin vain täällä eikä kukaan välittäisi.

//Joku?

Nimi: Tihkuturkki

22.06.2017 10:57
"Koulutan sinusta klaanien parhaimman soturin", lupasin Härmätassulle, kun onnittelijat lähtivät omiin puuhiinsa. Olin niin onnellinen, että olin saanut oppilaan, mutta en halunnuut näyttää innostumistani. Härmätassu nyökkäsi.
"Tänään tutustumme Varjoklaanin reviiriin. Oletko ikinä käynyt leirin ulkopuolella?" kysyin sisareltani. En ollut ikinä jutellut oikein Härmätassun kanssa, mutta miksi olisin: hän oli pentu. Aikoisin osoittaa koko klaanille, että kouluttaisin Härmätassusta kunnon soturin.
"Empä oikeastaan", Härmätassu naukaisi.
"Lähdemmekö heti?" Nyökkäsin oppilaalleni ja viittilöin hännälläni piikkitunnelia kohti. Härmätassu jolkotti viereeni. Pujahdimme tunnelista ulos. Päivä oli aurinkoinen ja kuulin lintujen iloista viserrystä ja mäntyjen havinaa. Huomasin Härmätassun innostuneen ilmeen.
"Onko tämä kaikki Varjoklaanin reviiriä?" oppilaani kuiskasi.
"Kaikki, mitä nyt näät. Koko metsä ei ole Varjoklaanin, vaikka niin haluaisimmekin", tokaisin. Härmätassu nyökkäsi.


//Härmä? :D Sori tönkkö lopetus xc

Nimi: Rikkotassu

21.06.2017 22:53
Taivas punersi auringon laskiessa ja tuuli heilutti puita. Kävelin hieman kostealla sammalella tarkkaavaisena saaliinvaralta jottei tarvitsisi taas mennä nukkumaan tyhjin vatsoin. Istahdin ja roiskautin vettä vesilätäköstä joka sai minut hyppimään siinä ja roiskauttelemaan vettä ympärilleni. Säpsähdin kuullessani sammakon kurnutusta ja käännähdin pikaisesti katsomaan ilkikurisesti sitä. Ponnistin ja loikkasin nopeasti sitä kohti mutta sammakko ehti loikkimaan karkuun. Lähdin nopeasti perään ja kun sammakko loikkasi kivelle hyppäsin perässä mutta kivi liikahti jalkojeni alla ja kaaduin naama edellä lätäkköön.
"Pahus!" Mutisin itsekseni ja kun nousin huomasin että sammakko oli pökertyneenä lätäkössä.
Otin sammakon suuhuni ja lähdin jatkamaan matkaa. Pian kuulin jonkun oudon äänen ja katsoin taakseni kun käännyin takaisin jokin suuri juoksi ohitseni niin nopeasti etten ehtiny näkemään sitä ja kellahdin kumoon. *Peurako?* nostin pudonneen sammakon ja lähdin takaisin leiriin miettien mitä juuri oli tapahtunut.

Nimi: Hämylilja

21.06.2017 21:30
"Nyt olen menettänyt hänet. Hän ei enää rakasta minua", Minttusydän itki hiljaa ja painoin päänsä turkkiini. Pian hän nosti päänsä ja katsoi minua tummansinisillä silmillään.
"Mitä minun pitäisi tehdä?" hän kuiskasi. Katsoin nuorempaa naarasta silmiin myötätunnolla. En vaan keksinyt mitään sanottavaa. Minua suututti Tihkuturkin itsepäisyys.
"Oletko varma, ettei hän rakasta sinua..?" kysyin hiljaa. Minttusydän katsoi minua hieman itkuisin silmin ja nyökkäsi.
"Hän on vain Ikituulen seurassa", naaras vastasi. Ikituulen? Miten ihmeessä Tihkuturkki oli hänen seurassaan, kun hän on kerran niin pieni ja herttainen kissa. Ei Tihkuturkki pitänyt sellaisesta. Puskin Minttusydämen päätä lohduttavasti.
"Onkohan se vain ohimenevää? Ei ole Tihkuturkin tapaista olla sen luonteisen kissan kanssa", mau'uin hiljaa.


//Minttu? Sori jos hittasin liikaa, tätä oli todella vaikee kirjottaa xd

Nimi: Narsissiviiksi

21.06.2017 18:41
Heräsin raukeana soturuenpesästä. Aurinko oli jo korkealla, oli itseasiassa aurinkohuippu. Olin nukkun kuivalla epämukavalla maalla. Olin ollut aamulla niin väsynyt, että olin vain kellahtanut siihen. Nyt kaipasin kuitenkin mukavampaa makuupaikkaa. Lähdin leiristä ulos. Aurinko paistoi mäntymetsässä. Jossain pitäisi olla puu jossa kasvaisi sammalta. Pian sellainen tuli näkyviin.
*Olen tehnyt tätä oppilaana enemmän kuin kaksikymmentä kertaa* ajattelin silpoessani sammalta siistiin pinoon. Nostin pinon suuhuni. Kun olin leirissä tehnyt nukkumapaikan jonnekkin päin soturienpesää, Kuutamosielu tuli luokseni.
"Huvittaako sinua lähteä metsälle?" Kuutamosielu kysyi.
"Mikäs siinä", vastasin iloisesti.

//Kuutamo? Anteeksi tuli pätkä xd

Nimi: Härmäpentu/-tassu

21.06.2017 18:34
Sammalpallomme oli lopulta saanut niin paljon kuonoonsa, että se hajosi lopullisesti. Meitä kaikkia väsytti muutenkin, joten menimme sisään pentutarhaan ja vähitellen asetuimme nukkumaan päiväunia. Olin jo melkein nukahtanut, kun kuulin, että joku tuli pesään. En kuitenkaan jaksanut raottaa silmiäni saadakseni selvää, kuka se oli. Saapuvan henkilön, emon ja Kanervakuun juttelut vajosivat taustasorinaksi ja lopulta en enää kuullut mitään, sillä nukahdin.

Seuraavana päivänä sain tietää, että minun oli aika päästä oppilaaksi. Viimeinkin! Olin odottanut sitä jo kauan, ja nyt vihdoinkin pääsisin vähän eteenpäin elämässäni. Mietin koko päivän, kuka mestarikseni tulisi. Illalla se selviäisi..
Illemmalla Vaskitsatähti kutsui klaanin koolle. Hämylilja sukaisi turkkiani vielä kerran ja nyökkäsi rohkaisevasti, kun minun piti astella muiden eteen. Minua jännitti, mutta ei loppujen lopuksi kovin paljon.
"Härmäpentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitset soturinimesi, tunnettakoon sinut Härmätassuna. Mestarisi olkoon Tihkuturkki. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken jonka on Synkkäsielulta oppinut", Vaskitsatähti lausui.
Tihkuturkki? Veljeni, jota en kylläkään tuntenut hyvin mutta vaikutti..noh, ei kovin mukavalta kissalta?
Nyt tummanharmaa kolli asteli etiketin mukaan luokseni ja kosketimme toistemme kuonoja. En tiedä, mitä mieltä Tihkuturkki oli siitä, että hän olisi tätä nykyä mestarini. Hassua, että oma veljeni saattoi tulla mestarikseni.
Klaani hurrasi uutta nimeäni, ja Hämylilja sekä muutamia muita kissoja tulivat onnittelemaan minua. Kiiteltyäni heitä klaani alkoi hajaantua.

//Tiiän, että tässä tarinassa esiintyneillä kissoilla on muuta tekemistä oikeasti tällä hetkellä, joten he jatkakoot niitä, esimerkiksi Hämyn ja Mintun tarinoissa Härmä voi olla vielä pentu jos sitä tarvitaan siellä :D

Nimi: Liljatassu

21.06.2017 12:04
”Osaatko kertoa, mitä nämä yrtit ovat?” Katsoin Sienikarvan tuomia yrttejä pää hieman kallellaan. Tiesin ainakin kaksi ensimmäistä yrttiä, mutta viimeinen tuotti minulle vaikeuksia.
”Hmm... Unikonsiemeniä, kultapiiskua ja... pihlajanmarjoja?” vastasin epäröiden. Sienikarva nyökkäsi hyväksyvästi.
”Muuten hyvä, mutta nuo marjat eivät ole pihlajanmarjoja vaan katajanmarjoja”, hän naukaisi ja osoitti käpälällään muutamaa marjaa, jotka oli tuonut mukanaan.
”Katajanmarjoja, selvä”, toistin ja iskostin marjojen värin, muodon ja parhaat tuntomerkit mieleeni, jotta muistaisin ne vastaisuudessakin.
Sienikarva noukki lehden, jonka päällä hän oli kuljettanut marjat, ja mumisi minulle käskyn tuoda kultapiiskun ja unikonsiemenet mukanani. Tein työtä käskettyä ja tartuin hellästi hampaillani unikonsiemenkodasta kiinni ja lähdin kiikuttamaan sitä mestarini jäljessä varastolle. Sen jälkeen palasin noutamaan kultapiiskun.
Kun olimme saaneet aseteltua kaikki yrtit oikeille paikoilleen, Sienikarva näytti minulle mistä voisin noutaa sammalta vuodettani varten. Sammalvarastot sijaitsivat yrttivaraston perällä. Tassutin sammalten luo varoen tallomasta seinien viereen lajiteltuja yrttejä. Nappasin tuhdin tupon sammalta hampaisiini ja kiikutin sen sitten pesään, jossa minä ja potilaamme nukkuivat. Huomasin maassa tyhjän montun, ja survoin siihen sammaleet, jotka olin noutanut äskettäisin. Oikaisin selkäni venytykseen ja kierähdin sitten selälleni sammaliin. Pyörin ja hyörin yrittäen samalla tehdä sammalista mukavan möyheät, ja onnistuinkin siinä melko hyvin, sillä ennen kuin huomasinkaan, olin jo nukahtanut.

Heräsin muutaman tovin kuluttua. Sienikarva oli onnekseni omassa pesässään, joten hän ei ollut toivon mukaan huomannut minun torkahtaneen. Nousin vaivihkaa pois montusta ja aloin sukia turkkiani.
”Nukuitko hyvin?” kuului Sienikarvan huvittunut naukaisu takaani. Käännähdin ympäri ja näin isoveljeni istuskelemassa oman pesänsä suuaukolla. Hän katseli minua veikeä pilke silmäkulmassaan.
”Sinä - mikset herättänyt minua?” kähisin. Tunsin kuinka korviani alkoi kuumottaa nolostuksesta. Kuinka olin saattanut nukahtaa kesken ensimmäisen päiväni parantajaoppilaana?

//Sieni? Toivottavasti en hitannut liikaa.

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com