Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lähdetassu

07.07.2017 20:55
Heräsin aamulla oppilaidenpesästä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Olin nukkunut siis pitkästä aikaa kerrankin hyvin ilman painajaisia tai pyörimisiä. Eli jälleen uusi päivä edessä. Pian eiliset mielikuvat siitä kuinka menin Nelipuille asti tapaamaa Myskihäntää vieri jälleen kerran päähäni. Minä en saisi mennö kehittelemään tunteita häntä kohtaan. Se oli vain omaksi parhaakseni, koska se oli soturilain vastaista. Olen jopa nyt varapäällikön pentu, koska emostni Hämyliljasta tuli varapäällikkö. Jopa isänikin olisi ollut ylpeä omasta kumppanistaan. Isäni ajattelu sai minut hetkellisesti itkemään, mutta lopetin sen pian. Kävelin ulos oppilaidenpesästä. Aurinko paistoi vielä matalalla, mutta se loi silti lämpimät säteensä leiriin. Huomasin Hämyliljan partioita jakamassa. Näkemäni mukaan yhteen partioon meni Kuohuvirta emoni ystävän Kyyhkylennon ja Okaliekin tytär, nuorempi siskoni Härmätassu ja Tihkuturkki oma pentueveljeni. Tihkuturkin ilmeestä päätellen hän ei ilahtunut siitä, että joutui partioon Kuohuvirran kanssa.
*Enkä yhtään ihmettele. Se mitä hän teki pentuna oli niin väärin!* ajattelin.
"Lähdetassu?" emoni naukui. Säikähdin heti.
"Niin?" kysyin ja kävelin emoni luokse.
"Sinä menet partioon Orkideapolun, Narsissiviiksen ja Tammikynnen kanssa", emoni kertoi.
"Selvä", vastasin ja juoksin muiden partiolaisten juokse.
"Huomenta", Tammikynsi sanoi.
"Huomenta", vastasin.

//Tammi? Orkidea? Narsissi?

Nimi: Minttusydän

07.07.2017 10:49
Leukani loksahtivat auki ja aloin yskiä.
"Mitä?!" rääkäisin. Kuutamosielu nyökkäsi. En ollut ollut ihan perillä leirin tapahtumista vähään aikaan, mutta jäikö minulta tälläinenkin välistä. Katsoin Kuutamosielun suuriin silmiin. Huomasin jotain hänen silmissään ja se oli hieman katkeruutta. *Mutta eihän, eihän? Hyvä Tähtiklaani, miten Tihkuturkki liittyy tähän?* Kiedoin häntäni tassujeni ympärille raihoittavasti ja yritin rauhoittua. *Usko pois kumppanisi ei tekisi tällaista, eikö niin?*
"J-ja miten Tihkuturkki liittyy tähän", nau'uin järkyttyneesti. Hengitin syvään, mutta tuntui kuin kaikki puut kaatuisivat päälleni. Minulla oli aavistus. Veri tykytti korvissani. Tunsin kuinka järkyttyneisyys valtasi minut. Kuutamosielu nuökkäsi.
"Hän lavasti minut", naaras naukui kylmästi. Lysähdin maahan. *Tekikö oma rakas kumppanini tällaista? Luulin että hän olisi vähän vain ilkeä, muttei tappaisi kissoja*

//Kuutamo? Sori pätkä

Nimi: Liljatassu

06.07.2017 13:38
Makasin omalla sammalvuoteellani silmät tiukasti kiinni. Tihkuturkki oli antanut minulle miettimisaikaa kuuhuipun hetkeen asti. Meidän oli määrä tavata alikulkutunnelilla.
*Enhän minä voi ruveta uskomaan Pimeyden Metsään! Tähtiklaanin tähden, minähän olen tuleva Varjoklaanin parantaja!* ajattelin huulta purren. *Mutta toisaalta, jos en suostu hänen ehdotukseensa, minun tarinani Varjoklaanin parantajaoppilaana tulisi jäämään lyhyeksi, enkä koskaan pääsisi parantajaksi.*
Silloin sain idean: voisin uskotella Tihkuturkille, että suostuisin hänen tarjoukseensa, mutta en oikeasti alkaisi uskoa Pimeyden Metsään. Tällöin hän jättäisi minut rauhaan ja saisin pitää paikkani parantajaoppilaana.
Mutta minun piti vain saada Tihkuturkki uskomaan pieni, viaton valheeni. Muutoin pelini olisi pelattu, ennen kuin se ehtisi alkaakaan.

Saapui kuuhuipun hetki. Olin jo valmiina odottamassa tunnelin luona, kuunnellen jokaista rasahdusta ja kahinaa sydän kiivaasti pamppaillen. Vihdoin ja viimein Tihkuturkki saapui. Hän katsoi minuun odottavasti, ei edes tervehtinyt.
”Minä... minä suostun tarjoukseesi”, kuiskasin kylmänrauhallisella äänellä. Tihkuturkin kasvoille levisi tyytyväinen virne. Hyvä, hän ei ollut epäillyt mitään. Mutta jos totta puhuttiin, olin ottanut suuren riskin.

//Tihku?

Nimi: Lähdetassu

05.07.2017 23:12
// JATKOA MYSKIHÄNNÄLLE //

Lähdin juoksemaan kohti omaa reviiriäni niin nopeasti kuin vain jaksoin. Mihin sotkuun olin itseni oikein saanut tässä?
*No niin Lähdetassu. Et saa mennä kehittelemään tunteita toisen klaanin kissaa kohtaa*, ajattelin ankarana.
*Mutta enhän minä kehittele. Hän pysyy vain jokiklaanilaisena minulle ja sillä siisti*, ajattelin. Mitähän emoni, isäni, veljeni, siskoni ja ennenkaikkiaan Lehmustassu ajattelisi tästä? Perheeni ei ilahtuisi tästä ja Lehmustassu... No en tiedä. Hän haluaisi vain minun parastani. Kyllä. Niin aion tehdä. En aio jäädä märehtimään menneisyydessä. Pitää jatkaa elämää normaalisti. Saavuin leiriin väsyneenä ja hengästyneenä. Huh huh. Mikä päivä. Nyt haluaisin vain lysähtää omaan mukavaan petiini ja nukkua siellä koko loppu ilta. Kävellessäni emoni Hämyliljan ohi tämä katsoi minua hiukan ihmeissään. Menin sisään oppilaidenpesään ja suorastaan kaaduin vuoteelleni. Suljin silmäni siinä toivossa, että saisin unen päästä kiinni jossain kohtaan. Ennen kuin ehdin edes alkaa nukkumaan joku tuli sisään. Häivetassu! Ja pian kuulinkin ulkoa sateen äänen ja ukkosen jyrinää.
"Anteeksi Lähdetassu. Ei ollut tarkoitus herättää. Tulin vain sateen suojaan", veljeni pahoitteli.
"Ei se haittaa. En ollut edes nukahtanut", sanoin. Sen jälkeen suljin silmäni ja vaivuin syvään uneen.


Nimi: Liljatassu

05.07.2017 22:54
Katsoin Tihkuturkkiin kylmästi. Hänen takiaan Kuutamosielu, peräti yksi klaanin mukavimmista kissoista, oli tarkoitettu. Hänen takiaan Kuutamosielu joutui nykyään asustamaan tuolla jossain kylmässä - ihan yksinään.
”No, oletko nyt tyytyväinen?” sihahdin hampaitteni takaa. Tihkuturkki heilautti välinpitämättömänä häntäänsä.
”Tyytyväinen mihin?” hän lirkutti ikään kuin ei olisi ikinä tehnyt mitään väärää. Hänen omahyväinen virneensä kuitenkin riitti kertomaan, ettei Tihkuturkki pelannut ihan reilua peliä.
”Tiedät kyllä”, murisin ja kuopaisi maata tuohtuneena, yrittäen samalla hillitä itseäni syöksymästä tuon saastaisen, kirpunpureman kollin kimppuun.
”Ai, tiedän vain?” Tihkuturkki naljaili. Väläytin tuolle kulmahampaitani, ja naukaisin sitten pakottautuen pitämään ääneni tasaisena:
”Näytät olevan nyt joutilaana, joten saat luvan auttaa minua yrttien keruussa.”
Soturi kurtisti kulmiaan ja viuhtoi edestakaisin hännällään. Hän ei näyttänyt järin ilahtuvan ehdotuksestani, ja oli ilmeisesti aikeissa kieltäytyä, mutta jokin sai muuttamaan hänen mielensä.
”Toki”, hän virnisti ovelasti, ”autan mielelläni.”
Jokin kollin olemuksessa sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Hän hautoi selvästi jotakin.
Saavuimme lähelle ukkospolkua. Löysin sen lähettyviltä muutaman päivänkakkaran, jotka poimin mukaani.
Tassuttelin alikulkutunnelin luo ja tutkistelin, joskos sieltä löytyisi joitain yrttejä. Kun totesin, ettei siellä kasvanut mitään, ja käännyin ympäri lähteäkseni, huomasin Tihkuturkin tukkineen ulospääsyn.
”Mitä sinä oikein teet?” kivahdin ja yritin työntyä jykevän kollin ohitse, mutta hän ei päästänyt minua menemään.
”Minulla on sinulle tarjous”, Tihkuturkki naukaisi salakavalasti hymyillen. Siristin epäileväisenä silmiäni.
”Minkälainen tarjous?” kysyin hieman haastavaan sävyyn.

//Tihku? Sori, jos hittasin liikaa.

Nimi: Minttusydän

05.07.2017 11:44
Ravistin päätäni, jotta kaikki selvenisi. Näin edessäni hopenharmaan naaraan.
"Kuutamosielu?" naukaisin. *Mitä hän tekee täällä?*
"Minttusydän, sinäkö? Lähettikö Tihkuturkki sinut perääni?" naaras naukui tuohtuneena. Pudistin päätäni ihmeissäni.
"Miksi olisi? Onko jotain mitä en tiedä?" nau'uin hämmentyneenä. Kuutamosielu katsoi taivaalle. Nousin istumaan.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin vielä. *Oliko Tihkuturkki tehnyt jotain? Kumpanini?* Ravistin pölyt turkistani varoen.
"No kun minut karkoitettiin, et ole varmaan kuullutkaan, mutta..", Kuutamosielu naukui.
"Karkoitettu?" keskeytin naaraan. *Mitä hän on tehnyt?* En ole ollut lähiaikoina kovin perillä Varjoklaanin asioista.

//Kuutamo? Sori tönkköö xc

Nimi: Minttusydän

05.07.2017 10:55
Hymyilin paikalle sapuneille naaraille säteilevästi, mutta hymyni ei ollut aito, olin onneton.
"Kiva, että teillä on ollut kivaa", Kyyhkylento hymyili. Nyökkäsin ja nousin seisaalle, minun olisi mentävä puhumaan Tihkuturkille.
"Öh minun pitää mennä nyt", nau'uin ja lähdin harppoen ulos leiristä, kuulin vain takaani Hämyliljan naukaisun:
"Mikä hänelle tuli?" Juoksin vain ulos leiristä. Tahtoisin purkaa tunteitani kollille. Pian huomasin kuinka Liljatassui tassutteli Tihkuturkin rinnalla en voisi keskeyttää. Lysähdin pusikkoon ja jäin katselemaan kuinka kaksikko tassutteli keskenään. *Minun on lähdettävä johonkin* Juoksin pois, halusin tuulettautua jossain. Huomasin kuinka astuin Varjoklaanin reviirin yli. En ollut enään kenenkään reviirillä. Jäisin tänne, ainakin vähäksi aikaa. En kaipaisi muita kissoja. Jännitin lihakseni ja pinkaisin läheisen ukkospolun yli ja lähdin kiitämään tähän tuntemattomaan metsään.

Nimi: Kuohuvirta

05.07.2017 10:22
"Tuethan minua? Ethän ole pettänyt Tähtiklaania?" Viherloikka kysyi hieman anovalla äänellä. Tiesin jo heti vastaukseni.
"En pettäisi Tähtiklaania missään nimessä!" huudahdin ja vilkaisin sitten nopeasti ympärilleni, ettei kukaan varmastikaan kuulisi. Viherloikka nyökkäsi.
"Hyvä", veljeni maukui. Tämä nuolaisi vasenta etutassuaan ja vilkaisi sitten taivaalle. Vilkaisin itsekin taivaalle ja tajusin, että oli kuuhuippu. Tunsin silmäluomieni jo väsyvän.
"Mentäisiinko jo nukkumaan?" ehdotin hieman väsyneenä ja nousin seisomaan. Viherloikka nyökkäsi. Veljenikin nousi seisomaan ja lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä. Mieltäni painoi, kuka oli se "paholainen". Sehän voisi olla kuka vain! Matkamme leiriin meni nopeasti ja kohta pujahdimme piikkipensastunnelista leiriin. Melkeinpä kaikki klaanitoverit olivat jo nukkumassa, paitsi Okaliekki ja Tummasielu, jotka vartioivat leiriä.

//Viher? :D

Nimi: Kuutamosielu

04.07.2017 20:37
Katsoin tyynesti Tihkuturkkia. Hän oli siis tosissansa tämän Pimeyden metsään uskomisen kanssa. Katsahdin hetkeksi taivaalle. En uskonut tähtien ja taivaankappaleiden tuolla puolella olevan mitään muuta kuin Tähtiklaani. Pimeyden metsä ei millään voisi olla tuolla ylhäällä.
*Kaipa kissoilla on oikeus uskoa siihen, mihin itse haluaa*, pohdin itsekseni.
"Mutta entäpä Karpalovarjo? Miksi hyökkäsit juuri hänen kimppuunsa?" kysyin jopa lievästi huvittuneena.
"Vai oliko hänkin kieltäytynyt uskomasta Pimeyden metsään?" kysyin. Tihkuturkki vain naurahti kolkosti.
"Sattuman varainen uhri. Ja jos et pian lopeta tuota valitusta, sinä olet seuraava", Tihkuturkkia murahti. Pyöräytin silmiäni ja käännyin ympäri.
"Hyvä on. Mikäli tahdot pelata varallista peliä", maukaisin ja loikin kauemmas entisen klaanini luota, kohti kaksijalkalaa, sillä siitä taitaisi tulla uusi kotini.

// Tihku? Lilja? Joku? Ja tästä lähin kirjotan erakoihin.

Nimi: Kuutamosielu

04.07.2017 13:45
Tihkuturkin ilkeä äänensävy herätti tiettyä halveksuntaan häntä kohtaan. Vaikka en minä koskaan kollia ollut kunnioittanutkaan. Nyt kuitenkin vielä vähemmän. Nyrpistin nenääni kohti Tihkuturkkia. Liljatassu seurasi hieman kauempana tapahtumia. Parantajaoppilas luultavasti luuli Tihkuturkin loikkaavan vielä minunkin kimppuuni.
"Tihkuturkki", maukaisin matalasti, "vaihtaisitko kanssani pari sanaa. Ihan vain 'hyvästiksi'?"
Tihkuturkki katsoi minua harkiten, mutta nyökkäsi ja asteli lähemmäs. Myös Liljatassu lähestyi minua ja Tihkuturkkia. Astelin lähemmäs Liljatassua hymyilen.
"Odota sinä tässä. Tämä asia on minun ja Tihkuturkin välinen asia", maukaisin tyynesti. Liljatassu katsoi minua pettyneenä.
"En voi jättää sinua yksin tuon kissan seuraan!" parantajaoppilas parkaisi. Sipaisin kevyesti hännälläni oppilaan lapaa.
"En ole yksin. Sinähän olet siinä. Pyydän vain, että et salakuuntelisi keskusteluamme", maukaisin ystävällisesti. Liljatassu nyökkäsi vastahakoisesti ja asteli kaurmmas.
"Tihkuturkki, meitä ei kuuntele enää kukaan. Voitko nyt kertoa, miksi oli niin ollennaista saada minut pois klaanista?" maukaisin tyynesti.

// Tihku?

Nimi: Kuutamosielu

04.07.2017 12:05
Säpsähdin paikoillani, kun Tihkuturkki loikkasi yhräkkiä Liljatassun kimppuun. Se oli hyvinkin nopea näky. En ehtinyt sanoa mitään, kunnes Tihkuturkki oli jo painanut Liljatassun maata vasten.
"Ja minua ei mikään parantajaoppilaan rääpäle määräile!" kolli sihisi vasten Liljatassun kasvoja. En ollut varma mitä tekisin. En ollut hyvä taistelija. Minulla ei ollut voimaa luideni ympärillä. Kuinka voisinkaan puolustaa Liljatassua juuri nyt? Päästin korvia huumaavan rääkäisyn, jolloin Tihkuturkin huomio kääntyi minuun.
"Kynnet irti Liljatassusta! Hän on vasta oppilas-ikäinen!" sihahdin. Tihkuturkki katsoi minua murhaavasti.
"Päästä irti! Et saavuta tällä mitään!" sähähdin uudestaan.

// Tihku? Lilja?

Nimi: Hämylilja

04.07.2017 11:31
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" Kyyhkylento kuiskasi hiljaa.
"Mietin. Oikeastaan todella usein, mutta olen jo päässyt siitä yli", huokaisin.
"Hän olisi varmasti sinusta ylpeä", Kyyhkylento tokaisi. Nyökkäsin ja vilkaisin taivaalle. Toivoin vain, että Tuikesilmä katselisi minua nyt.
"On joskus mukava muistella menneitä aikoja", kehräsin. Tajusin kuulostavani jo ihan klaaninvanhimmalta. Kyyhkylentokin tajusi sen ja alkoi kehräämään hilpeänä.
"Muistan, kun nukahtelit aina kaikkiin hassuihin paikkoihin", mau'uin. Kyyhkylento naurahti.
"Nukahdin myös silloin viereesi, kun sinä valvoit koko yön, kun sinusta oli tullut soturi", hän nauroi. Minäkin aloin nauramaan.
"Muistan, kun ensi kertaa tapasimme. Tulin tervehtimään pentuja ja sinä kysyit kuka olen. Vastasin sinulle, että olen Varjoklaanin soturioppilas Hämytassu. Ja muistatko muuten ne mäyräleikit?" aloin muistelemaan innoissani. Kyyhkylento alkoi kehräämään.
"Esittelit kaikille pennuille tuolla tavalla itsesi. Ja muistan hyvinkin!"
"Harmi, kun meidän pennuillemme ei opetettu mäyräleikkiä", mau'uin huvittuneena.
"Se vähän jäi", Kyyhkylento tokaisi. Lähdimme astelemaan leiriä kohti. Menneiden muistelu sai oloni pirteäksi. Kun saavuimme leiriin, kuulimme klaanitovereiden huolestuneita maukaisuja. Minä ja Kyyhkylento vilkaisimme toisiamme ihmeissämme. Näin Loistetähden Klaanikiven alla. Juoksin päällikön luokse. Kuulin Kyyhkylennon jolkotuksen takanani.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin hieman huolestuneena. Loistetähti käänsi katseensa minuun.
"Kuutamosielu on murhannut Karpalovarjon. Hänet karkotettiin klaanista ja Tihkuturkki lähti saattelemaan häntä rajalle", päällikkö maukui. Kuutamosielu? Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Naaraan meripihkaisissa silmissä oli hieman huolestunut katse. Kumarsin Loistetähdelle ja tassutimme sitten Kyyhkylennon kanssa sivuun.
"En olisi ikinä ajatellut Kuutamosielusta..", nau'uin Kyyhkylennolle. Paras ystäväni nyökkäsi.
"Mitä jos hän palaa takaisin?!" kuulin Kanervakuun huolestuneen naukaisun takanani. Käänsin katseeni kirjavaan kuningattareen. Luomapentu ja Koskipentu harjoittelivat taisteluliikkeitä Kanervakuun lähellä ja huomasin Minttusydämen istuvan katselemassa pentuja.
"Sitten me annamme sille opetuksen!" Koskipentu huudahti ja löi etutassullaan maassa olevaa sammalpalloa.
"Tuskin hän palaa", rauhoittelin ja tassuttelin pentujen ja kuningattaren luokse. Kyyhkylento seurasi.
"Minttusydän opettaa meille siistejä taisteluliikkeitä!" Luomapentu hihkaisi.

//Kyyhky? Minttu? :D

Nimi: Minttusydän

04.07.2017 09:31
Istuin aukiolla Sirrisiiven vieressä. Emoni sisko oli osoittautunut todella mukavaksi.
"Arvaa mikä oli sinun emosi lempi puuhaa pentuna?" Sirrisiipi hymähti. Kohautin lapojani yllättyneenä kysymyksestä.
"No?" hymähdin iloisesti.
"Hän rakasti kaivautua sammalien alle kuin myyrä", Sirrisiipi naurahti. Olin kuullut emoni oudoista tavoista kuten nukahtaa outoihin paikkoihin, mutten ollut kuullut tästä. Naurahdin.
"Noh minun täytyy lähteä partioon", Sirrisiipi naukui ilosesti ja hyvästeli minut pikaisesti. Jämin yksin. Haravoin katseellani leiriä, mutta kaipaamaani kollia ei näkynyt missään. *Tietenkin Tihkuturkilla on kiireitä ennustuksensa kanssa, mutta silti* Lähdin ravaamaan pentutarhalle missä Koskipentu ja Luomapentu harjoittelivat vaanimis asentoa.
"Minä osaan!" Luomapentu kiljaisi. Astelin heidän luokseen.
"Hei", nau'un lempeästi. Kumpikin käänsi pienen päänsä minuun päin.
"Kuka sinä olet?" Koskipdntu naukui mietteliäänä.
"Varjoklaanin soturi Minttusydän", kehräsin.

//Koski?

Nimi: Liljatassu

03.07.2017 20:43
”Mutta olen syytön!” Kuutamosielun huuto kaikui leirissä. Loistetähti seisoi nuoren soturin edessä niskakarvat pystyssä ja suu vihaiseen irveen mutristuneena.
”Tihkuturkki, saata tämä luopio Varjoklaanin rajalle ja pidä huoli, että hän ei palaa”, päällikkö murisi hampaittensa takaa ja käänsi sitten selkänsä entiselle soturilleen. Tihkuturkin kasvoilta paistoi tyytyväisyys.
”Totta kai, Loistetähti”, hän naukaisi ja tassutti Kuutamosielun luo leveästi virnistellen. Naaras loi vielä viimeisen, murheellisen katseen Karpalovarjoon, joka makasi maassa suu avautuneena äänettömään avunhuutoon.
Tuijotin Loistetähteä järkyttyneenä. Kuinka hän oli saattanut karkottaa Kuutamosielun omasta kodistaan? Karvathan olivat selvästi olleet Tihkuturkin!
Päällikköön vihaisesti mulkaisten raivasin tieni muiden kissojen ohitse leirin uloskäynnille, josta Kuutamosielu ja Tihkuturkki olivat kadonneet hetki sitten ulos.
”Liljatassu, minne sinä oikein olet menossa?” Sienikarvan huudahdus kajahti hälinän ylitse, mutta en pysähtynyt vastaamaan. Minun olisi löydettävä Kuutamosielu ja Tihkuturkki ennen kuin olisi liian myöhäistä.

Saavuin Varjoklaanin ja Kuolonklaanin rajan lähettyville. Huomasin Tihkuturkin ja Kuutamosielun kauempana rajalla. Suuri tummanharmaa kolli oli kumartunut pienemmän naaraan ylle ja sähisi solvauksia tuolle.
”Tihkuturkki, lopeta heti paikalla!” ulvaisin ja harpoin paikalle häntä pystyssä ja turkki pörhöllään. ”Anna hänen olla!”
Tihkuturkki kääntyi katsomaan minua. ”Mitä sinä täällä teet?” hän sähisi ja huitaisi kynsillään kasvojani kohden. Peräännyin muutaman askelen, mutta en irrottanut meripihka katsettani hänestä.
”Sinunhan piti vain saattaa hänet rajalle!” tiuskaisin vastaukseksi. Kolli näytti hätkähtävän.
”Tämä ei kuulu millään lailla sinulle!” hän ärähti. Työnsin kynteni esiin ja kyyristyin valmiina hyökkäämään Tihkuturkin kimppuun.
”Voi, kyllä kuuluu, jos sinä aiot satuttaa Kuutamosielua!” murisin, ja lisäsin sitten pisteliääseen sävyyn: ”Minä nimittäin tiedän sinun pikku salaisuutesi Karpalovarjosta!”

//Tihku? Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

03.07.2017 20:16
Katsoin raivostuneena Tihkuturkin suuntaan. Hän oli niin tekopyhä kissa, että sanat eivät riittäneet edes kuvailemaan sitä. Käännyin pikaisesti Karpalovarjon suuntaan, mutta Loistetähden murahdus esti minua.
"Älä koske häneen! Olet tehnyt jo tarpeeksi!" päällikkö sähähti. Hänen äänessään ei ollut enää mitään säälivää. Paljastin hampaani irvistykseen Tihkuturkkia kohden.
"Katso Karpalovarjon kynsiä!" maukaisin tympääntyneenä Loistetähden suuntaan. Olin näkeviäni Tihkuturkin hätkähtävän, mutta se oli hyvin ohimenevä hetki. Loistetähti katsoi empien Tihkuturkin suuntaan.
"Älä mene, se voi olla ansa. Kuka tietää, jos hän vainna suunnittelee hyökkäystä sinua vastaan?" Tihkuturkki maukaisi Loistetähdelle.
"Tukehtuisit karvapalloon", mumisin itsekseni katse Tihkuturkissa. Naaras jäi seisomaan paikoilleen ja katsoi Karpalovarjoa.
"Luuletko, että olisin niin tyhmä, että tappaisin oman klaanitoverini ja sen jälkeen yrittäisin tappaa päällikön?" kysyin hiukan tympääntyneenä ja käännyin katsomaan taas Loistetähteä.
"Olet vasta saanut henkesi", lisäsin nopeasti.
"Olet tuore päällikkö. Älä anan ulkokuoren hämätä!" maukaisin toivottomana ja katsoin karpalovarjoa.
"Sinä!" Loistetäht söhähti. "Älä neuvo minua, kuinka olla päällikkö!"
Vaikenin oiin ja painoin päätäni alas. Tässä se tulisi... Loistetähti aikoisi tappaa minua Tihkuturkin takia. Hän oli murhannut Karpalovarjon ja syyntti siitä minua.
"Katsoisit nyt vain hänen kynsiään. Niissä on karvoja", maukaisin hiljaa. Hetken ajan Loistetähti näytti leppyvän. Naaras käveli lähemmäs Karpalovarjoa ja Tihkuturkki hätkähti.
"Loistehti! Se voi olla...", kollia loitti, mutta Loistetähti nosti häntänsä ja vaiensi Tihkuturkin. Loistetähti tutkaili pitkään Karpalovarjon kynsiä, joissa oli harmaita karvatuppoja.
"Katso nyt! Karva on tummanharmaata!" maukaisin voitokkaasti ja siirsin katseeni kohti Tihkuturkkia, joka näytti ärtyvän yhä enemmän.
"Tihkuturkki murhasi Karpalovarjon!" maukaisin kovempaan ääneen ja katsoin Loistetähteä. Päällikön kasvot siirtyivät kohti Tihkuturkkia ja sitten minua.
"Mutta", Loistetähti aloitti. Mielialani laski heti. Tästä ei voisi seurata mitään hyvää. Päällikkö ei luonut enää katsettakaan kohti Tihkuturkkia vaan keskittyi kokonaan minuun.
Pienen tauon jälkeen Loistetähti jatkoi: "Tihkuturkilla ei ole yhtäkään haavaa turkissan. Kun taas sinulla on harmaan raitasi kohdalla haava."
Otin muutaman huopuvan askeleen taaksepäin. Kävin läpi äsköisitapahtämia ja muistin Tihkutirkin viiltänee minua kylkeen.
"Mutta sen teki Tihkuturkki! Ei Karpalovarjo!" maukaisin hädissäni.
"Todisteet puhuvat sinua vastaan. Tihkuturkissa ei ole merkkiäkään käydystä taistelusta ja sinulla niitä on montakin. Esimerkkeinä toimikoon punaiset tassusi ja haavasi", Loistetähti huomautti. Vasta nyt muistin, että seisoin niin lähellä Karpalovarjoa, että tassuni olivat punertuneet
"Mutta Tihkuturkki kävi puhdistamassa itsensä suolla! Hän haisee ihan suolta!" puolustauduin.
"Olin metsästämässä suolla sammakoita", Tihkuturkki murahti tyynesti.
"Murhasit oman klaanisi kissan ja kehtaat vielä valehdella, että se olin minä. Kuinka alas oletkaan Kuutamosielu vajonnut."
Käänsin katseeni raivoissani pois Tihkuturkista.
"Valitettavast, minun on häädettävä sinut klaanista", Loistetähti maukaisi pettyneenä.
"En koskaan uskonut sinun tekevän tälläistä, mutta en voi muuta. Poistu Varjoklaani mailta, tai kohtaa seuraukset. Et kuulu enää tähän klaaniin."
Olisin voinut kaatua maahan. Oli, kuin joku olisi juuri raadellut sydämeni. Ja se joku oli Tihkuturkki. Hänen takiaan minut häädetään klaanista!
"Mutta olen syytön!" parkkaisin, mutta Loistetähti ei enää kuunnellut minua.
"Tihkuturkki, saata tämä luopio Varjoklaanin rajalle ja pidä huoli, että hän ei palaa", Loistetähti maukaisi ja kääntyi ympäri kohti leiriä. Tyytyväinen hymy paisto Tihkuturkin kasvoilla.
"Totta kai, Loistetähti", tuo maukaisi kuuliaisesti. Käännyin vastahakoisin mielin ympäri ja loin viimeisen katseeni kohti Karpalovarjoa.
"Toivottavasti voit kertoa Tähtiklaanissa, kuinka sinulle oikeasti kävi", kuiskasin hiljaa.

// Tihku?

Nimi: Kuohuvirta

03.07.2017 19:17
"Minut on valittu pelastamaan varjoklaani Pimeyden metsältä! Pimeyden metsä on ilmeisesti soluttautunut joukkoomme klaanimme jäsenen ruumissa. Eli joku koettaa levittää uskoa Pimeyden metsään klaanissamme. Minun on pysäytettävä tuo kissa sillä muuten kohta kaikki uskovat Pimeyden metsään ja sinä tiedät mitä meille kävisi! Minun täytyy tuhota pahuus eli varmaankin se kissa joka levittää Pimeyden metsän uskoa klaanissamme... Mutta enhän minä voi tappaa? Se on vasten soturilakia!" Viherloikka selitti hengästyneenä. Katsoin hieman pelästyneenä veljeäni. Eikai se vain ollut totta? Pelkäsin jo tarpeeksi paljon Pimeyden Metsää. Mutta jos tuo olisi totta, kuka olisi se kissa, joka yrittää käännyttää Varjoklaania Pimeyden Metsän puolelle.
"Toivon vain, ettei tuo uni ole enne", mau'uin hiljaa.

//Viher? Sry mini :/

Nimi: Kyyhkylento

03.07.2017 19:09
"Niin", huokaisin ja laskin häntäni Hämyliljan lavan päälle. Mietin mahakivuista kärsivää kumppaniani, Okaliekkiä. Huokaisin ja pysähdyin.
"Sitten kun olet päällikkö ja minä klaaninvanhin, vierailethan minun luonani joka päivä", nau'uin anelevasti. Hämylilja naurahti.
"Höpsö, minä eläiköydyn varmasti kauan ennen sinua", Hämylilja kehräsi huvittuneena ajatukselleni. Hymyilin hieman ja poskelleni vierähti pieni onnen kyynel, minulla oli niin hyvä ystävä. Hän osasi lohduttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pian muistin Tuikesilmän.
"Anteeksi, että kiusasin sinua silloin joskus Tuikesilmästä, en voi koskaa antaa anteeksi itselleni", naukaisin surkeana.
"Onko sinulla ikävä häntä?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kietaisin häntäni tämän ymoärille. Olihan hänellä vielä pentunsa.
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" kuiskasin hiljaa.

//Hämy?

Nimi: Kuutamosielu

03.07.2017 18:34
Katsoin järkyttyneenä, kuinka Tihkuturkki loikkasi Karpalovarjon suuntaan. Kolli rääkäisi ja yritti taistella selvästi itseään isompaa kollia vastaan.
"Tihkuturkki mitä teet?! Lopeta!" huusin hädissäni. Tihkuturkki kuitenkin jatkoi tappelemista hullu ilme kasvoillani. Pian kuulin kuitenkin Karpalovarjon viimeisen henkäyksen, kunnes hän valahti aivan veltoksi. Katsoin järkyttyneenä kollia, jonka silmät olivat hetki sitten roihunneet pelastuksen tunteesta. Nyt se olivat lasittuneen näköiset ja tuijottivat eteenpäin. Pieni kyynel vierähti poskeltani.
"Olet hirviö! Tapoit oman klaanin kissan!" huusin järkyttyneenä Tihkuturkille, mutta hän ei näyttänyt välittävän. Kolli siirtyi vain kauemmas Karpalovarjosta ja juoksi pois. Astelin itkuisen näköisenä toisen soturin vierelle. Maa ol värjääntynytpunaiseksi ja värjäsi samalla myös hopeanharmaat tassuni. En välittänyt tahmeasta aineesta, joka oli juuri tahrinut tassuni. Nostin toisen tassuni Karpalovarjon kyljelle, jotta tuntisin hänen sydämentä sykkeen. Se ei kuitenkaan tuntunut missään. En onnistunut enää itkemään, vaikka olinkin surullinen.
"Miksi Tihkuturkki teki tämän?" maukaisin ääneen ajatellen. Huokaisin syvään ja katsoin Karpalovarjoa.
*Hän oli niin nuori...*, ajattelin murheissani. Olin aivan liikaa ajatuksissani kuullakseni lähestyvien kissojen askeleet.
"Kuutamosielu!" kuulin Loistetähden järkyttyneen maukaisun. Käännyin hädissäni katsomaan Loistetähteä. Voisin kertoa hänelle mitä tapahtui!
"Loistetöhti, minulla on kerrottavaa...", aloitin, mutta Loistetähden pettynyt katse est minua jatkamasta. Huomasin Tihkuturkin astelevan Loistetähden takaa. Kollin tassut ja turkki olivat täysin puhtaat, paitsi hän löyhkäsi kovasti suolta.
"Loistetähti", maukaisin hiljaa. Päällikkö ei siltikään näyttänyt tyytyväiseltä.
"Sinä tapoit Karpalovarjon, joten et jätä muuta vaihtoehtoa...", Loistetähti maukui pettyneenä.
"Mitä!? Se oli Tihkuturkki!" rääkäisin.

// Tihku?

Nimi: Kuohuvirta

03.07.2017 15:37
Istuimme Viherloikan kanssa vastakkain. Veljeni huokaisi hieman ja avasi sitten suunsa:
"Olen nähnyt todella oudon unen. En tiedä onko tämä jokin enne, mutta siinä unessa oli Tuikesilmä, joka sanoi minulle näin: "Sinut on valittu pelastamaan klaanisi. Pimeyden Metsä soluttautui klaaniisi sen jäsenen ruumiissa, sinun täytyy pysäyttää hänet, jotta kuolema ei ota valtaa klaanissasi. Varo kehen luotat, sillä paholainen voi olla kenen vain ruumiissa. Tuhoa pahuus ja pelasta klaanisi." Katsoin Viherloikkaa ihmeissäni. Useinmitenhän Tähtiklaani antaa unia vain parantajille ja joskus jopa päälliköille. Kyyhkylento oli kyllä joskus kertonut, etteivät soturit saa unia Tähtiklaanilta.
"Se kyllä kuulostaa ihan enteeltä", mau'uin hiljaa. Minua alkoi hieman pelottamaan. Mitä uni voisi tarkoittaa?

//Viher? Sori, jos hittasin liikaa :/

Nimi: Narsissiviiksi

03.07.2017 12:41
Viherloikka meni kohti Kuohuvirran makuusijaa. Hän herätti tuon naaraan ja supatti jotain tämän korvaan. He lähtivät ulos pesästä.
*kaipa heillä on jotain selvitettävää. Hehän ovat pentuetovereita*, ajattelin. Mustasukkaisuus hiipi varkain mieleeni. Joka tapauksessa minua ei enää väsyttänyt. Lähdin ulos pienelle kävelylle. Vartiossa oleva kissa vilkaisi minua kummastuneena. Heilautin häntääni tämän epäilevälle ilmeelle. Kuu valaisi koko taivaan. Kuu. Tässä kuussa olisi taas kokoontuminen. Kuutamossa kävely oli mukavaa. Vedin viileää yöilmaa keuhkoihini. Kuutamo...Minua vaivasi vielä ystäväni kummallinen lähtö minun ja Viherloikan luota. Olin huomaamattani kulkenut kohti nelipuita. Täällä olisi kokoontuminen. Olin kuullut tarinoita monista kokoontumisista. Täysikuu lipuisi nelipuiden aukiolle ja värjäisi aukion hopeiseksi. Monet kissat kuuntelisivat pääliköiden asioita. Ja siellä olin minä, yhtenä pääliköistä. Pudistin päätäni. Todellisuus oli ympärilläni. Talsin takaisin leiriin. Kömmin soturienpesään nukkumaan.

//Viher voit jatkaa sit ku oot saanu kerrottuu Kuohulle sen mitä aioit jos haluut xd

Nimi: Hämylilja

03.07.2017 09:47
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" Kyyhkylento hymyili. Vilkaisin Loistetähteä, joka istui Klaanikiven päällä. Käänsin sitten katseeni takaisin Kyyhkylentoon.
"Ehkä kyselen Loistetähdeltä vielä jotain, sillä olen aika hermostunut. Miten edes opin herätä joka aamu aikaisin ja järjestellä partioita?" Kyyhkylento kehräsi huvittuneena.
"Hyvin se menee. Mutta kyllähän sinä voit kysyä Loistetähdeltä neuvoja", hän naukui ja nuolaisi etutassuaan. Nyökkäsin ja lähdin tassuttelemaan kohti Klaanikiveä, jonka päällä Loistetähti oli. Kun naaras näki minut, hän loikkasi sieltä alas.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Loistetähti kysyi minulta lempeästi.
"On. Mietin vain, miten ikinä opin heräämään aikaisin aamulla ja järjestellä partioita? Se tuntuu vain niin hankalalta", mau'uin. Loistetähti kehräsi huvittuneena.
"Kyllä sinä opit. Mutta jos sinulla on jotain kysyttävää, aina voit kääntyä minun puoleeni", tuore päällikkö maukui. Nyökkäsin, painoin pääni alas kunnioittavasti ja lähdin sitten taas Kyyhkylennon luo.
"Hyvin se menee", Kyyhkylento vakuutti samalla, kun lähdimme astelemaan kohti piikkipensastunnelia. Muistelin, kun olin oppilas, Kyyhkylento pentu. Ystävystyin häneen, kun menin tervehtimään pentuja pentutarhassa. Olimme hetken aikaa yhdessä oppilaina, kunnes minusta tuli soturi. Mutta pian myös Kyyhkylennosta tuli soturi. Mutta siitäkin oli jo paljon aikaa. Miten aika meni niin nopeasti? Huomasin, että olimme jo kohta vuorivaahteran luona.
"Muistatko, kun me aina harjoittelimme täällä?" Kyyhkylento yhtäkkiä kysyi. Nyökkäsin. Siitäkin oli paljon aikaa.
"Aika meni niin nopeasti", huokaisin.

//Kyyhky? :DD

Nimi: Kuutamosielu

02.07.2017 20:35
Ilmeeni ei värähtänytkään Tihkuturkin sanoista. Ilmeisesti kolli oli luopunut uskostaan Tähtiklaanin suhteen. Omasta mielestänseioli kyllä hyvinkin surumielistä.
"Valitettavasti ikuiseen pimeyteen uskominen ei tee minusta onnellista", maukaisin tyynesti Tihkuturkilta.
"Ehkä voisit kysyä Minttusydäntä puolellesi?"
Väistin tyynesti Tihkuturkin lihasmassan viertämällä kollin ja suuntaamalla takaisin leiriin yhä vain nopeammin askelin. Todellisuudessa tämä keskustelu Tihkuturkin kanssa ahdisti minua aikalailla. Oli pelottavaa, kuinka kolli yhtäkkiä oli alkanut pilkkaamaan Tähtiklaania.
*Yrittääkö hän käännyttää minua Pimeyden metsän puolelle? Miksi?* ajattelin hämilläni. Turkin kynnen hipaisuja lavassani ja käännyin sähisten katsomaan sivaltajaani.
"Mistä hyvästä tuo oli?" murahdin.

// Tihku? Toimittavasti ei ollu liikaa hittiä cx

Nimi: Kyyhkylento

02.07.2017 15:39
Juoksin Hämyliljan luokse ja puskin tämän päätä iloisesti.
"Onnea Hämylilja!" kehräsin innoissani. Hämylilja käänsi katseensa silmiini ja naukui:
"Kiitos". Okaliekkikin oli tullut onnittlemaan Hämyliljaaa. Tämän silmissä oli hieman kaihoisa katse. Tiesin mistä se johtui.
"Tuikesilmäkin on varmasti ylpeä sinusta", nau'uin lohduttavasti. Hämylilja painoi silmänsä kiinni ja nyökkäsi. Häivetassu pinkaisi emonsa luokse ja puski tämän rintaa pienellä päällään.
"Onnea emo", tämä kehräsi kimeällä äänellään. Olin niin onnellinen. Näin ympärilläni kauniita kukkia jotka hohkasivat lämpöä. Pian hätkähdin taas todellisuuteen. Olin oppinut tuntemaan itseni, tunteeni olivat aina hyvin vahvoja.
"Myistan vielä kun olit oppilas ja minä pentu, ja nyt sinä olet jo varapäällikkö!" kehräsin.
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" hymyilin.

//Hämy? Sori tönkköö xc

Nimi: Hämylilja

02.07.2017 15:17
"Hain juuri yhdeksän henkeäni ja päällikkönimen Tähtiklaanilta. Tästä lähtien minä olen siis Varjoklaanin päällikkö Loistetähti. Nimeän nyt varapäällikköni. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Hämylilja. Otatko vastaan paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" Loistetähti kysyi minulta ja kääntyi puoleeni. Koko klaani teki samoin. Katsoin hämmästyneenä Loistetähteä. Olin koko ikäni halunnut olla varapäällikkö ja vihdoin minulla oli mahdollisuus! Tunsin klaanitovereiden katseet porautuvan ylitseni. Olin niin täpinöissäni ja en pystynyt edes olla aloillani.
"Tietysti otan paikan vastaan", yritin pysyä rauhallisena, mutta aina kun olin edes vähän innoissani, puhetyylini oli vielä nopeampi kuin yleensä. Klaani alkoi hurrata nimeäni.
"Hämylilja! Hämylilja!" Heti ensimmäisenä onnittelemaan saapui Kyyhkylento.

//Kyyhky? :D

Nimi: Sienikarva

02.07.2017 15:07
Nousin ylös pediltäni ja astelin ulos pesästä. Vilkaisin Liljatassua, joka vielä nukkui omalla sammalvuoteellaan sairasaukiolla. Hiivin hiljaa oppilastani herättämättä ulos pesästä leirin pääaukiolle. Hämmästyksekseni erotin Hohtotähden ruumiin leirin pääaukiolla. Sen vierellä istui kullanruskea naaraskissa, entinen parantaja Kaunokukka.
"Mitä tapahtui?" kysyin. Kaunokukka käänsi katseensa minua kohti.
"Hän menetti viimeisen henkensä nukkuessaan viime yönä", klaaninvanhin ilmoitti haikealla äänellä. Nyökkäsin hitaasti ja katsoin Hohtotähden ruumista surullisena. Hän oli ollut klaanin päällikkö kauan ennen syntymääni, ja koko elämäni ajan hän oli ollut klaaninvanhimpana. Naaraan silmät olivat suljetut ja hänen kylkensä oli lakannut kohoilemasta, sillä naaraan hengitys oli pysähtynyt. Vaskitsatähti asteli ulos pesästään. Nähdessään Hohtotähden ruumiin, hänen kasvoilleen ilmestyi surumielinen virnistys. Hohtotähden kuolemasta mieleeni muistui Lehmustassun kuolema. Hänen menettäminen oli ollut minulle kova pala, enkä silloin tiennyt, voisinko selvitä siitä. Olin kuitenkin selvinnyt ja nyt olin Varjoklaanin parantaja, minulla oli koulutettavana maailman paras oppilas, jota suojelisin hengelläni koko loppuelämäni.
"Onko hän lopullisesti kuollut?" Vaskitsatähti kysyi ja vilkaisi ensin Kaunokukkaa, jonka jälkeen hän käänsi katseensa minuun.
"Kaunokukka kertoi, että hän menetti viimeisen henkensä yöllä nukkuessaan", kerroin päällikölle ja vilkaisin nopeasti edesmenneen kissan ruumista. Vaskitsatähti nyökkäsi. Hän katsoi minua vakavasti meripihkaisilla silmillään.
"Minä olen päättänyt siirtyä klaaninvanhimmaksi", päällikkö ilmoitti yhtäkkiä. Katsoin häntä hieman hämmästyneenä. Vaskitsatähti oli klaanin vanhin kissa, jos ei laskettu Meripihkaraitaa laskuihin mukaan. Hänen eläköityminen ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olihan kollin kuonossa jo vanhuudesta kertovia harmaita karvoja. Nyökkäsin rauhallisesti.
"Milloin aiot ilmoittaa klaanille?" kysyin.
"Mahdollisimman pian", päällikkö ilmoitti, "aurinkohuipun hetkellä." Käänsin katseeni taivaalle. Aurinko oli vasta nousemassa taivaanrannasta, aurinkohuippuun olisi vielä tovi aikaa.

Aurinkohuipun koittaessa, palasin leiriin Liljatassun kanssa suu täynnä yrttejä. Olimme käyneet yhdessä keräämässä yrttejä läheltä haaskalaa, mutta varoimme liian lähelle menemistä, sillä sieltä olisimme saattaneet tuoda leiriin ikävän taudin, josta olimme vasta päässeet eroon. Hohtotähden ruumis oli yhä pääaukiolla, siinä se olisi seuraavan yön. Vaskitsatähti kutsui klaanin koolle kertoakseen eläköitymisestänne.
"Minä olen päättänyt luopua päällikön virasta ja siirtyä klaaninvanhimpien joukkoon. Pyydän Tähtiklaania antamaan minulle monta kuuta aikaa levätä. Käyn luovuttamassa ylimääräiset henkeni ja päällikkönimeni tänä iltana Tähtiklaanille, jotta Loistelintu voi saada omansa ja tulla Varjoklaanin päälliköksi", naukui Vaskitsatähti kovaan ääneen, jotta jokainen leirissä oleva kissa voisi kuulla hänen sanansa. Kuulin hyväksyviä naukaisuja ympäri leiriä, mutta ne olivat kunnioittavia. Kaikki kunnioittivat Vaskitsatähden työtä klaanimme päällikkönä. Hän oli omasta mielestäni suoriutunut hyvin. Varjoklaanissa ei ollut ollut sotia hänen ollessa päällikkönä, eikä oikeastaan muitakaan ongelmia. Kaikki oli mielestäni sujunut erittäin hyvin.
Päällikkö lopetti kokouksen ja asteli emoni Loistelinnun luokse. Kaksikko jutteli tovin keskenään, kunnes emoni asteli minun luokseni.
"Haen henkeni auringonlaskun koittaessa", naaras ilmoitti hymyillen. Nyökkäsin ja kosketin varoen kuonollani emoni kuonoa osoituksena siitä, kuinka tärkeä hän minulle todella oli.

Kun klaani valvoi Hohtotähden ruumiin yllä, he odottivat samalla Loistelinnun ja Vaskitsatähden paluuta. Aurinko oli nousemaisillaan, kun kaksikko palasi viimein leiriin Loistelintu edellä ja Vaskitsatähti häntä seuraten. Kissat kääntyivät heitä kohti kysyvät katseet kasvoillaan. Molempien kissojen kasvoilla oli leveät hymyt, josta päättelin, että Loistelinnusta oli tullut Loistetähti. Vaskitsatähdestä oli kai tullut taas Vaskitsaviima, joka oli hänen soturinimensä. Emoni kutsui klaanin kokoon, vaikka olikin vielä yö. Pääaukiolla olevat kissat kääntyivät uutta päällikköä kohden, ja jotkut pesissä olevat klaanin jäsenet tulivat kuulemaan kokousta.
"Hain juuri yhdeksän henkeäni ja päällikkönimen Tähtiklaanilta. Tästä lähtien minä olen siis Varjoklaanin päällikkö Loistetähti. Nimeän nyt varapäällikköni. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Hämylilja. Otatko vastaan paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" Loistetähti kysyi Hämyliljalta ja kääntyi hänen puoleensa. Koko klaani teki samoin. Jos olisin ollut Hämylilja, olisin ollut hyvin ahdistunut siitä huomiosta, jota naaras juuri nyt sai. Lukuisat silmäparit tuijottivat häntä suoraan sieluun, mutta en ollut varma, oliko naaras ahdistunut, onnellinen vai pettynyt. Seuraava kysymys päässäni oli, ottaisiko naaras vastaan varapäällikön paikan?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com