Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa siitä ja erilaisista uhista löydät Muuta-osiosta. 

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sirpalepentu

06.04.2017 20:39
Katselin veljeni kylmää ruumista. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
"Kyllä me pärjäämme", kuulin emoni niiskauttavan isälleni, joka lähti partioon. *Rakas veljeni. Miksi sinulle piti käydä näin?* Kyyneleet valuivat silmiini ja pian minut valtasi hirveä yskänpuuska. Tunsin kuinka yskiminen ei meinannut lakata. Pian tunsin kuinka jotain valui suustani. Verta.
"Sirpalepentu!" emoni kiljaisi. Yskä hellitti hieman ja tunsin oloni voipuneeksi. Emoni kyyneleet virtasivat alas tämän silmistä.
"Tähtiklaani? Oletko hylännyt minut? Et voi viedä kaikkia pentujani!" emoni itki.
"Hunajaviiksi! Tule tänne!" emoni vaikeroi. Painauduin emoni turkkiin kiinni.
"Minua pelottaa", nyyhkytin.
"Kaikki hyvin, paranet pian. Tulen katsomaan sinua joka päivä", emoni lohdutti. Pian kaikki alkoi kieppua ympäriinsä ja pian kaikki pimeni.

Raotin silmiäni. Makasin vehreällä aukiolla. Täällä touksui tutn kissan tuoksu. Veljeni. Näin tutun hahmon juoksevan minua kohti.
"Kaihopentu!" kiljaisin ja juoksin veljeäni vastaan onnellisesti pomppien.

//Kaiho? Sirpale van pyörty ainaki näin aluks...

Nimi: Hunajaviiksi

06.04.2017 20:31
Pudistin lempeästi päätäni.
"Näytät olevan mietteissäsi", naukaisin ja katsoin syvälle Naaliturkin silmiin. Näin niissä hiukan epävarmuutta. Mitähän hän ajatteli? Huokaisin hiljaa. Jos Naaliturkki muuttaisi Varjoklaaniin, hän olisi vaarassa saada tartunnan. Sitä en haluaisi, hän oli turvassa Tuuliklaanissa. Vaikkakin oppilaat ja pennut olivat suurimmassa vaarassa, täysi-ikäiset soturitkin saattoivat sairastua siihen. Yritin tulkita kumppanini katsetta.
"Sinä epäröit", maukaisin hiljaa. "Epäröit Varjoklaaniin liittymistä."
Naaliturkki katsoi hieman hämmentyneenä minuun, mutta nyökkäsin vain.
"Kyllä minä ymmärrän", naukaisin, "mutta en halua yrittää kääntää ajatuksiasi. Haluaisin, että muutat Varjoklaaniin, mutta se on sinun päätöksesi. Tiedät, että rakastan sinua, mutta Tuuliklaani on kotisi. Olet syntynyt siellä, kasvanut siellä... klaanin vaihtaminen olisi suuri muutos."
Nousin ylös ja nuolaisin pari kertaa turkkiani.
"Mieti, mitä teet, se on sinun päätöksesi. En halua, että minun takiani luovut kaikesta sinulle rakkaasta."
Astuin askeleen valkoista kollia kohti ja nuolaisin hänen korvaansa.
"Tahdon että olet onnellinen. Mutta älä käsitä väärin, rakastan sinua, ja haluaisin viettää kaiken aikani seurassasi", kuiskasin vielä hiljaa ja käännyin sitten lähteäkseni.
"Tulen tänne seuraavan auringonlaskun aikaan. Mieti tulevaisuuttasi, niin minäkin aion", naukaisin vielä ja heilautin häntääni ennen kuin juoksin pois.

Saavuin leiriin ja etsin heti katseellani Sienitassua. Olin kierinyt mudassa hävittääkseni Naaliturkin hajun, sen jälkeen olin nuollut sen puhtaaksi. Tai no, turkissani oli vielä paljonkin kuran jäämiä, mutta en vain saanut kaikkea pois. Huomasin Sienitassun istuvan parantajan pesän suulla ja juoksin hänen luokseen. Kolli katsoi minua hiukan kummaksuen, varmaan katsoi turkkiani.
"Tuota... liukastuin mutalammikkoon, olen vieläkin vähän likainen", maukaisin vaivaantuneesti. Olin matkalla hakenut kehäkukkaa ja pudotin sen nyt parantajan pesän pohjalle.

//Sieni?

Nimi: Vihertassu

06.04.2017 16:42
Käännähdin kohti Tihkuturkkia niska karvat pystyssä.
"Mitä sitten jos haluaa?" Sähisin kollille vihaisena. Kolli oli jo melkein rikkonut välimme Minttutassuun, joten pinnani oli täynnä.
"Eikö hän saa olla sen kanssa kenen haluaa?" Kysyin kynnet maahan painettuina. Vihasin edessäni hilpeästi naureskelevaa kollia. Minun teki mieli hyökätä hänrn kimpouunsa, mutta en voinut olin vasta oppilas en osannut vielä taistella ja kaiken kukkuraksi mitä Vaskitsatähti tuumaisi jos hyökkäisin klaani toverini kimppuun heti, kun minut oli nimitetty. Koetin hirman rauhoittua, mutta en voinut kerta kaikkiaan mitään sisälläni pauhaavalle myrskylle Tihkuturkkia kohtaan. Seisoin siinä Tihkuturkin ja siskojeni välissä uhkaavasti Tihkuturkkia katsoen. Katsoin vihaisena kuinka Tihkuturkki meinasi tikahtua nauruun nenäni edessä. Vedin kynteni sisään ja liu'utin ne uudestaan ulos. *En anna tuon kollin enää rikkoa välejämme!* ajattelin tuohduksissani.

//Tihku? Minttu? Kuohu?

Nimi: Kuohutassu

06.04.2017 15:54
"Minä aina olen rakastanut teitä. Olette aina sisaruksiani, kuten Kyyhkylento emonikin", Minttutassu naukui kääntäen kasvonsa pieneen hymyyn. Helpotus rentoutti mieleni. Tietysti Minttutassu ei jättäisi meitä näin Tihkuturkin takia! Tunsin, kuinka ilon kyyneleet vierivät poskiani pitkin ja tassuttelin Minttutassun luo. Puskin sisartani lempeästi.
"Niin minäkin olen aina sinua", kehräsin. Kuulin, kuinka Vihertassu jolkotti luoksemme. Veljenikin puski alkoi puskemaan Minttutassua. Kuulin, kuinka Minttutassun kurkusta kohosi tyytyväistä kehräystä. Nyt kaikki oli hyvin.
"Tuletteko te?" kuulin takanani Mietesielun äänen. Käännyin nähdäkseni Vihertassun mestarin, joka seisoi parin männyn edessä Tuikesilmän ja Risasiiven kanssa.
"Joo, joo", mau'uimme Vihertassun ja Minttutassun kanssa yhteen ääneen ja jolkotimme mestariemme luo. Vilkaisin taivaalle. Aurinko oli huipussaan ja kuulin lintujen iloista viserrystä. Jättäydyin joukon taakse, että voisin ihailla kaikkia metsän kasveja, maisemia ja tuoksuja. Lumi oli jo sulanut melkein kokonaan, ainoastaan maa oli märkä ja melko kurainen. Vaaleanharmaat tassuni olivat ihan kurassa. Huomasin, että Tuikesilmä, Mietesielu ja Risasiipi olivat aika kaukana minusta, Vihertassusta ja Minttutassusta.
"Haluaako Minttutassu olla muka teidän kanssa?" kuulin yhtäkkiä tutun äänen takanani ja hätkähdin. Pysähdyin ja käänsin katseeni taakseni ja huomasin tummanharmaan ja pilkukkaan kollin. Tihkuturkki!

//Minttu tai Viher?

Nimi: Häivetassu

06.04.2017 10:20
Murattilehden pentu oli haudattu pari päivää sitten ja nyt hän valesi Tähtiklaanin teillä. Huokaisin hieman surkeana. Olihan se surullista. Murattilehti oli vieläkin hieman maassa ja häntä suututti kun Naavakoi oli jättänyt hänet yksin synnyttämään heidän pentuaan. Huomasin ruskean naaraan pää ruipuksisaa soturien pesän edustalla. Tassutin tämän luokse.
"Hei", naukaisin hymähtäen. Naaras nyökkäsi tervehdykseksi.
"Sinua harmittaa vieläkin?" naukaisin myötätuntoisesti.
Murattilehti nyökkäsi.
"En ymmärrä miten hän jätti minut näin!" Murattilehti nyyhkäisi. Pian huomasin Naavakoin astelevan meidän luoksemme.
"Hei Murattilehti", Naavakoi naukaisi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

//Muratti?

Nimi: Hunajaviiksi

05.04.2017 18:47
"Niin kai", naukaisin hymyillen. Yrittikö hän vihjailla jotain? Klaani kyllä tosiaan tarvitsi terveitä sotureita, sillä kukaan ei ollut turvassa taudilta. Huokaisin hiljaa. Minua turhautti, miten en osannut auttaa ketään. Kaksi kissaa oli jo kuollut sairauteen, Aamutassu ja Kaihopentu. Molemmilla olisi vielä ollut elämä edessään, he olivat molemmat nuoria. Kumpikaan ei koskaan näkisi viherlehteä maan päällä, vaan Tähtiklaanissa. Minun olisi keksittävä parannuskeino.
"Näytät huolestuneelta", Naaliturkki naukaisi. Käänsin murheellisen katseeni kumppaniini.
"Minun pitäisi osata parantaa se tauti", naukaisin surkeasti. No, ei Kaunokukkakaan toisaalta osannut. Siltikin sisintäni kalvoi epätoivo; enkö ollut tarpeeksi hyvä parantaja? "Mutta en vain osaa."
Naaliturkki hymähti hiljaa.
"Teet varmasti parhaasi", kolli maukui. Nyökkäsin. Niin kai teinkin,toisaalta voisin nytkin olla etsimässä parannuskeinoa. Mutta kaipa muutkin kissat asettaisivat kumppaninsa muiden asioiden edelle? *Parantajat eivät välttämättä..* Hengitin syvään ja suljin hetkeksi silmäni.
"Onneksi sinä olet tukenani. Olethan?" maukaisin kysyvästi. Oloni oli epävarma, tuntui, kuin koko Varjoklaani olisi vastuullani, mutta en vain voinut tehdä mitään.

//Naali?

Nimi: Saratassu

04.04.2017 21:23
Paljon surullisia asioita oli tapahtunut klaanissa viime aikoina. Liikaa kissoja oli kuollut, ja leirin yllä vallitsi surullinen peite. Haaskalasta levinneen sairauden haju velloi ilmassa. Istuin oppilaiden pesän edustalla mietteisiini vaipuneena. Säikähdin hieman Ikituulta, joka sanoi:
"Saratassu, vaikka on tapahtunut paljon, ei tuoresaaliskasa ymmärrä sitä, eikä se näinollen osaa täyttyä itse" Ymmärsin mestarini vihjeen, ja kysyin:
"Minne menemme?"
"Seuraa vain perässä", Ikituuli vastasi, ja lähti leirin uloskäynnille. Menin perässä. Ulkona suolla vallitsi vapaampi tunnelma sillä surullinen verkko oli poissa. Kävelimme poispäin haaskalasta. Keskustelimme Ikituulen kanssa jonkin aikaa, kunnes mestari pysähtyi.
"Jäädään tähän. Annan sinulle melko vapaat tassut, korjailen vain tekniikkaa, muuten saat metsästää itse", hän sanoi. Nyökkäsin, ja aloin etsiä ympäröivästä ilmasta tuoksuja. Pian löysinkin hiiren tuoksun. Rakastin saalistusta, sillä silloin sai unohtaa mieltä painavat asiat, ja keskittyä klaanin ruokkimiseen. Hiivin kohti pientä jyrsijää, ja loikkasin. Tapoin eläimen nopeasti, ja kiitin Tähtiklaania. Hautasin hiireni, ja jatkoin metsästämistä. Ikituulikin oli alkanut metsästää. Sain vielä myyrän, pari hiirtä ja sammakon.
"Saratassu, mennään leiriin!" Ikituuli kutsui. Niin me sitten lähdimme leiriin.

Nimi: Tammikynsi

04.04.2017 18:54
Katsoin kumppanini surullisin silmin. Pieni pentumme oli juuri kuollut outoon tautiin, eikä Hunajaviiksi oppilaineen voinut tehdä mitään. Vaimea raivo myllersi sisälläni. Nojauduin lohduttavasti vierelläni istuvaan naaraaseen ja nuolaisin tuon poskea.
"Tuskin kukaan olisi voinut asialle mitään", naukaisin ja kurotuin nuolaisemaan kuollutta Kaihopentua. Pennun ruumiista oli alkanut kadota lämpö. Huomasin Pujosulan poskelle vierivän kyyneleen, enkä pystynyt enää pidättämään omiaan.
"Minä tuota... käyn ilmoittamassa Vaskitsatähdelle", naukaisin tyynesti ja astuin ulos tarhasta. Kävelin päällikön pesälle ja tunsin jalkojeni tärisevän vieläkin surusta. Vaskitsatähti oli pesässä yksin ja taisi yllättyä tulostani.
"Hei Tammikynsi. Kuinka voin auttaa", hän naukaisi ja viittoi minut istumaan. Suoristin ryhtiäni ja otin mahdollisimman neutraalin ilmeen kasvoilleni.
"Tulin kertomaan, että Kaihopentu kuoli vähän aikaa sitten tuntemattomaan sairauteen", tokaisin ja huokaisin syvään. Päällikön kasvot muuttuivat surullisemmaksi.
"Jo toinen nuori kissa menehtynyt", hän tuhahti ja katsoi tassujaan.
"Otan osaa",
Nyökkäsin pienesti ja käännähdin ympäri poistuakseni. Astuin ulos ja lähdin takaisin Pujosulan ja Sirpalepennun luokse. Pentutarhassa vallitsi hiljaisuus. Istuin takaisin kumppanini vierelle.
"Pärjäätkö?" kysyin pienesti.

//Pujo? Sirpale?

Nimi: Samantha

04.04.2017 16:20
Häivetassu: 3kp

Murattilehti: 2kp

Pujosulka: 2kp

Sienitassu: 41kp!

Vihertassu: 6kp

Minttutassu: 4kp

Nimi: Minttutassu

04.04.2017 08:05
Astelin mestarini Tuikesilmän vierellä. Minusta tuntui hieman ulkopuoliselta. Yriton työntää ajatukseni pois ulkopuolisuudesta ja keskittyä ensimmäiseen oppilas päivääni.
"No niin Minttutassu näytä miten vaanit", Tuikesilmä naukaisi.
Asettauduin Tihkuturkin opettamaan asentoon ja lähdin hiipimään hiljaa kohti vaahteran lehteä.
"Hyvä Minttutassu!" Tuikesilmä hymyili. Tihkuturkilla oli ihan isänsä hymy. Katsahdin sisaruksiini. Olisin toivonut heiltäkin hymyä minulle, mutta he tassuttivat vain vieretysten jutellen.
Haistoin hiiren. Osasin metsästää, sillä minä ja Tihkuturkki olimme aina käyneet salaa metsällä pentu aikoinani. Kipitin nuoten hiiren viereen ja näin kuinka se söi pientä siementä.
Loikkasin sen kimppuun ja tapoin sen nopeasti.
"Hienpa se oli ensimmäinen saaliisi!" mestarini iloitsi. *Ei ollut!* Nyökkäsin vaikka tiesin totuuden. Tunsin kuinka sisarukseni tuijottivat minua. Tunsi surua, heitä minä rakastin. Ja Kyyhkylentoa. Ja isääni. Purskahdin itkuun. Kyyneleet vierivät poskilleni. Kuohutassu ja Vihertassu katsoivat minua säikähtyneenä. Käännähdin heihin.
"Minä aina olen rakastanut teitä. Olette aina sisaruksiani, kuten Kyyhkylento emonikin", naukaisin kääntäen ilmeeni pieneen hymyyn.

//Viher? Kuohu?

Nimi: Vihertassu

04.04.2017 07:46
Astelin innoissani mestarini vierellä. Maailma oli iso! Ihan niin kuin Kyyhkylento oli kertonut. Tunsin niin paljon uusia hajuja. Näin paljon uusia puita ja pensaita. Katsellessani ympärilleni haistoin hiiren ja kuulin sen rapistelevan läheisessä pensaassa. Olin nähnyt Tihkuturkin opettavan Minttutassulle saalistusta, joten ajattelin itsekkin kokeilla. Pysähdyin ja menin vaanimis asentoon. Loikkasin pusikkoon siihen kohtaan missä oletin hiiren olevan. Tunsin tassujeni painon laskeutuvan pienelle hiirelle. Muistelin hädissäni mitä Tihkuturkki oli opettanut. Lopulta puraisin eläimen niskasta voimakkaasti. Tunsin kuinka hiiri lopetti sätkyttelynsä ja valahti veltoksi. Olin saalistanut ensimmäisen riistani! Olin iloinen onnistuneesta saalistuksesta. Hätkähdin sillä kuulin muiden huidot kauempaa:
"Vihertassu! Vihertassuuu!" Loikin ääntä kohti hiiri suussani. Pian näin muut ja astelin esiin sananjalkojen takaa.
"Siinähän sinä olet! Minne sinä lähdit haahuilemaan?!" Mestarini tivasi minulta. Katsoin nolostuneena maahan ja nau'uin:
"Huomasin hiiren ja ajattelin metsästää hieman. Ei ollut tarkoitus tehdä mitään pahaa! Minä- minä vain-."
"Katsokaa hän sai hiiren!" Kuohutassu hihkaisi ja loikki katsomaan hiirtä. Itse en osannut iloita, sillä odotin mestarini tuomiota. Ajatukseni katkesi, kun Tuikesilmä alkoi puhumaan:
"Oikein upea ensimmäinen saalis. Sovittaisiinko kuitenkin tästä lähtien, että et lähde haahuilemaan ja metsästämään ilman lupaa?" Tuikesilmä katsahti mestariini Mietesieluun, joka ärähti vastahakoisesti hyväksyntänsä. Nyökkäsin ja katsoin Tuikesilmää silmät loistaen.
"Kiitos!" Nau'uin ja lähdin raahaamaan hiirtä.
"Sinun kannattaa haudata se niin sen voi sitten paluu matkalla ottaa mukaan", Tuikesilmä sanoi. Nyökkäsin Minttutassun mestarille ja kaivoin kuopan johon asetin hiiren. Sitten peitin sen huolellisesti mullalla. Pistin merkille, että vieressä oli hassu kivi, jotta löytäisin kätköni. Lähdin loikkimaan innoissani muiden perään auringon pilkottaessa pilvien välistä.

//Kuohu?

Nimi: Sienitassu

03.04.2017 21:45
Olin kovin surullinen Murattilehden puolesta, sillä naaraskissa oli pari päivää sitten synnyttänyt pennun, joka kaikkien harmiksi oli syntynyt kuolleena. Olin itse saanut olla mukana synnytyksessä, vaikka se olikin hieman ällöttänyt minua. Hunajaviiksen käskystä olin yrittänyt nuolla pentua parhaani mukaan ja saada sitä hengittämään, mutta mestarini mukaan mitään ei ollut tehtävissä.
Tänään yritin kuitenkin olla muistelematta tuota surullista tapahtumaa, sillä tänä yönä oli puolikuu ja pääsisin ensimmäisen kerran vaihtamaan unia esi-isieni kanssa Korkokiville. Odottelin hermostuneena mestariani aivan leirin uloskäynnin läheisyydessä. Painelin käpäliäni maata vasten ja vilkuilin vähän väliä parantajan pesän suuntaan, jonne mestarini oli jäänyt, kun olin itse tullut pesän ulkopuolelle odottamaan häntä. Pian Hunajaviiksi asteli ulos pesästä.
"No?" kysyin, kun näin naaraan kasvoilla haikean ilmeen.
"Kaamostassu on yhä tajuton. Pyysin Vaskitsatähden vahtimaan häntä ja kerroin, mitä tehdä jos jotain käy", mestarini sanoi.
"Milloin Vaskitsatähti palaa tehtäviinsä päällikkönä?" kysyin mestariltani.
"Uskoisin, että pian. Hän vaikuttaa olevan immuuni sairaudelle, kun hän sen kerran sairasti. Hänestä on ollut paljon apua, vaikka olemmekin menettäneet jo Kaihopennun ja Aamutassun", raidallinen naaraskissa naukui ja lähti johdattamaan minua ulos leiristä. Olin tottunut jo jotenkin kulkemaan leirin ulkopuolella, vaikka pysyttelinkin kaiken aikaa varuillani. Pelkäsin, että joku tai joku hyökkäisi kimppuuni, vaikka Hunajaviiksi ja kaikki muut olivat lukuisia kertoja kertoneet, ettei kukaan hyökkää kimppuumme. Ei sitä koskaan voinut tietää, jos niin kävisikin. Aurinko oli jo laskemassa ja ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtää.
"Meidän täytyy pitää kiirettä, ettemme myöhästy", mestarini naukui ja kiristi tahtiaan, niin tein myös minä.

Kun saavuimme ukkospolulle ja Kuolonklaanin rajalle, erotin monia uusia tuoksuja, joita en ollut aiemmin haistanut. Erotin minulle täysin tuntemattomia kissoja Ukkospolun puolella Varjoklaanin reviirin puolella.
"Keitä he ovat?" kysyin Hunajaviikseltä ja katsoin suoraan kissoja kohti. Samassa arvelin heidän olevan muiden klaanien parantajia ja parantajaoppilaita, mutta en kyennyt tunnistamaan yhtäkään nimeltä. Olin kyllä kuullut Myrskyklaanin parantaja Kuiskevirrasta ja hänen oppilaastaan Kortelammesta, sekä Tuuliklaanin parantaja Ruusupiikistä. Isäni oli kertonut, että hän oli minulle sukua. Hänellä oli oppilas, mutta en muistanut oppilaan nimeä. Jokiklaanin parantajan tai parantajaoppilaan nimeä en muistanut, enkä tiennyt, oliko heillä edes parantajaoppilasta. Kuolonklaanin parantaja taisi olla Pikiviilto, mutta hän ei osallistunut muiden parantajien kanssa vaihtamaan kieliä Tähtiklaanin kanssa, sillä kuolonklaanilaiset uskoivat Pimeyden Metsään, eikä parantaja nähnyt enteitä tai erityisiä unia Pimeyden Metsältä.
"Hei Hunajaviiksi ja.. Missä Kaunokukka on? Onko tässä sinun oppilaasi?" musta naaraskissa kysyi.
"Kaunokukka liittyi klaaninvanhimpien joukkoon joku aika sitten. Tässä on oppilaani, Sienitassu", mestarini esitteli minut parantajaystävilleen. Hunajaviiksi katseli ympärilleen kuin olisi etsinyt jotain.
"Missä Kuiskevirta on?" naaras kysyi. Nähdessään joukon perällä olevan mustavalkean kollin surkean katseen, hän hiljeni. Tuon mustavalkean kollin täytyi olla Kortelampi.
"Olen pahoillani.. Mitä tapahtui?" mestarini kysyi kollilta.
"Myrskyklaanin reviirillä kaatui puu ja Kuiskevirta jäi sen alle. Hän ei selvinnyt saamistaan vammoista", Kortelammeksi arvelemani kollikissa naukui.
"Varjoklaani pahoittelee menetystänne", Hunajaviiksi naukui. Kuljimme eteenpäin kohti Kuolonklaanin reviiriä. En ollut koskaan ennen käynyt näin kaukana leiristä, mutta muiden parantajien kanssa olo sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi, vaikka en puhunutkaan heille mitään.
"No, Kirkasmarja, miten Jokiklaanilla menee?" kuulin valkean naaraan naukuvan vain vähän matkan päässä minusta.
"Ihan hyvin, vaikka joki tulviikin ja jouduimme lähtemään evakkoon leiristämme, kaikki on vallan mainiosti. Valkohäntä synnytti juuri toisen pentueensa", musta naaraskissa kertoi.
"Sepä hienoa. Murattilehti sai myös pentueen, mutta pentueen ainoa pentu valitettavasti syntyi kuolleena", mestarini naukui, hänen äänensä oli aluksi iloinen, mutta loppua kohden se muuttui haikeaksi. Kirkasmarjan hymy hyytyi nopeasti, mutta miksi? Naaras vilkuili ympärilleen aivan kuin hän olisi etsinyt jotain.
"Katso Sienitassu, tuolla ovat Korkokivet. Voimme pian nähdä myös emonsuun", mestarini kertoi ja katsoi suoraan kohti korkeita kiviä, jotka avartuivat kaukana meistä korkealle ilmoihin. Nyökkäsin mestarilleni. En ollut varma, kannattaisiko minun puhua, sillä en tuntenut muiden klaanien kissoja.
"Hei, minä olen Simpukkatassu, Tuuliklaanin parantajaoppilas", kuulin rauhallisen kollikissan äänen takaani. Käänsin varovasti katseeni kohti mustalaikkuista kollia. Hymyilin hänelle ujosti.
"Minä olen Sienitassu", kerroin, vaikka kolli ilmeisesti tiesi sen jo.
"No, miten elämä parantajaoppilaana on sujunut?" mustavalkoinen kolli kysyi ystävällisellä äänellä. Jännitys katosi kuin savuna ilmaan. Kyllä minä pystyin näille kissoille puhumaan, he eivät satuttaisi minua tai mestariani millään tavalla, sillä he olivat kuin me: parantajia ja parantajaoppilaita.
"Ihan kivasti. Varjoklaanissa tosin riehuu tuntematon tauti, joka on vienyt joiltakin kissoilta henkiä. Toivon, ettei emoni, isäni tai sisareni sairastu siihen", nau'uin hiljaisella äänellä Simpukkatassulle, joka katsoi minua lohduttavasti.
"Ikävä kuulla. Toivottavasti saatte taudin pian aisoihin", Simpukkatassu naukui. Nyökkäsin ja jättäydyin hieman jälkeen kollista mestarini vierelle. Hunajaviiksi hymyili minulle lempeästi.
"Tuolla on emonsuu, näetkö?" naaras kysyi.
"Näen", vastasin ja katsoin suurta kuoppaa keskellä tasaista nummimaisemaa. Kuopan pohja ja reunat olivat kiviset, ja yhdellä reunalla oli suuri kolo, joka oli pilkkopimeä. Samassa huomasin, kuinka hämärää oli jo. Puolikuu oli noussut jo melko korkealle taivaalle. Pian meidän tulisi vaihtaa unia Tähtiklaanin kanssa Kuukivellä. Kiristimme kaikki hieman tahtiamme päästäksemme nopeasti emonsuulle.

Kun olimme päässeet emonsuulle ja kulkeneet läpi pilkkopimeän tunnelin, saavuimme lopulta suureen aukeaan luolaan, jonka keskellä saatoin juuri ja juuri erottaa suurikokoisen kiven; Kuukiven. Astelin muiden parantajien tavoin kohti kiveä. Juuri kun asetuin makaamaan etujalkojeni päälle sen vierelle, se alkoi sädehtiä taianomaisesti. Kuukiven valo valaisi koko suuren luolan ja saatoin erottaa kaikki parantajakissat, jotka olivat asettuneet kiven luokse. Hunajaviiksi oli aiemmin opettanut, että jotta voisin tavata Tähtiklaanin, minun tuli painaa kuononi vasten kiveä. Kun sen tein, tunsin kylmien väreiden kulkevan pienen kehoni lävitse. Se tuntui omalla tavallaan kuitenkin mahtavalta. Kun olin koskettanut kiveä, tunsin vajoavani syvään ja rauhalliseen uneen..

Raotin hitaasti silmiäni ja nousin ylös. En ollut enää luolassa muiden parantajien kanssa, vaan eteeni avartui kaunis öinen nummimaisema. Maistelin ilmaa; ympärilläni tuoksui lukuisten kissojen makeita yrtinsekoitteisia ominaistuoksuja, mutta en kyennyt haistamaan mestariani missään. Säpsähdin, kun huomasin, että edessäni seisoi musta naaraskissa, joka omasi kauniit silmät. Vedin syvään henkeä ja keräsin kaiken rohkeuteni ja kysyin kissalta:
"Kuka sinä olet?" Hän tuoksui selkeästi yrteiltä, joten hänen täytyi olla joku entisistä parantajista.
"Minä olen Pimeydenaika, entinen Varjoklaanin parantaja. Olin Kaunokukan edeltäjän, Tuhkasydämen mestarin", keroi parantajaksi esittäytynyt Pimeydenaika. Mutta missä tämä Tuhkasydän sitten oli? Päätin kysyä sitä.
"Missä Tuhkasydän sitten on?"
"Hän tulee aivan pian. Sitä ennen voisin esitellä sinulle muiden klaanien parantajia, jotka palvelivat klaaniaan kuuliaisesti, mutta menettivät sitten henkensä syystä tai toisesta", Pimeydenaika naukui ja lähti johdattamaan minua kohti metsänrajaa. Ennen kuin saavutimme metsänrajan, eteemme asteli muutamia kissoja, joista yksi omasi valkean turkin, ja toinen omasi hopeisen turkin. Kolmas kissa asteli meitä kohti, hän oli kaunis. Hänen turkkinsa oli siniharmaa ja siinä oli tummempia juovia. Naaras omasi jäänsiniset silmät, jotka kiinnittivät samassa huomioni. Kissan täytyi olla Kuiskevirta, Myrskyklaanin edesmennyt parantaja. Olin kuullut hänestä paljon juttuja.
"Tässä on Sienitassu. Hän on Varjoklaanin uusi parantajaoppilas", Pimeydenaika esitteli minut kolmelle kissalle. Minua jännitti hurjasti, sillä en ollut koskaan tavannut Tähtiklaanin kissoja tätä ennen.
"Kaikki hyvin, pikkuinen. Täällä kukaan ei tee sinulle mitään pahaa. Minä olen Tuuliklaanin edesmennyt parantaja, Unikkouni", valkoinen naaraskissa naukui ja istuutui alas asetellen häntänsä siististi etukäpäliensä päälle.
"Ja minä olen Hopeapisara, Jokiklaanin entinen parantaja ja Kirkasmarjan mestari. Minun emoni Tähtipolkukin oli Jokiklaanin parantaja ja hän oli minun mestarini. Hän tulee tervehtimään sinua todennäköisesti tämän yön aikana", hopeanharmaa naaraskissa selitti. Toden totta hän haisi hieman samalle kuin Kirkasmarja ja hänen oppilaansa; kalalle. Nyökkäsin.
"Minusta on mukavaa tavata kaikkien klaanien entisiä parantajia", totesin hiljaisella ja varovaisella äänellä. Kuiskevirraksi epäilemäni naaraskissa asteli muiden kissojen vierelle ja katsoi minua suoraan vihreisiin silmiini.
"Hei, minä olen Kuiskevirta. Olen Myrskyklaanin entinen parantaja, kuten ilmeisesti tiedät jo. Toivottavasti viihdyt parantajan polulla", siniharmaa raidallinen naaraskissa naukui ja väläytti minulle lempeän hymyn. Hymy oli niin ystävällinen, että se sai minutkin hymyilemään.
"Pahoittelut myöhästymisestä", kuulin kissan naukuvan etäämmältä. Tulija oli ilmeisesti Tuhkasydän.
"Hei", tervehdin entistä parantajakissaa kohteliaasti.
"Kas hei Sienitassu. Olen seuraillut sinua Tähtiklaanista käsin. Sinusta tulee vielä erinomainen parantaja Varjoklaanille", Tuhkasydän vakuutti.
"Oletko oikeasti sitä mieltä?" kysyin innoissani. Kissa nyökkäsi. Tuhkasydän ei takuulla edes tajunnut, kuinka paljon hän takoi parhaillaan sisälleni itsetuntoa.
"No, Sienitassu, tahdotko tulla tutustumaan Jokiklaanin entisiin parantajakissoihin? He olisivat innoissaan, jos tulisit tervehtimään heitä", Hopeapisara naukui. Vilkaisin Pimeydenaikaa, joka nyökkäsi.
"Täällä sinulla ei ole mitään vaaraa, mene vain", musta parantajakissa naukui ja hymyili minulle lempeästi. Lähdin kulkemaan Hopeapisaran perässä kauemmas muista kissoista. Erotin edessämme kolme kissaa, joista yksi omasi hopeanharmaan turkin, toinen punertavan laikukkaan turkin ja kolmas hopenkirjavan turkin.
"Tervehdys, sinun täytyy olla Sienitassu. Minä olen Tähtipolku, Jokiklaanin entinen parantaja", hopeanharmaa naaras kertoi, "minä olen Hopeapisaran emo." Huomasin, että tältä hopeanharmaalta naaraskissalta puuttui toinen silmä. En kuitenkaan maininnut asiasta, vaan nyökkäsin tervehdykseksi.
"Minä olen Koinlento. Olin parantajana Jokiklaanissa kauan sitten ennen sinun isoisoemosikin syntymää", kollikissa naukui hymyillen.
"Ja minä olen Kaislahäntä. Olin parantajana Koinlennon jälkeen", selitti hopeankirjava naaras. Huomasin pian tulenoranssin naaraskissan astelevan meitä kohti.
"Hei, minä olen Lieskatassu. Olin Jokiklaanin parantajaoppilas, mutta menetin henkeni ennen kuin ansaitsin parantajanimeni", naaras kertoi yllättävän iloisella äänellä. Eikö häntä haitannut, että hän oli kuollut? En päättänyt kysyä sitä.
"Hei", tervehdin kaikkia kissoja ystävällisesti. Loppu yö meni siinä, kun tutustuin muiden klaanien - ja tietenkin Varjoklaanin - entisiin parantajiin. He kaikki olivat mukavia ja juttu luisti hyvin, vaikka puhuinkin melko vähän. Kun hetkeksi suljin silmäni, tajusin nummimaiseman katoavan kokonaan edestäni. Tähtikissojen tuoksutkin katosivat siinä samassa.

Kun seuraavan kerran avasin silmäni, olin jälleen pimeässä ja kylmässä luolassa Kuukiven edessä.
"Hei Sienitassu, meidän pitää palata leiriin", mestarini naukui jostain lempeällä äänellä. Seurasin naaraan ääntä ja lähdin kulkemaan hänen perässään poispäin luolasta. Muut parantajat kulkivat vierellämme aina Varjoklaanin rajalle saakka. Siinä vaiheessa kaikki lähtivät kulkemaan kohti omia reviireitään. Minä ja Hunajaviiksi kuljimme kohti Varjoklaanin leiriä.

//Tää vähä venähti mut Hunaja?xd

Nimi: Pujosulka

03.04.2017 19:24
Kyhjötin itkien pentuni vieressä.
"Kaihopentu kulta, hyvää matkaa", kuiskasin kollin korvaan ja annoin kyynelten valua poskilleni. Näin kuinka kollin suusta vuosi pienesti verta. Katsoin kumppaniini joka oli kieputtanut häntänsä Sirpalepennun ympärille. Sirpalepentu oli kauhuissaan. Tumma kolli tärisi kauhuissaan. Tammikynsi yritti rauhoitella häntä.
"Miten emme huomanneet aikaisemmin? Olemmeko olleet niin huonoja vanhempia?" itkin. Käänsin katseeni takaisin kuolleeseen pentuuni.
"Voi sinua kultapieni", huokaisin. Sirpalepentu asteli viereeni.
"Emo minua pelottaa", tämä nyyhkytti. Katsoin pentuani myötätuntoisesti ja kiersin häntäni tämän ympärille.
"Kaikki on hyvin", sopersin.

//Tammi?

Nimi: Murattilehti

03.04.2017 19:24
"En tiedä", murahdin. Tuntui siltä, kuin koko maailma olisi kaatunut päälleni. Kaikki oli nyt ihan hirveää. Eikä edes Naavakoi tullut katsomaan minua! Ei hän varmastikaan edes välittänyt minusta tai pennustaan. Kyyneleet pursuivat silmistäni. Nuolaisin kuolleen pentuni päälakea. Samassa Hunajaviiksi tassutteli pentutarhaan.
"Me menemme hautaamaan hänet", parantaja maukui. Nuolaisin vielä pennun päätä.
"Hyvästi sitten, pikkuinen", sanoin ja purskahdin taas itkuun. Koko elämäni oli ihan hirveää! Hunajaviiksi otti pennun suuhunsa ja lähti aukiolle. Tunsin, kuinka joku puski hieman päätäni ja huomasin Häivetassun. Oloni hieman helpottui, kun sentään joku lohdutti. Minua otti tässä nyt eniten päähän Naavakoi. Ei minua kiinnostaisi, vaikka jättäisinkin hänet!

//Häive?

Nimi: Häivetassu

03.04.2017 14:39
Murattilehti oli juuri raahattu pentutarhaan kun synnytys alkoi. Odotin hermostuksissani pentutarhan ulkopuolella. Missä Naavakoi on? Eikö hän tule tervehtimään pentujaan? Pian parantajat astelivat ulos surkean näköisinä. *Onko jotain sattunut Murattilehdelle?* Juoksin pentutarhalle ja näin itkevän kuningattaren.
"Mikä on Murattilehti? Sattuuko johonkin?" naukaisin huolehtivaisesti. *Vaikka hän ei pitäisi minusta, minä pidän huolta hänestä!* Mestarini pudisti päätään.
"Hän on kuollut", naaras purskahti itkuun. Katsoin ruskeaa naarasta myötätuntoisesti. Nuolaisin tämän korvaa.
"Hänellä on kaikki varmasti hyvin Tähtiklaanissa. Lehtotassu pitää hänestä hyvää huolta", naukaisin lohduttavasti.
"Hänen ei olisi pitänyt kuolla vielä", Murattilehti inahti. Pudistin päätäni.
"Ei niin", naukaisin surullisena.
"Missä Naavakoi on?" naukaisin kääntäen katseeni naaraan ilmeettömiin silmiin. Puskin hieman tämän päätä.

//Muratti?

Nimi: Kuura

03.04.2017 14:05
Saratassu: 9kp

Vihertassu: 10kp

Kaihopentu: -

Loistelintu: 4kp

Kuohutassu: 5kp

Murattilehti: 13kp

Häivetassu: 3kp

Nimi: Murattilehti

03.04.2017 13:52
Tökin Häivetassua hereille. Oppilaani oli sotureiden pesän läheisessä pensaassa. Olin huomannut hänet, kun jokin liikahti pusikossa. Eikai Häivetassu vakoillut minua? Karistin heti sen ajatuksen mielestäni. Ei Häivetassu ollut sellainen. Häivetassu ei liikahtanutkaan.
"Häivetassu!" huudahdin. Eikai hän ollut sairastunut samaan sairauteen, mihin monet klaanitoverit olivat sairastuneet? Samassa Häivetassu alkoi hieman liikehtiä.
"Häivetassu, kuuletko minua?" kysyin. Ei kuulunut vastausta. Yhtäkkiä oppilaani avasi vaaleankeltaiset silmänsä.
"Oletko kunnossa?" kysyin huolestuneesti. Häivetassu katsoi minua hetken, kunnes avasi suunsa: "Olen ihan kunnossa." Katsoin oppilastani epäilevästi. Ei tuollainen kyllä ollut ihan normaalia. Mutta kyllä varmasti Häivetassu tietäisi itse, mikä häntä vaivasi.
"Pitääkö sinun käydä Hunajaviiksen luona?" kysyin.
"Ei tarvitse. Olen ihan kunnossa", Häivetassu sanoi ja nousi seisomaan turkkiaan ravistellen.

Istuin pentutarhan edustalla Pujosulan ja Kanervakuun kanssa. Olin muuttanut pari päivää sitten pentutarhaan, koska vatsani oli pyöristynyt jo aika paljon. Katseliin pentujen leikkejä, kunnes hirveä kipuaalto lävisti minut. Lysähdin maahan kirkaisten ja suljin silmäni. Kuulin, kuinka pennut alkoivat vikistä ihmeissään ja Pujosulka rauhoitteli heitä.
"Minä haen Hunajaviiksen ja Sienitassun", kuulin Kanervakuun sanovan rauhallisesti. Tuntui siltä, että joka paikka kehostani oli kipeä ja kiljuin kivusta. Tunsin, kuinka joku alkoi raahaamaan minua pentutarhan sisälle. Ähkäisin taas kivusta. Miten selviäisin tästä?! Kohta kuulin askealia takanani ja arvelin Hunajaviiksen tulevan. Avasin hieman silmiäni ja huomasin Sienitassun ja Hunajaviiksen. Eikö Naavakoita haettu?
"Ota tämä", Sienitassu laittoi viereeni kepin, jotta voisin purra sitä silloin, kun tulisi paha supistus. Samassa suuri kipuaalto lävisti minut. Kiljaisin kivusta ja purin viereeni laitettua keppiä. Tuntui siltä, kuin kipuaalto olisi kestänyt vaikka kuinka kauan ja erotin Hunajaviiken ja Sienitassun huolestuneita maukauksia. Oliko minun pentuni turvassa? En kuitenkaan kuullut mitään, sillä minuun otti niin kovaa kipeää. Kipuaalto tuntui kestävän vaikka kuinka kauan ja se ei tuntunut loppuvan.

Synnytys oli kestänyt kauan, eikä pentuni ollut tullut vieläkään maailmaan. Sitten yhtäkkiä kipuaalto hellitti ja huokaisin helpotuksesta. Avasin silmäni ja näin Hunajaviiksen ja Sienitassun huolestuneet ilmeet. Oliko tapahtunut jotain ikävää?
"Murattilehti. Ainut pentusi on kuollut synnytyksessä", Hunajaviiksi maukui ja ojensi viereeni tummanruskean pennun. Pennulla oli turkissaan oransseja täpliä. Kuollut? Oliko minun pentuni kuollut?! Nuolaisin pienen pentuni turkkia. Se oli veltto ja kylmä.
"Eii!" huusin ja yritin tökkiä pentuani hereille. Tiesin silti, että se oli turhaa. "Tähtiklaani, miksi sinä teit minulle näin?!" huusin kyyneleet silmissä.

//Häive?

Nimi: Häivetassu

03.04.2017 10:00
Istuin kannolla sukien turkkiani. Äskön mestarini oli astellut sisään parantajan pesään ja huoli kupli sisälläni. *Mitä jos hänellä on sama tauti kuin Vaskitsatähdellä, Kaamostassulla ja Kaihopennulla* Nuori Kaihopentu oli kuollut hetki sitten tuntemattomaan tautiin mihin klaani sairastui vähitellen. Katseeni kiinnittyi siihen kun Murattilehti asteli ulos Hunajaviiksen pesästä. Livahdin erään puskan taakse, jotta olisin mahdollisimman lähellä mestariani ja tämän kumppania. Murattilehti istahti tämän eteen iloisen näköisenä.
"Arvaa mitä! Odotan pentua!", Murattilehti iloitsi. Sydämeni hyppäsi kurkuun tuntui kuin kaikki olisi pimentynyt. Haukoin henkeäni ja lysähdin maahan makaamaan. Happi ei kulkenut. Oli tapahtunut jotain kamalaa. Yritin olla iloinen mestarini puokesta, mutta en vaan voinut. Tunsin kuinka vaivuin shokkiin ja kaikki pimeni. Ympäriltäni katosivat äänet ja hajut.
Tunsin vain kun joku töni minua hereille. Kaikki pimeni. Tipuin ja tipuin kuin ikuiseen rotkoon.

//Muratti :3

Nimi: Murattilehti

03.04.2017 08:22
Istuin sotureiden pesän edustalla Naavakoin kanssa. Naavakoi oli hyväksynyt seurani ja olimme jo melkein ainakin kumppaneita. Tai ainakin Naavakoin tavoin. Olisi ihme, jos edes saisin hänet kehräämään. Mutta siksi juuri pidin Naavakoista. Puskin hieman Naavakoin savunharmaata päätä. Hän ei kehrännyt, eikä kyllä murahtanutkaan. Kai se oli ihan okei. Tunsin hieman outoa kuplimista vatsassani. Enkai ollut syönyt mitään sopimatonta? Minun pitäisi ehkä käydä Hunajaviiksen luona. Käänsin katseeni Naavakoin teräksenharmaisiin silmiin.
"Käyn Hunajaviiksen luona. Vatsani kuplii oudosti", selitin ja Naavakoi nyökkäsi. Nousin ylös ja jolkotin kohti parantajan pesää. Pujahdin kahden kiven lohkareen välistä sinne. Kesti hetken, ennen kuin silmäni tottuivat hämärään. Erotin nyt Hunajaviiksen raidallisen turkin pesän nurkassa, ihan yrttivarastojen luona. Missäköhän Sienitassu oli? Veljeni oli päässyt parantajaoppilaaksi ja olin ylpeä hänestä. Kuten myös toisesta veljestäni Lehmustassusta. Mieleeni palautui sisareni Lehtotassu. Rakas pentutoverini oli pudonnut puusta ja saanut siitä surmansa. Karistin ajatuksen mielestäni, kun Hunajaviiksi kääntyi minua kohti.
"Mitäs nyt, Murattilehti?" parantaja kysyi. Istahdin maahan.
"Vatsani on kuplinut oudosti. Enkai ole syönyt mitään sopimatonta?" kysyin. Hunajaviiksi tassutti minua kohti.
"Odota, niin katson. Mene selällesi maahan", parantaja kehotti. Nyökkäsin ja menin selälleni. Hunajaviiksi paineli hieman vatsaani oikealla etutassullaan. Hunajaviiksi alkoi kehräämään.
"Nouse nyt ylös. Murattilehti, sinähän odotat pentua!" hän sanoi. Sydämeni pysähtyi hetkeksi. Siis mitä! Minä odotin pentua!
"Kenen se on?" Hunajaviiksi kysyi. Mietin hetken. Se olisi ihan varmasti Naavakoin.
"Naavakoin", kehräsin. Hunajaviiksi nyökkäsi.
"Mene sanomaan se hänelle", hän sanoi. Nyökkäsin ja pujahdin ulos pesästä. En vain käsittänyt sitä, että minä odotin pentua! Vilkaisin vatsaani. Se oli ehkä hieman suurempi, kuin tavallisesti, mutta en tiennyt, ajattelinko vain. Huomasin Naavakoin edelleen sotureiden pesän edustalla ja jolkotin hänen luokseen.
"Arvaa mitä! Minä odotan pentua!" iloitsin. Naavakoi katsoi minua hetken, enkä pystynyt päättelemään mitään.
"Oikeasti? Meidän pentujamme?" kumppanini kysyi. Nyökkäsin silmät säteillen.

Nimi: Kuohutassu

03.04.2017 08:03
Katselin lumoutuneena ympärilleni. Olin nyt oppilas! Klaanitoverit onnittelivat huutaen meitä uusilla nimillämme. Käänsin katseeni uuteen mestariiini, Risasiipeen. Ruskea kolli hymyili minulle. Vilkaisin sitten Minttutassua, joka katseli ylpeänä jonnekin. Arvelin, että hän katsoi Tihkuturkkia. Eikö hänen elämässään muita ollut, kun se kunnianhimoinen ja vaarallinen typerys? Pelkäsin sitä paitsi Tihkuturkkia, eikö Minttutassu ollut yhtään minun puolellani? Pian klaanitoverit alkoivat hajaantua omiin askareihinsa. Käänsin katseeni Risasiipeen.
"Mitä me tänään teemme?" kysyin mestariltani.
"Kierrämme reviirin rajat. Otetaanko Minttutassu ja Vihertassu mukaan?" Risasiipi kysyi ja käänsi katseensa Tuikesilmään ja Mietesieluun. He nyökkäsivät vastaukseksi. En tiennyt olinko iloinen siitä, että Vihertassu ja Minttutassu tulisivat mukaan. Tai kyllä Vihertassun kanssa olisi kivaa, mutta Minttutassu olisi toinen juttu. Tassuttelin Vihertassun viereen. Ruskeanharmaa veljeni hymyili.
"Ajattele, me olemme oppilaita!" hän huudahti. Nyökkäsin hymyillen.
"Joko me lähdetään?" kuulin Minttutassun äänen takanani.
"Joo", Tuikesilmä maukui ja lähti tassuttelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Vilkaisin Risasiipeä, joka lähti Tuikesilmän perään. Jolkotin mestarini viereen. En ollut ikinä ollut leirin ulkopuolella, mutta uskoin sen olevan todella iso. Tai niin emo oli ainakin kertonut. Vilkaisin takanani kävelevää Minttutassua. Hän oli kyllä ollut aika monta kertaa leirin ulkopuolella, kiitos Tihkuturkin. En tajunnut, miksi Vaskitsatähti nimitti Tihkuturkin jo soturiksi, sillä eihän Lähdetassu ja Häivetassukaan päässeet. Toivottavasti minä pääsisin Vihertassun kanssa yhtä aikaa!

//Viher? Minttu?

Nimi: Loistelintu

02.04.2017 21:16
"No niin, Sydäntassu, tänään näytän sinulle, miten liskoja ja sammakoita napataan", sanoin hymyillen oppilaalleni, joka nyrpisti nenäänsä inhoksuen.
"Sammakoita ja liskoja? Emmekö me voisi koeta napata vaikka myyriä ja hiiriä?" Sydäntassu kysyi.
"Ethän sinä ole koskaan ennen koettanutkaan napata sammakkoa saati sitten liskoa", huomautin.
"Niin, mutta se kuulostaa ällöttävältä", oppilas nurisi.
"Kyllä mielesi muuttuu, kunhan pääset tositoimiin", virnistin huvittuneena ja johdatin hänet eräälle sulalle paikalle, jossa olisi mahdollista napata juuri horroksestaan heränneitä matelijoita. Näytin hänelle, miten olisi toimittava, kun näkisi sammakon tai liskon paistattelemassa päivää hangella. Neuvoni eivät olleet mistään parhaimmasta päästä, mutta ainakin niistä sai selville sen, mitä pitäisi tehdä.
Menin erään kitukasvuisen puun alle odottamaan oppilasta, joka oli jäänyt väijymään. Hetken kuluttua hän tuli luokseni sammakko leukojensa välissä roikkuen ja silmät säihkyen onnesta.
"Sehän meni hyvin", kehuin. "Kokeillaanko uudestaan?"

//Sydän? Sori jos hittasin liikaa. Tää on muutenkin melko tönkkö ja lyhyt koska väsymys.

Nimi: Kaihopentu

02.04.2017 21:02
Yskähdin heikosti herätessäni. Raotin silmiäni, mutta suljin ne saman tien. Oloni oli suoraan sanottuna kamala, hengitys tuntui vaikealta ja yskin vähän väliä. Outo kipu kulki ylitseni ja käperyyin tiiviimmälle kippuralle. Tunsin taas kipua ja vingahdin tuskissani.
"Emo", inahdin heiveröisesti. Pujosulka käänsi heti katseensa minuun. Naaraan silmät olivat huolesta ammollaan. Yskin taas, nyt jo kovemmin, ja haukoin henkeä.
"Mennään parantajan luo", emoni naukaisi hätääntyneesti ja nosti minut niskastani ylös. Oloni oli... eloton. En jaksanut tehdä mitään, tunsin vain kipua. Yskähdin taas käheästi, mutta tällä kertaa suustani tuli myös verta, joka värjäsi Pujosulan rinnan punaiseksi. Emoni kulki vaivalloisesti halvaantuneiden jalkojensa takia, mutta yritti kiihdyttää vauhtiaan. Viimein olimme päässeet parantajan pesälle. Avasin hiukan silmiäni, ja näin Kaamostassun ja Vaskitsatähden. Päällikkö katsoi huolissaan minuun. Pujosulka laski minut sammalille ja hukutti korvani hätäisiin nuolaisuihin. Kuulin Hunajaviiksen äänen, mutta se tuntui kaukaiselta ja merkityksettömältä. Yskäisin taas ja tummanpunaista nestettä valui maahan. Kellertävän punainen naaraskissa nuuhkaisi minua ja huokaisi syvään.
"Hänellä on sama tauti kun Kaamostassulla, ja niin pahassa vaiheessa, ettei siitä parannu", Hunajaviiksi naukaisi pahoillaan. Kuulin isäni äänen parantajan pesällä, mutta en enää erottanut sanoja. Silmäni sumenivat ja kaikki ympärilläni oli vain merkityksetöntä sekamelskaa. Sirpalepentu katsoi minuun kauhuissaan. Suru vihlaisi sydäntäni, kun näin veljeni. Perheeni oli ympärilläni.
"Älkää huoliko", nau'uin hiljaa. "Kyllä minä pärjään. Tähtiklaanissa. Älkää jääkö miettimään minua, olen onnellinen siellä."
Näin sumeasti, miten Pujosulan poskelle valahti kyynel, ja tunsin veljeni kuonon turkillani. Viimeinen kipuaalto kulki ylitseni ja suustani pulpahti verta. Sitten kaikki oli vain mustaa, mutta niin kovin rauhallista ja kivutonta.

//Rip Kaiho

Nimi: Viherpentu/tassu

02.04.2017 18:47
Katsoin väsyneenä emooni joka töykki minua hereille.
"Joo joo hereillä ollaan!" Naukaisin ja nousin istumaan. Emoni alkoi äkkiä sukia minua kielellään.
"Mitä nyt?" Kysyin tokkuraisena ja ihmeissäni emoltani.
"Höpsö! Teidät nimitetään oppilaiksi!" Emoni naukui ylpeänä. Olin samassa hereillä ja virkeänä.
"Mikset heti sanonut!" Huudahdin ja aloin itsekkin sukia itseäni. Seuraavaksi emoni siirtyi Kuohupennun luokse sukimaan hänen turkkinsa ojennukseen. Pälätimme innoissamme Kuohupennun kanssa ja odotimme jännittyneinä. Viimeisenä oli vuorossa Minttupentu. Kyyhkylento lähestyi häntä varovasti, mutta Minttupentu teki selväksi katseellaan ettei tahtonut Kyyhkylennon apua. Minttupentu suki itseään. Lopulta ulkoa kuului Vaskitsatähden naukaisu:
"Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" Jännitys kihelmöi turkkini alla sietämättömänä. Tassuttelin siskoni, emoni ja Minttupennun kanssa muun klaanin joukkoon istumaan. Odotin täpinöissäni, että Vaskitsatähti alkaisi puhua.
"Viherpentu, Minttupentu ja Kuohupentu tulisittko tänne eteen?" Vaskitsatähti aloitti. Tepastelin ylpeänä klaanin eteen ja kuuntelin tarkkaavaisesti Vaskitsatähden sanoja:
"Minttupentu, olet täyttänyt kuusi kuuta ja on aikasi päästä oppilaaksi. Tästä päivästä, siihen päivään, kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Minttutassuna. Mestarisi olkoon Kyyhkylento." Vaskitsatähti käänsi katseensa emooni ja naukui:
"Toivon, että siirrät kaiken Loistelinnulta oppimasi tälle oppilaalle." Kyyhkylento nyökkäsi ja tassutti koskettamaan neniä Minttutassun kanssa. Kyyhkylento ja Minttutassu astelivat sivummalle ja Vaskitsatähti jatkoi kääntäen katseensa Kuohupentuun:
"Kuohupentu olet täyttänyt kuusi kuuta ja on aikasi päästä oppilaaksi. Tästä päivästä, siihen päivään, kun saat soturinimesi sinut tunnetaan Kuohutassuna. Mestarisi olkoon Risasiipi." Vaskitsatähti siirtyi puhumaan Risasiivelle. Jännitykseni kasvoi hetki hetkeltä sillä tiesin nimitykseni olevan seuraava. Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen Vaskitsatähti naukui katsoen minua:
"Viherpentu, olet täyttänyt kuusi kuuta ja on vuorosi päästä oppilaaksi. Tästä päivästä, siihen päivään, kun saat soturinimesi sinut tunnetaan Vihertassuna. Mestarisi olkoon Mietesielu." Katselin iloisena, kun Mietesielu tassutti luokseni Vaskitsatähden lopetettua puhuminen. Kosketin uuden mestrini kanssa neniä ja tassutin Mietisielun kanssa Minttutassun, Kuohutassun, Risasiiven ja Kyyhkylennon luokse. Klaani alkoi hurrata:
"Minttutassu! Kuohutassu! Vihertassu!" Katselin ympärilleni haikein tuntein. Tunsin lipaisun pää laellani ja huomasin Kyyhkylennon hymyilevät kasvot. Hymyilin tälle takaisin.

//Joku?

Nimi: Saratassu

02.04.2017 14:06
"Katsohan tänne Saratassu, niin minä näytän, miten vaanitaan", Ikituuli käski, ja laskeutui vaanimisasentoon. Hän lähti hiipimään eteenpäin, eikä siitä kuulunut ääntä laisinkaan.
"Sinun vuorosi", Ikituuli naukui lopetettuaan. Laskeuduin niin lähelle maanpintaa, että vatsani kosketti sitä. Lähdin hiipimään eteenpäin, ja häntäni laahasi perässäni.
"Korjaa hännän asento, ja nosta vatsasi ylös suosta!" Ikituuli neuvoi, ennen kuin olin ehtinyt edetä paljonkaan. Nostin vatsaani hieman, ja korjasin häntäni asennon. Jatkoin matkaani.
"Aseta tassut varovaisemmin maahan", Ikituuli huomautti. Yritin parhaani mukaan laskea tassuni varovasti maahan, ja sain sen sujumaan. Oli kuitenkin vaikeaa kiinnittää huomiota todella moneen asiaan samaan aikaan. Piti asettaa tassut oikealla tavalla maahan, ja pitää hännän asentoa yllä, eikä vatsa saanut koskea maahan, ainakaan paljon. Lopulta unohdin hännän asennon, ja se laahasi taas maata. Ikituuli korjasi sen asennon, mutta pian häntäni oli taas maassa.
"Pitäisikö minun sitoa hätäsi keppiin, että se pysyisi oikeassa asennossa?" Ikituuli kysyi selvästi ärsyyntyneenä. Keräsin kaiken keskittymiseni, ja yritin yhä kovemmin keskittyä kaikkiin vaanimisen tärkeisiin yksityiskohtiin. Silloin se alkoi onneksi sujua paremmin.
"No nyt menee hyvin!" Ikituuli kehaisi.
"Haluatko yrittää saalistaa?" kysyi Ikituuli jonkin ajan päästä.
"En tiedä. Pitääkö saalistaessa hiipiä vaanimisasennossa saaliin luo?" kysyin.
"Ei, saaliin kimppuun hypätään sopivan matkan päästä", Ikituuli valaisi asiaa. Nyökkäsin, ja päätin yrittää napata jotain. Yritin haistella ilmaa, jos lähistöllä olisi vaikka hiiri.
"Ikituuli ei täällä ole mitään saalistettavaa!" marisin.
"Shht! Katso tuonne!" Ikituuli sihahti. Minä katsoin, ja näin pienen ruskean olennon. Se oli hiiri! Lähdin vaanimisasennossa hiipimään kohti hiirtä. Olin jo melko lähellä, kun kuulin Ikituulen kuiskaavan:
"Hyppää!". Minä hyppäsin, ja putosin tassut ojossa hiiren eteen. Loikkani oli liian pitkä. Hiiri reagoi välittömästi, ja lähti pinkomaan pakoon. Minä syöksähdin sen perään, ja koitin loikata uudelleen. Pääsin tuurilla hiiren päälle, ja puristin sen tassullani maata vasten, ettei se pääsisi pakoon.
"Mitä minä nyt teen?" kysyin mestariltani.
"Pure sitä niskaan!" Ikituuli kehotti nauraen. Minä puraisin, ja lähdin hiiri suussani mestarini luo. Ikituuli nauroi, ja sanoi:
"Hienosti meni!"

Nimi: Miyu

02.04.2017 14:04
Hunajaviiksi: 18kp

Viherpentu: 3kp. Oppilasonnittelut! Mestari näkyy klaanin sivulla.

Lähdetassu: 10kp

Lehmustassu: 6kp

Sienitassu: 5kp

Sydäntassu: 4kp

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com