Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  45  46  47  48  49  50  51  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Loimutassu

05.07.2016 15:35
Olin partiossa mestarini Tummasielun, sekä Nietostassun, Vaskitsaviiman ja kanssa. Kuljimme poispäin leiristä.
”Hajaannutaan, niin voimme saalistaa tehokkaammin”, Tummasielu naukui. Vaskitsaviima nyökkäsi hyväksyvästi. Kuljimme yhä ja pysähdyimme kaatuneen koivun luo. Se näytty kaatuneen, koska oi lahonnut kosteassa suossa. Koivun kaarna oli pehmentynyt ja pudonnut pois ja puu oli lähes kokonaan sammaleen peitossa.
”Minä ja Kinostassu menemme tänne”, sanoi Vaskitsaviima ja osoitti hännällään kohti nelipuita.
”Te voitte kulkea ukkospolkua myöten ja etsiä saalista sen läheisestä metsiköstä rajalle asti”, varapäällikkö jatkoi minulle ja Tummasielulle. Sitten hän ohjeisti oppilastaan oikeaan suuntaa ja puhui ja viittoili hännällään ja minä lähdin mestarini kanssa vastakkaiseen suuntaan, kuin varapäällikkö oppilaineen. Kuljimme kohti ukkospolkua ja kuulin koko ajan hirviöiden jylynän voimistuvan. Myös niiden jättämä katku voimistui inhottavasti. Pian seisoin metsän reunassa nuuhkien ilmaa. Sukelsin takaisin puiden suojaan, kun hirviö liukui ohitse nostattaen pölypilven ja samalla kamalan, hirviöille tavanomaisen katkun. Sitten se suhahti savuten näköpiiristäni pois. Kuljin metsän reunaa hetken mestarini perässä ja haistelin ilmaa. Sitten pysähdyimme. Nuuhkin hetken ja haistoin vesimyyrän. Tummasielukin kyyristyi, jotta saalis ei huomaisi häntä. Minä keskityin parhaani mukaan ja hiivin kohti vesimyyrää. Kuulin jaloistani vaimeaa sihinää ja loikkasin nopeasti eteenpäin. Jokin luikerteleva, suurta kastematoa muistuttava olio liukui lähes ääneti minua kohti. Olin kauhusta kankea ja kuljin sen vuoksi hyvin hitaasti.
”Tummasielu!” huusin kauhuissani.
”Mitä?” mestarini kysyi varsin huolettomasti.
”Säikähditkö isoa sammakkoa?” hän hekotti.
”En täällä on jokin mustaharmaa luikero!” huusin ja loikkasin mestarini vierelle.
”Älähän nyt hupsuja puhu, se voisi olla vain-” hänen pilkallinen äänensävynsä katkesi äkisti.
”Se on kyy!” hän huudahti.
”Mikä on kyy?” kysyin huohottaen.
”Kyy! Etkö tiedä? Se on myrkyllinen käärme, jonka myrkky voi tappaa jopa kissan!” hän huusi järkyttyneenä.
”Mutta mitä meidän pitäisi tehdä?” kysyin mestariltani säikähtäneenä.
”Paetaan ja äkkiä!” Tummasielu huusi ja lähti pinkomaan kauemmas - kohti nelipuita jos oikein näin.
”Noniin”, nau'uin itsekseni.
”Nyt nähdään, mihin tuo kyy pystyy”, naukaisin hieman peloissani, mutta en enää paljon. Se kiemurteli minua kohti nyt nopeammin. Kuljin hitaasti kohti ukkospolun reunaa ja loikkain uhkarohkeasti polulle. Käärme seurasi minua. Kuulin kaukana jyrinää. Hirviö tulisi varmasti pian… Kuulin Kinostassun ja Vaskitsaviiman äänet. Tummasielu oli hakenut apua! Näin hirviön lähestyvän nopeasti sitä puolta, jolla minä seisoin. Se oli melkein Myrskyklaanin reviiriä. En saisi mennä sinne. Mestarini suuttuisi ja saisin rangaistuksen. Mutta jos jäisin tähän, kuolisin. Hirviö kaarsi kohti minua ja käärme oli suoraan edessäni. Maailma vilisi silmissäni, kun hirviö porhalsi kyykäärmeen yli ja sitten osui lonkkaani. Ennen ilmalentoa näin Vaskitsaviiman, Tummasielun ja Kinostassun kauhistuneet ilmeet. Kyy oli kuollut. Sitten lensin kaaressa ukkospolun reunan yli ojaan Myrskyklaanin puolelle. Hirviö ei välittänyt törmäyksestä, vaan jatkoi matkaa muitta mutkitta. Kipu oli sietämätön. En tahtonut kääntää päätäni katsoakseni, oliko hännässäni verta, sillä se olisi vain pannut uuden kipuaallon liikkeelle. Jäin makaamaan kostealle ojanpohjalle. Tunsin jotain lämmintä ja tahmeaa valuvan turkilleni. Verta! Nukahdin, kun jälleeen uudet ja uudet kipuaallot kulkivat lävitseni.

Olin yksin synkässä metsässä, näin monien punaisten ja sinisten ja keltaisten silmien tuijottavan minua. Mutta silmät eivät olleet kissojen silmiä. Silmät olivat tunteettomien, kylmien olenntojen silmiä, jotka loistivat tyhjää, jäätävää ja karmivaa valoa. Turkkiani pisteli, kun makasin maassa. Vaikka oli lämmintä ja viherlehti, tuntui, kuin olisin jäätynyt maahan kiinni. Sitten nuo loistavasilmäiset olennot loikkasivat päälleni ja repivät turkkiani ja korviani ja terävät kynnet raatelivat kasvojani.
”Apua!” huusin tuskaisen, korisevan huudon, joka tuskin kuului. Sitten ne olennot iskivät terävät kyntensä kurkkuuni ja yskin suustani tahmeita veriklimppejä…

Heräsin ojassa. Ei ollut kulunut lähes lainkaan aikaa siitä, kun hirviö oli törmännyt minuun. Kipu oli hiukan laantunut kaikkialta muualta, paitsi vasemmasta lonkastani. En saanut liikutettua vasenta jalkaa. Kun yritin, uusi kipuaalto säteili lähvitseni, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Sitten tunsin, että joku tarttui minua niskanahasta. Haistoin Tummasielun ja Vaskitsaviiman, sekä Kinostassun. Tummasielu nosti minut ukkospolun reunalle. Kinostassu auttoi sotureita nostamaan minut pehmeään selkäänsä. Sitten he lähtivät kantamaan minua leiriin. Ensin ukkospolun yli ja sitten metsään. Minua hävetti hieman se, että en voinut itse kävellä. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.

//Joku leiristä? Kinostassu? Ehdin juuri kirjoittaa tämän ennen kuin kello on 17, sillä Minulla oli lupa kirjoittaa petoeläimen saapumisesta reviirille.

Nimi: Kanervatassu

04.07.2016 12:03
"Tarvitsisin huomenna hiukan apua", naukaisin hiljaa ja varovasti Loimutassulle.
"Mitä?" tämä kysyi.
"En saa poistua leiristä, joten voisitko hakea vaikka Setritassun kanssa sammalta? Minun pitää huomenna vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset", nau'uin. Loimutassu mietti hetken ja vastasi sitten.
"Hyvä on. Käyn heti kysymässä Setritassulta", Loimutassu maukui ja lähti.
"Onko vielä punkkeja jossakin?" kysyin Meripihkaraidalta.
"Ei. Nyt tuntuu jo oikein hyvältä", naaras naukaisi. Siirryin Hohtotähteen.
"Selässä on yksi punkki", hän naukaisi. Löysin punkin nopeasti. Laitoin siihen hiukan hiirensappea ja irrotin punkin sitten. Hohtotähdellä ei ollut enää sen jälkeen, kuin muutama punkki.
"Vaihdan huomenna sitten teidän makuualusenne", naukaisin ja lähdin pesemään tassuni. Leirin laitamilla oli muutama vesilätäkkö. Pesin niistä pienimmässä tassuni ja join toisesta hiukan. Sitten menin oppilaidenpesään. Loimutassu oli juuri menossa nukkumaan ja Setritassu ja Saratassu kuorsasivat hiljaa.
"Mitä Setritassu sanoi?" kysyin.
"Hän sanoi, että voi lähteä kanssani hakeman sammalta. Haluaisitko, että käyn hakemassa sinunkin makuualusillesi uudet sammaleet?" kolli kysyi. Yllätyin hiukan.
"Käy vain", vastasin. Asetuin pedilleni kerälle. Loimutassu teki samoin. Valvoin jonkin aikaa, mutta sitten nukahdin.

Heräsin aamulla ennen muita oppilaita. Saratassu alkoi heräillä ja Setritassu teki samoin. Muut oppilaat nukkuivat vielä. Aloin pestä itseäni. Ensin oli oikea etutassun. Sitten vasen. Sitten pesin takajalkani. Nuolaisin etutassuani ja pyyhkäisin sillä muutaman kerran korvantaustaani. Tein samoin toiselle. Sitten nuolin vatsaani ja selkääni. Lopulta olin tyytyväinen lopputulokseen. Tassutin ulos pesästä. Saratassu ja Setritassu alkoivat jutella keskenään. Muut oppilaat alkoivat, myös herätä. Nappasin kasasta oravan ja aloin syödä sitä. Hetken päästä Loimutassu ja Setritassu tulivat ulos pesästä. He ottivat kasasta syötävää ja söivät ne nopeasti. Sitten he etsivät mestarinsa ja tassuttivat ulos leiristä.
*En olisi uskonut, että he lähtevät näin heti aamusta*, ajattelin. Söin oravan loppuun. En tiennyt mitä tekisin. Normaalisti olisin mennyt kuuntelemaan mihin partioon menisi, mutta nyt en voinut tehdä, niin. Voisin ehkä kuitenkin mennä kuuntelemaan mihin partioon kukin pääsisi. Päätin tehdä, niin.
"Saratassu, Synkkäsielu ja Tuikesilmä. Lähtekää metsästys partioon. Valkosydän, Kaamostassu ja Okaliekki. Menkää Aurinkohuipun rajapartioon Myrskyklaanin rajalle. Mietesielu, Naavakoi, Setritassu ja Vaahteratassu, menkää iltapäivän partioon. Loimutassu, Tummasielu, minä ja Kinostassu menemme toiseen metsästyspartioon", Vaskitsaviima sanoi.
"Tässä olisi nämä sammalet", Setritassu naukui ja sylkäisi sammalet eteeni.
"Kiitos", naukaisin. Nostin sammaleen uudestaan ja vein sen klaaninvanhimpienpesän edustalle. Loimutassulla oli kaksi palloa. Toisen hän toi luokseni ja vei toisen oppilaidenpesään. Kurkistin pesään.
"Tervehdys, Kanervatassu. Tulitko vaihtamaan makuualusemme?" Hohtotähti kysyi. Nyökkäsin. Hohtotähti siirtyi pois paikaltaan ja otin ensin vanhat sammalet pois. Viskasin ne ulos. Laitoin tilalle uudet. Tein saman Meripihkaraidan vuoteelle. Kävin viemässä vanhat sammalet tarpeidenteko paikalle. Sitten menin istumaan leirin laitamille. Turkkini oli takkuuntunut ja sammaleessa, mutta en välittänyt siitä. Kaamostassu asteli luokseni. Joidenkin mielestä Kaamostassun silmät olivat pelottavat, mutta eivät minusta.
"Hei", tämä naukaisi.
"Hei", vastasin vaisusti.
"Haenko sinulle syötävää?" kolli kysyi. Nostin katseeni.
"Ei tarvitse kiitos! Osaan minä hakea itsekin, kun minulla on nälkä!" kivahdin. Kaamostassu lähti. Kuutähti asteli luokseni vähänajan päästä.
"Oletko vaihtanut makuualuset klaaninvanhimmilta ja vienyt riistaa?" mestarini kysyi.
"Vien riistan kohta", naukaisin. Kuutähti istahti viereeni.
"Kuule...en olisi antanut sinulle rangaistusta ellei Varjoklaania olisi uhattu. Muistat kai ne Myrskyklaanilaiset?" Kuutähti kysyi. Nyökkäsin.
"He sanoivat, että ellen anna sinulle rangaistusta, he rankaisevat koko Varjoklaania", Kuutähti maukui. Hän nousi ja lähti tuoresaaliskasalle päin.

//Joku?


Nimi: Loimutassu

04.07.2016 09:57
Istuin leirissä, aukion nurkassa. Kanervatassu oli saanut rangaistuksen, eikä luultavasti poistuisi leiristä neljäsosakuun aikana.
*Ei hän kuitenkaan voisi niin tehdä*, ajattelin ja nuolin vasenta etutassuani.
*Muuten hänen soturinimitysmenonsa myöhästyisivät kokonaiseen kuun!* Jatkoin peseytymistä. Nuolin nyt oikeaa etutassuani. Siihen oli jäänyt pieni tikunpätkä. Ravistin tassuani saadakseni sen pois. Tikku ei lähtenyt, vaan roikkui itsepintaisesti anturassani. Sitten kiskaisin nopeasti tikun irti ja nuolin tassuani, jotta siitä ei vuotaisi verta. Irronnut kynsi oli nyt inhottavan limainen möykky, joka keräsi maasta roskia. En halunnut lisää sellaisia.
*Onneksi se on niin piilossa, että kukaan ei näe sitä*, mietin ja nuolin roskien ja kuivuneen veren muodostamaa möykkyä kynteni paikalla. Se ei tuonut suuhun mieltä ylentävän makua, mutta parantuisi nopeammin säännöllisen pesemisen ansiosta. Vaskitsaviima oli järjestämässä leirin keskellä parioita.
”Aurinkohuipun metsästyspartioon lähtevät Tummasielu, Loimutassu, Synkkäsielu ja Saratassu”, hän lausui lopuksi. Värähdin kun nimeni sanottiin. Kaipa minun vain piti jättää peseytyminen sikseen. Loikkasin neljällä suurella harppauksella varapäällikön eteen, Synkkäsielu asteli itsevarmasti viereeni, Tummasielu tuli takaapäin varsin huomaamatta ja Saratassu ponkaisi mestarinsa viereen innokkaana.
*Ai hän*, ajattelin ja nyrpistin kuonoani.
”Hmm. Oletko sinä se oppilas, jota autoin sammaleen keräämisessä?” kysyin, vaikka tiesin jo, kuka hän oli.
”Tietty”, naaras naukaisi ylpeänä, jopa hivenen ystävällisenä.
”Minä osaan kyllä jo itse vaihtaa makuualuseni”, hän jatkoi selostustaan. Huokaisin hieman ärtyneenä. Tummasielu oli määrätty johtamaan metsätyspartiota. Hän johdatti meidät ulos leiristä ja kohti sitä suuntaa, missä ukkospolku on.
”Menkää te Haaskalalle saalistamaan, me menemme palaneelle vuorivaahteralle”, Tummasielu käski ja Synkkäsielu oppilaineen lähti kohti Haaskalaa. Mestarini johdatti minut kymmenien pusikkojen läpi ja melkein kaaduin, kun laho puunkanto oli piiloutunut mutaan ja tuli tielleni. Tassuni olivat yltympäriinsä mudassa, mutta vähät välitin siitä.
”Menemmekö noin lähelle ukkospolkua?” kysyin järkyttyneenä, kun Tummsielu kulki ukkospulon laidalla olevan puun luo. Se oli suuri, palanut vuorivaahtera, jonka käyrät oksat kohosivat kohti taivasta. Puu oli hyvin vanha ja laho, siinä oli paljon madon syömiä reikiä. Väriltään ikivanha vaahtera oli harmaanruskea, aika hailakan värinen sellainen. Puun yläkärki kapeni kohti taivasta ja latvus oli palanut pikimustaksi. Lehtiä puussa ei ollut, se oli niin vanha ja laho ja eloton. Hän oli näyttänyt puun minulle ennenkin, mutta en oikein ollut välittänyt siitä kovinkaan paljon. Nyt hämmästelin sen suuruutta.
”Voimme kyllä mennä metsäänkin, eihän täältä edes löydy kunnon riistaa”, naukui Tummasielu harmissaan nuuhkittuaan ilmaa. Hän asteli takaisin metsään ja minä tein samoin. Kun olimme kulkeneet jonkin aikaa, Tummasielu kysyi:
”Mitä haistat?” Nostin kuononi ilmaan ja erottelin tuoksuja.
”Vain märkiä lehtiä ja muutaman lahonneen puun”, vastasin harmissani siitä, että en ollut haistanut muuta.
”Yritä vielä. Kyllä sinä jotain muutakin haistat”, mestarini naukui. Ei sillä, että hänen äänensävynsä olisi ollut erittäin kannustava, mutta yritin uudestaan. Nuuhkin jälleen ilmaa ja koitin erottaa siitä tuoksuja. Tälläkertaa haistoin jotain tuttua, tuoresaaliskasasta nimittäin.
”Orava, päästäinen, ehkä hiiri ja sammakko?” ehdotin.
”Oikein hyvä”, mestarini sanoi tasaisella äänensävyllään.
”Mutta vaikein osa ei ole saaliin haistaminen vaan sen nappaaminen”, tumma kolli opasti. Haistelin ilmaa ja väliin laskin, väliin kohotin kuonoani, jotta haistaisin mahdollisimman paljon eri tuoksuja. Sitten kyyristyi. Näin, kun jokin pieni, ruskea otus hyppeli noin kahden ketunmitan päässä. Se oli sammakko. Tummasielu kyyristyi, jotta se ei näkisi häntä.
”Laske paino lonkille ja pidä häntä alhaalla”, mestarini opasti. Otin asennon.
”Ei noin! Nyt sinä laskit liikaa painoa toiselle puolellesi”, hän kähisi. Suoristin asentoni ja kuljin hitaasti kohti sammakkoa. Se kuitenkin kuuli tuloni lotisevassa mudassa ja loikkasi karkuun. En edes yrittänyt saada sitä kiinni. En kuitenkaan saisi. Tummasielu nousi mudasta ja ohjeisti minua nyt uudestaan:
”Sinun on tähdättävä loikkasi tarkemmin. Yritä hyökätä saaliisi päälle ja tapa se sitten niin nopeasti, kuin pystyt.” Nyökkäsin ja ravistelin turkkiani. Sitten haistelin jälleen ilmaa ja kuljin hieman eteenpäin. Haistoin oravan. Ja pian kyyristyin, sillä näin oravan juoksevan maata pitkin kohti puuta.
”Asentosi on nyt moitteeton”, Tummasielu naukui.
”Muista ohjeeni!” Jännitin takajalkojani lihakset ja ponkaisin eteenpäin kohti pahaa aavistamatonta oravaa. Se kuitekin näki minut ja pinkaisi puuhun. Orava loikkasi ja lähti kiipeämään runkoa ylös. Puu oli mänty, joita reviirillämme kasvoi eniten. Loikkasin ja kiipesin pitkin puuta oravan perään. Kaarna varisi kynsieni alla. Katkennut kynsi häiritsi, enkä siksi päässyt riittävän nopeasti nappaamaan oravaa. Se loikkasi toiseen puuhun ja katosi näkyvistä ivallisesti säksättäen. Siltä se ainakin tuntui. Laskeuduin hitaasti, takaperin alas.
”Menetimme jo toisen saalin”, Tummaielu huokaisi pettyneenä ja katsoi minua hermostuneesti.
”Keskity!” hän huusi sitten, melkein vihaisena. Nuuhkin ilmaa jälleen. Saatoin erottaa siinä hiiren tuoksun. Tummasielu meni kauemmas saalistamaan. Pian hän katosi näkyvistä. Näin hiiren nakertavan pähkinää pusikossa. Näkökenttäni kapeni ja näin vain hiiren.
*Keskity*, hoin mielessäni ja ponnistin loikkaan. Tartuin hiiren ja iskin sen kuoliaaksi. Sitten nostin velton hiiren hampaisiini ja kannoin pois puskasta. Piilotin saaliin läheisen puun juurakkoon ja peitin kuivilla lehdillä. Nuuhkin jälleen ilmaa. Histoin toisenkin hiiren.
*Niillä on varmaan pesä täällä!* Valmistauduin loikkaamaan. Katsoin hiireen ja keskityin parhaani mukaan. Kaikki muut äänet katosivat ympäriltäni, paitsi oma hengitykseni. Loikkasin ja iskin kynteni ruskean otuksen kylkeen. Kynteli lävistivät saaliin. Hiiri valahti veltoksi. Nostin saaliin hampaisiini. Se oli hieman edellistä suurempi. Sitten astelin puun luo ja nappasin ensimmäisen hiireni sen juurakosta. Tummasielu, Saratassu ja Synkkäsielu saapuivatkin juuri. Mestarini kantoi oravaa, Saratassulla oli sammakko ja Synkkäsielulla päästäinen ja kaksi hiirtä. Esittelin ylpeänä omaa saalistustani. Tummasielu hymyili tyytyväisenä, vaikka se ei heti näkynytkään hänen ilmeettömistä kasvoistaan. Nostin kuononi pystyyn ja lähdin johtamaan partiota kohti leiriä.
”Minä johdan tätä partiota!” Tummasielu huudahti närkästyneenä ja syöksyi edelleni. Sitten hän johdatti meidät leiriin. Saavuin leiriin hiiret suussani ja pudotin ne ylpeänä tuoresaaliskasan päällimäiseksi. Muut kävivät viemässä saaliinsa kasaan ja lähtivät sitten omiin puuhiinsa. Aurinko oli jo alkanut hivuttautua metsän taakse. Partiossa oli mennyt kauan! Käpäläni olivat saaneet mutakuoren, joten astelin oppilaiden pesälle pesemään niitä. Ensin pesin oikean etutassuni perusteellisesti. Sitten vasemman etutassun, ja molemmat takatassut. Kun olin pessyt tassut, aloin puhdistamaan korvantaustoja. Nuolin oikeaa etutassuani ja hankasin sillä samanpuoleista korvaa. Samalla tavalla tein myös toisen korvan kanssa. Sitten luikahdin oppilaiden pesään ja nappasin kuivahtaneet makuualuset suuhuni. Sylkäisin ne maahan ja rullasin ne kätevästi. Sitten nappasin ne uudestaan suuhuni ja pudotin jälleen huutaakseni mestarilleni:
”Käyn vaihtamassa makuualuseni!” Tummasielu nyökkäsi ja lähdin kohti leirin suuaikkoa. Tassuni olivat peseytymisestä yhä kosteat ja keräsivät paljon tomua mukaansa. Heti kun pääsin ulos leiristä, viksasin vanhat makuualuset menemään. Sitten kuljin kohti vanhaa, keloa puuta, jonka juurakossa kasvoi sammalta. Leikkasin itselleni litteän laatan ja nappasin sen leukoihini. Se oli riittävän iso. Ravistin ensin kosteuden pois ja sitten käännyin palatakseni leiriin. Kuljin hetken ja sitten saavuin leirin turvamuureille. Ne näyttivät vain karhunvatukkarykelmältä mutakuopan päällä, mutta olivat paljon tärkeämpää. Pujahdin pienestä oviaukosta ja astelin oppilaiden pesälle. Kuljin tomuisen aukion halki ja astuin sitten pesän sisään. Loikkasin oman petipaikkani viereen ja tasoitin sammaleen levyksi painaumaan, jossa makuualuseni aina olivat. Sitten astelin ulos pesästä. Halusin käydä katsomassa Kanervatassua. Suunnistin klaaninvanhimpien pesälle. Kävin vielä hakemassa tuoresaaliskasasta oravan. Sitten käännyin ja lähdin klaaninvanhimpien pesälle päin. Kurkkasin pesän sisään. Kanervatassu poisti punkkeja Meripihkaraidan turkista.
”Hei, Kanervatassu”, naukaisin ystävälleni. Kanervatassu irvisti.
”En oikein pidä tästä”, Kanervatassu naukui. Nyökkäsin naaraalle.
”Ymmärrän kyllä”, nau'uin. Kanervatassu jatkoi punkkien poistamista. Annoin oravan klaaninvanhimmille. Hohtotähti alkoi syömään oravaa.

//Kanervatassu?

Nimi: Tuikesilmä

04.07.2016 01:07
Nostin varovasti tassun sammaleelta ja asetin sen hiljaa hieman edemmäs. Samoin tein muille käpälille.
Lopulta olin valmis hyppyyn. Olin vaaninut jo suhteellisen kauan tätä Haaskalan läheltä löytynyttä varista.
Ponnistin ilmaan kuin lintu ja levitin siipenikin, jotka minulla oikeastaan olivat kehon edelle viedyt etujalat ojennetuin kynsin.
Laskeuduin juuri hyvin saaliin päälle niin, että kynteni lävistivät linnun kaulan ja kyljen, eikä se edes ehtinyt vaakkua viimeistä kertaa.
Poimin variksen hampaisiini ja lähdin paluumatkalle. Pysähdyin kerran noutamaan kaksi keskikokoista, ruskeantäplikästä sammakkoa, jotka olin myös saanut tällä saalistusreissulla, mutta muuten jatkoin matkaa kohti leiriä ripeään tahtiin, hidastelematta.
Saavuin leiriin ennen auringonhuippua ja pudotin tuoresaaliskasaan yhden sammakoista sekä variksen.
Menin syömään leiriaukion nurkkaan sammakkoni ja mietin, että pitäisi viedä vanhuksille varis, joten hotkin loput ateriastani ja kipaisin hakemaan linnun kasasta.
Suntasin klaaninvanhimpien pesälle leiriaukion halki ja toivottaen hyvät ruokahalut jätin heille linnun.
Katselin ympärilleni etsien jotain keskustelutoveria. Nyt oli juuri oikea aika vaihtaa kieliä näin kuumana päivänä kuin tänään.

//Joku?

Nimi: Usva

02.07.2016 11:15
Hohtotähti: 33kp!

Kuutähti: 30kp!

Loimutassu: 28kp!

Saratassu: 3kp

Vaahteratassu: 16kp

Naalihäntä: 9kp

Kanervatassu: 31kp!

Nimi: Kuutähti

01.07.2016 16:56
"Hyvä on. Annan Kanervatassulle rangaistuksen, kunhan sinä ja klaanisi jätätte Varjoklaanin rauhaan", naukaisin rauhallisesti Leijonatähdelle.
"Jätämme, kunhan käsket klaanisi kissojen pysyä omalla reviirillään", myrskyklaanin päällikkö sanoi ja lähti johdattamaan klaaninsa kissoja pois Varjoklaanin reviiriltä. Huokaisin ja käännyin Varjoklaanin leiriin. Saavuin leirin pää aukiolle.
"Mitä he tahtoivat?" Vaskitsaviima kysyi. Valkosydän oli ilmeisesti kertonut hänelle.
"Hän halusi, että rankaisen Kanervatassua", kerroin.
"No, teetko sen?" varapäällikkö kysyi.
"Teen. Haluan varmistaa, ettei Kanervatassu enää mene toisten klaanien reviirille, vaikka saalis menisikin sinne", sanoin ja kävelin kohti oppilaiden pesää, mutta sitten kuulin leirin uloskäynnistä ääntä. Oppilaani käveli leiriin yhdessä Vaahteratassun, Loimutassun ja Naalihännän kanssa. Katsoin ankarasti oppilastani, joka mulkaisi minua.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Saat rangaistuksen", sanoin Kanervatassulle.
"Mutta sinähän sanoit, että en saa!" naaras murahti.
"Rikoit soturilakia, siitä on annettava rangaistus, sinun on opittava virheistäsi", sanoin naaraalle.
"No, mikä se rangaistus sitten on?" oppilas huokaisi turhautuneena ja vihaisen oloisena.
"Et saa poistua leiristä neljäsosakuuhun. Vaihdat sen ajan petejä klaaninvanhimmille, poistat punkkeja ja teet mitä käsketään. Jos poistut leiristä, soturinimityksesi viivästyvät kokonaisella kuulla", kerroin ja jäin odottamaan oppilaan reaktiota.

//Kanervatassu?

Sovittiin Usvan kanssa että jos se poistuu leiristä niin pääsee soturiksi vasta 120kp:n kohalla. Usvan toiveena oli ettet vain ohittais sitä neljäsosakuuta, vaan myös kirjoittaisit siitä.

Nimi: Vaahteratassu

01.07.2016 15:21
"Ei, Kuutähti voinut kutsua meitä", mau'uin.
"Kuinka niin?" Naalihäntä kysyi.
"Hänhän etsi vähän aikaa sitten Kanervatassua ja varmaan oli vasta matkalla, kun Loimutassu tuli", sanoin hiljaa.
"Olet oikeassa", Naalihäntä virnisti. Hymähdin ja käännyin takaisin päin.
"En halua olla valheen alaisena", katsoin tulo suuntaamme päin.
"Mennään siis", Naalihäntä maukui ja meni ohini.
*Miksi hän valehtelee ja loukkaa minua?* pohdin kuumeisesti.
"Olemme pian perillä taas", Naalihäntä ilmoitti. Loimutassu käännähti, kun kuuli meidät. Kasvoillani oli halveksuva ilme. Häntäni piiskasi ilmaa.
"Palataan leiriin", Naalihäntä maukui.
"Mutta, kun", Loimutassu änkytti.
"Tottele soturia", sihahdin.
"Mennään", myös Kanervatassu rohkenj sanomaan. Kävelimme rinnatusten Naalihännän kanssa.
"Kanervatassu on draamailia", mutisin.
"Pffft! Älä viitsi!" Naalihäntä tönäisi minua leikillään. Leirin sisäänkännyillä oli myrskyklaanilaisia.
"Väistäkää", Naalihäntä murisi. He väistivät.
"Mitä tämä on?" Kanervatassu tiukkasi.
"En tiedä", sanoin vaisusti

//Loimu, Naali tai Kanerva?

Nimi: Loimutassu

01.07.2016 13:15
Istuin kosteassa aamussa. Takanani erottui oppilaiden pesä, olin siitä jonkin matkan päässä. Olin suunnattoman ärsyyntynyt, Myrskyklaanilaiset olivat tulleet valittaaan meille. Kuutähden pitäisi muka rangaista Kanervatassua. Tai no olihan naaras rikkonut ehkä soturilakia, mutta en oikein piitannut asiasta. Sitä paitsi Kanervatassu oli juossut leiristä pois. Ymmärsin kyllä syyn. Itse asiassa ymmärsin pari muutakin asiaa sinä samaisena hetkenä: Yksi, en vihannut tätä naarasta, kaksi, taisin pitää hänestä. Yllättäen tunsin omien silmieni vuotavan. En ymmärtänyt miksi, mutta jotenki tunsin sääliä Kanervatassua kohtaan. Hän vaikutti kuitenkin loppujen lopuksi niin mukavalta. Kaunis, mutta kipakka, juuri oikeanlainen kissa minun silmiini.
*Hänkään ei lannistunut heti, vaikka kaikki ei mennytkään juuri odotusten ja suunnitelmien mukaan*, ymmärsin ja kaikki tuntui selvenevän. Se johtui ehkä siitä, että aurinko nousi. Metsä kylpisi pian kultaisessa valossa ja usva kimaltaisi salaisuuksien varjossa. Kanervatassu tarvisi apua. Hänen täytyisi kokea aamuauringon loiste.
*Äh, miksi puolustan häntä?* ajattelin vimmastuneena ja raapaisin maata takakäpälälläni. Se oli virhe. Takajalan pisin kynsi vääntyi ja tukahdutin ulvaisun, kun se lähes irtosi sijoiltaan. Helakanpunaiset, kuumat ja tahmeat veripisarat tulvivat siitä hetken, sitten nuolin haavaa ja verenvuoto tyrehtyi. Veri oli suolaisempaa, kuin olin odottanut ja sen tuoksu oli suloinen mutta samalla karmiva.
*Kanervatassun tuska oli varmasti tätä pahempaa, jos hän sen vuosi lähti leiristä*, ymmärsin nyt asian uudessa valossa. Minun oli löydettävä vaaleanrskea naaras. Tunsin häntä kohtaan yhä suurempaa sääliä. Ja tuntisin oikotien Nelipuille. Olin oppinut sen, kun mestarini oli näyttänyt rajat. Ehkä olisin siellä ennen partiota. Olin kuulut Nelipuiden suunnasta jotain. Mutta oli kiire, hänet oli jo voitu löytää. Juoksin oppilaiden pesän luo ja tunkeuduin karhunvatukamuurin läpi. Karvojani jäi kiinni muuriin ja irvistin tuskissani. Sitten pinkaisin juoksuun. Juoksin koko elämäni kovinta vauhtia ja painoin korvat vasten päätä. En välittänyt takaa kuuluvista huudoista. Juoksin nyt ensimmäistä kertaa jonkun toisen vuoksi. En välittänyt kivusta, joka poltti vasemmassa takajalassani. Juoksin yhä huimaa vauhtia, niin että korvissa suhisi ja oksat viiltelivät kasvojani kipeästi. Lehdet tarttuivat vatsaturkkiini, joka kostui aamu-usvan valkeassa pilvessä. En voisi enää näyttää naaraalle kaunista aamua, mutta voisin yhä lohduttaa häntä. Koko metsä loisti kultaisessa kajossa, kun aurinko hitaasti nosti päätään yli puiden. Viiletin kuin leimuava salama halki metsän ja syöksyin pusikon läpi. Sitten näin sen. Nelipuut. Ja ne olivat vielä upeammat, kuin olin koskaan kuvitellut. Utu kimmelsi niiden ympärillä ja tuulikiehkurat leikittelivät niiden latvustossa. Ne olivat kauniita, mutta en silti jäänyt katsomaan niitä kuin sen verran, että sain vedettyä henkeä. Kiire pilasi tunnelman. Sitten syöksyin kohti nelipuita. Kuulin sieltä vaimeaa puhetta. Ja kun menin lähemmäs, erotin myös tuoksuja. Ja erotin puskan luona värillisempiä läiskiä, kuin muu ympäristö. Ne olivat Vaahteratassu ja Naalihäntä. Huokaisin pettyneenä, sillä myös Kanervatassun haju erottui kaksikon lähellä. Hänet oli löydetty. Hän olikin Vaahteratassun ja Naalhännän takana, sillä näin naaraan hännän viuhtovan Vaahteratassun selän vieressä. Kissat olivat ilmeisesti alkaneet äsken puhumaan jotain. Hiivin hiljaa kohti pensaikkoa. Kukaan ei vielä ollut nähnyt minua. Mutta sitten astuin oksan päälle ja se risahti äänekkäästi. Naalihännän korvat nousivat pystyyn ja Vaahteratassu käännähti. Hän näki minut.
”Loimutassu! Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi hämmentyneenä.
”Etsin Kanervatassua”, vastasin viileästi.
”Älä suotta, hän on täällä!” Vaahteratassu naukui. Kanervatassu nosti päätä kaksikon takaa. Auringonvalo paljasti hänen kasvoissaan yhä kosteita kyyneljuovia. Hän oli yllättyneen näköinen, ilmeisesti minun näkemisestäni.
”Jos olet huomannut, en ole sokea, näin hänet itsekin”, osoitin sanani Vaahteratassulle ja sanoin ne todella viileästi, todella kylmällä äänellä. Se sattui Vaahteratassuun. Sen näki hänen ilmeestään.
”Tuota, voisitte varmaan jo mennä leiriin. Kuutähti lähetti minut hakemaan Kanervatassua ja sanoi että voitte mennä edeltä”, valehtelin. Kurkkuuni nousi pala, kun tajusin, mitä he seuraavaksi kysyisivät.
”Mistä tiedämme, että et valehtele?” kysyivät he molemmat epäluuloisesti.
”Vannon sen Tähtiklaanin kautta”, nau'uin oikeastaan vasten tahtoani. Kanervatassu oli jotenkin luokkaantuneen näköinen, vaikka Vaahteratassu ja Naalihäntä eivät sitä huomanneetkaan. Tämä riitti ehkä vakuuttamaan heidät.
”Hyvä on, mutta saat maksaa kalliisti, jos saan selville että valehtelit”, sanoi Vaahteratassu varsin tosissaan. Kaksikko asteli edellämme. Astuin muutaman askeleen puskaa kohti ja kysyin:
”Tulisitko mukaani?” Kanervatassu nousi varovasti. Hymyilin tälle ystävällisesti.
”Halusin antaa sinulle jotain kaunista, mutta epäonnistuin”, sanoi varovaisella äänellä. Kanervatassun silmät olivat ilmeettömät, mutta taustalla saattoi erottua häivähdys myötätuntoa. Lähdimme seuraamaan Vaahteratassua ja Naalihäntää, jotka erottuivat kaukana.
”Kuule, olemme toimineet molemmat aika typerästi, mutta haluaisin kertoa sinulle totuuden”, nau'uin hieman hermostuneena. Naaras katsi silmiini kiinnostuneena.
”Valehtelin. Kuutähti ei oikeasti laittanut minua hakemaan sinua. Lähdin omin päin. Ole kiltti, äläkä vihaa minua. Ja jos olisit vielä kiltimpi, et kertoisi Naalihännälle ja Vaahteratassulle? Voitko luvata sen?” kysyin ja katsoin Kanervatassuun silmät täynnä kyyneliä.
”Toivottavasti ymmärrät. Olen tehnyt vuoksesi paljon. Ja tein sen, koska rakastan sinua”, kuiskasin hyvin hiljaa. Lisää kyyneliä vuoti silmistäni naaraan vaalealle turkille.

//Vaahtera?Naali?Kanerva? Sori, kun Loimu tunkee tuonne väliin D:

Nimi: Naalihäntä

01.07.2016 12:43
Katsoin tyrmistyneenä näkemääni.
"Ei hän olekaan täällä!" huudahdin.
Vaahteratassu haistoi ilmaa.
"Nelipuulle!" hän huudahti. Ravasimme Nelipuulle.
"Siellä hän on!" naukaisin.
"Se ketunmielinen varas!" Vaahteratassu sähisi hiljaa.
"Lopeta! Emme me voi kohdella häntä näin!" huusin niin kovaa että Kanervatassu nosti päätänsä. Hän selvästi kuunteli. Niin teki Vaahteratassukin.
"On ihan riittävästi rangaistusta siinä, että häntä moititaan siitä oravasta", naukaisin kovaäänisesti, mutta rauhallisesti.
"Mutta ethän sinäkään kestäisi sitä jos menettäisit kaikki ystäväsi?" kysyin.
"En tietenkään kestäisi!" Vaahteratassu naukui.
"Mutta luuletko että Kanervatassu kestää sen?" kysyin rauhallisesti. Kysymys jäi leijailemaan ilmaan.
"Tule. Nyt haemme karkurin kotiin" naukaisin hiljaa. Vaahteratassu nyökkäsi. Kävelimme Kanervatassun luokse.
"Kanervatassu, minä todella tarkoitan mitä sanoin" naukaisin ymmärtäväisesti. Silmäni täyttyivät kyynelistä.

// Vaahtera? Kanerva?

Nimi: Vaahteratassu

01.07.2016 11:51
"Mennään perään", Kuutähti maukui. Nyökkäsin ja haistoin ilmaa.
"Hän on levittänyt hajuaan",
"Minä menen Naavakoin kanssa menkää te kahdestaan", Kuutähti määräsi.
"Selvä", vastasimme Naalihännän kanssa yhteen ääneen. Menin hajujäljen perään. Hajuaistin oli todella parantunut.
"Hän menee kohti haaskalaa", ilmoitin.
"Arvasin!" Naalihäntä jupisi. Loikin pika vauhtia kohti haskalaa.
"Jossain täällä", huokaisin.
"Hajua on vaikea erottaa tämän varikseruuan seasta", mutisin. Hetken kuluttua kuulin nyyhkytystä. Viitoin hännälläni puskaa. Naalihäntä nyökkäsi. Kurkistin puskan taakse.
"Hei!" huusin.

//Kanerva, Naali?

Nimi: Kanervatassu

01.07.2016 11:37
Vihasin Vaahteratassua! Vihasin, vihasin, vihasin! Miksi minun pitäisi kuunnella jotakin puolisokeaa pentua?
"Kanervatassu! Me menemme partioon Tummasielun ja Loimutassun kanssa!" Kuutähti huusi.
*Miksi aina vain se typerä Loimutassu!* ajattelin vihaisena. Olin jo tarpeeksi huonolla tuulella muutenkin sen typerän Vaahteratassun takia! Hänen pitäisi olla vielä pentutarhassa! Loimutassu ja Tummasielu odottivat jo.
"Hei, Kanervatassu. Kuulin, että varastit Myrskyklaanilta riistaa. Onko se totta?" kolli kysyi.
"Ei! Se orava juoksi pari hännänmittaa ukkospolun yli. Sitä ei voi sano varastamiseksi", nau'uin.
"Sitä paitsi, mitä se sinulle kuuluu?" sihisin hänelle. Loimutassu ei puhunut minulle koko partion aikana enää ja hyvä, niin. En kaivannut seuraa. Palasimme leiriin. Minulla ei ollut nälkä. En tahtonut olla leirissä. Kaikki vain hokivat, että 'Kanervatassu varasti riistaa Myrskyklaanilta!' Ei se ollut kivaa. Juoksin ulos leiristä. Kun olin päässyt reviirimme rauhallisimpaan paikkaan annoin kyynelten virrata pitkin kasvojani. Kaikki oli, niin epäreilua! Miksi kaikki vain hokivat, että olin varastanut Myrskyklaanin riistaa. En palaisi koko yönä leiriin, se oli varmaa. En jaksaisi sitä kuiskuttelua oppilaiden pesässä ja epäileväisiä ja vihaisia silmäyksiä joita luotiin vain minuun. Olin ulkopuolinen. Muut leirissä eivät varmaan edes välittäisi tai huomaisi minun olevan poissa. Päinvastoin: kaikki olisivat siitä varmaankin innoissaan. Etsin sopivan pesän. Löysin sen männyn juurakosta. Nukahdin rauhattomaan uneen. Heräsin yöllä. Kuulin ääniä:
"Kanervatassu! Missä olet?" se oli Kuutähden ääni. Mukana taisivat olla Vaahteratassu, Naavakoi ja Naalihäntä.
"Täällä", vastasin itkuisesti ja hiljaa.
"Kanervatassu! Olimme huolissamme!" Kuutähti naukui.
"Minä ja Naavakoi menemme ilmoittakaa leiriin, että hänet on löydetty. Tulkaa te perässä. Kun Naavakoi ja Kuutähti olivat menneen, Naalihäntä avasi suunsa.
"Miksi ihmeessä sinä haukuit Vaahteratassua!?"
"Kosk-kosk-koska hän o-o-li ni-niin ä-ä-rsyttävä. Hän le-levitti asiaa ko-koko lei-leirille ja si-sitten kaikki- va-vain hy-hylkäsivät mi-minut. Te et-ette var-varmaankaan tie-teidä miltä tuntuu olla u-ulkopuolinen", änkytin. Naalihännänsilmissä ei näkynyt sääliä. Ei liiemmin Vaahteratassunkaan. En kestänyt sitä. Juoksin pois. Taas. Minua ei tarvittu. Takaani kantautui huutoja:
"Vaahteratassu! Tule takasin! Anna anteeksi!" En välittänyt. Juoksin Nelipuille asti. Minut löydettäisiin pian, mutta ainakin saisin sitten olla rauhassa edes jonkin aikaa. Oli alkanut sarastaa. Naalihännällä ja Vaahteratassulla menisi vielä jonkin aikaa ennen, kuin he löytäisivät minut. Minulla ei ollut ystäviä. Olin ajanut kaikki pois luotani. Loimutassun, joka oli tarkoittanut vain hyvää. Kaamostassun, Kuutähden...Niin. Kaikki. Minulla ei olisi enää mitään aisaa leiriin. Voisin vaikka muuttaa erakoksi. Kukaan ei välittänyt minusta. Olin yksin. Kyyneleet virtasivat poskiani pitkin sankoin joukoin. Miksi juuri minä? Jos emo ja isä olisivat vielä elossa, hekin varmaan vihaisivat minua. Olin pettänyt kaikki.

//Vaahtera? Naali?

Nimi: Vaahteratassu

01.07.2016 09:22
"S-selvä!" nau'uin epäröiden. Loikin Naavakoin, Valkosydämen ja Tuikesilmän perään. Suunnistimme haaskalaan päin.
"Naalihäntä taita olla hyvä ystäväsi", Naavakoi naukui.
"Joo", vastasin lyhyesti.
"Onko jo arpesi parantuneet muualla?" Naavakoi jatkoi kysymistä.
"Ovat...", mutisin.
"No hyvä", hän virnisti.
"Kanervatassu on hirveä! Hän vei Myrskyklaanilta riistaa!" ulvaisin.
"Se on väärin ja siitä pitäisi tulla rangaistus", Naavakoi murahti. Saavuimme Haaskalaan. Valkosydän merkkasi rajat ja jatkoimme matkaa sinne missä erakko lauma hyökkäsi.
"Täällä Hohtotähti menetti näkönsän toisesta silmästään", Tuikesilmä naukui.
"Sen huomaa", nau'uin. Veri jälkiä oli vielä, joka puolella.
"Palataan nyt leiriin", Valkosydän komensi. Kävelimme takaisin leiriin. Hajannuin pois joukosta ja menin leirin seinämässä olevasta kolosta. Näin Naalihännän.
"Naalihäntä!" kuiskasin.
"Kerroppas", hän maukui.
"Knervatassu, hän pilkkaa minua sen takia, kun olen puolisokea ja vie myrskyklaanilta riistaa!" murahdin.

//Naali?

Nimi: Naalihäntä

01.07.2016 08:32
Olin lähtenyt Vaahteratassun perään.
"Haluaisitko tehdä jotakin?" kysyin Vaahteratassulta.
"Vaikka", Vaahteratassu naukaisi surullisena. *Mikä hänellä on?*
"Mikä sinulla on?" naukaisin huolestuneena.
"Ei mikään", Vaahteratassu naukaisi nopeasti.
"Vaahteratassu, kerro nyt! Me olemme ystäviä!" huudahdin.
"Hys!" hän naukui hiljaa.
"Nähdään leirin sisäänkäynnin luona hetken päästä", sanoin hiljaa.
"Kuun nousun aikaanko?" Vaahteratassu naukui yllättyneenä.
"Ehei! Ennen sitä", naukaisin.
"Meidän kannattaisi mennä siitä kolosta!" Vaahteratassu naukui.
"Hyvä on. Kolon luona ennen kuun nousua" naukaisin.

//Vaahtera?

Nimi: Kuutähti

01.07.2016 08:30
Astelin ulos pesästäni auringonpaisteeseen. Vedin syvään henkeäni, kun pääsin leirin pääaukiolle. Oli ensimmäinen päiväni päällikkönä, ja suoraansanoen se jännitti minua hyvin paljon.
"Hei, Kuutähti", Vaskitsaviima naukui minulle.
"Oletko järjestänyt jo partiot?" kysyin varapäälliköltäni.
"En vielä. Ajattelin kysyä sinulta, että järjestänkö ne, mutta taisinkin saada jo vastauksen", kolli sanoi. Nyökkäsin.
"Johdan aamun rajapartiota joka menee Myrskyklaanin vastaiselle rajalle. Mukaani lähtevät Okaliekki, Kaamostassu ja Nietostassu", Vaskitsaviima sanoi.
"Toiselle rajalle menevät Valkosydämen johdolla Tuikesilmä, Naavakoi ja Vaahteratassu", kolli ilmoitti.
"Saalistuspartioon menevät Tummasielu, Loimutassu.. Menetkö sinä johtamaan sitä?" kolli kysyi minulta.
"Menen", vastasin.
"Selvä. Saalistuspartioon lähtevät Kuutähden johdolla Tummasielu, Loimutassu ja Kanervatassu", Vaskitsaviima naukui.
"Leiriin jää tarpeeksi porukkaa", naukaisin katsoessani ympärilleni. Lähdin odottamaan, että saalistuspartioni tulisi paikalle. Tummasielu lähti herättämään kahta oppilasta, ja minä istuskelin varjossa, ettei aurinko paahtaisi minua poroksi. Vaskitsaviiman partio lähti ensimmäisenä leiristä, sitten lähti Valkosydämen partio, ja viimeisenä minun partioni.

//Loimutassu tai Kanervatassu?

Nimi: Kanervatassu

30.06.2016 21:45
"Se oli vain orava, joka meni Myrskyklaanin puolelle pari hännän mittaa", naukaisin vihaisena.
"Ei siitä nyt tarvitse pitää mitään noin kovaa mekkalaa! Se oli vain yksi orava", jatkoin.
"Toivottavasti Kuutähti antaa sinulle asianmukaisen rangaistuksen", Vaahteratassu mutisi hiljaa mutta kuulin sen silti.
"Itse asiassa en saanut rangaistusta", nau'uin tyytyväisenä. Vaahteratassun silmät levisivät)tai siis tarkalleen ottaen silmä. Hän hän oli puolisokea.
"Rauhoittukaa", Naalihäntä pyysi. Vaahteratassu nousi ja lähti Loimutassu päin.
"Ei muuta voisikaan odottaa puolisokealta", mutisin, niin hiljaa, että Naalihäntä ei kuullut. Kuk katselin Loimutassua mieleeni tuli viimeinen keskustelumme...

"Mitä opit viimeksi?" oli kolli kysynyt.
"Mitä se sinulle kuuluu!?" olin tiuskaissut kollille. Kolli oli näyttänyt hetken hämmästyneeltä.
"Ajattelin vain kysyä", kolli mutisi. Äkkiä minun oli tullut sääli kollia. Hän hän oli tarkoittanut vain hyvää.
"Olin taistelu harjoituksissa. Menimme sen jälkeen saalistamaan", lisäisin lempeämmin. Kolli katsoi minua yllättyneenä.

//Joku? Ehkä vähä vaikee jatkaa

Nimi: Vaahteratassu

30.06.2016 21:10
Tuijotin hiirtäni hiljaa. Minun olisi tehnyt mieli kysyä miten hänellä meni. Avasin suuni.
"Onko koulutuksesi edennyt?" kysyin.
"Voisi mennä nopeamminkin", hän mutisi.
"Miten meni saalistuspartio?" kysyin.
"'varastin' muka riistaa Myrskyklaanilta", Kanervatassu tuhahti. Käänsin päätäni hieman, että näkisin hänet kunnolla.
"No oletko ylpeä itsestäsi", sähähdin. Hän näytti yllätyneeltä.
"Luuletko, että ole pelkuri! Vaikka olen puolisokea ei se minusta huonompaa tee!" huusin.
"Rauhoitu", hän maukui viileästi. Osoitin kylmän katseenk häneen.
"Kuten haluat 'päällikkö'", murisin.
"Mitä täällä tapahtuu?" Naalihäntä saapui paikalle.
"Ei mitään", hymyilin hänelle.
"Paitsi hän varasti riista Myrkyklaanilta", ulvaisin hädissäni.
"Mitä...?" Naalihäntä osoitti kipakan katseen Kanervatassun.

//Naali tai Kanerva

Nimi: Kanervatassu

30.06.2016 16:31
Oli aurinkohuippu ja olin syömässä mehukasta hiirtä. Oli harvinaista, että se oli eksynyt Varjoklaanin puolelle.
*Milloinka pääsen soturiksi? Olen ollut jo varmaan iäisyyden oppilas! Kohta se typerä Loimupentu vai mikä lie pääsee ennen minua soturiksi!* ajattelin vihaisena. Minusta olikin yllättäen tullut päällikön oppilas. Toivoin, että pääsisin pian soturiksi ja siitä varapäälliköksi. Mutta siihen menisi varmaankin jonkin aikaa. Vaskitsaviimahan oli juuri tullut varapäälliköksi, eikä ollut kovin vanha. Söin hiiren loppuun ja etsin mestarini.
"Mitä teemme tänään?" kysyin.
"Käy kysymässä Vaskitsaviimalta pääsemmekö me johonkin partioon", mestarini vastasi. Loikin Vaskitsaviiman luo.
"Voinko lähteä johonkin partioon Kuunsirp-ei, kun siis Kuutähden kanssa?" kysyin hiukan nolona.
"Voit lähteä huomenna aamupartioon Naalihännän kanssa. Tänään voitte mennä heti metsästys partioon Vaahteratassun ja Naavakoin kanssa", Vaskitsaviima vastasi. Katsoin kollia hetken. Sitten menin ilmoittamaan asiasta Kuutähdelle. Naaras naukui:
"Oletko jo syönyt?"
"Olen"
"Siinä tapauksessa voimme lähteä heti. Mene etsimään Vaahteratassu ja Naavakoi", Kuutähti vastasi. Löysin Naavakoin lopettelemassa ateriaansa Tummasielun ja Valosydämen kanssa.
"Sinä ja Vaahteratassu lähdette minun ja Kuutähden kanssa metsästys-partioon nyt", nau'uin kollille. Kolli kävi hakemassa Vaahteratassun. Lähdimme matkaan.
"Voisimme hajaantua ja nähdä pian taas tässä", ehdotti Kuutähti.
"Silloin saisimme enemmän saalista", mestarini jatkoi. Naavakoi lähti eteen. Kuutähti lähti vastakkaiseen suuntaan. Vaahteratassu lähti oikealla, joten minun piti lähteä ukkospolun luo. Maistelin ilmaa ja suuhuni tuli oravan mehevä maku. Lähdin seuraamaan sitä. Jokin ajan päästä löysin oravan se oli juuri ylittämässä ukkospolkua.
*Käyn vain nopeasti nappaamassa sen oravan. Ei Myrskyklaani mitään huomaa*, ajattelin ja säntäsin juoksuun. Sain oravan hännästä kiinni juuri, kun Myrskyklaanin partio asteli esiin puiden takaa. Tunnistin siitä Laikkulammen, Jalotassun, Lumikukan, Huurutassun ja Lupiinihännän. Tapoin oravan, nappasin sen suuhuni ja juoksin takaisin omalle reviirilleni.
"Hei! Tuo saalis kuuluu Myrskyklaanille!" Huurutassu huusi vimmoissaan.
"No eipä kuulu enää", vastasin ja käännyin. Hautasin oravan ja jatkoin saalistusta. Havaitsin sammakon. Lähdin hiipimään sitä kohti ja tapoin sen.
Seuraavaksi haistoin sisiliskon. Kyyristyin ja lähdin. Häntäni laahasi maata joten kohotin sitä hiukan. Astuin risun päälle ja sisilisko meni äkkiä piilon.
"Ketunläjät!" sihahdin hiljaa. Päätin hankkia vielä yhden saaliin. Ja se olisi lintu, joka putosi maahan. Se oli helppo saalis, koska ilmeisesti linnun siipi oli loukkaantunut. Tapoin linnun. Sitten kävin hakemassa muut saaliini ja kävelin takaisin harjoituskuopalle. Muut odottivat minua. Kuutähdellä oli kaksi sammakkoa. Vaahteratassu oi onnistunut nappaamaan sisiliskon ja oravan. Naavakoilla oli mukanaan orava ja kaksi sammakkoa. Lähdimme tallustamaan leiriin.
"Sait hyvän saaliin", mestarini naukui, kun pääsimme leiriin.
"Käy viemässä klaaninvanhimmille ruokaa", mestarini naukui ja oli kääntymässä pois päin, kun avasin suuni.
"Onko aivan pakko? Tein sen eilenkin", nau'uin.
"Mutta et ole tehnyt sitä tänään", mestarini naukui ja jatkoi pesälleen. Huokaisin ja nappasin kasasta oravan ja sammakon. Astuin klaaninvanhimpien pesään. Hohtotähti ja Meripihkaraita keskustelivat.
"Toin teille tuoresaalista", nau'uin viileästi ja hiljaa.
"Kiitos, Kanervatassu. Onko hauskaa olla oppilas?" Meripihkaraita naukui.
"Olisi hauskempaa olla soturi", vastasin.
"Pääset varmasti pian soturiksi. Edistyt varmaankin hienosti", Hohtotähti naukui ja puraisi palan sammakosta. Kun tulin ulos vanhusten pesästä huomin, että oli j ilta. Päätin mennä nukkumaan. Leirissä oli enää Vaskitsaviima, Okaliekki, Kaunokukka, Mietesielu ja Synkkäsielu. Synkkäsielu ja Okaliekki menivät juuri pesäänsä. Mietesielu oli juuri lopettamassa syömistään Vaskitsaviiman ja Kaunokukan kanssa. Astelin oppilaiden pesään. Loimutassu tuhisi hiljaa omalla vuoteellaan, niin, kuin Kaamostassukuin. Nietostassu näki unta sillä potki unissaan Setritassua. Saratassu oli juuri laskeutunut kerälle ja tuhisi jo hiljaa. Menin omalle paikalleni. Aivan suuaukon viereen. Koitin saada unta, mutta uni ei tullut. Lopulta nousin istumaan ja kaivoin petini alta kauniin, sinivihreän sulan Olin saanut sen isältäni. Otin esille, myös emoltani saadun upean pienenkiven. Se oli sydämen muotoinen ja musta. Siinä oli valkoinen kuvio, joka muistutti hiukan kissaa. Laitoin tavarat hetken niitä katseltuani takaisin petini alle ja koitin uudestaan saadakseni nukahtamaan. Valvottuani hetken se onnistui.
"Herätys! Meillä on aamupartio!" kuulin Kuutähden kuiskaavan korvaani. Oli aamuyö. Naalihäntä odotti leirin suuaukolla. Menimme ulos. Kun olimme kulkeneet jonkin aikaa Naalihäntä merkkasi yhden puun. Seuraavan puun merkkasi Kuutähti. Minä sain merkata yhden kiven, joka kasvoi lähellä ukkospolkua. Kun olimme kulkeneet jonkin aikaa ukkospolun viertä huomasin, että Myrskyklaanin aamupartio oli pysähtynyt ja tuijotti meitä. Tai tarkalleen ottaen minua. Sitten Kirsikkaviiksi huusi:
"Tuo oppilas varasti Myrskyklaanin riistaa!"
"Kuinka niin? Kanervatassu?" mestarini naukui kysyvästi.
"Ei se orava mennyt, kuin muutaman hännänmittaa Myrskyklaanin puollelle! Sitä paitsi tulin heti takaisin", nau'uin.
"Pidä huoli, että tämä ei tule toistumaan", mestarini sihisi korvaani.
"Jätän sinut tällä kertaa rankaisematta, mutta seuraavalla kerralla joudun rankaisemaan sinua", Kuutähti naukui. Jatkoimme matkaa. Palasimme leiriin. Menin Vaahteratassun kanssa syömään.

//Vaahtera? Tää voi kertoo tosta et se Myrskyklaanin rajan yli jos haluu :D Ei oo pakko.

Nimi: Loimutassu

30.06.2016 16:19
Heräsin hengittäen nopeasti. Uni oli säikyttänyt minut, mutta rauhoitin itseni lähes heti. Hengitykseni tasaantui nopeasti ja astuin ulos pesästä. Pienehkö, kullankeltainen naaras istui pesän luona. Hän oli Saratassu, uusin oppilas.
”Voisiko joku auttaa minua pedin tekemisessä?” naaras kysyi.
*Voisinhan minä*, ajattelin ja katsoin oppilasta ylimielisesti. Loikkasin naaraan viereen ja tökkäsin tätä kylkeen käpälälläni.
”Minä voin auttaa sinua”, sanoin jokseenkin kuivasti. Naaras katsoi minua ilmeettömin kasvoin, hän ei vaikuttanut liiemmin ystävälliseltä. Viittasin hännälläni jäykän kaaren ja naaras ymmärsi eleeni. Hän lähti seuraamaan minua ja johdatin hänet keloontuneen männyn luo.
”Siitä vaan, ota tuosta juurakosta”, nau'uin yhä varsin viileästi. Katsoin värisyttäen viiksiäni huvittuneena, miten hän yritti nyppiä sammalta.
”Katso nyt. Sammal irroitetaan näin”, kerroin naaraalle ja näytin oikean tavan leikata sammalta, antaen hänelle pienen sammaltilkun. Hän alkoi leikkaamaan sammalta ja minä pyöräytin sen kätevästi palloksi. Kuljin häntä pystyssä sammalpalloa kantavan Saratassun edellä ja johdatin hänet takaisin leiriin. Naaras lähti asettelemaan sammalta pesäänsä. Minulle sen sijaan tuli muuta puuhaa, sillä näin Kanervatassun peseytyvän tuoresaaliskasan lähettyvillä. Olin huomannut hieman pitäväni hänestä, mutta tuntui kuin hän haluaisi vain eroon seurastani. Astelin hitaasti, hieman epäröiden kohti naarasta ja sanoin sitten:
”Öh- tuota hei”, naukaisin jäykästi.
”Mitä asiaa sinulla muka on?” hän tiuskaisi ja ktsoi suuntaani. Rohkaistuin hieman.
”No ajattelin vain kysyä, mitä opit mestariltasi viimeksi?” kysyin nyt tasaisemmalla, yksikertaisen viileältä äänellä.

Nimi: Naalihäntä

30.06.2016 07:47
"Tuota noin, me emme odottaneet Tuikesilmää ja Naavakoita", huokaisin.
"Ai", Vaahteratassu sanoi yllättyneenä.
"Sinulla on selkeästi huolia!" hän huudahti.
"Kun nyt Kuutähti on päällikkö, ehkä hän suostuu mestarinvaihdokseen", naukaisin toiveikkaana.
"Tuskinpa!" Vaahteratassu huudahti.
"Sinä olet edelleen liian nuori soturi, ja sitä paitsi minusta on paljon hauskempaa että sinä olet apunani, etkä mestarini", hän sanoi hiljaa.
Hymähdin. *Miten joku ei voi pitää hänestä?*
"Jatkamme siis näin", naukaisin.
Kuulin leirin sisäänkäynniltä ääniä ja kun vilkaisin sinne, huomasin Tuikesilmän ja Naavakoin tulevan sieltä kaksi sammakkoa ja yksi hiiri mukanaan.
"Ette te kyllä odottaneet siellä!" sanoi Tuikesilmä joka oli astellut luoksemme laitettuaan saalit tuoresaaliskasaan.
"Me unohdimme", naukaisin hiljaa.
"Mitäpä pienistä" Tuikesilmä naukui ja lähti kohti sotureiden pesää.
"Minäkin menen nukkumaan", naukaisin Vaahteratassulle. Vaahteratassu nyökkäsi.
"Selvä, minäkin menen nukkumaan", hän sanoi ja lähti tallustelemaan kohti oppilaiden pesää.
Minä menin sotureidenpesään, mutten saanut lainkaan unta.

//Vaahtera?

Nimi: Vaahteratassu

29.06.2016 21:02
Röyhistin riintaani ylpeänä.
"Minustahan voi tulla vielä soturi!" ulvaisin.
"Niin", Naalihäntä maukui. Raotin suutani haistellakseni ilmaa. Haistoin sammakon hajun. Laskin painoni lavoilleni ja hiivin aluskasvillisuudessa eteenpäin. Korvani olivat valppaasti pystyssä.
*Se on tuon puskan takana*, ajattelin. Hiivin äänettömästi puskan läpi. Loikkasin sitten sammakon niskaan ja surmasin sen.
"Hienoa!" Naalihäntä kehui minua.
"Palataanko nyt leiriin?" kysyin.
"Joo", Naalihäntä vastasi. Virnistin ja loikin innoissani tuon perässä. Pujahdin sisään leiriin ja pudotin kasaan hiiren ja sammakon.
"Mitä nyt?" kysyin Naalihännältä kysyvästi. Hän mietti hetken.

//Naali?

Nimi: Saratassu

28.06.2016 22:54
Kuunsirpistä oli juuri tullut päällikkö, Kuutähti. Olen ensimmäinen pentu, jonka hän nimittää oppilaaksi.
"Sarapentu, atuisitko eteeni?" naaras päällikkö kysyi. Nuolaisin kerran tintaani ja kävelin päällikön eteen. Kuutähti oli suuri minuun verrattuna, mutta olinhan vasta pentu.
"Sarapentu, on ollut klaanissamme kuusi kuuta ja on hänen aikansa nousta oppilaaksi! Sarapentu, tästä lähin siihen asti, kunnes ansaitset soturinimesi, kutsukaamme sinua Saratassuksi, mestarisi on Synkkäsielu!" Kuutähti huusi. Naarassoturi käveli pois kissojen joukosta Kuutähden eteen. Hän vilkaisi minua silmillään, mutta hänen silmänsä ovat mustat!
"Synkkäsielu, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi nokkela ja ripeä soturi, joten sovit hyvin Saratassun mestariksi!" päällikkönaaras jatkoi. Synkkäsielu kääntyi minua kohti ja kumartui alemmas. Kosketimme kuonoja.
"Saratassu! Saratassu!" Varjoklaani hurrasi. Loikin muiden oppilaiden luo.
"Voiko joku auttaa minua pedin tekemisessä?" kysyin.

//joku oppilas?

Nimi: Loimutassu

27.06.2016 16:29
Katselin leirille hämmentyneenä, osittain kauhistuneena ja ulkona koko asiasta. Tai ymmärsin kyllä, että Hohtotähti oli jättänyt päällikönpaikkansa, Kuunsirpistä oli tullut Kuutähti ja Vaskitsaviimasta oli tullut varapäällikkö. Mutta kaikki oli tapahtunut niin nopeasti! Tai ei ehkä, olin vain hämmentynyt niin paljon, että aika oli kuin liitänyt ohitseni. Mutta olimme juuri lopettaneet Vaskitsaviimalle hurraamisen ja Kultatähden valvojaiset alkoivat kohta. Klaanin kissat kävivät jättämässä tälle hyvästinsä. Minä asteli tuon vanhan päällikön luo, en siksi että hän olisi ollut minulle mitenkään tärkeä mutta ajattelin kuitenkin että olisi kohteliasta käydä siellä, kun muutkin kävivät. Minä tassutin vanhan kollin luokse ja kumarruin hänen ylleen.
”Hyvästi, olit varmasti hyvä päällikkö aikanasi”, mutisin nopeasti ja hiljaa, sitten astelin kohti oppilaiden pesää. Halusin mennä nukkumaan. Yritin luikahtaa pesään nopeasti, että mestarini ei huomaisi minua. Yritin astella huomaamattomasti omalle paikalleni ja onnistuin. Laskin pääni tassujen päälle, mutta en saanut unta. Suuri kärpänen pörräsi ärsyttävästi ja istuutui välillä korvalleni. Silloin väräytin korvaani ja kärpänen lensi hetkeksi ilmaan, mutta palasi taas pian. Haistoin ilmassa kosteuden, se enteili sadetta ja sade taas saattoi merkitä ukkosta. Mutta en välittänyt, yritin vain saada unta. Lukuisat ajatukset risteilivät mielessäni ja saivat pääni pyörälle. Lopulta nukahdin väsyneenä kaikkeen.

Heräsin hämärässä kesäyössä. En kuullut muuta kuin ukkosen jyrähtelyä kaukaisuudessa, pöllön huhuilun ja ukkospolun kaukaisen jylyn. Vilkuilin ympärilleni jäykkänä ja hermostuneena. Jokin iskeytyi kylkeeni ja tuuppasi minut kumoon. Käännyin, mutta näin vain punaiset silmät. Jokin tarttui niskastani ja veti minut kumoon. Niskastani pirskahti verta ja se olento veti minua eteenpäin niin, että jätin verivanan jälkeeni.

//Joku? :D

Nimi: Kuunsirppi/-tähti

27.06.2016 15:03
Juoksin kovaa vauhtia nelipuiden laakson halki kohti korkokiviä. Minua hengästytti, mutta en välittänyt siitä, vaan jatkoin matkaani pysähtymättä. Juoksin Tuuliklaanin reviirin halki aina ukkospolulle saakka. Pysähdyin viimein tasoittamaan hengitykseni. Katsoin ukkospolkua molemmille puolilleni. Totesin ettei hirviöitä tule ja juoksin ukkospolun ylitse. Jatkoin matkaani kohti emonsuuta. Näin pimeän tunnelin edessäni ja loikin sinne. Kuu oli lähes korkeimmillaan, minulla oli kiire päästä kuukivelle. Sujahdin pimeään tunneliin sisään. Aluksi minun täytyi hieman totutella pimeyteen, ja sitten jatkoin kulkua eteenpäin. Pian saavuin aukiolle, jonka keskellä näin suuren, hohtavan kiven. Hieman epäröiden kävelin kiveä kohti. Hitaasti kosketin kuonollani kiveä, kun olin asettunut makaaamaan sen eteen. Vajosin uneen.

Avatessani silmäni, näin edessäni tähtikissoja.
"Hei, Kuunsirppi. Olet ilmeisesti tullut hakemaan yhdeksää henkeäsi", emoni, Kuusikkohäntä naukui hymyillen lempeästi. Nyökkäsin.
"Olen ylpeä sinusta", kilpikonnakuvioinen naaras naukui.
"Oletko valmis?" Naakkatähti kysyi emoni takaa.
"Olen", vastasin ja nyökkäsin.
Emoni astui taaksepäin, ja eteeni astui harmaa kolli, hän oli Tammitähti. Tammitähti oli ollut päällikkönä ennen Tuhotähteä.
"Tällä hengellä annan sinulle rohkeutta", edesmennyt päällikkö sanoi ja kosketti kuonollaan kuonoani. Kipu sai kehoni veltoksi, mutta pakotin jalkojeni pitämään minut pystyssä. Tammitähti asteli tähtikissojen vierelle riviin pois luotani. Sitten eteeni astui musta kolli, joka omasi meripihkaiset silmät. Kissan nimi oli Nokitähti. Hän oli ollut Naakkatähden edeltäjä.
"Tällä hengellä annan sinulle rakkkautta", kolli naukui ja kosketti kuonollaan kuonoani. Tämä henki ei sattunut lainkaan. Se tuntui mukavalta. Kolli kuitenkin astui pian takaisin tähtikissojen luokse.
Seuraavaksi eteeni käveli kellanpunainen kolli, jonka turkilla risteili hieman tummemmat juovat. Kissa oli Naakkatähti, Hohtotähden edeltäjä.
"Tällä hengellä annan sinulle tunnollisuutta", kolli kuiskasi ja kodketti kuonoani. Kipua tunsin taas, mutta se ei ollut yhtä kova kuin Tammitähden hengestä tullut kipu. Naakkatähti astui taaksepäin. Sitten eteeni astui vaaleanruskea kolli, joka omasi valkean hännänpään. Kun olin poistunut leiristä, olin nähnyt tämän kollin.
"Kultatähti", kuiskasin hiljaa ja pudistelin päätäni.
"Matkasin Tähtiklaaniin, kun sinä lähdit leiristä", kolli naukaisi.
"Tällä hengellä annan sinulle uskollisuutta", edesmennyt päällikkö sanoi. Tunsin viiltävää kipua joka puolella kehoani. Olin vähällä kaatua, mutta onnistuin pitämään itseni jotenkuten pystyssä. Kultatähti poistui luotani muiden kissojen sekaan.
Sitten emoni, Kuusikkohäntä astui eteeni.
"Tällä hengellä annan sinulle taidon kunnioittaa vihollistasi", kilpikonnakuvioinen naaras naukaisi. Henki ei sattunut paljoa. Tunsin pientä kipua joka puolella muttei se haitannut. Emoni astui pois luotani.
Seuraavaksi valkea kolli astui eteeni. Hän oli Pohjoistuuli. Kuolonklaanin partio surmasi kollin vuodenaikoja sitten.
"Tällä hengellä annan sinulle taidon opettaa", kolli sanoi ja kosketti kuonoani kuonollaan. Kipu oli raastava, mutta en ollut vähälläkään kaatua. Kolli astui muiden kissojen luokse. Sitten eteeni astui yksikorvainen, lumenvalkea naaras. Hän oli Valkokorva, mutta eläessään hänet tunnettiin Yksikorvana. Naaras oli kuollut Tuhotähden kynsissä kauan sitten.
"Tällä hengellä annan sinulle kivunsietokykyä", naaras sanoi ja kosketti kuonoani. Kipu tuntui pahemmalta kuin mikään aiemmista hengistä. Se sai minut lyyhistymään maahan. Valkokorva asteli pois luotani ja nousin ylös hitaasti. Sitten eteeni astui kilpikonnakuvioinen naaras, Viimahäntä.
"Tällä hengellä annan sinulle kestävyyttä", naaras sanoi samalla kun kosketti kuonoani. Henki vyöryi sisääni ja tunsin pientä kipua. Naaras astui tähtikissojen joukkoon. Seuraavaksi eteeni astui kermanvaalea naaras. Hän kuoli toisessa suuressa sodassa Tuhotähden toimesta. Naaraan nimi oli Päivänsäde.
"Tällä hengellä annan sinulle oikeudenmukaisuutta. Opasta sillä klaaniasi", naaras naukaisi ja kosketti kuonoani. Kipu oli kova, mutten välittänyt siitä enää. Olin hyvin uupunut, mutta jokainen henki oli nyt saatu.
"Kuutähti! Kuutähti!" Tähtiklaanin kissat ulvoivat nimeäni yhteen ääneen. Samassa oli väsymys poissa. Olin toisaalta innoissani siitä, että olin päällikkö, mutta toisaalta tuntui kamalalta viedä vielä elossa olevan Hohtotähden paikka..

Heräsin. Katsoin kiveä, joka oli lakannut hehkumasta. Nousin nopeasti ylös.
*Täytyy lähteä klaanin luokse*, ajattelin ja lähdin kävelemään sokkona pimeän tunnelin halki ulos luolasta. Saavuin ulos ja katsoin aurinkoa, joka oli jo nousemassa. Lähdin juoksemaan kohti Varjoklaanin rajaa. Kun olin ylittänyt Tuuliklaanin rajan, haistoin partion. Päätin hidastaa tahtiani, jotta he eivät vain pysäyttäisi matkaani. Odotin, että partio saavutti minut.
"Mitä sinä täällä teet, Kuunsirppi?" Ruostekynsi kysyi partion johdossa.
"Se on nyt Kuutähti. Hain yhdeksän henkeäni", vastasin hieman vaisusti.
"Onko Hohtotähti..?" Tuuliklaanin varapäällikkö kysyi. Pudistin päätäni.
"Hän luovutti paikkansa päällikkönä minulle. Voisinko jatkaa matkaani, sillä minulla on kiire klaanini luokse", naukaisin.
"Jatka toki. Emme pidättele sinua enempää", kolli sanoi ja antoi minun jatkaa matkaani. Lähdin juoksemaan nopeasti eteenpäin.

Saavuin leiriin. Olin tasoittanut hengitykseni sisäänkäynnin lähellä.
"Miten meni?" Hohtotähti kysyi lähellä leirin uloskäyntiä.
"Hyvin", vastasin ja katsoin hymyillen puolisokeaa mustaa naarasta. Loikkasin suurkivelle valmiina aloittamaan klaanikokouksen. Huomasin Kultatähden ruumiin leirin keskellä. Katsoin sitä sanaakaan sanomatta. Sitten tajusin, että klaani täytyy kutsua koolle.
"Saapukoon jokainen hiipimään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" kajautin kokouskäskyn. Minua jännitti ja hännänpääni nytkähteli sen vuoksi. Kissat kävelivät leirin pääaukiolle ja katsoivat minua. Huomasin monen kissan vilkuilevan Vaskitsaviiman suuntaan.
*He ajattelevat, että valitsen veljeni varapäälliköksi*, ajattelin.
"Lausun nämä sanat Tähtiklaanin kuullen, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Vaskitsaviima, otatko paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä vastaan?" kysyin.
"Otan", kolli naukaisi ja nyökkäsi.
Hymyilin hänelle.
"Vaskitsaviima! Vaskitsaviima!" kissat huusivat kollin nimeä.

//olisin ottanut liittyneen varapäällikön mutta ei kukaan ole valmis. joku voi jatkaa. tässä on ne henget jotka Kuutähti sai:
1. Tammitähti: Rakkaus
2. Nokitähti: Rohkeus
3. Naakkatähti: Tunnollisuus
4. Kultatähti: Uskollisuus
5. Kuusikkohäntä: Taito kunnioittaa vihollista
6. Pohjoistuuli: Taito opettaa
7. Valkokorva/Yksikorva: Kivunsietokyky
8. Viimahäntä: Kestävyys
9. Päivänsäde: Oikeudenmukaisuus

Nimi: Hohtotähti

27.06.2016 13:25
//Jatkaisin muuten Kanerva, mutta pakko kirjoittaa tämä tarina:

Sen jälkeen, kun olin tapellut kulkukissojen kanssa, olin kertonut heistä Kuunsirpille ja käskenyt hänen laittaa partiota sinnekin suuntaan, piti pitää silmällä, etteivät samat kissat tunkisi uudelleen reviirillemme.
Oli kulunut muutama päivä, ja päätin lähteä yhden rajapartion mukaan. Partion määränpäänä oli juuri sen raja, jolla oli kulkukissojen uhka. En itse johtanut partiota, se oli Vaskitsaviiman tehtävä. Mukanamme olivat myös Okaliekki ja Synkkäsielu oppilaansa Saratassun kanssa. Olimme jo kulkeneet aika pitkän matkan rajaa, kun haistoimme kulkukissojen tuoksun.
"Haisee samalta kuin ne, joiden kanssa taistelin silloin", naukaisin Vaskitsaviimalle.
Hän väräytti viiksiään kuulemisen merkiksi ja viittasi hännällään meitä odottamaan, kun hän itse hiipi eteenpäin ja kävi katsomassa yhden pensaan takaa, mitä edessä näkyi. Hän viittasi meidät luokseen varoittaen päästämästä ääntäkään. Synkkäsielu ohjeisti hyvin hiljaa Saratassua hiipimään oikein, Okaliekki ja minä hiivimme heti Vaskitsaviiman luokse.
"Tuolla on viisihenkinen kulkukissaporukka, tällä puolella rajaa, meidän reviirillämme. He syövät", kolli supatti.
Tirkistin oksien lomitse ja tunnistin joukosta ne kaksi kulkukissaa, jotka olin jo tavannut: Rakin ja Paven.
"Meidän täytyy häätää ne..", nau'uin hiljaa.
"Riittävätkö voimamme? Meillä on yksi oppilas?" Vaskitsaviima tiedusteli.
"Hmm..hän ei osallistu taisteluun. Meillä on mahdollisuuksia, mutta mitä mieltä olette?" kysyin.
"Sinä päätät", Vaskitsaviima kohautti lapojaan.
"Velvollisuutemme on häätää heidät..", vilkaisin häntä.
"Mennään sitten", Synkkäsielu kommentoi.
"Selvä..Saratassu, sinä jäät odottamaan tähän. Jos näyttää, että olemme liiaksi alakynnessä, juokse kiireesti hakemaan leiristä apua", ohjeistin.
Oppilas nyökkäsi ja kyyristyi oksien suojiin. Astelin esiin ja soturit seurasivat perässäni.

Raki näki meidät ensimmäisenä ja ilmoitti kiireesti muille. Kaikki nousivat seisomaan ja kohdistivat katseensa meihin.
"Hohtotähti..tapaamme taas", Pave sähähti matalasti.
"Enkö käskenyt pysymään poissa reviiriltämme", sanoin hiljaa.
"Tästä tulee meidän reviiriämme kohta", Pave oli selvästi joukon johtaja ja väläytti minulle hampaitaan.
Viittasin hännälläni muita levittäytymään riviksi.
"Ei tule. Häipykää tai me häädämme teidät", sanahdin.
Pave nauroi kolkosti ja kutsui kaverinsa luokseen.
Rakin lisäksi joukkoon kuului yksi pienehkö naaras ja kaksi keskikokoista kollia, jotka työnsivät kyntensä esiin. Naaras luimisteli ja pysytteli taaempana. Tästähän saattaisi tulla tasaista, sillä naaras ei näyttänyt kovin halukkaalta taistelemaan ja oli muutenkin heikomman oloinen.
"Hyökkäyseen", naukaisin ihan vain sen takia ensin, sillä Pave olisi muuten sanonut sen ja halusin, että he olisivat niin sanotusti puolustajia.

Syöksyimme rintamana päin kulkureita. Osuin kynsilläni yhteen kolliin ennen kuin pääsin Paven luokse, joka oli odottanut minua. Ensimmäinen hyökkäykseni onnistui ja Pave sai haavoja lapaansa. Kolli kuitenkin kävi vastahyökkäykseen. Taistelumme jatkui pitkään tasaväkisenä, muiden taistelumylläkkä kaikui ympärillä. Pieni naaras pysyi sivummalla tyytyen sähisemään Synkkäsielulle, joka yhdessä välissä hätyytti häntä ennen kuin palasi vastustajansa puoleen.
Samassa huomasin, että olin unohtanut kääntää kylkeni yhdessä liikkeessä tiettyyn suuntaan sen lopuksi, ja ennen kuin kerkesin tehdä niin, Paven kynnet iskivät vatsaani. Ulvahdin kivusta ja kierähdin kauemmas. Paven kynnet kerkesivät perääni ja hän sivalsi karvatuppoja selästäni. Vaskitsaviima meinasi tulla apuuni.
"Pärjään kyllä, taistele siellä", sähähdin ja loikkasin jaloilleni.
Silmissäni hämärtyi ennen kuin katseeni taas tarkentui. Pave sähisi ja hyökkäsi taas. Väistin, mutta minua heikotti ja horjahdin. Seuraava isku sinetöi kohtaloni. Paven kynnet viilsivät pitkin naamaani ja yksi kynsi upposi oikeaan silmääni. Kipu lävisti minut ja menetin saman tien tajuntani.

Pomppasin jaloilleni Tähtiklaanissa.
"Päästä minut äkkiä takaisin", sylkäisin sanat suustani Naakkatähdelle, joka oli jälleen luonani.
"Rauhassa, Hohtotähti", hän vain naukui.
Kaikki näytti erittäin oudolta, en nähnyt oikealle yhtään. Kääntelin päätäni käyttäen vasenta silmääni. Tämä tietäisi muutoksia, oikea silmäni ei palaisi käyttöön koskaan.
"Niin..taas yksi henki ja sen kera silmä", Naakkatähti naukui.
"Mitä väliä", sähähdin vihaisena.
"Haluan palata, joten mitä turhia puhumaan. Minä tiedän jo mitä teen", kallistin päätäni mulkoillen kollia.
Tämä kohautti lapojaan.
"Miten vain tahdot", hän sanoi ja kaikki katosi.

Heräsin taas keskeltä taistelua. Näin Okaliekin alakynnessä, sillä Pave oli myös hänen kimpussaan. Nousin jaloilleni. Äskeisen haavat olivat kaikki Tähtiklaanin voimasta parantuneet, paitsi silmä, mutta se oli tainnut arpeutua saman tien umpeen.
"Pave..tämä ei ollut tässä", nau'uin hänelle vahvasti.
Kolli kääntyi ja sylkäisi halveksivasti. Hänen silmissään välähti kuitenkin epäusko sitä kohtaan, että olin vieläkin elossa. Silmissäni - okei, silmässäni kipunoi viha tuota kollia kohtaan. Hän oli riistänyt minulta kaksi henkeä. Loikkasin sähisten häntä kohti ja onnistuin heti viiltämään pitkän haavan hänen silmiensä yläpuolelle. Veri valui hänen silmiinsä niin, ettei hän nähnyt paljon. Suoritin onnistuneita iskuja Paven heikon puolustuksen läpi ja pysähdyin sitten muistaen, ettei tappo ollut sallittavaa aina.
"No niin..Pave", sähähdin hänelle.
"Häivy kavereinesi kun vielä voit. Voisin tappaa sinut nyt, kuten tiedät, mutta jätän sinut henkiin jos lupaat, ettet ikinä palaa tänne", sanoin hänelle.
Taistelu ympärilläni jatkui, mutta se oli hyvä, kukaan ei tullut häiritsemään minua.
"Hyvä on hyvä on", Paven äänessä oli paniikkia.
Päästin hänet irti ja tökkäsin häntä yhdellä kynnellä lapaan.
"Jos vielä palaat, saat olla varma että hengissä et silloin lähde."
"Taistelu seis", ulvaisin sitten.
Se tehosi ja kissat erkanivat toisistaan.
"Kerro heille", sanoin Pavelle.
"Olemme hävinneet", kolli nousi vaivoin seisomaan.
"Mennään eikä tulla takaisin", hän sanoi ja ontui kiireesti kauemmas.
Klaanilaiset palasivat luokseni ja katselimme, kun kulkukissat katosivat kauas.
"Silmäsi, päällikkö", Vaskitsaviima naukaisi sitten.
"Sille ei voi enää mitään. Oletteko pahasti haavoittuneita?" kysyin.
"Selviämme kyllä kaikki", Okaliekki naukui.

Palasimme rauhallisesti leiriin. Kun tulimme, kissojen yllättyneet ja hämmästyneet naukaisut täyttivät leirin. Minä astelin suoraan Kaunokukan luo, jolla oli yrttejä hoitamista varten valmiina, taistelusta kielinyt haju oli varmasti kielinyt hänelle asioita.
"Olen kunnossa", sanoin ennen kuin hän kerkesi sanoa mitään.
"Silmä meni, sille ei voi mitään. Hoida nuo muut, minä en tarvitse enää mitään. Menetin taas hengen, mutta se ei haittaa. En aio jäädä enää päälliköksi", nau'uin nopeasti.
"Mitä?" naaras kurtisti kulmiaan.
"En halua kantaa sitä velvollisuutta enää yksisilmäisenä. En koe kykeneväni siihen enää entiseen malliin. Päällikön aikakauteni oli hyvä, mutta se saa nyt jäädä historiaan", kerroin.
"Hyvä on", hän sanoi hetken mietittyään.
"Kunnioitan päätöstäsi", hän lisäsi ja kääntyi sitten hoitamaan muita taistelussa olleita.

Käännyin pois ja menin puhujankivelle. Loikkasin sen päälle istumaan.
"Saapukoot kaikki hiipimään kykenevät tänne klaanikokoukseen!" huusin.
Odotin, että kissat kerääntyivät kuuntelemaan.
"Olimme äsken taistelussa kulkukissoja vastaan. Heistä ei tarvitse enää huolehtia, häädimme ne pois", aloitin.
Kissajoukosta kuului supinaa.
"Minä menetin silmäni, kuten huomaatte. Sen ja muiden syiden johdosta eroan päällikkyydestä ja siirryn klaaninvanhimpiin", kerroin.
Klaanilaiset kohahtivat ja Kuunsirpin katse oli epäuskoinen.
"Sinusta, Kuunsirppi, tulee uusi päällikkö. Olet siihen kyllä valmis. Matkusta Kuukivelle hakemaan yhdeksän henkeäsi ja nimitä uusi varapäällikkö", jatkoin.
Kuunsirppi oli hiljaa, mutta nyökkäsi mietteliäänä.
"Kokous on päättynyt", sanoin ja loikkasin alas.

Kuunsirppi tuli luokseni.
"Oletko varma?" hän kysyi hiljaa.
"Olen. Vaikka menen klaaninvanhimpiin, en aio homehtua leirissä koko aikaa sitten", virnistin pienesti.
Hän vain hymähti.
"Lähdenkö heti hakemaan henkiäni?" hän kysyi.
"Lähde vain", naukaisin.
"Näkemiin sitten", Kuunsirppi sanoi ja poistui luotani.
Suuntasin kulkuni klaaninvanhimpien pesälle ja pujahdin sisään. Meripihkaraita tervehti minua, mutta Kultatähdellä oli muuta asiaa.
"Hohtotähti..", hän aloitti.
"Niin?" istuuduin kollin viereen.
"Minä tiedän, että aikani on päättymässä", hän murahti hampaidensa välistä.
En osannut reagoida, mutta Kultatähti jatkoi:
"Olen jo vanha, ja viimeinen henkeni lähtee sen johdosta ihan kohta", hän kähisi painaen päänsä sammaliinsa.
"Ei kai", onnistuin äännähtämään.
"Varokaa, palaatte ajassa taaksepäin, tuhoa hakiessaan viilto iskeytyy metsäkissojen kurkkuun, metsä ajautuu sekasortoon", Kultatähti kähisi aivan yhtäkkiä ja sitten hän sulki silmänsä.
"Mitä?!" kumarruin lähemmäs.
"Muista tämä..Hyvästi, Hohtotähti", Kultatähti sanoi ja sitten hän valahti veltoksi.
Laskeutui hetken hiljaisuus ja sitten Meripihkaraita sanoi käheästi:
"Hän on poissa."
Nyökkäsin turtana ja vilkaisin ulos. Hänelle pitäisi pitää valvojaiset. Nyt kun Kuunsirppi oli poissa, minun pitäisi vielä ilmoittaa klaanille tästä.
"Viedään hänet ulos", sanoin.
Kuljetimme toisen kanssa Kultatähden ulos ja laskimme keskelle pihaa.
"Kultatähti on kuollut ja meidän täytyy valvoa tämä yö hänen kanssaan hänen matkatessaan Tähtiklaaniin", ulvaisin.


//Kaikki lukee! Kuu, jatka tästä? Sit ku se tulee takas nii Hohto kertoo ennustuksesta sille ~ Muutki saa jatkaa

Nimi: Usva

26.06.2016 18:03
Naalihäntä: 12kp

Vaahteratassu: 4kp

Hohtotähti: 3kp

Kanervatassu: 7kp
Ei näin:
"Menen metsään.", naukaisin. | Vaan näin:
"Menen metsään", naukaisin. | Pidä mielessä! Alan nyt vähentämään pisteitäsi näistä virheistä.

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com