Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 
 << <  45  46  47  48  49  50  51  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Hunajatassu

14.02.2017 12:18
"Mitä jos lähdettäisiin leiriin?" Pujosulka kysyi. Nyökkäsin naaraalle.
"Lähdetään vain, Kaunokukka saattaa taas tarvita minua", tuumin. Lähdimme kulkemaan leiriin. Kuljin hieman Pujosulan edellä ja odotin häntä. Naaras oli sopeutunut hyvin ikävään tilanteeseensa, niin hyvin, että pystyi saalistamaankin. Ihalin sitä, miten hän ei antanut halvaantuneiden jalkojensa häiritä häntä. Silti minua harmitti, kun emme Kaunokukan kanssa olleet osanneet auttaa häntä
"Olisinpa osannut auttaa", maukaisin hiljaa. Pujosulka katsahti minuun hämmentyneenä.
"Kaunokukkakaan ei tiennyt parannuskeinoa", Pujosulka sanoi.
"Haluaisin löytää parannuskeinon. Ja niin löydänkin", maukaisin naaraalle. "Jonain päivänä."
Tiesin, että Pujosulan jalat saattaisivat parantua itsestäänkin, tai niin Kaunokukka oli minulle kertonut. Mutta ehkäpä jotkut yrtit voisivat auttaa.
Saavuimme leiriin ja saatoin Pujosulan klaaninvanhimpien pesään.
"Olet hyvä ystävä", sanoin naaraalle hymyillen.

//Pujo?

Nimi: Pujosulka

13.02.2017 19:36
Näin pienen hiirenpoikasen taapertamassa kohti pesäänsä. Liu'uin hitaasti sitä kohti. Se lähti karkuun, mutta se vaappui niin hitaasti, että sain sen vain kahmaistua tassuihini. Puraisin sen niskaan. Kuulin heiveröisen inahduksen.
*En minä nyt aivan turha ole* Mietin iloisena. Lähdin ryömimään kohti Hunjatassun hajua. Astuin aukiolle jossa naaras vaani pientä varpusta. Liu'uin puskan taakse piiloon ja vakoilin ystävääni. Naaras ei ollut huomannut minua ja keskittyi saalistamiseen. Hunajatassu hyppäsi linnun kimppuun, mutta lintu väistöi juuri ennen kuin Hunajatassun tassut koskivat sitä. Naaras kaatui lumihankeen naama edellä. Purskahdin nauruun ja näin kuinka naaras käänsi katseensa minuun päin.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus nauraa", yritin pidättää nauruani, mutta suustani pääsi silti pieniä tirskahduksia.
"Mitä jos lähdettäisiin leiriin?" nau'uin naaraalle.

//Hunaja?

Nimi: Hunajatassu

13.02.2017 16:50
"Minäkö? Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa sinua", naurahdin. "En ole ikinä tappanut edes koppakuoriaista!"
Pujosulka nauroi.
"Nyt on sitten korkea aika oppia!"
Naaras haisteli ilmaa. Katsoin mallia ja haistelin itsekin, ja pian huomasin jonkun eläimen tuoksun.
"Öö... onko tuo hiiri?" kysyin epäröiden. Pujosulka käännähti minuun päin hymyillen.
"On."
Pujosulka katosi pusikkoon. Jäljitin itse jotain lintua, sillä maassa näkyi linnulle kuuluvia jalanjälkiä. *Tai sitten hiirelle*, tuumin.
Yritin hiipiä mahdollisimman hiljaa, mutta hangen pinnan rikkoutuessa allani kuului pientä ääntä. Muutenkin liikkeeni olivat kömpelöitä. Seurasin hajua jonnekin pensaaseen ja näin pienen linnun, jota en tunnistanut. *Tuo kelpaa.*
Jännitin lihakseni ja hyppäsin linnun luo. Se kuitenkin lähti lentoon ja mätkähdin lumikinokseen. Pääni upposi syvään lumeen ja takajalkani törröttivät hangesta ilmassa. Yritin kammeta itseäni pystyyn, mutta se ei oikein onnistunut. Kuulin pian takaani tuttua naurua, kun Pujosulka saapui takaisin.

//Pujo? cx

Nimi: Kuohupentu

13.02.2017 13:44
Olin erittäin innoissani, sillä sisareni Minttupentukin oli jo avannut silmänsä. Punertavan ruskea Minttupentu katseli ihastuneena ympärilleen. Olin jo hieman oppinut kävelemään, mutta en vielä niin hyvin, kuin emo, tai meitä vanhemmat pennut. Makasin emoni Kyyhkylennon vieressä. Isämme Okaliekki istui taas toisella puolella emoani. Vilkaisin nopeasti Viherpentua. Tuo ei ollut vielä avannut silmiään. Odotin sitä innolla, koska kaipasin lisää leikkikavereita. Häivepennun, Tihkupennun ja Lähdepennun leikit olivat kuulemma liian rajuja, joten en ehkä heidän kanssaan haluaisi leikkiä,- ainakaan vielä. Käänsin tummansiniset silmäni kohti Minttupentua.
"Opetellaanko nyt kävelemään?!" hihkaisin innoissani. Minttupennun tummansiniset silmät alkoivat sädehtiä.
"Joo!" Minttupentu huudahti. Sisareni yritti nousta kömpelösti ylös. Onneksi isämme Okaliekki auttoi Minttupennun ylös.
"Tarvitsetko apua?" kuulin Kyyhkylennon äänen. Käänsin katseeni emooni. Nyökkäsin aavistuksen verran. Vaaleanharmaa raidallinen kuningatar nousi ylös ja otti niskanahastani kiinni. Pääsin nopeasti ylös. Sitten aloin ottamaan haparoivia askelia eteenpäin. Huomasin, että edessäni istui Hämyliljan yksi pennuista, -Häivepentu. Tuon sisarukset leikkivät vähän kauenpana tuosta. Kyyhkylento oli päästänyt minusta irti ja yritin itse päästä eteenpäin. Voisin tutustua Häivepentuun! Sain jotenkin itseni raahattua kollin luokse.
"Tervehdys. Minun nimeni on Kuohupentu", esittäydyin.

//Häive?

Nimi: Minttupentu

13.02.2017 11:25
Heräsin emoni lämpimän turkin vierestä. Inahdin hyväntuulisesti. Raotin silmiäni. Näin kaiken kirkkauden ympärilläni.
"Emo?" nau'uin edessäni olevalle raidalliselle kissalle.
"Kyllä, olen emosi, Minttupentu kulta", emoni naukui. Kehräykseni kantautui pitkälle leiriin.
"Tervehdys, miten pennut voivat?" möreä ääni naukui.
"Minttupentu avasi jo silmänsä", emoni naukui onnnellisesti. Katselin ympärilleni, kaikki alkoi muuttua selväksi, näin harmaavalkean kissanpennun vierelläni.
"Oletko Kuohupentu vai Viherpentu?" nau'uin makuultani.
"Minä olen Kuohupentu", hän naukaisi. Yritin nousta tassuilleni, mutta horjahdin takaisin maahan.
Katsoin kohti suureen liekinväriseen kissaan.
"Kuka olet?" nau'uin kissalle. Hän hymyili minulle onnellisena.
"Olen isäsi", hän naukui. Katsoin ympärilleni ja näin kaiken minkä olin ennen vain tuntenut.

//Sisarukset?

Nimi: Haavetassu

13.02.2017 11:06
Heräsin aikaisin aamulla ja nousin sammalvuoteeltani. Kävelin ulos oppilaiden pesästä. Istahdin aukiolle ja muistelin kokoontumista. Rakastamani Myrskyklaanin kissa Hiiliturkki oli saanut oppilaan, Mesitassun. Lisäksi Myrskyklaanin päällikkö Polttotähti oli vaatinut Jokiklaaniin muuttaneen tyttärensä Valkohännän pentuja Myrskyklaanille. Uppouduin ajatuksiini enkä huomannut mestarini Risasiiven kävelleen luokseni.
"Tänään on taistelu harjoituksia", Risasiipi sanoi ja ohjasi minut ulos leiristä. Kävelimme pienelle aukealle leirin lähelle, sillä susien takia kauemmas ei välttämättä ollut turvallista mennä. Katsoin tarkkaan Risasiipeä ja hänen liikkeitään joka vuorostaan katsoi minua tarkkaan.
"Yritä hyökätä", Risasiipi kehotti. Nyökkäsin vastaukseksi.
Ponnistin kohti Risasiipeä joka väisti ja iski etutassuillaan selkääni ja se sai minut rojahtamaan maahan.
"Yritä uudestaan", Risasiipi käski. Nyökkäsin ja syöksyin häntä kohti. Mestarini väisti iskun ja tyrkkäsi minut kyljelleen.
"Tee jotain jota en voi arvata", hän ohjeisti. Syöksähdin Risasiipeä kohti. Hän hyppäsi ylöspäin ja kierähdin vatsa ylöspäin. Mestarini yritti iskeä vatsaani mutta työnsin hänet syrjään jaloillani. Hyppäsin Risasiipeä kohti, mutta hän väisti ja painoi minut maahan. Jatkoimme samalla tavalla kunnes auringonhuippu oli mennyt ohi. Astelimme takaisin leiriin ja kävelin tuoresaaliskasalle. Valitsin kasasta jäniksen ja kannoin sen syrjemmälle asetuin syömään jänistä.

//Joku?

Nimi: Pujosulka

13.02.2017 07:58
"Haluaisitko kanssani jaloittelemaan? Voitaisiin tehdä jotain ulkona", Hunjatassu katsahti minuun.
"Vielä kysytkin!" naukaisin innostuneena. Lähdin liukumaan hieman vaivalloisesti, mutta silti yllättävän nopeasti.
"Sinähän liikut jo hyvin!" Hunajatassu kehaisi.
"Mitä jos mentäisiin palaneelle vuorivaahteralle?" naukaisin vieressäni kävelevälle oppilaalle.
"Mennään vaan", hän vastasi. Näin kuinka linnut lentelivät ympäriinsä ja kuulin niiden viserrykset.
"Pian on hiirenkorva", huokaisin lumoutuneena. Pian palanut vuorivaahteta näkyikin jo.
"Osaatko metsästää?" nau'uin Hunajatassulle. Hän kohautti lapojaan.
"Jos et osaa, niin hyvä, koska keksin tosi hyvän leikin. Kumpikaan meistähän ei osaa saalistaa, tai no osasin joskus, mutta siis kuitenkin niin kumpi saa enemmän riistaa?" naukaisin hilpeästi, tiesin että saattaisin hävitä terveelle kissalle, mutta voihan sitä yrittää.

//Hunaja? :3

Nimi: Hunajatassu

12.02.2017 20:11
Lähdin klaaninvanhimpien pesästä juteltuani Pujosulan kanssa. Naaras oli mukava. Minulla ei juurikaan ystäviä ollut, joten oli hauskaa keskustella tuolla tavalla toisen kissan kanssa. Saavuin parantajan pesälle. Kaunokukka seisoskeli pesän keskellä pureksien jotain seosta.
"Mitä tuo on?", kysyin uteliaana. Kaunokukka katsahti minuun ja sylkäisi samalla aikaansaannoksensa muratinlehdelle.
"Kokeilin tehdä lääkettä viheryskään", parantaja selitti. "En ole varma toimiiko se, mutta se onkin vasta kehitysvaiheessa."
Hymyilin naaraalle. Pujosulka oli pyytänyt minua tulemaan takaisin klaaninvanhimpien pesään, ja odotin innolla pääseväni hänen luokseen takaisin.
"Tarvitsit kai apuani?" kysäisin Kaunokukalta.
"Kyllä. Käytin viimeiset kissanmintun lehdet tuohon. Haetaan sitä äkkiä lisää, sitä on ihan leirin lähellä. Sitten olet vapaa tekemään mitä haluat."
Lampsimme ulos leiristä Tummasielu mukanamme. Kissanminttu löytyi äkkiä. Sitä oli vain vähän lumipeitteen alla. Pureksimme pari vartta ja palasimme takaisin leiriin. Juoksin suoraan klaaninvanhimpien pesään.
"Hei taas, Pujosulka!" tervehdin naarasta iloisesti. Pujosulka kehräsi iloisesti.
"Hei Hunajatassu", hän maukui. Hohtotähti käänsi kylkeä ja mutisi jotain nuorista ja rauhanhäiritsijöistä. Meripihkaraita nukkui myös. Tajusin, että Pujosulalla oli varmasti välillä aika yksinäistä ja tylsää. Muut kissat pesässä olivat vanhoja, ja minusta tuntui, että he nukkuivat suuren osan päivästä.
"Haluaisitko tulla kanssani jaloittelemaan? Voitaisiin tehdä jotain ulkona", kysäisin Pujosulalta.

//Pujo? :)

Nimi: Pujosulka

12.02.2017 19:11
"No, miten olet sopeutunut tähän?" Hunajatassu naukui.
"Hyvin, tai ainakin uskoisin niin", hymyilin nuorelle naaraalle.
"Ainakin pesätoverini ovat hyvää seuraa", kuiskasin huvittuneena oppilaan korvaan. Hunajatassu naurahti.
"Mitäs te siellä kuiskitte, kertokaa meillekin", Meripihkaraita naukui takaani. Katsoin Hunajatassua vihjaavasti.
"Ei me mistään erikoisesta, me vaan jutellaan siitä, että...", lauseeni keskeytyi, sillä en keksinyt mitään mitä sanoa. Purskahdin nauruun. Hunajatassukin yhtyi nauruun.
"Voisitteko olla hiljempaa, jotkut haluavat nukkua!" Hohtotähti tiuskaisi. Hunajatassu lähti takaisin parantajanpesälle. *Hän on mukava* Hyvästelin oppilaan pikaisella hymyilyllä ja naukaisin:
"Kun olet hoitanut asiasi, tulethan takaisin?" nau'uin oppilaalle. Olin tuntenut hieman yksinäisyyttä, sen jälkeen kun oli muuttanut vanhustenpesään, sillä siellä ei ollut ikäistäni seuraa.
"Joo joo!" Hunajatassu naukui. Kehräsin innoissani.

//Hunaja?

Nimi: Hunajatassu

12.02.2017 18:45
Istahdin heti parantajan pesällä yrttien ääreen. Kaunokukka tuli hieman perässäni ja istahti viereeni. Sanaakaan sanomatta aloimme käydä läpi yrttivarastoja. Tiesin, ettei Kaunokukka ollut minulle vihainen, mutta hän pysyi hiljaa. *Entä jos hän on sittenkin suuttunut minulle?*
"Oletko... pettynyt minuun?" kysyi varovaisesti. Kaunokukka nosti katseensa vakaasti.
"En. Olen ylpeä sinusta, sillä myönsit tehneesi väärin, ja sinulla oli jalot tarkoitukset", Kaunokukka maukui lohduttavasti kuin emo, jonka huolenpidosta olin jäänyt paitsi.
"Sinun on parasta unohtaa asia nyt. Ei tee hyvää pyöritellä samoja asioita mielessä itsekseen."
Nyökkäsin hiljaa. Yrttejä oli kaikkia, eikä tarvinnut siis lähteä hakemaan lisää kasveja.
"Noh, mitä laittaisit matkarohtoon, Hunajatassu? Sen tulee antaa voimia ja pitää nälkä ja väsymys poissa", Kaunokukka maukui hetken päästä.
Mietin kuumeisesti.
"Hmm... kamomillaa ja luppiota, päivänkakkaraa.. sekä myös ratamoa", vastasin. "Eikö katajanmarjojakin voisi laittaa? Ne antavat myös voimia."
Kaunokukka nyökkäsi hyväksyvästi.
"Hyvä. Muistatko, mitä rangaistukseesi kuului?"
"Klaaninvanhimmat! Minun pitää hoitaa heitä", naukaisin muistettuani. Juoksin ulos pesästä ja hain tuoresaaliskasasta kaksi hiirtä ja rastaan.
Klaaninvanhimpien pesässä asui tällä hetkellä kolme kissaa. Meripihkaraita, Hohtotähti ja Pujosulka. Pujosulka oli muuttanut klaaninvanhimpien pesään äskettäin. Minua harmitti naaraan puolesta, sillä hän ei pystyisi elämään soturin lailla. *Ellei hän parannu*, lisäsin mielessäni.
Saavuin sisälle pesään Meripihkaraita ja Pujosulka olivat hereillä, ja äsken nukkunut Hohtotähtikin nosti päätään.
"Olkaa hyvät", maukaisin. Kissat katsoivat minuun hieman kummissaan.
"Mistäs nyt tuulee? Eikö tämä ole soturioppilaiden hommaa?" Hohtotähti kysyi poistaessani punkkia hänen lavastaan.
"Onhan se, mutta se on minun rangaistukseni... tapailin erästä Kuolonklaanin kissaa, opetin hänelle Tähtiklaanista", selitin nopeasti, sillä en halunnut puhua siitä. Siirryin Pujosulan luo.
"Onko sinulla punkkeja?" kysyin. Pujosulka hymyili.
"Ei, ja osaanhan minä ne itsekkin poistaa, kiitos kumminkin."
"No, miten olet sopeutunut tähän?" kysyin aika tyhmästi.

//Pujo?

Nimi: Hunajatassu

12.02.2017 10:53
Olimme saapuneet leiriin edellisenä yönä myöhään, ja olin käpertynyt suoraan makuusiballeni nukkumaan. Olin nähnyt levottomia unia, sillä minua pelotti, mitä tapahtuisi, kun Kaunokukka kertoisi Vaskitsatähdelle.
Nyt Kaunokukka tökki minua hereille.
"Nousehan unikeko, on kohta jo aurinkohuippu", naaras maukui ystävällisesti. Ynähdin hiljaa ja nousin ylös.
"Mennään heti Vaskitsatähden luo. Kerroin hänelle jo aiemmin, ennen kuin heräsit, kaiken. Hän haluaa tavata sinut", Kaunokukka maukui. Kuljin hiljaa päällikön pesälle. Vaskitsatähti istui pesän nurkassa ja katsoi tulijoihin.
"Huomenta, Hunajatassu, taisit nukkua hyvin?" Vaskitsatähti maukui samaan aikaan ystävällisesti ja tiukasti.
Nyökkäsin hiljaa, mutta en enää pystynyt pitämään ajatuksiani päässäni.
"Erotetaanko minut klaanista? Tuleeko minusta parantajaa?", kysyin kauhuissani silmät selällään.
"Älä huoli, sinua ei eroteta, ja saat toki jatkaa koulutustasi", Vaskitsatähti maukui vakaasti. "Ymmärrän, miksi teit niin, ja on hyvä, että lopetit sen itse ja tajusit tehneesi väärin. Silti määrään sinulle rangaistuksen: et saa poistua leiristä kolmeen päivään. Saat myös puhdistaa klaaninvanhimpien makuualuset muun koulutuksesi ohella, ei sen vakavampaa."
Huokaisin helpottuneena. Minua ei karkotettaisi ja olisin yhä parantajaoppilas.
"Haluan vain, että tämä ei toistu. Älä tapaa toisten klaanien kissoja, kaikkiin ei voi luottaa. Ja leiristä ei poistuta yksin, sudet olisivat helposti voineet tappaa sinut", Vaskitsatähti sanoi ankarasti. Nyökkäsin päällikölle ja lähdin Kaunokukan kanssa pesästä.
En voinut silti olla ajattelematta, mitä Pikitassulle tapahtuisi. Entä jos hänet tapettaisiin?
Karistin ajatukset päästäni ja nelistin parantajan pesään.

Nimi: Hämylilja

12.02.2017 10:33
Häivepentu katsoi minua iloisesti.
"Mutta en minä olisi voinut saada nukuttua ilman sinua!" pentu huudahti ja painoi päänsä turkkiini. Kehräsin pennulleni ja puskin tuon päätä. Sitten käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka istui pentutarhan edustalla.
"Nukkuvatko Lähdepentu ja Tihkupentu?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylento nyökkäsi lempeästi. Aloin paimentamaan Häivepentua nukkumaan.
"Kerrotko sinä huomenna sitten mitä kokoontumisessa tapahtui?" Häivepentu kysyi innokkaasti. Nyökkäsin lempeästi. Pujahdimme pentutarhaan ja kuulin, kuinka Kyyhkylento tuli perässämme. Häivepentu tassutteli edessäni Lähdepennun ja Tihkupennun viereen nukkumaan. Vilkaisin vielä Kyyhkylentoa, joka oli mennyt makaamaan pentujensa viereen.
"Hyvää yötä", mau'uin ja laskeuduin makuuasentoon pentujeni viereen.
"Hyvää yötä", Kyyhkylento kuiskasi. Pistin silmäni kiinni ja vajosin unen rauhalliseen maailmaan.

"Emo, herätys!" kuulin pentujeni kiljuvan. Tuntui siltä, että kaikki pentuni olisivat päälläni. Räväytin silmäni auki. Näin sivusilmällä, kuinka pentuni olivat kaikki selkäni päällä.
"Kerro kaikki kokoontumisesta!" Tihkupentu sihahti. Ihmettelin poikani vihaista käytöstä.
"Kerron, kerron. Kunhan menette pois päältäni", sanoin. Pennut laskeutuivat pois päältäni. Nousin ylös sukimaan turkkiani. Sen tehtyäni käänsin katseeni pentuihini. Tihkupentu odotti kärsimättömänä edessäni. Pojastani tuli mieleen minä, paitsi olin minä varmaan vielä kärsimättömämpi. Lähdepentu ja Häivepentu istuivat vierekkäin, katsoen minua uteliaasti. Palautin mieleeni yön tapahtumia.
"Nelipuilla oli ainakin todella paljon kissoja. Aivan kuin olisin ollut kissameressä!" selitin. Tihkupentu huokaisi, kuin olisi halunnut kuulla jotain kiinnostavampaa.
"Vaskitsatähti kertoi, että Varjoklaanin uusi varapäällikkö oli Loistelintu ja, että uusi parantajaoppilas oli Hunajatassu. Hän myös sanoi, että Varjoklaaniin oli syntynyt paljon uusia pentuja", mau'uin.
"Eikö mitään kiinnostavampaa!? Tuliko edes taistelua?!" Tihkupentu huudahti. Olin kyllä ihan varmasti sanonut, että kokoontumisissa oli aselepo.
"Tihkupentu. Muistat varmaan mitä olen sanonut? Kokoontumisissa on aselepo. Muuten Tähtiklaani peittää kuun pilvillä ja kaikkien klaanien on mentävä", sanoin. Tihkupentu näytti ärsyyntyneeltä, mutta ei sanonut mitään.

//Pennut?

Nimi: Kyyhkylento

12.02.2017 09:49
Istuin pentutarhan edessä odottamassa, että kokoontumis partio saapuisi takaisin. Hämylilja oli päässyt kokoontumiseen, joten minä ja Kanervakuu olimme vahtineet pentuja. Kuulin pieniä askeleita takaani. Käänsin päätäni ja näin tumman pennun.
"Häivepentu?" kuiskasin pennulle. Pentu asteli kuun valoon.
"Missä emo on?" hän vikisi. Katsoin nuoreen kissaan lempeästi.
"Hän palaa pian", rauhoittelin tätä. Kuulin tunnelista kahinaa.
"Sinun pitäisi olla nukkumassa! He tulevat", nau'uin pienelle pennulle, mutta tämä ei liikahtanut minnekään. Vaskitsatähti astui ensimmäisenä sisään tunnelista. Katsahdin Häivepentuun. *Missä hän on?* Pian huomasin kuinka pieni kolli juoksi emonsa luokse. Tassutin hitaasti Häivepennun perään. Kuulin kuinka Hämylilja naukui pennulle:
"Eikö sinun jo pitäisi olla nukkumassa?"

Nimi: Pujosulka

11.02.2017 17:45
"Herätys! Kokoontuminen on tänään!", kuulin tutun äänen naukuvan. Nostin päätäni hieman ja näin Tammikynnen edessäni. Olin muuttanut pari auringonnousua sitten klaaninvanhimpienpesään tassu vammani takia. Puskin kumppanini päätä. Vaskitsatähti oli sanonut, että minä ja Tammikynsi pääsisimme kokoontumiseen. Näin kuinka Meripihkaraita vaihtoi kieliä Hohtotähden kanssa. *He ovat mukavia pesätovereita*
Nousin hitaasti seisomaan, tai no jos sitä seisomiseksi voisi kutsua.
"Huomenta", naukaisin kilpikonnakuvioiselle kumppanilleni.
"Huomenta", hän kehräsi. Aloin kehräämään. Liikuin hieman nopeammin kuin ennen, sillä olin oppinut jo liikkumaan hyvin. Näin, kuinka Hämyliljan pienet pennut telmivät ulkosalla. Kyyhkylento oli poikinut auringonnousu sitten joten pentutarhassa olisi paljon hulinaa. Varjoklaanista tulee entistä vahvempi uusien pentujen myötä.
"Mentäisiinkö syömään?", vierelläni tassuttava Tammikynsi kysyi. Nyökkäsin, vatsani olikin jo alkanut kurnia. Saavuimme riistakasalle. Nostin kasasta hiiren ja Tammikynsi varpusen.
"Hyvää", naukaisin haukatessani palan lihavasta hiirestä. *Hiirenkorva on tulossa!* Haistoin kaikki raikkaat tuoksut, jotka olivat sekoittautuneet vehreään juuri sulaneeseen maan tuoksuun. Hengitin raitista ilmaa.

"Kaikki kokoontumiseen lähtevät kissat tänne!" Vaskitsatähti naukui kutsuvasti. Lähdin kulkemaan kohti Vaskitsatähteä.
"Sinähän liikut jo hyvin!", Hämylilja naukui istuessaan oppilaansa Lehtotassun vieressä. Nyökkäsin tummalle kuningattarelle. Lähdimme kulkemaan kohti nelipuita. Aina kun meinasin jäädä jälkeen joku jäi odottamaan minua. Päällikkömme johdatti meitä kohti suurta neljää tammea. Näin kuinka suuret puut kohosivat korkealle taivaalle. Jokiklaani saapui samaan aikaan kokoontumis paikalle ja näin kuinka Jokiklaanilaiset solahtivat muiden kissojen sekaan. Hämylilja tassutti harmaan naaraan luo. *Kuka hän oli?* Kuljin Hämyliljan ja tämän jokiklaanilaisen luokse.
"Tervehdys, kuka sinä olet? Saanko liittyä seuraan?", nau'uin jokiklaanilais naaraalle ja hymyilin tälle. Tunsin kuinka joidenkin kissojen katseet porautuivat minun tassuihini. *Eikö he ennen loukkaantunutta kissaa ole nähnyt?*

//Joku?

Nimi: Hämylilja

11.02.2017 17:35
Istuin pentutarhan edustalla, katsellen kuinka pentuni leikkivät. Kyyhkylennon yksi pennuista,- Kuohupentu oli jo avannut silmänsä. Odotin innolla pentujen tapaamista.
"Minä haluan olla nyt päällikkö!" Tihkupentu murisi. Tuo näytti melko vihaiselta ja en voinut olla huvittumatta. Häivepentu huokaisi katsoen veljeään.
"Selvä, Tihkutähti", pentu maukui. Katselin pentuja vielä hetken, kunnes äkkäsin Tuikesilmän, joka käveli Loistelinnun ja Tummasielun seurasta viereeni. Puskin rakkaan kumppanini kaulaa.
"Pennut ovat varmaan jo tarpeeksi vanhoja, että voit tulla tänään kokoontumiseen?" Tuikesilmä kehräsi. Kokoontuminen! En edes muistanut, että tänään oli kokoontuminen.
"Pyysikö Vaskitsatähti?" kysyin. Tuikesilmä nyökkäsi. Mietin hetken. Kanervakuu voisi varmasti hoitaa pentujani, mutten siltikään haluaisi vaivata häntä..
"Voin tulla, jos Kanervakuu jaksaa hoitaa pentujamme", mau'uin. Tuikesilmä nyökkäsi.

Vaskitsatähti johdatti kokoontumiseen valitut kissat kohti nelipuiden laaksoa. Kanervakuu oli lupautunut hoitaa pentuja, joten olin päässyt kokoontumiseen. Oli mukava välillä rentoutua ilman, että pennut olivat häsläämässä vieressä. Pian nelipuun mahtavat tammet kohoilivat edessämme ja haistin jo Myrskyklaanin ja Kuolonklaanin. Pörhistin karvani ajatellasseni sitä, mutta pakotin ne laskeutumaan nopeasti. Vaskitsatähti antoi hännällään merkin ja Varjoklaanin kissat laskeutuivat alas laaksoon. Olin erittäin innoissani kokoontumisesta ja katselin ympärilleni, jos näkisin jotain tuttuja. Sitten haistin jo Jokiklaanin ja salamannopeasti Jokiklaanin kissat syöksyivät muiden klaanien luokse. Tuuliklaanin hajusta päätellen, hekin olivat tulossa. Huomasin hopeanharmaan naaraan yksinään. Kuningattaren haju kuului Jokiklaanille. Tassuttelin tuon luokse.

//Paju? :3

Nimi: Hunajatassu

11.02.2017 17:22
"Onko se totta Hunajatassu?" Kaunokukka kysyi tiukalla äänellä. Pisaratähti oli tullut luoksemme äsken, ja kertonut kaiken Kaunokukalle. Minua hävetti paljon. Miksi olin ollut niin typerä? Tunsin Pisaratähden ja Kaunokukan katseiden porautuvan sisimpääni. En välittänyt Pisaratähdestä, tai siitä, mitä hän ajatteli, vaikka ehkä pitäisi. Mutta olin valehdellut Kaunokukalle, joka oli aina tukenut minua, oli aina ollut luonani silloin, kun tarvitsin apua tai lohtua. Nielaisin aika kuuluvasti. Painoin pääni, enkä sanonut mitään. Kaunokukan äänessä kuului hienoinen pettymys.
"Vaskitsatähti teki erittäin selväksi, ettei leiristä lähdetä ilman soturia. Entä jos olisit törmännyt susiin?" Kaunokukka sanoi jo hitusen huolehtivaisesti. En pystynyt katsomaan häntä silmiin.
"Anteeksi, Kaunokukka", maukaisin hiljaa.
"Älä minulta pyytele anteeksi, vaan itseltäsi. Sudet olisivat voineet repiä sinut kappaleiksi!"
Mestarini oli ilman muuta oikeassa. Pisaratähti mulkaisi pahasti Pikitassuun.
"Ottaisit mallia hänestä, hän sentään myöntää virheensä!" Pikitassu pysyi hilkaa viiksenkään värähtämättä.
"Tule, Hunajatassu", Kaunokukka sanoi. Katsahdin vielä taakseni ja sähähdin hiljaa. Kuvittelin kynsiväni Pisaratähden silmät irti päästä.
*Ei ihme, että Pikitassu ei oikein viihdy. Mutta sellaista kai Kuolonklaanissa on.*
Seurasin Kaunokukkaa. Naaras kulki hiljaa edelläni, ja pysähtyi hetken päästä syrjemmälle.
"Uskon, että sinulla on hyvä syy käydä toisen klaanin reviirillä tapaamassa toisen klaanin kissaa", Kaunokukka maukui tyynesti.
"En minä käynyt Kuolonklaanin reviirillä, en ole tyhmä!"
"Mutta miksi teit niin? Olet terävä päästäsi, miksi?" Kaunokukka painosti edelleen. Huokaisin ja istahdin hänen viereensä.
"Yhtenä yönä en saanut nukuttua, joten lähdin leiristä. Tiedän, en olisi saanut, enkä tiedä mitä ajattelin", maukaisin nopeasti kun näin Kaunokukan ilmeen. "Tapasin reviirin rajalla Pikitassun ja hän kyseli minulta.... Tähtiklaanista.
"Kerroin hänelle joitain perusasioita, hän vaikutti kiinnostuneelta. Sitten toisena yönä lähdin taas leiristä, tiedän, se oli väärin taas, ja tapasin hänet taas. Sen jälkeen päätin lopettaa hänen tapaamisen."
Kaunokukka katsoi minua kummasti.
"Et täysin vastannut kysymykseeni. Miksi tapasit häntä?"
"Minä... säälin häntä. Kuolonklaanissa parantajia ei oikein arvosteta. Halusin auttaa."
Kaunokukka nyökkäsi hyväksyvästi.
"Kerrotko Vaskitsatähdelle?" kysyin hiljaa.
"Kerron, hänen on saatava tietää, mutta en nyt", Kaunokukka sanoi lempeämmin. "Sinulla oli syysi siihen. Ja tajusit itse lopettaa yöllä hiippailun."
Nyökkäsin. Kaunokukka kertoisi Vaskitsatähdelle huomenna. Kävelin mieli maassa parantajan vierellä.
"Entä jos minut erotetaan klaanista? Entä jos Tähtiklaani ei hyväksy minua parantajaksi?"
Kaunokukka naurahti huvittuneesti.
"En usko. Varmaan saat arestia tai jotain sen tapaista. Äläkä sure Tähtiklaania, se on ollut joskus murhaajienkin puolella."
Huokaisin syvään helpottuneena.

Nimi: Hunajatassu

11.02.2017 13:53
Kuljin muiden varjoklaanilaisten kanssa kohti Nelipuita. Oli täysinuu, ja viiden klaanin oli määrä tavata kokoontumisen merkeissä. Tämä oli ensimmäinen kokoontumiseni. Kuljin Kaunokukan rinnalla halki Varjoklaanin reviirin. Ylitimme ukkospolun, ja pian olimme jo Nelipuilla. Ne kohosivat korkealle kohti taivasta. Kaunokukka meni muiden parantajien luo. En itse oikein tiennyt mihin menisin, joten istuuduin Kaunokukan viereen. Kokoontuminen alkaisi varmasti pian. Menin vähän sivummalle muista kissoista ja katselin taivaalle.
"Hei Hunajatassu!" kuulin takaani tutun äänen ja hätkähdin säikähtäneenä. Pikitassu.
"Mitä kuvittelet tekeväsi? Meitä saatetaan epäillä", sihisin kollille.
Pikitassu katsoi minuun jotenkin oudon häpeissään. Kolli pysyi kuitenkin vaiti.
"Et kai vain...?" kysyin, ja Pikitassu laski päänsä. Typerä kissa! Pikitassu huomasi selvästi ärtymiseni.
"En minä sitä vapaaehtoisesti kertonut", hän maukui hiljaa. "Pisaratähti kuulusteli minua... minun oli pakko."
Huokaisin. No, vaikka Vaskitsatähti saisikin tietää, tuskin siitä vakavia seurauksia tulisi. Ainakaan toivottavasti. Pääni oli huomesta sekaisin. Mutta kyllä se oltaisiin ennemmin tai myöhemmin saatu tietää.
Pikitassu avasi taas suunsa sanoakseen jotain.

//Piki?

Nimi: Kuohupentu

10.02.2017 19:22
Imin ison möykyn nisistä, joka oli varmasti emoni. Vieressäni oli kaksi pientä nyyttiä, tai pienempiä kuin emoni. Tajusin, että olin juuri saman kokoinen, kuin he. Ehkä he olivat sisaruksiani. Kun olin imenyt maitoa hetken aikaa, vatsani täyttyi. Lopetin juomisen ja käperryin sisaruksieni viereen. Ei ollut väsy ja oli niin paljon kuunneltavaa ympärillä.
"Koska he voivat leikkiä?" kimakka ääni kysyi. Kuulin huvittunutta kehräystä.
"Sitten, kun he ovat tarpeeksi vanhoja", lempeä ääni vastasi. Vieressäni oleva emoni alkoi kehräämään. Kuuntelin vielä hetken muiden puheita, kunnes nukahdin.

Heräsin jonkun sisaruksistani menevän päälleni.
"Mene pois!" vingahdin, enkä ollut tajunnut, että ääneni oli niin pieni. Sisareni ryömi pois päältäni. Halusin avata silmäni nyt. Mutta en tiennyt vielä, pitäisikö.. Hetken mielijohteesta räväytin silmäni auki. Näin hetken pelkkää valkoista, koska oli niin kirkasta. Sitten aloin erottamaan hahmoja ympärilläni. Vieressäni makasi vaaleanharmaa kuningatar, hän oli varmasti emoni. Hän katsoi minua lempeästi meripihkanvärisillä silmillään.
"Huomenta Kuohupentu. Olen emosi Kyyhkylento", kuningatar maukui. Olin kuullut, että nimeni oli Kuohupentu, mutta en tiennyt, että emoni nimi oli Kyyhkylento. Nyökkäsin. Katsoin vieressäni makaavia sisaruksiani. Toinen oli punertavan ruskea naaras ja toinen oli ruskeanharmaa kolli. Naaras oli näköjään äsken maannut päälläni, koska tuo makasi vieressäni. Sitten katselin ympärilleni. Hetken matkaa meistä makasi musta kuningatar ja tuon vieressä temmelsi kolme pentua. He olivat meitä vanhempia, koska olivat jo aika isoja. Pesän nurkassa istui musta pentu ja vaaleanruskea kuningatar. Sitten katseeni siirtyi kolmeen pentuun, jotka temmelsivät mustan kuningattaren vieressä. Minäkin haluaisin jo leikkiä! Vilkaisin etutassujani. Tajusin, että turkkini oli väriltään vaaleanharmaa, mutta siinä oli myös valkeita pilkkuja. Asetin toisen etutassuistani maahan ja yritin nousta jaloilleni. Kyyhkylento kai huomasi mitä yritin.
"Ei sinun vielä tarvitse kävellä oppia. Sisaruksesi eivät ole vielä edes avanneet silmiään", kuningatar maukui ja nuolaisi päätäni. Laitoin isteni kerälle. Hetken päästä nukahdin taas.

//Emo? Sisarukset?

Nimi: Minttupentu

10.02.2017 16:00
Haukoin raitista ilmaa. Inisin hiljaisesti. Makasin märkien karvamöykkyjen keskellä. He varmasti olivat sisaruksiani. Niiskautin nenääni. Ryömin kohti paljon suurempaa möykkyä, joka tuoksui maidolle. Aloin imemään lämmintä maitoa. Lämmin kieli nuoli välillä turkkiani.
"Voi teitä pienet kullannuppuset", iso möykky huokaisi.
"Teidän täytyy nyt mennä sisään pentutarhaan", joku naukui.
Joku nosti minut ylös niskastani ja inisin tyytymättömänä, sillä halusin maitoa. Roikuin hetken ilmassa ja pian minut laskettiin maidon hajuisen möykyn viereen. Ryömin takaisin imemään maitoa niin ryömivät sisaruksenikin. Päästin sisästäni onnellista tuhinaa. Pian vatsani oli täynnä. Käperryin suurta maidon hajuista möykkyä vasten. Se lämmitti turkkiani. Niiskutin hiljaa ja suljin silmäni. Kehräys purkautui sisältäni.

//Emo? Sisarukset?

Nimi: Viherpentu

10.02.2017 15:29
Tunsin märät lipaisut turkillani ja raikkaan ilman virtaavan. Miukaisin, kun lämpimät nuolaisut loppuivat ja minut roikotettiin niskastani kolmen turkin luokse. Yksi turkki kasoista oli muirta paljon suurempi. Hoksasin sen olevan emoni ja vieressäni molemmilla puolilla kyyhötti kaksi pienempää, ehkä minun kokoistani turkkia ja epäilin niiden kuuluvan sisaruksilleni. Möngin lähemmäs emoni vatsaa ja aloin juomaan tämän lämmintä ja ihanaa maitoa. Kuulin möreän äänen läheltäni ja toisen korkeamman. Möreä ääni naukui ylpeänä:
"Sopii minulle. Täydellisiä nimiä, täydellisisiä pentuja." Naukaisin hieman ja käänsin pääni siihen suntaan missä oletin möreän äänen omistavan kissan olevan.
"Hei, Viherpentu", möreä ääni naukui edessäni ja peräännyin mönkien.
"Ei hätää olen isäsi Okaliekki", kissa naukui. Nyökkäsin ja pänttäsin mieleeni 'Okaliekki.'
"Ja minä olen siis Viherpentu?" Kysyin isältäni.
"Kyllä", isäni vastasi.


// Kyyhky, Minttu tai Kuohu?

Nimi: Kyyhkylento

09.02.2017 17:39
Tassuttelin kohti liekin väristä kollia.
"Hei Okaliekki!" huudahdin kumppanilleni. Hän kääntyi minuun päin ja naukui lempeällä äänellä: "Tervehdys Kyyhkylento". Puskin tämän päätä ja istahdin rakastamani kissan viereen. Mahassani tuntui pientä kipua. Sitä oli kivistänyt aamusta asti. *Ehkä se kuuluu vain tiineyteen* Hengitin raskaasti. Lähdimme tassuttamaan Okaliekin kanssa. Tunsin kipuaallon vatsassani. Laitoin korvani luimuun ja odotin kivun menevän ohi.
"Kyyhkylento? Onko kaikki hyvin?", Okaliekki kumartui kasvojeni viereen.
"Pennut ne vain potkivat", yritin vakuuttaa kumppanini. Huokaisin raskaasti. Kipu aalto valtasi minut uudestaan. Päästin pienen rääkäisyn. Asettauduin makuu asentoon ja painoin pääni maata vasten.
"Pennut tulevat, nyt!" rääkäisin. Okaliekki pinkaisi kohti Kaunokukan pesää. Huomasin kuinka Hämylilja katseli minuun päin. Ähistelin raskaasti. Kaunokukka ja Hunajatassu juoksivat Okaliekki perässään luokseni.
"Emme kerkiä enää viemään häntä pentutarhalle, kaikki kauemmas!" Kaunokukka naukui. Suuri kipuaalto valtasi minut. Se kesti vain pari silmänräpäystä.
"Ensimmäinen pentu, se on naaras. Puraise kalvo puhki ja nuole sitä", Kaunokukka ohjeisti minua. Ähkin ja tunsin kuinka voimani alkoivat ehtyä.
Kaunokukka laski märän harmaavalkoisen mytyn viereeni. Tein niin kuin Kaunokukka käski. Hunajatassu selitti minulle lisäohjeita. Tunsin kuinka harmaavalkea pentu alkoi imemään maitoa. Uusi kipuaalto valtasi minut. Ähkäisin ja pieni oranssinruskea pentu valui maahan. Puuskutin raskaasti. Hunajatassu paineli mahaani.
"Vielä yksi", hän naukaisi. Kipu johon olin jo tottunut valtasi minut vielä kerran uudelleen.
"Onnea kolmesta terveestä pennusta!" Kaunokukka naukaisi. Nyökkäsin ja rojahdin väsyneenä maahan. Okaliekki juoksi luokseni ja puski päätäni.
"Mites nimet?" naukaisin kumppanilleni voipuneena.
"Mites Minttupentu tuolle punertavalle?" Okaliekki naukaisi. Nyökkäsin.
"Kuohupentu harmaavalkoiselle ja Viherpentu tuolle tupsukorvaiselle", nau'uin.
"Sopii minulle. Täydellisiä nimiä, täydellisiä pentuja", Okaliekki kehräsi.

//Pennut?

Nimi: Hunajatassu

09.02.2017 16:20
Katselin, miten Kaunokukka asettui minua vastapäätä. Pari soturia katseli meihin päin, mutta he häipyivät, kun mestarini katsoi heihin tuimasti.
"No niin. Yritä kaataa minut", Kaunokukka sanoi häntä villisti viuhuen. Näin, kuinka hän oli jännittäny lihaksensa valmiina hyökkäykseeni. Ponnistin loikkaan päin parantajaa. Hän kiepsahti helposti ympäri ja läpsäisi minua tassullaan kuonooni.
"Pystyt parempaankin. Sokea hiirikin voittaisi sinut", Kaunokukka sanoi nauraen. "Yritä hyökätä niin, etten huomaa, miten aiot hyökätä."
Keskityin nyt kovemmin. Kaunokukka omi aiemmin väistänyt vasemmalle. Ehkä nytkin. Loikkasin Kaunokukan luo, ja käännyin vasemmalle, mutta naaras olikin hypännyt oikealle. Hän painoi minut maahan.
"Äh, ei tästä tule mitään", naukaisin noustuani ylös.
"Kolmas kerta toden sanoo, ja jos ei, niin sitten neljäs", Kaunokukka sanoi huvittuneesti hymyillen. Hymähdin. Kaunokukka asteli taas eteeni. Harhautus voisi tepsiä. Katsoin jonnekin hänen oikealle puolelleen. Kaunokukka valmistautui väistämään. Vyökkäsin, mutta hyppäsinkin vasemmalle, minne Kaunokukka oli väistänyt. Läimäisin häntä käpälälläni.
"Hienoa, nyt et ainakaan ole ihan täysin avuton taistelussa", Kaunokukka sanoi hymyillen.
"Tulehan sitten."
Seurasin parantajanaarasta takaisin pesään.

Nimi: Hunajatassu

08.02.2017 18:40
Heräsin aamulla parantajan pesästä. Kaunokukka ei ollut onneksi huomannut lähtöäni, mutta mitä olisin tehnyt, jos hän olisikin huomannut? *Tulevaisuuteni klaanissa on tärkeintä.* Päätin lopettaa Pikitassun tapailemisen öisin. Enhän oikein edes tuntenut koko kissaa, enkä voinut luottaa häneen. Voisin jäädä myös kiinni, ja todennäköisesti myös jäisin, jos jatkaisin sitä. Huokaisin. Minua säälitti Pikitassu, mutta maailmassa oli kissoja, joilla oli asiat paljon huonommin. Ja minkä perusteella kolli edes puhuisi totta? Jos joku saisi tietää, mitä tapahtuisi?
Nousin ylös ja suin itseäni puhtaaksi karhealla kielelläni. Kaunokukka heräili hiljalleen omalla makuusijallaan, samalla haukotellen. Menin naaraan luo. Päätin puhua hänen kanssaan unestani.
"En usko, ettäs eoli enne", Kaunokukka sanoi kerrottuani hänelle sekavasta unestani.
"Tähtiklaani ei lähetä enteitä noin, unessasi olleet kissat olivat unesi perusteella joutuneet suden tappamiksi, eikä Tähtiklaani välitä niin suoria viestejä. Enkä minä ikinä sanoisi, että olet epäonnistunut parantajan työssä, olet todella taitava", naaras sanoi lempeästi. Päästin helpottuneen huokauksen, uni ei ollut enne.
"Mitä teemme tänään?" kysyin Kaunokukalta. Naaras asteli tutkiskelemaan yrttejä. Hän silmäili kaikkia kasvipinoja tarkasti.
"Mistään ei ole puutetta", parantaja sanoi minulle. "Mitään ei tarvitse ainakaan metsästä hakea."
Nyökkäsin. Istahdin maahan katselemaan Kaunokukan touhuja. Pujosulka oli muuttanut Tammikynnen kanssa takaisin sotureiden pesään. Naaraan takajalat olivat halvaantuneet, kuten olin pelännytkin. Voisikohan niitä parantaa?
"Kaunokukka, voiko Pujosulan jaloille tehdä mitään?" kysyin, ja naaras kohotti päätään yrttien yltä. Hän katsoi minuun mietteliäänä.
"En usko. Ne saattavat kyllä parantua tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä emme oikein voi tehdä mitään."
Istuuduin Kaunokukan viereen. Yrttejä oli kerrankin kaikkia tarpeeksi. Klaaniin saisi tulla myllertämään vaikka viheryskä. Kaduin heti ajatelleeni sellaista, vaikka yrttejä löytyisi, ei viheryskästä silti välttämättä parantuisi. Kamalaa. Muistin emoni, joka oli kuollut pian syntymäni jälkeen samaiseen sairauteen. Parantajakaan ei ollut osannut auttaa. *Minusta tulee niin hyvä, ettei yksikään Varjoklaanin kissa kuole viheryskään enää koskaan.*
"Haluatko syötävää?" kysyin yllättäen uudestaan lääkeyrtteihin syventyneeltä Kaunokukalta. Naaras käännäthi minuun päin ja nyökkäsi kiitollisena. Juoksin leirin aukiolle. Klaanin kissat olivat jo jokapäiväisissä askareissaan. Ei ollut vielä läheskään aurinkohuippu, mutta päivä tuntui jo valoisalta ja lämpimältä. Menin tuoresaaliskasan luo. Se oli vielä pienehkö, mutta kun metsästyspartiot toisivat ruokaa, se kasvaisi varmasti. Lehtikadon aikaan riista oli vähissä, mutta sitä riitti silti juuri tarpeeksi klaanin jokaiselle kissalle. Otin kasasta itselleni hiiren ja Kaunokukalle rastaan. Hilpaisin takaisin parantajan pesään. Kaunokukka istui samalla paikalla, kuin lähtiessäni. Naaras nosti päätään kun huomasi minut, ja käveli luokseni.
"Tämä päivä otetaankin reenommin, meille ei löydy paljoa tekemistä, kunnes joku taas satuttaa itsensä", Kaunokukka sanoi hymyillen poimiessaan rastaan. Hän asettui syömään sitä pesän reunalle, ja astelin hänen viereensä. Aloin syödä omaa hiirtäni.
"Tiedätkös, nyt olisi sopiva hetki opettaa sinulle taisteluliikkeitä", Kaunokukka sanoi syödessään lintua. Nostin hämmentyneenä päätäni.
"Taisteluliikkeitä? En ole soturioppilas", sanoin. Kaunokukka vain hymyili.
"Joskus saatat joutua tilanteeseen, jolloin tarvitset niitä. Taistelemaan kannattaa harjoitella ihan vain varalta."
"Selvä sitten."
Söimme tuoresaaliimme ja kuljimme leirin aukiolle, vähän syrjemmälle muista.
"Ei mennä leirin ulkopuolelle, emme tarvitse ylimääräisiä sotureita tähän katselemaan harjoituksiamme", Kaunokukka maukui. Nyökkäsin.
"Muista, etten ole itse mikään mestari, mutta taisteluhan onkin sotureiden työtä. Aloitetaan sitten yksikertaisilla asioilla."

Nimi: Lähdepentu

08.02.2017 17:29
Heräin emoni Hämyliljan viereltä. Huomasin samalla, että Häivepentu oli kadonnut.
"Emo herää!" naukaisin äänekkässti.
"Mitä tapahtuu?" Tihkupentu kysyi unisena.
"Mikä hätänä Lähdepentu?" emoni kysyi.
"Häivepentu on kadonnut", sanoin pidätellen itkua kurkussani.
"Mitä?" Hämylilja kysyi ja pomppasi ylös.
"Onko kaikki hyvin?" Kyyhkylento kysyi haukotellen.
"Häivepentu on kadonnut", Hämylilja kertoi.
"Teidän kannattaa puhua Vaskitsatähdelle", kuningatar ehdotti.
"Niin. Pitääkin. Tulkaahan. Nyt mentiin", emoni sanoi ja nosti meidät ylös. Aloin juosta niin hyvin kuin tassuistani pääsin emon perässä kohti päällikönpesää. Huomasin Tihkupennun seuraavan minua perässäni. Saavuimme päällikönpesälle.
"Voimmeko tulla sisään?" emoni kysyi.
"Tottakai", päällikkö vastasi. Menin sisälle emoni viereen istumaan.
"Onko kaikki hyvin? Näytette surullisilta", Vaskitsatähti kysyi.
"Häivepentu on kadonnut", möläytin ulos.
"Illalla hän vielä oli täällä, mutta nyt hän on kadonnut", emoni lisäsi.
"Tämä on paha juttu. Lähetän etsintäpartion", päällikkö lupasi, "lupaan sen."
"Kiitos Vaskitsatähti", kiitin ja lähdin ulos. Lähdimme kohti pentutarhaa surullisina, mutta helpottuneina.

//Tihku? Hämy?

Nimi: Hunajatassu

08.02.2017 16:38
Pikitassu kertoi, minkälaista oli Kuolonklaanin parantajien elämä. Se ei kuulostanut tosiaankaan yhtä mukavalta kuin muiden klaanien. Huomasin, että taivas oli alkanut vaalentua auringon noustessa. Kohta muut jo heräisivät klaanissa.
"Koeta pärjäillä, varmasti pärjäätkin. Kuule, minun on mentävä", naukaisin nopeasti kollille.
"Ai, selvä. Hei sitten", Pikitassu sanoi. Käännyin ympäri ja lähdin kulkemaan kohti leiriä. Lintu visersi kauniisti puussa. Ilma oli lauha, eikä läheskään yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä. Tassuttelin hangessa jättäen jälkeeni jalanjälkiä. *Tuota en tullut ajatelleeksi. Entä jos joku näkee jälkeni?* katsahdin taakseni. *Tai haistaa minut?* Huomasin kostean multaisen lätäkön. *Onhan tämä vähän epäsiistiä, mutta minkäs teet.*
Kierin mudassa antaumuksella. Se peitti hajuni. Kuljin vähän mutkitellen kohti leiriä. Pysähdyin leirin lähelle, ja nuolin itseni puhtaaksi. Nyt kukaan ei haistaisi tuoksuani. Toivottavasti. Menin takaisin leiriin. Klaani nukkui vielä. Hipsin parantajan pesään ja käperryin hiljaa kerälle.

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com