Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  45  46  47  48  49  50  51  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Vaahteratassu

19.09.2016 20:55
"Vauhtia!" kuulin Naavakoin äänen edestä. Olimme partioimassa reviiriä haaskalan rajalla. Olin melko väsynyt.
*En jaksa*, mumisin. Pian Naavakoi pysähtyi.
"Saalistetaan vähän", hän naukui.
"Selvä!" sanoin vaivaantuneena.
*Mitä veilä!?* murisin. Lähdin suunnistamaan eteenpäin. Raotin suutani ja haistoin heti hiiren vahvan tuoksun. Höristin korviani ja koitin paikantaa hiirtä. Pian huomasin hajun tulevan pusikon juurelta. Samassa näin pienen ruskean otuksen liikuvan puskan juuressa. Loikkasin sen niskaan ja tapoin sen ketterästi.
*Hyvä!* kehuin itseäni. Hautasin hiiren maahan ja lähdin etsimään lisää riistaa. Korvani värähtivät hieman ja käänsin pääni katsoen suolle päin.
*Tuolla!* mumisin.

//Joku?

Nimi: Jäkäläpentu

19.09.2016 19:58
Raotin hitaasti silmiäni. Häikäisevä valo tunki kuitenkin kipeästi silmiini ja vinkaisin pienesti. Tunsin karhean kielen sukivan hentoa pentuturkkiani ja avaavan takut selästäni. Hengähdin syvään ja käperryin tiukemmalle kerälle. Makasin pehmeillä makuuaulusilla, ja selkääni lämmitti toinen pieni pentu. Pääni olin työntänyt jonkun aikuisen kissan vatsakarvoihin. Tiesin, ettei se aikuinen kissa ollut emoni, mutta minua se ei haitannut. Oli tärkeintä että sain lämpöä ja maitoa. Yhtäkkiä takaani kuului pehmeitä askelia. Höristin korviani, ja raotin uudelleen silmiäni nostaen pääni samalla ylös. Valo häikäisi silmiäni mutta en sulkenut niitä. Hetken verran silmiäni kirvelsi mutta pian kirvely lakkasi.
Olin suuressa pesässä. Korkeat puut varjostivat pesää, ja se oli punottu tiiviisti oksista ja lehdistä. Rpäpytin silmiäni, ja katsoin kissaa jonka vieressä makasin. Hän oli vaaleanruskea naaras, mutta vatsa, kuono, rinta ja hännänpää olivat valkeat. Tuo katsoi jonnekkin ohitseni eikä näyttänyt huomaavan minua. Maukaisin kärttyisästä ja pakastin terävät hampaani. Naaras kohotti kulmiaan ja käänsi katseensa minuun. Tuon huulille kohosi hymy, ja hän naukui:
"Huomenta Jäkäläpentu." Rpäpytin silmiäni tyytyväisenä muutaman kerran ja käänsin päätäni. Takanani seisoi vaaleanruskea kolli, jonka taivaansiniset silmät porautuivat omiini. Rypistin otsaani ja vingahdin kärsimättömästi ja kuuntelin puolella korvalla kahden aikuisen kissan keskustelua. Sitten kierähdin toisin päin, ja näin vieressäni siniharmaan naaraspennun joka tuhosi syvässä unessa. Sain äkillisen tarmon puuskan ja yritin nousta istumaan. Onnistuin siinä jotenkuten mutta kiireessä noustessani en pysynyt ihan tasapainossa vaan kellahdin kyljelleni suoraan sen siniharmaan naaraan päälle. Ilmat tyhjenivät keuhkoistani ja haukoin kivuliaasti henkeä. Naaras vinkaisi ja hätkähti hereille räpiköiden pois altani.
Minulla meni hetken aikaa saada taas hengitykseni taas kulkemaan ja sinä aikana toinen pentu oli päässyt pois altani. Tuo katsoi minua kärttyisästi. Nousin tälläkertaa hitaammin istumaan ja otin kasvoilleni pöyhkeän ilmeen.
"Ei ollut kivaa että kaaduit päälleni!" naaras naukui ärtyneellä, kimeällä äänellä. Tuhahdin, ja käänsin katseeni pois salatakseni häpeän.
"Ei se minun vikani ollut", nau'uin hieman ilkeästi. Sitten käännyin katsomaan naarasta. Korviani kuumotti, ja kysyin:
"Mikä sinun nimesi on?"

// Sara?

Nimi: Ekkuu

16.09.2016 19:24
Kuutähti: 8kp

Vaahteratassu: 4kp

Setritassu: 7kp

Hohtotähti: 6kp

Kanervakuu: 6kp

Tuikesilmä: 12kp

Loimusilmä: 5kp

Kuutamotassu: 2kp

Sarapentu: 6kp

Nimi: Sarapentu

16.09.2016 15:58
Katselin Kanervakuuta, Loimusilmää ja Setritassua. Kukaan heistä ei huomannut että heräsin.
"Ai hei, pikkuinen", Loimusilmä naukui sekä hymyili minulle.
"Hei", naukaisin ujosti. Kanervakuu katsoi minua tarkkaan.
"Oletkos sinä avannut silmäsi, Sarapentu?" Kanervakuu kysyi minulta. Sähähdin pienesti. *Onko hän sokea, vai?* ajattelin ärsyyntyneenä.
"Olen avannut, ellet sitä jo huomannut!" naukaisin vihaisesti. Setritassu hymyili minulle, naurahti pienesti ja sitten kumartui luokseni.
"Älä nyt viitsi, Sarapentu. Ehkäpä Kanervakuu ei huomannut sinun kauniita, siniharmaita silmiäsi?" Setritassu kuiskutti minulle. Sitten hän kääntyi ja lähti Pentutarhasta.
"Haluaisitkos tavata klaaninvanhimmat?" Kanervakuu kysyi. Nyökkäsin innoissani. Kirjava naaras lähti johdattamaan minua kohti klaaninvanhimpien pesää.
"Mene sisään ja sano että olet Sarapentu, ja että haluat kuulla tarinan", Kanervakuu opasti. Nyökkäsin ja astuin klaaninvanhimpien pesään. Tönäisin lähimpänä makoilevaa valkoisen ja oranssin kirjavaa naarasta. Hän hätkähti hereille katsoi minua tuimasti.
"Mitä oppilaita sinä oikein olet? Eikö sinulla ole lainkaan käytöstapoja?" naaras naukui. Toinen naaras, musta sellainen, hätkähti myöskin hereille. Hän katsoi vuoron perään minua ja toista naarasta.
"Meripihkaraita, tuohan on selkeästi uusi pentu!" musta naaras naukui. Meripihkaraita-niminen naaras katsoi minua hellästi.
"Voi anteeksi! Kukas sinä olet?" hän kysyi.
"Sarapentu. Haluan kuulla tarinan", naukaisin määrätietoisesti. Musta naaras naurahti.
"Odotahan hetki! Ensin me esittäydymme! Minä olen Hohtotähti, ja kärttyisä ystäväni on nimeltään Meripihkaraita", Hohtotähti naukui.
"Sinä olet päällikkö!" naukaisin innoissani. *Vihdoinkin!* ajattelin innoissani. Meripihkaraita kehräsi ja kutsui minut luokseen. Kävin makoilemaan hänen lämpimän kylkensä viereen. Sen jälkeen Hohtotähti vastasi.
"Entinen. Nykyinen päällikkö on Kuutähti", hän naukui. Nyökkäsin. Sen jälkeen kuulin monta tarinaa, jonka jälkeen minua alkoi kummallisesti väsyttää. Menin takaisin Pentutarhaan, jossa Kanervakuu loikoili. Lysähdin hänen viereen. Hetken päästä olin syvässä unessa...

// Joku?

Nimi: Loimusilmä

16.09.2016 15:23
//Unessa

Katseeni kiersi halki yön pimentämän leiriaukion. En ollut varma, olinko joutunut painajaiseen, mutta siltä vaikutti. Melkein pomppasin säikähdyksestä ilmaan, kun pentutarhalta kajahti tuskallinen huuto. Se oli Kanervakuu.
”Ne syntyvät!” ulvahdin ja syöksyin pentutarhaa kohti. Jokin pisti jalkaani verta tihkuvan, kirvelevän naarmun, mutta vähät välitin. Syöksyin pentutarhaan, jossa kauhukseni näin Kanervakuun elottoman ja verisen ruumiin.
”Ei!” ulvoin ja kyyneleet valuivat molemmista silmistäni. Sitten kaikki sumeni.

//Hereillä

Avarin silmäni hätkähtäen. Nyt olin varma, että uni oli painajaista.
”Kanervakuu!” huudahdin tohkeissani ja pomppasin pystyyn.
”Eikö riitä, että mesoat ja pilaat uneni, kun sitten vielä potkit makuualustanu unissasi riekaleiksi?” kuului kärttyisä ääni viereltäni. Se oli joku sotureistamme. En ehtinyt vastata, vaan syöksyin ulos pesästä, kohti pentutarhaa.
Olin käyttänyt kikki voimani, mutta pistin huohottavan pääni pentutarhan ovesta sisään. Kanervakuu oli huvittuneen näköinen.
”Lupaathan, että et jätä minua?” nau'uin vakavana ja paikalla ollut Setritassu kääntyi katsomaan minua ihmeissään.

//Setri? Kanerva?

Nimi: Setritassu

12.09.2016 12:40
Katsoin kuinka Loimusilmä tassutti luokseni.
"Voitko lähteä hakemaan Kanervakuulle uusia sammalia?" nyökkäsin ja kävin kertomassa asiani Synkkäsielulle. Sitten hain sammaleet.

Katsoin ilmeisesti nukkuvaa Kanervakuuta.
"Tule vain. En minä nuku", hätkähdin, kun naaras äkisti nosti päätään ja nousi ylös.
"No, Millaista on olla oppilas?" kysyi naaras. Mumisin jotain epämääräistä. Kanervakuu kysyi vielä jotakin, mutta en sanonut enää mitään. Sitten tassutin Synkkäsielun luo.
"Lähdetään saalistamaan", tuo naukui. Seurasin häntä ulos leiristä.

Tällä kertaa olin saanut saalista, mutta vain yhden sammakon. Oli se silti jotakin. Menin syömään. Söin sisiliskon.
"Mmm...", mumisin itsekseni.
"Sanoitko jotakin?" Tuikesilmä kysyi.
"E- en", nau'uin hiljaa.

Nimi: Kanervakuu

12.09.2016 12:21
Heräsin kipuun vatsassani. Kipu oli suuri. Tassutin vaivalloisesti Kaunokukan pesälle.
"Kanervakuu!"
"Vatsaan... Sattuu", nau'uin vaivalloisesti.'
"Se on normaalia. Ota tästä purasruohoa", naaras naukui. Kiitin ja tassutin ottamaan syötävää. Näin Loimusilmän ja kävelin heti hänen luokseen syömään sisiliskoani.
"Hei!" hyrisin. Äkkiä valtava tuulenpuuska tuli ja vei sanat mennessään. Tassutimme Pentutarhaan. Katsoin vatsaani, joka oli suorastaan valtava. Loimusilmä katsoi sitä myös, mutta ei sanonut mitään. Juttelimme tulevista pennuista ja muista asioista.
"Sammaleesi ovat hiukan kuihtuneet", Loimusilmä huomasin.
"Niin?"
"Lähetän jonkun oppilaan hakemaan uusia", kumppanini naukui ja tassutti ulos pesästä. Suljin silmäni, mutta en nukahtanut. Odotin vain jotakin. En tiedä mitä.

Nimi: Kuutamotassu

10.09.2016 21:46
( äskeinen oli liian lyhyt eli teen uudestaan )

Kuutamotassu oli juuri herännyt ja käveli ulos pesästään.
" Heräsin kai liian aikaisin ", Kuutamotassu naukui puoliksi itselleen. Kuutamotassu meni takaisin pesään ja yritti käydä nukkumaan. Myöhemmin Kuutamotassu pomppasi pirteänä pystyyn kun Kuutähti oli kutsunut häntä. Kuutamotassu seurasi Kuutähteä ja mietti kuinka isoja Varjoklaanin aleet olivat. Hieman illemmalla Kuutamotassu oli aivan väsynyt rajojen opettelun jälkeen. Kuutamotassu ei edes jaksanut tuoresaalista syödä. Kuutamotassu vain käveli hitaasti oppilaiden pesälle ja kävi nukkumaan. Aamulla Kuutamotassu heräsi Kuutähden kutsuvan häntä. Kuutamotassu ei olisi jaksanut nousta pystyyn joten hän kävi takaisin nukkumaan. Vähän ajan päästä hän nousi pystyyn paniikissa.
" Olenko myöhässä?! " Kuutamotassu kiljui. Muut kissat vai tuijottivat Kuutamotassua hämmästyneinä. Kuutamotassu juoksi päällikön pesälle.
" Huhuu? " Kuutamotassu huhuili päällikön pesään. Kuutähti ei ollut siellä joten Kuutamotassu tuhahti ja meni etsimään Kuutähteä muualta.

Nimi: Loimusilmä

10.09.2016 19:27
Katselin hymyillen kumppaniani, joka oli nukahtanut hetki sitten. Sisälläni sykki innostuksen ja rakkauden sekainen lämmin möykky, kun näin naaraan kyljen kohoilun. Kanervakuun kuviollinen kylki liikkui hengityksen tahtiin, normaaliin tahtiin, mutta tavallista työläämmin. Käännyin ja työnnyin ulos pentutarhan lämmöstä, jolloin kohtasin Kaunokukan katseen.
”Pidäthän huolen, että kaikki menee hyvin?” kysyin parantajanaaraalta ja keskeytin tämän rauhallisen kävelyn pentutarhan suuntaan. Tämän silmissä välähti ymmärtäväinen katse.
”Kyllä kaikki onnistuu”, hän naukui ja väläytti minulle hymyn. Sitten hän sukelsi pentutarhan hämärään. Itse lähdin kulkemaan soturien pesälle ja astui sisään.
”Vihdoin rauha”, huokaisin ja asetuin nukkumaan. Nukahdin miltei heti ja näin sekalaisia katkelmia pennuista, Kanervakuusta ja pentutarhasta.

Nimi: Tuikesilmä

10.09.2016 17:24
Heräsin jo valmiiksi pirteänä ensimmäisten auringonsäteiden mukana. Yöllä oli ollut yllättävän viileää, joten uneliaisuus pyyhkiytyi hetkessä pois.
"Huomenta", tervehdin reippaasti jokaista vastaantulevaa klaanitoveriani.
"Sinä kun olet tänään noin aktiivinen saat luvan lähteä Okaliekin johtamaan rajapartioon, johon tulevat myös Kaamostassu ja Naalihäntä.
Nyökkäsin ottaen tehtävän vastaan ja tiirailin hetken ympärilleni löytääkseni Okaliekin.
Tämä oli juuri herättämässä oppilastaan, Kaamostassua toisella puolella aukiota. Tassuttelin heidän luokseen itsevarmoin askelin.
"Vaskitsaviima komensi minut sinun partioosi. Milloin lähdemme?" tiedustelin Okaliekiltä.
"Heti, kunhan saan tämän unikeon hereille. Jos haluat auttaa, hae Naalihäntä tänne, niin koko partio on kasassa", soturi kehotti.
Tottelin mukisematta ja lähdin etsimään Naalihäntää, joka löytyi sotureiden pesästä herättämästä niitä kissoja, jotka näkivät vielä uniaan.
"Partiomme lähtee kohta ja Okaliekki pyysi mennä nyt hänen luokseen", ilmoitin naaraalle.
"Ai tuletko sinäkin mukaamme?" hän ihmetteli, mutta lähti perässäni leirin uloskäynnillä odottavien Okaliekin ja puoliunessa olevan Kaamostassun luo.
Ensin etenimme hitaasti, koska oppilas melkein nukkui kävellessään, mutta kohta kylmyys sai hänetkin piristymään ja lähdimme kävelemään reippaampaa tahtia.
Saavuimme rajalle, kun aurinko oli jo tullut kokonaan esiin taivaanrannan takaa. Hengitys oli lopettanut höyryyntymisen ja ilmakin oli muuttunut lämpimämmäksi.
Aloimme vahvistaa rajoja ja pääsimme melkein Nelipuille asti, kun kuulimme kaksijalkojen keppejen pamahduksia. Ne tulivat yllättävän läheltä, joten pistimme töpinäksi, ettei mitään ikävää tapahtuisi.
Kaksijalkojen ulvaisut ja koirien haukunta lähestyivät ja kun ne olivat aivan liian lähellä, päätimme piiloutua pensaan taakse.
Kaksijalat olivat vain parinkymmenen ketunmitan päässä meistä, kun ne näyttivät huomanneen jotain epätavallista. Ne osoittivat meitä tassuillaan ja supisivat toisillen jotain. Niistä tuli yllättävän hiljaisia, eikä se ainakaan minun mielestäni ollut hyvä merkki.
Yksi niistä viittoili käpälillään jotain ja otti esille kepin. Sen pää kohosi uhkaavasti meitä kohti, jolloin Okaliekki ulvaisi:
"Paetaan! Ukkospolunalitustunneliin!"
Kuului laukaus. Olimme rynnänneet pensaan läpi kohti Ukkospolkua. Vasta silloin, kun kaksijalkojen ulvaisut alkoivat kuulua jälleen ja olimme päässeet suojaan, uskalsin vilkaista taakse ja tajusin Naalihännän makaavan pensaan vieressä, kaksijalkojen ympäröimänä.
Okaliekkikin pysähtyi ja tuijotti nyt silmät selällään tapahtumia pensaalla. Kaksijalat olivat peittäneet Naalihännän näkyvistä takajaloillaan ja maukuivat siellä jotain toisilleen aivan liian kovaan ääneen.
Aika tuntui venyvän liian pitkäksi. Pilvet lipuivat taivaan halki kuin väsyneinä ja varjotkin liikkuivat laiskan hitaasti, mikä teki minut hulluksi.
Lopulta kaksijalat jättivät naaraan rauhaan ja poistuivat Ukkospolun toiselle puolelle.
Kiirehdimme klaanitoverimme luo. Emme tarvinneet parantajan apua tajutaksemme, mitä verta tulviva reikä päässä tarkoittaa.
"Voin kantaa hänet leiriin", tarjouduin tunnistamatta omaa ääntäni.
Koko matka leiriin meni kuin unessa. Ajattelin sitä, miten äkkiä kaikki oli tapahtunut.
Vielä aamulla Naalihäntä oli ollut niin reipas ja herättänyt muita sotureita. Kukaan heistä ei kuitenkaan voisi herättää häntä takaisin eloon.
Oloani masensi vielä tieto siitä, etteivät kaksijalat olleet varmasti lähteneet ikuisiksi ajoiksi. He varmasti palaisivat ja tappaisivat vielä jonkun.
*Vihaan!* ulvoin mielessäni.
Inhosin tätä epäreiluutta.
*Miksi Naalihännän piti kuolla. Hän ei ole tehnyt koskaan mitään pahaa kenellekään*, mietin suuttuneena kohtalolle ja sen yllätyksille.
Astuessani leiriin olin keksinyt sen lauseen, jota olin etsinyt koko matkan:
"Elämä on epäreilua."
Vein naaraan ruumiin aukion keskelle ja laskin varovasti maahan. En halunnut osallistua Okaliekin kertomukseen, enkä olisi jaksanut myöskään vastailla klaanilaisten kysymyksiin, mutta tein sen jotenkuten ja lopulta minut jätettiin rauhaan.
Astelin Naalihännän ruumiin luo ja kuiskasin hiljaa:
"Toivottavasti Tähtiklaanissa kohtalosi kohtelee sinua reilummin."

//Joku?

Nimi: Vaahteratassu

10.09.2016 15:23
Jännitys paloi sisälläni katsoin Kuutähteä hämilläni.
"T-toki", änkytin. Nappasin itselleni sisliskon kasasta ja Kuutähti itselleen sammakon.
"Sinusta on varmaan hienoa olla päällikkö", sanoin hieman ujona, mutta koitin pysyä vahvana. Tämä olisi minulle kunnia.
"Niin", hän vastasi.
"Minulla on mennyt kaikki taas huonommin sen jälkeen, kun sokeuduin...", huokaisin.
"Kuinka niin?" Kuutähti kysyi.
"Oli ensiksi vaikea sopetua ja metsästäminen on vaikeampaa, jollakin ihmeellä taistelu menee suhteellisen hyvin", huokaisin.
"Se on varmasti vaikeaa", Kuutähti myönsi. Oloni helpottui hieman.
"Hyvä, että ymmärrät", sanoin haikeana, mutta katsoin sitten palavasti Kuutähteä.
"Mutta en anna sen estää puolisokeuttani pilaamaan unelmaani", sanoin päättäväisenä. Olin varma, että jonain päivänä harjoitteluni palkittaisiin. Olin ahertanu itseni aivan puhki puolisokeutenk takia.

//Kuu

Nimi: Kuutähti

10.09.2016 13:38
Saavuin leiriin ja laskin Haukkatassun antaman hiiren tuoresaaliskasaan.
"Asiat ovat ilmeisesti kunnossa Tuuliklaanin kanssa?" kuulin yllätyksekseni Vaahteratassun sanovatn takanani.
Käännyin kohti oppilasta ja nyökkäsin.
"Ruostetähti antoi meille pyytämämme hiiren", naukaisin.
Vaahteratassu nyökkäsi. Minusta oli mukavaa, että Varjoklaanin oppilaat uskalsivat noin vain tulla juttelemaan minulle. Olin aivan varma, että joissain klaaneissa olisi paheksuttavaa, jos oppilas sanoisi sanaakaan klaanin päällikölle. Minun mielestäni oppilaalle jutteleminen oli mukavaa. Takuulla niinkin nuoren kissan itsetunto kohentuisi ede hiukan kun suhteellisen kuuluisa kissa puhuisi hänelle. Mutta minä olin kuitenkin vain tavallinen Varjoklaanin jäsen, joka nyt sattumalta sattui olemaan päällikkö. Syynä ei ollut se, että isäni oli aikoinaan ollut päällikkö, sillä perusteella minusta ei varmaan ikinä olisi tullut mitään.
"Haluaisitko syödä kanssani?" kysyin kermanruskealta naaraalta.
Vaahteratassu näytti hitusen yllättyneeltä kysymyksestäni. Yleensähän päällikkö aterioi ainoastaan varapäällikkönsä ja kokeneiden sotureiden kanssa, mutta minä halusin olla erilainen päällikkö. Varjoklaanin täytyi olla yhtenäinen klaani, jossa kaikki olisivat samanarvoisia. Ketään ei syrjittäisi ulkonäön tai luonteen perusteella.
//Vaahtera?(:

Nimi: Setritassu

08.09.2016 18:55
Olin auttanut Kanervakuuta muuttamaan Pentutarhaan. Pian saisimme leiriin söpöjä pieniä pentuja! En malttanut odottaa. Sitten Synkkäsielu asteli luokseni.
"Mennään partioon Mietesielun ja Ikitassun kanssa", hän naukui. Nyökkäsin ja tassutin hänen perässään ulos leiristä. Sitten tajusin, että se oli metsästyspartio!
"Tuota... Synkkäsielu?"
"Niin?"
"Minä en osaa saalistaa", piipitin.
"Minä opetan", naaras naukui. Kun mestarini näytti ja näytti miten se tehdään. Se alkoi pikkuhiljaa sujua, mutta en saanut yhtään saalista. Palasin tyytymättömänä kotiin.
"Vieppä Kanervakuulle ja vanhuksille ruokaa", mestarini naukui. Nappasin kasasta kaksi sammakkoa ja päästäisen. Vein ensin sammakot vanhuksille ja sitten vein Kanervakuulle päästäisen.
"Kiitos", tämä naukui ja haukkasi ahneesti. Vatsani kurni, mutta en halunnut syödä sillä tiesin, että riista on vähissä. Mutta vatsani olikin erimieltä. Hain kasasta pienimmän saaliin mitä oli ja söin sen nopeasti.
*Mitähän teen nyt?* katsoin taivaalle. Aurinko oli ohuen pilviharson peitossa, mutta huomasin, että ilta alkoi lähestyä.

Nimi: Kanervakuu

08.09.2016 18:17
Olin pikkuhiljaa huomannut, että vatsani oli alkanut pyöristyä. Muut eivät olleet vielä huomanneet sitä, mutta huomaisivat pian. Kävelin kehää ympäri. Kuutähti oli Tuuliklaanin leirissä ja minun oli saatava kysyä joltakin mitä tehdä.
*Kaunokukka!* päähäni pälkähti. Juoksin hiekan vaivalloisesti Kaunokukan luo.
"Minulla on sinulle tärkeää asiaa", nau'uin ja istuuduin Kaunokukan eteen.
"Niin?" tämä kysyi selvästikin uteliaana.
"Minä...Minä...Saan pentuja. En tiennyt kenelle kertoa joten... Päätin, että kerron sinulle sillä Kuutähti ei ole leirissä", änkytin. Kaunokukan huulille levisi hymy.
"Se on hyvä asia! Ota tästä hiukan yrttejä mukaan. Tai syö ne nyt. Kuutähti palaa varmasti pian. Pyydä sitten joku oppilaista hakemaan sammalta", naaras hätäili. Söin tämän antamat yrtit ja menin odottamaa, että Kuutähti palaisi. Hän palasikin pian.
"Kuutähti. Minun olisi aika muuttaa Pentutarhaan", nau'uin katsoen entistä mestariani. Tämä vain nyökkäsi. Nyt menin etsimään oppilasta, joka voisi hakea minulle sammalta.
"Setritassu!" huusin, kun katseeni oli kääntynyt harmaanoranssiin naaraaseen.
"Voitko hakea minulle sammalta?" kysyin. Pieni naaras nyökkäsi ja pujahti ulos. Setritassu oli nimitetty vasta. Pian hän palasi ja toi mukanaan hyvän kasan sammalta.
"Minulle tulee varmaankin aika yksinäistä", naukaisin. Setritassu vain kuunteli. Äkkiä Loimusilmä pyyhälsi sisään Pentutarhaan.
*Tai ehkei sittenkään*, ajattelin hivenen huvittuneena.
"Mikset kertonut aikaisemmin?" tuo tivasi.
"Tiedätkö jo?" hyrisin.
"Kaunokukka kertoi. Pian koko klaani tietää siitä", kumppanini naukui ja auttoi Setritassua petini tekemisessä. Asetuin makaamaan ja nukahdin.

//Joku? :)

Nimi: Kuutähti

08.09.2016 17:27
Kävelin Tuuliklaanin nummilla Haukkatassu ja kaksi varjoklaanilaissoturia perässäni kohti Tuuliklaanin leiriä.
*Se puolikuollut sammakko olisi riittänyt oppilaalle hyvinkin puoleksi päivää*, ajattelin turhautuneena.
Ehkä Tuuliklaanille riista ei ollutkaan yhtä tärkeää kuin Varjoklaanille, mutta uskoin, että Ruostetähti ymmärtäisi, että heidän täytyy korvata meille se, mitä Haukkatassu saalisti reviiriltämme. Tuuliklaanin leirinä toimiva kuoppa häämötti edessämme. Kävelin joukon edellä sisään leiriin. Kissojen katseet kääntyivät heti meitä kohti.
"Mitä te täällä teette?!" yksi Tuuliklaanin sotureista ulvaisi ja huomasi samassa Haukkatassun.
"Haukkatassu, mitä ihmettä teet heidän kanssaan?" toinen sotureista kivahti.
"Haukkatassu oli Varjoklaanin reviirillä. Hän saalisti ja sai kiinni sammakon, jonka jätti mädäntymään luontoon. Vaadin, että Ruostetähti korvaa Varjoklaanille menetyksemme antamalla meille hiiren nyt mukaamme. Jos hän ei suostu vaatimuksiini, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Tuuliklaanin leiriin", naukaisin tyynenä.
Osa kissoita oli kauhistuneita.

//Ruostetähti Tuuliklaanista?(:

Nimi: Hohtotähti

08.09.2016 16:23
Yritin käpertyä littaantunutta sammalpetiäni vasten, jotta minulla olisi lämpimämpi. Ulkona pauhasi kylmä tuuli ja pesän seinien välistä tuntui vetävän. Vähän väliä kylmä puuska pörrötti turkkiani ja olin kylmettynyt luita ja ytimiä myöten. Jalat puuduksissa nousin seisomaan ja astelin kehää lämmittääkseni itseäni ja saadakseni petini mukavammaksi. Meripihkaraita oli käpertynyt omalle pedilleen pesän nurkkaan ja mutisi unissaan. Ärtyneenä pöyhin sammalia, mutta kuivettuneet sammalet olivat paakkuuntuneet ohueksi pediksi. Minua ei todellakaan kiinnostanut lähteä ulos hakemaan sammalia, mutta ainahan oli oppilaat...
Kylmä puuska tunki sisään reiästä, jonka toden totta näin pesän takaseinässä. Astelin sen luo ja upotin kynteni oksiin reiän luona vetäen ne suppuun reiän eteen. Tällöin seinä rakoili reiän sivuilta. Huokaisten päästin irti ja palasin makuusijalleni napaten sen reunan mukaani. Kiskoin vihaisin elkein pedin ulos yhtenä mattona ja pörhistelin turkkiani purevassa tuulessa. Potkaisin pedin sivuun ja vilkaisin ympärilleni. Näin oppilaiden pesän edessä Kaamostassun, joka nuoli tassujaan puhtaaksi.
"Kaamostassu hoi!" huikkasin ja painelin kynsiäni maahan odotellessani hänen tuloaan.
"Haepa minulle tuoreita sammalia", käskin, kun kolli pääsi luokseni.
Hän vain nyökäytti päätään ja lähti. Käännyin entisen sammalpetini puoleen ja tartuin sen reunaan hampaillani. Raahasin pedin tarpeidentekopaikan tunnelin luokse ja sen läpi. Tyrkkäsin pedin tunkiolle ja vilkuilin sitten ympärilleni. Poistuin paikalta ja etsin oksia. Läheinen pensaikko tarjosi minulle niitä kun kiskoin oksia irti ja raahasin niitä hampaissani takaisin tarpeidentekopaikalle ja sen tunnelin läpi leiriin. Jolkutin klaaninvanhimpien pesälle samaan aikaan kun Kaamostassupalasi mukanaan runsaasti rehevää sammalta. Hän laski sen pesän seinustalle.
"Haen vielä hiukan lisää", hän sanoi ja kipitti matkoihinsa.
En kerennyt sanoa hänelle mitään, joten tyydyin kiertämään pesän taakse oksat mukanani ja mittelin rakoista takaseinää katseellani. Tartuin yhteen oksaan ja soturiaikojeni tottumuksella pujottelin sen muiden oksien sekaan. Tätä oli tullut tehtyä paljonkin aikoinaan. Paikkasin seinän rauhallisesti ja mahdollisimman huolellisesti tilkiten raot lehdillä. Lopulta olin tyytyväinen seinän kuntoon ja palasin etupuolelle. Siellä oli läjä sammalta minua odottamassa, Kaamostassu oli kadonnut. Vein sammalet pesän sisäpuolelle huomaten, että sammal oli tuulen takia kylmää tassujani vasten. Taputtelin sammalet pehmeäksi pediksi aikaisemmalle paikalleni ja tamppasin kaiken hyväksi pediksi. Kiersin muutaman kerran sen ympäri ja paneuduin makuulle. Lopultakin saisin nukkua.

//Tylsyys :D

Nimi: Setritassu

07.09.2016 21:12
"Saapukoon jokainen hiipimään kykenevä tänne Suurkiven juurelle klaanikokoukseen!" kuului Kuutähden huuto.
"On aika nimittää uusi oppilas. Settipentu astu eteen", päällikkö naukui.
"Tästä hetkestä lähtien, siihen asti kunnes saat soturinimesi, nimesi olkoon Settitassu! Mestarisi olkoon Sysikynsi", Kuutähti naukui ja klaani alkoi hurrata uutta nimeäni. Sysikynsi asteli luokseni.
"Nyt lähdetään kiertämään rajat ja opettelemaan muiden klaanien päälliköiden nimet", hän maukui.
"Selvä", vastasin lähes kuuluvalla äänellä. Kuljin Sysikynnen perässä. Olimme Tuuliklaanin rajan kohdalla, kun mestarini pysähtyi.
"No, niin. Jokiklaanin päällikkö on siis Palotähti, Tuuliklaanin Ruostetähti, Myrskyklaanin Leijonatähti ja Varjoklaanin päällikön tiedätkin", hän naukui ja jatkoimme matkaa.

Olin makaamassa omalla pedilläni. Vaahteratassu niminen oppilas oli auttanut minua.

//Joku?

Nimi: Vaahteratassu

05.09.2016 15:35
Kuuntelin tarkkaavaisena Kuutähteä. Olin hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä ja siksi Kuutähti oli mielestäni erinomainen päällikkö.
*Haukkatassulla ei ole kaikki kunnossa*, ajattelin hiljaa. Katselin ympärilleni. Osa kissoista näytti närkästyneille, vihaisille tai uteliaille. Itse olin hieman hämmentynyt.
*Onkohan Tuuliklaanissa kaikki kunnossa?* pohdin.
*Voisin hiipiä ulos leiristä*, mutisin ja nousi tassuilleni. Hölkkäsin ulos leiristä. Päätin mennä metsästämään klaanilleni. Oli hyvin hiljaista. Jossakin kuului riistan rapinaa ja sää oli kostea.
*Onkohan haaskalan lähellä riistaa?* pohdin ja suuntasin sinne päin. Kuulin jossain pikkulintujen ääntelyä, joka oli hyvä merkki.

Nimi: Kuutähti

03.09.2016 22:26
Katsoin Haukkatassua mietteliäästi.
"Pääset tästä ilman sen kummempia rangaistuksia minun puolestani, mutta vien sinut itse parin soturin kanssa takaisin Tuuliklaaniin. Tuuliklaani saa luvan antaa Varjoklaanille takaisin sen, minkä sinä olet saalistanut. Vai saitko mitään kiinni edes?" kysyin ja siristin silmiäni katsoessani tuuliklaanilaiskollia.
Käänsin katseeni taakseni leirin pääaukiolle. Kissat olivat kerääntyneet sinne ja he katsoivat uteliaina Haukkatassua, minua ja varapäällikköäni.
"Vaskitsaviima, voisitko käskeä heidät omiin tehtäviinsä. Sano, että ne jotka eivät tottele saavat rangaistuksen", naukaisin.
En ollut nyt hyvällä tuulella, enkä halunnut yhdenkään varjoklaanilaisen tuijottavan meitä nyt.
Siirsin jälleen katseeni jälleen Haukkatassuun. Odottelin hieman kärsimättömästi, hännänpää nykien tuuliklaanilaisoppilaan vastausta.
*Onko se niin vaikeaa vastata?!* ajattelin mielessäni.

//Haukka?

Nimi: Usva

03.09.2016 20:07
Kanervakuu: 11kp

Vaahteratassu: 14kp

Loimusilmä: 14kp

Kuutähti: 2kp

Nimi: Kuutähti

03.09.2016 18:20
Katsoin tuuliklaanilaiskissaa silmiin. Partio oli juuri tuonut kissan leiriin. Hän oli kuulemma ollut Varjoklaanin reviirillä.
"Kuka sinä olet?" kysyin ja sirisitin silmiäni.
Kolli vaikutti oppilaalta, ainakin ulkonäön perusteella. Hetken aikaa tuuliklaanilainen vaikutti miettivän, mitä sanoisi, kunnes hän lopulta vastasi:
"Haukkatassu."
Nyökkäsin ja vilkaisin sitten Vaskitsaviimaa, joka seisoi aivan vierelläni. Olimme pesäni sisäänkäynnin lähettyvillä, eikä kukaan varjoklaanilainen kuullut keskusteluamme.
"Mitä teet Varjoklaanin reviirillä? Hajusta päätellen olet Tuuliklaanista, eikä sinun pitäisi olla täällä", sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen. Jäin kohteliaasti ja hyvin kärsivällisesti odottamaan kollikissan vastausta. Kuulin, kuinka lähes vierelläni seisova varapäällikkö liikahti, mutta en siirtänyt katsettani häneen.

//Haukka?

Nimi: Loimusilmä

02.09.2016 15:34
//Unessa

Ympärilläni kasvoi kellastuneenvihreitä saniaisia, tummanpunaisia kukkia ja lakastunutta ruohoa. Nuuhkin hämmentyneenä ympärilleni ja katselin ensin sivuilleni, sitten käänsin kuononi kohti taivasta. Taivas oli vaaleansinisen ja vaaleanharmaan sekaisten värien kirjo. Tummanharmaat pilvenriekaleet lipuivat taivasta pitkin ja näytti, kuin ne olisivat nielleet taivaasta kaikki muut värit. Henkäisin säikästäneenä ja pörhistin turkkini. Edessäni seisoi suuri joukko kissoja, jotka virnistelivät häijysti. Suurin, korvaton tummanharmaa kolli tuijotti suoraan minuun, tai jotain minun takanani. Hänen toisen silmänsä yli kulki paksu viilto ja hän ontui yhtä käpälistään. Hänen ympärillään loikki valtavasti kissoja, jotka lähtivät kuin merkistä ryntäämään minua kohti.
*Voi ei! Olen menyttä!* ajattelin hädissäni ja koitin vetäytyä matalaksi, mutta oli jo myöhäistä. Tunsin jotain minussa, mutta se ei ollut kipua. Kaikki kissat ryntäsivät suoraan lävitseni ja käännyin katsomaan, minkä kanssa he sitten niin sotivat. Näin kissoja, toisen, laihemman joukon kissoja. Repaleturkkisia ja suurisilmäisiä kissoja, jotka vinkuivat hädissään. He yrittivät taistella, mutta toiset kissat iskivät kyntensä heihin, ajoivat heitä takaa ja tappoivat osan kissoista. Väritseni kulki kauhun tunne, kylmä väristysten sarja, kun näin kuolleet ruumiit, veren ja silkasta kauhusta pakenevat kissat. Heidän kotinsa oli viety.

//Hereillä

Heräsin ja värähdin muistellessani unta.
*Se oli vain unta*, vakuutin itselleni.

//Joku?

Nimi: Kanervakuu

01.09.2016 15:41
Olin metsästämässä yksin. Tarvitsin omaa aikaa! Vaikka Loimusilmä oli kumppanini, niin eihän se silti tarkoita, että hänen pitää olla minussa koko ajan kiinni, kuin ärsyttävä takiainen. Katsahdin taivaalle ja huomasin, että oli ilta. En menisi leiriin vaan etsisin reviiriltä sopivan nukkumispaikan. Kävelin eteenpäin. Sitten löysin sopivan kokoisen kolon. Se oli vanha ketun kolo, mutta, koska haju oli laimea, päätin nukkua siellä. En kuitenkaan saanut unta heti. Miksi? Kaipasinko jotakin? Nousin ylös ja juoksin takaisin leiriin. Lähes kaikki kissat olivat jo pesissään. Tassutin sisään ja huomasin, että Loimusilmä oli vielä hereillä.
"Hei", tuo naukaisi. Nyökkäsin vain kireänä. Halusin näyttää, että olin yhä vihainen, enkä tahtonut seuraa. Asetuin pedilleni. Nytkään uni ei tullut. Kun viimein nukahdin, näin levottomia unia koko yön.

Heräsin ja huomasin, että kaikki olivat vielä pesässä.
*Mihin oikein heräsin?* ajattelin ja sitten huomasin, että Tuikesilmä pujahti ulos leiristä.
*Minne hän menee?* ajattelin. Nousin ylös ja tassutin hänen peräänsä. Kun sain hänet kiinni, huomasin, että tämä meni ukkospolun suuntaan, kohti Myrskyklaanin reviiriä. Miksi?

//Tuike?

Nimi: Vaahteratassu

28.08.2016 18:36
"Olen harjoitellut tappelemaan puolisokeana", sanoin hiljaa rutiastaen tuon kaulaa. Hellitin otettani kuitenkin hieman, sillä aikeenani ei ollut tappaa.
"Tule järkiisi!" huusin ja heitin tuon maahan.
"Hiljaa", hän murisi. Puuhkaisin veren vasemmastasilmästäni.
"Tuo taktiikka on huono", naukaisin. Kyyristyin maahan valmiina hyökkäämään, hos tuo jatkaisi tappelua.
"Tule nyt vain mukaani", anelin. Hän katsoi minua uhkaavastu ja loikkasi kimppuuni. Loikkasin viime hetkellä pois alta. Viilsin kynisilläni tuon kylkeä. Haukkatassu. Iski hampaansa lapaani. Murahdin ja iskin hampaani tuon kalloon ja revin tuon voimalla irti.
"Lopeta jo!" huusin ja nuolin veret lavastani.
"Meillä ei ole aikaa tuhlata enempää verta", nau'uin.
"Miten niin?" hän kysyi muristen.
"Jos rajapartio tulee sinun on pakko tulla mukaamme", nau'uin hiljaa.
"En halua", hän toisti jälleen kerran.
"No ei tämä sinun revirisi ole!" tiukkasin. Haukkatassu syöksähti minua kohi ja kaatoi minut kumoon. Potkaisin tuon vatsaa voimakkaasti. Hän horjahti ja sain tuon karistettua päältäni.
"Älä pakota minua tappelemaan sinua vastaan enää", anelin.

//Haukka

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com