Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  45  46  47  48  49  50  51  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Pöllötassu

10.10.2015 20:40
Katsahdin kellanpunaiseen kolliin.
"Hei", naukaisin viileästi.
En kaivannut ystäviä. Eläisin mainiosti ilmankin niitä. Kolli kysyi vielä nimeänikin. Se tuntui oudolta.
"Olen Pöllötassu", murahdin.
Kolli hymyili.
"Entäs itse?" kysyin.
Kolli hymähti.
"Okatassu."
Huokaisin.
*Olkoon vaikka Okatähti, mutta ystäviä en kaipaa! Aiheuttavat vain harmia!* ajattelin.
Varjoklaani oli heikko. Vain neljä oppilasta, ei yhtään pentua ja neljä soturia ja tietenkin ihanat klaanivanhimmat.
"Selvä", naukaisin.
Ihan kuin kolli olisi painostanut minua puhumaan.. En kuitenkaan antaisi periksi.
"Mikset ole sen ystäväsi kanssa?" tuhahdin.
Kolli katsoi minua hämmästyneenä.
"Sumutassunko?" kolli kysyi.
Huokaisin.
*Ei! Vaan tietysti Myrskyklaanilais oppilaan kanssa!* ajattelin.
En kuitenkaan pystynyt sanomaan sitä ääneen. Klaanit olivat kärsineet niin paljon Viiltotähden valtakaudella..
*Täytyy vain yrittää olla edes hiukan iloinen!* ajattelin.
Huokaisin.
"Kyllä", naukaisin.
Oli outoa katsella oppilasta. Olin kyllä kollin ennenkin nähnyt, mutten koskaan jutellut.
"Minun täytyy mennä", naukaisin.
Vaskitsaviima katsoi minua nimittäin merkitsevästi aukiolta.
"Hei", kolli naukui.
Murahdin nopeasti jotain "hein" tapaista.
*Ja nyt johonkin tyhmiin harjoituksiin ja sitten nukkumaan tai pesemään vanhuksia. Huomenna on aikainen aamu ja sama rutiini alkaa alusta!* ajattelin vihaisena.
Mietin Naakkatähteä. Kolli oli ollut kuulemma hyvä päällikkö..
*Hohtotähti osaa varmasti johtaa Varjoklaanin parempaan aikaan!* ajattelin.
Kävelin hitaasti Vaskitsaviiman luo.
"Hei", kolli tervehti.
Nyökkäsin.
"Hei."
Vaskitsaviima hymyili.
"Tänään lähdemme metsästyspartioon", Vaskitsaviima naukui.
Hymähdin.
*Haluatko vielä tavuttaa kun kerran olen pikkuoppilas?* ajattelin.
Nyökin kuitenkin vain vastaukseksi.
"Ketä siihen tulee?" kysyin.
Vaskitsaviima katseli ympärilleen.
"Ainakin sinä ja minä.. Ja Naavatassu ja Hohtotähti", kolli muisteli.
Huokaisin. En oikeastaan tuntenut Naavatassua, mutta en halunnut tavata enää sinä päivänä yhtäkään oppilasta.
"Odotetaan kärsivällisesti muita", Vaskitsaviima huokaisi.
Nyökkäsin.
*Ei kun rynnätään metsään ja odotetaan siellä heitä, josko he sieltä juoksisivat perässä!* ajattelin.
Katselin parantajan pesälle.. Klaanivanhimmat juttelivat kiihkeästi jostain. Minusta klaanivanhimmat olivat ihan mukavia, mutta hyödyttömiä.
*Pannan kaikki hyödyttömät kissat yhteen nippuun, ja toivotaan että puu kaatuu heidän päälleen!* ajattelin.
Samassa kaksi kissaa ilmestyi eteeni. Naavatassu oli kaikin puolin normaalin näköinen kissa.. En kiinnittänyt kolliin ollenkaan huomiota.
"Mennään tuonne", Vaskitsaviima naukui.
Hohtotähti ja Naavatassu kuitenkin näyttivät jo siltä, että olivat käyneet jossain.. Kenties kiertämässä rajoja?
"Pöllötassu, näetkös tuolla hiiren?" Vaskitsaviima kysyi.
En nähnyt oikeastaan ollenkaan yhtikäs mitään. Oli niin hämärää.
"Haistan sen", naukaisin.
Kolli nyökkäsi.
"Yritä nyt saada se", kolli murahti.
Nyökkäsin. Hyppäsin nopeasti saalistusasentoon.
*Mitkä paineet!* ajattelin.
Hiippailin lähemmäs hiirtä. Hiiri ei tuntunut edes keskittyvän muuhun kuin pieneen pähkinäänsä.
*Koko metsän vanhin ja tyhmin hiiri varmaan!* ajattelin.
Loikkasin hiiren päälle ja puraisin siltä niskat nurin. Maistoin lämpimän veren suussani. Se tuoksui herkulliselta!
"Hienoa!" Vaskitsaviima kehui.
Käännyin ympäri ja törmäsin nuoreen oppilaaseen.

//Naava? Hohto?

Nimi: Okatassu

09.10.2015 15:06
"Millaista sinulla oli tänään?" Sumutassu naukaisi, yrittäen selvästi viedä ajatuksiaan pois jostakin ikävästä aiheesta. Tartuin vihjeeseen nopeasti.
"Eipä ihmeitä. Olin kyllä mukana rajapartiossa ja tietysti oli omituista herätä taas omalta makuusijaltani", tiivistin päivän tapahtumat ystävälleni. Hän nyökkäsi hieman.
"On kyllä piristävää olla taas leirissä. Vaikka en kyllä taida päästä vielä tänään takaisin harjoituksiin", Sumutassu vastasi vähäsen alakuloinen sävy äänessään. Hän kuitenkin piristyi nopeasti ja aloimme jutella keskenämme huolettomasti. Olin iloinen, että minulla oli ystävä, jonka kanssa saatoin jakaa kokemuksiani ja muistojani. Minulla ja Sumutassulla oli yhteinen mestarikin, joten saisimme luultavasti harjoitella yhdessä. Pidin Kuunsirpistä jo valmiiksi. Aika kului siivillä, kunnes yhtäkkiä tajusin katsahtaa ulos. Pesän ulkopuolella oli jo hämärää.
"Anteeksi, mutta minun täytyy varmaankin mennä", pahoittelin ja nousin sammalpediltä, Sumutassun viereltä. Lähdin tassuttelemaan oppilaspesän lämpöön hyvän yön toivotusten saattelemana. Vasta kun olin jo ehtinyt asettua sammalpedilleni, tajusin, että pesässä oli minun lisäkseni joku toinenkin. Kohottauduin uteliaana kurkistamaan muutaman hännänmitan päässä itseään sukivaa naarasta. Hänellä oli ruskeansävyinen turkki ja pitkä, pörröinen häntä. Tuntui aivan, kuin olisin nähnyt hänet ennenkin. Ehkä hän oli uusi oppilas? Olisi mukavaa saada olla jonkun kanssa, nyt kun Sumutassu vietti kaiken aikansa parantajanpesässä.
"Hei! Mikä sinun nimesi on?" Naukaisin pimeyteen, kiinnostuneena. Naaras kääntyi minua kohti.

// Pöllö? :3

Nimi: Hohtotähti

08.10.2015 15:39
Jostain syystä, kun olin lopettanut kokouksen, minulle tuli varmempi olo. Klaanissamme oli kaksi uutta oppilasta. Hyvän koulutuksen myötä heistä tulisi sotureita. Ja se taas vahvistaisi klaania paljon. Pieni hymy levisi huulilleni.
Olin aistinut uudesta oppilaastani sen, että hän olisi erilainen, kuin ne lempeät ja ystävälliset nuorukaiset, joihin olin tottunut. Naavatassu oli kylmempi..En uskonut, että olisin havainnut eroa ilman henkieni tuomia taitoja. Huomasin, että jotenkin ymmärsin kissoja ja heidän tunteitaan paremmin. En ollut kyllä saanut mitään ymmärrystä hengellä..mutta kaipa kaikki henget yhdessä antoivat voimaa ymmärtää..?
Ravistin päätäni unohtaakseni sekavat ajatukseni. Nyt piti miettiä muita asioita. Mietin uuden oppilaani koulutusta. Reviirien kiertäminen ensiksi, totta kai. Sen jälkeen opettaisin luultavasti tavallisia oppilaiden toimia; vanhusten hoitoa, sammalen keräämistä ynnä muuta, sekä tietenkin soturilakia. Sammalen keräämisen yhteydessä voisi opettaa kynsien käyttöä. Metsästystä aloitettaisiin ennen taistelua.
Menin pesääni miettimään lisää. Mitä opettaisin, milloin olisi sopiva aika ja miten opettaisin.

Auringonhuippu saapui. Nousin ja lähdin ulos. Näin Naavatassun tulossa minua kohti.
"Hei", tervehdin.
Kolli nyökkäsi.
"Lähdetään", maukaisin ja johdatin oppilaan perässäni ulos leiristä.
Ajattelin kiertää reviirin niin, että kävisimme ensin Tuuliklaanin rajalla, sitten nelipuun kautta Myrskyklaanin rajalle. Paluumatkalla katsoisimme harjoitusaukion ja muutamia hyviä metsästyspaikkoja tai muita tärkeitä paikkoja.

//Pakko lähtee :c Naava? ^^

Nimi: Pöllötassu

07.10.2015 18:17
"Pöllötassu! Herää!" joku sihisi korvaani.
Katsoin Vaskitsaviimaa kiukkuisena.
"Miksi näin aikaisin?" kysyin.
Vaskitsaviima huokaisi.
"Minähän kerroin", kolli huokaisi.
Ymmärsin kollin katseesta että häntä ei kannattanut uhmata.
*Ne taisteluharjoitukset!* ajattelin.
Taisteluharjoitukset. Ei kuullostanut erityisen hyvältä. Varsinkin kun se olisi ensimmäinen kerta.
*Pöllötassu! Sinusta ei voi tulla soturia jos et osaa taistella!* ajattelin.
"Ota nopeasti saalista ja tule sitten luokseni", kolli naukui.
*Syö nopeasti?! Minulta se ei kyllä aina onnistu!* ajattelin.
"Mestarini, mitäs jos en ehdi syömään nopeasti?" kysyin.
Kolli selvästi hiukan ärsyyntyi.
*Ja minähän en todellakaan tottele tuota kollia!* ajattelin
Huokaisin.
"Yritän syödä nopeasti", huokaisin.
Kolli hymyili.
*Ja tuoko oli Tuhotähden poika?* ajattelin.
Ajatus Tuhotähdestä toi kylmät väreet turkkiini. Se oli outoa. Varjoklaanin entinen päällikkö oli ollut kuullemma ihan hirveä murhaaja..
"Hae nyt kasasta itsellesi saalista", Vaskitsaviima patisti.
Hain kasasta pienen myyrän ja aloin natustamaan sitä.
*Ainakin saan vatsan täyteen!* ajattelin.
Pieni myyrä täytti vatsani nopeasti.
"Vaskitsaviima, mitä nyt tehdään?" kysyin.
Kolli hymyili.
"Ihankuin et muistaisi. Harjoittelemme taistelua. Pidä kynnet piilossa", Vaskitsaviima kertoi.
Ajatus taistelusta ei ollut mukava.
*Kyllä minä osaan!* ajattelin.
Vaskitsaviima näytti liikkeen, jossa vedettiin vastustajalta jalat alta.
*Ulkonäölläni minä enemmänkin haluaisin vetää vastustajalta jalat alta!* ajattelin.
Loikkasin kohti kollia. Pysähdyin kesken loikan. Törmäsin pain Vaskitsaviimaa.
"Minnes se loikka katosi?" Vaskitsaviima kysyi.
En voinut kertoa että pelkösin. Se olisi nöyryyttävää.
"Kokeile jotain omaa liikettäsi", Vaskitsaviima huokaisi.
Ajatus omasta liikkestä oli mukava.
*Äly kehiin Pöllötassu!* ajattelin.
Seisahduin Vaskitsaviiman eteen. Kolli oli minua kaksi kertaa suurempi, joten kolli voisi jyrätä minut..
*Suoraan jalkojen välistä ja sitten takaata kimppuun!* ajattelin.
Kohdistin katseeni kollin silmiin. En antaisi katseeni vaeltaa kollin jalkoihin.
"Vastustajasi olisi jo tappanut sinut. Yritä tehdä liike nopeasti", Vaskitsaviima hoputti.
Kiihdytin vauhtiani. Katsoin edelleen kollin silmiä.
*Teen tämän huolella!* ajattelin.
Ryntäsin kollin jalkojen välistä. Vaskitsaviima ei kuitenkaan jäänyt satimeen. Kolli tarttui hännästäni ja veti minut selälleni.
"Liike oli todella hyvä. Toteutus vaatii hiukan enemmän taitoa vielä. Oli rohkeaa yrittää sitä", kolli kehui.
Oli mukavaa kuulla kehuja..
"Lähde leiriin ystäviesi luokse", kolli naukui.
Huokaisin.
*Olisi kiva jos olisi ystäviä!* ajattelin.
Kövelin oppilaitten pesälle..

//Sumu? Oka? Naava?

Nimi: Naavatassu

06.10.2015 20:08
Katsoin, kun klaanimme päällikkö, Hopeatähti, asteli pesästään ja valmistautui klaanikokoukseen. Naaraan pitkä musta karva ja tummat silmät antoivat ymmärtää, että hän oli täysin sopeutunut elämään tälläisellä reviirillä.
*Kuten Varjoklaanin päällikön kuuluisikin.* ajattelin.
Varjoklaanin. Jollain tapaa nimi sopi. Missään ei ollut sellaista paikkaa, ettei varjoja olisi. Kaikkialla ei ole jokea, aina ei tuule eikä myrskyä. Mutta varjoja on aina. Jokaisella on oma varjo. Tavallaan ajatus oli lohduttanut minua siitä lähtien, kun ymmärsin sen verran ympärilläni olevasta, että tajusin olevani klaanin ulkopuolelta. Kukaan ei koskaan sanonut, että olisin syntynyt kulkukissalle. Mutta ei kukaan sanonut, että olisin klaanisyntyinen. Joten minä arvasin ja myöhemmin sain tietää, että olin ollut oikeassa. Mutta tämä on Varjoklaani - jos kykenet olemaan soturi ja olet uskollinen, sinut ennen pitkää hyväksytään. Kaikilla on varjo, joten emme ole niin erilaisia. Sitten loppujen lopuksi.
Hopeatähti oli hypähtänyt kiven päälle ja kutsunut koolle klaanin sanoilla, jotka olen kuullut niin monta kertaa, että pystyisin sanomaan ne, jos joku yöllä herättäisi ja kysyisi. Niin ei tule tapahtumaan, mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan.
"Olemme kokoontuneet nimittämään uuden oppilaan." Hopeatähti julisti. Kuulin Meripihkaraidan mutisevan jotain Kultatähdelle. Hänen äänensävynsä oli kuitenkin hyväksyvä. Varjoklaanilla ei juurikaan ollut oppilaita ja jokainen uusi ja terve oppilas vahvistaisi klaania.
"Naavapentu, olet saavuttanut kuuden kuun iän ja on aikasi tulla oppilaaksi." Hopeatähti aloitti. "Tästä päivästä siihen päivään saakka, kun ansaitset soturinimesi, sinut tunnetaan Naavatassuna. Lupaan välittää kaikki tietoni ja taitoni sinulle, kuten mestarini on ne minulle opettanut."
Hopeatähti laskeutui kiveltä ja otti muutaman askeleen. Pidin silmäni rauhallisina ja kasvoni lähes ilmeettöminä. Heikkoutta ei kannattaisi osoittaa. Nenänpäämme koskettivat, ja klaani hurrasi.
"NAAVATASSU! NAAVATASSU!"
"Tapaan sinut auringonhuipun aikaan leirin suuaukolla. Käymme katsomassa reviirin rajat."
Hopeatähdellä oli kasvoillaan pieni, rohkaiseva hymy. En vastannut siihen, mutta annoin tiukan ja ilmeettömän kuoreni hiukan heltyä. Mestarin ja oppilaan suhde on kuitenkin tärkeä.
Kumarsin kunnioittavasti päätäni ja naukaisin pienet hyvästit. Sitten suuntasin oppilaiden pesälle varaamaan oman paikkani. Minnekään reiän alle minua ei laiteta. Ei varmasti.

// Hopeatähti? ^^

Nimi: Pöllötassu

06.10.2015 18:22
"Pöllöpentu, olet täyttänyt kuuden kuun iän. On sinun vuorosi tulla oppilaaksi. Vaskitsaviima lupaatko välittää taitosi Pöllöpennulle?" Hohtotähti kysyi.
Vaskitsaviima nyökkäsi.
"Lupaan", kolli naukui.
"Tästä päivästä lähtien sinua kutsutaan Pöllötassuksi!" Hohtotähti julisti.
En oikeastaan tuntenut iloa. Olin oppilas. Niinkuin kaikki muutkin.
*Ja vielä Vaskitsaviima mestariksi!* ajattelin.
Olin kuullut tarinan Sinitassusta jonka mestari oli ollut Vaskitsaviima. Naaras oli kadonnut kuin tuhka tuuleen yhtenä päivänä.
*Ehkä naaras karkasi koska ei halunnut olla Vaskitsaviiman oppilas!* ajattelin.
Vitsiä minussa riitti
"Lähdetäänkö kiertämään rajoja?" Vaskitsaviima kysyi.
Nyökkäsin.
"Käyhän se", naukaisin
Vaskitsaviima meni edeltä.
"Hei", naukaisin Sumutassulle.
"Hei", naaras naukaisi.
Varjoklaanissa oli vain vähän oppilaita. Se oli huolestuttavaa. Ja en pitänyt yhdestäkään oppilaasta. Kaikki olivat joutavia.
"Minne päin?" kysyin.
Vaskitsaviima naurahti.
"En ole koskaan nähnyt noin innotonta oppilasta!" kolli nauroi.
Inho kutkutti sisälläni.
*Mikä tuota vaivaa?* ajattelin.
"Jaa", naukaisin.
Vaskitsaviima hymyili minulle.
"Piristy", kolli naukui.
Yritin saada iloa. Ei oikein onnistunut.
"Tuonne päin", kolli naukui.
Nyökkäsin.
*Ja sitten jonnekkin Myrskyklaanin suuntaan!* ajattelin.
Muistelin tarinoita Kuolonklaanista. Ja Viiltotähdestä. Hän oli kuullemma todella vahva ja nopea.
*Tulkoot tänne sen hiirenaivo klaaninsa kanssa niin näytän mistä he ovat tulleet!* ajattelin.
"Pöllötassu! Kuunteletko?!" Vaskitsaviima kysyi.
Katsoin mestariani.
"Anteeksi, en kuunnellut", naukaisin.
Vaskitsaviima huokaisi.
"Tuossa kulkee yksi raja", kolli naukui.
Haistelin ilmaa. Hastoin saaliseläimen.
"Vaskitsaviima, nyt olisi oiva tilaisuus opettaa metsästystä", naukaisin merkitsevästi.
*Kyllä Vaskitsaviiman täytyy ymmärtää!* ajattelin.
Mestarini nauroi.
"Voisin kyllä opettaa sinua metsästämään", kolli naukui.
Sisälläni kuohahti ilo.
"Jes!" kuiskasin.
Vaskitsaviima näytti täydellisen asennon.
"Tee perässä", kolli naukui.
Painuiduin maata vasten.
"Häntäsi laahaa maata. Nosta sitä ylemmäs!" kolli kehotti.
Nostin hiukan häntääni.
*Nyt tämä onnistuu!* ajattelin.
Painauduin maata vasten, nostin häntääni ja leukaani ja loikkasin ilmaan, lehden päälle
"Hienoa!" Vaskitsaviima kehui.
Olin ylpeä itsestäni.
"Seuraavana haemme klaanivanhimmille sammalia", Vaskitsaviima naukui.
Huokaisin.
"Tiedän ajatuksesi. Kyllä se siitä", kolli naurahti.
Laskeuduimme sammamättäälle.
"Nosta kynnelläsi sitä leukasi alle", Vaskitsaviima neuvoi.
Nostin sitä leuan alle. Seuraavana otin sitä suuhun.
"Ja nyt leiriin", kolli naukui.
Veimme sammaleet leiriin.
"Hae saalista. Huomenna kokeilemme taitojasi taistelussa. Herää heti aikaisin", kolli naukui.
Käperryin kerälle ja nukahdin.

//Oppilaat?


Nimi: tummasielu

05.10.2015 18:31
Istuskelin varjoklaanin reviirillä ja katselin laskevaa aurinkoa. Olin todella väsynyt mutta mutta aijoin olla siinä vielä hetken.
"Mitä sinä siinä tapitat?" kuului lempeä ääni takaani. Käänsin päätäni ja hymyilin kumppanilleni. Valkosydän istui viereeni ja nuolaisi lapaani.
"Kunhan vain katselen", mau'uin.
"No minä katson sitten kanssasi", Valkosydän maukui. Nojasin naaraaseen ja tuo nuolaisi minua lapaan.
"Olet rakas", sanoin ja aloin kehräämään.
"Niin sinäkin", naaras sanoi ja alkoi myös kehräämään. Katselin taivasta yhdessä valkosydämmen kanssa.
"Kuule minulla olisi yksi kysymys", sanoin ja äänen sävyni muuttui hieman hätääntynerksi ja minusta alkoi tuntua ettei tämä olisikaan hyvä ajatus.
"Niin?" naaras kysyi lempeällä ja lämpimällä äänellä, josta sain rohkeutta kysyä. Käännyin katsomaan kumppaniani silmiin ja tuo katsoi takaisin.
"Hankitaanko pentuja?"

//nauran xD puhelin laatu ja kiire mut Valko?

Nimi: Kuunsirppi

05.10.2015 17:30
Kävelin tuoresaaliskasalle ja nappasin kasasta hiiren, jota lähdin syömään sotureiden pesän edustalle. Nuolaisin huuliani ja haukkasin ensimmäisen palan hiirestä. Hiiri oli selkeästi vasta tuotu, koska se huokui lämpöä. Liha oli pehmeää ja mukavan tuntoista, sekä erittäin maistuvaa. Haukkasin toisen palan, joka tuntui maistuvan yhä vain paremmalta. Mitä enemmän söin, sitä parempaa hiiri oli. Loppujen lopuksi olin syönyt kaiken ja jäljellä olivat vain luut ja kohdat, jotka eivät olleet mitään herkkuani. Lähdin viemään pois hiiren jämiä.
Palasin leiriin ja huomasin Kultatähden vanhusten pesän edustalla nuolemassa turkkiaan puhtaaksi. Kävelin vanhuksen luo.
"Hei", naukaisin.
"Heo, Kuunsirppi", entinen päällikkö naukaisi ja lopetti nuolemisen.
"Kuinka päiväsi on sujunut?" kysyin.
"Erittäin hyvin, kiitos kysymästä", hän naukaisi.
Istuuduin kollin vierelle.

Nimi: Kurú

04.10.2015 19:52
//Äh olin laittanut tuonne alemmas
"Kuunsirppi on kuollut", vaikka sen piti olla Paatsamakukka on kuollut", anteeksi :c

Nimi: Sumutassu

04.10.2015 13:47
Mietiskelin yhä Kuunsirpin sanoja, kun Okatassu asteli sisään. Hän nuuhki ilmaa, kysyi Kaunokukalta kissanmintusta ja katseli yrttikasoja. Yskäisin tahattomasti, ja Okatassu käänähti katsomaan minua. Yskäisin toisen kerran ja irvistin. Toivoin, että kivut loppuisivat pian.
"Millainen on olosi?" Okatassu kysyi.
"Ihan hy-" aloitin ja yskäisin taas pari kertaa.
"Ihan hyvä", naukaisin ja hymyilin hieman. Yritin kääntää päätäni nuollakseni turkkia mutta lopetin kipuaallon tullessa. Miten lihakset kykenivät olemaan näin jumissa?
"Älä avaa haavojasi", Kaunokukka naukaisi yrttejä järjestellessään.
"En, en..." urahdin. Pääsisimpä pian takaisin koulutukseen. Minusta ei ikinä tulisi soturia tällä tavalla. Vaikka olinkin liian huono soturiksi.
*Ei, ei, ei*, toruin itseäni. Kuunsirppi oli käskenyt minua luottaa itseeni.
"Millaista sinulla oli tänään?" kysyin Okatassulta.


//Anteeksi kamala pätkä x( Oka?

Nimi: Okatassu

03.10.2015 14:21
Olin ilahtunut päästyäni pitkästä aikaa mukaan partioon. Astelin pitkässä heinikossa ja katselin kiinnostuneena kaikkialle ympärilleni. Vaskitsaviima ja Valkosydän kulkivat vähän matkaa edelläni, jutellen leppoisasti keskenään. Tänään taivas oli pilvinen ja tuuli oli minun onnekseni laantunut eilisestä. Pysähtelin haistelemaan erilaisia asioita, sillä halusin oppia tunnistamaan mahdollisimman monta tuoksua. Kerroin aikeistani vieressä kulkevalle Vaskitsaviimalle, mutta hän vain naurahti huvittuneena. Jonkin aikaa kestäneen kävelyn kuluttua saavuimme rajalla. Silmäilin sitä vaikuttuneena. Rajan toiselle puolelle levittäytyi Myrskyklaanin reviiri, kaikkine metsineen ja erilaisine kasveineen. Se näytti jokseenkin erilaiselta kuin oma, soinen reviirimme. Lähestyessämme rajaa sain huomata, että se tuoksuikin erilaiselta. Painoin Myrskyklaanin tuoksun mieleeni samalla, kun katselin vaivihkaa mallia Valkosydämestä, joka parhaillaan jätti hajumerkkiä erääseen puuhun. Asetettuani omat hajumerkkini, jäin tähyilemään puita toisen klaanin reviirillä. Ladon ympärillä oli ollut muutamia samantapaisia puita kuin tässä. Ehkäpä ladon ympäristössä ja Myrskyklaanin reviirissä olisi enemmänkin samaa? En kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä selvää, ennen kuin Vaskitsaviima herätti minut ajatuksistani lempeällä hännän näpäytyksellä. Taivalsimme reippaasti takaisin leiriin, sillä minun teki mieli käydä tapaamassa Sumutassua uudestaan. Tai sen takia, että tihkusade alkoi voimistua uhkaavasti. Turkkini ehti kastua läpimäräksi, ennen kuin vihdoin pujahdin sisään parantajanpesään. Yrttien kitkerä tuoksu sai minut nyrpistämään nenääni, mutta tassuttelin kuitenkin varovaisesti peremmälle. Tällä kertaa en haluaisi aiheuttaa vahinkoa huutamalla tai pomppimalla ympäri pesää. Kaunokukka sekoitteli pesän toisessa päässä yrttiseosta, joka tuoksui huumaavan makealta.
"Mikä tuo tuoksu on?" Naukaisin uteliaana. Kaunokukka hätkähti ääntäni, mutta kääntyi nopeasti vastaamaan.
"Tarkoitatko kissanminttua?" Parantaja naukaisi ja heilautti hännällään kohti yrttikasaa, josta kantautui samaa tuoksua. Nyökkäsin ja katselin muita lehtipinoja yrttivarastossa. Hiljainen yskähdys sai minut säpsähtämään. Käännähdin kohti loukkaantuneiden sammalvuoteita, joista yhdellä Sumutassu lepäsi. Naaras soi minulle iloisen hymyn. Vastasin siihen virnistyksellä ja tassuttelin lähemmäs, istuen lopulta hänen vierelleen. Sumutassu yskäisi uudelleen ja huomasin hänen irvistävän kivusta.
"Millainen on olosi?" Naukaisin myötätuntoisesti.

// Sumu? :3

Nimi: Hohtotähti

01.10.2015 14:41
Hymyilin ja istahdin alas nuolaisten rintaani.
"Sinulla on tällä hetkellä kaksi oppilasta...olisikohan mahdollista siirtää toinen pois?" mietin.
Kuunsirppi kohautti lapojaan.
"Se on sinun päätöksesi", hän naukaisi.
"No, sitä ei tehdä ainakaan vielä. Minä voin kuitenkin auttaa koulutuksessa, mikäli sinua ei haittaa", maukaisin.
"Miksi haittaisi?" naaras virnisti.
Virnistin takaisin ja oioin häntäni pörröiset karvat.
"Klaanimme tulee vielä kasvamaan, nyt se on niin pieni", mutisin.
"Niin..Tiedätkö muuten yhtään minne Kuolonklaanilaiset lähtivät?" Kuunsirppi naukaisi.
"Parhaimmassa kunnossa olleiden piti silloin häätää heidät. Tietääkseni heidät häädettiin reviirien ulkopuolelle, jonnekin korkokivien suuntaan", sanoin.
"Selvä..no, minä taidan mennä syömään", Kuunsirppi naukui.

//Lyhyt, sekavakin kai :D Kuu?

Nimi: Kuunsirppi

28.09.2015 21:21
Katsoin vakavin katsein oppilastani.
"Yksikään Varjoklaanin soturi ei ole hyödytön. Koko ikäni minua on pidetty epäluotettavana, klaaninsa pettäjänä. Minua on pidetty sellaisena, kuin isäni oli, vaikka olen ihan eri kissa. Olen ehkä heidän silmissään ollut hyödytön, mutta tiesin aina, että olin yksi arvokas Varjoklaanin jäsen. Muistathan, että hyvällä koulutuksella, sinustakin tulee jonain päivänä Varjoklaanin suuri soturi?" kysyin ja puskin lempeästi oppilaan turkkia.
Sumutassu kohautti lapojaan.
"Ehkä Tähtiklaani ei ole sitä mieltä", hän naukui.
"Se ei ole Tähtiklaanista kiinni, vaan tahdosta. Jos ei ole tahtoa, ei ole voimaa. Jos ei ole voimaa, ei ole viisautta, ja ilman viisautta, ei ole mitään", naukaisin.
Kaunokukka nyökkäsi.
"Hyvin puhuttu", hän tokaisi ja loikki yrttivarastoon.
"Luota itseesi, se joka soturin pitäisi osata tehdä", kuiskasin ja poistuin paikalta.
"Hei, Kuunsirppi", tervehti Hohtotähti.
"Kuinka Sumutassu voi?" päällikkö kysyi.
"Paremmin, itseluottamus on hukassa", naukaisin.
"Haluatko kertoa?" päällikkö kysyi.
Tiesin, ettei hän kertoisi eteenpäin asioita.
"Hän sanoo, ettei kykene haavoittamaan vihillista. Pitää kai itseään huonona", huokaisin.
"Hän oppii", Hohtotähti vakuutteli ja laski häntänsä lavalleni.
"Totta kai oppii, minä opetan häntä", hymähdin ja tönäisin lempeästi päällikköä.

//Hohtotähti?

Nimi: Valkosydän

28.09.2015 04:50
Olin ollut partiossa. Olimme tarkastaneet Myrskyklaanin rajat ja saalistaneetkin vähän. Oli ihanaa olla täällä. Ladossa oli ollut niin toivottoman ahdasta, eikä siellä ollut ollut paljonkaan riistaa. Katsahdin tuoresaaliskasaamme. Siinä oli jo muutamalle kissalle hyvä ateria. Varjoklaanissa ei edes ollut kovin montaa suuta ruokittavana. Naakkatähtikin oli kuollut. Uusi päällikkönne oli Hohtotähti ja Kuunsirppi oli saanut varapäällikön aseman. Olisin itse halunnut varapäälliköksi, mutta ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia. En edes ollut kouluttanut oppilasta eikä minulla ollut tarpeeksi kokemusta.
*No, seuraavalla kerralla on taas uusi mahdollisuus*, ajattelin ja otin tuoresaaliskasasta varpusen. Sen maku tulvi kielelleni. Minun olisi tehnyt mieli syödä se parilla haukulla heti, mutta maltoin sentään istua ja aloin repimään linnusta paloja. En ollut syönyt näin isoa saalista vähään aikaan. Ladossa en ollut edes saanut joka päivä ruokaa. Ja silloin kun sain, niin sain puolikkaan. Mutta täällä oli asiat paremmin. Hotkaisin linnun loppuun ja nuolaisin huuliani. Kävelin sotureidenpesälle katsomaan jos vaikka Tummasielu olisi siellä.
"Hei Tummasielu", naukaisin kun näin hänet.
"Hei", kumppanini naukui lempeästi. Aloimme hiljakseen kävellä pois sotureidenpesästä jutellen niitä näitä. Pian Okatassu riensi meitä vastaan. Hän selitti asiansa.
"Toki voin tulla" hän sanoi.
"Hyvä", oppilas vastasi ja lähti jo kulkemaan ulos leiristä.
"Nähdään myöhemmin", hän sanoi minulle ja vastaukseksi nuolaisin tämän korvantaustaa. Tummasielu loikki pois. Halusin tehdä jotain hyödyllistä, joten menin siivoamaan sotureidenpesää. Se oli jo aika hyvä, mutta siellä oli vielä jotain roskia ja kuivuneita lehtiä sun muita. Keräsin roskat yhteen ja mutistin ne palloksi. Nappasin sen mukaani ja vein ne ulos. Olimme saaneet leiristä sen näköisen, että siellä oikeasti voisi asuakin joku. Kuolonklaanin aikaan täällä ei ollut montaa kissaa asunut ja koko paikka oli päässyt likaantumaan.
Eipä täällä nytkään kovin montaa kissaa asunut. Varjoklaanissa oli kaikista klaaneista vähiten kissoja, mutta se ei tarkoittaisi että tämä klaani olisi heikoin. Tarvitsisimme silti lisää kissoja. Siitä ei pääsisi yli eikä ympäri. En halunnut olla tekemättä mitään, joten päätin mennä kysymään Kuunsirpiltä, jos hänellä olisi jotain tehtävää minulle.

//outo. Kuu? Joku?

Nimi: Sumutassu

27.09.2015 22:29
Avasin hitaasti silmäni ja huomasin kellanpunaisen möykyn petini vieressä.
"Sinä heräsit!" Okatassu huudahti ja älähdin viiltävästä kivusta päässäni.
"Voitko... olla hiukan hiljempaa? Päätäni särkee..." naukaisin hiljaa ja Okatassu läimäytti hännänpäänsä suunsa eteen.
"Anteeksi", hän naukaisi huomattavasti matalammalla äänenvoimakkuudella. Ilmeeni suli varovaiseen hymyyn, vaikka joka lihasten käyttäminen poltti.
"Ei se mitään. Kuinka kauan olen ollut koomassa", kysyin.
"Pari päivää", Okatassu vastasi. Niinkö kauan? Pian Okatassu lähti ulos ja Kaunokukka tuli luokseni.
"Mikä olo?" hän kysyi huolestunut pilke silmissään.
"Muuten hyvä, mutta päätä särkee ja lihaksiin sattuu jos liikun", totesin hiljaa.
"Lihastesi sattuminen johtuu luultavasti haavoistasi sekä siitä, ettet ole käyttänyt raajojasi hetkeen, osasin odottaa sitä. Päänsärky menee luultavasti pian ohi, pyri välttämään kovia ääniä", Kaunokukka naukui.
"Tiedätkö, miten säikähdin kun näin sinut makaamassa maassa? Varjoklaani ei voi menettää enää kissoja! Menetimme jo Paatsamakukan ja..." Kaunokukka lopetti huomatessaan ilmeeni.
"Tiedän että suret yhä Paatsamakukkaa... Kaikesta huolimatta oli hyvin rohkeaa puolustaa Okatassua. Olit hyvin lähellä kuolemaa, tuskin hengititkään enää kun löysimme sinut", Kaunokukka naukui. Olinko todella ollut niin lähellä. Painoin pääni.
"Minä halusin kuolla kuin soturi. Olen liian hellämielinen, en osaa haavoittaa vihollista. Pidin itseäni silloin hyödyttömänä..." naukaisin hiljaa. Yhtäkkiä Kuunsirppi asteli väliimme, laski riistan maahan ja katseli minua tutkivasti, kuin arvioiden kuntoani.
"Kiitos Kuunsirppi", naukaisin ja tajusin Kuunsirpin varmasti kuulleen koko keskustelun.

//Oka? Kuu? Sori autohittaus

Nimi: Kuunsirppi

27.09.2015 22:05
"Sumutassu on herännyt!" Okatassun kiljaisu herätti minut.
Säpsähdin ja nousin pystyyn. Hiivin ulos sotureiden pesästä, nuori oppilas pomppi innoissaan parantajan pesän edustalla.
"Ihan tosi?" kysyin.
Hän nyökkäsi.
"Hän avasi silmänsä, ja on hereillä!" Okatassu riemuitsi.
"Rauhassa", naukui Kaunokukka, joka tallusteli ulos parantajan pesästä.
"Kuinka Sumutassu voi?" kysyin.
Olin huolissani oppilaasta. Kaksi ainoaa Varjoklaanin oppilasta olivat minun koulutettavissa, ja olin siitä iloinen, vaikka huolta riittikin kaksin kerroin.
"Hyvin, muttei hän voi osallistua partiointiin vielä", parantajanaaras naukaisi.
"Okatassu, voisitko käydä saalistamassa vaikka.. No, vaikka Tummasielun kanssa, veisit sen jälkeen saalista Kultatähdelle ja Meripihkaraidalle", naukaisin.
"Hyvä on", Sumutassu naukui, Tummasielu tallusteli ulos sotureiden pesästä Valkosydämen kanssa, ja oppilaani loikki tuon luo.
Tummasielu nyökkäsi, hyvästeli toverinsa ja poistui oppilaan kanssa leiristä.
"Hei, mikä meteli täällä on?" Hohtotähti käveli unisena ulos pesästään.
"Sumutassu on herännyt", hymyilin.
"Pian hän voi jatkaa koulutustaan", Hohtotähti naukui tasaisella äänellä.
"Minäkin olen huolissani klaanista. Jos oppilaita ei ole tarpeeksi, ei ole myöskään sotureita. Emme voi antaa Varjoklaanin vajota niin, että olisimme heikkoja. Varjoklaani ei kaipaa enää apua toisilta klaaneilta", naukaisin.

//Hohtotähti?

Nimi: Sumutassu

27.09.2015 21:00
Avasin silmäni nummella, vain tähtitaivas yläpuolellani. Lempeä tuuli pörrötti turkkiani, ja haistoin ilmassa viherlehden.
"Tältäkö tuntuu olla kuollut?" ihmettelin ääneen.
"Et ole kuollut, Sumutassu", kuului tuttu ääni takaani ja käännähdin. Naakkatähti istui siinä hymyillen, silmät tähtinä tuikkien ja kellanpunainen häntä tassujen ympärille kiedottuna. Helpotus päällikköni näkemisestä oli suuri, mutta hillitsin haluni kehrätä ja kumarsin.
"Naakkatähti", kuiskasin.
"Sota on ohi, ja vaikka se verotti väkeämme raskaasti, olemme nyt turvassa omalla reviirillämme. Tähtiklaani iloitsee muiden klaanien tapaan", Naakkatähti naukui ja hymyili. Huokaisin helpotuksesta kunnes eräs asia pälkähti päähäni.
"Jos en ole kuollut, missä olen? Onnistuinko pelastamaan Okatassun? Mitä hänelle ja muille minulle tärkeille kävi?" kysyin ja Naakkatähti naurahti.
"Yksi kysymys kerrallaan, nuori oppilas. Et kuollut mutta haavoituit vakavasti ja olet tällä hetkellä koomassa parantajanpesässä. Toiseen kysymykseesi: Olit urhea. Pelastit Okatassun hengen ja olit valmis maksamaan siitä oman henkesi. Okatassu on kunnossa, hän on partiossa ja tulee luultavasti katsomaan sinua",Naakkatähti naukui ja vakavoitui.
"Viimeiseen kysymykseesi: Kuunsirppi on kuollut", Naakkatähti naukaisi ja painoi päänsä. Rinnassani jysähti.
"Ei..." kuiskasin hiljaa.
"On sinun aikasi palata takaisin. Et ole vielä valmis kuolemaan", Naakkatähti naukaisi. Nyökkäsin kunnioittavasti ja käännyin lähteäkseni.
"Odota", kuului hiljainen ääni takaani ja käännähdin vielä silmät kysyvinä. Ruohonväriset silmät kohtasivat meripihkan.
"Onnea sinulle, nuori oppilas",Naakatähti kuiskasi ja tunsin katoavani, haihtuvani, vajoavani taas tiedottomuuteen ja kaikki pimeni.

//Oka? Sori mini ja seko

Nimi: Hohtotähti

27.09.2015 11:06
"Näin vain typerää..outoa unta", maukaisin.
Ravistin päätäni karkottaakseni unen. Olin jopa saattanut tajuta suurinpiirtein sen tarkoituksen, vaikka ei se mikään ennen ollut. Koski menneisyyttä.
"Selvä", Kuunsirppi naukaisi.
"Voisin lähteä metsästämään? Klaani tarvitsee ruokaa", ehdotin.
"Käy. Minä jään leiriin. Jos viitsit, menisitkö Tuuliklaanin rajaa kohti ja voisit merkata vähän edes rajaa?" Kuunsirppi kysyi.
"Selvä", mau'uin.
Heilautin häntääni ja ravasin ulos leiristä. Pingoin rauhallista vauhtia kohti Tuuliklaanin rajaa. Matkalla nappasin yhden hiiren.
Rajalle tullessani merkkasin siitä lyhyen pätkän ja keskityin saalistamiseen. Kottaraisen mehevä haju kuljetti minut rajaa pitkin oikealle. Merkkasin yhden rajamerkin ja sitten näin linnun. Se suki matalalla puun oksalla mustia sulkiaan. Kyyristyin erään pensaan varjoon. Hiivin hitaasti koivun taakse. Kottarainen oli yhden loikan päässä oksalla, se ei ollut huomannut minua. Hivutin itseäni hiukan oikealle ja loikkasin nopeasti. Sain kynsilläni kiinni linnun pyrstöstä, vedin sen maahan ja tapoin. Hautasin sen odottamaan leiriin paluuta.
Jäljitin vielä toisen hiiren ja merkkasin lyhyen pätkän rajaa. Sitten hain kaikki saaliit ja jolkutin kohti leiriä.

//Joku? Kuunsirppi?

Nimi: Usva

26.09.2015 12:58
Hohtotähti: 60kp!

Tummasielu: 7kp

Kuunsirppi: 34kp!

Okatassu: 26kp!

Valkosydän: 4kp

Sumutassu: 3kp

Nimi: Kuunsirppi

26.09.2015 12:51
"Vaskitsaviima, voit johtaa partiota, joka tarkastaa Myrskyklaanin rajan. Ota mukaasi Okatassu ja Valkosydän", naukaisin.
"Selvä, Kuunsirppi", soturi naukui.
"Jos vain jaksatte, saalistakaa niin paljoin kuin voitte", sanoin.
Soturi nyökkäsi. Siirsin katseeni Tummasieluun.
"Voisitko harjoituttaa puolestani Sumutassua?" kysyin.
Varjoklaanin nuorin soturi nyökkäsi.
Kultatähti raahautui leiriin suussaan sammakko ja hiiri.
"Kävitkö saalistamassa?" kysyin vanhukselta.
Hän nyökkäsi.
"Pitkästä aikaa sain käydä leirin ulkopuolella", kolli laski saaliinsa tuoresaaliskasaan, jolla oli tällä hetkellä vain rotta.
"Varjoklaani on erittäin heikkona", kuiskasin hiljaa.
Vanhus nyökkäsi.
"On kuitenkin onni, että sinäkin jaksat saalistaa, vaikka ei sinun pakko ole", hymyilin.
"Tiedän sen", edellinen päällikkö naukui ja otti tuoresaaliskasasta takaisin hiiren ja laahusti Meripihkaraidan luo vanhusten pesään.
Hohtotähti laahusti ulos pesästään ja näytti hämmentyneeltä.
"Mikä on?" kysyin nykyiseltä päälliköltäni.

//Hohtotähti?:)

Nimi: Hohtotähti

24.09.2015 17:27
"Sillä ei minusta ole väliä. Olet ilmaissut uskollisuutesi tarpeeksi monta kertaa, ainakin minun mielestäni", maukaisin painokkaasti.
Kuunsirppi näytti vieläkin vähän epäileväiseltä.
"Jos olet varma", hän vielä maukui.
"Olen", hymähdin.
"Ja vielä yksi juttu: Laita minuakin partioihin. Klaanimme on pieni ja minulla ei luultavasti ole koko ajan jotain muuta tekemistä", naurahdin.
"Selvä", hän virnisti ja lähti luotani.
Menin ensimmäistä kertaa päällikön pesään. Siellä oli pölyistä. Sammalet olivat kuivia ja nurkassa oli vanha hiirenraato. Eikä ihme, Naakkatähden jälkeen siellä ei ollut asunut varmaankaan kukaan, leiri oli ollut vankeja varten. Ja Naakkatähden siellä olosta oli jo vuodenaika. Nappasin hiiren kynsiini ja heitin sen sammaleiden päälle. Kiedoin ne yhteen niin että hiiri jäi keskelle. Sitten kannoin nyytin suussani leirin ulkopuolelle. Matkalla hain läheltä leiriä sammalta. Vetelin sitä kynsilläni levyinä irti, kannoin leiriin niin paljon kuin jaksoin ja jätin ylimääräiset parantajan pesälle. Sitten vein oman osuuteni omaan pesääni ja levitin ne siistiksi pediksi. Lakaisin hännälläni sisään lentäneet lehdet ulos ja tuuletin pesää. Kevyt tuuli puhalteli enimmät pölyt onnekseni pois. Asetuin makaamaan ja suljin silmäni.

//Unta

Kävelin valoisassa metsässä. Tunsin oloni jotenkin pieneksi. Yhtäkkiä kaikki alkoi pimetä. Tuli kylmää ja kolkkoa. En voinut pysähtyä, kuljin jotain polkua eteenpäin. Kesken kaiken kimppuuni rysähti vasemmalta kolme tummaa kissaa. Lensin kahden puun välistä toiselle, kapealle ja kovalle polulle. Minun oli pakko jatkaa sitä pitkin. Tunsin oloni nälkiintyneeksi. Näin kolmen tumman kissan liikkuvan aikaisemmalla polulla samaan suuntaan kuin minä. Samassa puut alkoivat harveta, esiin tuli vähitellen aukio. Saavuin sille. Vilkaisin taakseni ja näin toisia laihoja kissoja.
Tummat kissat tulivat aukiolle ja yksi loikkasi kivelle aukion keskellä. Sitten kaikki välähti punaiseksi ja kun havahduin, kävelin leveämpää polkua, joka johti valoon. Aukio jäi verenpunaisena taakse. Tunsin oloni suuremmaksi, mutta edelleen vähän laihaksi.
Kaikki hohti hetken valkoisena ja pimeni sitten. Pimeydestä kuului epäselvä ääni:
"Täl...llä...a...s..usko..."

Havahduin säpsähtäen unestani. Olipa se ollut kummallinen. Aloin sukia turkkiani.

//Joku? Tulipa outo >.<

Nimi: Okatassu

24.09.2015 17:19
Hätkähdin hereille tuulen kahisuttaessa pesän lehtikattoa. Henkäisin onnellisena, kun haistoin suoilman tutun tuoksun. Olimme palanneet leiriin ja saatoin taas tuntea itseni varjoklaanilaiseksi. Oma, minulta tuoksuva nukkumapaikkani sijaitsi aivan oppilaspesän suulla, joten leirin keskusaukiolta kantautuva puheensorina kuului hyvin korvissani. Olin juuri nousemassa ylös, kun yhtäkkiä lysähdinkin tuskaisena takaisin sammaleisiin. Ei, kaikki ei ollut ennallaan. Mieleeni virtasi muistikuvia sodasta, joka oli raivonnut koko eilispäivän. Muistikuvat verisestä ruohikosta ja kuoleman hajusta lähettivät kylmiä väreitä pitkin selkääni. Olin saanut kehooni lukuisia naarmuja, mutta pahin vamma oli vatsassa sijaitseva pitkä viilto. Parantajamme Kaunokukka oli sanonut haavan olevan vakava, mutta myös että se tulisi paranemaan aikanaan. Tällä hetkellä kipu oli kuitenkin sen verran kova, että se sai minut irvistämään. Aloin puhdistaa vaivalloisesti verta turkiltani. Eilen en ollut kyennyt siihen enää pitkän kävelyn ja sodan jälkeen. Olin kuitenkin melko ylpeä itsestäni. Olinhan onnistunut haavoittamaan monia vastustajia, en kovin vakavasti, mutta mielestäni sekin oli aika hyvin vasta oppilaaksi nimitetyltä. Pohdiskelin kaikenlaista sodasta samalla, kun selvitin verisiksi piikeiksi sekoittunutta turkkiani. Mieleeni tuli monia ajatuksia. Olikohan Sumutassu selvinnyt? En muistanut kovinkaan paljoa yksityiskohtia sodasta. Niihin lukeutui myös se, etten muistanut nähneeni naarasta taistelun tuoksinnassa. Jossain mieleni perukoilla häälyi muistikuva siitä, että olin taistellut Sumutassun kanssa, mutta en ollut aivan varma sen todenperäisyydestä. Olisin kuitenkin iloinen, jos uusi ystäväni ei olisi kuollut heti päivä sen jälkeen kun tutustuimme. Puuskahdin turhautuneena ja repäisin hampaillani takun auki turkistani.

Kun turkkini alkoi vihdoinkin näyttää taas tulenoranssilta, päätin nousta ja lähteä käymään parantajalla. Olisi aika piristyä ja lakata muistelemasta eilisen tapahtumia. Ehkäpä voisin tavata Sumutassunkin parantajanpesässä. Ulkona kävi kylmä tuuli, joka riuhtoi turkkiani ja sai minut palelemaan turkkini alla. Kalpea lehtisateen aurinko pilkisti pilvipeitteen takaa. Tovin kuluttua astahdin kiitollisena sisään parantajan pesän lämpöön. Sisällä oli monia kissoja, niitä jotka olivat loukkaantuneet vakavasti. Minunkin haavani särki yhä kovasti, mutta purin hammasta ja pidin suuni kiinni. En halunnut joutua makaamaan parantajan pesään nyt, kun olimme vasta palanneet takaisin tuttuun kotipaikkaamme. Sain Kaunokukalta pieniä, mustia siemeniä lievittämään kipua. Yrtit eivät oikein tuntuneet tehoavan, mutta ehkä ne auttaisivatkin vasta jälkeenpäin. Parantaja vaikutti hyvin kiireiseltä auttaessaa kaikkia loukkaantuneita, mutta hän ehti kyllä kietoa tahmeaa hämähäkinseittiä korvassani olevan loven päälle. Istahdin vähäksi aikaa lepuuttamaan jalkojani. Jos totta puhuttiin, minun ei oikein tehnyt mieli lähteä heti takaisin myrskytuuleen.

//Joku? :3

Nimi: Kuunsirppi

23.09.2015 19:02
*Varapäällikkö!* ajattelin innoissani, ja samalla hämilläni.
Kävelin kohti Hohtotähteä.
"Oletko ihan varma?" kysyin.
Päällikkö nyökkäsi.
"Olet ainoa hyvä vaihtoehto", hän naukui.
Varjoklaani oli pieni, emmekä pystyisi pitämään reviiriämme, jos tulisi hyökkäys. Ei mikään klaani ainakaan tänne hyökkäisi, sillä hekin olivat heikkoina sodan vuoksi.
"Entä Vaskitsaviima?" kysyin ja vilkaisin vaaleanruskeaa, laikukasta kollia.
Hohtotähti pudisti päätään.
"Hän on liian vanha", hän naukaisi.
Vatsassani tuntui nipistys. Kaikki eivät hyväksyisi minua, tiesin miksi. Halusin puhua siitä päällikköni kanssa.
"Kai ymmärrät, että jotkut pitävät valintaasi vääränä?" kysyin.
"Kuinka niin?" päällikkö häömmästeli.
"Olenhan Tuhotähden tytär", huokaisin hiljaa ja pudistelin päätäni.

//Hohtotähti?:)

Nimi: Hohtosulka/tähti

23.09.2015 15:37
//Menneisyyttä

Kun olin tullut kuukiven pesään, se oli hohtanut valaisten koko pesän. Leijonaloikka oli maannut sen vieressä täydessä unessa saaden henkiään. Olin asettunut itsekin makaamaan ja koskettanut kuonollani kiven hohtavan kylmää pintaa, ja nukhatanut heti.

"Tervetuloa, Hohtosulka", kuulin äänen kun avasin silmäni.
Puhuja oli Naakkatähti. Nyökkäsin saamatta ääntäni esiin.
"Oletko valmis saamaan yhdeksän henkeäsi?" hän jatkoi.
"Olen", naukaisin.
Tähtikissat olivat levittäytyneet ympärilleni suureksi piiriksi moneen riviin.
Naakkatähti asteli eteen.
"Tällä hengellä annan sinulle taitoa ja voimaa johtaa klaaniasi oikeamielisenä", hän naukui ja kosketti kuonollaan kuonoani.
En osannut odottaa viiltävää kipuaaltoa. Horjahdin sen voimasta. Naakkatähti vetäytyi riviin, ja eteeni asteli pienempi kissa.
"Kärppäpentu", kuiskasin hiljaa nähden veljeni.
Hän kurkotti koskettamaan minua kuonollaan.
"Tällä hengellä annan sinulle uskollisuutta", hän maukaisi.
Kipuaalto oli vielä kovempi.
"Tällä hengellä annan sinulle taidon rakastaa niin vihollisiasi kuin lähimmäisiäsi", naukui emoni, Pisaralampi joka oli tullut seuraavana antamaan henkeä.
Rakkauden hengen kipu oli kaikista pahin tähän menneistä. Voihkaisin hyvin hiljaa, kun emoni vetäytyi pois. Seuraavana tuli Kuutanssi, isäni. Hän hymyili koskettaessaan kuonoani.
"Tällä hengellä annan sinulle rohkeutta", hän maukaisi.
Kipu raastoi sisintäni ja olin kaatua. Räpäytin silmiäni poistaakseni kivun kyyneleet. Isäni vetäytyi pois. Seuraava kissa oli toinen pentuna kuollut veljeni, Korsipentu. Ikävä tuntui syvällä. Hän kurotti antamaan hengen.
"Tällä hengellä annan sinulle taidon luottaa", hän lausui.
Se henki ei sattunut juuri yhtään, tuntui vain pienenä tärähdyksenä sisimmässäni. Korsipentu asteli pois. Hänen tilalleen tuli Nokitähti, Naakkatähden edeltäjä. Hän kosketti kuonoani omalla kuonollaan.
"Tällä hengellä annan sinulle kivunsietokykyä", hän lausui.
Kipuaalto korvensi sisuksiani ja horjuin jaloillani. Nokitähti perääntyi.
*Vielä kolme*, mietin.
Eteen asteli Peuratassu, Varjoklaanin entinen parantajaoppilas. Nyökkäsin hänelle tervehdyksen. Vaaleanruskea naaras soi hymyn takaisin ja kosketti minua antaaksen hengen.
"Tällä hengellä annan sinulle taidon auttaa", hän sanoi.
Kipu hiveli turkkiani, mutta ei niin pahana. Peuratassu poistui luotani ja hänen jalanjälkiään pitkin luokseni asteli Kuusikkohäntä, sankarikuoleman kokenut naaras Tuhotähden aikana. En ollut itse tuntenut häntä, mutta häneltä hengen saaminen oli suuri kunnia.
"Tällä hengellä annan sinulle lempeyttä", hän lausahti.
Kipu tuntui paksuna massana kurkussani ja turrutti koko ruumiin. Kuusikkohäntä siirtyi ja antoi paikkansa viimeisen hengen antajalle. Saarnitähdelle. Kolli hymyili.
"Tällä hengellä annan sinulle voimaa", hän maukaisi.
Kipu ilmentyi kylmyytenä. Kun se katosi, Tähtiklaanin kissat ulvoivat yhteen ääneen.
"Hohtotähti! Hohtotähti!"
Kumarsin lyhyesti ja tunsin palaavani valveen maailmaan.

//Nykyhetki

Oli aika ilmoittaa erinäisistä asioista. Hyppäsin suurkivelle ja kajautin ilmoille kutsun:
"Tulkoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne suurkivelle klaanikokoukseen!"
Kissta kerääntyivät luokseni hälisten. Vaiensin heidät kohottaen häntääni.
"Olen saanut päällikön nimeni henkien kera", mau'uin.
Kissat uvloivat nimeäni kuin kaikuna Tähtiklaanin kuorosta.
"Hohtotähti! Hohtotähti!"
Kohotin häntääni jälleen.
"Minun on tullut aika nimittää uusi varapäällikkö", aloitin.
"Sanon nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta esi-isäni voisivat kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Kuunsirppi!" ulvaisin.
Kuunsirppi kumarsi ja klaani osoitti hänelle suosiotaan.
"Onnittelen", hymyilin.
"Kokous on päättynyt", naukaisin ja hypähdin alas.

Olimme hakeneet kuolleiden ruumiin aikaisemmin jo nelipuilta ja haudanneet heidät.

//Joku? Nyt saa kirjoittaa :D

Nimi: Usva

18.09.2015 15:11
JOS KISSASI ON SAIRAS TAI MUUTA, EIKÄ OSALLISTU SOTAAN, TARINAT TÄNNE, MUUTEN TAISTELUTARINOIHIN!!

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com