Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa siitä ja erilaisista uhista löydät Muuta-osiosta. 

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  43  44  45  46  47  48  49  > [ Kirjoita ]

Nimi: Havutassu

27.04.2015 15:47
"Tottakai se on", naukaisin Sysitassulle. Sysitassu kehräsi, mutta jatkoi pian ateriaansa. Viimeistelimme oravan ja lähdimme yhdessä oppilaiden pesään. Tassuttelin makuupaikalleni ja käperryin siihen väsyneenä. Tunsin oloni yksinäiseksi, kun nukuin yksin ilman ketään vierelläni saamaan oloni lämpimäksi.
*Ehkä kysyn Sysitassua vaihtamaan paikkaansa lähemmäksi minua* ajattelin jo lähes uneen vaipuneena. Sitten mieleeni tuli ajatus, jossa kaikki pesän oppilaat kuiskuttelivat toisilleen katsellen sivusilmällä meitä.
*Juorut leviäisivät nopeasti* ajattelin juuri ennen kuin vaivuin syvään uneen. Nukuin rauhallisesti hengitys tasaisena koko yön. Heräsin aikaisin aamulla virkeänä. Olin nukkunut niin hyvin, että voisin tuskin koko päivänä jäädä paikalleni tekemättä mitään. Astuin ulos, ja näin Taivalturkin istumassa aukiolla. Siinä hetkessä hyvä tuuleni loppui saman tien. Minulla oli rangaistus hoitamatta. Taivalturkki lähti astelemaan luokseni epätavallinen ilme kasvoillaan, jota oli vaikea tulkita. Hänen astuessa eteeni hän alkoi puhua:
"Päätin yhdessä klaaninvanhimpien kanssa, ettei sinun tarvitse suorittaa rangaistustasi tällä kertaa." Tunsin valtavaa helpotusta. En voinut uskoa hänen sanomaansa.
"Todellako?" kysyin hämmentyneenä. Naaras nyökkäsi.
"He kertoivat, kuinka olit pyydystänyt heille ruokaa Sysitassun kanssa. Onnea ensimmäisestä saaliistasi!" hän kehui. Nyökkäsin kiitokseksi. Taivalturkki jatkoi hyviä uutisia:
"Rangaistuksesi sijaan lähdemme tänään taisteluharjoituksiin."

Nimi: Artemis YP

27.04.2015 15:30
Pimeätassu, 19 kp:ta!

Sysitassu, 14 kp:ta!

Havutassu 25 kp:ta!

Hohtotassu, 3 kp:ta!

Nimi: Pimeätassu

27.04.2015 11:42
//Nää.. I don't remember mihin jäin viimeks. Jatkan tästä↓//

Yskin hieman ja katsoin mestariani kiukuspäissäni. Hän oli kehdannut väittää, että olin kipeä ja että minun piti jäädä leiriin. En ollut suostunut siihen, vaan vaatinut, että menisimme harjoittelemaan.
"Hyvä on, Pimeätassu" , Kuunsirppi murahti. Hymyilin ovelasti ja ravasin hänen peräänsä. Olin voittanut mestarini väittelyssä, - taas. Kuunsirppi ravasi edelläni. Itseasiassa naaras oli oikeassa. Minulla oli varmasti kuumetta tai jotain, mutten antanut sen höiritä. Halusin soturiksi niin nopeasti kuin vain pystyin. Siihen ei kuulunut sairastaminen. Sutä paitsi, miksi sairastaa ja olla sen kotikisun löhellä? Ei syitä.
"No, harjoitellaan taistelua sitten" , Kuunsirppi naukui. Hymyilin ja otin taippeluasennon, joka tuli luonnostaan esiin. Loikkasin naarasta päin, mutta tämä väisti ja hymähti asettaen tassunsa kurkulleni. Kynnettömästi, tietenkin. Potkaisin jaloillani tämän pois päältäni ja syöksähdin vastahyökkäykseen. Olin hyökkäävinäni oikealta, jolloin naaras kumartui toiseen suntaan. Kuitenkin kesken kaiken loikkasin vasemmalle puolen ja painoin mestarini maahan.
"Se oli kivaa" , hehkutin Kuunsirpille, joka oli aivan äimänä.
"Se oli hieno temppu! Vihollisenasi olisin varmasti jo kuollut, MUTTA senhän soturilaki kieltää" naaras pajatti. Tuhahdin.
*Soturilaki.. Tähtiklaani.. Ettekö te tajua oikeaa tietä? Oikeutta, joka on voimassa. Hiirenaivot.* ajattelin mielessäni.

//Kuunsirppi tai joku?//

Nimi: Sysitassu

26.04.2015 19:49
//Käy hyvin.//

Kun saavuimme leiriin minulla oli suussani kaksi harmaata hiirtä. Hymyilin onnellisena saalistani ja tassutin klaanin vanhimpien pesälle.
"Tässä teille tuoretta ruokaa." Maukaisin vanhimmille.
"Kiitoksia, Sysitassu ja Havutassu." Vanhimmat naukaisivat kuin kuorossa ja aloittivat ateriansa. Seuraavaksi kohteenamme oli parantaja, jolle Havutassu antoi saamansa oravan.
"On kiva olla antelias." Sanoin kun tulimme ulos parantajan pesästä. Hain itselleni yhden oravan ja palasin sitten takaisin kollin luo. Asetuin tuon viereen syömään.
"Tänään oli oikein mukavaa käydä metsällä. Ei aina tarvitse olla yksin." Haukkasin palan oravasta. Tuoreenriistan haju sai kokoajan ruokahaluani kasvamaan ja otin rauhallisesti palasia oravasta. Painauduin hetkeksi kollin turkkiin, mutta vähän ajan päästä otin hiukan, noin hiiren mitän välimatkaa. "Olet muuten tosi kiva minusta, Havutassu. Kukaan ei ole koskaan ollut minulle niin kiltti." Sanoin. "Toivon myös sen olevan jatkossakin näin." Jatkoin. Hymyilin hetken aikaa ja katsoin sitten taas Havutassua.

//Havutassu?

Nimi: Sysitassu

26.04.2015 19:10
//Käy hyvin.//

Kun saavuimme leiriin minulla oli suussani kaksi harmaata hiirtä. Hymyilin onnellisena saalistani ja tassutin klaanin vanhimpien pesälle.
"Tässä teille tuoretta ruokaa." Maukaisin vanhimmille.
"Kiitoksia, Sysitassu ja Havutassu." Vanhimmat naukaisivat kuin kuorossa ja aloittivat ateriansa. Seuraavaksi kohteenamme oli parantaja, jolle Havutassu antoi saamansa oravan.
"On kiva olla antelias." Sanoin kun tulimme ulos parantajan pesästä. Hain itselleni yhden oravan ja palasin sitten takaisin kollin luo. Asetuin tuon viereen syömään.
"Tänään oli oikein mukavaa käydä metsällä. Ei aina tarvitse olla yksin." Haukkasin palan oravasta. Tuoreenriistan haju sai kokoajan ruokahaluani kasvamaan ja otin rauhallisesti palasia oravasta. Painauduin hetkeksi kollin turkkiin, mutta vähän ajan päästä otin hiukan, noin hiiren mitän välimatkaa. "Olet muuten tosi kiva minusta, Havutassu. Kukaan ei ole koskaan ollut minulle niin kiltti." Sanoin. "Toivon myös sen olevan jatkossakin näin." Jatkoin. Hymyilin hetken aikaa ja katsoin sitten taas Havutassua.

//Havutassu?

Nimi: Havutassu

26.04.2015 18:52
// sopii, ja käykö et nää on aluksi kavereita mut oppilasajan lopussa nää ihastuis toisiinsa ja sotureina tulis kumppaneita?

En ymmärtänyt mitä naaras oli minulle selittänyt, mutta se tuskin oli tärkeää. Päätin keskittyä metsästämiseen. Huomasin oravan lähellä olevan puun juurella. Heittäydyin vaanimisasentoon. Lähestyin sitä varovasti. Tunsin Sysitassun jännittyneen katseen selässäni.
*Minun olisi pakko saada tämä kiinni* ajattelin mielessäni ajatus, jossa päästäisin oravan pakoon ja nolaisin itseni uuden ystäväni edessä. Olin jo vaarallisen lähellä, joten syöksyin ylös maasta. Orava ehti lähteä kiipeämään puunrunkoja ylöspäin, mutta sain sen vedettyä takaisin tarraamalla hampaillani sitä hännästä. Puraisin sen niskan poikki yhdellä haukulla, ja palasin Sysitassun luokse.
"Hieno saalis" tämä kehräsi. Nyökkäsin kiitokseksi, sillä en pystynyt puhua orava suusta roikkuen. Oravaa ei kovin usein Varjoklaaniin reviirillä saanut kiinni. Hautasin sen, ja jatkoimme matkaa.

Leiriin palatessamme olimme saanut yhteensä kiinni oravan ja kaksi hiirtä. Veimme hiiret suoraan klaaninvanhimmille sekä parantajalle. Tunsin naaraan kyljen kiinni omassani. Pidin tästä kissasta.

Nimi: Sysitassu

26.04.2015 18:27
Hymyilin hetken aikaa kollille kunnes silmiini osui vesilätäkkö. Vedessä en nähnyt omaa peilikuvaani, vaan kaksi kissaa, isä ja emo, naaras kantoi pentuja. Hymyilin, mutta järkytyin nähdessäni kuinka veri tahri noiden kuvat. *Murhaajia...* Hätkähdin kuullessani Havutassun äänen.
"Kaikki on hyvin. Mietin vain hetken untani, ja sitä mistä kerroit." Valehtelin kunnes Havutassu selvästi huomasi hiukan järkyttyneestä katseestani, ettei asia ollut noin. "Hyvä on. Näin äskeisessä vedessä tulevan perheen, mutta heidän kuvansa muuttuivat veren tahrimiksi." Sanoin helpottuneena ja katsoin sitten hetken tassujani. Jokin Havutassussa viehätti minua, ehkä minua kohtaan ystävällinen luonne tai jotain, mutta tiesin silti, että Havutassussa oli jotakin erikoista. "Mutta eiköhän saalisteta vähän aikaa." Nauraisin.

//Havutassu? Kävisikö muuten, että kaksikosta tulisi tulevaisuudessa kumppaneita?//

Nimi: Havutassu

26.04.2015 15:29
*Kuinka hänkin on nähnyt siellä unia* ihmettelin.
"Näitkö sinäkin Tuhotähdestä unia?" kysyin ihmeissäni. Sysitassu pudisti päätään.
"En. Uneksin kollista nimeltä Rosokallio", hän kertoi. En ollut kuullut nimeä koskaan aijemmin, mutta hänen täytyi olla paha niin kuin Tuhotähti.
"Pidän huolen siitä, ettei kukaan kissa sieltä tule luokseni uniin ikinä enään", vannoin. Sysitassu katsoi minua ja nyökkäsi.
"Tosin, tapasin unissani myös mukavan Taivasklaanin oppilaan, Lohkaretassun.
"Taivasklaanin?" Sysitassu toisti hämillään. Käänsin katseeni häneen.
"Se on klaani kaukana tästä metsästä. He asuivat kauan sitten täällä, mutta sitten tulivat kaksijalat ja he joutuivat etsiä uuden kodin", selitin.
"Olen kuullutkin siitä joitain tarinoita.
"Minä en tiennyt koko klaanista mitään. Yritän pohtia, miksi hän näkee yhteisiä unia kanssani", senoin. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti parhaita metsästyspaikkoja. Muistelin, miltä Lohkaretassu näytti. Pitkä tummanharmaa turkki ja meripihkan väriset silmät... Samallaiset kuin minulla. Ja terävät ja pitkät korvat, vähän kuin minulla.



Nimi: Sysitassu

26.04.2015 12:02
Nyökkäsin ripeästi ja katsoin sitten taas pesästä ilmestynyttä Havutassua.
"Unet ovat osa elämää. Ymmärrän kyllä, itsekkin näen joskus ihan outoja unia, mutta ei siitä enempää lähdetääs sinne metsälle." Sanoin ja nousin ylös maasta. "Eikä minua yhtään haittaa jos haluat puhua siitä. Voit kyllä kertoa minulle siitä jos haluat." Hymyilin ja lähdin sitten kohti leirin suuaukkoa. Nyt minusta tuntui kuin tassujani polttelisi, ihan kuin kävelisin tuli kuumalla hiekalla, joka poltaa polkuanturat. Nilkutin hetken aikaa kunnes pysähtyin ja katsoin hetken tassuani. Ei mitään, vain ehjä polkuantura. Laskin tassuni ja tähyilin ympärilleni. Pian Havutassu tuli takaani leiristä ja katsoi hetken minua.
"Äskenhän mainitsit Tuhotähden? Sen yhden tarinan henkilön? No...En minäkään näe ihan normaaleja unia, kuten sinä näin Pimeyden metsän kissan." Huokaisin ja katsoin valkenevaa taivasta siirtäen katseeni sitten Havutassuun.

//Havutassu?

Nimi: Havutassu

26.04.2015 09:39
Heräsin sydän hakaten. Nousin nopeasti pystyyn.
*Minähän en hänen anna itseäni opettaa* ajattelin ja päätin lähteä metsälle, ja saada siellä paljon saalista todistaakseni Tuhotähdelle, etten tarvinnut tämän apua. Astuin ulos pesästä mutisten:
"Typerä uni." Säikähdin, kun huomasin Sysitassun pesän suuaukon vieressä. Hän tuijotti minua yllättyneenä. Katsoin häntä takaisin silmiin. Tajusin hänen kuulleen mutinani.
"Eikö unien näkeminenkään ole enään tavallista?" kysyin. Tajusin vasta sitten, ettei minun tarvitsisi olla hänelle noin kärttyinen, ei hän ollut tehnyt mitään pahaa.
"Olen pahoillani, Sysitassu. Ei minulla ole syytä tiuskia sinulle", pahoittelin hiljaa. Hän katsoi maahan. Yritin keksiä jotain, miten voisin korvata tämän.
"Tuota, tahtoisitko tulla kanssani nyt metsästämään?" kysyin.

// Sysitassu? Ja jos haluut, voit sit kertoo siitä sun unesta Havutassulle. :)

Nimi: Sysitassu

25.04.2015 14:39
Heräsin aamulla väsyneenä. Yöllä en ollut saanut unta kun olin herännyt, olin saanut unen vasta kun aamuyöllä. Minusta tuntui kuin joku kokoajan tarkkaikisi minua, jokin mitä en koskaan nähnyt. *Pitää unohtaa se uni...* Ajattelin ja nousin ylös sammaleelta istumaan. *Sehän oli vain uni....mutta niin...toden tuntuinen...*

Katsoin hetken tassujani kunnes nostin tassuni nuolaistakseni sitä. Kun nuolaisin tassujani näin siinnä verta, joka muuttui mustaksi. *Ei voi olla...Vereni muuttui mustaksi...Eihän se ole edes mahdollista...Kuvittelen varmasti vain...* Laskin tassuni alas ja nousin ylös sammalpediltäni. Tunsin anturoissani suunnatonta kipua kun kävelin. *Ei tämä ole mahdollista, polkuanturani ovat täysin ehjät...* Katsoin hetken aikaa parantajan pesää kunnes käännyin sinne päin. Parantaja saisi katsoa näitä polkuanturoita. Astelin parantajan pesään ja etsin parantajaa.
"Hei Sysitassu, mikä on vialla?" Parantaja kysyi ilmestyen pimeydestä.
"Polkuanturat. Tunnen hirveää kipua kun astun vähäkin jalallani maahan." Vastasin hammasta purren ja näytin polkuanturoitani.
"Mutta nämähän ovat ehjät." Naaras näytti hiukan vihaiselta.
"En valehtele -niihin oikeasti sattuu..." Sanoin ja lähdin pois.
"En sitä väittänytkään. Tule uudestaan myöhemmin." Kuulin takaani kun astelin pois pesästä.

//Joku?//

Nimi: Havutassu

25.04.2015 09:04
Heräsin piemeässä paikassa puiden ympäröivävä. Tajusin vasta muutaman sydämenlyönnin päästä tämän olevan unta. Synkkyys valtasi täällä joka paikkaa. Hätkähdin, kun vieras kolli astui vierelleni. Hän oli samankokoinen kanssani.
*Varmasti oppilas, kuten minäkin*, ajattelin tuijottaen häntä selkäkarvat pystyssä.
"Kuka sinä olet? Ja missä olemme?" vieras kolli kysyi näköjään luullen minun tietävän mitä on meneillään.
"Samaa voisin kysyä sinulta! En minä tiedä tätä paikkaa, heräsin juuri äsken juuri tässä", selitin. Vieras kolli siristi silmiään. En pitänyt tästä kissasta. Siinä oli vieras haju, mutta hän vaikutti rakenteeltaan ja metsän tuoksun perusteella silti klaanikissalta.
"Olen Varjoklaanin soturi, tarkoitan soturioppilas", sanoin sylkäisten korjaukseni suustani.
"Nimeni on Havutassu", jatkoin. Kolli katsoi minua kummastuneena.
"Olen kuullutkin teistä Varjoklaanin sotureista. Itse kuulunkin Taivasklaaniin", hän kertoi ylpeästi yrittäen samalla seistä niin ryhdikkäästi, että näyttäisi oikeaa suuremmalta.
"Nimeni on Lohkaretassu", hänkin kertoi. Olin yllättynyt.
*En ole ikinä kuullutkaan moisesta Taivasklaanista. Mikähän meitä oikein yhdistää?* yritin pohtia. Pohdintani keskeytti askelten äänet. Vaihdoimme pelästyneitä katseita Lohkaretassun kanssa. Pian esiin tuli kaksi kollia. Olin valmiina hyökkäämään. Sitten pysähdyin.
*Ne kaksi kollia siellä metsässä!* Molemmat kävelivät lähemmäs. Suurempi kolli mittaili meitä molempia katseellaan takanaan pienempi kolli.
"Voin tehdä teistä molemmista vahvempia, nopeampia, ja viisaampia sotureita", hän murisi hiljaa.
"Teidän täytyy vaan tehdä niinkuin käsken", hän jatkoi ennenkuin kumpikaan meistä ehti vastata. En ymmärtänyt tätä yhtään. Miten kaksi unessa esiintyvää kissaa saisi minusta paremman soturin?
"Miksi me kaksi?" päästin suustani. Suuri kolli käänsi katseensa minuun.
"Teistä on siihen ainesta! Tiedän kyllä, ettette kumpikaan usko Tähtiklaanin armoon ja suojelukseen. Eiväthän he edes esiinny teille", hän sanoi kovaan ääneen. Totuus pyyhkäisi mieleni läpi.
*Kuinka hän tiesi? Kuka hän edes oli?* Aivan kuin kolli olisi lukenut ajatuksiani, hän vastasi:
"Nimeni on Tuhotähti."

Nimi: Havutassu

24.04.2015 16:13
Näky kahdesta oudosta kollista pyöri yhä päässäni. Olin jo luovuttanut metsästyksen suhteen, mutta se ei kiinnostanut edes enää niin paljon. Koetin keksiä todennäköistä rangaistusta, mutta sitten luovuin ajatuksesta.
*Ehkä kukaan ei sittenkään ollut huomannut katoamistani* toivo syttyi sisälläni. Sitten kuitenkin täytyi kohdata se totuus, että rangaistukselta en välttyisi. Minua masenti ajatus leiriin jäämisestä ja punkkien irroittamisesta. Leiri tuli pian näkyviin. Pysähdyin huokaisemaan ennen kuin lähdin rotkoa alas leiriin. Pysähdyin perillä katsomaan ympärilleni. Paikalla olleet käänsivät vihaiset katseensa minuun. Taivalturkki oli heidän seurassaan. Laskin pääni nolona ja olin katoamassa oppilaiden pesään. Taivalturkki kuitenkin saavutti minut ja sähähti:
"En voi uskoa tätä. Sinä livahdit pois hoitamatta tehtävääsi! Olisin vienyt sinut metsälle huomenna, mutta näytät olevan enemmän kiinnostunut poistamaan tikkuja klaaninvanhimmilta." Katsoin maahan, sillä en mitenkään pystynyt katsomaan mestariani silmiin.
"Olen pahoillani", mutisin hiljaa. Tunsin katseiden kohdistuneen minuun ja tunsin häpeää itseäni kohtaan.
"Pyydä heiltä anteeksi äläkä minulta", sanoi Taivalturkki osottaen hännällään kohti klaaninvanhimpien pesää. Tekisin sen myöhemmin. Käännyin takaisin kohti pesääni, mutta sitten Nokitähti lausui sanat:
"Tulkoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne Suurkivelle klaanikokoukseen." Paniikki iski minuun kuin terävä kynsi.
*Nokitähti aikoo kertoa kaikille minun katoamisestani.*
Lähes kaikki olivat jo paikalla. En tiennyt kehtasinko mennä itse.
"Olemme kokoontuneet nimittämään uusia sotureita", hän aloitti. Helpotuin ja päästin pitkän huokaisun. Käännytin itseni klaanikokoukseen.

Nimi: Usva

24.04.2015 16:05
Älkää aloittako nimityksiä ennen kuin on se 100kpta!!!!!!

Nimi: Hohtotassu

24.04.2015 15:41
"Toivottavasti saan jonkun hyvän soturinimen", naukaisin nuolaisuni välissä.
"Samoin. Mieti nyt jos minusta tulee Kiero..silmä?"
Repesin tahtomattani nauruun, ja Kierotassu heilautti häntäänsä huvittuneesti.
"En usko, että Nokitähti olisi niin hiirenaivo", mau'uin sitten.
Kierotassu nyökäytti päätään ja jatkoi peseytymistä. Minäkin siirryin häntäni pariin, jonka itsepäiset karvat sojottivat joka suuntaan. Venyttelin pikaisesti jännittyneenä, ja jatkoin häntäni hoitoa. Kierotassu pesi tassujaan hiljaisuuden vallitessa. Vilkaisin sivusilmällä vanhaa makuualustaani. Pian siitä hälvenisi hajuni, ja joku uusi oppilas asettuisi siihen. Hymähdin hiljaa ajatuksilleni. Annoin katseeni kiertää pesää. Tutut seinät, tuttu rako makuupaikkani vieressä maan tasalla, josta aina puhalsi kylmää ilmaa niskaani, vaikka tukin sitä lehdillä. Suin korvani ja annoin ajatukseni vaeltaan. Muistin pentuaikani. Korsipentu ja Kärppäpentu..rakkaat veljeni, jotka nyt katsoivat minua Tähtiklaanista. Räpytin silmiäni estäen kyynelten tulon kiireesti. En onnistunut oikein, mieleeni tylvivat kaikki muistot veljistäni ja vanhemmistani. Hekin olivat kohonneet Tähtiklaaniin. Vain minä olin jäljellä perheestäni. Vain minä. Minä.
Terästäydyin. Nyt ei olisi tarvetta muistella menneitä. Niille olisi aikaa myöhemminkin. En halunnut itkeä ennen soturinimistystäni. Pyyhin selkäni karvoja suoriksi. Sitä paitsi tiesin, että jonkun olisi selvittävä pitkälle perheestäni. Ja se olin minä. Minun velvollisuuteni. Ja nyt pääsisin soturiksi!

"Tulkoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne suurkivelle klaanikokoukseen!" Nokitähti huusi.
Jännittyyneenä pujahdin Kierotassun kanssa ulos. Menimme muiden mukana kokoontumaan. Istuimme alas vierekkäin.
"Olemme kokoontuneet nimittämään uusia sotureita", päällikkö aloitti.

//Kiero? Nimitetäänkö Saniaistassukin nyt?

Nimi: Sysitassu

24.04.2015 15:08
Katsoin hetken Pimeätassua ja mietin mitä sanoisi, mutta kuitenkin vain murahdin itsekseni mennen oppilaiden pesää kohti. Turhaan minä täällä istuin, iltakin oli tulossa.

~ Unessa ~

Kävelin erittäin pimeässä metsässä, puut olivat lehdettömiä, kaiken valtasi vain pimeys. Ei iloa tai naurua, vain vihaa ja pelkoa.
"Missä oikein olen...?" Kuiskasin itselleni kunnes näin pimeydessä kiiluvat keltaiset silmät, jotka lähenivät kokoajan kunnes silmien omistajaksi paljastui tumman ruskea kolli.
"Hyvää päivää arvon neiti. Tervetuloa Pimeyden metsään." Kolli naukui.
"En ole ikinä tappanut ketään tai pettänyt klaaniani toisin kuin te Pimeyden metsän kissat." Murahdin ja kolli alkoi kiertää minua ympäri.
"Olet varjoklaanilainen, kuten minäkin." Tumman ruskea kolli jatkoi yhä kirtämistä ympärilläni.
"Kuka oikein olet?" Kysyin kollilta ja katsoin tuota.
"Rosokallio. Ei kuitenkaan hätää. En satuta sinua. Annan sinulle pikku tehtävän..." Kolli kuiskasi korvaani. "...tuet Pimeyden metsää..." Rosokallio kuiskasi vielä kerran nuolaisten sen jälkeen korvaani ja kuonoani.

~ Todellisuus ~

Heräsin kun täydenkuun valo osui silmiini. Oli kuunhuipun aika. Toivoin, että saisin unen taas valloilleen, mutten toivonut samanlaista unta kuin äskemmäinen. Mitä Rosokallio oikein tarkoitti "tue Pimeyden metsää" lauseellaan...?

//Joku?

Nimi: Havutassu

24.04.2015 13:50
Aurinko oli laskemassa, kun hiiviskelin kohti leirin sisäänkäyntiä. Kukaan ei näyttänyt huomaavan minua, joten nopeutin vauhtiani, mutta pysyin yhä matalana.
*Nyt olisi jo aikakin saada jotakin pyydystettyjä* ajattelin päästessäni pois leiristä. Minun olisi nyt pitänyt olla vaihtamassa klaaninvanhimpien sammalpeitteitä, ja leirissä odottaisi rangaistus. Kuumotus laski sitä myöten, kun pääsin kauas leiristä. Kuvittelin mielessäni Taivalturkin häpeävän katseen ja päällikön vihaiset silmät. Pudistelin päätäni ja keskityin haistelemaan ympäristöäni. Haistoin lähellä varpusen. Heittäydyin vaanimisasentoon ja etsin nenälläni tietä päästämättä ääntäkään. Nyt näin sen nokkimassa jotakin puunjuurella. Hiivin lähemmäs. Mutta sitten astuin kuivan vaahteranlehden päälle tassullani. Kuului rapiseva ääni, jota taisin itse säikähtää enemmän kuin lintu. Lintu pääsi pakoon, mutta olin yrittänyt silti hypätä kynnet ojolla kohti linnun menosuuntaan. Taas kävi samalla tavoin kun aijemmin sinä päivänä, ja lojuin taas maassa kuin kuollut ketun ruumis. Nousin ylös vihaisena itselleni.
*En syö mitään ennen kun saan itse jotain kiinni.* Jatkoin matkaani. Olin juuri kuullut uuden äänen kertoen uudesta saaliseläimestä, kun haistoin kissoja lähettyvillä.
*Rajapartio* sydämeni oli hypätä kurkkuun. En ollut tajunnut varoa.
*He haistavat minut.* Yritin tunnistaa kissat hajujen perusteella. Sen tiesin, että heitä oli kaksi. Ihmeekseni en tunnistanut heidän hajujaan. He haisivat enemmänkin rotan raadoilta kuin Varjoklaanin sotureilta. Hiivin erään puskan taakse lähellä tuntemattomia kissoja. Nyt näin heidät.
*Tunkeilijoita* selkäkarvani nousivat pystyyn, kun näin heidät. Hämmennys kasvoi järkytykseksi, ja järkytys suunnattomaksi vihaksi. Molemmat olivat kolleja, minua vanhempia. Toinen oli musta, jolla oli yksi umpeutunut silmä, ja toinen todella suurikokoinen ruskea kolli, jolla oli mustia raitoja. En olisi pystynyt taistelemaan heitä vastaan yksin. Pian molemmat kollit taisivat kuitenkin huomata minut, sillä he käänsivät katseensa minuun. Pakottauduin sydän pumpaten itseni esille pusikosta.
"Mitä te teette Varjoklaanin reviirillä?" murisin. Ällistyin, kun molemmat kollit alkoivat hälvetä, yhä tuijottaen minua silmiin. Juoksin heidän luokseen, mutta pian kohdassa jossa he olivat olleet jäi pelkkää ilmaa.

Nimi: Usva

23.04.2015 21:46
Pimeä, huomioi, et Tähtiklaani akti Kaunolle merkin, se on verellään klassikoissa, jonka kaikki tietää. Ja Kauno kertoo si kaiken päällikölle, koska se ei oo tottunu nii klaanielämää täydellisesti :D mutjoo, kotikisuna Viiltoki sitä pitää.

Nimi: Pimeätassu

23.04.2015 21:12
Kiinnitin katseeni Sysitassuun. Olin tajunnut naaraan olevan pisteliäs.
"Osaatko jo käyttäytyy?" huusin tälle. Loikkasin kuitenkin parantajan pesään, jossa Kaunokukka olikin jo hereillä.
"Mikä on ongelmana?" hän kysyi ystävällisesti. Pyöräytin silmiäni typerästi.
"Ongelmana on se, että joskus päälliköt päästävät klaaneihin kissoja, jotka elävät muualla, eivätkä ansaitse klaanin arvokasta asemaa." selitin muodollisesti, mutta pisteliäästi.
"Anteeksi?" parantaja, tai no kotikisu, miksi olisin häntä kutsunut parantajaksi, kysyi ymmällään.
"Minulma oli eilen huono olo enkä pääse harjoittelemaan tänään!" sihqhdin ja käännyin ympäri. Tassuttelin ulos pesästä lepäämään oppilaiden pesään.
*Ainakin väsymys poistuu..* ajattelin ja nukahdin.

//pätkäää//

Nimi: Sysitassu

23.04.2015 20:35
Tuhahdin itsekseni kun Pimeätassu lähti mestarinsa mukaan. *No samapa se. Menen vaikka metsästämään kohta...* Tassuttelin oppilaiden pesän varjoihin ja etsin oman sammaleeni. Asetuin lepäämään ja katsoin tyhjää ja tuttua oppilaiden pesän pensasseinää. Tylsyys valtasi minut. Täällä ei ollut mitään tekemistä, ei yhtikäs mitään.

Hyppäsin nopeasti eksyneen sorsan päälle ja tapoin sen nopealla puraisulla. Saalis oli ollut helppo ja oikea ateria. Eihän sorsia täällä millään tavalla nähnyt, tämäkin oli varmasti eksynyt ja pahasti tänne suolle. Hymyilin hetken kunnes otin saaliin takaisin hampaisiini ja kannoin sitä leiriä kohti. Muuta saalista minulla ei ollut. Muuta en ollut löytänyt näiltä märiltä soilta....

Leiriin päästyäni vein ylpeänä linnun tuoresaaliskasaan ja etsin juttuseuraa itselleni, jota en löytänyt...Päätin siis istua yksin ja odottaa jos joku tulisi luokseni. Siis jos tulisi...Pian tunsin katsetta selässäni ja näin pähkinän ruskean oppilaan, jonka olin jo aijemmin nähnyt, Pimeätassun.

Nimi: Usva

23.04.2015 19:50
Eikujoo, katoin et se käveli Viimasumun luo.

Nimi: Usva

23.04.2015 19:23
Viimasumu ei ole pomo, pomo on Viiltotassu! Ja niitä kutsutaan nimillä!

Nimi: Pimeätassu

23.04.2015 18:53
"Olen Pimeätassu! Ja ajattelin tulla juttelemaan jollekin, kun minulla on tylsää!" kivahdin äksysti. Tuhahdin, ja käännähdin toiseen suuntaan.
"Kuunsirppi, mennään!" huusin. Naaras saapui luokseni. Loin kylmän katseen Sysitassuun ja ravasin leiristä. Olin törmätä parantajaamme, jota halveksin, sillä tämä oli entinen kotikisu. Kävelin ylimielisesti naaraan ohi, kuin tämä olisi ollut sontaa silmissäni ja juoksin sitten Kuunsirpin kiinni.

"No, saitko mitään?" mestarini mutisi. Olimme harjoitelleet taistelua kolme päivää, ja nyt olin metsästänyt hiiren. Vippasin sen väsyneesti mestarini kuonolle.
"Tuon..." mumisin. Pyöräytin silmiäni. Kuunsirppi hymyili. Outoa.
"Hienoa. Olet kehittynyt." hän kehui. Hymyilin takaisin, mutta tuttua kylmää hymyäni ja otin mestarink pudottaman hikreni suuhun. Kipitin nopeasti leiriin. Söin hiiren ja hautasin sen luut. Menin nukkumaan, tai no, odottamaan keskiyötä.

Heräsin hätkähtäen. Kiiruhdin ulos. Kuuhuippu oli melkein huipussaan. Tassutin hiljaa pois leiristä.
"Minne menet?" Kuunsirpin ääni kaikui autiossa leirissä.
"Vo-voin pahoin.. menen lepäämään rauhassa.." änkytin huonovointista teeskennelleen. Mestarini katsoi minua kohauttaen lapojaan.
"Mene sitten.." hön tokaisi. Nyökkösin kiitollisena ja ampaisin leiristä.

Kiisin kohti kaksijalkalaa. Juoksin tien yli, melkein jäin hirviön alle. Kirmasin tapaamispaikalle. Viiltotassu ja Sulkatassu olivat paikalla, samoin Viimasumu ja muutama muu, uusi tuttu. Hymyilin.
"Olet myöhässä!" Viimasumu ärähti huomatessaan minut. Nyökkäsin ja kipitin Viiltotassun luo.
"Pomo, olisi asiaa.." ängersin ja kumarsin pienesti kollille. Tämä katsoi minua kysuvästi.
"Niin, Pimeätassu..?" hön naukui kysyvästi.
"Kun voitamme, ja kukistamme Varjoklaanin, paranatajamme saa kuolla, hön on entinen kotikisu, siis aivan liian saastainen Varjoklaaniin ja mestarini, sillä hän uskoo Tähtiklaaniin, hönenkin on kadottava.." kerroin. Kolli nyökkösi. Vetäydyin paikalta ja menin katsomaan uusia tuttuja.
"Kuka olet?" kysyin, kun törmäsin johonkin kissaan.
"No mitä se sulle kuuluu? Varoisit vähän!" tämä tiuskaisi. Oeräännyin vähän. Tuhahdin.
"No me ollaan samalla puolella. Itse oon Pimeätassu! Anteeksi!" ärähdin ivalliseen sävyyni. Otin kylmän, ilmeettömän ilmeen kasvoilleni. Käännyin ja ravasin Viimasumun luokse.
"Alotetaanko pian?" murisin. Viiltotassu huusi meidät koolle ja alkoi opettamaan jotain. Menin Sulkatassun luo.
"Miten Myrskyklaanissa menee?" kysyin. Naaras katsoi minua oudosti, kuin olisin likainen lapamato ja vastasi:
"Hyvin." Sitten keskityimme harjoituksiin.

Heräsin aamulla leiristä. Aikaisin. Minun oli ollut pakko palata aikaisemlin kuin muut Pimemyden Metsän kannattajat. Toisaalta, se liike, mitä olimme harjoitelleet, oli aika vaikea. Päätin treenata sitä ottaakseni muut kiinni. Hymöhdin. Kuunsirppi tuli etsimään minua.
"Oletko kunnossa? Mene parantajalle. Emme harjoittele tänään." hön huolehti ja käveli aamupartioon. Nousin ja laahustin parantajallemme. Näin Syaitassun.

//jokuu?//

Nimi: Havutassu

23.04.2015 18:06
Puskassa liikahti jokin. Olin valmistautunut hyökkäämään, häntä ja vartalo matalalla ja katse siristettynä. Hyökkäsin kohti otusta, mutta olin arvioinut välimatkan väärin. Mätkähdin maahan kynnet ojolla linnun räpytellessä tiehensä.
"Hiirenpapanat!" sähähdin. Takaani ilmestyi mestarini Taivalturkki.
"Älä välitä, se oli ensimmäinen saaliisi", hän sanoi kannustavalla äänellä. *Antaisi hän jo minun olla rauhassa* rukoilin.
"Lähdetään takaisin leiriin", Taivalturkki ehdotti. Katsoin häntä hämmästyneenä.
"Ilman saalistako?" kysyin.
"Tullaan huomenna takaisin, niin saat takuuvarmasti jotakin kiinni." Olin laittamassa vastaan, mutta Taivalturkki oli jo ehtinyt lähtemään. Lähdin perään ärtyneenä. Tulisin vielä takaisin illalla. *Kykenisin livistämään leiristä ihan vain hetkeksi.* Päätökseni tehtyä kiristin vauhtiani saavuttaakseni mestarini.


Nimi: Sysitassu

23.04.2015 17:14
Säpsähdin kun yksi oppilaista, ilmeisesti Pimeätassu, mutten ollut varma oli tullut luokseni. Siirsin katsettani oppilaaseen hitaasti.
"Hei." Vastasin oppilaan tervehdykseen. "Olen se vähän aikaa sitten nimitetty oppilas, nimeni on Sysitassu. Sinun nimesi oli?" Kysyin oppilaalta. *Olipa järkevästi sanottu...Vieläpä oikein kohteliaastikki "Ja sinun nimesi oli?"* Siirsin katseeni toisesta oppilaasta taivaaseen. Taivas oli pilvetön. Valkoisia pilviä ei näkynyt taivas oli aivan tyhjä ja vaalean sininen. Laskin pääni alas ja katsoin sitten taas oppilasta.
"Oliko sinulla jotain asiaa vai?" Kysyin vielä ja yritin tällä kertaa hiukan kohteliaammin puhua.

//Pimeätassu? Anteeksi pätkä ^^'

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com