Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kuutamosielu

02.07.2017 12:07
Katsoin mahdollisimman tyynenä Tihkuturkkia. Kolli näytti olevan tosissansa sanojensa myötä. En ollut aivan varma, miksi häntä kiinnosti mihin uskoin. Vaihtoehtoja oli edes ollut kovinkaan montaa. Pyöräytin silmiäni ja lähdin tassuttelemaan kohti liiä. Tihkuturkki seurasi minua selvästi vastahakoisin mielin.
"Miksi sinä sen tahdot tietää?" kysyin tyynesti ja jatkoin kävelyäni. Pian Tihkuturkki kuitenkin loikkasi eteeni ja esti tieni.
"Aivan. Päätät siis leikkiä hankalaa?" Tihkuturkki murahti. "Vastaa kysymykseeni!"
Katsoin pentumaisesti Tihkuturkkia.
"Vastaan kuitenkin sinun mieleesi väärin ja silppuat minut, joten miksi et tekisi sitä vain suoraan?" kysyin herttaisella äänensävylläni. Vastaukseni selvästi ärsytti Tihkuturkkia, joka vain siristi silmiäni.
"Mutta uskon Tähtiklaaniin."

// Tihku?

Nimi: Hämylilja

02.07.2017 11:19
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" Kyyhkylento naukui. Katsoin parhaata ystävääni hieman hölmistyneenä. Odottiko Kyyhkylento pentuja?
"Sehän olisi hienoa. Miksi sinä kysyt?" kysyin hieman hämmästyneenä. Vasen takajalkani oli alkanut kramppaamaan, joten jouduin vaihtamaan asentoa. Kyyhkylento pudisti päätään.
"Etten vain ole liian vanha..", hän maukui hiljaa.
"Höpsis! Et sinä mikään vanha ole!" naukaisin.
*Toisin kuin minä*, ajattelin mielessäni. Tunsin suurta kaipuuta Tuikesilmää kohtaan. Miksi hänen piti jo kuolla? Käänsin katseeni takaisin Kyyhkylentoon. Paras ystäväni katseli käpäliään ja oli hiljaa.

//Kyyhky? :D

Nimi: Kyyhkylento

02.07.2017 10:52
Ravasin Hämyliljan vierellä, huomasin kuinka hän alkoi jo hengästyä. *Muista Kyyhkylento hänhän on vanhempi kuin sinä* Olihan minullakin ikä alkanut painaa päälle, mutta uskoisin, että vielä jaksaisin monta vuoden aikaa. Pian huomasin minunkin jo hengästyvän. *Siitähän oli niin vähän aikaa vasta kun olin oppilas! Aion pysyä soturina vielä pitkään* Mielessäni pyöri vain yksi ajatus *Hankkisinko enään pentuja? Olisinko jo pian liian vanha?* Tunsin taas tunnepurkauksen sisälläni. Kaikki pimentyi hetkeksi, mutta pian taas ravasin partion mukana.
"Kyyhkylento, onhan kaikki hyvin?" Hämylilja naukui. Nyökkäsin.
"On on", yritin kehrätä.
"Oletko ihan varma?" tämä vielä varmisti. Nyökkäsin ja lisäsin vauhtia.

Olimme saapuneet leiriin. Olimme mnossa yhdessä katsomaan Okaliekin vointia. Oli auringon huippu. Liekin värinen kolli nukkui kippuralla soturien pesässä.
"Annetaan hänen nukkua", Hämylilja kuiskasi. Suuntasimme riistakasalle.
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" nau,uin.

//Hämy?

Nimi: Hämylilja

02.07.2017 10:08
Odottelin piikkipensastunnelin vieressä Okaliekkiä, jonka olisi määrä tulla minun, Härmätassun ja Vaskitsatähden kanssa partioon, Tuuliklaanin rajalle. Härmätassu istui vieressäni, sekä Vaskitsatähti odotteli kärsivällisenä takanani. Samassa tuttu raidallinen naaras jolkotti luoksemme. Kyyhkylento! Tulisiko hän meidän kanssamme partioon?
"Tervehdys Kyyhkylento!" kehräsin. "Eikö Okaliekki tulekaan?" Kyyhkylento pudisti päätään.
"Hänen vatsansa on kipeä, joten minä tuuraan häntä", hän maukui. Nyökkäsin. Olin niin iloinen, että paras ystäväni tuli kanssamme partioon!
"Lähdetään", Vaskitsatähti käski ja nousi seisomaan. Klaanipäällikkö pujahti piikkipensastunnelista ulos ja me muut seurasimme tätä. Härmätassu jolkotti Vaskitsatähden vierellä ja minä ja Kyyhkylento jolkotimme vierekkäin kohti Tuuliklaanin rajaa. Kun olimme puolessa välissä matkaa, tunsin hieman jalkojeni väsyvän. Niin ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin ja tiesin heti, mistä oli kyse. Olin tulossa jo vanhaksi. Yritin kuitenkin olla välittämättä väsymisestä, joten jatkoin vaan jolkottamista. Vilkaisin vierelläni juoksevaa Kyyhkylentoa. '

//Kyyhky? Härmä? :D

Nimi: Kyyhkylento

01.07.2017 21:16
Avasin silmäni, olin soturien pesässä Okaluekin viereen käpertyneenä. Nostin pääni varovasti. Yritin olla herättämättä liekinväristä kollia. Pian kuulin jonkun purisevan huvittuneena. Käänsin katseeni ja näin Okaliekin metsän vihreät silmät tuijottaen minua hilpeästi.
"Taisit luulla että nukun", kolli hymähti väsyneenä. Puskin rakastamani kollin päätä hellästi.
"Niin luulin. Näytät sille, ettet ole saanut kunnolla nukuttua", nau'uin huolestuneena.
Okaliekki katsoi minuun lempeästi.
"Äh vatsaani vain vähän saattuu, ei se mitään vakavaa ole", kolli naukui. Katsoin kumppaninia vaativasti.
"Minä haen sinulle hieman yrttejä Sienikarvalta", selitin ja porhalsin ulos. Lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Näin kuinka Minttusydän oli taas Surrisiiven seurassa. He taisivat tulla hyvin juttuun. *Hyvä että heillä on hauskaa, Sirrisiipi oli pentuna hieman yksinäinen* Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään ja näin pesän oerällä yrttejä lajittelevan kissan.
"Tervehdys", Sienikarva naukui, "Mitä tarvitset?"
"Jotain vatsakipuun Okaliekille", naukaisin huolissani. Kolli nyökkäsi ja kaivoi varastoista pari siementä ja lehden.
"Tässä on kirveliä vatsakipuun ja unikon siemeniä unen saantiin", Sienikarva selitti ja ojensi yrtit.
"Kiitos", nau'uin ja nostin yrtit suuhuni varovasti. Juoksin takaisin Okaliekin luokse ja käskin tämän syödä ne.
"Kiitos", kolli naukui.
"Nyt nukut rauhassa ja minä hoidan askareesi", kehräsin kolille. Tämä käänsi lempeän katseensa minuun päin.
"Ei sinun tarvitse, ihan totta", Okaliekki änkytti. Nyökkäsin virnistäen.
"Et voi estää minua", naukaisin ja lähdin jolkottamaan Loistelinnun luokse. Valkea naaras oli jakamassa kissoja partioihin.
"Okaliekki, missä Okaliekki?" Loistelintu huhuili. Viitoin varapäällikölle hännälläni.
"Hän on sairaana minä tuuraan häntä", selitin. Loistelintu nyökkäsi.
"Selvähän se, eli siis Tuuliklaanin rajalle lähtee partioimaan Kyyhkylento, Härmätassu ja Hämylilja ja Vaskitsatähti vaati päästä johtamaan tätä partiota joten pertiota johtaa Vaskitsatähti", Loistelintu selitti ja viittoi kissat tpistensa luokse. *Vihdoin voisimme viettää yhteistä aikaa parhaan ystäväni kanssa!*

//Hämy? Härmä?

Nimi: Narsissiviiksi

01.07.2017 17:14
Nyökkäsin Viherloikalle. Minullakin oli asioita setvittävänä. Kävelin pois tuoresaaliskasalta. Minulla ei ollut yhtään nälkä. Olisiko minulla ja Viherloikalla tulevaisuutta? Ja mihin Kuutamosielu oli kadonnut? Mieleni teki lähteä etsimään parasta ystävääni. Hillitsin itseni.
*Hän halusi vain antaa minulle ja Viherloikalle tilaa*, vakuuttelin itselleni. Tuuli pörrötti turkkiani. Aurinko paistoi. Tuuli muuttui puuskaisemnaksi. Tuulessa oli jotain enteilevää. Korvani painuivat luimuun. Menin soturienpesään. Siellä oli suojaisampaa. Käperryin kokoon. Näin unta.

//Unta

Seisoin korkean harjanteen päällä. Tunsin olevani jo hyvin kokenut soturi. Minulla oli kolme pentua ja kumppani. Mutta se ei ollut Viherloikka. Naaliturkki. Minun isäni. Tietysti. Olin Hunajaviiksi. Olin onnellinen ollessani Tuuliklaanissa kumppanini luona, mutta ikävöin välillä kahta pennuistani jotka olivat jääneet Varjoklaaniin.

//hereillä

Heräsin säpsähtäen unesta. Kuu oli jo noussut taivaalle. Hunjaviiksellä oli siis uusi pentue. Vai oliko? Uni oli kyllä tuntunut todelliselta. Viherloikka astui sisään.

//Viher?:3

Nimi: Kuutamosielu

01.07.2017 10:54
Kuulin lähistöllä askeleita, jotka tulivat minua kohden. Käänsin siniset silmäni kohti tulijaa. Huomasin harmaan kollin lähestyvän minua. Tihkuturkin väritys otti aina silmiin. Harmaassa turkissa oli nimittäin valkeita pisteitä. Kollin sähkösiniset silmät olivat hyvin vangitsevat.
"Mihin sinä uskot?" Tihkuturkki maukaisi kovaan ääneen kun pääsi luokseni. Katsoin tuota kummissani.
*Että mitä?* ajattelin närkästyneenä. Katsahdin nopeasti taivaalle pyöräyttäen silmiäni.
"Uskon siihen, etä tuolla asenteella et taida saada sitä vastausta, jota haet takaa", vastasin hyvinkin herttaisella, mutta rasittavalla äänensävyllä. Kohtaaminen Myrskyklaanin kissan kanssa oli saanut aistini valppaammiksi. Oli sanomattakin selvää, että Tihkuturkilla ei ollut juuri nyt hyvät mielessään. Kohotin kulmiani epäilevästi ja nostin katseeni taivaalle uudestaan. Katsoin ohimeneviä pilviä enkö vaivautunut edes vilkaisemaankaan Tihkuturkkia.
"Uskon siihen, että jokainen saa uuden mahdollisuuden tehdessään jotakin väärää", maukaisin. Katseeni laskeutui nyt uhkaavasti Tihkuturkkiin. "Ja samaa sanon sinulle. Olt tekemässä virheen, mitä ikinä aiotkaan tehdä."

// Tihku?

Nimi: Kuutamosielu

30.06.2017 23:37
Katsoin hämmentyyneenä ympärilleni. Tämä alue ei näyttänyt enää Varjoklaanin reviiriltä, eikä haissutkaan silmä. Nousin ylös mättäiltä ja tassuttelin lähemmäs ukkospolkua. Jokin oli vialla. Haistoin nopeasti ilmaa ja huomasin, että en ollut ylsin. Käänsin katseeni säikähtäneenä . Harmaa kolli katsoi minua uhkaavasti. Siinä samassa tajusin, että olin vahingossa juossut ukkospolun ylitse Myrskyklaanin reviirille. Olin kai ollut liian peloissani hirviön juostessa minua kohden, että juoksin vain niin nopeasti kuin tassuistani lähti. Harmaa kissa asteli eteenpäin. Huomasin nyt, että tuon kuono ja tassut olivat musta. Taivaansinisistä silmistä huokui ystävyyttä. Kuitenkin, tilanne oli niin uhkaava, etten uskaltanut puhua.
"Saat tasan tarkkaan silmänräpäyksen aikaa poistua Myrskyklaanin reviiriltä tai pakotan sinut poistumaan!" kolli sihahti minulle. Säikähdin voimakasta reaktiota, joten juoksin nopeasti ukkospolun ylitse. Juuri, kun tassuni koskettivat turvallisesti oman reviirini maata, hirviö juoksi takaatani. Käännyin ympäri ja katsoin kuinka läheltä hirviö oli juuri mennytkään. Sama harmaa Myrskyklaanin kissa ilmestyi nyt ukkospolun varteen ja katsoi minua.
"Mitä!?" sihahdin hiljaa. Kissan katse ärsytti minua. Miksi ihmeessä hän katsoi perääni? Öuuliko hän todella, että en totellut häntä. Jäin hetkeksi katsomaan harmaata kissaa, kunnes käännyin ympäri ja juoksin kohti Varjoklaanin leiriä. Tahdoin puhua Narsissiviikselle.

// Tihku? Narsissi?

Nimi: Narsissiviiksi

29.06.2017 19:04
Kiedoin häntäni Viherloikan hännän ympärille. Olin niin onnellinen. Nojasin päätäni kollin rintaa vasten. Oliko meillä tulevaisuus yhdessä? Tulisiko meistä kumppanit?
"Rakastan sinua", sanoin Viherloikalle.
"Kuulitko mitä kysyin?" kolli naurahti.
"En. Mitä sinä kysyit?" katsoin Viherloikkaa silmiin.
"Kysyin että lähtisitkö metsälle kanssani ja sinä vastasit 'rakastan sinua' " Viherloikka vastasi. Naurahdin onnellisena.
"Tietysti lähden metsälle. Minulla on paljon sanottavaa", puskin rakastamaani kollia lempeästi. Kylki kyljessä lähdimme leiristä.
"Minun oli vaikeaa tunnustaa rakkauteni, koska pelkäsin että alkaisit vihaamaan minua", totesin hiljaa.
"Minä taas taisin tajuta vasta äsken rakastavani sinua", kolli vastasi. Suljin silmäni. Tunsin kollin rauhoittavan lämmön vieressäni. Huomasin varpusen rapistelevan lähelläni. Tapoin sen yhdellä käpälän iskulla ennenkuin se ehti lentää pois.

//Viher? Seurustelua siis xD

Nimi: Sienikarva

29.06.2017 14:29
Odottelin kärsimättömänä leirissä, että Liljatassu palaisi. Hän oli ollut poissa jo kauemmin, mitä olin uskonut, joten mielikuvitukseni alkoi oitis laukata ympäriinsä ja loi erilaisia kuvitelmia päähäni. Entä jos naaras oli jäänyt hirviön alle ja makasi nyt avuttomana jossain ukkospolun varrella yrittäen huutaa turhaan apua? Entä jos joku oli hyökännyt hänen kimppuunsa ja hän makasi maassa lähes elottomana? En kestänyt ajatuksiani, joten nousin ylös ja ravasin parantajan pesästä ulos suoraan leirin uloskäynnille.
"Sienikarva, minne olet menossa?" kuulin jonkun huutavan perästäni, mutta en kyennyt keskittymään kysymykseen, keskityin ainoastaan Liljatassuun. Olin luvannut pitää hänet turvassa kaikilta maailman vaaroilta, ja nyt olin ehkä rikkonut lupaukseni. Jos naaras ei ollut kunnossa, saisin syyttää vain itseäni. Jos hän olisi kuollut, en kestäisi sitä. Kiristin ravini pian juoksiaskeleiksi, seurasin oppilaani laimentunutta hajujälkeä kohti Kuolonklaanin rajaa. Onnekseni en havainnut muiden kissojen tai eläinten hajujälkiä maassa, ainakaan vielä.
Kuolonklaanin raja lähestyi lähestymistään. Mitä enemmän se lähestyi, sitä enemmän minä pelkäsin, että joku on vienyt naaraan rajalta Kuolonklaanin reviirille, tai että hän on itse vahingossa päätynyt sinne, jäänyt kiinni ja.. En kerennyt ajatella sen enempää, kun erotin naaraan tummanharmaan turkin lähelläni. Helpotus valtasi minut, hidastin tahtiani ja huokaisin. Astelin naaraan luokse, hän näytti tutkailevan kehäkukkia, joita rajalla kasvoi.
"Täällähän sinä olet", nau'uin yhä huojentuneena ja katsoessani Liljatassua, en voinut pitää hymyä poissa huuliltani.

//Lilja?

Nimi: Minttusydän

29.06.2017 10:36
Raotin silmiäni. Kaikki kirkas ympäröi minua, mutta pian kaikki selveni. Näin enää pari kissaa nukkumassa. Tihkuturkki istuskeli auringonpaisteessa sukimassa itseään viereisellä makuualusella.
"Huomenta", nau'uin kollille lempeästi. Tämä hätkähti ja käänsi kasvonsa minuun päin.
"Ai huomenta Minttusydän", tämä kehräsi. Nousin venyttelemään ja sitten asetuin taas uudestaan makaamaan. Olin jutellut Sirrisiiven kanssa myöhään yöhön. Meillä oli ollut todella paljon puhuttavaa keskenämme.
"Anteeksi vielä siitä hässäkästä, jonka minä aloitin sanoin vaan jotain suutuksissani ja...", yritin selittää, mutta Tihkuturkki keskeytti.
"Ei se mitään, unohdetaan se asia", Tihkuturkko naukaisi tuimasti, sillä tämä ei varmastikkaan halunnut puhua siitä.
"Anteeksi", nau'uin alakuloisesti. *Tähtiklaani, teen tämän vain Tihkuturkin takia* Tihkuturkki puski päätäni. Tunsin kuinka lämpö nousi ympärilläni. Vilkaisin onko ketään enään pesässä, muttei ollut.
"Miten suunnitelmasi etenee?" kuiskasin katsoen kollin sähkönsinisiin silmiin.

//Tihki?

Nimi: Kyyhkylento

28.06.2017 20:58
"Tahtoisin nähdä hänet taas", Haavekukka naukui. Puskin naaraan päätä. Pian kuulin rapinaa puskasta, hopeanharmaa naaras asteli esille, tai no laahautui.
"Hei Pujosulka", kehräsin ja osoitin naaraalle paikkaa istua. Naaras istuutui. Yö oli saapunut. *Kuunhuipun partio! Minun piti johtaa Kuunhuipun partiota!*
"Minun täytyy nyt mennä, olin unohtanut partion kokonaan", naukaisin hätääntyneenä. Pujosulka nyökkäsi.
"Minä jään tänne Haavekukan seuraksi, tulemme kohta leiriin", naaras selitti. Nyökkäsin ja lähdin pinkomaan kohti leiriä. Suuaukolla minua tuli vastaan Okaliekki, Mietesielu ja Tuomitassu.
"Antteksi, että olen myöhässä olin uppoutunut ajatuksiini niin etten huomannut ajan kulua", naukaisin anteeksipyytävästi. Okaliekki nyökkäsi hymyillen.
"No sentään ehdit", tämä naukui. Asetuin partion kärkeen ja oidin huolen siitä, että vauhti ei olisi liian nopea eikä liian hidas, ettei kukaan kissa jäisi jälkeen tai kompastuisi toisten tassuihin. Katselin öistä kuun värittämää metsää lumoutuneena. Linnut eivät enää laulaneet. Pian saavuimme Kuoloklaanin rajalle. Haistoin voimakkaan Kuolonklaanin tuoksun siitä oli kulkenut partio. Jolkotin rajaa pitkin ja pysähdyin välillä jättämään hajumerkkini. Pian olimme jo loppusuoralla. Näin edessäni jo häämöttävän leirin suu-aukon. Astelin sisään ja bäin edessäni hiljaisen leirin. Näin vain Minttusydämen ja Sirrisiiven aukiolla. Okaliekki kirmasi rinnalleni.
"Mennäänkö tervehtimään Minttusydäntä?" tämä kysyi. Nyökkäsin rakstavaisesti kumppanilleni. Astelimme tyttäremme luokse.
Hei Minttusydän!" nau'uin heiluttaen häntääni iloisesti.
"Hei emo", Minttusydän hymyili.
"Mitä Minttusydän?" Okaliekki naukui tyttärellemme.koossa. Minttusydän pyski ensin päätäni ja vielä isänsäkin päätä.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" nau'uin, sillä halusin tietää mitä tyhmyyksiä nyt se kolli oli tehnyt. Huomasin Minttusydämen aristelevan hieman.
"Hyvin", Minttusydän selitti.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", Okaliekki kehräsi.
"Oletko jo tavannut tätisi?" nau'uin ja viitoin Sirrisiipeen. Tyttäreni nyökkäsi ja lähti kohti sisartani. Kävelimme Okaliekin kanssa kiven päälle istumaan ja pianoin pääni tämän lapaa vasten.
"Voi, että minä rakastan sinua", kehräsin. Okaliekki puski päätäni.
"Minäkin sinua", tämä naukui. Pian lähdimme yhtä matkaa soturienpesälle. Pian olnkin jo käpertyneenä Okaliekin vieressä ja suljin silmäni väsyneenä.
"Hyvää yötä", kolli naukui.
"Hyvää yötä".

//Joku?

Nimi: Minttusydän

28.06.2017 09:38
Istuin riistakasan läheisyydessö tuijottellen hiirtä. *Oliko oikea asia alkaa uskomaan Pimeyden metsään? Voinhan lopettaa sen kun haluan? En tahdo olla murhaaja. Tähtiklaani auta!* Huokaisin ja käänsin katseeni aukiolle saapuvaan emooni.
"Hei Minttusydän!" tämä tervehti.
"Hein emo", hymyilin. Pian emoni oerässä asteli tutun näköinen liekinvärinen kolli. Okaliekki.
"Mitä Minttusydän?" tämä naukui iloisesti. Hymyikin isälleni onnellisesti. Minulla sentään oli koko perheeni koossa. Tihkuturkki oli menettänyt isänsä ketulle ja eikä hän viettänyt aikaansa sisarustensa kanssakaan paljoa. Puskin ensin emoni päätä ja sitten isäni päätä. He olivat vielä nuoria. Minulla ei olisi huolia vielä pitkään aikaan. Kehräsin hiljaa.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" emoni naukui lempeästi.
Tunsin kuinka korvissani alkoi kuumottaa.
"Hyvin", nau'uin hieman arkana tästä aiheesta.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", isäni kehräsi. *Pikemmin Pimeyden metsä* Emoni katsoi minuun iloisesti.
"Oletko jo tavannut tätisi?" Kyyhkylento naukui viittoen hännällään kohti sisartaan. Nyökkäsin. En ollut viettänyt paljoa aikaa vielä koskaan tätini kanssa, mutta ehkä nyt olisi se tilaisuus. Hyvästelin vanhempani ja loikin Sirrisiiven luokse. Harmahtava baaras suki itseään pesän edustalla.
"Hei", naukaisin. Sirrisiipi hätkähti ja katsoi minua hetken miettien.
"Kasvon piirteesi ovat tutut, mutta kuka olet?" naaras naukui ja mietti.
"Sisaresi toinen tytär", kehräsin. Sirrisiipi katsoi minua hämmentyneenä.
"Onko Kyyhkylennolla pentuja?!" naaras kehräsi. Nyökkäsin.
"Minä, Kuohuvirta ja Viherloikka. Voit varmasti tavata heidät myöhemmin", naukaisin. Tätini nyökkäsi.

//Joku?

Nimi: Minttusydän

27.06.2017 18:20
Katsoin Tihkuturkkia hyväksyvästi.
"Teen tämän vain sinun takiasi", kehräsin. Kolli vilkuili valppaana taivaalle.
"Onko sinulla jotain suunnitelmia täksi päiväksi vielä kun näytät tuolle?" naukaisin kysyvästi. Tihkuturkki tuijotti tassuihinsa.
"Voit sinä minulle kertoa, voit luottaa minuun", naukaisin lempeästi. Tihkuturkki katsoi minuun sähkönsinisillä silmillään.
"Menen tapaamaan erästä Kuolonklaanilaista rajalle", tämä naukui jäätävästi. Katsoin hieman hämmentyneenä kollia.
"Miksi ihmeessä?" naukaisin vakavasti.
"Hänellä oli minulle tarjous ya ajattelin mennä kuuntelemaan sen", tämä naukui. Nyökkäsin.
"Mene vain", nau'uin. Tihkuturkki nyökkäsi ja hyvästeli minut nopeasti ja lähti. Liittyisikö tämä jotenkin siihen ennustukseen?

//Tihku? Sori tönkköö

Nimi: Narsissiviiksi

27.06.2017 18:02
"Minä...Voidaanko puhua jossain yksityisemmässä paikassa?" kysyin varovaisesti.
"Toki", Viherloikka vastasi.
*hänellä ei ole varmaan aavistustakaan mitä aion sanoa* ajattelin, kun menimme soturienpesän taakse. Mietin jonkun aikaa miten asettaisin sanani.
"Minä...Minulla saattaa olla tunteita sinua kohtaan...", kuiskasin hiljaa. Sanani jäivät kaikumaan ilmaan. Hiljaisuus oli painostavaa. Kuulin vain tuulen suhinan puissa ja etäältä kuuluvat klaanitovereiden äänet. Joku lintu lensi maahan viereeni. En välittänyt napata sitä, vaan tuijotin sitä.
*olisiko minun pitänyt vain pitää suuni kiinni? Nyt hän vihaa minua?* Tuuli pörrötti turkkiani. Koko maailma tuntui hyvin etäiseltä. Viimein Viherloikka aukaisi suunsa.

//Viher?

Nimi: Narsissiviiksi

27.06.2017 16:21
Mitä Kuutamosielu oikein aikoi? Vilkaisin hämilläni Viherloikkaan.
"Minua väsyttää. Taidan mennä nukkumaan", kolli sanoi nopeasti. Jäin katsomaan hölmistyneenä hänen jälkeensä. Hetken päästä menin hänen jälkeensä soturien pesään. Vilkaisin pesän toisella puolella nukkuvaa Viherloikkaa.
*voisinpa nukkua hänen viereensä* ajattelin kaihoisasti. Miksi oli mennyt lukkoon? Olisinpa vain kertonut Viherloikalle tunteistani. Vaivuin onnettomaan uneen.

Heräsin ja huomasin Viherloikan sukimassa itseään. En kehdannut katsoa häneen. Menin ulos soturienpesästä. En aikonut vilkaistakkaan häneen. Otin kasasta hiiren hiukan masentuneena.

//Viher? Jos haluat jatkaa B)

Nimi: Kuohuvirta

27.06.2017 15:03
En ollut saanut yöllä nukuttua, joten olin tullut ulos. Vaikka satoi kaatamalla, en välittänyt. En ollut ikinä niin surullinen, kuin nyt olin. Vaikka uskoin, ettei Ruokoturkki olisi Tuuliklaanin rajatunnelilla, käpäläni johdattivat minut sinne silti. Poskeni olivat täynnä kuivuneita kyyneliä ja näytti varmasti siltä, että turkkini olisi todella rasvainen. En välittänyt. En välittänyt enää mistään. Näin jo tunnelin ja ukkospolun edessäni. Ukkospolku oli aika hiljainen, hirviöt nukkuivat näköjään yöllä. Tai ainakin suurin osa. Haistelin hetken ilmaa. Haistinko oikein? Oliko Ruokoturkin tuoksu oikeasti tuore? Tunsin ehkä hieman intoa sisälläni ja lähdin juoksemaan kohti tunnelia. Pujahdin tunnelin sisään ja sydämeni jätti yhden lyönnin lyömättä. Ruokoturkki istui tunnelin päässä ja katseli kohti Tuuliklaanin reviiriä! Istahdin tunnelin päähän.
"Ruokoturkki..?" kuiskasin rakastamelleni kissalle.

//Ruoko? :33

Nimi: Minttusydän

27.06.2017 10:50
Nyökkäsin.
"Mutta kyllähän se voi unikin vain olla", naukaisin hieman epävarmasti.
"Meidän on paras tehtävä niinkui he käskevät, muuten menetämme kaiken", naukaisin katsoen vakavana Tihkuturkin silmiin. Huomasin Tihkuturkin silmissä mietteliäisyyttä.
"Mutta jos epäonnistun?" tämä naukui. Puskin Tihkuturkin päätä.
"Kaikki järjestyy", vakuutin. Tihkuturkki nyökkäsi.
"Muistathan, että aina tuen sinua? Ja jos ennustus käskee keräämään joukkoja, minä tulen mukaasi", naukaisin lempeästi.
Tihkuturkki nyökkäsi.
"Mutta emme voi kertoa kellekkän", Tihkutukki naukui. Nyökkäsin.
"Mitä sinun pitäisi tehdä?" nau'uin huolissani.

//Tihku? Sori tönkkö

Nimi: Liljatassu

26.06.2017 22:44
Kostotassu oli käskenyt minua piiloutumaan kuullessaan murinaa ja sähinää muutaman kymmenen ketunmitan päässä, ja sekös minua oli suututtanut ihan hirveästi. Minä en ollut enää mikään pieni vikisevä pentu, jota piti oikein tuuppimalla tuuppia oikeaan suuntaan; kyllä minä osasin pitää huolen siitä, ettei minun ja veljeni yhteinen salaisuus tulisi paljastumaan. Ja sitä paitsi, mitä se haittasikin, jos meidät nähtiin yhdessä rajalla? Olisimmehan me keksineet siihen jonkun tekosyyn, emmekö vain? Mutta ei, minut passittaa jonnekin puskaan piiloon, jottemme vain missään nimessä paljastuisi. Olisi itse änkeytynyt jonnekin piiloon ja antanut minun mennä tiedustelemaan; olinhan sentään Varjoklaanin parantajaoppilas, eikä parantajaoppilaiden kimppuun saanut käydä - sehän melkeinpä kiellettiin soturilaissa! Riippuen tietenkin siitä, että kyseiset kissat edes noudattivat soturilakia...
Tassuttelin hissukseen ääniä kohti. Erotin Kostotassun hajun lisäksi myös Tihkuturkin ja hänen oppilaansa Härmätassun tuoksut. Tihkuturkki ei ollut koskaan kuulunut suosikkeihini Varjoklaanin kissoista, mutta klaanitoveri hän siltikin oli, enkä voinut tämän tähden laiminlyödä häntä, jos hän tai Härmätassu olisi pulassa.
Hiivin lähimmän pensaan luo ja kyyristyin sen taakse niin, että näin edessäni avautuvalle aukiolle. Tihkuturkki seisoi vastatusten jonkun kuolonklaanilaisnaaraan kanssa, joka oli ilmeisestikin suuresta koostaan huolimatta oppilas. Siinä samassa tunnistin naaraan Icyksi, kissaksi, jota olin pitänyt enemmän isosiskonani kuin Hiiritassua ollessani vielä Kuolonklaanissa.
*Mitä hän täällä tekee?* ajattelin hämilläni ja yritin hiipiä lähemmäs kuullakseni, mistä he oikein puhuivat.
Sitten, aivan yllättäen, Tihkuturkki päästi korviahuumaavan ärjäisyn ja loikkasi sähisten entisen klaanitoverini kimppuun. Katsoin kauhuissani kuinka rutkasti vahvempi kollisoturi painoi Icyn maata vasten. Juuri kun olin aikeissa mennä auttamaan, Icy pääsi onnekseen irti Tihkuturkin otteesta ja vetäytyi muristen kauemmas. Tihkuturkki valmistautui jo uuteen hyökkäykseen, mutta silloin minä astuin esiin. Murina ja ärinä vaimeni hetkeksi. Kaikki kääntyivät katsomaan minua yllättyneen näköisinä.
”Liljatassu?” Tihkuturkki urahti epäuskoisen kuuloisena, ihan kuin hän ei olisi voinut käsittää sitä, että minä olin juuri astellut esiin pensaan takaa ja keskeyttänyt heidän taistelunsa.
Tunsin Kostotassun murhaavan katseen turkissani, mutta en antanut sen häiritä vaan korotin ääntäni niin, että kaikki varmasti kuulivat, mitä minulla oli sanottavanani:
”Olen pahoillani, että tulin ja keskeytin teidän rähinöitsijöiden pienen yhteenoton, mutta valitettavasti en voi suvaita tällaista käytöstä, etenkään kun taistelu näytetään käyvän Varjoklaanin maalla.”
Tihkuturkki avasi suunsa sanoakseen vastaan, mutta vaiensin hänet tuimalla katsauksella, joka kertoi, ettei minun kanssani ollut leikkimistä. Kaiketi olin perinyt senkin taidon isältäni, Pisaratähdeltä?
”Voisiko joku ystävällisesti selittää, mitä täällä oikein tapahtuu?” kysyin kylmän kohteliaaseen sävyyn, joka sai muut vilkuilemaan toisiaan, ikään kuin eivät olisi meinanneet uskoa, että joku pieni parantajaoppilaan rääpäle komentelisi heitä tuohon sävyyn.

//Muut? Toivottavasti en hitannut liikaa, ja muutenkin aika tönkköä tekstiä.

Nimi: Kuutamosielu

26.06.2017 19:17
Katsoin hiukan mietteliäänä Narsissiviiksen ja Viherloikan suuntaan. Tunsin oloni yksinäiseksi. Olin vain kaksikon tiellä. Käännyin katsomaan lapani ylitse eloa leirissä. Yksikään tämän klaanin kissoista tuskin juuri nytkään kaipasi minua. Ennen pitkää olisin turha taakka myös Narsissiviikselle. Hänellä oli kuitenkin Viherloikka vierellään.
"Kuule", aloitin hiljaa ja katsoin Narsissiviikseä, "minusta tuntuu, että joku taisi juuri huutaa minua rajapartioon. Minä...nähdään myöhemmin."
Käännyin nopeasti ympäri ja juoksin jonnekkin soturien pesän kulmille. Ei minua oikeasti kukaan rajapartioon kaivannut, tahdoin vain pois Viherloikan ja Narsissiviiksen tieltä. Naaras ei tainnut uskaltaa puhua tunteistaa siksi, koska olin paikalla. Oli paljon parempi, että jätin heidät kaksin.
"Voisin mennä kyllä leiristä pois, jotta en näyttäisi että vakoilen heitä", ajattelin ääneen. Annoin tassujeni kuljettaa minut vapaasti pois leiristä, ukkospolun varrelle haistelemaan riistan hajua. Muuan hiiri loikki ohitseni lupaavaa tahtia. Ryhdyin jahtaamaan sitä takaa, kohti ukkospolkua. Ukkospolun päällä loikkasin hiiren kimppuun ja sain sen kiinni. Maa allani vavahteli ja nostin katseeni. Hirviön kiiltävät silmät olivat minua kohden. Ainoa asia, joka mieleeni tuli, oli juosta. Juoksin nopeasti ukkospolulta pois ja sujahdin lähimpään aluskasvillisuusmättääseen. Jäin huohottamaan paikoilleni, kunnes haistoin jotakin outoa. Haju ei ollut peräisi Varjoklaanin reviiristä. Kohotin katseeni ylös ja tajusin olevani metsässä, Myrskyklaanin metsässä.

// Joku Myrskyklaanin kisse?

Nimi: Minttusydän

26.06.2017 13:13
Lähdin tassuttamaan Tihkuturkin vierellä kohti harjoittelu paikkaa. Taimitassu ja Härmätassu tassuttelivat edellämme. Katselin ympärilläni olevaa luontoa onnellisena, vaikka kyljessäni olevaan haavan sattuikin.
Olin saanut Sieikarvalta luvan mennä harjoittelemaan, sillä tassussani oleva murtuma oli luutunut melkein kokonaan. Pian saavuimme palaneelle vuorivaahteralle.
"Harjoittelemme täällä", Tihkuturkki ilmoitti edessämme kulkeville oppilaille.
Taimitassu nyökkäsi.
"Tänään harjoitellaan taistelua", Tihkuturkki naukui ja ohjasi oppilaita paikoilleen.
"Näyttäkää ensin mitä osaatte", nau'uin viittoen oppilaille. Oppilaat asettuivat vastakkain jännittyneinä.

//Tihku? Taimi? Härmä?

Nimi: Liljatassu

25.06.2017 21:43
Sienikarva katsoi minua neuvottoman näköisenä. Käänsin pettyneenä pääni poispäin. Minä en kuulunut Varjoklaaniin, enkä edes Kuolonklaaniin - olin hylkiö. Kielomyrkky, oma emoni, oli hylännyt minut vain sen tähden, etten ollut hänelle mieleen. Mikä minussa oikein oli vikana?
”Liljatassu”, Sienikarva naukaisi hiljaa, ”minä tein sen kaiken, jottet tuntisi oloasi ulkopuoliseksi klaanissa.”
Katsoin häneen surun sumentamin silmin. Miten niin rakas ja tututtu saattoikin muuttua niin tyhjäksi ja vieraaksi? Käännyin katsomaan veljeäni Kostotassua, joka näytti hyvin ahdistuneelta. Hänen silmistään paistoi tuska ja raivo. Otin varovaisen askeleen veljeni suuntaan.
”Liljatassu, pyydän, älä mene”, Sienikarva kuiskasi surun murtamalla äänellä. Jokin hänen äänessään sai minut seisahtumaan aloilleni. Vaikka parantajakolli olikin valehdellut minulle koko pienen elämäni ajan, oli hän silti ollut esimerkillinen isoveli ja kunnioitettava mestari.
”Palataan leiriin”, murahdin hiljaa Sienikarvalle ja tassuttelin sitten veljeni luo, joka tuntui jo hieman tointuneen äskeisestä ahdistuksesta ja vihastaan.
”Tavataan täällä huomenna auringonlaskun aikoihin”, kuiskasin niin hiljaa, ettei mestarini kuullut. En jäänyt odottelemaan Kostotassun vastausta vaan jolkotin Sienikarvan luo ja lähdin kulkemaan raskain askelin kohti leiriä. Tunsin, kuinka sydäntäni revittiin kahteen suuntaan.

Makasin parantajan pesän sammalilla silmät tiukasti kiinni. Tunsin Sienikarvan tuijotuksen turkissani, mutta en antanut sen häiritä. En voinut syyttää mestariani ahdingostani, vaan emoani Kielomyrkkyä, joka oli päättänyt jättää minut oman onneni nojaan. Toisaalta taas olin kiitollinen Sienikarvalle, sillä olihan hän pelastanut minut hirviöltä ollessani vielä pentu.
*Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaa voi*, tuumasin itsekseni ja yritin ajatella valoisampaa tulevaisuutta Varjoklaanin parantajana. Ehkä minulla olisi joskus rakastavainen kumppani, tai sitten minä viettäisin koko ankean loppu elämäni yksinäisenä parantajavanhuksena. Juuri sillä hetkellä minulle oli ihan sama, miten minulle tulisi käymään tulevaisuudessa. Vaskitsatähti varmaan karkottaisi minut klaanista ja olisin jälleen koditon. Riippuen tietenkin siitä, kertoisiko Sienikarva kuolonklaanilaisuudestani päällikölle.
Siinä samassa mehukas hiiren haju lehahti sieraimiini. Raotin aavistuksen verran silmiäni ja näin vuoteeni viereen asetetun pulskan hiiren. Sienikarva istui muutaman hännänmitan päässä vuoteestani ja katseli minua hiljaa.
”Ei ole nälkä”, urahdin vaisusti ja työnsin hiiren kauemmas käpälälläni.
”Sinun on syötävä, jotta voimistut. Olet vielä nuori kissa kasvavassa iässä”, mestarini yritti, mutta turhaan.
Päästin uupuneen huokaisun ja kuiskasin: ”Voi Tähtiklaani, miksi?”

//Sieni? Hittasinko liikaa?

Nimi: Minttusydän

25.06.2017 20:41
Tunsin kuinka onnen liekki paloi sidälläni kuullessani Tihkuturkin sanat. Mutta ei, en voisi päästää häntä helpolla. Mulkaisin Tihkuturkkia halveksuvasti.
"Luuletko, että piittaan sinusta enää pätkän vertaa?!" murahdin.
"Sinä jouduit tosissasi miettimään kumpaa rakstat!" naukaisin raivoissani, mutta sisälläni tubsin kuitenkin tekeväni väärin. En voinut olla rakastamatta Tihkuturkkia.
"Sinulla ei ole enää mitään mahdollisuuksia", murisin ja loikkasin sinisilmäisen kollin kimppuun. Kolli sähähti ja kamppaili minua vastaan. Kaadoin kollin maaahan ja näin tämän sähkönsinisten silmien säkenöivät. Työnsin kynteni esille. *Mitä minä oikein teen?*
Painoin kynteni Tihkuturkin nahkaan. Tältä tuntuisi jos pelleilisi minun, Minttusydämen kanssa! Tihkuturkki sähähti ja heitii minut maahan. Tunsin kuinka murtunut jalkani kolahti maahan. Ähkäisin ja loikkasin kollin kimppuun. Vuosin verta. En välittänyt. En ollut vihainen. Rakastin Tihkuturkkia. Kierin Tihkuturkin kanssa maahan raapien toisiamme. En satuttanut häntä vihastani, sillä oikeasti tein tämän kaiken vain rakkaudesta. Pian irrotin otteeni Tihkuturkista. Katsoin tämän silmiin onnellisesti.
"Minä rakastan sinua", henkäisin.

//Tihku?

Nimi: Härmätassu

25.06.2017 19:01
"Okei, taisimmekin harjoitella jo aika pitkäänkin", naukaisin, kun Koskipentu ei enää jaksanut harjoitella.
Hänen sisarensa Luomapentu saapui juuri luoksemme.
"Opetitko sinä Koskipennulle taistelua?" hän intoili.
"Opetin minä vähän", mau'uin.
"Opetatko minullekin?" Luomapentu kysyi ja kallisti päätään kysyvästi samalla, kun Koskipentu tasasi hengitystään hänen vierellään.
"En nyt, mutta ehkäpä Koskipentu näyttää sinulle myöhemmin tuon liikkeen mitä harjoittelimme", sanoin.
"Höh", Luomapentu sanoi ja sukaisi ohimennen valkoista turkkiaan.
"Joku toinen päivä sitten", sanoin ja kaapaisin sammalpallon jämät kasaan tyrkäten ne sitten sivuun, pois muiden tieltä.
"Pääsisimmepä mekin jo oppilaiksi", Luomapentu naukaisi ja vilkaisi veljeään.
"Niinpä", tämä naukaisi ja pyyhki turkkiaan, joka oli harjoituksissa mennyt sekaisin.
"Tehän pääsettekin ihan kohta", naukaisin, sillä oli totta että kaksikko täyttäisi pian kuusi kuuta.
"Toivottavasti saan jonkun hyvän mestarin", Luomapentu naukaisi.
"Varmasti saat, eihän klaanissa ole kuin hyviä mastareita", sanoin virnistäen.
Luomapentu hymähti ja vilkaisi sitten pentutarhalle.
"Kohta on ruoka-aika, täytyy varmaan palata tuonne", hän naukaisi Koskipennulle.
"Joo", tämä huokaisi.
"Minä taidan mennä etsimään Tihkuturkkia, jospa hän veisi minut harjoittelemaan", sanoin.
"Heippa, Härmätassu", pennut sanoivat ja lähtivät yhtä matkaa kohti pentutarhaa.
Minä yritin tähyillä Tihkuturkkia, ja hän saapuikin juuri Ikituulen kanssa leiriin.

//Tihku..?

Nimi: Liljatassu

25.06.2017 17:49
”Et sinä voi olla minun kadonnut siskoni!” Katsoin rajan toisella puolella seisovaa kollia kummastuneena. Mitä hän oikein höpisi? En minä mitenkään voisi olla hänen siskonsa - minähän olin Loistelinnun ja Risasiiven tytär!
Yhtäkkiä pienen pieni palanen mieleni pimennoista raottui; muistin emoni Kielomyrkyn, veljeni Kostopennun sekä siskoni Hiiripennun, ja isäni... Pisaratähden.
Katsahdin kuolonklaanilaiskolliin hämilläni. ”Oletko sinä... Kostopentu?” naukaisin hiljaa. Kolli näytti yllättyvän.
”Minun nimeni on Kostotassu, ettäs sen tiedät”, hän murahti.
”Ja onko siskosi... ei, meidän siskomme, Hiiripentu? Tai siis nykyään Hiiritassu”, kuiskasin ääni värähtäen.
”Ei, et sinä voi olla siskoni... Olet varjoklaanilainen!” Kostotassu sihahti epäluuloisen kuuloisena.
”Emomme hylkäsi minut Ukkospolun varteen. Olin vähällä jäädä hirviön alle, mutta Sienikarva pelasti minut... Kostotassu, minä muistan...!” henkäisin.
”Liljatassu! Missä sinä olet?” Sienikarvan kutsu kajahti. Sydäntäni riipaisi kuulla tuon kissan ääni, jota olin joskus luullut isoveljekseni. Se kaikki oli ollut valetta. Ei, ei emoni ollut Varjoklaanin varapäällikkö, eikä isäni Risasiipi... Olin Kuolonklaanin pelätyimmän kissan, Pisaratähden, tytär!
Pian mestarini astuikin näkyviin, ja kauhistui huomatessaan Kostotassun rajan toisella puolen.
”Kuka hän on?” parantajakolli kysyi epäileväisen näköisenä.
”Sienikarva”, nau'uin välittämättä hänen kysymyksestään, ”onko se totta?”
”Mikä?”
”Se, että en olekaan sinun siskosi? Että sinä löysit minut Ukkospolulta? Ja että... Pisaratähti on minun isäni?” kähisin kyyneleet silmissä.

//Sieni tai Kosto? Tönkkö, ja sori jos hittasin liikaa.

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com