Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kuohuvirta

03.05.2017 07:50
Muutkin klaanitoverit tulivat onnittelemaan. Huomasin Kyyhkylennon, sekä Okeliekin, jotka tassuttelivat luokseni onnittelemaan. Myös joitakin oppilaita tuli onnittelemaan, esimerkiksi Sydäntassu ja Narsissitassu.
"Pian pääsemme valvomaan", Viherloikka yhtäkkiä maukui ja puski hellästi lapaani. Vilkaisin taivaalle. Aurinko oli juuri laskemassa.
"Niin", mau'uin. Olisiko koko yön valvominen mukavaa? Vai tulisiko minulle tylsää? Emmehän saaneet puhua. Sitten mieleeni juolahti yksi seikka. Missä Minttusydän oli? Käänsin katseeni Viherloikkaan, joka oli kiinnittänyt katseensa taivaalle.
"Missä Minttusydän on?" kysyin häneltä. Viherloikka käänsi meripihkaisen katseensa minua kohti.
"Hän lähti metsään. Kyllä hän varmasti palaa pian", veljeni maukui. Nyökkäsin. Sitten mieleeni palautui Ruokotassu. Kolli oli ollut aika mukava ja miksei komeakin.
*Kuohuvirta! Mitä sinä oikein ajattelet!* ajattelin mielessäni. Ruokotassu oli edelleen Tuuliklaanin kissa! Vilkaisin piikkipensastunnelille. Tulisipa Minttusydän pian!

//Viher?

Nimi: Sarasydän

02.05.2017 21:09
Haukottelin katsellessani Varjoklaanin iltatouhuja. Näin Kanervakuun vielä tarkistavan, ettei kukaan pennuista ollut ulkona. Kanervakuulla oli toisinaan tapana tehdä niin, jo silloin, kun minä olin ollut pentu. Näin Häivetassun katoavan oppilaiden pesään Narsissitassu perässään. Muistelin hieman haikeasti, miten olin vielä jokin aika sitten nukkunut siellä. Viime aikoina olin kuitenkin joutunut nukkumaan parantajan pesässä. Viimeistenkin soturien kadottua pesäänsä, leiri näytti sangen autiolta. Jotkut kissat kuiskivat vielä hetken, mutta piakkoin leirissä vallitsi täysi hiljaisuus, luonnon äänien ja hiljaisen unisen tuhinan säestämänä. Kuuntelin tuulen vaimeaa suhinaa. Se oli tuttu ääni, ja loi turvallisen tunteen. Katselin leiriaukiota, ja koetin luoda mielessäni sinne varjoklaanilaiset aamupuuhissaan, ettei leiri vaikuttaisi niin kovin tyhjältä. Kuvittelin, miten Sirpalepentu tulisi ulos pentutarhasta, ja ehkä löytäisi pienen etsinnän jälkeen sammalpallon, tai lehden. Hän ehkä leikkisi sillä hetken, tai toisenkin, kunnes kyllästyisi, ja etsisi muuta tekemistä. Jotkut kuningattarista ehkäpä istuisivat ulkona vartioimassa pentuja, ja keskustelemassa. Soturit heräilisivät, ja kerääntyisivät Klaanikiven lähistölle kuuntelemaan, kun Loistelintu jakaisi päivän partioita. Vaskitsatähti saapuisi aukiolle myös, ja tervehtisi kissoja. Oppilaat loikkisivat innoissaan ulos pesästään, ja etsisivät mestareitaan. Näin kaiken silmieni edessä, ja pikkuhiljaa kuvittelemani kissat jatkoivat päiväänsä. Aamupartio lähti matkaan, ja oppilaat löysivät mestarinsa. Klaanitoverieni kuvitteleminen oli yllättävän hauskaa puuhaa, ja ennen, kuin huomasinkaan, oli jo kuuhuippu. Millaista mahtoi todellisuudessa olla soturi? Sen näkisin pian. Katselin silmä tarkkana metsää, kuin odottaen, että sieltä hyökkää jokin. Eihän sieltä mikään hyökännyt, ja pikkuhiljaa katseeni alkoi harhailla. Minulla alkoi olla jo melkoisen tylsää, ei vartiossa istuminen vastannut laisinkaan odotuksiani! Lisäksi kolea yöilma imeytyi turkkiini, ja alkoi olla vilu. Voi miten toivoinkaan, että minulla olisi jo vuode soturien pesässä, että pääsisin aamulla heti nukkumaan!

Nimi: Sienikarva

02.05.2017 20:35
Katsoin mestariani hieman epäuskoisena. Kuinka hän oli voinut salata kumppaninsa klaanilta niin kauan! En voinut edes ymmärtää, kuinka hän Varjoklaanin parantajana oli ryhtynyt toisen klaanin jäsenen kumppaniksi, mutta en minä naarasta ollut arvostelemaan. Hän oli sentään mestarini, eikä hänen parantajuudessaan ollut mitään moittimista. Vilkaisin Naaliturkiksi selvinnyttä kollia. Hänhän oli Tuuliklaanin varapäällikkö, niin olin ainakin kuullut, vaikka en todellisuudessa siitä ollut varma, sillä kertomukset olivat vain huhuja, joita metsässä liikkui paljon.
"En tietenkään kerro", naukaisin mestarilleni. Hän näytti helpottuneelta, mutta huomatessaan katseessani "mutta"-sanan, hänen katseensa muuttui selkeästi kysyväksi.
"Sinun täytyy itse kertoa. Ei ole reilua, että salaat näin suuren asian klaaniltasi. Ehkä Naaliturkki voi muuttaa Varjoklaaniin? Ei Vaskitsatähti voi sinua Varjoklaanista ajaa! Hän kunnioittaa sinua paljon, ja sinä olet hoitanut aina velvollisuutesi paremmin kuin minä ikinä voisin", nau'uin mestarilleni, "älä ole pelkuri, vaan ole viisas ja tee oikein, Varjoklaani ansaitsee tietää."

//Hunaja? Sori tönkkö xd

Nimi: Narsissitassu

02.05.2017 18:36
Lähdin Häivetassun perässä nukkumaan. Käperryin uudelle vuoteelleni.
*ensimmäinen yö oppilaana.* Olin hieman haikea. Kaipasin hiukan pentutarhan oloja, mutta nyt sai olla itsenäinen, oppilas. Uni pyyhkäisi nämä ajatukset pois päästäni.

Joku ravisteli minua. Joku huusi nimeäni.
"Narsissitassu herää! ääni huusi suoraan korvaani.
"Joo joo", nousin ylös hieman vastahakoisesti. Valkosydän tuijotti minua silmät tuikkien. Katselin ilmeettömänä takaisin.
"Tänään kierretään reviiriä", Valkosydän lausahti viimein. Riemu tulvi sisälleni.
* Nyt näen reviiriä. Ja varmaan sen ukkospolun josta Orkideatassu kertoi* Rupesin nuolemaan vatsakarvojani. Peseydyin mahdollisimman nopeasti. Ryntäsin tuoresaaliskasalle nappaamaan pientä purtavaa. Söin nopeasti.
"Valmiina lähtöön", pomppasin pystyyn niin nopeasti, että olin kaatua. Valkosydän lähti edellä leiristä ulos. Seurasin perässä niin nopeasti kuin pystyin, sillä Valkosydän kulki melko nopeasti.
"Voimmeko me mennä ukkospolun luokse", kysyin yhtäkkiä.
"Kai me voimme", naaras vastasi. Naaras puikkelehti kaiken maailman kivien välistä.
"Perillä ollaan", soturi sanoi viimein. Katselin ukkospolkua. Se oli valtava. Ukkospolku oli tehty jostain kovasta kiven kaltaisesta aineesta.

Nimi: Viherloikka

02.05.2017 18:30
Tassutin kohti varjoklaanin leiriä. Pian leirin äänet kantautuivat korviini ja pujahdin sisään leiriin. Katselin hetken ympärilleni ennen kuin suuntasin parantajan pesälle. Hunajaviiksi ei ollut vielä palannut. Pudotin katajanmarjat varovasti pesän lattialle ja käännähdin ympäri loikin ulos hämärästä parantajan pesästä ja suunnistin tuoresaalis kasalle. Ennnen kuin ehdin valikoida syötävääni Lähdetassu huusi:
"Kuohutassu saapui!" Hymy levisi kasvoilleni ja jäin tuoresaaliskasan viereen odottamaan Vaskitsatähteä. Pian hän saapuikin ja naukui kutsun tulla koolle. Höristin korviani, kun Kuohutassu tassutti hieman häkeltyneenä päällikön luokse.
"Minä, Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kuohutassu,lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" Vaskitsatähti aloitti.
"Lupaan", Kuohutassu naukui itsevarman oloisena.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Kuohuvirtana. Tähtiklaani kunnioittaa rauhallisuuttasi ja saalistustaitojasi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", Vaskitstatähti julisti.
"Kuohuvirta! Kuohuvirta!" Hurrasin muiden klaanitovereideni kanssa. Viimein, kun hurraukset laantuivat loikin ensimmäisenä Kuohuvirran luokse.
"Onnea sisko! Sait upean nimen!" Naukaisin siskolleni ja nuolaisin tämän poskea. Kuohuvirta kehräsi ja kysyi:
"Entä sinä ja Minttutassu?" Naurahdin ja vastasin:
"Saimme jo aiemmin soturinimemme. Olit kuitenkin omissa askareissasi niin, että emme viitsineet tulla häiriköimään." Kuohuvirta mutisi jotain mitä en kuullut. Nyt myös muj klaani ennätti paikalle onnittelemaan tuoretta soturia. Katsahdin taivaalle, ilta alkoi jo sarastaa.
"Pian pääsemme valvomaan", naukaisin siskolleni ja puskin tätä hellästi lapaan.

//Kuohu?

Nimi: Häivetassu

02.05.2017 17:54
Hymyilin naaraalle iloisesti.
"Ei minullakaan ole paljon ystäviä", naukaisin.
"No nyt me sentään ollaan kavereita", Narsissitassu naukui.
Nyökkäsin.
"Nyt menen kyllä pehkuihin", naukaisin hyvästelevään sävyyn naaraalle. Lähdin tassuttamaan kohti oppilaiden pesää.
"Heippa", Narsissitassu naukui perääni.
Asetuin makuulle pesään. Uni ei meinannut tulla. *Enhän ollut liian tyly Narsissitassulle kun lähdin vain äkkiä?*
Työnsin ajatukseni syrjään ja annoin unen tulla.
"Hyvää yötä Varjoklaani", naukaisin ja tuudituin uneen.

Nimi: Hunajaviiksi

02.05.2017 17:25
Tunsin kauhun valtaavan koko kehoni. Näin, miten ymmärrys valtasi Sienikarvan kasvot. Hän ei ollut tyhmä, hän osasi tulkita tilanteen varmasti oikein. Tiesin, ettei minun ollut järkeä edes yrittää valehdella hänelle mitään. *Pelimme on pelattu.* Ei kuitenkaan välttämättä ollut, jos Sienikarva ei kertoisi meistä. Nielaisin aika kuuluvasti ja hengähdin syvään, ennen kuin aloitin. Naaliturkki katsoi minua varuillaan, mutta olin päättänyt kertoa kaiken.
"Hän on Naaliturkki Tuuliklaanista. Minun kumppanini", naukaisin, "ja Orkideapennun ja Narsissipennun isä."
Sienikarva näytti jo tajunneen sen. Hänen katseensa kiersi minusta Naaliturkkiin ja takaisin. Kumppanini siristi silmiään pimeydessä, niskakarvat hiukan koholla katsoen tiiviisti oppilastani.
"Kauanko olette tapailleet?" vaaleanruskea kolli kysyi. Suljin silmäni ja käänsin pääni häpeissäni poispäin. Eniten minua hävetti, miten olin valehdellut Sienikarvalle päin kasvoja. Hän ei ansaitse sitä.
"Monen kuun ajan, hyvin kauan", kerroin lopulta. "Mutta rakastan häntä koko sydämestäni! Sienikarva, ethän kerro klaanille?" anelin pää painuen anovasti alaspäin.

//Sieni tai Naali?

Nimi: Orkideatassu

02.05.2017 07:52
Odotin mestariani, Tummamieltä.
"Hei", hän sanoi.
"Hei, mitä teemme tänään?" kysyin.
"Ajattelin saalistusta", mestari sanoi.
"Sopii", hihkaisin.
"Mennään", Tummamieli sanoi.
Kävelimme sopivaan paikkaan, jossa pystyi harjoittelemaan saalistusta.
"Ensin laskeudutaan alas ja sitten hiivitään, muista jännittää häntäsi ja lopuksi hyppäät saaliin päälle", mestarini selitti.
"Nyt sinä", hän jatkoi.
Haistelin ilmaa ja haistoin kanin. Laskeuduin vaanimisasentoon ja hiivi lähemmäksi. Jännitin häntäni ja tarkistin että tuuli ei vienyt tuoksuani kanin luo. Sitten loikkasin ja tarrasin kiinni kanista. Tapoin sen pienellä puraisulla kaulaan.
"Hienoa", Tummamieli sanoi.
Saalistimme vielä kaksi varpusta ja oravan. Veimme ne leiriin ja otin yhden varpusen.

//Joku?

Nimi: Narsissitassu

01.05.2017 19:38
Sanoin heipat Häivetassulle ja pinkaisin Orkideatassun luokse. Lähdimme oppilaiden pesään kertomaan ensimmäisen päivän kuulumisia.
"Minä kävin saalistamassa Häivetassun kanssa. Hän opetti minua mutta en oikein onnistunut siinä", sanoin hiukan surullisesti.
"Me taas kävimme kiertämässä reviiriä. Ukkospolku on ihan valtavan iso", Orkideatassu maukui silmät pyöreinä.
"Minäkin haluaisin nähdä sen", sanoin innokkaasti.
"Hmm... ehkä huomenna mennään tutkimaan. Nyt on jo myöhä", Orkideatassu totesi. Lähdin ulos pesästä. Oli tosiaan jo melko myöhä. Aurinko oli laskemassa. Ensimmäinen yö oppilaana! Huomasin Häivetassun istumassa yksin tuoresaaliskasan vieressä.
"Kiitos siitä tämänpäiväisestä", mau'uin lämpimästi.
"Ei mitään. Oli kivaa saalistaa", Häivetassu vastasi.
"Ei se mitään saalistamista ollut, ainakaa minun osaltani", sanoin hilpeänä.
"Kyllä sinä opit", kolli sanoi.
"Sinä olet ensimmäinen ystäväni lukuun ottamatta Orkideatassua", nau'uin iloisesti.

//Häive?

Nimi: Sienikarva

01.05.2017 19:32
"On, vaikka hän onkin paljon keräämässä yrttejä", nau'uin. Välillä olin ehkä jopa epäillyt mestariani, sillä hän oli kaiken aikaa keräämässä yrttejä, mutta siitä huolimatta palasi toisinaan leiriin ilman yrtin yrttiä. En minä häntä mistään syyttänyt, mutta ei hänen tarvitsisi minulle valehdella. Uskoin hänen kaipaavan omaa aikaa vain, sillä ehkä hän ei kaiken aikaa jaksanut olla kanssani.

Kun olimme saaneet katajanmarjat kerättyä ja olimme lähtemässä takaisin leiriin, sieraimiini leijaili Hunajaviiksen tuoksu. Olimme melko lähellä ukkospolkua ja samalla Tuuliklaanin rajaa. Mitä ihmettä Hunajaviiksi teki täällä? Viherloikka ei selvästikään ollut haistanut tuoksua tai sitten hän ei vain kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Pysähdyin.
"Voisitko viedä nämä yrtit leiriin? Minun täytyy tehdä yksi juttu, yksin", naukaisin soturille. Viherloikka katsoi minua hieman epäröiden.
"Hyvä on. Sopiiko, jos jätän ne yrttivaraston lattialle vain?" soturi kysyi.
"Sopii", vastasin. Kun kolli oli kadonnut näkyvistäni, lähdin seuraamaan mestarini hajujälkeä jännittyneenä. Se kulki hetki hetkeltä lähemmäs ukkospolkua. Koko sydämestäni toivoin sen vaihtavan pian suuntaa, mutta niin ei käynyt missään vaiheessa. Sen sijaan se johti ukkospolun alle tunneliin, josta en edes ollut tietoinen. Epäröiden astelin eteenpäin tunnelin suulle. Oli hyvä, että en liukastunut kosteaan nurmeen sitä alas kulkiessani. Kurkistin sisään hämärään tunneliin. Erotin kahden kissan kehon; toinen niistä oli suurempi ja toinen pienempi. Toinen oli selkeästi Hunajaviiksi. Mitä ihmettä hän teki ja kenen kanssa hän oli? Kaksikko näytti olevan melko läheisiä keskenään, sillä he keskustelivat niin sulavasti. En aluksi keskittynyt kuuntelemaan sanoja, mutta kun sen tein, kuulin kollikissan naukuvan:
"Tuolla on-", mutta kuulin Hunajaviiksen sihahtavan hänelle, jolloin kissa hiljeni heti. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa rinnassani. Olin paljastunut! Hunajaviiksi ei takuulla pitänyt siitä, että olin seurannut häntä tänne.
"Sienikarva? Oletko se sinä?" kuulin Hunajaviiksen hiljaisen äänen kysyvän. Kollikissa alkoi perääntyä kauemmas mestaristani, ja samoin teki itse mestarini. Epäröiden astuin esiin kulman takaa.
"Olen pahoillani, että seurasin sinua tänne.. Mutta minun täytyy kysyä, että mitä sinä teet täällä, ja kuka tuo kolli on?" kysyin varoen. Samassa kuitenkin ymmärsin kaiken, mitä viimeisten kuiden aikana oli tapahtunut. Tuo kollikissa oli takuulla Hunajaviiksen pentujen isä!

//Hunaja tai Naali?

Nimi: Häivetassu

01.05.2017 19:24
Katsoin Narsissitassua hymyillen.
"Pitäisikö meidän mennä takaisin leiriin?" naukaisin.
"Joo mennään vaan", Narsissitassu naukaisi.
Lähdimme tassuttamaan yhdessä kohti leiriä.
"Minusta meillä oli tosi kivaa!" naukaisin. Narsissitassu nyökkäsi.
"Niin minustakin", tämä naukaisi. Astuimme sisään leiriin ja Narsissitassu pinkaisi kohti Orkideatassua.
"Heippa Narsissitassu!" huudahdin vielä naaraan perään. Astelin riistakasan luokse ja valikoin itselleni pienen hiiren. Haukkaisn palan lämpimästä hiirestä.
"Mmm", naukaisin itsekseni.

//Joku?

Nimi: Orkideapentu/tassu

01.05.2017 19:15
Istuimme Narsissipennun kanssa Kanervakuun luona. Hän nuoli turkkejamme siistimmiksi.
"Voidaanko jo mennä?" kysyin.
"Ette, odottakaa nyt hetki", Kanervakuu sanoi.
"Saapukoot kaikki kissat klaanikivelle kokoukseen!", Vaskitsatähti huusi.
"Narsissipentu ja Orkideapentu ovat täyttäneet kuusi kuuta ja on heidän vuoronsa tulla oppilaiksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitsette soturinimenne tunnettakoon teidät Narsissitassuna ja Orkideatassuna. Narsissitassun mestarina toimii Valkosydän. Orkideatassun mestarina toimii Tummamieli", päällikkö sanoi.
Minä ja sisareni kosketimme mestariemme kuonoja samalla kun klaani hurrasi nimiämme.
"Tulehan mennään kiertämään reviiriä", Tummamieli sanoi.
"Ukkospolun voi haistaa tästä, täällä saalistamme harvemmin", mestari sanoi kun haistelin ilmaa.
"Hei!" Narsissitassu hihkaisi nähdessään minut.
"Hei! Missä kävitte?" kysyin.
"Olimme haaskalan lähellä, usko tai älä siellä haisee", Narsissitassu sanoi nyrpistäen kuonoaan.
"Voin kuvitella", vastasin.
"Hei sitten!" sisko huikkasi.
Leirissä otin ​oravan tuoresaaliskasasta ja kävin syömään sitä.
"Tule mennään oppilaidenpesään, voin kertoa mitä näin", Narsissitassu hihkaisi.
"Joo!" sanoin ja nuolaisin oravan rippeet. Kävelimme oppilaidenpesälle ja sisko aloitti kertomaan mitä näki.

//Narsissi?

Nimi: Saratassu/-sydän

01.05.2017 18:30
Heräsin aamulla, ja huomasi, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oloni oli loistava. Eilen saamani yrtit olivat tehonneet! Nousin jaloilleni, ja venyttelin kunnolla. En ollutkaan päässyt liikkeelle aikoihin! Turkkini oli sotkussa, ja istahdin pedilleni sukimaan sitä. Pian Hunajaviiksi käveli ohitseni, eikä huomannut minua.
"Huomenta Hunajaviiksi!" naukaisin reippaasti. Parantaja katsoi ihmeissään minuun, ja naukaisi sitten hieman hämillään:
"Huomenta Saratassu! Näytät terveemmältä!".
"Niin olenkin! Olen parantunut!" ilmoitin.
"Loistavaa!" iloitsi Hunajaviiksi. Parantaja halusi vielä kerran tarkistaa kuntoni, ja totesi minun todella olevan terve. Suin nopeasti turkkini loppuun.
"Minä menen nyt", naukaisin, ja lähdin pesästä. Aluksi kukaan ei huomannut. Aurinko leikki turkillani, ja lämmin tuulenvire tarttui turkkiini. Päätin etsiä ensin Ikituulen, ja ilmoittaa olevani kunnossa. Pian paikansin mestarini soturien pesän edustalta. Suuntasin siis sinne. Ikituuli näytti olevan ajatuksissaan.
"Huomenta Ikituuli", tervehdin. Mestarini hätkähti, ja katsoi sitten ihmeissään minuun.
"Saratassu?" hän kysyi.
"Miksi kaikki ovat niin ihmeissään, kun näkevät minut?" kysyin muka tietämättömänä.
"Luulin jo, ettet parantuisi", Ikituuli myönsi.
"Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan", naurahdin.
"Hyvä niin. Kuule, minun pitäisi hoitaa eräs asia, tulisitko mukaani?" naukui Ikituuli.
"Tulen minä", vastasin. Ikituuli lähti aluksi melko hitaasti kävelemään, ja vilkuili minua huolestuneen näköisesti.
"Hei, minä olen ihan kunnossa nyt, katso vaikka", vakuutin, ja tein pienen juoksupyrähdyksen.
"Uskottava se sitten on", Ikituuli maukui. Hän jatkoi matkaansa, tällä kertaa vähän nopeammin. Pian mestari pysähtyi Klaanikiven eteen. Vaskitsatähti istui hänen edessään.
"Anteeksi että häiritsen", Ikituuli aloitti. Vaskitsatähti kohotti katseensa.
"Tulin kertomaan erään asian", ilmoitti Ikituuli salamyhkäisesti.
"Kerro pois vain", Vaskitsatähti kehotti.
"Saratassu on valmis soturiksi!" Ikituuli paljasti. Into, jännitys, ja ilo iskivät minuun kaikki samalla kertaa. Soturi? Minustako? Oikeasti?
"Saratassu?" Vaskitsatähti kysyi, ja huomasi minut vasta silloin.
"Olen parantunut", ilmoitin päällikölle.
"Hienoa! No, eiköhän sitten hoideta nimitysmenot pois alta!" päätti Vaskitsatähti. Jäin istumaan Klaanikiven viereen hieman hämilläni. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Vaskitsatähti kutsui klaanin koolle, ja aloitti sitten:
"Minä, Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi." . Tämän sanottuaan klaanin päällikkö käänsi katseensa minuun, ja jatkoi:
"Saratassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?". Katsoin Vaskitsatähden silmiin, eikä ääneni tärissyt lainkaan, kun naukaisin itsevarmasti:
"Lupaan!".
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Saratassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Sarasydämenä. Tähtiklaani kunnioittaa ystävällisyyttäsi, ja hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi!" Vaskitsatähti naukui kuuluvalla äänellään.
"Sarasydän! Sarasydän!" klaanitoverini huusivat. Päätin hakea hieman tuoresaalista, sillä en ollut syönyt koko päivänä. Ennen tuoresaaliskasaa törmäsin Kanervakuuhun.
"Onnea Sarasydän!" hän naukaisi lempeästi.
"Kiitos Kanervakuu!" vastasin. Muistin vielä kirkkaasti, miten Kanervakuu oli hoivannut minua, kun olin pentu. Aivan, kuin naaras olisi lukenut ajatukseni, ennen kuin jatkoi puhumista:
"Olit suloinen pentu!".
"Kiitos kaikesta", kehräsin. Kanervakuu nuolaisi päälakeani, aivan kuin silloin, kun olin vielä pentu. Jatkoin matkaani tuoresaaliskasalle. Valitsin sieltä hiiren, ja aloin syödä sitä. Syötyäni etsin Ikituulen.
"Kiitos Ikituuli", naukaisin löydettyäni entisen mestarini.
"Mistä?" hän kysyi.
"Kaikesta! Sinä koulutit minut!" mau'uin.
"Mukavaa, jos olet tyytyväinen", kehräsi Ikituuli. Vietin lopun päivän keskustellen joidenkin klaanitoverieni kanssa. Auringon laskiessa toivotin hyvät yöt kaikille, ja siirryin leirin sisäänkäynnin viereen. Istahdin maahan, ja kietaisin häntäni tassujen ympärille. Nostin katseeni tähtiin, ja aloitin vartion.

Nimi: Kuohuvirta

01.05.2017 17:58
"Pitää mennä! Naaliturkki tulee, ja joku teidän puoleltanne taitaa myös lähestyä! Sinunkin on parasta lähteä!" Ruokotassu yhtäkkiä sihahti ja lähti juoksemaan pois. Säikähdin hieman, joten juoksin äkkiä pois paikalta. Ruokotassu oli ihan mukava.. Ei, en saisi ajatella niin. Hän oli toisen klaanin kissa ja minun piti olla uskollinen Varjoklaanille. Kiristin tahtiani ja suuntasin kohti leiriä. Toivottavasti Risasiipi ei suuttuisi, vaikka olinkin aika kauan poissa. Pian leirin karhunvatukkamuuri alkoi jo näkyä ja erotin sen sisältä tulevan partion. Siihen kuuluivat Sarasydän, Karpalokynsi ja Murattilehti. Nyökkäsin heille tervehdykseksi ja pujahdin piikkipensastunnelista aukiolle. Lähdetassu, joka oli ihan piikkipensastunnelin edessä avasi suunsa:
"Kuohutassu saapui!" hän huudahti. Ihmettelin mistä oli kyse. Vaskitsatähti pujahti ulos pesästään ja loikkasi sitten Klaanikiven päälle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä Klaanikivelle klaanikokoukseen!" päällikkö kailotti. "Kuohutassu, tule tänne." Nyt tiesin mistä oli kyse. Minusta tulisi nyt soturi! Mutta entä Vihertassu ja Minttutassu? Eikö heistä tulisi? Käänsin katseeni väkijoukon keskellä olevaan Vihertassuun, joka hymyili minulle. Vai oliko heistä jo tullut sotureita? Missä Minttutassu oli? Loikkasin Klaanikivelle Vaskitsatähden viereen.
"Minä, Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti oppiakseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kuohutassu,lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" Vaskitsatähti aloitti. Selvittelin hetken ajatuksiani ja avasin sitten suuni:
"Lupaan."
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Kuohuvirtana. Tähtiklaani kunnioittaa rauhallisuuttasi ja saalistustaitojasi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", Vaskitstatähti julisti. Klaanitoverit alkoivat huutaa uutta nimeäni.
"Kuohuvirta! Kuohuvirta!"

//Joku?

Nimi: Tihkuturkki

01.05.2017 17:45
Katsoin suutuspäissäni, kun Minttusydän juoksi ulos leiristä.
*Mene vain! Ei sinun olisi niin pienestä tarvinnut suuttua!* ajattelin ärtyneenä. Nuolaisin etutassuani ja vilkaisin sitten piikkipensastunnelia. Jospa kuitenkin antaisin Minttusydämelle anteeksi, että olin niin tyly. Ei! En olisi niin pehmo, Minttusydän saisi antaa minulle itse anteeksi! Jokin silti sisälläni sanoi, että tällä kertaa minun pitäisi itse pyytää anteeksi. Huokaisin ja vilkaisin taivasta. Aurinko laskisi pian. Nousin seisomaan ja lähdin jolkottamaan kohti piikkipensastunnelia. Etsisin Minttusydämen ja pyytäisin anteeksi. En halunnut menettää häntä. Pujahdin piikkipensastunnelista metsään ja haistelin ilmaa. Erotin ilmassa melko tuoreen Minttusydämen tuoksun. Se tuli läheltä kaksijalkalaa. Lähdin jäljittämään Minttusydäntä. Yhtäkkiä erotin ilmassa toisenkin tuoksun. Se oli tuttu ja pian tajusin sen olevan kettu. Minulle tuli viiltävä pakokauhu, kun tajusin, että ketun haju tuli samasta suunnasta, kuin Minttusydämen.
"Minttusydän!" huusin ja kuulin, kuinka kaukainen kaiku vastasi. Odotin hetken, kunnes kuulin vastauksen:
"Apua!" Ääni oli ihan selvästi Minttusydämen, joten juoksin entistä kovempaa äänen suuntaan. Pian erotin punaruskean hahmon edessäni. Minttusydän makasi avuttomana maassa. Eikai kettu ollut tehnyt hänelle mitään pahaa?! Suuttumus valtasi mieleni. Kyllä minä sen ketun vielä tapan! Jolkotin Minttusydämen luokse. Huomasin kauhukseni, että rakastamani kissan jalka oli vääntynyt jotenkin oudoksi.

//Minttu?

Nimi: Hunajaviiksi

01.05.2017 17:23
Huiskaisin ärsyyntyneenä hännälläni ilmaa ja siristin silmiäni.
"Ei sillä ole väliä mitä sanon klaanille! Muuttaisin Tuuliklaaniin, Varjoklaani ei olisi silloin enää kotini", sihahdin kumppanilleni. "Varjoklaani saisi uuden parantajan, Sienikarvan, joka olisi täysin kykeneväinen tehtäväänsä!"
Pyörähdin jälleen ympäri. Halusin muuttaa Tuuliklaaniin, sillä kun kertoisin kaikille Naaliturkista ja minusta, menettäisin joka tapauksessa parantajan paikkani ja klaanitovereiden luottamuksen. Tuuliklaanissa minulla olisi kumppanini ja poikani. *Mutta entä tyttäreni?* Vaikeinta Tuuliklaaniin muuttamisessa olisi taatusti Orkideapennun ja Narsissipennun jättäminen Varjoklaaniin. Rakastin heitä enemmän kuin mitään maailmassa, mutta Naaliturkkikin ylsi samalle tasolle. Pennut eivät kuitenkaan tienneet isästään, olisi epäreilua heitä kohtaan lähteä ja jättää heidät ilman vanhempia. Klaanin vaihtaminen tuntui hetki hetkeltä typerämmältä, jättäisin taakseni niin paljon asioita, mitä rakastin. *Jos en lähde, pysyn parantajana ja voin olla tyttärieni kanssa.* Huokaisin väristen syvään ja käännyin ympäri.
"Ehkä... ehkä olet oikeassa", naukaisin hiljaa. "Tyttäremme menettäisivät toisenkin vanhemmistaan... parantajan paikka on pelkkä sivuseikka siihen verrattuna."
Tunsin kyyneleen vierähtävän poskeani pitkin maahan. Katsoin ehkä Naaliturkkia viimeisen kerran kumppaninani. Kurotin hieromaan poskellani kollin poskea ja hengitin hämen lämmintä tuoksuaan.
"Onko tämä ohi nyt? Meidän kumppanuutemme, jos emme voi tavata?"
Naaliturkki avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta juuri silloin kuulin rapsahduksen takaani tunnelista. Käänsin oitis pääni äänen suntaan, ja erotin tunnelin hämärässä kissan hahmon. Varjoklaanin tuoksu tulvahti sieraimiini ja erotin yrttien tutun tuoksun.
"Tuolla on-", Naaliturkki aloitti, mutta sihahdin terävästi. *Tiedän kyllä.* Tunnistin myös kissan, joka oli tullut. Tuuliklaanin soturi lähti peruuttamaan pois, mutta kissa oli varmasti jo nähnyt meidät.
"Sienikarva? Oletko se sinä?" kysyin hiljaa ja käännyin oppilaani suuntaan vetäytyen kauemmas Naaliturkista.

//Sieni? Naali?

Nimi: Narsissitassu

01.05.2017 16:52
Katsoin Häivetassua.
"Hyvä on menen kysymään Valkosydämeltä", vastasin ystävällisesti. Lähdin etsimään Valkosydäntä joka oli juuri ehtinyt kadota. Löysin Valkosydämen juttelemasta Tummamielen kanssa.
"Valkosydän! Voinko mennä Häivetassun kanssa metsälle? Hän opettaisi minua metsästämään!" hihkuin innokkaasti.
"Hmm... no kaipa sinä voit kunhan ette joudu hankaluuksiin", Valkosydän lupasi. Ryntäsin saman tien Häivetassun luokse.
"Voimme mennä!" sanoin innoissani.
"Kivaa!" kolli totesi. Lähdimme ulos leiristä. Leirin ulkopuolelle oli paljon pitkiä korkeita puita.
"Ovatko nuo Mäntyjä?" kysyin Häivetassulta.
"Niitähän juuri", kolli sanoi. Katselin ympärilleni. Joka puolella oli niin avaraa. Joka puolella tuoksui metsä.
"Tämä on ensimmäinen kerta kun olen leirin ulkopuolella", sanoin silmät loistaen.
"Tiedän tunteen. Muistan kun olin ekaa kertaa leirin ulkopuolella, miten isolta Varjoklaanin reviiri silloin tuntui", Häivetassu vastasi haikeana. Olimme hiljaa ja kävelimme eteenpäin.
"Täältä päin pitäisi löytyä riistaa", kolli johdatti minut pienen pensaikon lähelle.
"Mitä minun tulee tehdä?" kysyin.
"Katso näin. Laskeudu vatsellesi ja pidä häntä ylhäällä jotta se ei osu mihinkään ja aiheuta ääntä", kolli ohjeisti. Tein niin kuin kolli oli näyttänyt. Huomasin hiireen lähellä. Odotin että se tulisi lähemmäs. Se kipitii suoraan minua kohti. Suljin silmäni ja läimäisin tassuni maahan.
"Hiirenpapanat!" kirosin. Häivetassu katsoi minua huvittuneena.
"Ei noin. Sinun on katsottava mihin käpäläsi laitat", Häivetassu nauroi.
"Äh tämä ei taida olla oikein minun juttuni", sanoin hiukan alakuloisena.
"Kyllä sinä vielä opit", Häivetassu sanoi iloisena.

//Häive

Nimi: Häivetassu

01.05.2017 16:30
"Orkideatassu! Narsissitassu!" onnittelin uusia oppilaita. Loikin Narsissitassun luokse.
"Onnea!" naukaisin.
"Kiitos", tämä naukaisi. Katsoin Narsissitassun silmiin anelevasti.
"Tahtoisitko tulla metsälle kanssani?" nau'uin. Hynyilin hieman. Naaras näytti miettivän asiaa.
"Tulethan?" hymyilin. Uusi oppilas katsoi minuun miettien.
"Minun varmaan pitäisi mennä mestarini kanssa...", tämä naukui.
"Mutta voisin kysyä häneltä, että saisitko tulla?" naukaisin ja istahdin maahan. Käärin häntäni etutassujeni ympärille.
"Voisin opettaa sinua metsästämään", nau'uin anelevasti.

//Narsissi?

Nimi: Narsissipentu/-tassu

01.05.2017 13:09
"Saapukoon jokainen oman ruistansa metsästämään kykenevä suurkiven juurelle klaanikokoukseen!" Vaskitsatähti huusi kokoontumiskutsun.
"Tule mennään!" Orkideapentu sanoi innoissaan. Kiirehdin sisareni perään. Kaikki klaanin kissat olivat kokoontuneet kiven juurelle. Valkosydän ja tummamieli näyttivät erityisen ylpeiltä.
*Ehkä Sirpalepennusta ja Härmäpennusta tulisi oppilaita?*
"Narsissipentu ja Orkideapentu tulkaa tänne eteen" Vaskitsatähti sanoi. Me teimme työtä käskettyä ja ryntäsimme eteen.
"Orkideapentu ja Narsissipentu ovat täyttäneet kuusi kuuta ja on heidän vuoronsa tulla oppilaiksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitsette soturinimenne, tunnettakoon teidät Orkideatassuna ja Narsissitassuna. Mestarinne olkoot Tummamieli ja Valkosydän. Toivon, että he opettavat teille kaiken jonka ovat mestareiltaan oppineet" Vaskitsatähti sanoi. Valkosydän käveli kohti minua ja kosketti nennäni nenällään. Tummamieli teki samoin Orkideatassulle. Koko klaani hurrasi meidän nimiämme.
"Orkideatassu! Narsissitassu!"

Nimi: Viherloikka

01.05.2017 12:19
"Minä olin juuri lähdössä etsimään katajanmarjoja. Tahtoisitko lähteä mukaani?" Sienikarva kysyi. Nyökkäsin ja väläytin Sienikarvalle ystävällisen hymyn.
"Kiva", Sienikarva naukui, jotenkin vaivaantuneesti. Ymmärsin, että Sienikarvalla oli oma persoonansa joka oli hieman huono puhuja.
"Näyttäisitkö minulle millaisia marjoja etsimme?" Kysyin ystävällisesti kollilta. Kolli nyökkäsi ja katosi yrtti varastoon.
"Tämä oli viimeinen", Sienikarva naukui ja ojensi käpäläänsä. Katselin tarkasti Sienikarvan kynnessä olevaa marjaa. Lopulta nyökkäsin ja odotin, että Sienikarva olisi valmis lähtöön. Pian vaaleanruskea kolli nyökkäsi merkiksi, että oli valmis. Nousin seisomaan aj pujahdin Sienikarvan edeltä ulos parantajan pesästä.
"Missä niitä katajanmarjoja kasvaa?" Kysyin vaaleanruskealta kollilta kävellessämme rinnakkain kohti leirin sisäänkäyntiä.
"Minä näytän", Sienikarva naukui ja päästin hänet edelleni päästyämme ulos leiristä. Kolli lähti määrä tietoisesti tassuttamaan eteenpäin. Pidin silmäni auki katajanmarjojen varalta, mutta silmiini ei osunut vielä yhtäkään.
"Onko Hunajaviiksi ollut hyvä opettaja?" Kysäisin edessäni tassuttavalta kollilta yhtäkkiä.

//Sieni?

Nimi: Minttusydän

01.05.2017 11:40
"Ei minulle mikään tullut", kolli naukaisi.
"Selvä sitten jos et halua kertoa!" naukaisin ja marssin ulos leiristä. Lähdin juoksemaan ja purkamaan suuttumustani. Juoksin ympäriinsä kunnes kuonooni leijui jokin tuoksu. *Kettu!* Lähdin seuraamaan ketun katkua ja pian näinkin punaisen eläimen. Loikkasin tämän kimppuun ja tämä rääkäisi kivusta. Eläin heitti minut alas selästään ja puri tassuuni kaikilla voimillaan kuului räsähdys. Minusta. Tassustani. Kettu nuolaisi tyytyväisenä huuliaan ja katosi metsään. Yritin nousta, mutta etutassuni ei kantanut. *Se on varmasti murtunut!* Jäin makaamaan avuttomana maahan.
*Löytäisipä joku minut!*

//Joku?

Nimi: Hunajaviiksi

01.05.2017 09:25
Istahdin hetkeksi maahan. Hengitykseni tuntui jotenkin raskaalta, tassuja kuumotti. Sydämeni jyskytti lujaa rinnassani. Emme me voisi lopettaa toistemme tapaamista! Me olimme kumppanit, ei Naaliturkki voisi vain jättää minua, ei hän voisi. Nieleskelin vähäisiä kyyneliä, jotka yrittivät väkisin vuotaa silmistäni. Katsoin surullisesti tuuliklaanilaista, hän saattaisi minä hetkenä hyvänsä kääntyä ja lähteä, ja jättää minut lopullisesti elämästään.
"Et voi tehdä niin minulle", naukaisin hiljaa pudistaen päätäni. "Rakastan sinua niin paljon, et voi jättää minua."
Naaliturkki katsoi minua katseella, jota en vain osannut lukea. Hän käänsi pian katseensa pois minusta ja tuijotteli tunnelin seinämiä.
"Se olisi vain helpointa", hän naukui. "Jos lopetamme tapaamisemme, voimme molemmat pysyä parantajana ja varapäällikkönä."
Käännähdin raivon ja surun sekaisin tuntein ympäri. Olihan minulla toki Orkideapentu ja Narsissipentu, miten voisin ikimaailmasa jättää heidät? Mutta tiesin, että joskus tämä paljastuisi, sillä kertoisin siitä itse. En kestänyt enää valehtelua, se soti luontoani vastaan. Valehtelin kaikille, Sienikarvalle, pennuilleni, kaikille ystävilleni... Voisin jättää Varjoklaanin, Sienikarva oli jo enemmän kuin valmis täysivaltaiseksi parantajaksi. Käännyin jälleen ympäri ja kohtasin Naaliturkin syvän meripihkan väriset silmät.
"Minä annoin sinulle pojan, annoin hänet toiseen klaaniin", maukaisin ja kyynel vierähti silmästäni, "etkö voisi sallia edes sitä, että muuttaisin? Aion kumminkin kertoa pian kaiken."

//Naali? Sry pätkä

Nimi: Narsissipentu

01.05.2017 08:50
"Yöllä tapahtui jotain tosi kummallista", Orkideapentu sanoi.
"Mitä?" kysyin ihmeissäni.
"Näin yöllä sellaisen pitkän ja pehmeän jutun", sisareni vastasi.
"Ja se lensi", Orkideapentu jatkoi. Minä en voinut uskoa Orkideapennun puhetta.
"Oletko varma ettet huijaa?" kysyin ihmeissäni.
"En huijaaa. Lähdin kyllä pian pois", sisareni sanoi.
"Hei lähdetäänkö etsimään sitä? kysyin innoissani.
"Minusta tuntuu että se on jo kadonnut. Jotkut kaksijalat ovat hakeneet sen pois tai jotain", sisareni sanoi pettyneenä.
"Harmi. Olisin halunnut nähdä sen", sanoin surullisena.
"Tehdään sitten jotain muuta?" Orkideapentu ehdotti.
"Joo!" Vastasin.

//Orkidea?

Nimi: Orkideapentu

01.05.2017 08:17
//Vappurieha teht. 1

Istuin siskoni vieressä pentutarhalla.
"Milloin meistä tulee oppilaita?" kysyin emoltani.
"Ei siihen kauaa mene", hän vastasi.
"Toivottavasti, haluaisin jo nähdä reviiriä", Narsissipentu liittyi keskusteluun.
*No minäpä aion kiertää reviiriä ihan itse*, mietin.
"Tulkaahan on myöhä, pentujen nukkumaanmenoaika", emo sanoi.
"Plääh, mehän ollaan kohta oppilaita", manguin.
"Silti, nyt petiini", emo sanoi.
Yöllä kun koko leiri nukkui, paitsi vartiossa oleva kissa, hiivin ulos. Tassuttelin kaksijalkalaa kohti. Yhtäkkiä eteeni sattui pyöreä ja pehmeä esine. Katselin sitä hetken ja tajusin sen olevan kaksijalkojen kapistus. Lähdin nopeasti kohti leiriä jos kaksijalka sattuisi hakemaan sen. Juoksin leiriin ja omalle pedilleni juuri kun joku tuli ulos toisesta pesästä.
Aamulla nukuin pitkään. Narsissipentu tökki minua kylkeen:
"Tule leikkimään".
"Hyvä on", juoksisin ja nousin ylös.

//Narsissi?

Nimi: Sienikarva

30.04.2017 18:32
"En minä tiedä, olen opiskellut niitä paljon. Ehkä siihen vaikuttaa myös parantajuuteni, joka ehkä helpottaa sitä hieman.. Mutta kyllä minullakin välillä menee yrtit sekaisin tai en muista, mikä yrtti parantaa minkäkin vaivan", nau'uin hieman nolostuneena ruskeanharmaalle nuorelle soturille.
"Ei kai se ihmekään ole, kun yrttejä on niin paljon", Viherloikka naukui hieman lohduttavasti. Väläytin kollille pienen hymyn. En ollut voinut keskustella näin kenenkään kanssa sitten Lehmustassun kuoleman. Ehkä Viherloikasta voisikin tulla minun ystäväni? En päättänyt kysyä asiaa kollilta suoraan, sillä en ollut varma, oliko hän tullut vain juttelemaan, koska mitään hauskempaa tekemistä ei ollut juuri nyt.
"Minä olin juuri lähdössä etsimään katajanmarjoja. Tahtoisitko lähteä mukaani?" kysyin hieman epäröiden soturilta. Katajanmarjat olivat lopussa ja olimme päättäneet Hunajaviiksen kanssa kokeilla, josko ne auttaisivat haaskalasta levinneeseen tautiin sairastuneita selviämään taudista, sillä katajanmarjat olivat vahvistavia marjoja.

//Viher?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com