Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

   Varjoklaani elää omalla reviirillään vanhassa metsässä, eli siis kolmen muun klaanin kanssa. Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa siitä ja erilaisista uhista löydät Muuta-osiosta. 

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sydäntassu

02.04.2017 12:08
Heräsin hätkähtäen. Olin jälleen nähnyt painajaista hukkumisesta. Vilkuilin ympärilleni. Aurinko oli jo noussut, muttei ollut vielä huipussaan. Pesässä oli lisäkseni ainoastaan Aamutassu ja Saratassu. Nousin varoen herättämästä naaraita ja astelin ulos pesästä. Istahdin pesän ulkopuolelle ja aloin sukimaan turkkiani aamuauringon lämmittäessä sitä. Katselin ympärilleni ja näin Karpalovarjon juttelevan Okaliekin kanssa. Nuoremman kollin turkki kiilsi auringossa tummanruskeana ja valkea läikkä erottui selvästi. Okaliekin metsänvihreät simät loistivat ja hänen korvansa olivat valppaasti pystyssä. Mestarini pentu Murattilehti vaihtoi kieliä kumppaninsa Naavakoin kanssa. Heidän ilmeistään näki että he olivat rakastuneita. Hymyilin itsekseni ja aloin etsimään lumenvalkeaa varapäälikköämme, joka myös Loistelintuna tunnetaan. Pian katseeni tavoittikin siniharmaalaikkuisen mestarini. Astelin hänen luokseen nopeasti. Ilmeisesti varapäälikkö kuuli minut, sillä hän nosti päänsä ja siirsi katseensa minuun.
"Hei Loistelintu", maukaisin reippaasti ja pysähdyin naaraan eteen.
"Huomenta Sydäntassu", naaras vastasi hieman huvittuneisuutta äänessään.
"Mitää teemme tänään?" kysyin innokkaana harjoittelemaan.
"Harjoittelemme saalistusta", mestarini naurahti; "tulehan."
Varapäälikkö nousi ylös ja lähti kohti leirin ulosmenotunnelia. Kipitin kuuliaisesti hänen perässään.

//Loiste?

Nimi: Sienitassu

02.04.2017 11:44
Istuin parantajan pesässä ja katselin Vaskitsatähden elotonta ruumista. Kolli oli ollut jo tovin Tähtiklaanin luona, ja aloin pelkäämään, ettei hän palaisikaan, vaikka Hunajaviiksi oli sanonut hänen tekevän niin. Pieni kehoni tärisi jännityksestä. Samassa päällikön keho nytkähti. Nousin ylös ja katsoin päällikköä silmät pyöreinä. Vaaleanruskea kolli avasi meripihkaiset silmänsä, jotka katsoivat suoraan minuun. Se tuntui karmivalta, mutta en astunut askeltakaan poispäin päälliköstä.
"Mikä on olosi?" kysyin kollilta ääni väristen. Vaskitsaviima yskäisi pari kertaa ja irvisti sen jälkeen. Sitten hän veti syvään henkeä ja naukui:
"Ihan hyvä, kai.. Onko tämä kirottu tauti tappanut montakin kissaa sen aikana, kun olin Tähtiklaanin luona?" Pudistin päätäni.
"Kaikki Varjoklaanin jäsenet ovat vielä hengissä. Kaamostassu tosin on sairastunut, mutta teemme Hunajaviiksen kanssa kaikkemme, että hän selviää", kerroin mahdollisimman rauhallisella äänellä Vaskitsatähdelle, joka käänsi katseensa viereisellä pedillä nukkuvaan Kaamostassuun. Päällikön katse oli haikea.
"Tahdotko jotain?" kysyin päälliköltä samassa. Hän pudisti päätään.
"Olen hurjan väsynyt, joten tarvitsen vain unta", päällikkö vastasi. Nyökkäsin epäröiden.
"Minä jään tähän vartioimaan teitä.. Tahdotko kenties unikonsienemiä?" kysyin Vaskitsatähdeltä. Kolli hymähti pienesti.
"En tarvitse, kiitos kuitenkin kun kysyit", ruskea kolli sanoi ja painoi päänsä sammaliin. Astuin pari askelta taaksepäin ja jäin katselemaan kahta kollikissaa, jotka nukkuivat sairasaukiolla. Toivoin enemmän kuin mitään, että tämä tauti ei tappaisi yhtäkään varjoklaanilaista tai ketään muutakaan..

//Hunaja tai joku joka haluaa jatkaa <.<

Nimi: Hunajaviiksi

02.04.2017 09:30
Katsoin vakaasti Naaliturkin meripihkasilmiin. Kolli näytti hiukan turhautuneelta, en tiennyt miksi.
"Sanoit aiemmin, että voisit vaihtaa klaania", maukaisin hiljaa. Olikohan kolli muuttanut mielensä? Toivottavasti ei, vaikka toivoinkin, että hän olisi onnellinen, enkä tiennyt olisiko kumppanini sitä Varjoklaanissa. Huokaisin ja jatkoin.
"Silloin kaikki olisi helpompaa, eikö niin? Minäkin voisin ehkä pysyä parantajana, jos kukaan ei saisi tietää", naukaisin, vaikka epäilin itsekin sanojani. Varmasti kaikki huomaisivat, että olimme toistemme kumppaneita, jos Naaliturkki muuttaisi. Eikä Vaskitsatähti välttämätä hyväksyisi häntä klaaniin, jos ei olisi mitään pätevää syytä. Ainakaan nyt, kun Varjoklaanissa riehui se tuntematon tauti, riistaakin oli vähemmän, kuin muilla klaaneilla. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Joka tapauksessa meidän olisi kerrottava kumppanuudestamme, silloin menettäisin paikkani parantajana, mutta saisin ainakin olla Naaliturkin kanssa. Koska Vaskitsatähti päästäisi Naaliturkin klaaniin ehkä todennäköisemmin, kun tiesi, että olemme kumppanit. Raapaisin turhautuneena kaksijalkojen aineesta tehtyä tunnelia. Miksi kaiken piti aina olla niin vaikeaa? Käännyin taas katsomaan Naaliturkkia.
"Mutta onkohan se sittenkään hyvä idea? Ei Vaskitsatähti välttämättä hyväksyisi sinua klaaniin, meillä on tarpeeksi riesaa tappavasta taudista", naukaisin ja tajusin ehkä hölöttäneeni liikaa. Naaliturkki oli silti tuuliklaanilainen, eikä toisen klaanin kissalle kannattaisi kertoa oman klaanin heikkouksista. Huokaisin syvään. Hän oli silti kumppanini, ei hän sellaista tekisi.

//Naali? Hunaja on mietteissään...

Nimi: Lähdetassu

02.04.2017 09:03
// JATKOA LEHMUSTASSULLE //

"Väsynyt", vastasin kollioppilaalle.
"Voin käydä kertomassa Hämyliljalle ja Tuikesilmälle, jos haluat", Lehmustassu ehdotti.
"Mene vain. Ei se haittaa", sanoin. Lehmustassu nyökkäsi ja katosi pesästä. Suljin silmäni siinä toivossa, että saisin unta. Pian avasin silmäni ja huomasin emoni, isäni sekä mestarini Tammikynnen.
"Lähdetassu", emoni naukaisi, "Tähtiklaanin kiitos olet kunnossa."
"Pelkäsin emosi puolesta jo pahinta", isäni lisäsi.
"En olisi ikinä ollut niin tyhmä, että olisin jättänyt hänet sinne Ukkospolulle", Lehmustassu sanoi.
"Tiedän sen. Kiitos, kun pelastit hänet Lehmustassu. Yksi pennuistame kuoli jo synnytyksessä, enkä kestä menettää toista", emoni sanoi kiitollisena Lehmustassulle.
"Ole hyvä Hämylilja", Lehmustassu sanoi.
"Milloin pääsemme jatkamaan koulutusta?" Tammikynsi kysyi.
"Heti, kun Hunajaviiksi päästää minut", vastasin mestarilleni, "mutta luulen, että hän ei halua, että pidät rankkoja taisteluharjoituksia ennenkuin lapahaavani on parantunut."
"Olet oikeassa, mutta sitten pidämme jotain kevyitä harjoituksia. Paranemisia Lähdetassu!" mestarini huikkasi ja katosi pesästä. Hän varmaankin menee katsomaan Sirpalepentua, Kaihopentua ja Pujosulkaa.
"Mekin taidamme lähteä isäsi kanssa. Paranemisia", emoni sanoi ja katosi Tuikesilmän kanssa pesästä. Sen jälkeen Hunajaviiksi palasi salvan kanssa luokseni.
"Salva on nyt valmis. Sienitassu auta inua", parantaja sanoi. Lehmustassun veli tuli mestarinsa vierelle ja he alkoivat hoitamaan haavaani.

//Lehmus? Hunaja? Sieni?

Nimi: Lehmustassu

01.04.2017 21:38
Autoin Lähdetassun makuulleen yhdelle parantajan pesän sammalvuoteista. Hänen lavastaan tihkui runsaasti verta.
"Ei hätää, sinä toivut kyllä", sanoin yrittäen uskotella sitä samalla itselleni. Hunajaviiksi kiiruhti luoksemme paksu yrttitukko mukanaan. Hän laski sen maahan ja ryhtyi sitten tutkimaan Lähdetassun lapaa. Katsoin sammaleilla makaavaa naarasta huolestuneena. Olin kerennyt pelastaa hänet hirviöltä juuri ennen törmäystä, enkä uskaltanut edes kuvitella, kuinka pahaa jälkeä se olisi voinut saada aikaan.
"Lehmustassu", Hunajaviiksen kireä maukaisu sai minut palaamaan takaisin maanpinnalle, "hakisitko ulkoa hieman lunta?"
Nyökkäsin pikaisesti ja pujahdin ulos pesästä. Vilkuilin ympärilleni yrittäen löytää puhdasta lumikasaa, jossa ei olisi mitään oksia tai kiviä. Pian huomasinkin sellaisen soturien pesän lähettyvillä ja kiiruhdin sinne. Otin lunta suuhuni suuren nokareen ja palasin takaisin parantajan pesälle. Laskin lumen Lähdetassun pedin viereen ja istahdin alas. Katselin sammaleilla tuskissaan makaavaa oppilasta avuttomana. Minun kävi häntä sääliksi.
"Voinko olla jotenkin avuksi?" kysyin Hunajaviikseltä, joka levitti parhaillaan haavan päälle jotain hirveältä löyhkäävää tahnaa.
"Voit; lopeta kiehnääminen, se hermostuttaa potilasta", parantajanaaras kivahti ja jatkoi tahnan sivelyä haavan päälle. Huokaisin turhautuneena ja laahustin pesän ulkopuolelle. Katsahdin kirkkaalle taivaalle, jossa lipui vain muutama satunnainen pilvenhattara.
Hetken kuluttua Hunajaviiksi pyysi minua Lähdetassun seuraksi siksi aikaa, kun hän valmistaisi jonkinlaisen salvan. Astelin pesään pidättäen hengitystä. Lähdetassu makasi liikkumatta vuoteellaan silmät tiukasti kiinni. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta tasaisesti kohoilevat kyljet kertoivat naaraan olevan elossa.
Kyyristyin hänen viereensä ja kuiskasin:
"Mikä on vointi?"

//Lähde?

Nimi: Lähdetassu

01.04.2017 20:31
Syötyäni loppuun minulle tuli pakonainen tarve päästä kävelylle.
"Menenkin tästä kävelylle", naukaisin emolleni Hämyliljalle ja Kyyhkylennolle.
"Selvä, mutta ole varovainen", emoni pyysi.
"Tottakai olen", vastasin, "nähdään myöhemmin." Juoksin ulos leiristä.
*Ihanaa, kun saa viimeinkin omaa aikaa*, ajattelin. Kävelin kohti tunnelia, joka johtaisi Tuuliklaanin reviirille. Huomasin pian hiiren kipittävän lähellä Ukkospolkua. Päätin yrittää napata sen. Hypähdin ilmaan ja iskin hampaani hiiren niskaan. Hiiri ei kuitenkaan kuollut, vaan se lähti karkuun. Hyppäsin vielä toisen kerran ja sain viimeinkin tapettua hiiren. Huomasin pian olevani Ukkospolulla. Kuulin pian hirviön jylinän.
*Voi ei*, ajattelin. Huomasin pian hirviön isot kiiluvat valot. Tässä sitä olin. Se lähestyi uhkaavasti. Koko ajan. Juuri, kun oletin elämäni loppuvan tunsin kuinka joku veti minut sivuun äkkiä. Käännyin ympäri ja näin edessäni Lehmustassun.
"Mitä ihmettä sinä siellä teit?" kolli kysyi.
"Nappasin hiiren kiinni ja huomasin hirviön ja se lähestyi uhkaavasti", kerroin peloissani. Pian tunsin lavassani kirvelevän kivun. Kiljaisin.
"Hirviö taisi tehdä sinuun pahan jäljen. Minä vien sinut. Sinut täytyy saada Hunajaviiksen ja Sienitassun luokse", kollioppilas sanoi ja alkoi auttamaan minua kohti leiriä. Hoipertelin kohti leiriä niin hyvin kuin pystyin. Leirissä Hunajaviiksi juoksi minua ja Lehmustassua vastaan.
"Mitä tapahtui?" parantaja kysyi.
"Lähdetassu jäi melkein hirviön alle ja hirviö taisi tehdä hänelle lapaan pahan haavan", Lehmustassu kertoi puolestani.
"Tuo hänet pesälleni heti", Hunajaviiksi käski. Hoipertelin parantajanpesälle Lehmustassun kanssa.

//Lehmus? Hunaja?

Nimi: Hunajaviiksi

01.04.2017 15:21
Astuin taas ulos tunnelista, kun kuulin lähistöltä tutun kuuloisia askeleita. Tunnistin Naaliturkin lämpimän tuoksun ja kurkustani kantautui voimakasta kehräystä. Näin valkean kollin saapuvan puun takaa ja riensin hänen luokseen. Nuolaisin pehmeästi tuuliklaanilaisen poskea ja nostin sitten katseeni hänen meripihkasilmiinsä.
"Hei", maukaisin iloisesti. Naaliturkki hymyili ja hymyilin lempeästi takaisin.
"Hei."
Huokaisin syvään ja painauduin häntä vasten. Nyt meidän tulisi päättää, mitä teemme tulevaisuudessa. Emme voisi jatkaa tällaista tapailua koko loppuelämäämme. Jomman kumman olisi vaihdettava klaania, se oli kaiketi välttämätöntä jossain vaiheessa. Ja lisäksi paljon helpompaa, jos vaikka saisimme joskus pentuja. Värähdin hieman ajatellessani sitä, en edes tiennyt halusiko Naaliturkki pentuja. En ollut itsekään kyllä varma, haluaisinko, enkä voisi parantajana hoitaa heitä. *Paitsi jos menetän paikkani parantajana.* Ravistin päätäni ja karistin ajatuksen pois. Istuuduin märkään maahan, mistä lunta oli jo sulanut pois. Katsoi vakaasti valkoisen kollin silmiin.
"Meidän piti sopia, mitä teemme. Oletko miettinyt sitä?" kysyin varovaisesti kumppaniltani.

//Naali?

Nimi: Viherpentu

01.04.2017 11:42
Suoraan leiriin hyökkäys ei ollut oikein hyvä mielestäni, joten jatkoin klaanini katselua nyökättyäni miettiväisenä Kaihopilvelle.
"Mitä jos valtaamme omaa reviiriämme takaisin pala kerrallaan? Eli siirrämme rajamerkkejämme joka partiolla hieman vanhaa reviiriämme kohti ja taas vastakkaiselle rajalla siirrämme sitäkin samaan suuntaan?" Sirpalekukka ehdotti. *mahtava idea!* ajattelin ja nyökkäsin. Olin miettivinäni kumman ottaisin ja nau'uin lopulta:
"Kokeillaan Sirpalekukan taktiikkaa." Ystäväni nyökkäsivät hyväksyvästi ja tassutin pois kokouksesta.
"Partioon tulevat mukaan Sirpalekukka, Kaihopilvi ja minä!" Nau'uin kovaan ääneen.
"Mutta-" Kaihopilvi aloitti jo mutta keskeytin hänet:
"Leikitään, että voitte olla partiossa mukana." Kaihopilvi ja Sirpalekukka nyökkäsivät ja lähtivät tassuttamaan oerässäni. Suuntasin ulos leiristä ja lähdin tassuttamaan klaanivanhimpuen pesälle ja sen ohi.

//Joku?

Nimi: Hunajaviiksi

01.04.2017 08:22
Katsoin kulmiani kurtistaen päällikköämme, joka oli juuri menettänyt hengen.
"Kyllä hän palaa, hän palaa terveenä takaisin", maukaisin miettiväisesti. Katsahdin Kaamostassuun, jolla oli ollut samoja oireita. Nyt aloin tosissani olla huolissani. Mikä tämä tauti oli? Kaunokukka oli sanonut, että se voisi tulla haaskalasta, ja uskoin häntä, niin se voisikin. Mutta nyt olin nähnyt, että sairauteen voi kuolla, eikä siihen oltu keksitty parannuskeinoa. Minulla oli syyllinen olo, parantajana minun pitäisi osata parantaa mikä tahansa tauti. Käänsin katseeni takaisin Sienitassuun.
"Nyt tiedämme, että tähän tautiin voi kuolla", naukaisin synkästi. "Meidän on oltava enemmän huolissamme Kaamostassusta, sillä kun", maukaisin ja huokaisin, "tarkoitan jos hän kuolee, hän ei palaa takaisin."
Sienitassu nyökkäsi hiljaa. En tiennyt, mitä yrttejä voisin Kaamostassulle antaa, mutta hain kissanminttua, mikä auttoi viheryskään, jossa oli samanlaisia oireita. Ehkä oireet lievenisivät, tai sitten eivät, mutta jotain oli yritettävä. Annoin kissanmintut oppilaalle.
"Syön nämä, ne saattavat auttaa", maukaisin ja ojensin lehtiä hänelle. Kaamostassu yskähti ja peräännyin hiukan. Tauti saattoi olla tarttuvaa...
"Miten niin saattavat? Olet parantaja, sinun pitäisi osata auttaa", oppilas naukui pisteliäästi. Tuhahdin turhautuneesti.
"Emme tiedä tähän parannuskeinoa, syö nyt nämä, jos se vaikka auttaisi."
Astelin sitten ulos. Tänään minun pitäisi tavata taas Naaliturkki. *Tai siis saisin tavata hänet*, korjasin mielessäni hymyillen. Tänään me suunnittelisimme, mitä tekisimme tulevaisuudessa. Naaliturkki voisi muuttaa Varjoklaaniin, niin kuin oli sanonut. Silloin voisin pysyä parantajana,ainakin luullakseni. Tähänastiset tapaamisemme tulisi vain pitää salassa, niin kukaan ei saisi tietää. Ja kun Naaliturkki olisi klaanissamme, voisimme elää yhdessä rikkomatta soturilakia. Käännyin katsomaan parantajan pesään päin. Minun pitäisi mennä nyt, mutta olin vasta käynyt hakemassa yrttejä. Joutuisinko odottamaan? Kaikkia yrttejä oli saatavilla, ainakin luulin niin. Kävin silti vielä tarkastamassa yrttien pinot. Kissanminttu oli vähissä, mutta ei niin vähissä, että olisin voinut sillä syyllä lähteä leiristä. Katsoin, ettei Sienitassu nähnyt ja nuolaisin lehtiä suuhuni. Niskakarvani nousivat pystyyn, kun Kaamostassu rykäisi, mutta kolli ei ollut kaiketi nähnyt tekemisiäni. Nyt kissanminttuja piti hakea, jos ne vaikka olisivat oikea parannuskeino. Marssin Sienitassun luo.
"Kun Vaskitsatähti herää,kysy hänen vointiaan ja anna tarvittavia yrttejä, jos vointi on kipeä, anna unikonsiemeniä, jos samanlainen kuin ennen hengen menetystä, anna kissanminttua, minä lähden hakemaan sitä lisää, vahdi sinä heitä", maukaisin nopeasti ja Sienitassu nyökkäsi hiukan epäröiden. Käännyin sitten ja harpoin leiristä.

Istuskelin tunnelin pohjalla. En tiennyt, milloin Naaliturkki tulisi, mutta nyt oli luullakseni aurinkohuippu. Hengitin syvään ja kävelin putken suulle, joka oli Tuuliklaanin reviirillä. Kurkistin ulos varovaisesti. Haistelin ilmaa, mutta en erottanut partioiden hajua ukkospolun karmeasta löyhkästä. Eivät kai rajapartiot nyt tulisi? Toisaalta oli aurinkohuippu, he saattaisivat tullaki. Vetäydyin askeleen taaksepäin peremmälle tunneliin, ja jäin odottamaan rakastamaani kollia kärsivällisesti.

//Naali?

Nimi: Elandra

31.03.2017 23:27
Kaihopentu: 5kp

Viherpentu: 2kp

Hämylilja: 2kp

Lähdetassu: 3kp

Karpalotassu: 4kp, onnea soturille!

Sienitassu: 14kp

Lehmustassu: 6kp

Nimi: Sienitassu

31.03.2017 23:06
"Mennään vain", nau'uin lempeästi veljelleni. Nousimme yhdessä ylös ja seurasin veljeäni klaaninvanhimpien pesälle. Olin eilen vaihtanut joidenkin klaaninvanhimpien makuualuset. Se oli ihan mukavaa, vaikka kaikki aina sanoivatkin, että se oli aivan hirveää.
"Tervehdys, Sienitassu ja Lehmustassu. Mikä teidät tuo meidän luoksemme?" kuulin Kaunokukan naukuvan ystävällisesti aivan vanhusten pesän suuaukon läheltä. Käänsin katseeni entiseen parantajakissaan.
"Me tahtoisimme kuulla tarinan, jos te vain voitte kertoa sellaisen meille", naukaisin hiljasella äänellä ja silmäilin pesässä olevia vanhuksia.
"Tietenkin voimme. Haluatteko kuulla siitä, kuinka minä saavuin Varjoklaaniin ja ryhdyin parantajaksi?" vanhus kysyi. Vilkaisin Lehmustassua kysyvästi, ja hän nyökkäsi, joten myös minä nyökkäsin. Kaunokukka alkoi kertoa tarinaansa.

Seuraavana aamuna havahduin siihen, että parantajan pesään suorastaan tulvi sairaita kissoja. Ensin Kaamostassu tuli valittelemaan pari päivää kestänyttä yskäänsä ja kuumeista oloaan. Hunajaviiksi oli todennut, että kollilla oli kuumetta ja että hän oli kipeä. Mestarini ei ollut osannut kertoa, mikä tauti kyseessä oli, sillä hän ei kuulemma ollut nähnyt sellaista aiemmin. Nyt Kaamostassu nukkui unikonsiementen avulla parantajan pesän sairasaukiolla. Oppilaan jälkeen pesään oli tullut Vaskitsatähti, jolla oli samat oireet mutta vain monta kertaa pahempina. Kolli yski kaiken aikaa, eikä hänen suustaan tullut paljoa muuta kuin kähinää. Päällikkö oli pyörtynyt aivan eteeni, ja olimme siirtäneet hänet mestarini kanssa Kaamostassun viereiselle pedille. Kaunokukka oli arvellut, että kyseessä voisi olla haaskalasta tullut sairaus. Mesarini oli määrännyt minut jäämään parantajan pesään vahtimaan sairaita, ja jos lisää sairaita ilmaantuisi paikalle, minun tulisi hoitaa heitä parhaani mukaan. Mestarini itse oli lähtenyt keräämään joitakin yrttejä, enkä ollut varma, oliko se suinkaan järkevä idea, koska en minä ollut parantaja vielä, enkä osannut hoitaa sairaita kuin Hunajaviiksi. En ymmärtänyt, miten hän uskalsi luottaa minuun ja jättää minut hoitamaan klaanitovereitamme. Huomasin Vaskitsatähden hännänpään vääntyilevän. Kolli veti syvään henkeä ja räväytti meripihkaiset silmänsä auki. Se sai minut tuntemaan oloni hieman karmivaksi, sillä kolli tuijotti minua suoraan silmiini.
"Vaskitsatähti", lausuin päällikön nimen hiljaisella äänellä ja astuin kohti häntä. Samassa päällikkö riuhtaisi päänsä taaksepäin ja alkoi kouristella.
"Vaskitsatähti!" ulvaisin kollin nimen kovempaan ääneen ja ryntäsin hänen vierelleen. Yritin rauhoitella häntä niin kuin vain pystyin, mutta kouristelu ei tuntunut lakkaavan. Kun se lopulta lakkasi, huomasin päällikön siirtävän katseensa minuun. Hänen katseensa lasittui. Silmäni suurenivat ja katsoin kauhuissani päällikköä, joka oli hetkessä valahtanut elottomaksi. Samassa Hunajaviiksi ryntäsi pesään suu täynnä yrttejä. Hän pudotti nopeasti yrtit maahan ja ryntäsi päällikön luokse.
"Hä-hän.. Hän on kuollut", nau'uin ääni vapisten. Mestarini auttoi minut kauemmas päälliköstä. Sitten hän käänsi lempeän katseensa minuun.
"Voitko kertoa minulle, mitä tapahtui?" parantaja pyysi. Vedin syvään henkeä ja kävin mielessäni läpi aiemmat tapahtumat.
"Hän vain alkoi kouristella", kerroin naaraalle ja pudistelin päätäni epäuskoisena. Oliko se todella tapahtunut?
"Onneksemme hän on päällikkö ja palaa pian, mutta sitten hänellä on vain kuusi henkeä jäljellä", mestarini naukui mumisten.
"Palaahan hän takaisin?" kysyin hiljaa mestariltani.

//Hunaja?

Nimi: Lehmustassu

31.03.2017 21:26
"Olin, mutta me jouduimme keskeyttämään harjoitukset, koska loukkasin käpäläni", sanoin näyttäen kipeää etutassuani veljelleni. Sienitassu tarkasteli sitä vihreillä silmillään.
"Se on vain nyrjähtänyt, mutta suosittelen sinua varomaan sillä astumista jonkun aikaa", parantajaoppilas neuvoi. Nyökkäsin aavistuksen verran ja laskin käpälän takaisin maahan. Varoin laskemasta sille liikaa painoa.
"Kiitos, Sienitassu", kiitin lempeästi hymyillen ja kysyin sitten: "Onko sinulla nälkä?"
"Ehkä vähän", Sienitassu myönsi. Kurkotin nappaamaan kasan päältä oravan.
"No, sittenhän me voimme jakaa tämän kahden kesken", sössötin orava leukojeni välissä roikkuen ja lähdin sitten nilkuttamaan oppilaiden pesälle päin. Laskin oravan maahan ja asetuin makuulleni pesän edustalle. Aurinko oli sulattanut lumen pois juuri siitä kohtaa. Sienitassu istahti viereeni ja odotti kuuliaisesti, että minä haukkaisin ensimmäisen palasen oravasta. Sen jälkeen hän kumartui repäisemään itselleen mehevän lihanpalasen, jota hän sitten mutusteli koko loppuajan. Sienitassu oli sanonut, että minä saisin syödä oravan loppuun, sillä hänelle ei maistunut enempää. Ja kyllähän se minulle oli passannut.
Syötyäni oravan loppuun kellahdin tyytyväisenä selälleni ja annoin auringon lämmittää vatsaani. Sienitassu nuoleskeli suupieliään.
"Mitäs sitten tehtäisiin?" kysyin veljeltäni, joka kohautti lapojaan.
"Riippuu siitä, mitä sinä pystyt tekemään tuon tassun kanssa", hän maukui pää hieman kallellaan.
"Minähän pystyn tekemään ihan mitä vain tahdon", naurahdin ja vääntäydyin ripeästi jaloilleni. "Mennäänkö vaikka kuuntelemaan klaaninvanhimpien tarinoita?"

//Sieni?

Nimi: Sienitassu

31.03.2017 21:07
Palasimme Hunajaviiksen kanssa takaisin leiriin. Leirin ulkopuolella olin ollut kaiken aikaa hyvin jännittynyt, sillä pelkäsin hurjasti erilaisten petojen hyökkäävän kimppuumme. Olin kuitenkin löytänyt muutamia yrttejä, ja Hunajaviiksi oli silloin tällöin kehunut minua. Mestarini lähti edelläni kohti parantajan pesää. Päästessämme sisään pesään, naaras vei nopeasti yrtit yrttivarastoon. Sitten hän asteli luokseni.
"Olet oppinut tänään paljon, joten voit pitää loppupäivän vapaata", mestarini naukui ja hymyili minulle lempeästi. Pidin ilmeeni tyynenä ja nyökkäsin.
"Kiitos", vastasin kunnioittavasti ja epäröiden käänsin parantajalle selkäni ja astelin leirin pääaukiolle. Erotin veljeni lähellä tuoresaaliskasaa. Hän näytti valikoivan itselleen saalista, ja päätin astella hänen luokseen.
"Hei", nau'uin hiljaisella äänellä Lehmustassulle. Kolli käänsi katseensa minuun.
"Hei, Sienitassu", veljeni naukui ja hymyili minulle erittäin lempeästi.
"Olitko tänään harjoituksissa?" yritin ajoittaa jotain keskustelun tapaista. Pidin hiljaisuudesta, mutta tahdoin todella jutella veljeni kanssa, sillä ei minulla muitakaan juttutovereita ollut Hunajaviiksen lisäksi. Emmekä me mestarini kanssa jutelleet paljoakaan muusta kuin yrteistä, sairauksista ja kaikista parantajajutuista. Odotin, että veljeni vastaisi kysymykseeni.

//Lehmus?

Nimi: Kaihopentu

31.03.2017 21:01
Istahdin Sirpalekukan viereen kuuntelemaan, kun Vihertähti aloitti pienehkön klaanimme kokouksen. Myrskyklaani oli ajanut meidät pakoon, ja toivoin totisesti, että kostaisimme heille. No, minä olin kyllä parantaja ja Sirpalekukka klaaninvanhin, mutta taistelisimme silti veljeni kanssa urheasti päällikkömme rinnalla viimeiseen hengenvetoon asti. Silmäni loistivat innokkaasti. Vihertähti rykäisi ja katsoi klaaniansa tarkasti.
"Meidän on kostettava Myrskyklaanille!" naukaisin heti. Vihertähden katse kääntyi Sirpalekukasta minuun. "Anteeksi", maukaisin vaivaantuneena. Vihertähti näytti miettivän sanojaan, mutta jatkoi sitten.
"Myrskyklaani ajoi meidät pakoon, ja meidän pitää puokustaa kunniaamme! Mitä ehdotatte?"
"Hyökätään heidän leiriinsä?" ehdotin hetken harkittuani. Olikohan se silti liian rajua?

//Sirpale? Viher?

Nimi: Karpalotassu

31.03.2017 16:16
Jalkani takoivat maata, kun yritin ottaa jänistä kiinni. Jänis oli nopea, rusertavanvalkoinen. Jalkani takoivat vielä kovemmin maata, kun saavutin sitä. Ukkospolku häämötti edessäpäin. Tiesin, että jänis pääsisi karkuun, mutten halunnut luovuttaa. Minulle oli tänään tullut outo tunne, ikään kuin aikani olisi lopussa. Niinpä juoksin niin lujaa, kun tassuistani pääsin, vaikka jänis viiletti jo Ukkospolun yli. Jarrutin viime hetkillä ennemmin hirviön tuloa ja huokaisin raskaasti. Jonakin päivänä saisin vielä jäniksen kiinni.
"Anteeksi, Vaskitsatähti", naukaisin palatessani mestarini luokse mieli maassa, "päästin sen karkuun."
"Ei se mitään, Karpalotassu. Ei tuo heikko suoritus ollut, vaikket sinä saanutkaan jänistä kiinni. Voi huomata ainakin, ettet luovuta heti alussa", Vaskitsatähti kannusti rohkeasti. Hymyilin hänelle ja nuuhkin ilmaa toisen riistan toivossa. En löytänyt mitään hajua, joten huokaisin raskaasti.
"Haistatko sinä mitään?" kysyin Vaskitsatähdeltä hieman nolostuneena, "minä en havaitse mitään hajuja."
Kolli nuuhkaisi ilmaa, mutta totesi sitten:
"Hmm... tässä suunnassa ei taida olla riista enempää. Vaihdetaan paikkaa", Vaskitsatähti naukaisi ja loikki sitten toiseen suuntaan, jossa haaskala sijaitsi.

Nimi: Lähdetassu

30.03.2017 20:22
// JATKOA HÄMYLILJALLE //

"Sopiihan se", vastasin emolleni. Söin samalla päästäistä, kun Hämylilja nappasi hiiren.
"No oletko saanut vielä kavereita?" emoni kysyi.
"En vielä, mutta kyllä minä vielä jonain päivänä saan. Onhan minulla Lehmustassu ja Häivetassu", vastasin.
"Selvä", emoni vastasi ja haukkasi hiirestään palan. Huomasin pian isäni Tuikesilmän, joka käveli luoksemme.
"Haittaako, jos liityn seuraanne?" isäni kysyi.
"Ei tietenkään", vastasin. Tuikesilmä otti kasasta hiiren, kuten Hämylilja. Huomasin pian Kyyhkylennon emoni hyvän ystävän itkevän. Kuningatar tuli luoksemme.
"Onko kaikki hyvin?" Hämylilja kysyi Kyyhkylennolta.
"Minttupentu sanoi, että ei ole enää pentuni", Kyyhkylento kertoi.
"Olen pahoillani", pahoittelin.
"Hänen elämässään on vain Tihkuturkki", kuningatar lisäsi. Katsoin ymmärtäväisenä naarasta. Emoni pyyhki kyyneleet hönen silmistään. Pian Okaliekki tuli lohduttamaan Kyyhkylentoa.
*Miten Minttupentu voi tehdä näin?* mietin.

//Hämy? Kyyhky?

Nimi: Hämylilja

30.03.2017 18:18
Istuin leirin nurkalla Tuikesilmän kanssa. Pentumme Tihkutassu oli juuri nimitetty soturiksi, hänen uusi nimensä oli Tihkuturkki. Totta kai olin ylpeä pojastani, mutta hänen luonteensa oli juuri sellainen, mistä en pitänyt. Huokaisin äänettömästi ja puskin Tuikesilmän leukaa. Tasaisen harmaa kolli kehräsi hieman. Vilkaisin taivaalle. Oli jo iltapäivä, melkeimpä jo ilta. Tämä päivä oli mennyt nopeasti. Katselin aukiolla häärääviä klaanitovereita. Tummasielu ja Valkosydän vaihtoivat kieliä, Vaskitsatähti loikoili suurkiven edustalla, pennut leikkivät pentutarhan edustalla, sekä Lähdetassu, Häivetassu ja Aamutassu harjoittelivat jotain taisteluliikkeitä. Olin ollut tänään Murattilehden ja Tammikynnen kanssa opettamassa Häivetassua, Lähdetassua ja Aamutassua tekemään takapotkua. Vaikka se oli ehkä kaikista yksinkertaisin liike, se oli melko kätevä ja nopea. Katselin hetken oppilaiden harjottelua, kunnes Lähdetassu erkani joukosta ja suunnisti kohti tuoresaaliskasaa. Muistin, kuinka nälkä minulla oli, joten tassuttelin Lähdetassun luo.
"Haluatko ruokaseuraa?" kehräsin tyttärelleni.

//Lähde? :3

Nimi: Viherpentu

30.03.2017 17:13
Katselin ympärilleni huomasin vihreän kohdan jossa kasvoi jo hiirenkorvan ensimmäiset ruohonkorret.
"Kävisikö ruoho? Se ei ole ainakaan vaarallista", ehdotin. Kaihopilvi mietti hetken. Hän nyökäytti päätään ja lähdimme astelemaan ruohontupsujen luo. Nyhdimme ruhoa niin paljon kuin jaksoimme ka taa ja veimme ne pentutarhan erääseen nurkkaan.
"Noniin näytäppä itseäsi", Kaihopilvi tuumasi minulle ja istahdin hänen eteensä.
"Näyttää aika pahalle, ota tästä - ööö - tammen lehtiä", Kaihopilvi naukui ja ojensi minulle pari ruohonkortta. Nappasin ruohonkorrey suuhuni ja aloin mutustaa niitä. Katselin kuinka Kaihopilvi poisti Sirpalekukalta kirppuja. Meinasin alkaa nauraa, mutta pidättelin naurua Sirpalekukan takia. Lopulta, kun Kaihopilvi oli hoitanut myös Sirpalekukan kuntoon minä pidin kokouksen klaanilleni.

//Sirpale? Kaiho? Joku?

Nimi: Kaihopentu

30.03.2017 16:58
"Tule, Sirpalekukka, olet niin vanha ja raihnainen, liikut kamalan hitaasti!" naukaisin veljelleni virnistäen. Minun nimeni oli Kaihopilvi. Itse en kyllä haluaisi sitä soturinimekseni, mutta oli se paremman kuuloinen kuin Sirpalekukka. Juoksin Vihertähden ja Sirpalekukan edellä pentutarhaan ja jarrutin kun Kyyhkylento sattui eteeni. Käännähdin ympäri ja katselin tovereitani.
"Oletteko loukkaantuneet?" naukaisin terävästi ja nuuhkaisin kumpaakin. "Meidän on löydettävä teille yrttejä!"
Pujosulka kohotti epäileväisesti päätään.
"Yrttejä? Ette kyllä ala syömään mitään yrttejä", emoni naukaisi terävästi. Huiskaisin pienellä hännälläni. Mutta kai me voisimme etsiä niitä? Se oli tärkeää leikillemme!
"Tulkaa, mennään etsimään yrttejä", kuiskasin Vihertähdelle ja Sirpalekukalle, jotka olivat tulleet luokseni. "Olet haavoittunut Vihertähti, sinut pitää parantaa. Ja sinulla on kirppuja", lisäsin veljelleni, joka irvisti.
"Mistä lähtisimme etsimään?" kysyin ystäviltäni.

//Sirpale, Viher?

Nimi: Miyu

30.03.2017 16:37
Minttupentu: 10kp

Karpalotassu: 18kp

Tihkuturkki: 3kp

Viherpentu: 10kp

Kyyhkylento: 6ko

Kaihopentu: 3kp

Nimi: Viherpentu

30.03.2017 16:05
Katsoin Kaihopentua epäröiden. Oliko tuo järkevin paikka nelipuille? Samassa kuulin Pujosulan äänen:
"Etsisittekö hieman paremman paikan nelipuillenne?" Kaihopentu marisi jotain emolleen ja lähti tassuttamaan ulos pentutarhasta. Seurasin hänen perässään aukiolle.
"Voisiko tuo kivi olla nelipuut?" Ehdotin muille osoittaen hännälläni erästä kiveä.
"Joo!" Kaihopentu huudahti. Istahdin kiven viereen ja Sirpale pentu - siis Sirpalekukka - istahti hieman taemmas. Parantajani kiipesi innoissaan kivelle. Minun täytyisi huutaa hänet sieltä alas mutta mikä hänen nimensä oli? Mietin hetken kunnes huusin:
"Kaihopilvi! Alas sieltä!" Kaihopilvi katsahti minuun ja laskeutui alas kiveltä. Hän tepasteli viereeni istumaan.
"Mitä odotamme?" Sirpalekukka kysyi.
"Vihollisia" naukaisin kuivasti. Huomasin pinen lehden edessäni ja ulvaisin:
"Hyökkäykseen!" Juoksin kohti lehteä kunnes yhtäkkiä tajusin erään asian.
"Taistelenko yksin? Eiväthän klaanivanhimmat ja parantajat taistele", Kaihopilvi ja Sirpalekukka nyökkäsivät. Huokaisin ja hyökkäsin yksin lehden kimppuun.
"Apua!" Kaihopilvi ja Sirpalekukka huusivat kun esittivät pakenevansa myrskyklaanin joukkoja. Juoksin puolustamaan heitä ja jätin lehden sikseen.
"Perääntykää!" Huusin ystävilleni ja juoksin heidän perässään takaisin pentutarhaan.

//Sirpale? Kaiho?

Nimi: Minttupentu

30.03.2017 11:19
Tassuttelin Tihkuturkin luokse.
"Onnea Tihkuturkki", kehräsin. Minä olin vielä pentu vaikka olin jo kuudi kuuta vanha, mutta emoni väitti, että emme ole vielä valmiita oppilaiksi.
"Olen jo liian vanha kyhjöttämään pentuna pentutarhassa! Ja nyt sinä olet jo soturi!" naukaisin Tihkuturkille.
"Minustakin olet jo liian vanha pennuksi. En ymmärrä mikä Kyyhkylentoa vaivaa, kun ei anna lupaa nimittää sinua oppilaaksi!" kolli naukaisi.
"Minä olen jo melkein kahdeksan kuuta vanha, mutta ei!" nurisin.
"Mennään tekemään jotain kivaa", naukaisin hymyillen. Tihkuturkki nyökkäsi.
"Karataanko?" naukaisin.
"Ei olisi sääntöjä, eikä kukaan määräisi!" mau'uin kärsimättömänä. Pian kuulin askelia takaani, käännähdin ja näin sisareni, siis entisen sisareni.
"Ette te saa karata!" Kuohupentu inahti. Olimme edelleen riidoissa.
"Me teemme mitä haluamme! Älä puutu tähän", murahdin Kuohupennulle.
"Ehkä karkaus ei olekaan hyvä idea", Tihkuturkki kuiskasi korvaani. Nyökkäsin.
"Hän voisi laverrella klaanitovereillemme", kolli jatkoi.
"Selvä", tuhahdin. Katsoin Kuohupentua ilkeästi.
"En ole unohtanut mitä sanoit Tihkuturkista!" sähisin.

//Tihku? Kuohu?

Nimi: Kaihopentu

29.03.2017 19:39
Istahdin hillitysti Viherpennun eteen.
"Pian koittaa suuri taistelu!" kiljaisin kovaan ääneen. Pujosulka katsahti minuun tuimasti.
"Pidähän hiukan pienempää ääntä, Kaihopentu."
"Sitä ei voida välttää, se on tuleva syttymään klaanien välille, halusitte sitä tai ette!" naukaisin välittämättä emostani. Käännyin sitten veljeni puoleen. "Sirpale- ööö - ", maukaisin ja katsahdin ympärilleni yrittäen keksiä Sirpalepennulle sopivaa soturinimeä. "Sirpalekukka, mitä tuumaat?"
Veljeni katsoi minuun tuhahtaen.
"Sirpalekukka kuulostaa ihan naaraalta! Olen kolli!" Sirpalepentu vingahti.
"No, emme tarvitse klaaninvanhimpien mielipidettä", maukaisin pikaisesti ja käännyin taas Viherpennun - siis Vihertähden - puoleen.
"Vihertähti, johda joukkosi Nelipuille, taistelu koittaa auringonnousun aikaan!" ulvoin ja säntäsin Pujosulan selälle. "Täällä on Nelipuut! Tulkaa!"

//Viher? Sirpale? Pujo?

Nimi: Kyyhkylento

29.03.2017 18:45
"Voi kultapieni, et ole tehnyt mitään väärää. Kaikki varmasti haluaisivat olla ystäviäsi, mutta ovat vain hieman arkoja", naukaisin silittäen pientä pentuani.
Viherpentu katsoi minuun itkuisilla silmillään.
"Mennään kysymään Sirpalepentua ja Kaihopentua leikkimään kanssasi", naukaisin hymyillen. Viherpentu nyökkäsi. Nostin pienen pentuni selkääni ja lähdin tassuttamaan syvemmälle pentutarhaan. Pian näin kaksi pientä pentua telmimässä.
"Tahtoisitteko leikkiä Viherpennun kanssa?" kysyin hymyillen.
"Joo, tule leikkimään klaania!" Sirpalepentu kiljui. Viherpentu kipitti heodän luokseen hieman arasti.
"Sinä voit olla päällikkö, koska Kaihopentu haluaa olla parantaja ja minä haluan olla klaaninvanhin, joka valittaa kaikesta", Sirpalepentu selitti innoissaan. Viherpentu nyökkäsi.
"Klaaninvanhimpia pitää kunioittaa", naukaisin selittäen Sirpalepennulle.
"Mutta kun he aina valittavat!" tämä inahti.
"Päällikkö Vihertähti sain juuri unen Tähtiklaanilta", Kaihopentu tepasteli Viherpennun luokse.

//Viher? Kaiho?

Nimi: Viherpentu

29.03.2017 18:28
Olin oikeassa Minttupentu ei ollut siskoni sillä jos Kyyhkylento ei ollut hänen emonsa en voinut olla hänen veljensä! Hätkähdin ajatuksistani sillä tajusin että Kyyhkylento odotti minulta vastausta.
"No... olen ehkä ollut hieman yksinäinen", vastasin arasti ja hautasin naamani emoni turkkiin. Emoni silitti hännällään selkääni nyyhkyttäessäni ja puhui jotain mutta en pystynyt kuuntelemaan sillä suru valtasi jälleen kehoni.
"Ei mitään hätää", oli ainut lause jonka kuulin emoni suusta. Kuulin kuinka vesi alkoi rummuttaa pentutarhan kattoa. Vielä tämä! Nyt muutkin tulevat sisälle ja näkevät minut itkemässä. Päätin olla hiljaa jos joku kysyisi mikä minulla on. Oloni alkoi helpottaa vaikka mieleni velloi vieläkin kyynelissä.
"Mitä väärää olen tehnyt? Miksi jään yksin?" Kysyin nyyhkyttäen emoltani ja nostin katseeni hänen kauniisiin silmiinsä.

//Kyyhky?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com