Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lähdetassu

30.04.2017 17:05
// JATKOA MYSKIHÄNNÄLLE //

Jatkoin matkaa yli Ukkospolun kohti leiriä. Mitä olinkaan tehnyt? Olin ajattelemattomasti vaeltanut Nelipuille, jotka olivat Kuolonklaanin reviiriä. Saapuessani leiriin menin suoraan nukkumaan omalle pedilleni.

>>"Olet niin kaunis", Myskihäntä sanoi.
"Kiitos", kiitin ja katsoin pentujamme. Pentumme vinkuivat ja käpertyivät vierelleni. Oli todella söpöä katsoa kuinka he tappelivat minun vierelleni pääsemisestä.<<

Heräsin. Mikä ihmeen uni se oli? Miksi näin unta jokiklaanilaisesta kollista, jonka tapasin vasta eilen? Minun oli pakko nähdä hänet. Nousin ylös ja lähdin kiireissäni juoksemaan kohti Nelipuita.
*Mikä minua vaivaa?* mietin. Tämä ei voi tapahtua. Olin kissa, joka ei rikkoisi soturilakia, mutta olin jo rikkonut. Käymällä Nelipuilla, jotka eivät kuuluneet muille paitsi täydenkuun aikaan. Puuskahdin, kun saavuin Nelipuille. Olin perillä. Menin samaan paikkaan, jonne olin pyörtynyt. Jäin istumaan hetkeksi ja odottamaan, jos Myskihäntä saapuisi. Pian näin tutun harmaan kollin.

//Myski? Tää on siis myös tarina, joka liittyy Vappuriehan tehtävään 9. //

Nimi: Häivetassu

30.04.2017 16:04
Tassuttelin Kyyhkylennon ohi nyökäten. Olin ollut viimeaikoina hieman väsynyt. Lähdin kipittämään ulos. Nenääni pisti tuoreen hiiren haju. Lähdin vaeltamaan kohti hiiren hajua.
"Kyllä minä sinut vielä nappaan", tuhahdin ja laskeuduin vaanimis asentoon. Loikkasin ja rusensin hiiren tassuihini. Puraisin hiiren niskat poikki ja ihan ajattelematta aloin syödä pala palalta hiirtä. Sitten nielaisin viimeisen palan. *Mitä minä juuri tein? Rikoin soturilakia!* Runsin pakokauhun valtaavan minut. Emoni varmasti suuttuisi. Hautasin hiiren rippeet ja lähdin takaisin leiriin. Tunsin syyllisyyden kaivavan sisälmyksiäni. Huokasin. Juoksin emoni luokse pentutarhalle.
Näin emoni harmaan hahmon.
"Minä rikoin soturilakia vahingossa! Söin ennen klaanin vanhimpia ja kuningattaria!" nyyhkytin.
"Voi ei se ole niin paha asia näin hiirenkorvan aikaan", emoni rauhoitteli.
"Oikeasti?" hymähdin. Emoni nyökkäsi.

//Hämy?

Nimi: Kyyhkylento

30.04.2017 15:56
Lähdin astelemaan ulos leiristä. Tunsin kuinka aurinko porotti turkillani. Oli ihanaa olla ulkona. Pinkaisin juoksuun. Tuntui kuin tuuli olisi lennättänyt minua eteen päin. Pysähdyin hengästyneenä.
"Voi että rakastan hiirenkorvaa!" huokaisin ja katselin ympärilläni olevia maisemia ihastellen. Okaliekinkin pitäisi olla täällä. Pian näin jonkin punaisen hieman maan pinnan yläpuolella. *Mikä tuo on?* Kipitin pyöreähkön esineen luokse ja katsoin sitä huvittuneena.
"Olet varmastikkin jonkinlainen kaksijalkojen esine", hymähdin itsekseni punaiselle esineelle. Hypin ja yritin saada esineen kiinni, mutta se nousi koko ajan vain ylös päin ja ylös päin. Tuo olisi ollut hyvä lelu pennuille. Lähdin takaisin leiriin päin. Vastaani tuli pieni Häivetassu.
"Tervehdys", hymähdin. Häivetassu nyökkäsi.

//Joku?

Nimi: Viherloikka

30.04.2017 15:10
Katsahdin Sienikarvaan ja virnistin.
"Minulla on mennyt ihan hyvin. Tässä päivä sitten arvioinnissa nappasin jäniksen ja olen ollut terve, niin mikäs tässä", naukaisin jättäen tahallani mainitsematta Kuohutassun, minun ja Minttusydämen riidan. Sienikarva nyökkäsi lyhyesti.
"Miten muistat kaikki yrtit? Minä muistan vain unikonsiemenet ja nekin vain sen takia, että siskoni söi niitä pienenä", kysyin naurahtaen hieman. Se oli totta en muistanut tai ehkä edes tiennyt mitään muita yrttejä. Haistelin ilmaa ja koetin erottaa unikonsiementen hajun muista yrteistä mutta en millään voinut muistaa. Muistin vain minkä näköisiä ne olivat. En ollut edes pentuna varmaan laittanut merkille millainen tuoksu niistä kantautui. Mieleeni palasivat helpot ja stressittömät pentu aikani. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin syödä ja leikkiä. Elämä oli silloin niin helppoa, mutta nyt olisin soturi ja minulla olisi velvollisuuksia. Hätkähdin, kun Sienikarva naukui:

//Sieni? Sori tönkkö ja sekava xD

Nimi: Sienikarva

30.04.2017 13:00
Kuullessani jonkun huutavan jälleen nimeäni, peruutin taas ulos yrttivarastosta. Tällä kertaa näin pesän sisäänkäynnillä Viherloikan, Minttusydämen pentuetoverin, joka oli päässyt vain hetki sitten soturiksi yhdessä sisaruksiensa kanssa. Kiersin nopeasti katseellani läpi kollin kehon yrittäen etsiä merkkejä haavoista tai jotain muita vammoja.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin ruskeanharmaalta kollikissalta ja astelin hitaasti häntä kohti, kun en ollut löytänyt mitään merkkejä haavoittumisesta tai muunlaisista vammoista.
"Joo, kaikki on oikein hyvin. Etsin vain juttukaveria", kolli naukui rauhallisella äänellään. Väläytin hänelle ujon hymyn ja istuuduin alas kollin eteen.
"En ole mikään etevin juttelija, mutta minä voin kyllä yrittää", sanoin kollille.
"Millaista on toimia parantajana? Sinä kuulemma otit aiemmin piikin pois Minttusydämen tassusta", kolli naukaisi. Kohautin lapojani.
"Ensin minusta tuntui, että parantajuus on kamalan vaikeaa ja stressaavaa, mutta loppujen lopuksi se onkin mukavaa, vaikka olen saanut nähdä usean kissan kuolevan silmieni edessä. Olen kuitenkin iloinen, että en aiheuttanut heidän kuolemaansa, vaan yritin auttaa heitä. Olen myös saanut paljon rohkeutta, sillä minun täytyy osata jutella potilaideni kanssa, ja juuri tällaiset juttutukiot auttavat minua siinä. Miten sinulla on muuten mennyt?" nau'uin kollille. En ollut ihan varma, olinko mennyt aivan väärään suuntaan tässä keskustelussa, mutta sentään olin puhunut. Harvoin suustani sain ulos noinkaan pitkää asiaa.

//Viher? Sori sekava XD

Nimi: Viherloikka

30.04.2017 12:37
Katselin kuinka klaani alkoi hajaantua askareisiinsa. Tuntui jotenkin haikealta. En enää lähtisi päivittäin mestarini kanssa harjoittelemaan, en siivoaisi klaanivanhimpien makuualusia tai nukkuisi oppilaiden pesässä. Katselin kuinka Minttusydän ja Tihkuturkki lähtivät tassuttamaanparantajan pesälle. Loikin itse vastakkaiseen suuntaan sotureiden pesän edustalle. Istahdin katselemaan leirin vilskettä ja setvimään ajatuksiani. *Olen nyt soturi! Minun täytyy valvoa seuraava yö Minttusydämen kanssa vartioiden. Sitten pääsisin tuohon pesään nukkumaan*, ajattelin vilkaisten sotureiden pesää. Huokaisin sillä jännitys yön vartioinnista oli ottaa vallan. Päätin tehdä jotain jotta unohtaisin yön vartioinnin. Katselin miettiväisesti leiriä. Partioon en tahtoisi lähteä sillä en ollut varma oliko järkevää väsyttää itsensä kun täytyisi valvoa yön yli. Kuohutassu oli jossain leirin ulkopuolella, Minttusydän tassutteli Tihkuturkin kanssa ulos parantajan pesästä enkä voinut sietää Tihkuturkkia joten en menisi juttelemaan heillekkään. Emoni ja isäni olivat lähdössä partioon joten heistäkään ei juttu seuraa liikenisi. Samassa katsahdin Minttusydämeen ja mietin hänen kävelemäänsä reittiä. Hän oli juuri tullut parantajan pesästä ja sitten.... *Parantajan pesä! Parantaja!* mieleeni pälkähti. Lähdin epäröiden tassuttamaan parantajan pesälle. Päästyäni pesän ulkopuolelle huhuilin hiljaa:
"Huhuu! Hunajaviiksi? Sienikarva?" Astuin hitain askelin pesään ja näin pesässä vaaleanruskean kollin, Sienikarvan!

//Sori tönkkö. Mut Sieni?

Nimi: Minttusydän

29.04.2017 21:10
"Kiitos", hymyilin. Vilkaisin Tihkuturkkiin ja tämä näytti siltä, että olisi halunnut lähteä.
"Kyllä sinä voit mennä", naukaisin. Tihkuturkki nyökkäsi ja lähti pikaisesti ulos parantajan pesästä.
"No, tulenkos huomenna näyttämään tassuani tai jotain", hymähdin.
"Jos siltä tuntuu", Sienikarva naukaisi arasti. Nyökkäsin ja loikin ulos kolmella tassulla. Näin Tihkuturkin yksin peseytymässä. Loikin tämän luokse, mutta jokin oli eri laista. Tuntui kuin olisin loikkinut kenen tahansa klaaninissan luokse.
"Hei, mikä sinulle tuli siellä parantajan pesässä?" naukaisin Tihkuturkille ja istahdin vähän matkan päähän tästä.
"No?" naukaisin.

//Tihku?

Nimi: Hunajaviiksi

29.04.2017 17:00
Katsoin jähmettyneenä Naaliturkkiin. Kumppanini oli juuri ilmoittanut olevansa Tuuliklaanin uusi varapäällikkö. En oikein tiennyt, mitä minun pitäisi ajatella, tunsin ylpeyttä, mutta tajusin, että uuden asemansa takia Naaliturkin tapaaminen mutkistuisi. En halunnut riskeerata hänen paikkaansa varapäällikkönä. Painoin surullisesti pääni ja yritin selvittää ajatukseni. *Kehu nyt häntä edes.*
"Tuota... hi-hienoa... olet varmasti onnellinen", naukaisin kummallisen käheästi. Kurkkuani kuristi kamalasti. Entä jos Naaliturkki vain yhtäkkiä lopettaisi kumppanuutemme? Jos hän ei enää voisi tavata minua... *En kestäisi sitä, ei hän voi tehdä minulle niin.* Nostin katseeni Naaliturkkiin. Yritin hymyillä, mutta en vain voinut.
"Olenhan minäkin Varjoklaanin parantaja, mitä pahaa siinä on jos tapaamme? Minä olen jo riskeerannut asemani monta kertaa, olemme kumppanit, minut voitaisiin minä hetkenä hyvänsä erottaa parantajan paikalta!" naukaisin haikeasti. Tiesin kuitenkin, että Naaliturkki oli oikeassa. Minun tapaamiseni olisi riski, ja hän oli selvästi uskollisempi klaanilleen kuin minä.
"Anteeksi", huokaisin. Katsoin Naaliturkin ohi Tuuliklaanin reviirin puihin. Väistin hänen katsettaan parhaani mukaan. Kumppani toisesta klaanista rikkoi soturilakia... En voisi olla Naaliturkin kumppani. *Ellei sitten..*
"Naaliturkki", maukaisin hiljaa ja kohotin päätäni. "Entä jos... entä jos muutan Tuuliklaaniin?"

//Naali?

Nimi: Tihkuturkki

29.04.2017 16:12
Sienikarva nyökkäsi ja tassutteli yrttivarastoilleen. Olin iloinen, ettei Hunajaviiksi ollut paikalla. Minulla menisi hermot heti kättelyssä. Käänsin katseeni Minttusydämeen. Ihmettelin, miksi hän oli ollut jotenkin.. erilainen. Tuntui, ettei naaraan silmillä ollut sitä samaa kiiltoa, mitä aikaisemmin. Katsoin hetken Minttusydäntä mietiskellen, kunnes Sienikarva tallusteli yrttivarastoiden luota hämähäkinseittiä ja leskenlehtiä suussaan.
"Ole sitten ensi kerralla varovaisempi", Sienikarva maukui ja alkoi pureskella leskenlehtiä tahnaksi. Minttusydän nyökkäsi silmät säteillen. Sitten Sienikarva levitti tahnan Minttusydämen polkuanturaan ja lisäsi siihen hämähäkinseittiä päälle. Vilkaisin parantajan pesän uloskäynnille. Halusin jo lähteä pois, sillä jokin sai minut täällä hieman huonolle tuulelle.

//Minttu? :D

Nimi: Minttusydän

29.04.2017 16:00
Nyökkäsin Tihkuturkille kiitokseksi. Tunsin kuinka en saanut kehräystä kurkustani. Jotain oli muuttunut. *Miksen pysty kehräämään Tihkuturkille?* Huokaisin. Hymyilin silmät onnesta sädehtien kollille. Katsoin tassuani.
"Äh siteeni on irronnut", en tiedä olinko tahallani kävellyt onnittelijoiden luokse, mutta jokin vain kutsui minua tekemään niin.
"Minun täytyy käydä pyytämässä uusi hämähäkin seitti tassuuni", naukaisin vaivautuneesti hymyillen. Tunsin Tihkuturkin nuolaisevan lapaani.
"Minä tulen mukaan", tämä hymyili. Nyökkäsin vain vaitonaisesti. En tiennyt mihin kaikki tunteeni olivat kadonneet. Lähdimme Tihkuturkin kanssa kohti parantajan pesää minne Sienikarva olikin jo palannut.
"Olin vähän liian innoissani nimityksestäni ja laittamasi haude ja hämähäkinseitti ovat irronneet", naukaisin. Katsoin silmät loistaen kuinka Sienikarva asteli esiin parantajan pesän kätköistä.

//Sieni? Tihku?

Nimi: Tihkuturkki

29.04.2017 15:51
//Unohtakaa toi äskönen, se oli liian lyhyt.

"Minttusydän! Minttusydän!" huusin Minttutassun uutta nimeä. Olin onnellinen, että rakastamani kissa oli päässyt nyt soturiksi. Tosin, Viherloikka ja Kuohutassu saisivat jäädä oppilaiksi.. Kuohutassu oli tällä hetkellä jossain, joten hän ei ollut osallistunut nimitykseen. Klaanitoverit onnittelivat edelleen uusia sotureita. Raivasin väkijoukon takaa Minttusydämen luo.
"Onnea!" kehräsin iloisena. Huomasin, että muitakin kissoja alkoi tulla onnittelemaan. Minua ei haitannut, sillä olin niin onnellinen. Minttusydän hymyili minulle ja alkoi vastaanottamaan muiden onnitteluja. Mietesielu ja Tuikesilmä pujottelivat muiden läpi vanhohen oppilaidensa luo.
"Onnittelut", Tuikesilmä kehräsi Minttusydämelle.

//Minttu?

Nimi: Vihertassu/loikka

29.04.2017 15:25
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi, Minttutassu tästä hetkestä lähtien sinut tuntekoon Minttusydämenä. Tähtiklaani kunioitaa älykkyyttäsi ja ymmärtäväisyyttäsi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", Vaskitsatähti naukui ja tuli siskoni eteen. *Toivottavasti Kuohutassu ei närkästy kun meidät nimitettiin ennen häntä* ajattelin mielessäni.
"Minä Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Vihertassu lupaatko palvella klaaniasi jopa henkesi uhalla?" Vaskitsatähti kysyi. Sanat meinasivat takertua kurkkuuni mutta lopulta sain naukaistua:
"Lupaan."
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi, Vihertassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnettakoon Viherloikkana. Tähtiklaani kunioitaa rohkeuttasi ja älykkyyttäsi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", Vaskitsatähti naukui. Päällikkö tassutti eteeni ja kosketti kuonollaan päälakeani. Nuolaisin tämän lapaa kunnioittavasti ja käännyin kohti varjoklaania joka alkoi hurrata:
"Viherloikka! Minttusydän! Viherloikka! Minttusydän!" Olin haljeta ilosta mutta toisaalta myös syyllisyys kalvoi minua, kun Kuohutassu ei voinut olla mukana nimityksessä. Pyyhkäisin ajatukset syrjään mielestäni ja keskityin ottamaan onnitteluja vastaan.

//Minttu? Jos tahdot ja onnistuu niin Kuohukin voi jatkaa

Nimi: Hunajaviiksi

29.04.2017 14:41
"Sanoisin, että pennut voivat paremmin kuin minä", naukaisin hymyillen. "Oloni on vieläkin vähän väsynyt, minun ei olisi kannattanut kulkea näin pitkää matkaa, koska synnytin vasta."
Istuuduin maahan. Matka oli todella varmaankin ollut liian pitkä, tunsin oloni väsneeksi. Yleensä en päästänyt synnyttäneitä kuningattaria näin pian pidemmälle matkalle, se saattoi rasittaa liikaa. Kuitenkaan en vain malttanut olla tulematta tänne.
"Olisiko sinun kannattanut tulla?" Naaliturkki kysyi hitusen huolestuneesti. Pudistin päättäväisesti päätäni.
"Ei tässä mitään, vähän vain väsyttää."
Nuolaisin hiukan sekaista turkkiani ja käänsin jälleen katseeni Naaliturkkiin.
"Orkideapentu ja Narsissipentu voivat kumpikin hyvin", kerroin kumppanillleni. "Ainoa huono asia on, että Kanervakuu hoitaa heitä. Hän utelee pentujen isästä koko ajan. Mutta en aio kertoa", lisäsin nopeasti. Kanervakuun kaltainen naaras ei saisi koskaan tietää minusta ja Naaliturkista. "Entä miten sinulla ja Ruokopennulla menee?"

//Naali?

Nimi: Minttutassu---> Minttusydän

29.04.2017 10:42
Katsoin Sienikarvaa hymyillen.
"Kiitos", naukaisin. En ollut ennen huomannutkaan kuinka mukava Sienitassu oli. Kuulin jonkin laista puheen soribaa aukiolta.
"Mitähän nyt tapahtuu?" naukaisin ja työnsin pääni ulos parantajan pesästä.
"Siellä on klaanin kokous!" huudahdin Sienikarvalle. Tämä nyökkäsi arasti. Lähdin loikkimaan kohti aukiota kolmella tassulla. *Minulla voisi useamminkin tulla piikki tassuun* Hymähdin ajatukselleni. Käänsin katseeni Vaskitsatähteen. Huomasin hänen viitovan minua Vihertassun viereen, joka istui aukiolla. Loikin tämän viereen ja katsoin Vihertassuun huolissani.
"Missä Kuohutassu on?" kuiskasin. Vihertassu kohautti lapojaan.
"Pitäisikö meidän hakea Kuohutassu?" naukaisin Vaskitsatähdelle. Tämä pudisti päätään.
"Hänet nimitetään heti kun hän kiireistään ehtii paikalle", päällikkö naukaisi. Nyökkäsin.
"Minä Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän nuoreen oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Minttutassu lupaatko palvella klaaniasi jopa henkesi uhalla?" Vaskitsatähti naukui.
"Lupaan", naukaisin.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi, Minttutassu tästä hetkestä lähtien sinut tuntekoon Minttusydämenä. Tähtiklaani kunioitaa älykkyyttäsi ja ymmärtäväisyyttäsi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", Vaskitsatähti julisti. Vaskitsatähti asteli luokseni ja nuolaisin tämän lapaa.

//Viher? Sieni?

Nimi: Elandra

28.04.2017 22:04
Hunajaviiksi: 24kp!

Narsissipentu: 11kp

Kuohutassu: 35kp! Onnea uudelle soturille!

Vihertassu: 48kp! Onnea uudelle soturille!

Minttutassu: 33kp! Onnea uudelle soturille!

Hämylilja: 19kp

Kyyhkylento: 2kp

Haavekukka: 4kp

Pujosulka: 4kp

Sienikarva: 13kp

Lähdetassu: 5kp

Härmäpentu: 4kp

Saratassu: 3kp

Nimi: Hunajaviiksi

28.04.2017 21:18
Räpäytin silmiäni, en ollut oikein varma, selviäisikö Sirpalepentu taudista. Kuitenkin tällä hetkellä hän oli voinut ihan kohtuullisen hyvin.
"Hänen tilansa on vakaa, vointi ihan hyvä. En osaa kumminkaan vielä sanoa, kuinka nopeasti hän paranee." *Jos paranee.* Päätin kuitenkin jättää pelkoni sanomatta, sillä se olisi tarpeettomasti huolestuttanut Pujosulan. Naaras oli nyt onnellinen, sillä hän olipystynyt heilauttamaan häntäänsä. Se oli hyvä merkki, halvaantuminen voisi parantua. Lähdimme kulkemaan takaisin leiriin.

Heräsin aamulla parantajan pesästä. Aurinko pisti silmiini ja siristelin niitä, ennen kuin totuin valoon. Edellisenä päivänä olin palannut parantajan tehtäviin, vaikka en ollut ollut kuin pari päivää pentutarhalla. Nousin ylös ja venyttelin. Tiesin, mitä tekisin heti seuraavaksi. Minun olisi saatava nähdä Naaliturkki, halusin kovasti tietää, miten Ruokopentu voi. Varmasti Naaliturkkikin halusi tietää tyttäristään, jotka olivat nyt Kanervakuun hoidettavina. Juoksin ulos pesästä. Sienikarva nukkui vielä, enkä rohjennut herättää häntä. Suuntasin tieni tuttuun paikaan Tuuliklaanin ja Varjoklaanin rajalle, tunnelin luo.
Saavuin paikalle auringon ollessa huipussaan. Livahdin nopeasti tunneliin ja sitä kautta Tuuliklaanin puolelle. Naaliturkki ei välttämättä tulisi, mutta aioin päättäväisesti odottaa tässä tunnelin suulla hänen tuloaan.

//Naali?

Nimi: Sienikarva

28.04.2017 20:32
"Sienikarva! Oletko täällä?" kuulin huudon parantajan pesän sisäänkäynniltä. Asettelin nopeasti unikonsiemenet paikoillaan ja peruutin ulos yrttivarastosta. Punertavan ruskea naarasoppilas seisoi pesän sisäänkäynnillä pitäen toista etukäpäläänsä ilmassa. Hetkessä tunnistin kissan Minttutassuksi, Kyyhkylennon ja Okaliekin tyttäreksi.
"Hei Minttutassu, mikä tassuasi vaivaa?" kysyin rauhallisella äänellä ja siirsin vihreän katseeni soturioppilaan yhä ilmassa olevaan etutassuun.
"Kaaduin joidenkin piikkien päälle.. Sain muut piikit pois Vihertassun kanssa, mutta tämä tuntuu olevan ihan jumissa", naaraskissa naukui vaimealla äänellä ja nosti tassuaan niin, että saatoin nähdä piikin. Piikki näytti olevan peräisin jostain kasvista. Sen ympärillä oli hieman verta, josta osa oli jo kuivahtanut piikin ympärille.
"Asetu tuohon makaamaan, niin haen muutaman yrtin ja vedän sen pois sitten tassustasi", nau'uin naaraskissalle ja lähdin kulkemaan takaisin kohti yrttivarastoa. Minttutassu onnistui kulkemaan käskemälleni sammalvuoteelleni, kun itse katosin yrttivaraston uumeniin. Kuumeissani katselin erilaisia yrttejä ja yritin muistaa, mitä voisin laittaa tuollaiseen haavaan. Katseeni pysähtyi keltaiseen kukkakasviin; leskenlehteen. Se auttoi haljenneisiin anturoihin, joten miksi ei myös sellaisiin, joista on poistettu piikki? En ollut aivan varma asiasta, mutta siitäkin huolimatta hieman epäröiden nappasin leskenlehden lehtiä suuhuni ja poistuin yrttivarastosta takaisin Minttutassun luokse. Laskin lehdet maahan aivan lähelle sammalvuodetta, jolla oppilas makasi. Pesän toisella puolen nukkui muutama haaskalasta levinneeseen tautiin sairastunutta, mutta en uskonut sen tarttuvan Minttutassuun, sillä ei hän kauaa pesässä viipyisi.
"Näyttäisitkö sitä piikkiä", nau'uin rauhallisella äänellä. Minttutassu asetti käpälänsä niin, että näin nyt piikin paremmin.
"Oletpa saanut sen syvään", sanoin ja irvistin. En ollut varma, saisinko piikkiä pois.
"Siksi en saanutkaan sitä pois", naaras vastasi vaimealla äänellä.
"Ei se mitään. Tämä voi hieman kirpaista", sanoin ja yritin saada hampaillani otetta piikistä. Tunsin, kuinka Minttutassu säpsähti. Varoen purin hampaani yhteen ja vedin piikin ulos. Sylkäisin sen pesän lattialle leskenlehtien viereen. Minttutassu katsoi minua hieman huojentuneena.
"Laitan siihen vielä hieman leskenlehden lehtiä, mutta sinun täytyy odottaa hetken aikaa, kun pureskelen ne hauteeksi", kerroin naaraalle, joka vastasi nyökäten. Otin yrtit suuhuni ja jauhoin niitä hetken aikaa. Ei kulunut kauaakaan, kun ne olivat sellaisia kuin pitikin. Varoen levitin tahnaa tassulle.
"Siihen voisi vielä laittaa hämähäkin seittiä, jotta haude ei heti lähde pois", naukaisin ja katselin ympärilleni.
"Sitä on tuolla", Minttutassu naukui ja käänsi katseensa viereiselle pedille, joka oli tällä hetkellä tyhjä. Peti oli aivan pesän seinustan vierellä, ja seinässä oli hämähäkin seittiä runsaasti. Astuin varoen pedin päälle ja kietaisin seittiä toisen etukäpäläni ympärille. Kun se oli tehty, palasin Minttutassun luokse. Laitoin hämähäkin seittiä soturioppilaan tassun ympärille.
"Noin. Älä astu tassulle päivään tai pariin, jotta haava ei vain tulehdu", nau'uin hymyillen ystävällisesti, mutta hieman ujosti soturioppilaalle.

//Minttu?

Nimi: Pujosulka

28.04.2017 20:10
Katsoin ystävääni ymmärtäväisenä.
"Nyt ymmärrän mikset ole puhunut siitä", hymyilin.
"Lupaathan ettet kerro kellekkään?" Hunajaviiksi varmisti.
"Älä huoli, voit luottaa minuun", naukaisin ja heilautin häntääni. Heilautin häntääni?
"Katso Hunajaviiksi! Häntäni liikkuu!" nau'uin silmät loistaen.
Hunajaviiksi katsoi hymyillen.
"Pian pystyt jo kävelemään!" tämä naukaisi. En muistanut mille hännän liikuttaminen tuntui.
"En olisi uskonut, että voisit heiluttaa vielä häntääni", naukaisin onnellisena.
"Mennäänkö takaisin leiriin, minun pitäisi palata pentujeni luo", tämä naukaisi. Nyökkäsin ja silloin muistin sairaan Sirpalepennun.
"Mitenhän Sirpalepentu voi?" naukaisin. Päätin että lähtisin katsomaan tätä.

//Hunaja?

Nimi: Kuohutassu

28.04.2017 19:38
"Miksei olisi?" kurkustani kohosi pieni kehräys. "Minulla on veli, sisko, emo ja isä", säikähdin hieman, että olisin kertonut itsestäni hieman liikaa toisen klaanin oppilaalle. Tuntui, että keskustelumme oli alkanut jo hieman sujua. Ruokotassu nyökytteli päätään. Olin juuri kysymässä, oliko hänellä sisaria, mutta silloin Ruokotassu avasi suunsa:
"Mistä olet saanut nuo arvet?" oppilas kysyi. Katsoin hetken Ruokotassua hiljaa. Kertoisinko toisen klaanin oppilaalle, mitä selälleni oli tapahtunut? Sittenhän hän voisi kertoa klaanilleen, että Varjoklaanin soturit pahoinpitelivät toisiaan! Mutta jokin sisälläni sanoi, että voisin kertoa Ruokotassulle. Nielaisin hieman kuuluvasti ja avasin suuni:
"Yksi pesätovereistani teki sen. Hän vihasi minua, vihaa edelleen. Hän viilsi haavat selkääni ja vangitsi minut karhunvatukkapensaaseen niin, että niiden piikit viiltelivät selkääni", mau'uin hiljaa.

//Ruoko? Sori jos hittasin ihan liikaa, tän voi kyl poistaa jos hittasin.

Nimi: Elkkurius12

28.04.2017 17:15
Heräsin kumnallisesta unesta. Tai no olin hereillä, mutta en jaksanut avata silmiäni. Kuulin Hämyliljan äänen:
"Avasitkin jo silmäsi",Hämylilja kehräsi. "Olen emosi Hämylilja."
*Oliko Härmäpentu viimein avannut silmänsä?* Avasin nopeasti silmäni.
"Härmäpentu!" huudahdin aivan liian kovaa.
"Shh! Anna hänen rauhassa totutella tähän maailmaan", Hämylilja komensi. Pyörittelin silmiäni. Lähdin kävelemään pois paikalta.
*En ole vielä kiertänyt koko pentutarhaa ympäri. Enkä ole käynyt pentutarhan ulkopuolella. Mutta tuskin saan mennä ulkopuolelle* Tassuttelin hiljaa pentutarhan seinän luokse. Katsoin ulos seinän rakosesta. Näin koko leirin. Keskellä leiriä istui valtavan kokoisia sotureita, jotka olivat ainakin kaksi kertaa isompia kuin emoni. Kaiken värisiä kissoja. Leiri näytti niin suurelta. En ehkä haluaisikaan vielä ulos leiristä. Pentutarhassa oli turvallista. Kävelin seinän viertä.
*Minusta tulee kaikkien aikojen suurin soturi* Istuin alas. Katselin pentutarhaa.
*Milloin Hunajaviiksi tulee takaisin?*

Vastaus:

Narsissipentu*

Nimi: Minttutassu

28.04.2017 16:04
Nyökkäsin ja haukkasin pienen palan pulskasta hiirestä, jonka Vihertassu oli laskenut maahan.
"Mmm onpa hyvää", hymähdin. Tuntui kuin päivää olisi suorastaan säteillyt. Olin saanut sovittua välini sisaruksieni ja emoni kanssa. Vihertassu nyökkäsi haukatessaan palasen hiirestä. Pian olimme syöneet viimeisetkin rippeet hiirestä.
"Olen ihan täynnä!" naukaisin. Vihertassu alkoi sukimaan itseään.
"Mitä sanoisit jos mentäisiin kävelylle, jos vaikka Luohutassu tulisi meitä vastaan", Vihertassu naukaisi keskeyttäessään turkkinsa nuolemisen. Nyökkäsin ja nousin seisomaan. Lähdimme tassuttamaan kohti leirin uloskäyntiä. Huomasin kuinka lumen alta paljastuneet kuivuneet piikin täplittivät maata.
"Varotaan noita", Vihertassu naukaisi loikkien piikkien yli. Ponnistin loikkaan. Loikin väistellen piikkejän, mutta pian tasapainoni petti. Kaaduin naama edellä kuivuneisiin piikkeihin. Ne painautuivat ympäri turkkiani.
"Au!" kiljahdin tömähtäessäni maahan. Vihertassu loikki juokseni ja katsoi minuun silmät säikähdyksestä säihkien.
"Sattuiko sinuun?" tämä naukaisi. Mumisin jotain ja nousin tassuilleni. Ravistin turkistani suuren osan piikeistä pois.
"Tämä ei lähde millään", naukaisin ja yritin vetää syvälle uponnutta piikkiä tassustani.
"Pitäisikö sinun käydä parantajan pesässä?" Vihertassu naukaisi. Nyökkäsin hieman vastaan haroen, mutta lopulta lähdin tassuttamaan kolmella tassulla kohti parantajan pesää. Parantajamme Hunajaviiksi oli tällähetkellä pentutarhassa pentujen kanssa joten uskoin Sienitassun vain olevan täällä.
"Sienitassu! Oletko täällä", huhuilin hämärään pesään. Astuin sisälle.

//Sieni?

Nimi: Vihertassu

28.04.2017 08:40
Katsoin onnellisena kyynelehtivää Minttutassua. Tassutin emoni ja siskoni viereen ja puskin ensin siskoani kevyesti, ennen kuin puskin hieman voimakkaammin emoani.
"Ihanaa, että riita on sovittu", mutisin vilkaisten vuorollani kumpaakin naarasta.
"Tule Minttutassu. Käydään kysymässä, voisimmeko jo aterioida! Minulla on kauhea nälkä!" Virnistin siskolleni. Siskoni huiskautti emollemme hyvästit hännällään ja lähti tassuttamaan perääni. Pysähdyin päästyäni leirin aukiolle. Katselin ympärilleni etsien ketman valkeaa kollia ja toista tasaisen harmaata. Pian silmiini osuivat tutut turkit ja loikin heudän luokseen.
"Ovatko klaani vanhimmat ja kuningattaret syöneet?" Kysäisin minun ja Minttutassun mestarilta. Sillä välin Minttutassu oli tassuttanut viereeni ja katseli mestareidemme ilmeitä kysyvästi.
"Ovat minun tietääkseni. Käykää kiinni", Tuikesilmä naukui hilpeästi ja heilautti häntäänsä kohti tuoresaalis kasaa. Vilkaisin siskoani ja virnistin tälle. Tassutin tuoresaalis kasalle ja katselin sutä valikoivana. Silmääni osui pulska hiiri. Nappasin sen suuhuni ja kysyin:
"Jaetaanko?" Katsoin siskoani meripihkan värisillä silmilläni kysyvästi.

//Minttu?

Nimi: Minttutassu

28.04.2017 08:27
Katsoin tassuihini ja siirtelin niitä hiekalla. *Miten olin unohtanut niin tärkeän asian?*
"En minä ole muistanut", naukaisin nolostuneena. Vihertassu katsoi minua vaativasti.
"Pitäisikö meidän mennä?" Vihertassu miukaisi. Nyökkäsin ujosti ja nostin pääni. Tunsin nolouden pistoksen. *Miten olin unohtanut emoni?* Nelistimme leiriiin päin.
"Mitä jos hän vihaa minua?" naukaisin hiljaa. Vihertassu käänsi minuun myötätuntoiset silmänsä.
"Ei hän omaa pentuansa vihaa", tämä naukaisi. Astelimme leiriin ja pian olimmekin jo pentutarhan suulla.
"Noniin mennään", Vihertassu naukaisi ja työnsi minua hännällään eteen päin. Nielaisin kuuluvasti. Astelimme vierekkäin sisään. Kesti hetken ennen kuin totuin jämärään. Näin Kyyhkylennon katsovan tuloamme.
"Anteeksi", naukaisin. Emoni katsoi minuun lempeästi ja iloisesti yhtä aikaa.
"Voi kulta pieni, saat anteeksi", Kyyhkylento naukaisi. Juoksin puskeamaan emoni poskea ja tunsin onnen kyyneltem valuvan piskilleni.
"Kiitos", hymyilin ja vilkaisin Vihertassuun.

//Viher?

Nimi: Kuohutassu

27.04.2017 18:48
"Noh, mikä tuo sinut tänne tunneliin?" Ruokotassu kysyi. Mitä se hänelle kuuluisi? En halunnut olla kuitenkaan kovin tyly ja Ruokotassu vaikutti melko kiinostavalta kissalta.
"Olin saalistamassa", mau'uin. En viitsinyt sanoa, että olin haistanut täällä päin kanin. Tietysti se tuli Tuuliklaanin reviiriltä, mutta en minä uteliaisuudelleni mitään voinut. Istahdin, sillä halusin hieman rentoutua. Tuskin Ruokotassu minulle mitään tekisi. Oppilas vaikutti jotenkin kiinnostavalta ja halusin tutustua häneen ehkä paremmin.
*Mitä sinä oikein ajattelet? Ruokotassu on Tuuliklaanista!* ajattelin. Mutta toisaalta kukaan ei saisi tietää tästä. Risasiipi olisi odottanut varmasti, että hyökkäsin toisen klaanin edustajan kimppuun, mutta en minä pystyisi.
"No, entä sinä? Mikä toi sinut tänne?" kyselin.

//Ruoko? cx

Nimi: Hämylilja

27.04.2017 18:39
Katsoin huvittuneena, kuinka Narsissipentu käpertyi kerälle ja alkoi nukkumaan. Tuikesilmä oli juuri lähtenyt takaisin askareihinsa, kuten myös Kyyhkylento. Olin saanut juuri hiireni syötyä ja käänsin katseeni Härmäpentuun. Samassa pentu alkoi liikehtimään ja avasi nopeasti silmänsä. Hän sulki ne kuitenkin nopeasti kiinni. Olin niin innoissani, tajutessani, että Härmäpentu saattaisi avata silmänsä kohta kokonaan.
"Huomenta Härmäpentu", mau'uin lempeästi ja nuolaisin pentuni turkkia. Huomasin, että Härmäpentu raotteli vähää väliä silmiään. Nyt pystyin jo erottamaan, minkä väriset hänen silmänsä olivat. Ne olivat kirkkaanvihreät. Pian Härmäpentu räväytti silmänsä kokonaan auki. Pentu katseli pentutarhaa silmät pyöreinä.
"Avasitkin jo silmäsi", kehräsin. "Olen emosi Hämylilja."


//Härmä? c:

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com