Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä  

Varjoklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Varjoklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Narsissiviiksi

25.06.2017 17:24
Oloni oli kiusaantunut.
*Tästä puhutaan vielä Kuutamosielu* ajattelin äreänä. Viherloikan läsnäolo sai minun sydämeni sykkimään kiivaammin. Kolli katsoi minua hiukan huolestuneena.
"Ihan hyvin minulla menee", tokaisin nopeasti. En halunnut kaikkien tuijottavan minua.
"Mitä ystäväsi mahtoi äsken tarkoittaa?" Viherloikka kysyi. Mulkaisin Kuutamosielua äkäisesti.
"Ei mitään. Tai siis ole kiva ja kaikkea... tai siis... öhm", takeltelin.
"Narsissiviiksi vähättelee tunteitaan", ystäväni kiusoitteli. Pukkasin tätä kylkeen.
"Hmmh", mumisin ajatuksissani. En halunnut Viheloikalle tunteistani. Miksi en? Jos hän vihaisi minua sen jälkeen.

//Viher? Kuutamo?

Nimi: Liljatassu

25.06.2017 15:30
”Missä emosi on? Onko hän kenties lähettyvilläsi katsomassa selustaasi? Vai onko hän hylännyt sinut, kun ei tullut äsken puolustamaan selustaasi!” kuolonklaanilainen virnuili ja lisäsi sitten pistävään sävyyn: "Mitä noinkin nuori kissa tekee näinkin kaukana kotoa?”
”Minun emoni on Varjoklaanin varapäällikkö, Loistelintu, ettäs sen tiedät”, ärisin ja paljastin hampaani uhkaavaan irvistykseen. ”Hän voisi repiä sinut kappaleiksi hetkessä!”
Kolli sen kuin vain pyöritteli silmiään ja tuhahti ylimielisesti: ”Ja pah! Minun isänipä on Kuolonklaanin päällikkö, Pisaratähti!”
”No, ihmepäs tuo, kun teissä on niin paljon samaa; te molemmat olette täysiä hiirenaivoja!” sihisin hampaitteni välistä. Oppilas näytti hurjistuvan.
”Peru sanasi, tai minä pakotan sinut perumaan ne!” hän murisi. Työnsin kynteni esiin ja kyyristyin valmiina puolustautumaan, jos kolli aikoisi hyökätä toistamiseen kimppuuni. Ihme kyllä, vaikka en ollutkaan koskaan ennen taistellut, osasin silti yllättävän hyvin taisteluliikkeet. Ihan kuin aivan uusi veri olisi virrannut suonissani.
Tuijotin kollia suoraan tuon keltaisiin silmiin. Silmissäni ei näkynyt vihaa, ei uhmaa, eikä mitään siltä väliltä, vaan kylmän rauhallista tyyneyttä. Hetken tunsin olevani aivan joku muu kuin Varjoklaanin Liljatassu, tunsin olevani suuri ja voimakas Kuolonklaanin soturi, joka olisi valmis haastamaan tuon pienen, uhmakkaan rääpäleen.
”Antaa tulla vain, minä kyllä otan iskusi vastaan”, kuiskasin hiljaa.

//Kosto? Hittasinko liikaa?

Nimi: Liljatassu

25.06.2017 14:33
”Millä oikeudella olet Kuolonklaanin reviirillä! Tulitko sinäkin vakoilemaan minua!” kimppuuni hyökännyt kollikissa sähisi vimmoissaan. ”Häivy senkin saasta!”
Yhtäkkiä kolli hellitti otettaan niin että pääsin rämpimään kauemmas. Käännähdin muutaman hännänmitan päässä ympäri kohtaamaan Kuolonklaanin - ilmeisesti oppilaan - kissan vihan. Hänen silmänsä leimusivat kuin kaksi pientä liekkiä.
”Minä en ole astunut kynnellänikään teidän reviirillenne”, sanoin tyynesti. ”Sinä sen sijaan olet hännänpäätäsi myöten Varjoklaanin reviirillä, ja sen tähden pyytäisinkin sinua peruuttamaan takaisin omalle puolellesi.”
Oppilas tuijotti minuun murhaavasti ja peruutti takaisin rajan toiselle puolen.
”No, oletko nyt tyytyväinen? Kävit naaraan kimppuun, joka on vieläpä parantajaoppilas! Saat kyllä vielä tuta Tähtiklaanin vihan”, jatkoin uhoamista. Minulla ei ollut mitään muuta puolustuskeinoa kuin vain pitää juttua yllä, muuten peli olisi menetetty.
Kollin silmiin syttyi ymmärrys ja hänen ilmeensä kirkastui. Kerkesin jo hetken miettiä, oliko tuo kissa menettänyt järkensä, kun hän avasi suunsa ja kuiskasi niin hiljaa, että sitä tuskin kuulikaan:

//Kosto? Toittis en hitannu liikaa. Melko mini.

Nimi: Kuutamosielu

25.06.2017 12:33
Katsoin hyväntuulisena Viherloikan suuntaan. Narsissiviiksi näytti todella ujostuneelta Viherloikan seurassa. Naurahdin hiukan ja hipaisin hännälläni Narsissiviiksen takajalkaa.
"Sano nyt jotakin", maukaisin hiljaa ystävälleni. Narsissiviiksen sanat näyttivät kuitenkin juuttuneet hänen kurkkuunsa, joten katsoin hymyilen Viherloikkaan. En ollut aivan varma mitä Narsissiviiksi näki kollissa, mutta rakkaus on muutoikin omituinen asia, jota ei kukaan pysty ymmärtämään kunnolla. Mutta Narsissiviiksi kuitenkin rakasti tätä kollia ja vähintä mitä voisin tehdä, oli olla ystävällinen hänelle.
"Minulle ainakin kuuluu hyvää. Ja minusta tuntuu, että niin kuuluu Narsissiviikselekin nyt kun olet seurassamme", maukaisin pienesti virnistäen. Oli suloista katsella kaksikkoa, vaikka tosin Narsissiviiksi olikin hiljaa eikä tiennyt mitä vastata. Käännyin katsomaan Narsissiviikseä.
"Narssisviiksi, maa kutsuu", naurahdin huvittuneena. "Oletko juuttunut jonnekin tähtien tuolle puolelle?"

// Narsissi? Viher?

Nimi: Viherloikka

25.06.2017 12:12
Katsoin kuinka Narsissiviiksi naukui jotakin Kuutamosielulle.
Narsissiviiksi vilkaisi minua ja hetkeksi, katseemme kohtasivat katsoin tämän meripihkaisiin silmiin, kunnes tämä painoi päänsä kiireesti. Huokaisin hieman *uskaltaisinko mennä juttelemaan?* mietin sillä pelkäsin, että naarailla oli jotakin tärkeää kesken. Lopulta rohkaisin itseni ja nousin hitaasti seisomaan. Lähdin epävarmoin askelin tassuttamaan Narsissiviiksen ja Kuutamosielun luo.
"Hei!" Naukaisin naaraille tervehdykseksi. Molemmat nyökkäsivät vuorollaan kohteliaasti.
"Saanko liittyä seuraan?" Kysyin heitä silmäillen. Narsissiviiksi ja Kuutamosielu katsahtivat toisiinsa, jonka jälkeen käänsivät katseensa jälleen minuun.
"Tule vain", Kuutamosielu naukui ja viittoi hännällään minua istumaan viereensä. Istahdin Kuutamosielun viereen ja kääräisin häntäni sisstisti käpälieni päälle.
"Mitä teille kuuluu?" Kysyin silmäillen naaraita vuorotellen.

//Kuutamo? Narsissi?

Nimi: Liljatassu

25.06.2017 12:07
”Mahtavalta!” mussutin suu täynnä hiirtä vastaukseni. Sienikarva katsoi minua huvittunut pilke silmäkulmassaan.
”Mukava kuulla. Uskon, että sinusta tulee vielä joku päivä todella hyvä parantaja”, hän naukaisi ja repäisi hiirestään itselleen pienen palasen. Katsahdin käpälieni juuressa lojuvaan hiiren raatoon, josta ei ollut juurikaan mitään enää jäljellä.
”Taidan olla melkoinen ahmatti, vai mitä?” virnistin. Parantajakolli päästi pienen mrrau-naurahduksen.
”Kyllä vain”, hän hymähti. Sienikarvan katse kulki aukiolla olevista kissoista Loistelintuun, joka vaihtoi paraikaa kieliä kumppaninsa Risasiiven kanssa. Sitten hän kääntyi taas katsomaan minua.
Odotin kuuliaisesti, että mestarini saisi syötyä hiirensä loppuun ja me voisimme mennä tarkistamaan klaaninvanhimpien kunnon.
Katselin ajankulukseni ympärilleni; parantajan pesä oli valtava! Pesän nurkassa oli pieni lammikko, jossa pystyi kastelemaan sammaltukkoja tai kostuttamaan kieltä janon tullessa. Potilaille oli varattu muutama monttu, joihin oli survottu paksut kerrokset sammalta siltä varalta, että potilas joutuisi viettämään parantajan pesässä useammankin yön. Minun oma vuoteeni sijaitsi lammikon lähellä. Kasvoilleni levisi iloinen hymy; oli suuri kunnia saada toimia klaaninsa parantajaoppilaana ja auttaa haavoittuneita ja sairaita kissoja.
Viimein Sienikarva sai syötyä ja me lähdimme hakemaan mahdollisesti tarvittavia tarvikkeita varastolta. Mestarini antoi minulle sammaltukon, joka löyhkäsi aivan hirveälle ja sai minut irvistämään.
”Hyi! Mitä tässä on?” nurisin.
”Hiirensappea”, parantajakolli vastasi ja nappasi itse muutaman yrtinlehden hampaisiinsa. Juuri kun olin kumartumassa noukkimaan hiirensappisen sammaltukon hampaisiini, Sienikarva pysäytti minut.
”Kanna se käpälissäsi. Jos otat sen hampaisiisi, suuhusi jää karvasmaku pitkäksi aikaa”, hän varoitti. Laskin katseeni mestaristani käpälieni juuressa lojuvaan sammaltukkoon ja sitten taas mestariini, kunnes lopulta nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi.
Nostin sammaltukon toisella etutassullani ilmaan ja lähdin kinkkaamaan kolmella jalalla kohti klaaninvanhimpien pesää Sienikarvan perässä.
Päästyämme vanhimpien pesän suuaukolle, isoveljeni huikkasi tervehdyksensä ja asteli sisään. Minä tulin hieman hitaammin perässä sammaltukkoa kynsissäni roikottaen.
”Tervehdys, Sienikarva”, pienikokoinen, kullanruskea naaras naukaisi.
Sienikarva vastasi naaraan tervehdykseen nyökkäyksellä. ”Hei vain, Kaunokukka, kuinka olet jaksellut?” hän kysyi hymyillen.
”Hyvinhän minä. Paitsi että tuolla hännäntyvessä tuntuu olevan punkki tai pari”, vanhus kehräsi huvittuneeseen sävyyn.
Hipsin vaivihkaa mestarini vierelle, joka vilkaisi minua hyväksyvästi ja antoi minulle luvan ryhtyä töihin.
Kuuntelin tarkoin, kuinka Sienikarva neuvoi minulle, miten punkit tuli poistaa. Hän selitti, että hiirensappista sammalta pitäisi painella punkin päälle, jolloin se irtoaisi.
Asetuin Kaunokukaksi kutsutun naaraan viereen ja siirtelin hieman hänen karvojaan hännäntyven seudulta, jotta löytäisin puutiaiset. Viimein minä huomasinkin yhden suureksi paisuneen punkin. Nostin sammaltukon kynsiini ja vein sen punkin ylle. Aloin hellästi painella punkkia sammaleella, joka päästi melko pian irti ja tipahti Kaunokukan vuoteelle. Sienikarva huitaisi punkin pois sammalten päältä ja murskasi sen tassunsa alle.
”Se meni hyvin”, Kaunokukka kehaisi. ”Ei siellä tainnutkaan olla yhtä punkkia enempää, vai mitä?”
”Ei ollut”, vastasin ja väläytin vanhukselle pienen hymyn.
”Liljatassu”, Sienikarva maukui astellessaan vierelleni, ”tiesitkös, että Kaunokukkain on ollut ennen parantaja?”
Katsoin isoveljeäni yllättyneenä. Siinä samassa tunsin suurta ylpeyttä; olin auttanut vanhaa parantajaa, joka oli joskus muinoin tehnyt tätä samaa työtä hänen itsensä ollessa vielä parantajaoppilas kuten minäkin olin nyt. Kaunokukkakin oli varmasti opetellut ollessaan parantajaoppilaana punkkien poistoa hiirensapella ja kaikkea muita jännittäviä parantajuudessa tarvittavia niksejä.
Katseeni kulkeutui valkoiseen, oranssi otsaiseen naaraaseen, joka nukkui kippuralla mustan naaraan vieressä.
”Keitä he ovat?” kysyin uteliaana.
”Tuo valkoinen on Meripihkaraita, ja musta naaras hänen vieressään Hohtotähti”, Kaunokukka vastasi.
”Eikös -tähti pääte ole vain päälliköillä?” hämmästyin, mutta siinä samassa minulle valkeni: ”Onko hän ollut joskus päällikkö?”
Kaunokukka nyökkäsi. ”Kyllä vain”, hän maukui ja jatkoi sitten Sienikarvalle: ”Teidän tuskin kannattaa kuluttaa aikaanne odottelemalla heidän heräämistään. Tulkaa vaikka myöhemmin illemmalla tarkistamaan heidät, kun he ovat hereillä.”
Sienikarva nyökäytti pienesti päätään. ”Niin me teemme.”
Poistuimme vähin äänin paikalta. Veljeni näytti minulle, missä voisin käydä pesemässä käpäläni hiirensapesta.
Käpälien pesun jälkeen me palasimme takaisin parantajan pesään ja jatkoimme yrttien opettelua.

Oli kulunut jo muutama auringonnousua parantajaoppilas nimittäjäisistäni. Olin pyytänyt Sienikarvaa viemään minut leirin ulkopuolelle, ja hän oli suostunut, sillä meidän oli kuulemma muutenkin täydennettävä yrttivarastojamme.
Saavuimme Kuolonklaanin ja Varjoklaanin rajalle. Mestarini jäi tutkimaan erään nuoren männyn alla kasvavaa mätästä, jossa oli joitakin pahanhajuisia yrttejä. Huikkasin hänelle meneväni tutkimaan ympäristöä, ja kolli suostui siihen, mutta käski minua pysymään hänen lähettyvillään, jotten eksyisi.
Nuuhkin erästä puskaa, joka oli Kuolonklaanin ja Varjoklaanin rajalla. Se tuoksui eriskummalliselta. Tunkiessa pääni pensaaseen, näin minuun tuijottavat keltaiset silmät. Valtava musta kollikissa loikkasi kimppuuni sähisten ja kynnet kiiluen. Rääkäisin yllättyneenä ja lennähdin sammalmättäälle selälleni.

//Kosto? Sienikin voi jatkaa halutessaan. Aika sekava ja tönkkö, mutta toivottavasti en hitannut ketään liikaa.

Nimi: Narsissiviiksi

25.06.2017 11:01
Olin kaatua kumoon pelkästä säikähdyksestä. Toisaalta oli tulvaisuudensuunnitelmieni kannalta hyvä, että olin tehnyt paikkani siihen. Arvovaltaisia henkilöitä ei pidä pelätä, he ovat kisaoja siinä missä mekin. Olin huomaamattani kävellyt Kuutamosielun kanssa leiriin. Viherloikka suki turkkiaan lähellämme. Tuossa kollissa oli kaikki täydellistä. Turkki, piirteet, ihan kaikki.
"Mitä sinä näet hänessä?" Kuutamosielu kysyi melkein inhoten.
"Hän on täydellinen", vilkaisin Viherloikkaa. Hetkeksi katseemme kohtasivat. Painoin pääni kiireesti.
*Narsissiviiksi ei sinun tarvitse peitellä mitään* vakuutin itselleni, mutta en ollutkaan enään niin varma. Hetkinen! Se kolli siinä minun näyssäni. Se oli varmasti Viherloikka. Ilmankos se tuntui niin tutulta.

//Viher? Joo täs ei tapahtunu mitään xd

Nimi: Koskipentu

24.06.2017 20:28
"Selvä", tokaisin ja kiinnitin katseeni sammalpalloon. Otin taas hieman vauhtia ja löin etutassullani sammalpalloa. Yritin sitten loikata taaksepäin, mutta liukastuinkin maahan ja jäin vatsalleni makaamaan. Kuulin Härmätassun ensin nauravan hieman, mutta sitten hän kysyikin:
"Sattuiko?" Nousin nopeasti ylös ja ravistelin turkkini tomusta.
"Ei. Ehkä yritän tätä vielä uudestaan", mau'uin. Yritin uudestaan iskeä sammalpalloa ja loikata sitten nopeasti taaksepäin. Tällä kertaa se meni hieman paremmin, paitsi melkein liukastuin uudestaan. Sain silti pidettyä tasapainoni hallinassa. Halusin kuitenkin onnistua liikkessä mahdollisimman hyvin, että tuleva mestarini saisi olla minusta ylpeä.
"Yritä pitää tasapainosi enemmän hallinassasi. Sitten voisit onnistua vielä paremmin", Härmätassu ohjeisti. Nyökkäsin ja huokaisin syvään. Sitten otin taas vauhtia ja tein kaiken niin kuin äskenkin. Mutta vaikka yritinkin pitää tasapainoni hallinassani, melkein taas horjahdin maahan. Olin silti aika hengästynyt ja en jaksaisi enää jatkaa. Lysähdin maahan.
"Taisteluharjoitukset riittävät tältä päivää", mau'uin hengästyneenä. Huomasin sisareni Luomapennun vilistävän luoksemme.

//Härmä? :D

Nimi: Viherloikka

24.06.2017 19:52
Olimme jo hyvän tovin jutelleet Pujosulan kanssa mutta tämä oli päättänyt mennä nukkumaan. Nyt tassutin sotureiden pesän edustalle ja istahdin auringon lämmittämälle nurmikolle. Aloin pitkin vedoin sukia omaa turkkiani auringon lämmittäessä minua. Leiri oli yllättävän hiljainen. Vain pieni puheen palpatus kuului leirin reunamilta. Käänsin katseeni sinne ja näin kaksi naarasta keskustelemassa toisilleen. *Narsissiviiksi ja Kuutamosielu* tajusin. Höristin korviani kuullakseni mistä naaraat keskustelivat. He kuitenkin puhuivat niin nopeaa tahtia, että putosin kärryiltä ensimmäisen sanan jälkeen. Murahdin hieman itsekseni ja korjasin asentoani. Jatkoin sukimista häntä laiskasti edestakaisin heiluen. Yhtäkkiä kieleni pyyhkäisi yli pinen takun. Jäin setvimään takkua ajatuksissani. Pian takku kuitenkin selvisi ja pystyin siirtymään rintani sukimiseen. *Turkkini on ollut tänään yllättävän takkuinen.* ajattelin ihmeissäni sillä en ollut puuhaillut paljoo mitään.

//Narsissi?

Nimi: Tuomitassu

24.06.2017 17:38
Istuin klaanikiven juurella, ja kynsin pienesti maata jännityksestä. Katselin, kuinka lihaksikas vaaleanruskea kolli seisoi kiven yllä, katsoen alas klaaniinsa. Vaskitsatähti oli juuri kutsunut klaanin koolle, ja ympärilläni istuskeli useita klaanitovereitani.
"Tuomipentu on täyttänyt kuusi kuuta, ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi", päällikkö aloitti tasaisella äänensävyllä. "Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitsen soturinimesi, tunnettakoon sinut Tuomitassuna." Turkkiani kihelmöi. Tuomitassu! Viimein olisin oppilas, eikä minun tarvitsisi venyä pentutarhassa kokoajan.
"Mestarisi olkoon Minttusydän", Vaskitsatähti sanoi juhlallisesti ja viittoi hienovaraisesti hännällään kissaa eteen. Näin punertavan ruskean naaraan tassuttavan lähelleni. Hänen tummansinisistä silmistään kulki kuonoon tummat juovat. Käänsin katseeni takaisin päällikköön, joka jatkoikin puhettaan. "Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on Tuikesilmältä oppinut." Sen sanottuaan päällikkö nyökkäsi pienesti, ja Minttusydän asteli minua kohti. Hieman ujosti, mutta silmät loistaen kosketin uuden mestarini kuonoa omallani, ja pieni hymyntapainen kaartui kasvoilleni.
"Tuomitassu! Tuomitassu!" kuulin klaanin hurraavan. Tunsin ylpeyden leviävän kehooni. Olin nyt Varjoklaanin oppilas!

Nimi: Kuutamosielu

24.06.2017 15:55
Katsahdin huvittuneena Narsissiviikseen. Oliko soturia todella jäänyt vaivaamaan noin paljon? En kuitenkaan kyennyt vastaamaan, sillä toinen suussani olevista hiiristä meinasi pudota ja roikkui suustani vain hännän varassa.
"Kuutamosielu?" Narsissiviiksi kysyi uudestaan ja katsoi minua ihmeissään. Hän todella tahtoi tietää vastauksen. Hölkkäsin nopein askelin tuoresaaliskasalle ja pudotin hiiret sinne.
"Anteeksi", maukaisin hiljaa, "olin melkein pudottaa hiiret suustani, joten en voinut vastata."
Narsissiviiksi pudotti myös sammakot kasaan ja katsoi minua: "Aa, ymmärrän."
Käännyin ympäri ja tassuttelin leirin reunalle sukimaan harmaata turkkiani. Tummemmat raidat turkissani näyttivät oudoilta, sillä ympäri turkkiani oli kuraa suolta. Raidat näyttivät siltä, että nekin olisivat kuraa.
"Voitko kertoa minulle nyt?" Narsissiviiksi pyysi tassutellessani luokseni.
"Toki", maukaisin lyhyesti ja siirsin siniset silmäni Narsissiviikseen, "sinun sammalvuoteesi on varapäällikömme Loistelinnun vieressä. Harva tuore soturi uskaltautuu heti tekemään pesäänsä niin arvovaltaisen kissan viereen, mutta ehkä siitä voi olla joskus hyötyäkin."

// Narsissi?

Nimi: Narsissiviiksi

24.06.2017 15:38
Sammakon haju tunkeuti nenääni.
*kylläpä nämä lemuavat* ajattelin. Sammakon hajun alta tuli metsän haju. Kaikkialla paistoi aurinko. Pikkuriista rapisteli aluskasvillisuudessa ja linnut lauloivat. Ajattelin mielessäni saamaani tulevaisuuden näkymää. Kuka oli tuo mystinen ruskeanharmaa kissa? Olin varma että se oli joku jonka tunsin. Ja päälikkyys. Se oli unelmani. Tulla pääliköksi. Mutta ensin minun täytyy kouluttaa oppilas. Tekisin kaikkeni päälikkyyden eteen. Saalistaisin klaanille ruokaa niin paljon kun oli tarvis. Taistelin klaaninpuolesta kaikissa taisteluissa. Kouluttaisin niin monta oppilasta kuin olisi tarvis. Nousisin varapääliköksi. Sitten pääliköksi. Kyllä, tästä päivästä alkaen tekisin kaikkeni. Mieleeni nousi pitkään päätäni vaivannut kysymys.
"Mitä tarkoitit kun sanoit että valitsin mitä ilmeisimmän paikan soturienpesästä? Kuka siinä vieressä nukkuu?" kysyin ihmetellen.

//Kuutamo?

Nimi: Kuutamosielu

24.06.2017 14:55
Tassuttelin Varjoklaanin soisen reviirin halki. Kuonooni oli kantautunut makea hiiren tuoksu ja tahdoin saada sen kiinni. Hiivin hitaasti tuoksun suuntaan. Välillä nostin aina pääni ylemmäs, jotta pystyin haistamaan olinko oikeilla jäljillä. Lopulta, erään puskan takana näin sen. Hiiri piteli pienissä käpälissään jotakin jyvää tai vastaavaa. Se yritti ilmeisesti itsekin haistella vaaroja lähettyviltä, joten painauduin lähemmäs maata.
"Kuutamosielu!" kuulin Narsissiviiksen äänen jossakin kauempana. Hiiri ehti kuulli ystäväni huudon ja kääntyi minua vasten. Hiiri katsoi minua kauhuissaan ja lähti pinkomaan karkuun. En ehtinyt valmistautua mitenkään siihen, joten yritin loikata hiiren kimppuun, mutta se ehti karkuun. Tuhahdin matalasti ja käänsin katseeni Narsissiviikseen.
"Niin?" kysyin mahdollisimman normaalilla äänensävyllä. Yritin peitellä ärsyyntyneisyyttäni karanneesta hiirestä.
"Meillä on jo aika paljon riistaa. Pitäisikö meidän palata leiriin?" Narsissiviiksi kysyi ja pudotti maasta kaivaneensa riistat maahan. Katsoin tyytyväisenä muutamaa hiirtä ja sammakkoa.
"Toki", maukaisin ja nappasin muutaman hiiren suuhuni leiriin vietäväksi.
"Ota sinä sammakot, minä otan nämä", ohjeistin ja lähdin kohti leiriä.

// Narsissi?

Nimi: Härmätassu

24.06.2017 13:53
"Hienoa, tuo oli jo paljon parempi", kehaisin Koskipentua kun tämä kääntyi uusittuaan yrityksen minun puoleeni.
Nappasin sammalpallon jäänteet tassuihini ja kokosin ne nopeasti vähän paremmaksi sammalpalloksi eikä vain repaileiseksi kasaksi sammalta. Laskin sen maahan ja peräännyin muutaman askeleen.
"Tee vielä kerran, nyt voit keskittää iskusi paremmin tuohon palloon", sanoin ja nyökäytin päätäni kevyesti kohti sammalpalloa.
Koskipentu nyökkäsi ja valmistautui hyökkäykseensä. Hän otti hyvin vauhtia ja iski sammalpalloa niin kovaa kuin tassuistaan irti sai. Pallo hajosi iskun voimasta ja muutama haituva lensi vaikka kuinka kauas. Kehräsin huvittuneena ja sanoin:
"Oikein hyvä. Sinustahan tulee kohta oppilas niin pääset näyttämään tulevalle mestarillesi, että osaat jo jotain."
Koskipentu näytti hiukan ylpeältä ja keräili samalla puolhuolimattomasti sammalta takaisin palloksi.
"Voitko näyttää vielä jonkun toisen liikkeen?" hän kysyi.
"Hmm..no voimme koettaa sellaista yhtä. Odotas, minä näytän", naukaisin.
Siirryin niin, että sammalpallon jäänteet olivat edessäni. Koskipentu siirtyi sivuun katselemaan.
"Tehdään niin, että hyökkäämme vihollisen - eli tuon sammalpallon", hymähdin ja jatkoin sitten, "kimppuun, suoritamme siihen tuon saman liikkeen, mutta jatkamme sitä vielä väistöllä. Kuvitellaan, että vihollinen vaikkapa väistää iskun ja tekeekin vastaiskun, joten meidän täytyy väistää", selitin ensin.
Otin vauhtia, loikkasin sammalpallon kimppuun ja löin sitä samalla tavalla voimalla ja nopeasti kuin äsken. Sitten loikkasinkin saman tien mahdollisimman nopeasti kauemmas sammalpallosta.
"Ymmärsitkö? Tässä voi olla ensin vähän hankalaa loikata heti, nopeasti kauemmas, mutta tositilanteessa se voisi olla tärkeää", sanoin.

//Koski? :'D

Nimi: Kuohuvirta

23.06.2017 20:55
"Ei sitten", mau'uin hiljaa. Tunsin itseni hieman surulliseksi, koska Ruokoturkki ei siis tainnut pitää minusta.. Katsoin hetken Ruokoturkin lehdenvihreitä silmiä ja käännyin pois päin.
"Mutta jos muutat mielesi, saatat löytää minut vielä täältä", nau'uin ja lähdin jolkottamaan pois. En halunnut katsoa taakseni, mutta pystyin tuntemaan Ruokoturkin lehdenvihreän katseen selässäni. Metsä vilisi silmissäni, kun juoksin kohti leiriä. Tunsin, kuinka kyyneleet melkein valuivat poskiani pitkin, mutta en välittänyt. Minua ei kiinnostaisi, vaikka joku saattaisi ihmetellä leirissä. Minua ei nyt kiinnostanut yhtään mikään. Pujahdin nopeasti piikkipensastunnelista leiriin ja juoksin suoraa päätä sotureiden pesään. Käperryin kerälle makuualuselleni ja pistin silmäni tiukasti kiinni. Mielessäni pyöri vain Ruokoturkki. Tämän kuva oli mielessäni jatkuvasti, kunnes vihdoin nukahdin.

//Ruoko? Outo tarina xd

Nimi: Tihkuturkki

23.06.2017 19:02
"Minttusydän mitä sinä teet!?" rääkäisin edessäni oleville naaraille. Minttusydän käänsi päättäväisen katseensa minuun. Olin nähnyt melkeimpä kaiken; Minttusydän näköjään halusi antaa opetuksen Ikituulelle.
"En mitään", Minttusydän sihahti ja lähti juoksemaan pois päin. Tunsin suuren vihan leimuavan sisälläni.
"Mene vain karkuun! Minulle on ihan sama, vaikka et palaisi!" huusin raivostuneena. En kuitenkaan uskonut, että Minttusydän kuulisi. Käännyin Ikituulen puoleen.
"Tekikö hän sinulle mitään?" murahdin. Ikituuli pudisti päätään.
"En olisi antanutkaan", hän sihahti. Lähdimme mitään sanomattomina takaisin leiriä kohti. Halusin niin kertoa tästä tapauksesta Vaskitsatähdelle, mutta en jostain syystä pystyisi. Ikituuli saisi itse kertoa, jos halusi.
"Miksi hän käyttäytyi noin?" Ikituuli yhtäkkiä maukui. "Hän näköjään pitää edelleen sinusta." Käänsin katseeni Ikituulen jäänsinisiin silmiin. Tunsin ehkä pienen helpotuksen sydämessäni.
"Mitä väliä. Minä vihaan Minttusydäntä. Hänen on turha edes yrittää", mau'uin, mutten ollut varma puhuinko totta. Ikituuli hymähti ja pujahti piikkipensastunnelista leiriin. Pujahdin hänen peräänsä. Mietin minne Minttusydän meni ja jotenkin toivoin, ettei hän olisi kuullut, mitä olin hänelle juuri huutanut.


//Minttu? xd

Nimi: Minttusydän

23.06.2017 18:18
Katsoin kuinka Hämylilja saapui pienen häkkyräni luokse.
"Mitä sinä täällä teet?" tämä naukui. Vilkaisin Hämyliljaa.
"Tahdon olla yksin!" murahdin, sillä muistin kuinka Tihkuturkki oli vain jättänyt minut tänne.
"Et voi jäädä tänne", Hämylilja naukui. Huokaisin ja nousin seisomaan vastentahtoisesti.
Lähdin laahustamaan leiriin päin.

Saavuin leiriin ja näin Tihkuturkin kerällä soturienpesässä. Ikituuli oli painautunut tätä vasten. Tunsin kuinka viha ja suru sekoittuivat sisälläni. Työnsin kynteni ulos ja puristin maata. Jätin leirin maahan kynteni jäljet ja lähdin astelemaan kohti soturienpesää.
Hiivin Ikituulen vierelle ja kuiskasin:
"Teidän rakkaus tarinanne päättyy tähän". Tökkäsin Ikituulta kynnet esillä.
"Hei!" Ikituuli rääkäisi ja käänsi leimuavat silmänsä minuun.
"Anteeksi, mutta tuletko kanssani kävelylle?" naukaisin teatraalisesti. Naaras nyökkäsi ja nuolaisi kohtaa johon olin tökännyt tätä. Lähdimme rinnakkain ulos leiristä ja pian savuimme aukiolle. Asetuin paluureitin eteen. Ikituuli katsoi minuun kummastuneena.
"Sinun ei olisi pitänyt sotkeutua minun asioihini", murahdin ja työnsin kynteni esille. Silmäni loimusivat katsoessani tuota hiirenaivoista naarasta.
"Sinä veit hänet ja jos et lopeta hänen kanssaan olemista en vastaa teoistani!" murisin. Kuulin räsähdyksen takaani.
"Minttusydän mitä sinä teet!?" kuulin tutun kollin rääkäisyn.

//Tihku?

Nimi: Koskipentu

23.06.2017 18:09
"Joo!" hihkaisin. Härmätassu nyökkäsi. Oppilaiden pesän edustalla oli sammalpallo, joten Härmätassu näköjään käytti sitä vastustajanaan. Härmätassu otti hieman vauhtia ja iski etutassuillaan suoraan sammalpalloon ja todella nopeasti. Sammalpallo rikkoutui pieniksi haituviksi ja Härmätassu kääntyi puoleeni.
"Kokeile sinäkin. Siinä pitää olla todella nopea", naaras maukui. Nyökkäsin ja kiinnitin katseeni sammalpallon jämiin. Iskisin niihin, vaikka ne eivät kovin enää ollut vastustajaksi. Otin hieman vauhtia ja iskin sitten oikealla etutassullani sammalpalloa. Sitten peruutin hieman kauemmas ja käännyin Härmätassun puoleen.
"Oliko hyvä?" kysyin.
"Olisit voinut olla ehkä hieman nopeampi, mutta muuten hyvä. Koita uudestaan", hopeanharmaa naaras kehotti. Otin taas hieman vauhtia ja yritin olla nyt nopeampi. Huokaisin syvään ja juoksin nopeasti sammalpallon luo ja löin sitä etutassullani niin kovaa, kuin vain pystyin. Käännyin sitten Härmätassun puoleen.

//Härmä? Sry tönkkö xd

Nimi: Härmätassu

23.06.2017 13:53
Lekottelin hetken oppilaiden pesässä jutellen Rikkotassun kanssa. Lepuutin samalla tassujani, jotka eivät olleet tottuneet pitkiin kävely- tai juoksumatkoihin, kuten nyt reviiriä kiertäessäni olin joutunut kulkemaan. Onneksi jalat tottuisivat siihen, mutta nyt niitä särki pitkästä kävelemisestä.
Jonkin ajan kuluttua päätimme Rikkotassun kanssa lähteä pois pesästä etsimään jotain tekemistä, sillä sade oli viimeinkin lakannut. Astelimme ulos oppilaiden pesästä ja haistelin sateenraikasta ilmaa, se tuoksui niin hyvältä vaikka itse sade olikin aina ärsyttävää. Rikkotassu aikoi lähteä kysymään mestariltaan Naavakoilta taisteluharjoituksia tai muuta tekemistä, minäkin etsin katseellani Tihkuturkkia. Ennen kuin bongasin tummaharmaata kollia mistään, entinen pesätoverini Koskipentu loikki luokseni.
"Härmätassu, voitko opettaa minulle taisteluliikkeitä?" hän kysyi.
Koskipennulla näytti olevan energiaa istuttuaan koko päivän sisällä suojassa sateelta.
"Voisinhan minä, mutta ei minulla oli vielä ollut taisteluharjoituksia Tihkuturkin kanssa, joten oikeastaan en osaa vielä mitään sen kummempaa", naukaisin hiukan epäröivästi ja etsin katseellani mestariani, kääntäen sen sitten takaisin mustaan kolliin vierelläni.
"Mutta voimmehan me koettaa jotain, vaikka en väitä osaavani sen kummemmin mitään. Rikkotassu kuitenkin kertoi äsken yhdestä hienosta liikkeestä, voin näyttää sen sinulle?" ehdotin.

//Koski? :'D

Nimi: Lähdetassu

23.06.2017 11:55
// JATKOA MYSKELLE //

"Otan osaa", sanoin, "minun oma veljeni oli todella ärsyttävä pentuna."
"Mitä hän teki?" Myskihäntä kysyi.
"Vangitsi emoni ystävän Kyyhkylennon tyttäreen Kuohuvirran vatukkapensaaseen. Siellä piikit viiltelivät häneen haavoja", kerroin.
"Todella ikävä kuulla", Myskihäntä sanoi.
"Niin, mutta hän sai siitä seuraamukset", kerroin, "olla pentuna pidempään."
"Se oli oikein hänelle", kolli myönsi.
"Niin olikin", sanoin. Samassa rupesin miettimään mitä oikein olin tekemässä. Seisoin Kuolonklaanin reviirillä ja puhuin Jokiklaanin kissalle. No seuraamukset siitä tulee, mutta olen valmis niihin. Tekisin mitä vain saadakseni nähdä Myskihännän.
"Lähdetassu?" Myskihäntä kysyi.
"Niin?" kysyin.
"Kaikki hyvin?" kolli varmisti.
"Joo. Vaivuin ajatuksiini hetkeksi. Pahoittelut", sanoin.
*Tämä on sen arvoista*, ajattelin. Mitähän Lehmustassu ajattelisi jos kuulisi, että puhun jokiklaanilaiselle kissalle?

//Myski?

Nimi: Narsissiviiksi

23.06.2017 11:40
Hyökkäsin sammakoiden kimppuun. Nappasin niin monta kuin ehdin.
"Pitäisiköhän meidän saalistaa jotain muotakin kuin sammakoita?" kysyin hilpeästi.
"Tietysti. Mennään tuonne", Kuutamosielu sanoi. Seurasin ystävääni syvemmälle metsään. Huomasin mustarastaan lentävän matalalle oksalle. Nousin vaivihkaa takajaloilleni sen taakse. Tönäisin sen etutassullani pois oksalta. Se yllättyi niin että ei ehtinyt pyrähtää lentoon ennenkuin Kuutamosielu nappasi sen.
"Hyvin tämä yhteistyö toimii", totesin iloisesti. Nappasin yhden ohitse kulkevan hiiren.
"Eivätkö nämä hiiret tajua olevansa vaarassa? Hiiret ovat ihan hiirenaivoisia!" Nauroin.

//Kuutamo?:D

Nimi: Tihkuturkki

23.06.2017 10:44
Suin turkkiani sotureiden pesän edustalla ja katselin klaanitovereiden touhuja. Oli ilta ja useimmat olivat valmistumassa yöpuulle. Hämyliljan partio; johon osallistuivat Risasiipi, Murattilehti ja Viherloikka. Minua ei jostain syystä väsyttänyt, joten ajattelin meneväni ulos saalistamaan. Vaikka vihasinkin sitä, oli se edes jotain tekemistä ja voisin olla edes jotenkin hyödyksi Varjoklaanille. Suin turkkini nopeasti loppuun ja nousin sitten seisomaan. Yötaivas oli pilvinen, eikä näkynyt melkeinpä yhtäkään tähteä. Lähdin tallustelemaan kohti piikkipensastunnelia ja pujahdin sieltä ulos. Kuulin edessäni Hämyliljan partion tassuttelua ja kohta sekin katosi kaukaisuuteen. Metsä oli hiljainen, edes linnutkaan eivät laulaneet. Kuuntelin hieman ja kuulin ehkä hieman pöllön huhuilua. Lähdin tassuttelemaan kohti vuorivaahteraa ja ajattelin siellä olevan jotain saalista. Mielessäni pyöri lähes koko ajan Minttusydän; ehkä jotenkin toivoin, että hän olisi tullut sieltä haaskalan läheisyydestä takaisin leiriin. Mutta en ollut nähnyt koko naarasta sen jälkeen. Sisimmässäni välitin edelleen Minttusydämestä, mutta en vain halunnut myöntää sitä. Kun olin melko lähellä vuorivaahteraa, aloin maistelemaan ilmaa. Erotin ehkä valjun sammakon hajun ja aloin jäljittämään sitä. Pian huomasin läheisyydessä pienen lammikon ja huomasin siellä uiskentelevan sammakon. Pudottauduin nopeasti vaanimisasentoon ja hiivin lähemmäs matelijaa. Kun olin mielestäni tarpeeksi lähellä sammakkoa, loikkasin sen päälle ja puraisin sen nopeasti kuoliaaksi.
*Helppo saalis*, ajattelin omahyväisenä ja piilotin maan alle, ettei kukaan muu saaliseläin ottaisi sitä. Maistelin uudestaan ilmaa ja erotin heti tuoreen oravan tuoksun. Tuoksu tuli läheltä vuorivaahteran runkoa, joten uskoin oravan olevan puussa. Siellä se olisi mahdoton saalis. Lähdin silti hiipimään lähemmäs vuorivaahteraa ja onnekseni orava olikin nakertamassa jotain pähkinää vaahteran juurella. Mutta orava olisi silti melko vaikea saalis, koska se saattaisi kiivetä nopeasti puuhun, ennen kuin kerkeisin edes koskea siihen. Hiivin äänettömästi lähemmäs ja kiinnitin katseeni oravaan. Jyrsijä juoksi hieman kauemmas vaahterasta ja alkoi kuopimaan maata pienillä käpälillään. Nyt tiesin tilaisuuteni tulleen, joten kiristin lihakseni ja loikkasin nopeasti oravan päälle. Mutta en saanut kunnon otetta siitä, joten orava pääsi karkuun ja kiipesi nopeasti vuorivaahteraan. Miksei Tähtiklaani edes antanut minun saada pientä tyhmää oravaa?!
*Kiitos vain, Tähtiklaani*, ajattelin puoleksi ääneen ja kuovin maata ärsyyntyneenä. Turha olla edes kiitollinen Tähtiklaanille, että sain sen olemattoman sammakon! Etsin nopeasti sammakkoni maasta ja lähdin juoksemaan kohti leiriä. Leirissä tiputin sammakon tuoresaaliskasaan ja pujahdin sitten sotureiden pesään. Huomasin Ikituulen nukkuvan pesän nurkassa ja huomasin sen vieressä makuualustan. En tiennyt oliko Ikituuli laittanut sen minua varten, mutta menin silti siihen ja käperryin kerälle. Uni tuli melkeinpä heti.

Nimi: Elandra

22.06.2017 21:34
Hämylilja: 18kp, onnittelut kokeneelle soturille!

Minttusydän: 7kp

Kyyhkylento: 2kp

Kuohuvirta: 4kp

Liljatassu: 18kp

Sienikarva: 13kp

Haavekukka: 4kp

Narsissiviiksi: 14kp

Kuutamosielu: 16kp

Tihkuturkki: 20kp!

Pujosulka: 2kp

Viherloikka: 3kp

Härmätassu: 14kp

Rikkotassu: 3kp

Koskipentu: 3kp

Nimi: Sienikarva

22.06.2017 19:06
Katsoin ystävällisesti hymyillen Liljatassua, joka vaikutti aavistuksen verran nolostuneelta siitä, että oli nukahtanut ensimmäisenä päivänään parantajaoppilaana.
"Sinä olet vielä nuori ja kaipaat unta. Ei yhdet torkut maailmaa kaada", nau'uin lempeästi hymyillen naaraskissalle. Liljatassu huokaisi helpotuksesta, mutta vaikutti yhä hieman nolostuneelta.
"Tule, käydään hakemassa tuoresaalista ja syödään. Mennään sen jälkeen tarkistamaan klaaninvanhimpien voinnit, jos heillä on jotain, missä kaipaavat parantajan apua", nau'uin parantajaoppilaalle. Minusta tuntui kummalliselta laatia kaikki asiat, mitä naaraan kanssa tulisin tekemään, sillä ennen Hunajaviiksi oli tehnyt suunnitelmat ja kouluttanut minua, mutta hän ei ollut enää mestarini, vaan tuuliklaanilainen soturi. Nyt minä olin Varjoklaanin parantaja ja Liljatassu oli minun oppilaani, minun täytyi kouluttaa hänestä hyvä parantaja, josta Tähtiklaani ja Varjoklaani saisivat olla ylpeitä. Se kuitenkin arvellutti minua hieman, sillä minusta tuntui, että epäonnistuin jo ensimmäisenä päivänä koulutuksessa, sillä monta asiaa oli tullut mieleeni, mitä minun olisi pitänyt naaraalle opettaa, kuten esimerkiksi punkkien poisto klaaninvanhimmilta. Tekisimme sen kuitenkin pian, olihan päivää vielä jäljellä. Pelkäsin kaiken aikaa, että unohdin jotain. Liljatassu asteli perässäni leirin pääaukiolle aina tuoresaaliskasalle saakka. Valikoin kasasta itselleni hiiren ja naaras vilkaisi minua kysyvästi.
"Voinko ottaa itse minkä vain näistä saaliista?" naaras kysyi hieman hämmästyneenä. Hymyilin hänelle lempeästi.
"Tietenkin voit. Olet nyt oppilas ja sinun täytyy huolehtia itse, että saat syödyksi. Muista kuitenkin kysyä aina lupa minulta ennen syömistä", nau'uin naaraskissalle. En ollut varma sanoistani, mutta yritin olla välittämättä siitä. En minä kuolisi, vaikka sanoisinkin jotain virheellistä, voisin aina korjata sanomani asiat oikeiksi. Liljatassu nyökkäsi ja valikoi tuoresaaliskasasta itselleen hiiren. Kävelimme parantajan pesän edustalle syömään.
"No, miltä tuntuu olla parantajaoppilas?" kysyin hymyillen naaraskissalta syödessäni hiirtäni.

//Lilja?

Nimi: Koskipentu

22.06.2017 18:38
Istuskelin pentutarhan edustalla Kanervakuun vieressä ja katselin klaanitoverien touhuja. Härmäpentu oli nimitetty tänään oppilaaksi, hänet tunnettiin siis nyt nimellä Härmätassu. Hämylilja oli palannut takaisin soturin tehtäviin ja Härmätassu oli tietysti muuttanut oppilaiden pesään. Pentutarha tuntui tyhjältä, sillä siellä asusti enää Kanervakuu, Luomapentu, Liljapentu ja tietysti minä. Tunsin myös hiukan kateutta Härmätassua kohtaan, mutta olin myös iloinen hänen puolestaan. Mieleeni juolahti, että Härmätassuhan voisi opettaa minulle jotain siistejä taisteluliikkeitä. Mutta Härmätassu oli nyt oppilaiden pesässä ja varmasti jutteli muiden oppilaiden kanssa, eikä kaipaisi pennun seuraa. Maistelin hieman ilmaa. Tänään oli satanut kaatamalla ja ilma oli aika raikas. Onneksi sade oli silti loppunut, että pääsin ulos pentutarhasta; en jaksaisi olla siellä yhtään kauempaa. Samassa oppilaiden pesästä pujahti esiin Härmätassu ja Rikkotassu. Säntäsin heti oppilaiden luo.
"Härmätassu, voitko opettaa minulle taisteluliikkeitä?" kysyin tuoreelta oppilaalta.


//Härmä? :D

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com