Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Taivasklaanin tarinat

Vuodenaika
Seremoniat

Taivasklaanin sivulle

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

- Tarinassa tulee olla rivejä yli kymmenen(10). Jotta tarinassa varmasti on yli kymmenen riviä, kirjoita muutama ylimääräinen rivi. Kaikki alle kymmenriviset tarinat poistetaan armotta, eikä niistä saa pisteitä.
- Kirjoita vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja sen ohella myös pituutta.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset joko asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, silloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee viettää mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa. Et saa laittaa kissaa kertomaan rakkaudestaan ilman lupaa, etkä myöskään rikkomaan soturilakia tai tappamaan ketään.
- Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Syvähuuto

22.06.2017 13:10
Heräsin kerällä parantajan pesästä. Nenäni pää oli aivan kiinni hännässäni. Siirsin häntääni ja aivastin. Nostin päätäni kiinnostuneena. Suuri haukotus tuli suustani ulos. Käännyin katsomaan vihreillä, tummalla ja vaalealla, kohti mestarini sammalvuodetta. Ihme kyllä, Marjasyöksy oli omalla sammalvuoteellaan. Siirsin kuitenkin katseeni mestaristani ulos auringonpaisteeseen.
"Syvähuuto?" kuulin hiljaisen maukaisun minun takaatani. Käänsin katseeni hitaasti kohti mestariani, joka oli nousut pystyyn ja suunnannut kohti yrttivarastoa.
"Purasrouho on loppu, voisitko hakea sitä...", Marjasyöksy aloitti.
"...metsästä. Toki." Katsoin hiukan haastavasti mestariani. Hän loisti poissaoloillaan todella paljon ja nyt kun olimme kaksin, hän juoksutti minut muuale.
"Haenko Nokkostakin? Sen lehdet näyttävät olleen pilaantuneita", maukaisin kysyvästi ja hiukan kylmästi. Marjasyöksy katsoi minua kummissaan ja kääntyi yrttivarastolle.
"Hae vain", kuului mestarini vastaus pesältä. En jäänyt kuuntelemaan enempää vaan poistuin pesästä kohti metsää.

// Joku?

Nimi: Vaahteraviilto

22.06.2017 11:18
Aavapennun mentyä astelin soturien pesään. Minuakin väsytti hiukan, haukottelin makeasti ja pujottelin sammalista tehtyjen makuusijojen lomitse omalle pedilleni. Kiersin kehää hetken, kunnes asetuin makoilemaan tiukaksi keräksi. Laskin häntäni nenälleni ja annoin unen ottaa minusta vallan.

Venyttelin koko kehoani ulkona. Olin käynyt jo aamupartiossa, joten nyt voisin taas olla Aavapennun kanssa. Olin päättänyt opettaa hänelle tänään jotain. Pidin itse taistelua hyödyllisempänä, joten sitä sitten. Lisäksi minusta olisi hyvä saada hänet puolelleni, tuskin muuten tuhlaisin aikaani pentujen kanssa oleskeluun. Aavapentu tosin vaikutti lupaavalta, hänellä oli hyvin tarmoa ja nyt jo hän näytti luottavan minuun vahvasti. Astelin suurin askelin pentutarhalle ja kurkistin sisään.
"Aavapentu, haluatko tulla mukaani?" murahdin suuaukolta pimeyteen. Erotin hämärässä Surusateen suuremman hahmon vierellä pienemmäm, jonka tiesin olevan kyseinen nuori kolli.

//Aava?

Nimi: Aavapentu

22.06.2017 10:27
Katsoin hieman pettyneenä joen perään, mutta ymmärsinhän että meidän piti lähteä. Loikin Vaahteraviillon vierellä.
"Voidaanhan mennä joskus toistekkin?" naukaisin innoissani. Vaahteraviilto kohautti lapojaan.
"Katsotaan nyt", tämä tuhahti. Pian saavuimme leirin sisäänkäynnilke. Astelin kivisellä kallio pinnalla. Koko leiri aukesi silmieni eteen.
"Vau! En ole katsonut leiriä ennen täältä suunnasta", ihastelin.
"Sitten ku olet soturi, näät sen joka päivä", tämä naukui. Nyökkäsin innoissani.
"Mutta minua väsyttää nyt, menen nukkumaan", naukaisin hyvästeiksi ja lähdin loikkimaan kohti pentutarhaa. Astelin Surusateen vierelle ja kierähdin kerälle tämän rintaa vasten.
"Hyvää yötä!" kehräsin. Aikoisin viettää huommennakin aikaa sen kivan soturin kanssa!

//Vaahtis? Ei tääkään oo sen pidempi cx

Nimi: Vaahteraviilto

20.06.2017 16:09
"Pysy kaukana vedestä", muistutin murahtaen ja istuuduin joen vierelle. Katselin veden pyörteilevää virtausta. Aurinko heijastui joesta kimaltavana. Jotkut olisivat voineet sanoa sitä jopa kauniiksi, minuun se ei varsinaisesti tehnyt vaikutusta. Sehän oli vain vettä. Aavapentu näytti sen sijaan jotenkin lumoutuneen vedestä, hän katsoi sitä silmät suurina. Pyöräytin pennun huomaamatta silmiäni ja astelin hänen vierelleen veden lähelle.
"Mitä tuolla on?" Aavapentu kysyi osoittaen hännällään kauemmas joen yläjuoksulle. Siristin silmiäni katsoessani sinne. En tiennyt, mitä siellä oli, mutta tuskin mitään erityistä tai tärkeää. Pudistelin kevyesti päätäni.
"En tiedä. Tässä lähellä tiedän olevan vielä hyviä saalistuspaikkoja, mutta en tiedä, mitä reviirimme ulkopiolella on."
Käännähdin katsomaan leirin suuntaan, huiskaisin hännälläni ilmaa.
"Meidän kannattaisi ehkä palata takaisin leiriin", naukaisin ja vilkaisin Aavapentua. En tiennyt, halusiko hän vielä jäädä tänne, mutta minä olisin vaikeuksissa, jos hänelle sattuisi jotain, ja sitä en haluaisi.

//Aava? Sori iha mini xD

Nimi: Kyypisto

20.06.2017 15:40
Heräsin varhain aamulla. Kumppanini Myräkkäkuiske oli jo hereillä ja tuo suki turkkiaan rauhallisin vedoin. Nousin istumaan haukotellen ja aloin sukimaan turkkiani nopein vedoin vaikkei minulla mikään kiire ollutkaan.
"Huomenta", huikkasin suintani lomasta naaraskissalle. Kumppanini kääntyi katsomaan minua hetkeksi.
"Huomenta Kyypisto, yleensä olet ennen minua jalkeilla", Myräkkäkuiske naurahti ja jatkoi turkkinsa sukimista. Naurahdin pienesti. Kun olimme saaneet kumpikin suittua turkkimme astelimme ulos pesästä.
"Kaunis ilma, vaikka uskon tänään kyllä satavan", maukaisin.
"Niin", kumppanini huokaisi.
"Mentäisiinkö tuonne juttelemaan?" naaras vierelläni lausahti ja katsoi paikkaa, jossa kukaan ei melkein koskaan ollut. Se oli rauhallinen paikka vain meille kahdelle, näin pystyimme olemaan melkein kahdestaa leirissä.
"Mennään vain", päästin kehräyksen. Menimme paikkaan istumaan ja juttelimme kaikkea keskenämme.

//Sori tönkköys mut ei oikee kauheasti inspii Kyylle

Nimi: Syvähuuto

20.06.2017 11:13
Kuulin sivukorvallani, kuinka Myyrätassu asteli matkoihinsa. Sentään oppilas oli kysynyt lupaa poistumiseen, vaikka ei vastausta jäänyt odottamaankaan. Siispä en itsekään jaksanut huolehtia tuon oppilaan perään. Katsoin hiljaisena Myyrätassun poistumistietä - parantajan pesän suuaukkoa siinä toivossa että mestarini tulisi siitä sisään. Aionoa muutos suuaukon takana, oli sade joka hiljaa pudotteli pisaroitaan maahan ja kasteli hiekan ja kivet leiristä. Pudistelin päätäni ja käännyin ympäri rauhassa järjestelemään yrttivaraston rohdoksia paikoilleen. Jostakin syystä olin löytänyt kissanminttua kultapiiskujen kasasta.
"Missä ihmeessä Marjasyöksy on? Eikö hänen pitäisi pitää tämä paikka siistinä?" mumisin ajatuksissani.
"Ehkä parantajantyöt painavat hänen mieltään ja hänen sielunsa kaipaa rauhaa? Vai halajaako hän Tähtiklaanista neuvoja tulevan edessä?"
Kysymyksiä oli monta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi kysyttyä niitä mestariltani.

// Joku?

Nimi: Myyrätassu

20.06.2017 10:39
Silmäilin inhoten vihreävartista yrttiä, jonka katkaistu, mahlainen pää kiilteli hennossa valossa. Syvähuuto oli juuri käskenyt minua syömään mahlan kasvista, mikä ei houkutellut lainkaan. Se saattaisi olla vaikka mitä myrkkyä, mahla ei ainakaan omien tietojeni mukaan ollut kovin terveellistä. Toisaalta, jos nuorempi parantaja yrittäisi myrkyttää minut, hän jäisi kiinni, ja saisi varmasti jonkinlaisen sanktion halpamaisuudestaan. Parhaimmassa tapauksessa varmaan kuolemanrangaistuksen. Aina oli toivoa. Vedin huuleni irveeseen, ja imaisin nopeasti mahlan pois kasvista. Tahmea neste maistui yhtä aikaa kitkerältä ja makealta, muttei millään mittapuulla hyvältä. Irvistin pahasti.
"Nyt saan siis lähteä? Tuon mahlan on todellakin parasta estää tulehdukset, muuten sinä saat todella kuulla kunniasi..." mutisin ärtyneenä Syvähuudolle. Vastausta odottamatta astelin pois yrteiltä lemuavasta pesästä.

// Jee pätkyleistä pätkyleintä! Just ja just kymmene rivii Wordpadissa, varmaan ehkä toivottavasti riittää...

Nimi: Höyhentassu

19.06.2017 22:54
Hätkähdin mestarini lausetta ja kallistin päätäni. Mieleni perukoilta kantautui ristiriitaisia ääniä, sillä en voinut käsittää sitä, miten päivytsoturit saivat elää tassu kummassakin maailmassa, kun soturien täytyi hylkiä kotikisujen pehmeää elämää. Ajatukset saivat pääni pyörälle ja horjahdin avaistuksen, kun Kerttulaulu viittilöi minua jatkamaan matkaa hänen perässään. Pakotin käpäläni liikkeelle yrittäen saada itseni taas tasapainoon. Onnistuin siinä nopeammin kuin kuvittelinkin häätämällä ristiriitaiset ajatukset mieleni perukoille, sillä päätin kysyä siitä myöhemmin. Halusin itselleni ensin aikaa pohtia sitä itse, ennen kuin menisin kysymään sitä muilta. Lisäksi Kerttulaululle asia tuntui itsestäänselvyydeltä, mikä sai minut päättämään etten kysyisi asiasta vielä. Ja olihan se minullekin ollut itsestäänselvyys, mutta kun olin saanut enemmän tietoa, kaikki tuntui yllättävän vaikealta.
"Tieto lisää tuskaa", mumisin hiljaa. En tiennyt mistä lause oli huulilleni eksynyt, mutta siinä se kuitenkin oli, lausuttuna hiljaiseen metsään.
"Sanoitko jotain?" Kerttulaulu kysyi hidastaen hieman vauhtiaan. Väräytin viiksiäni ja käänsin päätäni aavistuksen oikealle nähdäkseni mestarini paremmin.
"En mitään", naukaisin ja hymyilin vienosti. Naaras naurahti ja huiskaisi hännällään ilmaa kiihdyttäen vauhtiaan hieman. Tunsin sydämeni tykyttävän rinnassa joutuessani pitämään tassuni liikkeessä ja vauhdin rivakkana. Puut huojuivat korkeuksissa ja varvut läiskähtelivät kylkiini jolkottaessani eteenpäin. Keskityin siihen, että pysyin Kerttulaulun vauhdissa ja että pidin ympäristöä silmällä. Kaikki se oli vaikeaa, sillä puolisokeuteni ja pienikokoisuuteni eivät olleet edukseni. Lisäksi lihakseni tuntuivat olevan olemattomat ja hengitykseni kiihkeää rasituksen vuoksi. En kuitenkaan aikoisi luovuttaa ja pyytää Kerttulaulua hidastamaan, sillä halusin näyttää olevani vahva. Sisimpääni riipaisi, kun mietin sitä, miten jouduin yrittää todistaa muille, ettei puolisokeuteni haittaisi minua. Mutta kun viimein leirin kivinen notko avautui silmieni - silmäni - eteen, tajusin, että yritin todistaa vain itselleni, ettei puolisokeudestani olisi haittaa. Kaikki muu olisi avoinna mutta minä olin esteenä. Värähdin ja nyökkäsin mestarilleni, kun tuo antoi minulle luvan lepoon ja syömiseen. Kerttulaulu myös sanoi, että menisimme illalla taisteluharjoituksiin, mutta tieto lipui toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. Nyökkäsin uudelleen tajuamatta kunnolla tilannetta ja odotin, että Kerttulaulu olisi mennyt ystäviensä luo. Naaras ei kuitenkaan hievahtanutkaan vaan katseli minua kulmat aavistuksen kurtussa. Räpäytin tahmeasti silmiäni juuri kun Kerttulaulu naukaisi hiljaa:
"Onko kaikki hyvin?" Puraisin huultani ja olin jo nyökkäämässä, kun pysäytin pääni liikkeen ja mietin.
Mietin kaikkiea sitä, mitä en ollut emoni kanssa ehtinyt kokea. Mietin sitä, mitä olisin halunnut Kirsikkapennun kanssa tehdä ennen hänen kuolemaansa. Mietin sitä, miksi vain minusta ja Myyrätassusta oli tullut oppilaita ja Aavapentu oli jäänyt pentutarhaan. Mietin niitä uusia asioita, joita olin oppinut oppilaana ollessani, ja kaikkein viimeiseksi mietin, miksi en nähnyt oikealla silmälläni. Miksi juuri minä olin puolisokea? Kyynel vierähti poskeani pitkin ja liukui maahan pirstoutuen miljooniksi siruiksi. Tajusin sen ja vetäisin terävästi henkeä. Sitten katsahdin pelästyneenä mestariani. En halunnut olla se pieni ja avuton pentu, vaan halusin todistaa kaikille että pystyn kaikkiin niihin asioihin mihin haluan. Niiskaisin hiljaa jähmettyneenä paikoilleni ja mietin vielä kerran.
Mietin kaikkea sitä, mitä luulin olevani puolisokeuteni takia, mietin niitä hetkiä jolloin olin oppinut uutta Kerttulaululta. Miettiessäni tajusin, ettei vastaus olisi yksinkertainen. Joko olisin hiljaa enkä vastaisi mitään, tai sitten minun olisi pakko kertoa kaikki. Näkökenttäni sumentui, kun katsahdin vielä Kerttulaulua. Ehkä minun täytyi tehdä se, vaikka pelkäsinkin että minun tuskani siirtyisi Kerttulaulun lavoille. Vetäisin vapisten henkeä ja puhalsin sen sitten ulos.
*Nyt tai ei koskaan.* Sitten kohotin leukaani ylväänä ja kuiskasin:
"Vastaus ei ole yksinkertainen."

// Kerttu? Joo-o jäi outoon kohtaan ja en tiä osaaks jatkaa tästä mut mulle on ihan sama mitä laitat Höyhenen sanoon :'D

Nimi: Noctis

27.05.2017 15:15
Aurinkotassu: 9kp

Höyhentassu: 9kp

Myyrätassu: 40kp! Soturionnittelut!

Perhostassu: 12kp

Syvähuuto: 27kp!

Kyypisto: 3kp

Aavapentu: 7kp

Vaahteraviilto: 6kp

Kerttulaulu: 5kp

Laulutassu: 3kp

Nimi: Aavapentu

18.05.2017 20:24
Katsoin hieman värähtäen Vaahteraviiltoon. *Tietysti haluaisin tulla, vaikka se ei olisikaan sallittua.* Nyökkäsin. Lähdimme astelemaan kohti veden solinaa. Seurasin pinnistellen Vaahteraviiltoa. Pian huomasin kuinka sääntöjen rikkominen alkoi tuntua hyvältä. En olisi uskonut sen olevan näin, näin... helppoa. Haluaisin kasvaa yhtä urheaksi soturiksi, kuin hän, Vaahteraviilto. Tunsin kuinka jalkani alkoivat olla jo miltei tunnottomat pitkän matkan juoksusta. Nyt näin jo sen. Joen. Sain lisää puhtia jalkoihini. Jokin kiehtoi minua joessa. Se näytti vaaralliselta. Hidastin vauhtini kävelyyn.
"Tässä se nyt on", kolli naukui. Tätä kollia seuraisin, vaikka koko Taivasklaania vastaan.
"Vau", ihmettelin. Katselin pulppuavaa vettä. Se vääntyili ja heilui, en tiennyt mitään niin kaunista.

//Vaahtera? Voitte poistaa äskösen, se oli liian lyhyt :)

Nimi: Vaahteraviilto

17.05.2017 19:05
Virnistin itsekseni tarkkaikkessani Aavapentua. Tuskin saisinkaan viedä pentua leirin ulkopuolelle, mutta oliko sillä väliä? Joka tapauksessa hän olisi turvassa kanssani, ja jos hyvin kävisi, kukaan ei saisi tietää vieneeni pennun pois rotkosta.
"Tule", murahdin hiljaa. "Leirin varmaan oletkin jo nähnyt, joten ei tuhlata aikaa siihen. Lähdetään suoraan kiertämään reviiriä."
Katsahdin ympärilleni, ja kun kukaan ei ollut katsomassa, lähdin kulkemaan rotkon reunalle vievää polkua ylös. Jouduin hidastamaan askeliani, sillä Aavapentu oli minua niin suunnattoman paljon hitaampi. Nousin tottuneesti polkua ylös, polkuanturani olivat kovat ja karheat, niin kuin taivasklaanilaisilla yleensä, enkä tuntenut pikkukivien pistelyä tassuni alla. Aavapentu nelisti jossain takanani, kuulin hänen pienien tassujensa töminän maata vasten. Loikkasin rotkon partaalle saavuttuani ylös. Aavapentu tuli pian perässäni. Tarkkailin alhaalla rotkossa puuhailevaa klaania, kukaan ei näyttänyt huomanneen mitään.
"Jos mennään ensin vaikka joen yläjuoksulle", naukaisin yrittäen kuulostaa rohkaisevalta. "Jos siis haluat tulla."

// Aava?

Nimi: Laulutassu

17.05.2017 08:04
Loikoilin leirin reunamilla.
"Laulutassu, tuletko rajapartioon?" viereeni tullut Harmaaturkki kysyi.
"Tulen", vastasin innostuneena ja pomppasin pystyyn. Hölkyttelin muun partion luo. Koko partio lähti ulos leiristä. Partiossa olivat minun ja Harmaaturkin lisäksi myös Järkäleviiksi ja Nopsatassu. Katsoin Nopsatassua, siniharmaata kollia jonka turkissa oli mustia täpliä. En voinut kieltää itseltäni, etteikö Nopsatassu olisi ollut komea. Astelin kollin luokse.
"Hei", tervehdin kun en keksinyt muuta sanottavaa.
"Hei", Nopsatassu vastasi.
"Miten sinulla on mennyt?" kysyin.
"Hyvin", Nopsatassu vastasi tyytyväisen kuuloisena.
"Hyvä", kehräsin tyytyväisenä tietämättä itsekkään miksi. Saavuimme pian rajalle ja juttelin yllättävän tuttavallisesti Nopsatassun kanssa. Tunsin sisälläni lämpöä kollioppilasta kohtaan.
Kierettyämme rajan palasimme leiriin. Nopsatassu haki tuoresaaliskasasta hiiren ja käveli sivummalle syömään. Hetken mielijohteesta nappasin kasasta jäniksen ja menin syömään Nopsatassun luo.

//Joku?

Nimi: Kerttulaulu

15.05.2017 16:06
"Milloin meillä on ensimmäiset saalistusharjoitukset?" Höyhentassu kysyi kallistaen päätään. Hänen äänensävynsä oli kysyvä – tuo pieni epäilyksen hetki näytti menneen ohitse.
”Voisimme harjoitella saalistusta vaikka huomenaamulla”, vastasin. Aamut olivat ensimmäisille saalistusharjoituksille kenties paras vaihtoehto – silloin ilmassa oli vähiten muita tuoksuja, jotka saattaisivat vaikeuttaa hajujäljen löytämistä tai jäljittämistä. ”Nyt meidän pitää kuitenkin jatkaa matkaa, jotta olemme leirissä ennen yötä.”
Kierroksemme jatkui rotkon ympäri ja metsämaisema muuttui suuriksi aukeiksi, joilla näkymä jatkui lähes silmänkantamattomiin. Kaukana luoteessa kohosivat kaksijalkalan suorat, terävät muodot ja päätin pysähtyä pienen etäisyyden päähän.
”Tuo on Kaksijalkala. Siellä elää kaksijalkoja, jotka ovat suuria karvattomia olentoja. Uskoisin niiden olevan hyvinkin älykkäitä, mutta kissoja ja klaanien tapoja he eivät ymmärrä. Joillakin on kissoja ikään kuin adoptoituina. Näitä kissoja kutsutaan kotikisuiksi”, selitin. ”Soturilain mukaan soturi hylkii kotikisun pehmeää elämää. Toivon, että muistat sen.”
”Pehmeää elämää?” Höyhentassu toisti kysyvästi ja nyökkäsin.
”Kotikisut saavat kaiken ruokansa ja vetensä kaksijaloilta, eikä heidän täydy metsästää itse. Useimmat eivät edes osaa metsästää ja ovat avuttomia lähtiessään pesistään. Kaksijalat myös huolehtivat heidän turkeistaan ja jos he sairastuvat, melko varmasti toinen kaksijalka tuo heille joitakin yrttejä”, toivoin, että selitykseni avasi asiaa, mutta jatkoin vielä:
”Jos haluat tietää kaksijaloista lisää, suosittelen kysymään päivytsotureilta – he tietävät varmasti paremmin kuin minä, eläväthän he tassu kummassakin maailmassa!”

// Höyhentassu? Anteeksi kamala odotus!

Nimi: Aavapentu

15.05.2017 08:06
Katsoin Vaahteraviiltoa hämmentyneenä. *Saisiko niin tehdä?* Nyökkäsin.
"Haluaisin!" naukaisin arasti. Kollissa oli jotain mystistä. Halusin tutustua häneen enemmän. Hän ei tuntunut enää niin pelottavalta kuin aluksi. Rentouduin hieman.
"Voisitko tosiaan viedä minut?" naukaisin kimeällä äänelläni.
Kolli kohautti lapojaan.
"Minähän juuri sanoin niin", tämä naukui. Avasin suuni innoissani. Vaahteraviilto nosti tassunsa ja laittoi suuni kiinni.
"Mutta kukaan ei sa kuulla", kolli kuiskasi.
"Eikö niin saisi tehdä", naukaisin ja kylmät väreet kulkivat minun läpi. Vaahteraviilto pudisti päätänsä hitaasti.

//Vaahtis? X)

Nimi: Syvähuuto

14.05.2017 21:04
Hymähdin tyytyväisenä. Sain siis Myyrätassun huomion. Toivoin kovasti, että oppilas opettaisi vielä joskus kunnioittamaan minua. Olen hänen viimeinen toivonsa Marjasyöksyn kuoleman jälkeen. Katsoi Myyrätassua hetken aikaa.
"Tahdot tietää mitä tarkoitin?" toistin hitaasti. Käännyin ympäri kohti yrttivarastoa. Palasin vielä yrttivarastolle hakemaan kalmojuurta. Nappasin yhden kortteen mukaan ja palasin Myyrätassun luokse.
"Sillä välin kun vastaat, voisit syödä tämän kasvin mahlan. Puhdistan samalla tuon kehäkukan töhnän pois", ohjeistin ja pudotin kalmojuuren Myyrätassun eteen. Käännyin ympäri noukkimaan lehtiä, joilla voisin ottaa kehäkukkahauteen pois.
"Onko sinulla koskaan sellainen tunne, että maailmassa voisi olla muutakin kuin Tähtiklaani? Jotakin vahvempaa, jolla on taipumus saapua kissojen mielten syövereihin ja täyttää ajatukset?" kysyin mystisesti Myyrätassulta. Nappasin lehden suuhuni ja puuhin sillä haudetta. Tuhahdin ja laskin lehden alas. Ryhdyin tassuillani poistamaan haudetta.
"Olisi kunnia saada oppia jotakin suurelta parantajalta. Näin meidän kesken...", maukaisin matalasti, "minä harvoin edes näen Marjasyöksyä. Olen joutunut opettelemaan paljon itse."
Vihdoinkin sain hauteen pois, joten kiikutin lehdet nopeasti pois pesästäni. Kalmojuuren varsi oli yhä Myyrätassun edessä. Joko kollia oli kiinnostanut sanani, tai tuo ei halunnut syödä sitä.
"Mahla estää haavaasi tulehtumasta. Sen syötyäsi saat lähteä."

// Myyrä?

Nimi: Myyrätassu

14.05.2017 16:57
Kohotin hämmentyneenä kulmiani Syvähuudolle. Hän kuulosti omituiselle - ainahan hän toki kuulosti omituiselle, mutta nyt hänestä huokui jotakin.... erilaista. Kysymys päälliköksi ryhtymisestä sai minut erittäin varuilleni, yrittikö parantaja vain esittää saadakseen minusta tietoja?
"Sitä en kiellä, etteikö päällikkyys ja klaanin johtaminen houkuttelisi, mutta se ei ole virka johon noin vain ryhdytään", nau'uin ikään kuin venytellen ääntäni. Yrttihaude tuntui inhottavalta vasten kaulan haavoja, mutta en nyt välittänyt siitä, tiesin että se kumminkin auttaisi - tai ehken ollut aivan varma, mutta jos se ei auttaisi, Syvähuuto saisi kyllä kuulla kunniansa.
"Sanoit, että tahdot tietää pidemmälle kuin Tähtiklaaniin. Olen utelias tietämään, mitä oikein sillä tarkoitit?" rikoin hiljaisuuden. Syvähuuto oli todellakin omituinen, viittasiko hän Pimeyden metsään? Oliko hänelläkin salainen kouluttaja kuolleiden kissojen joukossa? Vaikka suorastaan inhosin vaaleanharmaata nuorta parantajaa, hönen sanansa olivat herättäneen kiinnostukseni, olkoonkin että hän saattoi vain näytellä saadakseen puristettua haluamansa tiedot irti minusta.

//Syvä?

Nimi: Syvähuuto

14.05.2017 13:54
Murahdin etsien yrttejä. Yritin etsiä purasruohoa, mutta aivoni löivät tyhjää. Jokin toinen yrtti olisi paljon parempi puremajälkiin. Siltikin, Myyrätassun hampaanjaljet tuottivat hämmennystä ja ihailua sisimmässäni. Minua kiinnosti suuresti mistä oppilas oli jäljet saanut. Aistin myös Myyrätassusta huokuvan vihan. Hän inhoaa minua, tiesin sen kyllä. Ja aivan varmasti tuo tahtoisi minusta eroon, jos vain saisi tilaisuuden.
"En aio olöa vihollisesi, Myyrätassu", maukaisin matalasti. Ääneni jäi kaikumaan pesässä oudolla tavalla. Yrttien tuoksu tulvahti voimakkaasti taas nenääni. Olin juuri kävellyt kissanmintun vierestä. Sen huumaava tuoksu oli valloittava. Se oli varmasti ainut yrtti jonka hajun muistin ulkoa. Käänsin katseeni toisaalle ja yritin etsiä yrttiä, jonka nimi ei millään tullut mieleeni. Samapa se, voisin jatkaa keskustelua Myyrätassun kanssa.
"Tiedän, että tahdot minusta eroon. Mutta loppujen lopuksi tahdon vain pitää sinut kunnossa. Olet yksi klaanin vahvimmista kissoita ja tiedät sen itsekin. Voimasi on kuin kyyn myrkkyä, vaarallista, mutta käytännällistä hyvin hallittaessa", maukaisin omissa mietteissäni.
*Onkohan hän ollut tekemisissä Pimeyden metsän kanssa?* ajattelin kiinnostuneena. Se osa Tähtiklaanin takana oli aina kiinnostanut minua, vaikka myönsin uskovani Tähtiklaaniin.
"Jos et sattunut muistamaan, olin itsekin oppilas aikoinaan. Pimeä tie huokuttelee meitä useasti. Miksi luulet valinneeni parantajan tie? Jotta voisin tavata Tähtiklaanin kissoja, ei", maukaisin uudestaan ja pidin taukoa. Yritin saada Myyrätassun kiinnostuksen itseeni. Toisaalta minusta kuiteniin tuntui, että hän pitäisi minua juuri nyt valehtelijana.
"Tahdoin tietää syvemmälle. Pidemmälle kuin Tähtiklaaniin."
Löysin kirvelin ja nappasin sen hampaisiini. Tassuttelin takaisin Myyrätassun luokse, joka toistaiseksi pysyä vaiti. Pureskekin kirveliä ja valutin sen nesteet haavoihin. Sen tehtyäni palasi yrttivarastolle hakemaan kultapiiskua. Kirkkaankeltaiset kukat rauhoittivat jostakin syystä mieleni. Ne toivat mieleen lämpimän auringon hiirenkorvan aikaan. Nappasin sitä pienen tukun suuhuni ja laitoin sen hauteeksi Myyrätassun kaulall. Katsoin oppilasta mietteliäästi.
"Oletko harkinnut päälliköksi ryhtymistä? Tähänkin klaaniin voitaisiin saada potkua", maukaisin mietteliäästi levittäessäni haudetta paremmin.

// Myyrä?

Nimi: Myyrätassu

14.05.2017 11:22
Tuijotin silmät viiruina Syvähuutoa, joka oli kääntynyt tutkailemaan yrttejä. Tiesin, ettei vaaleanharmaa kollikissa täysin uskonut minua, hän vaikutti olevan vähän liiankin varma siitä, että puremajälkeni oli todella aiheuttanut tappopurema. Jos hän kertoisi epäilynsä klaanille, olisin tuhon oma. Minun täytyisi lähteä ikiajoiksi - eipä sillä että se niin kamalasti haittaisi, mutta minua ei juuri houkuttanut ajatus vaellella ympäriinsä vailla suojaa. Yhtäkkiä tunsin valtavan salaman iskevän ajatuksiini, mieleni valtasi halu vaientaa liikaa tietävä ikiajoiksi, käyttää sitä liikettä jonka olin vastikään oppinut ainakin jollain tasolla. Halusin tappaa kostoksi Tähtiklaanille, kostoksi Syvähuudolle, joka ärsytti minua pelkällä olemassaolollaan, ja nyt saattoi vaarantaa elämäni. Työnsin kynteni maahan hilliten raivon sisälläni, ja vedin ne nopeasti takaisin sisään. En sentään ollut niin typerä, että olisin hyökännyt klaanin parantajaa vastaan keskellä kirkasta - tai edes raesateista - päivää. Tiesin, että silloin minut vähintäänkin karkotettaisiin, enkä halunnut sitä vielä. Lupasin itselleni, että jonakin päivänä vielä hoitelisin Syvähuudon pois tieltä, mutta se hetki ei ehkä koittaisi ihan heti.
"Mikä niiden yrttien kanssa kestää? Ei minulla olisi aikaa vain istua täällä pesässä tekemättä mitään hyödyllistä", murisin ärtyneesti.

// Syvä? :D

Nimi: Vaahteraviilto

14.05.2017 11:17
Siristin silmiäni katsoessani kilpikonnakuvioista kollipentua. Tiesin näyttäväni tyyneltä ja kylmältä ulospäin, mutta sisälläni yritin kiivaasti muistella kollin nimeä, ja edes joitain seikkoja hänestä. *Aavapentu.* Hän oli Aavapentu, edesmenneen Pähikäkuonon poika. Yksi Pähkinäkuonon neljästä pennusta oli vastikään kuollut, Kirsikkapentu nimittäin. Tarkastelin katseellani nuorta kollia, hän näytti jotenkin pelkäävän minua. Tunsin kylmän ja häijyn hymyn nousevan hetkeksi huulilleni, mutta peitin sen pian, kasvoilleni ilmestyi jälleen täysin mitäänsanomaton ilme.
"Vaahteraviilto", murahdin viimein, kun olin jonkin aikaa pitänyt pentua jännityksessä. "Ja sinä olet titeääkseni Aavapentu."
Kolli nyökkäsi hieman. Olisin mieluusti vain lähtenyt takaisin omiin oloihini - miksi edes olisin mokoman hiirenaivoisen pennun kanssa? - mutta päätin, että voisin ehkä tehdä hänen kanssaan jotain. Joka tapauksessa halusin kerätä itselleni uskollisia seuraajia, ihan vain varmuuden vuoksi. Ehkäpä tämä pentu osoittaisi omaavansa samoja ominaisuuksia, kuin minä.
"Et haluaisi nähdä leiriä tarkemmin? Ehkä jopa reviiriä?" naukaisin rohkaisevasti hymyillen.

//Aava?

Nimi: Aavapentu

14.05.2017 10:58
Istuin pentutarhassa vierittelemässä sammalpalloa. Heitin pallon vielä kerran seinään ja sitten nousin ylös. Lähdin kipittämään ulos. Tunsin kuinka pentutarhan seinä hipaisi turkkiani ja värjäsi sen hiekalla. Aurinko porotti taivaalta lämpimästi. Pörhistin turkkini otta turkkini saisi kerättyä mahdollisimman paljon lämpöä. Astelin kovalla maan pinnalla hitaasti, mutta varmasti. Tunsin hiekan menevän varpaitteni väliin mukavasti. Näin aukiolla paljon kissoja kuten Perhostassun ja Pakkastassun, sitten siellä oli minulle vielä tuntematon kissa. Päätin lähteä tämän luokse. Kissa kääntyi katsomaan toiseen suuntaan ja hän näytti todella hurjalta. Tämä oli punertavan ruskea ja tämän karva näytti paksulta ja kiiltävältä. Muistan mitä edesmennyt emoni oli aina sanonut uusiin kissoihin tutustumisesta. "Ei kissoihin ole aina karvoihin katsomista" Lähdin astelemaan rohkeammin kolllin luokse. Astuin vielä yhden askeleen hänen viereensä. Tämä käänsi pelottavan katseensa minuun päin.
"Kuka olet?" nau'uin melkein purskahtaen itkuun jännityksestä. Hän oli tosi iso ja pelottava.

//Vaahtera? x3

Nimi: Syvähuuto

13.05.2017 19:11
Pyöräytin hitaasti silmiäni. Myyrätassu ei siis aikoisi kertoa enempää jäljistään. Minä kyllä tunnistan okan tekemäs jäljet, eivätkä ne olisi noin symmetriset vaikka kuinka pyörisinkin sammalvuoteellaan.
"Miten vain arvon oppilas sen tahtoo", murahdin ärtyneenä. Joka tapauksessa epäilin kissan tehneen nuo jäljet, joten aion hoitaa tuon pureman tavoin. Katsoin vielä kerran silmät viirulla Myyrätassun jälkiä.
"Annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden kertoa totuuden", maukaisin matalasti. Tiesin, että Myyrätassu ei luottanut minuun enkä voisi sille mitään, mutta aikoisin silti yrittää.
"Minähän sanoin sen jo," Myyrätassu tiuskaisi, "sammmalvioteessani oli oka!"
"Hyvä on. Hyvä on, rauhoitu", maukaisin turhautuneena silmiäni pyöräytäen ja käännyin ympäri kohti yrttejä.

// Myyrä? Teetkö jotai? En ehi kirjottaa loppuu

Nimi: Myyrätassu

13.05.2017 15:47
Pakottauduin pitämään kasvoni tyynenä, vaikka todellisuudessa sisälläni kävi raivokas salamoiden ja ulvovan tuulen täyttämä myrsky. Tunsin sydämeni hakkaavan nopeammin kuin koskaan aiemmin, olivatko salaiset koulutustuokioni Pimeyden metsässä todella vaarassa paljastua jo näin pian? Miten ihmeessä Syvähuuto tiesi tappopuremasta mitään, hänhän oli parantaja ja kaiken lisäksi sen verran nuori, ettei hän ollut varmasti nähnyt Taivasklaanin sotaa niitä joitakin Pimeyden metsään uskoneita kissoja vastaan.
"Tappopurema? Mistäs sinä sellaista päättelit?" kysyin esittäen hämmästynyttä. Siristin silmiäni epäilevästi, en todellakaan paljastaisi Syvähuudolle mitään!
"Sinulla on hampaanjäljet kaulassasi. Tunnistan tappopureman jäljet, kun sellaiset näen", Syvähuuto maukui tuijottaen vihreillä silmillään suoraan omiini. Heilautin vihaisesti korviani.
"Etkö kuullut mitä sanoin? Vuoteeseeni oli joutunut oka, voin luvata että se joka sen sinne laittoi saa jonakin päivänä maksaa kepposestaan. Minä pyörin sen päällä nukkuessani, ja se viilsi kaulaani jäljet, joita sinä erehdyt luulemaan joksikin tappopuremaksi. Olet harhainen, kuvittelet omiasi", ärisin vihaisena, vaikka todellisuudessa pelko kalvoi sisintäni.

// Syvä? Oisko mahollista jos Syvä ei ainakaa kovin paljoo enempää arvais tai kertois kenellekää ainakaa vielä, en haluis Myyrää häädetyks ihan heti ^^'

Nimi: Perhostassu

12.05.2017 19:47
Tuuli yltyi voimakkaasti, ja pöllytti hiekkaa leirissä. Suljin nopeasti silmäni, koska en halunnut niihin hiekkaa. Avasin silmäni vasta, kun kuulin Syvähuudon äänen:
"Oletteko te kaksi kunnossa?". Sisareni nyökkäsi, ja ravisteli hiekkaa turkistaan.
"Olen minäkin kunnossa!" vakuutin parantajalle, ja ravistelin minäkin turkkiani. Tuuli yltyi taas, mutta kuulin silti sen läpi Pakkastassun äänen:
"Ainakaan ei sada".
"Sinuna en sanoisi noin", Syvähuuto naukui. Samalla hetkellä leiriin alkoi sataa jotakin valkoista.
"Mitä tuo on?" kysyin ihmeissäni. En ollut koko pienen ikäni aikana nähnyt mitään tämän kaltaista.
"Rakeita", Syvähuuto totesi mietteliäästi.
"Mitä rakeet ovat?" kysyin innoissani.
"No rakeet ovat kuin lunta. Ne ovat vain jonkin verran kiinteämmässä muodossa", Syvähuuto vastasi hymyillen hieman. Syvähuudon vastattua kysymykseeni, kuulin askeleita takaani. Käännyin katsomaan, mutta en ehtinyt väistää, ennen kuin ruskea kolli työntyi tylysti minun ja sisareni välistä, tönäisten Pakkastassua melko lujaa. Sisareni horjahti hieman, mutta piti kuitenkin tasapainonsa. Myyrätassu asteli suoraan Syvähuudon eteen.
"Hoi parantaja!" hän aloitti. Myyrätassu esitti vaatimuksensa ärsyttävällä äänellä, välittämättä minusta ja sisarestani. Katsoin järkyttyneenä Myyrätassua. Miten hän kehtasi kohdella Pakkastassua noin? Eihän siskoni ollut tehnyt hänelle mitään! Syvähuuto pyöräytti silmiään, ja katsoi sitten minua ja Pakkastassua. Joutuisiko Syvähuuto lähtemään? Katsoin häntä, enkä voinut estää pettymystä, joka valtasi minut.
"Minä palaan vielä. Palaan auringon tavoin pilven takaa", vaaleanharmaa kolli lupasi. Minä pidin hänen runollisista sanoistaan. Ne kuulostivat kauniilta.
"Olipa Myyrätassu aika ilkeä", kauhisteli Pakkastassu.
"Eihän sinuun sattunut?" varmistin sisareltani, sillä sisko oli minulle hyvin rakas.

Nimi: Kyypisto

12.05.2017 07:53
Aikani alkoi käydä pitkäksi. Kumppanini oli partiossa ja tällä kertaa minä en lähtenyt mukaan. Olin ajatellut syödä vasta Myräkkäkuiskeen kanssa, mutta vatsaani kurni jo iso nälkä. Menin tuoresaaliskasalle ja valikoin tuoresaaliskasasta itselleni linnun. Nappasin sen suuhuni ja se hampaissani etsin itsellenk mukavan paikan. Paikka, jossa nyt olin oli varjoisa ja sinne ei paistanut aurinko. Oli ihanan viileä syödä lintua juuri tälläisessa paikassa. Nautin olostani yksin tällä hetkellä, mutta mieluummin olisin ollut kumppanini kanssa partiossa. Repäisin palasen linnusta irti, pureskelin sitä vähän aikaa kunnes nielaisin. Sitten Myräkkäkuiske asteli leiriin kaksi hiirtä suussaan muiden partiolaisten kanssa. Nyökkäsin kaikille kolmelle tervehdykseksi. Naaraskissa asteli luokseni ja istuutui minua vastapäätä.
"Etkö aijo hakea tuoresaalista?" kysyin heti ensimmäisenä. Myräkkäkuiske pudisteli päätään ja loi minille huvittuneen hymyn.
"Söin jo ennen lähtöäni", tuo maukaisi vastaukseksi. Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Noh, hyvä etten odottanut häntä turhaan.
"Selvä", lausahdin ja väläytin lempeän ja rakastavan hymyn naaraskissalle, joka hymyili minulle kaunista hymyään.

Nimi: Syvähuuto

11.05.2017 20:45
Pyöräytin hitaasti silmiäni ja loin pahoittelevan katseen Pakkastassuun ja Perhotassun. Nyökkäsin nopeasti Myyrätassun suuntaan välittämättä tuon sanoista sen koommin. Olin itse valinnut tämän tien. Minun tarkoitukseni oli palvella tätä klaania. Marjasyöksyllä oli ollut monta parantajaoppilasta ennen minua. Moni heistä oli kuollut ennen aikojaan. Välillä kuvittelin parantajaoppilaan paikan olevan kirottu, että Pimeyden metsä tuomitsisi tämän klaanin olevaan tulevaisuudessa ilman parantajaa. Siirsin kuitenkin katseeni Perhostassuun, joka näytti hiukan pettyneeltä.
"Minä palaan vielä. Palaan auringon tavoin pilven takaa", lupasin kaksikolle ja suuntasin katseeni kohti parantajan pesää. Toisinaan sitä sai mukavampia hoidettavia, toisinaan sitä sai Myyrätassun. Välillä toivotin onnea Myyrätassun mestarille. En välillä ymmärtänyt kuinka hän pystyi kestämään Myyrätassun oikkuja. Silti minua pelotti parantajaoppilaana oleminen. Lumitassu oli kuollut ennen minun syntymääni ja Loskatassu minun ollessaani oppilaana. Milloin olisikaan minun vuoroni päätyä Tähtiklaaniin? Hymähdin. Myyrätassu huokasi sen.
"Mikä nyt risoo?" tuo kysyi pahantuulisena. Tuskimpa minua hyödyttäisi kertoa Myyrätassulle ongelmastani. Vaikka toki, mitäpä haittaa siitä olisi.
"Monet parantajaoppilaat ennen minua ovat kuolleet ennen parantajaksi pääsemistä. Välillä pelkään paikan olevan kirottu ja mietin milloin on oma vuoroni", maukaisin huolemattomasti ja sujahdin sisälle pesään. Marjasyöksy ei ollut taaskaan pesällä. Miksi parantaja oli aina poissa kun häntä tarvittaisiin?
"Mutta ehkä, jos olisin parantaja, uhkaa ei olisi", lopetin kertomukseni ja käännnyin ympäri katsomaan Myyrätassua. Oppilas haisi jotenkin tunkkaiselta ja oudolta. Huomasin nyt puremajäljet oppilaan kaulassa.
"Tappopurema", maukaisin hiljaa. En tiennyt kuuliko Myyrätassu sitä, mutta sillä ei ollut väliä. Ainoastaan Pimeyden metsään joutuneet kissat olivat käyttäneet tappopuremaa. Ja kyllä, tiesin tasantarkkaan mikä se oli.
"Tahtoisitko valaista hieman tuota puremajälkeä?" kysyi hiukan haastavasti.
"Pelaat vaarallista peliä. Tappopurema ei ole mikään vitsi."

// Myyrä? Hei, sori jos Syvä arvaa liian pitkälle xD

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com