Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani | Jokiklaani | Tuuliklaani | Varjoklaani | Taivasklaani | 
Kuolonklaani  | Kuohuvan Veden Heimo
Erakot&kotikisut  | Tähtiklaani | Pimeyden metsä 

Erakoiden ja kotikisujen tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Veri

20.02.2017 17:11
Tassutin kohti pesääni josta aamulla oli herännyt. Kannattelin oravan raatoa hampaissani ja mietin miten metsässä asuvat kissat tulevat toimeen sääntöjensä kanssa. Pian keksin. Tiputin oravan maahan ja lähdin nelistämään kohti metsää. Haistoin monien kissojen tuoksut. *Minun pitää vain pysyä piilossa.
"Onneksi niitä susia ei ole enää näkynyt", kuulin jonkun naukaisevan.
Juoksin läheisen puskan taakse piiloon. Näin kuinka kolme lihaksikasta kissaa tassuttivat puskan ohitse.
"Niin, mutta meidän kannattaa silti olla varovaisia, Ikituuli", yksi kissoista naukaisi. *Tuon nimi on siis Ikituuli* Liekinvärinen kolli tassutteli Ikituulen ja tummanharmaan kollin vieressä.
"Okaliekki täällä on joku!" kuulin tummanharmaan kollin naukaisun. *He löytävät minut!* Ajattelin kauhistuneena. Painoin itseni matalammaksi ja matalammaksi. Jokin hyppäsi kimppuuni. Kaaduin selälleni hämmentyneenä ja näin edessäni seisovan liekinvärisen kollin.
"Kuka olet ja mitä teet tällä?" hän naukui haastavasti. *Ei, ei ja ei. Minua ei kuulunut löytää.

//Joku Varjoklaanilainen?

Nimi: Sapphire

20.02.2017 17:02
Katsoin Mesitassua mietiskellen. Tietysti hänen piti tehdä minulle vastapalvelus, mutta en tiennyt mitä. Mietin, että olisi mukava maistaa joskus jotain riistaa, vaikka se vähän ällöttikin. Jos vaikka Mesitassu saalistaisi minulle jotain?
"Saanko pyytää ihan mitä vain, Mesitassu?" kysyin Mesitassulta.
"Riippuu. En voi antaa ihan mitä vain!" kolli maukui. "Ja muuten, olen nykyään Mesiviiksi." Tuon silmissä oli hieman ilkikurinen pilke. Nyökkäsin pistäen nimen mieleeni. Mietin, mitä voisin pyytää. Jotain sellaista, joka hyödyntäisi minua tulevaisuudessa. Vilkaisin Mesitassun vierellä olevaa Katherinea, vai mikä hänen nimensä olikaan. Sitten keksin. Mesitassuhan voisi opettaa minua saalistamaan! Voisin tulevaisuudessa saalistaa itse omat ruokani!
"Mesitassu, voisitko sinä opettaa minua saalistamaan?" kysyin.

//Mesi? xDD

Nimi: Sapphire

19.02.2017 20:32
"Mitä mukavaa siinä olisi?" murahdin. Vihaisin luonnossa elämistä, tiesin sen. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, kun ajattelin, kuinka metsän kasvit tarttuisivat turkkiini kiinni..
"Mieti", Veri maukui. Olinhan jo miettinyt, kuinka epämukavaa se olisi. Sitä paitsi, Verihän saisi pomottaa minua, sitähän en sallinut.
"En", sanoin. Verin kanssa oli niin epämukavaa! Tuntui siltä, kuin tuon jäänsininen katse porautuisi ylitseni.
"Minäpä lähden nyt", mau'uin ja lähdin tassuttelemaan kohti pesääni.
"Jos muutat mielesi, tapaamme sitten sen ison tammen luona", Veri huusi takanani. Halusin unohtaa koko jutun! Silti jokin houkutti minua liittymään laumaan. Karistin ajatuksen heti mielestäni. Minullahan oli kaksijalka hoidettavana!

//Veri?

Nimi: Veri

18.02.2017 20:53
"Jaa miksikö?" nau'uin hieman hämmentyneenä, mutta en näyttänyt sitä naaraalle. Naaras katsoi minuun haastavasti.
"Mieti sitä!" ärähdin hieman ärtyneenä.
"Pelkäätkö minua?" naaras katsoi minua ivallisesti. Viha kuohui sisälläni. *Miten hän kehtaa!*
Ärinä pursusi kurkustani.
"Haluatko, että sinulle käy samallalailla kuin tälle oravalle?" kysyin viileästi naukuen ja osoittaen raatoa hännällään.
Naaras katsoi minuun hieman pelokkaasti, mutta pörhisteli silti karvojansa. Huokaisin.
"No... laumassa voisimme hallita kaikkia alueita mitä haluamme ja meitä arvostettaisiin", selitin naaraalle häntä heiluen. Turkkini laskeutui takaisin alas, ja aloin rauhoittua.
"Kukaan ei uhmaisi meitä ja olisimme vahvempia yhdessä kuin kukaan muu", häntäni viuhtoi entistä enemmän ja nuolaisin suupielestäni oravan verta.
Naaras avasi suunsa kuin sanoakseen jotain. Nostin oravani ilmaan ja naukaisin:
"Eipä sitten muuta", naukaisin noussen seisomaan.

//Sapphire?

Nimi: Sapphire

18.02.2017 20:37
Minua hieman järkytti Verin raadeltu orava. En kuitenkaan näyttäyt sitä, vaan katsoin häntä kylmästi.
"Nimeni on Sapphire", mau'uin viileästi. Veriä ei näköjään kiinnostanut. Tuo alkoi järsimään oravan raatoaan. Katsoin valkeaa oravaa. Tuon kaula oli melkein katki ja verta oli valunut jo aika paljon lumeen. Veri oli varmasti saalistanut oravan vasta äsken. Mietin, miltä orava maistuisi. En ikinä haluaisi edes maistaa sellaista ällötystä! Aloin nuolemaan tassujani. En kääntäisi katsettani enää oravaan, niin paljon se ällötti minua. Yritin silti olla näyttäästä sitä erakolle. Yhtäkkiä Veri käänsi kylmän katseensa minuun.
"Noh, oletkos ajatellut liittyä laumaan?" Veri kysyi tunteettomasti.
"Miksi liittyisin sinun laumaasi?" naurahdin ilkeästi.

//Veri?

Nimi: Veri

18.02.2017 18:41
Tassutin kohti pesääni. Mahani kurni nälissään. Olin syönyt viimeksi auringon nousun aikaan vaivaisen hiiren. Pian haistoin tuoreen oravan tuoksun, lähdin juoksemaan kohti tuoksua. Näin oravan, joka jyrsi pähkinää. Astelin hitaasti kohti pörröistä eläintä, ja ponnistin loikkaan. Otin kynsilläni oravan ruskean harmaasta turkista kiinni ja raastoin sen vatsaa niin kauan, että orava lysähti maahan kuolleena. Nostin verta valuvan ruumiin ilmaan ja lähdin kulkemaan kohti pesääni.
"Hei!" kuulin jonkun huutavan takaani. Käänsin jäänsinisen katseeni kauempana kävelevään vaaleaan naaraaseen.
*Kuka tuo on?* Istahdin maahan ja odotin kuinka kissa nelisti luokseni.
"Kuka sinä olet? Oletko se erakko, joka aikoo perustaa lauman?" naaras naukui tuijottaen minua kysyvästi. *Se kotikisu siis vei tietoa eteenpäin laumasta*
"Kyllä, mutta on minulla nimikin, nimittäin olen Veri", nau'uin tunteettomalla äänellä. Naaras katsahti jalkojeni juurella makaavaan raadeltuun oravaan. Väläytin hänelle pienen hymyn.
"Ja kukas se sinä olet?" naukaisin katsoen naaraan silmiin.

//Sapphire?

Nimi: Sapphire

18.02.2017 18:13
Kökötin puutarhani aidalla katsoen metsää. Sinne Mesitassu ja Katherine olivat pari päivää sitten menneet. En ollut nähnyt Raitaa tai Piikkiä sen jälkeen. Aurinko alkoi jo laskemaan mailleen. Kaksijalkani harjaisi turkkini kohta. Vilkaisin naapuripesän puutarhaa. Siellä oli jotain kaksijalkojen keppejä, sekä pari pihlajaa. Olin kääntämässä katsettani pois, mutta näinkin jonkun liikehtivän siellä. Eikai taas joku tulisi puutarhaani..? Lähdin tasapainottelemaan aidalla kohti naapuripesän aitaa. Sieltä näkyisi paremmin, kuka siellä liikkui. Kun olin päässyt melkein naapuripesän aidalle, erotin puutarhassa kullankeltaisen naaraan. En ollut nähnyt kissaa aiemmin.
"Hei!" huudahdin aidalta naaraalle. Naaras käänsi katseensa minuun.
"Tervehdys", tuo vastasi. Mittailin katseellani hetken naarasta.
"Et varmastikaan asu tuossa pesässä. Kuka sinä olet?" kysyin tuolta. Kullankeltainen naaras hätkähti.
"Nimeni on Vilja", naaras maukui.
"Mitä sinä täällä teet?" sihahdin Viljalle.
"Tuota.. Oletko jo kuullut siitä mustasta erakosta, joka aikoo perustaa lauman?" Vilja kysyi. Pudistin päätäni, mutta mielenkiintoni heräsi.
"Nimittäin tuo oli kertonut yhdelle ystävistäni, että aikoo perustaa lauman. Ne, jotka haluavat liittyä hänen laumaansa, tulee ensiyönnä sen suuren tammen läheisyyteen", Vilja maukui.
"Aha", mau'uin. En todellakaan haluaisi liittyä mihinkään laumaan! Minulla oli kaksijalka, josta pidin huolta.
"Voitko silti kertoa tuosta eteenpäin?" Vilja kysyi.
"Varmaan", mau'uin. Vilja nyökkäsi.
"Muuten, mikä on nimesi?" naaras jatkoi.
"Nimeni on Sapphire", selitin. Vilja nyökkäsi.
"Näkemiin sitten", naaras maukui ja katosi pusikkoon. Haluaisin tavata tuon mustan erakon. Voisin ehkä liittyä laumaan, jos saisin olla itse johtaja. En todellakaan haluaisi olla jonkun määrättävänä. Käänsin katseeni takaisin metsään. Hetken päästä näin kaukana jonkun mustan liikkuvan. Mieleeni juolahti, että olisiko tuo se sama erakko. Haluaisin tavata hänet!
"Hei!" huudahdin kissalle.

//Veri?

Nimi: Veri

18.02.2017 09:01
Tassutin pienelle lammelle juomaan. Kumarruin ja litkin hieman vettä.
Yskän puuska valtasi minut. *Äh en minä nyt voi sairastua* Lähdin nelistämään kohti kaksijalkalaa päin. *Tarvitsen seuraa*
Juoksin pesältä toiselle, mutta missään ei näkynyt ketään. Huokaisin. Pian kuulin naukunaa. *Tuolla on pakko olla kissoja!* Lähdin kipittämään kohti ääntä ja piilouduin puskan taakse. Kuulin kuinka kissat juttelivat jotain. Kuuntelin heitä hieman uteliaina. *Mitähän he tekevät?* Mietin mielessäni. Lähdin tassuttamaan pois päin, kuulin kissojen juttelun vielä kaukaisesti. *Miksi minä olen näin yksinäinen?* Huokaisin, mutta mieleni palasi ajatus laumasta. *Toivottavasti kissat haluavat liittyä siihen.* Katselin ympärilleni ja tutkin paikkoja, en ollut käynyt tässä osassa kaksijalkalaa ennen. Kuulin linnun viserryksen ja lähdin tassuttamaan pesälleni päin.

//Joku?

Nimi: Veri

17.02.2017 21:01
Tassutin pesälleni, joka koostui parista kepistä jaa lehdistä.
*Kauanko jaksan tätä? Sateita ja lunta* Haukkasin palasen juuri pyytämääni hiirtä. Läimäytin hiirtä kylkeen vain näkeväni sen kuinka veri valui sen kyljestä. Olin kuullut kuinka metsässä asustavat klaanikissat, olivat keksineet säännöt joiden mukaan tulisi elää. Huokaisin turhautuneena.
*Mitä jos minäkin perustaisin lauman? Saisin hallita.* Ajatukset pyörivät päässäni ja ilkeä hymy nousi kasvoilleni.
Pitäisi löytää vain jäseniä.
"En asu täällä enää sydämenlyöntiäkään!" kajautin hieman mielipuolisen huudon itselleni. Häntäni heilui. Lähdin kohti kaksijalkalaa. Näin kuinka kermanvalkea naaras tasapainotteli aidalla.*Kotikisu!*
"Hei sinä siellä!" naukaisin kissalle. Hän käänsi katseensa minuun hieman arasti.
"Kerro ystävillesi, että jos joku haluaa liittyä laumaani, niin tulee ensi yönä tuolle valtavalle puulle", viitoin hännälläni puuta. Naaras nyökkäsi kummastuneen näköisenä kuin miettien mitä aion.
"Minä muuten olen Alice", naaras inahti. Käänsin pääni pois ja lähdin tassuttamaan pois. *Ihan kuin minua kiinnostaisi.*

//Joku?

Vastaus:

Kyseinen kissa oli sitten joku nimetön kotikisu, koska Alice ei käy ulkona.

-Usva

Nimi: Roksu

16.02.2017 16:17
Sapphire: 7kp

Huurre: 10kp

Kaisla: 12kp

Havu: 3kp

Nimi: Kaisla

16.02.2017 10:06
"Nyt!" Havu kiljaisi kovaa ja olin valmiina. Hyppäsimme Havun kanssa yhtäaikaa Firen hännän kimppuun.
"Mitä-?" tuo ehti naukaista kunnes näki meidät. Kiipesin isäni selkää ylös pikkuisilla kynsilläni.
"Hei!", Fire naukaisi kovaa kun pääsin hänen selkäänsä. Havu pyöri isän hännän ympärillä. Irrotin otteeni ja putosin tuon kellanpunaisen kollin selästä lumiselle ja kylmälle maalle. Fria naurahti kovaa kun näki meidät.
"Apua! Kaksi hullua pentua voittavat minut", isä sanoi hätäisenä. Tio naurahti kuitenkin lauseen lopussa. Hymyilin voiton riemuisesti. Asetuin Havun rinnalle ja koitimme saada isän hännän kiinni. Emo naurahti jälleen.
"Minä voitan!" kiljaisin silmät säihkyen.
"Me voitamme!" Havu huusi muistutukseksi. Minä vain hymähdin, mutta jatkoin silti kamppailua isäni kellanpunaisen hännän kanssa.
"Joo!" kiljahdin vastauksen Havulle. Fire hymähti ja nousi ylös. Fria nousi myös ja ravisteli lunta turkistaan.
"Mentäisiinkö jo sisälle, ettei teille tule kylmä", emo sanoi ja heilautti häntäänsä ilmassa kuin muita vaihtoehtoja ei olisi ollut.
"Ei kai vielä?" naukaisin kysyvästi ja näytin surullista naamaa. Vaikka minulla olikin kylmä en halunnut lähteä vielä sisälle.
*Sano ettei vielä!*

//Muut?

Nimi: Havu

16.02.2017 08:43
Pyörin puhtaanvalkeassa lumessa nauraen. Valkea lumi tarttui pitkään turkkiini ja sai minut hytisemään. Nousin ja ravistelin turkkiani. Huomasin isän ja emon keskustelevan jostain. Firen kasvoilla näkyi lempeä hymy. Kumarruin matalaksi ja hiivin heitä kohti takaa päin. Kuulin heidän keskustelunsa.
"Minusta meidän pitäisi jossain vaiheessa alkaa koulutta pentujamme. Että he osaisivat saalistaa ruokansa ja puolustautua tarpeen vaatiessa", isäni naukui katsellen Friaa.
"Olen samaa mieltä. Mutta ei vielä. Ei vielä pitkään aikaan." Emo vilkaisi isää merkitsevästi. Katselin Firen kellanpunaista häntää joka kiemurteli lumihangella. Huomasin Kaislan ryömivän vierelleni.
"Mitä sinä teet?" hän kysyi.
"Hyökätäänkö isän kimppuun?" kysyin minä puolestani.
"Joo!" Hiivimme isää kohti. Fire alkoi katsella ympärilleen.
"Missä pennut ovat?" hän kysyi huolestuneena.
"Nyt!" kiljaisin ja loikkasin isän selkään.

//Muut?

Nimi: Kaisla

14.02.2017 17:27
Voisimme vihdoin mennä ulos.
"Jee!" kiljahdin riemuissani. Huomasin kuitenkin Huurteen käpertyneen sammalille ja Fria asteli pois päin hänestä.
"Eikö Huurre tule mukaan?" kysyin inahtaen. Kuulin kuinka emoni huokaisi ja katsahti minuun.
"Kyllähän tulee sitten, kun on valmis. Muttei nyt", kuulin emoni äänessä lempeyttä ja ystävällisyyttä. Nyökkäsin nopeasti ja kipitin Huurteen luokse. Kosketin tuon nenää omalla nenälläni.
"Hei sitten", naukaisin ja tassuttelin takaisin Havun, isän ja emon luo, jotka odottivat minua.
"Mennään!" Havu kajautti kimeällä äänellä ja kovaa.
"Joo!" hihkaisin ja loikkasin kohti pesän sisäänkäynti aukkoa. Fire astui ensin ulos pesästä niin, että kuului kovaa rapinaa. Havu oli juuri menossa, mutta kiilasin hänen ohitseen ja pian näin sen. Maailman. Siristelin silmiäni kirkkaassa valossa. Kallistelin päätäni. Pian Havu ja Friakin olivat luonamme. Katsoin tarkkaan joka kohtaa. Maa oli jäätävän kylmä ja valkea. Nuolaisin valkoista ainetta ja tunsin kuinka se suli kielelläni.
"Mitä tämä on?" kysyin hämmästyneenä. Maistelin makua suussani. Tämä maistui ihan erilaiselta kuin maito. Tämä oli kylmää ja se muuttui oudoksi suussa.
"Se on lunta, sitä sataa taivaalta vain lehtikadon aikaan", isäni maukaisi ja katseli minua hymyillen.
"Mikä sitten on lehtikato?" Havu kysyi. Olin juuri ollut kysymässä, mutta Havu ehti kysyä ennen minua.
"Lehtikatona on kylmää ja silloin sataa lunta. Ennen lehtikatoa on lehtisade jolloin puista, noista korkeista 'pylväistä' tippuu kaikki lehdet. Ja taas ennen lehtikatoa on...", Fria selitti meille. Kuuntelin tarkkana, korvat höröllä. Hmm.. Tiedän jo nyt aika paljon asioita. Puista jotka pudottavat lehtensä. Havupuista joissa on neulaset ja ne eivät pudota havuja lehtisateen koittaessa. Hymyilin leveää hymyä. Loikkasin ison loikan ja upposin lumeen.
"Isä!" kiljaisin surkealla äänellä.
"En pääse täältä pois", naukaisin hätäisesti. Havu tuli luokseni ja koitti auttaa, mutta upposi itsekin. Fire tuli ja kiskoi meidät molemmat ylös.
"Varovasti", emo naurahti. Isäkin naurahti ja katsahti meihin kumpaankin. Nyt viimein näin pesän ulkopuolen! Tämä on niin mahtavaa! En halua enää takaisin pesään. Päästin ilmoille kimakan taisteluhuudon. Hyppäsin Havun vierelle ja tökkäsin tuon kylkeä.
"Hei!" Havu ärähti ja minä nauroin.
"Täältä tullaan!" kiljahdin ja hyppäsin Havun hännän kimppuun. Havu tönäisi minua niin voimakkaasti, että kaaduin maahan. Älähdin. Nousin ylös ja läpsäsin tassullani Havua. Havu kierähti vierelleni nauraen. Minäkin nauroin, todella kovaa.

//Muut?

Nimi: Huurre

14.02.2017 07:26
Nostin pääni sammalilta ja tarkastelin ympärilleni. Vaikka pesässä kaikki oli sanamlaista, halusin silti, että näkisin kaiken yhä uudestaan. Turvallisuus laskeutui raskaana ylleni ja kierähdin maassa aivan Frian kylkeen kiinni. Erotin Kaislan ja Havun hahmot kauempana ja kuulin lempeää puhetta ympäriltäni. En monestikaan halunnut keskittyä saamaan sanoista selvää vaan vain kuuntelin puhumisen nopeutta, korkeutta ja äänensävyä. Havu vinkaisi jotain innostuneesti ja katsahdin veljeäni. Haukkasin henkeä kun näin kollin pienen keho tärisevän tuon ottaessa askelia. Silmäni suurenivat ja tunsin syvällä sisimmässäni halua yhtyä joukkoon, opetella kävelemään. Näin myös Kaislan vähä matkan päässä ja huomasin että tuo istui. Hänkin siis osasi kävellä. Mielialani laski ja kirahdin säälittävästi yrittäen hakea emoltani huomiota. Sain kuitenkin vain pelkän ilmavirtauksen kasvoilleni sillä vihreiden oksien välistä leyhähti voimakas tuulenpuuska. Tunsin pistävää kateutta tassunpohjissani ja kuononi vääntyi ruttuun. Silmäni leimusivat negatiivisia tunteita ja purin huultani. Minun olisi pakko kävellä.
Ravistelin päätäni selvittääkseni ajatukseni ja karkotin kaikki sellaiset jotka olivat turhia. Sitten värähdin ja jännitin lihakseni. Se vaati muutaman silmänräpäyksen aikaa jotta sain kehoni hallintaan. Sitten ähkäisin ja ponnistin kaikilla käpälilläni ylös. Silmäni suurenivat kun tajusin seisovani. Huojuin paikoillani mutta yhtä kaikki seisoin. Kuulin Kaislan hihkaisevan jotain siitä miten seisoin, ja hymyilin ylpeänä. Ilma virtasi nyt myös jalkojeni välistä ja kutitti vatsakarvoja. Jalkojani kivisti mutta en aikoisi vielä mennä takaisin makuuasentoon. Päätin ottaa yhden askeleen. Keskityin jännittämään oikean etutassun lihakset ja siirsin käpälääni ilman halki jokusen matkaa. Horjahduin ja tunsi jo melkein maan allani kun Fria sai minusta kiinni ja auttoi pystyyn. Vilkaisin emoani kiitollisena ja otin toisen askeleen. Se sujui hyvin, käveleminen oli todella helppoa! Pian jo juoksin ympäri pesää ja ikävä jalkojen polttelu oli häipynyt. Kaisla ja Havu seurasivat minua kun juoksin pesää ympäri ja tunsin suunnatonta iloa siitä että pystyin kävelemään ja juoksemaan. Iloni kuitenkin loppui lyhyeen kun kuulin Havun pysähtyvän ja kysyvän:
"Voimmeko me nyt mennä ulos?" Melkein järkytyin niin että kompastuin mutta sain kuitenkin pysyttyä pystyssä. Käännähdin ympäri ja katsoin vanhempiani vuorotellen. He katsoivat toisiaan. Pian Fria huokaisi syvään kuin antautuneena mistä arvasin että vataus olisi myöntävä. Osuin oikeaan, sillä Fria naukaisi:
"Hyvä on. Voimme käydä hetken aikaa tuossa ulkona ja tulemme sitten sisään." Koko kehoni tärisi ja istuin voimattomana maahan. En olisi vielä valmis ulos menemiseen. Ei, en halunnut kohdata maailmaa. Halusin olla pesässä, turvassa täällä. Erotin sisarieni innostuneet kiljahdukset ja näin miten isäni paimensi heitä ulos. Nousin jäykkänä seisomaan ja peräännyin askeleen kun näin Frian tulevan minua kohti. Naaraan otsalla oli ryppy ja kyyristyin maahan.
"Etkö halua tulla ulos?" Pudistin päätäni karvat pystyssä ja uikahdin. Fria huokaisi syvään ja kunartui tasoittamaan karvani.
"En minä sinua tietenkään pakota pentuni. Voit jäädä tänne jos haluat." Huokaisin helpottuneena ja hiissauduin sammalille. Ne olivat jo ehtineet kylmettyö mutten välittänyt vaan käperryin kerälle ja vedin häntäni kuonon päälle juuri kun Fria astui ulos pesästä.

// muut?

Nimi: Sapphire

13.02.2017 17:02
"Ja kuinka me sen rikkoisimme?" Mesitassu kysyi kehottaen minua kertomaan. En ollut tullut sitä ajatelleeksi. Vilkaisin naapuripesän ikkunaa. Minun pitäisi keksiä nyt jotain nopeaa, koska en halunnut myöntää, etten tullut ajatelleeksi.
"Kiivetkää ikkunan viereiselle tasolle ja heittäkää siihen joku oksa", mau'uin. Näin, kuinka Mesitassu ja Lucy vilkaisivat toisiaan. Sitten Lucy käänsi kirkkaanvihreät silmänsä minua kohti.
"Se voisi toimia", naaras myönsi. Olin iloinen, että olin saanut keksittyä jotain nopeasti ja järkevästi.
"Mutta mitähän kaksijalka tuumaa, jos hänen ikkunansa rikotaan?" Mesitassu vähän epäröi. Mietin mitä minun kaksijalkani ajattelisi. Ei varmasti mitään, hän vain laittaisi uuden ikkunan.
"Ei mitään. Kaksijalka laittaisi vain uuden ikkunan", sanoin.
"Ehkä", Lucy maukui nuollen etutassuaan. Äkkäsin Lucyn ja Mesitassun viereisen koivun edessä pudonneen oksan.
"Tuollahan voisi yrittää", mau'uin osoittaen hännälläni oksaa.

//Mesi? c:

Nimi: Sapphire

13.02.2017 14:38
Pelon aalto hyökyi päälleni. Olisiko Mesitassu vaarallisempi, mitä olin ajatellut? En kuitenkaan haluaisi nöyryyttää itseäni Piikin ja Raidan edessä. Tiesin silti, etten ehkä voittaisi Mesitassua. Enkä haluaisi saada hirveitä haavoja. Mitä kaksijalkani ajattelisi? Huokaisin äänettömästi. Ehkä kannattaisi yrittää. Mesitassu ehkä vain liioitteli itsestään..
"En päästä sinua ilman, että taistelisin. En ole niin pehmo", sihahdin. Mesitassu ei värähtänytkään. Vilkaisin Raitaa ja Piikkiä. He näyttivät hieman järkyttyneiltä.
"Selvä, kotikisu", Mesitassu maukui pilkallisesti. Kotikisu! Miten tuo kolli kehtasikaan sanoa tuolla tavalla!?
"En ole mikään kotikisu!" sihahdin. Mutta Mesitassu oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäsi kimppuuni.
"Vai etkö?" Mesitassu pilkkasi painaessaan minut maahan.

//Mesi? xDD

Nimi: Sapphire

12.02.2017 16:20
Lucya? En ollut kuullutkaan sellaisesta. Enkä ollut nähnyt ketään tabbykuvioista naarastakaan. Käänsin katseeni Mesitassun vaaleanvihreihin silmiin. Yritin olla mahdollisimman mahtavan oloinen ja sehän oli helppoa tuollaisen ruipelon edessä.
"Minä en ole ainakaan ketään sellaista tavannut", mau'uin arvokkaasti. Vilkaisin takanani istuvia Raitaa ja Piikkiä. He kohauttivat lapojaan.
"Emme ole tavannet", uudet ystäväni maukuivat.
"Ei sitten", Mesitassu sanoi. Mutta tuo kissa ei pääsisisi puutarhastani noin vain. En halunnut, että pihassani pyöri tuntemattomia kissoja.
"Et pääse puutarhastani noin vain!" sihahdin kollille. Tuollaisen ruipelonhan oli helppo voittaa. Mesitassu näytti yllättyneeltä.

//Mesi? xDD

Nimi: Usva

12.02.2017 14:46
Fria: 48kp!

Fire: 25kp!

Piikki: 5kp

Sapphire: 11kp

Huurre: 29kp!

Havu: 23kp!

Kaisla: 30kp!

Raita: 2kp

//Frian ja Firen pennut: Kun haluatte, että pennuista tulee oppilasikäisiä niin ilmoittakaa Ilmoituksissa siitä cx

Nimi: Havu

12.02.2017 14:18
Katselin nukkuvia siskojani. Olin itsekkin ottanut juuri pienet torkut. Isäni silmät lupsahtelivat välillä kiinni. Hymähdin hänen silmiensä painuessa kiinni. Annoin Firen nukkua. Aloin punnertaa itseäni jaloilleni. Minä aioin opetella kävelemään. Halusin päästä ulos. Ylltäyin, kun jalkani kantoivat painoni tärisemättä. Otin varovasti yhden askeleen. Sitten toisen, kolmannen ja neljännenkin. Kävelin yhden kierroksen pesässä. Se otti jo voimilleni. Vilkuilin isääni toivoen hänen heräävän. Minä olisin halunnut hänen näkevän... Käperryin siskojeni vierelle hetkeksi.

Kun heräsin, tajusin emoni makaavan vierellämme. Hänen edessään oli ruskea karvamytty, josta oli syöty pala. Isäni nukkui vieläkin tuhisten hiljaa. Kaisla ja Huurre nukkuivat myös. Fria oli hereillä ja katseli rakastavasti Fireä. Möngin yhden kohouman luokse, joka pisti esiin emon vatsasta. Otin suullani kiinni kohoumasta ja imin. Lämpimää maitoa virtasi vatsaani. Neste sai oloni tuntumaan virkeältä. Irrotin otteeni kohoumasta. Huomasin isäni liikahtavan. Kollin kirkkaanvihreät silmät avautuivat.
"Huomenta", hän haukotteli.
"Fire, nyt on aurinkohuippu, ei aamu", emo naurahti. Isäni nousi silmiään räpytellen istumaan.
"Isä, arvaa mitä?" maukaisin tapittaen kellanpunaista isääni. Fire säpsähti ja käänsi katseensa minuun.
"No?"
"Minä kävelin tämän pesän ympäri kun sinä nukuit!" miu'uin.
"Mahtavaa!" isä naukaisi kehräten.
"Katso, minä näytän!" Nousin ylös. Enää ei tuntunut läheskään yhtä huteralta kuin ennen. Kävelin pesän ympäri ja saavuin Firen eteen.
"Pääsenkö minä nyt ulos?" Katselin isääni toiveikkaasti. Fire vilkaisi Friaa, sitten siskojani.
"Vasta sitten kun Kaisla ja Huurre oppivat kävelemään." Naamani venähti.
"Mutta minä haluan nyt!" vänkäsin vastaan. Isä pudisteli päätään. Marssin pesän kaukaisimpaan nurkkaan mököttämään. Minähän en tulsi pois ennen kuin saisin mennä ulos!

//Pennut? Fria?

Nimi: Sapphire

12.02.2017 11:07
//Äsköinen tarina oli liian lyhyt, joten unohtakaa se!

Oranssi naaras katsoi minua epäluuloisesti. Minua ärsytti naaraan epäluuloinen käytös. Raita vilkaisi ystäväänsä.
"Nimeni on Piikki", oranssi naaras murahti.
*Piikki ja Raita*, ajattelin. Ehkä noista kissoista voisi tulla ystäviäni. Tosin Piikki oli aika epäluuloinen minua kohtaan..
"Missä sinä asut? Kaksijalat näköjään omistavat sinut", Raita yhtäkkiä kysyi. Käänsin katseeni kolliin.
"Asun tuossa viereisessä pesässä. Ja minulla on yksi aikuinen kaksijalka", sanoin. Ei kaksijalkani minua omistanut, minähän omistin hänet. Raita nyökkäsi aavistuksen verran.
"Missäs te kirppusäkit sitten asutte?" mau'uin ehkä liiankin epäkohteliaasti. Raita ja Piikki vilkaisivat toisiaan.

//Raita tai Piikki? xD

Nimi: Kaisla

12.02.2017 09:26
Emoni Fria lähti ulos pesästä. Isäni Fire jäi vahtimaan meitä kolmea pentua. Emo oli sanonut, että saisimme mennä ulos jos oppisimme ensin kävelemään. Päästin ilmoille ison ja makean haukotuksen jonka jälkeen siirsin katseeni edessä olevaani kellanpunaiseen kolliin, isääni, jolla oli tummempia raitoja.
*Haluan jo kävellä!* mietiskelin. Nousin ylös. Käpäläni kantoivat minut paremmin kuin ensiyrittämällä. Otin askeleen eteen päin. Huterasti, mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Huomasin kuinka isäni kirkkaanvihreät loistivat ja tuon kasvoilla oli leveä hymy.
"Hyvä Kaisla! Osaat kävellä", Fire naukaisi ja asteli luokseni. Tuo kosketti hännällään selkääni. Hymyilin. Osasin viimein kävellä! Otin askeleen toisensa jälkeen. Lopetin kuitenkin melko pian. Jäin huohottamaan sammalille.
"Hyvin meni", isäni kehui ja nuolaisi päälakeani. Hengitin syvään, että saisin tasattua hengitykseni.
"Minäkin haluan osata kävellä!" veljeni Havu inahti vieressäni. Havun tummanharmaa turkki oli suittu siististi, niin kuin minun ja Huurteenkin vaaleanharmaa turkki. Kuulin kuinka Fire kehräsi kovaan ääneen.
"Yritä vain, niin opit kyllä pian", Fire naukaisi ja meni Havun toiselle puolelle ja nuolaisi tuota. Kierähdin siskoni Huurteen viereen ja painoin silmäni kiinni. Oli aika kylmä ilman emoa. Olin ihan kiinni siskossani ja annoin unen tulla. Pian vaivuin rauhalliseen uneen.

//Muut? Tuli aika mini mut menkööt nyt..

Nimi: Raita

12.02.2017 07:53
Piikki sai minut sanattomaksi ja aioin juuri vastata kun kuulin vieraan kissan äänen.
"Hei", kissa sanoi arvokkaasti. Käänsin katseeni ja näin aidalla istuvan kissan. Hän näytti hienostuneelta.
"Kuka olet?" kysyin. Kissa istui aidalle ja nuoli tassuaan.
"Nimeni on Sapphire", hän vastasi arvokkaasti. Vaivuin hetkeksi ajatuksiini.
"Mikä sinun nimesi on?" Sapphire kysyi arvokkaasti.
"Olen Raita", vastasin.
"Entä mikä sinun nimesi on?" Sapphire kysyi arvokkaasti suunnaten katseensa Piikkiin.
'Sapphirekin näyttää olevan kotikisu. Villikissojen turkit eivät ole noin siistejä. Mutta eivät ne noin siistejä useimmiten kotikisuillakaan ole', ajattelin.

//Piikki? Sapphire?Joku?

Nimi: Fria

11.02.2017 18:32
Sydämeni tuntui olevan täynnä iloa, rakkautta ja emon läheisyyttä kun sain tuntea yöt miten pentuni tuhisivat vatsaani vasten ja miten ne päivällä leikkivät. Räpäytin silmiäni ja haukkasin tuoretta jäniksenlihaa. Silmäni olivat kiinnittyneet kumppaniini joka söi myös jänistä. Tuo oli hyvin itsepäinen eikä melkein suostunut syömään vaikka hän tarvitsi paljon voimaa jotta voi puolustaa minua ja pentujani. Kehräsin ja pidin visusti huolen että hän söi kunnolla ja jätin tarkoituksella hieman enemmän lihaa Firelle jotta kolli olisi taas voimissaan. Vilkuilin leikkiviä pentujani sivusilmällä ja pidättelin aina kehräystä kun pennut mönkivät toistensa päälle. He oppivat varmasti kävelemään pian ja sitten voisimme viedä heidät ulos. Pedissäni tuntui jokin inhottava möykky, ja tajusin hätkähtäen ettei niitä oltu vaihdettu sitten pentujen syntymän. Luimisti korvani nolona.
"Pitäisiköhän makuualuset vaihtaa?" kysyin hieman häpeissäni. Fire nuokkui vieressäni mutta valpastui heti.
"Se olisi hyvä idea", kolli vastasi. Kehräsin ja puskin kumppanini lapaa. Hän näytti hyvin väsyneeltä ja riutuneelta. Huokaisin ja naukaisin sitten:
"Voisin käydä etsimässä sammalia niin sinä voisit sillä aikaa vahtia pentuja?" Firen silmät olivat puoliksi ummessa ja hän näytti siltä, että aikoisi väittää vastaan mutta kun olin jo vääntäytynyt käpälilleni, hän piti suunsa kiinni.
"Hienoa", tokaisin ja jatkoin kääntäen katseeni pentuihini:
"Menen käymään ulkona ja tuon puhtaita makuualusia. Isänne on täällä koko ajan kanssanne." Pennut lopettivat leikkinsä ja käänsivät pienet pennunsilmänsä minuun. Kaisla henkäisi ihastuksesta.
"Pääsemmekö mekin? Jooko!" pentu vikisi ja ryömi minua lähemmäs. Naurahdin ja pudistin päätäni.
"Pääsette ulos sitten kun opitte kävelemään", naukaisin ja kumarruin nuolaisemaan kunkin pennun päälakea. Havu ja Kaisla näyttivät innokkailta tulemaan mukaan mutta Huurre ei näyttänyt yhtä innokkaalta. Kun sipaisin kielelläni naaraan päätä, kuiskasin hiljaa niin että muut eivät kuulleet:
"Jos et halua mennä heti ulos kun opit kävelemään, voit pysyä täällä jos haluat." Huurre näytti rauhoittuvan kun peruutin pesästä ulos jättäen pennut ja kumppanini sinne.
Askeleeni kuljettivat minut heti joelle jossa kumarruin upottamaan kuononi jääkylmään veteen. Joesta oli tullut minulle tärkeä ja rauhoittava paikka missä tykkäsin olla yksin pohtimassa kaikkea. Ensimmäisenä mieleeni tuli aina Tilli. Kyyneleet kihosivat silmiini kun mietin miten pennut olisivat pitäneet Tillistä. Mietin, että Huurre vaikutti hyvin samanlaiselta kui vanha ystäväni ja ajattelin heidän pitävän toisistaan. Aina kun ajatukseni kääntyivät Tilliin olin tuntevinani naaraan läsnäolon mikä sai sieluni rauhalliseksi. Huokaisin syvään ja venyttelin jäykkiä jäseniäni. Sen jälkeen käänsin kasvoni kohti metsää ja lähdin etsimään uusia makuualusia.

// Muut? Ne pennuthan vois oppii käveleen sillä aikaa kun Fria on poissa?

Nimi: Havu

11.02.2017 10:23
Oli pimeää. Kuulin ääniä. Kuulin sikojeni leikin ääniä. Haistoin isäni, emoni ja sikojeni tuoksut. Haistoin myös jonkin toisen hajun. Tuoreen, hyvän hajun. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli kylmä. Se hiipi salakalavasti jäseniini ja sai pienen kehoni tärisemään. Siskoillani oli varmasti kylmempi, olihan heillä lyhyempi turkki.
"Pakkanen on kiristynyt roimasti viime päivinä", kuulin Firen huolestuneen äänen.
"Emo?" inisin "minulla on kylmä." Tunsin nuolaisuja selässäni.
"Mene leikkimään siskojesi kanssa niin lämpiät", kuulin emoni lempeän naukaisun.
"Minun on pakko mennä, pitää vahvistaa rajat", Fire naukui. Hän kuulosti väsyneeltä.
"Söisit edes", Fria naukui käskevällä äänellä.
"Vain jos sinä syöt myös puolet." Kuulin syömisen ääniä. Hyvä haju levisi sieraimiini. Avasin silmäni. Toinen päiväni silmät auki alkoi. Kaisla ja Huurre makasivat Frian mahan vieressä. Emo ja isä söivät valkoista karvamyttyä, jonka arvelin olevan ruokaa. Ryömin heidän luokseen.
"Mikä tuo on?" kysyin tapittaen valkoista myttyä tummanvihreillä silmilläni. Isä vilkaisi minua hymyillen vihreillä silmillään. Minusta tuntui, että hän oli laihtunut.
"Se on jänis", Fire vastasi ennen kuin jatkoi syömistä. Katselin heidän syömistään silmä tarkkana. Huomasin, että Fria antoi Firen syödä enemmän kuin puolet. Avasin suuni sanoakseni, että emo oli huijannut isää vähän, mutta Fria peitti suuni hännällään. Fire lähti pesästä. Emoni otti häntänsä pois suuni edestä.
"Miksi teit noin?" piipitin.
"Koska isäsi paiskii niin paljon töitä eikä muista pitää huolta itsestään", Fria hymähti. Nyökkäsin. Halusin opetella kävelemään. Jalkani tärisivät punnertaessani ylös. Jalkani tuntuivat olevan tulessa, mutta pakottauduin ottaman yhden askeleen. Sitten toisen ja kolmannenkin. Ojensin jalkani eteen ottaakseni neljännen askeleen mutta muksahdin läähättäen maahan.
"Emo minä en jaksa tulla sinne", inisin katsellen Huurretta ja Kaislaa, jotka nukkuivat emon vatsan vierellä. Fria kumartui ylleni ja otti kiinni niskastani. Hän laski minut vierelleen. Olin ihan kiinni emon mustassa turkissa. Etsin katseellani kohoumaa, koska minulla oli nälkä. Näin yhden ihan vieressäni. Hivuttauduin sen luo ja imin lämmintä nestettä sisälleni. Tyytyväisesti tuhisten käperryin nukkumaan.

//Fria? Pennut? Äskeisen tarinan voi poistaa, laitoin väärällä nimellä.

Nimi: Huurre

10.02.2017 20:11
Heräsin ja makoilin hetken vain paikoillani silmät ummessä. Oloni oli lämmin ja vatsani täysi. Kuulin pentuetoverieni raskaat hengitykset ja unen tuhinan ja Frian syvemmän hengitysäänen. Sydämeki tykytti rinnassani ja kuuntelin hiljaa miten kuulin jostain kaukaa kaunista sirkutusta. Korvani ponnahtivat ylös ja kuuntelin hiljaa. Kirkas sirkutus oli musiikkia korvilleni ja heiluttelin päätäni äänen tahtiin. Vieressäni nukkuva Kaisla inahti ja jähmetyin. En halunnut kenekään heräävän vielä. Höristin korviani ja kuuntelin laulua niin kauan kun sitä jatkui. Viimein se vaimeni ja puhalsin ilmaa ulos hampaideni välistä. Jäin kuuntelemaan taas muiden hengitysääni ja tajusin että Fire puuttui. Koukistelin kynsiäni ja pohdin missä kolli mahtoi olla. Hän oli varmaan pesän ulkopuolella. Sisälläni paloi halu nousta jalkeille ja mennä ulos mutta en tekisi sitä vielä.

Olin ilmeisesti nukahtanut uudestaan sillä kun seuraavan kerran heräsin, tiesin että Kaisla ja Fria olivat hereillä. Kuuntelin heidän keskustelua mutten jaksanut panostaa siihen että erottaisin sanoja. Puheen tasainen sorina unetti minua mutta olin sen verran pirteä ettö avasin silmäni. Vihertävä valo tunki silmiini ja räpyttelin unet pois silmänurkistani. Tarkastelin turkki pörrössä ympärilleni ja näin että Fire oli tullut takaisin. Pesän reunalla oli myös valkoinen karvamytty joka tuoksui. Nuuhkin ilmaa ja vesi herahti kielelleni. Se oli selvästikin ruokaa. Silmäni olivat jääneet kiinni saaliiseen joten hätkähdin kun sisareni kysyi:
"Huurre, leikitäänkö?" Säpsähdin ja tajusin kaikkien tuijottavan minua - paitsi Havu joka nukkui. Kiemurtelin vaivautuneena ja tuikkasin kasvoni emoni vastakarvoihin. Tunsin Frian nauravan sillä hänen vatsansa hytkyi. Sitten mumisin:
"Leikitään vain." Kaisla kiljaisi ja syöksyi äkkiarvaamatta päälleni. Vingahdin kun jäin siskoni alle. Pyristelin hurjasti ja silmäni olivat suuret kun yritin hivuttautua pois Kaislan alta.
"Yritäpäs päästä pois! Minä olen koko metsän vahvin kissa!" Kailsa ulisi. Vatsassani myllersi epävarmuus ja halu paeta mutta pian aloin saada kiinni jutun juuresta. Yritin potkia Kaislaa ja pian tuo kierähti sivuun. Lähdi vauhdilla ryömimään siskoani kohti silmät säihkyen. Karjuin hentoa pennunkarjuntaa heittäytyessäni siskoni selkään. Tuo vinkaisi ja yritti pudottaa minut. Hän onnistui siinä toisella yrittämällä. Mäiskähdin maahan ja yritin vaivalloisesti kurottautua mäiskäisemään siskoani mutta koska en osannut kävellä, se oli hyvin vaikeaa. Jäin huohottamaan maahan ja kuulin Kaislankin vetävän henkeä. Maassa ryömiskely otti voimille. Olisi mukavaa kävellä mutta samalla tunsin pelkoa sitä kohtaan. Silloin minullakin olisi vastuuta. Värähdin ja katsahdin siskoani silmiin.
"En jaksa enää", kimitin. Kailsa tuhahti ja pyöräytti silmiään. Kuulin Frian naurahtavan.
"Levätkää hetki", hän sanoi. Väänsin itseni takaisin emoni viereen ja annoin itseni rentoutua.

// Muut?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com