Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

Erakoiden ja kotikisujen tarinat

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta”, tervehdin. Ystäväni siirsi katseensa minuun.
”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” ystäväni vastasi.
Jos puhevuoro päättyisi pisteeseen, se ei pääty pisteeseen, vaan pilkkuun. Pilkku tulee viimeisimmän lainausmerkin jälkeen, ja seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Jos puhevuoro päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, laitat sen ihan tavallisesti lainausmerkkien sisään. Viimeistä lainausmerkkiä seuraava sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä puhumisessa ja ajatuksissa.
   Kirjoita tarinat menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani(tosin tähän täytyy ensin saada ylläpidolta lupa, sitä voit kysyä Muuta-kohdassa sille tarkoitetussa osiossa) ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja(rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa vieraskirjassa.
   Kissasi ei voi olla voittamaton. Taisteluissa kissasi ei voi aina voittaa, eikä selvitä vammoitta. Pieniä haavoja taisteluissa tulee aina, ellei kissa piiloudu pesään kenenkään huomaamatta. Saalistamisessa kissasi ei aina saa saalista kiinni, muistakaa tämä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli, ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;
//(kissan nimi, jonka toivot jatkavan tarinaasi)?

Huomioithan, että: Tarinan on oltava yli kymmenen riviä pitkä, tai se poistetaan. Jos joku tarina on alle kymmenen riviä, et huomioi sitä, sillä jos kyseisessä tarinassa esim. joku on kuollut, jatkat tarinaa, niin tällöin sinunkin tarinasi poistetaan, etkä saa siitä korvauksia, oli tarina kuinka pitkä tahansa.

Tänne tulevat ainoastaan tarinat, mitään lyhyitä viestejä tänne ei laiteta, ne menevät Tarinat-osion pääsivulta löytyvään Ilmoitukset-osioon. Jos unohtuu laittaa tarinasta, että haluat jonkun jatkavan, et laita sitä tänne, vaan Ilmoitukset-osioon, jota jokaisen tulee seurata yhtä lailla kuin oman klaanin tarinoita!

   Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, eli todennäköisesti saat kurkata ulos, niin näet, mikä vuodenaika tarinoissa on. Lisää tietoa vuodenajasta löydät Muuta-osiosta.

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tara

22.03.2017 21:44
Sain syltyä viiriäiseni parilla hotkaisulla. Oli alkanut sataa. Haavani puhdistuivat, samoin verestä tahriintunut turkkini. Pidin sateesta, sen äänet kun pisarat tippuivat maahan olivat niin rauhoittavia. Pelkkää ihanaa kohinaa. Käänsin katseeni taivaalle ja suljin silmäni. Kuulin, miten Chuma norkoili vielä pesän edustalla. Norkoilkoon, sama se minulle. Haistoin jälleen turkkiani; erakon haju ei ollut kadonnut. Mutta jos joku kysyisi, sanoisin vain ajaneeni hänet pois reviiriltämme. Vaikka ei minua kyllä kamalasti haittaisi, vaikka joku saisi tietääkin. Minä tein tasan tarkkaan, mitä halusin, eikä kukaan saisi minua muuttumaan. Nousin ylös ja venyttelin takajalkojani. Astelin sitten rauhallisesti Chuman luo. Kollin viiksikään ei värähtänyt. Sade alkoi hiljalleen laantua ja istahdin sukimaan märkää turkkiani. Katsahdin sitten ketunmitan päässä istuvaan harmaaseen erakkoon.
"No, miten kävi? Veri taisi viedä voiton kahakassanne", naukaisin pisteliäästi ja nuolaisin tassuani. En ollut nähnyt taistelun loppua, mutta selvästi Chuma oli saanut haavoja. Vereä ei taas näkynyt missään.

//Chuma?

Nimi: Chuma

22.03.2017 21:28
Katselin viilein ilmein Taraa, joka oli mennyt kauemmas syömään. Naaras oli niin kovin läpinäkyvä! Sokeakin olisi nähnyt hänen pelkonsa. Hymyilin häijysti. Pelätköön ja vältelköön minua rauhassa, jos mieli teki. Asetuin vatsalleni makaamaan ja tarkkailin aina välillä Taraa. Mahtoi olla maukas ateria.. niin nopeasti puolet siitä katosi hänen suihinsa. Laskin pääni käpälien päälle mutten sulkenut silmiäni. Varautuneisuus ja valppaus olivat aina hyvästä. Koskaan ei sopinut huomion heroaantua, piti tarkkailla ympäristöään. Jos ei silmillä, niin sitten korvilla ja päinvastoin. Taivaalta alkoi tihuttaa vettä. Hiljalleen se kasteli turkkini, joskaan ei kuitenkaan aivan läpimäräksi. Pisarat tipahtelivat viiksistäni. Katselin parin hännänmitan päässä olevaa pientä vesilammikkoa mietteliäänä. Olisin toki voinut mennä nukkumapesään suojaan sateelta mutta se ei oikein houkuttanut. Erakkoelämäni vuoksi olin tottunut olemaan ulkona säällä kuin säällä, eikä sää ollut syy mennä suojaan. Ja sitä paitsi sade oli omalla tavallaan rauhoittavaa. Se tuntui lieventävän päättömänä kuohuvaa mielentilaani, ja huuhtovan verisiä, jo parantumaan päin olevia haavojani, joita tuskin nytkään tunsin.

//Tara? Voi olla virheitä, mut en jaksa kattoo ku väsyttää liikaa

Nimi: Huurre

22.03.2017 19:39
Hätkähdin hereille unestani sillä tunsin jonkun potkivan kylkeäni. Kasvojeni ilme vaihtui hieman äreäksi, kun vetäydyin kauemmas potkijasta. Raotin silmiäni pimeässä pesässä ja kuuntelin. Aistini olivat valppaina, kuten aina. Kitatakeeni tulvi perheeni tuttuja tuoksuja, ja kun vähän aikaa haistelin, tajusin potkijan olevan se uusi pentu, Crokell. Silmäni kaventuivat ja yritin saada itseni takaisin uneen, mutta Crokellin viuhdonta ei antanut minun jatkaa uniani. Tökkäsin Friaa käpälälläni, ja naaras hätkähti hereille. Hän ei huoamnnut että olin hereillä, sillä suljin silmäni. Emoni kuitenkin ryhtyi kuiskimaan Crokellin nimeä, ja pian pentu heräsi. Aistin kollin hätäännyksen unesta ja minun kävi hetken häntä sääliksi. Hivuttauduin takaisin Crokellin viereen ja painauduin kollia vasten. Hän tärisi ja kuiski jotain Frian turkkiin. Crokellin ruumis oli kuuma ja se sai oloni lämpimäksi. Tajusin nukahtani pian.
Tassutin hiljaisella metsäaukealla, pois päin jostakin. En tiennyt mistä olin lähtenyr mutta tiesin että minun oli parempi olla siellä minne olin menossa. Käpäläni saivat sulan maan rasahtelemaan ja vilpoinen tuuli pörhisti turkkiani. Tajusin kasvaneeni, sillä joka askel oli pidempi kuin pitäisi olla. En kuitenkaan pysähtynyt, sillä tiesin että minun tuli mennä sinne minne käpäläni minua veivät. Hengitykseni oli tasaista ja jokainen linnun sirkutus kuului tasaisin väliajoin. Puut kasvoivat ympärilläni, ja auringon valo siivilöityi oksien raosta. Rungot kohosivat korkeuksiin astellessani eteenpäin. Puut harvenivat aina sitä mukaa, kun kävelin eteenpäin. Maisema muuttui yhä tuntemattomaksi mutten kyennyt hidastamaan vauhtiani. Jalkani vain veivät minua eteenpäin. Yhtäkkiä puut vain loppuivat ja eteeni ilmaantui rivi pensaita, joiden taakse en nähnyt. Pensaat olivat melko matalia, mutten erottanut siltikään niiden taakse. Kiristin tahtiani ja sukelsin pensiaden läpi. Kierähdin niiden toiselle puolelle, näin silmänräpäyksen ajan kaikenlaisia epäluonnollisia värejä ympärilläni, ja sitten hätkähdin hereille.
Hieroin unisena silmiäni ja avasin ne. Pesä ympärilläni oli tuttu ja turvallinen, mutta peheenjäseneni nukkuivat vielä. Otsani oli kurtussa unen jäljeltä. Mitä oikein olin nähnyt, ja mitä niiden pensaiden takan oli? Jännitys kihelmöi varpaissani, ja toivoin että näkisin sitä samaa unta ensi yönä. Ehkä silloin voisin nähdä mitä niiden pensaiden taakse kätkeytyi.

// Lopusta tuli töksähtävä, mut muut?

Nimi: Tara

21.03.2017 22:11
Heräsin kuullessani ääniä läheisestä pensaikosta. Nousin heti ylös ja katsoin varuillani ympärilleni. Oliko se joku laumasta? Kuulin askelia, aivan selviä kissan askelia. Juoksin ja kiipesin puuhun, en ehkä yhtä ketterästi kuin yleensä. Katsoin puun oksien suojista maahan. Pensaikosta astui esiin suuri, ruskea raidallinen kolli. En tuntenut häntä. Kolli käveli puron luo ja alkoi latkia siitä vettä janoisesti. Kehräys kantautui kurkustani kun katsoin kollin voimakkaita lapoja. Hänestä voisi olla seuraa. Kahisutin tarkoituksella lehtiä, ja typerä ruskea kissa käänsi katseensa minuun.
"Kuka siellä?"
Laskeuduin puusta alas viettelevästi keinahdellen. Kollin niskakarvat olivat pystyssä, mutta kävelin rennosti lähemmäs. Viritin kasvoilleni mahdollisimman kauniin ja viattoman ilmeen.
"Minä vain, vaikket minua tunnekaan", naukaisin ja astuin lähemmäs ruskeaa kissaa. Kollin lihakset rentoutuivat hieman.
"Olen kuullut sinusta, ystäväni tuntevat sinut. He ovat puhuneet sinusta paljon. Mikä on nimesi?" kolli kysyi virnistäen. Kehräsin voimakkaasti ja nojasin kollin lapaan. Hän ei hätkähtänytkään, miten typerää. Tunsin kollin lihaksien rentoutuvan kokonaan. Hänen pelinsä oli pelattu jo tässä vaiheessa.
"Saat kutsua minua miksi haluat", kuiskasin kollin korvaan. "Oma nimesi?"
Kolli pudisti päätään.
"Ei minulla ole."
Erakko katsoi minua lämpimästi, kuvitteli kaiketi, että oikeasti pidin hänestö. Kiersin kissan ympärillä ja nojasin häneen.
"Sepä harmillista", naukaisin hymyillen. Tunsin erakon katseen kiinnittyvän haavoihini.
"Mistä nuo tulivat?" hän kysyi. Nyt oli tilaisuuteni. Voihkaisin ja istahdin maahan.
"Taistelin erästä toista kissaa vastaan. Älä kysy syytä. Mutta hän haavoitti minua pahasti, ja nyt olen kamalan heikko", naukaisin ja teeskentelin pyörtyväni. Ruskea kolli otti minut vastaan ja laski lempeästi maahan.
"Minä voin pitää sinusta huolta", hän naukaisi ja kosketti korvaani. Nousin hoiperrellen ylös.
"Minun on kai mentävä", maukaisin hiljaa. *Tuo saattoi kuulostaa liian kaihoisalta.*
"Jää edes hetkeksi!" kolli huudahti. "Voimme olla seurana toisillemme."
Se oli kyllä totta, kaipasin tällä hetkellä jonkun kollin, nimenomaan kollin seuraa.
"No, ehkä hetkeksi", naukaisin hiljaa ja annoin kollin nuolaista korvaani. *Täydestä meni.* Kuljin muka hiukan ontuen puun juurelle ja asetuin kyljelleni maahan.
"Olet kaunis", erakko kuiskasi ja istahti viereeni. Tunsin hänen hännän poskellani.

Kuljin takaisin leiriin. Kolli ei olisi halunnut minun lähtevän, mutta en halunnut jäädä sinne koko päiväksi. Olin luvannut hänelle tulevani joskus takaisin hänen luokseen, mutta tietysti olin valehdellut. Hän oli ollut niin pauloissani, kolli olisi tehnyt mitä tahansa mitä olisin pyytänyt. Haistoin turkkiani. Se oikein löyhkäsi siltä erakolta. Suin nopeasti turkkiani, mutta kaikki haju ei lähtenyt.
Saavuin leirin suuaukolle ja astuin epäröiden sisään. Helpotuksekseni en kohdannut veristä taistelua, leirissä oli rauhallista. Vatsani kurni. Halusin saada jotain syötävää, joten menin suoraan tuoresaaliskasalle. Näin Chuman nukkumapesän edustalla ja poimittuani viiriäisen kasasta menin kauemmas hänestä. En halunnut näyttää hänelle pelkääväni häntä, mutta en luottanut kolliin tippaakaan.

//Chuma?

Nimi: Crokell

21.03.2017 20:43
Toistin nimeä päässäni. Crokell oli ihana nimi, rakastin sitä! Leikin Kaislan ja Havun kanssa. Hetken päästä minä kuitenkin istahdin maahan.
"Minua väsyttää ja on nälkä", naukaisin ja käänsin katseeni Friaan.
"Mennään sisälle", inisin ja katsoin Friaa anovasti. Tuo hymyili minulle.
"Tulkaas, mennään pesään", tuo naukaisi lempeästi pennuille. Tassuttelin pesään muiden edellä. Silmäni lumpsivat kiinni. Rojahdin pedille. Nukahdin heti.

//Unta\\

Kävelin hyytävässä viimassa. Lunta lensi kasvoilleni ja turkilleni. Tarvoin paksussa puuterimaisessa lumessa. Taivas oli pimeä ja siellä loisti monia monia pieniä pisteitä. Nälkä kurni vatsassani. Missä Fria? Entä Fire? Kaislaa ja Havuakaan ei näy. Huurrekin on poissa. Tarvoin eteenpäin. Pian näin monta kissaa. Ne muodostivat Ringin. Tarvoin lähemmäs hyytävässä viimassa ja huomasin keskellä perheeni, ne tärkeimmät kissat joita on olemassa. Frian, Firen, Kaislan, Havun ja Huurteen. He sähisivät kissoille korvat luimussa. Fria ja Fire käskyttivät pennut heidän väliinsä. Pian ringissä olleet kissat hyökkäsivät. He tappoivat kaikki rakkaimpani. Minun silmieni edessä.
"Eiiiii!" parkaisin lujaa.

//Hereillä\\
"Crokell, Crokell?" Frian ääni kantautui tajuntaani. Heräsin kyljeltäni, tassut suoriksi ojennettuina. Kaikki katsoia tapittivat minua.
"Se, se oli vain unta", piipitin ja painauduin Frian vatsaa vasten. Tunsin kuinka jonku silitti hännällään selkääni. Huomasin täriseväni kauttaaltani. Pienen pieni yksinäinen kyynel vierähti poskelleni. Nyyhkytin hiljaa vsten Frian kylkeä.

//Fria? Fire? Kaisla? Havu? Huurre?

Nimi: Chuma

21.03.2017 20:39
Istuskelin nukkumapesän edustalla ja nuolin taistelussa saamiani haavoja. Verta ei enää vuotanut mutta syviä ne olivat, jotkut niistä. Mitäpä sitä vinkumaan, Alfa ja Veri olivat saaneet aivan yhtä pahoja haavoja. Verestä tulikin mieleeni.. tultuaan hänen ja Rapapoltteen pesästä, kolli oli vihaisen mulkaisun jälkeen vilkaissut minua hivenen ystävällisemmin. Häntäni nytkähti käpälieni ympärillä; Mitähän hän oikein oli mielessään pyöritellyt? Sitten tuhahdin hiljaa. Kaipa hän oli ajatellut, kuinka heittäisi minut pihalle niin sanotusta laumastaan. Mutta sitä ystävällistä katsetta en osannut selittää. Tara oli muuten lähtenyt taistelujeni aikana leiristä, eikä hän vieläkään ollut palannut. Ei sillä, että hänen liikkeensä minua kiinnostaisivat. Kuitenkin minusta tuntui, että saisin naaraan haavoittamisesta jotain seurauksia häneltä itseltään. Olin ollut sellainen siitä asti, kun isä oli kasvattanut minua, heti kun olin oppinut saalistamaan ja juoksemaan. Minä tunsin turkissani, että oli parasta olla varautunut. Sitä en kuitenkaan näyttäisi kellekään; varautuneisuuttani. Niin... Ehkä voisin hiukan vähentää tuota "opettamista" - nyt kun laumassakin kerta olin. En voisi nylkeä jokaiselta ärsyttävältä kissalta turkkia päältä. Huulillani karehti pieni, petomainen hymy, jonka pakotin vetäytymään. Jos kuitenkin joku tulisi ja uhittelisi minulle, hän saisi nähdä, etten todellakaan ollut mikään heikko, säälittävä surkimus. Oli tämä uhittelija sitten Tara tai joku muu. Minua sai varoa puhuessaan, jos halusi nähdä seuraavan auringonnousun. Enhän minä tietenkään yhtä pelottava ja vaarallinen ollut kissoille, jotka olivat tovereitani. He kyllä olivat suhteellisen turvassa seurassani. Elleivät sitten kuittailisi liiaksi. Enkä minä mielellään Taraa olisi satuttanut enää enempää, koska... No, vaikka olinkin raastanut hänen turkkinsa verille, minä silti.. vaikken olisi halunnutkaan myöntää sitä tunnetta itselleni... minä rakastin häntä. Sitä en kuitenkaan näyttäisi Taralle tai kellekään muulle, se oli varma! Kukaan ei nähnyt tunteitani ja ajatuksiani, jos niin halusin. Se oli kätevä temppu.

//Joku laumasta?

Nimi: Luna

21.03.2017 19:56
Katsoin kylmän tyynesti, kun Tara selitti, kuinka ei todellakaan säälisi itseään. Ehkä puheen määrä kertoi todellisen puolen. No, ei minua kiinnostanut naaraan tuskan määrä, vaan sen syy. Siristin mietteliäästi silmiäni ja katsoin Taraa, joka vaikutti loukkaantuneelta. *Ehkä minun on puhuttava jonkun muun kanssa* tuumin ja kierähdin valkeaan lumeen. Pienet hiutaleet mustaa turkkiani vasten värjäsivät sen vaaleaksi. Vilkuilun viereisen koivun latvaan, jossa sirkutti muutamia pieniä lintuja. Tunsin heti, kuinka tuoreen lihan maku palasi suuhuni. Melkein tunsin hampaani linnun lihassa. Ravistin päätäni ja yritin päästä eroon tuosta villistä tunteesta. Pieni hymy nousi kasvoilleni ja katsoin pois juoksevaa valkeaa naarasta. Mieleni teki hetken juosta hänen peräänsä, mutta toisaalta en jaksanut enää yhtään mököttävää kissaa. *En tiennytkään, että laumassa alkaisi olla kiinnostavaa* naurahdin pääni sisällä suin muutaman hiutaleen turkiltani. Kaikki tuntui kylmältä ulkoa, mutta sisälläni kuohui polttavasti. Lähdin juoksuun ja juoksin minkä jaksoin, mahdollisimman kauas kaikesta. Tunsin viiman turkillani ja märän maan tassujeni alla. Lisäsin vauhtia ja haistelin samalla ilmaa riistan varalta. Kuulin kaikkialta metsän ääniä. Olin juossut jo pitkään ja nenääni kantautui useiden kissojen hajuja. Uusia ja vanhoja hajuja. *Olenko tullut metsän kissojen reviirille?* kysyin itseltäni. Oloni muuttui epävarmaksi, mutta halusin jatkaa matkaani vielä syvemmälle metsään. Toisaalta iso joukko vieraita kissoja saattaisi hyökätä kimppuuni milloin tahansa. Käännyin ympäri ja juoksin takaisin kohti leiriä. Hetken kuluttua näin pensaikon takana jotain valkoista ja pörröistä. Mietin sen hetken olevan Tara, mutta tuoksu kertoi muusta. Pajukon takana oli muhkean näköinen jänis. En ollut vahva saalistaja, mutta olin päättänyt napata tuon jäniksen itselleni. Jänis ehti kuitenkin kuulla minut ja se pinkaisi juoksuun. En epäröinyt, vaan lähdin sen perään, eikä aikaakaan, kun olin jo melkein saavuttanut sen. Loikkasin ilmaan ja sain kynsilläni tukevan otteen jäniksen takapäästä. Se rimpuili voimakkaasti, mutta en päästänyt sitä otteestani vaan kumarruin sen niskaa kohti ja yhdellä puraisulla otin sen hengiltä. Lähdin raahaamaan saalistani perässäni kohti leiriä. Taran hajua ei ollut vieläkään leirin lähistöllä. Astuin sisälle leiriin ja pudotin jänikseni muiden saaliiden päälle. Etsin katseellani Alfaa, joka löytyikin vähän matkan päästä. Kolli oli nuolemassa Chumalta saamia haavojaan, jotka näyttivät kieltämättä pahoilta. Kävelin hänen vierelleen ja istuin alas.
"Nuo tekee varmasti kipeää", naukaisin osoittaen katseellani haavoja. Alfa ei vastannut vielä mitään, vaan nyökkäsi pienesti.
"Meidän pitäisi ehkä puhua vähän, mutta ei tässä kaikkien edessä", sanoin ja viitoin Alfan pesään.
"Tara vain kiukuttelee, eikä suostunut kertomaan mitä tapahtui, joten ehkä sinä voisit selventää asioita hieman. Mistä tuossa tappelussa oli kyse ja onko sinulla ja Taralla jotakin meneillään?" kysyin tiukasti.

//Alfa?

Nimi: Fria

21.03.2017 19:54
Huurre istui vierelläni ja hänen vaaleansiniset silmänsä tarkkailivat tiiviisti muita sisariaan ja sitä uutta mustaa pentua. Hän oli tullut hyvään kuntoon nopeasti, ja näytti nauttivan leikkiessään Firen, Havun ja Kaislan kanssa. Kolli oli elementissään huutaessaan käskyjä Havulle ja Kaislalle, ja he näyttivät olevan iloisia saadessaan lisää leikkiseuraa. Kaikki kolme pentua olivat kysyneet Huurretta mukaan leikkiin, mutta pentu oli vain ravistanut päätään ja istuutunut viereeni. Tieisn että Huurretta ei saisi pakottaa mihinkään, sillä naaraan luonne ja itsetunto oli hyvin hauras, enkä halunnut rikkoa sitä. Siitä voisi seurata jotain kamalaa, enkä sallisi sen tapahtua.
"Hei, mikä sinun nimesi on? Et ole kertonut sitä meille", kuulin Kaislan piipittävän yhtäkkiä. Korvani nousivat pystyyn ja yritin kuunnella salamyhkäisesti mikä mustan kollipennun nimi oli. Pentujen leikki näytri keskeytyvän, sillä Kaisla ja uusi musta pentu olivat maassa pienen matkan päässä Firestä ja Havusta. Fire ravisteli Havun selästään ja istuutui uuden pennun viereen. Hän kallisti päätän.
"Niin, et ole kertonut sitä meille. Meistä olisi mukava tietää se", hän lisäsi Kaislan puheenvuoroon. Vetäisin Huurteen hännälläni lähemmäs ja kumarruin nuolaisemaan esikoiseni päälakea.
"Minä.." musta kolli sopersi. Hänen äänensä kuulosti hyvin heikolta ja empivältä.
"Minä en tiedä sitä. Minulle ei koskaan ole kerrottu nimeäni", hän vinkaisi. Pentu näytti yhtäkkiä yksinäiseltä ja surulliselta, karvojen sojottaessa minne sattuu. Sääli riipaisi sydäntäni ja tassutin lähemmäs. Kosketin kuonollani pennun poskea ja silitin hännälläni hänen turkkiaan. Kuulin Huurteen astuvan myös lähemmäs.
"Jos sinulla ei ole vielä nimeä, niin annan sinulle sellaisen", kuiskasin sen verran lujaa että kaikki kuulivat sen. Kaisla näytti jännittyvän innosta ja Havu katsahti Huurteeseen. Huurre kipitti Firen viereen jotta näkisi musta kollipennun paremmin. Rypistin otsaani, ja mietin kaikkia nimiä. Firekin näytti mietteliäältä. Siristin silmiäni ja yritin keksiä jonkun ihanan, juuri tälle pennulle sopivan nimen. Omien pentujen nimeäminen oli helppoa, joten yritin rentouttaa ajatukseni ja antaa nimen vain leijua päähäni. Kun sain itseni rennoksi, niin tapahtui. Ajatuksissano tuntui naksahtavan ja naukaisin juhlavasti:
"Nimeän sinut Crokelliksi." Musta pentu hätkähti ja käänsi siniset silmänsä omiini.
"Crokell... Crokell.." pentu mumisi. Varovainen hymy kohosi kasvoilleni, kun Crokell toisteli nimeä yhä uudelleen.
"Minä olen Crokell!" pentu huudahti pian, ja kääntyi ympäri.
"Minun nimeni on nyt Crokell!" Crokell huusi pennuilleni ja hymyili leveästi. Huokaus ourkautui suustani ja astuin Firen lähelle. Painoin kasvoni kumppanini turkkiin, kun kuulin pentujen alkavan leikkiä uudelleen. Tällä kertaa myös Huurre hipsi mukaan, tosin hän oli hiukan sivussa ja hyvin varovainen.
"Hienosti tehty", kuulin Firen naukaisevan. Naurahdin kepeästo ja kohotin katseeni.
"Toivottavasti he eivät kasvaisi ikinä."

// Muut?

Nimi: Tara

21.03.2017 10:41
"Sinä et tiedä, mitä minulle tehtiin! Etkö näe?" rääkäisin ja osoitin kuonolla Chuman tekemiä haavoja. "Ryhdistäytyisin? En ryvi itsesäälissä, typerys! Tulin tänne saadakseni nukkua rauhassa!"
Katsoin Lunaa kylmästi. En säälinyt itseäni, en todellakaan!
"Olin melkein kuolla eilen, vaikka et sinä sitä ymmärtäisi. En pakene tänne ongelmia, haluan vain olla rauhassa, leirissä se ei nyt onnistu! En usko, että sinua on koskaan viillelty melkein kuoliaaksi pelkästään huvin vuoksi!"
No, olihan Chumalla syy ollut, kolli oli halunnut opettaa minulle tapoja. Hymyilin viekkaasti. Mutta kun en minä niin oppisi, hän saisi raadella kehoani miten halusi, mutta luonnettani en muuttaisi.
"Ja koska sinä tuskin jätät minua rauhaan typeriltä kysymyksiltäsi, lähden nyt. Näkemisiin!" naukaisin ja käännyin lähteäkseni.
"Kuka sen teki sinulle?" kuulin vielä Lunan äänen. Käännähdin katsomaan naarasta. En kuitenkaan sanonut hänelle mitään ja juoksin pois. Menin purolle, lempipaikalleni. Siellä vallitsi taivaallinen rauha. Ei tuollaisia älyttömiä naaraita. Asetuin makoilemaan maahan kyljelleni. Veden solina rauhoitti mieltäni ja oloni tuli väsyneeksi. Seuraavan kerran kun heräisin, osa kivusta olisi taas poissa. Kun saisin vähän voimia, voisin vuorostani satuttaa Chumaa. Kehräsin ajatellessani sitä. *Voi Chuma, et tiedä mikä sinua odottaa.*Suljin silmäni ja nukahdin metsän ääniin.

//Joku laumasta?

Nimi: Rapapolte

21.03.2017 07:37
Kuulin hiljaista tassutusta takaani. Käännähdin ympäri ja näin Veren, joka seurasi minua vaiti. Pikimusta kolli nosti päätään ja siirsi katseensa silmiini.
Pyörittelin silmiäni turhautuneena. "Oliko sinulla vielä jotakin?" kysyin mittaillen minua nuorempaa kissaa katseellani. Veri pudisti hieman hämmentyneenä päätään.
"Hyvä. Sitten voitkin jättää minut rauhaan", sihahdin hänelle turhankin äkäisesti ja painelin takaisin metsään. Metsässä tunsin oloni rauhoittuvan, sisälläni vellovat aallot tyyntyivät. Hetken huonoa omatuntoa siitä, että olen sähissyt Verelle niin, mutta pian sekin pyyhkiytyi pois mielestäni. Oli ainoastaan minä ja metsä.
Ennenpitkää huomasin joutuneeni Nelipuille. Vilkuilin ympärilleni kaihoisasti. Täällä pidettiin joka täysikuu klaanien välinen kokoontuminen.
Säpsähdin kuullessani askeleita edestäpäin. Ennen kuin ehdin toimia, edessäni - muutaman ketunmitan päässä minusta - seisoi vaaleanharmaa naaraskissa. Hiutaleturkki.

//Hiutale?

Nimi: Veri

21.03.2017 07:25
Katsoin aukiolle saapunutta Rapapoltetta.
"Tulisitko Veri hetkeksi käymään", punaruskea naaras naukaisi.
Nyökkäsin ja lähdin tassuttamaan Rapapoltteen perään.
Hän asteli pesäämme ja istahti katsoen minua vaativasti.
"Et voi käydä laumalaistesi kimppuun", Rapapolte naukui vakavana. Katsoin tämän silmiin.
"Minä en aloittanut...", lauseeni jäi kesken.
"Kuulostat ihan pikku pennulta", Rapapolte virnisti.
"Annoin vain opetuksen sille kollille. En luota häneen", nau'uin osoittaen häntääni.
Rapapolte nyökkäsi ja lähti ulos takaisin seurasin häntä. Vilkaisin Chumaan, ja väläytin hänelke ilkeän katseen.
Pudistin päätäni. *Minun pitäisi ajatella lauman jäsenteni parasta, ei minun* Huokaisin ja vilkaisin Chumaan vähän ystävällisemmin.

//Chuma?

Nimi: Luna

21.03.2017 07:07
Katsoin Taraa, joka mulkaisi minuun terävästi ja painoi sitten päänsä maahan ja sulki silmänsä. En tiennyt mitä hän vielä pyöritteli pienessä mielessään mutta sen tiesin, että hän oli vähintään velvollinen kertomaan, mistä taistelussa oli kyse. Tara huokaisi syvään ja raotti silmiään.
"Ehkä joku kertoo sinulle, mutta en minä. Voisitko nyt jättää minut rauhaan?" hän kysyi murahtaen ja sulki silmänsä uudelleen. Pyöräytin silmiäni ja tuhahdin äänekkäästi. En ollut lähdössä vielä minnekään.
"En!" naukaisin tiukasti ja näin kuinka Tara mulkaisi minuun uhkaavasti.
"Anteeksi kuinka?" hän sähähti, mutta ei liikauttanut vielä tassuakaan.
"Lakkaa käyttäytymästä kuin pentu, äläkä pyöri tuossa säälittävässä itsesäälissä. Voin hyvinkin uskoa, että sinun ja Alfan välillä ei ole mitään. Ja sinähän saat pitää näppisi erossa hänestä", en tiennyt miksi sanoin niin, mutta jotenkin en pitänyt ajatuksesta, että Tara alkaisi leikkiä Alfallakin.
"Minä en ole pakottamassa sinua kertomaan mitään, mutta sinuna minä todellakin ryhdistyisin ja palaisin leiriin. Tällaisia tilanteita tulee ja menee, mutta erakkona uskoisin sinun jo tietävän", naukaisin ja käännyin ympäri.

//Tara?

Nimi: Tara

21.03.2017 06:33
Mulkoilin Lunaa, joka istui vierelläni.
"Näit itsekin. Veri taisteli Chumaa vastaan, sillä Chuma oli taistellut Alfaa vastaan. Ja siihen en kerro syytä, se ei kuulu sinulle", naukaisin päättäväisesti. "Ja minun ja Alfan välillä ei ole yhtään mitään, en edes tunne häntä."
Luna ei sanonut mitään mutta nyökkäsi sitten epäilevästi. *Ai niin, hehän olivat ne kyyhkyläiset, ei ihme että häntä kiinnostaa.*
"Se on totta. Hän vain puolusti minua", maukaisin ja huomasin ehkä kertoneeni liikaa.
"Miltä?" vieressäni istuva tumma naaras kysyi. Sähisin ja paljastin hampaani.
"Se ei ole sinun asiasi! Eikö pieneen kotikisun päähäsi mahdu, etteivät muut ehkä halua puhua tekemisistään!" sähähdin. Painoin pääni maahan ja suljin silmäni. Luna ei ilmeisesti tajunnut vinkkiä, sillä naaras istui yhä vierelläni. Huokaisin.
"Ehkä joku kertoo sinulle, mutta en minä. Voisitko nyt jättää minut rauhaan?" murahdin ja suljin jälleen silmäni.

//Luna?

Nimi: Luna

20.03.2017 20:51
Kurkistin varovaisesti sisään leiriin mutta peräännyin heti, sillä en jaksanut enää katsoa moista verellä läträämistä. Voisin hyvinkin vuodattaa jonkun lauman ulkopuolisen verta mutta en voisi raadella ketään sen sisältä - ainakaan noin pahasti käperryin pienelle kerälle läheisen puun juurelle ja suljin silmäni. Havahduin kuitenkin, kun kuulin kissan lähestyvän leiriä. Katsoin tuliaa ja huomasin sen olevan Rapapolte. *Ehkä hän voi nyt opettaa minua taistelemaan* mietin ja kävelin häntä kohti. Naaras ei kuitenkaan huomannut minua vaan jatkoi viileästi matkaansa leiriin. Meinasin tulla hänen perässään mutta Rapapolte meni keskelle taistelua.
"Mitä tämä oikein tarkoittaa?" hän kysyi ja katsoi kissoja ympärillään. Vetäydyin kauemmas tilanteesta. Hetken kuluttua Tara lähti leiristä seuraten pientä verivanaa, joka oli tullut hänen haavoistaan. *Ehkä kysyn häneltä suoraan* ajattelin ja lähdin naaraan perään. Lumessa oli varta ja laahaavia jälkiä.
"Mitä täällä on tapahtunut?" henkäisin ääneen ja kiristin tahtiani, jotta pysyisin Taran perässä. En aikonut kuitenkaan paljastaa itseäni vielä. Pian hän hidasti tahtiaan kun verijäljet olivat suurempia. Tara käpertyi suuren kiven juurelle ja sulki silmänsä. *Nyt on aikani* tokaisin itselleni ja kävelin naaraan luokse.
"Tuota... Hei Tara. Ajattelin kysyä sinulta nyt aivan suoraan", naukaisin ja istuin hänen vierelleen. Tara näytti yllättyneeltä mutta ei sanonut vielä mitään.
"Mitä tuolla leirissä tapahtui ja mitä sinun ja Alfan välillä on?" kysyin tyynesti. En oikeastaan tiennyt miksi olin kiinnostunut Taran ja Alfan väleistä, mutta ehkä minun olisi hyvä tietää.

//Tara?

Nimi: Chuma

20.03.2017 20:39
Nousin seisomaan, vaikka liike sai Alfan ja Veren tekemät haavat roihahtamaan liekkeihin - vertauskuvallisesti ja jos tarkkoja oltiin, minä kyllä kestin senkin kivun kun panin itseni kestämään sen.
"Taran kunto johtuu siitä, että hän pelasi kanssani ja minä halusin hieman opettaa häntä", aloitin muina kissoina. "Alfa sitten aamulla herätti minut, koska halusi tapella Taran takia. Minä tietenkin täytin hänen toiveensa ja.. no, sanotaan nyt vaikka, että annoin kaiken tulla. Ei ole tapana pidätellä voimia taistelussa. Mutta se hiirenaivo on niin heikko, että jätti leikin kesken, vaikka juuri alkoi päästä vauhtiin, kuten kuvasta näkyy." Hymyilin häijysti. Vilkaisin Vereä ja jatkoin. "Sitten hän tulla tupsahti paikalle ja niin sanotusti pääsi eroon hännästään. Mitäs kiskaisi sen niin voimalla irti hampaistani?"
Katselin Rapapoltetta ja virnistin. Mitähän naaras tekisi? Tämä keho ei kyllä paljoa enempää haavoja kaipaillut mutta jos oli tapeltava niin sitten tapeltaisiin. Verenvuoto oli jossain määrin tyrehtynyt mutta yhä sitä vain valui haavoista. Tosin ei yhtä paljon kuin aiemmin mutta kuitenkin.

//Rapa? Chuma? Alfa? Piikki?

Nimi: Tara

20.03.2017 20:25
Peräännyin pois kahden kollin kamppailusta. He saisivat minun puolestani vaikka tappaa toisensa, nuo kaksi olivat kamalan hiirenaivoisia. Olisin halunnut mennä nukkumaan, mutta en olisi tässä ryskeessä saanut mitenkään unta. Lähdin siis leirin suuaukolle päin. Vilkaisin vielä taakseni kohti rähiseviä kolleja. Astuin sitten ulos. Seurasin Chuman jälkiä. Hän oli tosiaan kantanut minut leiriin pyörtyessäni. Huomasin hangella kuivuneita veripisaroita, ja haistoin niitä. *Minun vertani.* Kuljin metsän siimekseen, mistä olin edellisenä päivänä kulkenut Chuman perässä. Saavuin aukiolle, josta Chuma oli jatkanut matkaansa eteenpäin. Kuljin vielä vähän matkaa, kun saavuin paikalle, jossa olin saanut nämä haavat. Näin suuren kiven, jonka vierellä oli laaja verilammikko, taas minun vertani. Asetuin kiven viereen makoilemaan kauemmas tummanpunaisesta nesteestä. Täällä oli rauhallista. Vain hiljaiset metsän äänet. Ei typeriä, sähiseviä kirppukasoja joita kolleiksikin kutsuttiin. Suljin silmäni. Ehkä voisin nukkua täällä, edes hetken. Toivoin hartaasti, että saapuessani leiriin tilanne olisi rauhoittunut. Ehkä jompi kumpi heistä kuolisi, ehkä ei.

//Joku kissaporukasta jos haluaa?

Nimi: Rapapolte

20.03.2017 20:02
Metsässä vallitsi rauha - ainoastaan lintujen pirteä sirkutus ja puron vaimea solina kantautuivat korviini hiipiessäni eteenpäin aluskasvillisuuden seassa. Hiirenkorvan tuoksut leijailivat ilmassa voimakkaina ja ihanan raikkaina. Huomasin erään kitukasvuisen pensaan juuressa hiiren, joka nakersi parhaillaan siementä pitkillä etuhampaillaan. Se loi minuun varautuneen katseen, tunki siemenen suuhunsa ja kipitti tiehensä. Annoin sen mennä menojaan, sillä riistaa oli metsässä yllin kyllin, joten voisin napata paluumatkalla jotakin kotiin viemisiksi.
Pilvet lipuivat ääneti sinisellä taivaalla. Aurinko lämmitti mukavasti turkkiani ja nostatti hienoisen hymyn kasvoilleni. Lumi narskahteli tassujeni alla mukavasti. Joissain kohtaa lumi oli sulanut jo pois, ja esiin pilkisti vehreä ruohotuppo. Ruohonkorret kurkottelivat kilpaa valoa kohden. Nostin katseeni puiden latvoihin, joiden oksilla istuskeli parvi pikkulintuja. Nekin nauttivat auringosta ja sen suomasta lämmöstä. Minulta karkasi hentoinen huokaus. Istahdin alas ja kietaisin häntäni etukäpälieni ympäri. Vain hiirenmitan päässä minusta - siis ihan nenäni edessä - virtasi pieni puro. Katselin kuinka lehtisateen aikainen, puusta pudonnut vaahteranlehti poukkoili virrassa avuttomana kuin sokea kissanpentu. Virnistin pienesti ja ojensin toista etukäpälääni koskettaakseni vedenpintaa. Siinä samassa yksinäinen varis päästi korviavihlovan varoitushuudon ilmoille ja lehahti lentoon läheisestä puusta. Säpsähtäen käännähdin ympäri ja höristin korviani valppaana.
Saatoin melkein tuntea kuinka maa tärähteli tassujeni alla. Jokin iso lähestyi. Raotin aavistuksen verran leukojani ja maistelin ilmaa viikset väristen. Kaksijalkojen kuvottava löyhkä sai minut irvistämään inhosta. Kaksijalkoja oli enemmän kuin kaksi. Nopeasti pinkaisin lähimpään puuhun ja jäin kyyhöttämään alimmalle oksalle turkki pörhistyneenä ja kynnet paljastettuina. Pian neljä kaksijalanpentua rymisti esiin. Ne mölisivät kovaäänisesti keskenään. Hivuttauduin lähemmäs puunrunkoa ja toivoin, etteivät ne huomaisi minua. Onnekseni ne katosivat yhtä pian kuin olivat ilmestyneetkin, mutta niiden mölinä kuului edelleen. Laskeuduin nopeasti alas puusta ja lähdin juoksemaan takaisin leiriin.

Saavuin leiriin muutaman tovin kuluttua. Aukiolla vallitsi täydellinen kaaos. Veri ja Chuma istuivat toisiaan vastapäätä, ja kumppanini näytti loukkaantuneen. Astelin heidän luokseen silmiäni siristäen.
"Mitä tämä oikein tarkoittaa?" kysyin paikalla olevilta kissoilta terävään äänensävyyn, joka sai aukiolla olevat kissat valpastumaan ja kiinnittämään huomionsa minuun. Tuijotin hampaitaan paljastelevaa Chumaa viileästi. Veri vilkaisi minua ärtyneenä.

//Aukiolla olevat kissat?

Nimi: Piikki

20.03.2017 19:40
Olin herännyt hetki sitten torkuiltani rääkynään ja taistelun ääniin. Nyt katselin kauhuissani Veren ja Chuman kamppailua. Veren häntä oli katkennut. Minua pelotti! Kollit näyttivät hurjistuneilta. Tara oli riutuneen näköinen ja Chuma, Veri sekä Alfa olivat kuin olisivat kierineet veressä. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin. Huomasin Lunankin hävinneen. Tunsin oloni yksinäiseksi ja pelokkaaksi, sillä Veri ja Chuma kamppailivat kauempana ja Alfa sekä Tara olivat heidän lähettyvillään ja Lunakin oli hävinnyt. Juoksin äkkiä takaisin pesään ja hautasin pääni sammaliin ja peitin pääni käpälilläni parhaan mukaan. Ajatukset risteilivät päässäni vauhdilla. Lopulta en pystynyt vain kuuntelemaan ulkona tapahtuvaa vaan minun oli pakko nähdä kuinka Veri nöyryyttäisi sitä hirviötä. Olin kissojen puheiden ja sähinöiden perusteella tajunnut, että Chuma oli tehnyt jotain pahaa. Hipsin hiljaa ulkosalle ja istahdin turvallisen välimatkan päähän muista. *Anna mennä Veri!* ajattelin katsellen kissojen taistelua.

//Chuma?

Nimi: Veri

20.03.2017 19:25
Katsoin Taraa epäluuloisesti
"Älä sinä puutu tähän", murisin raivokkaasti. Heilautin puolikasta häntääni. Tönäisin valkean naaraan pois edestämme. Naaras kellahti maahan nousten nopeasti ylös.
Astelin Chuman eteen arvokkaasti. Olin todella lähellä sähisevää kollia.
"Älä luulekkaan, että antaisin anteeksi", hymyilin ilkeästi hampaat vilkkuen auringon valossa. Tassutin Chuman ohitse. Huomasin valuvani verta suurella tahdilla. Punainen neste pulppusi hännästäni samaan tahtiin sydämmeni kanssa. Häntäni oli liian lyhyt nuollakseni sitä. Aloin nuolemaan rintaani. Häntäni alkoi veri alkoi kuivua. Näin kuinka Piikki katseli hieman arasti pesän edustalta. Nousin ylös ja astelin takaisin aukiolle jossa tappelimme. Istahdin Chumaa vastapäätä ja tuijotin tätä. Katselin tätä kylmästi. Tuntui kuin Chuma ei olisi välittänyt katseestani. Siristin silmiäni.

//Tara, Chuma tai Piikki?

Nimi: Luna

20.03.2017 19:24
Heräsin pediltäni kuullessani kovaa melua pesän suuaukon viereltä. Raotin varovasti silmiäni ja yllätyksekseni näin kuinka Alfa haastoi riitaa Chuman kanssa. Kollin joka oli vasta liittynyt laumaa. Olin jo heti arvannut, että siitä kissasta olisi ollut harmia. En tohtinut liikkua mihinkään, sillä en halunnut joutua keskelle kollien taistelua. Molemmat näyttivät olevan enemmän kuin tosissaan mutta tuskin tämä päättyisi kenenkään hengen lähtöön. Chuma oli hetken voitolla mutta yllättäen Tara tuli heidän väliinsä ja riuhtaisi Chuman irti. Kollit kuitenkin jatkoivat välittämättä. Mieleeni juolahti kuitenkin yksi kysymy. *Puollustiko Alfa tarkoituksella Taraa noin kiihkeästi?* mutta tuskimpa. Toisaalta Tara oli kaunis ja hän pystyi varmasti viettelemään kolleja. Nousin pediltäni ja katsoin kerman väristä kollia kauhuissani. Hän oli niin typerä! Tai oikeastaan en enää tiennyt kuka tässä oli typerä. En voinut uskoa, että hän olisi ryhtynyt tuohon turhaan tappeluun vapaaehtoisesti mutta toisaalta tuon rohkeaus ja halu puolustaa muita oli niin... ihailtavaa. Ravistelin päätäni. Mukaan oli tullut myös Veri, eikä aikaakaan, kun pätkä hänen hännästään oli pesän nurkassa lojumassa. Veren määrä kuvotti minua ja tunsin voivani pahoin. Juoksin ulos koko leiristä ja jäin sen sisäänkäynnin vierelle rauhoittumaan. Hengitin raskaasti ja yritin saada mieleeni juuttuneet kuvat tappelusta pois. Minun olisi puhuttava Alfalle kun tilanne rauhoittuisi.

//Alfa? Joku?

Nimi: Tara

20.03.2017 19:09
Chuma istahti maahan nuolemaan turkkiaan.
"Anteeksi mitä? Suhde?" sähähdin. "Sinutkin voisi 'merkata', eikö?"
Niskakarvani olivat pystyssä, mutta en todellakaan lähtisi taisteluun tässä kunnossa. Sitten kuulin jonkun rynnistävän leiriin. Veri tuli ja huokaisin helpotuksesta. Nyt tämä asia selviäisi. Katsahdin Alfaan, joka nuoli haavojaan vieressäni. Hänelle ei olisi saanut tapahtua noin, hän ei ansaitsisi sellaista. Mietteeni keskeytyivät, kun kuulin taas mouruamista ja sähinää. Käännähdin katsomaan ja näin Chuman ja Veren taistelevan. Veri upotti hampaansa Chuman niskaan. Kavahdin kauhusta. Chuma oli tehnyt minulle kaikkea kamalaa, satuttanut minua ja saattanut minut tällaiseen kuntoon, mutta ei hän saisi kuolla. Pitäisikö minun puuttua tähän? Seuraavaksi harmaa kolli kuitenkin tarrasi Veren häntään. Musta kolli nykäisi häntäänsä. En tiennyt, mitä tapahtui, mutta seuraava asia minkä näin, oli osa Veren häntää Chuman suussa. Naurahdin hiukan kylmästi. En ollut varsinaisesti kummankaan puolella, mutta Veri vain näytti niin typerältä yhdessä Chuman kanssa.
"Saat katua mitä juuri teit!" Veri sähisi loikaten Chuman kimppuun. Taistelu kävi raivokkaana, ja se voisi päättyä jomman kumman kuolemaan. Enkä halunnut sitä. Lauma tarvitsi Vereä ja... no, en haluaisi Chumankaan kuolevan, vaikka eihän se haittaisi jos Veri repisi häneltä turkin päältä. Kollit sähisivät yhä raivokkaammin. Olin nyt varma siitä, että tämä tappelu päättyisi toisen menehtymiseen tai ainakin vakavaan haavoittumiseen. Nousin ylös. Tämän jälkeen menisin varmasti lepäämään, sillä oloni oli kamala. Astelin lähemmäs sähisevää häntien ja raajojen sekamelskaa.
"Lopettakaa", naukaisin. Kumpikaan ei kuullut mitö sanoin. Minun olisi pysäytettävä heidät. Vedin henkeä.
"Looettakaa!!" kirkaisin ilmoille kovan huudon. Veri ja Chuma jähemttyivät paikoilleen, Chuma Veren tassua purren ja Veri Chuman häntää tavoitellen. Hyppäsin heidän välilleen ja sähisin.
"Lopettakaa, olkaa niin hyvät", naukaisin viileästi.

//Chuma? Veri?

Nimi: Chuma

20.03.2017 19:09
Olin juuri hyökkäämässä sähisten Alfan kimppuun, kunnen kuulin Veren tulevan leiriin.
"Mitä te olette tehneet täällä? Tai sanoisinko, mitä sinä teit?" hän sähisi ja osoitti minua hännällään. Hänen kurkustaan kohosi murinaa. Tuijotin kollia jääräpäisesti. "Tapellako sinä haluat?"
Veri loikkasi minua kohti mutta väistin nopeasti. Hän kuitenkin kääntyi ilmassa, laskeutui selkääni ja iski kyntensä nahkaani. Tunsin kollin hampaiden uppoavan lihaani ja ulvahdin hiljaa. Koetin ravistella Vereä pois selästäni, mutta hän piti otteensa. Yht'äkkiä pureuduin hänen hännänpäähänsä ja Veri irrotti otteensa. Hän kiskaisi häntäänsä rajusti. Hetken kuluttua hän mourusi: "Saat katua sitä, mitä juuri teit!"
Viskasin hännänpuolikkaan jonnekin, juuri ennen kuin hän hyökkäsi kimppuuni ja kaatoi minut maahan ja alkoi raastaa vatsaani takakynsillään, niin että karvatukkoja lenteli. Sähisin raivosta ja potkaisin hänet voimalla kauemmas ja ponkaisin jaloilleni häntä huitoen.
"Tara kerjäsi verta kuonostaan", sihisin, kun aloin kiertää Veren kanssa ympyrää. "Hän leikki kanssani, pelasi peliä. Alfa halusi taistella suojattinsa vuoksi, joten minä annoin hänelle taistelun. Enkä minä todellakaan pidättele voimiani taistelussa!"
Loikkasin ilmaan, käännyin ilmassa ja laskeuduin Veren selkään iskien kynteni hänen lapoihinsa. Upotin hampaani syvälle hänen lihaansa, niin että verta alkoi valua kielelleni. Raastoin hänen kylkiään ja selkäänsä raivoisasti takakynsilläni ja tunsin veren alkavan pulputa tekemistäni haavoista. Samassa Veri kierähti selälleen jättäen minut allensa. Pidin kuitenkin pintani ja kun hän nousi takaisin jaloilleen, minä loikkasin hänen eteensä ja viilsin molempien etukäpälieni kynsillä syvät viillot hänen rintakehäänsä.

//Veri? Tara? Alfa?

Nimi: Alfa

20.03.2017 18:45
Tunsin järkyttävää kipua haavoissa joita Chuma oli aiheuttanut. Silmissäni syttyi jäätävä välähdys.
Nousin hitaasti ylös, niskakarvat pystyssä. Silmissäni paloi murhaava tuli, joka oli aikeissa purkautua sisältäni. Chuma oli tehnyt väärin.
''Sinä. Et. Pääse. Tästä'', murisin ja otin aina askeleen kohti Chumaa joka katsoi minua häijysti.
''Vieläkö sinä kerjäät tappelua?'' hän kysyi ja naurahti kylmästi.
Silloin napsahti. Syöksyin Chuman kylkeen ja painoin hänet maahan vatsalleen.
Jää sydämessäni iskin hampaani Chuman niskaan, purren hänen selkärankaansa, samalla kun suurella kehollani pidin sätkivää kollia paikallaan.
Laksin hampaani irti ja vedin verta vuotavia viiltoja raivon vallassa ympäri hänen turkkiaan. Chuma vaikutti varsin yllättyneeltä äkittäisestä raivokohtauksesta joka sai minut toimimaan hyvinkin väkivaltaiseksi. Olin yleensä huono taistelija mutta raivoni antoi voimaa.
Yhtäkkiä tunsin kuinka joku hyppäsi kylkeeni ja suorastaan repi minut irti Chumasta, joka nousi ylös jäätävästi minua mulkoillen.
Silmä silmästä, viilto viillosta. Se oli minun sen hetkinen sanontani.
Käännyin kohtaamaan Lunan joka tuijotti minua ehkä hieman hirvittyneen oloisena. Niin, kuka olisikaan uskonut minun käyvän jopa tappavasti jonkun kimppuun? Olisin voinut tappaa Chuman jos olisin halunnut, mutta en aikonut tehdä sitä.
Istuin alas ja nuolaisin vereen tahriintunutta tassuani. Olin edelleen raivoissani, enkä tajunnut tilanteen vakavuutta. Kummallakin oli haavoja jotka voisivat pahimmassa tapauksessa tulehtua. Omani vuosivat edelleen verta ja tahri vaalean turkkini.

// hui kamala alfa veti taas herneet syvälle henkitorveensa. chuma, tara, luna, veri?

Nimi: Veri

20.03.2017 18:34
Juoksin leiriin huohottaen. Vatsani jätti perääni suuren verisen noron, mutta tästä punaisesta nesteestä olin saanutkin nimeni. *Se naaras kissa sai ansionsa mukaan. * Ajattelin voiton riemuisesti. Palasin viekä myöhemmin katsomaan oliko kissa lähtenyt. Astelin sisään tunnelista, joka raapi haavojani. Tunneliin jäi tukko karvojani. Astelin aukiolle. Näin kolme veristä kissaa. Katsoin Chumaa, joka näytti pelottomalta. *Tuo kolli!*
"Mitä olette tehneet täällä? Tai sanoisinko mitä sinä teit?" Sähisin osoittaen Chumaa hännälläni. Chuma tuijotti minua jöäräpäisesti. Murina kantautui kurkustani.
Muut kissat siirtyivät sivummalle. Tuijotin harmaan kollin loimuaviin silmiin.
"Tapellakko sinä haluat?" murisin hymyillen ilkeästi, neulan terävät hampaani vilkkuen. Loikkasin valtavalla loikalla harmaan kissan kimppuun. Mutta tämä väisti. Onneksi huomasin liikkeen tarpeeksi ajoissa ja vaihdoin suuntaa lennossa. Tartuin kynsilläni ensin Chuman turkkiin ja lopulta nahkaan. Painoin hampaani tämän niskaan ja tunsin kuinka ne upposivat tämän lihaan. Kolli ulvaisi ravistellen minua selästään. Pidin otteeni terävillä hampaillani. Maistoin veren suussani. Nautin tästä. Tunsin nykäisyn hännässäni.
Chuma oli tarttunut hännän päähäni kiinni.
Irrotin hampaani äkillisesti Chumasta ja riuhtaisin häntäni väkevästi irti. Tunsin kipua, kuin kävelisin tulessa. Puan näin syyn. Häntäni oli lyhentynyt paljon. Osa hännästäni roikkui Chuman leukojen välissä. Raivo kuohahti sisälläni.
"Saat katua sitä mitä juuri teit!" mourusin loikaten Chuman kimppuun. Näin vain Chuman. Kaikki katosi ympäriltäni.
Chuma oli kohteeni.

//Chuma?

Nimi: Chuma

20.03.2017 18:14
"Kuka on puhunut kunnioituksesta yhtään mitään?" sihahdin. "Kuvitteletko, että haen kunnioitusta? En, mutta ikävä kyllä Alfa aloitti taistelun. Ja kun minä taistelen ja varsinkin jos toinen itse tahtoo taistella, en todellakaan pidättele tai säästele voimiani." Siristin ilkeästi silmiäni. "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."
Samassa loikkasin Taran yli Alfan kimppuun. Iskin kynteni kollin lapoihin ja kaadoin hänet maahan.
"Nimeni on Chuma", sähisin. "Ja tulen paikasta, jossa isäni kasvatti minut."
Huitaisin vaaleaturkkista kollia poskeen tehden siihen viillot.
"Riittää", murisin. "Tämä taistelu oli tässä. Et ole kykeneväinen tappelemaan kanssani, joten antaa olla. Sääli, kun olet niin heikko.." Virnistin häijysti ja vilkaisin Taraa. "Taidatte olla läheisiäkin, vai? Herttaista.. Nytpä ainakin olette, miten sen sanoisi.. Merkattuja. Molemmat. Kenenkään ei tarvitse kysellä suhteenne vakavuutta."
Istuuduin ja aloin nuolla verta käpälistäni.

//Tara? Alfa? Veri?

©2017 Kuunpisara - suntuubi.com