Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

 

Hei, muutama asia vielä!

   Kirjoitathan vuorosanat eri riveille. Tämä tuo tarinaan selkeyttä ja pituutta, joten se on helpompi lukea ja arvioida.

Siis:

”Huomenta” tervehdin.

”Huomenta. Kaunis sää tänään, eikö totta?” hän vastasi.

   Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välillä. Kirjoita vuorosanat lainausmerkein (”) ja ajatukset joko tähdillä aka asteriskilla (*) tai yhdellä lainausmerkillä (’). Asia on omasi, mutta tarinan selkeyden vuoksi älä käytä samoja merkkejä.

   Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ankarasti kielletty ja aiheuttaa sinulle varoituksen. Mikä on vakavaa ja mikä sallittua? Luonteen rajoissa voit käyttää kissaa sivuhahmona, oppilastoverina, tuoresaaliskasalla kohtaamisessa, kissasi haavoittuessa parantajan pesässä tai muuten vain taustalla. Vakavaa autohittaamista on hahmon satuttaminen, tappaminen, kumppanuus ja pennut ilman toisen lupaa. Suurempia rooleja varten ovat NPC-hahmot. Kumppaniton NPC voi olla kissasi kumppani ja heille voi tulla tarinoissasi pieniä vammoja (rampauttaminen kielletty). Jos tahdot tappaa NPC-hahmon tarinassasi, kysy lupaa sähköpostista, joka tulee näkyviin kun asetat hiiresi tämän päälle.

   Olemme vanhoilla reviireillä ja vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Katso ulos, niin tiedät, missä vuodenajassa seikkailemme. Enemmän vuodenajasta, riistatilanteesta ja liikkeellä olevista taudeista on täällä.

   Kuunpisara on tarinaroolipeli ja useimmat kirjoittajamme pitävät yhdessä kirjoittamisesta. Jos tahdot kirjoittaa muiden kanssa, voit kahdella vinolla viivalla ilmoittaa, haluatko jonkun jatkavan tarinaasi.

Kuten;

// -----------?

   Muistathan myös, että Pimeyden Metsän tarinoista on mahdotonta saada pisteitä, sillä kuolleilla kissoilla ei ole arvojärjestelmää! PM kissat voivat syntyä uudelleen sukulaistensa perheisiin. Jos tekee mieli syntyä uudelleen, vaikka sukulaisia ei ole elossa / ei ole koskaan ollutkaan niin kysy asiasta vieraskirjassa. Voidaan käsitellä asia siellä.

   Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 [ Kirjoita ]

Nimi: Pöllösyöksy

09.03.2018 15:18
Tunsin, miten Rapapolte painautui rintaani vasten. Hän hohkasi lämpöä, jota olin kaivannut niin pitkään. Tunsin naaraan hengityksen ihollani ja hänen tutun tuoksunsa nenässäni. Ilma ympärillämme väreili, kun painauduin tiiviimmin Rapapoltetta vasten. Suljin silmäni, ja jäin kuuntelemaan Rapapoltteen rauhaisiaa hengitystä. Sitten kuiskasin:
"Kaikki on hyvin nyt." Polte rinnassani tuntui lähes sietämättömältä, mutta en halunnut sitä pois. Rakkaus oli ihana tunne, ja vielä parempaa oli, jos sai vastakaikua. Mieleeni muistuivat ajat, jolloin olimme olleet näin lähekkäin maan päällä, ja istuneet vain hiljaa toisiimme painautuneina. Muistelin myös sitä, kun Rapapolte oli alkanut odottaa pentujamme. En ollut ikinä nähnyt heitä, ennen kuin heidät vietiin pois Kuolonklaanista ja tuotiin minun luokseni. Olin saanut tutustua heihin täällä ja viettää heidän kanssa aikaa. En ollut ehkä mikään maailman paras isähahmo, mutta ei Virnepennulla tai Viiriäistassulla ollut muutakaan. Jos väin Rapapolte voisi tulla tänne kanssamme... Värähdin, ja vetäydyin kauemmas Rapapoltteesta. Tuntui sairaalta toivoa rakastamani naaraan kuolemaa. Olin tappanut monia henkiä, mutta en voisi satuttaa Rapapoltetta enkä voisi toivoa hänen kuolemaansa. Hänen oli hyvä olla maan päällä. Katselin Rapapoltteen vaaleanvihreitä silmiä, kun tajusin, että ehkä Rapapolte ei rakastanutkaan minua. Edessäni ei ollut se sama Rapapolte johon olin rakastunut, vaan edessäni oli Raparuusu. Heissä oli samaa, mutta he eivät olleet sama kissa. Tunsin vihan läikähtävän sisälläni, kun peräännyin yhä kauemmas Raparuususta. En ollut katsellut Raparuusun elämää, en ollut seurannut hänen liikkeitään. Mitä jos hän odotti jonkun muun pentuja? Mitä jos hänellä oli kumppani? Tiesin, että Raparuusulla voisi olla kumppani, sillä hän ei ollut Rapapolte, minun kumppanini. Mutta silti se tuntui epäreilulta, se sai minut vihaiseksi ja pelkäämään.
"Onko sinulla kumppani?" sähähdin.

// Rapa?

Nimi: Pöllösyöksy

08.03.2018 22:42
Hiivin matalana aluskasvillisuuden seassa eteenpäin. Ilma oli painostava kuten aina täällä, ja tuntui kuin joku hönkisi niskaani koko ajan. Aluksi se oli ollut ärsyttävää, mutta nyt en enää välittänyt. Ja jos välillä halusin tuulettua, tunkeuduin lähelle rajaa, joka erotti Tähtiklaanin Pimeyden metsästä. Rajalla kävi kova tuuli, eikä se päästänyt minua Tähtiklaanin reviirille. En minä sinne edes halunnut, vaikka ajatus riistasta, joka juoksisi käpäliisi joka toinen silmänräpäys kuulostikin houkuttelevalta. Tuhahdin halveksivasti Tähtiklaanille, kun loikkasin oksanpätkän yli. Sitten pysähdyin puun taakse ja jäi  maistelemaan ilmaa. En kuitenkaan haistanut mitään erityistä, joten jatkoin kävelyä eteenpäin. Minulla oli tänään tehtävä.
Saapuessani pienelle aukiolle, seisahduin ja asetuin pensaan taakse. Höristin korviani ja painauduin lähelle maata. Rapapolte tulisi pian, tunsin sen sisälläni. Naaraan ajattelu sytytti tutun poltteen rintaani ja tunsin rakkauden syvällä sisimmässäni. Väräytin viiksiäni mielissään, kun kuvittelin miten tapaisin naaraan jälleen. Sitten haistoin ilmassa Rapapoltteen tuoksun. Pomppasin heti jaloilleni ja kiersin pensaan ympäri. Rapapolte oli kohdistanut katseensa minuun, kun liikuin hitaasti puiden alla.
"Kuka sinä olet?" hän sähähti. Pieni kehräys karkasi huvittuneena kurkustani, ja vetäydyin pois varjoista. Punaruskean naaraan silmät paloivat, kun kohdistin katseensa suoraan hänen silmiinsä. Siitä oli niin kauan aikaa, kun olin viimeksi nähnyt hänet ja haistanut hänen pehmeän ominaistuoksunsa. Vedin keuhkoni täyteen Rapapoltteen tuttua tuoksua ja kuvittelin miten voisin painatua hänen kylkeensä kiinni. Ilme naaraan kasvoilla kieli kuitenkin sitä, että minun tulisi pysyä loitolla. En vain voinut vastustaa kiusausta ja hivuttautua lähemmäs Rapapoltetta. Naaras perääntyi muutaman askeleen, mutta näytti päättävän sitten, ettei pakenisi minua.
"Kuka sinä olet?" Rapapolte kysyi uudestaan. Hänen äänensä oli terävä, enkä kuullut siinä lainkaan pelkoa. Virnistin naaraalle ja astuin vielä askeleen lähemmäs. Välillämme ei ollut enää kuin ketunmitta.
"Kyllä sinä tiedät kuka olen", naukaisin. Ääneni kaikui ympärillämme, ja näin miten Rapapolte värähti. Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan paljastaneet mitään tunteita.
"Kyllähän sinä muistat Virnepennun ja Viiriäistassun? He ovat täällä myös." Rapapoltteen silmät kiiluivat hämärässä, ja erotin niissä aavistuksen hämmennystä. Sitten kurottauduin vielä lähemmäs rakastamaani naarasta ja kuiskasin:
"Sinä muistat kyllä minut ja heidät, Rapapolte."

// Rapa? Pöllö siis tietää et Ravan nimi on Raparuusu mut se sanoo sitä aina Rapapoltteeks

Nimi: Pisaratähti

01.07.2017 15:01
Katsoin Sulkatähteä, joka seisoi yhä suurella kivellä edessäni. En nähnyt missään Viiltotähteä. Missä ihmeessä hän oli? Emoni oli toivottanut minut hetki sitten tervetulleeksi Pimeyden Metsään, minä olin kuollut. Epäröimättä astelin kohti suurta kiveä ja loikkasin emoni vierelle. Naaras ei sanonut mitään, ilmeisesti paikka oli päälliköille.
"Missä Viiltotähti on?" kysyin tyynenä ja istuuduin alas. Naaras katsoi minua vihreillä silmillään pohtien selkeästi vastaustaan.
"Hän ei ole enää täällä", naaras vastasi. Kohotin kulmiani.
"Kuinka niin ei ole täällä? Missä hän sitten on?" kysyin ja kehotin emoani vastaamaan minulle heilauttamalla häntää.
"Kuolonklaanissa, missä hänen pitääkin olla", naaras vastasi ja väläytti minulle hymyn. En ymmärtänyt, mitä emoni yrittikään kertoa minulle. Ei Viiltotähti voinut olla Kuolonklaanissa. Samassa ymmärsin jotain. Kylmät väreet kulkivat lävitseni ja silmäni suurenivat. Oliko Viiltokaaos sittenkin Viiltotähti?
"Viiltokaaosko?" kysyin epäröiden ja katsoin emoani hieman hämmästyneenä.
"Niin. Hän palasi takaisin elämään", ilmoitti Sulkatähti. Nyökkäsin.
"Miksei hän ole kertonut minulle?" kysyin ihmeissäni.
"Ei hän tiedä vielä itsekään, kuka hän on. Sinä et kertonut hänelle, että Syöksyviilto on hänen isänsä. Se olisi saattanut nopeuttaa hänen muistamistaan", ilmoitti Sulkatähti. Kohautin lapojani.
"Mitä se haittaa, vaikka hän ei muistaisi?" kysyin. Sulkatähti kohautti lapojaan.
"Ei kai mitään, mutta kyllä minusta oli mukavaa muistaa, että olen Sulkakukka", naaras naukaisi. Pyöräytin silmiäni.
"No, Syöksyviilto voi itse päättää, kertooko vaiko eikö", naukaisin murahtaen ja nousin ylös. Loikkasin alas kiveltä ja lähdin poispäin aukiosta etsimään tuttuja kissoja, vaikkapa Kaaosmieltä. Erotinkin tummanharmaan kollikissan istumasta lähellä aukiota. Kolli katsoi minua tavanomaisella murhaavalla katseellaan. Astelin hänen luokseen.
"Miten Pimeyden Metsässä menee?" kysyin kollilta. Hän kohautti leveitä lapojaan.
"Sitä tavallista. Silloin tällöin uusia kissoja tulee, kuten sinä. Kukaan täältä ei ole lähtenyt, ja jotkut ovat harvinaisen ärsyttäviä", kolli naukui ja kääntyi kohti luonnonvalkeaa naaraskissaa, jonka hännässä oli vaaleanruskeita raitoja. Naaraan nimi oli Riemutuho, hän oli entinen Kuolonklaanin jäsen. Naaras oli kyllä erinomainen taistelija, mutta.. Noh, hieman tai vähän enemmän kajahtanut. Huomatessaan minut, naaras lähti tulemaan meitä kohti.
"Olen jo miljoona kertaa sanonut, että pysy kaukana minusta! Kukaan ei tahdo lähelleen sinua, kissaa, joka ei osaa edes puhua oikein!" Kaaosmieli raivosi Riemutuholle karvat pystyssä.
"Hei, me muistamme sinut. Sinä olet Pisaratähti, päällikkö! Me olemme Riemutuho, muistatko?" naaras kysyi ja purskahti samassa tavanomaiseen nauruunsa. Astuin askeleen kauemmas minua lähestynyttä naaraskissaa.
"Joo..", vastasin epäröiden ja poistuin sitten kissan luota nopeasti takaisin aukiolle. Onnekseni Riemutuho jäi kiusaamaan Kaaosmieltä, joka vaikutti tosiaankin vihaavan naarasta. Huomasin tummanruskean kollikissan istuvan aukion reunalla. Arvelin kissan olevan veljeni Karhuturkki. Astelin hänen luokseen. Kollli katsoi minua silmiään siristellen.
"Sinä olet kai Karhuturkki?" kysyin. Kolli nyökkäsi.
"Pisaratähti", hän naukui nimeni. Sentään kolli tiesi sen, vaikka en elävänä häntä ollut tavannukaan. Jäin juttelemaan hänen kanssaan toviksi siitä, millainen Kuolonklaani oli ennen Karhuturkin kuolemaa. Ladossa asuneet kissat olivat kuulemma tappaneet hänet kauan sitten, kun Kuolonklaani piti koko metsää valtansa alla.

Nimi: Piikkihäntä

26.04.2015 12:01
Olin poistunut oppilaan unesta. Menin nukkumaan kiven juurelle. Oli pimeää, kaipasin aurinkoa. Mutta oli täällä varmasti kivempaa kuin Tähtiklaanissa.
Odottelin seuraavaan yöhön.
"Hei, Tulitassu", naukaisin.
Oppilas seisoi edessäni.
"Kerron sinulle asian,jota et saa kertoa kenellekään, tai sinut tapetaan", naukaisin.
Oppilas nyökkäsi peloissaan.
"Viiltokynsi uskoo Pimeyden metsään, samoin Sulkakukka. Klaanissa on myös muita, Korppitassua käännytetään kokoajan. Viimasumu pitää joka kolmas yö opetuksia, joissa Viiltokynsi on ollut nyt oikeastaan pomo. Osallistu koulutukseen Viiltokynnen kanssa, hän kertoo sinulle tarkemmin", naukaisin.

//Tuli? Ja jos se oikeesti kertoo, Viilto murhaa sen salaa ;)

Nimi: Piikkihäntä

26.04.2015 11:25
"Yrttiviiksi, tämä metsä on kaikkien, ei ole kenelläkään omia asioita", Tuhotähti muistutti.
Yrttiviiksi murahti. Päätin, että kouluttaisin tietämättömän taivasklaanilaiskollin hyväksi, hän ei kuuluisi Pimeyden metsään.
Poistuin paikalta. Tulitassu Myrskyklaanista kaipaisi kuitenkin pimeyttä. Viimasumu, kolli, joka oli Leijonatähden veljenpoika oli luopio, jota kannattimiksi pelätä. Tästä Tulitassusta kouluttaisimme pahan, hän olisi sen arvoinen. Saavuin kollin uneen.
"Tervehdys", naukaisin istuessani kivellä.
"Miksi olen täällä? Kuka sinä olet?" Tulitassu sähisi.
"Olen Piikkihäntä", naukaisin.
"Sinä kuulut Pimeyden metsään, kuulutan sinusta kunnon soturin, en kykene siihen yksin, jos suostut, saat muutakin apua", kerroin.
Oppilas mietti hetken, kunnes vastasi...

//Tulitassui?

Nimi: Yrttiviiksi

26.04.2015 10:54
Oppilaat ja Tuhotähti olivat jo kadonneet. Jäin kaksin Piikkihännän kanssa.
"Piikkihäntä, sinun tehtäväsi ei ole huolehtia minun ja Tuhotähden asioista", sähähdin. Hän katsoi minua selkäkarvat pystyssä. Valmistauduin hyökkäämään. Piikkihäntä ehti kuitenkin ensin. Olin jäämässä alakynteen. Helpotuin kun Tuhotähti ilmestyi Piikkihännän taakse. Piikkihännän huomaamatta hän riuhtaisi hänet irti minusta. Pikkihäntä mätkähti maahan ja jäi nuolemaan haavojaan. Sähähdin tälle, ja hän lähti tiehensä.
"Kiitos, Tuhotähti", sanoin.

// Käviskö et Piikkihäntä alkaa ilmestyy Lohkareen uniin ja opettaa sitä silleen hyväksi eikä pahaksi?

Nimi: Piikkihäntä

25.04.2015 23:41
Tunsin turkkilainen naaraan kosketuksen. Se oli Kipinähäntä.
Kun avasin silmäni, oli naaras kuitenkin kadonnut. Pudistin päätäni. Naaras ei ollut luonani. Pimeä metsä ympärilläni oli alkanut kyllästyttämään. Se pieni hetki, kun taistelussa sain olla elävä, oli ihanaa aikaa. Leijonatähden kuolema oli kuitenkin saanut meidät katoamaan. Kävelin aukiolle, jossa oli kaksi oppilasta, Tuhotähti sekä Taivasklaanin entinen parantaja Yrttiviiksi.
"Hei", mutisin.
"Kuka tuo on", varjoklaanilaiskolli naukaisin, hän haisi siltä ainakin.
"Piikkihäntä, kissa, joka oli aiheuttamassani sodassa", Tuhotähti kertoi.
"Hei", Havutassu ja toinen kolli kutisivat sitten.
"pimeyden metsä on pimeä paikka, älkää tuoko tänne viattomia oppilaita", sähisin.
"Oletko alkanut pehmentymään?" Yrttiviiksi sähisi.
"En, vaan kyllästymään", mutisin.

//Yrtti, Havu tai Lohkare??

Nimi: Yrttiviiksi

24.04.2015 17:40
Nuori punertavan ruskeaturkkinen kolli tuijotti meitä. Hänen meripihkan värisissä silmissään hehkui viha.
"On aika lähteä", kuiskasin Tuhotähdelle. Olin saanut erikoisluvan ilmestyä nuorelle oppilaalle. Tuhotähti oli pyytänyt minua mukaan tapaamaan häntä.
" Voimme saada tämän kunniattoman oppilaan helposti puolellemme", oli Tuhotähti sanonut. Olin suostunut ehdotukseen, ja pyytänyt Tuhotähteä puolestani erään toisen kissan näkyihin. Jonkun, jonka tiesin paremmin kuin tämän nuoren Havutassun. Synkkiä aikoja olisi luvassa...

 

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com