Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

   

Pääset chattiin tästä!

Myrskyklaani ♦ Jokiklaani ♦ Tuuliklaani ♦ Varjoklaani ♦ Kuolonklaani
Taivasklaani ♦ Erakot&kotikisut

Tähtiklaani ♦ Pimeyden metsä 

 

Pimeyden metsäläisten tarinat

Ennen kuin kirjoitat, otathan nämä asiat huomioon:

Kirjoita vuorosanat eri riveille, se tuo tarinaan selkeyttä.
- Tee selkeä ero ajatusten ja vuorosanojen välille. Vuorosanat kirjoitetaan lainausmerkkien(") ja ajatukset asteriskien eli tähtien(*) sisään.
- Kirjoita tarinat imperfektissä eli menneessä aikamuodossa(kävelin, ei kävelen, juoksin, ei juoksen, jne) ja yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä-muodossa kissasi näkökulmasta.
Autohittaaminen, eli toisen hahmon käyttäminen tarinassa on sallittua, mutta ainoastaan pienissä määrin. Voit laittaa tarinassasi toisen kissan sanomaan jotain, mutta sinun on tärkeää muistaa, että luet kissan luonteen ennen kuin laitat sitä tarinaasi. Jokaista klaanin jäsentä saa käyttää tarinassa sivuhahmona. Et saa tappaa hahmoja ilman kirjoittajan(NPC-hahmolla ylläpitäjän) lupaa. Sama koskee haavoittumisia; et saa laittaa toista kissaa vuotamaan verta, elleivät kissat ole taistelemassa, jolloin pienet haavat ovat sallittuja, mutta ikuiset arvet, vammat ja muut, joiden vuoksi tulee mennä parantajan luokse eivät ole sallittuja ilman lupaa.
Hahmosi ei voi olla voittamaton. Vahvinkin soturi saa haavoja taistelussa ja häviää joskus. Kissasi ei saa myöskään saalista aina kiinni.
- Tänne kuuluvat vain tarinat. Jos unohdat laittaa tarinan loppuun, että tahdot jonkun jatkavan tarinaasi, et kirjoita sitä tänne, vaan ilmoituksiin.
Lisää ohjeita kirjoittamiseen täältä.

Jos tahdot jättää jatkot jollekin toiselle liittyneelle, laita tarinan perään kahden rivinvaihdon jälkeen kahden kauttaviivan jälkeen kissan nimi, jolle jatkot tahdot jättää, esim:
//Vadelmatassu?

Toivottavasti inspiraatiosi ei katoa!

 

HUOM! Pimeyden Metsän jäsenet eivät saa tarinoistaan kokemuspisteitä! He eivät voi vierailla ilman ylläpitäjän lupaa elävien kissojen unissa. Uudelleensyntyminen onnistuu, kunhan olet kirjoittanut kissallasi Pimeyden Metsässä vähintään kymmenen yli 150 sanan mittaista tarinaa ja kysynyt ylläpitäjältä luvan ja ohjeita uudelleensynnyttämiseen!

 [ Kirjoita ]

Nimi: Hiiripisara

25.07.2018 15:02
Kun avasin silmäni, tunsin jälleen kehoni, mutta myös kivun kyljessäni. Haavaa en kuitenkaan nähnyt, enkä verta. Miksi kipu oli jäänyt kylkeeni? Oliko se Pimeyden Metsän kosto siitä, että en saanut tapettua sitä kirottua jokiklaanilaista? Ympärilläni oli lukemattomia puita, oli aivan pimeää. Nostin katseeni taivaalle nähdäkseni kuun ja hopeahännän tähdet, mutta en nähnyt mitään. Taivas oli yhtä pimeä kuin jokaisen kuolonklaanilaisen sielu. Pimeys ahdisti minua, mutta kuljin eteenpäin, kunnes saavuin aukiolle. Aukiolla oli suuri kivi, joka muistutti minua puhujankivestä nelipuilla. Kivellä ei seissyt kukaan, mutta sen edessä seisoi kissoja, joista erään suurimmista tunnistin Pisaratähdeksi, isäkseni. Hänen katseensa oli halveksiva ja pettynyt. Katsoin häntä ylöspäin tyyni ilme kasvoillani. Pisaratähden vierellä oli muita kissoja. Yksi heistä taisi olla kuollut päällikkö Sulkatähti. Jos hän oli täällä, missä oli suuri ja kunnioitettu Viiltotähti? Oliko isoisäni niin pettynyt minuun, ettei tahtonut edes tavata minua?
"Miksi Viiltotähti ei ole täällä?" kysyin ja yritin etsiä häntä katseellani, mutta turhaan. Pisaratähti pysyi hiljaa hetken, kunnes hän sitten naukui hämmästyneenä:
"Hän lähti pois vuodenaikoja sitten, etkö ole nähnyt häntä?"
"Kuinka niin lähti pois? Voiko täältä lähteä pois? Ja miksi minä hänet olisin nähnyt, hän on kuollut!" sihahdin kollille ja pyöräytin silmiäni. Kollin vierellä seisovan Sulkatähden katse oli huolestunut ja yllättynyt.
"Ehkä hän ei ole Kuolonklaanissa", Sulkatähti arveli ja katsoi poikaansa, joka siristi silmiään yrittäen kai löytää ratkaisua tapahtuneelle.
"Hän on kuollut, ei hän voi olla Kuolon-", en kerennyt sanoa asiaani loppuun, kun tajusin mistä kaksikko puhui.
"Viiltokaaos!" keksin. Kaksikon kasvoille ilmestyi toiveikkaat ilmeet.
"Sen on oltava Viiltotähti, eikö niin?" Sulkatähti kysyi Pisaratähdeltä, joka nyökkäili hitaasti. Ymmärsin nyt kaiken. Olin kuullut uudelleensyntymisen mahdollisuudesta, mutta en ollut koskaan kuvitellut Viiltotähden tahtovan sitä. Kenties hän ei tahtonut, ehkä Pimeyden Metsä vain valitsi hänet? Se selitti muiden klaanien pelon häntä kohtaan, he pelkäsivät Viiltotähteä, joka muistutti erittäin paljon Viiltokaaosta. Se selitti ylipäätään sen, miksi kolli muistutti niin kovin Viiltotähteä, hänhän oli Viiltotähti.
"Miten hänellä menee?" Sulkatähti kysyi ja astui luokseni poikansa ohitse. Astuin askeleen taaemmas, kun naaras tuli liian lähelle.
"Ihan hyvin, hän on varapäällikkö", vastasin epäröiden, kun en tiennyt mitä kertoa. Sulkatähti näytti siltä kuin hän pakahtuisi onnesta hetkenä minä hyvänsä.
"Hän teki sen, hän todella teki sen! Hän syntyi uudelleen", naaras naukui innoissaan ja katsoi kaikkia niitä kissoja, jotka hänen ja Pisaratähden takana seisoivat. Tunnistin heistä joitakin kuulemani perusteella. Tummanruskea kookas kolli oli varmasti Karhuturkki, Viiltotähden ja Sulkakukan vanhin pentu. Luulin tunnistavani myös Kaaosmielen, joka taisi olla Karhuturkin pentu, tai jotain sellaista.
"Ai niin, tervetuloa Pimeyden Metsään. Ole kuin kotonasi", Sulkatähti sanoi yhtäkkiä. Kissat aukiolla sulautuivat metsän varjoihin ja katosivat sen siimekseen. Sulkatähti ja Pisaratähti jäivät aukiolle kanssani. He olivat kai Kuolonklaanin ainoat päälliköt, jotka olivat Pimeyden Metsässä.
"Onko tuo kivi varattu Viiltokaaokselle?" kysyin ja kohotin katseeni korkeaan kiveen.
"Se kuului hänelle. Toisinaan Tuhotähti pyrkii saamaan sen itselleen, mutta me vartioimme sitä Viiltotähden käskystä", Sulkatähti ilmoitti ja käänsi katseensa kiven laelle.
"Tuhotähti? Täällä on siis muitakin kuin kuolonklaanilaisia", nau'uin osittain itsekseni.
"Kyllä, jokainen Pimeyden Metsään uskova kuollut kissa on täällä. Tosin nykyään tämä koko paikan keskusaukio on vain Kuolonklaanin omaisuutta", Sulkatähti osasi kertoa. Kohautin lapojani. Tahdoin todellakin tavata muiden klaanien Pimeyden Metsään uskoneita kissoja.
"Minun täytyy nyt mennä", ilmoitin nopeasti ja käänsin kaksikolle selkäni kadoten itsekin metsän varjoihin.

//Tätä saa jatkaa jos tahtoo

Nimi: Pöllösyöksy

09.03.2018 15:18
Tunsin, miten Rapapolte painautui rintaani vasten. Hän hohkasi lämpöä, jota olin kaivannut niin pitkään. Tunsin naaraan hengityksen ihollani ja hänen tutun tuoksunsa nenässäni. Ilma ympärillämme väreili, kun painauduin tiiviimmin Rapapoltetta vasten. Suljin silmäni, ja jäin kuuntelemaan Rapapoltteen rauhaisiaa hengitystä. Sitten kuiskasin:
"Kaikki on hyvin nyt." Polte rinnassani tuntui lähes sietämättömältä, mutta en halunnut sitä pois. Rakkaus oli ihana tunne, ja vielä parempaa oli, jos sai vastakaikua. Mieleeni muistuivat ajat, jolloin olimme olleet näin lähekkäin maan päällä, ja istuneet vain hiljaa toisiimme painautuneina. Muistelin myös sitä, kun Rapapolte oli alkanut odottaa pentujamme. En ollut ikinä nähnyt heitä, ennen kuin heidät vietiin pois Kuolonklaanista ja tuotiin minun luokseni. Olin saanut tutustua heihin täällä ja viettää heidän kanssa aikaa. En ollut ehkä mikään maailman paras isähahmo, mutta ei Virnepennulla tai Viiriäistassulla ollut muutakaan. Jos väin Rapapolte voisi tulla tänne kanssamme... Värähdin, ja vetäydyin kauemmas Rapapoltteesta. Tuntui sairaalta toivoa rakastamani naaraan kuolemaa. Olin tappanut monia henkiä, mutta en voisi satuttaa Rapapoltetta enkä voisi toivoa hänen kuolemaansa. Hänen oli hyvä olla maan päällä. Katselin Rapapoltteen vaaleanvihreitä silmiä, kun tajusin, että ehkä Rapapolte ei rakastanutkaan minua. Edessäni ei ollut se sama Rapapolte johon olin rakastunut, vaan edessäni oli Raparuusu. Heissä oli samaa, mutta he eivät olleet sama kissa. Tunsin vihan läikähtävän sisälläni, kun peräännyin yhä kauemmas Raparuususta. En ollut katsellut Raparuusun elämää, en ollut seurannut hänen liikkeitään. Mitä jos hän odotti jonkun muun pentuja? Mitä jos hänellä oli kumppani? Tiesin, että Raparuusulla voisi olla kumppani, sillä hän ei ollut Rapapolte, minun kumppanini. Mutta silti se tuntui epäreilulta, se sai minut vihaiseksi ja pelkäämään.
"Onko sinulla kumppani?" sähähdin.

// Rapa?

Nimi: Pöllösyöksy

08.03.2018 22:42
Hiivin matalana aluskasvillisuuden seassa eteenpäin. Ilma oli painostava kuten aina täällä, ja tuntui kuin joku hönkisi niskaani koko ajan. Aluksi se oli ollut ärsyttävää, mutta nyt en enää välittänyt. Ja jos välillä halusin tuulettua, tunkeuduin lähelle rajaa, joka erotti Tähtiklaanin Pimeyden metsästä. Rajalla kävi kova tuuli, eikä se päästänyt minua Tähtiklaanin reviirille. En minä sinne edes halunnut, vaikka ajatus riistasta, joka juoksisi käpäliisi joka toinen silmänräpäys kuulostikin houkuttelevalta. Tuhahdin halveksivasti Tähtiklaanille, kun loikkasin oksanpätkän yli. Sitten pysähdyin puun taakse ja jäi  maistelemaan ilmaa. En kuitenkaan haistanut mitään erityistä, joten jatkoin kävelyä eteenpäin. Minulla oli tänään tehtävä.
Saapuessani pienelle aukiolle, seisahduin ja asetuin pensaan taakse. Höristin korviani ja painauduin lähelle maata. Rapapolte tulisi pian, tunsin sen sisälläni. Naaraan ajattelu sytytti tutun poltteen rintaani ja tunsin rakkauden syvällä sisimmässäni. Väräytin viiksiäni mielissään, kun kuvittelin miten tapaisin naaraan jälleen. Sitten haistoin ilmassa Rapapoltteen tuoksun. Pomppasin heti jaloilleni ja kiersin pensaan ympäri. Rapapolte oli kohdistanut katseensa minuun, kun liikuin hitaasti puiden alla.
"Kuka sinä olet?" hän sähähti. Pieni kehräys karkasi huvittuneena kurkustani, ja vetäydyin pois varjoista. Punaruskean naaraan silmät paloivat, kun kohdistin katseensa suoraan hänen silmiinsä. Siitä oli niin kauan aikaa, kun olin viimeksi nähnyt hänet ja haistanut hänen pehmeän ominaistuoksunsa. Vedin keuhkoni täyteen Rapapoltteen tuttua tuoksua ja kuvittelin miten voisin painatua hänen kylkeensä kiinni. Ilme naaraan kasvoilla kieli kuitenkin sitä, että minun tulisi pysyä loitolla. En vain voinut vastustaa kiusausta ja hivuttautua lähemmäs Rapapoltetta. Naaras perääntyi muutaman askeleen, mutta näytti päättävän sitten, ettei pakenisi minua.
"Kuka sinä olet?" Rapapolte kysyi uudestaan. Hänen äänensä oli terävä, enkä kuullut siinä lainkaan pelkoa. Virnistin naaraalle ja astuin vielä askeleen lähemmäs. Välillämme ei ollut enää kuin ketunmitta.
"Kyllä sinä tiedät kuka olen", naukaisin. Ääneni kaikui ympärillämme, ja näin miten Rapapolte värähti. Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan paljastaneet mitään tunteita.
"Kyllähän sinä muistat Virnepennun ja Viiriäistassun? He ovat täällä myös." Rapapoltteen silmät kiiluivat hämärässä, ja erotin niissä aavistuksen hämmennystä. Sitten kurottauduin vielä lähemmäs rakastamaani naarasta ja kuiskasin:
"Sinä muistat kyllä minut ja heidät, Rapapolte."

// Rapa? Pöllö siis tietää et Ravan nimi on Raparuusu mut se sanoo sitä aina Rapapoltteeks

Nimi: Pisaratähti

01.07.2017 15:01
Katsoin Sulkatähteä, joka seisoi yhä suurella kivellä edessäni. En nähnyt missään Viiltotähteä. Missä ihmeessä hän oli? Emoni oli toivottanut minut hetki sitten tervetulleeksi Pimeyden Metsään, minä olin kuollut. Epäröimättä astelin kohti suurta kiveä ja loikkasin emoni vierelle. Naaras ei sanonut mitään, ilmeisesti paikka oli päälliköille.
"Missä Viiltotähti on?" kysyin tyynenä ja istuuduin alas. Naaras katsoi minua vihreillä silmillään pohtien selkeästi vastaustaan.
"Hän ei ole enää täällä", naaras vastasi. Kohotin kulmiani.
"Kuinka niin ei ole täällä? Missä hän sitten on?" kysyin ja kehotin emoani vastaamaan minulle heilauttamalla häntää.
"Kuolonklaanissa, missä hänen pitääkin olla", naaras vastasi ja väläytti minulle hymyn. En ymmärtänyt, mitä emoni yrittikään kertoa minulle. Ei Viiltotähti voinut olla Kuolonklaanissa. Samassa ymmärsin jotain. Kylmät väreet kulkivat lävitseni ja silmäni suurenivat. Oliko Viiltokaaos sittenkin Viiltotähti?
"Viiltokaaosko?" kysyin epäröiden ja katsoin emoani hieman hämmästyneenä.
"Niin. Hän palasi takaisin elämään", ilmoitti Sulkatähti. Nyökkäsin.
"Miksei hän ole kertonut minulle?" kysyin ihmeissäni.
"Ei hän tiedä vielä itsekään, kuka hän on. Sinä et kertonut hänelle, että Syöksyviilto on hänen isänsä. Se olisi saattanut nopeuttaa hänen muistamistaan", ilmoitti Sulkatähti. Kohautin lapojani.
"Mitä se haittaa, vaikka hän ei muistaisi?" kysyin. Sulkatähti kohautti lapojaan.
"Ei kai mitään, mutta kyllä minusta oli mukavaa muistaa, että olen Sulkakukka", naaras naukaisi. Pyöräytin silmiäni.
"No, Syöksyviilto voi itse päättää, kertooko vaiko eikö", naukaisin murahtaen ja nousin ylös. Loikkasin alas kiveltä ja lähdin poispäin aukiosta etsimään tuttuja kissoja, vaikkapa Kaaosmieltä. Erotinkin tummanharmaan kollikissan istumasta lähellä aukiota. Kolli katsoi minua tavanomaisella murhaavalla katseellaan. Astelin hänen luokseen.
"Miten Pimeyden Metsässä menee?" kysyin kollilta. Hän kohautti leveitä lapojaan.
"Sitä tavallista. Silloin tällöin uusia kissoja tulee, kuten sinä. Kukaan täältä ei ole lähtenyt, ja jotkut ovat harvinaisen ärsyttäviä", kolli naukui ja kääntyi kohti luonnonvalkeaa naaraskissaa, jonka hännässä oli vaaleanruskeita raitoja. Naaraan nimi oli Riemutuho, hän oli entinen Kuolonklaanin jäsen. Naaras oli kyllä erinomainen taistelija, mutta.. Noh, hieman tai vähän enemmän kajahtanut. Huomatessaan minut, naaras lähti tulemaan meitä kohti.
"Olen jo miljoona kertaa sanonut, että pysy kaukana minusta! Kukaan ei tahdo lähelleen sinua, kissaa, joka ei osaa edes puhua oikein!" Kaaosmieli raivosi Riemutuholle karvat pystyssä.
"Hei, me muistamme sinut. Sinä olet Pisaratähti, päällikkö! Me olemme Riemutuho, muistatko?" naaras kysyi ja purskahti samassa tavanomaiseen nauruunsa. Astuin askeleen kauemmas minua lähestynyttä naaraskissaa.
"Joo..", vastasin epäröiden ja poistuin sitten kissan luota nopeasti takaisin aukiolle. Onnekseni Riemutuho jäi kiusaamaan Kaaosmieltä, joka vaikutti tosiaankin vihaavan naarasta. Huomasin tummanruskean kollikissan istuvan aukion reunalla. Arvelin kissan olevan veljeni Karhuturkki. Astelin hänen luokseen. Kollli katsoi minua silmiään siristellen.
"Sinä olet kai Karhuturkki?" kysyin. Kolli nyökkäsi.
"Pisaratähti", hän naukui nimeni. Sentään kolli tiesi sen, vaikka en elävänä häntä ollut tavannukaan. Jäin juttelemaan hänen kanssaan toviksi siitä, millainen Kuolonklaani oli ennen Karhuturkin kuolemaa. Ladossa asuneet kissat olivat kuulemma tappaneet hänet kauan sitten, kun Kuolonklaani piti koko metsää valtansa alla.

Nimi: Piikkihäntä

26.04.2015 12:01
Olin poistunut oppilaan unesta. Menin nukkumaan kiven juurelle. Oli pimeää, kaipasin aurinkoa. Mutta oli täällä varmasti kivempaa kuin Tähtiklaanissa.
Odottelin seuraavaan yöhön.
"Hei, Tulitassu", naukaisin.
Oppilas seisoi edessäni.
"Kerron sinulle asian,jota et saa kertoa kenellekään, tai sinut tapetaan", naukaisin.
Oppilas nyökkäsi peloissaan.
"Viiltokynsi uskoo Pimeyden metsään, samoin Sulkakukka. Klaanissa on myös muita, Korppitassua käännytetään kokoajan. Viimasumu pitää joka kolmas yö opetuksia, joissa Viiltokynsi on ollut nyt oikeastaan pomo. Osallistu koulutukseen Viiltokynnen kanssa, hän kertoo sinulle tarkemmin", naukaisin.

//Tuli? Ja jos se oikeesti kertoo, Viilto murhaa sen salaa ;)

Nimi: Piikkihäntä

26.04.2015 11:25
"Yrttiviiksi, tämä metsä on kaikkien, ei ole kenelläkään omia asioita", Tuhotähti muistutti.
Yrttiviiksi murahti. Päätin, että kouluttaisin tietämättömän taivasklaanilaiskollin hyväksi, hän ei kuuluisi Pimeyden metsään.
Poistuin paikalta. Tulitassu Myrskyklaanista kaipaisi kuitenkin pimeyttä. Viimasumu, kolli, joka oli Leijonatähden veljenpoika oli luopio, jota kannattimiksi pelätä. Tästä Tulitassusta kouluttaisimme pahan, hän olisi sen arvoinen. Saavuin kollin uneen.
"Tervehdys", naukaisin istuessani kivellä.
"Miksi olen täällä? Kuka sinä olet?" Tulitassu sähisi.
"Olen Piikkihäntä", naukaisin.
"Sinä kuulut Pimeyden metsään, kuulutan sinusta kunnon soturin, en kykene siihen yksin, jos suostut, saat muutakin apua", kerroin.
Oppilas mietti hetken, kunnes vastasi...

//Tulitassui?

Nimi: Yrttiviiksi

26.04.2015 10:54
Oppilaat ja Tuhotähti olivat jo kadonneet. Jäin kaksin Piikkihännän kanssa.
"Piikkihäntä, sinun tehtäväsi ei ole huolehtia minun ja Tuhotähden asioista", sähähdin. Hän katsoi minua selkäkarvat pystyssä. Valmistauduin hyökkäämään. Piikkihäntä ehti kuitenkin ensin. Olin jäämässä alakynteen. Helpotuin kun Tuhotähti ilmestyi Piikkihännän taakse. Piikkihännän huomaamatta hän riuhtaisi hänet irti minusta. Pikkihäntä mätkähti maahan ja jäi nuolemaan haavojaan. Sähähdin tälle, ja hän lähti tiehensä.
"Kiitos, Tuhotähti", sanoin.

// Käviskö et Piikkihäntä alkaa ilmestyy Lohkareen uniin ja opettaa sitä silleen hyväksi eikä pahaksi?

Nimi: Piikkihäntä

25.04.2015 23:41
Tunsin turkkilainen naaraan kosketuksen. Se oli Kipinähäntä.
Kun avasin silmäni, oli naaras kuitenkin kadonnut. Pudistin päätäni. Naaras ei ollut luonani. Pimeä metsä ympärilläni oli alkanut kyllästyttämään. Se pieni hetki, kun taistelussa sain olla elävä, oli ihanaa aikaa. Leijonatähden kuolema oli kuitenkin saanut meidät katoamaan. Kävelin aukiolle, jossa oli kaksi oppilasta, Tuhotähti sekä Taivasklaanin entinen parantaja Yrttiviiksi.
"Hei", mutisin.
"Kuka tuo on", varjoklaanilaiskolli naukaisin, hän haisi siltä ainakin.
"Piikkihäntä, kissa, joka oli aiheuttamassani sodassa", Tuhotähti kertoi.
"Hei", Havutassu ja toinen kolli kutisivat sitten.
"pimeyden metsä on pimeä paikka, älkää tuoko tänne viattomia oppilaita", sähisin.
"Oletko alkanut pehmentymään?" Yrttiviiksi sähisi.
"En, vaan kyllästymään", mutisin.

//Yrtti, Havu tai Lohkare??

Nimi: Yrttiviiksi

24.04.2015 17:40
Nuori punertavan ruskeaturkkinen kolli tuijotti meitä. Hänen meripihkan värisissä silmissään hehkui viha.
"On aika lähteä", kuiskasin Tuhotähdelle. Olin saanut erikoisluvan ilmestyä nuorelle oppilaalle. Tuhotähti oli pyytänyt minua mukaan tapaamaan häntä.
" Voimme saada tämän kunniattoman oppilaan helposti puolellemme", oli Tuhotähti sanonut. Olin suostunut ehdotukseen, ja pyytänyt Tuhotähteä puolestani erään toisen kissan näkyihin. Jonkun, jonka tiesin paremmin kuin tämän nuoren Havutassun. Synkkiä aikoja olisi luvassa...

©2018 Kuunpisara - suntuubi.com