Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suuri sota

 

Pääset chattiin tästä!

Muokkaa kissasi tietoja

Onko kissasi tiedoissa muokattavaa? Onko kissasi saanut arpia, onko tuon luonne muuttunut, vai pitääkö jotain muuta muokata? No, sitten olet aivan oikeassa paikassa! Lue alla olevat ohjeet, jonka jälkeen voit alkaa muokkaamaan tietoja kaikessa rauhassa!

Kun muokkaat kissasi tietoja, sinun ei tarvitse lähettää koko hakemusta uudelleen, vaan riittää, että lähetät sen kohdan johon lisäät/josta poista/josta muokkaat jotain. Lähetä se kohta kokonaan, et ainoastaan lähetä yhtä virkettä, jonka haluat lisätä/muokata/poistaa kissasi tiedoista/tietoihin.
Esimerkki siitä, kuinka kissan tietoja muokataan:

//Muokkaan Leijonaloikan Myrskyklaanista tietoja. Lisäsin ulkonäköön Leijonaloikalle arven kaulaan.

Ulkonäkö: (Tähän kissan ulkonäkö johon sitten olet lisännyt sen muokatun jutun. Tätä et sitten liitä siihen, vaan laitat koko ulkonäön tai mitä ikinä muokkaatkaan)

Älä muokkaa täällä kuitenkaan suku&suhteet-kohtaa, koska ylläpito pyrkii tarinoita katsoessaan tai muuten vain lisätä kaikki kissat kissojen sukuun, vaihtaa niiden nimet ja klaanin jos se on tarpeen. Jos kissallesi ei ole lisätty jotain lähisukulaista(pentuja, sisaruksia, pennunpentuja) kolmen viikon kuluttua niiden syntymisestä, voit muokata suku&suhteet-kohtaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tuuli Notes

26.06.2018 21:51
Varpuviilto on isokokoinen, lihaksikas ja vaarallisen näköinen kolli. Hänen turkkinsa on punertavanruskea tummemmilla raidoilla. Näitä raitoja on eniten korvissa, niiden luona, selässä ja Hännässä. Kaikki raidat ovat vaakasuunnassa, jos kissaa katsotaan ylhäältä päin. Varpuviillon vatsa on hieman vaaleampi kuin muu karvoitus. Kollin karva on karkeaa ja sileää. Kun tuulee, näyttää siltä, kuin Varpuviillon karva aaltoilisi. Kissan silmät ovat meripihkan väriset ja niiden perusilme on hieman kylmä ja läpitunkeva. Varpuviillon karva on pidempää kaulassa ja niskassa, kuin harjana. Eniten lihaksia Varpuviillolla on takajaloissa. Kollin vasemmassa korvassa on pieni halkeama muistona taistelusta ketun kanssa.

//Lisäsin siis Taivasklaanin Varpuviillon ulkonäköön halkeaman korvaan

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Auroora

25.06.2018 20:48
!!SEIS SIIHEN PAIKKAAN! UNOHDA TOI MUN EDELLINEN VIESTI!!(laitoin caps että tän huomaa enne tota aiempaa viestii ettei kukaa vaa muokkaa ensi sitä ja sitte huomaa tätä viestii ja sitte pitäs taas muokata uuellee :))

//Muokkaan Jokiklaanin Putousvirran theme songia.

Theme song: Linkin Park - Burn It Down https://youtu.be/dxytyRy-O1k

Vastaus:

- Auroora (ps noi capsit ei ois auttanu yhtää)

Nimi: Susi

24.06.2018 00:25
//Lisään Varjoklaanin Savutassulle ulkonäköön arvet sekä muokkailen toiveita.

Solakka, keskikokoinen ja laihanpuoleinen. Ohuet jalat ja pienet tassut. Vaikka Savusydän saattaa ruumiinrakeenteensa perusteella vaikuttaa erittäin heikolta, on naaraalla lihaksiakin eikä tämä nyt niin kovin heikko ole. Pää on sopusuhtainen, kuono pehmeän kiilamainen, korvat pyöreäkärkiset, hiukan kartiomaiset. Häntä on paksuhko ja pehmeäkarvainen. Laadultaan muu turkki on silkkistä ja kaksinkertaista, mutta lyhyttä. Väritykseltään Savusydän on hiukan erikoinen- valtavärinä toimii tummanharmaa, taipuu valossa hiukan kupariin, hännänpäässä ja rinnassa on vaaleita, löhes valkeita kohtia. Erikoisen naaraan väeityksestä tekee tämän kasvot: niiden oikea puoli on likaisen hopeanharmaa. Harmaa väri ulottuu myös niskaan, jossa se haalistuu/sekoittuu tummempaan harmaaseen. Kuononvarrella ja leuassa on vaaleampaa väriä, joka näyttää ikään kuin jakavan kasvojenpuoliskot kahtia, ei aivan koko matkalta, vain silmien väliin asti. Selässä on neljä hyvin lyhyttä tummempaa raitaa. Silmät Savusydämellä ovat erittäin vaalean siniharmaat. Iho on vaaleanpunaista. Naaraan kuonolla, vasemmalla puolella kulkee neljä mäyrän jättämää arpea, jotka alkavat kuononvarrelta, kulkevat leuan alapuolelta ja päättyvät kaulaan. Oikeassa kyljessä on pitkä ja ohut, vaikeasti huomattava viiltoarpi.

Toiveet: Päästä korkeaan asemaan, tulla kunnioitetuksi. Saada ystäviä ja ehkä kumppani huolimatta luonteestaan- haluaisi myös pentuja.

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Auroora

23.06.2018 17:25
//Lisään Jokiklaanin Putousvirralle theme songin.

Theme song: Imagine Dragons - Ready Aim Fire https://youtu.be/rRkS7CdbxD8

Nimi: EmppuOmppu

21.06.2018 20:50
Luonne: Olkipuro suhtautuu uusiin kissoihin hieman varauksella ja pyrkii ensin rakentamaan heidän välilleen jonkinlaista luottamusta, ennen kuin uskaltaa edes kunnolla avata itseään tuolle. Jos hänen luottamuksensa onnistuu rikkomaan kerran, ei toista mahdollisuutta ehkä koskaan tule. Kollin menneisyys on tälle arka asia, eikä hän puhu siitä mielellään muille, olipa kyseessä sitten kumppani tai oma jälkikasvu. Hän patoaa kaikki tunnekuohut sisälleen ja yrittää pitää itsestään iloista ja huoletonta kuvaa ulospäin, vaikkeivat asiat aina olisikaan niin. Olkipuro pelkää rakastumista, sillä tämä on jo menettänyt kaksi entistä kumppaniaan Tähtiklaanille, eikä haluaisi taas jäädä yksin. Vaikka soturi saattaisikin näyttää leppoisalta herrasmieheltä muiden silmissä, kiivastuu tämä silti yllättävän helposti ja saattaa päästellä suustaan sammakoita, joita hän katuu yleensä jälkeenpäin. Olkipuro rakastaa perhettään yli kaiken ja yrittää aina suojella heitä viimeiseen asti. Hän ei kuitenkaan voisi ottaa omatunnolleen toisen kissan tappoa. Kollin usko Tähtiklaaniin on vahva.

Menneisyys: Olkipuro syntyi normaalisti Tuuliklaaniin. Hänen emonsa kuoli vain pari päivää synnytyksen jälkeen verenhukkaan, eikä kollin isästä ollut tietoakaan. Hän eli Vapaudenlennon hellässä huomassa oppilasikään asti.
Olkipuro pääsi kuiden ankaran harjoittelun seurauksensa soturiksi. Vain neljännesosakuu nimittäjäisistä pentutarhalle saapui pieni naaraspentu, joka oli joutunut emonsa hylkäämäksi rumuutensa vuoksi. Olkipuron kävi naarasta sääliksi, ja niinpä tämä alkoi viettää tuon kanssa aikaa. Pian heille selvisi, ettei pentu omannut laisinkaan hajuaistia, joka mutkisti asioita.
Ajan mittaa pentu täytti kuusi kuuta ja hänestä tuli Olkipuron oppilas, Matkijatassu. Matkijatassun ja Olkipuron välit eivät olleet parhaimmat, sillä nuori oppilas poti huonoa itsetuntoa ulkonäkönsä ja puutteellisen aistinsa takia. Monien vastoinkäymisten myötä mestarin ja oppilaan välit kuitenkin lämpenivät, ja heistä tuli ylimmät ystävykset.
Soturiksi päästyään Matkijakielen ja Olkipuron välille kehittyi omalaatuinen side. Kiertelyjen ja kaartelujen kautta kolli sai tunnustettua rakkautensa entiselle oppilaalleen ja heistä tuli kumppanit.
Oli kulunut muutama kuu, kun Olkipuro sai uuden oppilaan, Kanelitassun. He lähtivät eräänä päivänä saalistamaan ja ottivat Matkijakielenkin mukaan. Soturinaaras lähti pinkomaan jäniksen perään, eikä epähuomiossaan tajunnut joutuneensa ukkospolulle.
Kun Olkipuro ennätti paikalle, Matkijakieli oli pahoin liiskautunut. Kolli yritti auttaa, mutta naaras ei selvinnyt.
Kumppaninsa menetyksen jälkeen Olkipuro vaipui masennukseen. Hän vietti useita päiviä leirissä voimatta edes syödä. Lopulta Vapaudenlento sai hänet avaamaan silmänsä ja tämä ymmärsi, ettei elämä ollut vielä ohitse. Hänen tulisi jatkaa eteenpäin Matkijakielen vuoksi.
Eräänä päivänä Olkipuro kohtasi Selenen, klaanistaan karkotetun erakkonaaraan, joka vei kollin sydämen mukanaan.
Nuorukainen halusi kiihkeästi tavata tuon mystisen naaraan uudelleen, joten hän päätti lähtä etsimään Seleneä. Kun tämä pääsi paikalle, Selene makasi maassa veren tahrimana kettu kimpussaan. Kuin ihmeen kaupalla, Selene selvisi. Naaras olisi menettänyt näkönsä kokonaan, ellei Iltasielu, Selenen ystävätär, olisi lähtenyt hakemaan apua Tuuliklaanin parantajalta, Ruusupiikiltä.
Olkipuro tapasi Selenen vielä kerran, ennen kuin tuo palasi takaisin omaan leiriinsä Iltasielun luo. Naaras oli sanonut aikovansa lähteä Taivasklaaniin ystävänsä kanssa totuttuaan uuteen näkökenttäänsä, mutta Olkipuro ei voinut sallia sitä, joten seuraavana yönä kolli lähti rakastettunsa perään.
Hän löysi Selenen avuttomana Myrskyklaanin reviirin rajalta. Naaraan vatsan suojissa kyyhötti kaksi pientä pentua. Olkipuro sai tietää omistavansa kaksi tytärtä, Mayan ja Bellatrixin. Kolli oli onnensa kukkuroilla.
Olkipuro teki vaikean päätöksen. Hän jättäisi Tuuliklaanin ja lähtisi uuden perheensä kanssa matkalle kohti Taivasklaania. Siellä he saisivat uuden alun.
Taivasklaaniin päästyään klaanin päällikkö antoi Olkipuron perheen jäädä koeajalle, jolloin he saisivat tutustua klaanin elämään ja miettiä rauhassa, halusivatko he todella liittyä. Kun koeaika umpeutui, perhe pitäytyi päätöksessään liittyä Taivasklaaniin ja näin ollen heistä tuli taivasklaanilaisia. Olkipuron tyttäret saivat oppilasnimikseen Unitassu ja Saratassu, mutta Saratassu - eli Maya - halusi silti itseään kutsuttavan entisellä nimellään.
Muutaman kuun kuluttua Olkipuro sai kuulla kumppaninsa odottavan heidän toista pentuettaan. Kolli ilahtui uutisista iki hyviksi ja odotti jo innolla uusien jälkikasvujen tapaamistaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Selene menehtyi synnytettyään Olkipuron pojan, Hahtuvapennun. Jälleen kerran Olkipuro tunsi suurta surua menettyään hänelle rakkaan kissan jo toistamiseen.
Oli kerennyt kulua noin seitsemän kuuta. Olkipuron pojasta, Hahtuvatassusta, oli nyt tullut oppilas. Sinä aikana hän oli myös ehtinyt tutustua erääseen viehättävään päivytsoturinaaraaseen nimeltä Namuviiksi, joka oli auttanut kollia toipumaan kumppaninsa menetyksestä. Heistä tuli hyvät ystävykset.

//Joo, minä täällä taas - tällä kertaa Taivasklaanin Olkipuron tietoja päivittelemässä. Kirjoitin luonteen uusiksi ja samalla kirjottelin kans tota menneisyyttä eteenpäin.

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Felicity

19.06.2018 15:44
// Tiiän et tänne ei sukua ja suhteita yleensä tulla muuttelee mut oon häröilly Urhopennun haken kaa että ihan pakko kyllä muuttaa niitä xD + Huomasin et Kultaliekki oliki kuollu

Isä: Naalitähti(Tuuliklaani)
Emo: Hunajaviiksi(Tuuliklaani)
Veljet: Ruokoturkki(Tähtiklaani), Tulihenkäys(Tuuliklaani), Kultaliekki(Tähtiklaani), Mahtipentu(Tuuliklaani)
Siskot: Narsissiviiksi(Tähtiklaani), Orkideapolku(Varjoklaani), Yrttitassu(Tuuliklaani), Ylväspentu(Tuuliklaani)
Veljen tyttäret: Herukkapentu(Tuuliklaani), Lakkapentu(Tuuliklaani)
Veljen pojat: Karpalopentu(Tuuliklaani), Juolukkapentu(Tähtiklaani)

Vastaus:

- Auroora

Nimi: EmppuOmppu

19.06.2018 13:09
Luonne: Liljahenkäys on lujatahtoinen naaras, joka pitää uskostaan kiinni viimeiseen saakka. Hän ei vähästä luovuta ja yrittää aina parhaansa saavuttaakseen tavoitteensa, vaikkei aina onni potkisikaan. Parantajanaaras pyrkii auttamaan kaikkia tasapuolisesti, eikä aseta ylemmässä arvossa olevia kissoja etusijalle, jos vammat ovat lieviä muihin nähden. Liljahenkäykselle perhe on tärkein ja hän on valmis tekemään mitä tahansa pitääkseen sen turvassa ulkomaailman vaaroilta. Hän ei voi sietää pettureita, etenkään niitä, jotka ovat satuttaneet häntä tai hänen läheisiään. Liljahenkäys saattaa suututettuna olla kovin arvaamaton. Parantajan valastaan huolimatta tämä kissa ei epäröi iskeä kynsiään vastustajansa kurkkuun ja viedä taistelua päätökseen, jos tilanne on välttämätön veren vuodatukselle. Naaras ei satuta ketään mielellään ja hän uskoo, että jokaisella kissalla on oikeus elämään, olipa tämä sitten hyvä tai paha. Liljahenkäys on raa'an menneisyytensä takia kovin ennakkoluuloinen kollien kanssa, eikä tämä uskalla rakastaa ketään sydämensä pohjasta, sillä hän pelkää menettävänsä ne, keitä rakastaa. Kaikesta huolimatta pieni parantajanaaras on oikein luotettava ja lämmin sydäminen kissa, joka osaa pitää salaisuuksia paremmin kuin hyvin. Jos hänelle päättää avautua, keskustelut jäävät useimmiten vain Liljahenkäyksen ja kyseisen henkilön välisiksi, ellei asia koske koko klaanin kohtaloa. Naaras yrittää pitää klaaninsa ja sen jäsenet turvassa, vaikkei syntyjään olekaan varjoklaanilainen. Liljahenkäyksen usko Tähtiklaaniin on erittäin vahva, eikä sitä saa murtumaan, vaikka se aina silloin tällöin huojuukin rajamailla.

Menneisyys: Liljahenkäys syntyi emolleen Kielomyrkylle ja isälleen Pisaratähdelle kahden muun sisaruksensa kanssa. Naaraan vanhemmat eivät olleet kumppaneita, vaan he tekivät pentuja ainoastaan siksi, jotta Kuolonklaanista tulisi vahvempi.
Jo heti ensiaskelillaan nuori Liljahenkäys koki olevansa erilainen kuin muut Kuolonklaanin pennut, mutta yritti silti sopeutua tilanteeseen parhaansa mukaan, vaikkei se aina ollut kovin helppoa, sillä Liljahenkäyksen pentuetoverit eivät tulleet juuri ollenkaan yksinäistä sisartaan vastaan.
Pentujen emo nimesi Liljahenkäyksen kaksi muuta sisarusta Hiiripennuksi ja Kostopennuksi, mutta jätti kolmannen pennuista nimeämättä, joka ei alkuun haitannut pientä naarasta. Ajan mittaan hän alkoi kuitenkin kummastella, miksi hän ei ollut saanut omaa kutsumanimeä, kuten muut.
Kielomyrkky päätti viedä nimeämättömän pennun pienelle retkelle, josta Liljahenkäys ilahtui suunnattomasti. Naaraspennun harmiksi hän sai tikun polkuanturaansa, eikä enää pystynyt jatkamaan matkaansa. Emo vei Liljahenkäyksen hylätylle ketunkololle ja sanoi lähtevänsä etsimään apua, mutta kun aikaa oli kulunut jo jonkin verran, ei pentu jaksanut enää odottaa, vaan hän päätti lähteä Kielomyrkyn perään. Liljahenkäys eksyi ukkospolulle ja oli vähällä jäädä hirviön alle, mutta silloinen Varjoklaanin parantaja, Sienikarva, ehti juuri ja juuri pelastamaan pennun hengen. Siinä hässäkässä Liljahenkäys menetti muistinsa, eikä hän Varjoklaanin leiriin tultuaan osannut sanoa, mistä oli peräisin.
Sienikarva päätti ottaa pennun siipiensä alle, ja Loistetähti lupautui toimimaan sijaisemona hylätylle pienokaiselle. Koska Liljahenkäys oli edelleen vailla nimeä, keksi Sienikarva nimetä hänet Liljapennuksi.
Aikaa kului ja Liljapentu pääsi Varjoklaanin parantajaoppilaaksi. Oppilasnimensä saatuaan Liljatassu oli päättänyt auttaa kaikkia avun tarpeessa olevia kissoja klaanista riippumatta, autuaan tietämättömänä surullisesta menneisyydeestään.
Liljatassu oli nopea oppimaan. Hän vietti päivänsä Sienikarvan seurassa yrttejä opiskellen, ja vapaa-aikansa joko mestarinsa tai sijaisemonsa seurassa. Naaraalla ei juurikaan ollut ystäviä.
Kun aikaa oli kulunut jo jonkin verran, Liljatassu oli päättänyt lähteä tutkimaan omin päin reviiriä, sillä hän oli käynyt siellä ainoastaan Sienikarvan kanssa etsimässä yrttejä. Tutkimusretkellään hän tapasi nuoren Kuolonklaanin soturioppilaan, Kostotassun. Samalla parantajaoppilaalle kävi ilmi, että hänen juurensa olivat peräisin Kuolonklaanista.
Sienikarva oli lähtenyt etsimään Liljatassua ja hän löysi tämän Kostotassun seurasta rajalla. Liljatassu purki vihansa ja hämmennyksensä mestariinsa, eikä hän osannut ajatella raivoltaan järkevästi. Kaksikon välit olivat parin kuun ajan hyvin kireät.
Eräänä kohtalokkaana päivänä Liljatassun palatessa takaisin leiriin yrttien keruu retkensä päätteeksi, häntä odotti leirissä kaamea näky. Yksi Varjoklaanin sotureista makasi elottomana aukiolla klaanitoveriensa ympäröimänä. Loistetähti piti parhaillaan saarnaa Kuutamosielulle, jota syytettiin kyseisen soturin taposta. Liljatassu ei voinut olla huomaamatta pientä tyytyväisyyden pilkettä Tihkuturkin, nuoren Varjoklaanin soturin, silmissä. Silloin parantajaoppilaan epäilykset heräsivät. Liljatassun kertoessa Tihkuturkille tietävänsä totuuden Karpalovarjon kohtalosta, soturi tekeytyi viattomaksi ja pyysi tätä mukaansa pienelle kävelylle. Liljatassu suostui hieman vastahakoisesti, sillä ei oikein tiennyt, mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä.
Tihkuturkki johdatteli Liljatassun ukkospolun luona olevan alikulkutunnelin luo. Hän uskotteli naaraalle, että oli nähnyt siellä joitain yrttejä, ja kun parantajaoppilas oli mennyt tarkistamaan oliko kollin puheissa perää, Tihkuturkki oli sulkenut hänen reittinsä pois, uhaten tappavansa hänen perheensä, jos tuo ei suostuisi pitämään kuonoaan kiinni. Liljatassu joutui pitkään asiaa punnittuaan myöntymään. Silloin naaras myös paljasti kuolonklaanilaisjuurensa Tihkuturkille, jotta ansaitsisi hänen luottamuksensa ja vannoi uskollisuutta Pimeyden metsälle ja hänelle jatkossa, joka oli vaikein teko, mitä hän oli koskaan joutunut tekemään. Naaras kuitenkaan ei luopunut uskostaan Tähtiklaaniin, vaan hän on pitänyt yllään peiteroolia.
Harkitsematon lupaus sai aikaan klaanissa kauheuksia. Tihkuturkki kokosi joukkonsa Pimeyden metsään uskovista varjoklaanilaisista ja surmasi kaikki ne, jotka kapinoivat vastaan. Loistetähden hän vangitsi pesäänsä ja kidutti tätä niin kauan, että näki parhaaksi päästää hänet päiviltä ja nousta itse valtaan.
Liljatassu tunsi olevansa syyllinen. Hänen takiaan pahuuden siemen oli saatu kylvettyä klaanin keskuuteen, eikä hyvyydelle tai oikeamielisyydelle ollut siellä enää sijaa. Naaras otti tavoitteekseen surmata Tihkuturkin, keinolla millä hyvänsä.
Kuu traagisten tapahtumien jälkeen Liljatassu ansaitsi parantajanimensä ja hänestä tuli Liljahenkäys. Liljahenkäys tutustui sattuman kautta erääseen Varjoklaanin soturioppilaaseen, Kylmätassuun, joka ei tuntunut millään jättävän naarasta rauhaan.
Liljahenkäyksen tunteet alkoivat vahvistua Kylmätassua kohtaan, ja kun Kylmätassu sai soturinimensä, kollikin paljasti tunteensa naaraalle. Kylmähenkäys otti soturinimensä parantajaoppilaan mukaan, ja pian nimityksen jälkeen heistä tuli kumppanit.
Kaksikon yhteinen polku ei ollut mutkaton. Heille syntyi riitoja vähän väliä. Mutta kun Liljahenkäys alkoi odottaa Kylmähenkäyksen pentuja, tilanne rauhoittui hieman.
Parantajaoppilas synnytti neljä pentua: Hikkoripennun, Rosmariinipennun, Korentopennun ja Utupennun. Nelikko osottautui hyvin persoonalliseksi ryhmäksi. Kukin osasi olla omalaatuinen tapaus.
Heti pentujen syntymän jälkeen Kylmähenkäyksen ja Liljahenkäyksen suhde alkoi rakoilla. Kolli käyttäytyi aina vain kylmemmin kumppaniaan kohtaan.
Toinen Liljahenkäyksen tyttäristä, Rosmariinipentu, ja tämän orpopentu ystävä, Varpuspentu, karkasivat lähes kuuden kuun ikäisinä leiristä. Rosmariinipentu oli vähällä jäädä hirviön alle, mutta muuan myrskyklaanilainen, joka esittäytyi Pitkävarjoksi, pelasti pienen pennun viime hetkellä.
Kun pennut pääsivät oppilaiksi, Liljahenkäys järkyttyi pahemman kerran kuullessaan Rosmariinitassun saavan Tihkutähden mestarikseen. Naaras pelkäsi, että hänen tyttärensäkin ajautuisi Pimeyden metsän polulle, joten hän päätti värvätä nuoren oppilaan mukaansa kapinaan vapaan Varjoklaanin puolesta.
Kylmähenkäyksen ja Liljahenkäyksen välit kävivät päivä päivältä etäisimmiksi. Kaksikko tuskin enää edes puhui toisilleen. Sitten eräänä iltapäivänä kolli lampsi sisälle pesään ja kävi varoittamatta kumppaninsa kimppuun. Kiitos parantajaoppilaan veljeltään saamien taisteluharjoitusten, hän onnistui heittämään Kylmähenkäyksen pois kimpustaan ja ajamaan yhteistuumin mestarinsa kanssa kollin pois pesästä. Tämän jälkeen Minttusydän karkotti Kylmähenkäyksen armottomasti klaanista. Liljahenkäys meni shokkiin ja kävi epähuomiossa oman mestarinsa päälle tämän tullessa tarkistamaan oppilaansa voinnin.
Kumppaninsa petoksen ja karkotuksen jäljiltä naaras kärsi masennuksesta usean kuun ajan, kunnes ryhdistäytyi ja päätti jatkaa suunnitelmiaan vapaan Varjoklaanin puolesta.

Toiveet: Liljahenkäys toivoo jonakin päivänä Varjoklaanin vapautuvan Tihkutähden hirmuvallasta ja Tähtiklaanin uskon palautuvan takaisin klaanin keskuuteen.

Theme Song: Tom Walker - Leave a Light On

//Luonteen kirjoitin uusiksi kokonaan. Menneisyyttäkin rustasin eteenpäin ja toiveet meni uusiksi ja lisäsinpä myös tuon Theme Songinkin.

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Rita

28.05.2018 19:30
//Huomasin vasta äsken virheen aiemmassa viestissäni. Tässä on siis korjattu versio Myrskyklaanin Pilvitassun ulkonäöstä.

Ulkonäkö: Pilviloikka on melko suurikokoinen kolli. Hänen turkkinsa on melkein kokonaan valkea. Turkissa on kuitenkin kolme suurta, rusehtavan harmaata läikkää, jotka ovat hännässä, vasemmassa etutassussa sekä oikeassa korvassa. Läiskät haalenevat reunoista pikkuhiljaa, niin, että helposti ei erota, mihin harmaa loppuu, ja valkoinen alkaa. Kollin turkki on hyvin paksu ja untuvainen joka kohdasta, ja se menee hyvin helposti takkuun, mutta lika, jota turkki kerää, ei näy hyvin ulospäin. Kollin mielestä turkki on välillä todella ärsyttävä, sillä paksuutensa ansioista se on myös kuuma. Pilviloikan oikea silmä on syvänsininen, mutta vasen on haaleanruskea ja haaveilevaisen näköinen. Silmät ovat hieman isohkot suhteessa kollin päähän, mutta se on melkein huomaamaton ero. Pilviloikan nenä, korvansisustat ja polkuanturat ovat kaikki haalean vaaleanpunaisia. Kolli omaa valkeat hampaat, sekä isot ja läpikuultavat kynnet. Lihaksia kissalta löytyy jonkin verran, mutta ne eivät näy kovin hyvin paksun turkin alta.

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Felicity

24.05.2018 18:13
// Muokkaan Tuuliklaanin Naalitähden ulkonäköön kettuansasta tulleet arvet

Naaliturkki on normaalikokoinen valkea kolli. Hän on muutoin kokonaan vitivalkoinen, mutta hänen tassunsa päät ovat mustat, samoin hännänpää. Häntä on normaalikokoinen, mutta kuitenkin ohut. Tassujen polkuanturat ovat vaaleanpunaiset. Samoin kollin nenä on vaaleanpunainen ja näyttäö aina lehtikadon aikaan jotenkin paleltuneelta. Viikset ovat pitkät ja valkeat. Kollin korvat ovat mustat, mutta sisältä kasvaa valkeaa karvaa. Naaliturkin silmät ovat syvän meripihkan väriset. Naaliturkilla on vasemmassa etutassussa, kintereen alapuolelta alkavat kettuansan aiheuttamat epätasaisen suorat kolme arpea, jotka kulkevat alas jalkoja pitkin ja päättyvät hiukan ennen tassuja.

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Rita

22.05.2018 18:37
//Muokkaan hieman Myrskyklaanin Pilvitassun(tuleva Pilviloikka) ulkonäköä. Selvensin kumpi silmistä on kumman värinen.

Ulkonäkö: Pilviloikka on melko suurikokoinen kolli. Hänen turkkinsa on melkein kokonaan valkea. Turkissa on kuitenkin kolme suurta, rusehtavan harmaata läikkää, jotka ovat hännässä, vasemmassa etutassussa sekä oikeassa korvassa. Läiskät haalenevat reunoista pikkuhiljaa, niin, että helposti ei erota, mihin harmaa loppuu, ja valkoinen alkaa. Kollin turkki on hyvin paksu ja untuvainen joka kohdasta, ja se menee hyvin helposti takkuun, mutta lika, jota turkki kerää, ei näy hyvin ulospäin. Kollin mielestä turkki on välillä todella ärsyttävä, sillä paksuutensa ansioista se on myös kuuma. Pilviloikan vasen silmä on syvänsininen, mutta vasen on haaleanruskea ja haaveilevaisen näköinen. Silmät ovat hieman isohkot suhteessa kollin päähän, mutta se on melkein huomaamaton ero. Pilviloikan nenä, korvansisustat ja polkuanturat ovat kaikki haalean vaaleanpunaisia. Kolli omaa valkeat hampaat, sekä isot ja läpikuultavat kynnet. Lihaksia kissalta löytyy jonkin verran, mutta ne eivät näy kovin hyvin paksun turkin alta.

Vastaus:

- Auroora

Nimi: Tuuli Notes

04.05.2018 13:29
//Muokkaan Jokiklaanin Helmiäistassun (tuleva - virta) taitoja. Lisäsin sinne uima- , kalastus- ja sukellustaidot.

Taidot: Helmiäisvirta on nopea ja sitä myöten myös hyvä saalistaja. Pienen kokonsa ansiosta Helmiäusvirta on erittäin hyvä piiloutua, jonka taidon hän tajusi jo pentutarhassa. Havaintotaidot ovat hieman retuperällä, varsinkin kuunteleminen. Höseltäminen häiritsee niitä. Taistelussa Helmiäisvirta ei ole hyvä, muttei nyt aivan huonokaan. Pitkiin loikkiin Helmiäisvirta ei yllä. Kalastuksessa Helmiäisvirta on todella hyvä, samoin sukeltamisessa. Uinti taas ei kuulu naaraan hallittuihin taitoihin; pienen kokonsa takia virta pääsee heittelemään häntä sinne tänne.

Vastaus:

- Nagini

Nimi: Lonely Warrior

03.05.2018 21:52
//Muokkaan Kuolonklaanin Jääliljan theme songia.

Theme song: Imagine Dragons - Warriors (https://www.youtube.com/watch?v=fmI_Ndrxy14)

Vastaus:

- Nagini

Nimi: Lonely Warrior

01.05.2018 13:04
Ulkonäkö: Veren turkki on väriltään pikimusta. Kollin turkki on lyhyttä ja silkkistä, eikä helposti takkuuntuvaa. Hän on ruumiinrakenteeltaan hiukan pienempi ja solakka, mutta silti hyvin voimakas eikä lihaksia puutu. Veren kasvot ovat kapeat ja korvat terävät. Kasvoista ensimmäisenä varmasti pistää silmään kollin jäänsiniset silmät, jotka hohkaavat hillittyä raivoa ja kunnioitusta. Hänen nenänsä on vaaleanpunainen ja kolli omaa saman väriset polkuanturat. Veren kasvoissa kulkee suuri arpi, joka ulottuu melkein kollin oikeaan silmään. Hampaat ovat veitsenterävät ja kynnet pitkät, kynnet luovat enemmän ulkonäöllistä voimaa, sillä ne eivät ole niin terävät miltä näyttävät.
Veren häntä on kapea, mutta siitä on enää jäljellää puolet.

Luonne: Veri on luonteeltaan ennen kaikkea kärsivällinen. Kolli osaa peittää suurimmatkin tunteensa ja olla tyyni tilanteessa kuin tilanteessa, ainoastaan kun kolli päästää tunteensa valloilleen hän on helposti luettavissa. Veri on loistava manipuloimaan kissoja oman tahtonsa mukaisesti, mutta käyttää tätä taitoa ainoastaan harvoin. Hän on itsevarma, eikä päästä helposti ketään päänsä sisälle. Vain ne loistavat puhujat saavat kollin epäröimään. Veri kaipaa valtaa elämäänsä ja aikoo saada sitä lähitulevaisuudessa, keinolla millä hyvänsä. Jos hän saa liittolaisia, hän luottaa vain yhteen täydellä sydämellä. Hän pelkää petosta, petturit ovat hänen mielestään tapettava. Kolli uskoo Pimeyden metsään, silllä oppi paljon siitä Kuolonklaanissa. Rakkaus on jotain mikä on hänen mielestään tärkeää, hän haluaisi elämänmittaisen kumppanin ja pentuja. Suvun jatko on tärkeää, sillä hän haluaa pentujen pitävän suvun ylvästä lippua korkealla.

//Muokkaan Kuolonklaanin Veren luonnetta ja ulkonäköä :D

Vastaus:

- Nagini

Nimi: Unohtunut soturi

30.04.2018 14:16
//ajattelin hieman lisäillä ja muokata Harmaaviiksen taitoja

Taidot:
Mitä nyt hyviin puoliin tulee harmaaviiksi on hyvä kiipeilyssä. Saalistuksessa tämä kisumirri loistaa myös suurella mahdollisuudella. Hän on hyvä kestävyydessä ja jaksaa liikkua pitkiä matkoja. Nyt kuitenkin on aika näiden varsin huonojen puolien joita tässä nyt kaikilta löytyy.
Vaikka harmaaviiksi on hyvä kestävyydessä, nopeudessa hänellä on kuitenkin toivomisen varaa. Hän hengästyy helposti joka ei ole hyvä asia. Hän on myös melko kömpelö usein kun vaipuu ajatuksiinsa jota käy varsin usein. Eikä tämä vieläkään tässä. Tämä kisu on sitten täysin onneton uimari. Hän vihaa vettä eikä suostu tulemaan sitä lähelle. Hän ei myöskään osaa kalastaa kovin hyvin sillä siinä pitää olla paljon veden kanssa tekemisissä.

Vastaus:

Muista seuraavalla kerralla myös mainita kissasi klaani, kun muokkaat kissasi tietoja.

- Nagini

Nimi: Myrsky

29.04.2018 12:36
//muokkaisin Kuolonklaanin Kylmähenkäyksen luonnetta, menneisyyttä ja toiveita

Luonne: Kylmähenkäyksen luonne on muuttunut todella paljon tuon oppilasajoista eikä hän ole muuttunut lainkaan ystävällisemmäksi, vaan sen sijaan tylymmäksi ja kunnianhimoisemmaksi. Hänen uskollisuutensa Kuolonklaanille on erittäin vahva eivätkä muut klaanit kiinnosta häntä lainkaan. Kuolonklaanilainen kokee jokaisen vihollisklaanin jäsenen ala-arvoiseksi eikä anna heille pienintäkään hymyä, vaan tuijottaa ulkopuolisia jäätävällä katseella ja puhuu heille epäkunnioittavalla tavalla. Tähtiklaanin uskovia kissoja sinertävänharmaa kissa hyljeksii erittäin vahvasti eikä epäröi sen kertomista heille ääneen. Kaikki ystävällisyys, mikä Kylmähenkäyksessä oli vielä ennen ollut, on melkein kokonaan kadonnut ja hän jakaa lämpimiä sanoja ainoastaan kumppanilleen, mutta pitää ystävällisyyden erittäin harvana pentujensakin kohdalla. Heikkouksien myöntäminen on aivan yhtä mahdotonta kuin ennenkin ja hän tarvittaessa valehtelee itsensä pois epämukavista tilanteista. Jokainen oikeudenmukaisuuden pisara on kadonnut tästä soturista ja tuo miettii nykyään ainoastaan omaa etuaan. Mitä tulee johtajuuteen, Kylmähenkäys nauttii erittäin paljon kissojen käskyttämisestä eikä epäröi lainkaan kissojen odottaessa häneltä käskyjä tai ohjeita. Taistelussa tämä kuolonklaanilaissoturi on armoton eikä säästä yhdenkään vihollisklaanin kissan verta, muttei silti yritä tarkoituksella tappaa yhtäkään kissaa. Klaanitovereitaan hän suojelee läheisyyden mukaan eikä halua vahingoittua puolitutun klaanitoverinsa puolesta. Kun on kyse soturilaista, kyseinen sinertävänharmaa kolli ei erityisemmin välitä siitä ja tekee tavallisesti päätökset oman mielipiteensä eikä soturilain sääntöjen mukaan. Peloistaan Kylmähenkäys ei koskaan puhu ja tekee kaikkensa näyttääkseen jokaiselle, ettei hän pelkäisi yhtikäs mitään. Mestarina tämä sinertävänharmaa kissa on ankara ja vaatii aina täydellisen onnistumisen ennen kuin antaa oppilaansa levätä eikä laiskottelua kannata harkitakaan hänen oppilaana ollessaan. Mitä tulee salaisuuksiin ja niiden pitämiseen, tämä kissa osaa halutessaan pitää salaisuuden, mutta harvemmin hän edes yrittää pitää salaisuuksia omana tietonaan. Suuttuessaan Kylmähenkäys heittelee ties minkälaisia pilkkaavia ja ilkeitä lausahduksia, jonka seurauksena hän pitää mykkäkoulua ja leppyy hitaasti. Kuolonklaanilainen uskoo erittäin vahvasti Pimeyden metsään.

Menneisyys: Hän ei erityisemmin rakastanut pentujaan ja keskittyi oppilaansa Happotassun kouluttamiseen. Liljahenkäys ja Kylmähenkäys hiljalleen riintaantuivat ja kaksikon välinen rakkaus heikkeni koko ajan. Heidän pennuistaan tuli oppilaita, mutta se ei erityisemmin Kylmähenkäystä kiinnostanut, kolli ei edes ollut paikalla katsomassa nimitysmenoja. Eräänä päivänä Kylmähenkäys tapasi Kuolonklaanin rajalla Jääliljan, joka oli jo aikaisemmin tarjoutunut auttamaan kollia päälliköksi pääsemisessä. Kylmähenkäys oli ottanut avun vastaan ja kaksikko alkoi tapailla salaa rajalla. Salaiset taisteluharjoitukset lisääntyivät ja lopulta Jäälilja antoi kollille loppukokeen, jonka suorittaakseen hänen pitäisi tappaa joku varjoklaanilainen. Kylmähenkäyksen mieleen tuli hänen kumppaninsa Liljahenkäys, jota kohtaan hänellä oli rakentunut viha-rakkaus suhde. Hän päättikin onnistua tehtävässään ja leiriin saavuttuaan kolli hyökkäsi tunteettomasti parantajan pesässä kumppaninsa kimppuun. Paikallaa olleet Minttusydän ja Sienikarva säikähtivät tietenkin soturin teosta ja Sienikarva alkoi puolustamaan oppilastaan. Vaikka Kylmähenkäys saikin vahingoitettua raa'asti parantajaa ja kumppaniaan, kaksikon ylivoima vei hänet tappiolle. Minttusydän karkotti hänet armottomasti Varjoklaanista ja Kylmähenkäys ilmoitti juuri ennen lähtöään liittyvänsä Kuolonklaaniin. Kolli täten suunnisti heti Kuolonklaanin rajalle ja törmättyään Jääliljaan hän selitti tapahtumat naaraalle ja kaksikko lähti leiriä kohti. Leiriin saavuttuaan Kylmähenkäys meni juttelemaan Raetähden ja Viiltokaaoksen kanssa ja hetken keskustelun jälkeen hänet hyväksyttiin klaaniin koeajalle.

Toiveet: Kylmähenkäyksen suurin tavoite on päästä Kuolonklaanin päälliköksi, mutta hän myös haluaisi kasvattaa perheään ja saada pentuja, joista voisi olla edes vähän ylpeä.

Vastaus:

- Nagini

Nimi: Tiimipii

28.04.2018 22:10
//Muokkaan siis nyt Taivasklaanin Hahtuvapennun taitoja

Taidot: Hahtuvamuisto on hyvä taistelussa. Kovin ketterä kolli ei kuitenkaan ison kokonsa takia ole. Hahtuvamuisto on melko hidas. Hajuaisti on erinomainen, samoin kuulo. Yrttejä kolli ei kuitenkaan tunnista. Hahtuvamuisto ei ole saalistuksessa erityisen hyvä, mutta näkö on poikkeuksellisen tarkka.



Vastaus:

- Nagini

Nimi: Myrsky

26.04.2018 07:39
Korjauksena tuohon Rosmariiniputouksen tietojen muokkaukseen, tuo menneisyys lisättäisiin siis nykyiseen tekstiin, joka Rosman sivulla jo on :D

Nimi: Myrsky

14.04.2018 18:44
//Muokkaisin hieman varjoklaanilaisen Rosmariiniputouksen tietoja :D

Menneisyys: Hänen pentuaikoinaan Kylmähenkäyksen ja Liljahenkäyksen välit olivat alkaneet kiristymään ja naaraan mielipiteet vanhemmistaan olivat selvät; Kylmähenkäys oli pelottava ja vaarallinen, kun taas Liljahenkäys oli suojeleva ja ystävällinen. Eräänä päivänä Rosmariinipentu karkasi leiristä ystävänsä Varpuspennun kanssa ja he onnistuivat vaeltamaan aina Myrskyklaanin rajalle asti. Kaksikolle pälkähti mieleen yrittää ukkospolun ylittämistä ja Varpuspentu pääsi vaivatta ylitse. Mutta kun Rosmariinipentu oli ollut matkalla toiselle puolelle, hirviö oli lähestymässä kovaa vauhtia. Rosmariinipentu olisi kuollut, ellei Myrskyklaanin soturi Pitkävarjo olisi pelastanut hänet viime hetkellä ja tuonut turvallisesti takaisin Varjoklaanin reviirille. Lähellä ollut Liljahenkäys kiitti myrskyklaanilaista ja leiriin päästyään Rosmariinipentu ja Varpuspentu saivat rangaistuksen, jonka mukaan heidän piti auttaa Liljahenkäystä neljänneskuun ajan ja olla hänen katseensa alla. Rangaistuksen päätyttyä kaksikosta tuli Rosmariinipennun sisarusten kanssa oppilaita ja Rosmariinitassun mestariksi tuli Tihkutähti. Naaras oli hermoissaan tiukasta mestaristaan, mutta joutui tyytymään päällikön oppilaana olemiseen. Oppilasaikoinaan Rosmariinitassu tutustui Luomatassuun, joka nimitettiin soturiksi muutama kuu häntä ennen. Tihkutähden järjestämät harjoitukset olivat rankkoja ja Rosmariinitassu palasi aina leiriin väsyneenä. Liljahenkäys näki tyttäressään samaa lempeyttä ja oikeudenmukaisuutta, mitä hänessä itsessään oli ja naaras päätti kertoa tyttärelleen Tähtiklaanista saadakseen hänet uskomaan siihen. Rosmariinitassu otti emonsa sanat vastaan ja alkoi uskomaan Tähtiklaaniin, muttei kertonut salaisesta uskostaan kenellekään muulle. Samana päivänä, kun Rosmariinitassusta tuli soturi, Kylmähenkäys petti Liljahenkäyksen. Kolli hyökkäsi kumppaninsa kimppuun ja Rosmariinitassu ilmaantui parantajan pesään juuri sen jälkeen, kun Minttusydän oli karkottanut Kylmähenkäyksen. Rosmariinitassu jäi kaipaamaan heikosti isäänsä, mutta tunsi myös helpotusta siitä, että hänen hirviömäinen isänsä - jota naaras oli vielä tuolloinkin pelännyt - oli lähtenyt Varjoklaanista. Rosmariinitassu ansaitsi soturinimensä samaan aikaan parhaan ystävänsä Varpustassun ja isänsä oppilaan Happotassun kanssa ja hänelle annettiin soturinimi Rosmariiniputous.

//Haluaisin myös muokata Muuta-kohtaa, koska siinä on pienoinen virhe

Muuta: Rosmariiniputoukselle on siirtynyt eteenpäin isänsä Kylmähenkäyksen tapa taivuttaa sanojaan ja muutenkin puhua tavallista hitaammin.

Vastaus:

- Nagini

Nimi: Felicity

13.04.2018 15:31
// Korjaan Gingerille soturinimen Myrskyklaaniin liittymistä varten, mutta naarasta ei ole vielä hyväksytty Myrskyklaaniin. Lisäsin myös hiukan menneisyyttä

Kirjoittaja: Felicity

Nimet:
Erakkonimi: Ginger
Soturinimi: Neilikkakasvo

Sukupuoli: Naaras
Klaani: Erakko
Syntynyt: 05.02.2018

Ulkonäkö: Neilikkakasvo on valkoinen naaras, jonka kasvossa on oransseja laikkuja ja pilkkuja. Oranssit laikut ovat keskittyneet suurimmaksi osaksi vasemnalle puolelle kasvoja. Laikut eivät ole kovinkaan suuria ja pienenevät kooltaan sitä mukaa kuinka erilleen ne toisistaan kulkevat. Kaukaa katsottuna ne kulkevat enemmän viirumaisessa muodostelmassa, mutta läheltä katsottuna pystyy havaita niiden levinneisyyden. Silmät naaraalla on meripihkan väriset, mutta toinen silmistä taittaa enemmän ruskean suuntaan ja on siksi tummempi. Tämä rusehtava silmä on naaraan vasen silmä. Se silmä, jonka ympärillä oranssit laikutkin ovat. Naaras omaa pitkät valkeat viikset. Myös korvien sisältä kasvaa valkeaa, hiukan tuuheampaa karvaa. Tuuheus näkyy myös naaraan hännässä, jossa karva on pidempää ja tuuheampaa kuin naaraan muu turkki. Nenä ja polkuanturat naaraalla ovat vaaleanpunaiset. Rakenteeltaan hän on solakka ja pitkäjänteinen.

Luonne: Nopeasti katsottuna Neilikkakasvosta tulee mieleen ystävällinen kotikisun ystävä. Siinä olet kyllä pahasti väärässä, paitsi yhdessä asiassa. Pohjimmiltaan naaras on ystävällinen, mutta hän on todella teräväsanainen sekä koppava kissa, joka sanoo asiansa suoraan paljoa välittämättä loukkasiko hän jotakin vai ei. Neilikkakasvo ei myöskään siedä aliarvioiduksi tulemista. Vaikka hän on naaras ja näyttäisi hellältä, hän ei pitä siitä yhtään. Salaisuudet ovat myös toinen asia jota naaras inhoaa. Hän tahtoo aina tietää kaiken ja olla ajanhermolla. "Tieto on valtaa" on naaraan lempi ilmaisu. Hän rakastaa muille neuvojen ja tietojen antamista, mutta ei kuitenkaan mahtaile sillä että tietäisi jotakin paremmin. Neilikkakasvo yrittää aina ottaa kaikki huomioon, vaikka välillä hiukan oudollakin tapaa. Naaras uskoo Tähtiklaaniin, mutta ei pidä sitä tärkeänä osana elämäänsä.

Taidot: Neilikkakasvo on rakenteensa ansiosta nopea. Ei tietenkään niin nopea kuin tuuliklaanilainen, mutta nopea. Naaras ei osaa taistella ja siksi välttelee muita kun sanakahakoita. Notkean naaras kyllä on ja pystyy tarvittaessa väitämään vihollisensa kynnet. Naaras ei ole kuitenkaan voimakas, joten kissan kimppuun käyminen ei missään vaiheessa olisi Neilikkakasvolle vaihtoehto paitsi kiusoitellessa. Koska naaraalla on jokiklaanilaisverta, hän osaa uida, mutta ei kalastaa. Hän ei vain jostakin syystä ole ymmärtänyt kuinka saada niitä kiinni vedestä. Naaras metsästää ennemmin maalla liikkuvaa riistaa, jonka metsästämisessä hän on paljon parempi. Neilikkakasvo ei ole kovinkaan hyvä piiloutuja, osittain turkkinsa johdosta, mutta osaa kiivetä puun suojiin paremmin. Naaraan voiman puutteen lisäksi hän ei osaa kaivaa eikä oikeastaan käyttää edes kynsiänsä muuta kuin riistaa vastaan.

Suku&suhteet:
Emo: Virtakyynel(erakko)
Isä: Pyrstökuiskaus(erakko)
Veljet: Veijari(erakko) ja Kura(erakko)
Siskopuolet: Kipinäsielu(Tähtiklaani), Luppopentu(Tähtiklaani), Muistopentu(Tähtiklaani)
Velipuolet: Pyörretassu(Tähtiklaani), Hiiliturkki(Tähtiklaani), Okrakarva(Myrskyklaani), Pörrölaikku(erakko)

Menneisyys: Neilikkakasvo syntyi erakkoperheeseen ainoana naaraana lehtikadon aikaan. Silloin hänet tunnettiin vielä Gingerinä. Hän varttui kahden veljensä Kuran sekä Veijarin kanssa. Soturi-ikäisenä hän kuitenkin tapasi myrskyklaanilaisen Silkkitassun ja kiinnostui klaaniin liittymisestä, vaikka oli muista klaaneista kiinnostunut jo hyvin pienenä.

Muut tiedot

Muuta: Neilikkakasvo asui perheensä kanssa Myrskyklaania lähellä sijaitsevan kaksijalkalan läheisyydessä. Huonosta kalastustaidostaan huolimatta naaraan lempiriistaa on kala sekä hän rakastaa uimista. Hän kuitenkin vihaa turkkinsa likaamista, mutta ei kastelemista.

Toiveet: Saada ehkä joskus enemmän tietoa klaaneista. Naaras toivoo myös itsellensä joskus kumppania.

Vastaus:

- Nagini

Nimi: Lonely Warrior

10.04.2018 15:46
Kirjoittaja: Lonely Warrior

Erakkonimi: Maya

Oppilasnimi: Saratassu

Soturinimi: Sarajuova

Sukupuoli: Naaras

Klaani: Erakko

Syntynyt:

Ulkonäkö: Sarajuova on hoikka ja kaunis kellanpunainen naaras, jonka selässä kulkee hailakka ruskea raita päästä häntään. Naaraan vasen etutassu on on valkoinen tassun taitoskohtaan asti. Hänen rintansa ja hännänpäänsä ovat myöskin valkoiset, sekä hänen takajalkojensa välissä vatsapuolella on valkea läikkä. Naaras on perinyt pitkän häntänsä emoltaan. Sarajuovan hailakan vihreät silmät ovat hiukan kellertävät ja sopusuhtaiset päähän verrattuna. Hänen viiksensä ovat hyvin paksut ja tuuheat. Sarajuovan käpälät ovat pörröiset, eikä naaraan kynnet tämän takia ole kovin tehokkaat. Naaras käyttää suurimmaksi osaksi hampaitansa. Sarajuovan kävelytyyli on ryhdikäs, hän pitää päätänsä korkealla ilmassa.

Luonne: Sarajuova on hyvin utelias ja on aina tunkemassa kuonoaan joka paikkaan, vaikka tilanne vaikuttaisikin vaaralliselta. Naaraan olemuksessa on jotain mystistä, joka osittain voi johtua tämän täyteläisestä ja salaperäisestä puhetyylistään. Sarajuova on joissakin tilanteissa hyvin varovainen ja tietää, ettei vieraiden matkaan kannata lähteä. Naaras omaa seikkailijan luonteen, ja sen myltä rakastaakin seikkailuja ja vaeltelemista tuntemattomilla mailla. Sarajuova ei malta pysyä paikoillaan, sillä tietää että maailma on täynnä salaisuuksia ja mysteereitä. Hän rakastaa salaisuuksi, eikä koskaan kerro niitä eteenpäin ellei ole ihan pakko. Hän on hyvin luotettavaa seuraa. Jo ensinäkemästä Sarajuovasta aistii tämän ylvään olemuksensa. Hän ajattelee aina muiden parasta ja on hyväsydäminen. Naaras on kuullut kerrottavan Tähtiklaanista emolta ja isältään, ja uskoo sen olemassa oloon ja on uskollinen sille. Sarajuovan rakastuessa tämä vaatii läheisyyttä ja huolenpitoa kumppaniltaan.
Hän on ymmärtäväinen, mutta hyvin itsepäinen ja tekee useimmiten oman mielensä mukaan.

Taidot: Sarajuovalla on erittäin tarkka näkö, ja vastapainoksi hän omaa hieman huonon hajuaistin. Hän on hyvin ketterä ja sen takia erittäin hyvä saalistaja. Hoikan rakenteensa takia naaras ei ole hyvä taistelemisessa. Sarajuova on todella nopea tuuliklaanilais juuriensa ansiosta, mutta hypyt eivät luonnistu.

Suku&suhteet
Emo: Selene (Taivasklaani)
Isä: Olkipuro (Taivasklaani)
Sisko: Unitassu (Taivasklaani)

Menneisyys: Sarajuova, silloinen Maya syntyi erakoksi erakko emolleen Selenelle ja tuuliklaanilais isälleen sisarensa Unisiiven, silloisen Bellatrixin kanssa. Hieman naaraiden syntymän jälleen perhekunta muutti heidän mukana kulkevan Iltasielun kanssa Taivasklaaniin.

Muuta: Sarajuovan lempi riistaa on punarinnat. Vihaa uutta nimeään Sarajuovaa, sillä hänen mielestään Maya on aina hänen oikea nimensä.

Toiveet: Muuttaa pois Taivasklaanista takaisin erakko elämään.

Theme song: Uniklubi - Kukka

//Muokkaan Taivasklaanin Saratassun tietoja ja muokkasin hänen nimensä Sarajuovaksi kaikista kohdista joissa luki Maya :D

Vastaus:

- Elandra

Nimi: Rita

30.03.2018 19:31
//Muokkaan Taivasklaanin Vaahterapennun toiveita hieman.

Toiveet: Vaahterasiipi haluaa tulla kissaksi, joka muistetaan kuolemansa jälkeen. Haluaisi myös joskus kumppanin. Vaahterasiipi toivoo mestarikseen Säihkeyön, sillä tämä osaisi opettaa hyvin, eikä olisi liian ankara.

Vastaus:

- Elandra

Nimi: Susi

27.03.2018 18:56
//Muokkailen Varjoklaanin Savutassun tietoja, taidot- osiota.


Taidot: Suhteellisen keskiverto kaikessa. Taistelu sekä metsästys sujuvat hyvin, kuten myös kiipeily. Suorastaan surkea suunnistaja, mitä ei helpota varjoklaanilaisen huono yönäkö ja näkö oikeastaan muutenkin- hyvä hajuaisti onneksi tasoittaa. Kestävyyskään ei kuulu naaraan parhaisiin puoliin, mutta on vain hiukan keskiluokan alapuolella. Naaras kuitenkin palautuu suhteellisen nopeasti rasituksista.

Vastaus:

- Elandra

Nimi: EmppuOmppu

25.03.2018 16:56
Menneisyys: Liljahenkäys syntyi emolleen Kielomyrkylle ja isälleen Pisaratähdelle kahden muun sisaruksensa kanssa. Naaraan vanhemmat eivät olleet kumppaneita, vaan he tekivät pentuja ainoastaan siksi, jotta Kuolonklaanista tulisi vahvempi.
Jo heti ensiaskelillaan nuori Liljahenkäys koki olevansa erilainen kuin muut Kuolonklaanin pennut, mutta yritti silti sopeutua tilanteeseen parhaansa mukaan, vaikkei se aina ollut kovin helppoa, sillä Liljahenkäyksen pentuetoverit eivät tulleet juuri ollenkaan yksinäistä sisartaan vastaan.
Pentujen emo nimesi Liljahenkäyksen kaksi muuta sisarusta Hiiripennuksi ja Kostopennuksi, mutta jätti kolmannen pennuista nimeämättä, joka ei alkuun haitannut pientä naarasta. Ajan mittaan hän alkoi kuitenkin kummastella, miksi hän ei ollut saanut omaa kutsumanimeä, kuten muut.
Kielomyrkky päätti viedä nimeämättömän pennun pienelle retkelle, josta Liljahenkäys ilahtui suunnattomasti. Naaraspennun harmiksi hän sai tikun polkuanturaansa, eikä enää pystynyt jatkamaan matkaansa. Emo vei Liljahenkäyksen hylätylle ketunkololle ja sanoi lähtevänsä etsimään apua, mutta kun aikaa oli kulunut jo jonkin verran, ei pentu jaksanut enää odottaa, vaan hän päätti lähteä Kielomyrkyn perään. Liljahenkäys eksyi ukkospolulle ja oli vähällä jäädä hirviön alle, mutta silloinen Varjoklaanin parantaja, Sienikarva, ehti juuri ja juuri pelastamaan pennun hengen. Siinä hässäkässä Liljahenkäys menetti muistinsa, eikä hän Varjoklaanin leiriin tultuaan osannut sanoa, mistä oli peräisin.
Sienikarva päätti ottaa pennun siipiensä alle, ja Loistetähti lupautui toimimaan sijaisemona hylätylle pienokaiselle. Koska Liljahenkäys oli edelleen vailla nimeä, keksi Sienikarva nimetä hänet Liljapennuksi.
Aikaa kului ja Liljapentu pääsi Varjoklaanin parantajaoppilaaksi. Oppilasnimensä saatuaan Liljatassu oli päättänyt auttaa kaikkia avun tarpeessa olevia kissoja klaanista riippumatta, autuaan tietämättömänä surullisesta menneisyydeestään.
Liljatassu oli nopea oppimaan. Hän vietti päivänsä Sienikarvan seurassa yrttejä opiskellen, ja vapaa-aikansa joko mestarinsa tai sijaisemonsa seurassa. Naaraalla ei juurikaan ollut ystäviä.
Kun aikaa oli kulunut jo jonkin verran, Liljatassu oli päättänyt lähteä tutkimaan omin päin reviiriä, sillä hän oli käynyt siellä ainoastaan Sienikarvan kanssa etsimässä yrttejä. Tutkimusretkellään hän tapasi nuoren Kuolonklaanin soturioppilaan, Kostotassun. Samalla parantajaoppilaalle kävi ilmi, että hänen juurensa olivat peräisin Kuolonklaanista.
Sienikarva oli lähtenyt etsimään Liljatassua ja hän löysi tämän Kostotassun seurasta rajalla. Liljatassu purki vihansa ja hämmennyksensä mestariinsa, eikä hän osannut ajatella raivoltaan järkevästi. Kaksikon välit olivat parin kuun ajan hyvin kireät.
Eräänä kohtalokkaana päivänä Liljatassun palatessa takaisin leiriin yrttien keruu retkensä päätteeksi, häntä odotti leirissä kaamea näky. Yksi Varjoklaanin sotureista makasi elottomana aukiolla klaanitoveriensa ympäröimänä. Loistetähti piti parhaillaan saarnaa Kuutamosielulle, jota syytettiin kyseisen soturin taposta. Liljatassu ei voinut olla huomaamatta pientä tyytyväisyyden pilkettä Tihkuturkin, nuoren Varjoklaanin soturin, silmissä. Silloin parantajaoppilaan epäilykset heräsivät. Liljatassun kertoessa Tihkuturkille tietävänsä totuuden Karpalovarjon kohtalosta, soturi tekeytyi viattomaksi ja pyysi tätä mukaansa pienelle kävelylle. Liljatassu suostui hieman vastahakoisesti, sillä ei oikein tiennyt, mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä.
Tihkuturkki johdatteli Liljatassun ukkospolun luona olevan alikulkutunnelin luo. Hän uskotteli naaraalle, että oli nähnyt siellä joitain yrttejä, ja kun parantajaoppilas oli mennyt tarkistamaan oliko kollin puheissa perää, Tihkuturkki oli sulkenut hänen reittinsä pois, uhaten tappavansa hänen perheensä, jos tuo ei suostuisi pitämään kuonoaan kiinni. Liljatassu joutui pitkään asiaa punnittuaan myöntymään. Silloin naaras myös paljasti kuolonklaanilaisjuurensa Tihkuturkille, jotta ansaitsisi hänen luottamuksensa ja vannoi uskollisuutta Pimeyden metsälle ja hänelle jatkossa, joka oli vaikein teko, mitä hän oli koskaan joutunut tekemään. Naaras kuitenkaan ei luopunut uskostaan Tähtiklaaniin, vaan hän on pitänyt yllään peiteroolia.
Harkitsematon lupaus sai aikaan klaanissa kauheuksia. Tihkuturkki kokosi joukkonsa Pimeyden metsään uskovista varjoklaanilaisista ja surmasi kaikki ne, jotka kapinoivat vastaan. Loistetähden hän vangitsi pesäänsä ja kidutti tätä niin kauan, että näki parhaaksi päästää hänet päiviltä ja nousta itse valtaan.
Liljatassu tunsi olevansa syyllinen. Hänen takiaan pahuuden siemen oli saatu kylvettyä klaanin keskuuteen, eikä hyvyydelle tai oikeamielisyydelle ollut siellä enää sijaa. Naaras otti tavoitteekseen surmata Tihkuturkin, keinolla millä hyvänsä.
Kuu traagisten tapahtumien jälkeen Liljatassu ansaitsi parantajanimensä ja hänestä tuli Liljahenkäys. Liljahenkäys tutustui sattuman kautta erääseen Varjoklaanin soturioppilaaseen, Kylmätassuun, joka ei tuntunut millään jättävän naarasta rauhaan.
Liljahenkäyksen tunteet alkoivat vahvistua Kylmätassua kohtaan, ja kun Kylmätassu sai soturinimensä, kollikin paljasti tunteensa naaraalle. Kylmähenkäys otti soturinimensä parantajaoppilaan mukaan, ja pian nimityksen jälkeen heistä tuli kumppanit.
Kaksikon yhteinen polku ei ollut mutkaton. Heille syntyi riitoja vähän väliä. Mutta kun Liljahenkäys alkoi odottaa Kylmähenkäyksen pentuja, tilanne rauhoittui hieman.
Parantajaoppilas synnytti neljä pentua: Hikkoripennun, Rosmariinipennun, Korentopennun ja Utupennun. Nelikko osottautui hyvin persoonalliseksi ryhmäksi. Kukin osasi olla omalaatuinen tapaus.
Heti pentujen syntymän jälkeen Kylmähenkäyksen ja Liljahenkäyksen suhden alkoi rakoilla. Kolli käyttäytyi aina vain kylmemmin kumppaniaan kohtaan.
Toinen Liljahenkäyksen tyttäristä, Rosmariinipentu, ja tämän orpopentu ystävä, Varpuspentu, karkasivat lähes kuuden kuun ikäisinä leiristä. Rosmariinipentu oli vähällä jäädä hirviön alle, mutta muuan myrskyklaanilainen, joka esittäytyi Pitkävarjoksi, pelasti pienen pennun viime hetkellä.
Kun pennut pääsivät oppilaiksi, Liljahenkäys järkyttyi pahemman kerran kuullessaan Rosmariinitassun saavan Tihkutähden mestarikseen. Naaras pelkäsi, että hänen tyttärensäkin ajautuisi Pimeyden metsän polulle, joten hän päätti värvätä nuoren oppilaan mukaansa kapinaan vapaan Varjoklaanin puolesta.

//Jatkuu...//

Juu, tuli vähän kirjoteltua Liljan menneisyyttä. Mutta siis muokkaisin Varjoklaanin Liljahenkäyksen tietoja tällä tapaa.

Vastaus:

- Elandra

Nimi: Kasvisperuna

25.03.2018 12:17
//Muokkaan Tuuliklaanin Surmaviillon tietoja. Muutin luonnetta, muokkasin suku&suhteet- kohtaan siskoille oppilasnimet ja laitoin heidät tähtiklaanilaisiksi, sekä laitoin Solinakukan tähtiklaanilaiseksi. Myös täytin menneisyyttä ja lisäsin muuta- kohdan.

Luonne: Surmaviilto on hiukan itsekäs ja ylimielinen. Sitkeyttäkään ei puutu ja hän saattaa toisinaan olla hyvinkin itsepäinen. Kolli ei ole kovin pelokas, eikä häntä saa millään pelkäämään. Surmaviilto on usein vain ilkeä, mutta hän on mieluusti myös hyvinkin julma, jos vain saa sopivan tilaisuuden siihen. Kolli on epäluuloinen, eikä tämän täyden luottamuksen saaminen ole lainkaan helppoa. Usein hän klaaninsa keskuudessa kuitenkin käyttäytyy ystävällisemmin ja ilmaisee valheellista luottamusta, koska ei halua herättää klaanitovereidensa epäilyksiä. Jos hänen luottamuksensa kuitenkin onnistuu itselleen hankkimaan, voi kolliin silloin luottaa täysin. Jos Surmaviilto alkaa pitää jostakusta kissasta, kohtelee hän tätä muita ystävällisemmin. Mitä enemmän kolli kissasta pitää, sitä ystävällisempi hän on tätä kohtaan, mutta ylipäänsä se, että Surmaviilto alkaisi pitää jostakusta, vaatii kuitenkin vaivaa. Kollin usko sijoittuu voimakkaasti Pimeyden metsään, eikä tämä juuri piittaa soturilaista. Surmaviilto rakastaa tappamista ja myös nauttii siitä suuresti. Kolli tappaisi kissoja päivittäin, mutta ymmärtää ettei se ole mahdollista siitä koituvien suurten vaikeuksien vuoksi, joten hän yrittää purkaa halujaan saaliseläimiin. Myös valtaa kohtaan tällä kissalla on kiinnostusta.

Suku&suhteet:
Emo: Liitotähti(Tähtiklaani)
Isä: Multakynsi(Tähtiklaani)
Siskot: Tulvatassu(Tähtiklaani) ja Lummetassu(Tähtiklaani)
Setä: Tuisketurkki(Tähtiklaani)
Enot: Liskoloikka(Tuuliklaani) ja Lovijuova(Tuuliklaani)
Emon emo: Solinakukka(Tähtiklaani)
Emon isä: Nurmihammas(Tuuliklaani)
Isän emo: Toivekynsi(Tähtiklaani)
Isän isä: Salviaviiksi(Tähtiklaani)

Menneisyys: Surmaviilto syntyi Tuuliklaaniin lehtikatona pentueen nuorimpana pentuna. Kollin pentuajat sujuivat varsin hyvin. Surmaviillon emo Liitohäntä nousi varapäälliköksi edellisen varapäällikön kuoltua. Kun Ruostetähti menetti viimeisen henkensä, tuli Liitohännästä Liitotähti ja Surmaviillon isästä, Multakynnestä varapäällikkö. Kuuden kuun iässä Surmaviillosta tuli oppilas, kuten myös siskoistaan Tulvatassusta ja Lummetassusta. Mestarikseen hän sai Naalitähden, silloisen Naaliturkin. Oppilaana kolli päätyi kerran taistelemaan kettua vastaan, jolloin hän sai selkäänsä pitkän arven. Tulvatassu ja Lummetassu kuolivat oppilaina. Myös Multakynsi kuoli ja varapäälliköksi nousi Naaliturkki, joka toimi Surmaviillon mestarina, mutta pian kolli sai soturinimensä. Myöhemmin Surmaviillon emo Liitotähti menetti viimeisen henkensä rajakahakassa Kuolonklaania vastaan ja Naaliturkista tuli Naalitähti. Siitäkin ehti kulua jonkinverran aikaa, kun Surmaviilto viimein pääsi tappamaan. Kolli tappoi Varjoklaanilaisen naaraan, jonka nimi oli Haavekukka.

Muuta: Vaikkei Surmaviilto sitä muille koskaan tunnustakkaan, hän rakasti kuollutta perhettään suuresti ja ikävöi heitä.

Vastaus:

- Elandra

Nimi: Virtauksenkuohu

18.03.2018 08:55
//Muokkaan Varjoklaanin Hikkoripennun tietoja. Muutin vähän Hikkoripennun luonnetta.

Hikkorivirta on salamyhkäinen kolli joka ei usein kerro kaikkea tietämäänsä. Hän ei kovin hyvä valehtelija ole, sillä valheiden keksiminen ei oikein luonnistu, muttei valheiden keksiminen ja valehtelu tuota ylitsepääsemätöntä ongelmaakaan. Salaisuuksien pitäminen kyllä onnistuu, ei kolli hänelle uskoutunutta kissaa helpolla petä. Hikkorivirta on myös aikamoinen haaveilija. Hänet saattaa usein löytää istuskelemasta yksikseen ja haaveilemassa ties mistä tai vaihtoehtoisesti hyödyntämässä oveluuttaan punomalla kostoa tai muita juonia toisia vastaan. Hikkorivirta ei ole kovin seurallinen, joskin muutama hyvä ystävä riittää kollille. Käytökseltään Hikkorivirta on useimmiten melko ystävällinen ja mukava, mutta joskus ystävällisyys ja mukavuus menee enemmän näyttelyksi. Hirveän vallanhimoinen Hikkorivirta ei ole, eikä hän oikeasti voisi ainakaan oman klaaninsa kissoja tappaa vain vallan takia, joskin valta houkuttelee Hikkorivirtaa jonkin verran. Kolli on siis melko hyväsydäminen, ainakin päällinpuolin, joskin taisteluissa ei Hikkorivirta pelkää satuttaa tai tappaa muita. Hän ei suutu kovin helposti, mutta hermostuu kyllä melko äkkiä. Suuttuessaan kolli antaa melko nopeasti anteeksi, kunhan toinen osapuoli käyttäytyy häntä kohtaan mukavasti ja on valmis pyytämään anteeksi. Hikkorivirta ei kovin kummoinen romantikko ole, vaikka hän ihastuu helpolla, ei rakastuminen aivan yhtä nopeaa ole. Joskus kolli on myös hivenen pidättyväinen tai ristiriitainen omien tunteidensa kanssa, joka saattaa hidastaa suhteen alkamista. Hikkorivirta ei usko mihinkään, toisinsanoen kolli on siis uskoton.


Vastaus:

- Elandra

©2019 Muokkaa tietoi | Kuunpisara - suntuubi.com