Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suuri sota

 

Pääset chattiin tästä!

 

Blogista löydät kaikki kuumimmat ja tärkeimmät uutiset, jotka sinun halutaan tietävän. Blogia lukemalla pysyt perillä Kuunpisaran tapahtumista.

 

Piirustuskilpailu 

 
 
 
Kiitos
02.08.2019 17:25

Ensin on aika syntyä, sitä seuraa aika elää. Viimeisenä on aika kuolla, muttei koskaan ole aika unohtaa.

Haluan kiittää kaikkia, kaikkia niitä, jotka koskaan edes ovat käyneet Kuunpisaran sivuilla. Erityiskiitokset niille, jotka ovat jättäneet edes pienen jälkensä sivuillemme; hakemuksen, viestin tai tarinan.

Kun liityin reilu viisi vuotta sitten, en olisi uskonut, kuinka tärkeäksi tämä paikka minulle tulisi. Toivoin, etten koskaan kasvaisi ulos Kuunpisarasta. Mutta kyllähän se on selvää, että mikään ei kestä ikuisesti. Nyt irti päästäminen on ainoa oikea ratkaisu.

Vieraskirjat on nyt suljettu, eli uusia tarinoita ei voi enää kirjoittaa. Pahoittelut kaikille, joilta ne jäivät kirjoittamatta. Loppu ei sujunut lainkaan odotuksieni mukaisesti, mutta en syytä ketään. Tärkeintä oli kuitenkin se, että joskus oli kivaa.

 

Mutta Kuunpisaran tarina ei ole vielä aivan valmis. Kukaan ei ole kertonut, kuinka sota päättyi, mitä tapahtui Kuolonklaanille ja koko muulle metsälle. Mutta ei hätää: te saatte vielä tietää. En osaa sanoa milloin, mutta luvassa on vielä päätös tälle tarinalle. Tämä ei ole vielä ihan ohi.

 

Vaikka Kuunpisara lopettaakin, chat on aina auki. Siellä saa jutella, vaihtaa kuulumisia ja muistella kaikkea sitä, mitä meillä joskus Kuunpisarassa oli. Tämän postauksen kommenttiosio olkoon pyhitetty jäähyväisille.

Pahoittelut erittäin tönköstä postauksesta. Kiitos vielä kaikille <3 Toivotan kaikille tämän postauksen lukeville henkilöille hyvää loppuelämää, vaikka ehkä me vielä jossain kohdataan <3

 

Ylläpidolla on yksi ja viimeinen pyyntö kaikille: Älkää unohtako.

 

Viimeisen kerran, Elandra



1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 4.750 (8)


<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Kommentit

Musta tuntuu, että mun pitäis kirjottaa tähän jotain ihan valtavan hienoa, mutta yksinkertaisesti ei ole sanoja, joilla kuvata tätä paikkaa ja kaikkea sitä iloa, mitä se mulle on tuonut. Löysin tän paikan, kun kuumeisesti etsin uutta soturikissa-roolipeliä vanhan lopetettua toimintansa. Klikkasin sivuja ja olin että "Hei, täähän on kiva ja aktiivinen sivusto". Laitoin ensimmäisen hakemuksen, Taivasklaanin Vaahterasiiven, ja pompin ylös alas odotellessani vastausta hakemukseeni. Siinä oli tietenkin pari virhettä, mutta onnistuin lopulta 'parantelemaan' hakemusta sen verran, että se hyväksyttiin. Löysin heti itselleni kirjoitusystävän Kharonin, jonka hahmo Kuuratassu oli paras ystäväni. Loin matkan varrella muitakin hahmoja, joista lempihahmoni on ehdottomasti Pilviloikka, jolla sain kirjoittaa monta mahtavaa tarinaa.

Muistan kuinka aina kun oli tylsää, pystyin tulla Kuunpisaraan juttelemaan ja pakenemaan todellisuutta. Minuun jää aina muista kaikista ihanista liittyneistä, ja tulen aina muistelemaan lämmöllä hölmöjä chattikeskustelujamme, jotka välillä venyivät aika myöhään... Erityiskiitos Elandralle, joka on pitänyt tätä paikkaa kasassa monta vuotta, ja ollut tukena minulle ja kaikille kuunpisaralaisille. Itse ainakin oma kirjoitustaitoni on parantunut huimasti Kuunpisaran ansiosta, ja oon saanut myös tosi paljon itseluottamusta puhua kaikkien rohkaisevien ihmisten ansiosta. Muistan aina sisimmässäni tämän paikan, sillä siitä tuli niin suuri osa minua. Mulla jää aina mieleen miten täällä itkettiin ja naurettiin, ja pidettiin aina yhtä. Olen oikeesti ihan sairaan huono kirjottamaan tällasia jäähyväistekstejä, enkä osaa kirjoittaa läheskään niin kauniisti kun tämä paikka ansaitsee. Mutta toivon, että nämä eivät ole lopulliset jäähyväiset, vaan että törmäilen sattumalta vanhoihin liittyneisiin internetissä hyöriessäni ympäriinsä. Tuun ikävöimään Kuunpisaraa ihan hirveesti, ja haluisin antaa kaikille liittyneille valtavan rutistushalin, jos vaan pystyisin. Toivottavasti wappi-ryhmä pysyy vielä kasassa, ja mut jos löytää jostain toisesta roolipelistä niin tulkaa juttelemaan :) En ikinä unohda Kuunpisaraa! Täytyy oikeesti sanoa, että pari kyyneltä tuli tässä vuodatettua kirjoittamisprosessin aikana, mulla tulee ihan tolkuton ikävä tätä paikkaa!

Tässä vielä yhdellä sanalla: Kiitos

- Rita - 20.8.2019 22:11

"letting go is hard, but holding on is harder."

Noniin, pitäähän tässä itsekin kertoa miten itse löysin Kuunpisaran. Oli vuosi 2015 ja kummastuin, että mikäs tälläinen tarinaroolipeli on. No, tutkin sivuja tarkemmin ja löysin paikan nimeltään "Hakemus" tai jotain hyvin samannimistä. Jatkoin lukemista ja päädyin sitten työstämään ihka ensimmäistä hakemustani. Minäpä olin niin älykäs, että tein kolme tai saati neljä eri hakemusta neljällä eri nettinimellä ja Elandra, tai silloinen Usva, huomautti asiasta minulle. Onnistuin lopulta tekemään hakemuksen joka ihmeellisesti hyväksyttiin ja minähän olin ikionnellinen. Ensimmäisen kissani nimi oli Salviatassu ja hän oli Taivasklaanin parantajaoppilas.

No, Salviatassun ajoista on muuttunut paljon. Erosin 2016 vuoden keväällä, mutta enhän minä voinut pysyä erossa Kuunpisarasta ja liityin uudelleen vuoden 2017 vuoden lopussa. Tässä ajassa olen luonut niin ihania ja minulle tärkeitä hahmoja, että itkettää joutua jättämään ne menneisyyteen. Tärkeimmät olivat tietysti Varjoklaanin/Kuoloklaanin Kylmähenkäys ja Varjoklaanin Rosmariiniputous. Näiden hahmojen avulla olen saanut tilaisuuden kirjoittaa niin monen upean ihmisen kanssa ja kiitän jokaista jonka kanssa olen päässyt jakamaan näiden ja muidenkin kissojeni tarinat. Mutta onhan tässä pakko lausua ylimääräiset kiitokset Lonille, joka kirjoitti Kettuaskeleella ja toimi Rosman kumppanina. Sun kanssa tuli naurettua, itkettyä ja naurettua vielä vähän lisää ja mua hirvittää muistella meidän suunnitelmia niiden varalle. Suurkiitos sulle niistä ihanista muistoista ja kirjoitushetkistä ja toivottavasti me vielä jossain törmättäis niin saataisiin kirjoteltua taas yhdessä ;)

Haluun kiittää kaikkia kuunpisaralaisia kaikista hulluista chattikeskusteluista, niitä oli hauska seurailla ja tietenkin joskus olla itsekin osa niitä. Tulen aina muistamaan sen Kuunpisarasta kuinka positiivinen tämä porukka oli ja mulle tuli aina hyvä mieli tänne astuessani. Kiitän vielä kaikkia ylläpitäjiä jotka ovat vuosien varrella pitäneet Kuunpisaraa pystyssä ja niitä ylläpitäjiä, jotka ovat johdattaneet Kuunpisaraa sitä onnellista loppua kohden, jonka tämä upea paikka ansaitsee. On surullista jättää tämä paikka, mutta mikään ei kestä ikuisesti. En itse aio siirtyä muihin tarinaroolipeleihin vaan jatkan Wattpadissa Soturikissat-tarinoiden parissa niin kauan kuin inspiraatio vielä riittää.

Nyt *raskas huokaisu ja kyynelien pyyhkiminen poskilta* lausun vihoviimeiset kiitokseni ja hyvästini jokaiselle täällä käyneelle ihmiselle. Tulen ottamaan Kuunpisarasta mukaan runsaan kourallisen ihania muistoja ja voin luvata, että en tule ikinä unohtamaan tätä paikkaa. Toivotan kaikille hyvää loppuelämää ja toivottavasti nähdään vielä joskus!

❤️

- Myrsky, 5.8.2019 17.41

- Myrsky - 5.8.2019 17:37

Liityin Kuunpisaraan tammikuussa 2017 nimimerkillä Kaiku Sirun houkuttelemana. Vaati pari yritystä päästä sisään, ja sen jälkeen Kuunpisarasta tulikin tosi iso osa mun elämää. Muistan, miten innoissani olin kun suuri ja kunnianarvoisa Usva mainitsi Helmipennun yhdessä tarinassaan. Sen jälkeen paljon on tapahtunut, enkä olisi silloin tammikuussa osannut arvata, miten tärkeää tästä kaikesta mulle tulisi.

Kiitän kaikkia ylläpitäjiä jotka mun aikana täällä on ollut, erityisesti Elandraa ja Noctista, jotka olette Kuunpisaraa niin kauan pitäny pystyssä. Nostan hattua teille, ilman teidän vaivannäköä Kp:ta ei olisi.
Kuunpisara on opettanut mulle paljon kirjoittamisesta ja hahmojen luomisesta. Tuntuu pahalta päästää irti rakkaista hahmoista, joiden parissa tuli vietettyä niin paljon aikaa, mutta ajattelen niiden tarinoiden silti jatkuvan, vaikken minä niitä kertomassa olekaan. Varsinkin Kalmasta ja Helmestä hellittäminen kirpaisee, mutta eivät ne mihinkään ole katoamassa.
Kuunpisaran porukasta on tullu mulle suunnattoman tärkeä. Chattia on tullut seurattua vähän liiankin tiiviisti, sillä näiden ihmisten kanssa jutteleminen oli ja on aina niin ihanaa. Kaikki otetaan mukaan ja kaikkia kuunnellaan. Jokainen avautuminen otetaan vastaan ja tukea annetaan aina sitä tarvittaessa. Läppää heitetään, välillä riidellään ja sitten sovitaan. Itelle chatista jääny mieleen ainaki ViiltoXkala (<3) ja kaikki muut shipit, Tom-klubi, kuololaisten juonittelut, Pietari (oliha se Pietari) ja Sirun kerpelekoira. Kp:n yhteishenki on jotain ainutlaatuista, ja kiitän teitä kaikkia siitä, että olen saanu olla mukana tässä porukassa ja kirjoitella teidän kanssa. Hankalinta tässä onkin ajatella, ettei me enää olla tässä porukassa, vaikka chatissa keskustelua ei ookaan kuukausiin juuri tapahtunut. Oon saanu täällä paljon kavereita, ja nyt osalle niistä en tule varmaan koskaan enää puhumaan. Onnea teille kaikille elämään ja pitäkää huolta itsestänne! Jää ikävä teitä kaikkia, ootte rakkaita. *Virtuaalihali*

On haikeaa päästää irti Kuunpisarasta, joka oli mulle joskus niin tärkeä, mutta kaikki hyväkin loppuu aikanaan. Kaikki ne hyvät muistot silti jää, enkä tule koskaan unohtamaan tätä rakasta ropea. Toivottavasti vielä joskus nähdään!

- Auroora - 3.8.2019 01:19

Kuunpisara oli ihan eka tarinarope, johon koskaan liityin. Luultavasti tulee olemaan soturikissatarinaropeist viimene johon koskaan tuun liittymään. Tuun muistamaan tän varmaa aina.
Mä muistan ku sillon joskus 2015 ku ekan kerran liityin, en tienny kirjottamisesta paljon mitää. Kaikki tekstit joita kirjotin oli aika tönkköjä ja niis kesti aina ikuisuus. Kuitenki. Vähitellen opin kirjottamaan parempia tarinoita ja sain kelvolliseen kuntoon oikeinkirjotuksen ja muut tällaset perusasiat. Tästä erityiskiitos Elalle. En ollu täällä sillon kauheen kauan, vaikka opinki paljon. Tais olla sinä aikana yks hahmo. Aamusydän oli sen nimi, jos ketään kiinnostaa. Pyörin vähän muissa tarinaropeissa ja pidin pitkän tauon kirjottamisesta ennen ku palasin tänne vuoden 2018 alussa, ku tuli mieleen et ainii tääki on olemassa. Tutustuin täällä uusiin ihaniin ihmisiin ja pääsin aika pian porukkaan mukaan. Muut kirjottajat ja hahmot tuntu motivoivan kirjottamaan kellon ympäri. Kirjotusintoa riitti siit aika pitkään ja vaikka hetkeks loppuki ni palas aina uudestaan. Tää oli ja on kuitenki niin tärkee paikka ja ollu tosi iso osa mun elämää. Välillä koulun ja perheen lisäks ainoo asia, johon keskityin melkein joka päivä. Tääl on aina voinu vuodattaa kaikki ilot ja surut ja tää porukka on ollu ilonen mun kanssa ja lohduttanu sillon ku kaikki on tuntunu menevän puskiin. Ilmotus lopettamisesta tuli järkytyksenä. Jotenki tuntu et ku Kuunpisara on ollu niin pitkään ni ei se vaan voi loppuu. Oon melko varma, et joillekin täällä olevist ihmisist en tuu koskaan puhumaan enää, mikä on tosi surullista. On myös surullista ajatella, et näil hahmoil ei enää kirjoteta ja niin monet tarinat jää kesken. Tavallaan kuitenki tuntuu et ehkä tää oli helpoin aika päästää irti Kuunpisarasta. Tuntuu et oon jo aika lailla kasvanu ulos täst soturikissajutust, vaikka Kuunpisarasta en viel ookaan. Mun tarinoiden kirjottaminen lähti kunnolla täältä, mut en aio lopettaa kirjottamista, vaikka Kuunpisara lopettaaki. Samaa toivon kaikille muilleki. Toivotan hyvää jatkoa ylläpitäjille, liittyneille ja kaikille muilleki, jotka oon ikinä täällä tavannu. Ootte ollu osa mun elämää, osa teistä ihan valtava osa, osa vähän pienempi. Tulee hirvee ikävä teitä ja tätä paikkaa. Toivotaan et törmätään viel jossain <3
Haluun viel sanoo, et kiitos!

- Tiimipii - 2.8.2019 19:14





Kommentoi


RSS

 

 

©2019 Blogi | Kuunpisara - suntuubi.com